http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomen-ja-nl-n-tartton-rauhaa-ei-tehty-mist-n-vapaussodasta-vaan

Viimeinen punainen taisteluosasto oli antautunut 14.5.1918 eli yhtä päivää aikaisemmin.

Suomen äärioikeisto pyrki tekemään Suomesta 1917 Venäjän maakunnan Kerens-kin vallan alla "hajotuttamalla" NAAPURIVALTION SOTILASDIKTAATTORILLA oman ylim
män vallan haltijan Eduskunnan. Hyvä kun Kerenski sentään tiesi, mitä sellainen "vaalit" on, kun hän oli itsekin ollut ehdokkaana Tsaarin neuvoa antavan Duuman vaaleissa 1912 omassa ja Leninin kotikaupungissaan Simbirskissä (Ulja-novsk), ja tullut valituksikin perustamansa "Sosialistipuolueen" ehdokkaana hänen äänestäjiensä suuren osan epäilemättä luullessa äänestävänsä Leninin puoluetta...

Suomi oli Wienin kongressin rauhan mukaan RIIPPUMATON VALTIO SIITÄ AL-KAEN, KUN TSAARIN HALLITSIJAHUONE LAKKASI OLEMASTA VALLASSA. Suomen rajatkin oli määrätty Wienin kongressissa, joskin tsaari teki niihin tarkistuk-sen itään päin (suomenkielisen Karjalan liittäminen Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Jos Punaiset ja valkoiset kaartit olisivat tuolloin yhdessä tiedottaneet Kerenskille it-senäisyyden olevan voimassa ja että sitä puolustetaan (kuten esimerkiksi Stalin vih-jaisi, mutta ei voinut sanoa suoraan, kun bolshevikitkin tukivat vielä tuolloin Kerens-kin hallitusta Valkoisten, Kornilovin ym., kapinaa vastaan, sisällissota olisi voinut olla vältettävissä. On kuitenkin huomattava, että kaikissa muissa Euroopan maissa paitsi läntisissä naapurivaltioissamme oli tuolloin sisällissota.

Se,että Kerenski lähti pelleilemään Suomen kysymyksessä oli viimeisiä ja ratkaisevia nauloja hänen poliittiseen ruumisarkkuunsa. Eserrien johtama Ukrainan Keskusrada esimerkiksi lähti omille teilleen.


Suomen eduskunta saattoi sodan julistaessaan tietysti minkään estämättä "Tulkita olleensa sodassa" jo olleensa sodassa pitempään. Olihan ylipäällikkö Mannerheim väittänyt omille, erityisesti maalaisliittolaisille kaarteille muka "Neuvosto-Venäjän hyökänneen Suomeen", kun hän itse hyökkäsi venäläisissä varuskunnissa vielä jäljel- lä olevaa väkeä vastaan, joka ei ollut NL:n hallituksen komennossa (eikä tätä ennen myöskään punakaartien, joihin monien venäläisten oli nyt henkensäkin sälyttääkseen liityttävä). Tuollainen tulkinta on pantu mm. kenraali A.F.Airon suuhun. Toki hän on voinut sellaista puhuakin vaikka ei tunnetusti ollut puhelias, eikä kirjoittanut muistelmiakaan.

Tuo tulkinta ei kuitenkaan ole oikea diplomaattiselta (de jure) eikä faktuaaliselta kan- nalta (de fakto):sotaa ei ollut julistettu eikä esimerkiksi aluevaatimuksia vielä esitetty suuntaan eikä toiseen (jos sellaisia ei esitetä, ei yleensä kannata julistaa sotaa, vaikka jossakin vaikka ilmassa tai merellä tapella rymisteltäisiinkin).

Venäjän hallitus oli kahteenkin otteeseen yrittänyt lähettää edustajansa myös val-koisten puolelle (mahdollisesti myös sovittelutarkoituksessa), mutta nämä vangitsivat lähettiläs eversti Nikolai Kovankon (joka oli ollut Viaporin viimeinen venäläinen komendantti) ja torjuivat myös seuraajan minkä jälkeen Suomi kohta julistikin sodan.


Neuvosto-Venäjän armeijan joukkoja ei ollut eikä varsinkaan sotinut Suomessa.

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/neuvosto-ven-j-n-ar...

Venäjän joukkojen poissapysymisestä Suomesta oli lisäksi erikseen sovittu SAKSAN KANSSA Brest-Litovskin rauhansopimuksessa.

Niin sanotulla 42.armeijan selkkauksella Viipurissa,jossa kaupungissa vielä olleen ko- tiutettavan varuskunnan sotilaiden väitettiin riisuneen aseista kaupunkiin tuodun val- kokaartin (mahdollisesti venäläisen väestön suojelemiseksi, jonka jäljellä olleet, pää- asiassa ammatilliset ja poliittiset porvarit, valkoiset tappoivat sisällissodan loppuvai- heessa) ei ole mitään tekemistä työväenvallankumouksen kanssa, sillä se tapahtui (jos tapahtui lainkaan) 24. tammikuuta eli neljä päivää ennen vallankumouksen alkua:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota

"...Jälkeenpäin on esitetty,että Venäjän sota-asiain kansankomissaari Nikolai Podvois- ki määräsi tammikuun 23.päivänä Suomeen sijoitetun 42.armeijakunnan riisumaan suojeluskunnat aseista”. Ainut Podvoiskin määräystä koskeva virallinen dokumentti on senaatin tammikuun 24. päivän pöytäkirjassa, jossa todetaan, että Podvoiski oli senaatin saamien tietojen mukaan antanut Viipuriin sijoitetulle sotaväelle määräyksen riisua aseet kaupunkiin järjestystä pitämään saapuneelta suojeluskunnalta. Senaatin mukaan Podvoiskin määräys ei siis koskenut koko 42. armeijakuntaa eikä kaikkia suojeluskuntia vaan vain Viipurin varuskuntaa ja vain kaupunkiin saapuneita suojeluskuntalaisia. ... "

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Finland

The Revolution of 1918.In the early morning of Jan.28 a workers’ revolution began in Finland (see 1918). Acting on appeals from the leaders of workers’ organizations, the proletariat of Helsinki seized government institutions and banks.The resistance of the Whites in the southern part of the country was quickly broken.However, the north and most of central Finland, where the members of the bourgeois government had taken refuge, were occupied by the White Guard. Civil war ensued. A revolutionary government, the Council of People’s Commissioners,was established on January 28. The council formulated a democratic program but proceeded to enact a series of so- cialistic reforms. It nationalized large private estates and many industrial and com- mercial establishments, replaced the bourgeois state apparatus, assumed manage- ment of the Bank of Finland, instituted state control over private banks, established workers’ control at factories, and gave free land to the tenant farmers. Soviet Russia rendered considerable assistance to revolutionary Finland.On Mar.18,1918, with V.I. Lenin present, representatives of the two countries met in Petrograd and signed a treaty strengthening friendship and brotherhood between the RSFSR and the Finnish Socialist Workers’ Republic (so designated in the text of the treaty at Lenin’s proposal).

The counterrevolutionary forces called on the German imperialists for help in sup- pressing the revolution.Treaties between Svinhufvud’s government and Germany were signed in Berlin on Mar. 7,1918; these treaties made Finland politically and eco- nomically dependent on Germany. In early May the revolution was suppressed with the aid of German troops that had landed in Finland. Although the revolution was de- feated, it had a considerable influence on the history of the country and the further development of the working-class movement.Learning from its lessons, the most per- ceptive Finnish Social Democrats realized the necessity of forming a truly revolutio- nary Marxist-Leninist party; as a result, on Aug. 29, 1918, the left wing of the SDPF founded the Communist Party of Finland (CPF).

From 1918 to 1945.The suppression of the revolution in Finland was followed by the establishment of a regime of White terror. On May 15,1918,Parliament voted to break relations with Soviet Russia. In August the Finnish government declared that peaceful relations between the two countries would be established only after Karelia and the Kola Peninsula had been incorporated into Finland. Moreover, Parliament passed se- veral laws to aid the formation of a political alliance with Germany; it voted on Aug. 1, 1918, to make Finland a monarchy and on October 9 to elect the German prince Friedrich Karl of Hessen as king of Finland. The German revolution of 1918 and Germany’s defeat in World War I saved Finland from becoming a vassal of Germany. Finland was proclaimed a republic on July 17,1919, and K. Ståhlberg was elected president of the bourgeois republic.

From 1918 to 1920, Finland supported the interventionist plans of the imperialist po- wers, although it did not actually take part in the intervention.The victories of the Red Army, the growth of the working-class movement in the country, and economic difficul- ties forced Finland to accept the peace proposals of the Soviet government. A peace treaty between the RSFSR and Finland was signed on Oct. 14, 1920. Nevertheless, Finnish foreign policy retained an anti-Soviet bias that was consistent with the class interests of the bourgeoisie and with the desire of the reactionary circles to create a Greater Finland. White Finnish “volunteer” detachments made frequent raids on Soviet Karelia until 1922,and political, economic, and cultural ties with the USSR were at a minimum. "

Aivan samaa kuin Sovjetskaja sanoo myös Helsingin yliopiston historian tutkija toh- tori Jari Hanski, joka on vertaillut I maailmansodan jälkeen itsenäistyneiden maiden tuolloisia taphatumia.

http://vapaussota.com/wp-content/uploads/2014/02/Hanski.pdf

TAULUKKO 2:
 
OLIKO VALLANKUMOUSTA/VALLANKAAPPAUSTA/KAPINAA, SISÄLLISSOTAA TAI SOTAA ENTISTÄ ISÄNTÄMAATAA/ ENTISIÄ ISÄNTÄMAITA VASTAAN?
 
Maa:  Suomi
 
Oliko vallankumous/vallankaappaus/ kapina?
 
Kyllä: Punakaarti aloitti 28.1.1918 sosialistisen
vallankumouksen.

Oliko sisällissota?
 
Kyllä: 28.1.1918 alkoi sisällissota ns. punaisten ja valkoisten kesken. Vasemmistolaiset punaiset saivat haltuunsa Suomen eteläosan, mutta menettivät sen toukokuun alkupuolella taisteluissa maan ... hallituksen joukoille.
 
Oliko sota entistä isäntämaata ... vastaan?
 
Kyllä: Eduskunnan kokoonnuttua toukokuussa 1918 julistettiin sotatila Suomen ja Venäjän kesken, mutta valtio ei käynyt taisteluja Venäjää vastaan. Sen sijaan vapaaehtoisia joukkoja oli taistelemassa Karjalassa.
 
Tarton rauha 14.10.1920.

Keskustelua:
 
Neuvos: 1920 luvun suomen rajat sopisivat itsenäisyysmitaliin.
 
Risto Juhani Koivula: Nää nykyiset on aika tarkkaan Wienin kongressin rajat, ja moni organisaatio haluaa olla Wienin kongressin perilllinen: mm. YK ja EU.
 

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomen-vapaussota-v...

Juhani Putkinen: " Suomen Vapaussota Venäjää vastaan

Yleisesti katsotaan Suomen ja Venäjän välillä käydyn Vapaussodan alka- neen 28.1.1918. Silloin Suomen Armeija (Eduskunta oli valtuuttanut 12. 1. 1918 perustamaan Suojeluskunnista Suomen Armeija) aloitti Pohjanmaal- la venäläisten miehitysjoukkojen aseistariisumisen. Paikoin se onnistui yllätyksen ansiosta taisteluitta,paikoin jouduttiin taistelemaan.  "

RJK: Pohjanmaalla tai missään muuallakaan ei ollut PUNA-ARMEIJAN joukkoja.Oli joukko Venäjän kansalaisia,jotka olivat tulleet Suomeen tsaa- rinvallan tai mahdollisesti joissakin tapauksissa Väliaikaisen hallituksen sotilaina. Jo Väliaikainen hallitus oli kuitenkin aloittanut sotilaiden mitta- van kotiuttamisen. Suomessa olleita Venäjän merivoimien osastoja siirtyi myös valkoisten puolelle. Joukot olivat itse valinneet itselleen johtajat, jotka mm. neuvottelivat erilaisten tahojen kansa, mitä pitäisi tehdä.

JP: " Mannerheim: "Neljässä päivässä oli koko Etelä-Pohjanmaa vapautettu; 5000 venäläistä oli pakotettu luovuttamaan aseensa,8000 kivääriä ja 34 konekivää- riä saatu, minkä lisäksi tuli vielä 37 tykkiä, joukko kranaatinheittimiä ja melkoiset määrät varusteita ja ampumatarvikkeita. Sanoma aseistariisumisesta levisi kuloval- keana maakunnassa, eikä innostuksella ollut rajoja - ase kädessä tai aseetta halusi joka mies ja nuorukainen olla mukana! Suojeluskuntain miesvahvuus lisääntyi päivä päivältä, ja vallatut aseet tulivat hyvään tarpeeseen. Ei ollut luottamukseni noihin sisukkaisiin, isänmaallisiin miehiin ollut turha. "

RJK: Paskat "vapautettu"! Nuo eivät olleet minkään sortin vallanpitäjiä ainakaan enää.

JP: "Toinen vaihtoehto Vapaussodan alkamispäiväksi on 23.1.1918. Silloin Suomen Karjalassa suojeluskunnat joutuivat riisumaan venäläisiä joukkoja aseista.

Professori Ohto Manninen: "Venäjän sota-asiain kansankomissaari Pod- voiski 24.1. vahvisti 42. Armeijakunnan antaman uhkavaatimuksen, jossa uhattiin ryhtyä sotaan valkokaartia vastaan, mikäli nämä eivät luovuttaisi aseitaan." Suomen Senaatti (hallitus) kuitenkin "ilmoitti yöllä 25/26. 1., että suojeluskuntien riisuminen aseista tulkittai- siin sodan aloittamiseksi Suomea vastaan." "

Ilmeisesti yleinen tulkinta, jonka mukaan Suomen ja Venäjän välillä käyty Vapaussota alkoi aamuyöstä 28.1.1918, on kuitenkin parempi. Silloin alkoivat todelliset taistelut Suomen ja Venäjän joukkojen välillä. "

RJK: Ohto Manninen on sen ajan sekoittaja ja valehtelija, jolloin ei tiedetty, että lähteet tulevat nettiin:
 

http://www.tiede.fi/comment/761402#comment-761402


RJK: Putkiselle on siis TÄYSIN "MAISKUTTELUTUNTUMAKYSY-MYS",milloin alkoi "vapaussota Venäjää vastaan", josta sitten muka Tart- ton rauhakin tehtiin! (Jos noin on, niin on maiskuttelutuntumakysymys myös, olko koko "sotaa" lainkaan vai ei...)

Kuten minun lainauksistani ilmenee,AINOA JOKA VIIPURIA KOSKIEN PUHUU, EDES SPEKULOI PODVOISKISTA MITÄÄN,on Suomen Se- naatti (Mannerheimin olettamuksista ja harhautuksista). Sitä paitsi MINIS- TERI EI KOMENNA JOUKKOJA. Sen sijaan hän voi neuvotella poliittisesti erilaisten tahojen kanssa.

Viipuriin oltiin tuomassa ulkoa uutta valkoista osastoa (koska Mannerheim ei luottanut paikallisiin (koska niissä oli venäläisiäkin?)?), mikä soti mm. puolueiden status quota vastaan,että kaartit ovat PAIKALLISIA ja koostu- vat paikallisesta väestöstä. Venäläisen varuskunnan keskuudestaan valitse- ma komentaja uhkasi riisua uuden kaartin aseista. Valkokaarti ole saattanut tulla vangitsemaan heitä, ja tavallistakin venäläistä väestöä. Tästä hän todennäköisesti neuvotteli niin punakaartien kuin venäläisten kotiuttamisviranomaistenkin kanssa.

Pohjanmaan vangitut venäläiset sotilaat lähetettiin muka "kotiuttamisen" nimissä junalla Joensuuhun, jossa heidät tapettiin. Sieltä ei ollut rataa eikä aurattua maantietä itäänpäin.

Venäjä ei kuitenkaan näiden toimien takia sotaa julistanut, EIKÄ OLLUT NIISTÄ YKSITYISKOHTAISESTI TOISTAISEKSI SELVILLÄKÄÄN, kun Venäjän armeijan vahvuudessa olevat osastot kerran EIVÄT OLLEET KYSEESSÄ. Touhuista oli vastuussa Mannerheim.

-----

Putkinen: "Kuten tunnettua Venäjä ei tunnustanut Vapaussodan (ja Talvisodan) aikana Suomen laillista hallitusta. "

RJK: Ei se Svinhufvudin senaattia ehdottomasti kiistänytkään, koks se yritti kaksi kertaa solmia formaaliset diplomaattiset suhteet sen kanssa Suomen sisällissodan vielä ollessa käynnissä.

Vänäjä tunnusti maita eikä hallituksia.


" Suomen nukkehallituksen kanssa, jota kutsuttiin myös Terijoen halli-tukseksi Venäjä teki Talvisodan aikana valtiosopimuksen laajentaen Suomen aluetta. Myös Vapaussodan aikana Venäjä teki valtiosopimuksen Suomen ”nukkehallituksen” kanssa - silloinkin laajentaen Suomen aluetta. Toki Venäjän tarkoituksena oli nielaista Suomi karvoineen kaikkineen ja liittää Suomi Venäjään, mutta tällaistakin teatteria pidettiin. "

RJK: Missään tapauksessa EI OLLUT.

Mitä kaikkia suunnitelmia oli, se on sitten vaikeampi kysymys.

JP: ”Suomalais-venäläinen sekakomitea sai suomalaisten laatiman luon- noksen pohjalta nopeasti valmiiksi sopimus-ehdotuksen, jonka kansanval-tuuskunta hyväksyi omasta puolestaan 23. helmikuuta. Tämän jälkeen ko- mitea siirtyi Pietariin, jossa suomalaiset joutuivat käymään tiukkoja neu- votteluja eräistä periaatteellisista kysymyksistä sekä rajojen määräämises- tä. Lenin halusi kuitenkin saada sopimuksen aikaan, joten hän saattoi arvovallallaan osapuolet kompromissein yhteisymmärrykseen.

Sopimus tehtiin "Venäjän ja Suomen sosialististen tasavallan välillä". Edvard Gylling ja Oskari Tokoi, jotka olivat taipuneet hyväksymään Leni- nin vaatimuksen suomalaisen sopijapuolen luon­nehtimisesta sosialistiseksi valtioksi,saivat tästä myöhemmin kansan­valtuuskunnalta moitteita. Toinen merkittävä periaatteellinen myön­nytys oli se, että Suomea ei kutsuttu kan- sanvaltuuskunnan tekemän ehdotuksen mukaisesti "itsenäiseksi ja riippu-mattomaksi tasavallak­si", vaan "riippumattomaksi Suomen Sosialistiseksi Työväentasaval­laksi". "

RJK: Työväentasavalta on yllättävä, eikä vastaa täysin punaisen Suomen vakiintunutta luonnehsintaa "kansanvallaksi", kun esimerkiksi Baltian pu- naisten hallintoja sanottiin kaiken aikaa työväenvallaksi, eli sosialismiksi.

Mielestäni Lenin on tässä ensisinnäkin todennut, että Kansavaltuuskuntaa pidetään sosialisteina ja työväenvallan edustajina (mikä ei ollut itsestään selvää kaikille bolshevikeille, sillä kansanvaltuutetut oli pääasiassa katsottava "menshevikeiksi" tuolloisella värikartalla.
 

Toisekseen: Sopimus koskee nimenomaan tällaista, EI MILLAISTA TA- HANSA Kansanvltuuskuntaa (esimerkiksi sellaista, josta vasemmisto on potkittu ulos).

JP: " Sananmuodon tarkistus oli neuvostohallituksen kannalta merkitsevä, sillä se jätti avoimeksi mahdollisuuden Suomen liittymi­sestä Venäjän tasavaltojen federaatioon. "

Ei liity siihen. Venäjän nezavisimost´ on englannin sanan independence kaikinpuolinen täysi synonyymi. Englannissa ei ole muuta valtiollista itse- näisyys/riippumattomuus-sanaa. Eikä tämä tarkoita osavaltiota eikä alusmaita: ne ovat nimenomaan dependent coutries/zavisimie strany.

Venäjän sana samostojatelnost eli kirjaimellisesti "itseseisojuus", omape-räisyys, omintakeisuus on toisenlaista, esimerkiksi alkuperällistä riippu-mattomuuttomuutta ja eri- koista toimintaa. Saksan selbständich ja unabhängig ovat enempi samaa varsikin valtioita koskien.

JP: " Suurin kansanvaltuuskuntaa askarruttanut ongelma syntyi Leninin vaatimuksesta myöntää kummankin maan kansalaisille täydelliset poliitti- set oikeudet toisessa maassa, mikä vaatimus itse asiassa liittyi kysymykseen federaatiosta. "

RJK: Siinä ei sanota noin: kysymys on TYÖASIOISSA toisessa maassa toimivista toisen maan kansalaisista.

Sitten on erikseen kysymys kansalaisuuden myöntämisestä heti Venäjällä etnisille suomalaisille ja halukkaille Suomen kansalaisille, ja toisin päin.

http://www.histdoc.net/history/ru/rabo.html

http://www.histdoc.net/historia/1917-18/kv31.html

1918. Suomen asetuskokoelma (Punaisten julkaisemat numerot) N:o 31

Sopimus

Venäjän ja Suomen sosialististen tasavaltain välillä.

Päätetty Pietarissa, (16 päivänä helmikuuta) 1 päivänä maaliskuuta 1918.

Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan Kansankomissaarien Neuvosto ja Suomen Sosialistisen Työväentasavallan Kansanvaltuuskunta ovat näi- den vapaitten tasavaltain ystävyyden ja veljeyden lujittamiseksi tehneet seuraavan sopimuksen. "

JP: "Tiukkojen neuvottelujen jälkeen neuvos­tohallitus myöntyi siihen, että sopimukseen tuli lupaus poliittisten oikeuksien myöntämisestä neuvosto-kansalaisille Suomessa "mahdollisimman helpoin ehdoin”. Neuvosto-Ve- näjä luovutti sopimuksella Suomelle Petsamon, jon­ka Venäjän keisari oli luvannut jo vuonna 1864 korvaukseksi Kannaksella sijainneesta Siestar- joen kivääritehtaan alueesta. Petsamon Muotkavuono oli erittäin kalaisa, joten rajan vetämisestä vuonossa käytiin pitkälliset neuvottelut. Lenin rat- kaisi asian lopulta suomalais­ten eduksi. Sen sijaan Edvard Gyllingin ja muiden kansanvaltuuskun­nan jäsenten tärkeänä pitämää Itä-Karjalan liittä- mistä Suomeen ei saatu toteutetuksi. Gyllingin kertoman mukaan neuvos- tohallitus vetosi siihen, että kysymys vaati Muurmannin radan vuoksi perusteel­lisempaa tutkimista.

 

Neuvosto-Venäjä sai sopimuksen nojalla määräajaksi käyttöönsä neljä Suomen halki kulkevaa lennätinlinjaa eksterritoriaalioikeuksin. Kolme niistä oli rakennettu Pietarista Uudenkaupungin kautta Ruotsiin, Tanskaan ja Englantiin sekä yksi Suomen halki Murmans­kiin.

Sopijapuolet vaihtoivat keskenään toistensa alueella olleen valtioiden omistaman kiinteän omaisuuden. Tämä merkitsi muun muassa venäläisten varuskuntien ja linnoitusalueiden siirtymistä Suomen valtiolle ja Pietarin radan ja Suomen aseman siirtymistä Venäjän valtiolle. Vaihdoista aiheutu- vat sekä muut taloudelliset kysymykset piti ratkaistaman työtään jatkavassa selvityskomiteassa.

Punainen valtiosopimus allekirjoitettiin 1. maaliskuuta ja ratifioi­tiin kahdeksan päivää myöhemmin. Jälkimmäisessä tilaisuudessa tehtiin ve- näjänkielisen kappaleen Muotkavuonoa koskevaan kohtaan suomalaisten vaatimuksesta korjaus. Edvard Gylling vahvisti allekirjoituksensa sinettisormuksella ja Oskari Tokoi korkista vuolemallaan sinetillä.” [i]

Huomattakoon vielä, että Suomessa oli vapailla vaaleilla valittu eduskunta ja laillinen hallitus - jota Venäjä ei tunnustanut, mutta teki valtiosopimuk- sen kapinallisten (nukkehallituksen) kanssa. Aivan kuten parikymmentä vuotta myöhemmin Talvisodan aikana. "

RJK: Se eduskunta oli valittu KERENSKIN VENÄJÄN MAAKUNTAVALTUUSTOKSI!!!

JP: "No, onneksi Suomi voitti Vapaussodan Venäjää vas- taan, joten oikea valtiosopimus Suomen laillisen hallituk- sen ja Venäjän välillä solmittiin aikoinaan Tartossa. "

RJK: Suomi julisti sodan Venäjälle 15..5.1918, ja esitti 1.8. mittavat aluevaatimukset "rauhanteon ehtona" (Kuollan nimimaa, Itä-Karjala jne.) samassa kokouksessa, jossa Suomeen valittiin saksalainen "kuningas".

Wilhelmin feodaalisen Saksan olisi pitänyt "joulupukkina" hankkia nuo alueet Suomelle...

 

Risto Juhani Koivula kommentoi:

http://www.histdoc.net/historia/1917-18/kv31.html

1918. Suomen asetuskokoelma (Punaisten julkaisemat numerot) N:o 31

Sopimus

Venäjän ja Suomen sosialististen tasavaltain välillä.

Päätetty Pietarissa, (16 päivänä helmikuuta) 1 päivänä maaliskuuta 1918.

Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan Kansankomisaarien Neuvosto ja Suomen Sosialistisen Työväentasavallan Kansanvaltuuskunta ovat näi- den vapaitten tasavaltain ystävyyden ja veljeyden lujittamiseksi tehneet seuraavan sopimuksen.

 

§ 1.

 
Venäjän Federatiivinen Neuvostotasavalta luovuttaa riippumattomalle Suomen Sosialistiselle Työväentasa-vallalle kaiken Venäjän Tasavallan tai Venäjän valtiolai-tosten omistaman tai hallinnassaan pitämän, entisen Suomen Suuriruhtinaanmaan alueen rajain sisällä sijait- sevan kiinteän omaisuuden, kuten maaomaisuuden, ve- sialueet, kaupungeissa olevat tontit, rakennukset, teh- taat ja teollisuuslaitokset, kuin myös lennätinlaitokset, rautatiet, linnoitukset, majakat, loistot ja reimarit.

§ 2.

Suomen Sosialistinen Työväentasavalta puolestaan luovuttaa Venäjän Fe- deratiiviselle Neuvostotasavallalle kaiken Suomen valtion tai Suomen valtiolaitosten omistaman tai hallinnassaan pitämän, Venäjän Federatiivi- sen Neuvostotasavallan alueen rajain sisällä sijaitsevan kiinteän omaisuu- den, kuten maaomaisuuden, vesialueet, kaupungeissa olevat tontit, raken-nukset,tehtaat ja teollisuuslaitokset, kuin myös rautatiet, majakat, loistot ja reimarit.

§ 3.

Suomen Sosialistinen Työväentasavalta ilmoittaa suostuvansa ostamaan muutakin kuin tämän sopimuksen 1 §:ssä tarkoitettua Venäjän Federatii- viselle Neuvostotasavallalle kuuluvaa ja entisen Suomen Suuriruhtinaan- maan alueen rajain sisällä sijaitsevaa omaisuutta,ja nauttii Suomen Sosia- listinen Työväentasavalta sellaiseen omaisuuteen nähden etuosto-oikeut- ta, mikäli se ei loukkaa Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan etuja.

§ 4.

Yllämainitusta Suomen Sosialistiselle Työväentasavallalle luovutettavas- ta omaisuudesta luetaan pois se, joka, Venäjän ja Suomen asiain Selvitte-lykomitean päätöksel- lä, välittömästi luovutetaan työväen järjestöille.

 

§ 5.

Venäjän Federatiivinen Neuvostotasavalta luovuttaa Suomen kauppalai-vaston kansallistuttamisen edistämiseksi Suomen Sosialistiselle Työväen- tasavallalle kaikki Suomen valtiolle, kunnille tai yksityisille kuuluneet, Venäjän hallituksen ennen sotaa tai sodan aikana rekviroimat laivat nii- den nykyisessä kunnossa. Samaten on luovutettava kaikki muukin rekvi- roitu omaisuus, mikäli se tätä sopimusta päätettäessä on entisen Suomen Suuriruhtinaanmaan alueen rajain sisällä.

 

§ 6.

Edelläolevain pykäläin määräykset eivät koske niitä kiinteimistöjä, jotka Suomen Sosialistisen Työväentasavallan alueella ovat Venäjän Federatii-viselle Neuvostotasavallalle ja Venäjän Federatiivisen Neuvostotasaval- lan alueella Suomen Sosialistiselle Työväentasavallalle välttämättömät diplomaattisten, konsuli- ja kauppaviranomaisten virastoja ja henkilökun- taa, kuin myös sivistys- ja valistuslaitoksia sekä parantoloita varten.

 

§ 7.

Korvauksen suuruuden tämän sopimuksen 1, 2, 3 ja 4 §:n mukaan omai- suutta luovutettaessa määrittelee eri- tyinen Venäjän ja Suomen asiain Selvittelykomitea. Näistä luovutuksista johtuneista maksuista,jotka suori- tetaan Suomen asioita varten asetetun venäläisen likvidatsionikomitean vaatimuksesta, pidetään eri tili, joka päätetään lopullisessa tilien selvityksessä.

 

§ 8.

Venäjän valtion ja valtiolaitosten saatavat Suomen valtiolta ja valtiolai-toksilta sekä päinvastoin, samoin kuin myös Venäjän Suomen Pankin vä- lityksellä ottamat lyhytaikaiset velkasitoumukset tunnustetaan molem- pien Sosialististen tasavaltain hallitusten puolelta voimassa oleviksi, ja niiden kuoletustapaa, riippumatta 7 §:n mukai- sesti suoritettavista maksuista, tulee valmistelemaan erikoinen Venäjän ja Suomen asiain Selvittelykomitean alainen yhteinen finanssikomitea.

 

§ 9.

Tämän sopimuksen tekijät takaavat molemminpuolisesti Venäjän ja Suo- men sosialististen tasavaltain kauppa-aluksille kaikiksi ajoiksi vapaan ja esteettömän pääsyn kaikkiin meri-, järvi- ja jokisatamiin, ankkuripaikkoi- hin ja kanaviin sekä myöntävät mainituille aluksille vapaan ja esteettö- män tavaran lastaus- ja purkamisoikeuden sekä luotsilaitoksen käytön. Yllämainitun vapaan käytön teknilliset ehdot määrätään eri sopimuksilla.

 

§ 10.

Venäjän ja Suomen rautateitten välille järjestetään pysy- väinen ja suora-nainen yhdysliikenne ilman matkustajain siirtoa ja tavarain uudestaan lastausta.

 

§ 11.

Ehdot, joilla Venäjän Federatiivinen Neuvostotasavalta,saa Suomen Sosi- alistisen Työväentasavallan alueella käyttää sähkölennätintä, postia ja maanteitä ja Suomen Sosialistinen Työväentasavalta Venäjän Federatii- visen Neuvostotasavallan alueella vastaavia laitoksia, määritellään eri sopimuksilla; jolloin, poikkeuksena tämän so- pimuksen 1 §:n yleisistä määräyksistä, huomioon ottaen voimassa olevat kansainväliset tavat ja sopimukset, Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan omaksi jää vii- deksikymmeneksi vuodeksi,eksterritoriaalioikeudella, kolme Suomen So- sialistisen Työväentasavallan kautta kulkevaa,Pietarin Tukholmaan,New- castleen ja Fredericiaan yhdistävää lennätinjohtoa (N:o 13, 60 ja 42) sekä yksi yhtäjaksoinen, suora johto linjalla Pietari-Vartoniemi-Aleksandrovsk (Muurmanilla), joka johto kulkee Viipurin, Kuopion, Kemin ja Rovanie- men kautta,sekä pidätetään Venäjän Federatiiviselle Neuvostotasavallalle kaikki Tanskalaisen yhtiön kanssa tehdyn sopimuksen mukaiset oikeudet kolmeen kaapeliin, jotka kulkevat suoraan Uudestakaupungista Ruotsiin Ahvenanmaan kautta.

§ 12.

Molemmat sopimuksen tekijät asettavat viipymättä Venäjän ja Suomen asiain Selvittelykomitean alaisen yhteisen komitean laatimaan ehdotusta molempien tasavaltain väliseksi kauppasopimukseksi.

 

§ 13.

Suomalaista alkuperää oleville Venäjän kansalaisille Venäjällä kuin myös venäläistä alkuperää oleville Suomen kansalaisille Suomessa myönnetään samanlaiset oikeudet kuin muillakin vastaavan maan kansalaisilla on. Suomen kansalaiset Venäjällä,samoin kuin Venäjän kansalaiset Suomessa nauttivat samoja yksityisoikeuksia, kan- salaisvapauksia ja kunnallisia oikeuksia kuin vastaavan maan kansalaisilla on.
 
Venäjän Federatiivinen Neuvostotasavalta myöntää kaikki Venäjän kan- salaisille kuuluvat valtiolliset oikeudet Suomen kansalaisille Venäjällä, jotka kuuluvat työväenluokkaan tai talonpoikaisväestöön, joka ei käytä vierasta työvoimaa, mikäli he ansiotyössä ollen asuvat Venäjän alueella.
 
Suomen Sosialistinen Työväentasavalta puolestaan sitoutuu myöntämään Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan kansalaisille Suomessa mah- dollisimman helpot ehdot täysien valtiollisten oikeuksien saamiseen, eri- tyisesti huomioonottaen vakinaista asuinpaikkaa vailla olevan työtätekevän väestön edut.

 

§ 14.

Suomen Sosialistinen Työväentasavalta sitoutuu olemaan millään tavalla estämättä ja lupautuu edistämään Suomen Sosialistisen Työväentasaval- lan alueelta jo alettua Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan aseel- listen maa- ja merisotavoimien sekä maa- ja merisotilas-virastoihin kuu- luvien laitosten jatkuvaa poissiirtämistä ja tämän poissiirtämisen pikaista loppuun saattamista.

 

§ 15.

Venäjän Federatiivinen Neuvostotasavalta luovuttaa Suomen Sosialisti- sen Työväentasavallan täydelliseksi omaisuudeksi alempana määritellyn alueen, jos paikallinen väestö vapaasti kysyttynä ilmaisee siihen suostuvansa.
 
Venäjän ja Suomen välinen valtakunnan raja kulkee tästedes nykyisellä Venäjän ja Suomen välisellä rajalla olevasta Korvatunturista suorassa linjassa Petsamon joen lähteille, sieltä Petsamon joen itäistä vedenjakajaa pitkin sekä suorassa linjassa Muotkavuonon ja Kalastaja-niemen yli, päättyen Jäämeren rannalle Supuskan kohdalla.
 
17 § :ssä mainitun komitean tulee määritellä erityiset ehdot,jotka takaavat :
 
1) kalastusta ja muita elinkeinoja luovutetulla alueella harjoittavan Venäjän väestön oikeudet;
 
2) Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan esteettömän oikeuden vapaaseen kauppa-kauttakulkuun Norjaan ja sieltä takaisin; ja
 
3) Venäjän ja Norjan välillä solmituista ja voimassa olevista sopimuksista johtuvat oikeudet.
 
Yllämainitun alueen luovutuksesta johtuvat maksut suoritetaan tämän sopimuksen 7 § :n perusteella.

§ 16.

Sopijapuolet asettavat Venäjän ja Suomen asiain Selvittelykomitean alai- sen komitean Venäjän ja Suomen rajojen muutosten tarkkaa määrittelyä varten. Suomen Sosi- alistinen Työväentasavalta luovuttaa kuitenkin heti Venäjän Federatiiviselle Neuvostotasavallalle täydelliseksi omaisuudeksi Suomenlahden rannalla sijaitsevan Inon linnakkeen alueen ja takaa välttämättömän kauttakulku-yhteyden mainittuun linnakkeeseen.

 

§ 17.

Tämän pääsopimuksen eri määräysten kehittämiseksi valmistetaan mo- lempain sopijapuolten hallitusten asettamassa Venäjän ja Suomen asiain Selvittelykomiteassa ehdotukset yksityiskohtaisiksi sopimuksiksi, jotka Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan ja Suomen Sosialistisen Työväentasavallan hallitukset vahvistavat.

 

§ 18.

Erimielisyydet, joita syntyy yllämainittuja yksityiskohtaisia sopimuksia laadittaessa ja joita johtuu tämän sopimuksen sekä sen perusteella tehty- jen erikoissopimusten tulkinnasta, kuin myös tämän sopimuksen ja eri- koissopimusten määräysten rikkomiset, annetaan sovinto-oikeuden rat- kaistaviksi, johon puheenjohtajan määrää Ruotsin Sosialidemokraattisen vasemmistopuolueen puoluetoimikunta, ellei myöhemmin toisin sovita.

 

§ 19.

Tämä sopimus astuu lailliseen voimaan heti kun molempien Sosialististen tasavaltain hallitusten valtuutetut ovat sen allekirjoittaneet.

 

§ 20.

Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan ja Suomen Sosialistisen Työ- väentasavallan hallitusten valtuutetut ovat allekirjoittaneet ja sineteillään vahvistaneet kaksi kappaletta tätä sopimusta venäjän ja suomen kielillä.
 
Allekirjoitettu Pietarissa (16 p. helmik.) 1 p. maalisk. 1918

 

По Уполномочiю Совѣта Нар.                   
       Ком.:
Предсѣдатель СНК.
В. УЛЬЯНОВ (ЛЕНИН).
П. ПРОШЬЯНЪ.
Л. ТРОЦКIЙ.
I. ДЖУГАШВИЛИ-СТАЛИН.
Управляющiй дѣлами Совѣта
Народныхъ Комиссаровъ
ВЛАД. БОНЧЪ-БРУЕВИЧЪ.

Секретарь Совѣта Н. ГОРБУНОВ.
(Sinetti.)
Suomen Kansanvaltuuskunnan
     valtuuttamina:
EDVARD GYLLING.
(Sinetti.)
OSKARI TOKOI.
(Sinetti.)

Sopimusteksti venäjäksi. | Paluu vv. 1917-18 hakemistoon. Paluu historiasivuille.

 
Orwell kommentoi:  Maanpettureilla ja kapinallisilla ei ole ollut mitään oikeuksia sopia Suomesta mitään.
 
Risto Juhani Koivula kommentoi:n Jos kerran valkoiset "katsoivat ole- vansa sodassa Venäjää vastaan", niin totta helvetissä venäjä silloin sopi jonkun muun kanssa kuin heidän!
 
Eduskunta ja Senaatti oli valittu sotilasdiktaattori Kerenskin Venäjän maa- kuntahallintoelimiksi, ja muiden edustajien kuin valkoisten toiminta oli estetty.
 
Senaatti/Mannerheim toivat Viipuriin ulkopuolelta uuden ei-paikallisen (vastoin status quota) valkokaartin, jonka tehtävä oli riisua kotiutettava venäläinen varuskunta aseista. Venäläinen varuskunta ei tähän suostunut, josta syystä Senaatti väitti muka "Venäjän hyökänneen Suomeen", mikä oli puhdasta paskaa.Mannerheimilla EI ollut tuolloin vielä valtiollista ase- maa, hänet olivain valittu 16. 1. Pohjanmaan valkokaartien päälliköksi. Näistä karetista ainakin suomenkieliset olivat maalaisliittolaisia ja ne olivat olleet valtalain kannalla ja Kerenskiä vastaan. 
 
Niillä ei vaan ollut mitään keinoja tarkistaa Mannerheimin ja Senaatin an- tamia tietoja. Niitä tietoja epäiltiin,ja muutamalla paikkakunnalla pistettiin hanttiinkin. Tässä yhteydessä Senaatin alun perin nimittämä Puolustusneu-voston puheenjohtaja kenraali Charpentier erosi,ja Mannerheim nimitettiin hänen tilalleen 25.1.
 
Ilmeisesti Viipurin venäläisten ammatillisten ja poliittisten porvarien tap- paminen valkoiten toimesta EI OLLUTKAAN "EREHDYS" vaan hallit- tua toimintaa ja mahdollisesti myös kosto oikeiston sisäisistä erimielisyyk-sistä. Myös suomalainen säveltäjä Toivo Kuula tapettiin, jonka isä oli toi- minut Venäjän armeijan kanta-aliupseerina. (Ehkä vääpeli katsottiin "vaa- rallisemmaksi" kuin kenraali, koska jälkimmäisen voi hyvällä tahdolla olettaa "pelaavan Suomen pussiin", edellisen vain esivaltansa pussiin...)
 
Kansalaissota alkoi siis enne työväenvallakumousta. Punakaartit tiesivät ilman muuta olevan vuorossa seuraavana, jos kotiutettavat venäläiset riisu- taan aseista, vaikka näiden välillä ei suoraa organisaatioyhteyttä ollutkaan, ja vaikka venäläiset joukot eivät olleen Venäjän armeijan vaan itse keskuudestaan valitsemien johtajien komennossa (kuten punakaartitkin).
 
Orwell kommentoi:

Millähän"lihaksilla" Venäjä muka katsoi voivansa sopia Suomea edusta-mattomien kapinallisten kanssa muuten kuin kannattaakseen rikollista kapinaa?

Risto Juhani Koivula kommentoi:

Olisikohan sillä jotakin syytä, että se "laillinen hallitus" väitti muka "VE- NÄJÄN HYÖKÄNNEEN SUOMEEN" ja olevansa sodassa Venäjää vas- taan, vaikka ei ollut sotaa julis- tanutkaan eikä myöskään suorittanut sota- toimia Venäjän VALTIOTA tai rajoja vastaan,joitakuita kansalaisia vastaan kylläkin?

Risto Juhani Koivula kommentoi:

Mannerheimin syrjäyttämä Senaatin ensimmäinen ylipäällikkö kenraali  Claes Charpentier oli ehdottomasti parhaiten maailman menosta perillä olevia henkilöitä ja sotilaista Suomessa tuohon aikaan: hän oli komentanut Venäjän pelastustoimia armenialaisten kansanmurhaa vastaan Turkissa vuosina 1915, 1916 ja 1917.  Grigori Rasputin sekaantui erittäin vaikean sotilasoperaation johtoon, ja sai Nikolain myös kerran vaihtamaan Kaukaasian rintaman ylipäällikön.

 
" Maailmansodan alussa Charpentier komensi Kaukasian ratsuväkidivisi- oonaa Galitsiassa, mutta Turkin liityttyä sotaan lokakuussa 1914 hänet siirrettiin ratsuväkiarmeijakunnan komentajaksi Kaukasian rintamalle.Hän johti vuonna 1915 yli 700 kilometrin mittaista sotaretkeä Nahitševanista Persian Tabriziin ja sieltä edelleen Turkin Kurdistaniin Vanjärvelle ja  Musin laaksoon.
 
[Se ei ollut siihen aikaan vielä Kurdististania vaan "Armenistania"; arme- nialaiset ja kurdit olivat kyllä kavereita, mutta kurdeja ei vainottu sillä ker- taa,kun Turkin hallitus pelasi vähemmistökansoja toisiaan vastaan.Kurdeja muutti myöhemmin Iranista.]
 
Marraskuussa 1915 Charpentierin armeijakunta osallistui kenraali Nikolai Baratovin johtamaan Persian-sotaretkeen, johon kuului Kaspianmeren yli- tys ja maihinnousu Bandar -e Anzalissa.Joulukuusta 1915 alkaen Charpen- tier oli Kaukasian rintaman ylipäällikön, suuriruhtinas Nikolai Nikolaje-vitšin erikoistehtävissä, mistä hänet siirrettiin reserviin ja Pietarin sotilaspiirin alaisuuteen syyskuussa 1917. "
 
[Tässä kohtaa on huomattava, että Väliaikaisen hallituksen pääministeri ruhtinas Georgi Lvov erotti tsaarin isosedän pojan ja perheen sotilasasi- oiden spesialistin suuriruhtinas Nikolain Kausaasian rintaman ylipäällikön tehtävistä vuorokausi helmikuun vallankuomouksen jälkeen.
 
Komentoon jäi ilmeisesti esikuntapäällikkö vuodesta 1913, ukrainalainen Ententen mies, sittemmin (vähiten höyrähtänyt) valkokenraali Nikolai Ju- denitš, jonka kuitenkin tiettävästi oikeus-, sota- ja varapääministeri Ke- renski erotti/pakotti eroamaan huhtikuussa. Judenitšin "potkut" saattoivat olla kuinkin huijausta (niitä onkin hartaasti ihmetelty...), sillä Venäjä oli vetäytymässä Turkista (suuri joukko armenialaisia pakolaisia mukanaan), ja Judenitšille oli "parempaakin käyttöä". Hän asettui aluksi menševikki-Georgiaan, jonka johto oli mukana Väliaikaisessa hallituksessa, mutta jossa paikan päällä hallitsi eri aseistautunut puolue kuin Pietarissa.
 
Syksyllä (alkusyksystä) Judenitš asettui Sovjetskaja entsiklopedijan mu- kaan SUOMEEN. Leninin tunnustettua Suomen itsenäisyyden Judenitš ilmoitti "PERUSTANEENSA VENÄJÄN HALLITUKSEN" ja MYÖS TUNNUSTAVANSA SUOMEN ITSENÄISYYDEN, toisin siis kuin Kerenski! Mitähän hänen vanha kanssakomentajansa kenraali Charpentier tuumasi ja oli mieltä?
 
Suomalaisille valkoisille ainakaan Judenitšin kuviot eivät kelvanneet, vaan hän siirtyi Viroon hankkimaan hyökkäystä Pietariin ja perusti siellä "Luo- teis-Venäjän hallituksensa". Bolševikit olivat ensin ajaneet saksalaiset pois. Venäjällä ei todellisuudessa ollut yhtenäistä valkoista osapuolta. Kol- tšak yritti vaihtaa "Ententen puolelta" Keskusvaltojen puolelle (näiden ollessa jo varmassa tappioputkessa), mutta missasi täysin pelinsä. Hänen todellinen "isoveljensä" oli keisarillinen Japani.]


" Joulukuussa 1917 Charpentier matkusti kotiinsa Helsin- kiin. Hän sai virallisesti eron Venäjän armeijasta 25. tammikuuta 1918. [2]
 
Sotilaskomitean johdossa
 

Suomeen palannut kenraaliluutnantti Charpentier valittiin joulukuussa 1917 eräiden upseerien kaksi vuotta aiemmin perustaman sotilaskomitean puheenjohtajaksi. Tarkoitus oli, että mahdollisen sodan syttyessä hänestä tulisi Suomen hallituksen joukkojen ylipäällikkö. Häntä pidettiin tehtävään sopivana komentajankokemuksensa sekä suomen kielen taitonsa vuoksi. [2] Suomen senaatti tunnusti 7. tammikuuta sotilaskomitean viralliseksi elimeksi. [3] Suomeen niin ikään palannut kenraaliluutnantti Mannerheim tuli samoihin aikoihin sotilaskomitean jäseneksi. Hän alkoi pian moittia komitean kollegiaalista päätöksentekoa saamattomaksi ja uhkasi erota sen jäsenyydestä, elleivät asiat muuttuisi. Kun yhteistyö Mannerheimin kanssa ei sujunut, Charpentier pyysi eroa 14. tammikuuta ja ilmoitti seuraavana päivänä senaatin puheenjohtaja P.E. Svinhuvudille tehtäviensä siirtyneen Mannerheimille. Charpentier ei osallistunut valkoisten sodanjohtoon sisäl-lissodan aikana vaan vietti yksityiselämää kotonaan Helsingissä.Hän kuoli sydäninfarktiin saman vuoden joulukuussa. [2] "

 
Kenraali Judenitš oli ollut I maailmansodan syttyessä Venäjän Kaukaasian (eli Turkin-vastaisen) armeijan esikuntapäällikkö, josta hänet nostetiin rin- taman ylipäälliköksi sodan alettua 2015, mutta seuraava vuonna 1916 hä- net Rasputinin vaatimuksesta alennettiin uudelleen esikuntapäälliköksi Tsaarin veljenpojan suuriruhtinas,kenraali Nikolai Nikolajevitš Romanov Juniorin hyväksi (joka oli 1906 kieltäytynyt ryhtymästä tsaarin pyynnöstä sotilasdiktaattoriksi ja suositellut tätä suostumaan Duuma-uudistukseen, kunhan se vain tarpeeksi vesitetään), josta sitten Väliaikaisen hallituksen pääministeri Georgi Lvov nimitti hänet uudelleen ylipäälliköksi erotettu- aan suuriruhtinaan,ja noin kuukauden kuluttua sotaministeri Kerenski erot- ti hänet taas,ja nimitti rintaman ylipäällikoksi kenraali Mihail Prževalskin (tutkimusmatkailija Nikolai Prževalskin, hevosen kantamuodon löytäjän nuoremman veljen, nimi on puolaa, mutta herrat olivat venäläisiä pikkuaatelisperheestä Tverin karjalaisalueelta).
 
Uusi komentaja oli vanhoja Turkin sankareita hänkin, johtanut tärkeää  Erzurumin kaupungin valtausta 1916. (Puo- len miljoonan asukkaan kau- punki on nykyään NATOn itäisin sotilatukikohta.) Näitä Kerenskin nimi- tyksiä, joilla hän korvasi vanhat tsaarin suosikit ja sukulaiset uusilla, itsel- leen mieleisemmillä, ruvettiin sanomaan "nuorturkkilaisiksi", mistä useim- mat eivät pätkääkään pitäneet, kaikkein vähiten nuorturkkilaisten suorittamia kansanmurhatoimia taistelleet kuten Prževalski.
 
Lokakuun vallankumouksen aikaan Prževalski loikkasi valkokenrali  De- nikinin puolelle. Denikin oli ollut kapinallisen komentaja Lavr Kornilovin esikuntapäällikkö ja kanssakapinallinen, joka "peri" liikkeen Kornilovin kaaduttua.
 
Kornilov oli ollut saksalaisten vankina,josta salaperäisesti päässyt pakene- maan, ja mahdollisesti myöskin vakooja. Kazahisyntyinen toisen polven kenraali Kornilov,joka oli toiminut myös sotilasattaseana Itä-Aasiassa Kii- nassa ja Japanissa, yritti yhdistää joukot Aleksandr Koltsakin kanssa, mutta epäonnistui. Denikin perääntyi Krimille, jossa luovutti (valkoiten muodollisen, mitäänmerkitsemättömän) ylipäällikkyyden baltiansaksalais-venäläiselle, kansan keskuudessa äärimmäisen epäsuositulle pölkkypäälle Pjotr Wrangellille. Wrangellin sotilaspalvelija oli bolshevikki, joka myr- kytti hänet kuitenkin vasta maanpaossa Brysselissä hänen alettuaan val- mistella uutta sotaretkeä Balkanilta Venäjälle Montenegron kuningasper- heen vävyn suuriruhtinas Nikolai Romanovin (sama mies) ja muiden kanssa.
 
Suomen murhakustaat tiesivät pilkulleen keskusvalta Turkin kansanmur- hatyöt, jotka jakoivat Venäjän valkoisiakin.Armenialaisten "virhe" oli, että he olivat yleensä olleet venäläisten kavereita historiassa. Saksalaiset myös tiesivät ne: siellä oli saksalasia komentajiakin kuten entinen esikuntapääl- likkö Erich von Falkenhayn ja juutalainen, vähemmän välkky kenraali Otto Liman von Sanders,joka henkilökohtaisesti valitsi Mustafa Kemal Atatürkin vastamaan maan strategisimman sotilaskohteen, Dardanellien salmen suulla sijaistevan Gallipolin niemimaan puolustuksesta ...
 
 
 
 
****
 
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/pun_vs.html
 

SUOMEN KANSANVALTUUSKUNNAN
EHDOTUS

SUOMEN VALTIOSÄÄNNÖKSI

ESITETTY TYÖVÄEN PÄÄNEUVOSTOLLE TARKASTETTAVAKSI JA PÄÄTETTÄVÄKSI YLEISTÄ KANSANÄÄNES­TYSTÄ VARTEN

HELSINGISSÄ, 1918
SUOMEN KANSANVALTUUSKUNNAN KIRJAPAINOSSA

Suomen Valtiosäännön ehdotus.

 

Sitten kun Suomen työtätekevä kansa on kukistanut sortovallan ja kunni- alla voittanut kansan viholliset, esitetään viipymättä Suomen kan­san hy- väksyttäväksi uusi Valtiosääntö tämän maan pysyväksi ja ainoaksi perus-tuslaiksi. Sen hyväksymisestä toimitetaan mahdollisimman pian tänä ke- väänä yleinen kansanäänestys koko maassa. Kaikki Suomen kansalaiset, jotka ennen nyt kuluvaa vuotta ovat täyttäneet kaksikymmentä ikävuotta, ovat siihen kansanäänestykseen oikeutetut ottamaan osaa. Siinä tulee siis Suomen kansan enemmistö selvästi osoittamaan julki, tahtooko se todel- lista kansanvaltaa ja minkä vertainen osa siitä enää kannattaa kukistunutta herravaltaa.

 

Tämän kautta kumotaan hallitusmuoto 21 päivältä elokuuta 1772 sekä yhdistys- ja vakuuskirja 21 päivältä helmikuuta ja 3 päivältä huhti­kuuta 1789, niin myös kaikkien muiden lakien ja asetusten määräykset ynnä muut säännökset, jotka ovat ristiriidassa tämän Valtiosäännön kanssa.
Kansanvaltuuskunnan asetukset.

Historiasivuille.
 
Suomen Kansanvaltuuskunta on tätä varten jo valmistamat ehdotuksensa Suomen Valtiosäännöksi ja esittänyt sen tänä päivänä Työväen Pääneu-vostolle. Tämä Kansanvaltuuskunnan ehdotus nyt julkaistaan tässä ohella kokonaisuudessaan. Sitten kun Työväen Pääneuvosto on sen tarkastanut ja kohta kohdalta päättänyt, julkaistaan se lopullisessa muodossaan vielä ennen kansanäänestys- tä kansan arvostelta­vaksi, sekä määrätään päivä, milloin kansanäänestys on tapahtuva.

 

Suomen miehet ja naiset! Teissä on nyt vielä niitäkin, jotka epätietoisina tahi valheellisten tietojen eksyttämi- nä vierotte työväenluokan vaatimaa kansanvaltaa. Punnitkaa nyt ajoissa, tokko tahdotte tähän maahan suurten yhtiöherrain,pankkikapitalistien ja rusthollarien ahnetta mielivaltaa,tokko tahdotte virkavallan herruutta ja puolimuukalaisten aatelisherrain sorto-valtaa.Vapaan Suomen vapaa työmies ei sellaista iestä hartioillaan siedä, vaan taistelee loppuun asti oikean vapautensa ja kansanvallan puolesta. Astukaa tekin epätietoiset ja eksytetyt kansalaiset todellista kansanvaltaa vaatimaan! Niin tulee nopeammin loppu nykyi­sestä kansalaisveren vuo- datuksesta, johon taantumuksellisten herrain hankkeet kansamme syöksivät.

 

Ainoastaan nopeasti alkava kansanvaltainen edistys voi nopeasti kor­jata taistelun hävitykset ja luoda haavat umpeen. Ainoastaan työväen­luokan uudestirakentava työ, sen vallankumouksen siunattujen saavutus­ten turvaaminen, sen oikeuden ja ihanteiden toteuttaminen, voi auttaa kanaamme kauniimpaan tulevaisuuteen.

 

Helsingissä, 23 päivänä helmikuuta 1918.

 

SUOMEN KANSANVALTUUSKUNTA.
 
KULLERVO MANNER.           
EERO HAAPALAINEN.
LAURI LETONMÄKI.
ANTTI KIVIRANTA.
J. H. LUMIVUOKKO.
EVERT ELORANTA.
EMIL ELO.
EDVARD GYLLING.
YRJÖ SIROLA,
ADOLF TAIMI.
O. W. KUUSINEN.
JALO KOHONEN.
O. TOKOI.
KONSTANTIN LINDQVIST
MATTI TURKIA.




 

Suomen Valtiosääntö.

 

I Luku.

Yleisiä säännöksiä.

1 §.

Suomi on tasavalta, jonka valtiomuoto on vahvistettu tässä perustuslaissa.
2 §.
 
Kaikki valtiovalta kuuluu kansalle, jonka edustajana kor- keinta valtaa käyttää Suomen Kansaneduskunta, Valtio-säännön perustuksella ja kan­san päätösten mukaan,
 
3 §.
 
Suomen kansalaisoikeus on jokaisella, joka on suomalaisista vanhemmista syntynyt taikka lain mukaan Suomen kansalaiseksi otettu.
 
4 §.
 
Suomessa olkoon jokaiselle taattuna hengen turva ja ruumiillinen loukkaamattomuus sekä kunnian ja vapauden tasa-arvoinen oikeus lain mukaan
 
5 §.
 
Jokainen Suomen kansalainen on oikeutettu oleskelemaan Suomen­maas- sa, vapaasti täällä valitsemaan asuinpaikkansa ja kulkemaan paikkakun- nasta toiseen.Samoin on Suomen kansalainen oikeutettu vapaasti matkustamaan maasta pois.
 
6 §.
 
Jokaisella olkoon uskonnon vapaus. Jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus luopua siitä uskontokunnasta, johon kuuluu.
 
7 §.
 
Jokaisella olkoon sanan vapaus sekä oikeus kirjallisen ja kuvallisen esityksen painosta julkaisemiseen kenenkään sitä ennakolta estämättä.
 
8 §.
 
Kaikilla olkoon oikeus edeltäpäin lupaa hankkimatta pitää kokouksia ja perustaa yhdistyksiä.
 
9 §.
 
Valtiolla ja muilla julkisilla yhdyskunnilla on oikeus hankkia omai­suutta ja ryhtyä tai ottaa osaa taloudellisiin yrityksiin.
 
10 §.
 
Suomessa on työntekijöillä lakkovapaus ja oikeus työnseisauksen aikana työpaikan luona pitää silmällä työssä kävijöitä sekä kehoittaa heitä luo­pumaan työstä; samoin on heillä oikeus suullisesti ja kirjallisesti kehoit- taa kansaa vieromaan työnseisauksen alaista liikettä sekä sen isännistöä ja avustajia tahi sen tavaroita.
 
Tämän estämättä olkoon voimassa, mitä lailla erikseen säädetään lakko-vapauden käytöstä sellaisissa tapauksis- sa, jolloin äkillisestä lakon teosta ilmeisesti johtuisi välitöntä hengen vaaraa.
 
11 §.
 
Kaikki julkisen vallan ase- ja järjestysvoima olkoon siviilihallinnon alai- nen, jota sotilashallinnolla tai sotaoikeudella älköön syrjäytettäkö tai kor- vattako. Julkisen vallan ase- ja järjestysvoima älköön sekaantuko työriitaisuuksiin.
 
Yksityispoliisin toiminta on kielletty.
 
12 §.
 
Älköön syyttömästi ketään vangittako, älköönkä ketään vangittuna pidet- täkö ilman että, niin pian kuin mahdollista on, toimitetaan oikeu­dellinen tutkimus hänen syyllisyydestään.
 
Älköön keltään velan tähden vapautta riistettäkö.
 
13 §.
 
Älköön Suomessa ketään tuomittako muussa oikeudessa kuin siinä, jonka alainen hän maan lain mukaan on. Ilman säännöllistä oikeudellista tutkin- toa taikka vastoin valamie­histön lausuntoa, sitten kun sellainen on asetet- tu, älköön Suomessa ketään julistettako rikokseen syypääksi.
14 §.
 
Älköön ketään tuomittako rikoksesta kuolemanrangais-tukseen taikka mihinkään ruumiin loukkausta tahi terveyden vauriota aiheuttavaan rangaistukseen.
 
15 §.
 
Älköön Suomessa koskaan sellaista lakia säädettäkö, älköönkä ku­kaan julkisen toimen hoitaja niin menetelkö, että tulisi sorretuksi toista kieltä puhuvan vähemmistön äidinkielen oikeus. Vähemmistön omankielisen sivistyksen hyväksi toimivia opetuslaitoksia avustettakoon yleisillä varoilla oikeuden ja kohtuuden mukaan.

 

II Luku.

 

Suomen Kansaneduskunta.

 

16 §.
 
Suomen Kansaneduskunta on yksikamarinen.Siihen kuuluu kaksi­sataa jäsentä, jotka valitaan, väestön lukumäärän mukaan eri vaalipii­reissä, yleisillä välittömillä ja suhteellisilla vaaleilla joka kolmas vuosi,
 
Kansaneduskunnalla on kuitenkin oikeus määrätä uudet vaalit toimitettavaksi jo ennen kolmivuotiskauden päättymistä.
 
Äänestys vaaleissa olkoon salainen.
 
17 §.
 
Oikeutettu valitsemaan kansanedustajaa, kuin myös ottamaan osaa ylei- seen kansanäänestykseen, on jokainen Suomen kansalainen, joka ennen vaalivuotta on täyttänyt kaksikymmentä vuotta.
 
Äänioikeus olkoon jokaisella yhtäläinen.
 
18 §.
 
Kansaneduskunta kokoontuu valtiopäiville vuosittain laissa määrättynä päivänä tahi ennenkin, milloin enem- mistö sen jäsenistä tarpeellisena pitää, sekä lopettaa istuntonsa oltuansa säädetyn ajan koossa joko yhteen menoon taikka väliajoin oman päätöksensä mukaan.
 
19 §.
 
Ehdotuksia Kansaneduskunnalle kaikista valtiopäivillä päätettävistä asi- oista ovat oikeutetut tekemään Kansanvaltuuskunta, kansanedustajat ja Kansaneduskunnan valiokunnat.
 
Sitäpaitsi on kansalla välittömästi käytettävänä sellainen aloteoikeus kuin tämän Valtiosäännön III:nnessa luvussa säädetään.
 
20 §.
 
Kansaneduskunta valitsee keskuudestaan suhteellisilla vaaleilla valio­kun- tia asioita valtiopäivillä valmistelemaan ynnä muita määrättyjä teh­täviä varten.
 
Kaikilla varsinaisilla valtiopäivillä on valittava ainakin suuri valio­kunta, ulkoasiainvaliokunta, valtiovarainvalio- kunta ja valvojavaliokunta,joista kaksi viimeksimainittua säännöllisesti ja tarpeen vaatiessa muukin valio- kunta on toimessa myöskin silloin kun Kansaneduskunta ei ole koolla.
 
Valvojavaliokuntaan, jonka on Kansaneduskunnan puolesta lähinnä val- vottava ylintä hallintoa ja lainkäyttöä maassa, kuuluu neljätoista jä­sentä, ja toimii valiokunta, milloin yhteistä kokousta ei tarvita, jakaantu­neena kahteen osastoon, hallinnon valvojakuntaan ja lainvalvojakuntaan.
 
21 §.
 
Lainsäädännöllisiä uudistuskysymyksiä tutkimaan ja valmistamaan niistä ehdotuksia valtiopäiväkäsittelyn poh- jaksi voivat Kansaneduskunnan valiokunnat tarpeen mukaan asettaa komiteoja, joihin, samoin kuin mui­hinkin samallaisessa tarkoituksessa asetettuihin valtion komiteoihin sekä pysyväisiin lainvalmistelukuntiin, valittakoon eri puolueiden kannatusta nauttivia jäseniä, mikäli mahdollista, samassa suhteessa kuin heitä on Kansan-eduskunnan valiokunnissa. Vastaava suhteellisuus on otettava huomioon myös niiden tutkijakuntain kokoonpa-nossa, joita Kansanedus- kunta tahi sen valiokunnat aset- tavat erityisten sattuneiden tapausten selvittämiseksi.
 
22 §.
 
Valtiopäivillä ovat ennen muita asioita käsiteltävät kansan alotteet. Kan- sanvaltuuskunnan ehdotukset sekä lainvalmistelua varten asetetuissa val- tion komiteoissa valmistetut lakiehdotukset. Kansaneduskunta voi päättää, että muukin asia on käsiteltävä kiireellisesti.
 
23 §.
 
Kun Kansaneduskunnan täysi-istunnossa päätös tehdään äänestämällä,on pöytäkirjaan merkittävä,mitä ehdotusta kukin äänestykseen osaaottanut kansanedustaja on kannattanut.
 
24 §.
 
Kansaneduskunnan lainsäädäntöoikeuden ala on rajoittamaton.
 
Laki tai asetus,joka tätä ennen on valtiopäivillä säädetty taikka kansanää- nestyksessä hyväksytty, voidaan muuttaa tai kumota säätämällä uusi laki.
 
Kun lainsäätämiskysymys koskee uutta asiaa, josta ei ennestään ole sään- nöksiä annettu, voi Kansaneduskunta säätää siitä, asian laadun mukaan, lain tai asetuksen.
 
25 §.
 
Asioista, jotka ennestään ovat hallinnollisilla säännöksillä järjestetyt, voi Kansaneduskunta säätää asetuksia, ellei jostain asiasta katso lakia tarvit-tavan. Asetuksella annetaan myös lähempiä määräyksiä lakien täytäntöön panosta, valtion omaisuuden hoidosta sekä virastojen ja muiden julkisten laitosten järjestysmuodosta ja toiminnasta.
 
Asetukseen älköön otettako säännöstä, joka tarkoittaa lain muutosta.
 
26 §.
 
Valtiopäiväin väliajalla on Kansanvaltuuskunta oikeutettu väliai­kaisesti antamaan Kansaneduskunnan päätösvaltaan kuuluvia asetuksia ja määr- äyksiä, jotka eivät lykkäystä siedä, samoin kiireellisissä tapauk­sissa aset- tamaan väliaikaisia hoitajia niihin avoimiin toimiin, jotka ovat Kansan-eduskunnan täytettävät. Kansanvaltuuskunnan päätökset näissä asioissa ovat heti valtiopäiväin kokoonnuttua Kansaneduskunnan vahvis­tettaviksi esitettävät.
 
Lailla tai asetuksella taikka Kansaneduskunnan määräyksellä voidaan myös jättää Kansanvaltuuskunnan teh- täväksi erityisten säännösten tahi lähempäin ohjeiden antaminen määrätyissä asioissa.
 
Kansaneduskunta voi, milloin tahtoo, ottaa näitä, kuten muitakin asioita koskevat Kansanvaltuuskunnan päätökset tarkastaakseen ja silloin ne joko vahvistaa tahi kumota taikka toisin määrätä.
 
27 §.
 
Jos valtiopäivillä syntyy kysymys siitä, onko asiasta säädettävä laki, vai voidaanko siltä säätää asetus tahi antaa Kansaneduskunnan määräys, kysyttäköön lausuntoa valvojavaliokunnalta, jonka jälkeen Kansaneduskunta ratkaiskoon kysymyksen.
 
Kun Kansaneduskunta on lain tai asetuksen säätänyt taikka määrä­yksensä antanut, ei millään tuomioistuimella tahi muulla viranomaisella ole oikeutta panna sen laillisuutta kyseenalaiseksi ja olla sitä noudatta­matta tahi estää sen täytäntöön panoa.
 
28 §.
 
Tämän Valtiosäännön muuttaminen, selittäminen tahi kumoaminen älköön tapahtuko muutoin kuin Kansaneduskunnan säätämällä perustus­lailla, jonka kansa yleisessä äänestyksessä vahvistaa äänioikeutettujen kansalaisten äänten enemmistöllä.
 
29 §.
 
Kun perustuslaki valtiopäivillä säädetään,on sitä koskeva ehdotus, tullak- sensa Kansaneduskunnan päätökseksi, lopullisessa muodossaan ään­ten enemmistöllä hyväksyttävä jätettäväksi lepäämään ensimäisiin uusien vaalien jälestä kokoontuviin valtiopäiviin sekä silloin muuttamatta hyväksyttävä päätöksellä,jota kannattaa vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
 
Kuitenkin ratkaiskoon Kansaneduskunta tällaisen asian jättämättä ehdo- tusta lepäämään, jos asiasta on kansan alote tehty taikka jos asia täysi-istunnossa julistetaan kiireelliseksi päätöksellä,jota vähintään viisi kuu- desosaa annetuista äänistä kannattaa. Tässäkin tapauksessa on ehdotus, tullaksensa päätökseksi,hyväksyttävä vähintään kahden kolmas­osan enemmistöllä annetuista äänistä.
 
30 §.
 
Kun muita lakeja tai asetuksia valtiopäivillä säädetään,eikä ole kysymyk- sessä sellainen asia, jonka käsittelystä tässä Valtiosäännössä erikseen toi- sin määrätään, päättäköön Kansaneduskunta ne yksinkertaisella äänten enemmistöllä, siihen katsomatta, minkäluontoisia voimassaolevia lakeja, perustuslakien säännöksiä tai muita, niillä muutetaan tahi kumotaan.
 
31 §.
 
Jos lakiehdotusta, sitten kun se on valtiopäivillä lopulliselta sanamuo­dol- taan hyväksytty, vaaditaan jätettäväksi lepäämään ja tätä vaatimusta kan- nattaa vähintään kolmasosa Kansaneduskunnan kaikista jäsenistä, jää lakiehdotus lepäämään ensimäisiin uusien vaalien jälestä kokoontuviin valtiopäiviin, jolloin sitä älköön enää jätettäkö lepäämään, ellei siihen ole muutoksia tehty.
 
Älköön vaadittako lepäämään asetusehdotusta eikä sellaista ehdo­tusta, joka tarkoittaa Kansaneduskunnan määräystä taikka säännöksiä, joiden mukaan suostuntaa tai muuta veroa on suoritettava, taikka valtiolainan ottamista.
 
32 §.
 
Ehdotus uudesta tai lisätystä tullista tahi muusta välillisestä verosta kat- sottakoon rauenneeksi, ellei sitä Kan- saneduskunnassa kannata vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
 
33 §.
 
Tullien määräämisessä ja niistä toisten valtioiden kanssa sopimuk­sia teh- täessä pidettäköön periaatteena, että kansan yleisesti tarvit­semat kulutus-tavarat mikäli mahdollista tulevat joko tullivapaiksi tahi entisten tullien alennuksista osallisiksi, sekä niinikään tärkeimpäin koti­maisten teollisuu-denhaaralla ja maatalouden tuotantoaan varten tarvit­semat aineet ja väli- neet pääsevät mahdolli-simman alhaisilla tullimäärillä tahi tullivapaasti maahan.
 
34 §.
 
Kansaneduskunta päättää vuosittain valtion tulo- ja menosäännön lä­hinnä seuraavaa kalenterivuotta varten.
 
Voimassa olevia lakeja tai asetuksia, valtion sitoumuksia tahi Kansan- eduskunnan määräyksiä ei kumota eikä muuteta tulo- ja menosäännön kautta, johon sen vuoksi otettakoon kaikki niissä edellytetyt valtion tulot ja menot, sellaisina kuin ne voidaan arvioida.
 
35 §.
 
Tulo- ja menosäännössä osoitettakoon ennakolta arvaamattomia me­noja sekä menosäännössä olevain määrära- hain välttämättömiksi osoittautu- via ylityksiä varten erityinen määräraha, jonka käyttämisestä päättäköön valtiovarainvaliokunta.
 
36 §.
 
Jos päätettyyn tulo- ja menosääntöön havaitaan varainhoitovuoden var- rella välttämättä tarvittavan muutoksia, tehköön valtiovarainvalio­kunta Kansaneduskunnalle ehdotuksen lisäykseksi tulo- ja menosääntöön.
 
37 §.
 
Kaikki sopimukset toisten valtioiden kanssa ovat esitettävät Kan­sanedus- kunnan päätettäviksi tahi, ellei siihen ole tilaisuutta, alistettavat sen vahvistettaviksi.
 
38 §.
 
Ehdotus sopimukseksi, joka tarkoittaa Suomen alueen rajan muutta­mista tahi muuta valtiollista sopimusta toisen valtion kanssa taikka sellaisen so- pimuksen vahvistamista, katsottakoon rauenneeksi,ellei sitä Kansanedus- kunnassa kannata vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
 
39 §.
 
Niin valtiollisia kuin taloudellisia sopimuksia tarkoitta- vissa neuvotte­luissa toisten valtain edustajien kanssa ynnä muissa kansainvälisissä neuvottelukokouksissa, mikäli ne eivät tarkoita vain valmistelua viral­lisia neuvottelukokouksia varten, olkoon, milloin se käy päinsä, Suomea edus- tamassa neuvottelukunnat,joiden kokoonpanossa on mahdollisuuden mu- kaan otettu huomioon eri puolueiden voimasuhteet Kansaneduskunnassa.

 

Jos kansainvälisissä suhteissa on Suomen valtiovallan puolesta valtuu­tet- tujen kautta jotain sitovasti päätettävä,ilman että voidaan edeltäpäin yksi- tyiskohtia myöten määritellä heidän tehtäväänsä, käytettäköön valtuus- kuntaa, jonka kokoonpanossa on huomioon otettu, mitä edellä on neuvottelukunnasta sanottu.
 
40 §.
 
Kansaneduskunta varjelkoon ja vahvistakoon Suomen vapautta, kos­ke-mattomuutta ja puolueettomuutta, ja hankkikoon vahvistukseksi myös kansainvälisiä takuita, Suomen kansan menestyksen mukaisilla ehdoilla.

 

Jos niin kävisi, että Suomea uhkaisi sodan vaara taikka muuten vie­raan vallan sotajoukkojen tunkeutuminen Suomen alueelle, koettakoon Kan- saneduskunta saada sellaisen onnettomuuden vältetyksi tahi, jos se sitten- kin tapahtuu, mahdollisimman pian palautetuksi Suomen koskemattomuuden.
 
41 §.
 
Edellisessä pykälässä mainituissa tapauksissa olkoon Kansaneduskunnal- la valta, jos vaaran torjumiseksi on välttämätöntä, antaa sitä varten tar- peellisia väliaikaisia määräyksiä, joilla voidaan rajoittaa kansalaisten oi- keuksia enemmän kuin yleisen lain säännökset myöntävät, vieläpä äärim­mäisessä tapauksessa niitäkin oikeuksia, jotka ovat säädetyt tämän Val­tiosäännön 5, 7, 8, 10 ja 11 §:ssä. Ehdotus väliaikaiseksi määräykseksi katsottakoon kuitenkin rauenneeksi, ellei sitä kannata vähintään kolme neljäsosaa kaikista Kansaneduskunnan jäsenistä.

 

Väliaikaiset määräykset on vaaran ohimentyä viipymättä julistet­tava lakanneiksi.
 
42 §.
 
Jos kävisi ilmi, että harvainvaltaa tavottelevat ainekset ovat rohjen­neet ryhtyä valmistamaan uhkaavaa kapinaa tämän Valtiosäännön ku­moami-seksi, olkoon Kansaneduskunnalla samallainen valta välttämättömäin väliaikaisten määräysten antamiseen kuin edellisessä pykälässä sa­notaan.
 
43 §.
 
Jos niin uskomatonta tapahtuisi, että itse Kansaneduskunnan enem­mistö julkenisi syrjäyttää koko tämän Val- tiosäännön tahi ilmeisesti ta­hallaan rikkoa tässä perustuslaissa olevia määräyksiä saadakseen aikaan harvain-valtaisen järjestyksen maassa, niin kansa nouskoon ja hajoittakoon sen eduskunnan sekä pitäköön huolen, että kolmen kuukauden, sisällä toimitetaan uudet Valtiosäännön mukaiset kansanedustajain vaalit.

 

Näissä vaaleissa valitut kansanedustajat kokoontukoot valtiopäiville yhden kuukauden sisällä ja ensi tehtäväkseen antakoot kansalle kukin allekirjoittamansa juhlallisen vakuutuksen, jossa sanotaan:

 

"Ellen kansanäänestyksessä hyväksytyn Valtiosäännön mukaista kan­san valtaa uskollisesti edusta, olen kansan tuomion ansaitseva."
 
44 §.
 
Saman juhlallisen vakuutuksen kuin edellä on mainittu antakoot myös kaikki ne kansanedustajat, jotka ensimäi- sen kerran tämän valtio­säännön mukaan valitaan, heti saavuttuaan valtiopäiville Kansanvaltuus­kunnan määräämänä päivänä.

 

Jos joku heistä ei tätä vakuutusta anna tahi muusta kuin Kansanedus­kun- nan hyväksymästä syystä jää valtiopäiville saapumatta, voi Kansanedus- kunta julistaa hänet edustajatoimensa menettäneeksi, älköönkä hä­nen sijaansa varajäsentäkään kutsuttako.'
 
III Luku.

 

Kansan alote ja kansan päätös.

 

45 §.
 
Kun vähintään kymmenentuhatta kansalaista,joilla on valtiollinen äänioi- keus, allekirjoittamansa asiakirjan kautta esittää Kansaneduskunnalle ehdotuksen haluamansa lain säätämisestä, on tämä kansan alote valtiopäivillä kiireellisenä asiana käsiteltävä.
 
46 §.
 
Jos sama kansan alote sisältää useampia asioita, jotka eivät yhteen sovel- lu, eroittakoon Kansaneduskunta ne toisistaan ja käsiteltäköön kuta­kin erikseen niinkuin siitä olisi tehty eri alote.
 
Ellei kansan alote jo sisällä lain muotoon valmistettua ehdotusta, anta- koon asianomainen Kansaneduskunnan valiokunta erityisen komitean tehtäväksi kiireellisesti valmistaa sen mukainen lakiehdotus.
 
47 §.
 
Kansan alotteen kautta esille tullut lakiehdotus on valtiopäivillä kä­siteltä- vä samassa järjestyksessä kuin muista lainsäädntöesityksistä on voimassa, mutta älköön sitä lepäämään jätettäkö.
 
48 §.
 
Ellei Kansaneduskunnan päätös asiasta tule kansan alotteen mukainen ja vähintään kolmasosa Kansaneduskunnan jäsenistä vaatii kansanäänes­tys- tä, on kansan alotteessa tarkoitetun ehdotuksen hyväksymisestä toimi­tet- tava kansanäänestys. Kansanäänestys on myös toimitettava,jos sitä kirjal- lisesti vaatii sellainen määrä kansalaisia, joka vastaa vähintään viittä sadasosaa viimeksi toimitettuihin kansanedustajain vaaleihin osaaottaneiden luvusta.
 
Jos Kansaneduskunta on, kansan alotteen johdosta hyväksynyt toisellai- sen ehdotuksen, olkoon se kansanäänestyksessä vastaehdotuksena.
 
49 §.
 
Jos kansanäänestyksessä enemmistö hyväksyy kansan alotteessa tarkoitetun ehdotuksen tahi vastaehdotuksen, on Kansaneduskunnan viivyttelemättä säädettävä kansan päätöksen mukainen laki.
 
50 §.
 
Valtiosäännön muuttamista tarkoittava laki on tässäkin tapauksena vielä alistettava kansan vahvistettavaksi, niinkuin edellä 28 §:ssä on mää­rätty, ja voi Kansaneduskunta samalla, jos vähintään kaksi kolmasosaa sen jäsenistä hyväksyy samasta asiasta toisellaisen lakiehdotuksen, esittää kansalle vastaehdotuksena tämän lain vahvistamisen.
 
Siinä tapauksessa, että edellisessä pykälässä mainitussa kansanäänes­tyk- sessä on ehdotusta kannattanut enemmistö äänioikeutetuista kansalaisis- ta, voi Valtiosäännönkin muuttamista tarkoittava, kansan päätöksen mu- kainen laki tulla voimaan ilman erityistä kansan vahvistamista, jos vähin- tään viisi kuudesosaa Kansaneduskunnan jäsenistä kannattaa sellai­nen perustuslain viipymättä voimaan saattamista.
 
51 §.
 
Kansanäänestyksellä voidaan myös kumota ja peruuttaa mikä ta­hansa Kansaneduskunnan määräys, Kansanvaltuuskunnan tahi muun hallintoviranomaisen päätös taikka tuomioistuimen tuomio.'
 
Vaatimus kansanäänestyksen toimittamisesta tätä varten on jätettävä Kansanvaltuuskunnalle kahden kuukauden kuluessa siitä lukien kuin kumottavaksi tahdottu määräys tai tuomio on annettu tahi päätös tiedoksi saatettu, ja olkoon vaatimus niin monen kansalaisen allekirjoittama, että heidän lukumääränsä vastaa vähintään viittä sadasosaa viimeksi toimitettuihin kansanedustajain vaaleihin osaaottaneiden luvusta.
 
Kun tällainen vaatimus on esitetty, on siinä tarkoitetun pää­töksen toi- meenpano keskeytettävä ja kansanäänestyksellä ratkaistava sen kumoa- minen tahi vahvistaminen. Kumpaa enemmistö äänestäjistä kannattaa, se olkoon kansan päätös ja astukoon voimaan heti.

 

IV Luku.

 

Hallinto- ja oikeuslaitos.

 

52 §.
 
Kaikki toimet maan hallinto- ja oikeuslaitoksessa täytettäköön ai­noastaan määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Jos entinen toimen hoitaja on tyydyttävästi täyttänyt tehtävänsä, voidaan hänet ottaa toimeen uudelleen.
 
Jos toimi joutuu vapaaksi ennen määräajan päättymistä, täytettäköön se ainoastaan jälellä olevaksi ajaksi.
 
53 §.
 
Jos se,joka on julkiseen toimeen asetettu,ei tyydyttävästi hoida toin­tansa, voidaan hänet erottaa ennen toirniajan päättymistä. Jos on voimassa irti- sanomisaika ja hänet pidätetään toimestaan ennen sen päättymistä, saa- koon hän palkan irtisanomisajalta, ellei ole tehnyt itseään syypääksi sellaiseen rikkomukseen, josta tuomioistuin tuomitsee hänet toimensa menettäneeksi.
 
Jos julkinen toimi on vaaleilla täytetty ja vähintään viidesosa vaaleihin osaaottaneiden luvusta vaatii uusia vaaleja ennen toimiajan päättymistä, toimitettakoon ne viipymättä.
 
54 §.
 
Sellaiseen julkiseen toimeen, joka täytetään vaaleilla tahi johon Kansan-eduskunta toimen hoitajan asettaa, on ehdokaskelpoinen jokainen kansa-lainen, jolla on valtiollinen äänioikeus, ellei tuomioistuin ole tuomin­nut häntä ehdokaskelpoisuuttaan menettäneeksi. Sellainen tuomio voi­daan antaa vain määräajaksi.
 
55 §.
 
Julkisen toimen hoitaja vastaa toimenpiteestä, johon hän on ryhtynyt tahi jota hän päätöstä tehtäessä on kannattanut. Myöskin esittelijä on siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, vastuunalainen, ellei hän ole pöytäkirjaan lausunut eroavaa mielipidettä.
 
56 §.
 
Jokainen, joka on vääryyttä tai vahinkoa kärsinyt julkisen toimen hoi­ta- jan lainvastaisen toimenpiteen tahi laiminlyönnin kautta,olkoon oikeu­tet- tu vaatimaan tätä tuomittavaksi rangaistukseen ja korvaamaan va­hingon.
 
57 §.
 
Jos on epätietoista tahi riidanalaista,minkä viranomaisen toimivallan pii- riin jokin asia on katsottava kuuluvan, ratkaiskoon kysymyksen Kansan­eduskunnan valvojavaliokunta.
 
58 §.
 
Ylin toimeenpaneva valtioelin on Suomen Kansanval-tuuskunta, joka toi- mii Kansaneduskunnan valvonnan alaisena, vahvistetun ohjesääntönsä ja Kansaneduskunnan määräysten mukaan.
 
59 §.
 
Kansanvaltuuskunnan jäsenet valitsee Kansaneduskunta joka kolmas vuosi.
 
Kansanvaltuuskunnan puheenjohtajana on Suomen Ta- savallan Esi­mies, jonka,samoin kuin varaesimiehen, Kansaneduskunta määrää Kan­sanval- tuuskunnan jäsenten keskuudesta enintään kolmeksi vuodeksi. Sa­maa jä- sentä älköön määrättäkö Tasavallan Esimieheksi kahta kertaa pe­räkkäin.
 
60 §.
 
Kansanvaltuuskunnan jäsenillä on oikeus olla läsnä Kansaneduskunnan istunnoissa ja valiokuntain kokouksissa sekä tehdä ehdotuksia ja ottaa osaa keskusteluun, mutta ei päätösten tekoon.
 
61 §.
 
Kansanvaltuuskunnalle kuuluvat asiat valmistellaan kukin sen asian­omai- sessa osastossa, mutta käsitellään ja päätetään yleisessä istunnossa.
 
Vähemmän tärkeitä asioita voidaan jättää Kansanval-tuuskunnan jaostojen ja osastojen päätettäväksi.
 
62 §.
 
Kansanvaltuuskunnan yleiseen istuntoon kutsuttakoon läsnäolemaan myös Kansaneduskunnan valvojavaliokunnan jäsenet. Älköön Kansan­valtuuskunta päätöstä tehkö, ellei läsnä ole vähintään kaksi hallinnonvalvojakunnan jäsentä ja yksi lainvalvojakunnan jäsen.
 
63 §.
 
Kansanvaltuuskunnan päätöksen voimaan saattaminen, mikäli se ei tar- koita ehdotuksen tekemistä Kansaneduskunnalle, lykättäköön toistai­sek- si, jos vähintään kaksi valvojavaliokunnan jäsentä ilmoittaa tekevänsä sen johdosta lainmukaisen muistutuksen joko lainvalvojakunnalle tahi hallinnonvalvojakunnalle.
 
64 §.
 
Lainvalvojakunnalle älköön Kansanvaltuuskunnan päätöstä vastaan esi- tettäkö muistutusta muusta kuin siitä, ettei se ole lainmukainen. Jos lain- valvojakunta katsoo muistutukseen olevan aihetta, ilmoittakoon Kan­san- valtuuskunnalle, missä kohden sen päätös tietäisi poikkeamista laista; ja Kansanvaltuuskunta oikaiskoon päätöksensä, tahi antakoon päätöksen asiassa raueta.
 
65 §.
 
Hallinnonvalvojakunnalle älköön Kansanvaltuuskunnan päätöstä vas­taan esitettäkö muuta muistutusta, kuin että se on vastoin sitä, mitä Kansaneduskunta asiassa todennäköisesti päättäisi.
 
Jos hallinnonvalvojakunta katsoo tällaiseen muistutukseen aihetta olevan, ilmoittakoon se Kansanvaltuuskunnalle, missä kohden tä­män päätös, hal- linnonvalvojakunnan käsityksen mukaan, poikkeaa siitä, mitä Kansan- eduskunta asiassa todennäköisesti päättäisi. Jos Kansanvaltuuskunta kui- tenkin tahtoo pysyä päätöksessään, esittäköön sen Kansaneduskunnan vahvistettavaksi; mutta ellei Kansaneduskunta ole silloin koolla, päättä- kööt Kansanvaltuuskunta,valvojavaliokunta ja valtiovarainvaliokunta yh- teisessä kokouksessaan riidanalaisen päätöksen vahvistamisesta tai hyl- käämisestä, taikka Kansaneduskunnan kiireelli­sestä kokoonkutsumisesta, jos asia on erittäin tärkeä.
 
66 §.
 
Suomen valtiolliset edustajat ulkomaita varten määrää Kansaneduskunta, Kansanvaltuuskunnan tehtyä esityksen,
 
67 §.
 
Ylimpänä oikeusasteena on korkein tuomioistuin oikeusasioissa ja korkein hallinto-oikeus hallinto-oikeudellisissa valitusasioissa.
 
68 §.
 
Korkeimman tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet valitsee Kansaneduskunta, Kansanval-tuuskunnan tehtyä esityksen, vii­deksi vuodeksi. Vaali toimitetaan vuorottain kolmen ja kahden vuoden päästä, niin että määrätty osa jäsenistä joutuu eroamisvuoroon ennemmin kuin toinen osa; ketkä ensimäisellä kerralla valituista joutuvat eroamisvuoroon jo kolmivuotisen toimiajan jälkeen, ratkaistaan arvalla.
 
Joka kerta kun vaali toimitetaan, määrää Kansaneduskunta kum­paankin tuomioistuimeen yhden sen jäsenistä esimieheksi.
 
69 §.
 
Korkein tuomioistuin ja korkein hallinto-oikeus älkööt päätöstä tehkö tai tuomiota antako, ellei läsnä ole joko prokuraattori tahi vähintään yksi lainvalvojakunnan jäsen.
 
70 §.
 
Prokuraattorin valitsee Kansaneduskunta joka kolmas vuosi.
 
71 §.
 
Prokuraattorin on valvottava, että kaikki julkisen toimen hoitajat noudat- tavat lakia ja muutenkin täyttävät velvol-lisuutensa niin ettei kukaan tule oikeudessaan sorretuksi.
 
72 §.
 
Jokainen, joka on tuomarien tahi hallintotoimen hoitajain puolelta vää- ryyttä kärsinyt,on oikeutettu siitä kantelemaan prokuraattorille, ja esitel- köön prokuraattori kantelut, oman lausuntonsa keralla, lainvalvojakunnalle.
 
73 §.
 
Prokuraattori toimeenpankoon tarpeellisia tutkimuksia julkisen toimen hoitajain puolelta tapahtuneen vääryyden selville saamiseksi sekä aja- koon tai ajattakoon syytettä, milloin hän tahi Kansaneduskunta, Kansan- valtuus­kunta taikka lainvalvojakunta katsoo sellaista toimenpidettä tarvittavan.
 
74 §.
 
Prokuraattorilla ja lainvalvojakunnan jäsenillä on oikeus olla läsnä päätöstä tehtäessä missä tuomioistuimessa tahansa.

 

Lähinnä heidän tulee seurata asioita korkeimmassa tuomioistuimessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.Milloin prokuraattori tahi lainvalvoja- kunta katsoo päätök- sen tai tuomion olevan vastoin lakia, ilmoittakoot viipymättä vastalauseen tuomioistuimen pöytäkirjaan sekä ottakoot harkittavaksi, antaako tapaus aihetta enempään toimenpiteeseen.
 
75 §.
 
Prokuraattorin tulee joka vuodelta antaa Kansaneduskunnalle ker­tomus toiminnastaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan sekä vaa- dittaessa tietoja ja lausuntoja Kansanvaltuuskunnalle ja lainvalvojakunnalle.
76 §.
Syytettä, joka nostetaan Kansaneduskunnan asettamaa julkisen toimen hoitajaa vastaan lainvastaisesta menettelystä, käsitelköön erityinen tuo- mio­istuin. Siihen kuuluu puheenjohtajana korkeimman tuomioistuimen esi­mies sekä kaksitoista Kansaneduskunnan valitsijamiesten aina kol- meksi vuodeksi valitsemaa jäsentä, joista kuusi valitaan toimessa olevista tuoma­reista ja kuusi muuta jäsentä, jotka valitaan suhteellisilla vaaleilla. Jos korkeimman tuomioistuimen esimies on estetty tai esteellinen,olkoon pu­heenjohtajana erityisen tuomioistuimen jäsenten kutsuma piirioikeu- den esimies. Valitun jäsenen sijaan astuu tarvittaessa varajäsen. Syyttäjän määrää valvojavaliokunta.
 
77 §.
 
Yleisiä ylioikeuksia ovat piirioikeudet.

 

Piirioikeuden esimiehen valitsee Kansaneduskunta, Kansanvaltuuskunnan tehtyä esityksen, viideksi vuodeksi.
 
78 §.
 
Yleisistä alioikeuksista, kuin myös valamiehistön käyttä-misestä rikosasioita koskevassa oikeudenkäynnissä, säädetään erikseen.
 
79 §.
 
Sitten kun lainsäädännöllä on järjestetty kuntaa suurempain hallinto­pii- rien itsehallintolaitokset, älköön näiden piirien hallintotoimiin vakinaisesti määrättäkö ketään vastoin sanottujen laitosten suostumusta.
 
80 §.
 
Kuntain itsehallinnosta säädetään erikseen. Kunnallista äänioikeutta älköön kiellettäkö keltään, jolla tämän Valtiosäännön mukaan on valtiollinen äänioikeus.
 
81 §.
 
Yliopiston esimiehen valitsee Kansaneduskunta, Kansanvaltuuskun­nan tehtyä esityksen ja yliopiston oman ylimmän hallintoelimen annet­tua lausuntonsa.
 
82 §.
 
Valtioelimistä, jotka hoitavat valtiohallinnon erikoishaaroja, sääde­tään erikseen. Eri alain hallinnossa olkoon kohtuullisen laaja edustus niiden alaisissa laitoksissa ja näiden laitosten teettämissä töissä työs­kentelevillä, heidän järjestöjensä valitsemain edustajain kautta.Sellai­silla aloilla, joissa hallintotoimi läheisesti koskee suurta osaa koko maan työväenluokasta tahi tarkoittaa pääasiassa työväen olojen järjestämistä, olkoon myös työväen keskusjärjestöillä vaikutusvaltainen edustus.
 
Eri hallintohaarain keskuselinten esimiehet valitsee Kansaneduskunta, Kansanvaltuuskunnan tehtyä esityksen.

 

Loppusäännös.
 

83 §.

Tämä Valtiosääntö on kaikilta osiltaan oleva pysyvänä ja ainoana pe­rus-tuslakina voimassa, eikä tätä voida muuttaa, selittää tai kumota taikka poikkeuksia tästä tehdä muussa järjestyksessä kuin ylempänä perustuslain säätämisestä ja kansanäänestyksestä on määrätty.