https://www.pirkanblogit.fi/2019/risto-koivula/ober-ost-hindenburgin-ja-ludendorffin-yksityinen-natsivaltio-1915-1918/

250px-OberOst.jpg

Saksa sai I maailmansodan alussa 1914 haltuunsa eteläisestä Baltiasta kulttuurises-ti vieraan, monikansallisen alueen, johon historiallisesti liittyi oikein pahoja muistoja saksalaisille 500 vuoden takaa. Keskusvaltojen tarkoitus oli ilmeisimmin liittää Puola Itävaltaan. Sitä valmisteli erityinen Itävallan Puolalaisarmeija komentajanaan Leninin perheen tuttu, puolankieliseksi liettualaiseksi tunnustaustunut menshevikkikenraali Jozsef Pilsudski. Nimi tulee Pilsudain kaupungista, joka tarkoittaa liettuaksi ”Sota-oikeutta”. Myöhemmin Venäjän sisällissodassa Pilsu johti sen kolmanneksi voimak-kainta osapuolta puolalaisia interventionisteja, 700000 miehen armeijaa (suurempaa kuin Puolalla oli esimerkiksi Varsovan liiton aikana). Pilsun liittolainen oli Ukrainan Keskus-Radan niin ikään menshevistinen sotilasdiktaattori Simon Petljura. Liettua-laisille Pilsu oli päävihollinen, siihen asennoitumiseen vaikutti heidän kokemuksensa Ober Ostin ”Uudesta Euroopasta”…

Sen sijaan eteläisestä Baltiasta muodostettiin ”erikoisvaltio” Ober Ost, jota ei liitetty Saksaan ainakaan ilman perustavia muutostoimia (joihin olisi saattanut hyvinkin kuu-lua vanhan väestön hävittämien, sellaisia hallintotoimia kuten väestön aitaaminen).  Ober Ostin tarkoitus oli tuottaa Saksalle maataloustuotteita kuten ruokaa ja puuta, ja laajeminen.

Screenshot_2020-04-21%20Erich%20Ludendor

Erich von Ludendorff

Ober Ost oli eversti Erich Ludendorffin luomus vuodelta 1915. Hän oli kuulunut pitkään yleisesikuntaan, jossa oli suunnitellut länsi-Euroopan kaupunkien valtauksia, jollaisen sitten erittäin menestyksellisesti toteuttikin Belgian Liégessä.Hänet siirrettiin itärintamalle, jossa takkusi,ja jossa haudottiin kostoa 500 vuoden takaisista kalave- loista. Hän esitti erityisen vasallivaltion muodostamista, jossa saksalaisen feodaali-senkin laillisuuden mutkat vedettäisiin suoraksi. Hänen sotilasarvonsa ja ”aatelisar-vonsa” (jota ei ollut, vaikka sekä äiti että vaimo olivat korkeista junkkeripiireistä) eivät piisanneet feodaaliselle sekundaarisellekaan "valtiopäämiehelle". Ludendoffin tyyliin kuului koko uransa ajan natsille poikkeukselliseti - mutta ei ainoalaatuisesti - leikkiä pienempää nilkkiä kuin todellisuudessa oli. Tästä ne muutamat ylemmät, usein pölk-kypäät kuten Wilhelm, Hindenburg ja Hitler tiesivät, että tämä ei ole heille uhka vaan mahdollisuus...

Screenshot_2020-04-21%20Paul%20von%20Hin


Homma hoitui kuitenkin helposti kutsumalla siihen hommaan vaatimukset täyttävä entinen esimies sotamarsalkka Paul von Hindenburg, sittemmin Saksan presidentti 1925 - 1934, joka oli v. 1911 jäänyt eläkkeelle pääesikunnan päällikön tehtävästä. Hindenburg palasi myös yleisesikunnan johtoon, ja kenraali Erich von Falkenhayn lähetettiin johtamaan Turkin armeijan esikuntaa. Siellä hän joutui napit vastakkain Gallipolin voittajan kenraali Mustafa Kemal Atatürkin kanssa, joka tilanne päättyi siltä erää jälkimmäisen tappioon ja eroon, vaikka tämä oli kruununprinssi Vehideddi- ninkin kaveri, minkä jälkeen nämä kaverukset lähtivät ”tarkastamaan sotatilannetta” Saksan länsirintamalla – ja päätyivät esittämään keisari Wilhelmille, että ”Saksa tulee häviämään ja sodan ja olisi pyrittävä pikaiseen rauhaan”.

Leopold_II_of_Bavaria_%281907%29.jpg

Baijerin prinssi Leopold III, Saksan Itärintaman ja Ober Ostin komentaja 16.8.1916 - 3.3.1918 (Brest-Litovskin rauha).

Hindenburgin tilalle Ober Ostin johtoon nimitettiin 29.elokuuta 1916 toinen eläkkeeltä palautettu sotamarsalkka Baijerin prinssi Leopold, josta tuli nyt koko itärintaman komentaja. Ober Ostista oltiin tekemässä Saksan osavaltio-ruhtinaskuntaa. Hän oli tätä ennen ehtinyt komentaa menestyksellisesti Varsovan valtausta. Hän oli Baijerin kuningas Ludwig III:n serkku. Baijerin kungashuonetta riivasi skitsofrenia (johon nat-siyhteyksissä törmätään muutenkin joka käänteessä), mutta Ludwigin sotataidoissa ei ollut valittamista:hän oli astunut sotakoulusta Baijerin armeijaan 15-vuotiaana luut-nanttina komentamaan tykkipatteria, ja oli siitä alkaen tapellut koko ikänsä nousten sotamarsalkaksi ja saavuttaen Keisarillisen Saksan korkeimmat kunnianosoitukset. Nyt hänestä oltiin tekemässä kuningasta, vaikka homma haisikin, tavalla, josta hän ei välttämättä ollut hommaan ryhtyessään tarkkaan tiennyt... Hän tuskin oli koskaan suunnitellut kuninkaan uraa missään, sillä mm. hänen vanhin poikansa prinssi Georg oli katolinen pappi.

Mutta oli kolmaskin Baijerin-prinssi-serkku: prinssi Heinrich (1884-1916).

Prinz_Heinrich_von_Bayern_JS.jpg

Ratsuväen majuri kaatui 8.11.1916 Romanian rintamalla tarkka-ampujan luodista serkkunsa alaisuudessa. Prinssi Heinrich kehitteli uudenlaista aselajia: vuoristojouk-koja, alppijääkäreitä.Hänet tunnettiin myös huollon erityisosaajana. Natsismiin hänel- lä oli muunlainen kytkentä: hänen kotiopettajansa Baijerin hovissa oli ollut muuan Joseph Gebhard Himmler, ja hän oli tämän pojan Heinrich Himmlerin kummi ja tukija. Prinssi lienee ollut poikamies.

WIlhelm II teki Saksan tärkeimmät strategiset päätökset. Näihin kuului mm. rajoitta-mattoman sukellusvenesodan aloittaminen erityisesti Ympärysvaltoja materiaalisesti tukevaa USA:ta vastaan (josta on syytetty Ludendorffia, mutta se sopii huonosti hänen tyyliinsä ja koskee aselajia, jonka johtamiseen hänellä ei ollut mitään annetta-vaa), joka johti USA:n liittymiseen sotaan.Helminkuun vallankumouksen jälkeen Sak-sa katsoi selkeästi päävihollisekseen Aleksandr Kerenskin ryhmittymän. Tämä linja jatkui vielä bolshevikkivallankumouksen jälkeenkin,jonka Saksa uskoi kokevan tappi- on. Brest-Litovskin rauha oli Saksan puolelta keskeisesti Ludendorffin valmistelema.

Wilhelm päätti Saksan osallistumisesta Suomen sisällissotaan Ober Ostin mies Rüdiger von der Goltzin johdolla. Ludendorff ei harrastanut etukäteisinfosotaa sotatoimien pohjaksi, koska sellaisesta taitava vastustaja olisi vain haistanut, missä päin jotakin kieroa on tekeillä,mutta jälkikäteen vääristely ja väärien tahojen syyllistä-minen oli vapaa:hän oli yksi ja varmaan tärkein ”selkäänpuukotusteorian” isistä muka Saksan tappion selitykseksi I maailmansodassa, vaikka oli itsekin esittänyt rauhan tekoa USA:n liityttyä sotaan jo yli vuotta aikaisemmin kuin väittämänsä ”salapuukkoväki”!

Ober Ost,saksaksi virallisesti Oberbefehlshaber der gesamten Deutschen Streit-kräfte im Osten oli saksalaisten Baltiaan perustama miehityshallinto ensimmäisen maailmansodan aikana.Se perustettiin 1914 ja sen ensimmäinen johtaja oli Paul von Hindenburg. Erich von Falkenhaynin eron jälkeen johtajaksi tuli Baijerin prinssi Leopold.

Keisarillisen Saksan vuoden 1918 kevään itärintaman offensiivi laajensi saksalaisten Neuvosto-Venäjältä vallattuja maa-alueita muualle Liivinmaan kuvernementtiin ja Vironmaan kuvernementtiin sekä Ukrainassa sijaitseviin läntisiin ja keskisiin kuvernementteihin.

Alue oli jaettu kolmeen piiriin,jotka olivat Kuurinmaan piiri,Liettuan piiri ja Bialystokin-Hrodnan piiri.Kuurinmaan piiri liitettiin lopulta pääasiassa Latvian tasavaltaan. Liettu- an piiri siirtyi vuonna 1918 Liettuan kuningaskunnalle ja lopulta Liettuan tasavallalle saman vuoden aikana. Liettuan piiri kuului aluksi osittain myös Keski-Liettuan tasa-valtaan vuonna 1920,ja se liitettiin Puolan tasavallan Vilnan voivodikunnaksi vuosiksi 1923–1939. Bialystokin-Hrodnan piiri sijaitsi Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Hrodnan kuvernementissa.


YLEn dokumentti aiheesta tuo uutta tietoa: lähes kaikki natsi-Saksalle ominainen esiintyi jo Ober Ostissa

https://areena.yle.fi/1-4287683

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/04/historia-unohdettu-ober-ost-saksalaisten-sotilaallinen-koevaltio

Historia: Unohdettu Ober Ost – saksalaisten sotilaallinen koevaltio

Saksalaisia sotilaita vuonna 1915 Kaunasin kaupungissa Liettuassa.
Kuva: Vrublevski / GLOBAL SCREEN GMBH

TV1 maanantaina 7.10.2019 klo 19.00 – 19.55, uusinta lauantaina 12.10. klo 8.05, Areenassa

Ensimmäisen maailmansodan aikaiset länsirintaman taistelut tunnetaan historiassa hyvin. Sen sijaan tapahtumat itärintamalla ovat osin unohtuneet.

Yksi unohdetuista on Ober Ost.

Ober Ost oli ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaisten eteläiseen Baltiaan perustama miehityshallinto. Sotilasvaltion perustivat Paul von Hindenburg ja Erich Ludendorff vuonna 1914. Ober Ost käsitti nykyisen Liettuan alueen, osia Latviasta ja Valko-Venäjästä.

Operaatiossa luotiin merkillinen, sotilaallinen koevaltio, saksalainen siirtomaa Itä-Eurooppaan. Tiukasti sotilaallisessa komennossa olleen alueen väestön riisto ja pakkotyö olivat arkipäivää.

Obert Ost oli linkki ensimmäisen maailmansodan Saksan ja toisen maailmansodan Saksan välillä. Ober Ostin ajalla oli merkittävä vaikutus myöhempiin kansallissosia-listisen Saksan valloituksiin idässä.

Saksalainen dokumentti Historia: Unohdettu Obert Ost kertoo unohdetun, vuoteen 1918 asti toimineen sotilaallisen koevaltion tarinan.

Ober Ost – die vergessene Kolonie. Ober Ost – The Forgotten Colony in the Heart of Europe.Ohjaus: Jonas Niewianda ja André Schäfer. Käsikirjoitus: Hartmut Kasper. Tuotanto: Florian Film/ZDF/Arte, Saksa,2017. Lukijana on Jukka Pitkänen.


https://encyclopedia.thefreedictionary.com/Ober+Ost


Ober Ost


Ober Ost is short for Oberbefehlshaber der gesamten Deutschen Streitkräfte im Os-ten, which is German for "Supreme Commander of All German Forces in the East" during World War I. In practice it refers not only to said commander, but also to his governing military staff and the district they controlled: Ober Ost was in command of the German section of the Eastern front.

Extension

After the Treaty of Brest-Litovsk the German Empire effectively controlled Lithuania, Latvia, Belarus, parts of Poland, and Courland: former territories of the Russian Em-pire. [1] Ober Ost itself was assigned present-day Lithuania, Latvia, Belarus, Poland, and Courland. The land area it controlled was around 108,808 km2 (42,011 sq mi). Ober Ost was created in 1914, and its first leader was Paul von Hindenburg, a Prus-sian military hero. When the Chief of the General Staff Erich von Falkenhayn was dismissed from office in 1916, von Hindenburg replaced him, and Prince Leopold of Bavaria was given control of the Ober Ost.

By October 1915, the German Army had advanced so far to the east, that Central Poland could be put under a civil administration. This administration was divided between the German Government General of Warsaw and the Austro-Hungarian Government General of Lublin. The military Ober Ost government from then on only controlled the conquered areas east and north of Central Poland.

Policies

Ober Ost ruled the land with an iron fist. The movement policy or Verkehrspolitik, divided the land without regard to the existing social and ethnic organization and pat-terns. One was not allowed to move between the districts, which destroyed the liveli-hood of many merchant Jews and prevented indigenous people from visiting friends and relatives in neighboring districts. [2]They also tried to "civilize" the people in the Ober Ost controlled land, attempting to integrate German ideals and institutions [2] with existing cultures. They brought in railroads but only Germans were allowed to ride them and schools were taught by German instructors, since they had not trained Lithuanians. [3]

In 1915, when large territories came under Ober Ost's administration as a result of military successes on the Eastern Front Erich Ludendorff, von Hindenburg's second in command, set up a system of managing the large area now under its jurisdiction. Although von Hindenburg was technically in command, it was Ludendorff who was in control of the administration. There were ten staff members,each with a speciality (fi-nance, agriculture,etc.).The area was divided into the Courland District, the Lithuania District and the Bialystok-Grodno District, each overseen by a district commander.

Ludendorff's plan was to make Ober Ost a colonial territory for the settlement of his troops after the war as well as provide a haven for German refugees from inner Rus-sia. [3] Ludendorff quickly organized Ober Ost so that it was a self-sustaining region, growing all its own food and even exporting surpluses to Berlin. The largest resource was one that Ludendorff was unable to exploit without difficulty. The locals had no in-terest in helping obtain a German victory as they had no say in their government and were subject to increasing requisitions and taxes. [3]

Communication with locals

There were a great many problems with communication with indigenous persons within the Ober Ost. Among the upper class locals the soldiers could get by with French or German and in large villages the Jewish population would speak German or Yiddish, "which the Germans would somehow comprehend".[4] In the rural areas and amongst peasant populations soldiers had to rely on interpreters who spoke Latvian, Russian or both.[4]These language problems were not helped by the thinly-stretched administrations, which would sometimes number 100 men in an area as large as Rhode Island.[4]The clergy were at times relied upon to spread messages to the masses, since this was an effective way of spreading a message to people who speak a different language.[4] A young officer-administrator named Vagts related that he listened (through a translator) to a sermon by a priest who tells his congregation to stay off highways after nightfall, hand in firearms and not to have anything to do with Bolshevist agents, exactly as Vagts had told him to do earlier.

Russian revolution

Given the uncertain situation caused by the Russian October Revolution in 1917 and the Treaty of Brest-Litovsk in March 1918, some indigenes elected Duke Adolf Fried-rich of Mecklenburg as head of the United Baltic Duchy, and the second duke of Urach as king of Lithuania, but these plans collapsed in November 1918.

Administrative divisions

The Ober Ost was divided into three Verwaltungsgebiete (administrative territories): Kurland, Litauen, and Bialystok-Grodno. Each was, like Germany proper, subdivided into Kreise (districts); Landkreise (rural districts) and Stadtkreise (urban districts). In 1917 the following districts existed: [5]

The total area was 108,808 km2 (42,011 sq mi), containing a population of 2,909,935 (by the end of 1916). [6]

Main military units in 1919

  • the 10th Army (10. Armee or Armeeoberkommando 10), Commanding Officer Erich von Falkenhayn, Grodno
  • the Army Group Mackensen (Heeresgruppe Kiew)

Aftermath

With the end of the war and collapse of the empire,the Germans started to withdraw, sometimes in a piecemeal and disorganized way, from Ober Ost around late 1918 and early 1919. In the vacuum left by their retreat, conflicts arose as various ethnic groups (Poles, Balts, Ukrainians) tried to create states, clashing with each other and with the various factions of the Russian Revolution. Winston Churchill commented: "The war of giants has ended, the wars of the pygmies began." [7]For details, see:

  • Soviet westward offensive of 1918–1919, part of the Polish–Soviet War (the largest of the resulting conflicts)
  • Ukrainian–Soviet War and Ukrainian–Polish War
  • Latvian War of Independence, Lithuanian War of Independence

Parallels with Nazi German policy

Vejas Gabriel Liulevicius postulates in his book War Land on the Eastern Front: Culture, National Identity, and German Occupation in World War I,that a line can be traced from Ober Ost's policies and assumptions to Nazi Germany's plans and attitudes towards Eastern Europe. His main argument is that "German troops deve-loped a revulsion towards the 'East', and came to think of it as a timeless region be-set by chaos, disease and barbarism", instead of what it really was,a region suffering from the ravages of warfare. [8] He claims that the encounter with the East formed an idea of 'spaces and races' that needed to be "cleared and cleansed". Although he has garnered a great deal of evidence for his thesis, including government docu-ments, letters and diaries,in German and Lithuanian, there are still problems with his work. For example,he does not say much about the reception of German policies by native populations.[8] Also,he "makes almost no attempt to relate wartime occupation policies and practice in OberOst to those in Germany's colonial territories overseas". [8]

See also