Keijo Lakkala kirjoittaa blogissaan "neuvostofilosofiasta" aiheesta "Neuvostofilofia, dialektiikka ja Iljenkov".

Filosofi Evald Iljenkovin erinomainen kirja Dialektinen logiikka soveltuukin erino- maisesti dialektiikan ja erityisesti sen historian tarkasteluun.Kirjassa on yksi puute: se alkaa Descartesista (1596-1650) ja Spinozasta (1632-1677),mutta unohtaa näi-den aikalaisen Francis Baconin (1561-1626) luultavasti siksi,että Bacon ei käyttänyt sanaa dialektiikka sen itse soveltamassaan muodossa eikä myöskään antiikin filo-so-fien Sokrateesta alkaen käyttämän keskusteludialektiikan merkityksessä (jonka piti johtaa totuuteen ja "oikeiden" käsitteiden muodostamiseen), vaan hän käytti sitä kaikesta dialektiikasta ehdoin tahdoin puhdistetun metafyysisen skolastiikan (anta-massa päinvastaisessa) merkityksessä. Omaa ajatteluaan kuvaamaan hän kaivoi Sokrateen alkuperäisen termin, joskin latinaksi: induktio (kr.epagoge) tietoteorias- taan. Marxille Bacon oli uuden ajan ensimmäinen materialisti ja erityisen tieteellisen metodin luoja:
" Science, according to Bacon, must give man power over nature, increase his might, and improve his life. From this point of view, he criticized Scholasticism and its syllo-gistic deductive method, which he contrasted to the appeal to experience and the re-finement of its inductions by emphasizing the importance of experiments.In the words of Marx, for Bacon “science is an empirical science and consists of the appli-cation of rational method to sensory data”.In elaborating rules for the application of the inductive method which he proposed,Bacon compiled tables of the presence, absence and degree of various properties in individual objects of a given class. The mass of facts compiled in this manner was to make up the third part of his Natural and Experimental History. "

Kun puhutaan erityisesti neuvostofilosofiasta,on syytä tarkoittaa NL:n Tiedeakate- mian virkavastuullista kantaa ilmaisseen Sovjetskaja entsiklopedijan määritelmiä, kuten minä em. linkeissäni olen tehnyt. Muutoin päädytään helposti nimittelemään "neuvostofilosofiaksi" virheellisesti jotakin aivan muuta filosofiaa.

Keijo Lakkala: " Johdanto

Neuvostoliittolaisen filosofian voidaan sanoa olevan monellakin tavalla omaperäistä. Sekä huonossa että hyvässä Neuvostoliitossa harjoitetun filosofian voidaan sanoa poikkeavan läntisen Euroopan filosofisesta kulttuurista. Vaikka toisin voisi olettaa, kaikki Neuvostoliitossa harjoitettu filosofia ei suinkaan ollut marxilaista, vaan esimer-kiksi uskonnollista filosofiaa harjoitettiin paljon aina 1920-luvun loppuun asti. Mm. platonismia ja uusplatonismia tutkinut Aleksei Losev oli vaikutusvaltainen hahmo uskonnollisen filosofian piirissä.Hänen tsaarinajan Venäjän filosofista perinnettä säi-lyi jopa yli Stalinin vainojen ja kun hän vuonna 1988 95-vuotiaana kuoli, oli Neuvos-toliitto jo hajoamaisillaan. 1970-luvulta lähtien Neuvostoliitossa harrastettiin myös korkeatasoista filosofian historian tutkimusta. Vaikka sen taustateoria olikin lähtökoh-taisesti marxilainen, sai se kuitenkin marginaalisen luonteensa vuoksi pysytellä var-sin etäällä puolueen virallisen ideologian vaikutuksista. Neuvostoliiton syrjäisemmis-sä Keski-Aasian osissa oli myöhäiskeskiajalta periytyvä pitkä islamilaisen filosofian perinne, joka jatkui elinvoimaisena läpi vaikeiden neuvostoaikojen. Myöskään sellai-sia teoreettisia aloja kuten informaatioteoria, kybernetiikka ja logiikka ei yritetty Neu-vostoliitossa marxilaistaa, vaan näiden alojen harrastajat suhtautuivat jopa avoimen halveksuvasti NKP:n virallisiin oppeihin. "

HM: Marxismi-leninismi oli kyllä NKP:n virallinen ideologia, mutta viralliset tiedekan-nat, joita mm. opetuksessa ja virkakoneiston päätöksenteossa piti oletusarvoisesti soveltaa, EIVÄT OLLEET NKP:N VAAN TIEDEAKATEMIAN formuloimia, juuri se Sovjetskaja entsiklopedija,joka oli vähän joka laitoksessa jossakin nurkassa saata-villa. Varmaan jotkut suhtautuivat siihenkin yliolkaisesti, mutta vahingokseen ja jopa tyhmyyttään. Sitä oli aina myös tilaisuus tieteellisesti kritisoida, jos osasi.

KL: " Neuvostofilosofia on siis paljon rikkaampaa kuin on kuviteltu. Tässä lyhyessä yleiskatsauksessa keskityn kuitenkin lähinnä neuvostomarxismiin ja sen sisältämiin dialektiikkakäsityksiin painottaen erityisesti ortodoksisen marxismi-leninismin dialektiikkakonseption eroa Evald Iljenkovin vastaavaan nähden.(Oittinen2008)"

HM: Siteeraamani Sovjetskajan versio on vuodelta 1979, eikä siinä ole, kummallista kyllä, hakusanaa Evald Iljenkoville.Hänen pääteoksensa Dialektinen logiikka ilmes- tyi 1975. Se noteerattiin kyllä merkkiteokseksi, koska se käännettiin heti useille kielille, mm. englanniksi ja suomeksi.

KL: " Dialektiikka neuvostomarxismissa

Jos käsite neuvostofilosofia on moniulotteinen, ei neuvostomarxismin käsite ole yh- tään sen selkeämpi. On jopa väitetty, ettei mitään erityistä ”neuvostomarxismia” edes ole olemassa vaan että käsite viittaisi lähinnä neuvostoliittolaiseen yliopistolliseen instituutioon, jota ei määrittänyt mikään erityinen filosofinen oppi.Näin väittävät (esim. Leszek Kolakovski) ajattelevat, että neuvostomarxismi oli lähinnä tyhjä paperi, jolle kirjoitettua tekstiä määritti aina valtasuhteiden muutokset.Jonakin päivänä genetiikka tai suhteellisuusteoria saattoi olla porvarillista sumutusta kunnes toisena hetkenä ne käsitettiin tieteen huippusaavutuksiksi, joita Engelsin tai Leninin kaltaiset hahmot olivat omissa nerokkaissa teoksissaan ennakoineet. "


HM:Neuvostofilosofia on sitä tieteenfilosofiaa,mitä on Sovjetskaja entsiklopedijassa. Siellä ei ole koskaan sanottu suhteellisuusteorioita tai genetiikkaa "porvarillisiksi", saati ylipäätään periaatteellisesti "vääriksi".

Edelleen on huomattava, että määre ´porvarillinen´ (tai välttämättä edes ´feodaali-nen´) EI OLE VALTTÄMÄTTÄ "HAUKKU" oppia tai filosofia koskien ,vaan kun jos-takusta, vaikkapa Jean-Paul Sartresta sanotaan, että hän on hyvä/tärkeä porvalli- nen (tai idealistinen) filosofi, se on KEHU eikä haukku. (Platon ja Arsitoteles olivat hyviä orjuuden ajan filosofeja, vaikka molemmat valitettavasti puolustelivat orjuutta, Aristoteles vieläpä OLIKIN Aleksanteri Suuren kotiopettajaorja.)


KL: " Myös muodollinen logiikka koki samankaltaisen arvonnousun:1930-luvulla for- maali logiikka oli täysin yhteensopimaton Totuuden,dialektisen materialismin kans-sa, kunnes myöhemmin 1950-luvulla todettiin että marxismi-leninismi oli aina koros-tanut muodollisen logiikan arvoa, merkitystä ja hyödyllisyyttä. Tällaisella näkemyk-sellä on historiallisesti katsottuna oma totuutensa, mutta täysin korrekti se ei ole. "


HM: Kukaan ei ole ainkaan Tiedeakatemiassa saati Sovjetskaja entsiklopdijassa väittänyt muodollisen logiikan olevan "dialektisen materialismin vastaista".


NL:ssa toimi maailman kuuluisimpia ja ansioituneimpia loogikkoja, kuten akateemi-kot Andrei Andrejevitsh Markov, isä ja poika, Aleksei Nikolajevitsh Kolmogorov jne. Myös nobelisti USA:n lipun alla Lotfi Zadeh on syntynyt Bakussa azeri-isän ja venäläisen äidin poikana. Näkyy olevan Markov nuorempi, konstruktiivisen logiikan ja matematiikan puolestapuhuja, olevan allekirjoittanut historian osuuden tuosta hakusanastakin.

Siinä taisi tullakin nykyaikaisen muodollisen logiikan kolme kovinta nimeä mainituk-si. Kurt Gödel puut- tuu ja Alan Turing. Vasta heidän perässään tulevat vaikkapa Bertrand Russel ja Georg Cantor.


KL: " Neuvostomarxismia, kuten mitä tahansa muuta filosofiaa, määrittää aina sen historiallinen aatteellinen ympäristö. Neuvostomarxismin on siis oltava jotakin, sillä on oltava oma erityinen historiallisesti muodostunut identiteettinsä, joka on – joskin hämärästi – hahmoteltavissa. Yksi tapa hahmottaa neuvostomarxismia on keskittyä kaikelle marxismille tärkeään käsitteeseen,”dialektiikkaan”.(Mäki-Kulmala 1995,25.) "


HM::  "Pavlovilainen ehdollistuminen" kumottu Tampereen yliopistossa!??

Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)
Päiväys: 9. lokakuuta 2003 21.06

Lainaus Skepsiksen keskustelupalstalta:

>>Tänään (4.10.) klo 12.00 tarkastetaan Tampereella Heikki Mäki-Kulmalan

>>väitöskirja liittyen neuvostomarxismiin.

Tässä Tampereen (euro)yliopiston virallinen tiedote ko tilaisuuden johdosta:

www.uta.fi

" Näin syntyi suurieleinen, mutta lähes kokonaan kuviteltu (ideologinen) tiede, joka ajan mittaan ajautui yhä syvempiin ristiriitoihin todellisten tieteiden kanssa.

Kaikkein tunnetuimpia esimerkki tästä olivat T.D. Lysenkon biologia tai "pavlovi- lainen" psykologia, jonka mukaan ihmismieli muodostuisi perimmiltään vain ehdollisista reflekseistä. "

Se on moneen kertaan todettu, ettei Lysenkon "tiede"ajattelulla ollut mitään tekemis- tä leninistisen tie- teenfilosofian kanssa. Pahinta tuossa suhteessa EI OLLUT, että hän uskoi joidenkin hankittujen ominaisuuksien voivan periytyä (sellainen ERITYIS-TIETEELLINEN olettamus ei itse asiassa tuolloisen leninismin mukaan edes ollut ab-soluuttisen kielletty, kunhan vain olisi löytynyt kokeellista näyttöä), vaan se, että hän näki tieteen TEKNOLOGIANA tuottaa tietyntyyppisiä hyödykkeitä kuten konemalleja tai vehnälajikkeita. "

Kuten Mäki-Kulmalakin toteaa,Lysenko oli ns."alemman tason tutkimushenkilö", joka nostettiin diplomaattisista (ja ehkä joistakin muistakin) syistä Maatalousakatemian puheenjohtajaksi 1938.Siinä tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1956,eikä häntä koskaan varsinaisesti arvosteltu mistään huijauksesta, vaan pelkästään väärässäolemisesta.

Mutta varsinainen PAUKKU onkin nyt tuo toinen, aivan UUSI tieto, että että on osoittautunut VÄÄRÄKSI" "pavlovilainen" psykologia,jonka mukaan ihmismieli muodostuisi perimmiltään vain ehdollisista reflekseistä. "!!

Jään odottamaan suurella mielenkiinnolla niitä uusia mullistavia biologia- ja psykolo- giatieteellisiä Pavlovin kumoavia KOETULOKSIA, jotka nyt sitten osoittavat, että IHMISMIELI EI RAKENNU EHDOLLISTEN REFLEKSIEN KONEISTOLLE!!

Sille ja nimenomaan sille se nimittäin TÄHÄNASTISEN TIETEELLISEN MAAILMANKUVAN MUKAAN NIMENOMAISESTI RAKENTUU!

Vaikka ne sitten nimenoman ihmisellä kieli onkin järjestänyt uuteen uskoon siihen verrattuna, miten niille rakenttu esimerkiksi simpanssin refleksirakenne.

Mielenkiinnolla jään myös odottamaan,kuka Tampereen yliopiston proffa sen NOBE-Lin käy pokkaamassa, joka tuosta tukoksesta taatusti pläjähtää kuin Manulle illalli-nen, ehkä jo ensi vuonna (tämä vuosi vielä meni harmittavalla tavalla sivu suun).

Mitenkähän olis prof. Antti Eskola,joka on nyttemmin myös nähnyt itsensä "Pahan"? (kts. HS-Kuukau-siliite)

Kyllä nyt rehtori Jorma Sipilänkin kelpaa paistaella! Ei voi muuta sanoa,että onneksi olkoon, tieteen mullistajat!

RK

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=123979

PS: TÄSSÄon ehkä olevinaan vaatimanilainnen "tutkimustulos", mutta tämä on, kuten odottaa voikin puutaheinää:

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/kansan-ni-2-2013-puoskari-v-it-s-helsingin-yliopistossa-synynn


Keijo Lakkala: "Käsitteen ”dialektiikka” tulkitseminen on äärimmäisen vaikeaa. Marx ja Engels kyllä pyrkivät materialismissaan kääntämään Hegelin ”jaloilleen”, mutta ei ole ollenkaan selvää mitä tämä ”jaloilleen kääntäminen” oikeastaan tarkoittaa. On kaksi tapaa tulkita kyseinen hokema. Yhtäältä Hegelin jaloilleen kääntäminen merkitsee sitä, että Hengen (Geist) sijaan kaiken filosofoinnin lähtökohdaksi otetaan konkreettiset, historialliset (ajassa ja tilassa elävät) ihmiset. Näin tulkittuna marxismi ymmärretään pyrkimyksiltään eksistenssifilosofian kaltaiseksi. "


HM: Marx itse kirjoittaa Pääoman I osan jälkisanoissa seuraavaa:

”Minun dialektinen metodini ei ole vain pohjaltaan erilainen kuin Hegelin metodi, vaan suorastaan sen vastakohta.Hegelin mielestä ajatteluprosessi,jonka hän ”idean” nimisenä muuttaa itsenäiseksi subjektiksikin,on todellisuuden demiurgi (luoja), todel
- lisuuden, joka on vain idean ulkonainen ilmaus. Minulla päin vastoin ´ideaalinen´ ei ole muuta kuin ihmismielen heijastamaa ja ajattelumuodoiksi muuntamaa ´materiaalista´ maailmaa. ”

(Tästä lainauksesta muuten selvästi näkee,että "läntisen marxismin" tuhannesti kiro-aman heijastuksen (reflection,ja että tajunta on sellaista olemukseltaan) on senkin tuonut marxismiin Marx itse,eikä Lenin.)


KL: " Toisaalta sanonnalla ”kääntää Hegel jaloilleen” voidaan tarkoittaa sitä, että filo- sofian lähtökohdaksi otetaan materia.Näin tulkittuna hokema on altis tekemään mar- xismista vain yhden luonnontieteellisen materialismin version. Tämä puolestaan ei tee oikeutta marxilaisen materialismin moniulotteisuudelle. "


HM: Filosofian lähtökohdaksi otetaan (hypoteettis-aksiomaattinen, jos niin halutaan sanoa)  materian ja liikkeen dialektinen ykseys.

Tätä askelta ei kuitenkaan ottanut Marx, vaan Lenin pääteoksessaan "Materialismi ja empiriokritisismi".


KL: " Myös itse ”dialektisen” käsitteelle näyttää löytyvän useita tulkintoja. Ensiksikin ”dialektiikalla” voidaan tarkoittaa subjektiivisen esineellistymistä objektiivisiksi raken-teiksi sekä näiden rakenteiden purkamista. Esimerkiksi Max Horkheimerin kaipuu ”johonkin aivan toiseen” tai Marcusen puhe ”kieltävästä ajattelusta” (ks. esim. Mar-cuse 1969,137-155) näyttävät viittaavan tämänkaltaiseen käsitykseen dialektiikasta."


HM: Näiden frankfurtistihörhöjen mielipiteellä ei ole merkitystä tarkasteltaessa neuvostomarxismia.


KL: "Myös Marxin Grundrissen johdannosta (1975) löydettävä ”abstraktista konkreet- tiseen nousemisen” menetelmä liittyy tällaiseen dialektiikkakäsitykseen. ”Abstraktista konkreettiseen nousemisen” menetelmä on toisaalta tieteellinen menetelmä, mutta toisaalta se on myös keino purkaa vakiintuneita arkipäiväisiä tapoja käsittää todelli-suus (vrt. Iljenkov 1975). Se on paitsi tiedon tuottamisen menetelmä, niin myös tapa esittää kritiikkiä. "


HM: Tässäkin kyse on subjektiivisesta dialektiikasta eli dialektisesta logiikasta, jonka ydinsisältöä on kategoriaoppi.


KL: " Toinen tapa käsittää dialektiikka koskee sen käsittämistä ”opiksi liikkeen ylei-simmistä laeista”.Tällöin dialektiikka ymmärretään todellisuuden perusperiaatteita kuvaa- vaksi ontologiaksi tai metafysiikaksi. Tällaiseksi dialektiikan ymmärsi hyvin pitkälti myös varhainen neuvostofilosofia. (Mäki-Kulmala 1995, 25-26.) "


HM: Ontogiaksi, mutta EI metafysiikaksi,sillä se on dialektiikan muodollislooginen vatakohta!

Kun objektiivinenkin dialektiikka on TIEDE, niin sillä on oltava vieläpä objektiivinen tutkimuskohde.

Tarkemmin selittelemättä totean ykskantaan, että se objektiivinen tutkimuskohden on objektiivinen emergenssi.


KL: " Toisen internationaalin piirissä muotoiltu (filosofinen) marxismi ymmärrettiin hy-vin pitkälti metafyysis-rationaaliseksi tieteelliseksi teoriaksi,joka kykeni selittämään niin yhteiskunnan kuin luonnonkin lainalaisuudet. Jopa hieman positivistiseen sä-vyyn jot-kut neuvostofilosofit puhuivat siitä kuinka vapaan tahdon ja teleologisuuden kaltaiset ”mysteeriot” tulisi raivata pois tieteellisestä ajattelusta.Käsitystä dialektiikas-ta yleisenä, kaikkeen tutkimukseen soveltuvana menetelmänä ei juuri kyseenalaistettu. "


HM: Tuollaisilla filosofeilla (siis tahdon kiistäjillä,"vapaahan" siinä alussa on turha lisä-ke) ei ollut mitään sijaa neuvostofilosofiassa. Tuollainen pulina, joka kaadetaan usein Ivan Petrovitš Pavlovin,suurimman neuvostotiedemiehen niskaan,on puhdas- ta sotapropagandaa. Pavlovin oppi oli ainoana tieteellisenä teoriana kirjattu NL:n lainsäädäntöönkin Leninin asetuksella.


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/10/antipavlovistinen-sosiobiologia-on-pelkkaa-jarjetonta-valehtelua-ja-vaaristelya


KL: " Neuvostofilosofialle leimallista olikin sen tapa ontologisoida dialektiikka. 1920-luvun aikana dialektisesta materialismista (joka siis ymmärrettiin yleiseksi metafysii-kaksi) pyrittiin tekemään yleispätevä tieteellinen maailmankatsomus. "


HM: EI HELVETISSÄ "YMMÄRRETTY YLEISEKSI METAFYSIIKAKSI", kun meta- fysiikka kerran on nimenomaan DIALEKTIIKANVASTAISTA ONTOLOGIAA!

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/metaphysics

" ...

(2) The philosophical method opposite to dialectics and based on a quantitative understanding of development that rejects self-development.

The second of the two definitions of metaphysics proceeded historically from the first. Originally the principal philosophical science of the source of all being, metaphysics was reinterpreted by 17th-century mechanistic natural science as a general anti-dia-lectical method.This reinterpretation brought with it a negative attitude toward meta-physics as a speculative philosophy to which the method of the exact sciences (me-chanics and mathematics) was opposed as a truly scientific method.G.Hegel was the first to interpret metaphysics idealistically,as a method of thinking opposed to dialec-tics. K. Marx, F. Engels and V.I. Lenin demonstrated the scientific groundlessness of the metaphysical method of thinking. It was within Marxist philosophy that the above meaning of “metaphysics” became firmly established. "


KL: " Erityisesti Abram Deborin oli merkittävä ajattelija tällaisen käsityksen muotou-tumisessa. Hänen mukaansa dialektinen materialismi oli universaali tieteellisen tutki-muksen menetelmä, jonka tuli olla kaiken tutkimuksen taustateoria. (Mäki-Kulmala 1995, 26.) "


HM: Näin ei ole asia.Dialektinen materialsismi antaa tietysti filosofiset yleiskäsitteet kaikille erityistieteille,ja kehittää niitä kaikkien erityistiteiden kokemuksen perusteella, mutta dialektiikka ei ole "yleismetodi", eikä sellaista ylipäätään ole olemassa, vaan kullankin erityistieteenalalla on omat alan tukimuskohteesta määräytyvät objektiiviset metodinsa.

Filosofiset yleiskäsitteet tulevat AINA JOSTAKIN FILOSOFISESTA "TAUSTA-TEORIASTA",joista dialektinen materialismi on paras ja laajimmin hyväksytty.


KL: Vaikka neuvostofilosofian pyrkimyksenä olikin tehdä dialektisesta materialismis-ta yleinen maailmankatsomus, onnistuttiin tässä tehtävässä kuitenkin vasta 1930-lu-vun kuluessa. Vasta Stalinin valtakaudella dialektinen materialismi runnottiin väkisin läpi kaikkiin oppikirjoihin. Neuvostomarxismi muutettiin yhtenäiseksi järjestelmäksi, joka si-sälsi kaksi osaa:dialektisen ja historiallisen materialismin.Dialektinen materialismi oli tämän järjestelmän filosofinen osa."


HM: Molemmat osat ovat taatusti nimenomaan filosofiatieteitä!


KL: " Se tutki perinteisen filosofian olemassaoloon ja tietoon liittyviä kysymyksiä. His-toriallinen materialismi oli tästä tutkimuksesta syntyvän teorian soveltamista yhteis-kunta- ja ihmistieteisiin.Filosofisessa materialismissaan neuvostomarxismi julisti kai-ken olevan materiaa ja pyrki tutkimaan kuinka materia käyttäytyy ja millaisten lakien alainen se oikeastaan on. "


HM: LIIKKUVAA materiaa! ´Materian ja liikkeen´ ollessa dialektisia eivätkä esimerkiksi muodollisloogisia vastakohtia, tai kokonaan eri asioista!


KL: "Toinen keskeinen kysymys koski tietoisuuden ja materian välistä problemaattis-ta suhdetta – voidaan tosin kysyä, kuten jotkin kriitikot tekivätkin,jos kerran kaikki on materiaa, niin miksi tietoisuuden ja materian suhde on ongelmallinen? Mikä tietoisuudesta tekee materian suhteen erillisen? (Mäki-Kulmala 1995, 26.) "


HM: TAJUNNAN ja materian suhteesta on kysymys. Valitettavasti sekä tajunta että tietoisuus ovat englanniksi "consiousness". Se on englannin kieln häpeä. Sekä tietoinen että laitajunta ovat tajuntaa eli symbolirakenteisena ehdollistunutta informaatiota.


KL: " Kuten jo todettua, neuvostomarxismissa dialektiikka ymmärrettiin kaikkea liiket- tä koskevaksi yleiseksi lainalaisuudeksi. Dialektiikan lainalaisuudet olivat luonnon-lakien kaltaisia välttämättömyyksiä, joiden ymmärtäminen mahdollisti minkä tahansa todellisuuden osa-alueen selittämisen.Lisäksi dialektiikan lait olivat kaikkien helposti omaksuttavissa. Dialektiikan lait eivät vaatineet korkeamman matematiikan tai kompleksisten käsitekehittelyjen hallintaa. "


HM: Dialektiikan lait ovat ajattelun kannlata dialektisten vastakohtien tuntomerkkejä.


KL: " Tällainen kokonaisvaltainen, aukoton ja samalla äärimmäisen venyvä ja monitulkintainen oppi (joka,paradoksaalista kyllä,vaikutti äärimmäisen selkeältä!) vastasi totalitaristisen valtion tarpeita - ja se olikin valtion korkeimman johdon tilaustyö.


Mutta toisaalta sillä oli monissa väestöpiireissä myös spontaania kannatusta, kos-ka se lupasi jonkinlaisen oikotien tiedon ja viisauden korkeimmille huipuille. (Mäki-Kulmala 1995, 26.) "


HM: Dialektiikka ja dialektinen logiikka ovat kahden ja puolen tuhannen vuoden tie- teellisen kehityksen tulos! Aristoteles piti dialektiikan isänä Zenon Elealaista, joka mm. väitti, että "mitään liikettä ei ole olemassakaan" (piruuttaan, oletan äijä oli varsi-nainen vääräleuka, ehkä historianmestari mm. tavassaan, jolla hän jouduttuaan tuo-miolle Syrakusan tyrannin murhayrityksestä toimitti "seurakseen" myös tämän par-haat kaverit väittäen heidänkin olleen "Syrakusan vihollisia" yhdessä hänen kans- saan; vasta kun hän nimesi myös tyranin itsensä, hänet jauhettiin öljynpuristimella.)

Vitsi oli siinä, että Zenon todisti,että muodollinen logiikka ei ole yleispätevää ja edellyttää seikkoja ollakseen voimassa. Muodollisen logiikan systematisoija Arsitote-les myös havaitsi, että on "vastakohtia", jotka eivät ole kuitenkaan toisensa pois sulkevia, esimerkkinään ´mahdollisuus ja todellisuus´.


KL: " Oppimalla dialektiikan yleiset lait ja kategoriat kykeni kuka tahansa tehdastyö-läinen olemaan Einsteiniakin viisaampi. Einstein tunsi vain fysiikan lainalaisuudet, mutta proletariaatti tunsi kaiken liikkeen yleiset lait! Tällainen anti-intellektualistinen ja populistinen henki (jonka sisarilmiöksi voimme laskea Kiinan kulttuurivallanku-mouksen tapahtumat) tuotti ns. “derzhanie-tietoteorian”, joka lähtökohtaisesti ajatteli prole-taarista alkuperää olevien (tai muuten ”oikeassa hengessä” toimivien) bolshe-vikkien kykenevän salaperäisellä intuitiolla ratkaisemaan kaikkein vaikeimmatkin ky-symykset.Mutta koska neuvostomarxismi oli pohjimmiltaan tieteellis-materialistis-ate- istinen maailmankatsomus, täytyi myös tämä intuitio selittää tieteellisesti. ”Oikeassa hengessä” toimivilla bolshevikeilla täytyi olla jokin erityinen väline tai metodi, jonka avulla he niin helposti saavuttivat tietoa todellisuudesta. Tämä metodi oli dialektiikka. "


HM: Tällaisella ei ollut mitään merkitystä dialektisen materialismin kannalta tieteenfi-losofiana. Jokaisella lukutaitoisellaoli mahdollisuus katsoa Sovejetskaja entsiklope-dijasta jollei suorastaan (varma) totuus,niin ainakin virkavastuullinen valtion mielipide. Jos oikein tosi valveutunut oli,sitä oli myös mahdollisuus kritisoida ja hankkia lisäselvityksiä. Suuri osa kansalaisista kävi erilaisia kirje- ja muita kursseja säännöllisesti.


KL: " Tämä ”oikeassa hengessä” toimivien bolshevikkien dialektiikka ei kuitenkaan ollut Marxin, Engelsin tai Hegelin dialektiikkaa, vaan varsin omalaatuinen dialektii-kan vuosien 1929-1934 välillä syntynyt mutaatio, jonka erääksi versioksi myös Mao Zedongin Pienessä punaisessa kirjassa (Mao1971,130) esiintynyt metodi voidaan mielestäni laskea.(Mäki-Kulmala 1995,27)"


HM: Sovjetskaja entsiklopedijassa oli ja on Marxin, Engelsin ja Leninin dialektiikka. Joka epäilee, voi tarkistaa. Nyt ovat myös englannintaitoiset päässeet tuossa suhteessa tasaarvoiksi venäjää osaavien kanssa!


KL: " Puolueemme kaikessa käytännön työssä kaiken oikean johtamisen tulee ta-pahtua ’joukoilta joukoille’. Tämä tarkoittaa:otetaan kansanjoukkojen ajatukset (hajanaiset ja järjestelemättömät ajatukset) ja keskitetään ne (tutkimuksen kautta ne muutetaan keskitetyiksi ja järjestelmällisiksi ajatuksiksi), sitten mennään kan-sanjoukkojen luo sekä levitetään ja selitetään näitä ajatuksia siksi kunnes kan-sanjoukot omaksuvat ne ominaan, pidetään niistä kiinni ja muutetaan ne toimin-naksi ja näiden ajatusten paikkansapitävyys koetellaan tällaisessa toiminnassa. Sitten jälleen kerran keskitetään kansanjoukoilta saadut ajatukset ja jälleen ker-ran mennään kansanjoukkojen luo niin että ajatuksista pidetään hellittämättä kiin-ni ja ne toteutetaan. Ja näin edelleen yhä uudelleen ja uudelleen loputtomana spiraalina ajatusten tullessa kerta kerralta oikeammiksi, elinvoimaisemmiksi ja rikkaammiksi. Tämä on marxilaista tietoteoriaa. "


HM: Mitä tuo nyt oli olevinaan? Minä en ainakaan ymmärtänyt mitään...


KL: "Stalinismin myöhäisvaiheessa (1930-luvun loppu) tällaista anti-intellektualistista käsitystä dialektiikasta haluttiin hillitä. Luonnontieteellisen työn tekijät kokivat arvon- palautuksen kun huomattiin että ilman heidän panostaan ei kerta kaikkiaan tultu toi-meen. Jopa Stalinia itseään alettiin kutsua ”tieteen jättiläiseksi”. Stalinismin myöhäis-vaiheen keskeisimpiä ideologisia tekstejä olikin Stalinin itsensä kirjoittama teksti Dialektisesta ja materialistisesta dialektiikasta (1938), joka oli dialektiikkakonseptios-saan aiempaakin neuvostomarxismia suoraviivaisempi, ja jota pidettiin koko inhimillisen tiedon ja tieteen huipentumana. " 


HM: Dialektisesta ja historiallisesta materialsimista (1938).  Ihan hyvä esitys.  


KL: " Varsinainen tiede ei juuri Stalinin tiedeinnostuksesta hyötynyt. "


HM: Tiede hyötyi siitä suunnattomasti mm. siten, että erilaiset hörhöpulinat dialektiikasta ja muusta joutuivat omaan arvoonsa.


KL: "Pikemminkin vaikutus oli tieteen kehitykselle negatiivista ja tuhoisaa. Voidaan jopa väittää että fyysikot (joiden moitittiin olevan pohjimmiltaan idealisteja kannatta-essaan suhteellisuusteorian kaltaisia oppeja) pelasti lopultakin vankileireiltä vain se, että he onnistuivat kehittämään atomipommin vuonna 1949.(Mäki-Kulmala 1995, 27 - 28.)"


HM: Mäki-Kulmala valehtelee nälissään. Lenin jopa korjasi yhtä suteellisuusreorian kehittäjistä, toiseksi ansioituneinta heitä, Materialismissa ja empiriokritisimissa vuonna 1907, kun yleistä suhteellisuusteoriaa ei vielä ollut esitettykään:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/372461?page=1#372461


KL: "1950-luvulla Stalinin kuoleman jälkeen filosofinen keskustelu alkoi saada moni- muotoisempaa ilmettä. Hruštševin valtaannousun myötä alkaneen ns. ”suojasään” kauden suhteellisen vapaamielinen ilmapiiri mahdollisti myös uudenlaisen ja rikkaamman filosofian kehittelyn. Stalinin kaudella pannassa olleiden ajattelijoiden (kuten psykologi Lev Vygotskyn) teoksia alettiin julkaista uudelleen. "


HM: Lev Vygotsky (1896-1934), Stalinin sotakaveri Volgan ratkaisurintamalta sisäl- lissodassa,ei ollut missään todellisessa "pannassa",vaan hän oli NL:n ihmistieteiden pääideologi yhdessä Ivan Pavlovin ja tämän assitentin ja Stalinin kaudella "manttelinperijän" Anatoli Ivanov-Smolenskin kanssa.

Kun venäläiset huomaisvat,kuinka helvetin pihalla saksalaiset olivat heidän "yhteis-työssään" mm.Berliinin Kaiser Wilhelm -instituutissa (saksalaiset piilottelivat myös huolellisesti todellisia oppejaan ja niideen tiivistä kytkentään maan johtoon), he ryhtyivät pimittämään neurofysiologian ja psykologian viimeisimpiä tutkimustuloksia "sotasalaisuuksina", siis 30-luvulla.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/aivosahkokayra-eeg-n-kehittaja-hans-berger-oli-natsijohdon-salattu-paaideologi


HM: " Jopa aiemmin imperialistisina tai porvarillisina pidettyjä filosofisia koulukuntia (esimerkiksi fenomenologiaa) alettiin vakavissaan tutkia – vaikkakin usein edelleen kriittisestä näkökulmasta (ks. esim. Oizerman 1977). Sodanjälkeisen neuvostofiloso-fian tärkeäksi tekijäksi muodostui Mysl’ -kustantamo sekä sen aloittama filosofian klassikoiden julkaisusarja.

Neuvostoliitossa harjoitetun filosofian historian tutkimuksen päähahmoksi muodostui Teodor Oizerman, joka tutkimuksissaan pyrki muodostamaan kaikesta edellisestä filosofiasta dialektisen synteesin, jonka huipentuman tarjosi materialistinen dialektiikka.

Oizermanin ohella erityisen merkittävä luovan ”suojasään” kauden filosofi oli Evald Iljenkov, jonka tuotanto synnytti Neuvostoliitossa jonkinlaisen Marx-renessanssin, joka vertautuu samoihin aikoihin länsi-Euroopassa virinneeseen Marxiin kohdistu-vaan kiinnostukseen (esim. Althusserin työ). Iljenkoville äärimmäisen tärkeitä filoso-feja olivat Marxin ohella Hegel ja Spinoza joiden kirjoituksiin hän jatkuvasti omissa teksteissään palasi. Iljenkovin käsitys dialektiikasta erosi merkittävästi muusta neu-vostomarxismista. Iljenkoville dialektiikka ei ollut niinkään kategoriajärjestelmä, vaan tietyn prosessin, inhimillisen käytännön kuvaus, jossa dialektiikka, logiikka ja tietote-oria lankeavat yksiin. Tässä hänen ajattelunsa nähdäkseni vertautuu Jugoslavialai-sen Praxis-koulukunnan piirissä harrastettuun marxilaiseen filosofiaan (ks. esim. Marković 1969). (Oittinen 2008a, 69.)

Iljenkov oli siis sodanjälkeisen neuvostomarxismin kannalta hyvin merkittävä hahmo. Hänen hahmonsa on monessakin mielessä ”suojasään” kauden keskeisimpiä. Iljen-kov ei itse milloinkaan hyväksynyt sellaista ”marxilaista” filosofiaa, joka jakoi marxis-min dialektiseen (diamat) ja historialliseen (histmat) materialismiin.Hänen mukaansa dialektista filosofiaa ei voitu milloinkaan jakaa, vaan kaikki sen osa-alueet tuli käsit-tää yhdessä.Iljenkov ymmärsikin ”materialismin” nimenomaan materialistiseksi histo- riakäsitykseksi. Tämä ajoikin hänet konfliktiin virallista marxismia (ja sen sisältämää diamat-histmat-tulkintaa) edustavien kollegojensa kanssa. Tilanne oli Iljenkoville äärimmäisen vaikea, ja se voidaankin hyvällä syyllä nähdä yhdeksi syyksi hänen vuonna 1979 tekemälle itsemurhalle. "


HM: Aika kummallisia väitteitä, koska hänen kirjansa kuitenkin hetimmiten käännet-tiin ja julkaistiin monilla kielillä,mitä esimerkiksi sellaisen luontoteieteiden filosofin kuin esimerkiksi Serafim Meljuhinin kohdalla ei ole tapahtunut vieläkään.


"Iljenkovin tragedian voidaan katsoa olevan se,ettei tämä suostunut luopumaan mar- xilaisesta filosofiasta omassa teoreettisessa työssään. Esimerkiksi niille neuvostoliit-tolaisille filosofeille, jotka hylkäsivät marxilaisuuden kokonaan ja alkoivat ihailla Ru-dolf Carnapin kaltaisia positivisteja, virallisen ideologian kritisoiminen oli huomatta-vasti helpompaa kuin marxilaisuutta sen sisältä käsin uudistamaan pyrkineelle Iljen-koville. (Marejev 2006, 123-124.)

Koko Iljenkovin filosofisen projektin taustalla on pyrkimys tuoda esille marxismin filosofiset juuret. "


HM: Siinä pyrkimyksessä Iljenkov ei onnistu. Muuten kirja Dialektinen logiikka on oikein hyvä. Se tuo esiin Spinozaa,mutta EI Baconia,joka heistä oli kuitenkin ehdot- tomasti tärkeämpi, ja JONKA OPPI JÄI MARXISMIIN TOISIN KUIN SPINOZAN!


KL: " Iljenkovin mukaan oli täysin mahdotonta erottaa Marx kaikesta häntä edeltä-neestä klassisesta filosofiasta. Toisin oli Abram Deborinista ja hänen oppilaastaan Georgi Plehanovista lähteneessä marxismissa, jonka ”ontologinen”, doktrinäärinen ja kaavamainen dialektiikkakäsitys oli näivettänyt neuvostomarxismin kokonaan. "


HM: Neuvostomarxismissa oli LENININ dialektiikkakäsitys!

Dialektinen materismi nykyisessämuodossaan on Leninin luomus.


KL: " Dialektiikan muuntaminen ontologiaksi oli mahdollista Plehanovin ajattelussa, koska tämä käsitti dialektiikan teoriaksi kehityksestä,joka toteutuu määrällisen muut- tumisessa laadulliseksi, vastakohtien ykseytenä ja taisteluna sekä negaation negaationa. "


HM: Nämä dialetiikan lait (erityistieteissä periaatteet) ovat DIALEKTISTEN VASTA-KOHTIEN TUNTOMERKKEJÄ ajattelussa enemmän kuin mitään muuta. Toki niillä on vastineensa todellisuudessa.Mutta nämä eivät ole "luonnonlakeja" eivätkä "mate- matiikan lakeja",eivätkä ne sellaisenaan ole logiikankaan lakeja (jollaiset aina todel-lisuudessa ovatkin periaatteita; periaatteita ei ole itse luonnossa (paitsi ihmisten vieminä tekniikassa), mutta ne ovat tarpeen oikean tiedon saavuttamiseksi).


KL: " Ensisijaisesti dialektiikka oli oppia olevaisen itsensä kehityksestä, ajattelun ke-hittyminen oli siinä Plehanovin tulkinnan mukaan kokonaan toissijaista.Jos kuitenkin ”yleisestä kehityksen teoriasta” suljetaan pois ajattelun kehitys, jähmettyy se lähinnä abstraktien fraasien kokoelmaksi, se kaavamaistuu ja muuttuu ”ontologiaksi” ja ”gnoseologiaksi”. (Marejev 2006, 125 - 126.) "


HM: "Plehanovin tietoteoriasta" viis, niin tai näin!

Tästä LENININ TIETOTEORISTA ei taatusti "puutu tiedon kehityksen dialektiikka"!


KL: " ”Ontologia”, jota neuvostomarxismi korosti, oli lopultakin vain paluuta esikantilaiseen metafysiikkaan, "


HM: Se EI tarkoita MINKÄÄNLAISTA METAFYSIIKKAA, joka on "ANTIDIALEKTIIK- KAA"!


KL: " ”gnoseologia” puolestaan tarkoitti lähinnä paluuta Locken ja Humen empiristiseen tietoteoriaan. "


HM: Ei tarkoittanut. Mutta kielellisen ajatteluteorian, erityisesti tahtoteorian isä John Locke ja nominalisti David "Giljotiini" Hume ovat kyllä tärkeitä tieteoteoreetikkoja filosofian historiassa.


KL: " Neuvostomarxismin ”ontologialle” oli hyvin tyypillistä se, että se ei kaikkein kaavamai-simmillaan ottanut ihmistajuntaa ollenkaan huomaan. "


HM: Täysin järjetöntä pulinaa. Tajunta ei suinkaa ole sitä paitsi PELKÄSTÄÄN FI- LOSOFIAN kysymys! Tuo on varsinainen ja EHDOTTOMAN AIHEETON aasinpotku koko neuvostotieteel- le, joka oli MAAILMAN EHDOTOTONTA KÄRKEÄ EHDOL-LISTUMISEN JA TAJUNNAN NEUROFYSIOLOGIASSA JA PSYKOLOGIASSA!


KL: " ”Gnoseologian” puuttellisuus puolestaan oli näkyvissä siinä,että se toimi täysin ”onto-logialle” vastakkaisesti: se teoretisoi ajattelua ottamatta huomioon olemista. " 


HM: Puhdasta valehtelua! Viittaan linkkiini Leninin tietoteoriasta. Uskomatonta sontaa tämä puoskarisovjetologia! USA:n kylmän sodan "sovjetologia" oli siihen verrattuna "nerokasta"!


KL: "Ontologisoidessaan dialektiikan neuvostomarxismi menettikin kaikki ne edistys- askelet, joita idealistisessa saksalaisessa filosofiassa Kantista Hegeliin oltiin otettu. Ontologisoitu dialektiikka käsitteli olemassaoloa kokonaan ihmisestä ja tämän yhteiskunnallisesta olemisesta irrallaan. "


HM:En oikein ymmärrä.Millähän tavalla vaikkapa fysiikan ja matematiikan ontologia mahtaisi objektiivisesti ihmisen yhteiskunnallisesta olemisesta riippua? Paitsi että teknisistä välinestä se kyllä jää riippumaan. Mutta SITÄ nuo pojat EIVÄT tarkoita.


KL: " Juuri tätä puutetta Iljenkov pyrkii omassa filosofiassaan korjaamaan. Kantin ja Hegelin kaltaisten filosofian klassikoiden avulla Iljenkov pyrki uudistamaan marxi-laista filosofiaa kieltämällä, että sillä ylipäätään olisi minkäänlaista ”ontologiaa”. Marxismi ei nimittäin tarvitse mitään erityistä ”ontologiaa” tai metafysiikkaa. "


HM: NO EI TODELLAKAAN TARVITSE METAFYSIIKKAA. Enkä ole nähnyt kenenkään marxilaisen mitään muuta väittävänkään!


KL: " Ajattelulla ja olemisella on yksi ja sama perusta – materiaalinen yhteiskunnallinen oleminen. "


HM: Väärin! Ei YHTEISKUNTA KAIKEN olemisen, kuten fysikaalisen ja biologisen, eikä aina MATEMAATTISENKAAN perusta ole! SE on vain kaiken INHIMILLISEN, HUMANITAARISEN perusta!


KL: " Kaikki yhteiskunnan ulkopuolelle konstruoitu ontologia tarkoittaa väistämättä jotain ”ajattelemalla ajateltua”, jotain puhtaan ajattelun yhteiskunnan ulkopuolelle postuloimaa. (Marejev 2006, 126.) "


HM: MIkään ei estä sitäkään olemasta myös OIKEIN ajateltua, esimerkiksi tuolla kaukana koskmoksessa...  ILjenkov EI väitä tässä kohsadssa mitään muuta!


KL: " Tässä Iljenkov tuleekin lähelle Georg Lukácsin ajattelua.Esimerkiksi Sakari Hännisen (1982,69) mukaan ”Lukács pyrkii rajaamaan dialektisten ajatusmuotojen sovellettavuuden alueen. Tämä alue on hänen mukaansa yhteiskunta ja historia”. "


HM:Tämä on väärä näkemys.Dialektiikkaa ja sen käsitteitä tarvitaan aivan ehdotto- masti myös kaikessa luonnontieteellisessä teorianmuodostuksessa Iljenkov EI ole väittänyt mitään muuta!


KL: " Lukácsille marxismin salaisuus on olemisen ja tietoisuuden identiteetin käsittä-misessä (Toiviainen 1977,157). Toisin kuin dialektiikan ”ontologisoijat”, ei Lukács ole universaalidialektikko, vaan hänelle dialektiikan pätevyys metodina rajoittuu vain ihmisen luomaan todellisuuteen. Sama koskee Iljenkovia. "


HM: Missään tapauksessa ei rajoitu.Eikä Iljenov väitä mitään sellaista.Ei ole ainoata- kaan linkkiä,vaikka mm.Dialektinen logiikka ja muut Iljenkovin teokset ovat netissä!

Tämä on nyt taas jotakin hölmöilyvääntöä,jonka tarkoitus on "todistaa" Lenin "objek- tiiviseksi idealistiksi",VAIKKA NIMENOMAAN ILJENKOV ON OSITTANUT, MITEN POHJA VEDETÄÄN NIILTÄ VANHOILTAKIN VALETODISTUKSILTA!


KL: "Hänelle Marxin materialistinen historiakäsitys lähtee aina välittömästä faktasta: ihmisen yhteiskunnallisesta olemisesta (Marejev 2006,126). "


HM:Marxin historiankäsitys ei kerro hänen LUONNONTIETEENKÄSITYKSISTÄÄN!


KL: " Tämän tutkimiseen ei mitään erityistä ”ontologiaa” (so. metafysiikkaa) tarvita (Marejev 2006, 126). "


HM: No ei tarvita metafysiikkaa ei, HELVETTI SOIKOON...

" Metaphysics 

(1) The philosophical “science” that deals with the supersensible principles of being. The term “metaphysics” is an invented one.In his classification of the works of Aristotle, the Alexandrian librarian Andronicus of Rhodes (first century B.C.) entit-led Aristotle’s book on the first kinds of being Meta ta physika (“subsequent to phy-sics”). Aristotle himself referred to the science set forth in these books as first philoso-phy, theology, or simply wisdom. In con- temporary Western bourgeois philosophy, metaphysics is often synonymous with philosophy.

(2) The philosophical method opposite to dialectics and based on a quantita-tive understanding of development that rejects self-development.

The second of the two definitions of metaphysics proceeded historically from the first. Originally the principal philosophical science of the source of all being, metaphysics was reinterpreted by 17th-century mechanistic natural science as a general anti-dia-lectical method.This reinterpretation brought with it a negative attitude toward meta-physics as a speculative philosophy to which the method of the exact sciences (me-chanics and mathematics) was opposed as a truly scientific method. G. Hegel was the first to interpret metaphysics idealistically, as a method of thinking opposed to dialectics. K. Marx, F. Engels, and V.I. Lenin demonstrated the scientific groundless- ness of the metaphysical method of thinking.It was within Marxist philosophy that the above meaning of “metaphysics” became firmly established. "


KL: " Iljenkovin filosofia voidaankin sijoittaa pikemminkin Lukácsin edustamaan luovan marxismin traditioon, kuin neuvostomarxismin valtavirtaan, dogmaattiseen marxismi-leninismiin."


HM: Lucács rupesi hegelistiksi,Iljenkov ei.Hän näki Hegelin asnsiot muulla: Hegelin ajattelu ei ollut sellaista, joka johtaa tosiin tuloksiin eikä sellaista,miten PITÄISI (kaik-kien) ajatella. Se on sellaista ajattelua, jolla silloisen imperialistisen valtion ideolo-gien, toimeenpanijoiden ja suurporvareiden luokka TODELLA AJATTELEE, Iljenko-vin mukaan siis. Hänen mielestään Hegelin ajattelu ei ollut hölynpölyä, mutta se ei ollut myöskään tiedettä,eikä palvellut tiedettä (paitsi silloin kun siitä päästään yli!), vaan se oli nimenomaan MUIDEN ALOJEN KUIN TIETEEN, erityisesti uskonnon ja porvarillisfeodaalisen lain EPÄTIETEELLISTÄ ajattelua.


KL: " Koska Iljenkov ei suostunut konstruoimaan mitään yhteiskunnan ulkopuolelle, tuli Iljenkov antaneeksi vastustajilleen aseet syyttää häntä idealismista. Niille, jotka näin tekivät, tarkoitti materialismi materian ensisijaisuutta, luonnon objektiivista olemassaoloa. "


HM: No mutta sehän ON ensisjaista! Jo Marx sanoo selkeästi, että ajattelu dialektiik-ka mukaan lukien on TODELLISUUDEN HEIJASTUSTA. Se ei ole leninin tieteeseen tuoma termi.


KL: " Luonto ei kuitenkaan ole objektiivinen siksi, että me sanomme tai uskomme sen olevan objektiivinen, vaan siksi että olemme jatkuvassa käytännöllisessä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. "


HM: Luonto, luonnon olio (Baconin filosofian ydinkäsite), on OBJEKTI(NA) tarkasti ottaen vain silloin, kun se on jonkun SUBJEKTIN vieläpä jossakin määrin tietoisen käytännöllisen toiminnan kohteena.

Kuitenkin Leninin filosofian yksi ydinkäste objektiivinen ei edellytä objektiivisen olion välitöntä, vaan myös potetiaalista toiminnan, kuten esimerkiksi havaintotoiminnan koh-teena oloa.Se tarkoittaa sellaista joka ei riipu ihmisten eikä ihmiskunnan mielipi-teistä. Ulkoavaruuden ja mikrokosmaoksen ilmiöt ovat myös objektiivisia. Objektiivi-sen ei välttämättä tarvitse olla edes reaalista, vaan esimerkiksi "suunnistajan nenän-pään maastoon piirtämä viiva" on objektiivista siinä mielessä,että se nenä on joko kulkenut tai sitten ei tietyn "pisteen" kautta (suhteessa maapalloon). Objetiivinen tarkoittaa myös paitsi "objektiin kuuluvaa" myös OBJEKTISTA MÄÄRÄYTYVÄÄ, erityisesti (sen) heijastusta: kuvaa tai tietoa. Objektiivinen tieto on yhtä kuin tosi tieto.

´Objektiivinen ja subjektiivinen´ ovat dialektinen vastakohtapari. Erinomainen esimerkki dielktisesta vastakohtaparista, joka olisi muodollisloogisina vastakohtina täysin järjetön loogislta seurauksiltaan.


KL: " Työn prosessissa ihminen kokee luonnon taholta tulevan fyysisen vastarinnan. Todellisuus niin sanotusti ”panee hanttiin”.Kaiken ”uskomme” perustana onkin inhi-millinen käytäntö, praksis. Voitaisiinkin sanoa, ettei Iljenkoville materialismin perus-tana ole mikään kontemplaation kohteena oleva abstrakti,representoitu materia, vaan käsillä oleva, konkreettinen materia. Iljenkoville materialismi onkin ennen muuta historiallista. (Marejev 2006, 127-128.) "


HM: En näe perustavaa eroa enkä ristriitaa.


KL: " Kuinka suhtautua neuvostofilosofiaan?

Olen tekstissäni pyrkinyt osoittamaan,kuinka monimuotoinen ja rikas neuvostofiloso-fian kenttä oli. On aivan varmaa, ettei neuvostofilosofiasta voida puhua yhtenäisenä ajattelun kenttänä, vaan se tulee käsittää hyvin moniäänisenä kokonaisuutena. Neu-vostofilosofiaa,kuten venäläistä filosofiaa yleisemminkin,tuleekin tarkastella ajattelun kulttuurina eikä niinkään yhtenäisenä ajattelun traditiona. Evert van der Zweerden mukaan filosofisen kulttuurin käsite on hyvin käyttökelpoinen tarkastelemaan venäläisen filosofian (tai neuvostofilosofian) ominaispiirteitä (Oittinen 2008b, 83).

Filosofisen kulttuurin käsite sisältää kaksi olennaista komponenttia:konkreettisuus ja refleksiivisyys (Oittinen 2008b, 83). Konkreettisuus viittaa van der Zweerden mukaan siihen kuinka konkreettinen kulttuuriympäristö vaikuttaa filosofin ajatteluun. Refleksii-visyys puolestaan viittaa osallisuuteen laajemmasta filosofisesta traditiosta, jonka osana myös paikallisen, konkreettisen kulttuurin muovaama ajattelu tulee nähdä. Refleksiivisyys koskee siis ajattelijaa osana koko filosofian traditiota, konkreettisuus puolestaan kytkee käsitteenä ajattelijan osaksi konkreettista kulttuuriympäristöä. Fi-losofi ei ole pelkkä yksilö ”ajattelemassa ajatuksiaan”, vaan filosofin kautta ajattelee paitsi kokonainen filosofinen kulttuuri (Oittinen 2008b, 84).

Yksi tapa tulkita neuvostofilosofian erityisyyttä on ajatella dialektinen materialismi olennaisena osana neuvostotodellisuuden rationaalisuutta, ymmärtää se tuolle kult-tuurille ominaisena ajatteluntapana, joka heijasteli reaalisosialismissa vallitsevaa ti-lannetta.Van der Zweerden ei kuitenkaan tällaista ajatusta hyväksy.Filosofiaa ei voi-da redusoida sosiologisesti vain kullekin kulttuurille ominaiseksi ajattelutavaksi, vaan filosofiassa on aina pyrkimys ylittää annettu historiallinen tilanne, pyrkimys aja-tella laajemmin. Van der Zweerden kutsuu tällaista pyrkimystä transsendentoivaksi pyrki-mykseksi: Filosofi filosofoi konkreettisessa tilanteessa, jota voidaan analysoida filoso- fisen kulttuurin käsittein, mutta samanaikaisesti filosofi etsii totuutta,joka ylittää hänen oman tilanteensa puitteet” (Oittinen 2008b, 88).

Neuvostofilosofiaa tulee siis,kuten minkä tahansa muun kulttuurin piirissä tuotettua fi-losofiaa, tarkastella sekä historiallisten olosuhteidensa tuotteina, niin myös näitä olo-suhteita ylittämään pyrkivänä ajatteluna. Filosofialla on kyky asettaa kyseenalaiseksi vallitsevan kulttuurin annetut ajattelumallit vaikka se tiettyyn pisteeseen saakka on-kin riippuvainen ympäröivästä kulttuurista. Vaikka Neuvostoliitto ei ollutkaan mikään filo-sofisen ajattelun paratiisi, voidaan kuitenkin senkin piiristä löytää vallitsevaa ylit-tämään pyrkiviä ”transsendentoivia pyrkimyksiä”.Itse näen Evald Iljenkovin työn erit-täin hyvänä esimerkkinä tällaisesta pyrkimyksestä. Myös neuvostofilosofialla on tar-jottavaa filosofisten kysymysten muotoilussa ja ratkaisussa. Vähättely ei ole kriittisen arvion synonyymi, vaan myös neuvostofilosofian arvo tulee punnita huolellisesti.

Neuvostofilosofian historiasta on pyrittävä löytämään sellaisia poikkeamia, joilla on edelleen teoreettista ja maailmankatsomuksellista arvoa.

Keijo Lakkala "


HM: Dialektinen materialsimi on ennen kaikkea tulevaisuuden eikä neuvostoliiton filosofiaa.


KL: " Kirjallisuus:

Hänninen, S. (1982). Aika, paikka, politiikka. Marxilaisen valtioteorian konstituutiosta ja metodista. Helsinki: Tutkijaliitto.

Iljenkov, E. (1975).Abstraktin ja konkreettisen dialektiikka Marxin ”Pääomassa”. (Dia- lektika abstraktnogo i konkretnogo v ”Kapitale” Marksa, 1960). Saksankielestä suom. Jyrki Uusitalo. Teoksessa Raimo Tuomela & Ilkka Patoluoto (toim.), Yhteiskuntatieteiden filosofiset perusteet. Osa I. Helsinki: Gaudeamus. 81-117.

Mao Zedong. (1971). Otteita puheenjohtaja Mao Zedongin teoksista. (Máo zhǔxí yǔlù, 1964). Suomi-Kiina Seura.

Marković, M. (1969). Dialektik der Praxis. Frankfurt am Main: Suhrkamp.

Marcuse, H. (1969) Yksiulotteinen ihminen.Teollisen yhteiskunnan tarkastelua. (One Dimensional Man, 1964). Suom. Markku Lahtela. Helsinki: Weilin-Göös.

Marejev, S. (2006). Marx, neuvostofilosofia, Iljenkov. Teoksessa Vesa Oittinen (toim.), Marx ja Venäjä. Helsinki: Aleksanteri Papers 1:2006. 123-148.

Marx, K. (1975). ”Grundrissen” johdanto. Helsinki: Kansankulttuuri.

Mäki-Kulmala, H. (1995). Neuvostomarxismi ja dialektiikka. Niin&näin 1/95. 24-29.

Oittinen, V. (2008a). Neuvostofilosofian historiaa. Niin & näin 1/08. 64-69.

Oittinen, V. (2008b). Filosofiset kulttuurit – Venäjä ja Neuvostoliitto . Evert van der Zweerden haastattelu. Niin & näin 1/08. 83-88.

Oizerman, T. (1977). Filosofian pääsuuntaukset. Historiallis-filosofisen prosessin teoreettinen analyysi.(Главные философские направления: теоретический анализ историко-философского процесса, 1971) Suom. Vesa Oittinen. Kustannusliike Edistys.

Stalin, J.V. (1938). Dialectical and Historical Materialism. <URL:

http://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1938/09.htm

> . Luettu: 18.7.2011.

Toiviainen, S. (1977). Nuori Lukács. Kriittinen esitys Georg Lukácsin varhaisesta ajattelusta ja toiminnasta (1906-1929). Helsinki: Kansankulttuuri. "

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/materialistin-ongelma-baconin-vai-spinozan-substanssi-2