YLE:N-ANTI

" Turku 23.7.2014 klo 15:37| päivitetty 23.7.2014 klo 20:55

Turun yliopisto alkaa opettaa parinvalintaa

Evoluutiopsykologian sivuainekokonaisuus käynnistyy syksyllä Turun yliopistos-sa. Opintoja vetävä dosentti Markus J. Rantala uskoo, että oppiaine kiinnostaa etenkin nuoria sinkkumiehiä.
Mistä on kyse?

- Evoluutiopsykologia on psykologian osa-alue, jossa tutkitaan, miten evoluutio ja luonnonvalinta ovat vaikuttaneet ihmisten ja muiden eläinten käyttäytymiseen ja mielen toimintaan

- Turun yliopistossa alkaa syksyllä 25 opintopisteen evoluutiopsykologian sivuainekokonaisuus

- Vastaavaa ei tarjota missään toisessa yliopistossa Euroopassa "


HM: Tuo kaikki on valhetta. "Evoluutiopsykologia" EI OLE "psykologian osa-alue, vaan se on humppuukioppi, joka kiistää ilman mitään perusteluja ihmisen korkeim-pien aivokuorellisten eläintenkin psyyken mekanismin, johon yksin liittyy esimerkiksi psyykkinen kuvanmuodostus, ns, korkeampien hermotoimintojen eli pavlovilaisen ehdollistumisen (Ivan Pavlov 1903, pääteos Ehdolliset refleksit 1927), koko olemass-aolon, ja siten sellaisen psyykkisen sisällön ja käyttäytymisen muodostumisen, jonka sisällössä ei ole mitään geeniperäistä.

Opin "perusasiakirja" on John Toobyn ja Leda Cosmidesin ("kosminen tuuba") Evolutionary Psychology Primer:

" What evolutionary psychology is not.

For all the reasons discussed above, EPs expect the human mind will be found to contain a large number of information-processing devices that are domain-specific and functionally spe- cialized. The proposed domain-specificity of many of these de-vices separates evolutionary psychology from those approaches to psychology that assume the mind is composed of a small number of domain general, content-inde-pendent, "general purpose" mechanisms -- the Standard Social Science Model. "

Tuossa tuli myös hirvein kirosana "EP:n" (hööpeen...): Yhteiskuntatieteiden normaalimalli.

Hirvein perkele ja "stalisnisti" on tietysti vuoden 1904 lääketieteen Ivan Pavlov, jonka nimeä ei saa manita ollenkaan. Toinen arkkimörkö on kiellistä ajatteluteoriaa jo ennen Pavloviakin tutkinut Lev Vygotski.

Kuka onkaan kaiken aikojen antifasti?

Otetaan täältä hieman vanhempi keskustelu, jossa mailmalla yhtenä ensimmäisistä ärähtänyt neurofysiologi Yehouda Harpaz ruotii "EP:n" taustojen ja aksioomia, jo kohdistaa vielä mie- lestäni aivan oikeaan paikkaan, persemäkeä luisuvaan Massa-chusetts Institute of Techonoly puoskariyliopistoon syytteet sekoilujen alkuperästä:

Asiantuntijan täystyrmäys "evoluutiopsykologialle"

Eräs ryhmä "evoluutiopsykologeja" ("nobelisti" Eric Kandel, yksityinen kynäilijä Matt Ridley) saattaa hyväksyä jonkinlaisen oppimisen, muuta väittää lamrkistisesti "har-joituksellisesti vahvistuneiden ominaisuuksia (kuten käyttäytymisen) muka vahvistu-van myös geneettisesti. Todellisuudessa laumaopittu informaatio SYRJÄYTTÄÄ mahdollisia geneettisiä malleja:

Darwinkin tunkiolle "uusdarwinismista"!?

Tuolloin saatetaan tulkita, että pavlovilainen oppiminen on "poikkeamista geneetti-sestä oletusarvosta". Sen hölynpölyn takana on virheellisesti suoritetut ja tulkitut ko-keet meritanoilla ja banaanikärpäsillä:ehdottoman refleksin hermomekanismia vau-rioitetaan, mikä muuttaa tosiaan hetkesi käyttäysmistä, ja kun se alhaisilla eliömuo-doilla uusiutumalla korjaantuu, se on muka "palvovilaisesti opitun mallin palautumista"!

Banaanikärpäsellä ja merietanalla ei voi tutkia ihmisen psyykeä


Mutta antaa YLE:n ja dosentti Rantalan kertoa:

" Evoluutiopsykologia ei oikeastaan ole uusi tieteenala tai oppiaine, vaan tapa ajatel-la nähdä maailma, pohtii dosentti Markus J. Rantala. Hän alkaa syksyllä opettaa evoluutiopsykologian 25 opintopisteen sivuainekokonaisuutta Turun yliopistossa.

– Evoluutiopsykologia auttaa ymmärtämään ihmismieltä: esimerkiksi koulukiusaamista tai perhesuhteiden dynamiikkaa. "

HM: Silloin ymmärtää niitä suurella todennäköisyydellä aivan väärin (esimerkiksi että kump- pani on "narsisti" ja "psykopaatti"), eikä se auta tilannetta, vaan yleensä vaikeuttaa sitä.


YLE: " Jos ymmärtää evoluutiopsykologiaa, ei todennäköisesti tee terrori-iskuja uskontoon vedoten. "

HM: Voi ola mutta se altistaa vastavassa määrin terroriin ja natsiminn "väärä- ja huonogee-nisiä" vastaan...

YLE: " Kun Rantala luennoi ensimmäisen kerran elämässään evoluutiopsykologias-ta vajaa kymmenen vuotta sitten, sali tuli niin täyteen, etteivät kaikki kuulijat mahtu-neet ovesta sisään. Rantalan tutkimukset ovat saaneet myös paljon huomiota medi-assa. Esimerkiksi havainnot siitä, että stressittömyys kaunistaa naista ja liian hyvän-näköinen kumppani pettää ovat herät-täneet vilkasta keskustelua. "

HM: Noihin rationaalisiin oletusrvoisiin päätelmiin ei tarvita "evoluutiopsykologiaa", eivätkä ne "todista EP:n puolesta, vaikka olsisvat tosiakin.


YLE: " Kurssien avulla voi löytyä sydänkäpy tai rahasampo

Rantala ei silti uskalla etukäteen arvioida, miten turkulaisopiskelijat ottavat uuden opintokokonaisuuden vastaan. Rantala uskoo uuden sivuainekokonaisuuden herättävän mielenkiintoa laajasti eri alojen yliopisto-opiskelijoissa.

– Innokkaimpia ovat olleet nuoret miehet, koska luennoilla kerrotaan, mitä pitää tehdä, jotta saa kumppanin. "

HM: Niksit ovat vääriä. Jos natsaa, sietä saa kumppanin, joka pitää nuorta miestä ensimmäisen kunnon riidan jälkeen "Keenistään narsistipsykopaattina"...


YLE: " Loogisesti innokkaita olisivat kauppatieteilijät, koska evoluutiopsykologia auttaa johtamaan ihmisiä ja suoraan tekemään rahaa markkinoinnin avulla. "

HM: Opettaa huijaamaan (jos hyvin käy)...

YLE: " Kurssien nimet, kuten käyttäytymisgenetiikka tai evoluutiopsykologian perus-teet, eivät välttämättä herätä suuria intohimoja heti kättelyssä. Rantalan mukaan evoluutiopsykologian sivuainekokonaisuuteen kuuluu kuitenkin pakollisena kahden opintopisteen kurssi, joka käsittelee pelkästään ihmisen parinvalintaa.

Kurssilla puhutaan muun muassa mustasukkaisuudesta. Rantalan mukaan musta-sukkaisuus on luonnonvalinnan tuottama psykologinen selviytymiskeino, jonka avulla kumppani pidetään itsellään.

– Yleensä osapuoli, joka on mustasukkaisempi on se, joka tuntee oman markkina-arvonsa alemmaksi, sillä hän kokee olevansa vaarassa menettää kumppaninsa kil-pailijoille. Se, että kumppani ei tunne mustasukkaisuutta, saattaa kertoa siitä että hän arvioi oman puoleensa-vetävyyden korkeammaksi kuin kumppanin eikä koe vaaraa, että joku toinen veisi kumppanin. Toinen selitys on että henkilö ei rakasta kumppani-aan eikä siksi pelkää kumppanin menetys- tä kilpailijalle. Paras tilanne on silloin kun kumpikin tuntee hieman mustasukkaisuutta toisistaan, sillä se lujittaa parisuhdetta. "

Tuohon kaan ei tarvita minkäänlaista "evoluutiopsykologiaa"...


YLE: " Muotioppiaineella houkutellaan kansainvälisiä opiskelijoita

Evoluutiopsykologiaa voi opiskella sekä suomeksi että englanniksi.Rantala povaa opintokokonaisuudesta Turun yliopiston mahdollista valttikorttia kansainvälisten opiskelijoiden houkutte-lussa, sillä yhtä laajalti evoluutiopsykologiaa ei vielä tarjota muualla Euroopassa. "

HM: Ulkoamilta aiotaan tuoda veronmaksajien rahoilla Suomeen pölkkypääopiskeli-joita, jolilla mm. tuotannolliset työnantajat eivät tule ikinä tekemään mitään, ja joiden rooliksi muodostuu viedä ulkomaille "ilosanomaa" SUOMALAIUSESTA HAISTAPASKANTIETEESTÄ.

Sen kirjoihin joutuu kaikki suomalainen tiede, myös sellainen, jota työnantajat tarvitsisivat.

" Yhdysvalloissa tieteenala on otettu vastaan avoimemmin. "

HM: USA:n virkavastuullisissa Liittovaltion tutkimuslaitoksessa, tässä tapauksessa Kansal-lisessa terveysvirastossa NIH:ssa, ei "EP:llä" ole mitää sijaa. Tässä kyseisen laitoksen neurofysiologian osaston johtajan todellista tiedettä:


Tieteellinen vallankumous neurofysiologiassa


YLE: – Lontoossa yksi yliopisto tarjoaa maisteritason opintoja, mutta niihin on todella vaikea päästä kiinni.

Rantala toivoo, että avoin yliopistokin ottaa evoluutiopsykologian listoilleen, jotta mahdollisim- man moni pääsee tutustumaan ihmismielen saloihin. "

HM: Nuo ovat väreennetyjä, fiktiivisiä "saloja". Niillä yriteään luoda niihin uskoma maailman-laajuinen hörhöalakultuuri, jonka pitäisi vetää puoleensa tyhmiä rikkaita, kupattavaksi (terve meoan vaan, MUUTA OMILLA RAHOILLA; helvettiin hörhöily veronmaksajien kustantamsata "yliopistosta"!


YLE: " – Luennoille saa tulla, vaikka ei suorittaisi sivuainekokonaisuutta. Ihan vain vaikka yhdelle kurssille tai yhdelle luennolle voi tulla.

Rantalan mukaan evoluutiopsykologia sopisi hyvin jo lukion oppiaineeksi. Hänen mielestään on kuitenkin selvää, että akateeminen maailma tulee uuden ajattelutavan myötä muuttumaan.

– Evoluutiopsykologiaa ja genetiikkaa pidetään itsestäänselvyytenä kaikkien humanistienkin opinnoissa parinkymmenen vuoden sisällä.

Lue myös Miehen haju houkuttelee naista 4.6.2012 80


ARvostelu jopa "Tiede"-lehdessä ("sosiobiologian" antipavlovistisessa "tukipylväässä") jatkuu:

http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/kaiken_takana_on_loinen/onko_rakkaus_sopeuma

Rantala ei tiedä terminologaistakaan mitään eikä osaa englantia.

http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/kutsuvieras/romanttinen_rakkaus_ei_tunne_vaan_vietti

" Romanttinen rakkaus: ei tunne vaan vietti

Dosentti Markus J. Rantala vastaa Tuomas Aivelon postaukseen ja puolustaa evoluutiopsykologiaa. "

" Feeling - in psychology, a peculiar type of emotional sensation distinctly object ori-ented in nature and comparatively stable. Feelings in this sense are related to a per-son’s perception of some object,concrete or abstract, for example, a feeling of love for a human being or for the motherland. As a stable emotional attitude toward an object, feelings may not correspond to a person’s emotional reaction to that object at a given moment. Human feelings are influenced by culture and history.Specific sign systems, including social symbols, ceremonial rites, and ritual acts, play an important part in the formation of feelings. "

"Drive - the attempt to satisy some need of a living organism.In the lower organisms, a drive is expressed in instinctive reactions; in higher animals, a drive is mediated by acquired individual experience. A drive has an inherent direction that can manifest itself either in a vague striving toward something or in seeking a definite object. Drive represents an important aspect of the living organism’s behavior; it acts as an inter-nal stimulus for the accomplishment of a definite action. It affects the entire range of sensory and motor manifestations of the living creature, altering the tension in the body, organizing its attitudes, and so on. A drive is characterized by constancy of appearance and periodicity of its course; the satisfaction of a drive is accompanied by a reduction of tension in the organism.

Originating independently of the consciousness (thought and volition) of a person, a drive is connected to the sphere of activating motives and interests of an individual that determine the form and direction of the realization of the drive: drives can be inhibited or repressed, transferred from one object to another, and so on. Different drives can enter into a conflict that is resolved in the process of the struggle between motives. The diversity of forms in which human drives appear makes their formal systematization difficult. In psychology, attempts have been made to reduce the en-tire diversity of emotional life to one or two basic drives (for example, the drive of a sexual nature — libido — and the death instinct of S.Freud, A.Adler’s drive to power) as well as to construct an extensive classification of drives proceeding from a recog-nition of the multitude of various strivings (for example,18 in W.McDougall’s system). Drives are a subject of special study in psychoanalysis and in other schools of dynamic psychology (McDougall, K. Lewin, and others). "

Rantala: " On mukavaa huomata, että vastineeni sai Tuomas Aivelon aloittamaan evoluutiopsykologian alan oppikirjojen selailun ja tutustumaan alaan edes pintapuoleisesti.

Evoluutiopsykologian alan kirjoja ilmestyy nykyään vuosittain kymmeniä, joten luon-nollisesti vain osassa niistä käsitellään rakkautta. Evoluutiopsykologia kun käsittelee kaikkia ihmiselämän osa-alueita,ei pelkästään seksiä ja parinvalintaa.Riippuen onko kirjan kirjoittanut neurotieteilijä, lääkäri, sosiologi, antropologi, psykologi, vai evoluu-tiobiologi, ja mikä on hänen tutkimusalansa, vaikuttaa luonnollisesti siihen, kuinka pintapuoleisesti rakkautta käsitellään, joten yksittäisten kirjojen perusteella on hankala saada kuvaa koko tieteenalasta. "

" Love

an intimate and profound feeling; devotion to another person, to humanity, or to an idea. Love invariably carries with it an impulse and a desire for constancy, which are formulated in ethical demands for fidelity. It is the freest and, therefore, the most “unpredictable” expression of the depths of the personality. Love cannot be evoked or overcome by force. The phenomenon of love is important and complex, for it is the point at which the opposing elements of the biological and the spiritual, the personal and the social, and the intimate and the universal intersect. ...

... The language of ancient Greece had a well-developed terminology for different types of love. “Eros” meant an elemental and passionate surrender, a state of ecsta-tic love for something either physical or spiritual, but a love always directed toward its object “from below,” leaving no place for compassion or tolerance. The word “philia” meant love as friendship or a bond between individuals, determined by social ties and personal choice. Storge meant tender, particularly familial, love. “Agape” referred to charity — an unselfish, tolerant love “for one’s neighbor.”

...

Another trend in the classical philosophy of love began with Plato. In the dialogue Symposium he explained that enamoredness and aesthetic rapture inspired by a beautiful body were the lowest rungs on the ladder of spiritual ascent leading to ideal love, the object of which is absolute Good and absolute Beauty. (This is the source of the oversimplified everyday expression “Platonic love.”) The doctrine of Plato, the Platonists, and the Neoplatonists concerning the “erotic” path to the absolute may be compared typologically with the Hindu mystical doctrine of bhakti, which views ecstatic love as one of four possible roads to enlightenment.

In Indian tradition the transcendent raptures of bhakti coexist with the rational and pragmatic hedonism of the Kamasutra, an extraordinary “textbook” of erotic plea-sures that attempts to provide a meticulous systematization and rationalization of re-lations between man and woman. Similarly, ancient Greek culture left little room bet-ween carnal eros and abstract,spiritual eros for the “soul",for love for a specific,living, suffering person in need of help, compassion, and respect. ...

... Roman love poetry (Catullus, Tibullus, Propertius, and the Dido episode in Virgil’s Aeneid) took a step forward, for it discovered in the beloved woman an autonomous personality— sometimes frightening with its enigmatic whims, but sometimes arou-sing tenderness and compassion as well as love.Ovid’s attempt to create a systema-tic and codified “theory” of love,which was intended to be ironic, proved to be the be-ginning of a tradition that flowered in the Middle Ages, the era of Scholasticism and casuistry.

... Throughout
the 19th century an extremely important trend juxtaposed love to the “rational” bourgeois business mentality. For L. Feuerbach,the racial essence of man, which is subjected to alienation and distortion in all religions, lies in an extremely ge-neralized (and abstract) principle of love. Some thinkers and poets were prepared to seek in sensual love the “warmth” that is lacking in the “cold,” “sexless,” hypocritically calculating world of commerce (the theme of “the rehabilitation of the flesh,” which is found in the Enfantin movement, H. Heine and the Young Germany movement, and the works of Wagner, for example). Others, like Dickens and Dostoevsky, drew a dis-tinction between love as compassion and conscience, as self-sacrifice that “does not seek its own,” and egotism, which is fundamentally inhuman.

... At the turn of the 20th century S. Freud undertook a systematic refutation of the Platonic doctrine of love.Like Plato in the Symposium, Freud postulated the funda-mental unity of the stream that joins the manifestations of sexual passion with the phenomena of spiritual life. Plato believed that the spiritualization of eros brought it to its true essence and goal, whereas Freud considered this spiritualization a mere delusion, a disguise for “suppressed” sexual drives (libido) that must be exposed. According to Freud, the only real aspect of love (any love, not only sexual love) was biological, and to that aspect all of love’s manifestations and creativity were reducible....

...

In Marxist philosophy love is treated in the context of the dialectical materialist under-standing of the personality, its inner world, and its relationship to society. The very concept of the individual personality is unthinkable without the individual’s emotional life, one of the main components of which is love, as manifested in the individual’s feelings, emotional excitement,evaluations, and choices. In all of its many forms, love directly and deeply touches the essential aspects of the life of every person and of society as a whole,expressing social-group and universal-human solidarity and inspi- ring devotion and even heroism. With its contradictions and dramatic collisions, love is a recurrent theme in world art, literature, and folk works.

Love is the attainment of socially developed humanity. There are biological precur-sors of it in animals, in the reproductive and sexual instincts associated with the pro-pagation and preservation of species. Social history, social labor, communications, and the arts have raised these biological instincts to the highest moral-aesthetic fee-ling of genuinely human love. Love is an experience that is always determined by an external force that is refracted through the conditions of human spiritual life,as well as through instinctive needs and drives.

According to Marx, sexual love is a unique measurement of the extent to which man as an individual being is also a social being.As a result of socialization (that is, adap- tation to a historically determined culture) and on the basis of norms and values de-veloped by society, man loves, and finds the means to satisfy this feeling. But love is also a profoundly personal feeling. People differ not only in how they love but also in how they express their love. Love is individual and, in a certain sense, unique, in that it reflects such phenomena as the unrepeated features of each person’s journey through life, the way of life and customs of a people,the distinctness of a specific cul-ture, and the status of a specific social group. “If there are as many minds as there are heads, then there are as many kinds of love as there are hearts” (L. N. Tolstoy, Sobr. soch., 1952, vol. 8, p. 148). At the same time, there is something common to every individual’s experience of love. Thus, it is possible to speak of love in a highly generalized way.

It is well known that the structure of emotional life changes from one historical epoch to another. Consequently, the feeling of love also changes, since it is influenced by class relationships, by changes in the personality (the bearer of the feeling of love), and by changes in value orientations. Marx pointed out that in addition to the five senses, the spiritual and practical senses (love and willpower, for example) — in a word, human emotions in general and the human nature of the sense organs — arise only because of the existence of an object for them and because nature has been humani-zed (K. Marx and F. Engels, Iz rannikh proizvedenii, pp. 593-94).

Engels described contemporary love, an individually selective feeling,as the complex product of a leng- thy history. “Our sexual love differs materially from the simple sexual desire, or the eros, of the ancients.

First,it presupposes reciprocal love on the part of the loved one; in this respect, the woman stands on a par with the man; whereas in the ancient eros, the woman was by no means always consulted.

Secondly, sexual love attains a deg-ree of intensity and permanency where the two parties regard nonpossession or separation as a great, if not the greatest, misfor-tune; in order to possess each other they take great hazards,even risking life itself. A new moral standard arises for judging sexual intercourse. The question asked is not only whether such intercourse was legitimate or illicit,but also whether it arose from mutual love or not” (K.Marx and F.Engels, Soch., 2nd ed., vol. 21, pp. 79-80). The specific characteristics of love are the indivi-dual’s active choice, relative self-oblivion, and disinterested self-surrender, as well as his idealization of the beloved. ...

... Love does not necessarily presuppose mutuality. “If you love without calling forth mutuality, that is, if your love, as love,does not engender a reciprocal love,and if you, with your life manifestation in your capacity as a loving individual, do not make your-self a beloved person, then your love is powerless, and this is a misfortune” (K. Marx and F. Engels, Iz rannikh proizvedenii, 1956, p. 620). Love is manifested not only as an attraction to a being of the opposite sex, but also as an attraction to a particular personality in its uniqueness. This personality seems to be something of extraordina-ry value, owing to its emotionalvolitional, intellectual, moral, and aesthetic qualities, which complement what the lover feels he is lacking. With their natural and spiritual differences, two individuals become whole by complementing each other. Love has no single objective value that is indisputably applicable to all individuals. A person can be an object of the love or of the hatred and contempt of not only various indivi-duals but also the same person at different times and under different conditions. The value of an object of love is determined by its meaning for a given individual - for his needs, interests, and ideals. This,in turn, creates the conditions under which the me-chanisms of love are set in motion. In general, the love felt by a socially developed person is conscious, although it is also subject to the power of unconscious drives that are expressed in the very genesis of love, in the choice of the love object, and in the ways in which love is manifested. On the last point,however, the power of reason is stronger than unconscious forces. As a selective, free, and yet organically compul-sive expression of the natural and spiritual depths of the personality, love cannot be “programmed” by reason and will either in its inception or in its extinction, but it can be controlled by reason and will.

 

Love includes the life-affirming instincts and drives of the “living flesh.” Indeed, with-out them, both the genesis and the essence of love are inconceivable. However, in its higher manifestations, even the carnal element in love acquires some features of true beauty and is associated with aesthetic satisfaction. A mother admires her baby, and a lover her beloved. Love for an idea, for creative work, or for one’s native land can also give intellectual, moral, and aesthetic pleasure.

In the USSR in the 1920’s the concept of free love was accepted in some circles. Lenin criticized it harshly: “You, of course, know the famous theory that alleges that in communist society it is just as simple and casual a matter to satisfy sexual urges as to drink a glass of water. This theory of the ’glass of water’ has made our young people crazy, simply crazy. This theory has led to an evil fate for many youths and girls. … I consider the famous ’glass of water’ theory to be absolutely non-Marxist and antisocial to boot. In sexual life one finds not only what was given by nature but also what has been introduced by culture, whether exalted or low. ..Of course, thirst demands satisfaction. But would a normal person under normal conditions lie down on the street in the mud and drink from a puddle? Or even from a glass, the rim of which has been touched by dozens of lips? But most important of all is the social as-pect.The drinking of water is certainly an individual phenomenon.But in love,two par-ticipate, and a third, new life arises. Therein lies the interest of society, and an obli-gation to the collective arises” (Vospominaniia o V.L Lenine,vol.2, 1957, pp. 483-84).

Love plays a tremendous educational and character-forming role,exerting an ennob-ling influence upon the development of the personality both in phylogenesis and in individual human development. This feeling helps the individual to see himself as a personality and to develop his inner world, inspires impulses toward self-improvement, and makes the personality richer and fuller.

Love is a great embellishment of human life. It has played and continues to play an enormous role in the inception and development of the arts, which in turn have used all their resources to poeticize love, creating for it a great, exalted, and noble image. Love is the ethical basis for marital relations.

A. G. SPRIKIN "


Rantala: " Rakkaus tuottaa ongelmia myös terminologisella tasolla. Syy on siinä, että arkielämässä ihmiset käyttävät termiä kuvaamaan niin kiintymystä omiin lapsiinsa kuin himoa, ihastumista / romanttista rakkautta kuin pitkäkestoista kiintymystä vas-takkaiseen tai samaan sukupuoleen. Jos haluamme ymmärtää onko mikään näistä luonnonvalinnan tuottama sopeuma eli adaptaatio, meidän täytyy ensin ymmärtää mitä sopeuma terminä tarkoittaa.

Sopeutumalle on vuosien aikana kehittynyt lukuisia erilaisia määritelmiä, muuta suu-rin osa meistä evoluutiobiologeista määrittelee adaptaatioksi minkä tahansa eliön ominaisuuden joka on mahdollisesti kehittynyt lisäämään yksilön geenien osuutta seuraavissa sukupolvissa.Esimerkiksi  Mats Björklund määrittelee  kirjassaan ”Evo- luutiobiologia” adaptaation seuraavasti:  ”Sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat kehitty-neet toimiviksi tai hyödyllisiksi kantajalleen, kutsutaan sopeumiksi tai adaptaatioksi.”

"Määritelmä" on kelvoton: ensinnäkin evolutionaarinen adaptaatio on BIOLOGINEN ja siellä GENETIIKAN olio ja ilmiö.


Jotta jokin olio tai ilmiö (vaikka kieli, tai rakkaus) voisi olla adaptaatio, sen on oltava geneettinen ilmiö. Sitä taas esimerkiksi kieli EI OLE.

Toisekseen, vaikka ilmiössä olisikin geneettistä, esimerkiksi refleksissä, olisikin mu-kana geneettisiä palasia, on kysyttävä, MITÄ KAIKKEA MUUTA SIINÄ ON? Jos esi-merkiksi refleksikaaressa on sellainen ehdollistunut pätkä, jota ilman se refleksi EI OLISI SE REFLEKSI vaan jotakin aivan muuta (tai ei mitään yhteistä eri yksilöillä), SE REFLEKSI sellaisenaan EI OLE ADAPTAATIO, VAIKKA SEN OSAT SAATTAVATKIN SITÄ OLLA,

" Vanhemman rakkaus lapseen on kehittynyt sopeumaksi hoitaa ja suojella jälkeläisiä, ja parantanut näin lisääntymismenestystä. "

Se, että jokin kaäyytäytyminen, vaikka refleksi, ON JOSKUS OLLUT ADAPTAATIO lajin- ja mikeisi yksilönkehityksessäkin, EI TARKOITA, ETTÄ SE AINA OLISI VÄLTTÄMÄTTÄ ADAPTAATIO LOPPUMATTOMIIN.

Näin on mm., koska ehdolliset refleksit syrjäyttävät kehityksessä ehdottomia.

" Himo on psykologinen sopeuma, joka saa ihmiset ja muut eläimet harrastamaan seksiä. "

Sopeutumat (evolutinariset adaptaatiot) ovat geneettisiä, myös psykologiassa. Onko morfiininhimokin "adaptaatio"? Jos ei ole,voidaan ehdottoma hyvällä syyllä kysyä, onki IHMISEN SEKSINHIMOKAAN adaptaatio. Ainakaan johonkin tiettyyn tyyppiin kohdistva seksinhimo ei ole adaptaatio, sillä sellaisella on taipumus mennä ohi kuin veitsellä leikaten, jos se kohde "pettä odotukset". (MUlla esimerkiksi on kokemusta siitä, että joidenkuien naisten minun kohdistunut himo on mennyt ohi kuin veitsellä leikaten ja ilmeisimmin ikihyviksi.)

" Ilman himoa meitä ei olisi olemassa. Ihastuminen / romanttinen rakkaus on kehitty-nyt, jotta henkilö kohdistaisi kaiken tarmonsa yhteen henkilöön kerralla mikä paran-taa todennäköisyyttä saada henkilö parisuhteeseen ja siten auttaa geenien siirtymistä seuraavaan sukupolveen. "

Se sekä parantaa että heikentää geenien leviämistä. Riippuu lopultakin täysin tilanteesta...

" Pitkäkestoinen kiintymys on sopeuma jälkeläisten hoitoon. "

Pelkästään tuohon riittäisi molempien vanhempien pitkäaikainen "adaptiivinen rakkaus" niihin lapsiin.

" Se estää ihmisiä lähtemästä parisuhteesta heti kun tulee parempi kumppani ehdo-kas paikalle ja saa pariskunnan pysymään yhdessä jotta jälkeläisten hoito olisi mahdollista.

Minun ja monen muun evoluutiobiologin sekä psykologin mielestä nämä hyödyt ovat olleet riittävän ilmeisiä jotta vanhemman rakkautta, himo, ihastumista / romanttista rakkautta ja pitkäkestoista kiintymystä voidaan kutsua psykologisiksi adaptaatioksi jotka ovat kehittyneet palvelemaan ihmisten lisääntymistä ja jälkeläisten hoitoa. "

Adaptaatiot EIVÄT OLE PSYKOLOGISIA vaan ne ovat GENEETTISIÄ. "Ilmeisyys" EI TODITA TIETEESSÄ MITÄÄN eikä vapauta näytöstä

" On myös syytä huomauttaa Aivelolle, että aivokuvantamistutkimukset ovat osoitta-neet että romanttinen rakkaus ei ole tunne, vaikka näin usein ihmiset romanttisen rakkauden mieltävät. "

ONPAS!  RANTALA EI OSAA ENGLANTIA, eikä tunne tieteen termonologiaa. Hän on täysi diletantti. Hän ei tunne myöskään sellaisten haistapaskantieteili-jöiden kuin Antonio Damasion tai Jari Hietasen terminilogiaa, sillä se on tuossa kohdassa samaa kuin tieteellinenkin.

Rantala kääntää sana emootio "tunteeksi", ja sitten väittää, että "rakkaus ei ole tunne", KOSKA SE EI OLE EMOOTIO!


" Vaikka romanttinen rakkaus ei ole itsessään tunne, aiheuttaa se monenlaisia tun-teita onnen tunteesta aina surun tai epätoivoon tunteeseen. Romanttisen rakkauteen liittyvät myös eri aivoalueet kuin tunteisiin. Toisin kun tunteilla rakkaudelle ei ole myöskään olemassa mitään tiettyä kasvonilmettä. "

ENSIMMÄISTÄKÄÄN TIETEELLISTÄ KIRJAA EI OLE LUETTU! Pelkkää haistapaskankusetusta ajettu pää täyteen!

" Sen sijaan romanttinen rakkaus on vietti joka saa rakastuneen tavoittelemaan voimakkaammin rakkautensa kohdetta. "

Siinä voi olla vietinkin piirteitä, mutta seon nimenomaan tunne, ja YHTEISKUNNAL-LISTA EMERGENSSITASOA. Morfinisti tai seksiaddikti voi olla paviaanikin...

" Vieteille on ominaista että niille on joku päämäärä. "

(VALITTU) PÄÄMÄÄRÄ ON NIMENOMAAN TUNTEEN TUNTOMERKKI.

Vietille on ominaista VAJAUS, joka vaatii kompensaatiota.

" Janon päämäärä on saada ihminen juomaan, nälän päämäärä on saada ihminen syömään. "

Nuo ovat viettejjä, draiveja.

" Romanttisen rakkauden päämäärä on muodostaa parisuhde rakkauden kohteen kanssa. "

Se on yhteiskunnallinen eikä biologinen päämäärä. Pelkkään biologiseen hommaan ei tarvita parisuhdetta. Eikä kaikkeen sosiaaliseenkaan "peli(mies/nais)menoon"!

" Koska romanttinen rakkaus on vietti, on sitä vaikea kontrolloida tai päästä eroon ilman päämäärän saavuttamista, kuten on hankala kontrolloida janon tunnetta tai päästä siitä eroon juomatta. "

Se vaan ei olle vietti, vaan tunne,joka ytimessä on (vahvasti emotionaalisesti väritty-nyt) tieto siitä rakkauden kohteesta. Toisaalta kaikki yksilöllinen tietomme on enem-män tai vähemmän emotionaalisesti värittynyttä: se on muistissa pysymisen yksi edellytys.

" Toisin kuin Aivelo väittää, rakkaus ei ole vain ihmislajin ominaisuus, mistä kirjoitti Jani Kaaro erittäin hienon artikkelin muutama vuosi sitten Tiede-lehdessä. Aivelon väite, että rakkauden geenejä ei ole löydetty, ei myöskään pidä täysin paikkaansa. Kuten Kaaro artikkelissaan kertoo, laji joka ei luonnostaan muodosta parisuhteita saadaan muodostamaan parisuhteita kun sille siirretään parisuhteen muodostumi-seen liittyviä neurokemikaalien reseptoreihin vaikuttavia geenejä. "

Kaaro valehtelee. Hänellä ei ole minkäänlaista titeelistä koulutusta. Eläinten parisuh-teet eivät pelaa samalla mekanismilla kuin ihmisen. Parisuhde on esimerkiksi kädel-lisillä äärimmäinen harvinaisuus, ja pariskuntalauma vielä harvinaisempi. Ihmisen lisäksi kädellistä vain gibbonilla on sellainen.

" Luonnollisestikkaan ei ole löydetty mitään geeniä joka selittää kaiken sen minkä kuvaamiseen käytämme termiä rakkaus. Sen sijaan on löydetty useita geenimuotoja jotka ovat yhteydessä mm. henkilön taipumukseen muodostaa parisuhteita. "

Rantalan kannattaisi ehkä lukea tämä linkki:

Antipavlovistilallaa"tutkimusta" ja "-keskustelua" naisen orgasmista

" Esimerkiksi Walum ym. (2008) tutki vasopressiiniin vaikuttavaa AVPR1A-geeniä 522 kaksosparilta, jotka elivät parisuhteissa.  Ilmeni, että geenin tietty jakso yhdistyi sitoutumisen asteeseen miehillä:kaksi kopiota kieli sitoutumiskammosta,jakson puut- tuminen taas kertoi vahvasta taipumuksesta vakiintumiseen. Miehet, joilla kyseisiä dna-pätkiä oli kaksi, olivat useammin naimattomia kuin miehet, joilla niitä oli yksi tai ei yhtään. Naimisissa olevilla tuplajaksoisilla oli myös tuplasti todennäköisemmin avio-ongelmia kuin muilla.Tämä AVPR1A-geenin geenijakso kytkeytyy mantelitumakkeen viestijärjestelmän kautta esimerkiksi luottamuksen tunteeseen. Näyttäisi siltä että jos miehelle ei kehity luottamuksen tunnetta kumppania kohtaan, suhde ei muutu kiintymykseksi. "

Tämä liitty siihen emotionaaliseen väriin mm. tunteen kohteessa, eikä se ole seksi-spesifi, ainakaan enää ihmisellä. Alun perin seksistä lähtöisin olevat kemikaalit ja niitä koodaavat geenit vaikuttavat muissakin tunteissa, sanotaan vaikka isämaalli-suudessa. ja sieltä se kyllä saattaa vaikuttaa takaisin seksiinkin vaikka sotilaiden tai univormujen ihailemisena.

" Suosittelen lämpimästi Aivelolle Turun yliopistossa järjestämäni evoluutiopsykolo-gian sivuaine-kokonaisuuden opintoja.Niitä voi opiskella Joo-opintoina myös muiden Suomen yliopistojen opiskelijat jotka haluavat tutustua alaan pääaineesta riippumatta. "

Ei maksa vaivaa.

Työantajille näistä "osaajista" ei tule ikinä olemaan mitään kautta minkäänlaista hyötyä.

Suomen maine teknoääliöiden maana, josta myös "tekninen järki" järki karkaa, nousee uudelle tasolle...


***


Turu-tiäret 2: "Luonnontieteellistä enkelitutkimusta"!

http://nakokulma.net/index.php?topic=9044.msg247914#msg247914

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/akatemiaraha.aspx

Turkulaistutkijat nostavat esille tuonpuoleisen

Tieteen ulkopuolelle suljettu toinen maailma nostetaan kansainvälisestikin harvinai-sella tavalla esille Turun yliopiston mittavassa tutkimushankkeessa. Sen takaa pro-fessori Marja-Liisa Honkasalon työryhmän saama merkittävä Suomen Akatemian tuki. Ihmisen mieli –tutkimusrahoitus toi Turkuun apurahan myös tiedottomuuden aikaisten mekanismien tutkimiseen.

​Yksittäiset oppiaineet ovat tutkineet toiseutta kuten enkeleitä ja kuolleiden läsnäoloa, mutta Suomen Akatemian rahoituksen saama tutkimushanke tutkii aihetta koko maailmassa ainutlaatuisella tavalla yhdistäen eri tieteenalojen taidot ja metodit.

Suomen Akatemia on myöntänyt yhteensä lähes 2,2 miljoonan euron apurahan kolmelle Turun yliopiston tutkijaryhmälle ihmisen mielen tutkimiseen.
 
Professori Marja-Liisa Honkasalon Mieli ja toinen –projekti sai Akatemian tutkimusohjelman suurimman yksittäisen apurahan, lähes 900 000 euroa.
 
Kaksi muuta apurahaa myönnettiin professorien Antti Revonsuon ja Harry Scheininin Tietoinen mieli –konsortiolle. Scheinin sai tutkimukselleen reilun 70 000 euron,  Revonsuo 610 000 euron apurahan.

Tieteen pois leikkaama esille

Honkasalon tutkimusryhmä tutkii mielen toimintaa suhteessa yliluonnollisiksi tulkittuihin olentoihin ja todellisuuksiin.

... Tutkimusrahoitusta arvioinut kansainvälinen ryhmä nimesi tutkimuslähtökohdan poikkeuksellisen innovatiiviseksi ja ainutlaatuiseksi. Honkasalo iloitsee tulkinnasta, sillä se kertoo arvioijien ymmärtäneen mistä on kysymys.
 
Honkasalon mukaan ihmismielen tieteellinen tutkimus on tähän saakka liittynyt ratio-naalisuuteen. Eri kulttuureissa ihmismieli on kuitenkin aina ollut jollain tavoin yhtey-dessä tuonpuoleiseen: kuolleisiin,esi-isiin tai enkeleihin joko mielikuvien tai elettyjen kokemusten muodossa.

Suomi halutaan kansainväliseen kärkeen

Suomen Akatemian Ihmisen mieli – Human mind – tutkimusohjelman tavoitteena on tuottaa perustutkimusta ihmisen mielestä ja sen hermostollisista vaikutuksista.
 
Saatu tieto asetetaan sen kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen asiayhteyteen.
 
Akatemian tavoitteena on tutkimushankkeellaan saada eri tieteen- ja taiteenalat tutkimaan yhdessä ihmisen mieltä. Pohjalla on tieto siitä, että suomalainen mielen tutkimus tietyn oppialan näkökulmasta on korkeatasoista.
 
Akatemian arvion mukaan Suomella on monitieteisen katsantokannan myötä erinomaiset mahdollisuudet nousta tutkimuksen kansainväliseen kärkeen.

Suomen Akatemia myönsi tutkimusohjelman kautta apurahoja yhteensä kymmenen miljoonaa euroa.

Teksti: Erja Hyytiäinen "

Tuolaiset "keenienkeliteoriat" "perutuvat Harvardista ulos potkaistun huijarin Marc Hauserin sekä Antti Revonsuon maailmalla ja "haudatun" "aktoriteetin" Antonio Damasion hölynpölyteorioille.

Suomen "Akatemia" on ARKKIHÖRHÖLÄ joka on LAKKAUTETTAVA niin kuin olis jo!!!

Ne ei voi kääntyä "valitsemalstaan tieltä", koska sillä ne myöntäisivät kaataneensa 20 vuotta veronmaksajien oikeaan tieteeseen tarkoittamia rahoja Kankkula kaivoon! Sitä kantamista ne jatkavat niin kauan kuin farssi vislataan ulkoa poikki!!!!

Huom! Tuollaiset "Keenistä enkeleitä" -teoriat voidaan myös "käntää nurin" ja katsoa kyseessä sellainenh ... erästä "Herra Suupakkia" (vapaasti lainaktakseni) "alemman väen" "Keeni-perversio" ("jonka leviamistä yhteiskunnassa ei saisi suosia"...):

http://nakokulma.net/index.php?topic=8180.msg248134#msg248134



Aggressiivisuuden väheneminen kutistaa ihmisaivoja – Ihminen on alkanut muistuttaa kasvoiltaan simpanssin poikasta

Ihminen ei ole kuitenkaan tyhmistynyt – vielä.


Jaana Mattila

Noin 20 000 vuoden ajan ihmisen aivot ovat surkastuneet.

Evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala Turun yliopistosta toteaa, että aivojen koko on pienentynyt jo 1 500 kuutiosenttimetristä 1 350 kuutiosenttimetriin.

–Vasta nyt on alettu ymmärtää, mistä se johtuu.

Rantala kertoo Venäjällä 1960-luvulla tehdystä tutkimuksesta. Siellä ryhdyttiin jalos-tamaan hopeakettuja, ja joka vuosi lisääntymään valittiin vähiten aggressiivisia yksilöitä.


Kahdeksan sukupolven jälkeen ne alkoivat muuttua samanlaisiksi kuin kesyt koirat.

–Niiden kuono lyheni, aivot surkastuivat ja käytös muuttui. Ne alkoivat haukkua kuin koirat. Niiden värityskin muuttui.

Sama ilmiö on Rantalan mukaan toistettu myös rotilla ja minkeillä. Kun vähiten aggressiivisia yksilöitä valitaan lisääntymään, eläinten piirteet alkavat muuttua.


Suuret ryhmät suosivat kiltteyttä

Ihmisen elämä alkoi muuttua noin 20 000 vuotta sitten.

–Ihminen kesytti eri eläinlajeja. Omaksuttiin maatalous ja karjanhoito. Kulttuurievo-luutio muuttui. Kun ihminen ryhtyi elämään suuremmissa sosiaalisissa ryhmissä, luonnonvalinta alkoi suosia vähemmän aggressiivisia yksilöitä, Rantala kertoo.

Sen seurauksena lapsenomaiset piirteet säilyivät aikuisuuteen asti, ja nykyihminen alkoi muistuttaa kasvoiltaan simpanssin poikasta.

–Tämä voi kuulostaa vähän utopistiselta. Kun olemme alkaneet ymmärtää, mitä yksilön kehityksen aikana tapahtuu, sen on osoitettu pitävän jopa paikkaansa, hän vakuuttaa.

–Jos vertaa esimerkiksi simpansseihin, ne sotivat jatkuvasti keskenään ja ovat tosi aggressiivisia. Vastaavasti bonoboilla (kääpiösimpanssi) valinta on suosinut vähemmän aggressiivisia yksilöitä, ja niiden kasvot ovat muuttuneet samaan suuntaan kuin nykyihmisellä.


Syy löytyy hermopienasta

Kaikki liittyy evoluutiobiologin mukaan hermopienaan, joka on väliaikainen solurypäs ja syntyy alkion kehityksen aikana.

Hermopienan solut muodostavat muun muassa ihon pigmentin soluja, kasvojen luita ja rustoja sekä monia hermoston soluja.

Mitä vähemmän ihmisellä on hermopienan soluja, sitä söpömmät kasvot hänellä on. Ihmisen leuka ja kulmahampaat ovat myös pienentyneet.

Kun luonnonvalinta on suurissa ryhmissä suosinut säyseitä ja yhteistyökykyisiä yksilöitä, geenit ovat muokanneet ihmiskehoa.

–Ja se on johtanut aivojen pienenemiseen. Tämä on osoitettu eläinkokeissa, Rantala sanoo.


Mitä meillä on odotettavissa tulevaisuudessa?

Aivojen kutistuminen ei hänen mukaansa tarkoita suinkaan sitä, että 20 000 vuotta sitten saavutimme älyllisen huippumme ja nyt luisumme vain alamäkeä.

Aivojen koko ei ole ainoa älykkyyttä kuvaava tekijä.

–Ihminen ei ole muuttunut tyhmemmäksi. Vaikka aivot ovat pienentyneet, luonnonvalinta on suosinut aivojen eri osien välistä yhteisvaikutusta, poimuttumista ja muuta.

Nyky-yhteiskunnassa lisääntyminen on kuitenkin muuttunut niin, että koulutetuimmat ihmiset tekevät vähemmän lapsia.

–Älykkyys on voimakkaasti perinnöllistä ja jos sama jatkuu, ihminen muuttuu tyh-memmäksi. Viimeiset sata vuotta valinta ei ole suosinut kaikista älykkäimpiä ihmisiä, Rantala toteaa.

Tulevaisuutta on kuitenkin hankala ennustaa. Luonnonvalinta on sattuman varassa, ja ihmisen omat valinnatkin hankalasti ennustettavissa.