Kansan Äänessä 3/2011 käsittelin otsikolla ”Sir Francis Bacon, materialistisen dialektiikan isoisäsittemmin emergentin materialismin nimen ottaneen materialis-tisen tradition perustajan filosofiaa. Sen olemuksena on antiikista alkaen filosofian ja siinä erityisesti uskonnon ja luonnontieteen välisen rajankäynnin keskiössä ol-leiden käsitteiden 'sisällön ja muodon', kuten fysiikan ja geometrian sekä (kielen) logiikan keskinäisten suhteiden ongelman ratkaisu Francis Baconin (1561- 1626) olio-opin pohjalta, jonka mukaan sisältö ja muoto ovat toisiaan aina edellyttäviä dialektisia vastakohtia, jota sanaa Bacon tosin ei tässä yhteydessä käyttänyt), joi-den ykseyttä ilman olio (thing,object, objektiivinen kohde) ei ole lainkaan todel- linen objektiivinen suhteellisen itsenäinen olio, vaan korkeintaan jokin tutki-muksessa materian virrasta väärin ”itsenäiseksi” eriytetty yritelmä.Hänen mukaan- sa maailma koostuu tuollaisista keskenään vuorovaikuttavista olioista sen sijaan, että oliot olisivat aina jonkin "absoluuttisen jatkuvuuden" kuten ”alkusubstanssin” modifikaatioita,jollaiseen kaikki maailman ilmiöt lopulta olisivat kaikinpuolisesti ”re- dusoitavissa”, kuten taas väittävät mm. ns. ”fysikalistit” ja muut reduktionismin kannattajat, joka onkin juuri emergentin materialismin vastainen suuntaus filosofiassa.

Bertrand Russel nimitti näitä kahta eri tarkastelutapaa (joiden valillä hän ei ottanut kantaa) objektiivisen todellisuuden hyytelömaljamalliksi (Spinoza) ja hauliämpärimalliksi (Bacon).

 

Sen sijaan sisällön ja muodon keskinäisen ”painosuhteen” mukaan objektiiviset oliot jakautuvat joukkoon erilaisia substantiaalisia muotoja kuten fysikaalista, kemiallista, elollista ja henkistä edustaviksi.

Näissä myös ´sisältö ja muoto´ saattoivat mm. vaihtaa paikkaa: informaatiosig-naalissa geometrinen muoto (shape) on sisältö (content),ja se fyysinen kappale ym., jol- le se on kirjoitettu (ym.),onkin sen (olemassaolo)muoto, (form). Näistä tasoista ylem- millä on substantiaalisia ominaisuuksia, joita ei alemmilla tasoilla ole, eli on ikään kuin kerroksellinen substanssi,jos tuota sanaa välttämättä haluaa käyttää. Tällaisten substatiaalisten tasojen sisällä ilmiöitä voidaan suhteellisesti palauttaa jonkin suhteellisen ”välisubstanssin”, vaikka elävän solun (joita Bacon ei tuntenut,mutta J.S. Mill jo tunsi) (alku)ominaisuuksiin.

 

Bacon piti itseään tieteen loogikkonaa ja metodologina, eikä luonnontietelijänä tai "luonnonfilosofina": tuo oppi oli tarkoitettu hänen induktiivisen loogiikansa seli-tykseksi sille,miksi logiikka pätee metodologisesti luonnossa, ilman että pitäisi (ainakaan välttämäätä!) olettaa "luonnon itsensä olevan looginen", kuten esimerkiksi pythagoralaiset ja muut ns.monadologit tekivät,jota kantaa Bacon ei hyväksynyt.

BACON ei hyväksynyt, että luontoon "sijoitellaan" "mieleisiä" oliota, vaan vaati, että "siltä kysytään", mitä siellä todella on.

Tämä oli hänen koko tieteellisen metodologiansa, ensimmäisen systemaattisen sellaisen, idea. Oliot ovat hierarkkisia ja luonnonlait ovat olioiden lakeja.

 

Mainitsin kirjoituksessani hieman erheellisesti,että Bacon olisi ollut vuosisatoja ai-noa filosofi, joka asetti kaikessa olevaisessa olioiden erillisyyden eli diskreettisyy-den erilaisen jatkuvuuden tai alkusubstanssin kuten (Descartesin ja) Newtonin ”absoluuttisen ajan ja avaruuden” tai Maxwellin ja mm.Spinozan maailmaneetterin tai nykyisten energetistien kuten Kari Enqvistin ”absoluuttisen energiapotin” tilalle.

 

Todellisuudessa tuollaisia Baconin olio- ja substantiaalitaso-opin puolustajia, jotka avoimesti ilmaisivat kantansa myös Newtonin (Descartesin,Galilein) ”absoluuttista aikaa ja avaruutta” vastaan päätymättä kuitenkaan idealistisesti pitämään näitä ”ajattelun ominaisuuksina” tai väittämättä materialisia olioita ”pelkiksi aistimus / signaalikimpuiksi” kuten Ernst Mach, oli jatkuva ”putki” aina erityiseen suhteelli-suusteoriaan (Einstein 1905) asti, joka tuon kannan todisti fysiikassa oikeaksi.

 

(Einstein paradoksaalisesti kuitenkin silti kannatti ”jatkuvuuden modifikaatioita” pitäen koko todellisuutta olemukseltaan ”geometrisena”.Kiista on ikivanha: Platon (427-347) esitti objektiivisten ideoiden (muotojen) oppinsa Demokritoksen (460- 370) atomioppia vastaan ja se on siis antiatomismia,tietyllä tavalla ontologisesti sekundaarinen filosofia.)

 

Näistä periaatteellisista Baconin seuraajista kaksi tärkeintä olivat Baconin oppilas ja hänen sihteerinäänkin toiminut Thomas Hobbes (1588-1679), joka oli hänen oppinsa systematisoija ja konkretisoija, jonka Bacon itse oli tähän tehtävään valin-nut, ja yli sata vuotta Hobbesin kuoleman jälkeen syntynyt John Stuart Mill (1806 - 1873) joka määritteli baconilaisen ontologian objektiivisen tukimuskohteen (ai-don tieteenalan olemassaolon ehdottoman edellytyksen) ns. aidon emergenssin.

[HM: Korjaus:

 

Termin emergenssi, (aidosti,vahvasti) emergentti ilmiö otti käyttöön David Hart-ley eräässä aivan nappiinsa olevassa merkityksessä oppimisbiologisten ilmiöiden ja ihmisen kielellisen tajunnan suhteena sen koneistoon, joka on  aivojen valkea aine.

 

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Hartley%2c+David

Hartley, David,

1705–57, English physician and philosopher, founder of associational psychology. In his Observations on Man (2 vol.,1749) he stated that all mental phenomena are due to sensations arising from vibrations of the white medullary substance of the brain and spinal cord. He conceived the whole mind as resulting from the association of simple sensations. See associationism
 

The Columbia Electronic Encyclopedia™ Copyright © 2013, Columbia University Press. Licensed from Columbia University Press.


" Hartley, David

Born Aug. 30, 1705, in Armley; died Aug. 28, 1757, at Bath. English thinker; one of the founders of associationist psychology.

A clergyman’s son, Hartley studied theology at Cambridge. Later on he received a medical education and practiced medicine all his life.

Striving to establish the precise laws of mental processes for controlling human behavior, he sought to apply the principles of Newtonian physics for that purpose. According to Hartley, vibrations of the outer ether cause corresponding vibrations in the sense organs, brain, and muscles, and the latter are in a relationship of pa-rallelism to the order and connection of mental phenomena, from elementary sen-sations to thought and will. Pursuing the theory of J.Locke,Hartley for the first time made of the mechanism of association the universal principle for explaining mental activity.

He considered repetition to be fundamental for the reinforcement of association. As Hartley saw it, the mental world of the individual takes shape gradually as a re-sult of the complication of primary elements through association of mental pheno-mena by virtue of their contiguity in time and frequency of repetition; the motive forces of development are pleasure and pain. Hartley in like fashion explained the formation of general conceptions; these arose out of individual conceptions through the gradual disappearance of everything fortuitous and unessential from an association, which remains immutable; all of its constant features are retained as an integral whole thanks to speech, which acts as the factor of generalization.

Though mechanistic, Hartley’s theory was a major step forward on the way to a materialistic interpretation of the mind. He influenced not only psychology but ethics, aesthetics, logic, pedagogy, and biology as well.

The English chemist and philosopher J. Priestley vigorously propagated Hartley’s teachings.]

 

Aito emergenssi tarkoittaa, että luonnonlaitkin evoluoituvat, syntyvät jostakin, ja varsin mahdollisesti niiden olioiden myötä, joissa ilmenevät,myös joskus katoavat, kehittyneempien tieltä tai muuten,antaen näin luonnonfilosofiskehitysopillisen selityksen Baconin olioiden substantiaalisille muodoille/tasoille.

 

Nämä ylemmät lait eivät myöskään ”pistä viralta” noita alempia, alempien tasojen olioiden lakeja,vaan muodostavat uudenlaisia oloita,joilla on muitakin lakeja. Ote-taan nyt vaikka esimerkiksi, että kielen loogiset lait eivät palaudu mihinkään biolo-giaan saati fysiikkaan, vaikka ovatkin kielelle ja mm.tajunnalle objektiivisia ja vält-tämättömiä. Mill otti myös käyttöön termin emergentti (ex-= pois-,merge- = upota, samaa kantaa kuin suomen ”märkä”, liett. merkti pr. merkia = kastella, liottaa) tarkoittaa ”pinnalle nouse-vaa”, ilmaantuvaa (siis kirjaimellisesti kuten suomenkin sana ”ilmoille tulevaa”) uudenlaista (uusilakista) laatua.

 

Tähän on todettava, että juuri tämä on Sovjetskaja entsiklopedijan mukaan myös materialistisen objektiivisen dialektiikan sellainen oma tutkimuskohde, jota mikään muu tieteenala ei tutki:

 

Dialektiikka - oppi emergenssin ja kehityksen yleisimmistä periaatteista, joiden sisäinen lähde nähdään dialektisten vastakohtien ykseydessä ja taistelussa.Tässä mielessä dialektiikka on Hegelistä lähtien asetettu metafysiikan - ajattelutavan, joka pitää ilmiöitä muuttumattomima ja toistaan riippumattomina - (muodollisloogi-seksi, sen kumoavaksi, RK) vastakohdaksi. Lenin mukaan dialektiikka on kehitys-oppi sen täydellisimmässä ja syvällisimmässä muodossa, joka on vapaa yksipuoli-suudesta: oppi inhimillisen tiedon (joka tarjoaa meille heijastuksen ikuisesti kehittyvästä materiasta) suhteellisuudesta.”

 

Vain Baconin oliomallin pohjalta esimerkiksi 'materia ja liike' (kuten hiukkanen ja aalto) voivat olla toisiaan edellyttäviä, muodollisloogisesti erottamattomia dialektisia vastakohtia.

 

Hobbes oli mm. sellaisten tieteellisten käsitteiden ensimmäinen julkinen esittäjä kuin psykologian assosiaatiolaki (ehdollistumislaki,joka on yhdistetty Spinozaan, joka omaksui sen kuitenkin Hobbesilta) sekä 'tabula rasa' eli synnynnäisen tiedon puuttuminen, 'yhteiskuntasopimus' (Hobbesilla kansalaisten keskinen valtioso-pimus) ja kansalaisyhteiskunta, jotka on yhdistetty hänen tähtioppilaaseensa John Lockeen (1632 – 1704), ja jälkimmäinen myös Karl Marxiin.

 

Thomas Hobbes ansaitsee toisen,aivan oman analyysinsä varsinkin siltä osin, mi- kä näistä nykyaikaisen tieteen perusteista todella on Baconin, mikä taas Hobbesin ja muiden tämän tuttujen ja yhteistyökumppaneiden kuten Spinozan, Descartesin ja Galileo Galilein ja mikä edelleen Locken ja tämän seuraajien käsialaa. Ylitse muun Thomas Hobbes tunnetaan darwinismia ennakoineesta lauseestaan ”luon-nossa, ja yhteiskunnassa ilman valtiota, vallitsee kaikkien sota kaikkia vas-taan!”, usein ”unohtaen” tuon hänen valtio-oppinsa perustan,että valtio olisi synty-nyt ihmisyhteiskunnassa keskinäisen taistelun sääntelemiseksi. Hobbes EI se-koittanut valtiota ja yhteiskuntaa,eikä hän tarkoittanut, että ihminen erotukseksi luonnosta ”olisi syntynyt” vasta ”yhteiskuntasopimuksessa”.

 

Politiikassa Hobbes oli ns. pessimistinen rojalisti, jonka mukaan kuningas valtion henkilöitymänä oli välttämätön paha, jonka ympärillä piti olla mahdollisimman vä-hän muuta etuoikeutettua väkeä, ja joka oli kansalle vastuussa toimistaan. Bacon ja Locke olivat optimistisia rojalisteja, joiden mukaan piti olla täysin valtion asioille omistautunut kerrostuma, jonka velvollisuus oli toimia vain valtion hyväksi, joka huolehti myös heidän toimeentulostaan,ja heiltä oli kiellettyä osallistua esimerkiksi liike-elämään.

 

Locken mukaan tuollaisen eliitin ylin ja viimekätinen tehtävä oli huolehtia tieteestä ja kasvatuksesta, ja sellainen valtiovalta,joka estää kansalaisia saamasta kas-vatuksessa tarvitsemiaan paikkansa pitäviä tietoja,oli velvollisuus kumota, parhaaksi katsottavalla tavalla,tulkitsen. Että kumoajana olisi nimenomaan "kansa itse", oli varmaan välttämätöntä Hobbesille, mutta tuskin Lockelle. Hobbes oli var-maan Britannian ainoa henkilö,joka oli väleissä sekä kuningashuoneen että Oliver Cromwellin puritaanidiktatuurihallituksen kanssa. Locke taas oli Cromwellin kuole-maa seuranneen restauraation ideologi,jonka mukaan juuri puritaanisotilashallinto olisi ollut tieteenvastainen (ja oli tässä väärässä, Cromwellin joukoissa oli tieteen ehdotonta huippua edustavaa väkeä kuten hänen taloustietäjänsä William Petty sekä Baconin kineettisen lämpöteorian todistaja Robaird O´Bhoaill eli Robert Boyle, liikkeen kakkoskomentajan irlantilaisen Roger Boylen nuorempi veli. Alke-mistina aloittanutta Boylea pidetään ensimmäisenä nykyaikaisen komistinä, ja hänen tukimuskumppaninsa Robert Hooke, nykyaikaisen lujuusopin prustajia, toimi myöhemmin Isaac Newtonin kanssa.

 

Locken varma oma ansio materialistisessa filosofiassa oli ajatus ajattelun kielelli-syydestä, josta seuraa yleiskäsitteiden muodostuminen ”kiteytymisen” tuloksena. Locken outo käsitys kuitenkin oli, että tällainen käsitteellistyminen muka ”vääris-tää” ”autenttista havaintoa” (eikä pääasiassa oikaise havainnon virhelähteitä, kun otetaan huomioon, että yleiskäsite on jo käytännössä ja vastaväitteissä pitkälle hioutunut), jonka virheen korjasi Spinozan (1642-1677) kannattaja David Hartley (1705 – 1767).

Assosiationistisen psykologian tärkeä kehittäjä Baconin olio-opin lähtökohdista oli James Mill (1773-1836). Teoksessaan ”Ihmismielen ilmiöiden analyysi” (1826) hän katsoi mielen koostuvan kokemuksiksi nimittämänsä Hobbesin assosiaatio-teorian ja Hartleyn kielellisen valikoitumisteorian (meemiteorian, jo Sokrateen in-duktioteoria käsitteenmuodostuksessa oli ennakoinut sitä, se oli keskusteludialek-tiikan ja dialektisen filosofian sivuamispiste) mukaiset psyykkiset informaatio-oliot ”ideoiksi” (termi on peräisin Sokrateen ”oppilaalta” Platonilta, joka tarkoitti sillä eri asiaa), eli kielellisrakenteisiksi 'representaatioiksi' objektiivisista olioista (kohteista,objekteista) ja 'tunteiksi'.

 

Sosiologiassa ja oikeustieteessä James Mill sanoutui irti ”luonnonoikeuden” käsitteestä, minkä ensimmäisenä konkretisaationa lainsäädännössä Paul Johann Anselm Ritter von Feuerbach korvasi tämän sekä uskonnolliset perustelut Baijerin rikoslaissa (1813) kaikille yhteisen perusihmisarvon käsitteellä, kansalaisten samanvertaisuutena rikoslain edessä. Missä määrin Anselm Feurbach, filosofi Ludwig Feuerbachin isä, tässä mahdollisesti nojasi isä-Milliin tai päinvastoin, ei ole tiedossa.

 

James Millin poika John Stuart Mill, jo Jean-Baptiste Lamarckin, Charles Darwi-nin ja Karl Marxin aikalainen, oli lapsesta saakka koulutettu ”uudeksi Baconiksi” mm.opettamalla hänelle toisena äidinkielenä antiikin kreikkaa,jotta hän ymmärtäisi Baconin oppien kreikkalaiset perusteet samoin kuin tämä itsekin. Hän opiskeli ko-tona,kuten Baconkin,joka teki niin vedoten sairasteluun,mutta todellinen syy (kum-massakin tapauksessa) lienee ollut, ettei isä halunnut pistää poikaa uskonnollisen dogmaistimin ja ristiriitojen repimään kouluun.

 

Hän tutki erityisesti syysuhteen ongelmaa ja pyrki löytämään syysuhteen kulloi-senkin suunnan objektiivisia kriteereitä. Kun prosessin suunta vaihtui, keikahtivat 'syy' ja 'seuraus' ympäri. Toisin päin kääntyessään nämä eivät kuitenkaan aina suinkaan palauttaneet tilannetta just ennalleen, vaan aina ehdottomasti toisiaan edellyttävien 'syyn ja seurauksen' keskinäisissä suhteissa esiintyi monenlaisia vaihtoehtoja, aivan kuten mallina toimineiden Aristoteleen tutkimien 'mahdollisuu-den ja todellisuuden' ja Baconin tutkimien 'sisällön ja muodon' kohdalla. Baconin tapaan Mill piti itseään loogikkona ja otti tehtäväkseen nimenomaan induktiivisen logiikan systematisoimisen.

 

Mill hahmotteli versionsa emergentismistä teoksessaan ”System on Logic” (1843) jonka oli tarkoitus olla Baconin induktiivisen logiikan systematisointi. Mill väitti, että joidenkin fysikaalisten systeemien kuten sellaisten, joissa dynaamiset voimat aiheuttavat mekaanisia liikkeitä, ominaisuudet kombinoituvat, ja ovat näin syiden yhdistelyperiaatteen (superpostioperiaatteen) alaisia siten, että eri syyt vaikuttavat erikseen.

 

Mutta emergentit ominaisuudet eivät ole näiden lakien alaisia.Ja ne liittyvät siis Millin mukaan syntyperustaltaan erilaisten syiden samanaikaiseen vaikutuk-seen, voisi sanoa että syntyperustaltaan erilaisten syiden vaikutukseen toisiinsa, risteämiseen.Emergenssiä esiintyy olioden,niiden ominaisuuksien ja niissä vaikut- tavien lakien kuten lonnonlakien välillä.Viimeksi mainitun tuloksena voi syntyä Baconin substantiaalisia tasoja, ns. objektiivinen emergenssi on niiden synnyn ja eroavuuden edellytys.

 

Mill etsi emergenttejä ominaisuuksia erityisesti toisaalta fysiikan ja kemian ja toi-saalta assosiatiivisen psykologian ja biologian väliltä. Hänen analyysinsä 'syyn ja seurauksen' dialektiikasta ja deterministisen syysuhteen katkeamisesta emer-genssirajoilla on pätevää. Ongelma näyttää kuitenkin olevan lähes kaikkialla, että hänen filosofiaansa ei ollenkaan yhdistetä Baconin materialistiseen olio-oppiin. Bertrand Russel suhtautuu "Länsimaisen filosofian historiassaan" tähän kummise-täänsä (joka kuoli kummipojan ollessa 1-vuotias) yliolkaisesti, kuten Baconiinkin, väittäen heillä olleen "väärä käsitys tieteellisestä metodista" (mitään yhtä sellaista ei sivu mennen sanoen ole olemassakaan).

Iovtšukin, Oizermanin ja Štšipanovin "Filosofian historia" mainitsee hänet noin kolmessa kohdassa painottaen aina, että hän "oli positiivisti", mikä ymmärtääkseni tarkoittaa, että hän ei pitänyt arvojen (päämäärien) johtamista tosiasioista tieteellisenä tai tieteen tehtävänä. Positivismia on kuitenkin monenlaista, myös materialistista.

FH siteeraakin positiivisessa sävyssä serbialaisen Svetozar Marcovichin (1845 - 1875) Mill-kritiikkiä, kun tämä ei pidä teon vaikuttimia sen moraalisuuden kannalta olennaisina, vaan keskittyy vaikutuksiin. Esimerkiksi uskonnolliset vaikuttimet "alentaisivat teon moraalista tasoa", tulkitsen. Minä vaan kysyn,että kukahan tuos-sa on todella idealisti. Tasan samoin tekee Russel Baconin suhteen:hän irvistelee Baconin määritelmälle, että erityinen moraali (ja uskonto) ilmenevät eniten silloin, kun toiminta eniten poikkeaa hyötyrationaalisesta kalkyylistä. Noin kuitenkin on: erillisinä vaikuttavina ilmiöinä ne ilmenevät eniten silloin, kun toiminta ilman niitä olisi ollut jokin suuresti muu! Tämä on suoranainen trivialiteetti (Oleg Drobnitski: Moraalikäsite). Mikä arvo tuolle annetaan,se on sitten eri juttu.Eikä hyödyssä sellaisenaan ole mitään epämoraalista.

Poikkeuksen tekee Sovjetskajan hakusana "Induktio" ja Milliä materialistisesti tul-kitsevat lähteet idässä ja lännessä. Pitää kuitenkin lukea hänen netissä oleva pää-teoksensa System of Logic. Hänestä on myös väännetty "machilaista" (ja muu-tenkin "sosialidemokraattia") esimerkiksi väittämällä hänen "pitäneen olioita aisti-muskimppuina" (jopa SE:ssä teoksessa William Hamitonin filosofiasta, mikä ei istu Baconin oppiin; asia tarkistetaan!).Machilaisuuden kanssa hänellä ei ole mi-tään tekemistä, sillä mekanistisen fysiikan kriisi,johon Mach antoi läpikotaisin vää-rän vastauksen,jota rupesi ajamaan läpi terroristisin keinoin, puhkesi vasta ensim-mäisten Michelson-Morleyn ko-keiden jälkeen 1881, jotka osoittivat, että valon nopeus Maan suhteen olisi riippumaton liikkeestä Maassa valolähteen eli Aurin-gon suhteen eli kahdeksan vuotta Millin kuoleman jälkeen. (Alla kaiken arvostelun oleva suomalainen Wiki valehtelee "Einsteinin saaneen tästä Nobelin, vaikka hän sai sen ihan muusta asiasta:ns.valosähköisen ilmiön selittämisestä kavanttiteorian pohjalta. Hän siis EI saanut Nobeliaan suhteellisuusteoriasta, kuten esimerkiksi Ivan Pavlovkaan ei saanut ehdollistumisteoriasta.)

"Luopio" Kautskya ja Leniniä eri leireihin jakaneesta kysymyksestä demokratian ja diktatuurin suhteesta Mill oli samaa mieltä kuin Leninkin, että ne ovat kaksi ko-konaan eri asiaa, enemistövalta ja pakkovalta, joiden kesken kaikki kombinaatioit ovat mahdollisia, eivätkä ne ole muodollisloogisia eivätkä "dialektisia" vastakohtia. Mill piti kuitenkin pakkokeinojen puuttumista tai ainakin vähäistä määrää paljon tärkempänä kuin lakien muodollisdemokraattista syntyjärjestystä, vaikka taistelikin ikänsä demokratian laajentamiseksi ja mm. naisten äänioikeuden puolesta.

Julkaistu Kansan Äänessä 3/2012:

https://asiakas.kotisivukone.com/files/kansanaani.kotisivukone.com/kns3-12-1.pdf

Sen vastapuolen "antiemergentismin" asennoitumisesta täällä...:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/359981?Page=5#362703

 

1999276257af37dea42187e7355b0-orig.jpg

 

 

Kun ilmaantuu uudentyyppisiä olioita, ilmaantuu myös uudentyyppisiä objektiivisia lakeja:

http://www.tieteessatapahtuu.fi/997/kesk.htm#eme

Emergenssi merkitsee, että luonnonlait evoluoituvat
(Risto Koivula)

Tieteessä tapahtuu -lehdessä on käyty keskustelua emergenssin käsittees-tä. On väitelty siitä, onko emergenssi episteeminen (tiedollinen, heikko e.) vaiko ontologinen (objektiivinen, vahva e.) käsite. Emergenssi on usein sa-maistettu efektiivisen teorian käsitteen kanssa, joka merkitsee karkeistettua kuvausta jostakin yleensä fysikaalisesta ilmiöjoukosta itse ilmiöiden säilyessä muuttumattomina.

Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 3/99 Kari Enqvist kiteyttää vastustajiensa vahvan emergenssin kannattajien perusväittämäksi Matti Kamppista lainaten seuraavan: 


"Korkeamman tason kuvaukset poimivat todellisuudesta uusia ominaisuuksia, joita alemmilta tasoilta ei löydy." 


Tämä lause on Enqvistin mukaan "manifestisti" epätosi.Tunnustaudun vahvan emergenssin kannattajaksi, mutta en tunnista tästä lauseesta maailmankatsomukseni ydintä.


Ensinnäkin lause pelaa tarkasti ottaen kahdella eri tasolla, pragmaattisella ja onto-logisella: Kuvaukset koskevat aktuaalisesti havaittavissa, kokeellisen tutkimuksen ja teknologisen käytäntömme piirissä olevia ilmiöitä.Ilmaus "ei löydy" puolestaan lienee synonyymi suurin piirtein ilmaukselle "ei ole olemassa millään tasolla siitä riippumatta, saammeko seuraavien tuhannen vuoden aikanakaan objektiivisia mit-taustuloksia kyseisen tason ilmiöistä". Jos lause oikaistaan muotoon "Korkeam-man tason kuvaukset poimivat todellisuudesta ilmiöitä, joita alemmilta tasoilta ei löydetä, niin ristiriita poistuu, mutta lausepa lakkaakin samalla olemasta manifestisti epätosi, vaikka sitten "ei löydetä" olisi futuuri.

Jos taas puhutaan ontologisella tasolla siitä, mitä objektiivisesti voisi tai ei voi olla todellisuudessa nykyisistä tiedostusmahdollisuuksistamme riippumatta, ei kuvauk-sien ominaisuuksilla voida paljoakaan todistaa.Mehän emme tiedä, millaisten ana-logioiden avulla, millaista logiikkaa ja millaista integraalin määritelmää käyttäen ne kuvaukset tapahtuvat sitten, kun nämä nykyisten havainto- ja kuvausmenetel-miemme ulkopuolella olevat ilmiöt ovat lopulta tulleet teknologisten ja siten myös kokeellisten käytäntöjemme piiriin, tai pikemminkin viimemainitut nousseet niiden kuvaamisen vaatimalle tasolle.

Tarkastellaan vaikkapa hiiliatomia, joka sijaitsee esimerkiksi selluloosamolekyylis-sä. Tämä sijainti, atomin suhteet molekyylin muihin osiin, "heijastuu" varmasti jol-lakin tavalla tämän atomin elektronien todennäköisyyksissä tietyssä aika-avaruu-den alueessa. Vasta jos meillä olisi myös näistä ohimenevistä, tilannekohtaisista-kin objektiivisista todennäköisyyksistä tyhjentävät tiedot,atomitasolta integroimalla todella syntyisi sellumolekyylin eikä vain hiili- ym. atomien läjän, tai tärkkelysmole-kyylin malli.

Hiili-, vety- ja happiatomit ovat kuitenkin aivan samoja kuin sanokaamme neljä miljardia vuotta sitten, jolloin maapallon alkuainekoostumus ja auringosta saama säteilyannos jo olivat suurin piirtein nykyisenlaisia. Miksi sitten silloin neljä miljar-dia vuotta sitten maapallolla ei ollut eikä voinutkaan olla selluloosamolekyylejä ei-kä ilmeisesti myös-kään sellaisia joidenkin hiiliatomien ohimeneviä, mutta objektii-visia ja lainalaisia piirteitä, jotka nyt seuraavat nimenomaan siitä, että atomit ovat selluloosamolekyylin osina? Tarkasti ottaen nämä ominaisuudet periaatteessa tai-sivat olla jo silloinkin epäolennaisina mahdollisuuksina (jotka eivät toteudu) ole-massa, mutta ne eivät olleet silloin lainalaisia, tietyssä kokonaisuudessa yleisiä (aina ilmeneviä), olennaisia (sen kokonaisuuden kehitykselle) ja välttämättömiä

Sellumolekyylin osana atomilla on ikäänkuin enemmän lainalaisia ominaisuuksia kuin vapaana avaruudessa,eivätkä kaikki nämä lait ole fysikaalisia,vaikkakaan nii-tä ei ole olemassa ilman fysikaalisen tason olemassaoloa. Ne eivät ole myöskään mitään "Herran henkeä", vaan objektiivisia, tajunnastamme ja teorioistamme riip-pumattomia ilmiöitä. Olemukseltaan ne ovat vuorovaikuttavien objektien kuvautu-mista toistensa muodollisissa ominaisuuksissa, heijastusta, informaatiota sen kir-jaimellisessa merkityksessä, "sisäänmuovautumista". Se on objektiivista: esimer-kiksi biologisen liikemuodon olemassaolo mahdollistaa luultavasti tuhansia kertoja suuremman kemiallisten yhdisteiden määrän olemassaolon Maan olosuhteissa kuin mitä ilman solua ja biologisia lakeja olisi mahdollista. Objektiivisina informa-tiiviset prosessit ovat periaatteessa empiirisesti testattavissa, kuten fysikaalisetkin.

Vaikuttaa siltä kuin emergenssissä ei lopulta pohjimmiltaan olisi sittenkään kysy-mys kuvauksista, vaan siitä, että luonnonlait evoluoituvat, kehittyvät: "alempi" taso toimii ikäänkuin kasvualustana "ylemmän" tason ilmiöille omaten näihin marginaa-lisia vaikutuksia, jotka voivat olla suuriakin, mutta jotka eivät ilmennä niiden kehi-tyslakeja lisääntyvän informaatiopitoisuuden, heijastusmuotojen monimutkaistumi-sen suuntaan.

Vaikka integroiminen "syvemmältä" kuvaustasolta "pinnallisemmalle" vähentää kuvauksen informaatiota, niin kehityksessä uudenlaisten lainalaisten kokonai-suuksien kuten solun ilmaantuminen lisää suunnattomasti itse luonnossa objektii-visesti esiintyviä informaatioprosesseja. Enqvistin terminologiassa tämä informaa-tio kuuluu ilmeisesti kategorian reunaehdot piiriin. Reunaehdoilla olisi siis sitä ter-minologiaa käytettäessä oletettava olevan itsenäinen kehitysmahdollisuus. Ku-vauksien informaatiotarve bitteinä on sitten hieman eri asia, se on tämän saman asian eräs yhteiskunnallisesti välittynyt muoto.

Ilmiöt ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa niin osista kokonaisuuteen kuin päinvastoinkin, kokonaisuudesta osiin. Kyse ei ole vain siitä, mitä kaikkea lainalai-sesti on olemassa, vaan myös siitä, mikä taso on mihinkin ominaisuuksiin nähden määräävä. Tässä molekyyliesimerkissä se on ilmeisimmin solutaso, jossakin yh-teiskuntatieteellisessä esimerkissä puolestaan esimerkiksi kielipohjaisen kulttuurin taso.

Jos ei ole emergentti materialismi vailla filosofisia ongelmakysymyksiä, ei sitä ole taatusti reduktionismikaan. Reduktionismin perusmuoto ei ymmärtääkseni ole fysikalismi, vaan biologismi.Vaikka kaikki biologinen edelleen muka redusoituisikin fysikaaliseen, emme koskaan voisi sellaista reduktiota tiedoissamme suorittaa, jos johdonmukaisia reduktionisteja olisimme, koska logiikkamme ja matematiikkamme ja sitä tietä fysiikkammekin viime kädessä olisivat muka ainakin joiltain osin perin-nöllisten psyykkisten mallien prosessointia,ja sitä etäämpänä todellisuudesta, mitä kauempana ruokapöydän ym. välittömän kokemuksen maailmasta älyllinen aktiivi-suutemme liikkuu. Sen opin mukaan kvanttikosmologiakin olisi, edelleen jos loogi-sia oltaisiin,humpuukia... Vai voitaisiinko reduktiossa ikäänkuin oikaista biologisen tason ohi?

Erittäin mielenkiintoista olisikin kuulla, miten Enqvist tämän reduktionismin perus-ristiriidan ratkaisee.Ja mitä hänen maailmankatsomuksensa mukaan perimmiltään ovat logiikka ja matematiikka, mistä johtuu niiden operaatioiden ennustuskyky fysikaalisten ilmiöiden maailmassa?

Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja tutkija Lappenrannan teknillisen korkeakoulun Konetekniikan osastolla.