Kansan Äänessä 3/2011 käsittelin otsikolla ”Sir Francis Bacon, materialistisen dia-lektiikan isoisäsittemmin emergentin materialismin nimen ottaneen materialistisen tradition perustajan filosofiaa. Sen olemuksena on antiikista alkaen filosofian ja siinä erityisesti uskonnon ja luonnontieteen välisen rajankäynnin keskiössä olleiden käsit-teiden 'sisällön ja muodon', kuten fysiikan ja geometrian sekä (kielen) logiikan kes-kinäisten suhteiden ongelman ratkaisu Francis Baconin (1561-1626) olio-opin poh-jalta, jonka mukaan sisältö ja muoto ovat toisiaan aina edellyttäviä dialektisia vasta-kohtia, jota sanaa Bacon tosin ei tässä yhteydessä käyttänyt), joiden ykseyttä ilman olio (thing,object, objektiivinen kohde) ei ole lainkaan todellinen objektiivinen suh-teellisen itsenäinen olio, vaan korkeintaan jokin tutkimuksessa materian virrasta väärin ”itsenäiseksi” eriytetty yritelmä.Hänen mukaansa maailma koostuu tuollaisista keskenään vuorovaikuttavista olioista sen sijaan, että oliot olisivat aina jonkin "abso-luuttisen jatkuvuuden" kuten ”alkusubstanssin” modifikaatioita, jollaiseen kaikki maailman ilmiöt lopulta olisivat kaikinpuolisesti ”redusoitavissa”, kuten taas väittävät mm. ns. ”fysikalistit” ja muut reduktionismin kannattajat, joka onkin juuri emergentin materialismin vastainen suuntaus filosofiassa.

Bertrand Russel nimitti näitä kahta eri tarkastelutapaa (joiden valillä hän ei ottanut kantaa) objektiivisen todellisuuden hyytelömaljamalliksi (Spinoza) ja hauliämpärimalliksi (Bacon).


Sen sijaan sisällön ja muodon keskinäisen ”painosuhteen” mukaan objektiiviset oliot jakautuvat joukkoon erilaisia substantiaalisia muotoja kuten fysikaalista, kemiallista, elollista ja henkistä edustaviksi.

Näissä myös ´sisältö ja muoto´ saattoivat mm. vaihtaa paikkaa: informaatiosignaa-lissa geometrinen muoto (shape) on sisältö (content),ja se fyysinen kappale ym., jol- le se on kirjoitettu (ym.),onkin sen (olemassaolo)muoto, (form). Näistä tasoista ylem- millä on substantiaalisia ominaisuuksia, joita ei alemmilla tasoilla ole, eli on ikään kuin kerroksellinen substanssi, jos tuota sanaa välttämättä haluaa käyttää. Tällaisten substatiaalisten tasojen sisällä ilmiöitä voidaan suhteellisesti palauttaa jonkin suh- teellisen ”välisubstanssin”, vaikka elävän solun (joita Bacon ei tuntenut, mutta J. S. Mill jo tunsi) (alku)ominaisuuksiin.


Bacon piti itseään tieteen loogikkonaa ja metodologina, eikä luonnontietelijänä tai "luonnonfilosofina": tuo oppi oli tarkoitettu hänen induktiivisen loogiikansa selityk-seksi sille, miksi logiikka pätee metodologisesti luonnossa, ilman että pitäisi (ainakaan välttämäätä!) olettaa "luonnon itsensä olevan looginen", kuten esimerkiksi pythagoralaiset ja muut ns.monadologit tekivät,jota kantaa Bacon ei hyväksynyt.

BACON ei hyväksynyt, että luontoon "sijoitellaan" "mieleisiä" oliota, vaan vaati, että "siltä kysytään", mitä siellä todella on.

Tämä oli hänen koko tieteellisen metodologiansa, ensimmäisen systemaattisen sellaisen, idea. Oliot ovat hierarkkisia ja luonnonlait ovat olioiden lakeja.


Mainitsin kirjoituksessani hieman erheellisesti, että Bacon olisi ollut vuosisatoja ai-noa filosofi, joka asetti kaikessa olevaisessa olioiden erillisyyden eli diskreettisyyden erilaisen jatkuvuuden tai alkusubstanssin kuten (Descartesin ja) Newtonin ”absoluut-tisen ajan ja avaruuden” tai Maxwellin ja mm. Spinozan maailmaneetterin tai nykyisten energetistien kuten Kari Enqvistin ”absoluuttisen energiapotin” tilalle.


Todellisuudessa tuollaisia Baconin olio- ja substantiaalitaso-opin puolustajia, jotka avoimesti ilmaisivat kantansa myös Newtonin (Descartesin,Galilein) ”absoluuttista aikaa ja avaruutta” vastaan päätymättä kuitenkaan idealistisesti pitämään näitä ”ajat-telun ominaisuuksina” tai väittämättä materialisia olioita ”pelkiksi aistimus / signaali-kimpuiksi” kuten Ernst Mach, oli jatkuva ”putki” aina erityiseen suhteellisuusteoriaan (Einstein 1905) asti, joka tuon kannan todisti fysiikassa oikeaksi.


(Einstein paradoksaalisesti kuitenkin silti kannatti ”jatkuvuuden modifikaatioita” pitä-en koko todellisuutta olemukseltaan ”geometrisena”.Kiista on ikivanha: Platon (427 - 347) esitti objektiivisten ideoiden (muotojen) oppinsa Demokritoksen (460 - 370) atomioppia vastaan ja se on siis antiatomismia,tietyllä tavalla ontologisesti sekundaarinen filosofia.)


Näistä periaatteellisista Baconin seuraajista kaksi tärkeintä olivat Baconin oppilas ja hänen sihteerinäänkin toiminut Thomas Hobbes (1588-1679), joka oli hänen oppinsa systematisoija ja konkretisoija, jonka Bacon itse oli tähän tehtävään valinnut, ja yli sata vuotta Hobbesin kuoleman jälkeen syntynyt John Stuart Mill (1806 - 1873) joka määritteli baconilaisen ontologian objektiivisen tukimuskohteen (ai-don tieteenalan olemassaolon ehdottoman edellytyksen) ns. aidon emergenssin.

[HM: Korjaus:


Termin emergenssi, (aidosti,vahvasti) emergentti ilmiö otti käyttöön David Hartley eräässä aivan nappiinsa olevassa merkityksessä oppimisbiologisten ilmiöiden ja ihmisen kielellisen tajunnan suhteena sen koneistoon, joka on  aivojen valkea aine.


http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Hartley%2c+David

Hartley, David,

1705–57, English physician and philosopher, founder of associational psychology. In his Observations on Man (2 vol.,1749) he stated that all mental phenomena are due to sensations arising from vibrations of the white medullary substance of the brain and spinal cord. He conceived the whole mind as resulting from the association of simple sensations. See associationism

The Columbia Electronic Encyclopedia™ Copyright © 2013, Columbia University Press. Licensed from Columbia University Press.


" Hartley, David

Born Aug. 30, 1705, in Armley; died Aug. 28, 1757, at Bath. English thinker; one of the founders of associationist psychology.

A clergyman’s son, Hartley studied theology at Cambridge. Later on he received a medical education and practiced medicine all his life.

Striving to establish the precise laws of mental processes for controlling human be-havior, he sought to apply the principles of Newtonian physics for that purpose. Ac-cording to Hartley, vibrations of the outer ether cause corresponding vibrations in the sense organs, brain, and muscles, and the latter are in a relationship of parallelism to the order and connection of mental phenomena, from elementary sensations to thought and will. Pursuing the theory of J.Locke, Hartley for the first time made of the mechanism of association the universal principle for explaining mental activity.

He considered repetition to be fundamental for the reinforcement of association. As Hartley saw it, the mental world of the individual takes shape gradually as a result of the complication of primary elements through association of mental phenomena by virtue of their contiguity in time and frequency of repetition; the motive forces of deve-lopment are pleasure and pain. Hartley in like fashion explained the formation of ge-neral conceptions; these arose out of individual conceptions through the gradual dis-appearance of everything fortuitous and unessential from an association, which re-mains immutable; all of its constant features are retained as an integral whole thanks to speech, which acts as the factor of generalization.

Though mechanistic, Hartley’s theory was a major step forward on the way to a materialistic interpretation of the mind. He influenced not only psychology but ethics, aesthetics, logic, pedagogy, and biology as well.

The English chemist and philosopher J. Priestley vigorously propagated Hartley’s teachings.]


Aito emergenssi tarkoittaa, että luonnonlaitkin evoluoituvat, syntyvät jostakin, ja varsin mahdollisesti niiden olioiden myötä, joissa ilmenevät,myös joskus katoavat, kehittyneempien tieltä tai muuten,antaen näin luonnonfilosofiskehitysopillisen selityksen Baconin olioiden substantiaalisille muodoille/tasoille.


Nämä ylemmät lait eivät myöskään ”pistä viralta” noita alempia, alempien tasojen olioiden lakeja,vaan muodostavat uudenlaisia oloita,joilla on muitakin lakeja. Ote-taan nyt vaikka esimerkiksi, että kielen loogiset lait eivät palaudu mihinkään biologi-aan saati fysiikkaan,vaikka ovatkin kielelle ja mm.tajunnalle objektiivisia ja välttämät- tömiä. Mill otti myös käyttöön termin emergentti (ex-= pois-,merge- = upota, samaa kantaa kuin suomen ”märkä”, liett. merkti pr. merkia = kastella, liottaa) tarkoittaa ”pin-nalle nouse-vaa”, ilmaantuvaa (siis kirjaimellisesti kuten suomenkin sana ”ilmoille tulevaa”) uudenlaista (uusilakista) laatua.


Tähän on todettava, että juuri tämä on Sovjetskaja entsiklopedijan mukaan myös materialistisen objektiivisen dialektiikan sellainen oma tutkimuskohde, jota mikään muu tieteenala ei tutki:


Dialektiikka - oppi emergenssin ja kehityksen yleisimmistä periaatteista, joiden sisäinen lähde nähdään dialektisten vastakohtien ykseydessä ja taistelussa. Tässä mielessä dialektiikka on Hegelistä lähtien asetettu metafysiikan - ajattelutavan, joka pitää ilmiöitä muuttumattomima ja toistaan riippumattomina - (muodollisloogiseksi, sen kumoavaksi, RK) vastakohdaksi. Lenin mukaan dialektiikka on kehitysoppi sen täydellisimmässä ja syvällisimmässä muodossa, joka on vapaa yksipuolisuudesta: oppi inhimillisen tiedon (joka tarjoaa meille heijastuksen ikuisesti kehittyvästä materiasta) suhteellisuudesta.”


Vain Baconin oliomallin pohjalta esimerkiksi 'materia ja liike' (kuten hiukkanen ja aalto) voivat olla toisiaan edellyttäviä, muodollisloogisesti erottamattomia dialektisia vastakohtia.


Hobbes oli mm. sellaisten tieteellisten käsitteiden ensimmäinen julkinen esittäjä kuin psykologian assosiaatiolaki (ehdollistumislaki,joka on yhdistetty Spinozaan, joka omaksui sen kuitenkin Hobbesilta) sekä 'tabula rasa' eli synnynnäisen tiedon puut-tuminen, 'yhteiskuntasopimus' (Hobbesilla kansalaisten keskinen valtiosopimus) ja kansalaisyhteiskunta, jotka on yhdistetty hänen tähtioppilaaseensa John Lockeen (1632 – 1704), ja jälkimmäinen myös Karl Marxiin.


Thomas Hobbes ansaitsee toisen,aivan oman analyysinsä varsinkin siltä osin, mikä näistä nykyaikaisen tieteen perusteista todella on Baconin, mikä taas Hobbesin ja muiden tämän tuttujen ja yhteistyökumppaneiden kuten Spinozan, Descartesin ja Galileo Galilein ja mikä edelleen Locken ja tämän seuraajien käsialaa. Ylitse muun Thomas Hobbes tunnetaan darwinismia ennakoineesta lauseestaan ”luonnossa, ja yhteiskunnassa ilman valtiota, vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan!”, usein ”unohtaen” tuon hänen valtio-oppinsa perustan,että valtio olisi syntynyt ihmisyhteis-kunnassa keskinäisen taistelun sääntelemiseksi. Hobbes EI se-koittanut valtiota ja yhteiskuntaa,eikä hän tarkoittanut,että ihminen erotukseksi luonnosta ”olisi syntynyt” vasta ”yhteiskuntasopimuksessa”.


Politiikassa Hobbes oli ns. pessimistinen rojalisti, jonka mukaan kuningas valtion henkilöitymänä oli välttämätön paha, jonka ympärillä piti olla mahdollisimman vähän muuta etuoikeutettua väkeä,ja joka oli kansalle vastuussa toimistaan.Bacon ja Locke olivat optimistisia rojalisteja, joiden mukaan piti olla täysin valtion asioille omistautu-nut kerrostuma, jonka velvollisuus oli toimia vain valtion hyväksi, joka huolehti myös heidän toimeentulostaan, ja heiltä oli kiellettyä osallistua esimerkiksi liike-elämään.


Locken mukaan tuollaisen eliitin ylin ja viimekätinen tehtävä oli huolehtia tieteestä ja kasvatuksesta, ja sellainen valtiovalta,joka estää kansalaisia saamasta kasvatuk- sessa tarvitsemiaan paikkansa pitäviä tietoja, oli velvollisuus kumota, parhaaksi katsottavalla tavalla,tulkitsen. Että kumoajana olisi nimenomaan "kansa itse", oli var-maan välttämätöntä Hobbesille,mutta tuskin Lockelle.Hobbes oli varmaan Britannian ainoa henkilö,joka oli väleissä sekä kuningashuoneen että Oliver Cromwellin puri-taanidiktatuurihallituksen kanssa. Locke taas oli Cromwellin kuolemaa seuranneen restauraation ideologi, jonka mukaan juuri puritaanisotilashallinto olisi ollut tieteen-vastainen (ja oli tässä väärässä, Cromwellin joukoissa oli tieteen ehdotonta huippua edustavaa väkeä kuten hänen taloustietäjänsä William Petty sekä Baconin kineetti-sen lämpöteorian todistaja Robaird O´Bhoaill eli Robert Boyle, liikkeen kakkosko-mentajan irlantilaisen Roger Boylen nuorempi veli. Alkemistina aloittanutta Boylea pidetään ensimmäisenä nykyaikaisen komistinä, ja hänen tukimuskumppaninsa Ro-bert Hooke, nykyaikaisen lujuusopin prustajia, toimi myöhemmin Isaac Newtonin kanssa.


Locken varma oma ansio materialistisessa filosofiassa oli ajatus ajattelun kielellisyy- destä,josta seuraa yleiskäsitteiden muodostuminen ”kiteytymisen” tuloksena. Locken outo käsitys kuitenkin oli, että tällainen käsitteellistyminen muka ”vääristää” ”autent-tista havaintoa” (eikä pääasiassa oikaise havainnon virhelähteitä, kun otetaan huo-mioon, että yleiskäsite on jo käytännössä ja vastaväitteissä pitkälle hioutunut), jonka virheen korjasi Spinozan (1642-1677) kannattaja David Hartley (1705 – 1767).

Assosiationistisen psykologian tärkeä kehittäjä Baconin olio-opin lähtökohdista oli James Mill (1773-1836). Teoksessaan ”Ihmismielen ilmiöiden analyysi” (1826) hän katsoi mielen koostuvan kokemuksiksi nimittämänsä Hobbesin assosiaatioteorian ja Hartleyn kielellisen valikoitumisteorian (meemiteorian,jo Sokrateen induktioteoria kä-sitteenmuodostuksessa oli ennakoinut sitä, se oli keskusteludialektiikan ja dialekti-sen filosofian sivuamispiste) mukaiset psyykkiset informaatio-oliot ”ideoiksi” (termi on peräisin Sokrateen ”oppilaalta” Platonilta, joka tarkoitti sillä eri asiaa), eli kielellisra-kenteisiksi 'representaatioiksi' objektiivisista olioista (kohteista, objekteista) ja 'tunteiksi'.


Sosiologiassa ja oikeustieteessä James Mill sanoutui irti ”luonnonoikeuden” käsit-teestä, minkä ensimmäisenä konkretisaationa lainsäädännössä Paul Johann An-selm Ritter von Feuerbach korvasi tämän sekä uskonnolliset perustelut Baijerin ri-koslaissa (1813) kaikille yhteisen perusihmisarvon käsitteellä,kansalaisten saman- vertaisuutena rikoslain edessä. Missä määrin Anselm Feurbach, filosofi Ludwig Feuerbachin isä, tässä mahdollisesti nojasi isä-Milliin tai päinvastoin, ei ole tiedossa.


James Millin poika John Stuart Mill, jo Jean-Baptiste Lamarckin, Charles Darwinin ja Karl Marxin aikalainen, oli lapsesta saakka koulutettu ”uudeksi Baconiksi” mm. opettamalla hänelle toisena äidinkielenä antiikin kreikkaa, jotta hän ymmärtäisi Ba-conin oppien kreikkalaiset perusteet samoin kuin tämä itsekin. Hän opiskeli kotona, kuten Baconkin,joka teki niin vedoten sairasteluun,mutta todellinen syy (kummassa-kin tapauksessa) lienee ollut, ettei isä halunnut pistää poikaa uskonnollisen dogmaistimin ja ristiriitojen repimään kouluun.


Hän tutki erityisesti syysuhteen ongelmaa ja pyrki löytämään syysuhteen kulloisen-kin suunnan objektiivisia kriteereitä. Kun prosessin suunta vaihtui, keikahtivat 'syy' ja 'seuraus' ympäri. Toisin päin kääntyessään nämä eivät kuitenkaan aina suinkaan pa-lauttaneet tilannetta just ennalleen, vaan aina ehdottomasti toisiaan edellyttävien 'syyn ja seurauksen' keskinäisissä suhteissa esiintyi monenlaisia vaihtoehtoja, aivan kuten mallina toimineiden Aristoteleen tutkimien 'mahdollisuuden ja todellisuuden' ja Baconin tutkimien 'sisällön ja muodon' kohdalla. Baconin tapaan Mill piti itseään loo-gikkona ja otti tehtäväkseen nimenomaan induktiivisen logiikan systematisoimisen.


Mill hahmotteli versionsa emergentismistä teoksessaan ”System on Logic” (1843) jonka oli tarkoitus olla Baconin induktiivisen logiikan systematisointi. Mill väitti, että joidenkin fysikaalisten systeemien kuten sellaisten, joissa dynaamiset voimat aiheut-tavat mekaanisia liikkeitä, ominaisuudet kombinoituvat, ja ovat näin syiden yhdistely-periaatteen (superpostioperiaatteen) alaisia siten, että eri syyt vaikuttavat erikseen.


Mutta emergentit ominaisuudet eivät ole näiden lakien alaisia. Ja ne liittyvät siis Millin mukaan syntyperustaltaan erilaisten syiden samanaikaiseen vaikutukseen, voisi sanoa että syntyperustaltaan erilaisten syiden vaikutukseen toisiinsa, risteämi-seen. Emergenssiä esiintyy olioden,niiden ominaisuuksien ja niissä vaikuttavien la-kien kuten lonnonlakien välillä.Viimeksi mainitun tuloksena voi syntyä Baconin sub-stantiaalisia tasoja, ns. objektiivinen emergenssi on niiden synnyn ja eroavuuden edellytys.


Mill etsi emergenttejä ominaisuuksia erityisesti toisaalta fysiikan ja kemian ja toisaal- ta assosiatiivisen psykologian ja biologian väliltä. Hänen analyysinsä 'syyn ja seu-rauksen' dialektiikasta ja deterministisen syysuhteen katkeamisesta emergenssira-joilla on pätevää. Ongelma näyttää kuitenkin olevan lähes kaikkialla, että hänen filo-sofiaansa ei ollenkaan yhdistetä Baconin materialistiseen olio-oppiin. Bertrand Rus-sel suhtautuu "Länsimaisen filosofian historiassaan" tähän kummisetäänsä (joka kuoli kummipojan ollessa 1-vuotias) yliolkaisesti, kuten Baconiinkin, väittäen heillä olleen "väärä käsitys tieteellisestä metodista" (mitään yhtä sellaista ei sivu mennen sanoen ole olemassakaan).

Iovtšukin, Oizermanin ja Štšipanovin "Filosofian historia" mainitsee hänet noin kol-messa kohdassa painottaen aina, että hän "oli positiivisti", mikä ymmärtääkseni tar-koittaa, että hän ei pitänyt arvojen (päämäärien) johtamista tosiasioista tieteellisenä tai tieteen tehtävänä. Positivismia on kuitenkin monenlaista, myös materialistista.

FH siteeraakin positiivisessa sävyssä serbialaisen Svetozar Marcovichin (1845 - 1875) Mill-kritiikkiä, kun tämä ei pidä teon vaikuttimia sen moraalisuuden kannalta olennaisina, vaan keskittyy vaikutuksiin. Esimerkiksi uskonnolliset vaikuttimet "alen-taisivat teon moraalista tasoa", tulkitsen. Minä vaan kysyn, että kukahan tuossa on todella idealisti. Tasan samoin tekee Russel Baconin suhteen:hän irvistelee Baconin määritelmälle, että erityinen moraali (ja uskonto) ilmenevät eniten silloin, kun toiminta eniten poikkeaa hyötyrationaalisesta kalkyylistä. Noin kuitenkin on:erillisinä vaikutta- vina ilmiöinä ne ilmenevät eniten silloin, kun toiminta ilman niitä olisi ollut jokin suu-resti muu! Tämä on suoranainen trivialiteetti (Oleg Drobnitski: Moraalikäsite). Mikä arvo tuolle annetaan, se on sitten eri juttu. Eikä hyödyssä sellaisenaan ole mitään epämoraalista.

Poikkeuksen tekee Sovjetskajan hakusana "Induktio" ja Milliä materialistisesti tulkit-sevat lähteet idässä ja lännessä. Pitää kuitenkin lukea hänen netissä oleva pääteok- sensa System of Logic.Hänestä on myös väännetty "machilaista" (ja muutenkin "so- sialidemokraattia") esimerkiksi väittämällä hänen "pitäneen olioita aistimuskimppui-na" (jopa SE:ssä teoksessa William Hamitonin filosofiasta, mikä ei istu Baconin op-piin; asia tarkistetaan!). Machilaisuuden kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä, sillä mekanistisen fysiikan kriisi, johon Mach antoi läpikotaisin väärän vastauksen, jota ru-pesi ajamaan läpi terroristisin keinoin, puhkesi vasta ensimmäisten Michelson-Mor-leyn ko-keiden jälkeen 1881, jotka osoittivat, että valon nopeus Maan suhteen olisi riippumaton liikkeestä Maassa valolähteen eli Auringon suhteen eli kahdeksan vuot-ta Millin kuoleman jälkeen. (Alla kaiken arvostelun oleva suomalainen Wiki valehte-lee "Einsteinin saaneen tästä Nobelin, vaikka hän sai sen ihan muusta asiasta: ns. valosähköisen ilmiön selittämisestä kavanttiteorian pohjalta. Hän siis EI saanut Nobeliaan suhteellisuusteoriasta, kuten esimerkiksi Ivan Pavlovkaan ei saanut ehdollistumisteoriasta.)

"Luopio" Kautskya ja Leniniä eri leireihin jakaneesta kysymyksestä demokratian ja diktatuurin suhteesta Mill oli samaa mieltä kuin Leninkin, että ne ovat kaksi kokonaan eri asiaa, enemistövalta ja pakkovalta, joiden kesken kaikki kombinaatioit ovat mah-dollisia, eivätkä ne ole muodollisloogisia eivätkä "dialektisia" vastakohtia. Mill piti kuitenkin pakkokeinojen puuttumista tai ainakin vähäistä määrää paljon tärkempänä kuin lakien muodollisdemokraattista syntyjärjestystä, vaikka taistelikin ikänsä demokratian laajentamiseksi ja mm. naisten äänioikeuden puolesta.

Julkaistu Kansan Äänessä 3/2012:

https://asiakas.kotisivukone.com/files/kansanaani.kotisivukone.com/kns3-12-1.pdf

Sen vastapuolen "antiemergentismin" asennoitumisesta täällä...:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/359981?Page=5#362703


1999276257af37dea42187e7355b0-orig.jpg



Kun ilmaantuu uudentyyppisiä olioita, ilmaantuu myös uudentyyppisiä objektiivisia lakeja:

http://www.tieteessatapahtuu.fi/997/kesk.htm#eme

Emergenssi merkitsee, että luonnonlait evoluoituvat
(Risto Koivula)

Tieteessä tapahtuu -lehdessä on käyty keskustelua emergenssin käsitteestä. On väitelty siitä, onko emergenssi episteeminen (tiedollinen, heikko e.) vaiko ontologinen (objektiivinen, vahva e.) käsite. Emergenssi on usein samaistettu efektiivisen teorian käsitteen kanssa, joka merkitsee karkeistettua kuvausta jostakin yleensä fysikaalisesta ilmiöjoukosta itse ilmiöiden säilyessä muuttumattomina.

Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 3/99 Kari Enqvist kiteyttää vastustajiensa vahvan emergenssin kannattajien perusväittämäksi Matti Kamppista lainaten seuraavan: 


"Korkeamman tason kuvaukset poimivat todellisuudesta uusia ominaisuuksia, joita alemmilta tasoilta ei löydy." 


Tämä lause on Enqvistin mukaan "manifestisti" epätosi.Tunnustaudun vahvan emer-genssin kannattajaksi, mutta en tunnista tästä lauseesta maailmankatsomukseni ydintä.


Ensinnäkin lause pelaa tarkasti ottaen kahdella eri tasolla, pragmaattisella ja ontolo-gisella: Kuvaukset koskevat aktuaalisesti havaittavissa, kokeellisen tutkimuksen ja teknologisen käytäntömme piirissä olevia ilmiöitä.Ilmaus "ei löydy" puolestaan lienee synonyymi suurin piirtein ilmaukselle "ei ole olemassa millään tasolla siitä riippumat-ta, saammeko seuraavien tuhannen vuoden aikanakaan objektiivisia mittaustuloksia kyseisen tason ilmiöistä".Jos lause oikaistaan muotoon "Korkeamman tason kuvauk- set poimivat todellisuudesta ilmiöitä, joita alemmilta tasoilta ei löydetä, niin ristiriita poistuu, mutta lausepa lakkaakin samalla olemasta manifestisti epätosi, vaikka sitten "ei löydetä" olisi futuuri.

Jos taas puhutaan ontologisella tasolla siitä, mitä objektiivisesti voisi tai ei voi olla to-dellisuudessa nykyisistä tiedostusmahdollisuuksistamme riippumatta, ei kuvauksien ominaisuuksilla voida paljoakaan todistaa. Mehän emme tiedä, millaisten analogioi-den avulla, millaista logiikkaa ja millaista integraalin määritelmää käyttäen ne ku-vaukset tapahtuvat sitten, kun nämä nykyisten havainto- ja kuvausmenetelmiemme ulkopuolella olevat ilmiöt ovat lopulta tulleet teknologisten ja siten myös kokeellisten käytäntöjemme piiriin, tai pikemminkin viimemainitut nousseet niiden kuvaamisen vaatimalle tasolle.

Tarkastellaan vaikkapa hiiliatomia, joka sijaitsee esimerkiksi selluloosamolekyylissä. Tämä sijainti, atomin suhteet molekyylin muihin osiin, "heijastuu" varmasti jollakin ta-valla tämän atomin elektronien todennäköisyyksissä tietyssä aika-avaruuden aluees- sa. Vasta jos meillä olisi myös näistä ohimenevistä, tilannekohtaisistakin objektiivi-sista todennäköisyyksistä tyhjentävät tiedot,atomitasolta integroimalla todella syntyisi sellumolekyylin eikä vain hiili- ym. atomien läjän, tai tärkkelysmolekyylin malli.

Hiili-, vety- ja happiatomit ovat kuitenkin aivan samoja kuin sanokaamme neljä mil-jardia vuotta sitten, jolloin maapallon alkuainekoostumus ja auringosta saama sätei-lyannos jo olivat suurin piirtein nykyisenlaisia. Miksi sitten silloin neljä miljardia vuot-ta sitten maapallolla ei ollut eikä voinutkaan olla selluloosamolekyylejä eikä ilmei-sesti myöskään sellaisia joidenkin hiiliatomien ohimeneviä, mutta objektiivisia ja lainalaisia piirteitä, jotka nyt seuraavat nimenomaan siitä, että atomit ovat selluloo-samolekyylin osina? Tarkasti ottaen nämä ominaisuudet periaatteessa taisivat olla jo silloinkin epäolennaisina mahdollisuuksina (jotka eivät toteudu) olemassa, mutta ne eivät olleet silloin lainalaisia, tietyssä kokonaisuudessa yleisiä (aina ilmeneviä), olennaisia (sen kokonaisuuden kehitykselle) ja välttämättömiä

Sellumolekyylin osana atomilla on ikäänkuin enemmän lainalaisia ominaisuuksia kuin vapaana avaruudessa, eivätkä kaikki nämä lait ole fysikaalisia, vaikkakaan niitä ei ole olemassa ilman fysikaalisen tason olemassaoloa. Ne eivät ole myöskään mitään "Herran henkeä", vaan objektiivisia, tajunnastamme ja teorioistamme riippu-mattomia ilmiöitä. Olemukseltaan ne ovat vuorovaikuttavien objektien kuvautumista toistensa muodollisissa ominaisuuksissa, heijastusta, informaatiota sen kirjaimelli-sessa merkityksessä,"sisäänmuovautumista". Se on objektiivista:esimerkiksi biologi- sen liikemuodon olemassaolo mahdollistaa luultavasti tuhansia kertoja suuremman kemiallisten yhdisteiden määrän olemassaolon Maan olosuhteissa kuin mitä ilman solua ja biologisia lakeja olisi mahdollista.Objektiivisina informatiiviset prosessit ovat periaatteessa empiirisesti testattavissa, kuten fysikaalisetkin.

Vaikuttaa siltä kuin emergenssissä ei lopulta pohjimmiltaan olisi sittenkään kysymys kuvauksista, vaan siitä, että luonnonlait evoluoituvat, kehittyvät: "alempi" taso toimii ikäänkuin kasvualustana "ylemmän" tason ilmiöille omaten näihin marginaalisia vai-kutuksia, jotka voivat olla suuriakin, mutta jotka eivät ilmennä niiden kehityslakeja li-sääntyvän informaatiopitoisuuden,heijastusmuotojen monimutkaistumisen suuntaan.

Vaikka integroiminen "syvemmältä" kuvaustasolta "pinnallisemmalle" vähentää ku-vauksen informaatiota, niin kehityksessä uudenlaisten lainalaisten kokonaisuuksien kuten solun ilmaantuminen lisää suunnattomasti itse luonnossa objektiivisesti esiin-tyviä informaatioprosesseja.Enqvistin terminologiassa tämä informaatio kuuluu ilmei- sesti kategorian reunaehdot piiriin. Reunaehdoilla olisi siis sitä terminologiaa käytet-täessä oletettava olevan itsenäinen kehitysmahdollisuus. Kuvauksien informaatiotar-ve bitteinä on sitten hieman eri asia, se on tämän saman asian eräs yhteiskunnallisesti välittynyt muoto.

Ilmiöt ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa niin osista kokonaisuuteen kuin päin-vastoinkin, kokonaisuudesta osiin. Kyse ei ole vain siitä, mitä kaikkea lainalaisesti on olemassa, vaan myös siitä,mikä taso on mihinkin ominaisuuksiin nähden määrää- vä. Tässä molekyyliesimerkissä se on ilmeisimmin solutaso, jossakin yhteiskuntatie-teellisessä esimerkissä puolestaan esimerkiksi kielipohjaisen kulttuurin taso.

Jos ei ole emergentti materialismi vailla filosofisia ongelmakysymyksiä, ei sitä ole taatusti reduktionismikaan. Reduktionismin perusmuoto ei ymmärtääkseni ole fysika-lismi, vaan biologismi. Vaikka kaikki biologinen edelleen muka redusoituisikin fysi-kaaliseen, emme koskaan voisi sellaista reduktiota tiedoissamme suorittaa, jos joh-donmukaisia reduktionisteja olisimme, koska logiikkamme ja matematiikkamme ja si-tä tietä fysiikkammekin viime kädessä olisivat muka ainakin joiltain osin perinnöllis-ten psyykkisten mallien prosessointia,ja sitä etäämpänä todellisuudesta,mitä kauem- pana ruokapöydän ym.välittömän kokemuksen maailmasta älyllinen aktiivisuutemme liikkuu. Sen opin mukaan kvanttikosmologiakin olisi, edelleen jos loogisia oltaisiin, humpuukia... Vai voitaisiinko reduktiossa ikäänkuin oikaista biologisen tason ohi?

Erittäin mielenkiintoista olisikin kuulla, miten Enqvist tämän reduktionismin perusris-tiriidan ratkaisee.Ja mitä hänen maailmankatsomuksensa mukaan perimmiltään ovat logiikka ja matematiikka, mistä johtuu niiden operaatioiden ennustuskyky fysikaalisten ilmiöiden maailmassa?

Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja tutkija Lappenrannan teknillisen korkeakoulun Konetekniikan osastolla.