Maailmassa, jossa verkostot ovat elintärkeitä, Peter Vesterbacka on kaikista kovin verkostoituja. Mutta kun hän puhuu, vastuu siirtyy kuulijoille.
 
Kuvat Jesse Auersalo

Harmaana marraskuisena maanantaina valkoinen BMW kiitää kohti Saloa. Etu-penkillä istuva monitoimimies Peter Vesterbacka on taas kerran matkalla varsinais-suomalaiseen pikkukaupunkiin kertomaan, miten Suomen koulutukseen, syntyvyyteen ja talouskasvuun liittyvät ongelmat ratkaistaan.

Autoa ajaa Vesterbackan kiinalainen frendi Long. Miehet ovat tunteneet kymmenisen vuotta ja suunnittelevat nyt tuovansa erään kiinalaisen autonvalmistajan pääkonttorin Suomeen.

Matkaan on lähdetty hetkeä aiemmin Senaatintorin laidalta. Aamulla Vesterbacka oli yhtiökumppaninsa Kustaa Valtosen kanssa Valtioneuvoston linnassa kertomassa ul-koministeriön väelle, miten Helsingin ja Tallinnan välinen junatunnelihanke etenee. Jos Vesterbackaa on uskominen, tunnelin rakentaminen toisi Suomeen 24000 henki- lötyövuoden edestä töitä ja nostaisi Suomen valtion bruttokansantuotetta jopa 7,4 prosentilla vuodessa rakentamisen ollessa huipussaan.

Ennen kuin kyyti on ehtinyt edes Lauttasaaren sillalle, Vesterbacka on jo kertonut ta-rinan muutaman kuukauden takaisesta matkastaan Vietnamiin. Reissussa hän sanoi miljoonakaupunki Da Nangin kaupunginjohtajalle tulleensa laittamaan maan koulu-tuksen uusiksi. Kun kaupunginjohtaja epäili,miten suomalainen liikemies voisi laittaa 100-miljoonaisen maan koulutuksen uusiksi, Vesterbacka kertoi, että hänellä ovat hommat jo paljon pidemmällä 1,4 miljardin asukkaan Kiinassa.

”Sanoin, että norsu pitää syödä pala kerrallaan”, Vesterbacka sanoo ja kääntyy kohti takapenkkiä. ”Ja täällä me syödään Da Nang -niminen pala ekana.”

Kaupunginjohtaja kuulemma innostui,ja nyt eräs Vesterbackan edustamista yrityksis- tä, Fun Academy, on ryhtynyt toteuttamaan suunnitelmaansa kouluttaa kaikki Vietnamin 6-vuotiaat päivä­kotilapset 12 viikkoa kestävässä astronauttiohjelmassa.

Ihan jees, Vesterbackalla on tapana sanoa.

51-vuotias Vesterbacka nousi maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen 2010-luvun alussa peliyhtiö Rovion markkinointijohtajana. Hän painatti käyntikorttiinsa tittelin ”Mighty Eagle” ja kulki punainen huppari päällään julistamassa vihaisten lintujen ilosano-maa. Hän siivitti Angry Birdsin jättimenestykseen ympäri maailmaa,poseerasi julkkis- ten ja vaikutusvaltaisten poliitikkojen kanssa valokuvissa ja nousi Time-lehden listal-la sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon maailmassa. Angry Birds henkilöi-tyi Vesterbackaan niin vahvasti, että jopa Time-lehti tituleerasi Vesterbackaa pelin kehittäjäksi. Todellisuudessa Vesterbacka tuli Roviolle vasta sen jälkeen, kun Angry Birds oli jo julkaistu.

 

 

Kaupparekisteritietojen perusteella Vesterbacka on mukana parinkymmenen yrityksen päätöksenteossa ja sen lisäksi neuvonantajana lukuisille muille.
 

Kun Vesterbacka lähti pelifirmasta vuonna 2016, hän sanoi siirtyvänsä isompien hankkeiden pariin, ”aiheuttamaan talouskasvua”. Punainen huppari jäi, mutta logot sen etumuksessa ovat vaihtuneet.Viime aikoina Vesterbacka on ollut esillä erityisesti junatunnelisuunnitelman vuoksi. Tunnelin hinnaksi on arvioitu 15 miljardia euroa, ja Vesterbackan yhtiö on jo solminut rahoituksesta esisopimuksen kiinalaisen rahoitus-yhtiön kanssa. Hän on myös lähtenyt edistämään jo kertaalleen kuopattua ja kiistel-tyä Jäämeren ratahanketta sekä uhonnut tuovansa Suomeen 150 000 ulkomaista opiskelijaa parissa vuodessa.Eikä tässä tietenkään vielä kaikki. Kaupparekisteritieto- jen perusteella Vesterbacka on mukana parinkymmenen yrityksen päätöksenteossa ja sen lisäksi neuvonantajana lukuisille muille.

Maailmassa, jossa verkostot ovat elintärkeitä, Vesterbacka on kaikkein kovin verkos-toituja. Niin antaa ymmärtää moni Vesterbackan tunteva.Ja sen kyllä huomaa Vester- backan kanssa jutellessakin.Pelkästään viitisen tuntia kestävällä edestakaisella mat- kalla Saloon hän pudottelee kymmeniä nimiä, jotka tavalla tai toisella – usein jonkin hauskan yhteensattuman kautta – liittyvät hänen projekteihinsa. Ministereitä, yritysjohtajia, viihdemaailman tähtiä.

Screenshot_2020-05-11%20Suomi%20on%20hyv

Vesterbackan entinen yhteistyökumppani, nykyään Microsoftilla työskentelevä Vesa-Matti Paananen sanoo Vesterbackan myös muistavan kaikki tapaamansa henkilöt.

Paanasella ei ole pitkään aikaan ollut yhteisiä projekteja Vesterbackan kanssa, mutta hän kuvailee tätä kuitenkin neroksi.
 

”Hänellä on visio, halu, energia ja kontaktit. Ei ihme, että asioita alkaa syntyä.”

Paananen perusti Vesterbackan kanssa 2000-luvun alkupuolella Mobile Monday -verkostoitumistapahtuman, joka on sittemmin levinnyt maailmalle. Paanasella ei ole pitkään aikaan ollut yhteisiä projekteja Vesterbackan kanssa, mutta hän kuvailee tätä kuitenkin neroksi.

”Nerouden kääntöpuoli on se, ettei tule tunnistetuksi omassa ajassaan”, Paananen sanoo.

Suomalaisessa kasvuyrittäjyysmaailmassa Vesterbackalla on tekijämiehen aura, eikä muillakaan nykyisillä ja entisillä yhteistyökumppaneilla tunnu olevan hänestä julkisesti kuin hyvää sanottavaa.

”Hän ajattelee todella isossa kuvassa ja perspektiivissä, sellaisessa, missä muut eivät uskalla. Sitä on mahtava seurata”, toteaa Tea Latvala, jonka puudildoja valmistavassa yrityksessä Vesterbacka on sijoittajana ja neuvonantajana.

”Peter on oikeastaan opettanut mulle,että joko tehdään täysillä tai ei tehdä ollenkaan. Hänessä on tiettyä positiivista hulluutta, joka on tosi inspiroivaa”, sanoo yrittäjä Helene Auramo, joka oli mukana perustamassa kasvuyritystapahtuma Slushia.

Koulutusyritys Edunationin toimitusjohtaja Tuomas Kauppinen puolestaan hehkuttaa Vesterbackan tapaa kohdata ihmisiä. Vesterbacka on sijoittaja ja neuvonantaja myös Edunationissa.

”Hänellä on aina aikaa kenelle tahansa, oli kyse sitten vaikutusvaltaisesta ministeris-tä tai nuoresta vietnamilaisesta lukiolaisesta. Hän on aina yhtä vakuuttava”, Kauppinen toteaa.

Suurelle yleisölle Vesterbacka tuli tutuksi 2010-luvun alussa Roviosta,mutta tek- nologia-alalla hänet tiedettiin jo paljon tätä ennen. 1990-luvun lopulla Vesterbacka työskenteli Suomessa kansainvälisen tietotekniikkajätti Hewlett-Packardin palveluk-sessa ja omien sanojensa mukaan rikkoi myyntiennätyksiä. Hän kertoo parhaana vuonnaan ylittäneensä myyntitavoitteensa 289 prosentilla, vaikka oli joukon nuorin. Vesterbackan ”hit rate” oli 100 prosenttia. ”Mä voitin kaikki kaupat.”

Vesterbacka huomattiin konsernin yläportaallakin,sillä hän onnistui konsernijohtajak- si vuonna 1999 tulleen Carly Fiorinan myötävaikutuksella luomaan yrityksen sisään Bazaar-nimisen kehitysyhteisön,jossa HP:n ulkopuoliset firmat saivat apua ja verkos- toja mobiililiiketoimintojensa kehittämiseen. Bazaarin järjestämässä pelikilpailussa Vesterbacka on aikanaan tutustunut myös Rovion perustajiin ja kannustanut heitä seuraamaan intohimoaan eli pelien tekemistä.

Paananen sanoo Vesterbackan näyttäneen HP:lla ”puku päällä kulkeneelta korpo-raatiohenkilöltä”, mutta olleen silti kuin startup-yrittäjä ison yrityksen sisällä. Hänen mielestään hyvän kuvan Vesterbackan myöhemmästäkin ajattelusta saa Bazaar-tiimin vuonna 2004 julkaisemasta kirjasesta Still not the big Bazaar Book. Siinä kerrotaan humoristiseen sävyyn, kuinka mobiiliekosysteemeitä johdetaan.

 

Paanasen mukaan Vesterbackalle on aina ollut ominaista halu näyttää keskisormea jäykille korporaatioille.
 

”Asenteemme saa kulmakarvat kohoamaan, käyttäytymisemme herättää kysymyksiä ja joskus ihmiset jopa paheksuvat meitä. Ja kyllä, joskus me suutumme siitä, miten suuryritykset toimivat”, kirjassa kirjoitetaan.

Paanasen mukaan Vesterbackalle on aina ollut ominaista halu näyttää keskisormea jäykille korporaatioille.

Myöskään auktoriteetteja ja hierarkioita Vesterbacka ei voi sietää. Automatkalla hän kertoo välikohtauksesta, joka johti hänen irtisanoutumiseensa HP:lta vuonna 2006. Vesterbackan mukaan eräs väliportaan pomo,”pieni,paska italialainen”, ryhtyi pomot- tamaan häntä tarpeettomalla tavalla eräässä puhelussa, johon osallistui muitakin ih-misiä.Vesterbacka kertoo soittaneensa puhelun jälkeen välittömästi esimiehelleen ja pyytäneensä irtisanomispaketin.

”Sanoin, että pitäkää tunkkinne, jos tällä asenteella aiotte manageerata.”

HP:n vuosiensa jälkeen Vesterbacka on ollut vapaa huseeraamaan oman mielensä mukaan hankkeissa, jotka häntä ovat kiinnostaneet. Hänellä ei ole pomoja, mutta ei hän oikeastaan ole pomo itsekään. Kunhan pitää huolen, että asiat etenevät ja ”ambitiotaso pysyy korkealla”.

HP:lta irtisanouduttuaan Vesterbacka oli jo tuttu hahmo Suomen kasvuyritys-piireissä. Eräs Vesterbackan pitkään tuntenut startup-vaikuttaja kuvailee, kuinka Vesterbacka kiersi kulunut nahkatakki päällään ahkerasti Helsingin verkostoitumistapahtumia, joi kaljaa ja jutteli ihmisten kanssa.

”Hän on sosiaalisesti erittäin lahjakas ja kova innostamaan ihmisiä”, lähde kuvailee.

Tällaisista kohtaamisista sai alkunsa myös kasvuyritystapahtuma Slush, joka järjestettiin ensimmäisen kerran marraskuussa 2008. Slushin perustamisesta liikkuu monenlaisia tarinoita. Kiistatonta on,ketkä ensimmäisen Slushin järjestelyissä olivat mukana. Näkemykset siitä,kuka ketäkin pyysi mukaan, kuitenkin eroavat.

 

Vesterbacka itse on julkisuudessa kertonut tarinaa, jonka mukaan Slush on syntynyt hänen ideastaan. Kaikki alkoi Vesterbackan Aalto-yliopiston opiskelijoille vuonna 2007 pitämästä luennosta, jossa hän kysyi, kuinka moni opiskelijoista aikoo ryhtyä yrittäjäksi. Vain kolme kättä 600:sta nousi. Silloin Vesterbacka omien sanojensa mukaan päätti, että asialle on tehtävä jotain.

Kolmen vuoden takaisessa Kauppalehden jutussa Vesterbacka ja hänen entinen yh-tiökumppaninsa Timo Airisto kertovat perustaneensa Slushin yhdessä ja sen jälkeen puhuneensa järjestelyihin mukaan nuoremman polven yrittäjät Kai Lemmetyn, Hele-ne Auramon ja Ville Vesterisen. (Imagelle Vesterbacka sanoo, ettei ole lukenut ky-seistä juttua. Hieman yllättäen hän myös kiistää jutun pääväitteen ja sanoo, ettei ole perustanut Slushia Timo Airiston kanssa. ”Timo oli vain juristina hoitamassa paperiduunit, että saatiin firma pystyyn.”)

Tuomas Vimman kirjoittamassa Enkeleitä ja yksisarvisia – Startup-Suomen tarina -kirjassa Slushin syntytarinaa kuvataan joka tapauksessa eri tavalla.

”Alkuvaiheen aktiivisia järjestäjiä olivat Lemmetty, Auramo ja Vesterinen, jotka pai-noivat ympäripyöreitä päiviä saadakseen tapahtuman kasaan.Ulkomailla paljon mat- kustavan Vesterbackan sekä hänen mukanaan joukkoon tuoman juristiystävänsä Ti-mo Airiston roolit olivat ensimmäisenä vuonna vähäisemmät,joskin kiistatonta lienee, että nimenomaan Vesterbackan kontakteilla saatiin tilaisuuteen hankittua nimekkäitä puhujia”, kirjassa kerrotaan.

Kirjan mukaan Vesterbacka ja Airisto perustivat Slushin rahaliikenteen pyörittämistä varten osakeyhtiön muilta mukana olleilta salaa. Tämä puolestaan ”tulehdutti perus-tajien välit ja aiheutti Auramon,Vesterisen ja Lemmetyn vetäytymisen hankkeesta he- ti ensimmäisen Slushin jälkeen.He eivät halunneet silloin pestä likapyykkiä julkises-ti, koska he pelkäsivät vahingoittavansa koko startup-alalle tärkeää tapahtumaa, jonka eteen he olivat tehneet kovasti töitä.”

Vesterbacka itse sanoo, että osakeyhtiötä ei perustettu keneltäkään salassa, eikä hän muista asiaan liittyneen mitään kärhämää.

Airisto puolestaan toteaa, että osakeyhtiön perustaminen oli käytännön toimi, koska esimerkiksi ensimmäistä Slushia varten vuokratun Korjaamon tiloja ei olisi vuokrattu yksityishenkilöille. Airisto sanoo sekä hänen että Vesterbackan sijoittaneen ensim-mäisen vuoden Slushiin omia rahojaan ja alleviivaa, että osakeyhtiön tarkoituksena ei ollut missään vaiheessa tuottaa henkilökohtaista voittoa omistajilleen. Ensimmäi-sen Slushin jälkeen Airisto ja Vesterbacka tarjosivat Airiston mukaan myös kolmelle muulle perustajalle mahdollisuutta lähteä tasaosuuksilla yrityksen osakkaiksi, mutta nämä kieltäytyivät eri syistä.

Muut asianosaiset ovat edelleen melko haluttomia puhumaan asiasta. Vesterinen kieltäytyi tätä juttua varten esitetystä haastattelupyynnöstä ja Vesterbackasta muuten positiiviseen sävyyn puhunut Auramo ei halunnut kommentoida Slushin perustami-seen liittyviä asioita. ”Enemmän kertoo se, että olen edelleen Peterin kanssa tekemisissä”, Auramo sanoo.

Kai Lemmetty kuitenkin toteaa Tuomas Vimman kirjassa esitetyn kuvauksen tapahtumien kulusta pitävän suunnilleen paikkansa. Hän itse tosin oli mukana vielä toisenkin Slushin järjestelyissä.

Lemmetyn mukaan Vesterbackalle kaavailtiin alun perin Slushissa roolia paneeli-keskustelun vetäjänä, koska hänen kontaktiensa kautta tapahtumaan oli mahdollista saada vaikutusvaltaista väkeä.

”Tiesimme Peterin lähtevän mukaan, koska se aina innostuu ja tuntee kaikki.”

Vesterbacka itse sanoo muistavansa lounaan, jossa Lemmetty pyysi häntä mukaan ”developer-eventiin”. Vesterbackan mukaan hän heitti saman tien pöytään jo pitkään suunnittelemansa brändin ja nimen Slush, joka viittaa Suomen marraskuiseen synkkyyteen ja loskaan.

Joka tapauksessa on selvää, että Vesterbackan rooli Slushin synnyssä oli ennen kaikkea visiointi ja ihmisten yhdistäminen.
 

Tätäkään Lemmetty ei suoraan allekirjoita. Hän muistelee, että nimen on saattanut keksiä myös hänen silloinen yhtiökumppaninsa – tai sitten joku muu.

”Nimen keksijäehdokkaita on monia, mutta minä sitä en ainakaan keksinyt. En edes tiennyt, mitä slush tarkoittaa”, Lemmetty sanoo.

Joka tapauksessa on selvää, että Vesterbackan rooli Slushin synnyssä oli ennen kaikkea visiointi ja ihmisten yhdistäminen.

”Peter löysi isot nimet, joita voitiin hyödyntää markkinointi­materiaaleissakin”, Lemmetty kuvailee. ”Kun asioita alkaa tapahtua, hän menee jo seuraavaan ideaan.”

Se ei silti Lemmetyn mukaan tarkoita, että Vesterbacka jättäisi asioita kesken. Hän arvioi, että luonteensa vuoksi Vesterbacka ei välttämättä itse huomaa joutuvansa konflikteihin, ja sitten kun hän joutuu, hän ei osaa pestä pyykkiä kovin hyvin.

”Rapatessa roiskuu.”

Marraskuun 19. päivänä vuonna 2014 Vesterbacka piti Messukeskuksessa jär-jestetyn Slushin ”Silver stagella” 12-minuuttisen ”Lightning talkin”. Puheen alaotsikko kertoi, mitä tuleman piti: ”Mikään ei ole mahdotonta ja miksi tavoitteet pitää aina asettaa mahdollisimman korkealle”.

Oli kaksipäiväiseksi paisuneen kasvuyritystapahtuman toinen päivä. Katsomossa tu-hannet ihmiset kuuntelivat, mitä peliyhtiö Rovion hymyilevillä kasvoilla tällä kertaa oli sanottavaa. Ympäristö oli Vesterbackalle tuttu – olihan hän ollut Slushissa mukana joka vuosi sen perustamisesta lähtien.

Nyt lavalla Vesterbacka hehkutti, kuinka Slushista oli tullut seitsemässä vuodessa maailman suurin ja paras kasvuyritystapahtuma. Ensimmäisessä Slushissa yleisöä oli ollut muutama sata. Kukaan ei olisi uskonut, että jonain päivänä Slush vetäisi 14 000 ihmistä.

Samoin oli käynyt Rovion kanssa. Yhtiö oli vuosien ajan hakannut päätään seinään ja tehnyt 50 epäonnistunutta peliä ennen Angry Birdsiä,josta tuli maailman suosituin. Vesterbacka oli ollut mukana tässäkin menestystarinassa.

Hän avasi Angry Birds -hupparinsa vetoketjun ja vilautti sen alla ollutta t-paitaa. Iron Danger, paidassa luki.
 

Sitten Vesterbacka palasi uutiseen, joka oli julkistettu hetkeä aiemmin. Hän avasi Angry Birds -hupparinsa vetoketjun ja vilautti sen alla ollutta t-paitaa. Iron Danger, paidassa luki.

Vesterbacka kertoi, että kyse on Kalevalaan pohjautuvasta elokuvatrilogiasta, jonka ensimmäinen osa julkaistaisiin kolmen vuoden kuluttua, samana vuonna kuin Suomi täyttää 100 vuotta. Puheesta sai kuvan, että kyse oli Suomen suurimpien pelifirmojen yhteishankkeesta.

”Meillä on ollut 150 ihmistä Roviolta ja Supercelliltä tekemässä tätä projektia vapaa-ajallaan. Se on esimerkki intohimosta tehdä siistejä asioita, joita näissä yrityksissä on”, Vesterbacka julisti.

”Me teemme täällä jo planeetan parhaat pelit. Nyt teemme muutaman elokuvan ja saa nähdä, ovatko nekin maailman parhaita.”

Vesterbackan puheet olivat suuria ja kunnianhimoisia, kuten tapana on. Niidenhän oli tarkoitus osoittaa, että kaikki on mahdollista, kun vain tavoitteet asetetaan riittävän korkealle.

 

Jo seuraavana päivänä Vesterbackan puheita kuitenkin pehmenneltiin medias-sa. Sekä Rovio että Supercell irtisanoutuivat elokuvahankkeesta ja totesivat, että eivät ole tuottamassa Kalevala-elokuvaa.

Iron Danger oli silloisen Rovion työntekijän Sami Timosen projekti. Timonen sanoi Helsingin Sanomien Nyt-liitteen haastattelussa toukokuussa 2018,että Vesterbackan heittämä luku elokuvaprojektin parissa työskennelleiden Supercellin ja Rovion työn-tekijöiden määrästä oli vedetty hatusta. Elokuvatraileri oli kyllä kuvattu vapaaehtois-voimin yhden viikonlopun aikana, mutta esimerkiksi elokuvakäsikirjoitusta, tuotanto-yhtiötä, ohjaajaa tai rahoitusta ei ollut. Ajatuksena oli vain esitellä traileri Slushissa ja katsoa mitä tapahtuu.

Vesterbacka kuitenkin kuorrutti tarinaa niin, että se lähti omille kierroksilleen, eikä Timonen pystynyt enää oikomaan kansainvälistä mediaa myöten levinneitä juttuja peliyhtiöiden tekemästä elokuvatrilogiasta.

”Peter on hyvä nostamaan juttuja ylös, mutta aivan täysi uutis­ankkahan se oli”, Timo-nen sanoi Helsingin Sanomille. (Image ei tavoittanut Timosta kommentoimaan asiaa tätä juttua varten. Hänen perustamansa Action Squad Studios tekee parhaillaan Iron Danger -nimistä peliä, joka on ilmeisesti tarkoitus julkaista alkuvuodesta 2020.)

 

Vesterbacka kuitenkin seisoo edelleen sen takana, mitä Slushin lavalla vuonna 2014 sanoi.

”Suunnitteilla oli elokuva, peli ja sarjakuva”, Vesterbacka sanoo. ”Mua pyydettiin mukaan tekemään markkinointihommaa. Ja niin mä teinkin.”

Vesterbacka kertoo Slush-puheensa jälkeen vielä esitelleensä Timosen ja erään toi-sen projektissa mukana olleen roviolaisen kiinalaisille sijoittajille, ja silloin oli hänen mukaansa kyse nimenomaan elokuvahankkeesta. Vesterbacka vaikuttaa aidosti närkästyneeltä siitä, jos ”historiaa keksitään uudelleen”. Hän lisää myös, että hänen mielestään elokuvatrilogia olisi edelleen tehtävissä, jos vain halua siihen olisi.

Iron Danger -tapaus on sinällään harmiton mutta kertoo paljon Vesterbackan toimin-tatavasta. Hän ei pelkää julistaa tuhansien ihmisten edessä olevansa mukana ”Star Warsia suuremmassa” elokuvatrilogiassa, vaikka edes alustavaa rahoitusta hankkeelle ei ole kasassa.

Suuri yleisökin ymmärtää, että tietynlainen uho ja yltiöoptimistiset tavoitteet kuuluvat kasvuyrittäjien pirtaan.
 

Yhteiskunnallisesti ei ole ollut suurta merkitystä, kuinka isoja latauslukuja hän on vaikkapa Angry Birdsille ennakoinut. Suuri yleisökin ymmärtää, että tietynlainen uho ja yltiöoptimistiset tavoitteet kuuluvat kasvuyrittäjien pirtaan. Mutta nyt Vesterbacka on mukana myös hankkeissa, jotka kytkeytyvät vahvasti yhteiskunnan rakenteisiin. Byrokratiaa vihaavan startup-pöhisijän ja jähmeän julkisen vallan välisiltä törmäyksiltä ei ole vältytty.

Mobiilipeliä kun voi myydä kuluttajille miljardeja kertoja kysymättä lupaa keneltä-kään, mutta kymmeniätuhansia opiskelijoita ei voi tuoda korkeakouluihin kysymättä kouluilta itseltään, sopiiko se niille. Eikä Suomenlahden pohjaan voi kaivaa sadan kilometrin mittaista tunnelia ilman Suomen ja Viron valtioiden lupia.

Kun käy läpi Vesterbackan vuosien varrella lausumia kommentteja, herää paljon kysymyksiä. Voiko hänen heittämiinsä isoihin lukuihin ja päivämääriin luottaa, vai ovatko ne vain markkinahypeä ja julkisuuskikkoja?

 

Pari vuotta sitten Vesterbacka kiersi ahkerasti Suomea kertomassa, kuinka hä-nen edustamansa koulutusyhtiö Edunation aikoo kahdessa vuodessa tuoda Suo-meen 150 000 opiskelijaa lähinnä Aasiasta. Esimerkiksi huhtikuussa 2018 Vester-backa kumppaneineen julisti jyväskyläläisen Keskisuomalainen-lehden pääuutises-sa tuovansa kaupunkiin kahdessa vuodessa 10 000 uutta ulkomaista opiskelijaa, rakennuttavansa uusia opiskelija-asuntoja ja perustavansa jopa kymmenien miljoonien eurojen rahaston keskisuomalaisten startup-yritysten kehittämiseen.

Kun lehti saman vuoden joulukuussa kysyi, mitä hankkeille kuuluu, selvisi, että Edunation ei ollut päässyt sopimukseen paikallisten korkeakoulujen eli Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) ja Jyväskylän yliopiston kanssa. Näin ollen yksikään Vesterbackan lupaamista tavoitteista ei ollut edennyt puheita pidemmälle.

Imagen tietojen mukaan esimerkiksi JAMK:n edustajat tapasivat Edunationin edusta-jia vain yhden kerran, jonka jälkeen JAMK ilmoitti, ettei ole kiinnostunut yhteistyöstä. Ammattikorkeakoululla ei missään vaiheessa ollut edes alustavaa sopimusta opiskelijatuonnista Edunationin kanssa.

Vesterbacka näyttää tulkinneen tilannetta melko laveasti. Keskisuomalaisen alkupe-räistä juttua seuranneena päivänä Yle kertoi Poriin suunnitteilla olevasta robotiikka-kampuksesta. Tuossa jutussa Vesterbacka väitti, että Edunationilla on sopimus ulkomaisten opiskelijoiden tuomisesta myös Jyväskylässä.

Tätä juttua varten tehdyssä haastattelussa Vesterbacka antaa kuitenkin myös ymmärtää, että neuvottelut jyväskyläläisten korkeakoulujen kanssa ovat jatkuneet keväästä 2018 saakka. Imagen tietojen mukaan tämäkään ei pidä paikkaansa.

Samaisessa Ylen artikkelissa joidenkin korkeakoulujen ja Opetushallituksen edusta-jat sanovat, että 150 000 ulkomaalaisen opiskelijan tuominen Suomeen kahdessa vuodessa ei ole realistista. Salon-matkalla Vesterbacka viittaa kyseiseen juttuun ja antaa ymmärtää Ylen ja muun ”establishmentin” olevan valjastettu tällä tavoin todistelemaan, että hänen tavoitteensa eivät voi toteutua.

Mutta nyt auto on saapunut Saloon ja Vesterbackalla on iloisia uutisia kerrottavanaan.
 

Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että Vesterbackan edustamalla Edunatio-nilla on sopimuksia opiskelijatuonnista useissa muissa korkeakoulukaupungeissa paitsi Jyväskylässä. Ulkomaalaisten opiskelijoiden saaminen Suomeen on kuitenkin takkuillut, koska maahantuloviranomaiset ovat myöntänet opiskelijoille nihkeästi oleskelulupia. Esimerkiksi Salon IoT Campuksella toimivassa Turun ammattikorkea- koulun toimipisteessä piti tänä vuonna aloittaa pääosin nepalilaisista koostuva 30 opiskelijan ryhmä. Heistä vain yksi sai oleskeluluvan.

Mutta nyt auto on saapunut Saloon ja Vesterbackalla on iloisia uutisia kerrottavanaan.

 

Neljä pukumiestä istuu rivissä Turun ammattikorkeakoulun Salon toimipisteen neuvotteluhuoneessa. Heidän keskellään punaisessa hupparissaan, punaisissa tennareissaan ja hiukset pystyssä rennosti tuoliinsa nojailee Vesterbacka. Hän hörppii hyväntuulisena kahvia mutta näyttää vielä hieman väsyneeltä maattuaan edellisen viikonlopun flunssan kourissa kotona.

Salon kaupunginjohtaja Lauri Inna toivottaa median ja muut paikallaolijat tervetul-leeksi ”tähän upeaan tilaisuuteen”. Tiedotustilaisuuden anti on seuraava: Saloon nyt saapunut kahdeksan intialaista opiskelijaa.Viiden muun oleskelupa-asiat ovat etene- mässä hyvää vauhtia, ja he tekevät jo etäopintoja kotimaissaan ennen kuin tulevat Saloon. Näiden lisäksi parikymmentä opiskelijaa on ”putkessa”. Ensi vuoden aikana ulkomaalaisia opiskelijoita saatetaan saada Saloon jopa sata, jos kaikki menee hyvin.

Ja kuten odottaa sopii, tiedotustilaisuuden suurimman huomion kaappaa ja suorimmat puheenvuorot käyttää Vesterbacka.

Hän tylyttää Migrin (Maahanmuuttovirasto) oleskelulupa­prosessia, kuvaa Suomen Vietnamin-suurlähestystössä olevaa kolmen kuukauden maahantulohaastattelujo-noa ”kreisiksi pullonkaulaksi” ja pitää Suomen kannalta kriittisenä, että isoja lukukausimaksuja maksavat opiskelijat saadaan maahan mahdollisimman nopeasti.

”Muuten loppuu kasvu ja sitten voi sammuttaa valot”, hän julistaa.

Vesterbacka punaisessa hupparissaan harmaapukuisten miesten rivissä on huomio-talouden kuva. Totta kai kaikki ovat kiinnostuneimpia suorasuusta, joka erottuu jou-kosta ja maalaa leveimmällä pensselillä.Suomi painii laskevan syntyvyyden, väestön ikääntymisen ja pahenevan työvoimapulan kanssa. Tarvitaan oljenkorsia, joihin tart-tua. Ei ihme, että niin moni haluaa hypätä Vesterbackan kelkkaan. Hän juttelee ystä-vällisesti kaikille, lupaa suuria ja potkii eteenpäin, jos homma ei etene tarpeeksi nopeasti.

Vesterbacka on kertonut keksineensä 150 000 ulkomaisen opiskelijan tavoitteen siitä, että väkilukuun suhteutettuna se olisi enemmän kuin Australiassa, joka on tällä hetkellä ykkösenä ulkomaalaisten opiskelijoiden määrällä mitattuna.

Korkeakoulut voittavat, kaupungit voittavat, ja lopulta myös Suomen kansa voittaa. Niin Vesterbacka ajattelee.
 

”Tässähän on sellainen juttu, että Suomella tai yksittäisillä kouluilla ei ole tavoitteita”, Vesterbacka sanoo paluumatkalla autossa. ”Ei maaliin voi päästä, jos ei tiedetä, mikä maali on.”

Niinpä Suomen korkeakoulujen tavoitteen on asettanut Peter Vesterbacka. Miksi tavoitella vähempää, kun voi olla maailman paras? Korkeakoulut voittavat, kaupungit voittavat, ja lopulta myös Suomen kansa voittaa. Niin Vesterbacka ajattelee.

 

Ehkä jopa koulutustuontia enemmän Vesterbacka on viime aikoina ollut otsi-koissa tunnelihankkeen vuoksi.Lukuisissa tviiteissään ja kommenteissaan Vester- backa esiintyy julkisen keskustelun – ylipäänsä keskustelun – puolustajana. Mutta mikä tahansa keskustelu hänelle ei käy.

Tämän vuoden keväällä Uudenmaan liitto julkaisi sivuillaan kolme blogikirjoitusta, jotka liittyivät Helsinki–Tallinna-tunneliin. Uudenmaan liiton johtavana asiantuntijana työskennellyt Olli Keinänen arvioi kirjoituksissaan Vesterbackan ja hänen yhtiö-kumppaninsa Kustaa Valtosen perustaman Finest Bay Area Development -yhtiön tunnelihankkeen laskelmia ja riskejä.

Imagelle Keinänen kertoo ihmetelleensä, miksi tunnelihankkeeseen liittyvä julkisuus näytti lähinnä startup-hengen ihastelulta ja Vesterbacka hallitsi tunnelista käytävää keskustelua lähes yksin. Siksi hän halusi herättää laajempaakin keskustelua aiheesta.

Kirje Vesterbackan asianajajilta saapui Uudenmaan liittoon 14. toukokuuta. Siinä vaadittiin Keinäsen kirjoitusten poistamista liiton sivuilta, koska Vesterbackan ja kumppanien mielestä niissä esitettiin virheellisiä ja kiistanalaisia väitteitä hankkees-ta. Maakuntajohtaja Ossi Savolainen suostui kirjoitusten poistamiseen varovaisuus-syistä, koska tunneliasiaakin koskevan maakuntakaavan valmistelu oli herkässä vaiheessa, eikä Savolainen halunnut viivästyttää asiaa mahdollisilla valituksilla.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt Vesterbackalle.Hänen asianajajansa tekivät kirjoituksis-ta kantelun myös eduskunnan oikeusasiamiehelle. Image sai kanteluun liittyvät asia-kirjat oikeusasiamiehen kirjaamosta marraskuun alkupuolella. Niistä selviää, että Vesterbackan yhtiö väittää Uudenmaan liiton rikkoneen hyvän hallinnon periaatteita, koska sen sivuilla julkaistuissa blogiteksteissä otetaan kantaa kaavoituksessa vireil-lä oleviin rautatielinjauksiin. Kantelun mukaan sekä Keinänen että esimerkiksi hänen blogikirjoitustaan mainostaneista tviiteistään tykänneet Uudenmaan liiton virkamiehet olisivat esteellisiä osallistumaan maakuntakaavoitustyöhön.
 

Kesäkuun 19. päivänä Vesterbackan lakimiehet lähettivät kanteluun kiireellisen täy-dennyksen, jonka perusteella ”Uudenmaan liittoa olisi viivytyksettä ojennettava pa-lauttamaan toimintansa viranomaiselta edellytettävällä tavalla neutraaliksi ja puolu-eettomaksi”. Kantelun täydennyksen mukaan Uudenmaan liitto on antanut yksipuo-lista ja harhaanjohtavaa tietoa siitä, mitkä tahot kannattavat Helsingin keskustan ja Pasilan kautta vedettävää tunnelilinjausta. (Vesterbackan yhtiö kannattaa lähtökoh-taisesti Espoosta lähtevää linjausta sekä sitä, että maakuntakaavaan jätettäisiin va-raus myös muille tunnelilinjauksille,jotta niiden toteutusmahdollisuuksia voitaisiin tar- vittaessa selvittää tarkemmin.) Täydennyksen mukaan Uudenmaan liitto on viestin-nässään muun muassa väittänyt ympäristöministeriön puoltavan Helsingin keskus-tan kautta kulkevaa linjausta, vaikka tosiasiassa ministeriö on puoltanut vain yhden linjauksen tekemistä nimeämättä tarkemmin, mistä sen pitäisi kulkea.

Vastauksessaan oikeusasiamiehelle Uudenmaan liitto kiistää, että sen viestintä olisi ollut yksipuolista ja toteaa, että blogien kirjoittaja Keinänen on tekstit kirjoittaessaan ollut jo osa-aikaeläkkeellä, eikä millään tavoin ole osallistunut päätökseen maakun-takaavasta. Lisäksi kirjoitukset on julkaistu vasta sen jälkeen, kun Uudenmaan maa-kuntahallitus on tehnyt oman päätöksensä kannattaa vain Helsingin keskustan kaut-ta kulkevaa tunnelia. Siksi asianomaisten virkamiesten on liiton mielestä voitava käy-dä keskustelua ja lausua mielipiteitään asiasta myös julkisuudessa. Virheelliset sa-namuodot tunnelilinjauksiin liittyvässä viestinnässä Uudenmaan liitto on puolestaan oikaissut elokuussa.

Marraskuun lopulla kantelu oli edelleen käsiteltävänä eduskunnan oikeusasiamie-hen virastossa. Esittelijäneuvos Ulla-Maija Lindströmin mukaan ratkaisua ei ehditä tehdä vuoden 2019 puolella.

Jos apulaisoikeusasiamies lopulta katsoo asiassa olevan aihetta moitteeseen, hän voi Lindströmin mukaan esimerkiksi saattaa käsityksensä menettelyn virheellisyy-destä Uudenmaan liiton tietoon tai antaa huomautuksen lainvastaisesta menettelystä vastaisen varalle.

”Vakavissa tilanteissa oikeusasiamies voi harkita syytteen nostamista, mutta kynnys siihen on korkea”, Lindström toteaa.

Hän ei kuitenkaan voi ennen asian tarkempaa tutkimista arvioida, onko toimenpiteisiin aihetta tässä nimenomaisessa tapauksessa.

 

Vesterbacka on edistänyt tunnelihanketta samaan tapaan kuin muitakin projek-tejaan vuosien varrella: lyönyt pöytään aggressiivisen aikataulun ja tiukat tavoitteet ja vasta sen jälkeen ryhtynyt selvittämään,miten tavoitteisiin voisi julkisen päätöksen- teon puitteissa päästä. Finest Bay Area Development on esimerkiksi myynyt jo 100 euron hintaisia edestakaisia junalippuja matkoille, jotka yhtiön mukaan starttaavat tunnelissa jouluaattona vuonna 2024.

Ilman poliittisia päätöksiä tunnelia ei rakenna kukaan – ei edes Vesterbacka.

Vesterbacka ei ole perääntynyt aikataulusta päivääkään, vaikka hänen suunnitelmi-aan vastaan näyttävät olevan sekä Uudenmaan maakuntahallitus että esimerkiksi virolaiset politiikot, jotka eivät ole olleet kovin suopeita yksityiselle tunnelihankkeelle. Ilman poliittisia päätöksiä tunnelia ei rakenna kukaan – ei edes Vesterbacka.

Teknisesti tunnelin rakentaminen viidessä vuodessa saattaisi toki olla mahdollista, arvioi kalliorakentamisen emeritusprofessori Pekka Särkkä.

”Mutta se edellyttää, että kaikki menee ihan nappiin, eikä mitään odottamatonta tapahdu. Oma kokemukseni on se, että hyvin harvoin kaikki asiat menevät nappiin”, Särkkä sanoo.

Käytännössä aikataulu siis olisi mahdollinen, jos rakentamaan päästäisiin nyt. Mutta on vielä valtavan pitkä matka siihen, että tarvittavat linjaukset tehdään, mahdolliset valitukset saadaan käsiteltyä, rakennuslupa saadaan vireille ja käsiteltyä ja rakentamiseen tarvittavat välineet hankittua.

Särkän mukan pelkästään tunnelin louhimiseen tarvittavien TBM-porauslaitteiden toimittamiseen kuluu jopa 1–2 vuotta ja niiden asentamiseen paikoilleen kuukausia. (Vesterbackan mukaan tunnelihankkeessa mukana oleva kiinalaisyritys CREC pystyy tosin tarvittaessa toimittamaan poria kolmessa kuukaudessa.)

”Isot rakennushankkeet ovat vähän samanlaisia kuin 1 500 metrin juoksu: ensin juostaan niin lujaa kuin päästään ja sitten niin lujaa kuin jaksetaan”, Särkkä sanoo.

 

 

Nyt Vesterbacka on ehättänyt Salosta Helsingin Annankadulla kattohuoneis-tossa sijaitseviin viestintätoimisto Republicin tiloihin. Kymmenen minuutin kulut-tua alkaa Salibandyliigan brändityöryhmän kokous, jossa tarkoituksena on miettiä, miten suomalaista salibandya voisi viedä maailmalle. Vesterbacka on istunut liigan hallituksessa vuodesta 2018 ja on tietysti suurimpia arkkitehtejä kansainvälistymishankkeen takana.

Mutta ennen salibandykokousta Vesterbacka ehtii vielä ladata täyslaidallisen poliitik-kojen ja virkamiesten päälle. Hänen mukaansa Uudenmaan liitto ja muutkin tunneli-asiasta päättävät ovat korruptoitunutta establishmentia. Hän sanoo kestävänsä kyllä kritiikin ja kriittisen keskustelun, mutta raja menee siinä, jos viranomainen valitsee etukäteen puolensa, joka on Vesterbackan näkökulmasta tietysti väärä.

 

Jos maakuntakaavaan sisällytetty tunnelilinjaus lopulta tehdään vain Helsingin keskustan ja Pasilan kautta, Vesterbackalla on yksinkertainen keino toimia:

”Sitten valitetaan.”

 

Julkisuuden perusteella ja myös kasvotusten tavatessa Vesterbacka vaikuttaa pääosin rennolta, hyväntuuliselta ja hyväntahtoiselta, joskin myös äkkipikaiselta luonteelta. Hän ei aina peittele ärtymystään ja tunteenpurkauksiaan. Esimerkiksi en-nen viime vuoden joulua Vesterbacka tölvi Twitterissä Helsingin pormestaria Jan Va-paavuorta. Vesterbackan esittelytekstissä luki tuolloin ilmeisesti viikkojen ajan: ”For-merly Mighty Eagle at Angry Birds, founder of Slush and MobileMonday, the one with the balls;-) Used to believe in Finnish democracy until @Vapaavuori…”

Todennäköisesti Vesterbacka oli suuttunut siitä, että Vapaavuori ei varauksettomasti kannattanut hänen tunnelihankettaan. Kun Ilta-Sanomat otti yhteyttä Vesterbackaan ja kysyi tekstistä, hän poisti sen ilman kummempia selityksiä.

Tätä juttua varten tehdyssä haastattelussa Vesterbacka väittää reaktionsa syyksi si-tä, että Vapaavuori on ”mustamaalannut ja puukottanut häntä selkään” tunnelihank-keeseen liittyvissä keskusteluissa. ”Minusta on hieman outoa, kun pitää jälkikäteen selitellä Viron pääministerille ja muille, että kuka tämä tyyppi on”, Vesterbacka sanoo Vapaavuoresta.

Samantyylinen outous nähtiin maaliskuussa 2018, kun Vesterbacka tviittasi: ”Great #slushtokyo18 event :) Nothing to do with Ilkka Kivimäki who is not a friend of mine and not to be trusted.”

Kivimäki on pitkän linjan yrittäjä ja sijoittaja, joka on ollut esimerkiksi Slushin tausta-joukoissa vuodesta 2011 lähtien. Hän ei halunnut antaa haastattelua tätä juttua varten.

Asian taustoja tuntevan sisäpiirilähteen mukaan Vesterbacka suuttui Kivimäelle ja monelle muulle sen jälkeen, kun häntä ei enää kesällä 2017 valittu Slushin hallituk-seen. Lähteen mukaan Slushia järjestävät ihmiset olivat kyllästyneitä siihen, kuinka Vesterbacka julkisuudessa ”boostasi egoaan ja ilmoitti järjestävänsä ja mahdollistavansa kaiken Slushissa”.

Sisäpiirilähteen mukaan ainakin osa kieltäytymisistä johtunee siitä, että Vesterbackaa ei haluta suututtaa.

 

Kenties osin tästä syystä moni tätä juttua varten tavoiteltu ihminen kieltäytyi haastat-telusta ennen kuin ehti edes kuulla aiheeseen liittyviä kysymyksiä.Lisäksi pari henki- löä vastasi ensin haastattelupyyntöön myöntävästi mutta tuli katumapäälle ennen varsinaista haastattelua. Sisäpiirilähteen mukaan ainakin osa kieltäytymisistä johtunee siitä, että Vesterbackaa ei haluta suututtaa.

”Ja lisäksi ne eivät halua, että se sekoaa ja alkaa käydä sotaa kaikkia vastaan.”

Vesterbacka sanoo, ettei tule toimeen Kivimäen kanssa. Muiden kanssa hänellä ei tietääkseen ole riitoja. Hän ei pidä itseään herkkähipiäisenä mutta sanoo rajojensa menevän siinä, jos hänen selkänsä takana toimitaan salaa.

”Mutta joo, ei ole kaikkein fiksuin tapa kommunikoida tuolla tavalla. Siinä pitää katsoa peiliin.”

 

Vaikka Vesterbackan tyylistä voi olla montaa mieltä, on myös helppo ymmärtää, miksi hän onnistuu innostamaan ympärillään olevia ihmisiä. Vesterbacka vaikutti aidosti kiinnostuneelta esimerkiksi Saloon tulleiden intialaisopiskelijoiden tilanteesta ja jutteli heidän kanssaan vähintään yhtä kauan kuin kaupungin napamiesten kanssa.

Vanhoihin asioihin liittyviä yksityiskohtia hän ei ilmiselvästi haluaisi käydä läpi kovin tiheällä kammalla. Hänhän on ennemmin suurien linjojen mies.

 

Tunteja kestäneen haastattelusession aikana Vesterbacka ei kertaakaan vaikuta kiireiseltä tai hoida muita bisneksiään vaan keskittyy kysymyksiin ja vastailee niihin melko avoimesti, joskin rönsyilevästi. Usein hänellä on konkretian sijaan tapana joh-dattaa vastaus jonkin aasinsillan kautta pois aiheesta tai niin kauas taustoihin, että alkuperäinen kysymys unohtuu. Kriittiset kysymykset selvästi ärsyttävät Vesterbac-kaa, mutta toisaalta hän vaikuttaa myös ymmärtävän, että ihmiset saattavat nähdä eri tilanteita eri tavalla. Vanhoihin asioihin liittyviä yksityiskohtia hän ei ilmiselvästi halu-aisi käydä läpi kovin tiheällä kammalla. Hänhän on ennemmin suurien linjojen mies.

 Vesterbackassa ei ole ylimielistä miljonääriöykkäriä, vaan ennemmin porilaista ka-dunmiestä, joka on innoissaan vähän kaikesta. Moni tätä juttua varten haastateltu ih-minen arvioi, että esimerkiksi raha ei ole Vesterbackalle minkäänlainen motivaattori, ennemmin hänen projekteissaan on kyse aidosta halusta auttaa ihmisiä ja Suomen kansantaloutta.

 

Salon-matkalla Vesterbacka sanoo, ettei ole koskaan erityisesti analysoinut tekemi-siään tai jaksanut pohtia, mihin hankkeisiin lähtee mukaan. Jos hän jostakin innos-tuu, hän lähtee tekemään täysillä. Alkuhötäkässä ei mietitä, onko tunnelihankkeen kiinalais­rahoituksella vaikutusta Suomen geopoliittiseen asemaan tai pitäisikö saa-melaisten kanssa keskustella ennen kuin lähtee edistämään jo kertaalleen torpattua Jäämeren rataa.

Sellaiset asiat ovat hiekanjyväsiä Vesterbackan valtameressä.Lähes kaikki tätä jut-tua varten haastatellut ihmiset antavat myös tavalla tai toisella ymmärtää, että on hy-vä, kun yhteiskunnassa on Vesterbackan kaltaisia visionäärejä. Esimerkiksi nimettö-mänä puhunut sisäpiirilähde sanoo Vesterbackan olevan hyvin poikkeuksellinen siinä, että hän uskoo varauksetta itseensä, Suomeen ja suomalaiseen koulutukseen.

 

”Tämä saa joskus aikaan ihmeitä, kun Peter on mukana.”

Kai Lemmetty, yksi Slushin perustajista, puolestaan arvioi, että Vesterbacka vain yksinkertaisesti diggaa siitä, mitä tekee.

”Peter tykkää ihmisistä ja ideoista”, hän sanoo.

”Jos on koko ajan kaikkialla, on pakko olla joskus polttopisteessäkin.”

 
Julkaistu: 25.1.2020