Ehdottoman hyvä juttu, mutta hieman kuitenkin pielessä:

 

Jan Hurri, Taloussanomat 7.8.2013:

 

Unioni tai ei – pankit leijuvat pääosin tyhjän päällä

 

Jari Hurri: " Pankkiunioni katkaisee pankkien ja valtioiden kohtalonyhteyden,väittävät europäättäjät.Temp- pu on nykykonstein kuitenkin mahdoton. Pankkien ja valtioiden välinen yhteys johtuu pankkijärjestelmän peruspiirteistä – joita pankkiunioni ei muuta. Niinpä seuraavakin kriisi puhkaisee luottamuskuplan ja kaataa pankkeja veronmaksajien syliin, saivatpa päättäjät pankkiunioninsa perustettua tai eivät.

 

Europäättäjät ovat toista vuotta punnertaneet pankkiunionin osasia ja toimintoja vireille. Hanke on mittava, vaikea ja rutkasti myöhässä – eikä saavuta ainakaan tärkeintä tavoitettaan.


Pankkien ja valtioiden välinen side muuttaa muotoaan ja todennäköisesti jopa voimistuu, mutta uudistuksia valmistelevan ja kehuvan EU-komission konsteilla kohtalokas side ei katkea.


Kohtalonyhteys johtuu pankkijärjestelmän perusrakenteesta ja keskeisistä ominaispiirteistä – joihin pankkiunioni ei puutu millään tavoin.

 

Pyrkimys on helppo perustella, sillä kriisin kuluessa valtioiden rahahuolet ovat ajaneet pankkeja pulaan ja vastaa- vasti pankkien rahoitus- ja kannattavuushuolet ovat vetäneet valtioita vaikeuksiin. Nyt pankit ja valtiot uppoavat samaan velkasuohon.

 

Päättäjät uskovat – tai ainakin uskottelevat meille muille – että pankkien ja valtioiden kohtalonyhteys on mahdollista katkaista niin sanotun pankkiunionin keinoin. Siteen pitäisi katketa kolmella konstilla:

 

1) Keskittämällä ainakin suurimpien pankkien valvonta kansallisilta valvontaviranomaisilta uudelle supervalvojalle, joka on jo perusteilla euroalueen keskuspankin EKP:n yhteyteen.

2) Keskittämällä kriisinhallintatoimet ongelmapankkien haltuunotosta, pelastamisesta ja tarvittaessa myös lopetta- misesta uudelle kriisivirastolle, jolla on lupa käyttää EVM-vakausmekanismin varoja pankkien pääomittamiseen.

3) Siirtämällä talletussuoja yksittäisten jäsenvaltioiden tai näiden talletussuojarahastojen vastuulta kaikkien jäsenvaltioiden yhteiselle vastuulle. Tämän toteutuminen on hyvin epävarmaa.

 

Tavoite on, että pankkiunionissa jäsenvaltiot vastaavat yhdessä pankkijärjestelmän vakaudesta eivätkä isotkaan ongelmapankit voi suistaa yksittäisiä jäsenvaltioita vaikeuksiin. 

 

...


Pankit luovat uutta tilirahaa tyhjästä


Nykymuotoinen pankki- ja rahajärjestelmä leijuu suurimmaksi osaksi eräänlaisen luottamuspilven – tai pahimmil- laan tyhjän – päällä. Pankkijärjestelmä ja talouden rahahuolto toimivat niin kauan kuin luottamusta riittää, mutta ne jäävät hetkessä tyhjän päälle, jos luottamus pettää.


Tämä luottamuspilvessä leijuminen johtuu pankkijärjestelmän yhdestä keskeisestä peruspiirteestä, niin sanotusta osittaisvarantojärjestelmästä. Pankit pitävät varmassa tallessa, kuten käteisenä rahana tai keskuspankin varantotalletuksina, vain hyvin pienen osan asiakkaidensa talletuksista.

 

...

Euroopassa koko taloudelle tuiki tärkeä velkarahoitus on lisäksi pääosin peräisin pankkien taseista.


Koko rahoitusjärjestelmämme kenties tärkein toimintaehto on, että yleisön luottamus pankkeihin ja talletusten tur- vallisuuteen säilyy vankkana. Tätä luottamusta turvaavat tiukan paikan tullen keskuspankit ja valtiot – tahtoivatpa ne tai eivät.


Tätä ei pankkiunioni muuksi muuta.


Muistuttaa hieman pyramidihuijausta
 

Euroalueen käytännön mukaan pankit voivat karkeasti ottaen lainata edelleen yhdeksän euroa jokaisesta vastaan-ottamastaan kymmenen euron talletuksesta. Euroalueen pankkijärjestelmä turvaa keskuspankin varantotalletuksin tai erilaisin talletussuojajärjestelyin vain muutaman prosentin koko talletuskannasta.


Tällainen vain pieneltä osin yleisön talletuksia luotettavasti turvaava ja pääosin "pelkän" luottamuksen varassa toimiva pankkijärjestelmä on altis luottamuksen rakoilulle ja kriiseille.


Siksi pankkijärjestelmällä on yleisön luottamuksen varmistamiseksi taustatukenaan keskuspankit, talletussuoja-järjestelyt – ja tiukan paikan tullen valtioiden tukitoimet.


Velkaisten valtioiden omakin rahoitushuolto sujuu helpommin, jos pankkijärjestelmä pysyy pystyssä ja edullinen velkarahoitus virtaa vuolaana. Siinä yksi hyvä syy, miksi valtiot mieluummin pitävät pankit pystyssä kuin antavat niiden kaatua.


Rumasti sanottuna osittaisvarantojärjestelmään perustuva pankkitoiminta muistuttaa jossakin määrin verkostomarkkinointia tai suoranaista pyramidihuijausta.


Kyse ei kuitenkaan ole petoksesta, vaan nyt jo vuosisatoja vallinneesta yleisestä ja kaikin puolin lainmukaisesta pankkikäytännöstä – jonka peruspiirteisiin kuuluu alttius erilaisille kriiseille.

 

...

 

Sataprosenttinen varantovaatimus

 

Deutschen Thomas Mayer ja Markus Jaeger esittävät tutkimusraportissaan pankkien uudeksi varainhankintaluokaksi erityisiä turvatalletuksia.

Näiden turvatalletusten katteena olisi absoluuttisen riskittömiä varoja, kuten käteistä rahaa tai keskuspankin varantotalletuksia, täsmälleen yhtä paljon kuin asiakkaiden tileillä on turvatalletuksia.

Ekonomistit toisin sanoen luopuisivat osittaisvarantojärjestelmästä ja perustaisivat tilalle täysvarantojärjestelmän sataprosenttisella varantovaatimuksella.

He uskovat, että valtioilla olisi kanttia päästää pankkeja nurin ja panna riskirahoittajia nielemään suuriakin määriä tappioita, kunhan riskejä karttavan suuren yleisön turvatalletusten turva olisi ehdottoman riskitön ja luotettava eikä vain hutera lupaus.

Ehdotus on ekonomistien omastakin mielestään radikaali – eivätkä he ole järin toiveikkaita päättäjien kyvystä ryhtyä näin perusteellisiin pankkijärjestelmän muutoksiin. Ennemmin he uskovat päättäjien jatkavan näennäisiä muutoksiaan mutta jättävän pankkijärjestelmän perustan ennalleen – tyhjän päälle.

Mayer ja Jaeger arvelevat, että heidän esittämänsä varantovaatimusten roima kiristys toisi merkittäviä muutoksia myös pankkien luotonantoon ja nostaisi etenkin riskipitoisen velkarahoituksen hintaa. He uskovat esimerkiksi, että useiden ylivelkaisten eurovaltioiden velkarahoitus kallistuisi merkittävästi.

Niinpä tällaiset radikaalit uudistukset jäänevät toteuttamatta. Samalla jää myös pankkien ja valtioiden välinen kohtalonyhteys katkaisematta. Ainoastaan päättäjien uho jatkunee ennallaan – kenties siihen seuraavaan pankkikriisiin asti. "

 

SB: Tuossa ei vielä olekaan kyse mistään uudesta asiasta eikä varsinaisesti huijauksesta. Varsinainen huijaus tulee kuvaan MAAILMAN VALUUTTaJÄRJESTELMÄÄ HALLITSEVIEN VALTIOIDEN TAHOLTA SILLOIN, KUN NE MUUTTAVAT RAHAN MITTAYKSIKKÖÄ painamalla lisää rahaa PANKEILLE ja näin siirtämällä todellistakin arvoa (rikkautta) nollasummapelinä painokoneen käyttelijän kavereille, mihin nämä sen pakottavat siten, kuin USA:ssa 2008 kaksi suurta yksityistettyä "sosiaalista asuntorahoittajaa" yrittivät, mutta Obaman hallitus kieltäytyi (koska johonkin kohtaan oli joka tapauksessa laitettava piste!) ja pisti ne sinne minne ne kuuluivat, konkurssiin.

Valuutoilla PITÄÄ OLLA ARVONSA SÄILYTTÄVÄ MITTAYKSIKKÖ, maailman vertailuvaluutta, joka on kytkettävä poliittisesti johonkin arvonsa mahdollisimman hyvin säilyttävään (todelliseen hyödykkeeseen), jota kytkentää ja sen vaikutuksia ja päättäjiä sitten pitää voida poliittisesti muuttaa.

EU ei tällaiseen kelpaa, eikä mikään yksittäinen valtio, VAAN SEN PITÄÄ OLLA YK.