http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/ven-j-n-asisoiden-lappeenrannan-rohvessy-rin-neukkulan

PROFESSORIEN JA MUIDEN TIEDEYLIOPISTOTUTKIJOIDEN PERUSTEHTÄ-VÄ ON EROTTAA TOSI JA OIKEA TIETO OMALLA ALALLAAN EPÄTODESTA JA VÄÄRÄSTÄ KAIKKIEN MUIDENKIN KUTEN POLIITTISTEN PÄÄTTÄJIEN, VALTION (BYROKRATIAN), SPESIALISTIEN, MUIDEN OPPILAITOSTEN, FIRMOJEN JA YKSITTÄISTEN KANSALAISTEN PUOLESTA.

YLIOPISTO, JOKA EI TÄSSÄ ONNISTU, EI ONNISTU MISSÄÄN MUUSSAKAAN.

TOISET ONNISTUVAT PAREMMIN,TOISET HUONOMMIN. PARHAITEN MAKSE- TAAN NIILLE, JOTKA ONNISTUVAT HUONOITEN, JA HUONOITEN MAKSE-TAAN NIILLE, JOTKA ONNISTUVAT PARHAITEN (JA HENKIKIN VOI MENNÄ) ...

EU ja Neuvostoliitto - sama asia?

picture-217083-7534b29b6818ee3d3e63880ae

27.7.2016 12:04 Tauno Tiusanen

" Vuosikymmenten saatossa olen saanut useita kehotuksia verrata nykyistä EU:ta ja Neuvostoliittoa sillä oletuksella, että molemmat olisivat samanlaisia luonnottomia hirviöitä, jotka pyrkivät sortamaan kansalaisia. Olen joutunut tuottamaan pettymyksiä.

Viimeisten tietojen mukaan Neuvostoliitossa tapettiin noin 60 miljoonaa kansa-laista. Luku on peräisin Alex Jakovlevilta, joka oli Gorbatshovin kakkosmies. Jakov- levin mukaan Neuvostoliitossa oli yhteensä 40 miljoonaa pakkotyövankia, joista lähes kaikki kuolivat sairauksiin, nälkään, viluun ja ylirasitukseen. Näitä systeemin uhreja ei ole kaikissa laskelmissa huomioitu.

Lisäksi Jakovlevin mukaan systeemissä tehtiin 14 kansanmurhaa vähemmistöjä koh-taan. Lukemassa ei ole mukana Baltian maita joiden ”eliitit” kyyditettiin niin että vain harvat palasivat.

Neuvostoliitto oli liittovaltio, jossa toteutettiin keskusjohtoista suunnitelmataloutta. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki tuotettavat määrät ja hinnat lyötiin Moskovassa kiinni. Osavaltioilla ja yrityksillä oli velvollisuus alistua noudattamaan tätä suunnitelmaa.

Keskusjohtoisissa suunnitelmatalouksissa on pakko noudattaa kiinteiden hintojen politiikkaa. Tämä tarkoitti sitä, että vallitsevat niukkuudet eivät heijastuneet hintoihin, joten normaalitalouden allokointi ei voinut toteutua.

Vuosikymmenien ajan oli selvää,että suunnitelmatalous, joka ei edes pyri kustannus- ten minimointiin, päätyy resurssien valtavaan tuhlaukseen ja sitä kautta ympäristöka- tastrofiin. Energiaa, terästä, sementtiä, jne. käytettiin tuoteyksikköä kohden noin 2-  3 kertaa enemmän länteen verrattuna. Resurssiköyhille pienille itäblokin maille tämä merkitsi melko nopeaa tuhoa.

Suunnitelmataloudesta seurasi käytännössä mm.seuraavaa: tuotettiin tuotteita joita kukaan ei halunnut, tuotettiin huonolaatuisia tuotteita, tuhlattiin suunnattomasti luonnonvaroja, sekä tuhottiin ympäristöä. Kansan elintaso ja hyvinvointi olivat erittäin alhaisia, eikä esimerkiksi ruokaa ollut aina kauppojen hyllyillä. Myös elinikäodote oli matala.

Tässä kirjoituksessa olen maininnut vain pari eroa,joita Neuvostoliiton ja EU:n välillä on. Ne ovat kuitenkin mielestäni jokseenkin oleellisia, vaikka ne tuntuvat usein "Neu-vostoliitto ja EU, sama asia" -litaniaa papukaijamaisesti toistelevilta unohtuvan. EU:s- sa ei ole siis tapettu,karkotettu tai pakotettu orjatyöhön miljoonittain omia kansalaisia. EU:ssa ei ole toteutettu kansanmurhia. EU ei myöskään ole suunnitelmatalous, joka heikentää kansalaisten hyvinvointia.

Yhteismarkkinoiden luominen, missä tavarat, ihmiset ja pääomat voivat liikkua vapaasti on huikea saavutus risaisessa Euroopassa. Jo se tosiasia, että EU pyrkii estämään perinteisen monopolikapitalismin, on valtava historiallinen saavutus. "

RJK: " Lappeenrannan Teknillisen yliopiston entisen Venäjän asioiden professorin mukaan Neuvostoliitossa KAIKKI AIKUISET TAPETTIIN LAAKISTA ja vielä samaan aikaan kuin väkiluku kuitenkin sisällisodastakin huolimatta nousi kymmenen miljoonan tarkkuudella 140 miljoonasta 170 miljoonaan (1918 - 1938)!

 

Tuona 20 vuoden aikana kaikista sodista ja kulutaudeista huolimatta EI YLIPÄÄ-TÄÄN EDES KAIKENKAIKKIAANKAAN KUOLLUT 60 MILJONAA VAAVIT JA VAARIT MUKAAN LUKIEN.

 

Syntyneiden ja kuolleiden määrä noudattaa seuraavaa kaavaa, jotta kaikki syntyneet ja vain he joskus myös kuolisivat:

 

Kuolleiden määrä: K = I x M / E - D/2

 

Syntyneiden määrä S = I x M / E + D/2

 

jossa I on ajanjakso (intervalli), tässä 20 (v.)

 

E = keskimääräinen elinikä (kuolinikä), tässä 50 (v., koko aikana, oletus)

 

M = keskimääräinen väkiluku, usein (M1 + M2)/2, mutta voi vähän poiketakin, jossa

 

M1 = 140 mlj. = väkiluku ajanjakson alussa

 

M2 = 170 mlj. = väkiluku ajanjakson lopussa, ja

 

D = M2 - M1) = 30 milj. = ajanjakson väestönlisäys (tod. 36 mlj., väestönkasvun täytyy olla syntyneiden ja kuolleiden ero)

 

Otetaan M = 150 mlj, sillä väkiluku pysyi ensin useita vuosia tuossa 140 mlj.:ssa ja pamahti sitten Stalinin kauden alkaessa 1923 NOUSUUN (eikä laskuun...)...

 

K = 20 x 150 / 50 - 15 = 60 - 15 = 45 mlj (kuollutta)

 

S = 20 x 150 / 50 + 15 = 60 + 15 = 45 + 30 = 75 mlj. (syntynyttä)

 

TIUSASEN_NEUVOSTOLIITTOON 1918 - 1938 "MAHTUU" VAIN YKSI AINOA MAHDOLLINEN ”KAIKENKATTAVA” KUOLINSYY: TAPPAMINEN!

JA SILTI "TAPETAAN" VIELÄ 15 MILJOONAA SELLAISTAKIN, JOTKA EIVÄT OLE KOSKAAN SYNTYNEETKÄÄN (eivätkä myöskään muuttaneet paikalle, muuttoliikkeenkin pääsuunta oli toisin päin)!!!


PS: Tuolla kaavalla, joka sinänsä on ehdoton, kun muutto oletetaan nollaksi (tai kaikin puolin tasapainossa olevaksi), voi pelata ja tarkastella esimerkiksi eri keskiimääräisen eliniän vahtoehtoja:


Jos laitammekin sellaiseksi tuohon 50-sijasta 40, saadaan

Kuolleet K40 = 20 x 150 / 40 – 15 = 75 – 15 = 60 (mlj.) No just!

VAIN niistä ”syntymättömistä” päästiin, yhtään vaihtoehtoista kuolinsyytä ”tappamiselle” EI VIELÄKÄÄN "mahdollistu"!

Syntyneet S40 = 75 + 15 = 90 mlj.

Jos keskimääräinen kuolinikä tuolloin olisi ollut peräti 60v., niin


K60 = 20 x 150 / 60 - 15 = 50 - 15 = 35 mlj.


S60 = 35 + 30 = 65 mlj.

 

[Tarkennus: Stalinin ajasta ennen sotia vuoden 1924 alusta vuoden 1939 alkuun on tarkat tiedot, kun ne vain raapii kokoon. Tuo keksimääräinen kuolinikä on rauhankin aikana vielä liian korkea vauvakuolleet ja kaikki huomioiden:

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/al-haidi-hautahourulalla-ilmoitti-taas-pyrkivns-eurokomissaariksi/

" Syntyneiden ja kuolleiden määrä noudattaa seuraavaa kaavaa, jotta kaikki syntyneet ja vain he joskus myös kuolisivat:

Kuolleiden määrä: K = I x M / E – D/2

Syntyneiden määrä S = I x M / E + D/2, jossa

I on ajanjakso (intervalli), tässä 15 v. (1924 – 1939)

E = keskimääräinen elinikä (kuolinikä), tässä 45 v., koko aikana (perustelut ja tarkistin tuonnempana)

M = keskimääräinen väkiluku, usein (M1 + M2)/2, mutta voi vähän poiketakin, jossa

M1 = 140 mlj. = väkiluku ajanjakson alussa (arvio: vuoden 1937 väkiluvun 147 mlj. ja keskimääräisen vuotuisen väestönkasvun 2 mlj. mukaan, 140 mlj.)

M2 = 172 mlj. = väkiluku ajanjakson lopussa, ja

D = M2 – M1 = 32 mlj. = ajanjakson väestönlisäys (väestönkasvun täytyy olla syntyneiden ja kuolleiden ero)

Otetaan:

M = (M1 + M2)/2 = 156 mlj, väkiluku pamahti sitten Stalinin kauden alkaessa 1924 NOUSUUN (eikä laskuun…)…

K = 15 x 156 / 45 – 16 = 52 – 16 = 36 mlj. (kuollutta)

S = 15 x 156 / 45 + 16 = 52 + 16 = 68 mlj. (syntynyttä)

Puolet kuolleista oli naisia, joiden voi olettaa hyvin harvoja lukuun ottamatta kuolleen luonnollisesti (vaikka sitten linnassakin…).

Keskimääräinen elinikä (kuolinikä) eri vuosikymmenitä löytyy ainakin täältä:

https://dic.academic.ru/dic.nsf/bse/129063/%d0%a1%d0%a1%d0%a1%d0%a0

По сравнению с дореволюционным временем общая смертность снизилась в 3,3 раза, а детская в 10 раз. Снижение смертности наблюдается во всех возрастных группах.

Характерен рост средней продолжительности жизни населения:

32 года в 1896—1897;
44 — в 1926—27;
47 — в 1938—39;
70 лет в 1971—72
(64 у мужчин и 74 — у женщин).

Uskomatonta, että 1900-luvun taitteessa keskimääräinen elinikä oli metsästäjä-keräilijä-tasoa 32 vuotta.

Se nousi siitä kyllä 10 vuodella jo varmaan 1. maailmansotaan 1914 mennessä, koska Venäjä otti ensimmäisenä maailmassa käyttöön valtakunnallisen kulkutau- tientorjunnan ja joitakin muitakin terveyspalveluja Sergei Botkinin johdolla. Väestö räjähti vuoden 1898 128 miljoonasta vuoden 1917 172 miljoonaan ennen vallanku- mousta maailmansodasta huolimatta. NL:n puolelle jäi n. 130 miljoonaa, joka räjähti taas nousuun sisällissodan loputtua 1922, eli Stalinin kauden alkaessa.

Vuoden 1938 lopussa (v. 1939 väestönlalkennassa) alle 16-vuotiaan väetön osuus oli 37.7 % eli 65 miljoonaa 172:sta. ]

 



Myös mm."rauhan(merkki)mies" Erkki (Kuoleman-)Tuomioja esittelee "tietoja", joiden mukaan KAIKKI AIKUISET (TAI AINAKIN TÖIKÄISET) MIEHET OLISIVAT KOKO AJAN ISTUNEET TAI KUOKKINEET LINNASSA, jos ne pitäisivät paikkansa... Näitä ihan samoja on sitten myös Tiusanen kirjoitellut.


http://tuomioja.org/kirjavinkit/2004/01/anne-applebaum-gulag-a-hist...

Mitä sitten tulee Euroopan norsunraatoneuvoston EN:n ja EU:n "kaninisoimaan" "Kommunismin mustaan kirjaan",niin siellä on jo pelattu huomattavan "tieteellisesti" (mutta VAIN MATEMATIIKAN, ei asian, joka sekin on lähes täyttä höttöä) osalta:

Mustiksen "20 miljoonaa NL:n kommunismin taperrta uhria", josta 12.5 mlj "Leninin aikaan" 1918 - 1923 ja 7.5 mlj. Stalinin aikaan (ennen alueliitoksia) 1924 - 1938, niin se tarkoittaisi, ja on "passattu" niin, mitään väkilukuja missään ilmottamatta, että KAIKKI AIKUISET (> 15 v.) MIEHET (jotka tuona aikana kuolivat) OLISIVAT KUOLLEET VÄKIVALTAISESTI JOKO SOTIEN TAI "KOMMUNISMIN" UHRINA!

(Tämä voidaan ulottaa 1920-30-uvun NL:n alueella aina vuodesta 1913 vuoteen 1953 eli Stalinin kuolemaan...)

 

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/helsingin-yliopisto-pois...


"Kommunismin musta kirja" on laadittu "tieteellisesti"...

Professori Juha Sihvola kirjoitti 9.5.:

"Mitä tulee erilaisten roistovaltioiden pahuuteen, kantani on suurin piirtein sama kuin brittiläisen filosofi-historioitsija Jonathan Gloverin näkemys teoksessa Ihmisyys (suom. 2003).

Ihmisuhrien absoluuttisessa määrässä historian pahimman roistovaltion tittelistä kisaavat Neuvostoliitto ja Maon Kiina, tapettujen omien kansalaisten suhteellisessa osuudessa voiton vie Pol Potin Kamputsea, mutta juutalaisten täydelliseen tuhoami-seen tähdänneen kansanmurhan systemaattisen toteuttamisen takia Hitlerin Saksa oli sittenkin kaikkien aikojen pahin roistovaltio. Yhdysvallat ei mielestäni kilpaile samassa sarjassa - vaikka eräät historian mustien piirteiden tutkijat ovat sellaistakin väittäneet."

Professori Sihvolan "tiedot" perustunevat "EU-direktiivin" asemaan ajettavana ole-vaan "Kommunismin mustaan kirjaan",vaikkei sitä mikään varsinaisesti tieteellinen elin ole "auktorisoinutkaan". Sen mukaan Neuvostoliitolla olisi "tunnollaan" lähinnä vuosilta 1918 - 1953 20 milj. "kommunismin uhria". (En väitä suinkaan, että sellaisia ei olisi lainkaan ollut, asiasta on kyllä neuvostoliittolaisten omiakin selvityksiä.) Sitä on arvosteltu mm. väestötilastojen sivuuttamisesta.

Tarkastellaanpa asiaa juuri niiden valossa hieman tarkemmin. Minä pystyn mielestä-ni aivan tarkalleen osoittamaan,miten "tutkijat" ovat "tieteellisesti" päätyneet kirjassaan esittämiinsä lukemiin.

... Jompaa kumpaa ei tilastoihin mahdu, joko MIESTEN luonnollista kuolleisuutta tai "Mustan kirjan" "kommunismin uhreja", sillä tavoin "tieteellisesti" on "direktiivi" asetettu.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että nykyisen "emämaamme" Belgian kuninkaan Leopold II:n hallitessa Kongoa v. 1890 - 1909 siellä katsotaan jopa 10 mlj:n ihmisen menettäneen henkensä puhdistuksissa ja pakkotyössä, ja väkiluvun vähentyneen neljännekseen Kongossa, ja siten puoleen koko "imperiumissa". "

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/miten-maailman-paras-yli...

"Pohjoisen ulottuvuuden professori" Tiusanen valehtelee räävittömästi vielä toistenkin hullujen disinformaattoreiden piikkiin...

 

Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)

Päiväys: 23. joulukuuta 2006 08.44

RK kirjoitti:

-------------------------------------------------------
> Toinen versio kuin että "kaikki miehet olisi tapettu" on, että "kaikki työikäiset

> miehet istuneet koko ajan  linnassa".

> Lainaus MTV3:n keskustelusta:

> " Kirjakaupassa isoin kirjaimin painettu kirjan nimi osui silmiini. En voinut olla
> ostamatta teosta, jonka nimi on Gulag.

> Kyseessä on lyhenne, jota käytettiin Neuvostoliitossa kuvaamaan keskitysleiri-
> järjestelmän hallintoa. Kyseessä ei ole mikään huviretkiä järjestelyt organisaatio.
> Gulagin tarinan on kirjoittanut amerikkalainen  historioitsija ja journalisti Anne
> Applebaum, joka on tehnyt valtavan työn penkomalla Neuvostoliiton arkistot ja
> keräämällä mahtavan määrän vankien muistikuvia 500-sivuiseen teokseensa.
>Tämän tiiliskiven lukeminen ei mene ajanvietekirjallisuuden piikkiin.

> Euroopan nykyhistorian merkittävin orjatyövoimajärjestelmä tempasi
> syövereihinsä kaiken kaikkiaan 28,7 miljoonaa yksilöä. Luvussa ovat mukana
> Neuvostoliiton historian aikana keskitysleireihin lähetetyt kansalaiset sekä ne,
> jotka karkoitettiin maan pohjoisosiin lähes elinkelvottomiin olosuhteisiin.
>Lukematon määrä näistä ihmisistä kuoli jo epäinhimillisissä kuljetusolosuhteissa. "

Tauno Tiusanen antaa tässä kuvan,että tuota luokkaa oleva määrä lähetettiin keski-määrin about kymmenen vuoden leirituomiolle, sillä ne leirit olivat melko pitkäaikaisil- le. Ja että siten leireissä olisi kaiken aikaa myös istunut tuota luokka olevan määrä väkeä. Itse asiassa hän antaa sellaisen kuvan täydellisen asiantutemattomalle (ja ehkä muutakin hourua asiasta kuten vaikka kansaedustaja Kimmo Sasin puheita kuunnelleille, mm. Sampolan vaalikeskustelu ennen viime (2003) vaaleja, jossa olin paikalla), että noin paljon väkeä olisi suorastaan KUOLLUT siellä leireillä.

Tässä tapauksessa kuitenkin Applebaum, joka hänkin kyllä osaa velehtelemisen "jalon" taidon, kirjoittaa Pulitzer-palkitussa teoksessaan Gulag aivan muuta:

" Leireissä oli ENIMMILLÄÄN 2.7 mlj. henkeä (mitä en käy kieltämään, se olisi 1,7% väestöstä ja mm. USA:ssa istuu sen verran tänääkin,vähemmistöryhmissä huomat-tavasti enemmän). V. 1939 oli 1.6 mlj., mikä ei varmaan ollut "alakanttiin", koska Sta-linin puhdistukset puolueessa ja armaijassa olivat huipussaan 1938, joten tuota var-maan voi pitää paremman puuttessa keskimääräisenä tarkasteluaikana,joka oli 1934 - 1953, jos se oli em.vuoden alusta vuoden loppuun,niin se oli 20v.

[www.nakokulma.net]

Kertomalla keskimääräinen vankimäärä (1.6 mlj.) tarkasteluajalla saadaan kokonaislinnavuodet: 32mlj.

Jakamalla tämä kaikilla "istuneilla" (27 ml.) saadaan kunkin heistä keskimääräiseksi tuomioksi 1.2 vuotta.

Tuossa ovat mukana putkareissutkin,joilla ei voi olla mitään tekemistä leirien kanssa. Kaikille leiripaikkakunnille ei edes päässyt teknisesti matkustamaan NL:n läntisestä osasta kuin kesäisin. Leirituomiot olivat keskimäärin luokkaa 10 v. (sillä osa oli hyvin pitkiä, jopa 25v.),ja niihin tuomittujen määrä vastaavasti pienempi,sanotaan nyt sitten 2 - 3 mlj. Kuolleisuus oli varmasti suuri, sillä jos keskimääräinen elin/kuolinikä on maassa 50 v. (sotakin kun osuu ajalle), naisilla pitempi, miehillä sitäkin lyhempi, niin 50-vuotiaan miehen todennäköisyys kuolla ennen 60. ikävuottaan tavallisessa sivii-lissäkin 50 prosentin luokkaa. Ja tuossa joukossa oli mukana paljon "uraltaan suis-tuneita" "yli-ikäisiä" kriminaaleja, joiden kuolleisuus AINAKIN SIVIILISSÄ on tavallisiin verrattuna monikertainen.

Ei ole ihme, että Venäjän hallitus ja kansalsipiirit näyttävät haistattavan paskat mokomalla "Pohjoisen ulottuvuuden sutkimuskeskuksella"...
 
Keskustelua:
 

Tiusanen: "Viimeisten tietojen mukaan Neuvostoliitossa tapettiin noin 60 mil-joonaa kansalaista. Luku on peräisin Alex Jakovlevilta, joka oli Gorbatshovin kak-kosmies. Jakovlevin mukaan Neuvostoliitossa oli yhteensä 40 miljoonaa pakkotyö-vankia, joista lähes kaikki kuolivat sairauksiin,nälkään,viluun ja ylirasitukseen. Näitä systeemin uhreja ei ole kaikissa laskelmissa huomioitu.

Lisäksi Jakovlevin mukaan systeemissä tehtiin 14 kansanmurhaa vähemmistöjä koh-taan. Lukemassa ei ole mukana Baltian maita joiden ”eliitit” kyyditettiin niin että vain harvat palasivat."

Jakovlev ei ole väittänyt mitään tuollaista. Mutta se on pissan hailee ja esimerkisi Tiusasen ja Gorban välinen asia, sillä kaikki ovat suoltaneet niin paljon paskaa, ettei siitä ketkään vakavasti otettavat tahot jaksa innostua. "


RJK: Nyt näyttää vähän siltä, että NL:n aikana ei kadonnut yhtään ainokaista kansaa (sen jälkeen on kyllä kadonnut) sillä vaikka viimeinen äidinkielinen kamassi Jevgenija Plotnikova kuoli v. 1989, nyt on taas vuoden 2010 väestönlaskennassa ilmaantunut kaksi kamassin kielen opetellutta paikallista henkilöä, jotka ilmoittvat olevansa kamasseja, ja heidät on ainakin väestönlakennassa sellaisikaimerkitty, luultavasti henkikirjoissakin!

Tätä "asiaa" on käsitelty blogeissa ennenkin:


http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/hirvisaari-erotettaneen-puolueesta?id=2119722%3ABlogPost%3A1113803&page=4

" Spammiro Botti kommentoi_ 3. lokakuu 2013 20:11


"Hirvisaari julkaisi eilen keskiviikkona blogissaan kirjoituksen, jossa hän puolustaa eduskunnassa vieraillutta ystäväänsä Seppo Lehtoa.Hirvisaaren vieraana ollut Lehto esitti natsitervehdyksen eduskunnan lehtereillä viime viikon keskiviikkona ja julkaisi tilanteesta kuvan blogissa, joka tukee Jussi Halla-ahon (ps) europarlamenttiehdokkuutta."


Lehto valehtelee samaa mitä hallituskin ( ja jopa "Human Rights Watch" ennen vanhaan...):


"Lehto Seppo: " 1918 alkaen alkoi ns. alkuperäkansojen tuhonta ja ns. venäläistäminen = kansanmurhat "


...  Lehto Seppo: " Tasapuolisuus oli kaukana. Yli 50 kansanryhmää katosi kartalta isovenäläisyyden kustannuksella lysenkolaisen neuvostoihmisen tavoittelussa "


NN: Mitä helvettiä sää houruat? Mitähän nuon "kadonneet kansanryhmät" olisivat olleet? NL:n aikana katosi tasan yksi (sikäläinen) kansallisuus: kamassisamojedit (1989) joita oli vuonna 1908 ollut 12 henkilöä ja 1912 8 henkilöä. Seuraava havainto oliskin sitten 60-luvilta,kun kaksi iäkästä kamassi-syntyistä rouvaa tuli julkisuuteen (ja esiintyivät mm. Lennart Merin dokumenteissa).


KEITÄ "kansanryhmiä" on "hävitetty" tästä listasta NEUVOSTOLIITON aikana?


Juttusi on taas, että "KAEK MÄNJ ÄEK PIISANTKAA!"!

http://ansipra.npolar.no/english/Indexpages/Ethnic_groups.html
 
 
 
 
Kun kansa katoaa, katoaa tavallisesti myös kieli. Tässä on lista Siperian ka-donneista kielistä, tosiasiassa vain yksi eli kamassi(samojedi) osuu neuvos-toajalle, sillä koibaali on kamassi toiseĺla nimellä, ja jurakki oli nenetsien ja enetsien käyttämä venäjäpitoinen yhteinen sekakieli, ei minkään kansa kieli.

Täällä vastaava lista Euroopasta: täältä löytyy toinen NL:n aikana kadonnut kieli, vironromani, jonka saksalaiset miehittäjät hävittivät 1941 Viron mustalaisten mukana.
 
Kun kansa katoaa,katoaa tavallisesti myös kieli. Tässä on lista Siperian kadon-neista kielistä, tosiasiassa vain yksi eli kamassi(samojedi) osuu neuvostoajalle, sillä koibaali on kamassi toiseĺla nimellä, ja jurakki oli nenetsien ja enetsien käyttämä venäjäpitoinen yhteinen sekakieli, ei minkään kansa kieli.
 
Täällä vastaava lista Euroopasta: täältä löytyy toinen NL:n aikana kadonnut kieli, vironromani, jonka saksalaiset miehittäjät hävittivät 1941 Viron mustalaisten mukana.
 
List of extinct languages of Asia - Wikipedia, the free encyclopedia
 
Mitä tekemistä Lysenkolla oli taiteen tai ihmistieteiden kanssa? Ei niin yhtään mitään! (Hän oli sitä paitsi oikeassa siinä pakkasenkestävyyden periytymises-sä, että se on epigeneettistä, eli geenit vaihtelevat toimivan ja pimeän DNA:n välillä.) "

Edelleen samasta aiheesta;

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/yk-n-ihmisoikeuksien-paiva-10-12-ja-human-rights-watch
 
" Noihin ["NL:n murhattujen kansojen", HRW:n "60",... <:-D!!!!] "nimiin" pala- taan, jos löydän jostakin. Suurin ryhmä niiden joukossa oli olevien kansojen entisiä venäjänkielisiä nimiä,kun ne nimet vaihdettiin 30-luvulla omakielisiin: Giljakeista tuli nivhejä virallisestikin:tunguuseista evenkejä ja evenejä, ostja-keista ja voguleista hanteja ja manseja, jurakeista nenetsejä ja enetsejä jne.

Osa oli 1700-luvulla kadonneita kansanryhmiä, yleensä naapureihin liittymällä ja sulautumalla, osa oli Kiinan kansoja,joita oli joskus saattanut asua jonkin verran Venäjänkin puolella, osa oli haukkumanimiä kuten "kamtshadalit" (venäjänkielisiä kamtshatkalaisia, joita paikalliset venäläiset ("rasistit") eivät halunneet tunnustaa venäläisiksi jne.

Joukossa oli myös kokonaista neljä muka "Suomessa tapettua kansaa" (originaali- tiedosto, johon oli verrattu, oli ilmeisimmin ollut tsaariajalta: "Ingians", "Olonets Ca-relians", "Proper Carelians" ja "Ter Saami", taisi olla myös "Enar", jota en löytänyt Sovjetskajasta enkä silloin osannut yhdistää inarinsaamelaisiin...

Että sellaista "ihmisoikeuksien valvontaa", "vapise" Suomi(kin)! "

Vuosi sitten HRW syytti Syyrian kurdeja heidän hallitsemansa alueen "etnisestä puhdistamisesta", ehdottoman aiheettomasti.

Kalervo Ilmari Pohjola esti kommentoimasta tllä kommetilla kirjoitustaan.

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/erkki-tuomioja

Näin se äärioikeisto suojelee ottopoikiaan!

" Tuomioja on saman sarjan valeradikaali ja valeälykkö kuin Hillibillary Clinton. Hänen Valtiattarensa on Tarja Halonen. Ja ideologinsa Väinö Tanner. Se aika on nyt föörbii.

 

Halontanneristi Kuoleman-Tuomioja on muuttanut jälkikäteen tätä plokikirjoitusta. Sii-nä puhuttiin alun perin "28,7 miljoonasta GULAGien asiakasta" kuten hänen mainos-tamansa kirjakin, mikä tarkoittaisi, että KAIKKI AIKUISET MIEHET OLISIVAT OL-LEET LINNASSA 150 miljoonan asukkaan Neuvostoliitossa,jonka kansalaisista puo- let oli alle 15-vuotiaita lapsia, ja aikuisten joukossa oli sitä vankempi naisenemmistö, mitä vanhemmasta ikäluokasta kyse:

http://tuomioja.org/kirjavinkit/2004/01/anne-applebaum-gulag-a-hist...

 

" 1.1.2004

Anne Applebaum: GULAG. A History of the Soviet Camps

applebaum.jpg

Penguin, 610 s., St. Ives Plc. 2004

GULAGin historia

Alexander Solshenitsyn toi aikanaan yleiseen tietoisuuteen käsitteen GULAG – neu-vostolyhenne sanoista Glavnoe upravlenie lagerei, leirien päähallinto – ja teki valtai-san työn koostaessaan anekdoottisesta aineistosta ja henkilökohtaisista muistelmis-ta suursarjansa Vankileirien saaristo. Nyt englantilainen historiantutkija ja toimittaja Anne Applebaum on kirjoittanut aiheesta teoksen, jota voi pitää toistaiseksi täydelli-simpänä esityksenä aiheesta. Applebaum on myös poikkeuksellisen laajasti - jos-kaan ei aivan rajoituksitta - voinut käyttää alkuperäisiä neuvosto-aikaisia arkistoläh-teitä. Niistä avautuu kylmän byrokraattinen ja detaljoitu kuva maailman kaikkien aikojen suurimman pakkotyöjärjestelmän hallinnoinnista.

Applebaum asettaa GULAGin historiallisiin ja ideologisiin yhteyksiinsä. Karkotukset ja pakkotyöjärjestelmä olivat Venäjällä - ja muuallakin - tuttuja jo ennen bolševikkien vallankaappausta.20-luvulla ensimmäiset systemaattiset leirit pystytettiin Vienanme-ren Solovetskin luostarisaarille.Solovetski oli ankea ympäristö,mutta alkuaikoina lei-rin regiimi oli vielä suhteellisen vapaa myöhempiin aikoihin verrattuna. Koskaan se ei kuitenkaan ollut niin idyllinen paikka, kuin minä Solovetskissa kesällä 1929 vieraillut ja näkemiinsä kulisseihin ihastunut Maksim Gorki sen kuvasi.

Pakkotyöjärjestelmän ensimmäinen jättiläismäinen rakennuskohde oli Vienanmeren Suomenlahteen yhdistänyt Stalinin kanava.Kaikkiaan 170000 vankia osallistui kana- vanrakennustyöhön. Kymmenettuhannet menehtyivät. Hankkeessa näkyivät kaikki GULAG-työn ongelmat. Kanava kyllä valmistui vajaassa kahdessa vuodessa, mutta se ei jo alimitoituksensakaan vuoksi koskaan saavuttanut sellaista taloudellista merkitystä kuin mitä neuvostopropagandassa esitettiin.

GULAG oli jättiläismäinen taloudellinen yritys ja tuotantolaitos jonka Kauko-Idän haa-raa Dalstroita Yhdysvaltain silloinen varapresidentti Henry Wallace isäntien menes-tyksekkäästi ohjelmoimalla vierailulla vuonna 1944 ylisti amerikkalaisen suurkapita-lismin veroisena yrityksenä. Vorkutassa tehtiin metsätöitä ja Kolymassa kaivettiin kul-taa.Stalinin leirit eivät olleet natsien tuhoamisleirejä,vaan tarkoitus oli käyttää vankien työtä tuottoisasti. Olosuhteet ja ruoka-annokset olivat kuitenkin sellaisia että normien saavuttamattomuuden vuoksi vähennetyille annoksille joutuneet kuolivat lähes vuo-renvarmasti. Pakkotyön todellinen tuottavuus oli tietenkin surkeaa luokkaa. Sen ym-märsi myös leireistä Stalinin kuollessa vastannut Lavrenti Beria, joka ryhtyi Stalinin kuoltua tarmokkaasti heti purkamaan leirijärjestelmää.

Applebaum on myös koettanut laskea GULAGin uhrien kokonaismäärän. Luvut ovat tyrmistyttäviä:kaikkien GULAGiin tai sisäiseen karkotukseen ja muuhun pakkotyöhön joutuneiden,ulkomaalaiset sotavangit ja muut mukaan lukien, määrä on lähes 30 mil-joonaa. Näissä oloissa henkensä menettäneiden määrä on lähes kolme miljoonaa. Applebaum esittää arkistoista kootut luvut hyvin täsmällisinä, mutta tekee samalla myös kaikki asiaankuuluvat varaukset lukujen tulkinnanvaraisuu-desta ja epätäsmällisyydestä.

Joka tapauksessa suurin osa selvisi hengissä. Applebaum pyrkii kertomaan myös miten ja millaisten eloonjäämisstrategioiden kautta se oli mahdollista. Hän kertoo myös vuoden 1954 suurista ja toivottomista leirikapinoista, joista muu maailma on vasta vuosikymmeniä myöhemmin saanut tietää.

Venäläiset eivät leirejä ole unohtaneet, mutta virallinen Venäjä ei niiden muistelemi-sesta piittaa. Toisin kuin Saksassa, jossa maan viime vuosisadan synkkää historiaa pengotaan ahdistuneina ja jossa on syntynyt kokonainen käsite, vergangenheitsbe-wältigung tätä prosessia kuvaamaan ja korostamaan sitä, että menneisyyttä ei saa päästää unohtumaan, ei Venäjällä tällaista juurikaan harjoiteta.

Joissain suomalaiskommenteissa on kiinnitetty huomiota siihen,että Applebaum ei Aino Kuusisen muistelmien ohella ole juuri lainkaan käyttänyt suomalaislähteitä, ja että suomalaisten osuus on muutenkin sivuutettu varsin ohuesti.

*Ottaen huomioon että GULAGissa eri aikoina viruneiden ihmisten määrä on viiden miljoonan luokkaa*

ei suomalaisten ja suomensukuisten vankien osuus ole Applebaumin kirjassa miten- kään alimitoitettu. Suomalaisista GULAG-kokemuksista on niistä enemmän tietoa etsiville myös olemassa pari vuotta sitten ilmestynyt Erkki Vettenniemen hyvä englanninkielinen Väitöskirja.

elokuu 2004 "

Olen täällä kritisoinut sitä originaalia:

http://www.tiede.fi/keskustelu/15327/ketju/erkki_tuomiojan_kritisoi...

"

acedia
RJK
 
Örkki on tosiasiassa koko perkele lallaamaan aivan järjetötäkin sotapropagan-daa, kunhan sen suunta vain on "sopiva"... [Tähän hänet "oikeuttaa moraalis-esti" rauhanmerkki, joka on varmaan saunassakin pistettynä neulalla hänen rintapieleensä...]:
Voisitko perustella jotenkin, linkkisi oli kokonainen keskustelu. Esitä asiasi selkeämmin.

No riittäisikö tämä ydinosa:

http://www.nakokulma.net/index.php?topi ... #msg337156

" Jos Gulagissa oli kerralla korkeintaan 2.5 mlj."asiakasta", ensimmäinen miljoona tuli täyteen 1935 eli 15 vuotta ensimmäisten leirien perustamisesta, ja noin 30 vuotta en-simmäisen perustamisen jälkeen niitä myös alettiin lakkauttaa (aluksi Berijan toimes- ta), niin keskimääräisen tuomion on pitänyt olla n. 1.5 - 2 vuotta. Kun tällä jälkimmäi- sellä,raskaimman jälkeen,kerrotaan Applebaumin ilmoittama kokonaisvierailijamäärä 28 mlj, saadaan 56 mlj."lusimismiesvuotta". Jos keskimääräinen tuomio olisikin ollut 10 vuotta, mutta "miestyösaldo" tuo mainittu,olisikin tuomittuja ollut kaikkiaan vain 5.6 mlj, eli viidennes Applebaumin ilmoittamasta kokonaismäärästä.

Gulagin ei lähetetty aivan pientä tuomiota lusimaan jo siksikään, että kuljetus vaikka- pa Leningradista Kolymaan saattoi kestää puoli vuotta, ja toisen mokoman takaisin.

Pitkät tuomiot vaikuttavat keskiarvossa ratkaisevasti siten, että esimerkiksi yksi 20 vuoden tuomio vaatii "vastapainokseen" 19 kpl 1 vuoden tuomioita,jotta keskimääräi- seksi tuomioiksi saataisiin vaadittu 2 vuotta. Mukana ovat ilmeisimmin myös kaikki II maailmansotaan liittyvät kansalliset karkotukset eli tilapäiset väestönsiirrot, jotka lie-nevät koskeneet n. 0.6 - 1 miljoonaa kansalaista, ja jotka venähtivät n. 12 vuoden mittaisiksi (huomattava siivu koko "potista"!).

Ilmeistä on,että Applebaumin "28 miljoonaa" on kaikki oikeuden päättämät vapaus-rangaistukset ja karkotukset, tai sitten kaikkien rangaistujen kokonaismäärä, juoppo-putkat ja liikennerikkomukset mukaan lukien. Kaiken kaikkiaan KGB asioi n. 60 mlj. kansalaisen kanssa, joista osa oli todistajia ja kantelijoita, osa syytettyjä, ja näistä vain osa tuomittuja. (Tuokin luku esiintyy "tapettujen määränä" esimerkiksi hawaijilaisen emeritus"professorin" Rummelin sivuilla...


http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/ven-j-n-asisoiden-l... ) "

 

Täällä on silloin selvitetty tilasto ensinnäkin kuinka paljon siellä GULAGISSA oli kunkin vuoden 1. päivänä.

Täällä on tilasto, kuinka paljon leireillä kunakin vuonna oli 1930 – 1953, 1. tammikuuta kunakin vuonna:

http://stalinism.narod.ru/docs/repress/repress.htm

1930 … 179.000
1931 … 212.000
1932 … 268.700
1933 … 334.300
1934 … 510.307
1935 … 725.483
1936 … 839.406
1937 … 820.881
1938 … 996.367
1939 … 1.317.195
1940 … 1.344.408
1941 … 1.500.524
1942 … 1.415.596
1943 … 983.974
1944 … 663.594
1945 … 715.505
1946 … 746.871
1947 … 808.839
1948 … 1.108.057
1949 … 1.216.361
1950 … 1.416.300
1951 … 1.533.767
1952 … 1.711.202
1953 … 1.727.970

Tosin mm. Erkki Tuomioja ja Lappeenrannan rohvessyöri Tiusanen ovat levittäneet "tietoa", että leireillä olisi ollut "28 miljoonaa" - eli ETTÄ KAIKKI AIKUISET MIEHET OLSIVAT OLLEET KUOKKIMASSA JA LUSIMASSA ainakin heti ennen maailmasotaa....

Mitä sitten tulee ammutuuihin, niin ne löytyy ainakin noiden myöhemmin väärin tuomituiksi katsottujen osalta MEMORALIN LISTASTA:

http://lists.memo.ru/index1.htm

 

***

Gorban höyrähtänyt "apuilainen" ja lähettiläs Aleksandr Jakovlev aiheutti vuonna 1988 Karabahin sodan syöttämällä Armenian johdolle aivan muuta asiaa kuin hallitus oli lähtenyt hänet viemään.

https://sputniknews.com/world/202010051080664670-how-a-senior-gorbachev-advisors-involvement-in-karabakh-conflict-helped-set-region-on-fire/

How a Senior Gorbachev Advisor’s Involvement in Karabakh Conflict Helped Set Region on Fire

1080664406_0%3A129%3A3191%3A1855_1000x0_
 
© Sputnik / Рубен Мангасарян
World
16:41 GMT 05.10.2020(updated 17:07 GMT 05.10.2020) Get short URL
by Ilya Tsukanov

Last Sunday, the frozen war between Armenia and Azerbaijan over the breakaway region of Nagorno-Karabakh exploded into large-scale clashes. The conflict for the 4,400 square kilometer chunk of mountainous South Caucasus territory has its direct origins in the late Soviet period.

The flare-up of fighting in Nagorno-Karabakh entered its second week on Monday, with dozens of civilians and an unspecified number of servicemen ranging from dozens to hundreds or even thousands killed. Both sides have blamed each other for starting the fighting.

Until the mid-1980s, the Nagorno-Karabakh Autonomous Oblast (NKAO), an ethnic Armenian-majority region part of the Azerbaijani Soviet Socialist Republic of the USSR, lived in relative peace, with the estimated 145,600 Armenians and 42,900 Azeris constituting 76.4 percent and 22.4 percent of the population, respectively, and other nationalities, including Russians, Kurds, Greeks and Assyrians making up the rest.

 

1037369779_0%3A0%3A595%3A387_768x0_80_0_

Map of Nagorno-Karabakh
 

Throughout the Soviet period, any attempts to alter the NKAO’s status (including the idea of transferring the region to the Armenian Soviet Socialist Republic) were suppressed, despite quiet grumbling by some Karabakh Armenians, and Karabakh Azeris, who accused one another of political,social or economic discrimination, either within Azerbaijan or the NKAO itself. Formally, the rights of both nationalities were protected and guaranteed, both at the republican and regional levels and under the Soviet constitution.

From the mid-1980s onward, Soviet leader Mikhail Gorbachev’s policies of glasnost (‘openness’) and democratization dramatically weakened constraints on what could be said, written about and demanded in public, and nationalists on both sides would quickly begin to take advantage of the loosened restrictions.

In 1987, Armenian civic organizers began a campaign to collect signatures to send to Moscow to lobby the Soviet leadership to alter Karabakh’s status. The same year, a rally in the Armenian capital of Yerevan included among its demands a call for Nagorno-Karabakh to become part of the Armenian republic.

Between 1987-1988, a deteriorating economic situation sparked by Gorbachev’s poorly-thought out reforms, which partially dismantled the Soviet planning system without replacing it with a functioning market economy, helped accelerate interethnic tensions, with Armenian nationalists accusing Baku of ‘deliberately’ keeping the region in a backward state, and of neglecting the rights, culture and identity of Armenians in Azerbaijan generally. Azeri nationalists, meanwhile, countered by accusing NKAO authorities of discrimination against them.

In February 1988,local authorities in the NKAO formally adopted a resolution reques- ting secession from Azerbaijan. After this, violent confrontations between Armenians and Azerbaijanis would start to take place on a regular basis. Shortly after the resolu-tion was adopted, an attempt by Karabakh Azerbaijanis to prevent secession from ta-king place was put down, with televised reports about the deaths of two Azeris spar-king an anti-Armenian pogrom in the city of Sumgait, Azerbaijan between February 27-29 which killed 32 Armenians.

Moscow made a last-ditch attempt to restore order between April and August of 1991, when, in a special operation by the Soviet Army and Azerbaijani police, an effort was made to disarm Karabakh villages.

In May 1991, the US Senate added fuel to the fire by unanimously adopting a resolution condemning the ‘crimes of Soviet and Azerbaijani authorities’ against the Armenian population of Nagorno-Karabakh, Azerbaijan and Armenia.

After the failure of the August coup attempt against Gorbachev in Moscow in 1991, the center lost control of the situation in Karabakh entirely, with local authorities proclaiming the Nagorno-Karabakh Republic in September 1991. In November, Azerbaijan’s Supreme Soviet adopted a resolution to liquidate the NKAO’s autonomous status.

Yegor Ligachev, a high-ranking member of the Politburo who started out as an ally to Gorbachev but became increasingly disenchanted with his policies as perestroika dragged on, would recall that the he saw Karabakh as “the first warning signal” about the dangerous explosive power of nationalism.

“We discussed the situation in Nagorno-Karabakh and the demands of Armenia and Azerbaijan many times at many early 1988 Politburo sessions,” Ligachev wrote in his memoirs, published after the Soviet collapse. “We reached a unani-mous correct decision: it was impermissible to redraw national and territorial borders at that time. To violate that principle even once would open up a path for a multitude of bloody conflicts.”

In May 1988, Ligachev recalled, the Politburo decided on “tactical issues” in handling the Karabakh question, including replacing local party leaders in both Azerbaijan and Armenia, and sending members of the Politburo directly to the republics to get a sense of the situation on the ground and to issue directives on the impermissibility of any moves which would exacerbate tensions. Ligachev was sent to Baku, and Ale-xander Yakovlev, a senior Gorbachev advisor on issues ranging from national policy to détente with the US and political reforms, was sent to Yerevan.

1080664441_0%3A0%3A3055%3A2047_768x0_80_

Yegor Ligachev (left), Alexander Yakovlev (center) and Mikhail Gorbachev (right) converse during the 19th All-Union Conference of the Communist Party in June 1988 in Moscow.
 

In Baku,Ligachev presented a Politburo decree on Nagorno-Karabakh, its basic point being that “we cannot resolve national issues by changing territorial borders without the republics’ consent. We must preserve the status quo. But…the lawful demands of every person, regardless of his nationality, must be fully satisfied.”

“The next day I presented this position to the plenum of the Azerbaijani Commu-nist Party Central Committee. I had no doubts that Yakovlev would do exactly the same in Yerevan, since this was a decree of principle by the Politburo. But when I later saw Yakovlev’s speech at the plenum of the Armenian Central Committee, I discovered with amazement that he had completely ignored the problem of Nagorno-Karabakh. Yakovlev had much to say about the danger of conservatism. But not once did he even utter the name Nagorno-Karabakh, nor mention the center’s firm position on the question of national-territorial borders – as if that important document, or this burning problem, did not exist,” Ligachev recalled.

As historian Afrand Dashdamirov would later write, whereas Yakovlev expressed sympathy for the demands of Armenian nationalists and even spoke at one of their rallies, in Baku Ligachev called for the strengthening of the multinational nature of a Soviet state guided by ‘internationalism and friendship of peoples’, and condemned attempts by Azerbaijani nationalists to escalate tensions.

After the Soviet collapse, Ligachev and other senior Soviet officials, including former KGB chief Vladimir Kryuchkov, would accuse Yakovlev of being a CIA spy. Yakovlev was known to have taken part in a student exchange programme at Colombia Uni-versity in 1958 alongside Oleg Kalugin, a former KGB general who fled to the West and who was later convicted of treason in his home country. Yakovlev fervently denied the allegations against him until his death in 2005.

Autumn of Discontent Turns to Winter

In the fall of 1988,the situation in the Armenian and Azerbaijan republics continued to spill out of control, with minority communities in both republics subject to expulsions, attacks and pogroms, which prompted hundreds of thousands of people to flee their ancestral homes to escape the violence.

In early 1989, Moscow imposed a state of emergency in Nagorno Karabakh, with re-gular armed clashes beginning throughout the autonomy, and the region placed un-der the control of an emergency ‘special management committee’ headed by Arkady Volsky, a Russian.

In November 1989 however, Karabakh returned to Baku’s control as an autonomous region, and a state of emergency managed by Azerbaijani authorities was introduced in January 1990 when the republic’s internal troops were sent to the region, escala-ting the situation further. Soon after, local Armenian self-defence units began to form, and to arm themselves with armoured vehicles, rocket launchers and mortars stolen from local armouries, as well as converted civilian helicopters.

Between 1992 and 1994, Armenian and Azerbaijani forces would wage a brutal, full-scale war for control of Nagorno-Karabakh, with the conflict claiming the lives of over 40,000 troops and civilians from both sides. A shaky ceasefire was signed in 1994, but has been regularly broken over the 26 years since, most recently starting in late September 2020.