LENININ OPPI OBJEKTIIVISESTA JA KONKREETTISESTA TIETEELLISESTÄ TOTUUDESTA
Oliko Lenin "objektiivinen idealisti" vai dialektinen materialisti? (2008)
LENINISTISESTÄ TIETOTEORIASTA
MATERIALISTISEN DIALEKTIIKAN TOTUUSKÄSITYKSESTÄ SOVELLETTUNA TEKNISIIN TIETEISIIN
EMERGENTTI JA DIALEKTINEN MATERIALISMI
Tunnustuksellinen irrationalismi ja anti- rationalismi (tiedon-/järjenvastaisuus) eivät kuulu yliopistoihin minkään lipun alla
****
Поправка к Конституции – запретить проведение переговоров о территориальных уступках sb_skvortsov
February 12th, 11:22
В последнее время часть российского общества активно обсуждает предложенные г-ном Путиным поправки в Конституцию, саму воз-можность внесения которых он ещё недавно категорически отвер-гал. Именно часть общества, поскольку основную массу россиян эти вопросы мало волнуют.
И не зря,поскольку предложенные поправки или носят формальный характер, или же касаются вопросов конфигурации власти, которые никак не затрагивают положение рядовых российских граждан.
Например, закон о минимальной зарплате предприниматели уже давно научились обходить, принимая работников лишь на часть ставки – вплоть до одной десятой.Что в этом плане изменится, если уровень минимальной зарплаты формально закрепят в Конституции?
В этом плане не изменится ничего, а вот прохождению нужных властям изменений в Конституцию, касающихся полномочий Госсо-вета, правительства и т.д. «социальные» поправки могут помочь. Судя по всему, для этого они и вносятся, ведь основная цель ны-нешней конституционной инициативы – обеспечить «преемствен-ность» власти, то есть сохранение нынешней обанкротившейся системы, пусть даже в изменённом виде.
В 1993 году наша партия являлась инициатором бойкота референ-дума, на котором принималась «ельцинская» Конституция, и с учё-том многочисленных сведений о допущенных на этом референдуме массовых фальсификациях считает её нелегитимной – в действи-тельности Конституция не получила тогда необходимого большинст-ва голосов. К тому же никакие поправки не изменят её формального характера и бедственного положения народных масс. Нужна ради-кальная смена курса, смена системы правления.
Учитывая декларативный характер большинства статей нынешней действующей де-факто Конституции, мы считаем бессмысленным участвовать в обсуждении конституционных поправок – за одним-единственным исключением.
Вот уже около тридцати лет КПСС и Всероссийский комитет защиты территориальной целостности страны борются против передачи иностранным государствам любых российских территорий. И более двадцати лет мы предлагаем внести конституционный запрет на проведение переговоров о заключении соглашений, касающихся территориальных уступок иностранных государствам. Одного лишь проведения референдума по результатам этих переговоров, пусть даже обязательного, здесь явно недостаточно. Российские власти прекрасно умеют манипулировать голосованием, формально достигая нужного для них результата.
А вот запрет на само ведение подобных переговоров будет очень трудно игнорировать, если это станет конституционной нормой, на-всегда исключающей любые территориальные уступки. В таком слу-чае вне закона, в частности, окажутся нынешние переговоры якобы о заключении совершенно ненужного нашей стране «мирного дого-вора» с Японией,а фактически о передаче иностранному государст- ву части российской территории – ряда южнокурильских островов. Вне закона окажутся и любые другие переговоры, которые в буду-щем захотят провести желающие поступиться российской территорией.
Поэтому от имени Коммунистической партии Советского Союза и Всероссийского комитета защиты территориальной целостности страны я предлагаю внести в действующую Конституцию Российской Федерации следующее положение:
Запрещается проведение переговоров, подписание и ратифика-ция соглашений, касающихся передачи иностранным государст-вам любой части территории Российской Федерации.
Мы призываем российскую общественность, всех патриотов нашей Родины поддержать эту поправку, в том числе подписав петицию, только что опубликованную на Change.org.
Россия велика, но лишней земли у нас нет! "
2022 helmikuussa erään valtion päämies piti erittäin merkittävän puheen.
2025, kolme vuotta myöhemmin, puhe on lisännyt merkitystään. Ei ihme että läntinen sensuurikoneisto ei halua ihmisten tietävän tätä:
Aloitan puheessani 21. helmikuuta 2022. Puhuin suurimmista huolenaiheistamme ja niistä perustavanlaatuisista uhista, joita vastuuttomat länsimaiset poliitikot loivat Venäjälle johdonmukaisesti, töykeästi ja epäseremoniattomasti vuodesta toiseen. Tarkoitan Naton itään laajentumista, joka siirtää sotilaallista infrastruktuuriaan yhä lähemmäs Venäjän rajaa.
On tosiasia, että viimeiset 30 vuotta olemme kärsivällisesti yrittäneet päästä sopimukseen johtavien NATO-maiden kanssa Euroopan tasa-arvoisen ja jakamattoman turvallisuuden periaatteista. Vastauksena ehdotuksiimme kohtasimme poikkeuksetta joko kyynistä petosta ja valheita tai painostus- ja kiristysyrityksiä, kun taas Pohjois-Atlantin liitto jatkoi laajentumistaan protesteistamme ja huolistamme huolimatta. Sen sotilaskoneisto liikkuu ja, kuten sanoin, lähestyy meidän rajaamme.
Miksi näin tapahtuu? Mistä tämä röyhkeä tapa puhua alas heidän poikkeuksellisuutensa, erehtymättömyytensä ja kaiken sallivuutensa huipulta on peräisin? Mikä on selitys tälle halveksivalle ja halveksivalle asenteelle etujamme ja täysin oikeutettuja vaatimuksiamme kohtaan?
Vastaus on yksinkertainen. Kaikki on selvää ja selvää. 1980-luvun lopulla Neuvostoliitto heikkeni ja hajosi myöhemmin. Tuon kokemuksen pitäisi toimia meille hyvänä opetuksena, koska se on osoittanut meille, että vallan ja tahdon halvaantuminen on ensimmäinen askel kohti täydellistä rappeutumista ja unohdusta. Menetimme itseluottamuksen vain hetkeksi, mutta se riitti katkaisemaan maailman voimien tasapainon.
Tämän seurauksena vanhat sopimukset eivät ole enää voimassa. Rukoukset ja pyynnöt eivät auta. Kaikki mikä ei sovi hallitsevalle valtiolle, olemassa oleville valtuuksille, tuomitaan arkaaiseksi, vanhentuneeksi ja hyödyttömäksi. Samalla kaikki, mitä se pitää hyödyllisenä, esitetään perimmäisenä totuutena ja pakotetaan muille kustannuksista riippumatta, loukkaavasti ja kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla. Ne, jotka kieltäytyvät noudattamasta määräyksiä, joutuvat vahvan käden taktiikkaan.
Se, mitä nyt sanon, ei koske vain Venäjää, eikä Venäjä ole ainoa maa, joka on tästä huolissaan. Tämä liittyy koko kansainvälisten suhteiden järjestelmään ja joskus jopa Yhdysvaltojen liittolaisiin. Neuvostoliiton hajoaminen johti maailman uudelleen jakautumiseen, ja siihen mennessä kehittyneet kansainvälisen oikeuden normit – ja niistä tärkeimmät, perusnormit, jotka hyväksyttiin toisen maailmansodan jälkeen ja muodostivat pitkälti sen lopputuloksen – tulivat niiden tielle, jotka julistivat itsensä kylmän sodan voittajiksi.
Käytännössä, kansainvälisissä suhteissa ja niitä sääntelevissä säännöissä oli tietysti otettava huomioon maailmassa ja voimatasapainossa tapahtuneet muutokset. Tämä olisi kuitenkin pitänyt tehdä ammattimaisesti, sujuvasti, kärsivällisesti sekä kaikkien valtioiden etuja ja omaa vastuuta kunnioittaen. Sen sijaan näimme euforian tilan, jonka synnytti absoluuttisen paremmuuden tunne, eräänlainen moderni absolutismi yhdistettynä alhaisiin kulttuuristandardeihin ja niiden ylimielisyyteen, jotka muotoilivat ja työnsivät läpi vain itselleen sopivia päätöksiä. Tilanne sai toisenlaisen käänteen.
Tästä on monia esimerkkejä. Ensin Belgradia vastaan käytiin verinen sotilasoperaatio ilman YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita, mutta taistelulentokoneita ja ohjuksia käytettiin Euroopan sydämessä. Rauhanomaisten kaupunkien ja elintärkeän infrastruktuurin pommitukset jatkuivat useita viikkoja. Minun on muistettava nämä tosiasiat, koska jotkut länsimaiset kollegat haluavat unohtaa ne, ja kun mainitsimme tapahtuman, he mieluummin välttävät puhumasta kansainvälisestä oikeudesta, vaan korostavat olosuhteita, joita he tulkitsevat tarpeellisiksi katsomallaan tavalla.
Sitten tuli Irakin, Libyan ja Syyrian vuoro. Sotilaallisen voiman laiton käyttö Libyaa vastaan ja kaikkien YK:n turvallisuusneuvoston Libyaa koskevien päätösten vääristely tuhosivat valtion, loivat valtavan kansainvälisen terrorismin paikan ja työnsivät maan kohti humanitaarista katastrofia, sisällissodan pyörteeseen, joka on jatkunut siellä vuosia. Tragedia, joka aiheutettiin sadoille tuhansille ja jopa miljoonille ihmisille ei vain Libyassa vaan koko alueella, on johtanut laajamittaiseen pakolaisuuteen Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta Eurooppaan.
Samanlainen kohtalo oli valmis myös Syyrialle. Länsiliiton tässä maassa ilman Syyrian hallituksen hyväksyntää tai YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita suorittamat taisteluoperaatiot voidaan määritellä vain aggressioksi ja väliintuloksi.
Mutta esimerkki, joka eroaa edellä mainituista tapahtumista, on tietysti Irakiin tehty hyökkäys ilman laillista perustetta. He käyttivät tekosyynä Yhdysvalloissa saatavilla olevaa luotettavaa tietoa joukkotuhoaseiden läsnäolosta Irakissa. Todistaakseen tämän väitteen Yhdysvaltain ulkoministeri piti julkisesti koko maailman nähtävänä valkovoimien pullon ja vakuutti kansainväliselle yhteisölle, että kyseessä oli Irakissa luotu kemiallinen sodankäyntiagentti. Myöhemmin kävi ilmi, että kaikki tämä oli väärennöstä ja huijausta ja että Irakilla ei ollut kemiallisia aseita. Uskomatonta ja järkyttävää mutta totta. Näimme valheita, joita tehtiin korkeimmalla osavaltiotasolla ja äänestimme YK:n korkealta puhujakorokeelta. Seurauksena on valtava ihmishenkien menetys, vahinko, tuho ja valtava terrorismin nousu.
Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että melkein kaikkialla, monilla maailman alueilla, joilla Yhdysvallat toi lakinsa ja järjestyksensä, tämä loi verisiä, parantumattomia haavoja ja kansainvälisen terrorismin ja ääriliikkeiden kirouksen. Olen maininnut vain räikeimmät, mutta suinkaan vain esimerkit kansainvälisen oikeuden piittaamattomuudesta.
Tämä joukko sisältää lupauksia olla laajentamatta Natoa itään senttiäkään. Toistan: he ovat pettäneet meitä, tai yksinkertaisesti sanottuna, he ovat leikkineet meitä. Toki usein kuulee, että politiikka on likaista bisnestä. Se voi olla, mutta sen ei pitäisi olla niin likainen kuin nyt, ei siinä määrin. Tämäntyyppinen taiteilijan vastainen käytös on vastoin paitsi kansainvälisten suhteiden periaatteita myös ja ennen kaikkea yleisesti hyväksyttyjä moraali- ja etiikkanormeja. Missä on oikeus ja totuus? Pelkkää valhetta ja tekopyhyyttä kaikkialla.
Muuten, yhdysvaltalaiset poliitikot, politologit ja toimittajat kirjoittavat ja sanovat, että Yhdysvaltojen sisälle on viime vuosina luotu todellinen "valheiden valtakunta". Tästä on vaikea olla eri mieltä – näin se todella on. Mutta sen suhteen ei pidä olla vaatimaton: Yhdysvallat on edelleen suuri maa ja järjestelmää muodostava valta. Kaikki sen satelliitit eivät ainoastaan sano nöyrästi ja tottelevaisesti "kyllä" ja pitävät sitä pienimmälläkin verukkeella, vaan myös jäljittelevät sen käyttäytymistä ja hyväksyvät innokkaasti sen heille tarjoamat säännöt. Siksi voidaan hyvällä syyllä ja varmuudella sanoa, että koko Yhdysvaltojen oma kuvansa ja kaltaisesti muodostama niin kutsuttu länsiblokki on kokonaisuudessaan sama "valheiden valtakunta".
Mitä tulee maahamme, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, ottaen huomioon uuden, modernin Venäjän koko ennennäkemätön avoimuus, sen valmius työskennellä rehellisesti Yhdysvaltojen ja muiden länsimaisten kumppaneiden kanssa ja sen käytännössä yksipuolinen aseistariisunta, he yrittivät välittömästi painaa meidät lopullisesti, lopettaa meidät ja tuhota meidät kokonaan. Näin kävi 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa, jolloin niin kutsuttu kollektiivinen länsi tuki aktiivisesti separatismia ja palkkasoturijoukkoja Etelä-Venäjällä. Millaisia uhreja, mitä tappioita meidän täytyi kestää ja millaisia koettelemuksia meidän täytyi käydä läpi tuolloin ennen kuin murskasimme kansainvälisen terrorismin selän Kaukasuksella! Muistamme tämän emmekä koskaan unohda.
Oikein sanottuna yritykset käyttää meitä omiin etuihinsa eivät lakanneet vasta aivan viime aikoihin asti: he pyrkivät tuhoamaan perinteiset arvomme ja pakottamaan meille vääriä arvojaan, jotka murentaisivat meidät, kansamme sisältä, asenteet, joita he ovat aggressiivisesti kohdistaneet mailleen, asenteet, jotka johtavat suoraan rappeutumiseen ja rappeutumiseen, koska ne ovat ihmisluonnon vastaisia. Tämä ei tule tapahtumaan. Kukaan ei ole koskaan onnistunut tässä, eikä tule onnistumaan nytkään.
Kaikesta tästä huolimatta teimme joulukuussa 2021 jälleen yrityksen päästä sopimukseen Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kanssa Euroopan turvallisuuden ja Naton laajentumattomuuden periaatteista. Yrityksemme olivat turhia. Yhdysvallat ei ole muuttanut kantaansa. Se ei pidä tarpeellisena sopia Venäjän kanssa meille tärkeästä asiasta. Yhdysvallat ajaa omia tavoitteitaan, mutta laiminlyö meidän etumme.
Tietenkin tämä tilanne herättää kysymyksen: mitä seuraavaksi, mitä odotamme? Jos historia on opas, tiedämme, että vuosina 1940 ja 1941 alussa Neuvostoliitto teki paljon vaivaa estääkseen sodan tai ainakin viivyttääkseen sen puhkeamista. Tätä tarkoitusta varten Neuvostoliitto ei pyrkinyt provosoimaan mahdollista hyökkääjää aivan loppuun asti pidättäytymällä tai lykkäämällä kiireellisimpiä ja ilmeisimpiä valmisteluja, jotka sen oli tehtävä puolustaakseen itseään välittömältä hyökkäykseltä. Kun se lopulta toimi, oli liian myöhäistä.
Tämän seurauksena maa ei ollut valmis vastustamaan natsi-Saksan hyökkäystä, joka hyökkäsi isänmaahamme 22. kesäkuuta 1941 julistamatta sotaa. Maa pysäytti vihollisen ja voitti sen, mutta tämä maksoi valtavasti. Yritys rauhoittaa hyökkääjää ennen suurta isänmaallista sotaa osoittautui virheeksi, joka tuli kansallemme kalliiksi. Ensimmäisinä kuukausina vihollisuuksien puhkeamisen jälkeen menetimme valtavia strategisesti tärkeitä alueita sekä miljoonia ihmishenkiä. Emme tee tätä virhettä toisella kerralla. Meillä ei ole oikeutta tehdä niin.
Globaaliin valta-asemaan pyrkivät ovat julkisesti nimenneet Venäjän viholliseksi. He tekivät sen rankaisematta. Älä erehdy, heillä ei ollut syytä toimia näin. On totta, että heillä on huomattavat taloudelliset, tieteelliset, tekniset ja sotilaalliset valmiudet. Olemme tietoisia tästä ja meillä on objektiivinen näkemys kuulemistamme taloudellisista uhkista, samoin kuin kyvystämme torjua tätä röyhkeää ja loputonta kiristystä. Haluan toistaa, että meillä ei ole tässä suhteessa illuusioita ja että olemme erittäin realistisia arvioissamme.
Mitä tulee sotilaallisiin asioihin, vaikka Neuvostoliiton hajoamisen ja menetettyään huomattavan osan kyvyistään, nykyinen Venäjä on edelleen yksi voimakkaimmista ydinvaltioista. Lisäksi sillä on tietty etu useissa huippuluokan aseissa. Tässä yhteydessä kenenkään ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, että jokainen mahdollinen hyökkääjä kohtaa tappion ja pahaenteiset seuraukset, jos se hyökkää suoraan maahamme.
Samaan aikaan teknologia, myös puolustussektorilla, muuttuu nopeasti. Eräänä päivänä on yksi johtaja ja huomenna toinen, mutta sotilaallinen läsnäolo Venäjän raja-alueilla, jos annamme sen mennä eteenpäin, pysyy tulevina vuosikymmeninä tai ehkä ikuisesti, luoden Venäjälle jatkuvasti kasvavan ja täysin sietämättömän uhan.
Jo nyt, Naton itään laajentuessa, Venäjän tilanne on pahentunut ja vaarallistunut vuosi vuodelta. Lisäksi Naton johto on viime päivinä ollut suorapuheinen lausunnoissaan, joiden mukaan niiden on vauhditettava ja tehostettava ponnisteluja allianssin infrastruktuurin tuomiseksi lähemmäs Venäjän rajoja. Toisin sanoen he ovat kiristäneet asemaansa. Emme voi olla toimettomana ja passiivisesti seurata tätä kehitystä. Tämä olisi meille täysin vastuutonta toimintaa.
Emme voi hyväksyä Pohjois-Atlantin liiton infrastruktuurin laajentamista tai meneillään olevia pyrkimyksiä saada sotilaallinen jalansija Ukrainan alueella. Kysymys ei tietenkään ole NATOsta itsestään. Se toimii vain Yhdysvaltain ulkopolitiikan välineenä. Ongelmana on se, että Venäjän viereisillä alueilla, jotka minun on todettava, on historiallinen maamme, on muodostumassa vihamielinen "Venäjänvastaisuus". Täysin ulkopuolelta ohjattu se tekee kaikkensa houkutellakseen Naton asevoimia ja hankkiakseen huippuluokan aseita.
Yhdysvalloille ja sen liittolaisille se on Venäjän hillitsemispolitiikkaa, jolla on ilmeisiä geopoliittisia etuja. Maallemme se on elämän ja kuoleman kysymys, kysymys historiallisesta tulevaisuudestamme kansana. Tämä ei ole liioittelua; tämä on tosiasia. Se ei ole vain todellinen uhka etuillemme, vaan koko valtiomme olemassaololle ja sen suvereniteettille. Se on punainen viiva, josta olemme puhuneet useaan otteeseen. He ovat ylittäneet sen.
Tämä tuo minut Donbassin tilanteeseen. Voimme nähdä, että Ukrainan vallankaappauksen vuonna 2014 toteuttaneet voimat ovat kaapanneet vallan, pitävät sitä yllä koristeellisten vaalimenettelyjen avulla ja ovat hylänneet rauhanomaisen konfliktinratkaisun polun. Kahdeksan vuoden ajan, kahdeksan loputtoman vuoden ajan olemme tehneet kaikkemme tilanteen ratkaisemiseksi rauhanomaisin poliittisin keinoin. Kaikki oli turhaa.
Kuten sanoin edellisessä puheenvuorossani, et voi katsoa ilman myötätuntoa siellä tapahtuvaa. Siitä tuli mahdotonta sietää. Meidän täytyi lopettaa tuo julmuus, siellä asuvien miljoonien ihmisten kansanmurha, jotka panivat toivonsa Venäjään, meihin kaikkiin. Heidän pyrkimyksensä, näiden ihmisten tunteet ja tuska olivat tärkein motivoiva voima päätöksessämme tunnustaa Donbassin kansantasavallan itsenäisyys.
Haluan lisäksi korostaa seuraavaa. Omiin tavoitteisiinsa keskittyneet johtavat Nato-maat tukevat Ukrainan äärioikeistolaisia nationalisteja ja uusnatseja, niitä, jotka eivät koskaan anna Krimin ja Sevastopolin kansalle anteeksi sitä, että he tekivät vapaasti valinnan yhdistyä Venäjän kanssa.
He yrittävät epäilemättä tuoda sotaa Krimille aivan kuten he ovat tehneet Donbassissa, tappaa viattomia ihmisiä aivan kuten ukrainalaisten nationalistien rangaistusyksiköiden jäsenet ja Hitlerin rikoskumppanit tekivät Suuren isänmaallisen sodan aikana. He ovat myös avoimesti vaatineet useita muita Venäjän alueita.
Jos katsomme tapahtumasarjaa ja tulevia raportteja, Venäjän ja näiden joukkojen välistä yhteenotosta ei voida välttää. Se on vain ajan kysymys. He valmistautuvat ja odottavat oikeaa hetkeä. Lisäksi he menivät niin pitkälle kuin halusivat hankkia ydinaseita. Emme anna tämän tapahtua.
Olen jo sanonut, että Venäjä hyväksyi uuden geopoliittisen todellisuuden Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Olemme kohdelleet kaikkia uusia Neuvostoliiton jälkeisiä valtioita kunnioittavasti ja toimimme jatkossakin näin. Kunnioitamme ja aiomme kunnioittaa heidän suvereniteettiaan, minkä todistaa Kazakstanille antamamme apu, kun se kohtasi traagisia tapahtumia ja haasteita sen valtiollisuudelle ja koskemattomuudelle. Venäjä ei kuitenkaan voi tuntea olonsa turvalliseksi, kehittyä ja olemassa, vaikka se kohtaa pysyvän uhan nykyisen Ukrainan alueelta.
Muistutan teitä siitä, että vuosina 2000–2005 käytimme armeijaamme vastustaaksemme terroristeja Kaukasuksella ja puolustamme valtiomme koskemattomuutta. Säilytimme Venäjän. Vuonna 2014 tuimme Krimin ja Sevastopolin kansaa. Vuonna 2015 loimme asevoimiemme avulla luotettavan suojan, joka esti Syyriasta tulevia terroristeja tunkeutumasta Venäjälle. Tässä oli kysymys itsemme puolustamisesta. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Sama tapahtuu tänään. He eivät jättäneet meille muuta vaihtoehtoa puolustaa Venäjää ja kansaamme, kuin sitä, jota meidän on nykyään pakko käyttää. Näissä olosuhteissa meidän on ryhdyttävä rohkeisiin ja välittömiin toimiin. Donbassin kansantasavallat ovat pyytäneet Venäjältä apua.
Tässä yhteydessä tein YK:n peruskirjan artiklan 51 (VII luku) mukaisesti Venäjän federaationeuvoston luvalla sekä Donetskin kansantasavallan ja Luganskin kansantasavallan kanssa tehtyjen ystävyys- ja keskinäistä avunantoa koskevien sopimusten täytäntöönpanon, jotka liittokokous ratifioi helmikuun 22. päivänä.
Tämän operaation tarkoituksena on suojella ihmisiä, jotka ovat jo kahdeksan vuoden ajan kohdanneet Kiovan hallinnon harjoittaman nöyryytyksen ja kansanmurhan. Tätä varten pyrimme demilitarisoimaan ja denatsifioimaan Ukrainan sekä saattamaan oikeuden eteen ne, jotka tekivät lukuisia verisiä rikoksia siviilejä vastaan, myös Venäjän federaation kansalaisia vastaan.
Meidän suunnitelmamme ei ole miehittää Ukrainan aluetta. Emme aio pakottaa kenellekään mitään väkisin. Samaan aikaan olemme kuulleet yhä enemmän lännestä tulevia lausuntoja, että totalitaarisen neuvostohallinnon allekirjoittamia toisen maailmansodan tuloksia esitteleviä asiakirjoja ei enää tarvitse noudattaa. Miten voimme vastata siihen?
Toisen maailmansodan tulokset ja uhraukset, jotka kansamme joutuivat tekemään natsismin voittamiseksi, ovat pyhiä. Tämä ei ole ristiriidassa ihmisoikeuksien ja vapauksien korkeiden arvojen kanssa sodanjälkeisinä vuosikymmeninä noussut todellisuudessa. Tämä ei tarkoita, että kansakunnat eivät voisi nauttia itsemääräämisoikeudesta, joka on kirjattu YK:n peruskirjan 1 artiklaan.
Muistutan teitä siitä, että ihmisiltä, jotka asuvat alueilla, jotka ovat osa nykyistä Ukrainaa, ei kysytty, kuinka he haluavat rakentaa elämäänsä, kun Neuvostoliitto luotiin tai toisen maailmansodan jälkeen. Vapaus ohjaa politiikkaamme, vapaus valita itsenäisesti tulevaisuutemme ja lastemme tulevaisuus. Uskomme, että kaikkien nykypäivän Ukrainassa asuvien kansojen, jokaisen, joka haluaa tehdä niin, on voitava nauttia tästä oikeudesta tehdä vapaa valinta.
Tässä yhteydessä haluaisin puhua Ukrainan kansalaisille. Vuonna 2014 Venäjällä oli velvollisuus suojella Krimin ja Sevastopolin ihmisiä niiltä, joita itse kutsut "natsiksi". Krimin ja Sevastopolin asukkaat tekivät valintansa historiallisen kotimaansa Venäjän kanssa, ja me tuimme heidän valintaansa. Kuten sanoin, emme voisi toimia toisin.
Nykyisillä tapahtumilla ei ole mitään tekemistä halun kanssa loukata Ukrainan ja Ukrainan kansan etuja. He ovat yhteydessä puolustavaan Venäjään niiltä, jotka ovat ottaneet Ukrainan panttivangiksi ja yrittävät käyttää sitä maatamme ja kansaamme vastaan.
Toistan: toimimme puolustaaksemme itseämme meille luoduilta uhilta ja pahemmalta vaaralta kuin mitä nyt tapahtuu. Pyydän teitä, vaikka se olisikin vaikeaa, ymmärtämään tämä ja tekemään yhteistyötä kanssamme tämän traagisen sivun kääntämiseksi mahdollisimman pian ja eteenpäin viemiseksi yhdessä, antamatta kenenkään puuttua asioihimme ja suhteihimme, vaan kehittää niitä itsenäisesti, jotta luodaan suotuisat olosuhteet kaikkien näiden ongelmien voittamiseen ja vahvistamme meitä sisältä yhtenä kokonaisuutena valtionrajojen olemassaolosta huolimatta. Uskon tähän, yhteiseen tulevaisuutemme.
Haluaisin myös puhua Ukrainan asevoimien sotilashenkilöstölle.
Isänne, isoisänne ja isoisänne eivät taistelleet natsimiehittäjiä vastaan eivätkä puolustaneet yhteistä isänmaatamme salliakseen nykypäivän uusnatsien kaapata vallan Ukrainassa. Vannoitte uskollisuusvalan Ukrainan kansalle, etkä juntalle, kansan vastustajalle, joka ryöstää Ukrainaa ja nöyryyttää Ukrainan kansaa.
Kehotan teitä kieltäytymään toteuttamasta heidän rikollisia määräyksiään. Kehotan sinua laskemaan aseet välittömästi ja menemään kotiin. Selitän, mitä tämä tarkoittaa: Ukrainan armeijan sotilashenkilöstö, joka tekee tämän, voi vapaasti poistua vihollisuuksien vyöhykkeeltä ja palata perheidensä luo.
Haluan vielä kerran korostaa, että kaikki vastuu mahdollisesta verenvuodatuksesta on täysin ja kokonaan Ukrainan hallitsevalla hallinnolla.
Haluaisin nyt sanoa jotain hyvin tärkeää niille, joilla saattaa olla houkutusta puuttua tähän kehitykseen ulkopuolelta. Huolimatta siitä, kuka yrittää olla tiellämme tai varsinkin luoda uhkia maallemme ja kansallemme, heidän on tiedettävä, että Venäjä vastaa välittömästi ja seuraukset ovat sellaisia, joita et ole koskaan nähnyt koko historiasi aikana. Riippumatta siitä, miten tapahtumat kehittyvät, olemme valmiita. Kaikki tarvittavat päätökset tässä asiassa on tehty. Toivon, että sanani kuullaan.
Esi-isiemme kulttuuri ja arvot, kokemus ja perinteet tarjosivat poikkeuksetta vahvan perustan kokonaisten valtioiden ja kansojen hyvinvoinnille ja olemassaololle, niiden menestykselle ja elinkelpoisuudelle. Tietysti tämä riippuu suoraan kyvystä sopeutua nopeasti jatkuvaan muutokseen, ylläpitää sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä valmiudesta lujittaa ja koota kaikki käytettävissä olevat voimat eteenpäin.
Meidän on aina oltava vahvoja, mutta tämä vahvuus voi saada erilaisia muotoja. "Valheiden valtakunta", jonka mainitsin puheeni alussa, lähtee politiikassaan ensisijaisesti karkeasta, suorasta voimasta. Tämä on silloin, kun sanontamme "kaikki lihaksia ja ilman aivoja" pätee.
Me kaikki tiedämme, että oikeus ja totuus puolellamme tekee meistä todella vahvoja. Jos näin on, olisi vaikea olla eri mieltä siitä, että vahvuutemme ja taisteluvalmiutemme ovat itsenäisyyden ja suvereniteetin perusta ja tarvittava perusta kotisi, perheesi ja isänmaasi luotettavan tulevaisuuden rakentamiselle.
Olen varma, että Venäjän asevoimien omistautuneet sotilaat ja upseerit suorittavat tehtävänsä ammattitaidolla ja rohkeasti. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että valtion instituutiot kaikilla tasoilla ja asiantuntijat työskentelevät tehokkaasti taloutemme, rahoitusjärjestelmämme ja sosiaalisen hyvinvoinnin vakauden takaamiseksi, ja sama pätee yritysten johtajiin ja koko liike-elämään. Toivon, että kaikki eduskuntapuolueet ja kansalaisyhteiskunta ottavat yhtenäisen, isänmaallisen kannan.
Loppujen lopuksi Venäjän tulevaisuus on sen monietnisten ihmisten käsissä, kuten historiassamme on aina ollut. Tämä tarkoittaa, että tekemäni päätökset pannaan täytäntöön, että saavutamme asettamamme tavoitteet ja takaamme luotettavasti Isänmaamme turvallisuuden.
Uskon tukeesi ja voittamattomaan voimaan, joka perustuu rakkauteen Isänmaatamme kohtaan.
Kommentit