https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006100725.html

 

" Suomalainen äiti on puhdasverinen gootti, ainakin jos sanan etymologiaan uskotaan

Miksi meillä on äitienpäivä monikossa mutta isänpäivä yksikössä? Mikä selittää tämän kielellisen poikkeaman?

Screenshot_2020-05-08%20Lauantaiessee%20

Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Julkaistu: 11.5.2019 2:00, Päivitetty 11.5.2019 7:04
 

Kaksi tavua, kolme vokaalia ja yksi konsonantti. Sen enempää ei tarvita. Siinä ovat rakenneosat sanaan, johon mahtuu koko maailma ja tulevaisuuteen ulottuva suku-polvien katkeamaton ketju. Harva yllättyy siitä, että tämä sana on äiti. Useampi sen sijaan voi kummeksua, jos väittää, että suomalainen äiti on gootti.

Selitys piilee äiti-sana etymologiassa. Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Ulla-Maija Forsberg muistuttaa, että sanana suomen kieleen vakiintunut äiti on ikivanhaa germaanista lainaa, eivätkä mitkään uudemmat tutkimukset ole kyseenalaistaneet tätä jo useita vuosikymmeniä sitten hyväksyttyä näkemystä. "

HM: Jos ei ole nnen kyseenalaistettu, niin NYT KYSEENALAISTETAAN.

JP: Muinaisgermaanit käyttivät sanaa aithi, josta ovat muodostuneet gootin aiþei, muinaisen yläsaksan eidī sekä muinaisnorjan eiđa. Forsbergin mukaan sanana äiti edustaa suomen kielen sanavarastossa suhteellisen vanhaa kulttuurista kerrostu-maa. Se on ajalta ennen muinais­skandinaavisia ja paljon uudempia ruotsalaisia lainoja. Kaikkein vanhimpia ovat indoeurooppalaiset lainat. "

HM. Tämä sana voi olla suomessa minkä ikäinen tahansa 1000 vuotta vanhasta kuurilainasta 5000 vuotta vanhaan vasrakirvesbalttilainaan.
 

JP: ”Mielenkiintoista on, että äiti-sanan etymologia sitoo suomalaiset länteen, kun taas isä-sanan etymologia palautuu itään Uralin alueelle”, Forsberg toteaa. "

 

HM: Ja TAAS tuli kaikinpuolista länsi-kusetusta ja paskaa: ITÄGOOTTI, josta on kyse, oli erittäin ITÄINEN KIELI,jota puhuttiin mm.Krimillä. Kieli on säilynyt yhden kirjan, piispa Wulfilan Raamatun-käännöksen ansiosta. Kieli on germaaninen, mutta väärällään mm. baltti- erityisesti vasarakirveslainoja. Juuri näihin kuuluu ainakin mi-nun tulkintani mukaan myös gootin aiþei, joskaan varmaa tämä ei ole: se on periaat-teessa voinut tulla kantaindoeuroopasta kantagermaaninkin klautta. Siinä tapaukses-sa sillä ei ole mitään suoraa tekemistä suomen äiti-sanan kanssa.

Toisesta, LÄNSIGOOTIN kielestä, jota on puhuttu Puolan paikkeilla ennen kansain-vaellusten aikaa, ei varmuudella tiedetä edes sitä onko se ollut germaaninen kieli.

 

Itämerensuomalaista ja germaanisten kielten lainakontaktien alkamisen johtava tutkija Ralf-Peter Ritter kertoo äiti-sanan olleen 28 sanan joukossa, joita on ehdotettu pronssikautisiksi germaanilainoiksi. Silloin puhuttiin nimenomaan goottilainoista.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan

" ... s. 25

Berücksichtigt man noch den "befreienden" (FROMM op.cit.226) Vorschlag T. ITKO-NENs, dass die "Hauptmasse der alten germ. Lehnwörterter" nicht "vom nördlichen Baltikum nach Finnland gelangt sei", dass es vielmehr "sinnvoll" sei," sich die entge-gengesetzte Richtung vorzustellen" (1.c.), trifft für die Grundzüge der neuen Konzep-tion im Prinzip WIKLUNDs Charakterisierung des Forschungs-standes hinsichtlich der germanisch-ostseefinnischen Kontakte vor mehr als sechzig Jahren zu:

"Man ist jetzt geneigt,den Anfang dieser Berührungen etwas zurückzuschieben, man verlegt sie zum Teil in andere Gegenden und man leugnet die Möglichkeit der Be-rührung der Finnen mit den goten" (1917/20, 49), wenn man unter diesen "Finnen" die frühesten Kontaktnehmer versteht.

Wie man sich überhaupt dazu versteigen konnte, besagte "Kontaktwellen" als die ältesten zu deklarieren, ohne "got. Herkunft auch nur eines einzigen osfi. Wortes eindeutig nachzuweisen" (HOFSTRA 1985, 383; vgl. § 69), bleibt unerfindlich.

... Pannaan tässä balttilainen punaisella ja nelä eri sävyllä: vasarakirves, muinais-liettua /-latgalli, preussi, kuuri/seeli. Uudet germmanilainat vihreällä: Mustista huomattava osa on omaperäisiä.

Welchen enormen Erdrutsch die neueren Forschungen auf dem Gebiet der germa-nischen Elemente des Ostseefinnischen bewirkt haben, wird deutlich, wenn man die tausend hüfigsten Worter des Finnischen, wie sie [KAISA "HAISA KAKKINEN"] HÄKKINEN im Etymologieband des "Nykysuomen sanakirja" lauflistet, nach ihrer Herkunft sichtet.

Von schon in der früheren Literatur als ältere germanische Entlehnungen angesehe-nen Lexemen enthält die Liste,Wenn man nur die Grundworter berücksichtigt, 28 Le-xeme: ja ‘und’, sama ‘derselbe’, mainita ‘erwöhnen’, helppo ‘Hilfe’, valita ‘wahlen’, tila ‘Gelegenheit’, äiti ‘Mutter’, kaunis ‘schon’, viikko ‘Woche’, laaja ‘weit,  breit’, tarve ‘Bedarf’, aine ‘Stoff’, ainoa ‘einzig’, verta ‘Betrag’, valta ‘Macht’,ranta ‘Strand’, kuningas ‘Konig’, mitata ‘messen’, pöytä ‘Tisch’, raha ‘Geld’, sairas ‘krank’ (vertre- ten durch sairaala ‘Krankenhaus’), nauttia ‘geniefien’, kauppa ‘Kauf’, laiva ‘Schiff’, tehdas ‘Werkstätte’, sallia ‘erlauben’, juhla ‘Fest’ und vaate ‘Kleid’.

JP: Muinaisgermaanit käyttivät sanaa aithi, josta ovat muodostuneet gootin aiþei, muinaisen yläsaksan eidī sekä muinaisnorjan eiđa. Forsbergin mukaan sanana äiti edustaa suomen kielen sanavarastossa suhteellisen vanhaa kulttuurista kerrostu-maa. Se on ajalta ennen muinais­skandinaavisia ja paljon uudempia ruotsalaisia lainoja. Kaikkein vanhimpia ovat indoeurooppalaiset lainat. "

HM. Tämä sana voi olla suomessa minkä ikäinen tahansa 1000 vuotta vanhasta kuurilainasta 5000 vuotta vanhaan vasrakirvesbalttilainaan.

 
Kantabaltin syöttää, syödä on *en-s-ti (*enda) = pistellä sisään, josta tulee liettuan ėsti (ėda) jne. Sama, ehkä *hen-s-ti, on voinut olla kantaindoeuroopassakin, tai sitten ei. Liettuan ėsti (ėda, ėdė) = syödä. Liettuan monikollinen pl. ėdžios (s. ėdia) merkitsee kehtoa.

https://etimologija.baltnexus.lt/?w=%C4%97sti

 

JP: ”Mielenkiintoista on, että äiti-sanan etymologia sitoo suomalaiset länteen, kun taas isä-sanan etymologia palautuu itään Uralin alueelle”, Forsberg toteaa. "

 

HM: Ja TAAS tuli kaikinpuolista länsi-kusetusta ja paskaa: ITÄGOOTTI, josta on kyse,oli erittäin ITÄINEN KIELI, jota puhuttiin mm.Krimillä. Kieli on säilynyt yhden kirjan, piispa Wulfilan Raamatun-käännöksen ansiosta. Kieli on germaaninen, mutta väärällään mm. baltti-, erityisesti vasarakirveslainoja. Juuri näihin kuuluu ainakin mi-nun tulkintani mukaan myös gootin aiþei, joskaan varmaa tämä ei ole: se on periaat-teessa voinut tulla kantaindoeuroopasta kantagermaaninkin klautta. Siinä tapaukses- sa sillä ei ole mitään suoraa tekemistä suomen äiti-sanan kanssa.

Toisesta, LÄNSIGOOTIN kielestä, jota on puhuttu Puolan paikkeilla ennen kansain-vaellusten aikaa, ei varmuudella tiedetä edes sitä onko se ollut germaaninen kieli.
 
Ralf Peter Ritter ei usko intensiivisten goottikontaktien teoriaan.
 
(Kannattaa kuitenkin muistaa,että meillä on aivan tavallisia jokapäiväisiä lainasanoja mm. tataarista, mongolista, tunguusista, kiinasta, sumerista, arabiasta, etruskista, "trattbägarista", baskista ja kantaindoeuroopasta, joten miksi ei jotakin myös vaikka-pa kantagermaanista ja gootistakin? Gootissa on läjäys lainoja kampakeraamisesta SU-kielestä, mm. ja ja sama. Suomessa ja gootissa on myös yhteinen, suoraan kantaindoeuroopasta tuleva ja-sana -ka (-kä).)
 
Sitä vastoin Ritter huomaa,että "gootti-teoreetikkojen" kielestä hahmottelema "perhe- malli" sukulaisuus- ym. sanaston perusteella on samanlainen kuin unkarissa: äiti tarkoittaa paitsi lasten (erityisesti sosiaalista) äitiä myös perheen arvovaltaisinta, johtavaa naisjäsentä ja ylipäätään yhteiskunnassa arvovaltaista naista.
 
Äitien lisäksi ja (ainakin kielellisenä) vastapainona on yhteiskunnassa (ja joskus kai perheessäkin) "alemman tason nainen", joka muinaissuomessa on ollut aljo. Vaikka sana on ilmeisimmin samaa juurta kuin latinan alius = (naisen) vieras, toinen (mies), niin väitän sanan olevan uralilaista alkuperää, samaa kuin elää ja olla ("olio").

" ...
Bei der Gruppe "Gemeinschaftsleben" vermerkt HOFSTRA zu ersten Untergrup-pe, Verwandtschaft, eheliche und außereheliche Beziehungen: Terminologie der Verwandtschaft und der ehelichen und außerehelichen Beziehungen ist von urgerm. Einflüssen auf das Urfinnische kaum berührt. Die Zahl und die Verbreitung dieser Wörter gering" (327).

63

Immerhin finden sich darunter zwei Bezeichnungen für ‘Hure’ und das Wort für ‘Mut-ter’ (aljo, huora bzw. äiti). Bei der Terminologie der engeren Verwandtschaft trifft dies auch für die entsprechenden slavischen Entlehnungen des Ungarischen zu - von dem hier gegenstandslosen Aspekt der Verbreitung abgesehen.

Aus dem Ungarischen lassen sich anführen család ‘Familie’, mostoha ‘Stiefmütter’, koma ‘Gevatter’, dajka ‘Amme’, dád ‘Ahn’, unoka ‘Enkel’ (dial. ‘Neffe’) u.a., ferner kurva ‘Hure’, parázna ‘Hure; ehebrecherisch’.

2. Gruppen: csata ‘Schar, Truppe’.

3. Macht, Gewalt und Verwaltung: szolga ‘Diener’, rab ‘Sklave’, parancs(ol) ‘Befehl(en)’, vajda ‘dux, princeps’.

Die Ungarn übernehmen also den dem fi. ruhtinas entsprechenden Terminus aus der Sprache ihrer Untertanen. Die Finnen könnten nun ebenso ihre Herrschaftsstruktur nach germanischem Muster umstrukturiert haben, wie die Ungarn in Pannonien nach slavischem! ... "

 
 

JP: Kielen muutoksissa on Ulla-Maija Forsbergin mukaan kyse monikulttuurisuudes-ta, toisten kulttuurien jättämistä jäljistä. Germaanisten lainasanojen kielellinen assi-milaatio liittyy vuorovaikutukseen, kaupankäyntiin ja migraatioon. Vanhoja germaa-nisia lainasanoja kulkeutui Itä­meren pohjoisrannalle – sille alueelle, joka tunnetaan nyt Suomena – jo silloin, kun asukkaat puhuivat varhaista kantasuomea.

Suomenlahden rannoille muutti muinaisgermaanista väestöä – ns. läntisen prons-sikulttuurin edustajia – noin 1 500–1 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, "

HM: HEWOWWITTUA LÄNTINEN PRONSSIKULTTUURI OLLUT MITÄÄN KERMAANISTA!!!"

 

JP: ...jolloin varhainen kantasuomi jakaantui myöhäiseen kantasuomeen ja kantalap- piin, kun rannikon pyyntikulttuuriväestö alkoi eriytyä kielellisesti sisämaan väestöstä.

Forsberg muistuttaa, että viimeisellä esikristillisellä vuosituhannella niin ikään myö-häinen kantasuomi hajaantui itä­merensuomalaisten kielten esimuotoihin.”On mahdo- tonta sanoa tarkasti, milloin nykyisellä Suomen alueella alettiin käyttää äiti-sanaa. Se kuitenkin korvasi aikaa myöten emä-sanan, joka oli vastaavasti balttilaista lainaa”, Forsberg jatkaa. "

HM: JA SAATANA TAAS TULEE PASKAA!!! BALTISSA EI OLE SINNE PÄINKÄÄN OLEVAA SANAA - ja jos olisi, SE OLISI LAINAA URALILAISESTA KAMPAKERAA- MISESTA KIELESTÄ!!! HAISTAPASKANTIEDEÄMMÄ LYKKÄÄ VUOSI VUODEL-TA PKSUMPAA JA PAKSUMPAA PASKAA SITÄ MUKAA KUN SE VANHENEE, HÖPERÖITYY JA RUMENEE!!!

Antibaltisti-haistapaskantiedehourut ovat ruvenneet nyt skitsolallattamaan TÄYSIN JÄRJETTÖMIÄ MUKAMAS-BALTTILAINOJA - ETTEI HEITÄ SYYTETTÄISI ANTIBALTISMISTA, mitä he nimenomaan ovat!!!

 

JP: " Hän ei halua lähteä arvailemaan, kuinka monta sataa vuotta tämä muutos on vienyt. Todennäköisesti sanoja on käytetty rinnakkain pitkään. Hän epäilee, että hidasta muutosta on avittanut germaanisen sanalainan arvolataus. Useimmiten miesten juuret olivat idässä, naisten taas lännessä. Kieli heijastaa tätä jakoa. "

HM: Potaskaa.
 
Ralf-Peter Ritter toteaa "goottiseikkailun" lopuksi yhden sen toteuttajan hollantilaisen fenno-ugristin Tette Hofstran sanoi, että yhtään ainokaista taattua goottilainaa ei itämarensuomalaisista kielistä ole pystytty osoittamaan. Hän ottaa itse erityiseksi esimerkiksi juuri äiti-sanan huomauttaen, että tätä lähellä oleva muinaisyläsaksan sana eidi, vain yhdyssanan Ziehmutter = kasvatusäiti osana, ei sekään näytä tulevan gootista. Gootin sana noudattaa germaanikielten Grimmin lakeja suhteessa kantaindoeurooppaan, muinaisyläsaksan sana ei noudata.
 
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan-2
 

" Damit wäre die Frage der westgermanischen Lehnwörter ähnlich zu beantworten wie die der gotischen: "Das Vorhandensein gotischer Lehnwörter kann nicht ausge- schlossen werden, aber es ist bisher noch nicht gelungen, die got. Herkunft auch nur eines einzigen osfi. Wortes eindeutig nachzuweisen 83 (HOFSTRA 1985, 383) - was aber einige Forscher nicht daran gehindert hat, eine "gotische" Schicht für die ältesten germanischen Lehngeber in Anspruch zu nehmen (vgl. § 4).

83. Bei einem der Paradebeispiele stimmt die Angabe, es sei nur im Gotischen belegt (so KYLSTRA 1961, 59), offenbar ohnehin nicht; das wie got. aiþei ‘Mutter n-stämmige althochdeutsche eidi in fuotar-eidi ‘Ziehmutter = kasvatusäiti’ ist schwerlich von diesem zu trennen (vgl. BRAUNE /MITZKA 1967, § 231, S. 212).

[PS: Minä voisin esittää yhtä goottilainaa, joka voi kyllä olla sattuma. Se on hius, viroksi juus. Ongelma on, että mitkään goo-tin sanakirjat eivät sitä tunne, eivätkä siten kai tekstitkään. On vain niin, että kun kantaindoeuroopan sanaan *kens- = hius tehdään Grimmin lakien mukaiset konsonanttimuutokset ja sitten gootin vokaalimuutokset, saadaan *hius, aivan kuten sanasta *tendha (?)= vedetty, johdettu, tulee gootin sana þiuda = kansa ja þiudaz  kuningas. (Ja vapautettu, irti päästetty, johtamaton väki on *lendha > liuda., tästäkään ei havaintoa gootista...)]

JP: " Vierasperäisiä lainasanoja ei aina ole helppo erottaaomaperäisistä ilmauksista, joita on pidetty vahvasti kansallisina ja jotenkin aitoina. Vuosisatojen ajan sanoja on pidetty vanhoina, alkuperäisinä ja omina, mutta ne ovatkin myöhemmin tutkimustulosten tarkentuessa osoittautuneet lainoiksi.

Uralilaisiin kieliin kuuluvasta emästä johdettu emo esiintyy muun muassa Kalevalassa. "

HM: No NYT toimittaja Petäjäkään ei usko Forsbergiä (entistä Kulosta).JOKU PROTI sentään!

JP: " Yleiskielessä emon merkitys on kuitenkin kaventunut vuosisatojen saatossa. Nykyään se tarkoittaa pelkästään eläimen emoa. Suomen kirjakielessä äitiä on käytetty jo Mikael Agricolan Abckirjan ilmestymisestä lähtien vuonna 1543. Agricola käytti sanaa muodossa äitei/äitee.

Äiti-sanan kanssa samaa alkuperää on viron kielen eit, joka merkitsee eukkoa, muo-ria ja mummoa. Sen merkitys voi virossa olla myös halventava, jolloin se tarkoittaa akkaa, muijaa tai ämmää.
Niin ikään balttilainoja ovat perhesiteisiin liittyvät sanat sisar, tytär ja morsian.
 
Äiti-sanaa voi käyttää joko luokittelevassa tai arvottavassa mielessä.
 
Luokittelevassa mielessä käsite erottaa toisistaan ­äidit siitä ryhmästä, joka muodos-tuu ei-äideistä. Siinä katsannossa se ei ole sidoksissa yksin sukupuoleen, koska kaikki naiset eivät ole äitejä. Arvottavassa mielessä sanaa käytetään esimerkiksi silloin, kun huudahdetaan ihaillen: siinäpä vasta äiti.
 
Myötämielistä suhtautumista säätelevät ajan henki, asennemaailma, muoti-ilmiöt, so-vinnaissäännöt, tavat, arvot, ihanteet ja laajemmin ottaen koko kulttuurinen ja sosiaa-linen konteksti, joiden toteutumista kommentoija pitää äitinä onnistumisen mittarina.
Sama huudahdus voi saada myös kielteisen, ironisen merkityksen. Silloin kommen-toija katsoo,että äiti toimii noiden ihanteiden vastaisesti.Kummassakaan tapaukses-sa ei sinänsä oteta kantaa siihen, ovatko nuo ihanteet ylipäänsä järkeviä.
 
Tällainen kysymyksenasettelun muutos nostaa sosiaalisen ja kulttuurisen mittariston tarkastelun automaattisesti metatasolle ja antaa mielekkäämpiä vastauksia, koska äitiys ei ole ulkoapäin annettu rooli.
 
Sana on luonnollisesti äärimmäisen vahvasti ladattu. Se herättää isoja tunteita, vaik-ka suomalaisten usein jurokin asenne ei rakkautta tai kiintymystä ilmoille huutele. Sanan tärkeys näkyy sen menestyksessä erilaisissa kilpailuissa ja äänestyksissä.
 
Äiti valittiin suomen kielen kauneimmaksi sanaksi Agricolan juhlavuonna 2007 jär-jestetyssä äänestyksessä. Se sai noin kymmenen prosenttia annetusta ­äänistä Koti-maisten kielten keskuksen tiedotuslehden Kielikellon kilpailussa. Vuotta aiemmin Suomen Kuvalehden viisijäseninen ammattiraati valitsi aalto-sanan suomen kielen kauneimmaksi sanaksi. Silloinkin kansan suosikki oli äiti-sana.
 
Ulla-Maija Forsberg suhtautuu maltillisesti väliin kiivaanakin käyvään keskusteluun kielen iästä. Hänen mielestään ei ole mitään mieltä kysyä, kuinka vanha joku kieli ylipäänsä on.
”Järkevämpää on muistuttaa, että jotkut kielet muuttuivat hitaammin kuin toiset.”
 
Entä miksi meillä on äitienpäivä mutta isänpäivä? Mikä selittää poikkeaman?
 

Matti Vilppula kirjoitti HS:n Kieli-ikkuna-palstalla toukokuussa 2002,että ”Suomi näyt- tää äitienpäivään tai isänpäivään rinnastuvien juhlapäivien nimissä suosivan monik-koa. On kansainvälinen naistenpäivä, kansainvälinen lastenpäivä, vainajainpäivä, pyhäinmiestenpäivä eli pyhäinpäivä. Isänpäivän lisäksi lienee vain yksi siihen rinnastuva merkkipäivä, jonka alkuosa on yksikön genetiivissä: ystävänpäivä.”

Vilppula muistutti, että nykyajan näkökulmasta olisi tietenkin tasa-arvoista, jos puhut-taisiin tasapuolisesti äitienpäivästä ja isäinpäivästä tai sitten äidinpäivästä ja isän-päivästä. Toistaiseksi viralliset nimitykset ovat kuitenkin ennallaan. Hän epäili, että äideille ja isille tarkoitettujen merkkipäivien nimien yhdenmukaistaminen ei sujuisi ongelmitta – semminkin, kun niiden käyttö on vakiintunut.
Äidinpäivä toisi monille hankalan d-kirjaimen. Isäinpäivä taas kuulostaisi liian arkaa-iselta tai arkkirunolliselta melkein kuin pyhäinpäivä tai vainajainpäivä.
 
Yksikön ja monikon huojuntaan konkretisoituu se sumea epäloogisuus, joka monta kertaa ohjaa kieltä. Siitä kertoo myös d-kirjaimeen vetoaminen. Puhumme äidinkielestä emmekä äitienkielestä. "
 

HM: Ehkä pitäis olla ISÄINPÄIVÄ JA ÄITEINPÄIVÄ.

 

***

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=84543&hakusana=%C3%A4iti&sanue_id=81833

Lähteenmukaiset tiedot:

[äiti] : itämerensuomi  >  pohjoissaame    ej̆ᴛᴛĭ   Lagercrantz, E. 1939 LpWsch  s. 114
äiti : itämerensuomi  >  pohjoissaame    æiˈde   SSA 3 2000  s. 495
äiti   <  germaaniset kielet:       LÄGLOS 3 2012  s. 429-430
    muinaisyläsaksa  [eidī  
    muinaisnorja  eiða   
    kantaskandinaavi  [aiþōn-  
    kantagermaani  aiþōn-   
    kantaskandinaavi  aiþī   
    kantagermaani  aiþīn-   
äiti   <  germaaniset kielet:       SSA 3 2000  s. 495
    gootti  [aiþei  
    muinaisyläsaksa  [eidī  
    muinaisnorja  [eiða

 

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=eit&F=M&C06=et

eit : eide : eite 'eakas naine; abikaasa, naine; naisterahvas'; mrd 'ema'
alggermaani
gooti aiþei 'ema'
keskülemsaksa eide 'ema'
vanaislandi eiða 'ema'
soome äiti 'ema'
karjala rhvl äiti 'ema'

 

Nämä sanat voisivat kaikki kukin erikseen olla lainaa vasarakirveskielestä, jossa *aidi tarkoittaa syöttämistä.

Viron sana taipuu balttikaavalla eikä voi olla germaanilaina.