https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006100725.html
" Suomalainen äiti on puhdasverinen gootti, ainakin jos sanan etymologiaan uskotaan
Miksi meillä on äitienpäivä monikossa mutta isänpäivä yksikössä? Mikä selittää tämän kielellisen poikkeaman?
Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Kaksi tavua, kolme vokaalia ja yksi konsonantti. Sen enempää ei tarvita. Siinä ovat rakenneosat sanaan, johon mahtuu koko maailma ja tulevaisuuteen ulottuva suku-polvien katkeamaton ketju. Harva yllättyy siitä, että tämä sana on äiti. Useampi sen sijaan voi kummeksua, jos väittää, että suomalainen äiti on gootti.
Selitys piilee äiti-sana etymologiassa.Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Ulla-Mai-ja Forsberg muistuttaa,että sanana suomen kieleen vakiintunut äiti on ikivanhaa ger- maanista lainaa, eivätkä mitkään uudemmat tutkimukset ole kyseenalaistaneet tätä jo useita vuosikymmeniä sitten hyväksyttyä näkemystä. "
HM: Jos ei ole ennen kyseenalaistettu, niin NYT KYSEENALAISTETAAN.
JP: Muinaisgermaanit käyttivät sanaa aithi, josta ovat muodostuneet gootin aiþei, muinaisen yläsaksan eidī sekä muinaisnorjan eiđa. Forsbergin mukaan sanana äiti edustaa suomen kielen sanavarastossa suhteellisen vanhaa kulttuurista kerrostu-maa. Se on ajalta ennen muinaisskandinaavisia ja paljon uudempia ruotsalaisia lainoja. Kaikkein vanhimpia ovat indoeurooppalaiset lainat. "
JP: ”Mielenkiintoista on, että äiti-sanan etymologia sitoo suomalaiset länteen, kun taas isä-sanan etymologia palautuu itään Uralin alueelle”, Forsberg toteaa. "
HM: Ja TAAS tuli kaikinpuolista länsikusetusta ja paskaa: ITÄGOOTTI, josta on kyse, oli erittäin ITÄINEN KIELI,jota puhuttiin mm.Krimillä.Kieli on säilynyt yhden kirjan, piispa Wulfilan Raamatun-käännöksen ansiosta. Kieli on germaaninen, mutta väärällään mm. baltti-, erityisesti vasarakirveslainoja. Juuri näihin kuuluu ainakin minun tulkintani mukaan myös gootin aiþei, joskaan varmaa tämä ei ole: se on periaatteessa voinut tulla kantaindoeuroopasta kantagermaaninkin kautta. Siinä tapauksessa sillä ei ole mitään suoraa tekemistä suomen äiti-sanan kanssa.
Itämerensuomalaista ja germaanisten kielten lainakontaktien alkamisen johtava tut-kija Ralf-Peter Ritter kertoo äiti-sanan olleen 28 sanan joukossa, joita on ehdotettu pronssikautisiksi germaanilainoiksi. Silloin puhuttiin nimenomaan goottilainoista.
" ... s. 25
Berücksichtigt man noch den "befreienden" (FROMM op.cit. 226) Vorschlag T. ITKO-NENs, dass die "Hauptmasse der alten germ. Lehnwörterter" nicht "vom nördlichen Baltikum nach Finnland gelangt sei", dass es vielmehr "sinnvoll" sei, "sich die entge-gengesetzte Richtung vorzustellen" (1.c.), trifft für die Grundzüge der neuen Konzep-tion im Prinzip WIKLUNDs Charakterisierung des Forschungsstandes hinsichtlich der germanisch-ostseefinnischen Kontakte vor mehr als sechzig Jahren zu:
"Man ist jetzt geneigt,den Anfang dieser Berührungen etwas zurückzuschieben, man verlegt sie zum Teil in andere Gegenden und man leugnet die Möglichkeit der Be-rührung der Finnen mit den goten" (1917/20, 49), wenn man unter diesen "Finnen" die frühesten Kontaktnehmer versteht.
Wie man sich überhaupt dazu versteigen konnte, besagte "Kontaktwellen" als die ältesten zu deklarieren, ohne "got. Herkunft auch nur eines einzigen osfi. Wortes eindeutig nachzuweisen" (HOFSTRA 1985, 383; vgl. § 69), bleibt unerfindlich.
... Pannaan tässä balttilainen punaisella ja nelä eri sävyllä: vasarakirves, muinais-liettua /-latgalli, preussi, kuuri/seeli. Uudet germmanilainat vihreällä: Mustista huomattava osa on omaperäisiä.
Welchen enormen Erdrutsch die neueren Forschungen auf dem Gebiet der germa-nischen Elemente des Ostseefinnischen bewirkt haben, wird deutlich, wenn man die tausend hüfigsten Worter des Finnischen, wie sie KAISA "HAISA KAKKINEN" HÄKKINEN im Etymologieband des "Nykysuomen sanakirja" lauflistet, nach ihrer Herkunft sichtet.
Von schon in der früheren Literatur als ältere germanische Entlehnungen angesehe-nen Lexemen enthält die Liste,Wenn man nur die Grundworter berücksichtigt, 28 Le-xeme: ja ‘und’, sama ‘derselbe’, mainita ‘erwöhnen’, helppo ‘Hilfe’, valita ‘wahlen’, tila ‘Gelegenheit’, äiti ‘Mutter’, kaunis ‘schon’, viikko ‘Woche’, laaja ‘weit, breit’, tarve ‘Bedarf’, aine ‘Stoff’, ainoa ‘einzig’, verta ‘Betrag’, valta ‘Macht’,ranta ‘Strand’, kuningas ‘Konig’, mitata ‘messen’, pöytä ‘Tisch’, raha ‘Geld’, sairas ‘krank’ (vertre- ten durch sairaala ‘Krankenhaus’), nauttia ‘geniefien’, kauppa ‘Kauf’, laiva ‘Schiff’, tehdas ‘Werkstätte’, sallia ‘erlauben’, juhla ‘Fest’ und vaate ‘Kleid’.
JP: Muinaisgermaanit käyttivät sanaa aithi, josta ovat muodostuneet gootin aiþei, muinaisen yläsaksan eidī sekä muinaisnorjan eiđa. Forsbergin mukaan sanana äiti edustaa suomen kielen sanavarastossa suhteellisen vanhaa kulttuurista kerrostu-maa. Se on ajalta ennen muinaisskandinaavisia ja paljon uudempia ruotsalaisia lainoja. Kaikkein vanhimpia ovat indoeurooppalaiset lainat. "
HM. Tämä sana voi olla suomessa minkä ikäinen tahansa 1000 vuotta vanhasta kuurilainasta 5000 vuotta vanhaan vasarakirvesbalttilainaan.
JP: ”Mielenkiintoista on, että äiti-sanan etymologia sitoo suomalaiset länteen, kun taas isä-sanan etymologia palautuu itään Uralin alueelle”, Forsberg toteaa. "
HM: Ja TAAS tuli kaikinpuolista länsi-kusetusta ja paskaa: ITÄGOOTTI, josta on kyse,oli erittäin ITÄINEN KIELI, jota puhuttiin mm. Krimillä. Kieli on säilynyt yhden kirjan piispa Wulfilan Raamatun-käännöksen ansiosta. Kieli on germaaninen, mutta väärällään mm. baltti-, erityisesti vasarakirveslainoja. Juuri näihin kuuluu ainakin minun tulkintani mukaan myös gootin aiþei, joskaan varmaa tämä ei ole: se on periaatteessa voinut tulla kantaindoeuroopasta kantagermaaninkin klautta. Siinä tapauksessa sillä ei ole mitään suoraa tekemistä suomen äiti-sanan kanssa.
Äitien lisäksi ja (ainakin kielellisenä) vastapainona on yhteiskunnassa (ja joskus kai perheessäkin) "alemman tason nainen", joka muinaissuomessa on ollut aljo. Vaikka sana on ilmeisimmin samaa juurta kuin latinan alius = (naisen) vieras, toinen (mies), niin väitän sanan olevan uralilaista alkuperää, samaa kuin elää ja olla ("olio").
"...Bei der Gruppe "Gemeinschaftsleben" vermerkt HOFSTRA zu ersten Untergruppe , Verwandtschaft, eheliche und außereheliche Beziehungen: Terminologie der Verwandtschaft und der ehelichen und außerehelichen Beziehungen ist von urgerm. Einflüssen auf das Urfinnische kaum berührt. Die Zahl und die Verbreitung dieser Wörter gering" (327).
63
Immerhin finden sich darunter zwei Bezeichnungen für ‘Hure’ und das Wort für ‘Mut-ter’ (aljo , huora bzw. äiti). Bei der Terminologie der engeren Verwandtschaft trifft dies auch für die entsprechenden slavischen Entlehnungen des Ungarischen zu - von dem hier gegenstandslosen Aspekt der Verbreitung abgesehen.
Aus dem Ungarischen lassen sich anführen család ‘Familie’, mostoha ‘Stiefmütter’, koma ‘Gevatter’, dajka ‘Amme’, dád ‘Ahn’, unoka ‘Enkel’ (dial. ‘Neffe’) u.a., ferner kurva ‘Hure’, parázna ‘Hure; ehebrecherisch’.
2. Gruppen: csata ‘Schar, Truppe’.
3. Macht, Gewalt und Verwaltung: szolga ‘Diener’, rab ‘Sklave’, parancs(ol) ‘Befehl(en)’, vajda ‘dux, princeps’.
Die Ungarn übernehmen also den dem fi.ruhtinas entsprechenden Terminus aus der Sprache ihrer Untertanen. Die Finnen könnten nun ebenso ihre Herrschaftsstruktur nach germanischem Muster umstrukturiert haben,wie die Ungarn in Pannonien nach slavischem! ... "
JP:Kielen muutoksissa on Ulla-Maija Forsbergin mukaan kyse monikulttuurisuudesta , toisten kulttuurien jättämistä jäljistä. Germaanisten lainasanojen kielellinen assimi-laatio liittyy vuorovaikutukseen, kaupankäyntiin ja migraatioon. Vanhoja germaanisia lainasanoja kulkeutui Itämeren pohjoisrannalle – sille alueelle, joka tunnetaan nyt Suomena – jo silloin, kun asukkaat puhuivat varhaista kantasuomea.
Suomenlahden rannoille muutti muinaisgermaanista väestöä – ns. läntisen prons-sikulttuurin edustajia – noin 1 500–1 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, "
HM: HEWOWWITTUA LÄNTINEN PRONSSIKULTTUURI OLLUT MITÄÄN KERMAANISTA!!!"
JP: ...jolloin varhainen kantasuomi jakaantui myöhäiseen kantasuomeen ja kantalap- piin, kun rannikon pyyntikulttuuriväestö alkoi eriytyä kielellisesti sisämaan väestöstä.
Forsberg muistuttaa, että viimeisellä esikristillisellä vuosituhannella niin ikään myö-häinen kantasuomi hajaantui itämerensuomalaisten kielten esimuotoihin.”On mahdo- tonta sanoa tarkasti,milloin nykyisellä Suomen alueella alettiin käyttää äiti-sanaa. Se kuitenkin korvasi aikaa myöten emä-sanan, joka oli vastaavasti balttilaista lainaa”, Forsberg jatkaa. "
HM: JA SAATANA TAAS TULEE PASKAA!!! BALTISSA EI OLE SINNE PÄINKÄÄN OLEVAA SANAA - ja jos olisi, SE OLISI LAINAA URALILAISESTA KAMPAKERAA- MISESTA KIELESTÄ!!! HAISTAPASKANTIEDEÄMMÄ LYKKÄÄ VUOSI VUODELTA PAKSUMPAA JA PAKSUMPAA PASKAA SITÄ MUKAA, KUN SE VANHENEE, HÖPERÖITYY JA RUMENEE!!!
JP: " Hän ei halua lähteä arvailemaan, kuinka monta sataa vuotta tämä muutos on vienyt.Todennäköisesti sanoja on käytetty rinnakkain pitkään.Hän epäilee,että hidas-ta muutosta on avittanut germaanisen sanalainan arvolataus. Useimmiten miesten juuret olivat idässä, naisten taas lännessä. Kieli heijastaa tätä jakoa. "
" Damit wäre die Frage der westgermanischen Lehnwörter ähnlich zu beantworten wie die der gotischen: "Das Vorhandensein gotischer Lehnwörter kann nicht ausge- schlossen werden, aber es ist bisher noch nicht gelungen, die got. Herkunft auch nur eines einzigen osfi. Wortes eindeutig nachzuweisen 83 (HOFSTRA 1985, 383) - was aber einige Forscher nicht daran gehindert hat, eine "gotische" Schicht für die ältesten germanischen Lehngeber in Anspruch zu nehmen (vgl. § 4).
83. Bei einem der Paradebeispiele stimmt die Angabe,es sei nur im Gotischen belegt (so KYLSTRA 1961, 59),offenbar ohnehin nicht;das wie got.aiþei ‘Mutter n-stämmige althochdeutsche eidi in fuotar-eidi ‘Zieh-mutter = kasvatusäiti’ ist schwerlich von diesem zu trennen (vgl. BRAUNE /MITZKA 1967, § 231, S. 212).
[PS: Minä voisin esittää yhtä goottilainaa, joka voi kyllä olla sattuma. Se on hius, vi-roksi juus. Ongelma on, että mitkään goo-tin sanakirjat eivät sitä tunne, eivätkä siten kai tekstitkään. On vain niin, että kun kantaindoeuroopan sanaan *kens- = hius teh-dään Grimmin lakien mukaiset konsonanttimuutokset ja sitten gootin vokaalimuutok-set, saadaan *hius, aivan kuten sanasta *tendha (?)= vedetty, johdettu, tulee gootin sana þiuda = kansa ja þiudaz kuningas. (Ja vapautettu, irti päästetty, johtamaton väki on *lendha > liuda., tästäkään ei havaintoa gootista...)]
Uralilaisiin kieliin kuuluvasta emästä johdettu emo esiintyy muun muassa Kalevalassa. "
HM:No NYT toimittaja Petäjäkään ei usko Forsbergiä (entistä Kulosta).JOKU PROTI sentään!
JP:"Yleiskielessä emon merkitys on kuitenkin kaventunut vuosisatojen saatossa. Ny-kyään se tarkoittaa pelkästään eläimen emoa. Suomen kirjakielessä äitiä on käytetty jo Mikael Agricolan Abckirjan ilmestymisestä lähtien vuonna 1543. Agricola käytti sanaa muodossa äitei/äitee.
Matti Vilppula kirjoitti HS:n Kieli-ikkuna-palstalla toukokuussa 2002,että ”Suomi näyt-tää äitienpäivään tai isänpäivään rinnastuvien juhlapäivien nimissä suosivan monik-koa. On kansainvälinen naistenpäivä,kansainvälinen lastenpäivä, vainajainpäivä, pyhäinmiestenpäivä eli pyhäinpäivä.Isänpäivän lisäksi lienee vain yksi siihen rinnastuva merkkipäivä, jonka alkuosa on yksikön genetiivissä: ystävänpäivä.”
HM: Ehkä pitäis olla ISÄINPÄIVÄ JA ÄITEINPÄIVÄ.
Monikon genetiivi ainakin ohjaa ajattelmaan ilmiölle balttilaista alkuperää, sillä niissä suomen yhdyssanoja vastaava rakenne on monikon genetiivi -attribuutti.
***
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=84543&hakusana=%C3%A4iti&sanue_id=81833
Lähteenmukaiset tiedot:
| [äiti] : itämerensuomi | > | pohjoissaame | ej̆ᴛᴛĭ | Lagercrantz, E. 1939 LpWsch s. 114 |
| äiti : itämerensuomi | > | pohjoissaame | æiˈde | SSA 3 2000 s. 495 |
| äiti | < | germaaniset kielet: | LÄGLOS 3 2012 s. 429-430 | |
| muinaisyläsaksa | [eidī] | |||
| muinaisnorja | eiða | |||
| kantaskandinaavi | [aiþōn-] | |||
| kantagermaani | aiþōn- | |||
| kantaskandinaavi | aiþī | |||
| kantagermaani | aiþīn- | |||
| äiti | < | germaaniset kielet: | SSA 3 2000 s. 495 | |
| gootti | [aiþei] | |||
| muinaisyläsaksa | [eidī] | |||
| muinaisnorja | [eiða] |
http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=eit&F=M&C06=et
eit : eide : eite 'eakas naine; abikaasa, naine; naisterahvas'; mrd 'ema'
← alggermaani
gooti aiþei 'ema'
keskülemsaksa eide 'ema'
vanaislandi eiða 'ema'
● soome äiti 'ema'
karjala rhvl äiti 'ema'
Nämä sanat voisivat kaikki kukin erikseen olla lainaa vasarakirveskielestä, jossa *aidi tarkoittaa syöttämistä.
Viron sana taipuu balttikaavalla eikä siten voi olla germaanilaina.
PS: Vasarakirvessana "poika" tarkoittaa vastaavasti "juottoa", sosiaalista poikaa. Venäjässä se tarkoittaa sitä yhä.
https://lexicography.online/etymology/vasmer/%D0%BF/%D0%BF%D0%BE%D0%B8%D1%82%D1%8C
" пои́ть пою́, др.-русск., ст.-слав. поити, болг. поя́ «пою», сербохорв. по̀jити, по̀jи̑м, словен. pojíti, pojim, чеш. pojiti, польск. роić, роję. Производное от *роjь «напиток», ср. перепо́й, запо́й, (по)по́йка, по́йло: ирл. оul «пить». Далее пить, пью; см. Мейе, МSL 9, 144; Педерсен, Kelt. Gr. 2, 412; 674. "
Kommentit