Kuka oli tämä herra/rouva X ?

10 pistettä: X luetaan usein aiheellisesti viiden (5) kaikkien aikojen ansioituneim- man tieteentekijän joukkoon Isaac Newtonin, Charles Darwinin,Karl Marxin ja Abert Einsteinin ohella.

9 pistettä: X ei ollut leninisti, mutta sen sijaan Vladimir Lenin oli ehdottoman vank- kumaton X:isti (jopa hieman överiksikin, esimerkiksi logiikan filosofian kohdalla,kun X:n teoria ei ollut silloin vielä ajattelun osalta täysin formuloitu) toisin kuin vaikkapa Eduard Bernstein.

8 pistettä: Hän syntyi Rjazan-nimisellä paikkakunnalla 1849 kreikkalaiskatolisen maalaispapin poikana, ja suuntautui aluksi itsekin pappisuralle.

7 pistettä: Kahden vanhimman lapsen kuolema rukouksista huolimatta osin puut- teellisen ter- veydenhuollon takia sekä tutustuminen ateistisen maanalaisen demo- kraatin fyysikkotaustai- sen neurofysiologian professori I.M.S.:n teokseen ”Aivojen refleksit” saivat X:n vaihtamaan oppialaa (juridiikan ja eläinfysiologian kautta, josta perustutkinto 1875) lääketieteeseen. Hänen neurofysiologian professorikseen tuli I.M.S. itse.

6 pistettä: X väitteli v. 1883 lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi sydämen neurologi- asta, jonka jälkeen hän toimi vuosina 1884 - 1886 Saksassa R.Heidenheinin ja K. Ludwigin laboratorioissa. Heidenhein tutki mm. hypnoosia aivokuoren aktivaatioil-miönä, mutta hän ei formuloinut tuossa yhteydessä vaikuttavia objektiivisia lakeja. Nekin formuloi sittemmin juuri X.

Saksasta palattuaan X lopun ikäänsä varoitti maansa kulloisiakin päättäjiä Saksan "eliitin" piirissä kytevästä rasismista ja militarismista (vaikka se omakaan eliitti ei oli si aina ollut "pulmusia"). II Maailmansodan aikaisessa Liittoutuneiden melko vä- häiseksi jääneessä yhteisessä sotapropagandassa esiintyy miehitetyllä alueella tasan X:n näköinen n. 90-vuotias mestarilääkäri, jolla on myös pyssy tai käsikra-naatti edellistä maailmansotaa edeltäneen ajan sotilasmanttelin hihassa, josta on revitty arvonmerkit pois (vaikka X olikin kuollut jo 1936).

X:n oppi olikin Liittoutuneen osapuolen aatteellinen "pienin yhteinen nimit-täjä", ja sen kiistäminen sen toisen "osapuolen" vastaava...

5 pistettä: Pääteoksensa ”Ehdolliset refleksit”,jolle hänen suuruutensa perustuu, hän julkaisi v. 1927 78-vuotiaana. Viisi vuotta myöhemmin hän julkaisi tälle perustu- van kielellisen psyykenteorian,keskeisenä käsitteenä on '2. signaalisysteemi',jossa näkyy L.S.V.:n psykologian vai- kutus.

4 pistettä: Häntä pidetään suurimpana neuvostotieteilijänä, vaikka hän oli vallanku-mouksen tapahtuessa jo 69-vuotias, eikä hän ollut marxisti eikä kommunisti.

Hänen oppinsa ja koulu- kuntansa kirjattiin myös Neuvostoliiton lakiin, ainoana erityistieteellisenä koulukuntana, Leninin asetuksella.

(Uskonkysymyksiin hän vastasi, että ”vaimo on uskovainen”, hoitelee perheen uskonasiat...)

3 pistettä: Nykyaikaista tieteellistä ihmiskuvaa, tajunnan sosiaalisen perustan ja biologisen kytkennän ”yhteiskunnallista standardimallia”, nimitetään ”(Darwinin-) X:n - L.S.V.:n (-Fieldsin)- malliksi”.

Sen muita huomattavia edustajia ovat mm. psykiatri A.R. Lurija ja psykologi A.N. Leontjev,NL,neurofysiologi Ragnar Granit, Suomi/Ruotsi,psykologi Donald O. Hebb, Kanada, neuro-fysiologi Rita Levi- Montalcini, Italia, ja neurofysiologi R. Douglas Fields, USA.

2 pistettä: Hän on vuoden 1904 biologian ja lääketieteen nobelisti ruoansulatuska- navan prosessien hermostollisesta sääntelystä. Jo silloin hän oli julkaissut myös ehdollisista reflek-seistä (1903).

Hänellä oli ns. datša Suomen Kuokkalassa, jossa hän vietti perheineen kesiä vuoteen 1926 saakka.

1 piste: Tieteessä ideologia nimeltä 'anti-X-ismi' on 'fasismin' synonyymi.

Yleensä se ilmenee hänen teoriansa mukaisten tulosten perusteettomana sivuuttami- sena sen kanssa ristiriitaisen pseudo-teorianmuodostuksen muodossa.

Se on fasismin ja rasismin SYY IDEOLOGISELLA TASOLLA

Poliittisesti X on henkilönä samaa antifasismille kuin Karl Marx sosialismille.


Kuvallisia vihjeitä:

prof. X:

IvanPavlov.jpg

 

Demokraattiaateveli Ilja Repinin maalaama kuuluisa Rembrandt-vaikutteinen muoto- kuva materialistisen refleksiteorian isästä ja X:n opettajasta prof. I.M.S:stä, jonka hahmo työpöydän ääressä "loistaa" täydellistä pimeyttä vasten (taustaton ratkaisu on alun perin varmaan lähtöisin siitä, että hengen jättiläinen oli erittäin pieni hintelä; häntä myös aliarvostettiin ja katsottiin viistoon aina oppilaansa X:n Nobeliin asti, jonka jälkeen hänet nimitettiin kunnia-akateemikoksi, protokollassa X:nkin yläpuo-lelle; hän kuoli pian tämän jälkeen;hän oli tsaarinvallanvastainen konspiratiivinen kumoukellinen):

 

Professori L.S.V., kielellisen ajatteluteorian todistaja ja kasvatustieteen tieteellistäjä.

 

568kb

Ratkaisu:

Prof. X on Ivan Petrovitš Pavlov (suomenkielinen wikisivu kelvoton).

Prof I.M.S. on Ivan Mihailovitš Setšenov.

Prof. L.S.V. on Lev Semjonovitš Vygotski.

(Julkaistu Kansan Äänessä 2/2011.

Englanninkielinen Wiki.hakusan Pavlovin luomasta ns. korkeampien hermotointojen järjes-telmän teoriasta täällä:

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/HIGHER+NERVOUS+ACTIVITY

Venäjän tiedeakatemian kyseisen tutkimuslan yksikön sivut:

http://www.ihna.ru/en/

Ehdolliset refleksit

Refleksiopin historiakin kiinnostaa jälleen:

http://ibro.info/wp-content/uploads/2012/12/The-History-of-Reflexes-Part-1.pdf

http://ibro.info/wp-content/uploads/2012/12/The-History-of-Reflexes-Part-2.pdf

Asiaan liittyviä keskustelupuheenvuoroja poistetuilta Vaparien sivuilta:

Anatoli Georgijevtsh Ivanov-Smolenski julkisti instrumentaaliset ehdolliset refleksit 1927

Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)
Päiväys: 21. elokuuta 2011 20.20
 

Pavlovin ryhmään kuulunut Anatoli Georgijevitsv Ivanov-Smolenski julkisti intrumen-taaliset (operandiset) ehdolliset refeleksit (joissa ei ole mitään geneettistä sisällös- sä) samaan aikaan vuonna 1927 kun Pavlov perusteoksen "Ehdolliset refleksit". Herrat olivat mitä ilmeisimmin asian näin keskenään sopineet. Teorian kielellisra- kenteisesta 2. signaalijärjestelmästä Pavlov esitti instrumentaaliten ehdollisten reflekesien teorian pohjalta v. 1932.

keskustelu.skepsis.fi

Jouduttuaan Hrrushtshevin aikana 1955 poliittiseen epäsuosioon Ivanov-Smolenski esitti ilmeisesti ensimmäisenä maailmassa hypoteesin korkeimpien psyykisten toi- mintojen "intoksikaa-tiosta" ympäristömyrkkyjen ja elämäntapaongelmien vaikutuk- sesta ja tällaisesta tiettyjen psyykkisten vaivojen kuten autismin ja skitsohrenian yhtenä mahdollisena syynä.

www.tiede.fi

discovermagazine.com

60-luvulla Ivanov-Smolenskin tutkimukset olivat vaikenemisen alaisina ainakin (alle-kirjoittaneelle tarkemmin tuntemattomassa) Pavlov-instituutissa, vaikka nimen- omaan niihin saatettin tulla lännestä tutustumaan:

books.google.fi

"Sosiobiologian piiristä hyökättiin raivoisasti vielä 2007 (Vaparien palstalta):

Re: Tieteellisen ihmiskuvan peruskäsitteitä
Kirjoitti: Kari P (IP rekisteröity)
Päiväys: 10. kesäkuuta 2007 10.48
 

Pistetään nyt vielä vähän selityksiä siitä, mitä "pavlomismi" on, mitä kilpailevia teo- rioita ("anti-pavlomismeja") sillä on ja miksi siitä ilmeisesti on ainakin joltakin osin luovuttu.Tunnustan omalta osaltani, että vasta äsken otin siitä selvää. Se, että RK lukee minut antipavlovistiksi, johtuu vain siitä, että hänelle jokainen, joka ei ole hänen kannattamiensa teorioiden puolella, on niitä vastaan.

Ivan Petrovitš Pavlov (Иван Петрович Павлов, 14.syyskuuta 1849 – 27. helmi- kuuta 1936) oli venäläinen fysiologian tutkija, joka tunnetaan erityisesti kokeistaan koirilla.

Pavlov syntyi Rjazanissa kyläpapin poikana. Hän opiskeli fysiologiaa ja kemiaa Pietarissa ja lääketiedettä keisarillisessa akatemiassa ja valmistui 1879. Hän työs- kenteli Carl Ludwigin alaisuudessa Leipzigissä ja Rudolf Heidenhainin alaisuudessa Breslaussa (nyt Wrocław, Puola). Hän palasi Pietariin 1888 ja aloitti itsenäisen tutkimuksen sydämen fysiologiasta ja verenpaineesta koirilla. Vuonna 1890 Pavlov nimitettiin keisarillisen akatemian fysiologian professoriksi. Pavlov toimi Pietarin sotilaslääketieteellisen akatemian professorina 1895 – 1914. Vuonna 1898 Pavlov aloitti koirilla tutkimukset ehdollisista reflekseistä, joihin hän keskittyi seuraavat kolmekymmentä vuotta.

Pavlov arvosteli kommunistista neuvostohallitusta, joka kielsi häntä muuttamasta maasta. Hän erosi virastaan 1924 kuullessaan pappien poikien tultua erotetuksi yli- opistosta. Hallitus jatkoi kuitenkin hänen tukemistaan ja kohteli häntä kunnioitta-vasti.

Pavlov sai 1904 Nobelin lääketieteen palkinnon ruoansulatusjärjestelmän tutkimi-sesta.

Ivan Pavlovista on tullut nykyaikaisen oppimisteorian kuuluisin nimi ja hänen työnsä on perustana behavioristiselle psykologialle. Pavlov ei koskaan pitänyt itseään psy- kologina, päinvastoin hän usein halveksi heitä.Pavlovin mukaan kaiken tutkimuksen tuli perustua objektiivisiin, mitattavissa oleviin tosiasioihin. Koirakokeissa tämä mitattava tosiasia oli koiran erittämän syljen määrä.

Omasta mielestään Pavlov tutki vain ruuansulatusjärjestelmää. Hänen seuraajansa Neuvostoliitossa ja muualla maailmassa laajensivat ehdollisten refleksien tutkimi- sen muihin tahatto- miin fyysisiin toimintoihin.

Koirakokeet

Pavlovin koirien kielelle ripoteltiin lihajauhetta,joka aikaansai syljeneritystä.Samalla soitettiin kelloa. Pian pelkkä kellon soitto sai aikaan syljenerityksen.Tapahtumaa kutsutaan ehdollistumiseksi. Ruoka toimii ehdottomana ärsykkeenä ja kellon soitto ehdollisena ärsykkeenä. Syljeneritys vastaa ehdotonta reaktiota.Lukuisia erilaisia ehdol-listumiskokeita on sittemmin suo- ritettu niin ihmisillä kuin eläimillä.

Lähde: [fi.wikipedia.org]

Oppimisteorialla tarkoitetaan teoreettista mallia siitä miten ihminen tai muu orga- nismi oppii. Oppimisteorian ohella käytetään käsitettä oppimiskäsitys.

Käsitys oppimisesta on muuttunut aikakausien mukaan. Perusoppimisprosesseina voidaan nähdä:

- Oppiminen ymmärtämään, miten ympäristön tapahtumat liittyvät toisiinsa. Kun pesäpallo osuu ikkunaan, ikkuna särkyy.

- Oman toiminnan seurauksien oppiminen. Kun lyömäni pesäpallo rikkoo naapurin ikkunan, seuraa erilaista epämukavaa.

- Toisten toiminnan seuraamisella oppiminen. Isosisko lyö palloa aina ikkunoista poispäin.

Kognitivismi ja behaviorismi

Keskeisimpiä oppimisteorioita ovat nykysuuntaus kognitivismi ja myöhemmin siitä "jalostettu" konstruktivismi. Näissä keskeistä on oppijan oma rooli oppimisessa ja tiedon ymmärtäminen sekä ajatte- lu. Nämä suuntaukset lähtivät kehittymään 1960-luvulta.

Ennen 60-lukua vallassa ollut behaviorismi ja uusbehaviorismi perustivat oppimisnä- kemyksensä siihen, että ihminen on ärsykkeisiin reagoiva mekaaninen kone, eikä tunteilla, motivaatiolla, mielentiloilla ym. ole mitään merkitystä oppimisen kannalta. Behaviorismissa keskeisiä oppimismalleja olivat välineellinen ehdollistuminen ja klassinen ehdollistuminen.

Lähde: [fi.wikipedia.org]

Pavlovin teoria on venäläisen fysiologin Ivan Pavlovin (1849 - 1936) teoria, jonka mukaan opetuksen (tarkemmin sanottuna ehdollistamisen) keinoin voidaan valitulla ärsykkeellä saada aikaan yksilössä toiminta tai reaktio (responssi),joka ei kuulu ehdollistetun (opetetun) yksilön tavanmukaiseen toimintatapaan.

Pavlov päätyi teoriaan koirakokeissaan, joista kuuluisimmassa soitettiin kelloa juuri ennen kuin jauhettua lihaa työnnettiin koiran suuhun.Aluksi koira ei erittänyt sylkeä ennen kuin se oli todella saanut lihaa. Kokeen edetessä koira oppi yhdistämään kellon äänen ja lihan ja alkoi erittää sylkeä jo kuullessaan kellon äänen. Lopulta Pavlov totesi, että koira reagoi erittä- mällä sylkeä vaikkei ruokaa saanutkaan.

Ärsykkeenä voi olla mikä tahansa toimintaan kuulumatonkin tai kuuluva asia kuten ääni, väri tai haju. Tällöin vaikkapa lapsella pelkkä valkoisen takin näkeminen voi saada aikaan pelon tai inhon tunteen, koska mieli yhdistää epämieluisan lääkäri-käynnin ja valkoisen lääkäritakin. Behaviorismi, nykyisin klassiseksi ehdollistumi- seksi kutsuttu tieteenala, juontuu muun muassa Pavlovin tutkimuksista.

Pavlov oli asettanut tietyt vaatimukset ja hypoteesit kokeelleen, jossa haluttiin saa- da selville, miten erilaisten ärsykkeiden lisääminen vaikuttaa koiran lisääntyvään syljeneritykseen,joka on tässä psykologisessa terminologiassa käsitelty riippuvana muuttujana (y). Pavlov itse pystyi kontrolloimaan riippumatonta muuttujaa (x), joka tässä tutkimuksessa oli metronomin ääni sekä ajoitukset. Periaatteessa kyse oli vain erilaisista ärsykkeistä. Koirien oli tarkoitus oppia ympäristön säännönmukai-suuksia, eli mitä tapahtuu jos jokin asia muuttuu.

Behavioristit arvelevat, että klassisesti ehdollistuva entiteetti ei voi vaikuttaa omaan käytökseensä, vaan ulkopuoliset ärsykkeet ohjailevat sen toimintaa. Pavlov havaitsi tutkimuksen aikana, että koira alkoi kuolata kuullessaan pelkästään ruokaa tuovan ihmisen askeleet. Jo tämä sai vanhan refleksin aktivoitumaan, jolloin Pavlov päätti kokeilla koirien ehdollistamista erilaisiin ärsykkeisiin. Hän päätti lisätä ehdottomak- si ärsykkeeksi metronomin, jolloin se laitettiin tikittämään aina ruokaa tuotaessa. Pavlov kiinnitti koiran poskiin sylkeä kerääviä putkia ja asetti metronomin tikittä- mään toistaen saman sarjan useita kertoja ehdollistaakseen koirat. Varsin pian pelkkä metronomin tikitys laukaisi luontaisen refleksin, lisääntyvän syljenerityksen. Samanlaista ilmiötä kokeiltiin myös muilla ärsykkeillä - soittokellolla,askelten kopi- nalla tai valomerkein. Tulos oli aina samankaltainen.

Pavlov nimitti koiran reaktiota ärsykkeeseen ehdolliseksi refleksiksi ja piti ehdollis- tumista oppimisen pääperiaatteena.Hän kehitti koko joukon menetelmiä ehdollisten refleksien voi- mistamiseksi, heikentämiseksi ja sammuttamiseksi.

Eräässä kokeessa Pavlov ehdollisti koiran erittämään sylkeä aina, kun tämä näki ympyrän. Seuraavaksi koiralle näytettiin ellipsi, muttei annettu ruokaa. Koira oppi pian erottamaan ympyrän ja ellipsin toisistaan. Tämän jälkeen koiralle näytettiin sarja ellipsejä, joista jokainen muistutti hiukan enemmän ympyrää kuin edellinen. Lopulta, kun ellipsit olivat muuttuneet lähes ympyränmuotoisiksi, koiran käytös muuttui dramaattisesti: se alkoi haukkua, näytti hampaitaan ja kiel täytyi kokonaan ottamasta sille tarjottua jauhelihaa. Ellipsisarjan myötä koira menetti aikaisemmin oppimansa ehdollistuneet refleksit.

Lähde: [fi.wikipedia.org]

Käyttäytymistiede (usein myös behaviorismi) on psykologian lä- hestymistapa, joka perus- tuu olettamukseen, että ihmisiä ja eläimiä voidaan selittää pelkästään kolmannen osapuolen näkökulmasta tutkivan tieteen keinoin turvautumatta sisäisiin selittämisen keinoihin tai viittaa- matta mieleen, ajatuksiin, tunteisiin tai vastaaviin. Keskeistä lähestymistavalle on ihmisen tutkiminen luonnontieteellisen objektiivi- suuden näkökannalta.Tässä laajassa lähestymistavassa on erilaisia korostuksia. "Löyhemmät" behavioristit väittävät yksinkertaisesti, että käyttäytymisen havain-nointi on paras tai otollisin keino tutkia psykologisia ja psyykkisiä tapahtumia. Toi- set uskovat, että se on itse asiassa ainoa keino selvittää tällaisia tapahtumia, kun taas toiset väittävät, että käyttäytyminen itsessään on ainoa otollinen psykologian tutkimuskohde, ja että yleisillä psykologisilla termeillä (kuten uskomus, päämäärät jne.) ei ole muita viittauksia ja/tai ne viittaavat vain käyttäytymiseen.

Behavioraalinen psykologia syntyi pitkälti positivistisena vastalauseena humanisti- selle psykologialle. Kognitivismi syrjäytti behavioralismin 1900-luvun loppupuolella, ja on nykyisin psyko-logian valtavirta.

Käyttäytymismalli on ohjeistus, jonka mukaan on käyttäydyttävä tietyssä tilantees- sa tai roolissa. Mallin syntymisestä käytetään termiä ehdollistuminen.

Behavioristisen psykologian historia

Ensimmäiset psykologiaa behavioristisesti lähestyneet tutkijat olivat venäläisiä. Kuuluisin heistä oli Ivan Pavlov (1849 - 1936), jonka luoma klassisen ehdollistumi- sen esimerkki tunnetaan nimellä Pavlovin koira: koiran kielelle ripoteltiin lihajauhoa samalla kelloa soittaen. Lihajauho sai koiran kuolan valumaan, ja kun tätä oli tois- tettu tarpeeksi, koira alkoi kuolata myös pelkän kellon äänestä.

Yhdysvaltalaisista 1900-luvun alkupuolen behavioristeista tunnetuimmat ovat Ed- ward Lee Thorndike (1874-1949) ja John Watson. Watsonin kuuluisuuteen liittyy myös varjopuoli - hänen kokeensa Pikku Albertina tunnetun lapsen kanssa ovat muodostuneet varoittavaksi esimerkiksi kontrolloitujen psykologisten kokeiden saralla.

Watson uskoi ihmisen olevan syntyessään "tyhjä taulu" (tabula rasa, lat.), ja koko persoonallisuus on ehdollistumisen tulosta. Yhdeksänkuukautisen Albertin lisäksi koetilanteessa oli valkoinen kesy hiiri. Aina,kun lapsi kurotti hiirtä leikkiäkseen sen kanssa,hänet säikäytettiin metallisella kolahduksella.Hänen ehdollistunut pelkonsa hiireen laajeni pian kattamaan myös muita valkoisia ja karvaisia asioita: angoraka- nit, turkit ja tiettävästi myös valkopartaiset miehet pelottivat Albertia yhtä lailla. Al- bertin myöhemmistä vaiheista ei ole tarkempaa tietoa, toiset huhut kertovat lapsen olleen loppuikänsä neuroosien vallassa, mutta psykologit olettavat, että ilman toistoa vahvatkin ehdollistumat lientyvät jokseenkin helposti.

Nykybehavioristit myöntävät, että myös kognitiolla on sijaa psykologiassa, ja alkuaikojen tabula rasa -käsityksestä on luovuttu.

Lähde: [fi.wikipedia.org]

Humanistinen psykologia sai alkunsa 1950-luvulla kun joukko humanistisesti suuntautuneita psykologeja halusi korjata behavioris- min sekä psykodynaamisen psykologian puutteita.

Humanistit halusivat keskittyä terveisiin

Humanistit eivät pitäneet siitä, että psykodynaamisessa psykologiassa keskityttiin sairaiden hoitamiseen. He halusivat keskittyä terveiden ja hyvävoimaisten ihmisten ominaisuuksien tutkimiseen. Näin saatua tietoa voitaisiin soveltaa niin, että kaikki ihmiset voisivat pyrkiä kohti täyttä ihmisyyttä ja parempaa elämää. Humanistit us- koivat, että oikeissa oloissa ihminen tekee luonnostaan valintoja jotka johtavat ai- toon minuuteen.Aito minuus pääsee esiin vain itseään toteuttavilla ihmisillä. Huma- nistien mukaan ihmisten olosuhteet ovat niin huonot,että vain noin yksi ihminen sa- dasta toteuttaa itseään. Ihminen on niin turvallisuushakuinen että joutuu tekemään kompromisseja. Näin aito minuus jää toteutumatta ja seurauksena on kärsimystä.

Menneisyydellä ei väliä

Humanistisessa psykologiassa esimerkiksi lapsuuden ei tarvitse antaa määrätä tu- levaisuutta,vaan ihminen voi koska tahansa tehdä tulevaisuutta koskevat valintansa.

Laadullinen tutkimus

Humanistiset psykologit uskoivat,että ihmisen käsittäminen ilman hänen kokemuk- siensa huomioimista eri tilanteissa on mahdotonta. Siksipä humanistisessa psyko-logiassa ei pyritä tarkkaan ja mitat- tuun tietoon kuten behaviorismissa vaan tärke- ämpää oli kuvailla avoimesti ja monipuolisesti tutkimuksen kohteesta saatua tietoa. Humanistit eivät pyri yleistettävissä olevaan tietoon vaan yksittäitapaukset ovat heille tärkeämpiä.

Merkitys

Humanistinen psykologia on ollut merkittävä psykologian historialle sillä sen paris- sa on kehitetty monia terapiamuotoja. Humanistisen psykologian ongelma on kui- tenkin se ettei sillä ole mitään yleistä teoriaa, jota kaikki humanistit kannattaisivat.

Lähde: [fi.wikipedia.org]

Kognitivismi on metodologia, teoria ja tutkimussuunta psykologiassa. Metodolo- gian mukaan mielen toiminta voidaan selittää kvantitatiivisilla ja tieteellisillä mene- telmillä, kun taas teorian mukaan mieli voidaan kuvata tiedonkäsittelynä. Kognitii- vinen psykologia on psykologian haara, joka rakentuu kognitivismin varaan. Kogni-tiotiede on puolestaan teoreettisempi ja filosofisempi tieteenala, joka tutkii yleisesti kognitiota ja tietoilmiöitä.

Kognitivismista tuli psykologian valtavirtaa 1900-luvun loppupuolella sen syrjäyttä- essä behaviorismin. Kognitivismi ei niinkään hylkää behaviorismia, kuin laajentaa behavioralistista psykologiaa hyväksymällä sisäisten mielentilojen olemassaolon. Tämä johtui pitkälle behavioralismia vastaan 1950-luvulla yhä etenevissä määrin ka- sautuneesta kritiikistä, kuten Noam Chomskyn argumenteista. Hänen mukaansa kieltä on mahdotonta oppia puhtaasti ehdollistamalla, joten sen oppimiseen vaadi- taan myötäsyntyisiä kykyjä.

Lähde: [fi.wikipedia.org]

Siinä tuli aimo annos tietoa oppimisteoriasta ja psykologiasta. Pavlovin perustama psykologian suuntaus, behaviorismi, on tämän tiedon mukaan jalostettu kognitivis- miksi ja nykyisetkin behavioristit ovat hylänneet entisiä oppejaan kuten tabula rasa -oletuksen. Behaviorismin ja kognitivismin kilpailijana on myös humanistinen psykologia.

RK tietysti leimaa välittämäni tiedonmuruset tieteenvastaiseksi antipavlovismiksi suoralta kädeltä, mutta niin se vain on, RK: Tiede kehittyy, se ei jää junnaamaan paikalleen. Sinun pitäisi luotettaviin lähteisiin, johonkin muuhunkin kuin Entsyklo-pedijaan, viittaamalla näyttää, mikä tieto on yllä virheellistä. Jollet siihen pysty, niin pysy hiljaa.

 

Re: Tieteellisen ihmiskuvan peruskäsitteitä
Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)
Päiväys: 10. kesäkuuta 2007 20.10

Pavlovismin(-vygotskismin) ydinsisältö löytyy tiivissä muodossa tämän ketjun avausviestistä.

Pavlov oli todellakin neurofysiologi eikä psykologi,ja hänen tutkimuskohteensa oli ennen kaikkea ehdollistumisen biologinen mekanismi. Kukaan ei ole hänen neuro-fysilogiaa tuloksiaan rehellisin keinoin varmaan vakavasti yrittänytkään kumota. Pavlov oli sekä geneettisten edottomien että ehdollisten refleksien tieteellinen kuvaaja ja keksijä. Hän osoitti niiden olevan kaksi erillistä järjestelmää.

Hän piti ihmisen psyykeä kielellisrakenteisena (II signaalijärjestelmä, second signaling system) erotukseksi behavioristeista (Watson, Skinner), joiden oppi oli biologis-reduktionistista.

Täällä on Pavlovin pääteos englanniksi.

http://psychclassics.yorku.ca/Pavlov/

Itse kukin voi siitä katsoa, käsitteleekö se pelkästään koirien syljeneritystä.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Pavlov%2c+Ivan+Petrovich
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/conditioned+reflex
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Second+Signaling+System

Hän sai Nobelin ruuansulatusnesteiden hermostollisesta sääntelystä, ennen kaik- kea siis niistä ehdottomista reflekseistä (kuten syljeneritys verenhajusta koiraeläi-millä), hän oli vain vuotta aikaisemmin jul- kaissut ensimmäiset koetulokset ehdol-lisista reflekseistä, jotka siis osoittivat, että tuonkin aiheen alla oli muitakin kuin synnynnäisiä ilmiöitä.

(Wikin suomenkieliset jutut ovat taas sitä lallaa tässäkin tapauksessa.)

Kun Pavlov oli neurofysiologi, lääketieteilijä, niin se psykologi oli Lev Semjonovitsh Vygotski:

http://www.marxists.org/archive/vygotsky/

Chomskylais-pinkeriläinen "kognitivismi" on humpuukia ja se on kumottu. Niiden menetelmät mm. EIVÄT ole tieteellisiä.:

" Kognitivismi on metodologia, teoria ja tutkimussuunta psykologiassa. Metodolo- gian mukaan mielen toiminta voidaan selittää kvantita-tiivisilla ja tieteellisillä mene- telmillä, kun taas teorian mukaan mieli voidaan kuvata tiedonkäsittelynä. Kognitii- vinen psykologia on psykologian haara, joka rakentuu kognitivismin varaan. Kogni-tiotiede on puolestaan teoreettisempi ja filosofisempi tieteenala, joka tutkii yleisesti kognitiota ja tietoilmiöitä.

Kognitivismista tuli psykologian valtavirtaa 1900-luvun loppupuolella sen syrjäyttä- essä behaviorismin. Kognitivismi ei niinkään hylkää behaviorismia, kuin laajentaa behavioristista psyko-logiaa hyväksy- mällä sisäisten mielentilojen olemassaolon. "

Pavlov kaikkien viimeksi on koskaan kiistänyt sisäisten tilojen olemassaoloa! JUURI NIIDEN MEKANISMIA HÄN SELVIITTI!

" Tämä johtui pitkälle behavioralismia vastaan 1950-luvulla yhä etenevissä määrin kasautu-neesta kritiikistä, kuten Noam Chomskyn argumenteista. "

NE OVAT PUHDASTA HAISTAPASKAA!!! Chomsky on kuin ei tietäisi mitään Pavlovin 2, signaalisysteemistä!

" Hänen mukaansa kieltä on mahdotonta oppia puhtaasti ehdollista-malla, joten sen oppimi- seen vaaditaan myötäsyntyisiä kykyjä."

"Perusteet" ovat osin loogisesti kelvottomia:

 

www.netn.fi/199/netn_199_lager.html

" Kaiken kaikkiaan: siitä, että minulla on havaintoja, unia ja mielikuvia, ei seuraa että havainnot, unet ja mielikuvat itse (tai tietoisuus jonka tiloja niiden ajatellaan olevan) olisivat havaintojeni kohteita missään "objektiivisen fenomenologian" edellyttämässä mielessä. 33 Toisin sanoen tälle tutkimukselle ei ole yksilöity erityistä kohdetta. Eli tällaista kohdetta tutkivaa tiedettä ei ole. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi olemassa henkilöitä, jotka uskovat harjoittavansa tällaista tutkimusta, tahoja, jotka uskovat myöntävänsä sille rahoitusta, ja niin edelleen." "

http://human-brain.org/mitecs.html

Osin taas empiirisesti vääriksi osoitettuja:

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=143660

"" Nature 419, 19 (2002); doi:10.1038/419019a

Shock results

PETER BRYANT

Peter Bryant is in the Department of Experimental Psychology,University of Oxford,
Oxford OX1 3UD, UK.

Surprise, Uncertainty and Mental Structures

by Jerome Kagan

Harvard University Press: 2002. 259 pp.

Developmental psychology - or at any rate the part that deals with children´s intel-lectual abilities - is in an awkward position at the moment because it keeps on pro- ducing paradoxical and contradictory results. On one hand, a series of ingenious experiments has apparently shown that babies less than one year old possess some remarkable abilities.

According to these "experiments", infants can discriminate numbers, can add and subtract, and can distinguish cause and effect in both the physical and the social worlds. On the other hand,a great deal of research on much older children, between the ages of three and about eight years, has apparently demonstrated that children in this age band often have serious difficulties with these same concepts. Their un- derstanding of number appears fragile in such studies, their reasoning about arith-metical operations such as addition and sub- traction is often erroneous, there are serious limitations to their grasp of cause and effect, and so on.

The contrast and apparent conflict between these two lines of re- search are stark and clear. Any suggestion that 6-month-old babies are much cleverer than children four and five years their senior would be highly implausible,and would be anathema to most developmental psychologists - their subject is dedicated to the proposition that intellectual skills improve throughout childhood.

Another possible solution to this apparent impasse is to reappraise the work on infants. Are they as smart as this research suggests?

Jerome Kagan, who is a distinguished US developmental psycholo- gist with an in- terest in children´s emotional and intellectual development, has now provided such a reappraisal in his new book.

He is well placed to do so because much of his research has been on children´s expectations and their reactions to congruous and incongruous events. Nearly all of the work that apparent- ly demonstrated various remarkable abilities in infants used their reaction to novelty and their surprise at unexpected events as a way of mea- suring such abilities. If, for example, you add one object to another and then show the baby that the product of your actions is three ob- jects and if the baby is more surprised to see this as the result than she is to see two objects there you can argue that the baby knows something about addition.

Kagan´s discussion of this pervasive use of babies´ reactions to novel and unex- pected events comes in the second half of the book. It is based on ideas,which he expounds in the first part, about the ways in which children and adults form expec-tations and are surprised when these are not fulfilled.His reasoning is sophisticated and interesting, but his conclusions are easy to summarize.

He is highly sceptical of the claims made about the presence of surprising abilities in infants, and argues that their achievements in these studies can be explained without ascribing huge intellectual acumen to them.

Kagan´s reassessment of research on infants is the most important part of his new book. His arguments on the subject are controversial, of course,and should provoke a much-needed dis- cussion. So the book will make a real contribution to the debate, and is definitely worth reading. "

Nykyisen tieteellisen ihmiskuvan keskeinen kysymys on, voivatko SYMBOLISET SYSTEE- MIT kuten kielet olla synnynnäisiä. Tiede sanoo montaa eri kautta, että EIVÄT:

Ensinnäkin neurokonnektioiden stokastisuuteen perustuva NEUROFYSIOLOGINEN TODISTUS:

http://human-brain.org/n-brain-symbols.html

Toisekseen EVOLUUTIOTEOREETTINEN perustuva todistus (siis niin ikään emergenssi- tasoltaan biologinen, kuten edellinenkin):

http://www.nakokulma.net/index.php?topic=13920.msg363567;topicseen#msg363567

"” Tässä osut asian ytimeen: jos merkitysten maailma olisi geenistä, niin jokainen mutaatio olisi määritelmällisesti negatiivinen "merkitysympäristöön sopeuduttaes- sa", koska se aina vaikeuttaisi muiden ymmärtämistä, joilla olisi lähes kaikilla se keskenään samanlainen mutatoi- tumattoman geenin merkitys asiasta! Geneetti- sessä mallissa tarvittava "muunteleva replikaattori" olisi tällöin samanlainen kuin "ympäristö",johon sillä pitäisi sopeutua (oli se geenimerki-tysmaailma kuinka moni- mutkainen tai yksinkertainen hyvänsä!),jolloin geneettisen kehitysmallin toiminnan funktionaaliset edellytykset eivät ole voimassa.

http://www.tieteessatapahtuu.fi/025/Haukioja.pdf

Koominen lisäys (ei naarata...)

"Pavlovilainen ehdollistuminen" kumottu Tampereen yliopistossa!??

Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)
Päiväys: 9. lokakuuta 2003 21.06

Lainaus Skepsiksen keskutelupalstalta:

>>Tänään (4.10.) klo 12.00 tarkastetaan Tampereella Heikki Mäki-Kulmalan väitöskirja liittyen

>>neuvostomarxismiin.

Tässä Tampereen (euro!?)yliopiston virallinen tiedote ko tilaisuuden johdosta:

www.uta.fi

" Näin syntyi suurieleinen, mutta lähes kokonaan kuviteltu (ideologinen) tiede, joka ajan mittaan ajautui yhä syvempiin ristiriitoihin todellisten tieteiden kanssa.

Kaikkein tunnetuimpia esimerkki tästä olivat T.D. Lysenkon biologia tai

"pavlovilainen" psykologia, jonka mukaan ihmismieli muodostuisi perimmiltään vain ehdollisista reflekseistä. "

Se on moneen kertaan todettu, ettei Lysenkon "tiede"ajattelulla ollut mitään teke- mistä leninistisen tieteenfilosofian kanssa. Pahinta tuossa suhteessa EI OLLUT, että hän uskoi joidenkin hankittujen ominaisuuksien voivan periytyä (sellainen ERI- TYITIETEELLINEN olettamus ei itse asiassa tuolloisen leninismin mukaan edes ollut absoluuttisen kielletty, kunhan vain olisi löytynyt kokeellista näyttöä), vaan se että hän näki tieteen TEKNOLOGIANA tuottaa tietyn- tyyppisiä hyödykkeitä kuten konemalleja tai vehnälajikkeita. "

Kuten Mäki-Kulmalakin toteaa, Lysenko oli ns. "alemman tason tutkimushenkilö", joka nostettiin diplomaattisista (ja ehkä joistakin muistakin) syistä Maatalousaka-temian puheenjohtajaksi 1938.Siinä tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1956, eikä häntä koskaan varsinaisesti arvosteltu mistään huijauksesta, vaan pelkästään väärässä-olemisesta.

Mutta varsinainen PAUKKU onkin nyt tuo toinen, aivan UUSI tieto, että että on osoittautunut VÄÄRÄKSI "pavlovilainen" psykologia, jonka mukaan ihmismieli muodostuisi perimmil- tään vain ehdollisista reflekseistä. "!!

Jään odottamaan suurella mielenkiinnolla niitä uusia mullistavia biologia- ja psyko- logiatieteellisiä Pavlovin kumoavia KOETULOKSIA, jotka nyt sitten osoittavat, että IHMISMIELI EI RAKENNU EHDOLLISTEN REFLEKSIEN KONEISTOLLE!!

Sille ja nimenomaan sille se nimittäin TÄHÄNASTISEN TIETEELLISEN MAAIL-MANKUVAN MUKAAN NIMENOMAISESTI RAKENTUU!

Vaikka ne sitten nimenoman ihmisellä kieli onkin järjestänyt uuteen uskoon siihen verrattuna, miten niille rakenttu esimerkiksi simpans- sin refleksirakenne.

Mielenkiinnolla jään myös odottamaan, kuka Tampereen yliopiston proffa sen NO- BELin käy pokkaamassa, joka tuosta tukoksesta taatusti pläjähtää kuin Manulle illallinen,ehkä jo ensi vuonna (tämä vuosi vielä meni harmittavalla tavalla sivu suun).

Mitenkähän olis prof. Antti Eskola, joka on nyttemmin myös nähnyt itsensä "Pahan"? (kts. HS- Kuukausiliite)

Kyllä nyt rehtori Jorma Sipilänkin kelpaa paistaella! Ei voi muuta sanoa, että onneksi olkoon, tieteen mullistajat!

RK

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=123979