EU-vastainen euroehdokas Susanna Kaukinen kirjoittaa Blogissaan Uudessa Suomessa:

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Orwell%2c+George

" George Orwell - anarkisti kuolemaansa asti

  • George Orwell - anarkisti kuolemaansa asti
  • George Orwell - anarkisti kuolemaansa asti
  • George Orwell - anarkisti kuolemaansa asti
  • George Orwell - anarkisti kuolemaansa asti
  • George Orwell - anarkisti kuolemaansa asti

Nykypäivänä on vaikea välttyä siltä, että vastaan tulee maaginen numero 1984. Sillä viitataan George Orwellin kirjaan Vuonna 1984 (Nineteen Eighty-Four). Jokainen meistä tuntee vähintään pintapuolisesti, mihin tuolla maagisella numerolla viitataan.

Kirjan maailma on syvästi dystooppinen,valvonta on kaikkialla läsnäolevaa ja ihmisten elämä on sisältöä vailla.Sota on jatkuvaa, vapautta väitetään orjuudeksi ja tietämättömyyttä pidetään hyveenä.

Orwellin kirja on legendaarinen kertomus totalitaristisesta valtiosta,vailla vertaa. Mo- nelle silti kirjan kirjoittamisen historia,sen vaikuttimet ja kirjoittamisen motivaattorit ovat edelleen hämä- rän peitossa, historian valkopesun varjoissa.

Nykyinen valvontayhteiskunta,jota Piraatit katkerasti kiroavat alkaa monessa mielessä muistuttaa kaikkine seuranta- ja valvontalaitteineen, netin vakoiluineen, kännyköiden seurantoineen, jne., monessa mielessä orwellillaiselta painajaiselta.

Näyttääkin siltä,että me olemme lähestymässä aikaa, josta monesti leukaillaan siihen tapaan ettei 1984 ollut tarkoitettu ohjekirjaksi.

Ilmassa on jotain syvän pelottavaa ja on jokaisen meidän velvollisuutemme kamppail- la valvonnan tyrannia vastaan yhtäältä ja toimia rohkeasti siitä välittämättä toisaalta. Jos me emme näitä toimia tee, me tulemme sitä vielä mitä syvimmin katumaan.

Painathan nämä sanat mieleesi ja muistat,että sananvapautta ei ole,ellei sitä käytetä. Se, että voisit sanoa mitä ajattelet on totalitarismia. Se, että sanot, kirjoitat ja huudat mitä ajattelet, vasta se on sananvapautta.

Sananvapaus ehdottomasti vaatii vartijansa,ihmiset jotka oman maineensa, tervey-tensä, uransa ja hyvinvointinsa vaarantaen takaavat sen,että me kaikki saamme elää edes jonkinlaisessa vapaudessa synkkenevän tyrannian vankilan sijaan.

Ethän, hyvä lukijani, ajattele,että minä olen omalla nimelläni ja omilla kasvoillani nämä kaikki varsin fronttaavat blogit kirjoittanut epätietoisena siitä, että tämä kaikki saattaa tulla minulle hyvin kalliiksi? Me emme silti voi suostua hiljaisuuden haamuiksi, vaikeroiviksi vaikeneviksi varjoiksi.

Palatakseni kirjan taustoihin: George Orwell oli sosialisti ja lähti vapaaehtoisena taistelemaan Espanjan sisällissotaan sosialistien puolelle. Sattuman vuoksi hän päätyi POUM:in riveihin, vaikka on sanonut,että olisi mielummin taistellut CNT/FAI:n riveissä ja näki Barcelonan, kun se oli vielä anarkistien käsissä ja rakastui oikopäätä siihen, mitä näki.

Stalinilaiset kommunistit kääntyivät NKVD:n johdolla kuitenkin anarkisteja vastaan ja pettivät paitsi heidät, myös vallankumouksen. He myös palauttivat luokkayhteiskun-nan kapinaalueille, jotka olivat olleet luokattomia anarkistien hallussa.

Stalinististen kommunistien raa'at ja veriset teot ja heidän syvä petoksensa vapaata, demokraattista sosialismia vastaan jättivät niin syvät arvet Orwellin sydämeen, että hän puhui, kirjotti ja kirosi Stalinin ja hänen kuvauksensa sosialismista alimpaan helvetin kattilaan.

Tästä syntyi kirja 1984. Stalinin tankkien ajaessa natsit pakosalle Orwell suurinpiirtein ainoana manasi Stalinin ja stalinistit alimpaan hornan syöveriin, koska hän oli mies, joka oli nähnyt pedon kasvot. "

HM: "Stalinistipeto",jonka kasvot Orwell rintamakirjaanvaihtajana oli varmasti kerran jos toisenkin nähnyt silmästä silmäänkin, erilaisista joukkotilaisuuksista puhumatta-kaan, oli aluksi neuvostoliittolaisen panssariprikaatin ja sittemmin Espanjan tasavalta- laishallituksen kaikkien motorisoitujen voimien komentaja, NL:n Korkeimman neuvos-ton jäsen, insinöörikenraali Dmitri Grigorjevitsh Pavlov (1897 - 1941), noiden Or-wellin hartaasti kiroamien NL:n voitollisten T-34- panssarivaunujen yleissuunnittelija ja niiden suunnittelu- ja valintaprosessin läpiviejä NL:ssa.

Jälkimaineeltaan hän on kaikkea muuta kuin "stalinisti".

http://en.wikipedia.org/wiki/Dmitry_Pavlov_%28general%29

Dmitri Pavlovin varsinainen tehtävä Espanjassa,johon hän oli ehdottomasti maailman paras henkilö, oli provosoida saksalaiset esittelemään uusimmat neuvostoliittolaisia vastaan räätälöidyt panssarinsa ja lentokoneensa ja toimittamaan niistä tiedot ja mieluiten mallikappaleet suunittelija- ja muiden työtovereidensa käyttöön.

http://nakokulma.net/index.php?topic=11039.msg245220#msg245220

" Pian joillakin lentokoneiden, kuten panssareidenkin, suunnitteluryhmillä oli käytös-sään Espanjan sisällissodasta haravoidut tiedot saksalaisten viimeisintä huutoa olevista koneista,joita vastaan voitollisiksi uudet koneet piti suunnitella.

Ensimmäisenä v.1940 lensi saksalaisia pommikoneita vastaan ylhäältä päin hyökkää- mään suunniteltu MiG-1 ideanaan mahdollisimman tehokas moottori mahdollisimman pienessä koneessa.Kone ei ollut sellaisenaan pitkäaikainen menestys, mutta pääasia olikin yllätys saksalaisille (ja italialaisille, joilla oli paremmat pitkän matkan pommiko-neet), mistä suunnasta ja miten hyökkäys tulee pommikoneita vastaan (matkalla vaik-kapa Bakuun). Pommikoneisiin ei ollut tuosta vaan järjestettävissä ylöspäin ampuvaa aseistusta, ja jokainen lisäteräskilo myös niiden selkäpuolen panssarointiin oli poissa niiden kuljettamasta pommikuormasta ja sen lisäksi lyhensi vielä erikseen toimintasä-dettäkin, koska koneiden piti tavallisesti pystyä lentämään takaisinkin polttoainemää-rällään. Jo toisella mallilla Mig-3 saavutettiin potkurikoneille ennätyksellinen 12000 m:n lentokorkeus ja 680 km/h huippunopeus, mikä tarkoitti, että kone pystyi lentä-mään ensimmäisenä koneena kaikkien vuoristojen kuten Himalajan ja Kaukasuksen yli mistä tahansa, kun pommikoneiden piti puikkelehtia laaksoja pitkin. "

Dmitri Pavlov esitteli suunnitelman T-34-panssarista,joka oli luonteeltaan hyökkäys-panssari toisin kuin esimekiksi raskaat Klim Voroshilov -kaupunkipansarit, 9. touko- kuuta 1938 projektin johtajan toisen pidempään suunnitellun A-20-nimisen kevyem- män panssarin rinnakkaisprojektina, jonka suunnttelijat olivat sitoutuneet toteutta-maan A-20:n suunnittelun rinnalla.Tuo päivä sovitettiin v. 1945 panssarikomentajien toimesta Voiton päiväksi.Kun prototyypit noin vuoden kuluttua valmistuivat, T-34 hak- kasi A-20:n kaikissa suhteissa ja oli vielä selvästi halvempi, vaikkakin hieman paina-vampi. Aivan erityinen etu oli kuitenkin valmistusteknologiassa: sen eri osat kuten panssaroinnit, telat ja koko torni oli muutettavissa paksummaksi tai leveämmäksi mui-den mittojen muuttumatta. Näin ollen saatettiin kehittää tehokkaasti esimerkiksi pelk-kää tornia, kuten sitten tapahtuikin:alun perin pieni hitsattu kahden miehen torni 4 cm:n seinämänpaksuudella korvattiin valuteräksisellä 8 cm:n seinämäisellä kolmen miehen (johtaja, ampuja, radisti) tornilla (lisäksi rungon sisällä olivat ajaja ja lataaja). Saksan hyökätessä T-34:t olivat keskentekoisia, mm. niissä ei ollut radioläettimiä, ja vastaanottimetkin vain johtovaunussa. Muiden piti seurata johtajaa. Niitä kuitenkin käytettiin erittäin tehokkaasti puolustuksessa Moskovan edustalla, kun taistelua voitiin johtaa kaupungin asemista.

Dmitri Pavlov oli ilmeisestikin Georgi Zhukovin kilpailija NL:n panssarivoimien ko-mentajaksi.Paremmuus selvitettiin Halhin Golin yhdessä II maailmansodan ratkaisu- taistelussa jo elokuussa 1938, jossa Georgi Zhukov oli komentajana, ja Dmitri Pavlov "päällystakkina". Taistelu meni tunnetusti nappiin NL:n kannalta, mihin tärkeä ansio oli Mongolian ratsuarmeijan (maailman toisen jäljellä olevan lajissaan) erinomainen valmistelu mm. tiedustelun muodossa, ja jälkihoito.Pavlov oli kuitenkin varmasti ko-mentaja Mihail Tuhatshevskin kaatajia, sillä se  missä Tuhatshevski pahiten epä-onnistui, oli suhtautuminen teknologiseen kehitykseen: hän uskoi tieteen ja keksintöjenkin hoituvan komentomentelmällä.

http://rkrp-rpk.ru/content/view/8321/1/

Toinen keskeinen neuvostoliittolainen vaikuttaja Espanjan sisällissodassa oli partisaa- nieversti Aleksei Mokrousov (1887 - 1956), Neuvostoliiton partisaanipuolustuksen suunnittelija ja johtaja II maailmansodassa. (Partisaanien sotilasarvot olivat tehtäviin nähden armeijaa alempia: eversti oli ylin arvo, vastasi käytännössä kenraalia.)  NL:n sisällissodassa hän oli komentanut Krimin seudun metsäkaartilaisia Vihreitä Valko-kaartin Pjotr Wrangellin selustassa. Ne olivat tappava irtoamaton piikki Wrangellin perseessä tämä ydintukialueella. Vihreät oli ainoa muu osapuoli,joka liittyi Punaisiin ilman sarvia ja hampaista sisällissodan lopulla. Hän saattoi tietysti olla vaikka "stalinis- ti", sillä hän oli yksi niistä ydinhenkilöistä ja erilaisten ryhmien johtajista,joiden kanssa liittoutumalla Volgan rintaman poliittinen komissaari Stalin sai käännettyä sodan voitoksi ja pidettyä erilaiset vaarallisen lähelle toisiaan päässeet vihollisryhmät kuten Wrangelin valkoiset Krimiltä, Koltshakin valkoiset Siperiasta ja Kerenskin nimittämän Tambovin kuvernöörin poliisikenraali A.S.Antonovin myöhään avoimeen vastarintaan heränneet kerenskiläiset pidettyä erillään toisistaan.

Saksan hyökätessä Barbarossaan 22.06.1941 Dmitri Pavlov toimi Läntisen rintaman komentajana itsellen täysin vääränlaisessa tehtävässä epäonnistuen täydellisesti. Saksalaiset desantit katkaisivat alueen sähkö- ja tietoliikennyhteydet, Pavlovin esikun- ta jäi mottiin, ja Pavlov itse joutui jonkilaisen paniikin valtaan. Ainoat yhteydet, jotka pelasivat, olivat Aleksei Mokrousovin partisaanien veivattavat radiolaitteet. Partisaanit toimittivat Pavlovin sotaoikeuden eteen. Komennon länsirintamalla otti tehtäviensä mukaisesti varapuolustusministeri Semjon Budjonnyi (1883 - 1973), jonka hänekään ei voi sanoa tehtävässä "nappinsa onnistuneen".


SK: "Kaiken tämän jälkeenkin George Orwell oli demokraattinen sosialisti kuolemaan- sa asti. Hänen kokemuksensa Espanjassa, jossa hän haavottui vakavasti tarkka-am-pujan ammuttua häntä kaulaan vain vahvistivat hänen vakaumustaan: "lopultakin uskon sosialismiin, johon en oikeasti koskaan aiemmin uskonut" (1937).

Vuosikymmentä myöhemmin George kirjoitti näin:"Jokainen vakavan tekstin rivi, jon- ka olen kirjoittanut vuoden 1936 jälkeen on kirjoitettu, suorasti tai epäsuorasti, totali-tarismia vastaan ja demokraattisen sosialismin puolesta, niin minä sen ymmärrän."

Kuten huomaat, hyvä lukijani, anarkistien demokraattinen sosialismi on vaihtoehto, joka teki stalinistista kommunismia syvästi vihaavasta George Orwellista miehen, joka aatteensa puolesta kaikkensa anta- neena ja utopiaansa eläneenä muistetaan vain siitä, että hän kirjoitti kirjan kommunismia vastaan - ehkä parhaan niistä.

Se mitä historia on valkopessyt niin Neuvostoliiton kuin kapitalistienkin käsissä on se syvä totuus, ettei George Orwell koskaan kääntänyt selkäänsä anarkistien demo-kraattiselle sosialismille,ja se oli hänen sydämessään hänen viimeisiin päiviinsä asti. "