https://www.sgr.fi/sust/sust266/sust266_kallio.pdf

Petri Kallio

Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian StudiesUniversity of Helsinki

The Prehistoric Germanic Loanword Strata in Finnic

1. Introduction

1.1. Germanic

Germanic is an intermediate stage between the reconstructed Indo-European proto-language and all the modern Germanic languages,such as English and German (see Figure 1).As to the disintegration of Proto-Indo-European, I refer to Asko Parpola’s article in this volume. 1 From the disinte-gration of Northwest Indo-European during the third millennium BC, the Germanic branch developed on its own until the mid-fi rst millennium BC, when Germanic itself began to disintegrate into its dialects, as attested by classical authors.Since the Germanic branch under- went a lengthy period of independent development, it is no wonder that Proto-Germanic had become very different from Northwest Indo-European.Thus,it is also necessary to postulate intermediate stages between Northwest Indo-European and Proto-Germanic. I shall return to these stages only later in this paper, as our most direct evidence of them comes from loan-words in Finnic and Saamic (see Aikio 2006 on the latter).

 

HM: Ei ole ollut olemassa sellaista "luoteis-indoeurooppaa", jossa germaanit olisivat olleet mukana. Balto-slaavilaiset, kelt-tiläis-romaaniset ja indo-iranilaiset kielet ovat keskenään lähei-sempää sukua kuin germaanin kansa. Germaani on oluut vä-hintään yhtä läheistä sukua heetille ja tokaarille kuin näillekin.

Kantagermaanista tunnetaan parhaiten ääntämys.

" 1. 2. Finnic

The difference between Germanic and German can be com-pared with that between Finnic and Finnish,namely that Finnic is simply an intermediate stage between the reconstructed Uralic proto-language and all the modern Finnic languages, such as Finnish and Estonian (see Figure 2).

1. Since linguistically reconstructed proto-languages were not spoken in a vacuum without any contact with the archaeologically reconstructed outside world, the former can and must still be compared with the latter,although there are of course exceptions to one-to-one correlations between linguistic groups and archaeo-logical cultures (see e.g. Simon 2008: 290–293; Aikio this volume).

A Linguistic Map of Prehistoric Northern Europe.Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia = Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 266. Helsinki 2012. 225–238.

226 Petri Kallio

Screenshot_2019-07-03%20The%20Prehistori

Screenshot_2019-07-03%20The%20Prehistori

As I have argued elsewhere (Kallio 2007: 245–246), Finnic is similar to Germanic in the respect that the Finnic branch also underwent a very long separate development lasting from the disintegration of Proto-Finno-Mordvin during the second mil- lennium BC until the disintegration of Late Proto-Finnic during the first millennium AD. Again, I shall deal with the postulated intermediate stages between Proto-Finno-Mordvin and Late Proto-Finnic later in this paper.

2. This family tree is a compromise of numerous earlier family trees (on which see e.g. Blažek 2007). Note that Thraco-Illyrian is simply used as a cover term for several poorly attested Palaeo-Balkan languages, one of which was the ancestor of modern Albanian.

3. This family tree combines the Pre-Finnic one by Jaakko Häkkinen (2007: 63–81) with the Post-Finnic one by myself (Kallio forthcoming).

 

227 The Prehistoric Germanic Loanword Strata in Finnic

 

2. Prehistory

2.1. The Stone Age

Of course, we cannot speak of Stone Age Germanic or Stone Age Finnic. However, the ancestors of Germanic and Finnic were already in contact with one another during the Stone Age, as illustrated by the following examples:

Northwest Indo-European *bhl(e)h1- (> Old Norse blað, Old English blæd, Old High German blat) ‘leaf, blade Pre-Finnic *lešti > Finnish lehti ‘leaf,blade’ (Koivulehto 2002:584). "

 

HM: Potaskaa: Plätty on eri asia kuin lehti. lehti ei voi olla germaaninen kun se taipuu vanhalla kaavalla.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=51375&hakusana=lehti&sanue_id=28692

lehti   =  kantasaame    le̮ste̮   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 64
lehti   =  eteläsaame    laste   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 64
lehti   =  uumajansaame    lassta   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 64
lehti   =  piitimensaame    lasˈta   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 64
lehti   =  luulajansaame    lasta   UEW 1988  s. 689
lehti   =  luulajansaame    lasta   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 64
[lehti]   =  pohjoissaame    [lâsˈtâ]   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 83, 132
[lehti]   =  pohjoissaame    lasta   Koivulehto, J. 2001 SUST 242  s. 241
lehti   =  pohjoissaame    lâsˈtâ   SSA 2 1995  s. 58
lehti   =  pohjoissaame    lâsˈtâ   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 64-65
lehti   =  pohjoissaame    lâsˈtâ   UEW 1988  s. 689
[lehti]   =  pohjoissaame    lasta   Koivulehto, J. 2003 LangPreEu  s. 288
lehti   =  inarinsaame    losta   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 64-65
lehti   =  koltansaame    lõstt   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 64-65
lehti   =  koltansaame    lɵst   UEW 1988  s. 689
lehti   =  akkalansaame    lɵst   UEW 1988  s. 689
lehti   =  kildininsaame    le̮s̄t   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 64-65
lehti   =  kildininsaame    lɵst   UEW 1988  s. 689
lehti   =  turjansaame    lɐs̄t   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 64-65
lehti   =  turjansaame    last   UEW 1988  s. 689
[lehti]   ?=  norjanlappi    [lasta]   tietokannan päättelemä
[lehti]   =  suomal.-saamel. kk.    [lešte]   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 83
lehti   =  inkeroinen    lehti   SSA 2 1995  s. 58
lehti   =  karjala    lehti   SSA 2 1995  s. 58
lehti   =  lyydi    leht́   SSA 2 1995  s. 58
lehti   =  vepsä    ĺeht   SSA 2 1995  s. 58
lehti   =  vatja    lehti   SSA 2 1995  s. 58
lehti   =  viro    leht   UEW 1988  s. 689
lehti   =  viro    leht   SSA 2 1995  s. 58
lehti   =  liivi    lēʾd́   SSA 2 1995  s. 58
lehti   =  suomal.-volgal. kk.    lešte   UEW 1988  s. 689
[lehti]   =  suomal.-volgal. kk.    [lešte]   Koivulehto, J. 2003 LangPreEu  s. 288
lehti   =  niittymari    lə̑štaš   SSA 2 1995  s. 58
lehti   =  niittymari    lə̑štaš   UEW 1988  s. 689
lehti   =  vuorimari    ləštäš   SSA 2 1995  s. 58
lehti   =  vuorimari    ləštäš   UEW 1988  s. 689
 
lehti   ?<  balttilaiset kielet:       SSA 2 1995  s. 59
    liettua  [lãkštas  
    latvia  [laksts  
[lehti]   <  indoeurooppalaiset kielet:       Koivulehto, J. 2001 SUST 242  s. 241-242
    kantagermaani  [blađa-  
    muinaisnorja  [blað  
    kantaindoeurooppa  bʰlₑh₁-tó-   
    saksa  [Blatt  
    muinaisyläsaksa  [blat  
[lehti]   <  indoeurooppalaiset kielet:       Koivulehto, J. 2003 LangPreEu  s. 288
    kantagermaani  [blađa-  
    muinaisnorja  [blað  
    kantaindoeurooppa  [bʰlₑh₁-tó-  
    saksa  [Blatt  
    muinaisyläsaksa  [blat  
lehti   ?<  indoeurooppalaiset kielet:       SSA 2 1995  s. 59
    muinaisenglanti  [blǣd  
    kantaindoeurooppa  [bʰleh-to-  
lehti   ?<  indoeurooppalaiset kielet:       SSA 2 1995  s. 59
    kantagermaani  [blađa-  
    muinaisnorja  [blað  
    kantaindoeurooppa  [bʰlₑh₁-tó-  
 
lehti   ~  norjanlappi    [lăsto]  

 

Viron niin ikään pan-germanistinen etymologinen uskoo käytännössä yhtä vähän balttietymologiaan:

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=leht&F=M&C06=et

leht : lehe : lehte 'taimede lame roheline organ; puhas v tekstiga, piltidega vm paberitükk'
lehis
?indoeuroopa *bhləh-tó-
vanaislandi blað 'leht'
?balti
leedu lakstas 'kapsaleht; (paberi)poogen, (paberi)leht, ürik'
läti laksts (hrl mitm laksti) 'taime lehed, väädid, varred'
liivi '(taime)leht; (paberi)poogen, leht'
vadja lehti, lehto '(taime)leht; paberi-, ajaleht; plaat; viil'
soome lehti '(taime)leht; paberi-, ajaleht'
isuri lehti '(taime)leht; kõrvalest'
Aunuse karjala ľehti 'leht; ree esiosa'
lüüdi lehť 'ree esiosa, seba; leht'
vepsa ľeht (omastav ľehten) '(taime)leht', ľeht (omastav ľehton) 'ree esiosa, seba'
saami lasta 'leht'
mari lə̑štaš '(puu)leht; lehekülg, leht, paber'

 

Lehti todennäköisesti liitttyy myös  suomen verbeihin lesiä, lestä (lesen) = kuoria jyviä > lese > jyvänkuorijauho (rehua), sekä listiä (listin) = hakata naatit irti juurikkaista.

 

Venäjän sana list ei ole mainittu:

https://lexicography.online/etymology/vasmer/%D0%BB/%D0%BB%D0%B8%D1%81%D1%82

лист

род. п. -а́, листва́, укр. лист, блр. лiст, ст.-слав. листъ φύλλον (Супр.), болг. лист(ъ́т), сербохорв. ли̑ст, род. п. ли̑ста, словен. lȋst, чеш., слвц. list, польск., в.-луж., н.-луж. list

Родственно корню лит. laĩškas «лист = (paperin) lehti, kirje», лтш. laiska «лист на стебле льна = pellavan lehti», laiksne «кувшинка, Nуmрhаеа nuphar = lumme», др.-прусск. lāiskas «книга = kirja».

Эти слова отличаются друг от друга степенями чередования гласных и фор-мантaми (-- или --); см. Бернекер 1,723 и сл.; М.-Э.2,407,410 и сл.; Эндзе-лин, СБЭ 54; Лескин,Bildg.504; Шпехт 243; Мейе, ét.301; Траутман, Арr. Sprd. 368; ВSW 148.

Менее вероятно возведение балт. слов к *laištkas, вопреки И. Шмидту (KZ 33, 158), Сольмсену (KZ 37, 585), Педерсену (IF 5, 79). Сомнительна связь с др.-инд. lic̨áti (ric̨áti) «щиплет = nipistää, отрывает = riipii», lēṣṭuṣ «ком земли = mä-täs, глыба = möykky», осет. list «щепка = lastu», вопреки Педерсену (там же), Петерссону (ArArmSt. 91); ср. Уленбек, Aind. Wb. 250, 264; Бернекер, там же. Сюда же выражение лежа́ть на листу́ — о глубоком поклоне у староверов, которые при этом касаются лицом цветов и березовых веток во время богослужения на троицу (Мельников 4, 365).

 

Balttilainen lehti-sana on lapas.

Liettuan sanat laiškas = (puun, kirjan miel. irrallinen lehti, kirje, kaistale, siivu) ja lakstas = (irrallinen) kasvinlehti, lekštė = lautanen, ovat irrallisia, irrotettuja, listittyjä (lestyjä, lesittyjä) teknisiä lehtiä ja levyjä, laiksnė = lumpeenlehti,lumme (ei ole välttä- mättä sanaa juurta,ainakaan kovin suoraan). Sanat diftongilla -ai- ovat vasarakirves- kielen typpisiä. Niiden kantabaltin ja kantaindoeuroopan juuri saattaa olla *len- = irrottaa, vapauttaa, päästää, heittää menemään, josta tulee suunnaton määrä sanastoa (itse Liettua = "Laitamaa" mukaan lukien).

 

 

Northwest Indo-European *h2ai̯áh2 (> Old Norse egg, Old English ecg, Old High German ekka) ‘point, edge Pre-Finnic *kaća > Finnish kasa ‘point, edge’ (Koivulehto 2002: 583).

HM. Paskaa.

" As we can see,the Northwest Indo-European source language is still just a dia-lect of Proto-Indo-European, because there is nothing in its phonology or word-formation that would point to Germanic. Yet the fact that these particular derivatives are la-ter attested in Germanic alone shows that we are indeed dea-ling with either the genetic ancestor of Germanic or at least its closely related Northwest Indo-European dialect.

As Proto-Indo-European was spoken around 4000–3500 BC (see e.g. Parpola 2008), its Northwest Indo-European dialect can plausibly be dated to the Corded Ware period (ca. 3200–2300 BC). In any case, Northwest Indo-European was phonologically much more archaic than the earliest attested Indo-European languages, such as Hittite (ca. 1900 BC), Mitanni Aryan (ca. 1500 BC), and Mycenaean Greek (ca. 1450 BC).

As for the target language, the concept of Pre-Finnic is used here to refer to any chronological stage between Proto-Finno-Permic and Early Proto-Finnic which are phonologically so close to each other that they are most often indistinguishable. As also the distribution of the Northwest Indo-European loan-words can be anything from Finno-Permic to Finnish, these loanwords can only be dated on the basis of the phonology of their source. In general, the Indo-Euro-pean loanwords should never be dated only on the basis of their distribution in the Uralic languages, contrary to what has been the general view among the Uralicists (e.g. Rédei 1986).

It is easier to say when than where the Northwest Indo-Euro-pean loanwords were borrowed into Pre-Finnic. While some sort of connection between North-west Indo-European and the Corded Ware culture is evident for both chronological and dis-tributional reasons, the problem is that the Corded Ware area included both the earlier Finno-Mordvin homeland in the Volga area and the later Finnic homeland in the East Baltic area.

Thus, the contacts between Northwest Indo-European and Pre-Finnic may have taken place in either one of these areas. More probative evidence comes from the loanwords borrowed from some early centum dialect:

Proto-Indo-European *ǵn̥h3i̯o- > Pre-Germanic *gn̥ni̯o- (> Old Norse kyn) ‘wonder Pre-Finnic *konïš > Finnish kone ‘magic’, from which only recently ‘machine’ (Koivulehto 2002: 586).

 

228 Petri Kallio

As the centumization is shared by all the centum languages, the Pre-Germanicness of the source is once again based on its later attestation in Germanic alone. Still,the fact that Germanic is the only centum branch spoken anywhere close to Finnic makes any other centum source less likely, even though the theory of a centum substrate in Balto-Slavic still has its propo-nents (e.g. Andersen 2003, 2009). In any case, the concept of Pre-Germanic seems to be well-founded here.

However, as the number of the Pre-Germanic loanwords is very limited, they do not suggest particularly intensive contacts bet-ween the late Neolithic ancestors of Germanic and Finnic, but these words may even have been borrowed through some third party, just as several later Germanic loanwords were borrowed through Finnic into Volgaic and Permic (cf. Hofstra 1985: 391 – 402). In theory,therefore,Pre-Finnic could still have remained in the Upper Volga area at the time when its Pre-Germanic loan- words were borrowed through some possibly related language spoken in the East Baltic area.

Indeed, it seems likely that the late Neolithic languages in the East Baltic area included sisters and/or daughters of Proto-Uralic, because there were several cultural waves from the Up-per Volga area to the East Baltic area as early as the Subneoli-thic period already (ca.5100–3200 BC).In any case,the presence of Pre-Finnic itself in the East Baltic area during the late Neoli-thic period (ca. 2300–1900 BC) can also be questioned (see Kallio 2006b: 11–13).

2.2. The Bronze Age

Although the actual Germanic and Finnic proto-language levels were not reached until the Iron Age, it was the Bronze Age when both Germanic and Finnic came into being as distinct linguistic groups. According to my recent “provocative guess” (see Kallio 2006b: 16–17), Pre-Finnic spread from the Upper Volga area to the East Baltic area exactly at the beginning of the Bronze Age around 1900 BC. In turn, it has long been a common view that there were several Germanic-related waves from southernmost Scandinavia to the East Baltic area from 1600 BC onwards, and in particular during 1400–1200 BC and 900–700 BC (Car-pelan & Parpola 2001: 90–92).

As 450 “early Germanic” loanwords had already been disco-vered in Finnic more than a quarter of a century ago (Itkonen 1983: 225), their number must now be close to 500, of course depending on the defi nition of “early Germanic-ness”. As a matter of fact, there are only 114 loanwords that are markedly “early Germanic”,viz.earlier than the reconstructed Late Proto-Finnic stage (Aikio & Aikio 2001:19–21). Yet many of these loan- words can further be stratifi ed based on their phonology. For instance, the earliest stratum consists of borrowings whose vocalism clearly points to a more archaic source than Proto-Germanic, here labelled Palaeo-Germanic:

4. The concept of ‘Palaeo-Germanic’, first introduced by Theo Vennemann (1984), here corresponds to the concept of ‘Early Proto-Germanic’ by Frans Van Coetsem (1994).

The Prehistoric Germanic Loanword Strata in Finnic

Palaeo-Germanic *kāpa- (> Old Norse hófr, Old English hōf, Old High German huof) ‘hoof Pre-Finnic *kapa, suffixed with *-ja(w) > Finnish kavio ‘hoof’ (LägLoS 1996: 69–70).

Palaeo-Germanic *sāgja- (> Gothic sōkjan, Old Norse sœkja, Old English sēcan,Old High German suohhen) ‘seek Pre-Fin-nic *šakï- > Finnish hakea ‘seek’ (LägLoS 1991: 68–69). As Pre-Finnic had no long *aa, its short *a was substituted for Palaeo-Germanic long *ā (> Proto-Germanic *ō). Indeed, the Palaeo-Germanic loanwords in Finnic support the idea that Pre-Ger-manic *ā and *ō first merged as Palaeo-Germanic *ā which only later shifted to Proto-Germanic *ō (cf.van Coetsem 1994:76–81). "

 

HM: Potaskaa: Kaikki Koivulehdon tapaukset, joissa germaanin tavallisen s muka on lainautunut suomen h:ksi ovat osoittautu-neet sekä ensinnäkin muiksi tapauksiksi kuin germaanilainoiksi että toisekssen muiksi kuin tavallisen s:n lainautumisiksi Suomen h:ksi. Useimmat tapaukset ovat selviä kuin pläkki.

https://www.tiede.fi/comment/818848#comment-818848

 

 

 
 
 
Arkkis

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... 976_33.pdf

 

JK: " 3. Hauta-sanan alkuperä

3.1. Ims. hauta ( ~ lp. suow'de) esiintyy kaikkialla itämerensuomessa (ks. SKES).

*********

JK: " 3.3. Odottaisi kuitenkin — tähän asti esitettyjen rinnastusten perusteella —, että varhaiskantasuomalainen substituutio olisi tällöin *savta eikä *ṥavta ( > hauta). Toisaalta on b]kuitenkin huomattava, että kantagermaanissa ei ollut /s/-foneemin rinnalla */ṥ/:ää (eikä muitakaan sibilanttifoneemeja). "

 

Arkkis: Tässä yhteydessä ei tarvita sen enempää kantagermaanista, kantasuo-malaista kuin kantabalttilaistakaan rekonstruoitua sanaa, vaan latvian, kuurin, gotlanninruotsin, etelälapin ja suomen sanat tunnetaan, jotka ovat voineet lainautua toisistaan.

Kaikki lainautumistulokset ovat hyvin tyypillisiä ja täysin yleisesti tunnetun ja kumoamattoman "žeme - Häme - sabme" -kaavan mukaisia!

 

JK: " Fonologisesti on nyt siis odotuksenmukaista,että vkgerm. /s/:n foneettinen realisointi on ollut (v)ksm. /s/:n ja //:n realisointien välimailla.

Substituointi kgerm. /s/ > (v)ksm. /ṥ/ ei ole siis periaatteessa outoa, oikeastaan se on yhtä lähellä kuin toinenkin vaihtoehto.

Sananalkuisena tästä substituutiosta ei kuitenkaan ole tähän asti esitetty muita esimerkkejä, joten sen käsittely vaatisi laajemmat puitteet kuin tälle artikkelille suunnitellut.

IDEA SIITÄ, ETTÄ KANTAGEMAANIN TAVALLINEN S-ÄÄNNE VOISI LAIN- ALAISESTI LAINAUTUA SUOMEEN H-ÄÄNTEEKSI ON SIIS YKSINOMAAN KOIVULEHDON OMA, JA ERITYISESTI TÄSSÄ JUTUSSA ESITETTY.

Arkkis:

Koivulehto kiinnittää tässä huomiota ilmiöön,johon olen itsekin kiinnittänyt huomio-ta, että huomattavanmonet sanat näyttäytyvät lainautuneen jostakin samasta lähteestä sekä s- että h-alkuisina myös suomen kielen sisällä.

 

Minä kuitenkin väitän, että tuo kielimuoto EI OLE OLLUT KANTAGERMAANI, EIKÄ MIKÄÄN MUUKAAN GERMAANI.

Olen osoittanut riittävän monta vastaavaa esimerkkiä balttilainoista, että seuraavana työmuotona oletan kaikkien muidenkin olevan sitä. Toisista löydän todisteita, toista en.

(En siis pidä suinkaan Koivulehdon tutkimuksia "humpuukina", vaan pisän ainoastaan hänen johtopätökiään tässä väärinä, ja niiden syynä sitä, että balttikielistä oli tulloin mahdotonta niitä osaamattoman saada kunnon tietopakettia kasaan etymologian kannalta.)

— Huomattakoon kuitenkin lisäksi, että on esitetty joitakin esimerkkejä äännesuhteesta, joka on tulkittu säännöttömäksi s > h -kehitykseksi:

vrt. sm. halava 'eräs pajulaji' ~ sm. salava "piilipuu, raita' (s.ugr. s' ks. SKES s.v. salava —, joten siis vain sm. s'- olisi odotuksen mukainen),

"Halava", "salava" ja myös "jalava" seuraavat balttisanaparvesta, joka on sanojen

"vihreä" = žalias", m. (lt.), "zalṥ", m. (lt), "zaljan", n. (jt.), "jals" ("jēls"), m. (pr.) , ja

"vihertävä, oliivin(=jalavan)vihreä = "zallis", "jalov" m. (pr.)", johdannainen

"raaka-aine", alunperin siis nimenomaan

"vihreä puurakka-aine" = "žaliava" (lt.), "jālija" (pr.)

http://wirdeins.prusai.org//index.php?l ... %C5%A1koti

Muistaakseni Koivulehto itsekin on jossakin arvellut myös "jalavan" liittyvän joukkoon.

Pajupuut ovat olleet tärkeää raaka-ainetta, ne ovat olleet ehkä helppoja käsitellä silloisilla välineillä, ja Suomenalueella se on ollut tärkeän talouseläimen majavan ruokaa. Mutta metsäarovyöhykkeellä on ennen kaikkea käynnissä jatkuva taistelu nautaeläiten ja pjupuiden välillä siitä, onko aluen metsää vai peltoa. Siellä ei parane aidata mitään niittyä elämiltä, sillä silloin se kasvaa parin kolmen vuoden päästä paksua pajupuskaa. Visentti puhveli on kyllä kova ase sitä vastaan, jos se on päässyt riistäytymään.

sm. horma, hormu 'ryppy, poimu' mord. E sorma, somia, M sorma id. (SKES).
Sanakirjat tuntevat tuon sanan suomessa merkitsemässä "horsmaa" ja myös "mesiangervoa", jota minun kotimurteessani sanottiin "vormuksi". Erityisesti kuivaa sellaista nimitettiin noin, sitä oli ehkä aikaisemmin käyetty karjankuivikkeena tai mahdollisesti ruokanakin. Sana on venäläistä alkuperää, ja lienee alun perin tarkoittanut, kuten "horsmakin", "maitohorsmaa", joka on tullut sieltä päin viljelyskasvina (kevätversoja voi syödä kuin parsaa).
Jos tällaista voidaan olettaa ja jos tässäkin — ja alaviitteessä 7. mainituissa tapauksissa — olisi kyse tästä ilmiöstä, on vksm. asu voinut olla *savta, johon lp. suow'de myös voi palautua.

7. Huomautan kuitenkin seuraavista sanoista:

ims. hake- 'söka' ~ vkgerm. *säki(a)- (t. *säkej(a)-) ( > myöh. *söki(a) (a) on vain ns. teemavokaali, ei vars. johdinta —>goot. sökjan, mnorj. stekja, ruots. söka jne.) < esigerm. *säg- = lat. sägiö 'vainuan', kr. hegeomai 'johdan' ( < *'etsin tien'

Sana "hakea" yhdistetään merkitykseen "naarata", joka puolestaan suomessa tulee liettuan sanasta

"nardyti (nardo, nardė)" = sukeltaa

Viron sana "naara" = "hagur", "hakuri".

Germaaninen sana on "vainuta", jolla ei ole yhteyttä naaraamiseen.

"Hakea" näyttäisi enemmän liittyvän "hakoon" ja "sankaan" ja niiden taustalla olevaan "oksaa", "risua", haaraista keppiä ine. tarkoittavaan balttisanaan "ṥaka" (lt.).

Sekä ieur. että ims. verbi ovat ikivanhoja metsästystermejä {hakea: ks. L. Hakulinen, Vir. 1950 s. 112—); ims. sanalle ei ole löydetty vastineita etäsukukielistä; pitkä ä ei ole esiintynyt vielä vksm:ssa.
Taitaa olla toinen enempi kuitenkin kalastustermi.
Sm. hidas (Lönnrot) 'senfärdig, längsam, trög' ~ germ. *siþu-z > goot. seiþus 'myöhäinen', mnorj. sid (adv.) 'myöhään', ~ germ. *siþaz > mnorj. siὄr 'pitkä, riippuva', samaan ieur. pesyeeseen kuuluu myös mnorj. sein-n 'hidas, myöhäinen', ruots. sen jne. (IEW antaa ieur. juurelle adjektiivina sisällön 'spät, langsam, langdauernd' s. 889). Suhteeseen 'pitkä' ~ 'hidas' vrt. ruots. läng 'pitkä' ~ längsam 'hidas' tai vir. pitk (pikk) 'lang, langvvierig, anhaltend, langsam'. Lyhyet vokaalikvantiteetit suomessa viittaavat varhaiseen lainautumiseen. "

Ruotsin "sen" saataisi hyvinkin balttilaina sanasta "sena(s)" (lt.), "senṥ" (lv.) = "vanha, myöhäinen, entinen".

Sitä vastoin pohjois-, luulajan- ja inarinlapin "hiddas" kuulostaa hämäläiselle tutulta ja kotoiselta...

Sana voisi olla germaanilaina norjasta lapin välityksellä.

Toinen mahdollisuus on sanaryhmä (lt.) "skystas", (lv.) "sḳidrs [stjidrs], "židkij" (ven.) = juokseva, nestemäinen, laiha (soppa, maa), harva (tukka), huonokasvuinen, mutta jotvingin "skĩstas" = vaatimaton, maltillinen, puhdas, selvä, hidas, "hosumaton" (modest), "skīsts" (pr.) = siisti, moitteeton, selvä, kirkas

Jos tämä on hidas-sanan tausta, niin se kuuluu joukkoon site, että h- ja s-alkuiset "hidas" ja "siisti" ovat samaa balttilaista lähtöä, ja sanoen merkityksissä heijas-tuu kultturien heiluminen toisaalta "nopean" ja toisaalta "virheettömän", "loppuun asti harkitun", oikeassa olevan toiminnan välillä.

 

http://wirdeins.prusai.org//index.php?l ... %C5%A1koti

 

Jääköön mainitsematta, miten allekirjoittanut on asian harkinnut ja kuinka loppuun asti.

Arkkis: Tämä koko edellinen litania tarkoittaa,että KOIVULEHDON TRANSFORMAATIOSÄÄNNÖT EIVÄT SELLAISENAAN TÄSMÄÄ.

Hän esittää tuossa listassa joukon muita "kermaanilainoja", JOISSA NE EIVÄT MYÖSKÄÄN TÄSMÄÄ!

Ja se on sitte, niinku, "todiste"...

Mutta tuohon litaniaan ei nyt puuttua, kuinka moni niistäkin väärä.

Osa niistä johtuu jotakuinkin varmasti siitä,että suhu-s-alkuiset balttilainat voivat lainautua sekä s- että h-alkuisina, ja niitä esimerkkejä on vaikka kuinka monta.

post1008460.html?hilit=%20heilua#p1008460

Kaek mänj äek piisantkaa! Koivulehdon esimerkit.

Koivulehto esittää tuon kirjoituksensa toisessa_osassa joitakin uusia olettamiaan lai-noja,joissa kangermaanin s olisi lainautunut suomeen h:ksi.Yksikään niistä ei vakuu-ta ainakaan "germaanialinoina", vaikka esimerkiksi sanojen "hera" ja "seerumi" yhteys onkin mitä todennäköisin, ja ne eivät seuraa mistään baltin "*žera"-sanasta.

Koivulehto korjaa aluksi "hauta-etymologiaansa" (jonka kiistämätön ansio oli, että hän osoitti saamen "huovda"-, suomen "hauta"- ja muinaisen gotlanninruotsin "saude"-sanojen tarkoittavan "terva-, paisto-, kuivatus- ja haudutushautaa", jollainen, tarkemmin sanoen se satsi joka on asetettu kytemään, hautumaan, kuiva-maan, paistumaan tai savustumaan, on latvikasi (zemgalliksi) "žauta" ja latgalliksi "džauta" ja gotlannissakin vaikuttaneeksi kuuriksi "*dzauta". ja mikä ettei se voisi tarkoittaa ruumishautaankin AIVAN ERITYISESTI, JOS RUUMIS ON POLTETTU.
 

JK: " 5.1.3. 7 Hauta- etymologia kaipaa vähän täydennystä.

Ensinnäkin substituutio vkgerm. /s-/ > (v)ksm./š -/ (kohta 3.3 osoittautuu soveltuvan jo niin moneen tapaukseen, että sitä ei ole mielekästä enää epäillä: ainakin hakea, hätä, (?) hera, (?) herätä: hauta, hidas, hukata (hukka), huomata (huoma), on vain huomattava, että on kyse vanhemmasta kerrostumasta kuin mihin germ.- sm. kontaktien esittelyssä on totuttu: vanhin tunnettu s-laina lienee »goottilainen» seula < ksm. *sekla (ks. kohtaa 6.1),sen sijaan esim. hakea edellyttää ennen kehitystä ā > ō tapahtunutta lainautumista (varhais- tai esigerm.).

Uudet etymologiat on tässä pakko sivuuttaa vain tällä maininnalla.

Toiseksi: lp. suow'de-sanan merkitys 'kita' on todettu,paitsi jo mainitusta norjanlapis- ta, myös inarinlapista lpl syevdi 'kidukset; kita' (Frc. ns Äimä, SUSA 23, 1905, s. 20 FUF, 1906, s. 183; Erkki Itkosen inarinlapin keräelmät; yksinomaan merkitys 'kita' esiintyy A. Andelinin inarinlapin sanaluettelossa: Enare-Lappska Spräkrof, 1861, Acta Soc. Se. Fenn. s. 487: syövdde 'kita'). "

A: Tuon sanan tarkoitus oli siis todistaa, että germaanista on lainautunut -a- lappiin -uo-:ksi ilman balttikiletn osanottoa. Sana "kita", "kidukset" on johdettu kantagermaa-nin sanasta "sauþia", joka tarkoitta "huokumista, kumpuamista" ja ilmeisesti on sa-maa kantaa kuin kantagermaanin "sauþa", joka tarkoittaa "kaivoa" (ja joka siis muka olisi terva- ja paistohaudan germaanikantasana).

" Kolmanneksi: inarinlapissa sanassa on spirantti -đ- (Frans Äimä, mp.; Erkki Itkosen keräelmät) ja K.B.Wiklundin mukaan myös etelälapissa (jossa d > r: suöurë, seurë, šeurē, Indog. Forsch. 38, 1917, s. 81). Tämä edellyttää, että jo ainakin kantalappiin rekonstruoidaan spirantti (Erkki Itkonen,suullisesti):puolivokaalin jälkeinen kantalapin spirantti δ on nimittäin suurimmassa osassa lapin murteita muuttunut klusiiliksi, mut- ta säilynyt juuri inarin- ja etelälapissa (IpEt. d > r; ks.esim. Terho Itkonen 1970 s. 12; W. Schlachterin. Malan murteen sanakirjassa on jo klusiili: syövdee). Tämä ei silti vaadi, että jo varhaiskantasuomeen olisi rekonstruoitava *-υδ-, inarinlapissa näet esiintyy spiranttiedustusta esim. myös suomesta (kanta)lappiin tulleissa lainoissa (lpl äiđi, päiđi, täidđiđ < sm. aita, paita, taitaa), samoin etelälapissa (tāiret < sm. taitaa, SKES). Tämä selittyy kantalapissa esiintyneen astevaihtelun heikon asteen yleistymäksi (E. Itkonen, suullisesti). 2

Voimme näin ollen pysyttää vksm. rekonstruktion *šavta ennallaan. Sm. hauta voisi tietenkin sinänsä palautua myös asuun vksm. *šavδa, ja se sopisi myös germ. ety-mologiaan: germ.puolellakin oli spirantti (*šauϸa); mutta tätä suhdetta ei muualla ta- vattane näin varhaisissa lainoissa. Vrt. sen sijaan IpEt. āvres t. ēvt(e)s 'autio' < kskand. *auϷa-z > mnorj.auδ-r (SKES),IpR (L-Ö) saude 'tervahauta', (sautopetsi) < kskand. *sauϷia- (*sauϷ(i)ō, kohta 1.2). — Voisi kai myös ajatella, että lp. sana on erikseen lainautunut kgerm. *sauϷa-asusta. varhaiskantasuomen »lappalaiseen» murteeseen. "

A: Balttiselityksen mukaan lapin "suowde" olla suora lainaus baltista tai olla lainattu suomen välityksellä baltista tai vaikka vielä sikäläisen rantaruotsinkin "saude"-muodon kautta baltista.

(Tervanpolton alkuperästä ei kuitenkaan kannata kränätä: se on ilman muuta Egyp-tissä, muumioita säilöttiin seetrintervalla tuhansia vuosia ennen kuin Euroopassa tervattiin mitään.)

[Ja neandertalilin ihmiset osasivat tehdä muoviakin kivikirveidensä ja niiden varsien jännesidosten suojaksi, eikä vain sen raaka-ainetta koivuntervaa!]

JK: "1 Uusia esimerkkejä suhteesta (v)kgerm. /s-/ ~ vksm. /š-/ > ims. /h-/:

sm. hukka, hukata 'förderfva, förspilla, slösa, förskingra'jne. (sm., karj.-aun., lyyd., vatj., vir.,liiv.) ~ mnorj. sukk (neutr.) (< kgerm. *sukka-)' Lärm = hälinä,hälytys, melu, jyske; Vergeudung = haaskaus, hävikki, hukka', sukka (< kgerm. *sukkō < *sukka-) 'lärmen = meluta, hälyttää; vergeuden = haaskata, tuhlata', nisl. sukk 'utsvävning; slöseri = hävikki': þar var allt i sukki 'där var allt i oordning = siellä oli kaikki kunnos-sa', sukka 'svira; leva slösaktigt = elää tuhlaavasti, slösa bort = hukata' (G. Leijström et ai., Isländsk-svensk ordbok 3 p., 1972). Vrt. ruots. svira myös: svira bort hustruns pengar (vanh., Hellquist). "

A: Hämäräksi jäi oliko tuo "sukka/sukki" järjestys vai epäjärjetys...

JK: " Sm. huoma 'cura tuens / Bewahrung = hoiva', karj. huoma 'huoli, huolenpito' (KKS),sm. huoma(i)ta 'observera = havainnoida', murt. 'huoltaa, hoitaa' jne. (pesye: karj.-aun., veps., SKES) ~ mnorj. sömi 'Ehre, Ehrung' ( < kgerm. *soman-) ~ mnorj. soima (< kgerm. *somia < *sömeja-) 'sich richten nach = suuntautua, sich finden in = joutua jnnkn, sich gemigen lassen, zu Diensten sein; halten = pitää, beobachten = havainnoida, Rücksicht nehmen auf = huolehtia, ehren = kunnioittaa; sich ziemen = käydä laatuun' (IEW s. 905; Holthausen 1948), ~ mnorj. soma (< kgerm. *söme(ja)- > goot. *sömai-) 'passen = sopia, ziemen = käydä (laatuun); behagen = kelvata, sich finden in = joutua päätyä jnnkn'; 'kunnianosoitus' on siis tässä — kuten usein — 'huo-mioon ottamista, huomaavaisuutta, palvelemista', latinaksi 'observare, attendere', 'observare'': 'kiinnittää huomio johonkin, ottaa huomioon; pitää arvossa, kunnioittaa'): mnorj.sama Iåg 'leges observare' = 'ottaa huomioon,kunnioittaa lakeja' (S. Egilsson, Lexicon poeticum antiquae linguae septentrionalis, 1860, s. 694), sama vis gestinn 'attend, wait on the guest' (Cleasby et ai.). Paralleeli merkityssuhde 'kunnioittaa' ~ 'huomata': sm. (aisti,) aista(i)ta 'havaita,huomata, tajuta' (vanh. myös astaita, SKES; vrt. veistää — vestää) < goot. aistan, vart. aistai- 'sich vor jem. scheuen, ihn achten' (< kgerm.*aiste(ja)-), samaa germ.pesyettä on mm.mys. ira 'arvo, kunnia' (< kgerm. *aizō) ja ērē-n,ērō-n 'kunnioittaa': ~ karj. aihella 'palvoa, kunnioittaa, rukoilla' (SKES s.v. aihe). "

"Huoma" kuten "soimakaan" eivät ainakaan balttilaisia sanoja ole, sikäli kuin niillä ylipäätään on mitään yhteyttä, mitä epäilen.

Ennemmin tuolla "soima"-sanalla on yhteys sanaan "soini", joka tarkoitti ritarin asepalvelijaa. Tuohon "ritariaikaan" se paroni itse oli satulassa ja haarniskoissaan se gorilla joka tappeli, ja soini hoiteli erilaiset tykötarpeet, että paroni saattoi vaikka rentoutua ryminöiden välillä...

JK: "- Sm. hätä (kaikissa ims. kielissä: esim. vir. häda 'Not, Gefahr, Angst, Schmerz, Schade') ~anglos. sät (fem.) 'väijytys', mnorj. sat id. (< vkgerm. *sätä-: ieur. *sed- 'istua': lat. in-sidiae 'väijytys, ansa', kr. en-edra id.), sem. vrt. saksan Gefahr 'vaara', alun perin 'väijytys, ansa' yms.: mys. fära 'insidiae, laqueus' (Graff) jne . "

Arkkis: Baltissa on tasan samanlainen "istua, istuutua" -verbi "sed-" (sėsti, sedėti (lt), sesties (lv), tavallisella s:llä, joka ei ainakaan ole "hätä"-sanan taustalla, eikä germaaninen ole kyllä ainakaan sen todennäköisempi...ainakaan minun mielestäni.

HM: Sadin eli "pudotin" on suomea, ja samaa juurta kuin sato, sataa ja mm. satama. Se on skandinaavaissa laina suomesta tai kampakeraamisesta kielestä.

Hätä taas tarkoittaa alun perin kuumuutta ja kuumetta, ja vepsän kielssä se tarkoittaa edelleen kulkutautia. Se on samaa juurta kuin engalaanin heat = kuumuus, tuokse: tapahtumien tuokseessa, "kova meno". Edelleen se on samaa balttilsitakinperua kuin keittää, liettuan kaitinti = kuumetaa, kaita = kuumuus.

Tuo koveneminen näyttääkin tulevan verbistä kepti = paistaa (leipää muuta ruo- kaa, polttaa kovaksi savea) > kep-s-ti = keitellä, paistella, kantaindoeuroopasta tai kantabaltista.Balttikielissä sana alkuperä onkin yleensä sosiaalinen,vaikka kyse olisi luonnonilmiöstä, ja suomalaisugrilaisissa taas juurien alkuperä on luonnssa, vaikka ne tarkottaisivat yhteiskunnallisia ja psyykkisiäkin.

Lithuanian: kaĩsti (kaičia, kaitė) = kuumentaa, kiihtyä

Etymology: 'heiss machen = kuumentaa, erhitzen = kiihtyä',
kaĩsti (kaĩsta, kaito) 'heiss werden = kuumeta, glühen = hehkua, schwitzen = hikoilla, erröten = punertua',
káditėti 'schwitzen = hikoilla' und 'schwer lasten = kuormittaa raskaasti, schwer auf dem Herzen liegen = painaa sydäntä (asia), hinderlich sein = olla vastahankainen, im Wege stehen = olla jnkn tiellä',
kaĩtinti 'heiss machen = kuumentaa, erhitzen = kiihtyä',
kaitrùs 'Hitze verbreitend = lämpöä levittävä, brennend = palava, sengend = käryävä',
kaitrà (káitra), kaĩtris 'drükkende Hitze = painostava helle, Schwüle = raskas ilma, Glut = hehku',
kaitulỹs 'Röte = puna, Drehkrankheit = coenurosis (loistauti)',
kaĩslas 'Schwitzen = hikoilu', prãkaitas 'Schweiss = hiki'
(cf. slav. pot' 'Schweiss': russ. peč' 'braten = paistaa, backen = leipoa, rösten = pariloida'),
lett. kàitēt 'brennen (trans. und intr.) = palaa, polttaa, sengen = kärytä, heiss machen = kuumentaa, durchglühen = hehkua, durchwärmen = lämmetä (läpikotaisin)',
kaĩtēt 'schaden = vahingoittaa, hinderlich sein = olla vastahankainen',
kaĩte 'Schaden = vahinko, Fehler = virhe, Gebrechen = puute, vika'
(zum Semasiologischen vgl. ausser o. lit. káitėti noch
ai. tápas 'Wärme = lämpö, Hitze = helle, Glut = hehku' und 'Askese = askeesi, Kasteiung = katumusharjoitus, itserankaisu', s. Sommer Balt. 110),
kaĩtinàt 'necken = härnäillä, sticheln = piikitellä (sanallisesti), ärgern = vihastua, reizen = ärtyä (toimintaan)',
kaitulis, -e 'Boshafte(r), Böse(r) = pahis'.
Hierher auch lett. skàistīties 'sich ärgern = suuttua, zürnen = kantaa kaunaa, schelten = moittia, schmähen = herjata, rienata, häpäistä, sich zanken = torailla', dessen s von Kompositen wie apskàisties, nuoskaities, die im Grunde doppeltes Refl. enthalten, seinen Ausgang genommen hat, ebenso lit. veidas man skaist 'das Gesicht wird mir heiss = ich ärgere mich' nach dem Kompos. aps(i)kaĩsti und
skuĩsti (skuistù, skuitaũ) 'herumwüten = riehua, toben = raivota, irrsinnig sein = olla mielipuoli' mit ui wegen des despektierlichen Nebensinns,
preuss. prakāisnan 'Schweiss = hiki', enkaitītai, ankaitītai 'angefochten = ahdistettu'.
Im Germ. entsprechen einerseits, auf eine einfachere Wz.-Form *kai- zurückgehend,
ahd. mhd. hei, gehei 'Hitze = kuumuus',
mnd. hei 'Hitze = kuumuus, Dürre = kuivuus', andererseits mit urspr. 'Wz.-Determinativ' d

aisl. heitr 'heiss = kuuma',
ae. hát, ahd. heiz dass., got. heito 'Fieber = kuume',
aisl. hiti 'Hitze', hitna 'heiss werden' Dagegen stimmt auch bezgl. des 'Wz.-Determinativs' mit den balt. Wörtern überein ae. hāeða 'heisses Wetter' etc.

Neben kaitulỹs 'Drehkrankheit = coenurosis (loistauti lampailla, koirilla, ihmisillä)' begegnet auch kvaitulỹs 'Drehkrankheit, Schwindel = pyörrytys, Taumel = hoipertelu, Rausch = humala'  (s.s.v. kvaitulỹs ).
http://en.wikipedia.org/wiki/Coenurosis_in_humans

heat (n.) Old English hætu, hæto "heat, warmth; fervor ardor,"
from Proto-Germanic *haita- "heat" (cognates: Old Saxon hittia, Old Norse hiti, Old Frisian hete, German hitze "heat", Gothic heito "fever"),

from PIE *kaid-, from root *kai- "heat." Väärin: nuo ovat vasarakirvesjuuria.

The same root is the source of Old English hat "hot" and hæða "hot weather" (see hot).

Meaning "a single course in a race," especially a horse race,is from 1660s,perhaps from earlier figurative sense of "violent action; a single intense effort" (late 14c.), or meaning "run given to a horse to prepare for a race" (1570s). This later expanded to "division of a race or contest when there are too many contestants to run at once," the winners of each heat then competing in a final race. Meaning "sexual excitement in animals" is from 1768. Meaning "trouble with the police" attested by 1920. Heat wave "period of excessive hot weather" first attested 1890; earlier in reference to solar cycles.

heat (v.) Old English hætan "to heat; to become hot,"
from Proto-Germanic *haita- (see heat (n.)). Related: Heated (with many variants in Middle English); heating. Compare Middle Dutch heeten, Dutch heten, German heizen "to heat."
http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=heat&searchmode=none
hot (adj.) Old English hat "hot, flaming, opposite of cold," also "fervent, fierce, intense, excited,"
from Proto-Germanic *haita- (cognates: Old Saxon and Old Frisian het, Old Norse heitr, Middle Dutch and Dutch heet, German heiß "hot," Gothic heito "heat of a fever"),
from PIE root *kai- "heat" ”

Väärin:kanta-IE-juuri = *ep = paistaa,kovettaa kuumentamalla; *kai-, *koi- on vasarakirveskieltä. Muista balttikielistä se on vain seelissä, ja latviassa ja liettuassa useiden muiden ohella seelisminä. Sana *haita on kantagermaanissa vasarakirveslaina.

Tämä esimerkiksi osoittaa kuinka totaalisesti kuutamolla Koivulehdon etymologiat voivat olla!

Kaikkein kummallisinta on, että sana hätä SAATTAA TODELLA TULLA GERMAANISTA, nimittäin gootista (heito = kuumuus), eli olla myöhäinen erikoislaina.

 

JK: "— Sm. hera (karj., lyyd., vatj., vir.): lat. serum 'hera' olisi = kgerm. *sera- (< ieur. *sero-m *'Flüssigkeit': I E W s. 909); vrt. vir. söra-silm ~ vir.E höra-silm 'herasilmä'. "

Noilla sanoilla varmaan on yhteys, mutta germaani on mitä epätodennäköisin joskin "teknisesti" mahdollinen vaihtoehto sille, että mitä kautta...

JK: " Entä vihdoin herätä: ~ ieur. *ser- 'sorgend Obacht geben' (IEW s. 910)?, lat. servare '(olla vartijana >) suojella'; vrt. että myös huomata ja havaita ovat sekun-daaristi saaneet merkityksen 'herätä' (ks. myös L. Hakulinen, Vir. 1942 s. 58 —). "

Tuon sana yhdistäisin liettuan sanaan "žẽrti (žẽria, žẽrė)" = hajottaa, sirottaa, levittää (vaikka sontaa), häiritä. Nousevapainollinen voi lainautua -e-:ksi, -ei-:ksi, -äi-:ksi tai -ai-:ksi.

Sanasta tulee ilmeisimmin kaitenlaista muutakin, kuten "häiriintynyt" = "žẽriąs" > sairas.

post1008460.html?hilit=%C5%BEerti#p1008460

 

 

 

Suomalaisten ja Venäläisten esi-isillä oli yhteyksiä jo 5,5 tuhatta vuotta sitten

Kaivauksissa Kierikkissä, Pohjois-Suomessa, lähellä Oulun kaupunkia, on löydetty muinaisen nuolen kivinen kärki, joka ei ole samanlainen, kuin mitä käyttivät niiden suomalaisten esi-isät,jotka asuivat näillä mailla jo kivikaudella.Kärjen muoto,sen väri, koostumus ja materiaali, josta se on tehty, kertovat suomalaisten tutkijoiden mukaan, että sen olivat valmistaneet Vienanmeren rannikon asukkaat ja muinaiset suomalai-set ovat saaneet sen itäisten naapurien kanssa käymänsä kaupan tuloksena.

lähde: http://finnish.ruvr.ru/main.php?lng=fin&q=5134&cid=81&p=25.08.2009&pn=2

Pakkoruotsi on yleissyövyttävä aine.

 

" Palaeo-Germanic largely dates to the Nordic Bronze Age (ca. 1800–500 BC), at the end of which, however, it had almost reached the Proto-Germanic stage.Now the problem is that the Germanic loanwords in Finnic do not show perhaps the most characteristic Proto-Germanic innovations, namely Grimm’s Law and the accent shift to the initial syllable.5 In most cases, there- fore, it is impossible to decide if the source language was Palaeo-Germanic or Proto-Germanic, even though one can only see the latter reconstructions in the scholarly literature (e.g. LägLoS 1991–2012). "

HM: Germaaneilla ei ole tekemistä skandinaavisen pronssikau-den kanssa. Itämeren eteläpuolen kimgrit ja teutonitkaan eivät olleet germaaneja. Germaanit tulivat heidän tilalleen, kun roo-malaiset olivat pakottaneet heidät sotaan ja liikkeelle ja sitten tappaneet heidät.

 

" As a matter of fact, the best evidence for a Bronze Age date comes from the Finnic side. For instance, the Bronze Age loan-words often have regular cognates in Saamic and therefore seem to go back to the Proto-Finno-Saamic stage. Even when they do not have cognates in Saamic, their phonological struc-ture corresponds to the same Early Proto-Finnic stage (on which see Lehtinen 2007: 82–93). This stage has generally been dated to the Bronze Age (see the Table in Kallio 2006b: 2, 24), and I see no reason to disagree (see Kallio 2007: 245–246).

As the Bronze Age date of the earliest strictly Germanic loan-words in Finnic has long been acknowledged among both ar-chaeologists (e.g. Salo 1969) and linguists (e.g. Koivulehto 1971 – 1973), 6 I do not need to go into further details. Still, while the Bronze Age loanword stratum was no doubt important, it must not be overestimated at the expense of the Iron Age loanword strata. 

5. First, Finnic had only one series of stops, *T, which was substituted for both Pre-Grimm *T, *D, *Dhand Post-Grimm , *T, *D. Second, Finnic had fi xed initial stress even in loanwords whose sources had a completely different accentuation.

6. Leaving aside the Nostraticists (e.g. Xelimskij 1995) who have their own obvious reasons for denying any ancient contacts between Indo-European and Uralic, the most vocal critic of the earliest Germanic loan-word strata in Finnic was the late Ralf-Peter Ritter (1993) who, however, mostly cited the German-language history of research by Tette Hofstra (1985) rather than the original Finnish-language primary studies by Jorma Koivulehto and others. Thus, either Ritter was unaware of standard scholarly practice, or he felt uncomfortable to read Finnish, something that should be rather embarrassing for anyone who is supposed to critically discuss etymologies of Finnic words. It is therefore no wonder that he failed to achieve recognition in Fennistic circles outside his native Germany,and even there his anti-Koivulehto sentiments were never shared by the grand old man of the field, Hans Fromm (1997). In non-Fennistic circles, however, Ritter managed to gain more credibility, no doubt because it was easier for him to get away with his selective citation, distorted interpretation of conclusions, and deliberate misinterpretation of others’ results (on which see e.g. Häkkinen 1994; Koivulehto 1997).

 

HM: Kallion haukku on aiheetonta. Fromm on just niitä kielitieteiljiöitä, joita rehellinen Ritter arvos-telee pan-germanistisesta vääristelystä. Alun perin filologi Koivulehto jatkoi 50-luvulla siitä, minkä Torsten Karsten ja Fromm olivat aloittaneet 40-luvulla. Kaisa Häkkisen ja Koivulehdon jutut ovat puutaheinää.

 

230 Petri Kallio

 

For instance, we cannot date Finnish lattiafloor’, miekka ‘sword’, patja ‘mattress’, and vaatia ‘demand’ to the Bronze Age (cf. Salo 2008: 90–111), because they are phonotactically too modern to have existed before the Late Proto-Finnic stage (on which see Lehtinen 2007: 137–154).

 

HM:

Sana patja on tasan sama äänteiltään ja merkitykseltään hin-dissäkin.Sitä ei ole mitään syytä olettaa germaaniseksi alun pe- rin. Se vastine sen vastin englannissa on path, venäjässä put´ (Putin), liettuassa pintis ja ehkä myös pentis - ja kantagermaanissa ja gootissa - istu ja pala! - finþ = polku, erityisesti HAKOTIE, suo pinnalla risusita punottu kulkutie ihmisille.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/fin-land-hakoteilla-ja-putin

FINÞLAND "HAKOTEILLÄ" - JA PUTIN !!!???
 

 

2.3. The Iron AgeWhile the disintegration of the Germanic proto-language has generally been dated to the Pre-Roman Iron Age (ca. 500–1 BC), that of the Finnic proto-language can hardly have occurred until the Middle Iron Age (ca. 400–800 AD), because Common Finnic still has Christian terminology of Slavic origin, dating to the eighth century AD at the earliest (see e.g. Kallio 2006a:156–157). Thus, Late Proto-Finnic was not concurrent with Proto-Germanic but Early Runic (ca. 200 – 500 AD).

As there is such a long temporal gap between the Early and Late Proto-Finnic stages, I recently introduced the Middle Proto-Finnic intermediate stage (Kallio 2007: 234–235). No less than seven Early Proto-Finnic consonant pho-nemes (viz. *č, *ś, *δ, *δ ́, *γ, *ń, *ŋ) 7 had already been eliminated by the Middle Proto-Finnic stage (Kallio 2007: 231–235), after which typical Late Proto-Finnic morphophonemic alternations arose, such as consonant gradation (Kallio 2007: 235–243).

In loanword studies, however, even more important than histo-rical phonology is historical phonotactics. Early Proto-Finnic al-ready had several new consonant clusters, which are not found in Proto-Uralic (see Sammallahti 1988:491–494, 1998: 198–202). Still,even more new consonant clusters arose between the Ear-ly and Middle Proto-Finnic stages, and very often they were introduced through Germanic loanwords. For in-stance, after all the Early Proto-Finnic pala-talized consonants had been depalatalized, many clusters containing a consonant + *j were introduced into Middle Proto-Finnic through loanwords from Germanic (or sometimes also Baltic):

Proto-Germanic or Northwest Germanic *asjōn- (> Old Swe-dish æsia,Old High German essa) ‘forge’ Middle Proto-Finnic *ašjo > Finnish ahjo ‘forge’ (LägLoS 1991: 5–6).

Proto-Germanic or Northwest Germanic *ansjō (> Old Norse æs,Middle Low German ȫse) ‘loop’ Middle Proto-Finnic *ošja > Finnish ohja ‘rein’ (LägLoS 1996: 309). 8 The examples above are particularly interesting because they are indisputably Middle Proto-Finnic.

First, they cannot be Early Proto-Finnic whose *ś would more probably have been substituted for *sj. And second, they cannot be Late Proto-Finnic which no longer had *š. The simplification *nsj *šj also shows

7. There are no reasons to reconstruct the phoneme *l ́ (cf. Kallio 2007: 230, 233), which hardly has any comparative evidence (see e.g. Sammallahti 1988: 491) and whose coexistence with the cluster *lj (cf. *ńeljä‘four’) would also have been typologi-cally problematic. Note that the phoneme *ŕ did not exist either, but only the cluster *rj (cf. *śarja ‘spar’).

8. As for first-syllable vocalism,the substitution *a*o was regular before a nasal, even though the substi-tution *a*a was regular elsewhere.As for second-syllable vocalism, the substitution rules remain vague (cf. Sundberg 2001; Palviainen 2004).

The Prehistoric Germanic Loanword Strata in Finnic that Middle Pro-to-Finnic still had no actual three-consonant clusters (contrary to Late Proto-Finnic), 9 even though it had clusters of a reso-nant + a geminate obstruent (contrary to Early Proto-Finnic): 10

Proto-Germanic or Northwest Germanic *maldjō(n-) (> Old Swedish mæld, Old English melde, Old High German melta) ‘orach’ Middle Proto-Finnic *malcca > Finnish maltsa ‘orach’ (LägLoS 1996: 248–249).

Proto-Germanic or Northwest Germanic *anþja- (>Old Norse enni, Old High German endi) ‘forehead’ Middle Proto-Finnic *o(n)cca > Finnish otsa ‘forehead’ (LägLoS 1996: 312–313). Then again,there were no clusters of a semivowel + a geminate obstruent in Middle Proto-Finnic:

Proto-Germanic or Northwest Germanic *raidjaz (> Old Eng-lish rǣde) ‘mounted’ Middle Proto-Finnic *raccas > Finnish ratsas ‘riding, etc.’ (LägLoS 2012: 133). Note that the earliest diphthongs arose from combinations of a vowel + a semi-vowel after the Middle Proto-Finnic stage (cf. Kallio 2007: 238–241).

As there were also no long vowels in closed syllables until the Late Proto-Finnic stage, the possible Middle Proto-Finnic syl-lable types were open *(C)V(V)- and closed *(C)V(R)C-. Remar-kably, while Early Proto-Finnic had only had long vowels in e- stem words, 11 this phonotactic constraint was lost by the Middle Proto-Finnic stage:

9. According to the common opinion, the only exception was the cluster that was later reflected as Late Proto-Finnic *str. This cluster is generally reconstructed for only four Late Proto-Finnic words, namely *astraγafishing spear = a(h)train’, *istra ‘lard’, *kesträ ‘spindle = värttinä’, and *ostra ‘barley’, the first two of which had only lately been bor rowed from Middle Slavic *astragā (>Russian острога) ‘fishing spear’ and North Germanic *īstra- (> Old Norse ístr) ‘lard = ihra’, respectively. Thus, only the latter two words can go back to Pre-Finnic where their cluster is most usually re-constructed as *štr,based on Mordvin штере/кштирь ‘spindle’. Still,as Proto-Mordvin *št was often metathesized from Pre-Mordvin *č (cf. Keresztes 1986: 37,115–116, 155, 163; 1987: 151–152), the word for ‘spindle’ could in fact be reconstructed as *keč ( Pre-Indo-Iranian *kētstro- > Sanskrit cāttra- ‘spindle’; Koivulehto 1979: 71–78). Furthermore, the word for ‘barley’ could also be reconstructed as *očra or *oćra ( Proto-Iranian *acra- or Proto-Indo-Iranian *aćra- > Sanskrit aśra- ‘sharp > corner’; cf. Koivulehto 1979: 67–71), which can even further be compared to Komi-Zyryan ӧч ‘grain’ (cf. Lytkin 1975: 91–93). However, the latter word, because of its irregular vo-calism and limited southwestern distribution (Luza-Letka), is hardly a cognate but ra-ther a borrowing from some eastern Finnic source,which had after all preserved its af- fricate. Thus, the Late Proto-Finnic shape seems to have been *ocra, which was indeed the regular outcome of Early Proto-Finnic *oćra (see Kallio 2007:233, 241–242). Un-fortunately,it is harder to decide the regular outcome of Early Proto-Finnic *keč, be- cause there is no other example of Early Proto-Finnic *čr and because Early Proto-Fin-nic *č was subject to a phoneme split into Middle Proto-Finnic *t and (> Late Proto-Finnic *t and *h).Still,the modern Finnic refl exes of this cluster are the same as those of Late Proto-Finnic *cr and *str,namely southern *tr,eastern *sr,and western *hr (see Map 1 in Viitso 2000).

10. According to Pekka Sammallahti (1988: 552–554), there was already Proto-Finno-Permic *rtt, only occurring in two words, *kertti- ‘bind = side’ (cf. Inari Saami korttâđ, Ud-murt керттыны, Komi кӧртавны) and *portta ‘vessel’ (cf. North Saami boarti, Udmurt пурты, Komi пӧрт). Yet the Saamic and Permic words are more likely separate borrowings from Indo-European,because their vocalism does not match (Koi- vulehto 1988: 34–37, 41–42). Besides, there seems to have occurred secondary gemi-nation in both Saamic (cf.Proto-Finno-Permic *ertä ~ Pre-Saamic *erttä >North Saami earti ‘side = sivu, puoli’) and Permic (cf. Proto-Finno-Permic *mertä ~ Pre-Permic *merttä > Udmurt мурт, Komi морт ‘man’). Thus,I see no reason to reconstruct Proto-Finno-Permic *rtt, but this cluster must rather have arisen independently in the already separate Finno-Permic branches.

11. For research historical reasons, I keep on speaking of e-stem words, even though it looks much more likely that the Early Proto-Finnic stem vowel was either *I or *Ə (see Kallio 2012).

 

232 Petri Kallio

Proto-Germanic *sēda- (>Old Norse sáð) ‘seed’ Middle Pro- to-Finnic *šeeta > Finnish hietafine sand’ (LägLoS 1991:101).

Proto-Germanic *sēman- (> Old High German sāmo) ‘seed 12 Middle Proto-Finnic *šeema > Finnish hiema ‘slight’ (LägLoS 1991: 100).

A recent date is further suggested by the fact that the stem type *(C)e(e)Ca- violates Early Proto-Finnic vowel harmony. Yet both of the examples above were borrowed before the Northwest Germanic development *ē > *ǣ > *ā, whereas the following example below was borrowed during it:

Proto-Germanic *skēwja- (> Gothic skēwjan) > Early North-west Germanic *skǣwja- (> Old Norse skæva) ‘go’ Middle Proto-Finnic *käve- > Finnish käydä ‘go, walk’ (LägLoS 1996: 141–142). Finally, there are many examples that were borrowed after the Northwest Ger-manic development *ē > *ǣ > *ā:

Proto-Germanic *gētja- > Northwest Germanic *gātja- (> Old Norse gæta) ‘watch’ Middle Proto-Finnic *kacco- > Finnish katsoa ‘look’ (LägLoS 1996: 59). 13

Proto-Germanic *spēda- > Northwest Germanic *spāda- (> Middle High German spāt) ‘spar’ Middle Proto-Finnic *paati > Finnish paasi ‘rock bench, flagstone’ (LägLoS 2012: 5).

HM: paskaa.

Yet even these loanwords were borrowed before the Late Pro-to-Finnic stage, whose *tti would have been substituted for *tj and whose *ti should have re-mained as such, as shown by the following examples:

North Germanic *flatja- (> Old Norse flet) ‘floor’ Late Proto-Finnic *lattia > Finnish lattiafloor’ (LägLoS 1996: 176).

North Germanic *harðjōʀ (>Old Norse herðar) ‘shoulders’ Late Proto-Finnic *hartia > Finnish hartia ‘shoulder’ (LägLoS 1991: 84).

In brief, if these words had been borrowed into Middle Proto-Finnic, their modern Finnish shapes should not be lattia and hartia but *latsa and *kartsa, respectively. Even though they must therefore have been borrowed into Late Proto-Finnic, they show no i/j-umlaut dating from the mid-first millennium AD onwards (see Schulte 1998 on runic evidence). All this ag-rees with what was said before that Late Proto-Finnic dates to the Early Runic period (ca. 200–500 AD).

As we already saw above, Middle Proto-Finnic was in turn con-current with the Northwest Germanic development *ē > *ǣ > *ā, whose terminus ante quem was the earliest runic inscrip-tions of the second century AD (Nielsen 2000: 205–206). On the other hand, its terminus post quem was of course the Proto-Germanic development *ā > *ō, whose latest proposed dates to the begin-ning of our era can be rejected on good grounds (Stifter 2009).

12. Compare also the hypothetical Proto-Germanic adjective *sēma- ‘small or insigni-ficant in quantity or quality’ (Falk & Torp 1909: 434) whose positive, however, is not attested at all but only its comparison forms such as the comparative *sēmizan- > Old Swedish sǣmbre ‘worse’,Old English sǣmra ‘weaker’ (Heidermanns 1993:477–478).

13. Early Proto-Saamic *ćći- (> North Saami geahččat) ‘look, herd’ looks like a separate borrowing from Early Northwest Germanic *gǣtja- ‘watch’.

 

233 The Prehistoric Germanic Loanword Strata in Finnic

 

Instead, both of the developments were possibly fi nished well before the beginning of our era (Koivu lehto 1999: 14–15). 14

Hence, the Middle Proto-Finnic period would roughly have covered both the Pre-Roman Iron Age (ca. 500–1 BC) and the Early Roman Iron Age (ca. 1–200 AD). Interestingly enough, the Germanic loanwords in Finnic have hardly ever been dated to the Pre-Roman Iron Age when Scandinavia no longer influ-enced Finland as much as it did during the Bronze Age. How-ever, Finnic was also spoken in Estonia, which in fact remained in close contact with Scandinavia throughout the Pre-Roman Iron Age (cf. Kriiska&Tvauri 2007:117–129; Lang 2007: 255–256, 262–263).

In this respect, the Early Roman Iron Age was totally opposite. The contacts between Scandinavia and Estonia ended,and they both started to strongly infl uence Finland. Still, all Germanic influence did not necessarily spread from Scandinavia, because Estonia and Finland also had a trade connection with Prussia which was at that time occupied by Pliny’s Gutones and Taci-tus’ Gothones. However, only a few Germanic loanwords, after all, came from this direc-tion, whereas all the rest came from the west, more precisely from Svealand and Gotland based on archaeological evidence (for which see Salo 2008: 123–167).

Thus, the Northwest Germanic loanwords in Middle Proto-Finnic most likely date to these periods. 15 As the number of the Finnic speakers dramatically decreased during the cold and wet Pre-Roman Iron Age, the number of the Germanic-speaking newcomers did not even need to be particularly signi-ficant in order to result in a massive amount of loanwords. In any case, the Early Roman Iron Age reestablished very close contacts between Sweden and Finland, and from this period onwards there has been a continuous stream of loanwords from Germanic into Finnic.

3. Legacy

As I noted above, Finnic has around 500 “early Germanic” loan-words. As stand-ard Finnish has around 6000 word stems (Häk-kinen 2004: 6), it is a consider-able percentage of the Finnic vo-cabulary.Moreover,the Germanic loanwords also introduced se- veral new phonotactic features into Proto-Finnic, such as new syllable structures.

14. The dating is also complicated by the fact that different dialects with different vo-calism could have coexisted. Consider Late Proto-Finnic *meekka (> Finnish miekka) ‘sword’,which for phonotactic reasons can hardly go back to Middle Proto-Finnic, even though it refl ects Proto-Germanic *ē (cf. Proto - Germanic *mēkjaz > Gothic mēkeis, Old Norse mækir ‘sword’).Thus,although Late Proto-Finnic was mainly in contact with the ā-dialect(s) of Scandinavia, it also seems to have had a more remote connection with some ē-dialect(s) of, say, Prussia.

15. The same must also be said about the North Baltic and Early (Middle) Slavic loan-words in Middle Proto-Finnic (see Kallio 2006a, 2008), and especially those of the latter that already refl ect the First Palatalization (e.g. Finnish hauki ‘pike’ and hirsi ‘beam’) date to AD rather than BC. Therefore, they most likely had something to do with the Early Roman Iron Age trade routes along the Russian rivers connecting the Finnic and Slavic homelands. At least the idea that they could, after all, be borrowings from Baltic where their suggested sources are not even attested (cf. Nieminen 1949; Liukkonen 1999: 40–42; Gliwa 2009: 193–197) must be abandoned for good, because otherwise nothing would stop us to take any Finnic word for a borrowing from some nonexistent Baltic source.

 

234 Petri Kallio

Most of all, while Early Proto-Finnic had only had mono-moraic syllables (i.e.*(C)V-) and bimoraic syllables (i.e.*(C)VV-,*(C)VC-), Late Proto-Finnic also had trimoraic syllables (i.e. *(C)VVC-, *(C)VCC-).16 Strangely enough, this particular fact went unno-ticed by Lauri Posti (1953), who was, after all, the fi rst scholar to regard Late Proto-Finnic as phonologically Germanicized (see Kallio 2000).

So what can the Germanic loanwords in Finnic tell us about the linguistic map of prehistoric northern Europe? First of all, they totally destroy the theory advocated by some German scholars (e.g. Udolph 1994) that Germanic was spoken nowhere in Scan-dinavia until the Iron Age (see Koivulehto forthcoming).Second, they similarly disprove the idea still cherished by many Russian scholars (e.g. Napol’skix 1990) that Finnic did not arrive in the East Baltic area until the Iron Age (see Koivulehto 2004). In brief, the Germanic loanwords in Finnic show that both Germa-nic and Finnic were present in the Baltic Sea region during the Bronze Age.

HM: Germans were not.

 

As for where exactly in the Baltic Sea region the contacts between Germanic and Finnic took place, they can hardly have occurred anywhere outside Finland and Estonia, east of which there seems to have been no signifi cant Germanic superstrate until the eighth century AD, judging from archaeological evi-dence (Carpelan 2006: 88–89). 17 Even Finland has been exclu-ded from this contact area by Ante and Aslak Aikio (2001), ac-cording to whom the Finnic homeland could not have been on both sides of the Gulf of Finland (cf. Kallio 2006b: 17–19). How-ever, there is onomastic evidence for the Finnic presence in South Finland before the Northwest Germanic development *ē > *ǣ > *ā, dating to the Pre-Roman Iron Age (ca. 500–1 BC):

Proto-Germanic * ēþrō /*ēdrō (> Old Swedish ādher, Old Eng-lish ǣdre, Old High German ādra) ‘artery, vein’ (cf. Swedish Ådran, German Oder) Middle Proto-Finnic *etra > Finnish Eura (Koivulehto 1987: 33–36).

Oder ei todennäköisesti ole germaania, vaan siellä ennen puhuttuja teutonin ja kimbrin kieliä, jotka olivat lähinnä kelttiläisiä, erittäin arkaaisia.

 

Proto-Germanic *kwēmja- (> Old Norse kvæmr, Old English (ge)cwēme, Old High German (bi)quāmi) ‘accessible’ (cf. Swedish Kymmen, Köm) Middle Proto-Finnic *kümi > Finnish Kymi (Koivulehto 1987: 36–37). 18

 

HM: Paskaa. Kymis oli preussilaisten vaatenahkaa.

 

" Note that neither *etra nor *kümi can have been borrowed through Saamic, because the regular Saamic reflex of Indo-European *Tr was not *tr but *rtt (see Koivulehto 1988) and because Saamic had early lost its *ü

16. After trimoraic syllables had been introduced through Germanic loanwords, they soon further spread to inherited Finnic words through certain phonological develop-ments, such as postvocalic *je/*ji > *i(cf. Kallio 2007: 239–240). Consider the inessive plural of the word for ‘pot’: since Early Proto-Finnic **pata-j-sna would have been phonotactically impossible, we can only reconstruct Early Proto-Finnic *pata-j-ï-sna > Middle Proto-Finnic *patojesna > Late Proto-Finnic *paδoissa ‘in pots’. All this can be compared with the adessive plural of the same word in the light of the new theory on the postpositional ori-gin of the Proto-Finnic l-cases: the genitive plural *pata-j + the postposition *ülnä ‘on, above, over’ would regularly have developed into Early Proto-Finnic *pata-j-ïlna > Middle Proto-Finnic *patojelna > Late Proto-Finnic *paδoilla ‘on pots’ (Aikio & Ylikoski 2007: 33–36).

17. Also from a linguistic point of view it would be rather far-fetched to locate Germa-nic any further to the east, not least because of its close relations with Celtic (see e.g. Hyllested 2010).

18. Even though kymi also occurs as an appellative meaning ‘large river’, its limited distribution in the Kymi valley suggests that the hydronym was appellativized rather than vice versa.

 

(see Sammallahti The Prehistoric Germanic Loanword Strata in Finnic 1998: 181). 19 Thus, we have a reason to think that the Finnic presence in South Finland goes back to the Bronze Age (ca. 1600–500 BC). At least there is no other place where the con-tacts between Germanic and Finnic could be dated this early on equally good linguistic grounds.

References

Aikio, Ante 2006:On Germanic-Saami Contacts and Saami Prehistory. – Journal de la Société Finno-Ougrienne 91: 9–55.

Aikio,Ante & Aslak Aikio 2001: Heimovaelluksista jatkuvuuteen: suomalaisen väestöhistorian tutkimuksen pirstoutuminen. – Muinaistutkija 4/2001: 2–21.

Aikio, Ante & Jussi Ylikoski 2007: Suopmelaš gielaid l-kásusiid álgo-vuođđu sáme- ja eará fuolkegielaid čuovggas. – Jussi Ylikoski & Ante Aikio (eds), Sámit, sánit, sátnehámit: Riepmočála Pekka Sammallahtii miessemánu 21. beaivve 2007. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 253. Helsinki. 11–71.

Andersen, Henning 2003: Slavic and the Indo-European Migrations. – Henning Andersen (ed.), Language Contacts in Prehistory: Studies in Stratigraphy. Current Issues in Linguistic Theory 239. Amsterdam. 45–76. 2009: The Satem Languages of the Indo-European North-west: First Contacts? – Angela Marcantonio (ed.), The Indo-European Language Family: Questions about its Status. Journal of Indo-European Studies Monograph Series 55. Wash-ington, DC. 1–31.

Blažek, Václav 2007: From August Schleicher to Sergei Starostin: On the Development of the Tree-diagram Models of the Indo-European Languages. – Journal of Indo-European Studies 35: 82–109.

Carpelan,Christian 2006:On Archaeological Aspects of Uralic, Finno-Ugric and Finnic Societies before AD 800. – Juhani Nuorluoto (ed.), The Slavicization of the Russian North: Mechanisms and Chronology. Slavica Helsingiensia 27. Helsinki. 78–92.

Carpelan, Christian & Asko Parpola 2001: Emergence, Contacts and Dispersal of Proto-Indo-European,Proto-Uralic and Proto-Aryan in Ar- chaeological Perspec-tive.– Christian Carpelan,Asko Parpola & Petteri Koskikallio (eds), Early Con-tacts between Uralic and Indo-European: Linguistic and Archaeological Consid-erations. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 242. Helsinki. 55–150.

Falk, Hjalmar & Alf Torp 1909:Wortschatz der germanischen Sprach- einheit. Göttingen.Fromm,Hans 1997: Germanen im bronzezeitlichen Mittelschweden? – Finnisch-Ugrische Forschungen 54: 127–150.

Gliwa, Bernd 2009: Zu einigen baltisch-ostseefinnischen Kontakten. – Studia Etymolo-gica Cracoviensia 14: 177–202.

Häkkinen, Jaakko 2007: Kantauralin murteutuminen vokaalivastaavuuksien valossa. Unprinted Master’s thesis. Helsinki.

19. As a matter of fact, if Proto-Germanic *kwēmja- had been bor rowed as Pre-Saamic *kümi, it would have developed into Proto-Saamic *këmë, whose expected Finnic reflex would not have been *kümi but rather *kemi. Incidentally, there are two major rivers called Kemi(joki), one in Finnish Lapland and another in Viena Karelia, both of which were relatively recently Saamic-speaking.

 

236 Petri Kallio

 

Häkkinen, Kaisa 1994: Zu saure Trauben für den Fuchs? – Finnisch-Ugrische Forschungen 52: 321–340. 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki.

Heidermanns, Frank 1993: Etymologisches Wörterbuch der germanischen Primärad-jektive. Berlin.

Hofstra, Tette 1985: Ostseefi nnisch und Germanisch: Frühe Lehnbe-ziehungen im nördlichen Ostseeraum im Lichte der Forschung seit 1961. Groningen.

Hyllested, Adam 2010: The Precursors of Celtic and Germanic. – Ste-phanie W.Jamison, H.Craig Melcher t& Brent Vine (eds), Proceedings of the 21st Annual UCL Indo European Conference. Bremen. 107 – 128.

Itkonen,Terho 1983:Välikatsaus suomen kielen juuriin. – Virittäjä 87: 190–229, 349–386.

Kallio, Petri 2000: Posti’s Superstrate Theory at the Threshold of a New Millennium. – Johanna Laakso (ed.), Facing Finnic: Some Challenges to Historical and Contact Linguistics. Castrenianumin toimitteita 59. Helsinki. 80–99.

2006a: On the Earliest Slavic Loanwords in Finnic. – Juhani Nuor-luoto (ed.), The Slavicization of the Russian North: Mechanisms and Chronology. Slavica Helsin-giensia 27. Helsinki. 154–166.

2006b: Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa. – Virittäjä 110: 2–25.

2007: Kantasuomen konsonanttihistoriaa. – Jussi Ylikoski & Ante Aikio (eds), Sá mit, sánit, sátnehámit: Riepmočála Pekka Sammallah-tii miessemánu 21. beaiv ve 2007. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 253. Helsinki. 229–249.

2008: On the “Early Baltic” Loanwords in Common Finnic. – Ale-xander Lubotsky, Jos Schaeken & Jeroen Wiedenhof (eds), Evidence and Counter-Evidence: Essays in Honour of Frederik Kortlandt 1. Balto-Slavic and Indo-European Lin-guistics. Studies in Slavic and General Linguistics 32. Amsterdam. 265–277.

2012: The Non-initial-syllable Vowel Reductions from Proto-Uralic to Proto-Finnic. – Tiina Hyytiäinen, Lotta Jalava, Janne Saarikivi & Erika Sandman (eds), Per Urales ad Orientem: Iter polyphonicum multilingue: Festskrift tillägnad Juha Janhunen på hans sextioårsdag den 12 februar 2012. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 264. Helsinki. 163–175. forthcoming: The Diversifi cation of Proto-Fin-nic. – Frog & Joonas Ahola (eds), Defi ning and Contextualizing the Viking Age in Finland. Studia Fennica. Helsinki.

Keresztes, László 1986, 1987: Geschichte des mordwinischen Konsonantismus. Studia Uralo-Altaica 26, 27. Szeged.

Koivulehto, Jorma 1971–1973: Germanisch-fi nnische Lehnbeziehun-gen. – Neuphilo-logische Mitteilungen 72:577–607; 73: 575–628; 74: 561–609. [Reprinted in Koivu lehto 1999: 17–120.]

1979: Phonotaktik als Wegweiser in der Lehnwortforschung: die osfi. -str-Wörter. Finnisch-Ugrische Forschungen 43: 67–79. [Reprinted in Koivulehto 1999: 161–168.]

1987:Namn som kan tolkas urgermanskt.– Klassiska problem inom fi nlands-svensk ortnamnsforskning. Studier i nordisk fi lologi 67. Helsingfors. 27–42.

1988: Lapin ja itämerensuomen suhteesta: ieur. -Tr-yhtymän ko-rvautuminen lai-noissa. – Virittäjä 92: 26–51. 1997: Die Datierung der germanisch-fi nnischen Kontakte, revidiert.– Sirkka-Liisa Hahmo, Tette Hofstra, László Honti, Paul van Linde & Osmo Nikkilä (eds), Finnisch-Ugrische Sprachen in Kontakt. Maastricht. 11–33.

237 The Prehistoric Germanic Loanword Strata in Finnic

1999: Verba mutuata. Quae vestigia antiquissimi cum Germanis aliisque Indo-Europaeis contactus in linguis Fennicis reliquerint. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 237. Helsinki.

2002: Contact with Non-Germanic Languages II: Relations to the East. – Oskar Bandle, Lennart Elmevik & Gun Widmark (eds), The Nordic Languages: An International Handbook of the History of the North Germanic Languages 1. Ber-lin. 583–594.

2004: Mistä lähtien suomea Suomessa? – Miia Pesonen & Harri Westermarck (eds), Studia Generalia: Suomen kansa ~ mistä ja mikä. Helsinki. 81–94.

forthcoming: Die Urheimat der Germanen. – Gojko Barjamović, Irene Elmerot, Adam Hyllested, Benedicte Nielsen & Björn Okholm Skaarup (eds), Language and Prehistory of the Indo-European Peoples: A Cross-Disciplinary Perspective. Budapest.

Kriiska, Aivar & Andres Tvauri 2007: Viron esihistoria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1105. Helsinki. LägLoS = A. D. Kylstra, Sirkka-Liisa Hahmo, Tette Hofstra & Osmo Nikkilä 1991 – 2012: Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefi nnischen Sprachen. Amsterdam.Lang, Valter 2007: The Bronze and Early Iron Ages in Estonia. Estonian archaeology 3. Tartu.

Lehtinen, Tapani 2007: Kielen vuosituhannet: Suomen kielen kehitys kantauralista var-haissuomeen. Tietolipas 215.Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Liukkonen, Kari 1999: Baltisches im Finnischen. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 235. Helsinki.

Lytkin = Лыткин,В.И.1975: Пермско-иранские языковые контакты. – Вопросыязыкознания 3/1975: 84–97. Napol’skix = Напольских, В. В. 1990: Проблема формирования финноязычного населения При-балтики (крас смотрению дилеммы финно-угорскойпре-дыстории). – Исследования поэтногенезу и древней истории финноязычных народов: Материалы XVII Всесоюзнойфинно-угорской конференции. Ижевск. 40–67.

Nielsen, Hans Frede 2000:The Early Runic Language of Scandinavia: Studies in Germanic Dialect Geography. Heidelberg.

Nieminen, Eino 1949: Fińskie hirsi ‘belka’. – Lingua Posnaniensis 1: 99–120.

Palviainen, Santeri 2004:Die germanischen n-Stämme und ihre Refle- xe in den ostsee-finnischen Lehnwörtern.– Irma Hyvärinen, Petri Kal- lio & Jarmo Korhonen (eds), Etymologie, Entlehnungen und Entwick-lungen: Festschrift für Jorma Koivulehto zum 70. Geburtstag. Mémoi-res de la Société Néophilologique de Helsinki 63. Helsinki. 223–233.

Parpola, Asko 2008: Proto-Indo-European Speakers of the Late Tripo-lye Culture as the Inventors of Wheeled Vehicles: Linguistic and Ar-chaeological Considerations of the PIE Homeland Problem. – Karlene Jones-Bley, Martin E. Huld, Angela Della Volpe & Miriam Robbins Dexter (eds), Proceedings of the Nineteenth Annual UCLA Indo-Euro-pean Conference. Journal of Indo-European Studies Monograph Series 54. Washington, DC. 1–59.

Posti, Lauri 1953: From Pre-Finnic to Late Proto-Finnic: Studies on the Development of the Consonant System. – Finnisch-Ugrische Forschungen 31: 1–91.

238 Petri Kallio

Rédei, Károly 1986: Zu den indogermanisch-uralischen Sprachkon-takten. Sitzungsbe-richte der Österreichischen Akademie der Wissenschaften 468. Wien.

Ritter, Ralf-Peter 1993:Studien zu den ältesten germanischen Entleh- nungen im Ostsee-finnischen. Opuscula Fenno-Ugrica Gottigensia 5. Frankfurt.

Salo,Unto 1969:Itämerensuomalaisten kielten varhaisimmat germaa- niset lainasanat esihistorian näkökulmasta. – Kalevalaseuran vuosikirja 49: 219–227.

2008: Ajan ammoisen oloista: Satakunnan ja naapurimaakuntien esihistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1174. Helsinki.

Sammallahti, Pekka 1988: Historical Phonology of the Uralic Langua-ges with Special Reference to Samoyed, Ugric, and Permic. – Denis Sinor (ed.), The Uralic Languages: Description, History, and Foreign Infl uences. Leiden. 478–554.

1998: The Saami Languages: An Introduction. Kárášjohka.Schulte, Michael 1998:Grundfragen der Umlautphonemisierung:Eine struktu- relle Analyse des nordgermanischen i/j-Umlauts unter Berücksichti-gung der älteren Runeinschriften.Ergänzungsbände zum Reallexikon der germanischen Altertum-skunde 17. Berlin.

Simon, Zsolt 2008: How to Find the Proto-Indo-European Homeland? A Methodological Essay. – Acta antiqua Hungarica 48: 289–303.

Stifter,David 2009:The Proto-Germanic Shift *ā >*ō and Early Germa- nic Linguistic Contacts.– Historische Sprachforschung 122: 268–283.

Sundberg, Niina 2001: Germanische Lehnwörter auf -a, -o und -as im Finnischen. Unpublished Master’s thesis. Helsinki.

Udolph, Jürgen 1994: Namenkundliche Studien zum Germanenprob- lem. Ergänzungs-bände zum Reallexikon der germanischen Altertumskunde 9. Berlin.

Van Coetsem, Frans 1994: The Vocalism of the Germanic Parent Lan-guage: Systemic Evolution and Sociohistorical Context. Heidelberg. Vennemann, Theo 1984:Hochgermanisch und Niedergermanisch: die Verzweigungstheorie der germanisch-deutschen Lautverschiebun-gen. – Beiträge zur Geschichte der deutschen Sprache und Literatur 106: 1–45.

Viitso, Tiit-Rein 2000: Finnic Affi nity. – Congressus Nonus Interna-tionalis Fenno-Ugristarum I: Orationes plenariae & Orationes publicae. Tartu. 153–178.

Xelimskij = Хелимский, Е. А. 1995: Сверхдревние германизмы в прибалтийско-финских и других финно-угорских языках. – Этноя-зы-ковая и этнокультурная история Восточной Европы. Москва. 3 – 37.

 

Keskustelua

http://muinainensuomi.foorumi.eu/viewtopic.php

Saksan johtava fenno-ugristi: Koivulehdon höpöhöpökielitiede

Turiseva turkulainen
Liittynyt: 28 Helmi 2017 00:56
Viestit: 202
Paikkakunta: Vakka-Suomi
23 Touko 2017 18:09

Saksan johtava fenno-ugristi: Koivulehdon höpöhöpökielitiede No mikäs kirja tämä tällainen Saksan johtavan fenno-ugristin tekele oikein on PDT_Armataz_01_12 ?
 
 

Saksan johtava fenno-ugristi: Koivulehdon höpöhöpökielitiede No mikäs kirja tämä tällainen Saksan johtavan fenno-ugristin tekele oikein on PDT_Armataz_01_12 ?

 

SuuBaltti

Liittynyt: 12 Elo 2013 12:41
Viestit: 4204

23 Touko 2017 23:38

Kallio mainitsee tuon Ritterin ei niin mairittelevasti, hänellä oli oma näkemyksensä mutta se ei ilmeisestikään ole valtavirtanäkemys uralistien keskuudessa.

 
" Leaving aside the Nostraticists (e.g. Xelimskij 1995) who have their own obvious reasons for denying any ancient contacts between Indo-European and Uralic, the most vocal critic of the earliest Germanic loanword strata in Finnic was the late Ralf-Peter Ritter (1993) who, however, mostly cited the German-language history of research by Tette Hofstra (1985) rather than the original Finnish-language primary studies by Jorma Koivulehto and others. Thus, either Ritter was unaware of standard scholarly practice, or he felt uncomfortable to read Finnish, something that should be rather embarrassing for anyone who is supposed to critically discuss etymologies of Finnic words. It is therefore no wonder that he failed to achieve recognition in Fennistic circles outside his native Germany, and even there his anti-Koivulehto sentiments were never shared by the grand old man of the field, Hans Fromm (1997). In non-Fennistic circles, however, Ritter man-aged to gain more credibility, no doubt because it was easier for him to get away with his selective citation, distorted interpretation of conclusions, and deliberate misinterpretation of others’ results (on which see e.g. Häkkinen 1994; Koivulehto 1997). "


Blogisti taas vaikuttaa halukkaalta näkemään varhaiset germaanilainat imsussa germanistien salaliittona muinaisen valtapiirin levittämiseksi Itämeren itärannoille joten vanhat lainasanat saavatkin olla mieluummin vain balttilaisia.

 

SuuBaltti
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09
Viestit: 6534
24 Touko 2017 10:25
 
Viesti Re: Saksan johtava fenno-ugristi: Koivulehdon höpöhöpökielit
 
Kielitiede on oppilinjoiltaan kukin omassa läävässään tiedettä, mutta laajemmin opportunismia. Valitettavasti se lahottaa epäloogisuudessaan ja opinkappaleillaan myös muita tieteenaloja, joiden tuloksia peukaloidaan kielitieteen lääväjaon mukaan. Genetiikan ja arkeologian tuloksia pitää lukea tällä ennakolla.
 
 
SuuBaltti
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Viestit: 1079
Paikkakunta: Vandaalia
24 Touko 2017 14:44
 
Viesti Re: Saksan johtava fenno-ugristi: Koivulehdon höpöhöpökielit
 
Kustantajan tiivistelmä korostaa näköjään eniten sitä Ritterin näkemystä, että kyllähän balttilaiskontaktit ovat alkaneet germaanisia aikaisemmin. Eipä tuossa mitään, Koivulehtohan on myöhemmässä tuotannossaan osoittanut että myös balttilaiskontaktit ovat alkaneet jo monia satoja vuosia aikaisemmin kuin aikaisemmin kuin on ajateltu: jo kantabaltoslaavista alkaen ja ulottuen pitkälle Venäjän kieliin. Mordvan kontakteja balttilaiskieliin on tutkittu ennenkin, hajatietoa on ollut myös marista. Koivulehto on tähän pakkaan sitten lisännyt esimerkkejä myös permistä ja obinugrilaisista kielistä, eli varhaiseksi menevät nämäkin. (Mansiin ja hantiin ulottuvat tapaukset ovat aika varmaan kyllä kulkusanoja läntisempien sukukielten kautta: baltteja on ollut Volgan seuduilla asti mutta ei sentään Uralista itään.)

Koivulehdolla on näiden lisäksi myös kourallinen esimerkkejä germaanisperäisistä lainasanoista permissä, mutta nämä ovat minustakin kyllä jo enimmäkseen väärin ainakin permin osalta — tai sitten myöhäisempiä lainasanoja itämerensuomen kautta. (Komissa tiedetään jo vanhastaan olevan lainasanoja jostain vepsäntapaisesta, Vologdan tai Arkhangelskin alueella puhutusta imsukielestä, joka on myös jättänyt runsaasti jälkiä venäjänkielisen alueen paikannimistöön.)

Yksittäisten hieman myöhäisempien esimerkkien suhteen, myöhemmin toimitetun sanakirjan Lexikon der älteren germanischen Lehnwörtern in den osteefinnischen Sprachen (tuttavallisesti LäGLOS) saksalais-suomalainen toimituskunta on sitten usein ollut pikemmin Koivulehdon kuin Ritterin kannalla, mutta joskus myös toisin päin. Jos jonkinlaista konsensusnäkemystä haluaa etsiä, niin tässä olisi sentään neljän hengen ei-partisaanitiimi tsekattavaksi (A. D. Kylstra, Sirkka-Liisa Hahmo, Tette Hofstra ja Osmo Nikkilä; huom. lisäksi että Hahmo on tehnyt uransa Saksassa.)

Mystistä ja hivenen huvittavaa muuten on myös Ritterin kutsuminen "Saksan johtavaksi fennougristiksi". Ritter on joo jonkinasteinen fennisti, mutta ei millään tavalla laajemmin fennougristi. Esim. Hartmut Katz menee minusta vaivatta edelle. — "Saksan johtava fennougristi" on myös jokseenkin lohdutuspalkinto. Saksalainen alan tutkimus on aina ollut pieni alaviite, määrällisesti ehkä samaa tasoa kuin vaikkapa Komin tasavalta (no laadultaan kyllä luotettavampaa). Alan tärkein tutkimus on aina keskittynyt Suomeen ja Unkariin.

---

Blogistilla näyttää olevan lisäksi myös paljon "omaa varmaa tietoa" esim. vasarakirveskansasta ja muinaiskuurista, joka saattaisi monin paikoin ihmetyttää indoeuropeistejakin. Osa näistä balttilaisrinnastuksista voi ehkä olla tarkemmankin tutkimisen arvoisia, mutta niitä pitäisi ensin siivota aika rankalla kädellä, ja tietysti siivilöidä ne näiden antigermanististen vuodatusten joukosta…
 
Turiseva turkulainen
Rekonpoika kirjoitti:
Kallio mainitsee tuon Ritterin ei niin mairittelevasti, hänellä oli oma näkemyksensä mutta se ei ilmeisestikään ole valtavirtanäkemys uralistien keskuudessa.
 
Lainaa:
Leaving aside the Nostraticists (e.g. Xelimskij 1995) who have their own obvious reasons for denying any ancient contacts between Indo-European and Uralic, the most vocal critic of the earliest Germanic loanword strata in Finnic was the late Ralf-Peter Ritter (1993) who, however, mostly cited the German-language history of research by Tette Hofstra (1985) rather than the original Finnish-language primary studies by Jorma Koivulehto and others. Thus, either Ritter was unaware of standard scholarly practice, or he felt uncomfortable to read Finnish, something that should be rather embarrassing for anyone who is supposed to critically discuss etymologies of Finnic words. It is therefore no wonder that he failed to achieve recognition in Fen-nistic circles outside his native Germany, and even there his anti-Koivulehto senti-ments were never shared by the grand old man of the field, Hans Fromm (1997). In non-Fennistic circles, however, Ritter managed to gain more credibility, no doubt because it was easier for him to get away with his selective citation, distorted inter-pretation of conclusions, and deliberate misinterpretation of others’ results (on which see e.g. Häkkinen 1994; Koivulehto 1997).


The grand old manilta upea Kalevalan käännös. Teki minuun joskus valtavan vaikutuksen.

https://portal.dnb.de/opac.htm;jsessionid=84F758FA0695B0304474792D1531E8DA.prod-worker0

 

Ylihärmiö
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02
Viestit: 8263
24 Touko 2017 22:15
 
e: Saksan johtava fenno-ugristi: Koivulehdon höpöhöpökielit
Pikku-Höpöhöpö kirjoitti:
No mikäs kirja tämä tällainen Saksan johtavan fenno-ugristin tekele oikein on PDT_Armataz_01_12 ?

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/201 ... lun-aikaan

Hämeemmiäs eli Arkkis eli Risto Koivula eli R. Tyyne Kuusela on niksahtanut, pakko-mielteinen harrastelija, joka ei tiedä mitään kielitieteestä mutta "osaa" selittää minkä tahansa suomalaisen sanan tai paikannimen jostain balttilaisesta sanasta. Hän ei kykene ottamaan jakeluun järkiargumentteja eikä halua tutustua kielitieteen menetelmiin; totesin hänet toivottomaksi tapaukseksi jo kymmenen vuotta sitten.

_________________
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
 
HM: Jaska Häkkinen, palstan ylläpitäjä, on haistapaskantieteilijä, hyödyllinen idiootti, jonka aivopierut kritiikin edessä valaisevat Koneen ja Erkon "Säätiötieteen" epärehellisyyttä ja mädännäisyyttä. Se ilmenee JOKA PERKELEEN ALALLA - EI VAIN TÄLLÄ TÄLLAISELLA...