Jatketaan artiilekin osasta 1.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/135714/bidragti.pdf?sequence=1

 

Bidrag till Fennoskandiens
språkligaFörhistoria i tid och rum

 

mikko k. heikkilä

 

MKH: Genom att forska i lånord ”voidaan [...] selvittää lainautumisten suhteelliset ajankohdat sekä lainanantajan että lainansaajan kannalta ja siten suhteuttaa toisiinsa [...] kielten periodisointeja” (Carpelan 2008: 319). Beviskraftiga alla pekar åt samma relativa kronologi, exempelvis pregerm. *sāgejana ʼsökaʼ –> urfin. *šakitak > fin. hakea ʼsökaʼ ~ vot. akea ʼsökaʼ, bör betraktas som mycket beviskraftiga. Av det här lånordets ljuddräkt (hakea i stället för **haakea, **hakkea, **haakkea, **hokea, **hokia, **huokea, **huokia,**hokkea, **hokkia, **huokkea, **huokkia, **sakea, **sakkea, **saakkea, **sokea, **sokia,**suokea, **suokia, **sokkea, **sokkia, **suokkea eller **suokkia) kan nämligen utläsas att de (för)urgermanska ljudövergångarna *ā > ō och den germanska ljudskridningen ännu inte hade skett på långivarhåll när ordet lånades. Av ordets ljuddräkt framgår det vidare att varken den senurfinska ljudövergången *š > h eller den medelurfinska uppkomsten av långt  -ljud heller hade ägt rum vid inlåningstiden. Lånordet hakea bör följaktligen betraktas som mycket gammalt. Beviskraftiga och mycket värdefulla med tanke på de försiggångna ljudövergångarnas relativa kronologi är lånord vilkas ljuddräkt röjer såväl en terminus post quem som en terminus ante quem för inlåningstiden, exempelvis urgerm. *skraχā ʼskinnstyckeʼ –> urfin. *raša ʼekorrskinnʼ > fin. raha ʼpengar, ekorrskinnʼ. "

Tapaukset joissa kantagermaanin s olis muuttunut suomen h:ksi ovat järjestään osoittautuneet joksinkin muuksi:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/jorma-koivulehdon-suomen-arkkimuinaiset-kermaanilainat-3000-vuoden-takaa-ovat-humpuukia

" JK: " 3. Hauta-sanan alkuperä

3.1. Ims. hauta ( ~ lp. suow'de) esiintyy kaikkialla itämerensuo- messa (ks. SKES).

Suomen sanan yleisesti tunnettujen merkityssävyjen kertaamiseksi riittänevät NS:n antamat luonnehdinnat (tässä lyhennettyinä):

' 1 . iso kuoppa, syvänne:

a. jnk maa-aineen saamiseksi kaivettu,

b. kuoppa, jossa hautomalla, kuumentamalla t. polttamalla valmistetaan jotakin (vars. tervahaudasta),

c. pyydyskuoppa,

d. sot. urh. terminä,

f. luonnonvoimien vaikutuksesta syntynyt kuoppa t. syvänne — lammen pohjan syvät haudat —,

2. kuolleen viimeinen leposija,

3. (murt.) (kuopassa) hautomalla (nauriista, perunasta tms.) valmistetusta ruokalajista, haudikkaista.'

Muissa itämerensuomalaisissa kielissä merkitykset ovat samantapaiset, esim.:

karj. hauta 'kuoppa, syvennys, syvänne; vainajan leposija;perunas- ta ta. nauriista hauduttamalla valmistettu ruokalaji' (nagrishauda 'maassa kuumien kivien välissä paistettu t. padassa keitetty nauris') ;tervahauta' (KKS);

vir. haud 'Grube, Vertiefung, Loch, Grab' , mere-hauad 'tiefe Stellen im Meere',
pörgu-h. 'Abgrund der Hölle' eli 'helvetin kuilu' (Wiedemann) jne.

Ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että germaanisella puolella esiintyy substantiivivartalo *sauþa-, joka on äsken käsitellyn (kohta 1.1—) kskand. *sauþia-asun lähisukulainen, ja että sen merkitykset tulevat hyvin lähelle haudan merkityssävyjä, osittain merkitykset ovat aivan identtiset:

kgerm. *sauþa- > anglos. seap m. 'kuoppa, hauta' ('pit', lat. 'fovea, fossa'), 'kaivo, lähde, lammikko', helle-seap 'helvetin kuilu', water- sēap 'vesihauta', wulf-sēap 'suden (pyynti)kuoppa', fär-sēap 'kuilu' (»baratrum, i. terre hiatus»: Tower, Supplement s. 200),

kas. söt m. 'lähde, kaivo', n. 'keitto',

kys. söt m. ja n. 'kiehuminen, kiehuva neste, keitto, keittovesi; (helvetin) kuilu; kaivo, lätäkkö',

mgotl. sauþr m. 'kaivo' (Bosvvorth, Toller, Holthausen 1934, Lexer, Schiller—Lubben).

Anglos. sēap esiintyy monesti merkityksessä '(kaivettu) kuoppa, hauta' — myös nimenomaan 'kaivamista' merkitsevän delfan-verbin objektina —, eikä kaikkialla tavattava 'kaivo, lähde' -merkityskään ole tästä kaukana (vrt. vesihauta).

Toisaalta germ. pesyeessä ilmenevä 'keittämisen' ja 'keittokuopan' (ks. jo kohta 1.1) merkitys täsmää hauta-sanan käyttöön vastaava-nlaisen keittokuopan terminä (naurishauta).

Tuollainen kuoppa muistuttaa taas tervahautaa, siinäkin, että se katettiin päältä.

U.T. Sirelius (1919 s. 311) kuvaa (Gaddin mukaan) suomalaista hau- tapaislo-metodia, joka tunnettiin nauriiden ja perunoiden kypsennys-tapana hyvin myöhään, näin:

»Kuoppa vuorattiin kivillä ja sisään viritettiin valkea, minkä päälle la- dottiin puita ja kiviä. Kun puut olivat palaneet, kuoppa puhdistettiin, nauriit ja kivet pantiin sisään kerroksittain ja päällys suljettiin turpeilla.»

Samanlainen hauta on ollut siis myös skand. seyὄir (Ólsen 1909).

3.2. Germ. *sauþa-sanan merkitystä 'kaivo, lähde' ei ole ymmärret- tävä siten, että kyseessä olisi alun perin erikoisesti 'kuuma lähde'.

*Sauþa- on pikemminkin 'kuoppa, aukko, lähde, kita, josta jota- kin kumpuaa, huokuu, poreilee', olipa se sitten vettä tai esim. tulta.

Germ. verbi *seuþa- (> ruots. sjuda) voitaisiin alun perin kääntää oi- keastaan 'poreilla, kummuta'; 'kiehuminen' tulee veden poreilusta (Hellquist;samalla tavoin kuuluvat yhteen esim. ruots. brunn 'kaivo, lähde' ja brinna 'palaa'). Nimenomaan vanhemmassa suomen kie- lessä ilmaistiin tätä germ. verbin perusmerkitystä myös verbillä huo- kua:vrt. (Lönnrot) lähde huokuu vettä 'kallan sjuder upp vatten', vuori huokuu tulta 'berget pustar ut eld' (kurs. minun), (Renvall) huovun, -kua: 'ebullio ut aqua ex scaturigine 1. ignis ex fornace' ( = '»huoun» kuin vesi lähteestä t. tuli uunista'; huom. että latinan (e)bullire 'po- reilla, kuohua' on romaanisissa kielissä kehittynyt varsinaisen 'kiehumisen' merkitykseen).

Germ. *sauþa- on siis *seuþia- -verbin johdoksena alun perin se- manttisesti hyvin samaa kuin sm.(vanh., murt.) huoko,mihin sanaan viittasin jo suomalais-lappalaista etymologiaa käsitellessäni (kohta 2.2). Vrt. vielä: »kuohuuko joku lähde yhdestä huovosta makiata ja karvasta vettä» (vanh. Raamatunk., Jaak . 3:11, jo Agricolalla; nyk. »yhdestä silmästä»), (Renvall) huoko 'foramen, ex quo ebullit aqua, ignis, ventus etc.' eli 'aukko, josta vesi, tuli, tuuli ym. »huokuu»'.

— Täten myös lp. suow'de 'kidukset' sopii, ei ainoastaan ims. hau- dan, vaan myös germ. *sauþa-kuopan alkuperäiseen semantiik- kaan. Näyttää siis lapin sanankin valossa semantiikan kannalta siltä, että haudan pohjalla huokuu vkgerm. *sauþa-.


Arkkis: Liettualainen sana, josta voisi tulla "huokua" olisi "*žokti" tai "ṥokti...ṥoka...ṥoko", joita jälkimmäinen onkin olemassa, mutta se tarkoittaa "tanssia", joten ei tule kysymykseen.

Latviassa sopiva sana olisi "*žōgt" tai "*ṥōgt", mutta sellaisia sanoja ei ole.

JK: " 3.3. Odottaisi kuitenkin — tähän asti esitettyjen rinnastusten perusteella —, että varhaiskantasuomalainen substituutio olisi tällöin *savta eikä *ṥavta ( > hauta). Toisaalta on kuitenkin huomattava, että kantagermaanissa ei ollut /s/-foneemin rinnalla */ṥ/:ää (eikä muitakaan sibilanttifoneemeja). "

Arkkis: Tässä yhteydessä ei tarvita sen enempää kantagermaanista, kantasuomalaista kuin kantabalttilaistakaan rekonstruoitua sanaa, vaan latvian, kuurin, gotlanninruotsin, etelälapin ja suomen sanat tunnetaan, jotka ovat voineet lainautua toisistaan.

Kaikki lainautumistulokset ovat hyvin tyypillisiä ja täysin ylei- sesti tunnetun ja kumoamattoman "žeme - Häme - sabme" -kaavan mukaisia!

JK: " Fonologisesti on nyt siis odotuksenmukaista, että vkgerm. /s/:n foneettinen realisointi on ollut (v)ksm. /s/:n ja /ṥ/:n realisointien välimailla.

Substituointi kgerm. /s/ > (v)ksm. /ṥ/ ei ole siis periaatteessa outoa, oikeastaan se on yhtä lähellä kuin toinenkin vaihtoehto. Sananalkuisena tästä substituutiosta ei kuitenkaan ole tähän asti esitetty muita esimerkkejä, joten sen käsittely vaatisi laajemmat puitteet kuin tälle artikkelille suunnitellut.

- Huomattakoon kuitenkin lisäksi, että on esitetty joitakin esimerk- kejä äännesuhteesta, joka on tulkittu säännöttömäksi s > h -kehitykseksi:

vrt. sm. halava 'eräs pajulaji' ~ sm. salava "piilipuu, raita' (s.ugr. s' ks. SKES s.v. salava —, joten siis vain sm. s'- olisi odotuksen mukainen),

sm. horma, hormu 'ryppy, poimu' mord. E sorma, somia, M sorma id. (SKES).

Jos tällaista voidaan olettaa ja jos tässäkin - ja alaviitteessä 7. mai- nituissa tapauksissa - olisi kyse tästä ilmiöstä, on vksm. asu voinut olla *savta, johon lp. suow'de myös voi palautua.

7. Huomautan kuitenkin seuraavista sanoista:

ims. hake- 'söka' ~ vkgerm. *säki(a)- (t. *säkej(a)-) ( > myöh. *söki(a) (a) on vain ns. teemavokaali, ei vars. johdinta —>goot. sökjan, mnorj. stekja, ruots. söka jne.) < esigerm. *säg- = lat. sägiö 'vainuan', kr. hegeomai 'johdan' ( < *'etsin tien').

Sekä ieur. että ims. verbi ovat ikivanhoja metsästystermejä {hakea: ks. L. Hakulinen, Vir. 1950 s. 112—); ims. sanalle ei ole löydetty vastineita etäsukukielistä; pitkä ä ei ole esiintynyt vielä vksm:ssa.

Sm. hidas (Lönnrot) 'senfärdig, längsam, trög' ~ germ. *sipu-z > goot. seipus 'myöhäinen', mnorj. sid (adv.) 'myöhään', ~ germ. *siþaz > mnorj. siὄr 'pitkä, riippuva', samaan ieur.pesyeeseen ku- uluu myös mnorj. sein-n 'hidas, myöhäinen', ruots. sen jne. (IEW antaa ieur. juurelle adjektiivina sisällön 'spät, langsam, langdauernd' s. 889). Suhteeseen 'pitkä' ~ 'hidas' vrt. ruots. läng 'pitkä' ~ läng- sam 'hidas' tai vir. pitk (pikk) 'lang, langvvierig, anhaltend, lang- sam'. Lyhyet vokaalikvantiteetit suomessa viittaavat varhaiseen lainautumiseen. "


Arkkis: Tämä koko edellinen litania tarkoittaa, että KOIVULEH- DON TRNSFORMAATIOSÄÄNNÖT EIVÄT SELLAISENAAN TÄSMÄÄ.

Hän esittää tuossa listassa joukon muita "kermaanilainoja" JOISSA NE EIVÄT MYÖSKÄÄN TÄSMÄÄ!

Ja se on sitte, niinku, "todiste"...

Mutta tuohon litaniaan ei nyt puuttua, kuinka moni niistäkin väärä.

Osa niistä johtuu jotakuinkin varmasti siitä, että suhu-s-alkuiset balt- tilainaty voivat launautua sekä s- että h-alkuivina, ja niitä esimerkkejä on vaikka kuinka monta.

post1008460.html?hilit=%20heilua#p1008460

JK: " 3.4. Verbi hautoa on hyvin perustein (jo Lönnrot) katsottu joh- dokseksi substantiivista

hauta, alkumerkitys olisi siis »lämmittää, paahtaa kuumennetussa kuopassa 1. haudassa» (SKES).

Tämäkin siis sopii germ. semantiikkaan (vrt. erik. myös verbiä norj. sǿyda 'hautoa' : ks. kohta 1.4). "


Arkkis: Vielä suunnattomasti paremmin tämä (hieno sisällölli- nen analyysi) kuitenkin sopii esittämääni balttietymilogiaan, jossa lisäksi EI OLE MITÄÄN ÄÄNTEELLISIÄ ONGELMIA MYÖS- KÄÄN GOTLANNINRUOTSIIN LAINATTUNA, josta indoeuropeis- tit ovat ainoastaan "IE_originaalinsa" löytäneet!

JK: " Toisaalta on myös haluttu erottaa 'hautoa' 'haudasta' ja katsoa verbi balttilaiseksi lainaksi:

vrt. Iät. sautēt ' hautoa ; piestä',
saute 'nokkosista ym. kasviksista valmistettu kevätruoka',
sauts 'karjan haude ; pikkukaloista valmistettu ruoka',
liett. ṥautas 'eräs ruokalaji',
Iät. sautῑgs, sutῑgs 'painostavan kuuma, hiestävä'


(SKES, Toivonen esittää kummatkin vaihtoehdot). Balttilaisen sanu- een etymologinen tausta - eli sen ieur. alkuperä - on jäänyt epävarmaksi:

Fraenkel mainitsee liettuan etymologisessa sanakirjassaan joukon selitysyrityksiä,Pokorny (IEW) ei käsittele sanuetta enää lainkaan. "


Sellaiselle mahdollisuudelle ei ole kuitenkaan luotu ajatusta- kaan, että MOLEMMAT OLISIVAT BALTTILAINOJA, TAI ETTÄ NIMENOMAA "HAUTA" OLISI SITÄ.

Kaikki nuo esitetyt sanat seuraavat kukin tavallaan "kuivaamista" ja "hautomista" tarkoittavasta verbistä "džiauti" ja sen johdannaisita ja yksinkertaistuksista. Ja joukko muita, jotka olen esittänyt linkissä.

(Homman tausta onkin siinä,että IHMISHAUTA vielä voisikin olla pan- germanistienmielstä palttialnen, mutta "TERVAHAUTA missään ta- pauksessa ei! JK kertoo tuonnempana, että miksi... (Se johtuu siitä, että muinaiset kermaanit olivat, kuten kalevalankin poh- jolaiset, sellaista örkendaaliväkeä, jota ei ilman itäistä "apua" mitään laivoista ja tervoista sellaisesta ymmärtäneet...)


JK: " Omaperäinen sanue kuitenkin lienee (?), siinä esiintyvä ablaut viittaa siihen (vrt. liett. siisti 'schmoren', Fraenkel s. 1036).

Arkkis: Liettuassa ei ole eikä voi olla tuollaista sanaa sen paremmin foneetisesti kuin syntaksiltaankaan.

JK: [i]" Toisaalta, hyvin vanhat lainatkin (< germ.?) voisivat kai peri- aatteessa mukautua ablaut-vaihteluun, näin ainakin germ. kielissä (saks. schreiben - schrieb on laina latinasta).

3.5. Huomattakoon edelleen, että hauta-sanan kaikki riimisanat (kauta, lauta, nauta ja rauta) ovat vanhoja Itämeren piirissä saatuja lainoja.

Laudalle voidaan esittää jopa kaksikin lainaetymologiaa. "

ARkkis: ja myös kolmas, jonka jokainen huomaa, joka osaa vähän- kin liettuaa, tai edes lukee rehellisesti sanakirjaa...

JK: [i]" Parhaiten se sopii balttilaiseksi lainaksi (vrt. SKES ja erik.

liett. plautas 'Liegebrett im Dampfbad' [ = 'saunan laude'], Seitenbrett im Ruderboot' jne. Fraenkel s. 608);

germ. etymologiakin olisi periaatteessa mahdollinen:vrt.nruots. murt.

löt 'paksu pintalastu', 'pyöränpalsta' (Hellquist); sana on etymologisesti = goot. hlaut-s 'arpa; perintöosa' eli germ. *hlauta-z-

Semanttiselta kannalta huom., että 'osa, arpa' on 'lauta' (= 'halkai-semalla saatu osa puuta') myös tapauksessa

kr. kleros 'osa, arpa, perintö' etymologisesti = muinaisiirin clär 'Brett, TafeP (IEW s. 545).


Arkkis: "Halkaisemalla saatu osa puuta" on liettuaksi

"laužta (lazda, mediena)"

post1102296.html?hilit=lau%C5%BEta#p1102296

" Sanan "lauta" SSA johta liettuan sanasta "plauta" joka tarkoitta "pestyä" ja SSA:n mukaan myös saunan lauteita, mutta yhtähyvin tasta voi olla olemmissa "laužta (lazda)" = "halkaistu tai (muo- toon) lastuttu puu" > *lauhta > lauta. "

Tähän sopii aivan erinomaisesti myös gotlanniruotsin "löt", "paksut lastut".

Sen sijaan tuo "plaut(in)as" puuhun liittyen tarkoittaa aivan erityi- sesti "ui(tetta)vaa", se on tullut ilmeisen "vahingossa" merkitse- mään myös saunan lauteita.

JK: " Tämäkin viittaa haudan lainuuteen.

Arkkis: [colr=red]Todellakin! Tämäkin on jo tutkimustulos![/color]

JK: " Onko suomessa yleensä sanoja, joissa olisi s.ugr. -vt- {köysi ja löytää -sanoihin rekonstruoidaan s.ugr. -vὄ-) ? —

Haudalle on varhemmin esitetty myös — Y. H . Toivosen kysymys-merkillä varustama — rinnastus etäsukukieliin:

votj. 'sai' 'hauta; hautuumaa' (SKES).

Yhdistelmä esiintyy ainakin Yrjö Wichmannin teoksessa »Wotjaki- sche Chrestomathie» (1901 s.106). Erkki Itkonen toteaa sen kuiten- kin teoksen toisen painoksen esipuheessa (1954) epävarmaksi. "


Ei näytä noilla sanoilla olevan yhteyttä suomen "haudan" mihinkään merkitykseen.

NYt JK rupee puhumaan OHI ASIAN (sinänsä mielenkiintoisita!) kantakielistä:

JK: " 3.6. Lainautuminen germ. taholta olisi tapahtunut erittäin var- hain: kielimuotoon, joka on ollut vielä varhaiskantasuomea tai ainakin lähellä sitä.

Äännesuhteet ims. a -> lp. uo ensitavussa ja ims. h ~ lp. s edellyttävät tällaista ajoitusta.

Vokaalisuhde a ~ uo tavataan useissa muissakin vanhoissa germ. lainoissa (mm. kohdassa 1.1 mainitussa raudassa).

Myös seuraavana käsiteltävä lp. verbi luoikāt kuuluu vokalismil- taan tähän ryhmään.

Lisää tapauksia esitän artikkelin jatko-osassa (kohta 5).

3.7. [corlor=red]Tervahauta aktualisoi kysymyksen itse tervan alkuperästä.[/color]

Jos nimittäin hauta on germ. laina, luulisi haudan tuotteenkin nimen tulleen samalta taholta.


Mikään ei tätä vastustakaan. Skandinaavisten kielten yhteinen läh- tömuoto kskand. *terwōn- ei tosin sovellu hyvin lähtömuodoksi,kos- ka tällaisten heikkojen feminiinien suomalainen vastine on melkein poikkeuksetta o-loppuinen (aalto, ahjo jne.), ja näin ollen odottaisi asua *tervo.

Mutta anglosaksissa esiintyy neutri 'teoru' 'terva' (Holthausen 1934), [i]jota vastaava kgerm. asu *terwa-
sopii originaaliksi. Myös alasak- san muodot viittaavat -a tai -ä -loppuun.

Terva ei olisi suinkaan ensimmäinen sana, jonka germ. originaalia tarkkaan vastaava asu olisi säilynyt vain länsigerm. kielissä.

Balttilainen alkuperä, jota on yleensä pidetty todennäköisempänä, on äänteellisesti tietenkin yhtä sopiva

(vrt. liett. dervà 'pihkainen mäntypuu, tervas; pihka, piki, terva').

Muistettakoon kuitenkin, että terva oli nimenomaan merellisen, laivo- ja rakentavan (germ. *flauja- 'laiva' > sm. laiva:Koivulehto,Vir. 1970 s. 178—, Neuphil. Mitt. 1973 s. 561—) germaanisen kulttuurimuodon piirissä tärkeä tuote.

Sana on myös lapissa: IpN murt. där've 'terva' jne. (ks. SKES) . "