perjantai, 4. syyskuu 2020

Ihmisellä ei ole kahta kilpailevaa ajattelusysteemiä, Peilinerooniautismi-Jukka-Pekka Häkkinen

https://www.hs.fi/elama/art-2000006622829.html

Kolmas vaihtoehto

Havaintopsykologi, Skepsis ry:n entinen puheenjohtaja Jukka Häkkinen ei enää yritä käännyttää kaikkia yliluonnolliseen uskovia tieteeseen – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Screenshot_2020-09-04%20Psykologia%20Kau

Havaintopsykologi Jukka Häkkinen tietää, mitä aivoissa tapahtuu. Helsingin yliopiston kuvantutkimuslaboratorion ruudulla näkyy dynaamista kohinaa eli lumisadetta, jonka avulla tutkitaan aivojen tapaa jäsentää näkötietoa.­

 

2:00 | Päivitetty 6:57

Soittaja vakuutti, ettei hän ole hullu. Siitä huolimatta sängyn päätyyn ilmestyi öisin musta olento, jolla oli punaiset tuliset silmät ja joka huokui pahantahtoisuutta.

Voisiko olento olla paholainen?

Näin kysyttiin psykologian tohtorilta, havaintopsykologi Jukka Häkkiseltä eräässä uskonnollisen radiokanavan yliluonnollisessa illassa vuosia sitten. Häkkinen oli mukana paneelikeskustelussa, jonne kysyjä oli soittanut ahdistuneena.

 

”Sanoin, että ei hätää, se on unihalvaus, joka tulee aivoistasi. Se ei ole paholainen, etkä ole tulossa hulluksi”, Häkkinen muistelee.

 

Koska soittajalla oli uskonnollinen tausta, hän ei välttämättä niellyt vastausta, Häkkinen arvelee. Mutta ainakin selitys antoi kolmannen mahdollisen vaihtoehdon paholaisen ja hulluksi tulemisen rinnalle.

 

Jukka Häkkinen on erikoistunut kolmannen vaihtoehdon antamiseen. Hän on aivojen tekemiin tepposiin perehtynyt tutkija ja suomalaisten skeptikkojen yhdistyksen Skepsis ry:n entinen puheenjohtaja.

Hän on vuosikymmenien varrella kuullut valtavan määrän tarinoita eriskummallisista kokemuksista.

 Kuolleen läheisen ilmestyminenkin johtuu jollakin tavoin aivojen toiminnasta.

Hyvin usein toinen osapuoli aloittaa keskustelun Häkkisen kanssa vakuuttamalla, ettei ole hullu. Harva onkaan, sillä nykypäivänä isolle osalle omituisista kokemuksista löytyy tieteellinen selitys.

 

”Neurotiede ja psykologia ovat oikeasti viimeisimmän kahdenkymmenen vuoden aikana tarttuneet aiheeseen, ja tutkimus on huolella tehtyä ja mielenkiintoista. Aikaisemmin ajateltiin, ettei outoja kokemuksia voi selittää eikä niitä voi tutkia”, Häkkinen sanoo.

 

Vielä parikymmentä vuotta sitten Häkkistä harmitti usein, kun tieteellä ei ollut antaa selitystä. Nyt on toisin: nykyisin osataan sanoa, mistä aivoalueista kehosta irtautumisen kokemukset tai jumalkokemukset tulevat.

Esimerkiksi ylimaallisen pyhän tuntemus on onnistuttu tallentamaan laboratorio-olosuhteissa, Häkkinen kertoo. Eräs mitattavana ollut mies oli kertonut tukijoille, että jumala on tulossa.

 

”Hän koki kokemuksen, jossa raamatullinen, kaikkivoipa hyvä olento laskeutui tutkimushuoneeseen. Tämän jälkeen tyyppi repi elektrodit pois päästään ja ryntäsi käytävään. Tutkijalle se oli kultakaivos, koska hän tallensi aivojen tapahtumat.”

 ”En anna yliluonnolliselle selitykselle edes mahdollisuutta.”

Vaikka tiede on kehittynyt rutkasti, edelleen on toki monia ilmiöitä, joita ei vielä osata selittää. Häkkinen kuitenkin itse uskoo, että kaikelle on olemassa rationaalinen selitys.

Uransa varrella Häkkinen ei ole kuullut ainuttakaan tarinaa, joka olisi saanut hänet epäilemään yliluonnollisen olemassaoloa. Olipa kyseessä déjà-vu-kokemus, hallusinaatio, enneuni, varjohahmo tai kuolleen läheisen ilmestyminen, se johtuu jollakin tavoin aivojen toiminnasta.

 

”En anna yliluonnolliselle selitykselle edes mahdollisuutta. Minulla on aina tieteentekijän ennakkoasenne ja taustaolettamus rationaalisesta selityksestä, vaikka en osaisikaan selittää, mistä tietty kokemus johtuu.”

Vaikka tieto outojen kokemusten syntymekanismeista on kasvanut valtavasti, ymmärrys on vasta alkuvaiheissaan, Häkkinen sanoo. Hän katsoo peilistereoskoopin eli wheatstone-stereoskoopin läpi kuvantutkimuslaboratoriossa Helsingin yliopistolla.­

Joskus tieteellisen selityksen uskominen voi olla kuulijalle hankalaa, sillä aivojen luoma kokemus on niin vahva.

Häkkisellä on siitä omaa kokemusta. Äärimmäisen enteelliseltä tuntunut tapahtuma sattui Häkkiselle muutama vuosi sitten syksyisenä sunnuntaiyönä.

 

Hän oli viettänyt rauhallista päivää perheensä kanssa ja mennyt aikaisin nukkumaan. Jossain vaiheessa yötä Häkkinen kuitenkin hätkähti hereille. Portaista kuului kiipeämisen ääniä.

 

”Ajattelin, että puoliso on tulossa sänkyyn – mutta sitten huomasin, että hän hengittää vieressäni. Mietin, että kuka ihme rappusissa kävelee?”

 

Portaiden narahtelu loppui. Yhtäkkiä sängyn päätyyn ilmestyi hahmo.

 

”Tiesin heti, että se oli erittäin pahantahtoinen. Yritin huutaa, mutta kurkusta kuului vain korinaa.”

 

Sitten Häkkinen säpsähti hereille ja olento katosi. Kokemus kesti vain sekunnin ajan, mutta hahmo oli äärimmäisen pelottava. Kokemus oli silkkaa kauhua, Häkkinen kertoo.

 ”Olin aina ajatellut, että jos koen unihalvauksen, nautin tilanteesta.”

Häkkinen oli aina ajatellut, että unihalvauksen sattuessa hän osaisi säilyttää malttinsa – tiesihän hän tarkalleen, mistä ilmiö johtuu. Unihalvauksessa aivojen tunnealueet villiintyvät pidäkkeettä, Häkkinen selittää.

Silloin tyypillisesti läsnä oleva, korkeammilta aivokuorilta tuleva tunnekontrolli on poissa, ja kauhun tunne eskaloituu.

 

”Olin aina ajatellut, että jos koen unihalvauksen, nautin tilanteesta, tutkiskelen sitä tarkkaan ja imen siitä kaiken tiedon. Tiesin täsmälleen ne aivoalueet, joilla unihalvaus tapahtuu ja mistä se johtuu. Siitä huolimatta kaikki analyyttisyys oli poissa, ja tilalla oli silkkaa kauhun tunnetta.”

 

Erityisen enteellisen tilanteesta teki se, että Häkkinen oli juuri kirjoittanut aiheesta kirjan. Hiljattain hän oli myös todennut eräässä esitelmätilanteessa olevansa harmissaan, ettei ole koskaan päässyt kokemaan unihalvausta käytännössä.

Mitään varsinaista unihalvaukselle altistavaa tekijää ei ollut: ei stressiä tai kuormitusta.

 

”Jos olisi taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen, voisi ajatella, että maailmankaikkeus halusi antaa opetuksen. Mutta sehän oli vain sattumaa.”

 

Huuhaalla ja oudoilla uskomuksillakin on oma paikkansa, Häkkinen myöntää: ne ovat osa kulttuurin rikkautta, ja outoudessa voi piillä välillä fiksuutta.­

Enneuskomukset ovatkin mielenkiintoinen tutkimusaihe, koska yhteyksiä tai niiden olemassaoloa on hyvin hankalaa todistaa oleviksi tai olemattomiksi.

Tutkijan on paha mennä sanomaan, ettei edellisyönä nähty uni mustasta kissasta ollut merkki tämän päivän huonosta onnesta. Miten todistaa, ettei puolison kanssa yhtä aikaa lausuttu lause ollut telepatiaa?

Joskus yhteys tuntuu yksinkertaisesti liian vahvalta ollakseen sattumaa. Se on evoluution peruja, sillä ihmisen selviytymiselle on ollut tärkeää löytää johdonmukaisuuksia, rakenteita ja hahmoja, Häkkinen kertoo.

 

”Meissä kaikissa on olemassa enneherkkyys. Yhteyksien hahmottaminen on ollut tärkeää selviytymisen kannalta, olivatpa havaitut asiat hahmoja pilvissä tai syitä ja seurauksia eri tapahtumien välillä.”

 

Häkkinen on itse kerran kokenut tilanteen, jonka voisi uskoa enteeksi. Hän oli matkalla töihin, ja oli junassa lukenut yläasteaikaisen rinnakkaisluokkalaisensa, kirjailija Arno Kotron kolumnin.

”Mietin siinä Unioninkatua kävellessäni, että olipas todella hyvä kolumni, ja mitähän Arnolle kuuluu – en ollut nähnyt häntä vuosiin. Ja pam – Arno kävelee minua suojatiellä vastaan.”

 

”Minulla oli sekunnin sadasosan ajan tunne, että vau, tällä on oltava yhteys. Sitten vanhalle skeptikolle iski kylmä todellisuus, ja analyyttinen ajatteluni käynnistyi.”

 

Juuri analyyttinen järjestelmä voi selittää alttiutta uskoa yliluonnolliseen, Häkkinen kertoo. Meillä kaikilla on analyyttinen ja intuitiivinen tapa ajatella. Analyyttinen on laskeskeleva, hidas ja harkitseva, intuitiivinen taas nopea ja mutkaton.

”Ihmiset suhtautuvat eri tavalla intuitiivisen järjestelmän tuomiin viesteihin. Osa ottaa ne vastaan itsetarkoituksellisemmin, osa analyyttisemmin.”

 Intuitiivinen järjestelmä hyppää tiettyyn johtopäätelmään ja uskoo sitä.

Kummallekin on käyttötarkoituksensa. Analyyttinen järjestelmä on tarpeen, kun tehdään harkittu päätös. Äkillisissä tilanteissa se ei kuitenkaan toimi.

 

Jos kävelee suojatiellä ja huomaa auton kaahaavan kohti, intuitiivinen ajattelu käskee hyppäämään – suuntaan mihin hyvänsä. Analyyttinen ajattelu jäisi laskemaan etäisyyksiä eri suuntiin, ja siinä ajassa auto olisi jo ajanut päälle, Häkkinen selittää.

 

Intuitiivinen järjestelmä hyppää tiettyyn johtopäätelmään ja uskoo sitä. Analyyttinen järjestelmä haastaa ensimmäistä mieleen tullutta selitystä.

 

”Se, miten hyvin intuitiivinen ja analyyttinen systeemi juttelevat toistensa kanssa, erottelee ihmisiä siitä, kuinka helposti he uskovat yliluonnollisiin asioihin.”

 

Häkkinen on aina ollut kiinnostunut kuriositeeteista ja kummallisuuksista. Se, mitä aivot voivat saada aikaan, on rikkaus, Häkkinen sanoo.­

Tarve uskoa yliluonnolliseen selitykseen voi kummuta myös ihmisen vaillinaisesta perusturvallisuuden tunteesta.

Jos elämä ja maailma tuntuvat turvattomilta, joskus mutkattomin ja helpoin selitys on huuhaateoria, joka ei jätä mitään arvailun varaan. Jos elämäntilanne on toivoton, huuhaaselityksiä uskoo helpommin

Tämä on korostunut varsinkin koronaviruksen aiheuttaman pandemian aikana. Erilaiset salaliittoteoriat ovat kasvattaneet suosiotaan valtavasti, ja sosiaalinen media pursuaa väärää tietoa.

 

”Covid-19 on älyttömän huonoa tuuria, eikä sen takana ole sen suurempaa suunnitelmaa. Tätä ihmismielen on vaikea niellä. Haluaisimme, että näin vakavalle ja suurelle asialle olisi jokin hyvä syy ja motiivi. Kun syyksi nimetään paha salaliitto, maailmasta tulee ymmärrettävämpi ja turvallisempi.”

 

Sosiaalisen median voima levittää huuhaata ja salaliittoteorioita huolettaa Häkkistä.

 

”Sosiaalisessa mediassa algoritmit syytävät valtavasti vahvistusta omille uskomuksille. On tosi helppoa päätyä kuplaan, missä ei ole mitään, joka kyseenalaistaisi omia uskomuksia. Se on ihmiselle mukavaa, kun ympärillä on koherentti maailmanteoria.”

 ”Niin kutsuttu hörhöily on ihmiskunnan rikkautta, kulttuuria, luovuutta, elämän nautittavaa moninaisuutta.”

Nuorempana, varsinkin Skepsiksen puheenjohtaja-aikana 2000-luvun vaihteessa, Häkkinen halusi puhkaista ihmisten uskomuskuplia.

”Nuorempana ahdistuin, jos en saanut ihmistä uskomaan tieteellistä selitystä.”

 

Nykyisin tarve käännyttää ihmiset on laantunut, ja Häkkinen tyytyy tarjoamaan parhaan mahdollisen selityksen, nimenomaisesti yhden vaihtoehdon. On kiinni kuulijasta, tarttuuko hän siihen.

 

Osa haluaa loogisesta selityksestä huolimatta uskoa yliluonnolliseen selitykseen, ja heillä on oikeus tehdä niin.

 

”Niin kutsuttu hörhöily on ihmiskunnan rikkautta, kulttuuria, luovuutta, elämän nautittavaa moninaisuutta. Hullutukset ja mielikuvitus voivat auttaa meitä tekemään uusia keksintöjä. Joskus hullun tuntuisissa asioissa voi olla yllättävää fiksuutta.”

 

On kuitenkin pari poikkeusta, joiden suhteen Häkkinen hyväksyy vain tieteellisen suhtautumisen: lääketiede ja ilmastonmuutos.

 

”Rokottakaa itsenne ja lapsenne, käyttäkää maskia ja tehkää jotain ilmaston vuoksi. Niissä ei pidä hörhöillä.”

 

 

Nuorempana Jukka Häkkistä ahdisti, jos looginen, totuudenmukainen selitys ei uponnut kuulijaan. Nykyisin verenpaine ei enää nouse: osa pitäytyy uskossaan, osalle selitys jättää siemenen itämään, Häkkinen sanoo.­

Jukka Häkkinen:

Kuka?

51-vuotias havaintopsykologian tutkija ja psykologian tohtori, asuu Helsingissä.

 

Mistä tunnetaan?

On kirjoittanut kaksi kirjaa, Outojen kokemusten psykologia ja Mielen oudot maisemat. Toimi vuosina 1999–2003 Skepsiksen puheenjohtajana ja oli mukana Ylen Prisma Studio -keskusteluohjelmassa. Nykyisin mukana Ylen aamutelevision Jälkikaronkka-osiossa.

 

Mistä ei tunneta?

Rakastaa sci-fiä ja fantasiaa ja on erityisesti piintynyt Star Trek -fani.

 

”Olemme pojan kanssa katsoneet vanhan Star Trekin kaikki kaudet ja kohta myös uudemman Next Generationin. Koukutan seuraavankin sukupolven!”

 

Näistä en luovu:

Ipad

”Puolisoni sanoo, että se on liimattu käteeni. Se on kokonaisvaltainen elämänhallinnan välineeni – Ipadissa on viihde, sanomalehdet, pelit, kirjat, mindfulness-harjoitukset ja kalenterit.”

 

Aamukahvi

”Vahvaa pikakahvia yksi kuppi mustana. Olen ollut kahvihifistelijä, mutta nykyään vatsa sietää vain pikakahvia. Se johtuu vahvasta labrakahvista, joka on muhinut pannussa hapokkaaksi ja tiivistynyt tervamaiseksi nesteeksi.”

Urheilukello

”Se on mahtava laite. Se mittaa unet, juoksut ja sykkeen ja kannustaa lähtemään liikkeelle. Tykkään mitata itseäni.”

Kommentit

Ladataan...