Niin saatanan huonoa ja fasistista on ainakin Saision touhu ollut viime aikoina, että paljon mielummin kuuntelen vaikka persuja...
Kulttuuriväki: Taidamme elää kuplassa – keitä ne perussuomalaiset ovat?
Moni kulttuurin ja taiteen edustaja sanoo vaalituloksen osoittavan, että Suomi on jakautunut kahtia
Helsingin Sanomat
Perussuomalaisten rynnistys toiseksi suurimmaksi puolueeksi keskustan ja kokoo-muksen väliin osoittaa Suomen jakaantuneen kahtia, sanoo kirjailija-ohjaaja Pirkko Saisio.
"Minusta tuntuu, että vihreät ja vasemmisto jakavat keskenään älymystön, kulttuuriväen, tutkijat ja yliopistoväen", hän sanoo.
Saisiosta tuntuu, ettei vasemmistopuolueissa edes ole enää kovin paljon duunariehdokkaita, vaan niistä on tulossa selvästi älymystöpuolueita.
Artikkeli
"Se vain kiihdyttää kahtiajakoa."
Saisio liputtaa monen muun taiteentekijän tapaan punavihreiden arvojen puolesta. Hän toivoo tutkijoiden selvittävän perussuomalaisten nousua.
"Keitä ovat nämä lähes joka kuudes tai seitsemäs suomalainen? En usko, että kaikki perussuomalaisten äänestäjät ovat rasisteja tai kauniisti sanottuna maahanmuutto-kriittisiä – joka on usein sama asia käytännössä. Mutta ehkä minä yritän olla tässä tarpeettoman positiivinen", hän sanoo.
Myös näyttelijä Krista Kosonen toteaa, ettei tunne ketään perussuomalaisia äänestänyttä.
"Ehkä sitä elää itse sellaisessa helsinkiläisessä kulttuurikuplassa", hän sanoo. Vaalituloksen piirtämä kuva tuntuu hänestä vieraalta.
"Tulos ei edusta minun Suomeani. Minun Suomeeni kuuluvat tasa-arvoiset ihmisoi-keudet ja kaikille hyvinvointivaltio ja kaikenlainen rasismi pois. Minusta se on vain rikkaus, että tänne tulee ihmisiä, eikä vain suljeta ovia."
Kosonen kuitenkin toteaa, ettei aio masentua vaali-illan tuloksesta. ”Ehkä se oli pelkoa, sillä tänään on pakko olla toiveikas."
Kapellimestari-säveltäjä Jaakko Kuusiston mielestä vaalitulos osoittaa kahtiajakau-tumista erityisesti maantieteellisesti. "Helsingin äänet olivat radikaalisti muuta mitä muualla Suomessa."
Kuusiston mielessä suurin kysymys on se, tuleeko hallitukseen erillistä kulttuurimi-nisteriä. Ministerin puoluekannalla ei ole hänelle väliä, kunhan hän tekisi hartiavoimin töitä.
"Siinä pelataan pienillä rahoilla, ja paineita on varmasti monesta suunnasta. Kentän odotukset ovat erittäin kovat."
Kirjailija Antti Nylénin mielestä koko vaalienalusaikaa sävytti "masennuksen henki".
"Lattea fraasi, että politiikka on rikki, tuntuu pitävän paikkansa. Jäljellä on vain oikeis- to. Vasemmisto on kutistunut pelkäksi alaviitteeksi. Mitään ideologista kamppailua ei ole", hän sanoo.
Saision kanssa hän on eri mieltä: "Ei ole tapahtumassa kahtiajakoa vaan täydellinen yhdenmukaistuminen. Yhtäkkiä politiikka on vain yksi iso porvari." Hän viittaa filosofi Francis Fukuyaman tunnettuun ajatukseen "historian lopusta".
"Politiikan loppu on seuraavana vuorossa. Viimeistä vasemmistolaista etsitään jo kiivaasti."
Laulaja-näyttelijä Vuokko Hovatta on huolestunut siitä, että taiteen arvosta ei vaalien alla puhuttu.
"Keskustan vaaliohjelmassa oli kulttuuripalvelut mainittu ainoastaan tällaisina hyvin- vointia ja terveyttä edistävinä. Taiteen merkitys on paljon monisyisempi, ja taiteella on ihan oma kieli, jota taide puhuu. Sen tehtävä on avartaa ihmistä eikä toimia hyvinvoinnin kauppatavarana."
Hovatta ei halua kuitenkaan luovuttaa, vaikka politiikka tuntuu nyt taantumukselliselta. Taiteilijoilla on hänestä tässä tilanteessa suuri vastuu.
"Sitä suuremmalla syyllä taiteilijoiden täytyy olla yhteiskunnallisestikin aktiivisia."
Kirjailija Jörn Donnerin mukaan Suomen henkistä tilaa leimaa epävarmuus ja epätietoisuus. "Suomi on poikkeuksellinen länsieurooppalainen maa,jossa – jos saa kohteliaasti sanoa – maalaisarvot jylläävät." Osa kansasta on Donnerin mielestä "äärimmäisen konservatiivista".
Muusikko Anssi Kela tunnistaa Kososen tavoin elävänsä kuplassa. "Nämä vaalit neljän vuoden välein ovat tervetullut muistutus siitä, että meidän oman kuplan ulkopuolella on elämää."
"Perussuomalaiset lanseerasivat muutama vuosi sitten kulttuuripoliittisen manifestin- sa, mikä kuitattiin myöhemmin läpällä. Nyt on se tilanne,että puskista huutelu ei enää riitä, vaan pitää ottaa vastuuta. Kyllä heidänkin täytyy alkaa ottaa hieman erilaisia ää- nenpainoja.Jos ylipäätään tulee kulttuuriministeriä ja miettii siihen hahmoja,en näkisi ollenkaan negatiivisena asiana, jos tuleva kulttuuriministeri olisi Mikko Alatalo."
>> Oletko vanhoillisempi kuin muut suomalaiset? Kokeile HS:n testillä
Työryhmä: Mari Koppinen HS, Veli-Pekka Lehtonen HS, Hanna Mahlamäki HS, Antti Majander HS
Pirkko Saisio: Suomalaiset ovat sinisilmäisiä Venäjän suhteen — ”Historia tulee tuomitsemaan kaikki, jotka puristavat kättä Vladimir Putinin kanssa”
- Virpi Kirves-Torvinen
- [email protected]
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Demokraatin avustaja
Kirjailija, ohjaaja ja näyttelijä Pirkko Saision tulevaisuudenkuva on huomatta- vasti synkempi kuin ennen. Mieleen on hiipinyt pelko siitä, mihin maailma on menossa. Huoli on syventynyt erityisesti kahden lapsenlapsen myötä. Aleppon tilanne on mennyt jo yli sietorajan.
— Olemme menossa kauhean monessa asiassa vastakkainasetteluun, Saisio sanoo.
Jokin aika sitten vielä naiset olivat maamme politiikassa johtoasemissa.Nyt poliit- tinen ilmapiiri on aivan toinen. Miehet ja kovat päätökset ovat ottaneet vahvan jalansijan. Viha, aggressiivisuus ja joustamattomuus ovat lipuneet suomalaisten keskusteluihin ja asenteisiin.
— Sen kokee tyrmäävänä, kun tulee keväällä Madeiralta takaisin Suomeen, talvensa etelän lämmössä viettävä Saisio kertoo.
Saisio ihmettelee, tuleeko hänen sukupolvensa olemaan se ainoa, joka ei ole nähnyt sotaa. Ajatus sodasta tulevaisuudessa tuntuu historian valossa enemmän toden- kuin epätodennäköiseltä. Ihmiset unohtavat, koska meiltä puuttuu suusta suuhun kertomus sodasta.
Putin liikkuukin kuin katukoira.
Venäjän kieltäkin opiskelleena Saisio seuraa tiiviisti maan toimia.Hän käy vuosit- tain Pietarissa. Tuntuu oudolta, että siellä vaikuttaa siistiltä ja kauniilta. Kaikki kauhea tapahtuu poissa turistien silmistä.
— Historia tulee tuomitsemaan kaikki, jotka puristavat kättä Vladimir Putinin kanssa. Putin liikkuukin kuin katukoira. Tulee kylki edellä, Saisio laukoo.
Saisio ei voi ymmärtää suomalaisten sinisilmäisyyttä venäläisten suhteen. Se raivostuttaa.
— Kuka valopää on keksinyt, että venäläiset voivat ostaa kiinteistöjä Suomesta?
Venäläinen yhteiskunta on rapautunut selvästi. Saisiosta venäläiset ovat propagandan uhreja. Siksi moni ei uskalla toimia.
— Ajattelin aikoinaan, että Anna Politkovskajan henkivakuutus on julkisuus Euroopassa, Saisio huokaa.
Niin ei ollut vuonna 2006. Eikä vuonna 2015, jolloin Boris Nemtsov surmattiin keskeisellä paikalla. Siitä huolimatta ihmiset vähättelevät Venäjän toimia. Ihmiset ovat tuudittautuneet siihen, ettei mitään pahaa satu.
Lue koko Pirkko Saision haastattelu torstain 15.12. Demokraatista.
Pirkko Saisiolla kahden palkinnon viikko – voitti Runeberg-palkinnon kirjoittamalla hirmuhallitsija Josif Stalinista
Kirjailija Pirkko Saisio sai 20 000 euron arvoisen Runeberg-palkinnon teoksellaan Suliko. Romaani sukeltaa hirmuhallitsija Josif Stalinin vainoharhaisen pään sisään.
Pirkko Saisiolla, 75, on ollut huikea viikko. Maanantaina hän sai 10 000 euron arvoisen Vartio-palkinnon elämäntyöstään kirjallisuuden parissa. Tänään keskiviikkona hän nappasi Runeberg-palkinnon romaanillaan Suliko (Siltala).
Palkittu konkari on hämillään.
– Tämä tuntuu tietysti hirveän imartelevalta, mutta aiheuttaa myös hieman ristiriitaisia tunteita. Sellaisia, että onko tämä nyt vähän liikaa.
Suliko valittiin voittajaksi kymmenen teoksen joukosta. Runeberg-palkintoa tavoittelevat rinta rinnan niin romaanit, esseet kuin runotkin.
Palkintoraati ei säästellyt kehuissa perustellessaan valintaansa:
”Kirjailija onnistuu kuvaamaan samaan aikaan sekä ihmissielun äärimmäistä pahuutta että haavoittuvuutta taiturillisella otteella, keskitetysti ja kirkkaasti. Mestariteos.”
Tänä vuonna Runeberg-palkintoraatiin kuuluivat kirjailija Sami Hilvo, kriitikko Outi Hytönen ja kriitikko Freja Rudels.
”Olemme kulkemassa kohti diktatuureja”
Suliko kertoo Neuvostoliiton hirmuhallitsijasta Josif Stalinista. Voisi kuvitella, että Stalinista on kerrottu jo kaikki, mutta Saisio pääsee fiktion avulla diktaattorin pään sisään ja vainoharhaisten ajatusten jäljille.
Pohjalla ovat faktat Stalinin elämästä, mutta fiktion avulla romaanissa kuvataan, miten idealistisesta hahmosta tulee julma hallitsija.
Saision mukaan kirjoitusprosessi ei ollut raskas, sillä hän ei kirjoita Stalinin hirmuteoista. Päinvastoin, pelätystä hallitsijasta paljastuu myös herkkiä puolia.
Romaanin nimi Suliko tulee vanhasta georgialaisesta laulusta, joka oli Stalinin lempisävelmä. Hempeä laulu on myös suomennettu, ja sitä ovat aikoinaan esittäneet muun muassa Viktor Klimenko ja Eila Pellinen.
Saisio kuvaa romaanissaan, miten hyvistä tarkoitusperistä alkava visionäärisyys johtaa katastrofiin.
– Usein diktaattorit haluavat muokata maailmaa näköisekseen. He kieltäytyvät näkemästä todellisuutta ympärillään.
Vaikka Suliko kertoo historiallisesta hahmosta, Saisio sai idean kirjaan nykyhetkestä.
– Olemme kulkemassa kohti diktatuureja. Joukostamme nousee ihan äänestämällä tällaisia ihmisiä. Olemme jo nähneet joka puolella, miten asiantuntijoita mitätöidään ja virkamieskunta vaihdetaan mieleiseksi.
Saisio haluaa tarkastella ennen kaikkea yhteiskuntia, joissa diktatuurimainen johtaminen on mahdollista. Siksi romaani on hyvin ajankohtainen.
Saisio näkee myös Suomessa monia huolestuttavia merkkejä.
– Olen seurannut 60 vuotta politiikkaa aktiivisesti. Ensimmäistä kertaa minulle on tullut tunne, että nyt on sellainen hallitus, jonka hyvään tahtoon en voi luottaa.
”Kirjoitan, kun pitäisi olla jo muualla”
Pirkko Saisio sai aiemmin tällä viikolla Vartio-kirjallisuuspalkinnon. Kirjailija Marja-Liisa Vartion (1924–1966) mukaan nimetty palkinto oli tauolla 17 vuoden ajan. Nyt Haavikko-säätiö päätti elvyttää palkinnon. Tästä lähtien sitä jaetaan joka toinen vuosi. Marja-Liisa Vartio oli kirjailija Paavo Haavikon puoliso.
Vartio-palkinto myönnetään elämäntyöstä.
Saision esikoisromaanista Elämänmeno tulee sopivasti tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Sen jälkeen romaaneja on syntynyt kymmeniä, osa pseudonyymeillä. Lisäksi Saisio tunnetaan näytelmäkäsikirjoituksistaan, ohjauksistaan ja näyttelijäntöistään.
Saisio itse luonnehtii kirjallista tyyliään sekalaiseksi.
– Periaatteeni on, että jos jostain kiitetään, lähden heti eri suuntaan. En halua toistaa itseäni, vaan etsiä uutta.
Viime vuosina Saision omaelämäkerrallisiin aineksiin pohjaava romaanitrilogia on herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla. Pienin yhteinen jaettava (1998), Vastavalo (2000) ja Punainen erokirja (2003) pääsivät arvostettuun Penguin Modern Classics -sarjaan. Legendaarisessa klassikkosarjassa on mukana muun muassa tällaisia nimiä kuin Franz Kafka, Virginia Woolf ja James Joyce.
Sarjaan pääsy voi kasvattaa jopa mahdollisuuksia kirjallisuuden Nobel-palkintoon, sillä monet voittajat ovat mukana arvostetussa julkaisusarjassa. Saision laajan elämäntyön ansiosta Nobel ei olisi mahdoton ajatus.
Saisio ei itse laita suurta painoarvoa ura-ajattelulle.
– Ura on sellainen, joka jää taakse. Sitä ei voi suunnitella eteenpäin.
Myös Saision kirjoitusprosessi pakenee suunnitelmallisuutta. Hän ei ole niitä kirjailijoita, jotka istahtavat aamuisin puhtaan työpöydän ääreen.
– Enimmäkseen kirjoitan vähän kuin itseltäni salaa. Usein tekstiä syntyy juuri silloin, kun pitäisi jo olla jossain muualla tai tehdä jotain muuta. Pääsen parhaiten vauhtiin, kun ajattelen ”jos mä nyt tässä välissä vähän kirjoittaisin”.
Kommentit