TÄTÄ haistapaskaa ei ole nyt ihan viime aikoina kovin paljon näkynyt, sen sesonki oli oli yli 10 vuotta sitten…
EMME TARVITSE YHTÄÄN AINOATA HAISTAPASKANTIEDETOIMITTAJAÄÄLIÖTÄ LISÄÄ!!!
Kun Hesari-tyhmentymä ja YLE ovat lakaisseet Marko Hamilot, Annikka Mutaset, Petri Riikoset, Osmo Tammisalot ja Syksy Räsäsetkin sivummalle, niin Aamupaska-tyhmentymä läjäiseekin putken täydeltä tiskiin mitä ”uutta” mitä homehtuneinta vanhaa paskaa!!!
[Korjaus: Aamupaska siirtyi juuri tuolloin Hesari-tyhmentymälle. Siellä taas joukon ehkä tyhmimmästä, nimittäin Muta-Annikasta on tehty konsernin pääjulkaisun Helsingin sanomien pääkirjoitustoimittaja. Nuo muut ovat saaneet kalossia.]
Kerrataan ensin hiukan ongelmaa tulta Räksy Sysäsen puolelta (joka siis ei ole tieteellisen penaalin terävimpiä kyniä tutkinnostaan Kari Enqvistin ohjaamana huolimatta:
https://www.tiede.fi/keskustelu/45601/ketju/rasanen_sekoilee_fysikaalisessa_analogiassaan_tahdosta
” Räsänen sekoilee ”fysikaalisessa analogiassaan” tahdosta
Huonosti alkoi TIETEEN keskustelupalstan muodonmuutos: Palstasta näyttää tehtä-vän kolmen blogistin (Hamilo,Mutanen, Räsänen) saarnastuolia, jossa he suorittavat varsinaisen julistuksensa asioista, joista eivät tiedä mitään.
Pohjat veti Syksy Räsänen ”’vapaan tahdon’ suhteellisuusteoria-analogiassan viimeisimmässä kirjoituksessaan.
” Aivojemme intuitiivinen kuva ajasta,avaruudesta ja aineesta on perusteiltaan täysin virheellinen, vaikka kuvaakin arkisia ilmöitä tarkasti. On kiehtovaa, että samanlainen tilanne tulee vastaan tarkasteltaessa aivojemme käsitystä monimutkaisimmasta tunnetusta fysikaalisesta systeemistä, ihmisaivoista itsestään.
Meillä on intuitiivinen malli siitä, miten ajattelemme ja teemme päätöksiä: esimerkiksi koemme että meillä on vapaa tahto. Tutkimus on kuitenkin osoittanut tämän kuvan olevan harhainen siinä missä luulomme aika-avaruudesta.
Tästä aiheesta pidin itse valaisevana Wolf Singerin CERNissä pitämää puhetta.
”Kun EU:n CERNin Higgsin bosoni ”karkaa” (mikä ei ole esimerkiksi minulle ikinä ollut ainakaan mikään yllätys!) niin CERN rupeaa sekoilemaan asioden kanssa, jotka eivät sille ollenkaan kuulu ainakaan millään tieteellisesti erityisellä tavalla!
RÄSÄNEN EI JULISTA (maallikon tiedoillaan!) "OLEMATTOMAKSI" VAIN ”VA-PAATA” TAHTOA (erotukseksi jostakin ”SIDOTUSTA” sellaisesta!), VAAN HÄN JU-LISTAA OLEMATTOMAKSI TAHDON YLIPÄÄTÄÄN, ja samalla koko MATERIAN SOSIAALISEN LIIKEMUODON ja tajunnan SOSIAALISENA INFORMAATIONA, valintoina vaitoehtojen välillä, joka voidaan yleisyyttä rajoittamatta ”palauttaa” valintoihin kahden vaihtoehdon välillä eli BITTEIHIN. Aivoissa ei ole ”fyysisiä bittejä”. Bitti on informaaton MITTA eikä sen olemus, kuten esimerkiksi ’energiakin’ on LIIK-KEEN MITTA (eikä ”itse liike) ja ’massa’ on mekaanisesti vuorovaikuttavan materian mitta mekaniikassa.
(Räsäsen jutut fysiikastakin ovat olleet ”kummallisia” aina välillä, mutta palataan sii-hen toiste, sillä tässä nimenomaisessa kirjoituksessa fysiikka oli muuten kohdallaan, paitsi että rivien välistä väitettiin yleistä suhteellisuusteoriaa jotenkin samalla tasolla todeksi todistetuksi kuin erityinen suhteellisuuteoria,mitä se ei ei ainakaan toistaisek-si ole. Erityisen suhteellisuusteorian totuudellisuutta ei taas ainakaan vähentäisi millään tavalla, jos se osoittutuisi edelleen laajemman, muunkin kuin yleisen suhteel-lisuusteorian, esimerkiksi sellaisen, jossa valon nopeus ja Planckin vakio kuitenkin muuttuvat, erikoistapaukseksi. Sen sijaan tuo olisi kohtalokasta YST:lle ja alkupauk-kuteorialle kosmologisina teorioina, mutta ei paikallisina mekaanisina teorioina esimerkiksi aurinkokunnan mittakaavassa.)
Räsänen on kyllä siinä oikeessa, että ”vapaa tahto” sellaisenaan ei ole kelvollinen tieteelinen käsite, eikä se sellaisenaan esinny esimerkiksi neivostoliittolaisessa tie-teellisessä kirjallisuudessa muutoin kuin määreellä ’”SUHTEELLISEN” vapaa tahto’ varustettuna, sekä ”absoluuttisen vapaa tahto” kritiikin kohteena.
Tämä ei koske ollenkaan käsitettä ’TAHTO’ ylipäätään, joka on psykologian peruskäsitteitä, symbolirakenteisen TAJUNNAN yksi keskeinen ILMAUS ja materian sosiaalisen liikemuodon erityislaadun psykologinen perusta.
`Vapaan tahdon’ käsitteen ongelmallisuus TIETEESSÄ on kuitenkin aivan muualla kuin kuin missä Räsänen ja CERN sen luulevat(?) olevan.
Se ei ole myöskään siinä kohdassa, missä missä paeudokäsitteiden yleisin vika piilee, että käsitteen kuvaamaa materiaalite entiteettiä, vaikkapa ”Jumalaa” tai ”peili-solua”, EI LAINKAAN OLISI OLEMASSA, sillä TAHTO kyllä on taatusti olemassa psykologisena ilmiönä.
Se on LOGIIKASSA, jolla (pseudo)käsite on muodostettu.
JO KÄSITTEESEEN ’TAHTO’ SISÄLTYY MÄÄRITELMÄLLISESTI MAHDOLLISUUS VALITA KAHDEN ERI VAIHTOEHDON VÄLILLÄ, ELI VAPAUS(ASTE) AINA, KUN TAHTO TOIMII.
Tuo ’vapausaste’ on sanan ´vapaus´ FYSIKAALINEN (mekaniikassa) ja matemaatti-nen merkitys (joissa sen määritelty näiden tieteenalojen omin kainoin ja tosien teori-oiden välityksellä, joiden matematiikkaan se sisältyy, ainakin suhteellisksi todeksi todistettu.
Mekaaninen (fysikaalinen) ’vapaus(aste)’ on yhtä kuin ’liikkeen mahdollisuus’.
(Vai väittääkö, joku, esimerkiksi Räsänen, vastaan?)
Kuitenkin sekä ’liike’ että ’mahdollisuus’ ovat ONTOLOGIAN, minun ”kontekstissani” DIALEKTIIKAN, käsitteitä (MIKÄ EI SUINKAAN TEE NIITÄ ”FYSIIKASSA OLEMAT-TOMIKSI”, KAIKKEA MUUTA!), joten NE EIVÄT MÄÄRÄYDY ERITYISESTI NIMEN-OMAAN FYSIIKASTA SEN ERITYISEMIN KUIN MUISTA ERITYISTIETEISTÄ, esi-merkiksi juuri matematiikasta (ilman sisällöllisiä tulkintoja,jotka taas voivat aivan yhtä hyvin vaikka yhteiskunnan taloutta kuin materian fysiikkaakin!).
Kuten palstalla on ennenkin osoitettu käsitteen ´vapaa tahto´ ongelmallisuus on siinä että sen ”MÄÄRITELMÄSSÄ” ESIINTYY TOINEN KÄSITE ”VAPAUS” KAHDESSA ERI MERKITYKSESSÄ YHTÄ AIKAA, jolloin toiseen tai toiseen tarttumalla tavallisesti voidaan ”todistaa käsite olemattomaksi”.
JA TÄMÄ SITTEN ”TULKITAAN”, ETTÄ MITÄÄN TAHTOA EI OLE OLEMASSA!
Tuollainen on LÄPIKOTAISIN EPÄREHELLISTÄ HUIJAUSTA muka ”tieteen” ominaisuudessa! ”
Psykologian käsite tahto ja teologian/fisosofian (tårta påt årta) käsite ”vapaa tahto” ovat siis kaksi eri asiaa.
” Ivan Puopolon kolumni: Tiede osoittaa, ettei ole olemassa sinun valintojasi – olemme robotteja vailla vapaata tahtoa
Filosofi David Chalmers on esittänyt äärimmäisen hankalan kysymyksen: ”Miksi emme ole zombeja?” Hieman vähemmän raflaavasti kysymys kuuluu: Miksi olemme tietoisia mistään?
Ongelma on niin mutkikas, että sitä on vaikea ymmärtää. Ymmärtämisen vaikeus johtuu siitä, että meidän on lähes mahdotonta käsittää, että olemme robotteja vailla vapaata tahtoa. ”
RJK: Tietääkseni Chalmers EI ole väittänyt, että ”ei olisi tahtoa”.
Eikä Puopolokaan tuossa niin sano – mutta antaa ymmärtää - kun hän kerran on esittänyt kysymyksen…
IP: ” Kuvittele, että kutitat nukkuvan ihmisen nenänpäätä.Vaikka ihminen ei ole tietoi-nen siitä,mitä tapahtuu, hermoratoja pitkin kulkee viesti aivoihin.Aivot edelleen lähet- tävät viestin takaisin lihaksiin,ja pää kääntyy.Ihminen ei tiedosta mitään,mutta reagoi silti. Hän ei päätä kääntää päätä, pää vain kääntyy. ”
RJK: Ei tässä ole alkeellismmankaan titeellisen psykologian kurssin suorittaneelle mitään ”kummallista”: ihmisellä on sekä geneettisiäehdottomia releksejä että opittuja ehdollisia releksejä. Edellisiä on vähän, mutta ne pelaavat usein nukkuessakin.
”Sitten kuvittele ihminen,joka panee kätensä kuumalle levylle.Mitä tapahtuu? Hermo- ratoja pitkin kulkee viesti aivoihin. Aivot välittömästi lähettävät viestin takaisin käden lihaksille, ja käsi liikkuu salamannopeasti pois. ”
RJK: Näin on: Tuo refleksi on ehdoton. Samoin on esimerkiksi yrjö vieraan esineen joutuessa kurkkuun – ja jopa pahasta hajusta.
IP: ” Nukkuva ihminen ei ollut tapahtumista tietoinen, mutta kuumalle levylle kätensä pannut ihminen oli. ”
RJK: Jälkimmäinenkään ei ollut VETOHETKELLÄ tietoinen, vaan jälkikäteen.
IP: ” Jos näitä kahta tapahtumaa verrataan aivokuvissa, ainoa selvä ero on, että kuuman levyn tapauksessa aivoissa oli enemmän aktiivisuutta.
Aivojen aktiivisuuden määrä ei kuitenkaan ole ”itsestä” kiinni. Se tulee esiin hyvin sil-loin, kun ihminen herää.Herätessään kukaan ei päätä herätä.Aivoissa vain syystä tai toisesta alkaa olla enemmän toimintaa, ja kuin taikaiskusta ihminen tulee tietoiseksi ympäristöstään.
Tietoisuus on kuin auton katolle asennettu pilli. Kun auto liikkuu hitaasti – eli aivotoi-mintaa on vähän – pilli on hiljaa.Mutta kun auto saavuttaa tietyn nopeuden – eli aivo- toiminta lisääntyy – alkaa pilli katolla viheltää. Tietoisuus ”syttyy”. Pilli itsessään ei kuitenkaan vaikuta auton liikkeeseen mitenkään. "
RJK: Pyhäkoulumies puhuu "tietoisuudesta", tieteellinen psykologi tajunnasta.
IP: Chalmers kysyy: Miksi niin on? Miksi tietoisuus ”syttyy”,kun aivot eivät tarvitse sitä mihinkään? Ajatuksena on, että aivotoiminta voisi tapahtua täsmälleen niin kuin nytkin synnyttämättä tietoisuutta. "
RJK: Kun ”siteeretaan”, PANNAAN LINKKI!!!!
Tajunta voi todellakin pelata sekä tietoisena että alitajuisena, eivätkä se ole sellaisinaan tavallisin keinoin aivokuvista erotettavissa…
IP: " Miten tietoisuus on voinut alkaa?
Elämä lähti liikkeelle yksisoluisesta alkueliöstä meren mudassa. Alkoi solunjakautu-minen kaloiksi, linnuiksi, ihmisiksi ja ties miksi. Sama solujen jakautuminen jatkuu tänäkin päivänä.
Jos yksisoluisella alkueliöllä ei ollut tietoisuutta, mutta meillä on, missä vaiheessa evoluutiota tietoisuus on astunut kuvioon mukaan? Tuliko se kahden, tuhannen vai miljardin solun kohdalla? Miksi ylipäänsä solujen määrällinen lisääntyminen saisi aikaan tietoisuuden? "
RJK: Se tuli kielen kohdalla, inhimillinen tajunta nimittäin.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/09/nobelisti-obama-levittaa-vaarallista-uususkontoa-ajattelevista-koneista
” ... Tajunnan ”koneistot” tunnetaan jo melko hyvin
Elollisille olennoille on olemuksellista orientoituvuus ympäristöön mm.etsimään uusia vaihtuvia aineksia. Se rakentuu monisoluisilla eliöillä hermostolle ja selkärankaisilla erityiselle keskushermostolle, jolle on ominaista refleksikäyttäytyminen (Descartes). Refleksissä hermotus kulkee ärsykeosasta reaktio-osaan keskushermoston kautta. Ivan Pavlov osoitti noita refleksejä olevan kahta perustyyppiä: geneettispohjaisia eh-dottomia ja erityisellä biologisella mekanismilla oppimispohjaisia eli ehdollisia, joita on ihmisen kaltaisessa pavlovilaisessa muodossa tasalämpöisillä aivokuorellisilla la-jeilla. R.Douglas Fields todisti niiden biokemiallisen mekanismin (2007).Tällä mullis-tavalla löydöllä näytti ensin olevan Obaman poliittinen tuki. Mutta sellainen ilmeisesti katosi vuonna 2013. Tästä on Kansan Ääni vuosien saatossa julkaissut monta artikkelia.
Kaikki yhteiskunnallinen, symbolirakenteinen, kielellispohjainen ajattelu, tajunta ja siihen nojaava toiminta, rakentuvat ehdollisten refleksien systeemille, pääasiassa Pavlovin 2. signaalisysteemille, joka on vain ihmisellä. Sitä ei voi millään keinolla ”sivuuttaa” tietoisuudesta puhuttaessa. Sen matkiminen tietokoneissa ja muissa IT-laitteissa ei ole sen enempää oikeata ajattelua ja tajuntaa, tietoista toimintaa kuin sähköisissä neuroverkoissa kehitellyt ”keinoelämä”-algoritmit ovat ”oikeata elämää”! Tähän ei tule näillä konsteilla koskaan käännettä eikä emergenssihyppyä suoraan aineen fysikaalisesta liikkeestä yhteiskunnalliseen! ”
IP: " Jos ihminen on ainoa tietoinen olento, suurimman osan evoluutiosta, miljardeja vuosia, täällä on ollut elämää siten, että kukaan ei ole ollut ”näkemässä”. Maailma on ollut kuin elokuvateatteri ilman yhtäkään katsojaa. "
RJK: Näinkin voidaan hyvin pitkälle sanoa.
IP: " Tiede tukee sitä, että vapaata tahtoa ei ole "
RJK: Vain HAISTAPASKANTIEDE väittää sellaista.
IP: Muutamia vuosia sitten tehtiin koe,jossa koehenkilöiden piti painaa mielensä mu-kaan jompaakumpaa tarjolla olleista kahdesta nappulasta.Koehenkilöiden tuli sanoa heti, kun olivat päättäneet, mitä nappulaa aikoivat painaa. Samaan aikaan heidän ai-votoimintaansa tarkkailtiin. Aivokuvista tutkijat näkivät seitsemän sekuntia etukäteen, mitä koehenkilö tulisi päättämään.
Koe on osoitus siitä, että elimistömme tekee, mitä tekee. "
RJK: Ei osoita. Kone ei näytä päätöshetkeä. SE voi näyttää, etä henkikö on jotenkin ollut ”kallellaan” jompaan kumpaan ratkaisuus….
" Hermosto toimii itsenäisesti ja reagoi ärsykkeisiin. "
RJK: Juu toki… ärsyke + reaktio = refleksi…
IP: " Tietoisuutemme laahaa jäljessä. Joskus viive on millisekunteja, joskus se on sekunteja. Osasta toimia tulemme tietoiseksi, suurimmasta osasta emme.
Jos elämä on miljardeja vuosia ollut kuin elokuvateatteri ilman yhtäkään katsojaa, on nyt paikalla katsojia. Me emme kuitenkaan päätä, mitä elokuvassa tapahtuu. Istumme katsomossa. "
RJK: Ei laahaa silloin, kun toimimme tietoisesti.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/paatoksenteon-aivokuvantaminen-on-huijausta
Onhan se tietysti ihan hauskaa olla edes välillä elokuvissa. Kenelläkään vaan ei ole hajuakaan, miksi niin on. ”
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/tahto-vaan-vai-absoluuttisen-vapaa-tahto
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/tahto-vaan-vai-absoluuttisen-vapaa-tahto-1
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/tahto-vaan-vai-absoluuttisen-vapaa-tahto-3
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/vapaa-vai-tavallinen-tahto-2
Maikkarilla ”vauhti” päällä: Italia (”Salvini”) muka ”määrää pelastussakon (= maksaa tapporahan)” pakolaisista…
Kuva: Bonnierin trolliarmeijan apina(mies)sotilas
Enisin lonkalta TIEDE UUSIKSI – ja nyt sitten Suomea paljon mahtavamman EU-ISONVELJEN POLITTIIKKA!
” Guardian: Italia suunnittelee sakkoja järjestöille, jotka pelastavat maahantulijoita Välimereltä
https://www.mtv.fi/#!/jakso/1055658
Italian hallitus suunnittelee säätävänsä asetuksen, jonka myötä kansalaisjär-jestöjä voitaisiin sakottaa mereltä laivoihin pelastettujen siirtolaisten auttamisesta, kertoo Guardian.
Kansalaisjärjestöt voivat joutua tulevaisuudessa maksamaan 3500 – 5500 euroa jokaista Italiaan tullutta mereltä pelastettua maahantulijaa kohden.
Kansalaisjärjestöt kuvailevat ehdotusta sodanjulistukseksi järjestöjä kohtaan.
– Uusi asetus uhkaa lainopillisia periaatteita ja velvollisuutta pelastaa ihmishenkiä, sanoo Italian Lääkärit ilman rajoja -järjestön johtaja Claudia Lodesani.
– Sama kuin ambulansseja sakotettaisiin potilaiden viemisestä sairaalaan, hän sanoo.
Ennen merivartijana työskennellyt senaattori Gregorio de Falco sanoo Huffington Postille, että uudet säännökset ovat vastoin perustuslakia.
– Se (asetusehdotus) tarkoittaa, että ihmishenkiä pelastavien täytyy maksaa. On kuitenkin pidettävä mielessä, että ne jotka eivät pelasta ihmisiä, joutuvat vankilaan. Meillä on velvollisuus pelastaa hädässä olevia ihmisiä, hän sanoo.
Tänä vuonna Välimerellä on kuollut yli 400 ihmistä
Guardianin näkemän säädösehdotuksen takana on maan äärioikeistolainen sisämi-nisteri Matteo Salvini. Ehdotus on tarkoitus esittää muille ministereille lähipäivinä, ja sen jälkeen se viedään parlamenttiin.
Ehdotuksen mukaan joissakin tapauksissa laivat saattaisivat lisäksi menettää oikeu-tensa kuljettaa ihmisiä. Oikeuden menettäminen saattaisi kestää kuukaudesta vuoteen.
Tänä vuonna noin 17 000 ihmistä on saapunut Eurooppaan meriteitse hakeakseen turvapaikkaa. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n mukaan luku on noin 30 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan.
Järjestön mukaan tämän vuoden aikana 443 ihmistä on kuollut Välimerta ylittäessään. Viime vuonna samaan aikaan vastaava luku oli 620. ”
Ainoa sinne päinkään oleva The Guardianin juttu koskaan on alla oleva,parin päivän takaa. Siinä EI puhuta mistään tapporahoista mitään.
Going to extremes: the stark divides in Europe’s political map
The great divide:from left,populists Geert Wilders,Matteo Salvini and Marine Le Pen; and liberals Emmanuel Macron, Annegret Kramp-Karrenbauer and Grzegorz Scheryna. Composite: REX/Getty/PA
When Matteo Salvini last visited the Italian coastal town of Pesaro for a rally before regional elections in May 2015, he was pelted with eggs and tomatoes. Ester Prin-cipi, who was standing close to the stage on Piazza del Popolo, found herself in the line of fire. “They managed to splatter me, too,” she said.
Four years on,much has changed. This time Principi reclaimed her front-row position on the same square as she waited on a damp May morning for the man now affectionately called the “captain” by his loyal supporters.
“He wasn’t well-liked before, but many people here love him now,” she said. “He represents the people, and defends us.”
A fortnight before European elections that have been cast as a battle for the conti-nent’s soul between a pro-European mainstream and resurgent far-right,populist and EU-critical parties,including Salvini’s League,the powerful Italian interior minister had taken his campaign to the central Marche region, a resolutely leftwing stronghold since the end of the second world war.
He found an eager audience. Principi’s friend,Antonio Alfieri,a recent defector from the Democratic party, which was removed from power last June by Salvini’s far-right League and the anti-establishment Five Star Movement (M5S), said the centre-left party “no longer considers Italians. They have moved too far away from the people.”
Salvini kept the crowd of several hundred in Pesaro,birthplace of the great composer Rossini,waiting in the rain before leaping onto the stage,clad in a blue, zipped sweat-shirt with “Italia” written across it and Nessun Dorma, the powerful Puccini aria that regularly features at his rallies, playing in the background.
Promising to reopen hospitals,crack down on drug dealers and prioritise Italians over immigrants for social housing and other benefits if the League ousted the left after communal elections also due on the same day,he pledged to defend the region’s agricultural workers and fishermen, “who have been massacred by European regulations”.
There were pockets of resistance. A group of around 15 interrupted the speech, shouting: “We hate the League! Fascist! Liar!” Rosanna Ardone, a staunch leftwing voter, said she loathed Italy’s most powerful politician. “He does all these selfies to give the impression that he is loved, but in reality he is a fake,” she said
The main problem for Salvini dissidents, though, is that they feel they no longer have a party to turn to, whether locally or at the European level. The Democratic party is not “the real left”, they say,and M5S too ambivalent. “When fascists rise, it’s because the left is weak,” said Alessandro Admiri, one of the protesters.
Many, though, had plainly decided to take the plunge. Aravena Vollí, another Demo-cratic party defector,said she had not wanted to switch parties,but the left had simply “failed to provide essentials, such as jobs. They don’t help the weaker people or ordinary workers – they help bankers and stronger classes.”
An ebullient Salvini mocked his protesters and defended the League from accusa-tions of racism and fascism: “If the left is resorting to fascism when there is no fas-cism, and racism when there is no racism, then they are finished,” he said. “We are only fighting for Italians who are proud to be Italian.”
It is a message that is being heard not just in Italy but across the continent.In a European election poll last week, the League held a commanding lead with 30.9%, compared with just 6.4% in the previous 2014 elections, with M5S on 24.9% and the centre-left Democratic party on 20.5%.
In Britain, an Opinium poll for today’s Observer, looking at European election voting intentions, puts Nigel Farage’s Brexit party on 34 points, 23 points ahead of the Tories and 13 ahead of Labour.
Elsewhere in Europe, polls suggest EU-critical parties could become the second-largest force in the parliament,with up to 35% of its 751 seats. Representatives of three of them - Germany’s Alternative für Deutschland (AfD), the Danish People’s party and the nationalist Finns party – joined Salvini, who is also Italy’s deputy prime minister,on stage in Milan last month to launch the European Alliance for People and Nations, an alliance of nation-first, anti-immigration parties that also includes Marine Le Pen’s National Rally (RN) from France and up to five others.
… ”
Miten kauan tämä tällainen voi jatkua? Konkurssiin asti (jota joudutaan ehkä odottamaan vuosia)???
Hesari-tyhmentymän hölynpöly”TIEDE”-lehden homehtuneen natsi”tieteen” pläjäys ”vapaasta tahdosta”
” Kokemus täysin vapaasta päätöksestä on illuusio, osoittavat neuropsykologiset kokeet. ” Kuva: Getty Images
Tästä perseilystä on voitava keskustelaa ja järjettömyys pitää voida torjua. Muuten Suomella on edessään putki ulkopuolelta laillisesti sotilaallisin keinoin ojennukseen ja laillisuutenn palautettavaksi natsi- ja hirohitohitoisti-valetiede-valtioksi, jota plkua on tömistelty parikymmentä vuotta.
Lyhyesti sanottuna todistelu perustuu ns. Bergerin aivoaaltojen, joita aivosähkökäyrä EEG mittaa, ns. Libetin kokeelle /"ilmiölle", joka osoittaa aivosähkökäyrällä (joka on oikeastaan magneettikäyrä) tapahtuvan aktivoitumista ennen päätöksentekoa.
Tahdonkiistäjät tulkitsevat ”fysikaalisen päätöksen kaikinpuolisesti tapahtuneen tuo aktivaation alussa ja olevan sen ”fysikaalinen syy”.
Sattuu kuitenkin olemaan niin, että LIBETIN ILMIÖ EI ILMENE LAINKAAN NEURO-NITASOLLA, jossa taas ajattelu, yleensä glia-solujen säätelemänä ja ohjaamana.
Kukin neuroni on eristetty shkösysteemi, jonka sisä- ja ulkopuolen välillä on potetiaa-liero. Neuronien (eräiden muidenkin hermosolujen) väliset synapsit EIVÄT KYTKE NEURONEITA ”SÄHKÖLANGAKSI”, vaan siganaalien välitys niissä on KEMIALLIS-TA: välittyvä kemikaali GBA on sähköisesti neutraali, mutta sen ”valmistaminen” esi-synaotisessa solusa sitoo viejähaarakkeen aksonin signaalin tuomaa sähköä ja sen hajoaminen jälkisynaptisessa solussa vapautta sähköä. BERGERIN AALLOT / RYT-MIT EIVÄT OLE SYYSUHTEESSA NÄIHIN SYNAPSITAPAHTUMIIN, vaan ne ehkä jotenkin resetoivat koneistoa aikaisempin hermotapahtumien jäljiltä. (Tosin nehän toisaalta myös hallitusrti vaikuttavat uusiin tapahtumiin, mille varsinkin ns. työmuisti perustuu.)
Päätöksentekotapahtuma voi ”aivotahtumana” olla hyvin pieni, jopa synaptinen. Olennaista on, että se kytkee yhteen itseään paljon suuremmat potentiot. Päätöspro-sessissa INFORMAATIO VAIKUTTAA INFORMAATIOON. Siitä ei kannata jauhaa, ”miten informaatio (voi) vaikuttaa fysiikkaan”: sille ei ole yleistä kaavaa. Se riippuu siitä, mitkä fysikaaliset ilmiöt ovat muodostuneet joidenkin aivan muiden asioiden informaatioksi, ”kuvaksi”, joiden välityksellä ne originaalit ilmiö voivat edelleen vuoro vailkuttaa viipeellä eteenpäin.
Bergerin aivoaallot eivät ole erityistä "natsitiedettä",vaikka aivosähkökäyrän keksijä psykiatri Hans Berger olikin Hitlerin porukan salattu pääideologi, joka keksi EEG:n hullujen tunnistamiseksi tapettaviksi, sillä ne aallot ovat todellinen ilmiö.
Sen sijaan Libetin kokeen tahdonkiisto-tulkinnat ovat pesunkestävää natsitie-dettä, ja Berger olisi myös taatusti hihkunut noista tulkinnoista innoissaan, jos hän olisi ne kokeet sattunut itse tekemään.
”TIEDE” estää kaiken vapaan keskustelun aiheesta pulinapalstallaan.
https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/vapaa-tahto-pelkka-harha
Uskomme, että teemme tietoisia päätöksiä, mutta oikeasti aivot päättävät, ennen kuin itse päätät mitään.
Mitä tapahtuu, kun poimit pöydältä kahvikupin? Muodostat ensin ai- komuksen, josta lähtee tieto aivojen tekoja suunnitteleville hermoso- luille. Nämä lähettävät määräyk-sen eteenpäin liikehermoille, jotka komentavat käden ja sormien lihaksia. Ne tekevät työtä käskettyä, ja lopulta pitelet kuppia kädessäsi. Eikö niin?
Tämä tapahtumien järjestys vastaa arkikokemustamme niin hyvin, että lähes jokainen vastaa kyllä.
Kokemus ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että aivomme päättävät teon tekemisestä ensin ja tietoinen aikomus herää vasta sen jälkeen.
Fysiologit huomasivat jo 1960-luvulla, että noin sekuntia ennen kuin ihminen tekee jotain, aivojen sähkökäyrässä näkyy niin sanottu valmiuspotentiaali. Sitä pidettiin pitkään merkkinä tahdosta. Luulon kumosi yhdysvaltalainen neurotieteilijä Benjamin Libet 1980-luvulla.
Libet kytki koehenkilöt sähkökäyrää piirtävään EEG-laitteeseen. Sitten hän pyysi heitä liikauttamaan rannettaan milloin halusivat. Koehenkilöiden eteen oli asetettu kellotaulu, jonka viisari pyöri nopeasti. Heidän piti tarkkailla kelloa ja panna merkille, missä kohtaa viisari oli, kun he saivat päähänsä tehdä liikkeen. Se kertoisi tietoisen päätöksen hetken.
Kuten odotettua, liikettä edelsi aina valmiuspotentiaali. Yllättävää sen sijaan oli, että se näkyi aivosähkökäyrässä yli kolme sekunnin kymmenystä ennen tietoista päätös-tä käden liikauttamisesta. Aivomme siis tekevät ratkaisun ennen kuin tiedämme siitä itse. ”
RJK: Juttu on pelkkää ikivanhentunutta kumottua hörönlöröä provokaationakin.
Kukaan ei tiedä, mitä Libetin kokeen mittaamat Bergerin aivoaallot varsinaisesti mer-kitsevät. Ne rytmittävät jollakin tavalla esimerkiksi neuronien toimintoja. Ne saattavat tarkoittaa aikaisemman tilan pyyhkimistä ns. ultralyhystä muistista. Missään tapauk-sessa ne EIVÄT ole mikään ”ajattelun mekanismi”.Niiden löytäjä oli Hitlerin puolueen salattu pääideologi,aivosähkökäyrä EEG:n keksijä Hans Berger. Hänen roolinsa natsipuolueesa salattiin sekä lännessä että idässä pitkään.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/05/parapsykologiaa-natsi-saksassa-ja-neuvostoliitossa
Aivosähkökäyrä EEG:n kehittäjä Hans Berger oli natsijohdon salattu pääideologi
… BERGERIN TEORIAN ”UUSI TULEMINEN”: YKSILÖN AIVOSOLUT KOMMUNIKOIVAT MYÖS SÄHKÖMAGNEETTISTEN RYTMIEN VÄLITYKSELLÄ
Tähän on sitten taas suhtauduttava ehdottomalla vakavuudella, sillä Fields arvoi aiheesta ilmestyneen uuden teoksen
How is the brain like a guitar? Hint: It is all about rhythm
Posted by: R. Douglas Fields | December 8, 2014
Dr.Hans Berger, working at the Psychiatric Clinic at the University of Jena, Germany in the 1920’s was the first person to discover that the human brain radiated waves of electrical energy that could be picked up by electrodes on the scalp. He performed his experiments in secret on hospital patients and on his own son in a small building separated from the rest of the hospital. Initially he believed that he had detected the physical basis for mental telepathy. He told no one in the scientific community about his mysterious findings until after five years of secret experiments.
Fundamentally, Berger, whose daily life was devoted to caring for people with mental illness,was searching for a physical basis for brain function.This was a leap of insight decades beyond his contemporaries. The idea that the human mind and mental illnesses have a physical basis of operation that could be reduced to physical princi-pals and understood by approaching the operation of the mind in the same way a physicist would approach any other phenomenon in nature – by physical measure-ment – was well outside the realm of thinking among his colleagues in psychiatry.
Puttonen:”Sittemmin useat tutkijat ovat tehneet samantapaisia kokeita ja saaneet sa-manlaisia tuloksia.Australialaisen South New Walesin yliopiston psykologian profes-sori Joel Pearson työtovereineen osoitti äskettäin kokeissaan,että päätöksen pystyy ennustamaan aivojen magneettikuvista jopa 11 sekuntia ennen kuin ihminen itse kokee tekevänsä sen. Tutkijat kykenivät ennustamaan, mitä väriä koehenkilö ajatteli.
Moni pitää tuloksia osoituksena siitä, että meillä ei ole vapaata tahtoa. Vuonna 2007 kuollut Libet itse uskoi, että vapaa tahtomme rajoittuisi eräänlaiseen veto-oikeuteen, tietoisuuden kykyyn pysäyttää aivojen aloittama teko. Vapauden hetki olisi siis se jo-kunen sekunnin kymmenesosa,joka erottaa tahdon tunteen syntymisen varsinaisesta ranteen liikautuksesta. ”
RJK: Libet siis sanoo,että ”aivot EHDOTTAVAT JOTAKIN päätöstä” (kuin ”asiantunti- ja”-tietokoneohjelmat).Mutta tekijä tekee lopullisen päätöksen.Tämä riittää erinomai- sesti tahdonalaisen toiminnan muodostamiseen.Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sellaine ehdottomasti juuri noi muodostuisi, sillä Libetin hans bergeriläinen sähkö-kenttätajuntateoria on juuriaan myöten täysin päin helvettiä. Mikään natsimi ja vaskismi ei näytä kuitenkaan koskaa ”riittävän” ammattihölynpölytoimittajille, kaikkea on ”pistettävä paremmaksi” – aina samaan suuntaan…
MP:”Libetin ehdotuksen ongelmana on,että teon pysäytys on teko sekin.Sitäkin edel- tää väistämättä aivojen tiedostamaton päätös, jonka tuloksena pysäytys tapahtuu.
Emme näytä pääsevän mihinkään siitä, että aivot päättävät ja tietoinen mieli seuraa perässä. Neurobiologisesta koneistostamme ei siis löydy vapaata tahtoa. ”
RJK:EI SITÄ NEUROBIOLOGISTA KONEISTOSTA TARVITSEKAAN LÖYTÄÄ siinä mielessä,että tietoinen harkittu päätös ja lukuista samanlaisista ennen toteutetuista päätöksistä automatisoitunut,tietoista muodostunut EIVÄT EROA HERMOSOLUTA- SOLLA MITENKÄÄN TOISISTAAN. Tuollainen automatisoitunut taito on monilla aloilla esimerkiksi ammattitaidon ja urheilusuoritusten suoranainen perusta.
Tahto ja tajunta sueravat siitä, miten yksilö ja yhteiskunta sitä koneistoa kiellisesti käyttävät.
***
HAISTAPASKAN VALETIEDEVAIN SAKENEE JA SYVENEE
https://www.konservatiivi.fi/feminismilla-on-marxilaiset-tavoitteet/
Aivan erinomaisia huomioita!
Nyky-feminismi on todellakin yhteiskuntaa hajoittava voima /aate joka ansaitsee vastareaktion… Norja jo lopetti yliopistoistaan ko. “tieteenalan” ja perusteluna oli nimenomaan epätieteelisyys.
Muutoinkin olisi kyseenalaistettava laajalti ja voimallisesti sosialismin eri muotojen ja suuntauksien hyödyllisyys yhteiskunnassamme.
Kyseenalaistamisen tarpeella viittaan mm. vihervasemmiston keskuudessa esiin-tulleeseen ilmastohysteriaan ja sen lietsomiseen, koska ratkaisut “ongelmiin” ovat näemmä kerta toisensa jälkeen yhteiskuntaa ja kansantaloutta heikentäviä (esim. verojen korotukset) .
Olen naisena samaa mieltä:“Intersektionaalinen feminismi lähtee siitä, että maail- ma jakautuu sorrettuihin ja sortajiin. Kun sitten on saatu vakuutettua, että ryhmä X on sorrettu,kaikki kritiikki ryhmää kohtaa muuttuu sortamiseksi.Normaali yhteis- kunnallinen keskustelu onkin yhtäkkiä setäselittämistä, misogyniaa, sovinismia, tonepolisointia, tilanvientiä ja milloin mitäkin.”
Feminismi nykyisessä muodossa on jotain aivan hullua, esimerkiksi jos l-nainen ei halua seksikansankäymistä t-naisen kanssa, jolla on miehen sukupuolielin, niin se l-nainen sen jälken on foobikko, sortaaja ja syrjäytyjä, eli jos sellaista joku havaitsee sosiaalimediassa, niin se l-nainen saa aikamoista lokaa niskalle. Feministiltäkin, tai erityisesti feministieiltä.
Koko kirjoitus on täyttä sontaa
Niin on feminismikin.
Rehellinen ja reilu ote nuoren miehen pohdinnassa. Näin se on. Kun feministit on saaneet tääntään kuuluviin yht. kunnassa, heille on iskenyt “lisää, lisää” pakko-mielle. Eli he ovat tietenkin ensin vaatineet, oikeutetusti, tasa-arvoisia mahdolli-suuksia. Mutta nyt ollaan jo väärällä puolella. Miehet kyykkyyn! tuntuu olevan useiden feministien päämäärä.
Lopputuloksen tasapäistäminenhän johtaa juurikin siihen, ettei mies-tyypillisestä riskinottamisesta olisikaan enää hyötyä edes osalle miehistä. Liekö tämä feministisen ajattelun sivutuote vai yksi tavoitteista? Todella kiintoisaa.
Enemmän olen tosin huolessani pyrkimyksestä tasapäistää myös ne miehet,jotka riskejä ottaessaan ovat päätyneet rikoksen teille. Kouluampuja tai -puukottaja, jo-ka aikaisemmin leimattiin hulluksi, löytää nykyään mediassa niitä, jotka haluavat ymmärtää ja selittää pahuuden pois. Kari Enqvist kirjoitti aiheesta mainion kolum-nin, käykää ihmeessä lukemassa! Löytyy ensimmäisenä listassa hakusanoilla
Kari Enqvist hullu
Agenda 21 ja sen marxismiin pohjaavat laaja-alaiset tavoitteet. Voimakkaimmin tämä pakkosyöttö isketään entisiin protestanttimaihin. Suomalaiselle ikuiselle orjakansalle tämä on helppoa. Niellään kaikki valheet aina pureksimatta.
***
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/heikki-ranta/mika-tiedetoimittajan-tiedekasityksessa-voikaan-olla-pielessa/
"
Mikä tiedetoimittajan tiedekäsityksessä voikaan olla pielessä?
Heikki Ranta 11.6.2023 15:41
Toimittaja, vaikuttaja ja tubettaja Ivan Puopolo on tunnettu erityisesti intersektio-naalisen feminismin ja woketuksen kiivaana vastustajana. Tästä esimerkki on hänen kritiikkinsä woketuksesta yliopistoilla sekä yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden huonommuus suhteessa luonnontieteisiin. Tiedetoimittajaksi itseään tituleeraava Puopolo on jo useamman vuoden ajan tehnyt selväksi, miten ”oikeita” tieteitä ovat luonnontieteet, siinä missä ”pehmeät” tieteet, kuten yhteiskuntatieteet ja humanistiset alat ovat lähinnä ideologista hömppää ja propagandaa.
Maikkarin toimittajan roolin lisäksi Puopolo ylläpitää omaa kanavaansa youtubes-sa, jossa hän kuvaa itseään ”kaiken kyseenalaistajaksi”. Puopolon tubekanavalla vierailee usein hahmoja, jotka kokevat itsensä sorretuiksi uhreiksi valtavirtakes-kusteluissa, joita hallitsee tarinan mukaan liiallinen suvaitsevaisuus ja feminismi. Mitään ei nykyään saa sanoa, kuuluu keskeinen viesti. Kyseisellä kanavalla sen sijaan kerrotaan totuuksia, joita muut eivät uskalla käsitellä.
Puopolo on viimeksi ottanut kantaa oikeisiin ja vääriin tieteisiin Twitterissä hetki sitten tuomalla esiin, miten:
Puopolo kritisoi twiitissään ”faktojen” latelemista erilaisissa keskusteluissa, koska ainoat faktat ovat hänen mielestään sellaisia, jotka tutkijat ovat jo ratkaisseet, koska ne eivät ole millään järjellisillä tavoilla epäiltävissä. Faktoista ei siis vallitse erimielisyyttä, koska ne otetaan annettuna tutkijayhteisössä.
Yksittäisen twiitin avulla on mahdollista levittää varsin nopeasti ja tehokkaasti useita piiloviestejä seuraajilleen,jotka eivät päällisin puolin niistä käy ilmi. Ei liene kohtuuton oletus, että Puopolon viestinnän tarkoitus on kertoa, miten muut kuin luonnontieteet ovat lähinnä ideologista propagandaa eikä niistä ole juuri mitään hyötyä kellekään. Näin ainakin kärkkäimmissä tulkinnoissa.
Joitain vuosia sitten pelitutkija ja filosofi Jonne Arjoranta kävi läpi syitä, miksi niin pieni joukko tutkijoita on ylipäätään vaivautunut kommentoimaan tämän tyyppisiä heittoja. Keskeinen tekijä on Arjorannan mukaan niin kutsuttu Brandolinin laki: vaiva, joka täytyy nähdä totaalisen välinpitämättömän ja tietämättömän mielipi-teen muodostamiseen on vain murto-osa siitä vaivasta, joka täytyy nähdä samai-sen mielipiteen aukkojen osoittamiseen.Monilla ei yksinkertaisesti ole aikaa. Siksi letkautukset, yksinkertaistukset ja meemit leviävätkin niin tehokkaasti. Sen sijaan esimerkiksi koko elämänsä jotakin aihetta tutkinut henkilö saattaa näkyä julkisuudessa aina silloin tällöin. Jos koskaan.
Käydään tässä kirjoituksessa läpi Puopolon mielipiteiden aukkoja siitäkin huolimatta, että olen mahdollisesti tulkinnut väärin hänen viestinsä.
Kaikkien tietämän asian esittäminen suurena paljastuksena
Surkuhupaista twiitissä oli se, että Puopolo esitti havainnon, jonka itse asiassa tietävät jo yhteiskuntatieteiden perusteiden opiskelijatkin. Tiede ei tuota koskaan ultimaattisia faktoja maailmasta. Ei tarvitse olla edes minkään alan opiskelija tai tutkija tietääkseen tätä asiaa,jos on vain utelias maailmaa kohtaan.Tällainen kriit-tisyys tiedettä kohtaan on jokaisen korkeakouluopiskelijan, tutkijan ja professorin täysin normaalia arkitoimintaa.
Käytännössä twiitissä oli kyse retorisesta keinosta, jossa otetaan kaikkien jo en-tuudestaan tietämä asia,esitetään se uutena havaintona, tarkoituksena aiheuttaa kohua.Hyvin samankaltainen tapaus nähtiin joitain vuosia sitten,kun suomalainen evoluutiopsykologian dosentti antoi ymmärtää, että nykyaikainen lääketiede on pielessä, koska erinäisiä mielenterveysongelmia ei hoideta liikunnalla ja ruokava-liolla. Todellisuudessa terveelliset elämäntavat, kuten liikunta ja ruokavalio kuuluvat tälläkin hetkellä näiden sairauksien hoitosuosituksiin.
Jos itse käyttäytyy siten, että yhteiskuntatieteelliset teoriat ovat faktoja, ei voi syyttää tiedettä
Ensimmäinen syy sille, miksi Puopolo epäonnistuu kritiikissään on hänen oma aktiivinen toimintansa. Puopolo nimittäin itse omalla toiminnallaan tuo jatkuvasti ilmi,miten hän pitää monia yhteiskuntatieteellisiä teorioita, tuloksia ja hypoteeseja tosiasioina, faktoina. Otetaan muutama esimerkki.
Esimerkki 1
Kesäkuussa 2020 Puopolo twiittasi kirjoituksesta Scientific American -lehdessä. Kirjoitus käsitteli ihmisten persoonallisuuspiirteitä ja sitä,miten psykologia tieteen- alana on pystynyt määrittelemään persoonallisuustyypin, joka on taipuvainen ”uhriutumiseen”.
Joillekin voi tulla yllätyksenä, että psykologia on yhteiskuntatiedettä. Psykologia ei ole luonnontiede. Persoonallisuuden ulottuvuudet ovat kenties stereotyyppisin esimerkki sosiaalisesta konstruktionismista, josta on tullut woken lisäksi yksi kes-keisistä konservatiiviänkyröiden möröistä. Ilman ihmisten sosiaalista kanssakäy-mistä ja sopimista minkäänlaisia ”haitallisia” tai ”hyviä” persoonallisuuspiirteitä ei nimittäin olisi edes olemassa. Tietynlaisen persoonan ”haitallisuus” määrittyy aina suhteessa toisiin ihmisiin.
Puopolo siis siteeraa käytännössä faktana varsin sosiaalisesti konstruoituja tutki-mustuloksia psykologian piiristä, joka on kenties stereotyyppisin yhteiskuntatiede sosiologian jälkeen.
Esimerkki 2
Huhtikuussa 2022 Puopolo twiittasi taloustieteellisiä näkemyksiään. Puopolo otti kantaa velkakeskusteluun todeten, että julkisen talouden alijäämät ovat pois tule-vilta sukupolvilta. Taloustiede on niin ikään aivan yhteiskuntatiede. Julkisen velan merkitys ei myöskään ole mikään erityisen ratkaistu kiistojen kohde, josta esi-merkkinä useiden taloustieteilijöiden kommentit kevään 2023 velkavaalikeskus-telussa. Asiantuntijat pitivät velkapuhetta ja velkahysteriaa ylimitoitettuna ja epä-rationaalisena. Eittämättä jotkut toiset asiantuntijat olisivat olleet eri mieltä. Joka tapauksessa asia ei ole minkäänlainen fakta ainakaan Puopolon tarkoittamassa mielessä. Se, miten paljon jonkin tietyn suuruinen velka tai velkaantumisnopeus on poissa tulevilta sukupolvilta on äärimmäisen spekulatiivista.
Puopolo joka tapauksessa käyttäytyy siten, kuin hänen yhteiskuntatieteeseen pohjautuva mielipiteensä olisi tosiasia, fakta.
Esimerkki 3
Puopolo vaikuttamistoimintaan kuuluu oleellisena osana sen todistelu, että woke-tukseen perustuva sensuuri yliopistoilla on totta. Syyskuussa 2021 Puopolo twiit-tasi, miten nyt on viimeinkin kunnon dataa ja todistusaineistoa yliopistojen woket-tamisesta ainakin Yhdysvalloissa. Puopolo jakoi suomalaisen Yhdysvalloissa opettavan sosiologin Jukka Savolaisen päivityksen, jossa taas viitattiin amerikka-laisen Fire -järjestön keräämään tietokantaan. Fire on järjestö, joka ylläpitää ja tutkii väitettyjä sananvapausloukkauksia yhdysvaltalaisessa koulutusmaailmassa ja ajaa väitettyjen uhrien asiaa.
”Tutkimuksessa” tekijät olivat koodanneet (tulkinneet) raportoituja sananvapau-den loukkaamisyrityksiä joko vasemmistolaiseen ja oikeistolaiseen toimintaan. He olivat löytäneet yhteensä 264 “hyökkäystä”, joista 264 oli luokiteltavissa ”vasemmistoon” ja 147 ”oikeistoon”.
Kyseessä ei siis ollut tutkimus vaan amerikkalaisen sananvapausjärjestön oma tietokanta, johon he luokittelevat omalla tulkinnallaan, mihin aatteeseen rapor-toidut tapaukset liittyvät. Poliittisten motiivien tulkinta on varsin yhteiskuntatieteel-lisesti virittynyttä toimintaa, joka vaatii tilastollisten jakaumien lisäksi myös laadul-lista otetta. Kuitenkin Puopolo käyttäytyy siten, kuin tällaisen toiminnan kautta saadut tulokset olisivat tosiasioita, faktoja.
Esimerkki 4
Vuonna 2018 Puopolo osallistui keskusteluun parittelukumppaneiden määrän määrittymisestä. Puopolo siteerasi itsevarmasti tutkimusta vuodelta 1978:
Kyselytutkimus on kenties yksi klassisimmista yhteiskuntatieteellisistä tiedonke-ruumenetelmistä. Yhteiskuntatieteisiin on tämän johdosta kehitetty jopa maail mankuulu analyysiohjelma SPSS (statistical package for social sciences), jonka käyttöä harjoitellaan lähes jokaisen yhteiskuntatieteen menetelmäkursseilla.
Puopolo käyttäytyy jälleen siten, kuin yhteiskuntatieteellisesti saatu tutkimustulos olisi tosiasia, fakta. Todellisuudessa esimerkiksi kyselytutkimuksiin sisältyy aina mahdollisuuksia virheellisiin johtopäätöksiin.
Esimerkkejä voidaan varmasti löytää muitakin, jos jaksaisimme penkoa twiittisei-nää. Puopolo itse asiassa nojaa jopa niin vahvasti erilaisin yhteiskuntatieteellisiin teorioihin, hypoteeseihin ja tutkimustuloksiin, että on todennäköistä, että näillä on ollut jopa merkittävä vaikutus hänen oman poliittisen ideologiansa ja visionsa muodostumiseen. Näin lienee myös lukuisten muiden ihmisten kohdalla.
Ei siis huonosti saavutettu tulos yhteiskuntatieteiltä, voisi joku sanoa.
Yhteiskunta- ja ihmistieteet ovat merkityksellisiä, vaikka ne eivät ennustaisikaan ihmisen käytöstä
Puopolon yhteiskuntatieteellisessä kritiikissä lienee keskeistä se, etteivät yhteis-kuntatieteet ole pystyneet tuottamaan yhtä vakuuttavia ja paikkansapitäviä teori-oita ihmisen toiminnan syy-seuraussuhteista. Toisin on asian laita luonnontieteis-sä. Tämä pitää täysin paikkansa. Mutta se on riittämätön argumentti sen puoles-ta, että yhteiskuntatieteet eivät voisi tuottaa merkityksellistä tietoa sosiaalisesta maailmasta tai ihmisestä.
Kuten tieteenfilosofi Alexander Rosenberg toteaa, voidaan myös omaksua näke-mys, jonka mukaan sosiaalitieteiden tehtävä ei ole tutkia vain ihmisen toiminnan ”todellisia” syitä, mutta myös ihmisillä olevia uskomuksia ja syitä, joilla he itse pe-rustelevat toimintaansa. Joskus ihmisen omat uskomukset ja syyt myös selittävät ihmisen toimintaa, mutta eivät läheskään aina.
Rosenberg ottaa esimerkkinä lenkkeilystä innostuneen henkilön, joka perustelee lenkkeilyharrastustaan sen terveysvaikutuksilla. Tämä on henkilön uskomus asi-asta ja omasta mielestään syy hänen toiminnalleen.Voi kuitenkin olla mahdollis-ta, että todellinen tekijä on esimerkiksi aivoperustainen tekijä, jonka johdosta hän on jäänyt koukkuun liikunnan tuomaan mielihyvään. Tässä tapauksessa henkilön uskomukset ja syyt eivät selitä hänen toimintaansa.
Toisen juoksijan tapauksessa, joka ei ole koukussa liikunnan tuottamaan mielihy- vään, tällainen päättely ei päde. Ihmisen uskomus toimintansa hyödyistä on hänen mielessään oleva asia, joka myös selittää hänen todellista toimintaansa.
Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että yhteiskuntatieteet voivat tuottaa sosiaa- lisesti mielekästä tietoa, vaikka eivät onnistuisi selittämään täysin ihmisen toimin- taa. Yhteiskuntatieteiden tehtävä on nimittäin tässä katsannossa tutkia ihmistä myös hänen omista lähtökohdistaan ja uskomuksistaan käsin. Tämän johdosta on tieteellisesti mielekästä tutkia vaikkapa kouluampujien omia motiiveja, vaikka todelliset syyt löytyisivätkin esimerkiksi yksilöllisistä lääketieteellisistä ja biologisista seikoista.
Lopullisten faktojen puute ei tarkoita, etteikö yhteiskuntatieteellisestä tiedosta olisi hyötyä
Tehdään ajatusleikki.Olet tilanteessa,jossa henkesi on välittömästi uhattuna. Sel- viydyt naarmutta tilanteesta, jos osaat selittää todelliset syyt sille, miksi holokaust tapahtui. Saat kysyä yhden kerran neuvoa edessä olevalta raadilta, johon kuuluu historian professori, wokekriittinen tiedetoimittaja ja nettitrolli. Keltä päätyisit kysymään neuvoa?
Jos olet sitä mieltä, että humanistiset tieteet ovat lähinnä propagandaa, kysyt tie-tenkin asiasta hauskuuden vuoksi nettitrollilta. Koska kukaan paneelissa oleva ei omaa tietoa, joka olisi toista parempaa. Järkevä ihminen valitsee tietenkin histo-rian professorin. Moni tässä vaiheessa viimeistään hoksaa, että vaikka historia on aina tulkintaa, kaikki tulkinnat historiallisista tapahtumista eivät ole yhtä järke-viä. Humanistinen tiede siis pystyy kuin pystyykin tuottamaan arkikokemusta ja arkijärkeilyä uskottavampaa tietoa maailmasta.
Miten esimerkiksi nykyään tiedetään, että juutalaisten kansanmurha tapahtui? Historioitsijat Michael Shermer ja Alex Grobman kävivät mm. tätä läpi varsin tun-netuksi tulleessa holocaustin kiistämistä koskevassa teoksessaan Denying histo-ry: Who Says the Holocaust Never Happened and Why Do They Say It (2009). Historiallisten tapahtumien todistamisessa kyse ei suinkaan ole yksittäisestä tie-donpalasesta,vaan keskeistä on todistusaineistojen konvergenssi,joka tarkoittaa, että useat eri todistusaineistot yhtenäistyvät kohti tiettyä johtopäätöstä. Itse asi-assa sama periaate on käytössä myös luonnontieteissä, kuten kosmologiassa. Historiantutkimuksessa kerätään informaatiota useista toisistaan riippumattomis- ta lähteistä. Arkeologiassa tällaisia ovat esimerkiksi kirjoitettu teksti, työkalut ja aseet, taide ja monumentit.
Holokaustin todistamisessa seuraavat todistusaineistot ovat yhtenäistyneet kohti nykytietämystä: 1) kirjoitetut dokumentit, 2) silminnäkijähavainnot, 3) kuvat (mu-kaan lukien ilmasta otetut kuvat), 4) keskitysleirit itse ja 5) epäsuora tieto, kuten väestötiedot, joista juutalaisten määriä ennen ja jälkeen holokaustin on voitu arvioida.
Tästä konvergenssin periaatteesta johtuen esimerkiksi kreationistien väitteet evoluutioteorian virheellisyydestä jäävät torsoiksi. He ovat esimerkiksi vaatineet, että heille pitää näyttää yksikin fossiili, joka osoittaa evoluutiossa tapahtuvan muutoksen. Yksi fossiili ei ole koskaan todistanut evoluutioteoriaa, joten sellaisen puute ei myöskään tarkoita, että teoria on väärä. Samoin holokaustin kieltäjät vetoavat usein yksittäisiin kappaleisiin ja tapahtumiin yrittäessään todistella, että sitä ei koskaan tapahtunut.
Eräs esimerkki tästä oli,kun toimittaja ja dokumentaarikko David Cole epäili holo- caustin paikkansapitävyyttä, koska Mauthausenin keskitysleirillä olleen kaasu-kammion oven lukko ei toiminut. Yksinkertainen faktantarkistus olisi paljastanut, että ovi ei itse asiassa ollut edes alkuperäinen vaan replika. Vaikka se olisikin ollut autenttinen, ei se silti olisi todistanut yhtään mitään.
Tästä jo nähdään, että sataprosenttisten faktojen puute ei kerro yhtään mitään siitä,voidaanko yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa tieteissä tuottaa tieteellisen menetelmän avulla merkityksellistä tietoa. Tietoa esimerkiksi menneisyyden hir-muteoista voidaan käyttää ymmärrykseen kartuttamiseen siitä, mitkä mekanismit ja tekijät ovat (todennäköisesti) olleet myötävaikuttamassa tapahtumiin. Tätä tietoa ei voida tuottaa tekemällä kokeita laboratoriossa.
Yksi syy sille, miksi yhteiskuntatieteet voivat olla hyödyllisiä liittyy siihen, että ne itse asiassa hyödyntävät monia luonnontieteellisiä periaatteita. Yhteiskuntatie-teelliselle tutkimukselle on varsin tyypillistä empiria: hankitaan dataa oikeasta maailmasta, jonka avulla testataan hypoteeseja. Eräs tapa tehdä tätä ovat kyselytutkimukset.
Toisin sanoen ei tarvitse tutkia viiden miljoonan suomalaisen tai 300 miljoonan yhdysvaltalaisen näkemyksiä, jotta voidaan tehdä mielekkäitä ja yllättävän tark-koja arvioita siitä,mitä väestö on vaikkapa mieltä jostakin asiasta.Otoksesta yleis- tämisen taustalla ovat vankat matemaattiset lainalaisuudet. Esimerkiksi suurten lukujen laki kertoo, että kun poimitaan satunnaisesti tarpeeksi monta yksikköä otokseen, niistä laskettu keskiarvo on yllättävän lähellä todellista keskiarvoa. Ma-tematiikan professori Samuli Siltanen onkin todennut, että samat lainalaisuudet selittävät myös sitä, miksi ilmastoa pitkän aikavälin keskiarvoina voidaan hyvinkin tehokkaasti ennustaa, vaikka yksittäisen päivän sään ennustaminen jo viikon parin päähän on hyvin epätarkkaa.
Tästäkin voidaan vetää se johtopäätös, että yhteiskuntatieteelliset menetelmät ja tulokset voivat kuin voivatkin tuottaa mielekästä tietoa sosiaalisesta maailmasta, vaikka niihin sisältyy aina virheen mahdollisuus.
Yhteenveto
Tämänkin tekstin kirjoittaminen osoitti Brandolinin lain varsin hyvin.Tähän käytet- ty aika oli moninkertainen yhden wokekriittisen tiedetoimittajan twiittiin nähden, jolla hän pystyy levittämään monenlaista sanomaa ja piilotettujakin oletuksia varsin nopeasti ja tehokkaasti. Mitkä olivat hänen keskeiset virheensä?
Olisi virkistävää, jos kaiken kyseenalaistajaksi itseään kutsuva henkilö soveltaisi toisinaan tätä periaatettaan myös itseensä.
***
https://blogs.scientificamerican.com/observations/how-a-flawed-experiment-proved-that-free-will-doesnt-exist/
" How a Flawed Experiment “Proved” That Free Will Doesn’t Exist
It did no such thing — but the result has become conventional wisdom nevertheless
By Steve Taylor on December 6, 2019
Credit: Getty Images
In the second half of the 19th century,scientific discoveries, in particular, Darwin’s theory of evolution, meant that Christian beliefs were no longer feasible as a way of explaining the world. The authority of the Bible as an explanatory text was fa-tally damaged. The new findings of science could be utilized to provide an alter-native conceptual system to make sense of the world - a system that insisted that nothing existed apart from basic particles of matter,and that all phenomena could be explained in terms of the organization and the interaction of these particles.
One of the most fervent of late 19th century materialists, T.H. Huxley, described human beings as “conscious automata” with no free will.As he explained in 1874, “Volitions do not enter into the chain of causation…. The feeling that we call voli-tion is not the cause of a voluntary act, but the symbol of that state of the brain which is the immediate cause."
This was a very early formulation of an idea that has become commonplace amongst modern scientists and philosophers who hold similar materialist views: that free will is an illusion. According to Daniel Wegner, for instance, “The expe-rience of willing an act arises from interpreting one’s thought as the cause of the act.” In other words, our sense of making choices or decisions is just an aware-ness of what the brain has already decided for us. When we become aware of the brain’s actions, we think about them and falsely conclude that our intentions have caused them. You could compare it to a king who believes he is making all his own decisions, but is constantly being manipulated by his advisors and officials, who whisper in his ear and plant ideas in his head.
Many people believe that evidence for a lack of free will was found when, in the 1980s, scientist Benjamin Libet conducted experiments that seemed to show that the brain “registers” the decision to make movements before a person conscious-ly decides to move. In Libet’s experiments, participants were asked to perform a simple task such as pressing a button or flexing their wrist. Sitting in front of a timer, they were asked to note the moment at which they were consciously aware of the decision to move, while EEG electrodes attached to their head monitored their brain activity.
Libet showed consistently that there was unconscious brain activity associated with the action—a change in EEG signals that Libet called “readiness potential” — for an average of half a second before the participants were aware of the deci-sion to move. This experiment appears to offer evidence of Wegner’s view that decisions are first made by the brain,and there is a delay before we become con- scious of them, at which point we attribute our own conscious intention to the act.
However, if we look more closely, Libet’s experiment is full of problematic issues. For example, it relies on the participants’ own recording of when they feel the in-tention to move.One issue here is that there may be a delay between the impulse to act and their recording of it — after all, this means shifting their attention from their own intention to the clock.In addition,it is debatable whether people are able to accurately record the moment of their decision to move. Our subjective aware-ness of decisions is very unreliable. If you try the experiment yourself — and you can do it right now, just by holding out your own arm, and deciding at some point to flex your wrist — you’ll become aware that it’s difficult to pinpoint the moment at which you make the decision.
An even more serious issue with the experiment is that it is by no means clear that the electrical activity of the “readiness potential” is related to the decision to move, and to the actual movement. Some researchers have suggested that the readiness potential could just relate to the act of paying attention to the wrist or a button, rather the decision to move. Others have suggested that it only reflects the expectation of some kind of movement, rather being related to a specific moment. In a modified version of Libet’s experiment (in which participants were asked to press one of two buttons in response to images on a computer screen), participants showed “readiness potential” even before the images came up on the screen, suggesting that it was not related to deciding which button to press.
Still others have suggested that the area of the brain where the "readiness po-tential" occurs — the supplementary motor area, or SMA — is usually associated with imagining movements rather than actually performing them. The experience of willing is usually associated with other areas of the brain (the parietal areas).
And finally,in another modified version of Libet’s experiment, participants showed readiness potential even when they made a decision not to move, which again casts doubt on the assumption that the readiness potential is actually registering the brain’s “decision” to move.
A further, more subtle, issue has been suggested by psychiatrist and philosopher Iain McGilchrist. Libet's experiment seems to assume that the act of volition con-sists of clear-cut decisions, made by a conscious, rational mind. But McGilchrist points out that decisions are often made in a more fuzzy, ambiguous way. They can be made on a partly intuitive, impulsive level, without clear conscious aware-ness. But this doesn't necessarily mean that you haven't made the decision.
As McGilchrist puts it, Libet’s apparent findings are only problematic "if one ima-gines that, for me to decide something, I have to have willed it with the conscious part of my mind. Perhaps my unconscious is every bit as much 'me'". Why shouldn't your will be associated with deeper, less conscious areas of your mind (which are still you)? You might sense this if, while trying Libet’s experiment, you find your wrist just seeming to move of its own accord. You feel that you have somehow made the decision, even if not wholly consciously.
Because of issues such as these - and others that I don’t have space to mention - it seems strange that such a flawed experiment has become so influential, and has been (mis)used so frequently as evidence against the idea of free will. You might ask: why are so many intellectuals so intent on proving that they have no free will? (As the philosopher Alfred North Whitehead pointed out ironically, “Scientists animated by the purpose of proving themselves purposeless constitute an interesting subject for study.”)
This is probably because the nonexistence of free will seems a logical extension of some of the primary assumptions of the materialist paradigm - such as the idea that our sense of self is an illusion, and that consciousness and mental activity are reducible to neurological activity. However, as I suggest in my book Spiritual Science, it is entirely possible that these assumptions are false. The mind may be more than just a shadow of the brain, and free will may not be an illusion but an invaluable human attribute, which can be cultivated and whose development makes our lives more meaningful and purposeful.
***
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/363882?page=2#364093
Se parhaiten nauraa, joka puoskaritieteelle kuoppaa kaivaa:
New brain research refutes results of earlier studies that cast doubts on free will.
Tässä tutkimusuutisessa esitelty tutkimus kumoaa nk Libetin kokeen tulokset. Benjamin Libet tulkitsi 80-luvulla tekemiensä kokeiden osoittavan, että aivoissa tapahtuu ensin tietoisuuden ulkopuolella päätös, ja vasta tämän jälkeen tulemme tietoiseksi jo "puolestamme tehdystä" päätöksestä. Tämän hän teki sillä perus-teella, että EEG-mittauksissa näkyi negatiivinen vaste jo ennen tietoista päätöstä ("päätöksestä tietoiseksi tulemista"). Uuden tutkimuksen valossa tämä negatiivi-nen vaste liittyy tietoiseen päätöksentekoprosessiin yhteydessä olevaan spon-taaniin neuraaliseen aktivaatioon. Vasten Libetin arvausta tämä EEG-vaste liittyy siis kuitenkin tietoisiin prosesseihin, ei alitajuisiin.
ttps://medicalxpress.com/news/2012-08-brain-refutes-results-earlier-free.html
August 7, 2012
New brain research refutes results of earlier studies that cast doubts on free will
by Bob Yirka , Medical Xpress
(Medical Xpress) -- When people find themselves having to make a decision, the assumption is that the thoughts, or voice that is the conscious mind at work, deli-berate, come to a decision, and then act. This is because for most people, that’s how the whole process feels. But back in the early 1980’s,an experiment conduc- ted by Benjamin Libet, a neuroscientist with the University of California, cast doubt on this idea.
He and his colleagues found in watching EEG readings of volunteers who had been asked to make a spontaneous movement (it didn’t matter what kind) that brain activity prior to the movement indicated that the subconscious mind came to a decision about what movement to make before the person experienced the feeling of making the decision themselves. This, Libet argued, showed that people don’t have nearly the degree of free will regarding decision making, as has been thought. Since then, no one has really refuted the theory.
Now new research by a European team has found evidence that the brain activi-ty recorded by Libet and other’s is due to something else, and thus, as they write in their paper published in the Proceedings of the National Academy of Sciences, that people really do make decisions in their conscious mind.
To come to this conclusion, the team looked at how the brain responds to other decision forcing stimuli, such as what to make of visual input. In such instances, earlier research has shown that the brain amasses neural activity in preparation for a response, giving us something to choose from. Thus the response unfolds as the data is turned into imagery our brains can understand and we then inter-pret what we see based on what we’ve learned in the past. The researchers sug-gest that choosing to move an arm or leg or finger,works the same way.Our brain gets a hint that we are contemplating making a movement, so it gets ready. And it’s only when a critical mass occurs that decision making actually takes place.
To test this theory, the team built a computer model of what they called a neural accumulator, then watched as it behaved in a way that looked like it was building up to a potential action. Next,they repeated the original experiment conducted by Libet et al but added another element, a click noise. Each volunteer was asked to make a decision right away if they heard the click while they were mulling over their choices. The thinking was that for those who had built up a neural response already and were near the threshold, a faster response should come about, and in looking at the EEG data and comparing them to clicks, that’s exactly what they found. This, the team says, proves that it was still the conscious mind making the decision; the subconscious was just doing background work to get ready.
More information: An accumulator model for spontaneous neural activity prior to self-initiated movement, PNAS, Published online before print August 6, 2012, doi: 10.1073/pnas.1210467109
Abstract
A gradual buildup of neuronal activity known as the “readiness potential” reliably precedes voluntary self-initiated movements, in the average time locked to move-ment onset. This buildup is presumed to reflect the final stages of planning and preparation for movement. Here we present a different interpretation of the pre-movement buildup. We used a leaky stochastic accumulator to model the neural decision of “when” to move in a task where there is no specific temporal cue, but only a general imperative to produce a movement after an unspecified delay on the order of several seconds. According to our model,when the imperative to pro- duce a movement is weak, the precise moment at which the decision threshold is crossed leading to movement is largely determined by spontaneous subthreshold fluctuations in neuronal activity. Time locking to movement onset ensures that these fluctuations appear in the average as a gradual exponential-looking increase in neuronal activity. Our model accounts for the behavioral and electro-encephalography data recorded from human subjects performing the task and also makes a specific prediction that we confirmed in a second electroencephalo- graphy experiment: Fast responses to temporally unpredictable interruptions should be preceded by a slow negative-going voltage deflection beginning well before the interruption itself, even when the subject was not preparing to move at that particular moment.
Journal information: Proceedings of the National Academy of Sciences
© 2012 Medical Xpress "
***
https://thereader.mitpress.mit.edu/determinism-classical-argument-against-free-will-failure/
Why the Classical Argument Against Free Will Is a Failure
Despite bold philosophical and scientific claims, there’s still no good reason to doubt the existence of free will.
By: Mark Balaguer
n the last several years, a number of prominent scientists have claimed that we have good scientific reason to believe that there’s no such thing as free will - that free will is an illusion. If this were true, it would be less than splendid.And it would be surprising,t oo, because it really seems like we have free will. It seems that what we do from moment to moment is determined by conscious decisions that we freely make.
We need to look very closely at the arguments that these scientists are putting forward to determine whether they really give us good reason to abandon our belief in free will.But before we do that, it would behoove us to have a look at a much older argument against free will — an argument that’s been around for centuries.
If determinism is true, then as soon as the Big Bang took place 13 billion years ago, the entire history of the universe was already settled.Every event that’s ever occurred was already predetermined before it occurred. And this includes human decisions.If determinism is true,then everything you’ve ever done — every choice you’ve ever made — was already predetermined before our solar system even existed. And if this is true, then it has obvious implications for free will.
Suppose that you’re in an ice cream parlor, waiting in line, trying to decide whe-ther to order chocolate or vanilla ice cream. And suppose that when you get to the front of the line, you decide to order chocolate. Was this choice a product of your free will? Well, if determinism is true, then your choice was completely caused by prior events.The immediate causes of the decision were neural events that occurred in your brain just prior to your choice. But, of course, if determinism is true, then those neural events that caused your decision had physical causes as well; they were caused by even earlier events — events that occurred just before they did. And so on, stretching back into the past. We can follow this back to when you were a baby, to the very first events of your life. In fact, we can keep going back before that, because if determinism is true, then those first events were also caused by prior events. We can keep going back to events that occur-red before you were even conceived, to events involving your mother and father and a bottle of Chianti.
So if determinism is true, then it was already settled before you were born that you were going to order chocolate ice cream when you got to the front of the line. And, of course, the same can be said about all of our decisions, and it seems to follow from this that human beings do not have free will.
Let’s call this the classical argument against free will. It proceeds by assuming that determinism is true and arguing from there that we don’t have free will.
There’s a big problem with the classical argument against free will. It just as-sumes that determinism is true. The idea behind the argument seems to be that determinism is just a commonsense truism. But it’s actually not a commonsense truism. One of the main lessons of 20th-century physics is that we can’t know by common sense, or by intuition, that determinism is true. Determinism is a contro-versial hypothesis about the workings of the physical world. We could only know that it’s true by doing some high-level physics. Moreover — and this is another lesson of 20th-century physics - as of right now,we don’t have any good evidence for determinism. In other words, our best physical theories don’t answer the question of whether determinism is true.
During the reign of classical physics (or Newtonian physics), it was widely belie-ved that determinism was true. But in the late 19th and early 20th centuries, phy-sicists started to discover some problems with Newton’s theory, and it was even-tually replaced with a new theory - quantum mechanics. (Actually, it was replaced by two new theories, namely, quantum mechanics and relativity theory. But relati-vity theory isn’t relevant to the topic of free will.) Quantum mechanics has several strange and interesting features, but the one that’s relevant to free will is that this new theory contains laws that are probabilistic rather than deterministic. We can understand what this means very easily. Roughly speaking, deterministic laws of nature look like this:
But quantum physics contains probabilistic laws that look like this:
It’s important to notice what follows from this. Suppose that we take a physical system, put it into state S, and perform experiment E on it. Now suppose that when we perform this experiment, we get outcome O1. Finally, suppose we ask the following question: “Why did we get outcome O1 instead of O2?” The impor-tant point to notice is that quantum mechanics doesn’t answer this question. It doesn’t give us any explanation at all for why we got outcome O1 instead of O2. In other words, as far as quantum mechanics is concerned, it could be that nothing caused us to get result O1; it could be that this just happened.
Now, Einstein famously thought that this couldn’t be the whole story. You’ve probably heard that he once said that “God doesn’t play dice with the universe.”
What he meant when he said this was that the fundamental laws of nature can’t be probabilistic. The fundamental laws, Einstein thought, have to tell us what will happen next, not what will probably happen, or what might happen. So Einstein thought that there had to be a hidden layer of reality, below the quantum level, and that if we could find this hidden layer,we could get rid of the probabilistic laws of quantum mechanics and replace them with deterministic laws, laws that tell us what will happen next, not just what will probably happen next. And, of course, if we could do this — if we could find this hidden layer of reality and these determi-nistic laws of nature — then we would be able to explain why we got outcome O1 instead of O2.
But a lot of other physicists - most notably, Werner Heisenberg and Niels Bohr - disagreed with Einstein. They thought that the quantum layer of reality was the bottom layer. And they thought that the fundamental laws of nature - or at any rate, some of these laws — were probabilistic laws. But if this is right, then it means that at least some physical events aren’t deterministically caused by prior events. It means that some physical events just happen. For instance, if Heisen-berg and Bohr are right, then nothing caused us to get outcome O1 instead of O2; there was no reason why this happened; it just did.
The debate between Einstein on the one hand and Heisenberg and Bohr on the other is crucially important to our discussion.Einstein is a determinist.If he’s right, then every physical event is predetermined - or in other words,completely caused by prior events. But if Heisenberg and Bohr are right, then determinism is false. On their view, not every event is predetermined by the past and the laws of na-ture; some things just happen, for no reason at all. In other words, if Heisenberg and Bohr are right, then indeterminism is true.
And here’s the really important point for us. The debate between determinists like Einstein and indeterminists like Heisenberg and Bohr has never been settled. We don’t have any good evidence for either view.Quantum mechanics is still our best theory of the subatomic world, but we just don’t know whether there’s another layer of reality, beneath the quantum layer. And so we don’t know whether all physical events are completely caused by prior events. In other words, we don’t know whether determinism or indeterminism is true. Future physicists might be able to settle this question, but as of right now, we don’t know the answer.
But now notice that if we don’t know whether determinism is true or false, then this completely undermines the classical argument against free will. That argu-ment just assumed that determinism is true. But we now know that there is no good reason to believe this. The question of whether determinism is true is an open question for physicists. So the classical argument against free will is a fai-lure - it doesn’t give us any good reason to conclude that we don’t have free will.
Despite the failure of the classical argument, the enemies of free will are undeter-red. They still think there’s a powerful argument to be made against free will. In fact, they think there are two such arguments. Both of these arguments can be thought of as attempts to fix the classical argument, but they do this in completely different ways.
The first new-and-improved argument against free will - which is a scientific argu-ment - starts with the observation that it doesn’t matter whether the full-blown hy-pothesis of determinism is true because it doesn’t matter whether all events are predetermined by prior events. All that matters is whether our decisions are pre-determined by prior events. And the central claim of the first new-and-improved argument against free will is that we have good evidence (from studies perfor-med by psychologists and neuroscientists) for thinking that, in fact, our decisions are predetermined by prior events.
The second new-and-improved argument against free will - which is a philosophi-cal argument, not a scientific argument - relies on the claim that it doesn’t matter whether determinism is true because indeterminism is just as incompatible with free will as determinism is. The argument for this is based on the claim that if our decisions aren’t determined, then they aren’t caused by anything, which means that they occur randomly. And the central claim of the second new-and-improved argument against free will is that if our decisions occur randomly, then they just happen to us, and so they’re not the products of our free will.
My own view is that neither of these new-and-improved arguments succeeds in showing that we don’t have free will. But it takes a lot of work to undermine these two arguments. In order to undermine the scientific argument, we need to explain why the relevant psychological and neuroscientific studies don’t in fact show that we don’t have free will.And in order to undermine the philosophical argument, we need to explain how a decision could be the product of someone’s free will - how the outcome of the decision could be under the given person’s control - even if the decision wasn’t caused by anything.
So, yes, this would all take a lot of work. Maybe I should write a book about it.
Mark Balaguer is Professor in the Department of Philosophy at California State University, Los Angeles. He is the author of several books, including “Free Will,” from which this article is adapted.