Homman keskeisin toteuttaja akateemikko Aleksandr Petrovitš Karpinski (1847 – 1936) oli venäläinen geologi, joka tutki Uralin geologiaa,maansa vuorisuola- ja rautamalmiesiintymiä ja kivihiilikauden muinaisjäännöksiä.Vuosina 1877-1896 hän oli Pietarin vuoriopiston professori. Vuosina 1885-1903 hän johti maansa geologista tutkimusta, ja vuosina 1917-1936 hän toimi tiedeakatemian esimiehenä.^[1] Hän oli Akatemian työntekijä vuodesta 1886,ylimääräinen akateemikko vuodesta 1889 ja elinikäinen vakinainen akateemikko vuodesta 1896.

Alexander Karpinsky

Karpinski Karpinskin syntyi Permin alueella koillisella Uralilla nimestä päätellen puo-lalaista syntyperää olleen kaivosinsinöörin perheeseen. Hän on vanhin (joskaan ei ensimmäinen) Kremlin muuriin haudattu NL:n silmäätekevä.

Vuonna 1916 akateemikko Karpinski ryhtyi hoitamaan Pietarin Keisarillisen tiedeaka-teminan varapuheenjohtajan tehtäviä. Tsaari Nikolai II ei ollut nimittänyt Akatemialle puheenjohtajaa, edellinen sellainen hänen serkkunsa suuriruhtinas, kenraali Kons-tantin Konstantinovitš Romanov oli kuollut 15.6.1915. Suuriruhtinas Konstantin oli monipuolinen kulttuuripersoona, mm. näytelmäkirjailija, mutta ei ollut kyllä varmaan koskaan väittänytkään olevansa mikään tiedemies. Hän oli kummallista kyllä myös jonkinmoisissa väleissä bolševistisen näytelmäkirjailija Maxim Gorkin kanssa, jota akateemikkojen protestiliike johdossaan mm. todennäköisyyslakennan perustajiin kuuluva Andrei Anrejevitš Markov Sr.oli kampanjoinut kunnia-akateemikoksi vuo- sisadan alussa.Nikolai oli kieltäytynyt nimittämästä.Sittemmin hänen vangittu poikan-sa Gavriil pääsi sisällissodan aikana Gorkin avulla emigroitumaan karkotettuna länteen.

Ajat olivat sekavia ja vaarallisia. Tsaariperhettä ”lumouksessaan” pitänyt lahkolais-saarnaaja Grigori Rasputin oli onnistunut vaihtamaan jopa Turkin-vastaisen eteläi- sen rintaman komentajan ukrainalaisen kenraali Nikolai Judenitsin (just se sama mies) tsaariperheen suuriruhtinas Nikolai Nikolajevits Romanoviin. Lähes mitä tahansa olisi saattanut tapahtua Pietarin keisarillisessa akatemiassakin silloin.

Suuriruhtinas, kenraali Konstantin Konstantinovitš Romanov ( 22. 8 1858 – 15.6. 1915)

Pietarin Keisarillisen Akatemian viimeinen johtaja, tsaarin serkku, värikäs kulttuuri- ja hallintomies, ilman tiedetaustaa. Akatemiaan kuului myös ansioituneimpia kirjailijoita kuten Tshehov ja Tolstoi kunnia-akateemikkoina. Suomalainen Wiki ei mainitse Akatemiasta sanakaan hänen kohdallaan.

Suuriruhtinas Konstatin oli korkealla kruununperimyshierarkiassa tsaarisuvussa,jota vaivasi Englannin kuningatar Viktorialta peritty miesten verevuototauti. Ylhäisaatelis-ton piirissä hän oli asennoitumiseltaan lähinnä räyhäradikaali: 25-vuotiaana hän oli kirjoitteleva esikuntaupseeri ja julkihomoseksuaali (mikä ei ollut jyrkästi kiellettyä armeijassa,oli jopa laillisia homobordelleja), joka oli kirjoissaankin käsitellyt asiaa. Hänen uransa laivastossa oli katkolla, mutta hänet valittiin sittemmin komeana ja muutenkin edustavana tsaarin Henkivartiokaartiin,samaan jossa palvelivat mm.  Mannerheim ja Budjonnyi.Tuolloin hän tutustui keski-Euroopan kirjallisissa piireis-sä niin ikään mitä ilmeisimmin vähemmistöön kuuluvaan, heidän tutustuessaan 16-vuotiaaseen sukulaislikkaansa Saksi-Altenburgin prinsessa Elisabetiin, joka kohta ilmaisi olevansa omasta puolestaan kiinnostunut solmimaan suuriruhtinaan kanssa saksalaistyyppisen porvarillinen diiliavioliiton (jossa on yhteistä elämää ja myös sitä muuta …). Kun suvut vakuuttuivat likan olevan tosissaan, he rupesivat painamaan päälle, että näin tehdään, kuten sitten tapahtuikin. He saivat peräti yhdeksän lasta, joista neljä oli kruunperillisiä poikia, joista kuitenkin kolme kuoli sodissa ja niiden jälkiselvittelyissä (jolloin kruununperijyys oli myllynkivi).

Venäjän Tiedeakatemian tilanne oli olosuhteisiin nähden ja muihin maihin verrattuna yllättävän hyvä…

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/St.+Petersburg+Academy+of+Sciences

”…At the end of the 18th century,as universities and other higher educational institu- tions and scholarly societies were established and developed, the original functions of the academy narrowed. The Academy University and Academy Gymnasium were closed; geological, cartographic, translation, and other applied work was turned over to other departments. The efforts of academy members were focused primarily on theoretical research. From 1841 the academy consisted of three branches: (1) phy-sics and mathematics; (2) Russian language and linguistics, under which the Class of Belles Lettres was instituted in 1899; (3) history and philology.Full members of the Academy were divided into three categories: adjunct,academician extraordinary, and academician ordinary (a single title,academician,was introduced in 1912);in addition , there were Russian and foreign honorary members and corresponding members, who were not members of the staff and had no scientific or scholarly obligations to the academy.

Russia’s most important scientists and scholars were usually full members of the academy. Among them were the mathematicians M. V. Ostrogradskii, B. Ia. Bunia-kovskii, P.L. Chebyshev, A.A.Markov, and A. M. Liapunov, the physicists V.V. Petrov, E.Kh. Lents, B.S. Iakobi, and B. B. Golitsyn, the chemists N. N. Zinin, A. M. Butlerov, N. N. Beketov, and N. S. Kurnakov, the astronomers V. Ia. Struve, A. A. Belopol’skii, and F.A. Bredikhin, the biologists K.M. Ber and A.O. Kovalevskii, the physiologist  I. P. Pavlov, the mineralogist N.I. Koksharov,the geologist A.P. Karpinskii, the philolo- gist A.Kh. Vostokov, the literary critic A.N.Veselovskii,and the historian S.M. Solov’ev.

Many prominent scientists and scholars, however, remained outside the academy. Progressive members of the academy tried to enlist their services by making use of the right to confer the title of honorary member (the mathematician F.G. Minding, the explorers of Central and Middle Asia N. M. Przheval’skii and P. P. Semenov-Tian-Shanskii, the linguist V. I. Dal’, the naval historian F.F. Veselago, and the physician G.A. Zakhar’in) and corresponding member (the mathematician S.V. Kovalevskaia, the mechanical engineer N.E.Zhukovskii, the philologist A.A. Potebnia, the historians V. S. Ikonnikov and N. I. Kostomarov, the biologists E. Metchnikoff, I. M. Sechenov, and K. A. Timiriazev, and the chemists D. I. Mendeleev and A. A. Voskresenskii). Among those elected honorary academicians in the Class of Belles Lettres were V. G. Korolenko, A. P. Chekhov, L. N. Tolstoy, and V. V. Stasov.

Among the new scientific and scholarly institutions organized in the 19th and early 20th centuries were the Asian Museum (founded 1818),the Egyptian Museum (1825) ,the Zoological Museum (1832),the Botanical Museum (1823), the Pulkovo Observa-tory (1839), the Physiology Laboratory (1864), the Laboratory for Plant Anatomy and Physiology (1889), the Pushkin House (1905), and the Commission on the Study of the Natural Productive Forces of Russia (1915). International scientific and scholarly ties expanded, and the number of foreign honorary members and corresponding members increased (P. Berthelot, C. Darwin, E. Du Bois-Reymond, C. Hermite, F. Kekulé, G. R. Kirchhoff, C. Lyell, F. Nansen, F. Palacký, L. Pasteur, M. Planck, W. Thomson [Lord Kelvin], and R. Virchow).

The conditions for the academy’s creative activity were extremely unfavorable. The government functionaries who headed the academy were openly arbitrary, obstruc-ting the admission to full membership of such scientists and scholars as I.M. Seche-nov, D. I. Mendeleev, K. . Timiriazev, and A. G. Stoletov. In 1902, Emperor Nicholas II imposed a ban on the election of M. Gorky as an honorary academician.

Inadequate funds were allocated for the support of the academy.This made it impos- sible to increase the small number of academic scientists and scholars and impeded the establishment of scientific and scholarly institutions, including specialized insti-tutes and laboratories, the organization of which became an indispensable condition of the development of science at the turn of the 20th century.The Great October Socialist Revolution opened a new era in the history of the Academy of Sciences. ”

Akatemia järjestäytyi uudelleen Venäjän tiedeakatemiaksi

Toukokuun 15. päivä 1917 Venäjän Tiedeakatemia järjestäytyi uudelleen itsehallin-nolliselta pohjalta Karpinskin johdolta, jonka Akatemia valitsi keskuudestaan ensim-mäiseksi uuden mallin mukaiseksi puheenjohtajakseen. Tämä malli oli se Väliaikai-sen hallituksen kestävä linjaus. Väliaikaisen hallituksen opetus- ja tiedeministerinä toimi Moskovan valtionyliopiston taloustieteen professori ja entinen rehtori Alexander Manuilov, Perustuslaillinen puolue, jolle ilman muuta kuuluu osaltaan kunnia kauskantoisesta ja oikeasta uudistuksesta.

Alexander Appolonovich Manuilov (Russian:Алекса́ндр Аполло́нович Ману́йлов ; April 3, 1861 in Odessa – July 20, 1929 in Moscow) was a Russian economist and politician. He was one of the founding members of the Constitutional Democratic party, known as the Kadets,and was the Rector of Moscow State University between 1908 and 1911. He was the Minister of Education in the first Provisional Government and from 1924 was in the central administration of Gosbank, the Soviet state bank.

Tässä yhteydessä on ehdottomasti vielä mainittava akateemikko, joka syntyi ja kuoli lähes samoihin aikoihin kuin Karpinskikin ja toimi tämän kanssa samoissa organi-saatioissa mutta eri alalla, uudelleenorganisoiduttua tämän hallinnollisena alaisena:

Pavlov oli ainoa akateemikko, jonka tulokset Lenin kirjasi asetuksella Neuvostoliiton lakiinkin, jossa ne pysivät maan hajoamiseen asti. Suomalainen Wiki valehtelee taas hänestä täysin räävittömästi: häntä esimerkiksi EI ”estetty matkustamasta”, vaan hä- nellä oli diplomaattipassi ja myös kesähuvila Suomen puolella Terijoella, jossa hän vietti kesät aina vuoteen 1926 asti. Hän ei missään tapauksessa tutkinut VAIN eikä väittänyt koskaan eikä missää tukivansa VAIN ”(koiran) ruoansulatusjärjetelmää”!!!

Hän on nykyaikaisen neurofysiologian perustaja.

Vuonna 1925 Neuvostoliiton Tiedeakatemiaksi nimetty laitos vahvistettiin valtion käyttämästä tieteestä virkavastuulliseksi organisaatioksi. Neuvostoliiton hajotessa palattiin samalta pohjalta uudestaan Venäjän Tiedeakatemiaksi. Asema ja hallinto-malli muuttuivat Putinin vuoden 2010 akatemiauudistuksessa, joka herätti myös ansioituneimpienkin akateemikoiden vastarintaa.

Tuolloisista Neuvostoliiton ulkomaisita akateemikoista on mainittava erityisesti norja-lainen eläintieteen kunnia-akateemikko, myös tunnettu naparetkeilijä ja merentutkija ja perusteilla olleen Kansainliiton pakolaisasiainvaltuutettu, "Lännen Pavlov" Fridtjof Nansen.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/fridtjof-nansen-lannen-pavlov

Nansen oli ensimmäinen neurofysiologi, joka esitti gliasolujen olevan oppimisen to-dellinen mekanismi nojautuen siihen tilastolliseen seikkaan, että gliasolujen ja neuro-nien määräsuhde on suoraan verrannollinen lajin opitun käyttäytymisen kehittynei-syyteen ja monimutkaisuuteen. Tästä johtuu myös periaatteellinen ero selkärankais-ten keskeuhermoston ja ääreishermoston välillä, jollaista ei ole selkärangattomilla.

Tuonsuuntaisia tuloksia olivat eräät muutkin esittäneet aivojen ns. valkean aineen, joka koostuu oligdendrosyytti-gliasolujen peittämistä neuroneista, roolista erityisesti puheen ja ajattelun mekanismina. Brittiläinen filosofi,psykiatri ja neurofysiologi David Hartley Sr. pani merkille puhe- ja ajattelukyvyn ja valkean aineen muodostumisen yhteyden.Sen pisti kirjoihin ja kansiin hänen poikansa opettaja ja kansanedustaja David Hartley,joka oli mm.USA:n itsenäisyyden allekirjoittaja Englannin parlamentin puolelta.Se meni opinkappaleeksi myös Donald Trumpinkin tunnustaman Presbytee-rikirkon oppiin. Se vahvisti lujasti Thomas Hobbesin ja John Locken assosiatiivisen psykologian oppia ja toi sille uusia kannattajia kuten filosofit James ja John Stuart Millin.

Itävallan Wienissä oli havaittu valkean aineen muodostamien aivoratojen syntyminen esimerkiksi otsalohkon ja näkökeskuksen välille mm. aivojen kuuloalueesta tunnetun Carl Wernicken toimesta,mutta tieto oli salattu johtavan professorin Theodor Meiner-tin johdolla, ja esimerkiksi Zigmund Freudille opetettiin tietoisesti väärennettyä neu-rofysiologiaa, jonka todenperäisyyttä hänellä ei ollut mitään keinoa tarkistaa, toisin kuin vaikkapa moskovalisella opiskelukaverillaa Sergei Korsakovilla. Mutta tuolloin ei vielä tunnettu Theodor Schwannin solurakenneteoriaa eikä gliasolujen erittelyä, jotka Nansenille olivat jo tuttuja perustietoja.

Mutta Venäjällä Nansenin löydöt natsasivat nappiinsa johtavan terveysviranomaisen Sergei Botkinin ja johtavan neurofysiologin Ivan Pavlovin niin sanotun nervismin teo-rian kanssa, jonka mukaan hermot ovat elimistössä kaiken informaation kuljettajia. Norjassa ja muualla lännessä Nansenin väitöskirjaan nahkiaisen hermostosta vuon-na 1887 suhtauduttiin "alityöllistetyn museokonservaattorin tiedepuuhasteluna", ja hän sai opetusviran Bergenin maakuntayliopistosta. Mutta Venäjällä hänet nimitettiin Pietarin Tiedeakatemian eläintieteen korkeimman tason akateemikoksi.

***

PS: Vaikka Lokakuun vallankumouksen vuosipäivää 7.11. ei nykyään juuri missään vietetäkään kansallisena juhlapäivänä, niin Helmikuun vallankumouksen suosipäivää 8.3. sellaisena vietetään vaikka kin muun asian kunniaksi, mutta se se johtuu tästä Helmikuun kumouksesta,sillä se alkoi Pietarin naisvoitteisen tekstiilityöväen lakkona, jota sitten myös väkivaltaisesti kukistettiin. 

Kyseessä on KANSAINVÄLINEN NAISTENPÄIVÄ.

Juuso Koponen

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää! Kuten hyvin tiedämme, kansainvälisen naisten-päivän nykyinen ajankohta vakiintui alkujaan Neuvosto-Venäjällä (ja myöhemmin Neuvostoliitossa). Mutta miksi kansainvälistä naistenpäivää vietetään juuri 8.3.?

Kansainvälisen naistenpäivän ajankohta 8.3.ei ole sattumaa, sillä se on myös Helmi-kuun vallankumouksen alkamisajankohta:8.3.1917 pietarilaiset tekstiilityöläiset, jotka olivat naisia, aloittivat lakkoilun ja mielenosoitukset,jotka pian laajenivat ja johtivat paria viikkoa myöhemmin vanhan valtajärjestelmän kumoutumiseen ja loivat siten pohjaa Lokakuun vallankumoukselle.

Tekstiilityöläisten, työläisnaisten tuolloinen vaatimus rauhasta ja leivästä - ja miksei vallankumouksestakin - on kiihtyvän asevarustelun oloissa ajankohtaisempi kuin koskaan. Se on ajankohtainen vaatimus myös Suomessa, joka valitettavasti toistaa vanhoja virheitään kerta toisensa jälkeen.

Maailma tarvitsee sosialismia enemmän kuin koskaan. Myös sukupuolten välinen tasa-arvo ja sukupuolten välisten jännitteiden purkaminen edellyttää nykyistä laajempaa taloudellista tasa-arvoa ja konkreettista sosialismia.

Antakaamme vielä puheenvuoro Vladimir Leninille:

"Bolševismin olemus, neuvostovallan olemus on siinä, että samalla kun paljastetaan porvarillisen demokratian valheellisuus ja vilpillisyys ja lakkautetaan maan ja tehtai-den yksityisomistus, keskitetään koko valtiovalta työtätekevien ja riistettyjen joukko-jen käsiin. Nuo joukot itse ottavat politiikan ohjat, toisin sanoen uuden yhteiskunnan rakentamisen omiin hoiviinsa. Tehtävä on vaikea, joukot ovat kapitalismin polkemia ja nöyryyttämiä, mutta muuta ulospääsyä palkkaorjuudesta, kapitalistisesta orjuudesta ei ole eikä voi olla.

Joukkoja taas ei voida vetää poliittiseen elämään vetämättä siihen myös naisia, sillä ihmiskunnan naispuolista osaa sorretaan kapitalismin aikana kaksinkertaisesti. Työ-läis- ja talonpoikaisnaista sortaa pääoma, ja demokraattisimmissakin porvarillisissa tasavalloissa he jäävät sen lisäksi ensinnäkin epäyhdenvertaisiksi, sillä laki ei myön-nä heille samoja oikeuksia kuin miehille;toiseksi - ja tämä on tärkeintä - he ovat edel-leenkin »kotiorjuudessa», he ovat »kotiorjia»,kaikkein arkisimman, halveksituimman, raskaimman, ihmistä eniten tylsistyttävän kyökkityön ja yleensä perheen yksilöllisen kotitalouden painamia ihmisiä.

Bolševistinen vallankumous,neuvostovallankumous, katkoo naisten sorron ja epäyh-denvertaisuuden juuret niin syvältä, ettei yksikään puolue eikä yksikään vallanku-mous maailmassa ole rohjennut katkoa niitä sillä tavalla.Naisen ja miehen epäyh-denvertaisuudesta lain edessä meillä Neuvosto-Venäjällä ei ole jäänyt jälkeäkään. Neuvostovalta on tehnyt täydellisesti lopun erittäin alhaisesta, häpeällisestä ja vilpillisestä epäyhdenvertaisuudesta avioliitto- ja perheoikeudessa, epäyhdenvertaisuudesta lapsen suhteen.

Tämä on vasta ensimmäinen askel kohti naisen vapauttamista.Mutta ainoakaan, de-mokraattisinkaan porvarillinen tasavalta ei ole rohjennut ottaa edes tätä ensimmäistä askelta. Ei ole rohjennut »pyhän yksityisomistuksen» edessä tuntemansa pelon vuoksi.

Toinen ja tärkein askel on maan ja tehtaiden yksityisomistuksen lakkauttaminen. Siten ja vain sitä tietä annetaan naiselle mahdollisuus täydelliseen ja todelliseen vapautumiseen, vapautetaan hänet »kotiorjuudesta» muuttamalla pieni yksilöllinen kotitalous suureksi yhteistaloudeksi.

Tämä muutos on vaikeaa, sillä muutettavaksi joutuu tällöin syvimmälle juurtunut, to-tunnainen, kohmettunut,piintynyt »järjestys» (totta puhuen epäjärjestys ja villeys eikä »järjestys»). Tämä muutos on kuitenkin jo alulla,asiaa on edistetty, olemme astuneet uudelle tielle."

https://www.marxists.org/suomi/lenin/1921/03/04.htm