Homman keskeisin toteuttaja akateemikko Aleksandr Petrovitš Karpinski (1847 1936) oli venäläinen geologi, joka tutki Uralin geologiaa, maansa vuorisuola-  ja rau- tamalmiesiintymiä ja kivihiilikauden muinaisjäännöksiä.Vuosina 1877 – 1896 hän oli Pietarin vuoriopiston professori. Vuosina 1885 – 1903 hän johti maansa geologista tutkimusta, ja vuosina 1917–1936 hän toimi tiedeakatemian esimiehenä. [1] Hän oli Akatemian työntekijä vuodesta 1886, ylimääräinen akateemikko vuodesta 1889 ja elinikäinen vakinainen akateemikko vuodesta 1896.

Alexander Karpinsky

PSM V51 D224 Alexander Karpinsky.png

Born 7 January 1847
Turyinskiye Rudniki (now Krasnoturyinsk)
Died 15 July 1936 (aged 89)
Nationality Russian
Soviet
Fields geologist

Karpinski Karpinskin syntyi Permin alueella koillisella Uralilla nimestä päätellen puolalaista syntyperää olleen kaivosinsinöörin perheeseen. Hän on vanhin (joskaan ei ensimmäinen) Kremlin muuriin haudattu NL:n silmäätekevä.

Vuonna 1916 akateemikko Karpinksi ryhtyi hoitamaan Pietarin keisarillisen Tiede-akateminan varapuheenjohtajan tehtäviä.  Tsaari Nikolai II ei ollut nimittänyt Akate-mialle puheenjohtajaa, edellinen sellainen hänen serkkunsa suuriruhtinas, kenraali  Konstantin Konstantinovitš  Romanov  oli kuollut 15.06.1915. Suuriruhtinas Kon-stantin oli monipuolinen kulttuuripersoona, mm. näytelmäkirjailija, mutta ei ollut kyllä varmaan koskaan väittänytkään olevansa mikään tiedemies. Hän oli kummallista kyl-lä myös jonkinmoisissa väleissä bolševistisen näytelmäkirjailija Maxim Gorkin kans-sa, jota akateemikkojen protestiliike johdossaan mm.todennäköisyyslakennan perus- tajiin kuuluva Andrei Anrejevitš Markov Sr. oli kampanjoinut kunnia-akateemikok- si  vuosisadan alussa. Nikolai oli kieltäytynyt nimittämästä. Sittemmin hänen vangittu poikansa Gavriil pääsi sisällissodan aikana Gorkin avulla emigroitumaan karkotettuna länteen.

Ajat olivat sekavia ja vaarallisia. Tsaariperhettä ”lumouksessaan” pitänyt lahkolais-saarnaaja  Grigori Rasputin oli onnistunut vaihtamaan jopa Turkin-vastaisen eteläi- sen rintaman komentajan ukrainalaisen kenraali  Nikolai Judenitsin (just se sama mies) tsaariperheen suuriruhtinas  Nikolai Nikolajevits Romanoviin. Lähes mitä tahansa olisi saattanut tapahtua Pietarin keisarillisessa akatemiassakin silloin.

Suuriruhtinas, kenraali Konstantin Konstantinovitš Romanov ( 22. 8 185815.6. 1915)

Grand Duke Constantine Constantinovich of Russia.jpg
 

Pietarin Keisarillisen Akatemian viimeinen johtaja,tsaarin serkku, värikäs kulttuuri- ja hallintomies, ilman tiedetaustaa.Akatemiaan kuului myös ansioituneimpia kirjailijoita kuten Tshehov ja Tolstoi  kunnia-akateemikkoina. Suomalainen Wiki ei mainitse Akatemiasta sanakaan hänen kohdallaan.

Venäjän Tiedeakatemian tilanne oli olosuhteisiin nähden ja muihin maihin verrattuna yllättävän hyvä…

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/St.+Petersburg+Academy+of+Sciences

” … At the end of the 18th century,as universities and other higher educational insti- tutions and scholarly societies were established and developed,the original functions of the academy narrowed. The Academy University and Academy Gymnasium were closed; geological,cartographic,translation,and other applied work was turned over to other departments. The efforts of academy members were focused primarily on theo- retical research.From 1841 the academy consisted of three branches:(1) physics and mathematics; (2) Russian language and linguistics, under which the Class of Belles Lettres was instituted in 1899; (3) history and philology.Full members of the Academy were divided into three categories: adjunct,academician extraordinary, and academi-cian ordinary (a single title, academician,was introduced in 1912); in addition, there were Russian and foreign honorary members and corresponding members, who were not members of the staff and had no scientific or scholarly obligations to the academy.

Russia’s most important scientists and scholars were usually full members of the academy. Among them were the mathematicians M. V. Ostrogradskii, B. Ia. Bunia-kovskii, P. L. Chebyshev, A. A. Markov, and A. M. Liapunov, the physicists V. V. Petrov, E. Kh. Lents, B. S. Iakobi, and B. B. Golitsyn, the chemists N. N. Zinin, A. M. Butlerov, N. N. Beketov, and N. S. Kurnakov, the astronomers V. Ia. Struve, A. A. Belopol’skii, and F. A. Bredikhin, the biologists K. M. Ber and A. O. Kovalevskii, the physiologist  I. P. Pavlov, the mineralogist N.I. Koksharov, the geologist A.P. Karpinskii, the philologist A. Kh. Vostokov, the literary critic A. N. Veselovskii, and the historian S. M. Solov’ev.

Many prominent scientists and scholars, however, remained outside the academy. Progressive members of the academy tried to enlist their services by making use of the right to confer the title of honorary member (the mathematician F. G. Minding, the explorers of Central and Middle Asia N. M. Przheval’skii and P. P. Semenov-Tian- Shanskii, the linguist V. I. Dal’, the naval historian F.F. Veselago, and the physician G. A. Zakhar’in) and corresponding member (the mathematician S. V. Kovalevskaia, the mechanical engineer N.E.Zhukovskii, the philologist A.A. Potebnia, the historians V. S. Ikonnikov and N. I. Kostomarov, the biologists E. Metchnikoff, I. M. Sechenov, and K. A. Timiriazev, and the chemists D. I. Mendeleev and A. A. Voskresenskii). Among those elected honorary academicians in the Class of Belles Lettres were V. G. Korolenko, A. P. Chekhov, L. N. Tolstoy, and V. V. Stasov.

Among the new scientific and scholarly institutions organized in the 19th and early 20th centuries were the Asian Museum (founded 1818),the Egyptian Museum (1825), the Zoological Museum (1832), the Botanical Museum (1823), the Pulkovo Observa- tory (1839), the Physiology Laboratory (1864), the Laboratory for Plant Anatomy and Physiology (1889), the Pushkin House (1905), and the Commission on the Study of the Natural Productive Forces of Russia (1915). International scientific and scholarly ties expanded, and the number of foreign honorary members and corresponding members increased (P. Berthelot, C. Darwin, E. Du Bois-Reymond, C. Hermite, F. Kekulé, G. R. Kirchhoff, C. Lyell, F. Nansen, F. Palacký, L. Pasteur, M. Planck, W. Thomson [Lord Kelvin], and R. Virchow).

The conditions for the academy’s creative activity were extremely unfavorable. The government functionaries who headed the academy were openly arbitrary, obstruc-ting the admission to full membership of such scientists and scholars as I.M. Seche-nov, D. I. Mendeleev, K. . Timiriazev, and A. G. Stoletov. In 1902, Emperor Nicholas II imposed a ban on the election of M. Gorky as an honorary academician.

Inadequate funds were allocated for the support of the academy. This made it impos- sible to increase the small number of academic scientists and scholars and impeded the establishment of scientific and scholarly institutions,including specialized insti-tutes and laboratories, the organization of which became an indispensable condition of the development of science at the turn of the 20th century.The Great October Socialist Revolution opened a new era in the history of the Academy of Sciences.

Akatemia järjestäytyi uudelleen Venäjän tiedeakatemiaksi

Toukokuun 15.päivä 1917 Venäjän Tiedeakatemia järjestäytyi uudelleen itsehallin-nolliselta pohjalta Karpinskin johdolta, jonka Akatemia valitsi keskuudestaan ensim-mäiseksi uuden mallin mukaiseksi puheenjohtajakseen.Tämä malli oli se Väliaikai-sen hallituksen kestävä linjaus. Väliaikaisen hallituksen opetus- ja tiedeministerinä toimi Moskovan valtionyliopiston taloustieteen professori ja entinen rehtori  Alexan-der Manuilov,   Perustuslaillinen puolue, jolle ilman muuta kuuluu osaltaan kunnia kauskantoisesta ja oikeasta uudistuksesta.

Alexander Appolonovich Manuilov (Russian: Алекса́ндр Аполло́нович Ману́й- лов; April 3, 1861 in Odessa – July 20, 1929 in Moscow) was a Russian economist and politician. He was one of the founding members of the Constitutional Democratic party (known as the Kadets) and was the Rector of Moscow State University between 1908 and 1911. He was the Minister of Education in the first Provisional Government and from 1924 was in the central administration of Gosbank, the Soviet state bank.

 

Tässä yhteydessä on ehdottomasti vielä mainittava akateemikko, joka syntyi ja kuoli lähes samoihin aikoihin kuin Karpinskikin ja toimi tämän kanssa samoissa organisaa-tioissa mutta eri alalla, uudelleenorganisoiduttua tämän hallinnollisena alaisena:

The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1904

220px-Ivan_Pavlov_NLM3.jpg

Ivan Petrovich Pavlov

Prize share: 1/1

 

The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1904 was awarded to Ivan Pavlov ”in recognition of his work on the physiology of digestion, through which knowledge on vital aspects of the subject has been transformed and enlarged”.

Pavlov oli ainoa akateemikko, jonka tulokset Lenin kirjasi asetuksella Neuvostoliiton lakiinkin, jossa ne pysivät maan hajoamiseen asti. Suomalainen Wiki valehtelee taas hänestä täysin räävittömästi: häntä esimerkiksi EI ”estetty matkustamasta”, vaan hä- nellä oli diplomaattipassi ja myös kesähuvila Suomen puolella Terjoella, jossa hän vietti kesät aina vuoteen 1926 asti. Hän ei missään tapauksessa tutkinut VAIN eikä väittänyt koskaan eikä missää tukivansa VAIN ”(koiran) ruoansulatusjärjetelmää”!!!
Hän on nykyaikaisen neurofysiologian perustaja.