On se hyvä, että näititä juttuja ainakin tuolloin vielä kirjoitettiin lehtiinkin eikä pelkästään nettiin.
 
Tämä Raatikaisen ("Akatemian") juttu on ilmestynyt justiin ennen kuin jenkit julkai- sivat R. Douglas Fieldsin tieteellisen vallankumouksen neurofysiologiassa, pavlovi-laisen ehdollistumisen mekanismin glia-soluille perustuvan selityksen Scientific Americanin "pressanvaalinumerossa" 3/2008.
 
Helsingin yo julisti v. 2002 "ehdollistumisen pätemättömäksi"...

Raatikainen ei käsittele tuossa tavullakaan geneettisten käyttäystymismallien vaih- totoehdon, EHDOLLISTUNEIDEN sellaisten kysymystä. Fields taas käsittelee ni- menomaan sitä. Raatikainen on pitänyt myös 2003 Helsingin yliopiton 150-vuotis-juhlaesitelmän, jossa hän käytännössä kiistää ehdollistumisen olemassaolon.

 

Tavallisesti ajatellaan, että "sosiobiologia" ja "evoluutiopsykologia" (neuro-taloustiede jne) ovat samaa ehdollistumisen ja siten tieteellisen ihmis- ja myös muun aivokuorelliskuvan kiistävää ANTIPAVLOVISMIN ideologiaa eri paketeissa.

Raatikaisen mukaan "sosiobiologian" tutkimuskohteena ovat KÄYTTÄYTY- MISESSÄ ilmenevät geneettisesti selitettävät piirteet. Tässä suhteessa Raa- tikainen tekee joukko-opillisen leikkauksen BEHAVIORISMISTA ja "sosiobio-logiasta/evoluutiopsylogiasta",sillä behaviorismi, joka myös sanoo tutkivan- sa käyttäytymisen biologiaa, ei suinkaan kiellä geneettisten ehdottomien refleksien olemassaoloa edes ihmisen käyttäytymisessä. Nekin ovat Pavlo- vin määrittelemä käsite, jota ei edes voda määritellä aivokuorellisilla tuntematta myös ehdollisia refleksejä.

Tällainen "sosiobiologia" oli kuitenkin jo kokenut murskaavan takaiskun ennen "evoluutiopsykologian" lanseeraamista, kun tuli kokeellisesti todiste-tuksi, että muodollinen logiikka ei ole geenissä AINAKAAN KÄYTTÄYTYMIS-MALLINA: ihmiset eivät toimi deduktiivisesti oikein yksinkertaisissa pelkiste- tyissä loogisissa tehtävissä, kuten että muodostavatko käsillä olevat oliot, esimerkiksi kortit välttämättömiä yhteenkuuluvuuksia tai toisensa pois sulkevia muodollisloogisia vastakohtia: esimerkiksi, onko voimassa sääntö jos "A, niin B". Ihmiset eivät toimineet tässä ylipäätään deduktiivisesti vaan induktiivisesti, vaikka ensin mainittu olisi ollut triviaalia,jos siihen olisi ollut "neurologiikkalaite". (Raatikaisen mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi, että muodollinen logiikka, tärkeä kielellinen universaali, ei voisi olla MILLÄÄN TAVALLA geenissä, jolloin koko ajattelukaan, päättely, ei voisi olla geenissä - kuten se muuten ei olekaan).


"Evollutiopsykologit" vastasivat tähän, että "tutkimuskohteeksi" pitää ottaa opitun "käyttäytymisen takana olevat geneettiset hermostolliset sapluunat", "hermolaitteet", jotka opittu tieto "täyttää käyttäytymimalleiksi". Nyt eivät ole kyseessä käyttäytymisen ehdottomat refleksit,sillä ihminen osaa esimer- kiksi oksentaa, vaikka ei olisi koskaan ennen oksentanut, eikä sitä REAKTI- OTA tarvitse oppia. (Sitä voidaan oppia kyllä ohjaamaan mentaalisestikin esimerkiksi oksentamalla mielikuvan perusteella.) Näille pitää etsiä "evolu-tiivisia" (kuten he sanovat, eivätkä oikein: evolutionaarisia), "historiallisia selityksiä" ihmisen paleoliittisen kauden elinoloiststa "savannilta".

Raatikainen pitää näin määriteltyä "evoluutiopsykologiaa" humpuukina, koska sekä "selitettävä tutkimuskohde" että "selittävä tekijä", se "paleoliit- tisen kauden savanni" (sikäli sellainen nyt oli ollut mikään nykyihmisen primaari ympäristö lainkaan), ovat välittömälle havainnolle ulkopuolisia, spekulatiivisia olioita: "sapluunoita" joudutaan joka tapauksessa aina arvuuttelemaan käyttäytymisen kautta (jollei muun niin puheen).

Raatikainen on tässä toki aivan oikeassa.



 

 

" Ilmestynyt: Tiede & Edistys 1/2007.

EVOLUUTIOPSYKOLOGIA JA SEN ONGELMAT

Panu Raatikainen

Viime vuosina ihmistieteiden kentässä on saanut osakseen paljon huomiota uusi lähestymistapa, jota kutsutaan ”evoluutiopsykologiaksi”. Sen piiristä on esimerkiksi väitetty,että evoluutio on muokannut meidän parinvalintamieltymyksiämme niin, että miehillä on taipumus tuntea vetoa lisääntymiskykyisiltä näyttäviin nuoriin naisiin, pyrkiä parittelemaan aina tilaisuuden tullen mahdollisimman monien naisten kans- sa ja olla mustasukkaisia, kun taas naiset ovat taipuvaisia mieltymään iäkkäämpiin miehiin, joilla on valtaa ja resursseja. "

HM: tämä tarkoittaisi, että noiden "vallan" ja "resurssienkin" pitäisi olla "keenistä", jotta sellaisiin myös Keenistä voitaisiin mieltyä.

Itse asiassa juuri tuo onkin sitä, mitä sillä "evoluutiopsykologialla" VARSINAISESTI JANKUTETAAN, parinvalinta-asioiden ollessa sivuasia ja myyntikikka...


PR: " Luonnonvalinnalla on pyritty myös selittämään mm. raiskauksia. Ihminen on biologisena lajina evoluution tuote. Esimerkiksi monet fysiologiset ja anatomiset ominaisuutemme ovat varmasti luonnonvalinnan tuottamia sopeutumia.Toisaalta aiemmin sosiobiologian ja nyttemmin evoluutiopsykologian yritykset soveltaa evo- luutioteoriaa inhimillisen käyttäytymisen selittämiseen ovat herättäneet voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Kriitikot ovat syyttäneet evoluutioajattelun johtavan äärioikeistolaisuuteen, epätasa-arvoisuuteen ja rasismiin. "

HM: "Evoluutiopsykologian" olemus ei ole "evoluutioteorian käyttäminen": Sehän EI EDES OLE OIKEATA IHMISEN EIKÄ MUIDEN AIVOKUORELLISTEN EVOLUU-TIOTEORIAA! Sen olemus on ehdollistumisen kiistämien.

Evolutionary Psychology: 
Neglecting Neurobiology in Defining the Mind

Todellisuudessa evoluutiossa synnynn
äiset mallit kilpailevat PAITSI KESKE- NÄÄN MYÖS OPITTUJEN MALLIEN KANSSA. Lisäksi kokonaisuus saa systee- miominaisuutensa nimenomaan opituilta refelekseiltä.Todellisessa evoluutiossa ehdollistuneet käyttäytymismallit syrjäyttävät geneettisiä! Tämän seikan kiistämi- nen riittää tekemään opista "evoluutiopsykilogiaa", haistapaskantiedettä, vaikka jonkinlaista oppimista myönnettäisiinkin olevan olemassa.

"Sosiobiologia" ja "evoluutiopsykologia" OVAT ENNEN KAIKKEA VÄÄRENNET- TYÄ BIOLOGIAA, ja vasta toiseksi väärennettyä yhteiskuntatiedettä.

http://modernpsychologist.ca/wp-content/uploads/2011/12/EP-Neglecting-Neurobiology-in-Defining-the-Mind1.pdf


PR: " Vastapuolella kriitikot on leimattu dogmaattisiksi,epärationaalisiksi ja tieteen- vastaisiksi. Tarkoi-tukseni on seuraavassa tunteellisen leimakirveiden heiluttelun si- jasta arvioida evoluutiopsykologiaa tieteellisten ansioidensa valossa. Esittelen lyhy- esti, mitä evoluutiopsykologia on, ja tarkastelen sen jälkeen joitakin siihen liittyviä ongelmia.

SOSIOBIOLOGIASTA EVOLUUTIOPSYKOLOGIAAN

Nykyaikainen evoluutiopsykologia voidaan ymmärtää parhaiten vertaamalla sitä sen edeltäjään sosiobiologiaan.Kiivas keskustelu sosiobiologiasta sai alkunsa yhdys-kuntahyönteisten tutkijana mainetta niittäneen amerikkalaisen Edmund O. Wilso- nin teoksesta Sosiobiology:The New Synthesis (1975).Itse asiassa kaikki paitsi viimeinen kirjan 27 luvusta käsittelevät eläinten sosiaalista käyttäytymistä evoluutioteorian näkökulmasta. "

HM: Se on Edward O. eikä Edmund. Eikä se ole muilla aivokuorellisilla kuin ihmi- sellä yhteiskuntakäyttätymistä, vaan laumakäyttätymistä. Kaikkien aivokuorellis- ten, ehkä kaikkien selkärankaisten, käyttäytymisen perusta on Wilsonilla väärin.

Pulinat pois ja mittaamaan, professori Tatu Vanhanen:

" Jo Edward Wilson toteaa Sociobiology-kirjassaan, että tasa-arvoisen yhteiskunnan syntymisen parhaana edellytyksenä olisi ihmisten geneettinen samanlaisuus. Muurahaisyhteiskunnat antavat viitteitä siitä, että geneettinen samanlaisuus johtaa yksilöllisen eriarvoisuuden katoamiseen."

Ja tässä tuli sitten se selkeääkin selkeämpi esimerkki tutkittavien ilmiöiden, tässä tapauksessa käyttäytymisen ohjausjärjestelmien, puitteissa epäadekvaatista käsitteestä: Muurahaisyhdys-kunta, susilauma tai ihmisyhteiskunta edustavat yhtä ja samaa, tietyt omat ja omintakeiset la- kinsa omaavaa kohdetta heijastavaa "yhteiskunnan" käsitettä suurin piirtein samassa määrin kuin höyrymoottori, sähkömoottori ja suihkumoottori edustavat yhtä "moottorin" käsitettä. Ne ovat kaikki "moottoreita" suhteessa niiden ulkoiseen käyttötarkoitukseen, eli viimekädessä yh- teiskunnallisella (artefaktien) tasolla, koska ne ovat työ- ja kulkuvälineiden voimanlähteitä, mutta niillä ei ole välttämättä mitään olennaista lainalaista sisäistä yhteistä prinsiippiä esimerkiksi fysi- kaalisen toiminnan, rakenteen tai ohjausjärjestelmän tasolla. Aivan samoin geeneihin kirjoittunut muurahaisyhdyskunta, ehdollistunut varislauma ja ihmisyhteiskunta ovat sisäiseltä periaatteel- taan ja erityisesti ohjausjärjestelmältään tyystin erilaisia vastauksia samankaltaisiin ulkoisiin haasteisiin, esimerkiksi vihollisten torjuntaan ja kilpailuun elinhyödykkeistä. Niissä ei ole kyse- essä yhden omalakisen kohteen kolme ilmentymää, vaan kolme joiltakin ominaisuuksiltaan ana- logista eli muodollisesti yhdenkaltaista, mutta periaatteeltaan täysin erilakista kohdetta. Silti jo- takin toisarvoista ehkä periaatteessa voitaisiin matemaattisesti ennustaakin, esimerkiksi että kuinka suuren "reviirin" elinhyödykkeidensä tuottamiseksi kuinkakin painava yhdyskunta/lauma/yhteiskunta tarvitsisi minkäkinlaisissa olosuhteissa…Mutta on loogisesti aivan samaa "todis- taa" jotakin ihmisyhteiskunnan sisäisistä lainalaisuuksista muurahaispesää koskevien mittaus- ten perusteella (tai päinvastoin) kuin todistaa joitakin suihkumoottoria koskevia lainalaisuuksia höyrymoottorille tehdyillä mittauksilla (tai päinvastoin), eli piilevästi olettaen suihkumoottorin toi- mivankin samalla tavalla kuin höyrykone. Tällaisten kohteiden kesken yhden rakenteeseen pe- rustuvalla olettamuksen toisen suhteen on analogiapäätelmän luonne, eli samanlaisen päätel- män kuin, jos atomin ominaisuuksista päätellään aurinkokunnan paremmin tunnettujen ominai-suuksien perusteella. Analogiapäätelmistä voi olla apua asioiden hahmottamisessa, mutta ne eivät koskaan todista mitään. Ei sellaisella todistelulla kovin laajaa lukijajoukkoa hämätä. "



PR:  Viimeisessä luvussa Wilson kuitenkin sovelsi kehittämiään ajatuksia ihmisten käyttäytymiseen. Hän esitti, että ihmisten tietyt yleiset käyttäytymiskaavat ovat sopeutumia (eli adaptaatioita), eli ovat olemassa koska ovat edistäneet esi-isiem- me kelpoisuutta, ja että mm. miesten ja naisten käyttäytymisen erojen, insestikiel- lon, aggressiivisuuden ja muukalaisvihan taustalla on geneettinen perusta. "



HM: "Rotumurhapeilineurooni"!

"Sen" ympärillä koko farssi on lopulta koko ajan pyörinyt eikä esimerkiksi seksin!


PR: " Inhimillistä käyttäytymistä tarkasteltiin näin optimaalisina ratkaisuina sopeu-tumisongelmiin. Wilson sai kiivaiden vastustajien lisäksi myös joukon innokkaita seuraajia. Ihmisiin sovellettu sosiobiologia herätti suuria intohimoja, ja keskustelu sai usein voimakkaita poliittisia sävyjä (ks. Segerstråle 2000).

Ihmisten sosiobiologiaa, niin kuin sitä on käytännössä harjoitettu, voidaan kuitenkin arvostella myös puhtaasti tieteellisin perustein, aivan riippumatta sen oletetuista tai todellisista yhteiskunnallisista motiiveista tai seurauksista (ks. Esim. Lewontin et al. 1984, Kitcher 1985). Sosiobiologit pyrkivät selittä- mään lajin edustajille yhteisiä tai ”universaalisia” piirteitä. "

HM: Kun puhutaan "sosiosta" puhutaan aina ihmisestä:

Mitä eläimiin tulee, muutin kuin "sosiobiologit",esimerkiksi kotieläintutkijat, pyrkivät erottelemaan jonkin eläinlajin käyttäytymisen geneettiset ja opitut piirteet, eli ehdolliset ja ehdottomat refleksit.

PR: " Toisin kuin huolelliseen havainnointiin ja testaamiseen perustuvassa eläintut-kimuksissa, ihmisiin sovelletusta sosiobiologiassa oletukset ihmisen käyttäytymi- sen universaaleista piirteistä perustuivat kuitenkin usein lähinnä arkiajattelun ste- reotypioihin ja anekdootteihin. Ihmiseen sovelletussa suoraviivaisessa sosiobiologi- sessa teoretisoinnissa jätettiin usein myös huomioimatta tärkeitä biologisia tosiasi- oita - esimerkiksi, että ympäristön muutos voi muuttaa kehityksellistä lopputulosta; se voi saada aikaan uudenlaisia ilmiasuja (fenotyyppejä); esim. eurooppalaiset ovat nyt paljon pidempiä kuin 100 vuotta sitten,koska syövät paremmin; tähän ei kuiten- kaan sisälly mitään muutosta perimässä (genotyypissä). Sama pätee myös käyttäytymistaipumuksiin. "

HM: Ihanko vain pelkästään "tuo sama"...?

PR: " 1980-luvun lopulla nousikin esiin uusi suuntaus, ”evoluutiopsykologia”, arvostelemaan sosiobio-logiaa. "

HM: Jaa "ARVOSTELEMAAN"!!!???

Se on pilkulleen samaa paskaa uudessa paperissa!

PR: " ”Evoluutiopsykologialla” voidaan tarkoittaa yhtäältä hyvin löyhästi ja yleisesti kaikkea evoluutioteorian jollain tavalla huomioivaa ihmisen psykologista tutkimusta; näin ymmärrettynä evoluutiopsyko-logian nimikkeen alle kuuluu hyvin monenlaista tutkimusta, joista on vaikea sanoa mitään kovin selvää tai yleistä.

Toisaalta ”evoluutiopsykologia” viittaa nykyisin usein tiettyyn erityiseen vaikutusval-taiseen teoreettiseen ja metodologiseen lähestymistapaan ihmisen tutkimuksessa. Sen keskeisiä edustajia ovat olleet psykologit David M. Buss, Leda Cosmides ja Steven Pinker sekä antropologit Donald Symons and John Tooby (on hyvä huo- mata, että heistä kukaan ei ole biologi). Evoluutiopsykologian nostikin laajemmin tunnetuksi juuri tämän koulukunnan eräänlainen ohjelmanjulistus,kirjoituskokoelma The Adapted Mind: Evolutionary Psychology and the Generation of Culture (Barkow, Cosmides & Tooby, 1992; ks. myös esim. Buss, 1995a, 1999; Pinker, 1997). Keskitynkin seuraavassa erityisesti tämän koulukunnan paradigmaan ja tarkoitan lähinnä sitä, kun puhun evoluutiopsykologiasta. "

HM: Ihan oikea valinta, kerrankin...

PR: " Evoluutiopsykologia katsoo, että sosiobiologian yritys selittää nykyaikaisen ihmisen käyttäytymistä evolutiivisen sopeutumisen suorana tuloksena on virhe. "

HM: "Evolutiivinen" tarkoittaa KEHITYSKELPOISTA, ranskan évolutif.

"Darwinistiseen evoluutioon liittyvä" on suomeksi EVOLUTIONAARINEN, engl. evolutionary.

"Evolultiivinen" on nykyään semioottinen "sikanalli", joka kertoo, että kirjoittaja on antipavlovisti, kuten Raatikainenkin.



PR: " Nykyihmisen ympäristö on varmasti niin erilainen kuin se,jossa ihmiset kehit- tyivät, että nykyih-misten käyttäytyminen (joka kuuluu ilmiasun piiriin) tuskin muis- tuttaa käyttäytymistä, joka oli tärkeää evoluutiossa. Samasta ongelmasta olivat huomauttaneet jo aiemmin sosiobiologian kriitikot (vrt. esim. Kitcher 1985). "

HM: Ihmisen sosiaalinen käyttäytyminen ja sen perusta ja työkalu KIELI EIVÄT OLE "BIOLOGISTA ILMIASUA", fenotyyppiä: ne eivät ole BILOGISIA OLLENKAAN ohjaavalta mekanismiltaan.

Ihmiset voisivat käyttää vaikka UFOjen aivan muunalaisen biologian pohjalta kehit- tämää kieltä, jos sellainen olisi saatavilla, ja kuvailla sillä molemmille yhteisen ulkoisen objektiivisen todellisuuden ilmiöitä.

PR: "Evoluutiopsykologia on kuitenkin lisännyt tähän kritiikkiin positiivisen tutki- musohjelman. Tutkimuksen ja evoluutioselittämisen varsinaisena kohteena ovatkin nyt havaittavan käyttäytymisen taustalla olevat mielen kognitiiviset mekanismit, ”darwinilaiset algoritmit”,pikemmin kuin itse havaittava käyttäytyminen,kuten sosio- biologiassa. Ajatuksena on,että vaikka inhimillisessä käyttäytymisessä kieltämättä on suurta vaihtelua, tätä moninaisuutta ei pidä liioitella,vaan että erilaisenkin käyt- täytymisen pohjalla voi olla sama piilevä psykologinen mekanismi, joka tuottaa eri ympäristöissä erilaista käytöstä. Esimerkiksi, pohjimmiltaan sama perustava parin-valintaa ohjaava psykologinen mekanismi voisi tuottaa yhdenlaista käyttäytymistä suurkaupungin sinkkubaarissa ja aivan toisenlaista maaseudun pienessä ankaras- sa uskonnollisessa yhteisössä. "

HM: Ihan tasan samaa pakaa, kunhan vain katsotaan perusparisuhteen olevan geenistä... Oletusarvo on ehdottomasti, että se EI ole. Todistusvelvollisuus on niillä, jotka väittävät sen olevan.

Noissa molemmissa eri ympäritöissä sitä paitsi eri yksilöillä on edelleen jyrkästi toistaan poikkeavia taktiikoitaja lähestymistapoja, kuinka saisi enemmän ja mieleisempiä kumppaneita, mutta etua seksillä, jne....

PR: " Evoluutiopsykologia esittää,että ihmislajille yhteiset tai universaalit psykolo- giset mekanismit ovat – aivan kuten anatomisetkin piirteemme – luonnonvalinnassa tapahtuneen sopeutumisen tulosta. "

HM: Susilapsella ei ole sosiaalisen ihmisyhksilön normmaleja psykologisia mekanismeja, vaan muunlaisia.

Ne EIVÄT siten ole "universaaleja"! Toki ihmisellä on sosiaalisten lisäksi myös suht puhtaasti biologisia mekanimeja.

PR: " Sen mukaan tällainen sopeutuminen on kuitenkin aikaa vaativa asia, eivätkä nämä syntyneet psykologiset mekanismit ole kehittyneet nykyaikaisen elämän tarpeisiin, vaan ne ovat kehittyneet rat- kaisemaan metsästäjä-keräilijä-esi-isiemme pleistoseenikaudella noin 1 800 000 – 10 000 vuotta sitten (siis ennen kulttuurin kehittymistä) kohtaamia sopeutumisongelmia. "

HM: Tässä esiintyy nyt "kulttuuri" aivan kummallisessa merkityksessä! Ettäkö "metsästäjä-keräilijöillä ei olisi ollenakkan ollut kulttuurija"?!!!

Opittuja kulttuureita on eläimilläin, mm. simpansseilla, ja koiraeläimilläkin on aivan erilaisia laumavaihtoehtoja: susikin voi elää pariskuntina ja kettukin voi elää lau- moissa, jos olosuhteet siihen pakottavat. Näitä ei kuitenkaan vältämättä pidä nimit- tää kulttuureiksi. Sen sijaan ihminen on ollut SOSIAALINEN OLIO ainakin puhu- maan oppimisestaan alkaen! (Tosin neandertalilaisen sisäkorva ei välttämättä ole kelvannut nykyaikaisen äännekilen tarpeisiin.Mutta sillä on voinut ollasuurempi paino elekiellellä.)

PR:" Siitä,että psykologinen piirre on edistänyt kelpoisuutta syntymisympäristös- sään (ts.on sopeutuma), ei seuraa, että se olisi mitenkään sopiva nykyiseen elin- ympäristöön. Päinvastoin, evoluutiopsykologit korostavat,että usein tällaiset piirteet nimenomaan eivät lisää kelpoisuutta nyt. Olemme siis evoluutiopsykologian mu- kaan ikään kuin luolaihmisiä, jotka on heitetty modernin suurkaupungin elämän pyörteisiin. Tästä voi seurata meille monenlaisia ongelmia. "

HM: perushypoteesi on, että LUOLAHOMMAT OVAT OLLEET TASAN YHTÄ OPITTUJA AUIN NYKYISET SUURKAUPUNKIHOMMATKIN.

 

PR: " MIELI TYHJÄNÄ TAULUNA VS. MODUULEIHIN JAKAUTUNUT MIELI

Evoluutiopsykologia määrittelee itsensä suhteessa näkemykseen, jonka se esittää olleen (ehkä hieman kyseenalaisin perustein, tai ainakin asioita yksinkertaistaen) aiemmin hallitseva ihmistieteen paradigma ja jota se kutsuu yhteiskuntatieteiden standardimalliksi (engl. Standard Social Science Model, SSSM) - ja jonka se tie- tysti väittää kumoavansa.Standardimallin mukaan ihmismieli on ”tyhjä taulu”, kun- nes kokemus ja kulttuuri piirtävät siihen jälkensä. Nykyaikaisemmin käsittein il- maistuna, standardimallin mukaan ihmismieli on tavallaan monikäyttöinen yleis- kone, jolla ei ole mitään erikoistuneita osastoja; samat mielen yleiset mekanismit määräävät, kuinka opimme kielen, kuinka valitsemme puolison,kuinka opimme tun- nistamaan tunteiden ilmaisut, kuinka suhtaudumme insestiin, jne. Järkeilyä, oppi- mista ja muistia määräävät mekanismit toimivat yhtenäisesti,riippumatta sisällöistä tai aihepiiristä. Näissä mekanismeissa ei ole mitään sisäänrakennettua tai synnyn-näistä sisältöä tai informaatiota, eivätkä nämä mekanismit ole erikoistuneet toimi- maan toisenlaisten sisältöjen kanssa paremmin kuin toisten.

Evoluutiopsykologia nojautuu omassa mielen teoriassaan kognitiotieteen klassi- seen laskennalliseen malliin, jossa ihmismieltä tarkastellaan informaation pro- sessointijärjestelmänä, eräänlaisena ”tietoko- neena” tai neuraaliseen koneistoon implementoituna ohjelmistona. Kyseenalaistaessaan yhteiskuntatieteen standardi-mallin evoluutiopsykologia olettaa lisäksi,että ihmismielen täytyy olla järjestäytynyt erityisiksi moduuleiksi, erilaisiin tehtäviin erikoistuneiksi ”laitteistoiksi” tai ”aliohjel-miksi” – eräänlaisiksi ”mielen elimiksi”. Yksi tällainen moduuli on omistautunut rat- kaisemaan jonkin rajoitetun joukon ongelmia rajoitetulla alueella, ja toimii kunnolla vain tämän aihepiirin alueella. Kunkin moduulin aktivoi erikoisalaan kuuluvan ongel- man mentaalinen representaatio. Moduulit ovat myös informaation suhteen ”koteloi-tuneita”; ne eivät käytä muualle kognitiiviseen järjestelmään tallentunutta informaa-tiota. Käsitys mielen moduuleista kehittyi kognitiotieteessä 1980-luvun alussa, ja sen teki tunnetuksi erityisesti kognitiotieteen keskeinen teoreetikko Jerry Fodor teoksessaan The Modularity of Mind (1983).

Kognitiotieteessä empiiristä tukea ihmismielen jonkinasteisesta modulaarisuudesta on katsottu löytyvän lähinnä kahdelta alueelta:näköhavainnosta ja kielenoppimises- ta. Niinpä esimerkiksi Fodorin mukaan on hyviä perusteita uskoa,että näille kahdel- la tehtäväalueelle on mielessä oma erikoistunut moduulinsa, mutta että muutoin, suurimmalta osin, mieli on erikoistumaton yleiskone. Mieli on hänen mukaansa siis vain hyvin pieneltä osin modulaarinen. "

HM: " Ainakan kielenoppimisesta sellaista ei missään tapauksessa löydy.  Noam Chomskyn piereskely tuosta aiheesta, jossa hän ottaa "toiselta puolen" "kumotta-vakseen" vain Burrhus Frederick Skinnerin verbaalisten reaktioiden teorian, Vygots- kin teorian sijasta, on puhdasta härskiä huijausta!

Ihan samoin on epäilemättä näköhavaintojen suhteen.

PR: " Evoluutiopsykologit sitä vastoin menevät paljon pidemmälle: he olettavat, että ihmismieli on kokonaan tai ainakin suurimmaksi osaksi modulaarinen - että mieles- sä on satoja tai jopa tuhansia moduuleja. Nämä oletetut moduulit ovat heidän mu- kaansa kaikille ihmisille yhteisiä (universaaleja) ja synnynnäisiä; ne pitävät sisäl- lään myös runsaasti aihealueeseensa liittyvää myötäsyntyistä informaatiota. Tätä evoluutiopsykologian keskeistä väitettä kutsutaan usein ”massiivisen modulaarisuu- den teesiksi” (tai joskus myös mielen ”Sveitsin armeijan linkkuveitsi -malliksi”).

Moduulien oletetaan olevan evoluution kehittämiä - luonnonvalinnan muovaamia so- peutumia joihinkin selviytymiseen ja lisääntymiseen liittyviin sopeutumisongelmiin, joita metsästäjä-keräilijä-esi-isämme kohtasivat pleistoseenikaudella Afrikan savan-neilla. Luonnonvalinta on muotoillut nämä moduulit omiin erikoistuneisiin informaa- tionprosessointitehtäviinsä. Kehittyneet moduulit oletetaan löydettävän tutkimuk- sessa ”adaptiivisen ajattelun” avulla: ensiksi on selvitettävä, mitä ovat ne keskeiset sopeutumisongelmat, joita esiisämme kohtaisivat omassa ympäristössään; sen jälkeen postuloidaan moduuleita, jotka voisivat olla kehittyneet ratkaisemaan niitä; ja lopuksi erityistä moduulihypoteesia testataan empiirisesti. Evoluutiopsykologien adaptiivisen lähestymistavan näkökulmasta modulaarisuusoletus onkin ymmärret- tävä. Piirteen selittäminen sopeutumana nimittäin edellyttää, että piirre voi vaihdella muista piirteistä riippumatta. "

HM: Jos ja kun kielikyky ja kasvojentunniustus eivät edellytä synnynnäisiä moduleja, niitä ei ole missään muualllakaa.

Ihmisellä on kyllä EDOTTOMIA REFLEKSEJÄ, mutta ne eivät ole tajuntaa (vaan tajunnan kohteita) ja ns. suoria, ei-kiellisiä ehdollisia refeleksejä (polkupyörän pitäminen ajaessa pystyssä).

 

PR: " SOSIAALINEN VUOROVAIKUTUS JA HUIJAUKSENTUNNISTUSMODUULI

Evoluutiopsykologia on tuottanut yleisten teoreettisten teesiensä lisäksi suuren joukon eri aihepiirejä koskevaa empiirisiä tutkimuksia,joiden tavoitteena on paitsi antaa tukea yleiselle teorialle, myös kertoa tarkemmin mielen rakenteesta ja siitä, miten yksittäiset moduulit toimivat. Tarkastelen seuraavaksi lyhyesti kahta nähtä- västi tunnetuinta tällaista tutkimusta. Evoluutiopsykologian eräänlainen paraatita- paus on Cosmideksen postuloima sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvä nk. hui- jauksentunnistusmoduuli (Cosmides 1989, Cosmides & Tooby 1992). Sitä on usein pidetty evoluutiopsykologian empiirisesti kaikkein vahvimmin todennettuna tapauk- sena, sekä myös vahvimpana empiirisenä tukena evoluutiopsykologian yleiselle teorialle. Koko evoluutiopsykologiabuumi sai monella tapaa alkunsa siitä. "

HM: Sellaisen "moduulin" PITÄISI HETI KILAHTAA "EVOLUUTIOPSYKOLOGIAN" KOHDALLA!

 

PR: " Tutkimus perustuu psykologiassa ennestään tunnettuun Wasonin testiin (Wason 1966). Siinä koehenkilöiden on valittuja kortteja kääntämällä selvitettävä, päteekö muotoa ”Jos A, niin B” oleva ehtolause tietyissä korteissa, joiden toinen puoli kertoo, päteekö ehtolauseen etujäsen A vai ei, ja toinen puoli, päteekö takajä- sen B vai ei. (A ja B voidaan korvata joillakin sopivilla väitelauseilla, vaikkapa ”Hel- singissä sataa” ja ”Tokion pörssi on laskussa”). Tutkimuksessa on käynyt ilmi, että monet koehenkilöt kääntävät kortit,joiden näkyvällä puolella lukee ei-A tai B, vaikka niillä ei tosi asiassa ole tehtävän ratkaisulle mitään merkitystä. Toisaalta monet koehenkilöt eivät ymmärrä kääntää korttia, jonka esillä olevalla puolella lukee ei-B, vaikka juuri se on ratkaiseva kokonaisen ehtolauseen ”Jos A, niin B” pätevyyden ratkaisemiseksi. Ihmiset osoittautuivat siis varsin huonoiksi tällaisten päättelytehtä- vien ratkaise-misessa. (Wason 1966.)

HM: Eli on todistettu, että tuollainen päättely EI OLE KEENISTÄ!



PR: " Evoluutiopsykologit Cosmides ja Tooby ovat tutkineet tämän klassisen Wa- son-kokeen muunnelmia, joissa abstraktia ehtolausetta koskeva päättelytehtävä on korvattu konkreettisella, sosiaaliseen elämään liittyvällä säännöllä, esimerkiksi ”Jos otat hyödyn,niin sinun on myös maksettava kulut”. On käynyt ilmi, että koehenkilöt suoriutuvat tehtävästä huomattavasti paremmin tällaisissa tapauksissa, vaikka tehtävä näyttäisi olevan loogiselta muodoltaan sama. "

HM: Normaalilla järjenjuoksulla varustetulle tämä kertoo, että MUODOLLISEN LOGIIKAN PERIAATTEET OVAT KITÄYTYNEET ULKOISISTA KÄYTÄNNÖISTÄ!

Näin ajattekin mm. Lenin: "Inhimillisen käytännön on täytynyt saattaa tajunta miljardi kertaa toistamaan jotakin loogista kuviota, jotta siitä tulisi aksiooma."

Asia ei ole aivan näin yksinkertainn, vaan logikat ovat meemejä, jotka ovat hioutu- neet "omaa elämäänsä eläen" kielessä, sen kehityksessä, ja sittemmin tieteessä tietoisesti kehiteltyinä.



PR: " Tuloksen on päätelty osoittavan, ettei mieli käytä tällaisessa tilanteessa mi- tään yleistä loogisen päättelyn periaatteita, vaan että on olemassa erityinen syn- nynnäinen psykologinen mekanismi, mo- duuli, joka on erikoistunut huijauksen tai ”vapaa-matkustamisen” tunnistamiseen sosiaalisessa vuoro-vaikutuksessa. Siitä, mitä nämä tutkimukset todellisuudessa osoittavat, vallitsee kuitenkin suuri erimie-lisyys. Oikeauskoisten evoluutiopsykologien ulkopuolella harvat ovat vakuuttuneita, että ne todella osoittaisivat synnynnäisen huijauksentunnistusmoduulin olemassa- olon. Syitä epäuskoisuudelle on monia (ks. esim. Over 2003a, Kitcher 2003, Buller 2005a, b; Sperber & Girotto 2003). "


HM: On induktiolooginen virhe lähteä selittämään monimutkaista sosiaalista ilmiötä "sisäsyntyisellä kaavalla", joka EI PÄDE YKSINKERTAISESSA PERUSTAPAUK-SESSA.

 

PR: " Ajatus,että aihepiiri on ratkaiseva henkilön suoriutumiselle testissä, perustuu oletukselle, että tehtävien looginen muoto on sama.Kuitenkin perinteisissä Wason- testeissä käytettyjen indikatiivisten ehtolauseiden (esim. ”Jos sataa,niin kastuu”) ja evoluutiopsykologien käyttämien deonttisten, ts. velvollisuuteen ja pitämiseen liitty- vien, ehtolauseiden (esim. ”Jos haluaa tuotteen,niin se pitää maksaa”) välillä on tär- keitä loogisia eroja.Lisäksi perinteisissä Wason-testeissä käytetään paitsi abstrak- teja, myös mielivaltaisia suhteita A:n ja B:n välillä; kun sen sijaan käytetään väite-lauseita, joiden välillä on jokin käytännöllinen suhde, koehenkilöt suoriutuvat tehtä- västä heti paljon paremmin – vaikkeivät ne liittyisikään mitenkään sosiaaliseen vuorovaikutukseen yms. (ks. Fodor 2000, Over 2003a, Buller 2005b).

Evoluutiopsykologit jättävät myös huomioimatta yksinkertaisen vaihtoehtoisen seli- tyksen havainnoilleen:sen mukaan meillä on yleiskäyttöinen looginen päättelykyky, mutta looginen päättelymme toimii parhaiten sellaisten ongelmatyyppien kohdalla, jotka ovat meille tutuimpia (ks. Kitcher 2003). "


HM: PRuuttakainen väittää tässä suomennettuna, että "meillä on geneettinen, evo- lutionaarinen päättelykyky (= muodollinen logiikka, tai useita), mutta se pelaa vain ongelmissa, joista on kokemusta"!

JA TÄMÄ MUKA VIELÄ OLISI "YKSINKERTAISIN SELITYS"!

TÄMÄ ON USKOMATTOMAN TYHMÄ AIVOPIERU: sellainen "muodollinen logiik- ka" YHDISTÄISI GENEETTISEN JA KUSSAKIN TEHTÄVÄSSÄ ERIKSEEN KAN- TAPÄÄOPITUN (joita kumpaakaan muo- dollinen logikka EI OLE!) HUONOT PUO- LET! Geneettisenä se TOISTUISI AINA KAVAMAISENA ("vais-tona") ja OLI KUI- TENKIN AINA OPITTAVA UUDESTAAN, mikä muuten sotii jo ehdollistumislakeja- kin vastaan, sillä se opittaisiin tuollaiseta toituvuudesta "itsenäisenä oliona".

YKSINKERTAISIN (ja toisi!) MALLI on, että MUODOLLISESSSA LOGIIKASSA EI OLE MITÄÄN GENEETTISTÄ! SELLAISESTA OLISI AINOASTAAN JA VAIN PELKKÄÄ HARMIA!

(Tonen, huomattavasti vaikeampi kysymys on, SISÄLTYYKÖ MUODOLLINEN LOGIIKKA OLEVAISEEN (MATERIAAN) RAKNNE-ELEMNTTINÄ. Eli onko luonto (ja yhteiskunta) jatettvaissa sellaisiin alkeisele- mentteihin, MONDEIHIN, joissa kukin mahdollinen "alkeisominaisuus" JOKA TÄYDELLISESTI ON, TAI SITÄ EI OLE LAINKAAN. Tunnetuin filosofi, joka vastasi tähän, ettäjuu, oli leibniz.

Oikea vastaus on, että luontokaan ei rakenn tuoolaisille mondeille, ei modollinen logiikka ole "materian rakenne-elmentti.

MINKÄ MONAISUUS SE MUODOLLINEN LOGIIKKA SITTEN ON?

No KIELEN!


Pruuttakainen: " Evoluutiopsykologian (laajemmin ymmärrettynä) piiriin kuuluvat Sperber, Cara ja Gi- rotto ovat arvostelleet perusteellisesti Cosmideksen ja kump- paneiden johtopäätöksiä ja koko metodolo- giaa Wason-testien kohdalla. He ovat myös esittäneet aivan toiseen suuntaan osoittavia koetuloksia. (Ks. esim. Sperber, Cara & Girotto 1995, Sperber & Girotto 2003.)

PARINVALINTA, PETTÄMINEN JA MUSTASUKKAISUUS

Evoluutiopsykologian erityisistä tutkimuksista varmaankin kaikkien eniten huomiota ovat herättäneet parinvalintaan, ja mustasukkaisuuteen sekä sukupuolten välisiin eroihin näissä liittyvät väittämät, joita ovat esittäneet David Buss ja tämän seuraajat (Buss 1989, 1992, 1994, 1995b). Buss lähtee liikkeelle siitä,että miesten ja naisten asema lisääntymisessä on asymmetrinen: ensiksi, vain mies on epävarma siitä, onko lapsi todella hänen; toiseksi,naiset ovat lisääntymiskykyisiä lyhyemmän osan elämästään kuin miehet; ja kolmanneksi,naiset investoivat lisääntymiseen huomat- tavasti enemmän kuin miehet. Tämän on täytynyt Bussin mukaan aiheuttaa sopeu-tumisongelmia, jotka lisäksi ovat erilaisia miehille ja naisille:Miehen täytyy yhtäältä lisätä vanhemmuuden todennäköisyyttä ja toisaalta tunnistaa naisen arvo lisäänty-misessä (mikä on suurimmillaan teini-iässä,kun naisella on koko hedelmällisyys-ikänsä vielä edessään). Naisten täytyy löytää miehiä, jotka pystyvät takaaman heille tarvittavat resurssit (ravinto jne.) sekä suojelemaan heitä pedoilta ja ihmisten aggressioilta. Luonnonvalinta siis suosii - näin Buss päättelee - psykologisia meka- nismeja,jotka tekevät miehistä taipuvaisia seksuaalieen mustasukkaisuuteen, parit- telemaan mahdollisimman monen naisen kanssa aina tilaisuuden tullen ja tunte- maan vetoa naisiin,joiden tunnusmerkit viittaavat ideaaliseen lisääntymisikään: täy- teläiset huulet, kirkkaat silmät,kiiltävät hiukset yms.Buss on pyrkinyt kyselytutki- musten avulla keräämään empiiristä tukea sille, että meillä todella on tällaisia psy- kologisia mekanismeja. Niissä kysyttiin mm., missä iässä henkilö haluaisi mennä naimisiin ja mikä olisi hänestä sopiva ikäero hänen itsensä ja puolison välillä. Lisäksi koehenkilöitä pyydettiin arvottamaan annetulla asteikolla (0-3) joukosta annettuja omi- naisuuksia (esim. ansaitsemiskyky, nuoruus), kuinka tärkeänä he pitäisivät niitä puolisoa valitessaan.

Bussin ilmoituksen mukaan tutkimukset osoittivat,että naiset asettivat ”hyvät talou- delliset näkymät” korkeammalle kuin miehet. He pitivät myös usein kunnianhimoi-suutta ja tuotteliaisuutta tärkeämpänä kuin miehet. Miehet puolestaan pitivät ul- koista viehättävyyttä tärkeämpänä kuin naiset. Tulosten luotetta-vuutta voidaan kui- tenkin aina epäillä. Esimerkiksi tutkittavien odotukset siitä, mitä heidän odotetaan vastaavan, voivat helposti vääristää tämäntyyppisen kyselyn tuloksia. Vastaukset eivät välttämättä kerro vastaajien todellisista preferensseistä. Myös aineiston tulkin- taan liittyy ongelmia:Buss näyttäisi lukevan sitä kovin valikoivasti ja tarkoitushakui-sesti. Itse asetelmakin on kyseenalainen. Puolison valinta ja seksuaalinen viehät-tävyys ovat aivan eri asioita. Puolison valinta pitää yleensä sisällään paljon enem- män kuin vain seksikumppanin valinnan. Se vaikuttaa useimmissa kulttuureissa (erityisesti naisilla) henkilön tulevaan elämään lukuisin eri tavoin. Jos naisen asema yhteiskunnassa riippuu olennaisesti hänen miehensä taloudellisesta asemasta, parinvalintaan vaikuttavat varmasti monenlaiset ei-seksuaaliset tarkastelut. Koko tarina on myös tarkemmin katsottuna varsin epäuskottava evolutiivisesta näkökul- masta. Oletuksena on,että mies,joka onnistuu olemaan satunnaisessa sukupuoli-yhteydessä useiden naisten kanssa, saa aikaan suuren määrän raskauksia. Kui- tenkin, raskauden todennäköisyys yhtä yhdyntää koh- den on vain noin 1-2%. Jos siis seksuaalisesti aktiivinen kuviteltu esi-isämme,siis mies,onnistuu harrastamaan kertaluontoisesti seksiä, sanokaamme, sadan eri naisen kanssa, hän saa ehkä kaksi lasta. Hänen panoksensa evoluutiolle riippuu kuitenkin myös siitä, säilyvätkö hänen jälkeläisensä hengissä (kenen tuella, kun ei hänen?). Ja vaikka aktiivinen uroksemme sitä haluaisikin,parittelemaan pääseminen olisi käytännössä varsin vaikeaa,jos kerran naiset eivät ole erityisen halukkaita irtosuhteisiin ja monia heistä vahtivat mustasukkaiset miehet,kuten Buss myös esittää. Kuvittelemamme muinai- nen naistenmies ei siis välttämättä olisi mitenkään kelpoisempi kuin parilleen us- kollinen mies. (Kitcher & Vickers, 2002.) Buss kumppaneineen on myös tutkinut erityisesti mustasukkaisuutta ja sukupuolten välisiä eroja siinä (Buss et al. 1992, 1996, 1999). Hän esittää, että mustasukkaisuus on kehittynyt evoluutiossa emo- tionaalisena hälytyskellona, joka viestittää kumppanin mahdollisesta uskottomuu- desta ja lisääntymiseen tehtyjen sijoitusten menetyksen uhasta. Uskottomuus kui- tenkin tuottaa Bussin mukaan erilaisia ongelmia eri sukupuolille: Miehille naisen seksuaalinen uskottomuus aiheuttaa mahdollisen kelpoisuushaitan, jos hän panos- taakin resurssejaan toisen miehen jälkeläisten elättämiseen. Naiselle miehen emo- tionaalinen uskottomuus aiheuttaa kelpoisuuden heikkenemisen uhan resurssien ja ylläpidon menettämisen uhan kautta. Niinpä Buss olettaa, että evoluutio on kehittä- nyt erilaisen mustasukkaisen mielen eri sukupuolille: miehen mieli on kehittynyt reagoimaan ensisijaisesti merkkeihin seksuaalisesta uskottomuudesta, kun taas naisen mieli on kehittynyt reagoimaan erityisesti merkkeihin emotionaalisesta us- kottomuudesta.Myös mustasukkaisuuden evoluutiopsykologista teoriaa on pyritty tukemaan em- piiristen kyselytutkimusten avulla. Niiden tuloksina onkin saatu, että useammat miehet kuin naiset il- moittavat ajatuksen kumppanin seksuaalisesta uskottomuudesta riipaisevammaksi kuin ajatuksen tämän emotionaalisesta uskottomuudesta.Mutta jälleen on epäselvää,mitä tämäkään todella osoittaa.

Bussin teoreettisen rakennelman tukemiseksi pitäisi osoittaa, että miehet välittävät enemmän seksuaa-lisesta uskottomuudesta kuin he välittävät emotionaalisesta uskottomuudesta - ei vain, että he välittä- vät enemmän seksuaalisesta uskotto-muudesta kuin naiset.Tätä kyselyaineistot eivät kuitenkaan osoita."

 

HM: Vaikka kaikki Bussin "rationaaliset mallit" voitaiiin kyselyin ja todellisen käyt- täytymisen tukimuksin osittamaan käyttäytymismalleina tosiksi (mitä ne eivät ole, mutta JOS OLISIVT!), NIIN SEKÄÄN EI TODISTAISI NIITÄ GENEETTISIKSI.

Ne voisivat aina olla myös klutturirista kuten "tavallisesta maalaisjärjestä".

 

Pruuttakainen: " Muut tutkimukset ovat toisaalta osoittaneet, että vaikka miehet re- agoivat fysiologisesti voimakkaammin kuvitelmaan kumppanin seksuaalisesta us- kottomuudesta kuin tämän emotionaalisesta uskottomuudesta,kun heitä on pyy- detty kuvittelemaan itsensä harrastamassa seksiä oman kumppaninsa kanssa, he reagoivat fysiologisesti yhtä voimakkaasti kuin ajatukseen kumppanin seksuaali- sesta uskottomuudesta. Miehet siis ilmeisesti reagoivat voimakkaammin ylipäänsä seksiin liittyviin kuvitteellisiin tapahtumiin kuin emotionaalisiin kuvitelmien sisältöi- hin. Monet tutkimukset toisaalta osoittavat,että naisten seksuaalinen uskottomuus kytkeytyy usein vakituiseen parisuhteeseen liittyvään tyytymättömyyteen, kun taas miehillä mitään selkeää vastaavuutta ei ole. Naisten seksuaalinen uskottomuus on siten merkki suuremmasta uhasta koko suhteelle kuin miesten seksuaalinen us- kottomuus, ja vastaavasti useammat miehet kuin naiset kokevat sen riipaisevana. Bussin esittämien piirteiden universaalisuus on myös ky- seenalainen. Suurin osa kyselyistä on tehty Yhdysvalloissa. Toisaalta esimerkiksi hollantilaisten ja saksa- laisten miesten osalta tulokset eivät olleet lainkaan niin selviä. Suhtautuminen uskottomuuteen voikin olla paljon kulttuurisidonnaisempaa kuin Buss olettaa. (Buller 2005b.)

KARKEUSTASON ONGELMA

Suurista lupauksistaan huolimatta evoluutiopsykologian paradigmaan liittyy koko joukko vakavia yleisempiä ongelmia. Seuraavassa tarkastellaan niistä vain joitakin. Keskeinen ajatus evoluutiopsykologiassa on, että kutakin esi-isiemme sopeutumis-ongelmaa vastaa täsmälleen yksi mielemme moduuli. Ongelmaksi kuitenkin muo- dostuu se, kuinka yksilöidä sopeutumisongelmat niin, että niiden voidaan uskotta- vasti väittää pilkkoneen mielen moduuleihin: Mikä on ongelmien oikea ”karkeusta- so”? Onko esim. parinvalinta yksi sopeutumisongelma, vai koostuuko se monista osaongelmista? Tällaisia voisivat olla esimerkiksi: Milloin voin olla uskoton vakitui- selle kumppanilleni? Milloin minun pitäisi hylätä vanha kumppanini? Milloin minun pitäisi auttaa sukulaisiani löytämään pari? Milloin ja kuinka minun tulisi rangaista uskottomuudesta? - Ovatko nämä siis kaikki yhden ja saman parinvalintaongelman eri puolia vai erillisiä sopeutumisongelmia? Tai – ottaaksemme toisen esimerkin – tarkastellaan evoluutiopsyko- logien myös usein käyttämää tapausta, petoeläinten esi-isillemme aiheuttamaa vaaraa. Se on esitetty yhtenä ympäristöön sopeutumi- sen ongelmana, johon on sitten vastauksena kehittynyt erityinen tunnemoduuli. Ongelmaa voitaisiin kuitenkin tarkastella karkeajakoisemminkin, yleensä mihin ta- hansa vaaraan reagoimisena, tai myös hienojakoisemmin, esim. erikseen käärmei- siin reagoimisena ja suuriin kissaeläimiin reagoimisena. Ei näytä olevan mitään pe- rusteltua syytä valita juuri tiettyä karkeustasoa, eikä näin ollen perustetta väittää, että täsmälleen yksi moduuli, tai vaihtoehtoisesti useampia, kehittyi ratkaisemaan tämän ongelman (ongelmat).Edellä sanottu kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi koko ajatuksen, että sopeutumisongelmat, joihin sopeutumat ovat ratkaisuja, selittävät sopeutumat. Jos (mutta vain jos) on olemassa yksi kognitiivinen mekanismi, joka ohjaa organismin käyttäytymistä parittelukumppanin valinnassa, niin parinvalinta on yksi ongelma-alue, ja kaikki mainitut ongelmat ovat saman ongelman eri puolia. Yhden ongelman olemassaolo ei selitä moduulia,vaan oletettu moduuli selittää, miksi parinvalintaa pidetään yhtenä ongelmana. "

HM: Minun tyhmähköstä vanhenevata päästäni ajateltuna nimenomaan se PARI olisi se moduuli.

Sen kanssa vaan käy kuten muodollisen logiikankin kokeissa: nämä osoittavat, että se EI OLE GEENISTÄ!

(Sitten on vielä Väestöliiton johtaja, evoluutiofeministi Anna Rotkirchin malli, jossa "parisuhde ei ole geenissä, mutta VIERAISSAKÄYMINEN (parisuhteesta, kuinkas muuten, koko käsitteessä ei muuten ole mirltä!) ON KEENISSÄ!!! Jokin tuossa tökkii... mikähän?)


Pruuttakainen: " Se, muodostavatko tietyt evolutiivisen sopeutumisen ympäristön piirteet yhden vai monta ongelmaa, riippuu aivan yhtä paljon mielen rakenteesta kuin toisin päin. Evoluutiopsykologian suuri lupaus on, että se tulee paljastamaan meille mielemme rakenteen, sen moduulit, josta emme ole tähän asti tienneet pal- joakaan. Moduulit on tarkoitus löytää tunnistamalla erityisiä sopeutumis-ongelmia, joihin luonnonvalinta on kehittänyt ne ratkaisuiksi lajimme evoluution aikana. Mutta mitä sitten ovat nämä esi-isiemme kohtaamat ”erityiset sopeutumisongelmat”,joihin vastauksena moduulit oletetusti kehittyivät? Olivatko esimerkiksi kysymykset siitä, koska voi itse olla uskoton ja koska pitäisi rangaista kumppania uskottomuudesta, erillisiä ongelmia, vai saman ongelman eri puolia? Vastaus tähän riippuu esi-isiem- me mielen rakenteesta ja siitä, prosessoiko heidän mielensä näitä asioita koske- vaa informaatiota erillisinä, vai saman ongelman eri puolina. Niinpä, jotta voitaisiin yksilöidä oikein sopeutumisongelmat,jotka ovat luoneet meidän mielemme raken- teen ja sen moduulit,olisi tunnettava varhaisten esi-isiemme mielen rakenne. Siitä ei kuitenkaan varmasti tiedetä paljoakaan. Siksi emme voi koskaan luotettavasti tunnistaa sitä karkeustasoa, jolla sopeutumisongelmien kuvaus mahdollistaisi kog- nitiivisten ratkaisujen päättelemisen näistä ongelmista.(Sterelny&Griffiths1999.) "

HM: Se, miten ONGELMA, soaiaalisesti TIETO TIETÄMÄTTÖMYYDESTÄ hahmotetaan, riippuu KIELESTÄ!

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/110442?page=2#111314


 

Pruuttakainen: " ONKO MIELI MASSIIVISESTI MODULAARINEN

Evoluutiopsykologialle on olennaista sen oletus mielen massiivisesta modulaari- suudesta, siitä että ih- mismieli koostuu sadoista tai tuhansista moduuleista. Olet- tamus on kuitenkin erittäin kiistanalainen ja kovin puutteellisesti empiirisen näytön tukema. Se ei ole mikään evoluutioteorian välttämätön seuraus – päinvastoin, evo- luutioteorian näkökulmasta voi olla hyviä syitä epäillä sitä. Myös nykyinen tietämys aivojen kehityksestä sopii myös huonosti yhteen massiivisen modulaarisuuden olettamuksen kanssa (ks. Deacon 1997, Elman et al. 1996, Hardcastle & Buller 2000). Lisäksi on tarkemmin ajateltuna varsin epäselvää, millainen voisi olla tällais- ten moduulien geneettinen perusta (Kitcher & Vickers, 2002). "

HM: Pruuttakaisella ei ole harmaista haisua aivojen kehityksestä, vaikkakin tuo massivisen modulaari-suuden hypoteesi on niin tyhmä, ja edelyttää ehdottoman absoluuttista antipavlovismia, ettei sitä jauheta hölynpölytieteessäkään laajasti.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/tieteellinen-vallankumous-neurofysiologiassa

 

Pruuttakainen: " Modulaarisuuden käsitteen keskeinen puolestapuhuja Fodor on hänkin esittänyt ankaraa kritiikkiä evoluutiopsykologien teoretisointia ja massiivisen modulaarisuuden oletusta kohtaan (Fodor 2000; rt.Okasha 2003). Hän mm. esittää, että evoluutiopsykologit sekoittavat modulaarisuuden ja synnynnäisyyden. Evoluu- tiopsykologit lähtevät liikkeelle oletuksesta, että eläimellä on oltava rikas varanto synnynnäistä tietoa ympäristöstä voidakseen käyttäytyä sopeutuneesti siinä.Tästä he päättelevät, että luonnonvalinta suosii modulaarista mieltä suhteessa erikoistu-mattomaan yleiseen mieleen ja että mielemme täytyy näin olla massiivisesti modu- laarinen.Tämä päätelmä on kuitenkin pätevä vain jos ainoastaan modulaarinen mieli voisi sisältää synnynnäistä informaatiota. Fodor kuitenkin argumentoi vakuuttavasti, että tämä ei pidä paikkaansa: ei-modulaarinen mekanismi voi sisältää paljon syn- nynnäistä tietoa, ja toisaalta modulaarinen mekanismi voi sisältää vain vähän tai ei yhtään synnynnäistä tietoa. Vaikka oletus siitä, että yleiset sopeutumistarkastelut vaativat mieleltä runsaasti synnynnäistä tietoa,pitäisikin paikkansa, tästä ei seuraa mitään mielen modulaarisuutta koskien, kuten evoluutiopsykologit olettavat. Modu- laarisuusteesin taustalla on oletus, että ympäristö, jossa ihminen on kehittynyt ihmiseksi, on pysynyt todella pitkään vakaana ja muuttumattomana. Meillä ei ole kuitenkaan mitään hyviä perusteita uskoa näin. Luultavasti tuona pitkänä aikana ympäristössä on voinut ehtiä tapahtua monia suuriakin muutoksia. Tällöin luonnon-valinta kuitenkin todennäköisesti suosisi pikemminkin jous- tavaa, erikoistumatonta ja yleiskäyttöistä mielen ”arkkitehtuuria” kuin jäykkiä erikoistuneita moduuleita."

HM: Jokaisen ihmisen asema on enemmän tai vähemmän pysyvästi erilainen yhteiskunnassa, koska ihminen tunkee kaikkiin "ekologisiin lokeroihin" toisin kuin eläimet.

KIELI EI VOI "MENNÄ KEENIIN" yhteiskunnassa darwinilaisessa evoluutiossa, sillä JOKAINEN MUTAATIO KIELIYMPÄRISTÖÖN SOPEUDUTTAESSA OLISI MÄÄRITEMÄLLISESTI NEGATIIVINEN: vaikeuttaisi ymmätämistä ja ymmärretyksi tulemista "keenikieliympäristössä"!

Muunteleva replikaattori ja sopeuduttava ympäristö EIVÄT VOI OLL SAMOJA, JOS MEINATAAN ETTÄ GENEETTIELÄ ALGORITMILLA TPAHTUSI KEHITYSTÄ!


Pruuttakainen: " Sopeutumisajattelun näkökulmasta joustamattomalla modulaari-suudella on nimitäin varjopuolensa: vihamielisessä ympäristössä erikoistuneet modulaariset mekanismit ovat haavoittuvia ja alttiita hyväksikäytölle. "

HM: JEP! Ne ovat erittäin alttiita hyväksikäytölle EHDOLLISIN REFLEKEIN KÄYT- TÄYTYVIEN VIHOL-LISTEN (ja saliiden ja kilpailijoiden!) TAHOLTA, jotka oppivat toisten toistuvat, kaavamaiset reaktiot!


Pruuttakainen: " Jos mielemme on kehittynyt vihamielisessä maailmassa ”kilpava-rustelun” tuloksena (Dawkins & Krebs 1979), modulaarinen mieli voisi helposti tulla hyväksikäytetyksi. Tällaiset moduulit käyttäisivät vain murto-osaa sitä informaatios- ta, joka olisi kokonaisuudessaan tarjolla toimijalle. Jos esimerkiksi parinvalintaa ohjaisi moduuli, joka toimisi joutamattomasti vain ennalta määrättyjen vihjeiden pe- rustalta, se olisi suojaton jäljittelijöitä ja teeskentelijöitä vastaan. Varsinkin silloin kun evoluutio riippuu sosiaalisesta ympäristöstä,ympäristöllä ja sopeutumisongel- milla on taipumus muuttua ”kilpavarustelun” edetessä. Kun me kehitymme esim. huijauksentunnistuksessa,vapaamatkustajat kehittyvät yhä paremmiksi teeskente-lijöiksi.Ihmismielen kehitys muuttaa kehitysympäristöään,eikä vain sopeudu siihen.

Tässä tapauksessa ei ole olemassa mitään vakiona pysyvää ympäristöä ja sopeu- tumisongelmia, joihin luonnonvalinta hakisi ratkaisuja, kuten evoluutiopsykologit olettavat. Esi-isiemme kohtaamat ongelmat olivat jatkuvassa muutoksen tilassa. (Sterelny 2003.) Modulaarisuusoletukseen liittyy myös vakava ”kohdentamisongel- ma” (vrt. Brase 2003).Oletetaan näet argumentin vuoksi,että mieli todella olisi mas- siivisesti modulaarinen ja että kukin moduuli sisältää runsaasti tietoa siitä, kuinka sen alaan kuuluvat on- gelmat ratkaistaan. Tällaisten erikoistuneiden psykologisten mekanismien omaamisesta on kuitenkin hyötyä vain,jos ne tunnistavat omat ongel- makenttänsä, kun törmäävät sellaiseen. On esimerkiksi hyödyllistä omata sosiaa-listen liittoutumien muodostamiseen liittyvä moduuli vain, jos tämä moduuli alkaa toimia tilanteissa, joissa tarvitaan sosiaalisten liittoutumien muodostamista.Jos se sen sijaan alkaa toimia ja kuormittaa ihmisen mieltä, kun todellisuudessa tarvittai- siin vaarallisten petojen välttämismo- duulia, sosiaalisen moduulin omaamisesta ei olisi hyötyä pitkään.

Moduuli aktivoituu sen omaa ongelmakenttää koskevien mentaalisten representaatioiden pohjalta. "

HM: Hyvä huomio!

Ja mentaalinen representaatio on olemassa, (vuoro)vaikuttaa EHDOLLISTUMISMEKANISMISSA!

Aivokuorellisten ehdottomat refeleksit eivät yleenä aktivoidu suoraan luonnon sig- naalien mukaan, vaan nimeomaan niistä muodostettujen mentaalisten representaa-tioden mukaan! Täällä tavalla johtava rooli on ehdollisten refleksien systeemillä: erilliset ehdottomat refleksit palvelevat sitä. Ehdottomat refleksit ovat kuitenkin toiminnan, eivät tajunnan, "moduleja".



Pruuttakainen: " Mutta kysymys siitä, representoiko mieli tilanteen oikein vai ei, ei ole sen enempää sosiaalisiin suhteisiin kuin petojen välttelemiseenkään liittyvä ongelma. Yleisemmin, yksikään tällainen erikoistunut moduuli ei voi ratkaista sitä, tarvitaanko juuri sitä eikä jotain muuta moduulia juuri nyt. Ongelmaksi muodostuu se, kuinka massiivisesti modulaarinen mieli voisi ollenkaan reagoida asianmukai- sesti tilanteisiin, joihin se joutuu. Esimerkiksi sen ratkaiseminen, voisiko jotain minulle tarjottua asiaa - ruokakoria, pulloa, puhelinnumeroa tai palvelusta - käyttää tulevaisuudessa sosiaalisessa vaihtokaupassa,edellyttää minulta tietoa periaat-teessa rajoittamattomasta määrästä sosiaalisia vuorovaikutustilanteita. Ratkaistak- seni, minkä arvoinen tuo asia on toisille, joiden kanssa käyn vaihtokauppaa, minun on nojattava rajoittamattomaan määrään tietoa muiden toiveista, tarpeista ja motii-veista ja muiden mahdollisista käytöistä sille. Sosiaalisen vaihtokaupan välineen arvon arviointi edellyttää erikoistumatonta, yleistä mielen käyttöä.

Mutta jos ympäristön syötteiden ja moduulien syötteiden välille on joka tapaukses- sa oletettava yleinen tehtävään erikoistumaton mielen osa, joka voi ratkaista mieli-valtaisen monimutkaisia ongelmia koskien sitä, kuinka tilanne on representoitava, on epäselvää,

miksi erikoistuneita moduuleita tarvittaisiin lainkaan ratkaisemaan hyvin rajattuja ja yksinkertaisia ongelmia
,

jotka jäävät jäljelle, kun mielen yleinen, erikoistumaton osa on ratkaissut vaikeat ongelmat. "

HM: Erinomainen huomio!

Ihmisellä kuitenkin on (ainakin) ainakin opittuja ehdollisia sekä näitä alkeellisim- pia ehdottomia refleksejä. Ehdottomistakaan reflekseistä ei päästä millään eroon, vaikka haluttasiin, sillä ne mm. ohjaavat elimistön sisäisiä toimintoja, niitä tarvitaan ehdollisten refleksien ylösajamiseksi yksilönkehityksessä,ja edelleen ne ovat sitä, mitä keskiaivot "tekevät työkseen". Ehdottomat refleksit myös kehitty- vät,edistyvät tai taantuvat,kokemuksen myötä nekin, kuten mikä tahansa elin, mm. lihaksisto. Tässä ei kuitenkaan synny eikä kokemuksen tietä myöskään katoa ref- leksejä, joten ilmiötä ei nimitetä ehdollistumiseksi vaan habituaatioksi, jonka senkin mekanismi on pääosin Fiedsin mekanismi.

Itse asiassa tilanne on se, mitä Raatikainen sanookin: ihmisellä on "universaali" ehdollistumismekanismi ympäristön heijastamiseksi käyttäytymisessä ja tiedossa, ja sen lisäksi joukko erikoistehtäviin spesialisoituneita, toisiinsa käyttäytymisessä lähennä ehdollisten refleksien välityksellä kytkeytyviä ehdottomia refleksejä. Sys- teemiominaisuutensa ihmisten, ja pinoiden jn. ehdottomat refleksit saavat ehdolli-silta. Tästä johtuen nämä johtavat käyttäytymistä.

Raatikainen jättää sanomtta täerekän mahdollisuuden:

ENTÄ JOS EHDOTTOMAT REFLEKSIT EIVÄT OLE ADPTOITUMISIA YKSILÖN ULKOISEEN YMPÄRISTÖÖN IHMISLAJILLA, VAAN NEOVAT RUDIMENTTEJA ELI VESTIGIAALISIA, biologisessa evoluutiossa DEGENEROITUMALLA aivan tiettyihin tehtäviin (myös käyttätymisessä) spesialisotuneita elintoimintoja?

Tälläinen olisi jopa mahdollista, että vaikkapa makakilla VOISI TODELLA OLLA VAIKKA KÄDEN TARTTUMISTOIMINNOSSA RUDIMENTAARISIA NEUROTOIMIN- TOJA, joka perityvät siltä ajalta, kun kättä ohjasivat ehdottomat refleksit! Tuollaiset sekundaariset rudimentaariset reaktiot voivat vaikuttaa edelleen elimistöön, ja käynnistää vaikka ehdollistumismekanismiin kuuluvia sisäisiä "palkintoja" ja "rangaistuksia".

Tällä kannalla ollaan tässä tutkimuksessa kiellisen kommunikaatiotilanteen aivo- heijastumisista,"peilauksista" (jotka siis EIVÄT EDELLYTÄ ERIKOISNEUROONE- JA"!) jota maailman johtava ja paras neurofysiologi R. Douglas Fields (NIH, USA) suosittelee aiheesta.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2922522/

" The production/comprehension coupling observed here resembles the action/per-ception coupling observed within mirror neurons (35). Mirror neurons discharge both when a monkey performs a specific action and when it observes the same action performed by another (39).

Similarly, during the course of communication the production-based and compre-hension-based processes seem to be tightly coupled to each other.

Currently, however, direct proof of such a link remains elusive (="pakenva", ex-lusive, lat.,etr.?, mahdoton) for two main reasons.

First, "mirror neurons" have been recorded mainly in the ventral premotor area (F5) and the intraparietal area (PF/IPL) of the primate brain during observation and execution of rudimentary motor acts such as reaching or grabbing food.

The speaker-listener neural coupling observed here extends far beyond these two areas. Furthermore, although area F5 in the macaque has been suggested to overlap with Broca's area in humans, a detailed characterization of the links between basic motor acts and complex linguistic acts is still missing (see refs. 40 and 41).

Second, based on the fMRI activity recorded during production and comprehension of the same utterances, we cannot tell whether the speaker-listener coupling is generated by the activity of the same neural population that produces and encodes speech or by the activity of two intermixed but independent populations (42). (jolloin kyse ei sis lainkaan ole "peilisoluista" (varsinkaan eurroneista).

Nevertheless, our findings suggest that,on the systems level, the coupling between action-based and perception-based processes is extensive and widely used across many brain areas. "
 

http://www.tiede.fi/keskustelu/47907/ketju/refleksit_psykologiassa_maarittely_ja_tutkimushistoria

http://encyclopedia.thefreedictionary.com/Rudiment+%28biology%29

Vestigiality  (redirected from Rudiment (biology))

 
In humans the vermiform appendix is a vestigial structure; it has lost much of its ancestral function.

 

The concept of vestigiality applies to genetically determined structures or attri- butes that have apparently lost most or all of their ancestral function in a given species.Assessment of the vestigial status must generally rely on comparison with homologous features in related species. The emergence of vestigiality occurs by normal evolutionary processes, typically by loss of function of a feature that is no longer subject to positive selection pressures when it loses its value in a changing environment. More urgently the feature may be selected against when its function becomes definitely harmful. Typical examples of both types occur in the loss of flying capability in island-dwelling species.
... "

 

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/ajattelun-ja-muun-ehdollistumisen-biokemiallinen-mekanismi-aivoissa-on-selviamassa

17.” I have two remarks, and would be grateful if you could comment on them.

1. "Prefrontal cortex activation precedes the speaker's brain activations". Does that mean that the listener was able to predict (by activating its own symbolic represen-tations) the future of the story? Were aspects of the story anticipated by the listener?

2. Are your findings related to other studies on mirror activations (e.g. the mirror neurons in the Ventral Premotor of the Macaque) and possibly the Theory of Mind? Or they describe how speaking and listening can transform thought in similar ways? ”

21. jtdyler -- The authors do discuss mirror neurons in their article." The production/ comprehension coupling observed here resemble the action/perception coupling ob- served within mirror neurons. Mirror neurons discharge both when a monkey per- forms a specific action and when it observes the same action performed by another. Similarly, during the course of communication the production-based and comprehension-based processses seem to be tightly coupled to each other. "

Fields: Have a look at the Discussion section of their paper.

 

PRuuttakainen: " ASUUKO NYKYIHMISEN PÄÄSSÄ LUOLAIHMISEN MIELI?

Evoluutiopsykologia väittää, että psykologiset mekanismimme ovat sopeutumia pleistoseenikauden kivikautisen ympäristön asettamiin ongelmiin. Evoluutiopsyko- logit toteavat,että viimeiset 10 000 vuotta, kulttuurin kehittymisen aika, on alle 1% siitä ajasta, jonka esi-isämme viettivät kivikautisina metsästäjä-keräilijöinä. Tämä vuoksi on heidän mielestään epäuskottavaa,että uusia monimutkaisia mekanismeja olisi voinut kehittyä niin lyhyessä ajassa, vain noin 40 sukupolven kuluessa. Tällai- nen ajatuskulku on kuitenkin monella tapaa ongelmallinen. Ensiksikin, oikeasti kysymys ei ole siitä, olisiko kokonaan uusia monimutkaisia mekanismeja voinut kehittyä tyhjästä 10 000 vuoden aikana,vaan siitä,olisivatko vanhat mallit voineet merkittävästi muuttua tässä ajassa. Toiseksi, kehitykseen käytettävien aikamää- rien yksioikoinen vertailu ei ole edes mielekästä. Merkityksellistä ei ole se, että sukuperä viettää 1 % evoluutiohistoriastaan uudessa ympäristössä, vaan se, millai- sia muutoksia ympäristössä on tapahtunut tuona aikana. Koska nämä muutokset ovat kiistattomasti olleet erittäin merkittäviä, on täysin mahdollista ,että kulttuuri on vaikuttanut genotyypin evoluutioon. Evoluutio voi olla nopeaa jyrkästi muuttuneessa ympäristössä. Muuttumaton ympäristö suosii status quo:ta populaatiossa, muuttu- nut ympäristö ja sen mukana muuttuneet sopeutumisongelmat taas saavat luon- nonvalinnan aiheuttamaan valintapaineita sopeutua muuttuvaan ympäristöön.(Wil- son 1994) Se, onko 10 000 vuotta tai 40 sukupolvea tarpeeksi genotyypin evoluu-tiolle, riippuu edelleen täysin siitä,kuinka paljon geneettistä vaihtelua populaatiossa on ollut. Jos sitä on paljon, populaatio voi vastata hyvin nopeasti ympäristön muu- tokseen, ja genotyypin evoluutio voi olla nopeaa. Evoluutiopsykologit olettavatkin varsin kritiikittömästi, että ihmispopulaatio on ollut geneettisesti hyvin yhdenmukai- nen. Tämä on kuitenkin empiirinen kysymys, ja on olemassa hyviä perusteita epäi- lyyn. Lopuksi, vaikka merkittävää geneettistä evoluutiota ei olisikaan tapahtunut ih- mispopulaatiossa pleistoseenikauden jälkeen, tästä ei sinällään seuraa, että nyky- ihmisten psykologi- set mekanismit olisivat samat kuin pleistoseenikautisilla esi-isillämme.

Psykologiset mekanismit nimittäin ovat fenotyyppisiä (ts. ilmiasun) ominaisuuksia, ja sellaisissa voi tapahtua huomattavaa kehitystä, vaikkei geneettistä kehitystä tapahtuisikaan. "

HM: Taas tuo "fenotyyppinen"!

Ihmisen kielellisrakenteiset psykologiset mekanismit ovat  SOSIAALISIA EIVÄTKÄ BIOLOGISIA.

Fenotyyppi on pelkästään biologian käsite, ihan kuten "genotyyppikin".


Pruuttakainen: " Ilmiselvästi varsin merkittävät muutokset ihmisen ympäristössä pleistoseenikauden jälkeen ovat hyvin voineet aiheuttaa evoluutiota psykologisissa fenotyypeissä,vaikkei geneettistä evoluu- tiota olisikaan tapahtunut.Nimittäin koska sama genotyyppi voi tuottaa erilaisia fenotyyppejä eri ympäristöissä, meidän nyky- ihmisten genotyyppi saattaisi periaatteessa olla sama kuin pleistoseenikautisilla esi-isillämme, ja silti psykologiset fenotyyppimme voisivat olla varsin erilaiset kehi- tysympäristöjen erilaisuuden vuoksi. Vaikka genotyyppimme olisikin pleistoseeni-kautinen sopeutuma, psykologinen fenotyyppimme ei tässä tapauksessa olisi sitä. Evoluutiopsykologit toki myöntävät,että olemme monin tavoin erilaisia kuin muinai- set esi-isämme, mutta lisäävät, että nämä erot koskevat käyttäytymistapoja, joiden taustalla ovat kuitenkin samat yhteiset psykologiset mekanismit. Fenotyyppinen evoluutio kuitenkin koskee kaikkia fenotyyppisiä ominaisuuksia - paitsi käyttäyty-mistapoja, myös psykologisia mekanismeja. Muuttunut ympäristö voi vaikuttaa ai- van yhtä lailla yksilöissä kehittyviin psykologisiin mekanismeihin kuin niiden edel- leen tuottamiin käyttäytymistapoihin. (ks. Sterelny 1995.) Ei siis ole mitään hyviä perusteita väittää, että ihmisten psykologinen kehitys olisi pysähtynyt pleistosee-nikaudelle ja tuottanut tuolloin joukon psykologisia sopeutumia, jotka olisivat pysyneet vakioina siitä lähtien.

EMPIIRISEN TUEN HEIKKOUS JA TESTATTAVUUDEN ONGELMA

Biologisissa evoluutioteorian sovelluksissa käytetään usein vertailevaa menetel- mää, jossa ominaisuuksien jakautumista keskenään sukua olevien lajien keskuu- dessa käytetään sen päättelemisessä, milloin ja miten nuo piirteet ovat kehittyivät. Ihmiselle läheistä sukua olevat lajit ovat kuitenkin kuolleet sukupuuttoon. Jo tämä tekee psykologisia ja sosiaalisia ominaisuuksiamme koskevien evolutiivisten hypo- teesien testaamisesta – jollei aivan mahdotonta – hyvin vaikeaa. Toinen keskeinen lähestymistapa sopeutumahypoteesien testaamisessa on täsmällisten matemaat-tisten evolutiivisten mallien käyttö ja niiden huolellinen testaaminen kvantitatiivisen empiirisen aineiston avulla. Myös tämän menettelytavan mahdollisuudet ovat ihmis- tä koskevassa tutkimuksessa varsin rajalliset.Käytännössä on usein hyvin vaikeaa mitata täsmällisemmin käyttäytymisen vaikutusta ihmisen kelpoisuudelle – ja vielä paljon vaikeampaa oletettujen psykologisten mekanismien vaikutusta. Ja koska olennaista ei tässä ole niiden merkitys nykyiselle kelpoisuudelle, pitäisi olla mah- dollista täsmällisesti mitata niiden vaikutus kelpoi-suudelle muinaisessa ympäris- tössä,johon meillä ei kuitenkaan enää ole mitään pääsyä.Niinpä eläintutkimuksista tutut täsmälliset matemaattiset mallit ja vaihtoehtoisten hypoteesien tarkka empii- rinen testaaminen tapaavat loistamaan poissaolollaan evoluutiopsykologiassa. Evo- luutiopsykologian tarjoamat tarinat ihmisen psykologisten mekanismien kehityk- sestä voivat tuntua ensi näkemältä uskottavilta, mutta on melko helppoa esittää monia vaihtoehtoisia tarinoita, jotka sopisivat myös yhteen havaintojen kanssa.

Tässä evoluutiopsykologiaan liittyy vakava sen empiiristä testattavuutta ja koko tieteellistä statusta koskeva ongelma.

Tiedämme todellisuudessa yksinkertaisesti aivan liian vähän ihmisen kehityksen muinaisesta ympäristöstä, siihen sopeutumisen ongelmista ja tuon ympäristön muutoksista.Tieteessä on toki yleistä postuloida havaittavien ilmiöiden taustalle ha- vaitsemattomia asioita (kuten elektronit,geenit,tai virukset) ja niitä koskevia teorioi- ta, jos nämä pystyvät selittämään (ja selittämään paremmin kuin mikään vaihtoeh- toinen teoria) havaittavia ilmiöitä; tällaisissa olettamuksissa voidaan tietysti aina erehtyä, mutta järjestelmällisellä havaintojen avulla testaamisella niille voidaan saa- da empiiristä tukea. Mitä ikinä ongelmia sosiobiologiassa olikaan, siinä selitettävä ilmiö oli sentään vielä suoraan havaittava käyttäytymien. Evoluutiopsykologiassa sen sijaan sekä selitettävä asia (kognitiiviset mekanismit, moduulit, darwinilaiset algoritmit) että selittävä asia (muinaisen sopeutumisympäristön olosuhteet, sopeu-tumisongelmat ym. pleistoseenikaudella) ovat molemmat teoreettisen postuloinnin tulosta, pelkkiä hypoteettisia olettamuksia. Kuinka tällaista kaikilta osin havainnon tavoittamattomissa olevaan rakennelmaa voidaan enää testata empiirisesti? Pahim-millaan evoluutiopsykologia on näin silkkaa spekulointia ja luovaa tarinointia, tai pahasti kehässä kiertävää teoretisointia, jonka koko tieteellisyys on kyseenalaista.

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Biologinen evoluutioteoria itsessään on havaintoaineiston yhä uudestaan lukemat- tomilla eri tavoilla vahvistama teoria ja keskeinen osa tieteellistä maailmankuvaa, josta ei voi luopua ilman erittäin painavia syitä. Sellaisia ei ole näköpiirissä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että olisi pakko hyväksyä evoluutiopsykologien esittämät eri- tyiset kertomukset ihmisten oletetuista myötäsyntyisistä sosiaalisista ominaisuuk- sista ja niiden evolutiivisesta kehittymisestä. Evoluutiopsykologia ja kertakaikkinen tieteenvastaisuus eivät ole ainoat vaihtoehdot. Monet arvovaltaiset tieteen puolusta- jat ja evoluutioteorian asiantuntijat suhtautuvatkin evoluutiopsykologiaan hyvin kriit-tisesti. On tärkeää ymmärtää, että evoluutio-psykologia nykymuodossaan ei ole mikään biologisen evoluutioteorian suora seuraus tai ylipäänsä empiirisesti hyvin testattu tieteellinen teoria. Siihen sisältyy monia erittäin vahvoja ja kiistanalaisia teoreettisia ja mielenfilosofisia olettamuksia, jotka on omaksuttu varsin riittämättö- män empiirisen näytön ja kyseenalaisten teoreettisten päätelmien pohjalta.

Evoluutiopsykologian olettama kuva itse evoluutiosta on myös monella tapaa yksin-kertaistava ja ongelmallinen. Näistä syistä evoluutiopsyko-logiaa ei voida pitää tie- deyhteisön kattavan kriittisten arvioinnin läpäisseenä koeteltuna tieteellisenä tieto- na, vaikka sen innokkaat puolestapuhujat sen sellaisena tahtovatkin esittää.

Vaikka ihmistieteiden – ollakseen ylipäänsä tieteellistä – tulee varmasti ottaa tar- vittaessa huomioon evoluutioteorian opetukset, nykyinen evoluutiopsykologian paradigma ei ole esittänyt mitään sellaista, joka antaisi aihetta radikaaleihin uudelleenarviointeihin. "

"Evoluutiopsykologia" ja "sosiobiologia" ovat samaapaskaa molemmat, ANTIPAVLOVISMIA, joka on natsismin ideologia.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/ivan-pavlov-ja-tieteellinen-ihmiskuva

 

PR: " KIRJALLISUUS

Barkow, Jerome H.., Leda Cosmides, & John Tooby (eds.) (1992). The Adapted Mind: Evolutionary Psychology and the Generation of Culture. New York: Oxford University Press.

Brase, Gary L.(2003).“The Allocation System:Using Signal Detection Processes to Regulate Representations in a Multi-modular Mind”,teoksessa Over (ed.)2003,11-32

Buller, David J. (2005a). Adapting Minds: Evolutionary Psychology and the Persistent Quest for Human Nature. MIT Press/Bradford Books.

Buller, David J. (2005b). “Evolutionary Psychology: the Emperor’s New Paradigm”, Trends in Cognitive Sciences Vol. 9 No.6 June 2005, 277-282.

Buller, David J.& Valerie Hardcastle (2000).“Evolutionary Psychology,Meet Develop- mental Neurobiology:Against Promiscuous Modularity”, Brain and Mind 1, 307-325.

Buss, David M. (1989). “Sex Differences in Human Mate Preferences: Evolutionary Hypothesis Tested in 37 Countries”, Behavioral and Brain Sciences 12, 1-49.

Buss, David M. (1992). “Mate Preference Mechanisms: Consequences for Partner Choice and Intrasexual Competition”.Teoksessa Barkow et al.(eds.)(1992) 249-266.

Buss, David M. (1994). The Evolution of Desire. New York: Basic Books,
Buss, David M. (1995a). “Evolutionary Psychology: A New Paradigm for Psychological Science”. Psychological Inquiry 6, pp. 1-30.
Buss, David M. (1995b). “Psychological Sex Differences: Origins through Sexual Selection”, American Psychologist 50, 164-168.
Buss, David M. (1999). Evolutionary Psychology: The New Science of the Mind. Boston: Allyn & Bacon.

Buss, David M. et al. (1992). “Sex Differences in Jealousy: Evolution, Physiology, and Pschology”, Psychol. Sci. 3, 251-255.

Buss, David M. et al. (1996). “Sex Differences in Jealousy:Not Gone,Not Forgotten, and Not Explained by Alternative Hypotheses”, Psychol. Sci. 7, 373-375.

Buss,David M.et al.(1999).“Jealousy and the Nature of Beliefs about Infidelity: Tests of Competing Hypothesis about Sex Differences in the United States, Korea, and Japan”, Pers. Relatsch. 6, 125-150.

Cosmides,Leda (1989) “The logic of social exchange:Has Natural Selection Shaped How Humans Reason?Studies with the Wason Selection Task.”Cognition 31,187- 276.

Cosmides, Leda & John Tooby (1992) “Cognitive Adaptations for Social Exchange”. Teoksessa The Adapted Mind: Evolutionary Psychology and the Generation of Culture (Barkow, J.H. et al., eds), Oxford University Press, 163–228.
Dawkins, Richard & J.R. Krebs (1979). “Arms Races between and within Species”. Proceedings of the Royal Society of London, B, 205: 489-511.
Deacon, Terrence W. (1997). The Symbolic Species: The Co-evolution of Language and the Brain. New York: W. W. Norton & Co.
Elman, Jeffrey L., Elizabeth A. Bates, Mark H. Johnson, Annette Karmiloff-Smith, Domenico Parisi, & Kim Plunkett (1996). Rethinking Innateness: A Connectionist Perspective on Development. Cambridge, MA: MIT Press.
Fodor, Jerry (1983). The Modularity of Mind. Cambridge, MA: MIT Press.

Fodor, Jerry (2000). The Mind Doesn’t Work That Way: the Scope and Limits of Evolutionary Psychology. Cambridge, MA: MIT Press, 2000.
Griffiths, Paul E. (1997). What Emotions Really Are: The Problem of Psychological Categories. Chicago: University of Chicago Press.
Griffiths, Paul E. (2007). ”Ethology, Sociobiology, and Evolutionary Psychology”, Teoksessa Blackwell's Companion to Philosophy of Biology, Sarkar, Sarkar and Plutynski, Anya (eds). Ilmestyy.

Kitcher, Philip. (1985). Vaulting Ambition: Sociobiology and the Quest for Human Nature. Cambridge, MA: MIT Press.

Kitcher, Philip & Leah Vickers (2002). “Pop Sociobiology Reborn: The Evolutionary Psychology of Sex and Violence”. Teoksessa Cheryl Travis (ed.) Evolution, Gender, and Rape, Cambridge MA.: MIT Press, ,139-168. Julkaistu uudelleen teoksessa P. Kitcher, In Medel’s Mirror: Philosophical Reflections on Biology. Oxford: Oxford University Press, 2003.

Kitcher, Philip (2003). “Giving Darwin His Due”, in J. Hodge and G. Radick (eds.) The Cambridge Companion to Darwin, Cambridge University Press, 2003, 399-420.

Kokkonen, Tomi & Petri Ylikoski (2007). Evoluutio ja ihmisluonto. Helsinki: Gaudeamus (ilmestyy).

Lewontin, Richard C., Steven Rose, and Leon J. Kamin (1984). Not in Our Genes: Biology, Ideology, and Human Nature. New York: Pantheon Books.

Okasha, Samir (2003). “Fodor on Cognition, Modularity, and Adaptationism”, Philosophy of Science 70, 68-88.

Over, David E. (2003a). “From Massive Modularity to Metapresentation: The Evolution of Higher Cognition”, teoksessa Over (ed.) 2003, 121-144.

Over, David E. (ed.) (2003b). Evolution and the Psychology of Thinking: The Debate, Psychology Press, New York.

Pinker, Steven (1997). How the Mind Works. New York: W. W. Norton & Co.

Samuels, Richard (1998). “Evolutionary Psychology and the Massive Modularity Hypothesis”, British Journal for the Philosophy of Science 49, 575-602.

Samuels, Richard (2000). “Massively Modular Minds: Evolutionary Psychology and Cognitive Architecture”. Teoksessa P. Carruthers (ed.) Evolution and the Human Mind. Cambridge University Press.

Samuels, Richard (2007). “Is the Mind Massively Modular?” Teoksessa R. Stainton (ed.) Contemporary Debates in Cognitive Science, Blackwell. Ilmestyy.

Segerstråle, Ullica (2000). Defenders of the Truth. The Battle for Science in the Sociobiology Debate and Beyond. Oxford: Oxford University Press.

Sperber, Dan, Francesco Cara & Vittorio Girotto (1995). “Relevance Theory Explains the Selection Task”. Cognition 51(1): 31-95.

Sperber, Dan & Vittorio Girotto (2003). ”Does the Selection Task Detect Cheater Detection?”, teoksessa J. Fitness & Sterelny, K. (eds.), New Directions in Evolutionary Psychology, New York: Psycho logy Press, 197-225.

Sterelny, Kim (1995). “The Adapted Mind”.Biology and Philosophy 10, pp. 365-380.

Sterelny, Kim (2003). Thought in a Hostile World. The Evolution of Human Cognition, Oxford: Blackwell.

Sterelny, Kim, & Paul E. Griffiths (1999). Sex and Death: An Introduction to the Philosophy of Biology. Chicago: University of Chicago Press.

Wason, Peter Cathcart (1966). “Reasoning”. Teoksessa Foss, B. M. (ed.) New Horizons in Psychology. Harmondsworth: Penguin, 135-151.
Wilson, Edmund O. (1975). Sociobiology: The New Synthesis. Cambridge, MA: Belknap Press.
Wilson, David Sloan (1994). “Adaptive Genetic Variation and Human Evolutionary Psychology”, Ethology and

 

 

Jeja-Paksa Roos:

Sociobiology 15, 219-235.vtlogo.gif

 

 

 Reunahuomautuksia Panu Raatikaisen kirjoitukseen Evoluutiopsykologian ongelmat (T&E  1/07)

(T&E ei julkaise vastausta.Sain sen sijaan nimettömän refereen  kommentit joita oheisessa linkissä kommentoin. T&E:llä on tapana ottaa refereet toimituskunnasta, joten mahdollisia refereitä ovat Yrjö Haila, Petri Ylikoski ja Ilpo Helen. Yrjö Haila on ilmoittanut minulle ettei hänellä ole ollut mitään tekemistä asian kanssa)

T&E lehti ei ole juurikaan kunnostautunut tieteellisen väittelyn areenana, mutta Mika Ojakankaan kolumni Takaisin kritiikkiin sisälsi lupaavan avauksen tällai- seen. Toivoisin että entiselle T&E:n päätoimittajana ja pitkäaikaiselle toimituk- sen jäsenelle pieni keskustelunavaus sallitaan. Tämä ei siis ole mikään itsenäi- nen artikkeli vaan kommentti Raatikaisen kirjoitukseen.

Kuten Raatikainen itsekin toteaa, evoluutiopsykologiaa koskeva filosofis-yhteis-kunnallinen keskustelu on pitkään ollut melko hysteeristä ja moralisoivaa.Mutta täytyy kyllä todeta että myös ns.asiallisempi kritiikki, jota Raatikaisenkin teksti edustaa,on yleensä ollut melko pintapuolista.Kriitikot tekevät elämänsä helpok- si kumoamalla evoluutiopsykologiaa melko kevyillä heitoilla ja toisaalta asetta- malla sille vaatimuksia, jotka eivät ole kovinkaan yleisiä yhteiskuntatieteellises- sä keskustelussa. Olen äskettäin lukenut - kiitos Jukka Siikalan! - Susan McKinnonin kirjasen Neo-Liberal Genetics (2005),joka edustaa tällaista helppo- heikkilinjaa. Kirjan inspiroija Marshall Sahlins, joka kävi puolitoista vuotta sitten ”kumoamassa” evoluutiopsykologian Helsingissäkin (Westermarck-muistoluen- non pitäjänä) on surullinen tapaus: hyvä tutkija, jolle on jäänyt levy pyörimään päälle 1970-luvulta. Panu Raatikaisen teksti on muuten hyvin samankaltainen kuin Susan McKinnonin pamfletti, joskaan Raatikainen ei sentään yritä väittää niin kuin McKinnon, että evoluutioteoria on vain verhottu yritys vahvistaa euro- amerikkalaista neoliberalismia. Eikä hän kuvittele että evoluutiopsykologia kohottaa geenit tietoisiksi toimijoiksi.

Raatikainen korostaa kirjoituksessaan että hän arvostelee vain ja ainoastaan evoluutiopsykologiaa sellaisena kuin sen ovat muotoilleet Leda  Cosmides, John Tooby, David Buss et al, eli ns. massiiviseen modulariteettiin pohjaavaa teoriaa. Ongelmana tässä on, että modulariteetti ei ole välttämätön monien niiden hypoteesien ja teorioiden suhteen joita Raatikainen arvostelee. Hän esit- tää myös jatkuvasti laajempaa kritiikkiä ja hänen lopputoteamuksensa, jossa evoluutiopsykologia todetaan kevyeksi, muuttuu vähänkin huolimattomalla lukemisella koko evoluutioteorian yhteiskunnallisia sovellutuksia koskevaksi. Näin ainakin T&E:n lukijoiden keskuudessa, joiden evoluutio-teoreettinen sivistys ei liene kovin korkea ja ennakkoasenne hyvin vahva. "

HM: Roosin jengin EHDOLLISTUSTEOREETTINEN eili TIETEELISTÄ IHMISKUVAA koskeva asiantuntemes on TÄYSIN PERSEESTÄ JA NOLLAN ARVOINEN!


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/ivan-pavlov-ja-tieteellinen-ihmiskuva

JPR: " Kun Raatikainen vielä toteaa evoluutiopsykologiasta laajassa mielessä: ”nimikkeen alle kuuluu hyvin monenlaista tutkimusta, josta on vaikea sanoa mitään kovin selvää ja yleistä”, niin lienee selvää, ettei hän pidä evoluutiopsyko-logiaa laajemmassa mielessä kovin merkittävänä tai kiintoisana. "

HM: Tarkemmin sanoen Raatikainenkaan ei pidä "evoluutiopsykologiaa" tieteenä.

Se valitettavasti ei kerro kaikkea hänen asenteestaan. Myös hän on ainakin ehdoton antivygotskiti, ja luultavimmin myös antipavlovisti.

 

JPR: " Voidaankin pohtia, mitä merkitsisi se, jos Raatikaisen vaatimukset koh- distaisi foucault’laista teoreettista ja empiiristä keskustelua vastaan. Jäljelle ei jäisi kovinkaan paljoa ”tiedettä” siinä mielessä kuin Raatikainen tieteellisyyden ymmärtää. Raatikaisen mielestä ”(e)voluutiopsykologiaa ei voida pitää tiedeyh-teisön kriittisen arvioinnin läpäisseenä koeteltuna tieteellisenä tietona”.

Evoluutiopsy-kologia kuuluu päinvastoin itsestäänselvästi nykyään psykologian oppikirjoihin, myös Suomessa. Evoluutiopsykologinen pro gradu-työ (Kristiina Janhunen) sai tänä vuonna Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan gradupalkinnon (ja arvosanaksi laudaturin). Toki evoluutiopsykologiasta kiistel- lään ja monet tutkijat ovat skeptisiä sen väittämien suhteen. Mutta on paradok-saalista, että kun sosiaalitieteissa torjutaan evoluutiopsykologia ”epätieteellise- nä”, niin kuitenkin vaikkapa Freud, Lacan, Foucault, Butler, Maffesoli tai Latour hyväksytään tieteeksi ilman ongelmia. Tätä nimilistaa voisi jatkaa melkein loputtomiin. "

HM: Ei noita mitenkään varauksetta hyväksytä. Mutta esimerkiksi Freudin rooli on "auki", hänelle myös syötettiin ehdoin tardoin väärennettyä neurofysiologiaa. Toisaalta sitä ei voida kiistää, etteikö psykoanalyysi auttaisi potilaita. Se ei kui- tenkaan ole Freudin keksintö. Mitä tulee saksalaisiin frankfurtisteihin, joihin Freudkin löysästi liitetään (ehkä väärin) ja ranskalaisiin eksistetialisteihin kuten Sartreen, ne ovat suhteessa sosiobiologiaan aivan päinvastaista oppeja: Frank- karit uskovat geneettiseen ihmisluontoon, jota yhteiskunta kuitenkaan EI ILMENNÄ,VAAN "SORTAA ja TUKAHDUTTAA".(Millainen se "aito ihmisluonto" on,siitä on joka frankkarilla kuten Reichilla,Frommilla, Adornolla,Horkheimerilla, Arendtilla, Habermasilla jne. kullakin ikioma käsityksensä.)  YHTEISKUNTA ei voi olla frankkareilla "yksilöidensä summa", vaan se on Marxin tapaan yhteis-kunnallisten suhteiden omalakinen kokonaisuus. Pääomasuhde usein lainataan marxismista esimerkiksi tuollaisesta suhteesta.

Existentialistit eivät usko "biologiseen ihmisluontoon". Yhteiskunta on heidän mielestään viime kädessä yksilöidensä summa, jonka luonteeseen jokaisen ihmisen jokainen teko vaikuttaa. Täsätä syystä kaikkille teoille asettuu raskas moraalinen vastuu siitä, miten se rakentaa, tai purkaa yhteiskuntaa, sen oman hyötyrationaalisen tuloksen lisäksi. Arvatkaapa, kumpaan Neuvostoliitossa suhtauduttiin myönteisesti (vaikka nämä eivät aina niin kokeneet) ja kmpaan kielteisesti...

 

JPR: " Evoluutiopsykologiaan kohdistuu siis sosiaalitieteissä kaksoisstandardi, jossa tulosvaatimukset ja esitettyjen väitteiden luotettavuusarviot ovat erilaisia kuin vaikkapa Foucaultin inspiroimassa tutkimuksessa. "
 

HM: Juu, ilman muuta, koska perutalla oleva ANTIPAVLOVISTINEN ihmis-, ja myös eläinkuva ON VÄÄRÄ!

JPR: " Kannattaa verrata samassa T&E:n numerossa ilmestynyttä Sakari Hän- nisen arviota Akseli Virtasen biopoliittisen talouden kritiikistä Raatikaisen näke- myksiin evoluutiopsykologian heikkouksista. Foucault on muutenkin sopiva ver- tailukohta, sillä biovallan ja biopolitiikan teoriaa voi hyvällä syyllä pitää evoluu- tioteorian kilpailijana ja vaihtoehtona. Olisi todella hauska nähdä T&E:ssä artik- keli, jossa verrataan foucaultlaisen teorian ja evoluutioteorian luotettavuutta ja tieteellisyyttä (Raatikainen kommentoi tätä minulle sanomalla että onneksi hänen ei tarvitse kantaa huolta Foucault’sta)!

Esimerkkejä muusta kuin modulariteettiin liittyvästä ja virheellisestä kritiikistä löytyy tekstistä lukuisia, tässä vain muutama. Raatikainen kritisoi David M Bussin parinvalintateorioita siitä, ettei tämä muka tiedä, että ”(p)uolison valinta ja seksuaalinen viehättävyys ovat aivan eri asioita. Puolison valinta pitää yleen- sä sisällään paljon enemmän kuin vain seksikumppanin valinnan.” Schmittin ja Bussin (1993) Sexual strategies-artikkelin lähtökohta ovat nimenomaan lyhyt-aikaisten ja pitkäaikaisten suhteiden eri parinvalintakriteerit. Samoin seuraavan kappaleen kritiikki siitä, ettei täydellinen promiskuiteetti ole miesten lisäänty-mismenestyksen kannalta paras strategia, on todettu tuossa artikkelissa. Raa- tikainen tietää, ilman viitettä, ettei sosiobiologia huomioisi eroa geno- ja feno- tyyppeihin. Näinhän ei ole ja tähän palataan vielä. Hänen esimerkkinsä pituus- kasvusta ja sen syistä on todennäköisesti oikea, mutta kyse on silti mielenkiin-toisesta geenien ja ympäristön vuorovaikutusilmiöstä, joka kuuluu evoluutiopsy- kologian keskeisiin tutkimuskohteisiin, erityisesti jos sen laajentaa vaikkapa ihmisen terveyden ja elämän erittäin nopeaan paranemiseen ja pitenemiseen (Fogel 2004, Köpke-Baten 2005)

Moitittavaa on, että hän ei ole viitsinyt lukea Heikki Sarmajaa (joka on hyvin puhdasoppinen modulaarinen evoluutiopsykologi; 2004, 2006), jonka artikke- leita pidän itse erittäin merkittävinä. Niinpä häneltä on jäänyt huomaamatta, että Sarmaja(kin) antaa vastauksen moniin ongelmiin joita hän nostaa esiin. "

Sheikki Harmaja on ihan täysi sössö ja tollo.

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101640/033sarmaja.pdf?sequence=1
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0104/sarmaja.pdf
http://keskustelu.skepsis.fi/message/FlatMessageIndex/132034
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/138863?page=1#138925
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/93408?page=2#94040
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/131638?page=1#131638

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/131638?page=2#131768
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/131638?page=3#131864

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/132060
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/131638?page=6#132381

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0304/kauko.pdf

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/138863?page=3#139156
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0304/portin.pdf
http://www.cep.ucsb.edu/Biologyandmorality.pdf

JPR: " Raatikainen ei myöskään lainkaan viittaa sekä evoluutiopsykologisen että yhteiskuntatieteellisen evoluutioteorian perustaan, erityisesti Triversin van- hemmuusinvestointiin ja Hamiltonin sukulaisaltruismiin.Puhumattakaan nyt Ed- vard Westermarckin perhe- tai moraaliteoriasta, vaikka Westermack oli evoluu- tiopsykologian ensimmäinen kehittäjä.Raatikainen ei lainkaan keskustele Wes- termarckin insestiteoriasta, joka on evoluutiopsykologian paraatiesimerkki modulaarisuudesta ja geno- ja fenotyyppien pysyvyydestä. "

HM: Olisi syytä pitää sekä fenotyyppi että genotyyppi BIOLOGIAN SISÄISINÄ KÄSITTEINÄ. Esimerkiski henkiön huulipuna ei kuulu henkilön fenotyyppiin: se ei kuulu hänen biologiseen olioonsa ollankaan, ei edes silloin, vaikka sillä olisi tietoisia biologiasia tarkoituksia tehdä vaikutus johonkuhun mieheen, ja päästä vaikkapa biologiseen lisääntymiskäyttätymiseen. Aivan samoin on muidenkin viljelemiemme yhteiskunnallisten signaalien, pitkälti koko kielen kanssa: ne vaikuttavat biologiseen fenotyyppimme, mutta EIVÄT OLE SITÄ, ainakaan minun ymmärtääkseni. kaikki elukopidenkaan oppima ei ole välttämättä fenotyyppistä, vaan ei-biologista, esimerkiksi totteleeko koira tai hevonen suomea, ruotsia vai venäjää, kun se kuitenkin tekee samat temput.

Yksi raja on, että jos ominaisuudelle voidaan mitata geno- ja fenotyyppien välisen HERITABILITEETIN (ominaisuuden jalostetettavuuden) käsite siten, että siinä on jotakin järkeä ja se mittaa ennustavia biologisia asioita, kyse on biologiansisäisestä geno- ja fenotyyppisistä ilmiöstä.


http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Heritability

JPR: "Esimerkiksi Raatikaisen ajatus siitä,että psykologiset reaktiomme myös muuttuvat nopeasti, joutuu juuri Westermarck-efektin suhteen vaikeuksiin: ko. (fenotyyppinen) efekti on toiminut samankaltaisena ilmeisesti jo ihmisapinoilla useampi miljoona vuotta sitten. Sama koskee vaikkapa käärmeisiin tai hämä- häkkeihin liittyvää vaisto-maista inhoa, jonka pystyy laukaisemaan pikkulapsissa hyvin helposti.

Insestikäyttäytymisen sivuuttaminen onkin ehkä hämmästyttävin puute Raati-kaisen katsauksessa. Tästä on lisäksi juuri ilmestynyt erittäin kiinnostava Lie- bermanin, Toobyn ja Cosmidesin artikkeli (2007), jossa selvitetään erityisesti sisarusten insestintorjuntamekanismia. Lieberman et al osoittavat että sisaruk- silla on erittäin voimakas Westermarck-efekti, siten että ensisijaisena on tietoi- suus (nuoremman) sisaruksen kanssa yhteisestä äidistä ja toissijaisena yh- dessäolo lapsena. Lieberman,Tooby ja Cosmides olettavat että tämä on kahden erillisen moduulin vaikutusta (sukulaisuusviitteiden arviointi ja sukulaisuusas- teen ”laskuri”). Vaikka ei hyväksyisikään näitä moduuliolettamuksia, niin tulos on erittäin selvä: sisaruksia ei tarvitse pakottaa tai opettaa altruismiin tai koke- maan seksuaalista vastenmielisyyttä (ks.myös Smith 2007, jossa virheellisesti väitetään, että Westermarck olisikin puhunut vain sisaruksista). "

HM: Sisarukset, jotka eivät teidä toistaan, saattavat muodostaa tiukan parisuh- teen, jota edes saatu tieto sukulaisuudesta ei hajota, eivätkä välttämättä perin-nöllisyysongelmaiset lapsetkaan. "Insestitabu" koskee kaikkia pienestä yhdes- sä kasvaneita. Sen mekanismi on,etttei rakstumiseen liittyvä ideaalikuvan muo- dostaminen, jossa kaikki puuttuva tieto kohteesta korvataan "ruusunpounaisel- la", ei voi toteutua liian tuttujen kesken. Ainakaan ei pärjää kilpailussa, kun lumoavampiakin kohteita on tarjolla kuin "tylsä" kasvattisisar tai -veli.

JPR:n vaimo Anna Rotkirch on muuten sitä mieltä, että "PRHE EI OLE KEENISSÄ", mutta sen sijaan VIERAISSAKÄYMINEN kyllä on...

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/104154?page=2#104291

" www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20030125ER40"

Hamilo väittää, että "avioliitto on niin universaali instituutio, ettei sitä voi selittää kulttuurin tuotteeksi"."

Hamilolla on geenissä paitsi yhteiskunta, myös valtiokin, sillä avioliitto on vii- mekädessä valtiollinen instituutio, ja sitä ennen se on ollut luultavimmin uskon- nollinen instituutio (toisi sanoen suuri joukko erilaisia sellaisia).

Rva Rotkirchin mukaan sen "Päinvastoin" avioliitto ei ole geenissä, mutta vieraissakäyminen sen sijaan on:

"Universaalisuus ei ole argumentti kulttuuripainotteista selitystä vastaan. ... Suhteellisen monogaaminen parisuhde sen sijaan kyllä kuuluu ihmisluontoon ja esiintyy kaikkialla. Ihmisillä on myös myötäsyntyinen taipumus uskottomuuteen."

Aika lähellä on ajatus, etteikö se, mikä kielletään kuitenkin sisältyisi loogisesti myös siihen mit myönnetään,eli jos ei olisi edellistä,ei olisi jälkimmäistäkään... Tästä ristiriidasta on pöölisin puolin mahdollista selvitä erottamalla sosiaalinen perisuhde ja valtiollinen avioliitto, tällä kertaa...

"Avioliittoinstituution voi nähdä monimutkaisena ja vaihtelevana ratkaisuna tähän sisäänrakennettuun inhimilliseen riskiin ja epävarmuuteen."

Avioliittosinstituutio on siis nähtävissä "ratkaisuna" parisuhteen ja vieraissakäy- misen väliseen "dialetiseen" ristiriitta, että ollaan niinkuin oltaisiin parisuhtees- sa, mutta ei olla kuitenkaan"...

Ristiriita ei ole aidosti dialektinen, sillä ´vieraissakäyminen´ kyllä edellyttää ´parisuhdetta´ (tai muuta "institutionalisoitua" suhdetta), mutta ´parisuhde´ ei aivan ehdottomasti edellytä ´vieraissa käymistä´...

"Se syntyi todennäköisesti erityisesti rajoittamaan naisten seksuaalista valin-nanvaraa." 0Miksi ensinääkin juuri naisten, ja toisekseen, jos tuo on jokin asian YDIN,niin miksi sitten mennä naimisiin,kun muutenkin yleensä saa,nainen jopa hienokseltaan vähemmällä vaivalla ainakin meidän kultturissamme kuin mies?

"Avioliiton kehitys sijoittuu siten kulttuurin alkutaipaleille." 0No,kulttuuri (yhteis- kunta), jos rajaudutaan varmuuden vuoksi homo sapiens sapiensiin, on ainakin 150000 vuotta vanhaa, kun taas VALTIO on tuosta jasta ollut olemassa kahden-nenkymmenennen osan, ehkä 8000 vuotta... Ja vasta silloin juridinen aviolitto on periaatteessakaan voinut erota sosiaalisesta parisuhteesta. 0Että ei kyllä ihan alkutaipaleella.

"Miesten keskenään tekemä alkuperäinen sukupuolisopimus (siitä,miten naiset jaetaan miesten kesken) edelsi laajempaa yhteiskuntasopimusta (siitä, miten valta ja työt jaetaan)."

HÄH!? MAAILMANMITASSAKO TEHTIIN TUOLLAINEN "SOPIMUS"? Onko sii- tä DOKUA!!?? Oko jo aikojen alussa joku "sopinut", mitä tekee RK, mitä tekee Anna Rotkirch, mitä tekee L.Gröhn? MIKSI meidän pitää sellaista "sopimusta" noudattaa? Onko joku kirjoittanut tuollaisen sopimuksen geeneihimme!!? KUKA se oli, HÄH!?

MITÄ TEKEMISTÄ TÄÄLLÄ LÖPSDÖTYKSELLÄ TIETEEN KANSSA? 0MIKÄ se sellainen TUTKIJAKOLLEGIO ON? 0KUKA SEN MAKSAA!?

"Emme vielä tiedä, millaiseksi sosiaalitieteet ja evoluutioteoria muuttuvat, kun vuorovaikutus yleistyy."

Sen periaatteen ovat jo aikoja sitten ratkaisseet mm.I.P.Pavlov ja L.S.Vygotski, eikä siihen ole tullut periaatteellisia muutoksia sen jälkeen. Eikä sellaisia tule myöskään rouva "tutkija" Anna Rotkirchiltä".

Niin merkllistä ja historiallista kuin se onkin, tähän viittasi, nimiä erikseen tosin mainitsematta, tuolla samalla sivulla myös Turun yliopiston perinnööllisyystie- teen professori Petter Portin, mutta hänen puheenvuoronsa ei ole netissä.

"Aito vuoropuhelu kehittää yleensä molempia osapuolia, kuten esimerkiksi antropologian ja biologian, uskontotieteen ja kognitiotieteen, sekä etologian ja naistutkimuksen hedelmälliset yhdistelmät ovat jo osoittaneet."

Olisi mielenkiintoista kuulla tuosta "etologian ja naistutkimuksen hedelmälli- sestä yhdistelmästä" enemmän...ellei tämä mileipidepläjäys sitten olekin juuri sitä...

Rotkirchin kirjoitus on esimerkki "tutkimuksesta", jonka erottaa esimerkiksi ka- pakkalöpsötyksestä 1980 alussa, (jolloin ei ollut nettiä) ainoastaan ja vain se, että seon HALLINNOLLISESTI "korotettu" "tieteeksi".

Peruskysymys siinä asiassa, onko sosiaalinen sukupuoli (gender) sosiaalinen vai biologinen (eli samaa kuin sex) ei ole siinä, onko niillä biologisia syitä vai ei, koska niitä aivan varmasti on, siitä ei ole mitään varsinaista erimielisyyttä.

Peruskysymys on se, millä MEKANISMILLA se biologinen sukupuoli sex ku- vautuu ja vaikuttaa siinä sosiaalisessa sukupuolessa gender, esimerkiksi tie- toisuuden vai refleksien välityksellä: jos siellä on VÄLISSÄ yksikin YHTEIS- KUNNALLINEN "ratas" (kieliperustainen ajattelu, tietoisuus), jota ILMAN se gender ei pelaa niin kuin pelaa, niin silloin se KOKO RAKENNELMA on sosiaalinen.

Ja se on myös kiellisesti konstruoitu, mutta EI SITÄ TIETENKÄÄN VOIDA KONSTRUOIDA MITEN TAHANSA!

Ja edelleen on huomattava, että mahdollinen löysästi perusteltu ja näyttöä kai- paava HUONO tiede ei ole sama asia kuin PSEUDOTIEDE, joka on lähtköhtai- sesti ja kokonaan seltyksissään väärillä jäljillä, ja levittää käsityksiään ja pitää niistä kiinni viime kädessä TIETEENULKOISIN KEINOIN. RK "

 

JPR: Raatikaisen kritiikki rajoittuu siis yhteen evoluutiopsykologian koulukun- taan ja siihenkin puutteellisesti. Osittain hän referoi korrektisti niitä keskustelu- ja, joita alalla käydään vaikkapa analyysin ”karkeustason” tai modulien määräs- tä. Nämä sisäiset keskustelut eivät kuitenkaan kaada koko tutkimussuuntaus- ta. Välillä taas Raatikainen esittää vääriä tai perustelemattomia väitteitä (kuten fenotyypin ohittaminen),jotka kyseenalaistavat ylipäänsä koko evoluutioteoreet- tisen kentän tieteellisyyden. Se evoluutioteorian suuntaus,jonka uskoisin Raati- kaista miellyttävän, mutta jota hän ei käsittele, on kulttuurievoluutio: mm. mal- lintamista ja polkuanalyyseja keskeisesti hyödyttävä makrotason teoria, joka on kovassa nousussa (ks. arvosteluni Richardsonin ja Boydin Ei ainoastaan geeneistä -kirjasta, Roos 2007a, myös Henrich 2003). "

HM: termi ´kulttuuri´ olisi taas syytä rajata niin, että se ei koske geno-, eikä fenotyyppisiä ilmiöitä, vaan ihmisellä yhteiskunnallisia, ja eläimillä puhtaasti laumaperiytyviä, tai ihmisen opettemia (työeläimet) toimia.

JPR: " Raatikainen moittii virheellisesti - ja ilman viitteitä - evoluutiopsykologeja siitä,etteivät nämä käytä hyväkseen matemaattisia malleja eivätkä testaa hypo- teeseja. Minua viehättää yhteiskuntatieteellisessä evoluutioteoriassa juuri se, että siinä testataan aidosti malleista johdettuja hypoteeseja ja käydään kes- kustelua mahdollisista vaihtoehtoisista saman ilmiön tulkinnoista. "

HM. Ne mallit on johdettu VÄÄRIN, atipavlovistisesti,ottamatta huomioon kilpai- lua opittujen mallien kanssa! Sitä kilpialua ei voida millään eliminoida, kun kyse on oppivasta lajista.

JPR: " Raatikaisen ei tarvitse kuin lukea Evolution and Human Behavior -lehden artikkeleita. Siihen verrattuna foucault’lainen teoria on täysin suljettu eikä siinä edes ole empiirisen testaamisen mahdollisuutta.Empiria ja teoria ovat selkeästi irrallaan toisistaan. "

HM: Yhteiskuntetieteitä ei yleiseti voida testata LABORATORIOSSA. Niitä tes- tataan muulla keinoin empiirisesti. Historia on yhteiskuntatieteiden laboratorio, sanoi muistaakseni Marx.

JPR: " Itse käytän mieluiten termiä yhteiskuntatieteellinen evoluutioteoria tai -tutkimus sekä sen synonyyminä evoluutiososiologia. "

HM: Paskaa.

JPR: " Puristiset evoluutiopsykologit eivät hyväksy tätä, sillä heidän lähtökohta- naan on darwinilainen ajatus yksilöllisistä psykologisista mekanismeista, jotka selittävät yhteiskunnan rakentumista sellaiseksi kuin se on kehittynyt ja myös selittävät ihmisten toimintaa yhteiskunnassa paremmin kuin ns. yhteiskunnalli- set selitykset.

Olin äskettäin mielenkiintoisessa LSE:n (sosiaalipolitiikan laitoksen järjestä-mässä!) konferenssissa jonka teemana oli ”Human evolution and behavior ”. Kolmen päivän aikana eri alojen tutkijat (sosiologeja joukosta oli ehkä n. 10 %: suomalaisia paikalla oli neljä) kävivät läpi joukon evoluutiopsykologian tuoreita tutkimustuloksia. Konferenssi oli organisoitu niin, että ensimmäisenä päivänä äänessä olivat pääosin evoluutiopsykologit, toisena päivänä käyttäytymisekolo- git ja kolmantena päivänä kulttuurievoluution tutkijat. Aiheina oli paitsi vanhoja tuttuja (kasvonpiirteiden tai ruumiillisten ominaisuuksien perusteella tapahtuvat valinnat, perustunteet ja niiden ilmaiseminen) esimerkiksi masennuksen mah- dollista adaptiivisuutta koskevat empiiriset analyysit, yhteistyön perusteita kos- kevat tutkimukset, kulttuuripiirteiden kuten antiikin keramiikkakuvioiden leviä- mistä koskevat analyysit jne. Toisin sanoen, evoluutioteoria on tällä hetkellä erittäin nopeasti ja monipuolisesti kehittyvä tutkimussuuntaus, ei suinkaan nojaa vain yhteen ainoaan olettamukseen. "

HM: Se onkin paskaa ennen kaikkea sen takia MITÄ SIITÄ PUUTTUU!

JPR: "Raatikainen esittää sosiobiologian ja evoluutiopsykologian eroksi sosio-biologian lähtevän siitä, että ihmisen käyttäytyminen on suoraan ymmärrettä- vissä sopeutumaksi kun taas evoluutiopsykologiassa sopeutumat ovat moduu- leja jotka ovat muodostuneet ihmisen aikaisemman kehityksen aikana, ja saat- tavat nyt toimia alkuperäistä ”tarkoitustaan” vastaan.

Tämä ei pidä paikkaansa. Tuore Oxford Handbook of Evolutionary Psychology (Dunbar-Barrett 2007) käsittelee hyvinkin erilaisia oletuksia, ja myös yllä mai- nittua kulttuurievoluutiota tai evoluutioekologiaa.Raatikaisen kritisoima moduuli- olettamus on yksi, mutta ei suinkaan ainoa mahdollisuus. Myös evoluutiopsy-kologiassa lähdetään kuitenkin siitä, että tarkastellaan käyttäytymistä, ei sen taustalla olevia moduuleja (joista on vain epäsuoraa tietoa). 

Moduulit ovat yksi mahdollinen selitys mutta ei suinkaan ainoa. Itse asiassa tilanne on se, että voimme olla varmoja siitä, että aivoissamme on joukko ”kyt- kentöjä”, jotka ovat siellä ”valmiina” aktivoitumaan tietyissä tilanteissa. Yksin-kertaisimmat liittyvät fysiologisiin perustoimintoihin, monimutkaisimpia ovat esimerkiksi kielivalmiudet. "

HM: Kielivalmiudet eivät ole billogisia vaan sosiaalisia, vaikka ne on "kirjoitettu biologiselle alustalle" (vähän kuin huulipuna).

JPR: " Vastasyntynyt lapsi kykenee omaksumaan minkä tahansa kielen, vuo- rovaikutustilanteessa vanhempien kanssa, mikä laukaisee hänen kielenoppi-miskykynsä. "

HM: Ei se "laukaise", vaan kieleoppimiskykykin syntyy tuoosa yhteydessä. Jos syntyy. Se syntyy osin jo raskausaikanakin.

JPR: " Hän oppii ääntämään sitä oikein, ja hän alkaa soveltaa nopeasti kielen perus-sääntöjä. Hän ei ”opi” kieltä sillä tavoin kuin aikuiset, jotka myöhemmin joutuvat vaivalloisesti opettelemaan uuden kielen. Hänellä on kielikyky aivois- saan.
Emme tiedä miten tämä mekanismi oikein toimii, mutta tiedämme, että se on olemassa. "

HM: Ei ole. Roos jauhaa nälissään paskaa.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/10/valtio-tuuttaa-yle-teemalla-kumottua-rikollista-puoskaritiedetta-keenikielesta

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/02/noam-chomskyn-ajattelu-ei-kelpaa-yhteiskunnallisen-edistyksen-ohjenuoraksi

JPR: " Samoin Darwin aikoinaan spekuloi sillä, että meillä täytyy olla jotain ”gemmuuleja” jotka tuottavat luonnonvalinnan näkyvät seuraukset, mutta hän arvasi väärin, miten nämä toimivat. On mahdollista että moduuliolettamus on väärä arvaus, mutta se ei kaada sitä, että meillä on valmiuksia ja niitä voidaan empiirisesti tutkia. "

HM: KAIKKI tähänastiset haistapaskantiede"kokeet" ovat osittautuneet väärennöksiksi!

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/yle-toraytti-taas-tuutin-taydelta-paskaa-muka-vauvoilla-moraalivaisto

JPR: " Raatikaisen mielestä tilanne on se, että koska moduuleja ei ole olemassa, niin evoluutiopsykologia kaatuu saman tien.

Myös suurin osa Raatikaisen mustasukkaisuutta koskevia spekulaatioita olisi ollut ankkuroitavissa alaa koskevaan tutkimukseen. Varmaa ainakin on, minkä Raatikainen myöntääkin, ettei mustasukkaisuus ole mikään tuore kulttuurinen konstruktio ja että miesten ja naisten käyttäytymisen valvontaa koskevat erilai- set lainmukaisuudet. Tässä Raatikaisen olisi todella kannattanut tutustua Sar- majan mainioihin teksteihin. Mustasukkaisuudenkin kohdalla lienee mahdollista erottaa erilaiset kulttuurisesti vaihtuvat reaktiot ja fenotyyppinen psykologinen mustasukkaisuuden laukaiseva ”mekanismi”, joka tuskin on muuttunut paljoakaan pariin sataan tuhanteen vuoteen.

Raatikainen on filosofi. Tämän huomaa helposti hänen tekstistään. Siinä on paljon kohtia, joissa hän sivuuttaa kevyesti empiirisen näytön ja spekuloi sillä, miten asioiden pitäisi olla. Tyypillinen filosofin muotoilu on seuraava ”Lisäksi on tarkemmin ajateltuna varsin epäselvää, mikä voisi olla tällaisten moduulien geneettinen perusta”. Tässä ei tietenkään tarvita niinkään tarkempaa ajattelua kuin tarkempaa empiiristä tutkimusta. Ja sitä onkin jo olemassa. "

HM: Nykyaikainen neurofysiologia osoittaa, että sellaiset eivät ole mahdollisia:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/tieteellinen-vallankumous-neurofysiologiassa

RPR: "Toisaalta - ja kovin epäfilosofisesti - Raatikainen  kuitenkin vaatii herkästi empiiristä näyttöä asioista missä sitä on,mutta mihin hän ei ole tutustunut.Näin on esimerkiksi kun Raatikainen pohtii sitä, oliko ihmisen ympäristö muuttuva vaiko pysyvä niiden n  200000 - 20000 vuoden aikana, minkä jälkeen voimme arvioida varsinaisen ihmisyhteiskunnan ja kulttuurin kehityksen alkaneen. Raa- tikainen itse puhuu aikajänteestä 1 800 000 -10 000, missä ensimmäinen ajan- kohta liittyy jonkin ihmisen esimuodon ajoitukseen ja jälkimmäinen maanvilje-lyksen alkamiseen. Nykyään homo habilis ja työkalujen käyttö ajoitetaan n. 2.5 miljoonan vuoden takaiseen aikaan. Tutkijat ovat jo yksimielisiä siitä, että työ- kalut tai muut kulttuuripiirteet eivät määrittele pelkästään ihmistä, vaan voivat myös olla osa apinoiden elämänpiiriä. Ja työkalut ovat siis paljon varhaisempia kuin ns. moderni ihminen. Modernin ihmisen ympäristöstä ja sen muutoksista tiedetään yllättävän paljon, sekä paleoantropologian, paleoarkelogian että vaik- kapa ilmaston muutosta koskevien tutkimusten kautta (ks. esim Waden (2006) ja Mithenin (2003) havainnolliset yleiskatsaukset, sekä varsinkin Mithenin kri- tiikki niitä kohtaan, jotka luulevat, että emme tiedä juuri mitään ihmisten elä- mästä ennen kirjoitustaidon keksimistä). Kyse ei siis ole ollenkaan niin tunte-mattomasta ajanajaksosta kuin Raatikainen kuvittelee. Hän on toki hyvässä seurassa: sosiologien tietämättömyys on suorastaan uskomatonta.Raatikainen väittää myös, ettemme tiedä paljoakaan ihmisen geneettisen koostumuksen muutoksista, ”(e)voluutiopsykologit olettavatkin varsin kritiikittömästi että ihmis-populaatio on ollut geneettisesti varsin yhdenmukainen. Tämä on kuitenkin em- piirinen kysymys (sic!) ja on olemassa hyviä perusteita epäilyyn”. Tässäkin hän on väärässä. Hän ei ilmeisesti lainkaan tunne alaa koskevaa monipuolista tutki-musta,jota ei enää pitkään ole pidetty spekulaationa. Ihmiskunnan ”geneettinen pullonkaula” on nykyään jo lähes varma tutkimustulos. Olemme kaikki hyvin pienen, n.100 000  vuotta sitten eläneen, ehkä n. 5000 ihmisen muodostaman ryhmän jälkeläisiä, eli geneettisesti hyvin yhtenäisiä. Tiedämme melko luotetta- vasti, missä ihmiset tuolloin elivät (Etiopian vuorien ympäröimillä ”savanneilla”), tiedämme heidän elinympäristönsä ilmasto-olosuhteet,tiedämme mitä työkaluja silloin käytettiin jne. Ollaan myös melko varmoja että ihmisen alkukieli oli ns. klik-kieli jota puhuvat kuuluisat !kungit (ks Thomas 2006).

Genomi kertoo hämmästyttävän tarkasti hämmästyttäviä asioita. Voimme esi- merkiksi ajoittaa sen, milloin ihminen alkoi käyttää vaatteita - kirppujen mutaa-tioajoituksen avulla! Geenit kertovat myös milloin ja missä koira on kesytetty: yhden ainoan kerran, Siperiassa. Tiedämme myös juuri geenien mutaatioajoi-tuksen avulla milloin moderni (so. n 200 000 vuotta sitten kehittynyt) ihminen lähti Afrikasta. Tiedämme, että lähtiessään Afrikasta ihminen osasi puhua. Ei ole mahdotonta, että pystymme pian ajoittamaan vaikkapa puheen alkamisen geenimuutosten ajoituksen kautta. "

HM: On se mahdotonta, koska puhe ei tule Keenistä.

" Joka tapauksessa tiedämme varmuudella sen,että ihmisen kulttuuri syntyi en- nen yhteiskuntaa ja yhteiskunta (paikalleen asettuneiden ihmisten yhteistyötä harjoittava ryhmä: tämäkin on nykysosiologille kovin vaikea termi, joka kuulem- ma on täysin muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana) ennen maanviljelystä. "

HM: Pläp Pläp.

Yhteiskunta emergenssitaso, joka rakentuu symbolisen vietinnän välityksellä bilogisen liikemuodon varaan. Niin kauan kuin on ollut yhteiskunta, jotkut sen yhteisöt ovat myös pysyneet paikallaan, edullisilla paikoilla. VALTIO syntyy silloin, kun syntyy LUOKKAYHTEISKUNTA. Valtio on syntynyt maalousyhteis-kunnassa, mutta on ollut myös heimoperustaisia maatalousyhteiskuntia.

Eläinlaumat ja -yhtesöt eivät ole yhteiskuntia.Kulttuurita jotkin korkeiden kädel- listen yhteisöt voivat olla.Niiden kulttuurit eivät kuitenkaan kumuloidu siten, että lauman joutuessa joihin kin aivan uusiin oloihin, vanhasta kulttuurista aina siirtysi, loppumattomiin, jotakin entistä myös uuteen.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Society

Society

 in its broad sense the aggregate of the historically established forms of joint human activity.

Society, a unique and the highest stage in the development of living beings, mani- fests itself in the functioning and development of social organizations, institutions, and groups, and in the inner workings of class and other social contradictions. In its narrow sense “society” can mean a historically specific type of social system, such as a capitalist society; a particular social structure belonging to such a type, such as Japanese feudalism; or a particular form of social relations, for example, society as contrasted to the state in Hegel.

The central problem of all theories of society throughout the history of sociophiloso-phical thought has been the explanation of the nature of social ties and of man’s correspondingly social nature. Different solutions of this problem also determine to a great degree the treatment of different types of social activity, including individual actions. A truly scientific theory of society was first created by the founders of Marxism-Leninism.

.

JPR: " Luolamaalaukset, ruumiin koristelut ja työkalujen kehitys alkoivat paljon ennen suurempien ihmisryhmien asettumista pysyviin asumuksiin ja maanvilje- lys taas on alkanut selvästi myöhemmin kuin pysyvä asutus.Niin kuin Wade to- teaa,taide,uskonto,sodankäynti ja kauppa syntyivät paljon ennen yhteiskuntaa. Työkaluilla käytiin todennäköisesti kauppaa, koska niitä löytyy alueilta missä niitä ei ole voitu valmistaa (toki ne on voitu myös saada sodankäynnin avulla).

HM: JPR sekoittaa yhteiskunnan VALTIOON, joka on luokkayhteiskunnan organisaatio. Kulttuurit syntyivät ennen valtiota, yhteiskunnassa. 


http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Culture

Eläinten kulttuurit ovat vähän eri asia. Niitä voi nimittää laumakulttuureiksi.
 

JPR: " Modernissa yhteiskunnassa, ja itse asiassa siis jo ainakin 20 000 vuotta sitten on tapahtunut selvä muutos:ihmiset alkoivat lisääntyä ja liikkua laajasti riippu- matta luonnonvalinnan rajoituksista. "

HM: Tuo tapahtui jo 200000 vuotta sitte, ellei vieläkin aikaisemmin.

JPR: " Heidän hyvinkin erilaiset ominaisuutensa toimivat erilaisissa ympäris- töissä ja he saattoivat itse vaikuttaa näihin ympäristöihin.Tähän perustuu ensi- sijaisesti evoluutiopsykologian ajatus siitä, että tietyt, kivikautiset ominaisuudet ovat voineet säilyä nykyisissä ihmispopulaatioissa, kun ne olisivat karsiutuneet pois, jos kehitys olisi jatkunut pelkästään luonnonvalinnan ehdoilla."

HM: Kivikaudella ei syntynyt uusia biologisi käyttäymismlleja, vaan silloin KARSIUTUI ERITYISEN TEHOKKAASTI VANHOJA VAHINGOLLISIA SELLAISIA.
Myös immuunijärjestemässä tapahtui siirymistä geneettisestä sosiaaliseen varovaisuuteen perustuvaan. Kuten sellaista tapahtuu edelleenkin.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/sialiinimutatio-ihmistymisen-selittajana

JPR: "Luonnonvalinnan (mutta ei seksuaalivalinnan) geeneihin kohdistuvan vai- kutuksen oletetaan siis heikentyneen ihmisen kohdalla n 20 000-10 000 vuotta sitten.Raatikainen on ymmärtänyt koko jutun väärin päin.Juuri nykyisten ympä- ristöjen muutos ja kaikenlaisten ympäristöjen olemassaolon mahdollisuus ovat tehneet meidän (uusista) geneettisistä ominaisuuksistamme pysyviä ja säilönyt (lähes) kaikki mutaatiot. Kaikki käy, kukaan ei enää jää tappiolle eloonjäänti- kamppailussa. Kulttuurievoluutio muuttuu ihmisille keskeiseksi evoluution muo- doksi, mutta kyllä siihenkin darwinilaiset lainalaisuudet vaikuttavat, kuten vaik- kapa Richerson-Boyd ja Henrich osoittavat.Modernissa, vapauteen, tasa-arvoon ja turvallisuuteen perustuvassa yhteiskunnassa,jossa periaatteessa kaikki koh- tuullinen on sallittua ja mahdollista,ihmisten toimintaa säätelevät merkittävästi suuremmassa määrin juuri heidän biologiset ominaisuutensa, heidän ”luonton- sa” (ks Jokela 2005). Niinpä vaikkapa lahjakkuus ei aikai-semmin välttämättä määrännyt ihmisen menestystä: kuninkaan perillinen sai olla tyhmä ja lahjaton, kunhan hän oli (melko) varmasti biologinen perillinen. Meritokratiassa taas tar- vitaan henkilökohtaisia ominaisuuksia. Puolison valintaa eivät määrää vanhem- mat ja sosiaaliset normit vaan seksuaalinen valinta, jossa siis ulkomuodolla ja älyllisillä ominaisuuksilla on iso merkitys.

On ilahduttavaa että evoluutiopsykologiasta käydään asiallista keskustelua. Sil- loin kannattaa kuitenkin tutustua uudempaan tutkimukseen eikä paikoilleen juuttuneiden kriitikoiden itseään toistaviin väitteisiin.Ja kannattaa miettiä,ovatko asetetetut kriteerit sellaisia, että niiden läpi pääsisi yksikään empiirinen tutki- mus yhteiskuntatieteissä, erilaisesta teoreettisesta kontingenssihömpästä puhumattakaan.

Viitteet:

Schmitt, D. P. & Buss, D. M. (1993). Sexual strategies theory: An evolutionary perspective on human mating. Psychological Review, 100, 204-232.

R.I.M.Dunbar - Louise Barrett (2007): The Oxford Handbook of Evolutionary Psychology. Oxford 2007

Robert Fogel (2004) The Escape from Hunger and Premature Death 1700-2100: Europe, America and the Third World, Cambridge

Joseph Henrich: Cultural Group Selection, Coevolutionary Processes and Large-scale Cooperation. Journal of Economic Behavior and Organisation,

Markus Jokela (2005):Geenit jälkitraditionaalisessa yhteiskunnassa. Sosiologia 42(1), s. 4−18.

Nikola Koepke – Jörg Baten (2005):  The biological standard of living in Europe during the last two millennia. European Review of Economic History 9, 61-95

Debra Lieberman – John Tooby –  Leda Cosmides (2007): The architecture of human kin detection. Nature 445 (Feb 2007), 727-731

Richard Lewontin- Steven Rose – Leon J Kamin (1984): Not in our Genes. Biology, Ideology and Human Nature. New York

Richard Lynn - TatuVanhanen (2006): IQ and Global Inequality.AugustaSusan MacKinnon(2005):Neoliberal Genetics.The myths and moral tales of evolutio- nary psychology. ChicagoSteve Mithen (2003): After the Ice. A Global Human History 20000-5000 BC.London

J P Roos (2007a):Uuteen sosiologiaan? (Richerson-Boyd)Yhteiskuntapolitiikka  3.J.P.Roos (2007b):  Älykkyyden tabu murtuu? Sosiologia

Heikki Sarmaja (2004):Moraalin logiikka ja tunteiden pelit. Yhteiskuntapolitiikka 2,113-134Heikki Sarmaja(2006):Kärsimys ja syntien sovitus.Yhteiskuntapoli-tiikka 4. 341-361

David Livingstone Smith (2007): Beyond Westermarck:  Can Shared Mothering or Maternal Phenotype

Matching Account for Incest Avoidance?  Journal of Evolutionary Psychology 5(1), 202-222

Elisabeth Marshall Thomas (2006): The Old Way. A Story of the First People. Sarah Grichton Books, New York

Nicholas Wade (2006): Before the Dawn. Recovering the Lost History of our Ancestors. London, New York

 

Keskustelua:
https://www.facebook.com/vesa.sarsila/posts/10204814552182508

15. heinäkuuta 2011

Suomalaisten filosofien TOP 20 -lista

Tämä on suomalaisten filosofien TOP 20-lista.Koska filosofia pyrkii olemaan erään- lainen muiden tieteenalojen ylitiede, moniakin ihmisiä kenties kiinnostaa, keitä tälle verrattomien intellektuellien listalle kuuluu. Aloitetaan ensimmäiselle sijalle nousseesta.

Sami Juhani Jansson Minua ei tuolla listalla näy. Mitähän siitä pitäisi päätellä?
 

Juhani Sarsila Du går fri. Grattis!

Sami Juhani Jansson Jos naamaansa vähänkään näyttää julkisuudessa, kuraa tulee kyllä silmille (on siitä hiukan kokemusta...)
 
Juhani Sarsila Se kuuluu asiaan. Diagnoosi: vitium / vicium generis humani.
 
Sami Juhani Jansson Lääkäri-isäni kerran sanoi,että tällaistakin diagnoosia lääkärit joskus viljelevät:"Vitium inter aures" (ja kai määräävät jotain lumelääkettä potilaalle)

Sami Juhani Jansson Ai mikä on 200 opiskelija Exodus? Pitäisköhän toi vielä lukea. Tuo Hankamäen lista on muuten hyvä filosofin omantunnnontesti. Haluaako nautiskella itseään paremmin/huonommin pärjänneiden kollegojen mollaamisella...

Rami Leskinen Koska Hankamäki on polttanut siltansa sekä edestä että takaa hänellä on rohkeutta sanoa ilmeinen.

Leena Sainio Yleensäkin vain sellainen ihminen, jolla ei enää ole mitään hävittävää sen kummemmin kuin voitettavaakaan, voi rankaisematta lausua totuuden.

Risto Koivula " 5) Olli Lagerspetz

Empirismiä edustaneen psykologian professorin, Kirsti Lagerspetzin, poika. Filoso- fian professoriksi nimitetyn Eerik Lagerspetzin ja taloustieteen professorina toimi- neen Mikko Lagerspetzin veli. Erik Ahlmanin tyttärenpoika. Dynastian osa siinä missä ”instituutioiden teorioista” väitellyt Eerik II. Olli-poika todistaa ruotsinkielisten elitismistä ja omankädenoikeudesta, jota hän koettaa lieventää suomenkielisille suunnatuilla haistatuksillaan, sosiaalidemokraattisuudellaan ja näennäisellä liberalismillaan.

Yhteiskuntatiede on tässä valossa ”organisaatioiden mekanismien analyysia”, ei esimerkiksi valta- tai ideologiakritiikkiä.Toteuttaa normaalitieteen ihannetta: systee- miteoriaa. Tieteelliset ansiot ovat muoviankkoja. Ei itsenäistä eikä omaperäistä filosofiaa. Ainoa yritys siihen suuntaan on Multikustannuksen julkaisema teos Lika, jolla on paljonpuhuva nimi. En viitsi selittää, koska olen tehnyt sen jo. "

Lagerspetz on joka tapauksessa molempia vanhempiaan parempi filosofi, dynastaa tai ei...

Esimerki tässä on ihan hyvä hänen artikkelinsa.

http://netn.fi/199/netn_199_lager.html

" 6) Sami Pihlström

Ilkka Niiniluodon lempilapsi, vallanperijä, analyyttisen filosofian kummipoika ja hin- tikkalaisen filosofiakäsityksen kellokas. Kuluttaa housujensa takamuksia istumalla jokaiselle avautuvalle oppituolille. Kiipijä, pyrkyri ja nousukas. Julkaissut ahkerasti mutta samanlaisella suhteellisen löyhällä kynällä kuin esikuvansa. Osoittaa, miten virkoihin pääsee, kun julkaisee paljon pinnallista englanniksi. Teokset koostuvat sa- nakohinasta: semanttisesti köyhissä teksteissä on yritystä mutta ei ajatusta. Nimi- tettiin Jyväskylään filosofian professoriksi mutta ei pysynyt siellä vaan kapusi takai- sin Helsinkiin Tutkijakollegiumin johtajaksi. Tyydyttää naturalismillaan heteroseksu- aalisille symboliarvoille rakentuvaa normaalitieteen ihannetta. Pidetään pakastimes- sa siltä varalta, että Niiniluoto jää eläkkeelle joskus vuonna 2020. "

Pihilström antoi mulle täydet pisteet Lappenrannassa tästä esityksestä titeenfilosofian peruskurssista:

http://hameemmias.vuodatus.net/.../materialistisen...

Nuo molemmat ovat tapelleet "fysikalismia" vastaan ja osaa vat tunnistaa ja torjua "putkilogiikkaa", joka taas on erityisesti Antti revonsuon leipälaji Antonio Damasiota matkien.

http://keskustelu.skepsis.fi/.../FlatMessageIndex/136367...
 
Risto Koivula Suurin paska tuossa ei ole ollenkaan filosofi, vaan Aivokaapeli-Antti Revonsuo, jonka muka "kutakin svastaa oma aivokemikaali":

" 14) Antti Revonsuo

Nykyään ei ole enää psykologiaa eikä filosofiaa. On vain ”kognitiotieteellistä neuro-fysiologiaa”. Antti Revonsuo on koettanut selvittää tajunnan olemusta aivotutkimuk- sen keinoin.Sitä kautta hän toimii kuin 1950-luvun empiristit ja positivistit, tietämät- tä tosin itsekään, miksi. Revonsuo on tyypillinen laboratory of habit of mind -tutkija: mittarimato, joka yrittää redusoida tajunnallisen merkitystason ilmiöt immanentille materiaaliselle tasolle tai johdella ne siltä. Niinpä hän on päätynyt samoihin klassi- siin ongelmiin, jotka ovat vaivanneet minuuden ja sielun jäljittäjiä satojen vuosien ajan. Koska neuvottomuutta ja voimattomuuden tunnustamista on syytä pitää viisautena, Revonsuo on päässyt esiintymään televisioon.

Revonsuon kirjoituksia on mahdotonta lukea, sillä luettavaa tekstiä ei juuri ole. Sen asemasta olisikin valaisevaa kaivaa esiin, mitä Lauri Rauhala on sanonut ihmisen henkisyydestä, sielusta, minuudesta ja persoonasta omassa tuotannossaan. "

http://keskustelu.skepsis.fi/.../FlatMessageIndex/372711...


Sami Juhani Jansson "Yleensäkin vain sellainen ihminen, jolla ei enää ole mitään hävittävää, sen kummemmin kuin voitettavaakaan, voi rankaisematta lausua totuuden." Ikävä kyllä hän voi myös valehdella vai mitä?

 
Sami Juhani Jansson Voi harmi kun tuota Wittgenstein -sarjakuvaa ei pysty jaka- maan. Mutta taidanpa kopsata sen ja jakaa kuitenkin, jos sopii Niilo N?
 
Juhani Sarsila Kiitokset. Sami-Juhani, en menisi vaihtamaan totuutta valheeksi tuossa Leena Sainion argumentissa, mutta jos katsot sen voivasi tehdä, en vastus- ta. Tapausta olet kuitenkin miettinyt, mikä on hyvästä ja osoittaa argumentin suhteellisen vahvuuden, ja on sekin hyvästä, että totuuden edes joku joskus voi julkeasti tuoda julki.

Sami Juhani Jansson Noo, en mää nyt lähde tästä asiasta inttämään, mutta olen tavannut valehtelevia ihmisiä. Osa valehtelee siksi, että on paljon menetettävää, osa siksi, ettei mitään menetettävää ole, mutta haluavat muuten vain tai katkeruuttaan purkaakseen tehdä kiusaa.


 
Risto Koivula Täältä löytyy sekä Kari Lagespetzin, Kirsti Lagerspetzin että minun juttua (kina jälkimmäisen kanssa, Kirsti Lagerspetz kuoli melko pian tämän jälkeen):

http://www.tieteessatapahtuu.fi/995/kesk.htm
 
Kullervo Rainio tuo lehden numerossa 4/1999 esille muutama vuosi sitten yli 90-vuotiaana kuolleen synapsien tutkijan, Sir John Carew Ecclesin ajatuksen siitä, että nämä hermosolujen tai hermo- ja lihassolujen väliset yhteyskohdat olisivat ilman aineen tai energian välitystä tapahtuvan psyykkisen vai…
tieteessatapahtuu.fi|Henkilöltä Carnac
Sami Juhani Jansson: " Opportunisti haluaa varmistaa leivän ja pragmatisti osaa tehdä sen käytännössä "
 
Sovjetskaja suhtautuu huomattavan kielteisesti pragmatismiin, vaikka myös leninis- mi tunnustaa käytännön olevan monin tavoin tiedon sisälläkin vaikuttava kategoria:
 
 
Tämä johtuu iitä, että pragamtismi eiole aristoteellista totuuskäsitykseltään, eikä sitä tunnusteta siksi tieteeksi.
 
Sitä vastoin Sovjetskajs suhtautuu huomattavan myönteisesti klassiseen SKEP- TISMIIN, joka myöntää periaatteessa aristoteelisen (korrespondenssi-) totuuden, mutta väittää, ettei sille ole objektiivista kriteeriä:
 
 
Suomalaisesta "pragmatismista" osa on (ainakin lähellä klassista) skeptismiä (Pihlström?) .
 
Suomalainen "(uus)skepsimi" (Ry. ym.) on huijausta ja hölynpölyä, antipavlovismia.

Risto Koivula: http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/pertti-lindfors-antaa-vaaran-todistuksen-dialektiikasta-1996
 
http://www.helsinki.fi/agora/vara/yleista/dialektinen_ja_historiallinen_materialismi_elavat.html

Sami Juhani Jansson Risto,toi on sikäli hyvä kirjoitus,että otat asiantuntevasti kan- taa akateemisessa keskustelussa. Alkuretoriikka on kuitenkin sopimatonta ad ho- minem -tavaraa "On varsin harvinaista,että dosentin arvon filosofiassa saanut henki- lö kirjoittaa aiheesta, josta ei tiedä yhtään mitään".Johtopäätöksen ongelmana taas on, ettei se ole varsinainen yhteenveto edellä sanotusta, vaan siinä ikään kuin ava- taan uusi keskustelu, jota ei jatketakaan: "Oma näkemykseni on, että konkurssia edeltävässä 'kuplatalousvaiheessa' pullistelevat eräät aivan muut maailmankatso-mukset kuin dialektinen ja historiallinen materialismi". Minun käsittääkseni sitä ta- pahtuu paljon, että kirjoitetaan puutteellisilla tiedoilla.Kirjoitettava kuitenkin on, kos- ka vallitsee "publish or perish" -kulttuuri. Järkevä tutkija kirjoittaa ja julkaisee mah- dollisimman paljon kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Lisäksi hän tekee palveluksen kriitikoille, jotka saavat aiheen kirjoittaa kritiikin saaden näin julkaisun. Samalla hän saa siis sekä mainetta että itse tilaisuuden kirjoittaa kritiikille vastineen. On siis kunnianosoitus tutkijalle saada kritiikkiä, koska se merkitsee, että hän on sanonut jostain jotain sen verran merkityksellistä, että joku on vaivautunut istumaan alas vastatakseen. Jos murskaavaa kritiikkiä tulee paljon monelta suunnalta, koettelee- han se toki hermoja, kun tutkijan pitäisi myös saada positiivista asiantuntijan mai- netta. Jos kielteistä kritiikkiä tulee liikaa, positiivisen maineen palauttaminen muo- dostuu isoksi työksi. Sitä kuitenkin on pakko sietää jatkaen vain julkaisujen suol- tamista. Muuten tutkija ajautuu varmasti syrjään. Koska tutkija tekee julkista työtä omalla henkilöllään, hän vastaa itse jutuistaan. Siinä mielessä Arto Siitonen on toi- minut klassisen sivistysyliopiston ihanteiden mukaan ottaen sen riskin, että hänen argumenttinsa torjutaan.Nykyisin monella alalla raportit ovat anonyymeja.Mainitaan nyt vaikkapa Maailmanpankin raportit, Oxfamin raportit, YK:n raportit. Ne ovat muu- ten muodollisesti tieteellisiä, mutta työryhmää tai tekijää ei ole mainittu. Ne tekey- tyvät byrokraattisen asiantuntijuuden taakse ilman että kukaan ottaa vastuuta kritii-kistä. Eräs tuttavani vastikään moitti minua siitä, etten kritiikittä hyväksynyt YK:n levittelemiä "tilastoja", joiden mukaan absoluuttinen köyhyys olisi maailmasta vä- hentynyt. Päivä tuon keskustelun jälkeen löysinkin artikkelin, jossa YK:n tutkimus arvioidaan kriittisesti otsikoiden "The Lie of Poverty Reduction". Tämän artikkelin takana seisoi tutkija reilusti omalla nimellään.

Risto Koivula Miksi arvelisit Helsingin yliopiston lopettaneen tuon melkoisella vaivalla ylörakennetun AGORA-sivuston?

Juhani Sarsila Käsky on käynyt (exiit) konsultilta ja konsulttiherätyksen saaneelta yliopiston johdolta. Niiniluoto on lausunut koturniensa korkeuksista, että on kunnia- asia hissukseen palvella isänmaata nykyiseen tapaan (eli ministeriön & konsultin valvonnassa). - Mitä tulee mainittuun alkuretoriikkaan, sitä on tavattu myös Kanava-lehdestä (joka ei ole suinkaan ollut kaikille avoin foorumi). - Muutoin luulen, että seuraavaksi konsultti valtaa Acatiimi-lehden. Tampereen 'Aikalainen' muuttuu parhaillaan konsultin äänenkannattajaksi, mikä on pahasta ja tietää pahaa.
 
Panu Raatikainen Kyllähän suomalaista filosofikuntaa saa ja pitääkin arvostella.
Tuo on kuitenkin niin niin kehno tekele, tosiasiat ovat siinä aivan päin seiniä ja tyyli on ala-, ettei sillä ole mitään arvoa.,


Sami Juhani Jansson Mites Panu menikö Hankamäellä Himas-kritiikki kuitenkin maaliin?

Panu Raatikainen No siinäkin oli tosiasiat aika kevyttä valuuttaa...
 
Sami Juhani Jansson Joo Hankamäki mainitsi vain summan 40 000.
 
Jarkko Yasass Parviainen .....optikkona toiminut Spinoza viilasi näet leipätyökseen linssejä, kun taas yritysfilosofien tarkoituksena on viilaata yleisöjään linssiin....

Tapani Laine Aikamoinen viihdetaiteilija tuo Hankamäki, mutta hänen kirjoituksensa teoksessa Mitä Halla-aho tarkoittaa todisti lopullisesti minkä luokan nero Hankamäki itse on.

Erna Oesch Tällaisten listojen laatiminen ei mielestäni osoita erityisen suurta ajattelukykyä ja kertoo lähinnä laatijasta itsestään.

Leena Sainio Sami, 200 opiskelijan Exodus löytyy listalta kohdasta 'Leila Haapa-ranta', rivi 3. On komeaa ajatella, kuinka opiskelijat opettajineen kohtaavat vaikealla (haastavalla) matkallaan kohti Paradisosta vilua, kurjuutta ja nälkää ja nipin napin välttävät Balkanin vuoret!

Juhani Sarsila Katson oikeaksi ja kohtuulliseksi mainita kontekstissa, että muuan professori T. Pekkanen levittää, vuotaja kertoo, minusta tietoa, että minä olen tullut hulluksi [ja nautin hoidosta veronmaksajien rahoilla]. Säätiöissä minusta sitten sanotaan, ettei "SILLE [minulle] ANNETA MITÄÄN".
 
Risto Laitinen J.Sarsilan äskönen kommentti toi mulle mieleen isän suvun perin-nönjakotilaisuuden, jossa yhdessä vaiheessa olimme esillä edesmenneen isämme edustajina. Äiti kysyi sitten sopivassa kohtaa, että entäs pojat? Matti-setä sanoi röyhkeästi ja agressiivisella sävyllä: 'Pojille ei penniäkään, onhan teillä se maatila.' Ja se siitä. Liekö Aari-ukki tehnyt testamentin - ja kun mun isäni, vanhimpana poi- kana, osa olisi ollut jatkaa maatalon pitoa. Muutkin, mm. isän siskot ovat valitelleet kun nuorin veljes vei koko miljoonatilan. Muutama pikkusumma on sittemmin tullut mulle osin tuntemattomilta sukulaisilta, jotka tiltanneet.

Risto Koivula:
" Panu Raatikainen:" No siinäkin oli tosiasiat aika kevyttä valuuttaa."
 
On myös "kevyttä kamaa", että "pavlovilainen ehdoolsituminen olsi kumottu" Helsingin yliopistossa, tai missään muuallakaan...
 
 

 http://www.helsinki.fi/psykologia/esittely/historia.htm

http://www.tiede.fi/keskustelu/36490/ketju/holynpolytati_professoriliiton_vuoden_professoriksi
 
Juhani Sarsila "Vuoden se ja se." "Vuoden se ja se." "Vuoden se ja se." - Näitähän riittää. Ja lisää tehtaillaan kaiken aikaa.
 
Risto Koivula Ninkun toi Millenium-palkintokin... Ei mitään muuta kui harmia ja rahanmenoa.
 
Leena Sainio Nimitämme Juhanin täten 'Vuoden Vastarannan Kiiskeksi'. Se on niin arvokas titteli, ettei sitä jaetakaan kuin kerran elämässä erittäin ansioituneelle kai- nuulaiselle, joka osaa kalastaa kiiskiä myötärantojen lisäksi myös vastarannoilta, ja yhtä aikaa. ONNEA, Juhani!

Juha Suoranta Juhani Voisiko herra Hankalamäelle hakea professorin arvonimeä? Tai vain nimittää hänet (ja vastaavasti muut halukkaat) professoriksi. Tuskin siitä mitään haittaa olisi yhteiskunta- ja kulttuuritieteellisillä aloilla.

 
Sami Juhani Jansson Myös Descartes päivitteli aikansa filosofikollegoiden tuotan- non tasoa, mutta hän ei sentään maininnut nimiä: Regula IX "Est autem commune vitium Mortalibus, ut quae difficilia pulchriora videantur; et plerique nihil se scire existimant, quando alicujus rei causam valde perspicuam et simplicem vident, qui interim sublimes quasdam et alte petitas Philosophorum rationes admirantur, etiamsi illae ut plurimum fundamentis nitantur a nemine unquam satis perspectis, male sani profecto qui tenebras chariores habent quam lucem."
 
 
Sami Juhani Jansson Siis että jotensakin näin "Ihmisten yhteinen vika on pitää mitä tahansa sitä hienompana, mitä vaikeampaa se on. Ja useimmat eivät silloin- kaan arvele tietävänsä mitään, kun näkevät jonkin asian aivan ilmeisen ja yksinker- taisen syyn,vaan [sen sijaan he] ihailevat filosofien korkealentoisia ja kaukaa haet- tuja argumentteja, vaikka nämä useimmiten nojaavat perustaan, jota kukaan ei ole koskaan tarpeeksi tutkinut; kerrassaan järjetöntä porukkaa, kun pitävät pimeydestä enemmän kuin valosta." (näin se äkkiseltään menee tuossa, kun Descartes ihmet- telee miten ihmiset menevät uskomaan hölynpölyä suoltavia filosofeja [vähän latina tunkee läpi käännöksestäni mutta puolustaudun sanomalla etten ole enää sen alan ammattilainen]).

Panu Raatikainen Totean vain, etten ole koskaan väittänyt, että pavlovilainen ehdollistuminen olisi kumottu. Lukutaito on toisille vaikeampaa.

 
Sami Juhani Jansson Siis että kaikki eivät osaa lukea (miks aina pitää sanoa asiat niin vaikeasti?)
 
Panu Raatikainen Kokonaan lukutaidottomat tietävät, etteivät osaa lukea. Sitten on näitä, jotka ilmeisesti luulevat osaavansa, ja sitten vielä kirjoittavat lukuyritystensä surullisista tuloksista internetiin...

Juhani Sarsila Kiitos paljon, hyvä Leena, nimityksestäni VUODEN VASTARANNAN KIISKEKSI." Tämähän on aivan liikaa, "teeskentelisi joku toinen VUODEN SE JA SE. Siihen teeskentelyyn / vähättelyyn minä en sorru. Koetan toimia arvonimen oi- keuttamalla tavalla koko vuoden ja nekin vuodet,jotka Jahve&Saatana ovat yhdessä päättäneet minulle suoda. - YLIOPISTO saisi nimittää KAIKKI [väitelleet ja dosentin tasoa olevat] YLIOPISTONLEHTORIT PROFESSOREIKSI.Kuluja ei siitä tulisi uutta professoria kohden kuin 250e/ kk / yksikkö. Ja Hankamäen Jukka voidaan kutsua professoriksi Tampereelle. Siten saadaan osa exodukseen menneistä takaisin pelastuvien kuoroon ja tuottamaan Tampereen yliopistolle ikuista kunniaa ja lakastumatonta mainetta.

Sami Juhani Jansson vähän kyllä epäilen, etteivät kokonaan lukutaidottomat tiedä, etteivät osaa lukea, koska sen edellytyksenä on tietää, mitä lukeminen on. Ts. lukutaidon alkeisiin kuuluu ymmärtää, mitä lukeminen on.


 
Panu Raatikainen: " Totean vain, etten ole koskaan väittänyt, että pavlovilainen ehdollistuminen olisi kumottu. Lukutaito on toisille vaikeampaa. "
 
Risto Koivula: Lukutaito on "liian hyvä": kyllä sinä noin olet väittänyt, viittaamalla Noam Chomskyn kusetus"todistukseen", ja yliopiston 150-vuotisjuhlapuheessa. Et voi väittää, että joku haistapaskantiedetoimittaja Sylfred Sorkki olisi päässyt kirjoit-tevlemaan omiaan tutkijan suuhun.
 
 
Behavioristinen lähestymistapa on kuitenkin hyvin rajoittava, johtaa lisäksi moniin epäuskottaviin johtopäätöksiin ja käsitteellisiin ongelmiin. Useat filosofit huomautti- vat, että sama mielentila voi aiheuttaa hyvin erilaista käyttäytymistä riippuen siitä, mitä kaikkia muita uskomuksia ja toivomuksia yksilöllä on.
 
Edelleen,kuten tunnettu kielitieteilijä Noam Chomsky on korostanut, beha- vioristinen lähestymistapa ei kerta kaikkiaan kykene selittämään meille ihmisille niin ominaista kielellistä käyttäytymistä.
 
Ihmisyksilöt tuottavat jatkuvasti ja periaatteessa rajattomasti uusia lauseita, joten tämä kielikyky ei voi perustua ehdollistumiseen eikä kielellinen käyttäytyminen voi palautua mihinkään ärsyke-reaktio-pareihin.
 
 
HM: " Pavlovin ja Vygotskin KIELELLINEN PSYYKEN TEORIA sen sijaan kykenee selittämään, aivan erinomaisen hyvin!
 
 
 
Huomattava osa Raatikaisen kuulijakunnasta tiesi oikein hyvin, miten Pav- lovin-Vygotskin teoria tuon tuon kielellisrakenteisen käyttäytymisrakenteen selittää ja TAATUSTI EHDOLLISTEN REFLEKIEN POHJALTA. HY:ssä oli vielä silloin yksi huippuyksikkökin (tosin niiden toisten ”sellaisten” ohella...) joka vielä nojautui tieteellisesti Pavlovin-Vygotksin(-Fieldsin) malliin:
 
 
Tätä taustaa vasta Raatikaisen puhe onkin nähtävä rikollisen ylipistojohdon härskinä UHKAILUNA ”pavlovisteille” pitää turpansa kiinni! "

 
RIsto Koivula:
Yksi positiivinen yliopistokirja on ilmestynyt ÄÄRIMMÄISEN YLLÄTTÄVÄLTÄ TAHOLTA: tämä:
 

 

Panu Raatikainen I rest my case.

Risto Koivula Ei meitä "tyhmää kansaa" tuollai vaan kuseteta!


 

Ruurik Holm: Hankamäki voisi esitellä omat kansainväliset ansionsa. Sitten voitai- siin verrata niitä yllä mainittujen henkilöiden ansioihin ja keskustella kummat ovat pätevämpiä. Näin hän ei kuitenkaan menettele.
 
Risto Koivula: Tämä on sitten jo vuotta myöhempi, mikä merkitse, että koko rulianssi on Suomessa ICC:n (International Criminal Court) toimivallan alaista!

http://ethesis.helsinki.fi/.../vk/avikainen/cortical.pdf

" Department of Neurology University of Helsinki

CORTICAL MECHANISMS OF ACTION OBSERVATION, IMITATION AND SOCIAL PERCEPTION IN HEALTHY AND AUTISTIC SUBJECTS


Sari Avikainen

Brain Research Unit Low Temperature Laboratory Helsinki University of Technology

ACADEMIC DISSERTATION To be publicly discussed by permission of the Faculty of Medicine of the University of Helsinki, in the Auditorium F1 at the Helsinki University of Technology, on November 8, 2003, at 12 noon: ISBN 952-91-6486-6 ISBN 952-10-1433-4 (pdf)

Supervisor Academy Professor Riitta Hari, M.D., Ph.D. Brain Research Unit Low Temperature Laboratory Helsinki University of Technology Espoo, Finland

Reviewers

Professor Hilkka Soininen, M.D., Ph.D. Department of Neurology Kuopio University Hospital Kuopio, Finland

Professor Mikko Sams, Ph.D. Cognitive Science and Technology Research Group Laboratory of Computational Engineering Helsinki University of Technology Espoo, Finland

Opponent Professor Anthony J. Bailey, M.D, Ph.D. Cheryl and Reece Scott Professor of Psychiatry University Section of Child and Adolescent Psychiatry Park Hospital Oxford, UK

TABLE OF CONTENTS ABBREVIATIONS ................................ i
LIST OF PUBLICATIONS ..........................................................ii

1. INTRODUCTION.....................................................................1
2. REVIEW OF LITERATURE......................................................3

2.1 Anatomy and physiology of the cortical motor system .........3
2.1.1 The motor cortices.............................................................3
2.1.2 The corticospinal tract ......................................................4
2.2 Anatomy and physiology of the somatosensory system ...... 5
2.2.1 Afferent somatosensory pathways......................................5
2.2.2 Primary somatosensory cortex SI .......................................6
2.2.3 Secondary somatosensory cortexSII...................................7
2.2.4 Other somatosensory areas ..............................................7

2.3 The mirror-neuron system ....................................................8
2.3.1 Area F5 of the monkey brain........................................... 8
2.3.2 Mirror neurons in monkeys ...............................................9

2.3.2 The mirror-neuron system in humans.............................11

2.4 Social brain........................................................................11

2.5 Autism spectrum disorders................................................13
2.5.1 Autistic disorder ............................................................15
2.5.2 Asperger’s syndrome................................................ ....17

2.5.3 Theories of cognitive impairment in autism
Magnetoencephalography.................................................. 24
2.6.1 Origin of neuromagnetic signals.................................25
2.6.2 Instrumentation..........................................................26
2.6.3 Source modelling.....................................................27
2.6.4 Other functional neuroimaging techniques...............28
2.7 Spontaneous brain rhythms.......................................30
2.8 Somatosensory evoked responses......................... ..31 3.

AIMS OF THE STUDY........................................................34

4. METHODS.................................................................35
4.1 Subjects.............................................................. 35
4.2 Magnetoencephalographic recordings (Studies I–IV and VI) 35
4.2.1 Stimuli and tasks.....................................................35
4.2.2 Recordings............................................................ 36
4.2.3 Data analysis....................................................... 37
4.3 imitation experiment (Study V) ..........................38 5.

EXPERIMENTS.................................................... 40

5.1 The ∼20-Hz rebound is suppressed during hand action observation (Study I)..40

5.1.1 Results 40 5.1.2 Discussion of Study I....42
5.2 The ∼20 Hz rebound is suppressed in Asperger subjects (Study II) 43 5.2.1 Results ...................................................................... 43
5.2.2 Discussion of Study II................................................. 45
5.3 Activity of the SI and SII cortices is modulated during action observ. (StudyIII)45
5.3.1 Results ........................................................................45
5.3.2 Discussion of Study III .................................................47
5.4 Activation is enhanced in visual exstrastriate areas during observation of distorted finger postures (Study IV) ....
5.4.1 Results ......................................................................47
5.4.2 Discussion of Study IV............................................. 49
5.5 Mirror-image imitation is impaired in Asperger and high-functioning autistic subjects (Study V) 50
5.5.1 Results .....................................................................50
5.5.2 Discussion of Study V............................................ 51
5.6 Imitation-related cortical activation sequences are abnormal in Asperger’s Syndrome (Study VI) 52
5.6.1 Results ...............................................................52
5.6.2 Discussion of Study VI........................................54

6. GENERAL DISCUSSION .............................................56
6.1 The human mirror-neuron system........................... 56
6.1.1 Is there a human mirror-neuron system? ...............56
6.1.2 Where in the brain?................................................57
6.1.3 Problem of agency....................................................58
6.1.4 Functional role of the MNS........................................59

6.2 Autism ........................................................ 60

6.2.1 Autism and mirror neurons...............................61
6.3 Social perception in the exstrastriate cortices..........64

7. SUMMARY...............................................................66 ACKNOWLEDGEMENTS............................................ 68

9. REFERENCES...

 
Broken mirror

Mirror neurons have been used to explain everything from language acquisition to autism. Photograph: Alamy Guardian