Kesällä tiedemaailmassa kävi kohahdus, kun ilmoitettiin (4.7.) hiukkasfysiikan stan-dardimallin viimeisen palikan ns. Higgsin bosonin mahdollisesta löytymisestä Euroo- pan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen CERN:n hiukkaskiihdyttimellä. Jokin uusi hiukkanen on havaittu energia-tasolla 125 gigaelekronivolttia (GeV).
Tunnetun maailmankaikkeuden,materian perusrakennetta ja toimintaa selitetään ai-neen alkeishiukkasrakenteen standardimallilla, johon kuuluvat kvarkit, jotka muodos- tavat kolmen kvarkin ydinhiukkasia kuten protoneja ja kahden kvarkin hiukkasia ku-ten elektroneja sekä kolmen perusvoiman,vahvan,heikon ja sähkömagneettisen vuo- rovaikutuksen välittäjähiukkaset fotonit, Z- ja W-bosonit, gluonit sekä Higgsin bosoni, joka selittää hidasta massaa. Kvarkkeja ei voida sellaisinaan mitata, vaan ne ilmene- vät kokeissa hiukkasten muuttumisena toisikseen näiden vaihtaessa törmäyksissä kvarkkeja keskenään.Muilla hiukkasilla paitsi fotoneilla,gluoneilla ja Z-bosoneilla se-kä Higgsin bosonilla on antihiukkaset,joiden kanssa törmäyksessä syntyy fotoneja.
Higgsin bosoni sai nimensä fyysikko Peter Higgsin mukaan, ennusti ko. hiukkasen olemassaolon.Teorian mukaan kosmoksen täyttää ns.Higgsin kenttä, joka vuorovai- kutuksessa eri hiukkasten kanssa antaa niille erilaiset (hitaat) massat.Higgsin kenttä on ns. kondensaatti, jonka hiukkasolomuoto ilmenee vasta erittäin korkeilla energia-tasoilla. Myös mm. elektronit muodostavat äärimmäisen matalissa lämpötiloissa Eisteinin-Bosenin kondensaattia, joka taas hidastaa fotoneja.
Miten dialektinen materialismi näkee maailman?
Dialektis-materialistisen (DM) maailmankatsomuksen mukaan maailma koostuu vain liikkuvasta materiasta, joka koostuu suhteellisen itsenäisistä vuorovaikuttavista ja muuttuvista olioista (objekteista) siten, että materia ja liike ovat toistensa erottamat-tomia dialektisia vastakohtia, joita ei voida tarkastella toisistaan irrallaan.
Materian eri liikemuotoja, joilla on suhteellisen itsenäiset omat luonnonlait, kuvaa-vat hyvin nykyiset erityistieteet kuten fysiikka,kemia,biologia ja yhteiskuntatieteet. Liikemuodon olennaiset omat eli emergentit peruslait eivät palaudu eli ”redusoidu” alemman liikemuodon lakeihin. Myös fysiikan alkeishiukkastaso vakioineen on ainakin kosmisen evoluution teorian mukaan emergentti.
Erityistieteiden teorioiden kuvaamien lainalaisuuksien ohella maailmassa vaikuttavat siis kaikelle materialle yhteiset lainalaisuudet,joita DM tutkii.Keskeinen näistä dialek- tiikka, jolla tarkoitamme oppia itse kehityksestä ja sen yleisistä lainalaisuuksista, aivan erityisesti uusien lakien synnystä eli emergenssistä kehityksessä.
Tätä monimutkaistuvaa kehitystä tutkimme ja kuvaamme mm. yleiskäsitteiden kuten sellaisten dialektisen logiikan kategoriaparien avulla, kuten mahdollisuus ja todelli-suus, välttämättömyys ja sattuma, yleinen ja yksityinen,muoto ja sisältö yms., ja joita kaikkia myös erityistieteellinen teorianmuodostus tarvitsee. Dialektinen materialismi ei pyri ”ohittamaan erityistieteitä” käsitteenmuo- dostuksessa, vaan palvelemaan niitä sellaisen aineksen osalta, joka on erityistieteenaloille yhteistä.
Pelkistetysti dialektista kehitysprosessia voidaan kuvata dialektiikan kolmen perus-lain avulla. Dialektisten vastakohtien ykseyden ja taistelun laki, määrällisten muutosten laadullisiksi muuttumisen laki (joka koskee muitakin kuin emrgenttejä muutoksia!) sekä kieltämisen ja kieltämisen kieltämisen laki koskevat noita dialektisia kategoriapareja ja niiden kuvaamia ilmiöitä, ja ovat samalla tämän kategoriatyypin tuntomerkkejä.
"Alkuräjähdyksen" dialektinen tulkinta.
Alkuräjähdysteoria maailmankaikkeuden synnystä ja laajenevasta rakenteesta sopii eräin tarkennuksin oikein hyvin dialektiseen ajatteluun. Alkuräjähdys (13,7 miljardia vuotta sitten) tulee nähdä materian ja maailmankaikkeuden kehityksessä vaiheena, jossa edeltävä materian kehitys oli saavuttanut määrällisen huippunsa,ja kosmoksen kehityksessä tapahtui laadullinen murros,kun perusvuorovaikutukset erkanivat toisis- taan ja syntyivät protonit,jotka yhdistyivät atomiytimiksi,atomiytimet ja elektronit al-koivat muodostua atomeiksi jne. eli syntyi juuri meidän tuntemamme materian fysi-kaalinen liikemuoto.Tämä ns.inflaatiovaihe merkitsi avaruuden nopeaa laajenemista.
On fyysikkoja, jotka esittävät, että tätä edeltävässä vaiheessa vallitsi ”absoluuttinen singulariteetti”,jossa ei ollut minkäänlaisten alkeisolioiden keskinäistä kehitystä. Tähän meidän ei tule uskoa, kuten ei myöskään mahdollisten kosmisen evoluution mukaisten ”versumien” absoluuttiseen erillisyyteen ainakaan niiden synnyssä ja häviämisessä. Jo Engels näki materian,ajan,liikkeen ja avaruuden kiinteän yhteyden toisiinsa. Samoin tekivät myös Bacon ja Hobbes, jotka mm. kiistivät absoluuttisen ajan ja avaruuden pitäen niitä aivan oikein olioiden ektension (laajuuden) ja liikkeen ilmauksina.
Ja miten tähän liittyy Higgsin bosoni?
Nykyisenkaltainen maailmankaikkeus linnunratoineen ei olisi voinut syntyä ilman ”Higgsin kenttää”, joka itse asiassa muodostaa tuntemamme ”versumin”, eikä ilman gravitaatiota, johon tuon bosonin ominaisuuksien tutkimus tuo myös gravitaatioon lisävaloa. Miten ihmeessä hidas massa, jonka ”Higgs” selittää, voi olla tasan (tai melkein tasan) yhtä suuri kuin raskas massa,kuten yleinen suhteellisuusteoria aksi-omaattisesti olettaa ja josta ei ole havaittu kokeissa poikkeamista? Ovatko olemassa gravitaatiokenttää ylläpitävät gravitonit, vai mahdollisesti jotkin muut hiukaset? Onko pimeää materiaa tai ”pimeää energiaa”? (Näihin asioihin palataan seuraavassa numerossa.)
Tiede ja filosofia
Oikea maailmankatsomus on työväenliikkeelle aivan välttämätön, kuten tieteellekin. Runsaat 100 vuotta sitten (1905-1908) marxilaiseksi tunnustautunut ajattelu ajautui Venäjällä kriisiin, kun mm. ei ymmärretty elektronin löytymisen merkitystä. Lenin korjasi nämä virheet kirjassaan "Materislismi ja empiriokritisismi".
Marxilaisen filosofian tulee seurata hyvin tarkasti tieteen kehitystä ja tehdä sen saa-vutuksista oikeat yleistykset ja siirtää ne rikastuttamaan maailmankatsomuksellista ajattelua. Tulee myös nähdä filosofiankin avulla, mitkä "tieteen saavutukset" ovat oi-keellisia, ja mitkä virheellisiä. Tulee tunnistaa oikea erilleen väärästä ja tehdä oikean perusteella yleistävät johtopäätökset. Higgsin bosonin löytyminen vahvistaa DM-maailmankuvaa kuten materian ja liikkeen dialektista ykseyttä ja olioajattelua, joka on muuten olla jo herra Higgsinkin ajattelun ohjenuorana DM:sta riippumatta.
Hiukkasfysiikan standardimalli,joka on todennettu pääasiassa juuri CERNissä, kuu-luu epäilemättä ihmiskunnan suuriin saavutuksiin kautta historian. Se on myös EU:n ensimmäinen (ja varsin mahdollisesti myös viimeinen) varsinainen voitto millään elä-mänalueella! CERNiä suosittelisimme siirrettäväksi YK:n alaisuuteen ja rahoitusvas-tuulle.Higgsistähän emme vielä täysin tiedä,millaiseksi se/ne tulevat osoittatutumaan , mutta tuon muun standardimallin todenperäisyyden voimme katsoa jo olevamme ”kovalla pohjalla” Jos olisi osoittaunut,että minkäänlaista Higgsiä ei ole,koko standar- dimalli mukaan lukien esimerkkisi sähköheikko vuorovaikutus ja kvarkkiteoria olisivat menneet uuteen teorianmuodostustarkasteluun.
Julkaistu Kansan Äänessä 3/2012
Risto Koivula,
Heikki Männikkö.
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Causality+Principle
STEPHEN HAWKING ESITTÄÄ TÄYSIN UUDENTYYPPISTÄ GRAVITAATIOTEORIAA
Kosmologi Stephen Hawkingin ja fyysikko Leonard Mlodinovin kirja "Suuri suunni-telma" (The Grand Design, 2010) yllättää.Kirjan uusi teesi on, että gravitaatio olisi massaenergiaan ja liike-energiaan nähden negatiivista energiaa. Maailmankaikkeu- den kokonaisenergiasumma olisi nolla. Ideologisesti kyseessä olisi uusi fysikaalinen maailmankuva uusien hiukkasten ja muiden fysikaalisten olioiden etsimsen ohjenuo-raksi. Kirja on ajalta ennen EU:n CERNin uusimpia tietoja sen etsimästä hiukkasille hitaan massan (mutta ei raskasta!) antavasta Higgsin bosonista (KÄ 4/2012), johon Hawking ei tuolloin uskonut. (Jos jos minkäänlaista Higgsin bosonia kuitenkaan ei löydy,hiukkasfysiikan standardimalli menee täysin uusiksi;malli ei kuitenkaan edelly- tä,että niitä olisi vain yhdenlaisia muiltakin ominaisuuksiltaan kuin energiatasoltaan.)
Sellaisten hiukkasten mahdollinen olemassaolon ei tarvitse kuitenkaan kumota tätä uutta ideaa.Uuden teorian mukaan pitäisi vain olla erikseen "positiivinen ja negatiivi- nen Higgsin bosoni/varaus", joista toinen selittäisi massan ja toinen gravitaation! Po-sitiivinen Higgsin varaus olisi jakautunut avaruuteen Higgsin kentäksi ja negatiivinen kiinnittynyt massallisiin materiahiukkasiin. Positiivinen ja negatiivinen Higgsin hiukka- nen syntyisivät ja katoaisivat aina pareittain kuin fotonit.Analogia olisi vahva fotonien käyttäytymiselle sähkökentässä ja elektronikondensaatissa.Higgsin bosonien omi-naisuuksien täsmäkartoitus pääsee vasta alkuun kunnolla, kun ensin on selvitetty, millä energiatasolla jotakin hiukkasvipinää esiintyy.
Uusi teoria selittäisi sekä hitaan että raskaan massan ja vielä näiden yhtäsuuruisuudenkin
Gravitaatio-,sähkö- tai ydinvoimakentässä sen liikuttaman massapisteen (partikkelin) potentiaalienergian muutos on aina samansuuruinen mutta vastakkaismerkkinen kuin sen liike-energian muutos. Voimakentän potentiaalin (negatiiviset) derivaatat tässä suunnassa ovat sen aiheuttamia voimia tähän suuntaan. Hawkingin mukaan gravitaatiopotentiaali ei olisikaan vain laskennallinen,vaan materiaalinen suhteellinen suure, materian yleismääre (attribuutti) kuten avaruus ja aika, ja yleisessä suhteellisuusteoriassa myös gravitaatio avaruuden ominaisuutena.
Hawkingin idea ei ole ainakaan sen huonommin yhteensopiva aikaisemman todiste-tun tieteen kanssa kuin energetistisen fysikalismin (mm. Kari Enqvist ja Esko Valta-oja) perusaksiooma energiasta kaiken olevaisen alkusubstanssina, jota olisi alkurä-jähdyksessä (big bang) pöllähtänyt tietty määrä ”ilmoille”, ja se olisi sen jälkeen muo-dostanut energeettisesti suljetun systeemin,joka mm.kulkisi termodynamikan 2. pää- säännön entropian lain mukaisesti kohti Rudolf Clausiuksen lämpökuolemaa. Aineen aaltoliikepuolen osoittajan (Nobel tästä 1929) Louis de Broglien (1892 – 1987) energetismi on pohjimmiltaan idealistinen filosofia.
Fysikalismi olettaa implisiittisesti, että vaikkapa ”energiasubstanssin” kautta myös muodollinen logiikka on ”sisäänrakennettuna materiaan”: kunkin ”energiapisteen” tasolla mikä tahansa ”todellinen perusominaisuus” tuollaisessa oliossa joko täysin on tai sitä ei ole lainkaan.
Energian säilyvyyden laille nykyisessä mallissa on olemassa todistus (Emmy Noe-ther), joka perustuu luonnonlakien säilymiselle muuttumattomina siten, etteivät fysi-kaalisten laskelmien tulokset saa riippua siitä, mikä hetki valitaan ajan alkupisteeksi (ajanalkupisteinvarianssi). Uudessa mallissa massa-energia säilyy, vaikka muut luonnonlait muuttuisivatkin. Todistus pätee Newtonin, EST:n ja YST:n mekaniikassa.
Kosminen evoluutio jytää...
Kirja kannattaa Lee Smolinin tyyppistä multiversumiteoriaa, jossa toistuvissa versu-mien alkuräjähdyksissä valikoituu mahdollisimman stabiili versumi. Luonnonvakiot kuten valonnopeus olisivat "versumivakioita", jotka muuttuvat joka "poksahdukses-sa". Hawkingin mukaan vieläpä luonnonlait asettuvat vasta pitkien aikojen kuluessa kohdalleen, ikään kuin tämän päivän tila vaikuttaisi menneisyyteen.Se tulkinta on on- gelmallista syyn ja seurauksen käsitteiden kannalta. Sen sijaan lakikin voi kehittyä. Eri versumien hiukkaset eri vakioineen eivät vuorovaikuttaisi ainakaan tavallisilla fysiikan laeilla.Uudessa teoriassa alkupaukussa ei synny eikä katoa energiaa. Kokonaisenergia päin vastoin säilyisi aina aksiomaattisesti muidenkin luonnonlakien muutoksissa.
Hiukkasten vuorovaikutukset lasketaan kaikkia tuossa yhteydessä mahdollisia ns. Feynmanin polkuja myöten,mistä saadaan tapauksen vuorovaikutusten todennäköi-syydet. Feynmanin polut eivät ole kuitenkaan mitään fysikaalisia olioita. Kirjassa esi-tetään useassa kohdassa, että "valon nopeus voidaan ylittää", esimerkiksi otetaan, että Tšerenkovin valonsäteily ydinvoimaloissa johtuu siitä, että "elektronit liikkuvat vedessä valoa nopeammin", mutta se on eri asia. Minkään fysikaalisten olioiden, tai informaatio-olioidenkaan (signaalien) nopeus ei voi (tehollisesti,keskimäärin) ylittää valonnopeutta tyhjiössä, minkä mahdollisuuden erityinen suhteellisuusteoria kieltää. Hugh Everettin kvanttimekaniikan "monimaailmatulkintaa" tai John Wheelerin "aika-avaruuden madonreikiä" tai ”aikamatkailua” teoksessa ei mainita.
Malliriippuvainen realismi, vai dialektinen materialismi?
Kaikki fysikalismi suhtautuu kielteisesti aitoon emergenssiin eli luonnonlakien kehi-tykseen, objektiivisen dialektiikan viimekätiseen tutkimuskohteeseen maailmassa. Alkeishiukkastason alapuolella voisi olla alempi (emergenssi-)taso, jolla kaikkien nykyisten fysiikan lakien kuten tietyn maksiminopeuden ei tarvitsisi olla voimassa.
'Syyn ja seurauksen' kategorioiden ongelmien lisäksi teoksessa sivuutetaan mm. ´mahdollisuuden ja todellisuuden´ dialektiikka: virtuaalisten hiukkasten ei tarvitse olla samanlaisia kuin aktuaalisten hiukkasten, vaikka niistä saadaankin fysikaalista tietoa ehkä vain niiden muuttumisten kautta aktuaalisiksi hiukkasiksi edellytysten vallitessa.
Hawking esittää mielestään uutta ”malliriippuvaisen realismin” tieteenfilosofiaa, jon-ka mukaan ”ei ole olemassa kuvasta tai teoriasta riippumatonta käsitystä todellisuu-desta”. Fysikaalinen teoria on sen mukaan matemaattinen malli ja joukko lauseita, jotka yhdistävät mallin osat todellisuuteen/ havaintoihin. Mallin (teorian) tehtävä on ennustaa uusia havaintoja oikein. Ilmiöt ovat ”todellisia/tosia mallissa”, jos malli ennustaa oikein uusia havaintoja.Ristiriitainen havainto osoittaa mallin vääräksi. Yh-tä hyvin ennustavista malleista yksinkertaisempi on parempi (Occamin partaveitsi). Mallit voivat sisältää toistaiseksi erillisinä todistamattomia elementtejä, kuten mm. juuri Higgsin bosoni!
Ainoa mikä siinä ykskantaan kumotaan on "Älykäs Luominen" (Intelligent Design): sellaista ei voi olla, eikä myöskään "tarvita". En vaihda silti dialektisesta enkä muusta emergentistä materialismista tähän teoriaan.
Joutuessani valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta, jossa toisessa perustavimmat luonnonlait ovat muuttumattomia, mutta menneisyys voi "todella muuttua" kauaksikin ajassa taaksepäin kuten malliriippuvaisessa realismissa,ja toisessa taas menneisyys on täysin lukkoonlyötyä objektiivista, mutta luonnonlaitkin evoluoituvat (aito emergenssi) kuten dialektisessa materialismissa,valitsen ilman muuta ja epäröimättä jälkimmäisen! Kansan Ääni 1/2012
***
Sovjetskaja entsiklopedija vuonna 1979 kosmologiasta:
https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Cosmology
Cosmology
a branch of astronomy that treats the universe as a unified whole and the various parts of the universe, studied through astronomical observations, as parts of the whole.The conclusions of cosmology (models of the universe) are based on the laws of physics and on data from observational astronomy as well as on the philosophical principles of a given epoch (in the final analysis — on the entire body of knowledge).
The most important philosophical postulate of cosmology is the proposition accor-ding to which the laws of nature (the laws of physics), established from the study of an extremely limited part of the universe (most frequently from experiments on the planet earth), may be extrapolated to significantly larger regions and in the final analysis, to the entire universe. Cosmology as a science is not possible without this postulate.
Cosmological theories of various periods (and frequently of the same period) differ markedly, depending on which physical principles and laws are accepted as suffi-ciently universal and are used as a basis for cosmology. The degree of universality of principles and laws cannot be verified directly, but models based on them must allow for verification. Conclusions drawn from a global model of an observed part of the universe (”astronomical universe”) must be confirmed by observations (in any case, they must not contradict them) and should also predict new phenomena that previously had not been observed. Of the vast number of models that can be con-structed,only a few are able to satisfy these criteria.In the 1970’s these requirements were best met by homogeneous isotropic models of a nonstationary hot universe developed on the basis of the overall theory of relativity (in relativistic cosmology).
History. Naϊve cosmological ideas were conceived in remote antiquity as a result of man’s attempts to understand his place in the universe. These ideas were a charac-teristic and integral part of various myths and beliefs. The cosmological ideas of the ancient philosophical schools of Democritus, Pythagoras, and Aristotle (fifth and fourth centuries B.C.) satisfied stricter logical criteria. Aristotle’s influence on cosmology continued for nearly two millennia.
The first mathematical model of the universe, based on all available information from astronomical observations, was presented in the Almagest (second century A.D.). This geocentric system of the world explained all astronomical phenomena known at the time and prevailed for about 1500 years.During this period there were essentially no new astronomical discoveries, but the manner of thinking changed dramatically.
Despite the opposition of Christian dogmatism, the heliocentric system of the world proposed by N. Copernicus (16th century) was gradually accorded greater recogni-tion, particularly after Galileo, using a telescope for astronomical observations (first half of the 17th century), made discoveries that were highly incompatible with the geocentric system.Even prior to this, G.Bruno,following the teachings of Copernicus, deduced the infinite nature of the universe and the absence in it of a specific center. This conclusion exerted a profound influence on the successive development of cosmology.
The revolution in cosmology, based on the teachings of Copernicus, was a point of departure for the revolution in astronomy and natural science as a whole. The law of universal gravitation (I.Newton,1685),the very name of which emphasizes its cosmo- logical universality, made it possible to view the universe as a system of masses, the interactions and motions of which are governed by this unified law. However, cosmo-logical paradoxes were discovered in the application of Newtonian physics to the infinite system of masses.
The emergence of modern cosmology is associated with the creation of the relativis-tic theory of gravitation (A. Einstein, 1916) and the birth of extragalactic astronomy (1920’s).During the first stage of development of relativistic cosmology, attention was focused on the geometry of the universe (space-time curvature and the possible clo-sed nature of space). The beginning of the second stage may be dated to the works of A. A. Fridman (1922–24), in which it was shown that curved space cannot be sta-tionary but must expand or contract. However, these fundamentally new results re-ceived recognition only after the discovery of the law of red shifts (E. Hubble, 1929).
The problems of the mechanics and age (duration of expansion) of the universe now assumed primary importance. The third stage began with models of a hot universe (G. Gamow, second half of the 1940’s). Interest shifted to the physics of the universe— the state of matter and the physical processes occurring at various stages of expansion of the universe, including the earliest stages,when the state of matter was quite unusual. The laws of thermodynamics,the data of nuclear physics,and the phy- sics of elementary particles, along with the law of gravitation, acquired great impor-tance. Relativistic astrophysics, which filled the existing gap between cosmology and astrophysics, emerged.
Geometry and mechanics of the universe.
Two postulates are central to the theory of a homogeneous isotropic universe:
(1) Einstein’s equations are the best known description of a gravitational field; from this follows the space-time curvature and the relationship between curvature and mass density (energy);
(2)there are no singular points (homogeneity) or preferred directions (isotropy) in the universe,that is,all points and all directions are equal.The latter assertion is frequent-ly referred to as the cosmological principle; it may also be called the generalized principle of Bruno. If we also assume that the cosmological constant is equal to zero and the mass density is created primarily by matter (photons and neutrinos may be disregarded),then the cosmological equations acquire a simple appearance and only two models are possible. In one model,the curvature of space is negative or,at most, equal to zero, and space is infinite (open model). In such a model, all distances in-crease without limit with time. In the second model, the curvature of space is positive and space is finite but as unbounded as in the open model.In such a (closed) model, expansion over time is replaced by contraction. In the course of evolution, curvature decreases during expansion and increases during contraction,but the sign of the cur-vature does not change, that is,the open model remains open,and the closed model, closed. The initial stages of evolution of both models are identical: there must have existed a specific initial state with infinite mass density and infinite curvature of space and an explosive expansion, which slowed down over time.
The nature of evolution is schematically illustrated in Figures 1 (closed model) and 2 (open model). Time is plotted along the axis of the abscissas. The start of explosive expansion is taken to be the beginning of the calculation of time ( t = 0). A particular scale factor R is plotted along the axis of the ordinates.R may represent,for example, the distance between any two distant objects (galaxies). In the figures, the solid line represents the relation R = R( t), and the dotted line, the change in curvature during the process of evolution (the curvature is proportional to l/ R2). We further note that the relative rate of change of distances (1/ R2)( dR/dt) = H is nothing more than Hubble’s constant (more precisely, parameter). At the initial moment ( t → 0), the factor R → 0 and Hubble’s parameter H → ∞. It follows from the cosmological equa-tions that with the given H, zero curvature may occur only with the specific (critical) mass density pcr = 3 c2H2/ G,where c is the velocity of light and G is the gravitational constant. If ρ > ρcr, space is closed, and if p ≤ ρcr, it is open.
Physics of the universe. The postulates indicated above are sufficient to judge the general character of evolution and lead, specifically, to the conclusion that the initial density (given small values of t) was extremely great. However, density does not provide an exhaustive characteristic of the physical state.It is also necessary, for example, to know temperature. Specifying in one way or another the characteristics of the initial state is the task of the third postulate (hypothesis) of relativistic cosmo-logy, which is independent of the first two. The postulate of a hot universe (a high ini-tial temperature is assumed) has generally been accepted in the 1960’s and 1970’s. Having accepted this postulate, we can draw several important conclusions.
First, at very small values of t, not only molecules or atoms but even atomic nuclei could not have existed;all that existed was some sort of mixture of various elementa-ry particles (including photons and neutrinos). On the basis of the physics of elemen-tary particles,we can calculate the composition of such a mixture at various stages of evolution.
Second, knowing the law of expansion, it can be shown when certain conditions existed: the density of matter changes in in-verse proportion to R3 or t2 the radiation density changes even more rapidly - in inverse proportion to R4. Inasmuch as initially expansion also proceeded rapidly, it is apparent that high density and temperature could have existed only for a very short time. In fact,if at t = 0 the density ρ = ∞, then already at t ≈ 0.01 sec the density falls to ρ ∽ 1011g/cm3. At this time, photons, elect-rons, positrons, neutrinos, and antineutrinos existed in the universe; there were few nucleons. Through successive transformations,a mixture of light nuclei was obtained (apparently two-thirds hydrogen and one-third helium). All other chemical elements formed from these, but much later, as a result of nuclear reactions in stellar interiors. The remaining photons and neutrinos at a very early stage of expansion ceased to interact with matter and should be able to be observed at the present time in the form of residual radiation, the properties of which may be predicted on the basis of the theory of a hot universe.
Third, although expansion initially proceeds rapidly,the processes of elementary particle conversion flow incomparably more rapidly, as a result of which a sequence of states of thermodynamic equilibrium is established. This is an extremely important circumstance, since such a state is fully described by macroscopic parameters (determined by the rate of expansion) and is not at all a function of preceding history. Therefore,a lack of knowledge of what happened at densities significantly exceeding nuclear density (that is,during the first 10−4sec of expansion) does not hinder us from making more or less reliable judgments about later states, beginning, for example, with t = 10−2sec, when the state of the matter was “ordinary” as is known in modern microphysics.
Observational verification.
The conclusions of relativistic cosmology are radical and revolutionary,and the ques- tion of the degree of their reliability is of considerable scientific and philosophical in-terest.Greatest importance is attached to conclusions about the nonstationary nature (expansion) of the universe, high specific entropy (hot universe), and the curved nature of space. Problems of a more specific nature are those of the sign of the curvature and the degree of homogeneity and isotropy of the universe.
The conclusion about the nonstationary nature of the universe has been reliably con-firmed: the cosmological red shift, observed up to z ≈ 2 and higher, is evidence that the part of the universe with linear dimensions on the order of several billion parsecs is expanding and that this expansion has been continuing for at least several billion years (objects located at a distance of 1 billion parsecs we see as they were appro-ximately 3 billion years ago). The concept of a hot universe has received equal con-firmation. Residual radio-frequency radiation was discovered in 1965, and its proper-ties are extremely close to those predicted. Subsequent detailed study has establi-shed with accuracy down to fractions of a percent that residual radiation is also high-ly isotropic. This proves that for more than 99 percent of its history, the universe has been isotropic. This, naturally, increases the confidence in uniform isotropic models, which previously had been viewed as extremely crude approximations of reality.
The existence of space curvature has not been proved as yet, although it is highly probable if one takes into account the confirmed conclusions of relativistic cosmolo-gy. There is no way to measure curvature directly. It could be determined indirectly if the average mass density were known or if it were possible to determine more pre-cisely the dependence of the red shift on distance (deviation from linear depen-dence). Astronomical observations lead to values of average density of luminous matter of approximately 10−31g/cm3. It is much more difficult to determine the density of dark matter and particularly the energy density of neutrinos. Because of this, the uncertainty of the total density is extremely high (it may, in particular, be two orders higher than the average density of stellar matter). If one accepts the modern value of Hubble’s constant, H = 1.7 X 10−18sec−1, then ρer = 6 X 10−30g/cm3. Thus, on the basis of available observational data (10−31 < ρ < 10−29), it is impossible to make any choice between an open (expanding without limit) model and a closed (expansion in the distant future will be replaced by contraction) model. This uncertainty does not pertain to the overall nature of past and present expansion but rather influences the age of the universe (period of expansion), a value that is already sufficiently indefi-nite. If the expansion had occurred at a constant speed, then the time elapsed from the moment of initial explosion would equal T0 = 1/H = 6 X 1017sec =18 billion years. But expansion,as is seen in Figures 1 and 2,proceeds at a decelerating rate. There-fore, the time T that elapsed since the moment of the beginning of expansion is less than T0. Thus, at ρ = ρcr we have T = 2/3 T0 = 12 billion years. T is even less for ρ > ρcr, that is, for closed models. On the other hand, if the cosmological constant is not strictly equal to zero, then there exist other possibilities,for example,a lengthy (on the order of 10 or more billion years) delay in expansion in the past, and T could equal tens of billions of years.
Unsolved problems. Relativistic cosmology explains the observed modern state of the universe;it has predicted previously unknown phenomena. However,the develop-ment of cosmology has also posed a number of extremely difficult, as yet unsolved, problems. Thus, in order to study the state of matter with densities many orders higher than nuclear density, it is necessary to develop a completely new physical theory (presumably, some sort of synthesis between the existing theory of gravitation and quantum mechanics). As yet there exist no suitable mathematical tools for research on the state of matter at infinite density (and infinite space-time curvature). In addition, the continuity of time much be disrupted in such a situation, and the question of what there was “before” t = 0, applicable to the standard (metric) concept of time, is devoid of meaning. Some type of extended concept of time is needed. Only the first steps are being taken in the solution of this problem.
As theory and the techniques and methods of observations develop,the very concept of a cosmological universe will be refined.Within the framework of modern cosmolo-gy, it is rather natural to think of the metagalaxy as unique. But questions of space-time topology have not been sufficiently worked out so as to arrive at an understan-ding of all the possibilities that can be realized in nature.This should be remembered particularly in relation to the problem of the age of the universe.
It is not excluded that it will be just as difficult to explain charge asymmetry in the universe. In our cosmic environment (at any rate,within the solar system and probab-ly within the entire galaxy) there is an overwhelming predominance of matter over antimatter. At the same time, according to modern theoretical conceptions, matter and antimatter are completely equal. Cosmology as yet does not offer a sufficiently convincing explanation of this contradiction.
There is still no convincing theory about the origin of the stars and galaxies (a shared problem of cosmology and cosmogony). This problem is at least as difficult as other fundamental problems of origin in modern science (origin of the planets, origin of life). A number of other unsolved problems of cosmology exist as well.
REFERENCES
Zeldovich, la. B., and I.D. Novikov. Reliativistskaia astrofizika. Moscow, 1967.
Nabliudatel’nye osnovy kosmologii. Moscow, 1965. (A collection.)
Zelmanov, A.L. “Kosmologiia.” Fizicheskii entsiklopedicheskii slovar’, vol. 2. Moscow, 1962. Beskonechmost’ i Vselennaia. Moscow, 1969. (A collection.)
Peebles, P. J. E. Physical Cosmology. Princeton, 1972.
G. I. NAAN "
***
Historiaa, vuonna 2003:
Alkupaukkuteoria natisee edelleen:
Alkuräjähdysteoriassa esiintyy yhä ongelmia:
The Higgs Boson Should Have Crushed the Universe
It’s funny when two seemingly distant theories conspire to destroy the universe.
This may seem a little far fetched, but if our understanding of the physics behind the recently-discovered Higgs boson (or,more specifically,the Higgs field - the ubiquitous field that endows all stuff with mass) is correct, our universe shouldn’t exist. That is, however, if another cosmological hypothesis is real, a hypothesis that is currently undergoing intense scrutiny in light of the BICEP2 results.
NEWS: LHC Uncovers New Higgs Boson Decay Mechanism
You may have heard about the controversy surrounding a certain telescope located near the South Pole. The BICEP2 telescope was built with one purpose in mind: to detect a specific type of polarized light being emitted by cosmic microwave back- ground (CMB) radiation. In short, BICEP2 announced (perhaps prematurely) that they had detected this B-mode polarization,indicating the presence of gravitational waves. For these waves to be embedded in the CMB, one key hypothesis of the origin of the universe may be valid.
The hypothesis is called “cosmological inflation” and this model helps cosmologists explain many tricky questions about how our universe was formed.
But according to a group of British cosmologists,inflation really throws a wrench (a.k. a.“a spanner”) into the Cosmic engine - if the physics behind the recently discovered Higgs boson are solid, the rapid inflationary period immediately after the Big Bang nearly 14 billion years ago would have thrown our early universe into chaos.
In fact, things would have gotten so out of hand within the first second of our univer- se’s creation that we shouldn’t even be here - the universe would have collapsed - known, unsurprisingly, as the “Big Crunch” - into nothing even before matter could condense out of the Big Bang’s primordial mess of energy.
ANALYSIS: Higgs Boson Discovery = Cosmic Doomsday?
In research presented today (Tuesday) at the Royal Astronomical Society’s National Astronomy Meeting in Portsmouth, UK, Malcolm Fairbairn and Robert Hogan of King’s College London (KCL) discussed the implications of recent discoveries in par-ticle physics and the origins of our universe. Their conclusions will likely cause some unrest.
Since the discovery of a Higgs-like boson by Large Hadron Collider (LHC) physicists in 2012, further studies and data analysis has proven that this particular boson really is the Higgs boson - a subatomic particle that mediates the Higgs field. The Higgs field is believed to fill the entire known universe and endows all matter with mass. Since its discovery, physicists have been getting up-close and personal with the Higgs and experimental analyses has not only proven its existence,scientists are al-so becoming very familiar with the boson’s (and, by extension,the field it exchanges) properties.
But the problem with the Higgs field is that, if given enough energy, it has the power to reverse cosmic expansion and create a Big Crunch.
The mathematics to arise from accepted Higgs field theory suggests the universe is currently sitting comfortably in a Higgs field energy “valley.” To get out of this valley and up the adjacent “hill” (as shown in the energy diagram, right), huge quantities of energy would need to be unleashed inside the field. But,if there were enough energy to push the universe over the hill and into the deeper energy valley next door, the universe would simply, and catastrophically, collapse.
Robert Hogan, Kings College London
This is where the BICEP2 results come in. If their observations are real and gravita-tional waves in the CMB prove cosmological inflation, the Higgs field has already been kicked by too much energy, pushing the Higgs field over the energy hill and deep into the neighboring valley’s precipice! For any wannabe universe, this is very bad news - the newborn universe would appear as a Big Bang, the Higgs field would become overloaded with an energetic inflationary period, and the whole lot would vanish in a blink of an eye.
“This is an unacceptable prediction of the theory because if this had happened we wouldn’t be around to discuss it,” said Hogan.
ANALYSIS: Another Glimpse of ‘New Physics’ at the LHC?
This is a fascinating insight as to how studies of the quantum world can have impacts on a cosmological scale and the outcome of this research could be another kick in the teeth for the BICEP2 findings. But there is another exciting implication if the BICEP2 observations are proven to be correct and provides much-needed evidence for inflation.
“If BICEP2 is shown to be correct, it tells us that there has to be interesting new particle physics beyond the standard model,” added Hogan.
Exotic, or “new,” physics is currently being hunted down by high-energy physicists at the LHC and other institutions around the world to help explain some of the biggest conundrums in science. For example, physicists are trying to understand how gravity ‘fits’ with the Standard Model (because, right now,it doesn’t), what dark matter is and why the universe is more matter than antimatter. Perhaps there are supersummetric particles that exist at higher energies than we can currently observe, meddling with our known quantum world in very subtle ways.
NEWS: BICEP2 Big Bang ‘Discovery’ Team Urges Caution
Many avenues of “new physics” studies have been closed by the Standard Model that continues to be a reliable “recipe book” for particle physics, but some odd glimpses give physicists hope that our universe is hiding physics that we cannot fully grasp, yet.
So, if BICEP2′s observations are real and Higgs boson theory continues to streng- then, perhaps theorists will be buoyed-up in the knowledge that something else - something exotic - prevented cosmological inflation from collapsing the universe back down to a dot. Might there be another mechanism that counteracts the Higgs field’s universe-killing potential?
For now, this remains an open question, but fortunately for us, we’re here asking these big questions, so something isn’t quite adding up.
Publication: Electroweak Vacuum Stability in Light of BICEP2, Malcolm Fairbairn and Robert Hogan, Phys. Rev. Lett. 112, 201801, 2014.
Source: Royal Astronomical Society
Yksi keskeinen kysymys kosmologiassa on matematiikan ja fysiikan suhde. Siihen liittyvät aivan erityisesti ´muodon ja sisällön´ sekä ´mahdollisuuden ja todellisuuden´ kategoriat.
Keskustelua:
Onko tulevaisuus ja menneisyys todellisia
Luin Esko Valtaojan haastattelusta
"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen,kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. Todel- lisuus ei noudata ihmisen logiikkaa;kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumo-si Kantin. Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."
http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699
Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki
Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja?
Valtaoja puhuu asiaa, hän tarkoittaa kvantimekaniikan sääntöjä, aika on kvanttikäsite.
Loogisesti ajatellen on vain yksi tapa,miten tulevaisuus voi tapahtua,ellei aitoa sattu- manvaraisuutta ole tai jos mustat aukot eivät tuota yllätysmomentteja. Aikahan on loppujen lopuksi aseman vaihtamista,liikkumista. Tavallaan siis Valtaoja on oikeassa. Toisaalta taas menneisyyden asemat (esim. elektronin sijaitseminen tietyssä kohtaa) ovat järjestyksessä ensin, joten ne voi hahmottaa olemassa olevimmiksi kuin järjes-tyksessä tarkastelupisteen jälkeen tulevat tulevaisuuden asemat. Edit: toisaalta, mitä jos "tulevaisuus" onkin järjestyksessä ensin? Järjestyksen käsite sinänsä on looginen, kohteethan vaihtavat asemia ketjussa.
Pahoittelen epämääräisyyttäni. Ei, en ole aineissa, vaikka näitä pohtiessa ehkä pitäisikin.
Otsikon pitäisi kuulua: "Ovatko tulevaisuus ja menneisyys todellisia?"
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Luin Esko Valtaojan haastattelusta
"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen, kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. To-dellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa; kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin.Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."
http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699
Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki?
Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja?
Ihan mielenkiintoinen juttu, mutta vasta-argumentteja on esitetty, tuo kohdan perusidealle jo itsestään Aristoteleestä lähtien.
Mielestäni Valtaoja sekoittaa keskenään fysikaalisen ja matemaattisen olemassaolon.
Tulevaisuus ei ole todellista, mutta ei "olematontakaan", joka on ´todellisen´ MUODOLLISLOOGINEN VASTAKOHTA.
Tulevaisuus on ´MAHDOLLISTA´,joka taas on´todellisen´ DIALEKTINEN vastakohta: toista ei ole olemassa (käsitteenä) ilman toista.Menneisyys on osin mahdollista, osin myös todellista, ja se on aina OBJEKTIIVISTA: joka asia on ollut tietyllä tavalla, tai sitten ei.
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Possibility+and+Actuality
[HM: HUom! Olen vaihtanut linkit ameriukkalaisiin, keskustelun käännökset ovat venäjästä.]
" ´Mahdollisuus ja todellisuus´, filosofian kategorioita, jotka kuvaavat loogisesti liikettä, muutosta, materian olemassaolotapaa ajassa. Todellisuus on sitä, mikä on jo ilmaantunut, on olemassa (ts. "ilmenee nyt vuorovaikutusten piirissä", RK). Mahdolli- suus on se,joka voi ilmaantua ja olla olemassa tíettyjen ehtojen vallitessa, tulla todellisuudeksi (ts. mikä on nyt "luonnonlakien sallimaa, muttei aktuaalista", RK).
Ne on ottanut käyttöön kreikkalaisen folosofi Aristoteles yhteydessä edeltävän filoso- fian kritiikkiin liittyen, joka ilmiöiden synnyn ja muutoksen (liikkeen) ei pääsyt mytolo-gisten tulkintojen puitteiden ulkopuolelle:kaksialkuisen ("suvullinen"):(miehinen, mas-kuliininen - naisellinen, femiininen) lähestymistavan syntyyn ja "synnytettyyn" ("luon-non"), syklisen aikakäsityksen ("syntymä - lapsuus - nuoruus - kypsyys - vanhuus - kuolema") ulkopuolelle.
Aristoteles ehdotti uutta käsitettä,joka liittyy oleva(ise)n (bytie,verbistä bytj= olla, RK) kahdentamiseen: "(Jonkin olevan) synty (ilmaantuminen,vozniknovenie) ei voi tapah- tua - syrjästä (privhodjaštšim obrazom) - olemattomasta (nesuštšestvujuštšego), vaan voidaan myös sanoa, että kaikki ilmaantuu oleva(ise)sta (suštšestvujuštšego), nimenomaan siitä, joka on olemassa mahdollisuutena, mutta ei todellisuutena."
Jne. "
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/dialectics
[HM: Tässä amerikkalainen käännös on sattumalta parempi kuin originaali:
" Dialectic
(also, dialectics), the doctrine of the most general principles of emergence and development, whose internal source is viewed as the unity of and conflict between opposites. ... " ]
" Dialektiikka [kreik. dialektike (techne) – keskustelu- ja riitelytaito, riita, sanasta dia-legomai - keskusten, riitelen], oppi kehityksen, ilmaantumisen (kääntäisin mielelläni emergenssin! RK) kaikkein yleisluontoisimista lainalaisuuksista,joiden sisäisen läh-teen katsotaan olevan vastakohtien ykseydessä ja taistelussa. Tässä merkityksessä dialektiikka on Hegelistä lähtien ollut vastakkaista metafysiikalle, ajattelutavalle, joka tarkastelee olioita ja ilmiöitä muuttumattomina ja toisistaan riippumattomina. Leninin luonnehdinnan mukaan ”dialektiikka on oppi kehityksestä sen täydellisimmässä, syvimmässä ja yksipuolisuudesta vapaimmassa muodossa, oppi inhimillisen tiedon suhteellisuudesta, joka heijastaa meille ikuisesti kehittyvää materiaa.
Historiassa dialektiikka jaetaan/jakautuu seuraaviin peruskehitysvaiheisiin: muinais-ten ajattelijoiden vaistonvarainen, naiivi dialektiikka, Renessanssin kauden filosofien dialektiikka, klassisen saksalaisen filosofian idealistinen dialektiikka,19. vuosisadan venäläisten vallankumouksellisten demokraattien dialektiikka,marxilais-leniniläinen dialektiikka sen nykyisenä kehitysvaiheena. Marxismin filosofiassa materialismin ja dialektiikan ykseys sai tieteelliseti perustellun ja johdonmukaisen ilmauksen. "
Erottamaton käsitepari ´mahdollisuus ja todellisuus´ kuvaa YHDESSÄ neliulotteista aika-avaruutta jossakin sen pisteessä olevan havaitsijan suhteen kannalta aika-avaruuden ajan suuntaan, vain jompi kumpi erikseen ei sitä tee. Menneisyys ja ny-kyisyys ovat tarkasteluhetkellä formaalisesti objektiivisia, tulevaisuus on objektiivisia todennäköisyyksiä.
Loogisesti ajatellen on vain yksi tapa, miten tulevaisuus voi tapahtua, ellei aitoa sattumanvaraisuutta ole tai jos mustat aukot eivät tuota yllätysmomentteja. Aika-han on loppujen lopuksi aseman vaihtamista, liikkumista. Tavallaan siis Valtaoja on oikeassa.
Ei ajatuksessasi kai mitään vikaa ole mutta selitän oman näkemykseni.
Itse käsittäisin että E = Mc^2 tarkoittaa sitä,että 2 tulee kaavaan siitä,että on aika- eli lineaarinen liike avaruudessa ja samalla liikkeeseen kuuluu liikkumista aikaulottu-vuudessa. Saadaan valonnopeuden neliö.Mikäli hiukkanen joka lähtee vaikka aurin-gosta valonnopeudella, joka on maksimi ei liiku ajallisessa ulottuvuudessaan lain-kaan. Vastaavasti kappale joka pysyy avaruudellisesti paikallaan liikkuukin aikaulot- tuvuudessa valonnopeudella elikkä vanheneminen kyseisellä kappaleella olisi todellista.
Toisaalta taas menneisyyden asemat (esim. eloktronin sijaitseminen tietyssä koh-taa) ovat järjestyksessä ensin, joten ne voi hahmottaa olemassa olevimmiksi kuin järjestyksessä tarkastelupisteen jälkeen tulevat tulevaisuuden asemat.
Kvanttifysiikan mittakaavoihin mennessä ja varsinkin Planckin etäisyyksiin tila ajalli-set ulottuvuudet menevät hahmotelmissa sekaisin. Ehkä niissä etäisyyksissä piilee avoimen tulevaisuuden ja ehkä jopa vapaan tahdon mahdollisuus.
Tulevaisuuden ollessa ensin kausaalisuus menettäisi merkityksensä. Aikaa mitataan lämpö-opin mukaan että lämmin energia siityy ja tasautuu aina kylmempään.Edit: toisaalta, mitä jos "tulevaisuus" onkin järjestyksessä ensin? Järjestyksen käsite sinänsä on looginen, kohteethan vaihtavat asemia ketjussa.
Mikäli maailmankaikkeuden laajeneminen joskus loppuisi ja alkaisi supistumaan siis ajan ei täytyisi vaihtaa samalla suuntaansa.
Itse ajattelisin tulevaisuuden olemassaolosta seuraavalla tavalla ettätämä hetki on alkuräjähdyksen laajeneva shokkiaalto aika-avaruudessa, joka ei ole vielä päättynyt tai ei ehkä ikinä päätykkään.Tavallaan voidaan piirtää ja hahmottaa malli korkeam-missa ulottuvuuksissa siitä millainen se on tulevaisuudessa ja millainen oli menneisyydessä.
Mutta nyt nukkumaan pitää mennä. Sori jos jotenkin unisena selitän sekavia. Lähetän kuitenkin viestin vaikka se onkin puolivalmiina.
http://www.theuselessweb.com/
http://yourlogicalfallacyis.com/
http://i.imgur.com/GmFOs.jpg
" Aito sattuma" kuitenkin nimenomaisesti ON, ja ´sattuma ja välttämättömyys´ ovat myös ihka aitoja toisistaan erottamattomia ja toisiaan edellyttäviä dialektisia vasta-kohtia, joiden keinotekoinen erottaminen muka "muodollisloogisiksi vastakohdiksi" vie päättelyt ja myös teoriat joron jäljille (vaikka ne muistuttavatkin ulkonaiset paljon enemmän muodollisloogisia vastakohtia kuin esimerkiksi ´mahdollisuus ja todellisuus´).Loogisesti ajatellen on vain yksi tapa, miten tulevaisuus voi tapahtua, ellei aitoa sattumanvaraisuutta ole tai jos mustat aukot eivät tuota yllätysmomentteja.
http://keskustelu.skepsis.fi/html/Kesku ... iID=217984
" http://www.cultinfo.ru/fulltext/1/001/008/081/100.htm
" Необходимость и случайность, соотносительные философские категории, выражающие типы связи, которые определяются существенными и привходящими факторами. "
" Välttämättömyys ja sattuma - tosiaan edellyttävät filosofian kategoriat, jotka heijas-tavat (ilmiöiden välisten, RK) yhteyksien tyyppejä, jotka määrytyvät olennaisten (olemuksellisten) ja epäolennaisten ("liitännäisten") tekijöiden perusteella. "
Välttämättömyys - olio, ilmiö näiden yleisessä lainalaisessa yhteydessä; todellisuu-den ennen kaikkea sisäisten,pysyvien, toistuvien,kaikenkattavien suhteiden, se kehi-tyksen perussuuntien heijastuma: sellaisen tiedon tunkeutumisen asteen ilmaus koh-teen syvyyksiin,jolloin tuon kohteen olemus,laki,ilmenee,keino muuttaa mahdollisuus todelli- suudeksi siten, että määrätyssä objektissa annettujen ehtojen vallitessa on olemassa vain yksi mahdollisuus, joka muuttuu todellisuudeksi.
Sattuma - todellisuuden perustaltaan ulkoisten,epäolennaisten, epävakaiden, yksit- täisten suhteiden heijastuma;kohteen tiedostamisen alkupisteen ilmaus; toisistaan riippumattomien syyseurannaisten prosessien tai tapahtumien risteämisen seuraus; välttämättömyyden ilmenemismuoto ja sen täydennys. "
(Viimeisestä määreestä ilmenee, että kategoriaparin johtavaksi komponentiksi katsotaan ´välttämättömyys´.)
Ilmaistessaan objektiivisen todellisuuden määrättyjä yhteyksiä ja suhteita ´välttämät-tömyys ja sattuma´ ovat otologisia kategorioita. Ollessaan tiedon muotoja, joissa to-teutuu objketiivisen todellisuuden heijastusprosessi, ne esiintyvät loogisten kategori-oiden muodossa (huom: dailektisloogisten, ei formaalis-, RK). Luonnehtiessaan ajat-telun liiketapaa pinnallisemmasta syvällisempään niillä on metodologinen funktio.
Välttämättömyys "koostuu" usein sattumien paljoudesta, raivaten itselleen tien niiden läpi, ja sen perusta on olioden vallitsevissa suhteissa, kehityksen edeltävän vaiheen lainalisesti pohjustamana.Välttämättömät ilmiöt vastaavien ehtojen vallitessa kehitty- vät määrtyssä järjestyksessä, tapahtuvat juuri siten eivätkä jollakin toisella tavalla. Sattuma taas yleensä seuraa annetulle ilmiölle ulkoiselta pohjalta, minkä voimasta se voi toteutua tietyllä tai jollakin muulla tavalla.
Jne. ”
Aikahan on loppujen lopuksi aseman vaihtamista, liikkumista.
Aikaa ei ole olemassa ilman avcaruudessa liikkuvaa materiaa. perutavin kategoria- pari katsotaan olevan juuri (oletetut) dialektiset vastakohdat ´materia ja liike´.
Tavallaan siis Valtaoja on oikeassa.
Tavallaan, mutta se monimaailmateoria on puutaheinää ja sen valtaoja kyllä tietää, mutta kunhan piruilee.
Toisaalta taas menneisyyden asemat (esim. eloktronin sijaitseminen tietyssä kohtaa) ovat järjestyksessä ensin, joten ne voi hahmottaa olemassa olevimmiksi kuin järjestyksessä tarkastelupisteen jälkeen tulevat tulevaisuuden asemat.
Parempi käyttää sanaa "mahdollisemmiksi", ja vieläkin parempi on "(objektiiviesti) TODENNÄKÖISEMMIKSI", sillä ´objektiivinen todennköisyys´ on ontologisesti "mahdollisuuden määrällinen mitta".
Edit: toisaalta, mitä jos "tulevaisuus" onkin järjestyksessä ensin?
Määritelmällisesti ei ole.
Kyllä senkin kanssa tulee ongelmia relativismissa (suhteellisuusteoriassa), kun kaikki signaalit kulkevat rajallisella nopeudella.Järjestyksen käsite sinänsä on looginen, kohteethan vaihtavat asemia ketjussa.
Pahoittelen epämääräisyyttäni. Ei, en ole aineissa, vaikka näitä pohtiessa ehkä pitäisikin.
Aineet eivät hyödytä.
Aika on subjektiivinen kokemus, tietoisuuden piirre. Kaikki Nyt-hetket ovat yhtä todellisia.
Barbaari:
"Kvanttifysiikan mittakaavoihin mennessä ja varsinkin Planckin etäisyyksiin tila ajalli-set ulottuvuudet menevät hahmotelmissa sekaisin. Ehkä niissä etäisyyksissä piilee avoimen tulevaisuuden ja ehkä jopa vapaan tahdon mahdollisuus."
Tämä on tosi ja hyvin kirjoitettu. Tulevaisuus on avoin, menneisyys kiinteä.
Minerva:
"In the cosmic space itself time does not run. Conscious experience allows us to experience time and space as one perceives them."
Tämäkin on totta. Aika ei virtaa tai liiku. Ajan virtaus on tietoisuuden luoma illusio. Wheeler-DeWitt equation on se valtavirran kvanttimekaniikan tulkinta (Everett), jota kannattaa uskoa eniten.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä tulevaisuuden suhteen, että jos esim heitä lanttia, molemmat - sekä kruuna että klaava - toteutuvat.
Tämä on versio siitä epädialektisesta ja väärästä (enqvistiläisestä?) asettamuksesta, että "rautakanki ei ole todellinen (eikä yhtään sen enempää mahdollinenkaan!) "KOSKA SE KOOSTUU ATOMEISTA".Entä osaako kukaan sanoa mitään näihin artikkeleihin
http://news.softpedia.com/news/Does-Tim ... 1530.shtml
"Space and time in some sense melt in this picture. There is no space anymore. There are just quanta kind of living on top of one another without being immersed in a space," said Rovelli.
" Planck time, the smallest time unit with any physical meaning, would be 10 - 43 from a second, less than a trillionth of a trillionth of an attosecond. And further-more? Tempus incognito at the limits of the current physics. But this run touches the very basics of the problem: time may not exist in physical reality. Then, what is time and why are we its slaves? "
Näkemys merkitsee, että "rautakangen atomit vaikuttavat vain yksittäisten objektien, eivätkä sellaisina muodostamansa fysikaalisen organisaation muodossa (jonka organisaation monet piirteet voitaisiin toteuttaa joidenkin muunalaistenkin atomien muodostaman organisaation muodossa, esimerkiksi kuparikangen.
Tuo trikin tarkoitus on häivyttää näköpiiristä reduktuonistiselle fysikalismille vieläkin ongelmallisempi luonnonlakien itsekityksen, AIDON EMERGENSSIN käsite ja ilmiö:
http://www.helsinki.fi/~enqvist/emergenssi.html
" It is not that change happens in physical time, change itself is physical time. "
http://www.journaloftheoretics.com/Articles/6-3/S.pdf
" Conclusion
"In General Relativity Theory time is already half "absorbed" by space, here it exists only as a "by-product" of the matter that continuously changes in the cosmic space. In the cosmic space itself time does not run. Conscious experience allows us to experience time and space as one perceives them."
Tämä viimeinen juttu on sisäisesti ristiriitainen, vaikka sisältääkin erittäin huomionar-voisia näkökohtia: toisessa paikassa muutos, liike nimittäin "kulkee fysikaalisessa avaruudessa",mutta "aika ei kulje";toisaalla taas " 'aika' ja 'muutos' "ovat tasan sama asia".
'Liike' on 'materian´ dialektinen vastakohta ainakin dialektisen materialismin perushy- poteesin mukaan. 'Aika' tai EI OLE 'materian' dialektinen vastohta, vaan se muodos- taa materian ns.attribuuttien,yleismäärisen ykseuden 'avaruuden' (ja heijastavuuden, informaation) kanssa, joita attribuutteja ei ole olemassa ilman liikkuvaa materiaa.
Tämän jutun tarkoituson sanoa, että "aika on vain "tapamme mieltää liike" , mikä ei ole totta. Aika on objektiivinen fysikaalinen suure ja parametri siinä kuin esimerkiksi avaruuskin.
Aika on subjektiivinen kokemus, tietoisuuden piirre. Kaikki Nyt-hetket ovat yhtä todellisia.
Minerva:
"In the cosmic space itself time does not run. Conscious experience allows us to experience time and space as one perceives them."
Tämäkin on totta. Aika ei virtaa tai liiku. Ajan virtaus on tietoisuuden luoma illusio. Wheeler-DeWitt equation on se valtavirran kvanttimekaniikan tulkinta (Everett), jota kannattaa uskoa eniten.
Vitsi että sää oot oppinut lässyttämään tuolla gangsterien slangilla "valtavirtaa" ja muuta paskaa...
"Monimaailmatulkinta" on täydellisen järjetön ja absolluuttisen epätosi Mormonikirkon opin projektio kvanttifysiikkaan, eikä sillä ole tekemistä objektiivisen todennäköisyyden tieteellisen käsitteen kanssa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä tulevaisuuden suhteen, että jos esim heitä lanttia, molemmat - sekä kruuna että klaava - toteutuvat.
Pissan hailee, mitä epätosi oppi "todella tarkoittaa"...
Elämä nykyhetkessä on todellista, ja ehdotonta. Koska näin on, on myös tulevaisuus, ja menneisyys ehdottomia.I hmisen näkökulmasta aika on kuitenkin todellinen.Luin Esko Valtaojan haastattelusta
"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen, kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. Todellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa; kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin. Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."
http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699
Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki?
Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja?
Mitä tarkoitat "ehdottomalla"?
Jos tulevaisuus on jo olemassa, on oltava myös keino iteroida se. Eli vanhan kansan mukaan ennustaa. Kuinka tämä voisi tapahtua? Varmasti (jos Valtaoja on oikeassa) tulevaisuudessa myös siihen keksitään keino, jokin tekninen edistysaskel tai matemaattinen kaava.
Entä vapaa tahto? Joutanee romukoppaan sitten (jos Valtaoja on oikeassa?)
Menenkö sänkyyni makaamaan loppuelämäkseni yrittämättä mitään jos kohtaloni on ennalta määrätty ja en voi siihen vaikuttaa?
http://www.tiede.fi/keskustelu/39799/ketju/onko_tulevaisuus_ja_menneisyys_todellisia?page=1
Valtaoja:
"Olen tavannut yhden neron elämässäni ja se oli herra nimeltä Roger Penrose, joka oli Stephen Hawkingin opettaja Oxfordissa.Olen kuunnellut Penrosen luentoa, enkä usko, että olen tavannut ketään muuta vastaavaa, vaikka ennätykseni on, että olen istunut kuuden nobelistin kanssa samassa lounaspöydässä."
Aika yllättävää, kiinnostaisi kuulla että mikä siinä Penrosessa inspiroi.
Moore-Penrose matriisihässäkkä säästää laskentatyötä, mutta sehän on ihan yksin-kertainen juttu, jonka kuka tahansa voisi -ja onkin- keksinyt. Myös Penrose keksi sen ollessaan opiskelija.
Tulevaisuus on avoin, menneisyys kiinteä.
Ei voida kuitenkaan varmasti sanoa onko kvantti-ilmiöille jokin ennalta tiedettävä ja ennustettava teoria jota emme vielä ole keksinyt. Ihmisen vapaa tahto on vielä hankalampi tapaus.
Tulevaisuutta mikäli kvantti-ilmiöille löytyy ennustettavuutta jollain matemaattisella kaavalla voidaan ennustaa. Tämä toisaalta johtaa siihen että tiedostavilla olennoilla olisi väistämättä mahdollisuus siten myös muuttaa tulevaisuutta.Jos tulevaisuus on jo olemassa, on oltava myös keino iteroida se. Eli vanhan kan-san mukaan ennustaa. Kuinka tämä voisi tapahtua? Varmasti (jos Valtaoja on oi-keassa) tulevaisuudessa myös siihen keksitään keino, jokin tekninen edistysaskel tai matemaattinen kaava.
Kuitenkin tämmöinen ihmekone joka laskisi deternismiä täytyisi olla maailmankaik-keutta suurempi jos sen täytyy olla tietoinen kaikista maailmankaikkeuden ilmiöistä. Toki pienemmässä mittakaavassa voisi tarkastella pelkästään planeettaa tai aurinkokuntaa mutta kyse ei olisi silloin täydellisesti ennustamisesta.
Vähän samaan tapaan kuin ihminen ei voi koskaan täysin käsittää omaa itseään vaan siihen tarvitaan tehokkaampi ulkopuolisempi tarkkailija. Johtuen siitä, että ihmisen käsittäessä yhä syvällisemmin itseään ajatukset muuttaa sen käsittämisen luonnetta edelleen.
Entä vapaa tahto? Joutanee romukoppaan sitten (jos Valtaoja on oikeassa?)
Menenkö sänkyyni makaamaan loppuelämäkseni yrittämättä mitään jos kohtaloni on ennalta määrätty ja en voi siihen vaikuttaa?
Vaikka vapaata tahtoa ei olisikaan niin ei se estä että elämässä ei olisi yllätyksiä, elämyksiä, nautintoja, unelmia tai tavoitteita. Kovin harva meistä muuttaa maailmaa siten että jää historiankirjoihin henkilönä.
Luin Esko Valtaojan haastattelusta
"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen,kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. To- dellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa;kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin.Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."
http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699
Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki? Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja?
Eikös tällaista kutsuta deterministiseksi teoriaksi tai piilomuuttujateoriaksi, joita aina-kaan mitenkään yleisesti ei hyväksytä kvanttimekaniikan valossa? Ennalta jäädytetty stokastinen prosessi on kuitenkin ekvivalentti deterministisen prosessin kanssa. Toisin sanoen tällainen maailmankuva on klassisen, ei kvanttimekaanisen fysiikan mukainen.
Kysymys vapaasta tahdosta on aiheellinen täällä.
Ei kukaan lähde tutkimaan ja etsimään, että onko vapaata tahtoa olemassa vai ei. Vaikka voisi.
Mutta jokainen kuuntelee 3 sekuntia itseään, käsittää oman mielipiteensä kysymykseen, ja voi sitten käyttää 30 vuotta sen perustelemiseen.
Samoin kuin evoluutio/ei-evoluutio, tai esim mielipide Ilkka Kanervasta.
Elä nyt, tekniikka kehittyyKuitenkin tämmöinen ihmekone joka laskisi deternismiä täytyisi olla maailman- kaikkeutta suurempi jos sen täytyy olla tietoinen kaikista maailmankaikkeuden ilmiöistä. Toki pienemmässä mittakaavassa voisi tarkastella pelkästään planeettaa tai aurinkokuntaa mutta kyse ei olisi silloin täydellisesti ennustamisesta.
Tässä asiassa se tuskin voi kehittyä tämän enempää. Koneen täytyisi tietää kaikkien hiukkasten paikat ja liikkeet (joojoo) maailmankaikkeudessa aina Planckin mittakaa-voihin saakka. Ei niin tehokasta tietomatriisia voisi ollakkaan että pystyisi käsittelemään niissä mittakaavoissa pienempänä kuin tarkasteltu alue on.
"Liikkuminen aikaulottuvuudessa" on LOOGISTA "kakkukakkua" eli "tårta på tårtaa", sillä aika on liikkeen fysikaalinen parametri,jonka nykyisin tunnetut ilmenemismuodot edellyttävät liikkeen mitan energian säilymistä, jonka lain uviversaalisuudesta taas ei varsinaisesti ole mitään takeita. Jos nykyinen erityiselle suhtellisuusteoriaan pohjaa-va massaenergian käsite muuttuu jotenkin perutavalla tavalla,muuttuu samalla myös fysikaalisen ajan käsite, jälleen kerran.Ei ajatuksessasi kai mitään vikaa ole mutta selitän oman näkemykseni.Loogisesti ajatellen on vain yksi tapa,miten tulevaisuus voi tapahtua, ellei aitoa sattumanvaraisuutta ole tai jos mustat aukot eivät tuota yllätysmomentteja. Aikahan on loppujen lopuksi aseman vaihtamista, liikkumista. Tavallaan siis Valtaoja on oikeassa.
Itse käsittäisin että E=MC2 tarkoittaa sitä että 2 tulee kaavaan siitä että on aika-avaruus eli lineaarinen liike avaruudessa ja samalla liikkeeseen kuuluu liikkumista aikaulottuvuudessa.
Eipä valkene tuo "päättely".Saadaan valonnopeuden neliö.Mikäli hiukkanen joka lähtee vaikka auringosta va-lonnopeudella joka on maksimi ei liiku ajallisessa ulottuvuudessaan lainkaan.Vas- taavasti kappale joka pysyy avaruudellisesti paikallaan liikkuukin aikaulottuvuu-dessa valonnopeudella eli vanheneminen kyseisellä kappaleella olisi todellista.
Massaenergian kaava seuraa nopeuksien eri nopeudella liikkuvista koordinaatistois- ta havaittujen keskinäisten nopeuksien yhtensopivuuden ja samalla niiden yhteen-laskettavuuden vaatimuksesta ns. Lobatṥevskin käyräviivaisessa avaruudessa, joka on samalla yksinketaisin negatiivisen (vakio)kaarevuuden avaruus (positiivisen vakiokaarevuuden avaruus on pallo).
http://en.wikipedia.org/wiki/Hyperbolic_geometry
Relativististen hiukkasten liike-energiat edellyttävät lepoenergiaa ollakseen yhteen-laskettavissa, ja se lepoenergia on tuo mc² sillä tarkkuudella, jolla cosh(v/c) ~ 1 + (v/c)²/2. (Aivan täsmälleenhän noi ei ole, sillä hyperbolisen cosinin srjakehitelmä jatkuu.)
Perimmäiseltä laadultaan tuo kokeellinen fakta, jossa testattavaan hypoteesiin on päädytty mm. Occamin paratveistä käyttäen jonka mukaan "minimivaatimukset täyttävistä mallaista yksinkertiain on todennäköisimmin oikea".
Millään sellaisilla "järkeilyillä", joissa lisäksi helposti salakuljetetaan kuitenkin euklidi- nen malli yhteyteen jossa ei voi pelata, oikeaat tulokseen ei voida päästä, eikä sitä voida "syvemmin selittää" sellaisten perusteella.
Kvanttifysiikan mittakaavoihin mennessä ja varsinkin Plancin etäisyyksiin tila ajal-liset ulottuvuudet menevät hahmotelmissa sekaisin. Ehkä niissä etäisyyksissä piilee avoimen tulevaisuuden ja ehkä jopa vapaan tahdon mahdollisuus.Toisaalta taas menneisyyden asemat (esim. eloktronin sijaitseminen tietyssä kohtaa) ovat järjestyksessä ensin, joten ne voi hahmottaa olemassa olevimmik- si kuin järjestyksessä tarkastelupisteen jälkeen tulevat tulevaisuuden asemat.
Tulevaisuuden ollessa ensin kausaalisuus menettäisi merkityksensä. Aikaa mita- taan lämpöopin mukaan, että lämmin energia siirtyy ja tasautuu aina kylmempään.Edit: toisaalta, mitä jos "tulevaisuus" onkin järjestyksessä ensin? Järjestyksen käsite sinänsä on looginen, kohteethan vaihtavat asemia ketjussa.
Mikäli maailmankaikkeuden laajeneminen joskus loppuisi ja alkaisi supistumaan siis ajan ei täytyisi vaihtaa samalla suuntaansa.
Itse ajattelisin tulevaisuuden olemassaolosta seuraavalla tavalla ettätämä hetki on alkuräjähdyksen laajeneva shokkiaalto aika-avaruudessa, joka ei ole vielä päätty-nyt tai ei ehkä ikinä päätykkään. Tavallaan voidaan piirtää ja hahmottaa malli kor-keammissa ulottuvuuksissa siitä millainen se on tulevaisuudessa ja millainen oli menneisyydessä.
Mutta nyt nukkumaan pitää mennä. Sori jos jotenkin unisena selitän sekavia. Lähetän kuitenkin viestin vaikka se onkin puolivalmiina.
Tässä asiassa se tuskin voi kehittyä tämän enempää. Koneen täytyisi tietää kaik-kien hiukkasten paikat ja liikkeet (joojoo) maailmankaikkeudessa aina Plancin mittakaavoihin saakka. Ei niin tehokasta tietomatriisia voisi ollakkaan että pystyisi käsittelemään niissä mittakaavoissa pienempänä kuin tarkasteltu alue on.Elä nyt, tekniikka kehittyyKuitenkin tämmöinen ihmekone joka laskisi deternismiä täytyisi olla maail-mankaikkeutta suurempi jos sen täytyy olla tietoinen kaikista maailmankaik-keuden ilmiöistä. Toki pienemmässä mittakaavassa voisi tarkastella pelkäs-tään planeettaa tai aurinkokuntaa mutta kyse ei olisi silloin täydellisesti ennustamisesta.
Niin ne varmaan sano puhelimestakin, että ei voi kuulua kauemmaksi kuin jaksaa huutaa. Mutta joo, olet varmaan tässä asiassa oikeammassa kuin minä, ts. veikkaan sinun hevostasi ihan vaan siksi että uskon, että tiedät tästä asiasta enemmän kuin minä.
Kysymys vapaasta tahdosta on aiheellinen täällä.
Ei kukaan lähde tutkimaan ja etsimään, että onko vapaata tahtoa olemassa vai ei. Vaikka voisi.
Jaa miksi ei lähde? (Hyvä tuo heitto tuosta Ilkasta Mulla nauratti...)
Se mitä nykyhetkessä tapahtuu on totta, vaikka emme sitä kaikilta osiltaan pystykään selittämään.Todellisuus ja nykyhetki eivät ole lähelläkään ehdotonta. Mitään ei voi tarkastella täysin objektiivisesti vaan kaikki on enemmän tai vähemmän aistien ja ajatusten tulkitsemaa, vääristämää tai ehkäpä ajatusten luomaa.. kohta heräät sängystä ja ajattelet "prkl, olipas todella outo uni.." Tälläisen ajatuksen hyödyttömyys on vain siinä ettei stä voi todistaa oikeaksi eikä myöskään vääräksi..Elämä nykyhetkessä on todellista, ja ehdotonta. Koska näin on, on myös tulevaisuus, ja menneisyys ehdottomia.
Ihmisen näkökulmasta aika on kuitenkin todellinen.
Taitaa olla parempi olettaa että tämä on todellinen todellisuus vaikkei siitä varmuutta olisikaan ja koittaa käyttäytyä sen mukaan.
Tapahtumat ovat myös ehdottomia, noudattaen vuorovaikutuslakien, energioiden reaktioita.
Vesi ei yhtäkkiä lähde kulkemaan ylävirtaan ilman syytä, eikä mikään muukaan reaktio ole riippumaton.
Luominen, muutoksen mahdollisuus tapahtuu kvanttitasolla.
Kun nykyhetki siis on ehdoton, on se myös jatkuvaa toimintoa, ja siten ehdotonta.
Tietääkseen, tahtoakseen jotain, täytyy olla ennakkokäsitys tahtomastaan asiasta.Kysymys vapaasta tahdosta on aiheellinen täällä.
Ei kukaan lähde tutkimaan ja etsimään, että onko vapaata tahtoa olemassa vai ei. Vaikka voisi.
Mutta jokainen kuuntelee 3 sekuntia itseään, käsittää oman mielipiteensä kysymykseen, ja voi sitten käyttää 30 vuotta sen perustelemiseen.
Samoin kuin evoluutio/ei-evoluutio, tai esim mielipide Ilkka Kanervasta.
Tuo ennakkokäsitys on sidonnaisen kokemuksen tulosta, opittua elämän varrelta koottua. Kuinka vapaa tuo sidonnaisuus sitten on, sen vapaampi ei tahtokaan ole.
Jos tulevaisuus on jo olemassa, on oltava myös keino iteroida se. Eli vanhan kan-san mukaan ennustaa. Kuinka tämä voisi tapahtua? Varmasti (jos Valtaoja on oi-keassa) tulevaisuudessa myös siihen keksitään keino, jokin tekninen edistysaskel tai matemaattinen kaava.
Entä vapaa tahto? Joutanee romukoppaan sitten (jos Valtaoja on oikeassa?)
Vaikka olisi (joskaan ei ole), niin se "vapaa" siitä alusta joutaa romukoppaan, MUU-TA ITSE TAHTO EI. Ja siihen käsitteenä sisälyy jo yksi vapauaste eli bitti eli "vaih-toehtojen määrän kaksikantainenlogaritmi", ja se vaihtoehtojen määrä on kaksi (2). (Kahdella pärjääkin sitten yhtä hyvin kuin sadallakin, koska satakin voidaan surffata läpi valiten aina kahdesta, esimerkiksilähimmästä, vaihtoehdosta.)
post1014056.html?hilit=%20t%C3%A5rta%20p%C3%A5%20t%C3%A5rta%20#p1014056
Menenkö sänkyyni makaamaan loppuelämäkseni yrittämättä mitään jos kohtaloni on ennalta määrätty ja en voi siihen vaikuttaa?
Kysymys vapaasta tahdosta on aiheellinen täällä.
Ei kukaan lähde tutkimaan ja etsimään, että onko vapaata tahtoa olemassa vai ei. Vaikka voisi.
Mutta jokainen kuuntelee 3 sekuntia itseään, käsittää oman mielipiteensä kysymykseen, ja voi sitten käyttää 30 vuotta sen perustelemiseen.
Samoin kuin evoluutio/ei-evoluutio, tai esim mielipide Ilkka Kanervasta.
"Vapaa tahto" ei ole hyvin määritelty käsite:siinä esintyy "vapaan" käsite implisiittises- ti kahdessa eri merkityksessä. Siksi se kauheasti kiehtoo "filosofisia" "pulinalisteja".
Suhteellisuusteorian,joka näillä näkymin on oikein (lue: vastaa havaintoja), mukaan jokainen universumin tapahtuma on jo olemassa neliulotteisessa aika-avaruus -jatkumossa. Tähän tuo Valtaojankin kommentti perustuu.
Ero menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä on vain jääräpäisen sinnikäs illuusio.
- Albert Einstein
http://www.tiede.fi/keskustelu/39799/ketju/onko_tulevaisuus_ja_menneisyys_todellisia?page=2
Onko tämä meidän hetki "NYT" sama hetki (nyt) kaikkialla maailmankaikkeudessa vai vääristyneen aika-avaruuden mukaan muualla mahdollisesti (meidän kellon mukaan) esim. 10 s myöhemmin tai jopa päiviä, vuosia myöhemmin tai aikaisemmin?
Missä se aika luuraa ?
Jos nykyhetki personoidaan, käsitämme sen omaksemme, se ei todellakaan ole sama kaikkialla.
Olet tavallaan hakotiellä ja tavallaan oikeassa.
Perustukoon vaan. Se on Valtaojan ogelma. Suhteellisuusteoriat eivät väitä mitään tuollaista, että "kaikki mitä tapahtuu olisi jo olemassa".Siinä on sekoitettu objetiivinen fysikaalinen olemassaolo materiaalisessa todellisuudessa ja LOOGINEN OLEMAS-SAOLO AKSIOMAATTISESSA JÄRJESTELMÄSSÄ (jossa "SATTUMALTA" erään parametrin TULKINTA sattuu olemaan "fysikaalinen aika ERÄISSÄ SOVELLUTUK-SISSA, mutta toisissa ihan saman näköisissä voi olla jotkin muutakin!).Tässä ketjussa sekoitetaan nyt fysiikkaa ja filosofiaa niin että Feynman kääntyy haudassaan.
Suhteellisuusteorian, joka näillä näkymin on oikein (lue: vastaa havaintoja), mukaan jokainen universumin tapahtuma on jo olemassa neliulotteisessa aika-avaruus -jatkumossa.
Tähän tuo Valtaojankin kommentti perustuu.
Eikä täällä Wikinkään höläytyksessä myöskään mitään sellaista väitetä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aika-avaruus
"Aika-avaruus
Aika-avaruus on neliulotteinen avaruus, jossa on kolme avaruudellista ulottuvuutta (pituus, leveys ja korkeus) ja yksi aikaulottuvuus. Maailmankaikkeus on efektiivisesti aika-avaruus. Suhteellisuusteorissa aika-avaruus on keskeinen käsite kuten intervalli, joka kuvaa tapahtumien välistä 'etäisyyttä' tässä aika-avaruudessa.
Suhteellisuusteoriassa aika-avaruutta voidaan kuvata valokartiolla, jossa origon ala- puolella on menneisyys,yläpuolella tulevaisuus ja origossa nykyisyys.Menneen valo-kartion ulkopuoliset tapahtumat eivät ole voineet vaikuttaa origon tapahtumaan, eikä origon tapahtuma voi vaikuttaa tulevan valokartion ulkopuolisiin tapahtumiin, sillä tämä vaatisi informaation etenemistä valoa nopeammin. "
Tässä puhutaan pelkästään TULKITSEMTTOMASTA matemaattisesta mallista, ja esittämäsi "fysikaalinen tulkinta" on sinun (ja Valtaojan, näin myös minä hänen juttunsa tulkitsen).
" Einsteinin teorialle etsittiin kokeellisesti vahvistusta 40 vuoden ajan, kunnes Nasa laukaisi vuonna 2004 Gravity Probe B -satelliitin 650 kilometrin korkeuteen. Satelliitti kiersi maata 17 kuukautta ja mittasi teleskoopin ja gyroskooppien avulla yhtä tähteä. Nasa julkisti kokeensa tulokset vuonna 2007. Ne todistavat oikeiksi Einsteinin otaksumat avaruuden ja ajan poimuttumisesta yhteen aika-avaruudeksi. "
Asiantuntematonta pälpätystä, tuo "efektiivinen" tässä yhteydessä viittaa skepsisläisiin "fysikalisteihin".
Tuo valokartio seuraa täysin ERITYISESTÄ SUHTEELLISUUSTEORIASTA (Ein-stein 1905), joka ennustaa yksin massaenegian kaavan E = mc², joka kaikkea muuta kuin "ilmeinen" yhteys matemaattisesti johdettunakin yksinkertaisimmasta mahdolli-sesta koetuloksiin sopivasta mallista eli EST:stä, on todistettu 1938 hajottamalla uraaniatomi ja osoittamalla, että massahäviö ja vapautunut energia täsmäävät tässä yhteydessä just ennustetun kanssa.
Nuo myöhemmät ovat teorian sovellettavuuden rajojen ja yleisen suhteellisuusteoria testauksia.
Saiskohan tuohon linkin?Ero menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä on vain jääräpäisen sinnikäs illuusio.
- Albert Einstein
Einstein tarkoittanee, että sellaisen jyrkän, ketegorisen rajan tekeminen on illuusio, ei suinkaan erotekeminen ylipäätään menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä, ja palautuu toisiaan edellyttävien "taistelevien" dialektisten vastakohtien 'mahdollisuuden ja todellisuuden' eroon.
Matemaattisen ja fysikaalisen olemassaolon sekoittaminen on Valtaojan ja Enqvistin "fysikalismin" ("kaiken teoria") olemus ja sen taustalla on idealistinen metafyysinen perusteeton olettamus muka "fysikaalisen todellisuuden loogisuudesta", vaikka muodollinen logiikka tutkii tosiasiassa symbolisten informaatiojärjestelmien modolli-sia ominaisuuksia, kun matematiikka tutkin itse obejektiivisen todellisidden muodolli-sia ja määrällisiä suhteita. "Fysikalismi" on läheitä sukua PLATONISMILLE, joka näkee "matemaattiset muodot" pisimmäisimpänä todellisuutena. Fysikalismi näkee LOOGISET MUODOT sellaisina, ja on siten jopa platonismia idealistisempaa. Ja se on yhtä lailla MAAILMANKATSOMUKSELLISESESTI aivan avuton oppi uskontoa vastaan kuin platonismikin.
Sitä paitsi: matemaattisetkaan lainalaisuudet eivät "palaudu loogisiin", saati fysikaalset! Mikään "loogikka" ei voikertoa,että suuten nopeuksien geometria on lobatševskilainen. Sen voi kertoa yksin koe, aksiomaattisdeduktiivisesti johdettujen tosiasiaolettamusten empiirinen testaus. Objektiivisen todellisuuden relativistiset ilmiöt eivät seuraa erityisen suhteellisuusteorian matematiikasta, vaan päin vastoin erityisen suhteellisuusteorin matematiikka suraa niistä.
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... hp?5,14503
" Teknisten tieteiden filosofisia ongelmia
Uuden tieteellisen tiedon tuottamisen filosofiset kysymykset yhtenevät teknisillä tie-teenaloilla pitkälle näiden perustana olevien fysiikan, mekaniikan, kemian, matema-tiikan ja informaatiotieteiden vastaavien kysymysten kanssa. Erityisen keskeiseksi nousee fysikaalisen (laajasti), matemaattisen ja loogisen tiedon keskinäisten suhteiden ongelma.
Jos vilkaisemme, mitä eräät eniten siteeratut tieteenharjoittajat ovat asiasta olleet mieltä, saamme lukea vaikkapa seuraavaa:muodollinen logiikka on ”biologista” alku- perää (Chomsky), matematiikka on ”palautettavissa” muodolliseen logiikkaan (Rus-sel) /3/ tai teoreettisella fysiikalla ja geometrialla on ”yhtenevä” tutkimuskohde (Ein-stein) /13/. Lainaukset ovat erittäin vapaita, enkä tiedä,pitikö esimerkiksi Russel koko ikänsä kiinni tästä teoriastaan. (Se oli alun perin suunnattu platonismia vastaan, jota taas Einsteinin näkemys lähenee.) Jos kaikki nämä teoriat pitäisivät paikkansa, niin kosmologia ja kvanttimekaniikkakin olisivat ”biologisia” tieteitä! Tästä kyllä useimmat sellaisetkin, jotka hyväksyvät jonkin edellä esitetyistä oppi-isien olettamuksista, myöntävät, että jossakin on taatusti mätää.
DM katsoo kaikkien näiden kolmen teorian olevan periaatteellisesti vääriä. DM:ssa myös ns. formaalisten tieteiden kuten matematiikan ja kaaosteorian katsotaan tutki-van ihmisestä ja ihmiskunnasta riippumattoman objektiivisen todellisuuden ilmiöitä, jotka tosin ovat erilaisia kuin sisällöllisten luonnon- ja yhteiskuntatieteiden tutkimat /3/.Tämä on erityisen ilmeistä kaaosteoriassa, jossa prosessien formaalien laadullis- ten muutosten kokeellinen havainnointi on helppoa. DM torjuu virheellisinä näkökan- toina sekä kantismin, joka olettaa loogiset ja matemaattiset muodot apriorisiksi, ja jonka huonoimmat puolet ovat ”rikastuneet” sosiobiologismin ideologiaan,että loogis- min, joka pyrkii palauttamaan matemaattiset lainalaisuudet loogisiin, kielen lakeihin, kuten myös platonismin,joka näkee matemaattiset, loogiset, informatiiviset tmv. muo-toja koskevat lainalaisuudet fysikaalisia ym. sisällöllisiä lainalaisuuksia perustavam-pina,tai aineellisesta todellisuudesta riippumatta olemassa olevina,johtaen loogisesti uskonnollisiin oppeihin /3/.
Matematiikan tutkimuskohteena ovat DM:n mukaan (mm.) avaruudelliset muodot ja määrälliset suhteet. Tällöin matematiikka, kaaosteoria jne. eivät ole riippumattomia kokeellisesta todentamisesta fysikaalisen ym. tulkinnan välityksellä /3/. Matemaattis-ten konstruktioiden tulee loogisen ristiriidattomuuden ohella läpäistä ainakin yhden kokeellisesti todennettavissa olevan fysikaalisen tmv. tulkinnan kriteeri. Logiikka ei määrää, millaisia matemaattisia objekteja tulee määritellä, kunhan määritelmät eivät sisällä loogista ristiriitaa /3/. Lisäksi ns. loogiset totuudet eivät ole vailla informaatio-sisältöä, ne voivat kertoa mm., miten jaottelemme todellisuutta: lauseet ”Jokainen ovi on avoin tai suljettu” ja ”Jokainen ovi on avoin tai lukittu” ilmaisevat kaksi suuresti poikkeavaa näkökulmaa siihen, onko jokin tietty avoin vai ei.
Ristiriidaton tulkinnan omaava matemaattinen konstruktio voidaan periaatteessa yleistää N:llä eri tavalla. Sen, mitkä näistä yleistyksistä ovat sellaisia, jotka ehdotto-masti jopa pitääkin tehdä, määrää viime kädessä tulkintojen välityksellä juuri kokeel-linen tiede. Erilaiset kohteet saattavat edellyttää erilaisia määritelmiä vaikkapa integraalille tai sarjan summalle, eikä pelkästään erilaista sisällöllistä tulkintaa.
... Muodolliset ja määrälliset lainalaisuudet, joita kuvaavat tietomme piirissä juuri matemaattiset lait, ovat olemassa objektien välillä ihmisen ja ihmiskunnan tajunnasta riippumattomina, mutta niitä ei ole olemassa, ei edes avaruutta eikä aikaa, erillään, riippumattomina vuorovaikuttavista materiaalisista kappaleista ja kentistä /2/.
Matematiikka on fysikaalisesta sisällöstä äärimmilleen abstrahoitua tietoa rakentei-den ja prosessien keskenään analogisista, muodollisesti yhdenmukaisista puolista. Esimerkiksi teknisen mekaniikan tutkijat ja käyttäjät ovat voineet noin yhden suku-polven kuluessa havainnoida, miten ns. äärellisten alkioiden menetelmä (FEM, finite element method) on kehittynyt ns. sauvarakenteiden kuormitus- ja muodonmuutos-yhtälöiden ratkaisemiseksi ATK:lla kehitetystä puhtaasta mekaniikan ”palikkamene-telmästä” yleistysten kautta (ensin muuntyyppisille rakenteille ja sittemmin muihinkin prosesseihin) minkä tahansa differentiaali- ja integraaliyhtälöiden likimääräiseen ratkaisemiseen soveltuvaksi sovelletun matematiikan teoriaksi, jonka pätevyys, mm. suppenevuus, tiettyyn tarkoitukseen on todistettava tavallisen matematiikan tapaan.
DM torjuu intuitionismin ja konventionalismin näkökannat, jotka nihilisoivat tulkin- nan välityksellä tapahtuvan kokeellisen (käytännöllisen) todentamisen merkityksen matemaattisille järjestelmille, vaikkakaan intuitionistisen kehitysmahdollisuuden ole-massaoloa matematiikassa tai konventionaalisen aineksen väistämätöntä läsnäoloa niin matematiikan kuin sen välityksellä fysiikankin teorioissa ei kiistetä /3/. Erilaiset ”sopimukset”, konventiot, joilla on taipumus vanhentua, kuuluvat matemaattisten ja fysikaalisten teorioiden ongelmakysymyksiin /6/, mitä enemmän jonkin tieteenalan tieto koostuu niistä, sitä huonompaa tiedettä. Toinen ongelmakysymys on matemaattisten mallien usein sisältämä fysikaaliselta merkitykseltään epäselvä ns. epäkonstruktiivinen aines /6/.
Kielellisten järjestelmien muodollisia ominaisuuksia tutkivat logiikat eivät tarkasti ot-taen nekään ole riippumattomia siitä,millaisista kohteista niille rakentuvan kielen tuli- si olla kelvollinen välittämään objektiivista tietoa.Sellaisen opin absolutisoiminen että mikä tahansa ominaisuus jossakin kohteessa joko täysin on tai sitä ei ole lainkaan, joka on sisäänrakennettuna ns. klassiseen logiikkaan, saattaisi jättää todellisuuden joitakin puolia periaatteellisesti tiedon ulkopuolelle /3/.
Tässä suhteessa loogismi on itse metafyysinen oppi juuri siinä mielessä, jossa loogistit joskus väittävät samaa mm. dialektiikasta.
Loogismille ominainen näkökulma tieteellisen ´totuuden´ käsitteeseen on, että totuus on ehdottomasti nimenomaan lauseen totuutta,mahdollisesti sellaisella lievennyksel- lä, että laajempikin tiedon kokonaisuus voi olla tosi, jos se koostuu vain tosista lau-seista. Loogismiin sisältyy ikäänkuin ”vakaumus” siitä, että sen, mitä olemme tiedos-taneet,olemme tiedostaneet jo täysin oikein,ja että se on teoreettisesti ongelmatonta. Tässä suhteessa loogismi on sukua lattealle empirismille.
Mainituista syistä loogismi ei ole aina omiaan suuntaamaan tieteenharjoittajien huo-miota uuden objektiivisen tiedon etsintään, vaan vanhan järjestelemiseen. Loogisti-nen materialismi on yleensä epädialektista materialismia. Sitä ilmenee lähteen /12/ totuusmääritelmässä. "
Materiaalisella todellisuudella ei ole vähäsintäkään "velvollisuutta lutviutua ihmiskun- nan kehittämän muodollinen logiikka -meemin vaatimuksiin", vaan päin vastoin ihmiskunnalla on velvollisuus kehittää tätä keskeistä meemiään materiaalisen todellisuuden tutkimustarpeiden kulloinkin vaatimalla tavalla!
Huolestunut
Jos tulevaisuus onkin määrätty ei se tarkoita sitä että sen täytyisi olla deterministi-nen. Oletetaan kone joka arpoo randomilla numeroita. Seuraavan numeron ennus-tettavuus ei riipu siitä arpooko se niitä sitä mukaa kun arvaillaan, vai arpooko se kaikki numerot valmiiksi jo ennen kuin aloitetaan.
Vapaan tahdon ongelmista on mielestäni parempi pysyä erossa. Jos vapaata tahtoa ei ole niin sitten asialle ei voi mitään. Leikitään siis että sellainen on niin kaikilla on hauskempaa.
Itsekin olen juuri tuota pohtinut, että "skannataanko" me sitä 4D aika-avaruusmöhkä-lettä läpi niin että tulevaisuuskin on jo olemassa, vai rakentuuko se palikka sitä mu-kaa kun koettu aika etenee.Tosin jos maailma olisi täysin deterministinen niin tuohan olisi sivuseikka, ei se vapaan tahdon ongelmaan vaikuttaisi.
Hankalia asioita.. Itse ehkä toivoisin että maailma olisi muuten deterministinen (tekee fyysikon työstä huomattavasti mielekkäämpää), mutta tietoiset olennot olisivat tästä vapaita ja vapaa tahto säilyisi.
Voidaanko laskea maapallon kaikki hiekan jyväset? Ei voida vaikka määrä on rajalli-nen. Kun vesipisara lähtee räystäältä putoamaan maahan, voidaanko ennakoida mil-loin osuu (tulevaisuudessa) maahan? Tietyllä tarkkuudella kyllä. Voidaanko sanoa milloin pullo täyttyy kun siihen kaadetaan hiekkaa vaikka emme tiedä hiekänjyvien määrää. Kyllä jos sama tapahtuma on mitattu aijemmin tai analysoimalla hiekan virtaus ja siitä laskemalla.
Nythän on kysymys muuttujista, jos tunneme ne kaikki riittävällä tarkkuudella niin miksi ei olisi mahdollista ennustaa tulevia.
Missä on ihmisen vapaa tahto? Perittyjä ominasuuksia yhdessä ympäristön muuttu-jien kanssa, mitä se ihminen voi sanoa " minä ITSE sen tein". Voinko tehdä mitään mikä ei olisi kytköksissä muuhun tai muihin?
Kun tulen tienhaaraan jossa on valittava menenkö oikealle vai vasemmalle, onko siinä vapaa "minä itse" valinta vai onko valinta asioiden summa?
Isossa kirjassakin on vihjaus tulevien tietämisistä: "Kirjoitettu on............" eli tiedämme tulevan tapahtuman ennakkoon. No ei ne varmaan aina toteutunut.
Puuhastellaan vaan vapaasti oman mielen mukaan.
Arkkis todistustaakka on sinulla, lopeta kiroilu.
viewtopic.php?t=9408&highlight=multiuniversumi
Kvanttimekaniikan monimaailmantulkinta on todellakin valtavirran fysiikkaa, kuten Wikipedia kertoi.
Mikään muu tulkinta ei muuten pysty selittämään tätä:
http://keskustelu.skepsis.fi/html/Kesku ... iID=275633
MM-tulkintaa tukevat myös kvanttitietokoneiden prototyypit, jotak suorittavat jo yksin-kertaisia laskuja. Ne hyödyntävät rinnakkaisia maailmankaikkeuksia, joihin niiden toiminta perustuukin ja liittyy tähän:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Feynmanin_polkuintegraali
Jos nykyhetki personoidaan, käsitämme sen omaksemme, se ei todellakaan ole sama kaikkialla.
Täsä prosessissa jossa eläme ja joka on maailmamme on hyvin kapea sektori joka on "NYT" se on kaikkialla. Siinä ei ole historiaa eikä tulevaisuutta. Eilinen ja huomi-nen ovat kuvitteellisia, niihin ei päästä. Voimme muistista yms. kelata prosessia taaksepäin, muistella menneitä, ja kuvitella eteenpäin puhuen tulevasta, huomisesta. Niitä ei ole. Tästä sektorista, prosessin raajapinnasta on kyse, ei henkilökohtaisesta personoidusta näkemyksestä.
Tämä on hankala, voi olla että olen hakoteillä?
Niin tämä nyt kaikkialla on kyllä sama.
Aika on siis aineessa, sen suhteissa.
Avaruudessa ei ole aikaa, avaruuden näkökulmasta kaikki tapahtuu samassa tilas-sa, äärettömyydessä. Energiaa vain siirtyy vuorovaikutuslakien mukaisena toisesta energitilasta toiseen.
Nuo vuorovaikutukset ovat ihmisen näkökulmasta aikaa.
Huolestunut
Mistä? Halon-Suomesta?
<:C
<:C
Öhöhhö!
Hämmentää.
Näin on,eikä "määräytynyt" tarkoita samaa "todellinen",eli että vuorovaikuttaisi JUU-RI SELLAISENAAN "nyt" vuorovaikutusten piirissä. (Tuo kulloinenkin tapahtuman "nyt / silloin" "pisteenä" neliulotteisessa aikavaruudessa voidaan objektiivisti katsoa vain jälkikäteen sen vaiktuksista aikartionsa sisäpuolella.Myös kaikenlainen "saman-aikaisuus" on aika-avaruudessa yhteen tarkastelupisteeseen sidottua, ja ERILAISTA ERI PISTEISTÄ KATSOTTUNA.)Jos tulevaisuus onkin määrätty ei se tarkoita sitä että sen täytyisi olla deterministinen.
Oletetaan kone joka arpoo randomilla numeroita. Seuraavan numeron ennustetta- vuus ei riipu siitä arpooko se niitä sitä mukaa kun arvaillaan, vai arpooko se kaikki numerot valmiiksi jo ennen kuin aloitetaan.
Just. Ei muuta mitenkään objektiivisia todennäköisyyksiä.
Vapaan tahdon ongelmista on mielestäni parempi pysyä erossa.
Mutta PELKÄN TAHDON kysymuksistä ihmisen psyyken sellaisena ominaisuutena, joka voi olla vain symbolisysteemirakenteinen, ja jota eläimillä ei voi olla, ei voi "pysyä erossa" ainakaan silloin kun epäadekvaateilla käsitteillä huijataan. (Tällä ei ole nyt tekemistä "halun" kanssa, tuo "vapaa" loogisesti epätyydyttävällä tavalla provokatiivisesti asetetussa termissä tarkoittanee "suhteessa haluihin/tarpeisiin".)
Tieteelliseen 'tahdon' käsitteen määritelmään sisältyy 'vapaus(aste)' TASAN SA-MASSA MERKITYKSESSÄ KUIN MATEMATIIKASSA JA INFORMAATIOTEORI-ASSA, eli valintana kahden vaihtoehdon välillä, ja siitä voidaan konstruoida edelleen valinnat useampien vaihtoehtojen välillä.
"Päättelyt" voidaan tehdä "ristiriitaisiksi" aivan todellistakin ilmiöistä uittamalla niistä oppijärjestelmään sisäisesti ristiriitainen VÄÄRÄ "määritelmä". Tämä koskee suurin piirtein kaikkia vähänkään monimutaksiempia ja erityisesti yhteiskuntatieteellisiä käsitteitä kuin '("vapaata") tahtoa'!
Jos vapaata tahtoa ei ole niin sitten asialle ei voi mitään.
Psyykinen ilmiö 'tahto' kuitenkin on, ja jos ei ole, ei ole esimerkiksi 'tietoisuuttakaan', eikä (ainakaan) 'tajuntaa', vain korkeintaa ns. suoria isnturumentaalisia ehdollisia refleksejä psyykkisen hermotoiminnan korkeimpana muotona (kuin "susilapsella").
Leikitään siis että sellainen on niin kaikilla on hauskempaa.
Jos halutaan tuo ERILLISMÄÄRE '(psyykkisesti) vapaa' määritellä nimenomaan "va-paa suhteessa haluihin" (esimerkiksi ettei ole mikään "addikti"), ja määritellään / ni-metään se tahdon kästteeseen jo joka tapauksessa sisältyvä,eräiden muiden erityis- teiteiden käsitteen kanssa yhtäpitävä, 'vapaus' niistä lainatuksi 'vapausasteeksi' niin tuollaisen "kaikien halujen yli menevän vapaan tahdon" olemassaolo on yksityisasia.
Tahto on KAIKISSA MERKITYKSISSÄÄN OPITTU ASIA. "Keenistä", ja ilman kieltä ja yteiskuntaa, mitään sellaista ei lainkaan ole. (Mutta ei ole sen puoleen kyllä ilman noita ainakaan useimpia niitä "haluja" ja "tarpeitakaan", joita "psykologisesti vapaalla tahdolla" ylitellään!
"Möhkäle" on vain aksiomaatisessa järjestelmässä, mallina, jonka säännöt mallintavat luonnolakeja.Itsekin olen juuri tuota pohtinut,että "skannataanko" me sitä 4D aika-avaruusmöh-kälettä läpi niin että tulevaisuuskin on jo olemassa, vai rakentuuko se palikka sitä mukaa kun koettu aika etenee. Tosin jos maailma olisi täysin deterministinen niin tuohan olisi sivuseikka, ei se vapaan tahdon ongelmaan vaikuttaisi.
Hankalia asioita..
Tässä ei varsinaisesti ole mitään muuta "hankaluutta" kuin että jotkut haluavat raivoisasti sekoittaa asioita: kuin pulu pelaisi shakkia: kaataa nappulat, paskantaa laudalle, ja ilmoittaa "voitaneensa pelin".
Kuten esimerkiksi tuo joka paikan "Nagarjuna"...
Itse ehkä toivoisin että maailma olisi muuten deterministinen (tekee fyysikon työstä huomattavasti mielekkäämpää), mutta tietoiset olennot olisivat tästä vapaita ja vapaa tahto säilyisi.
Juuri näin se onkin erillisiä alkeistapahtumia koskien determinismin "löysimpien" määritelmien mukaan, jotta ottavat huomioon satunnaisuuden ja välttämättömyyden dialektisen eikä muodollisloogisen (joka johtaa joron jälkille, reducio ad absurdum) vastakohtaluonteen.
Sekoitat kaiken tässä kuten muissakin aiheissa.Arkkis todistustaakka on sinulla, lopeta kiroilu.
viewtopic.php?t=9408&highlight=multiuniversumi
Kvanttimekaniikan monimaailmantulkinta on todellakin valtavirran fysiikkaa, kuten Wikipedia kertoi.
Mikään muu tulkinta ei muuten pysty selittämään tätä:
Kosmologian multiversumiteoria (Lee Smolin) on täydellisesti eri asia kuin ontologian monimaailmatulkinta kvanttimekniikan teorioille. Jälkimmäinen on pelkkää verbaalista höpönlöpöä.
kemia-fysiikka-ja-matematiikka-f3/multiversumi-kokeellisesti-todistettu-t9408-194.html
Ainoatakaan "kvanttiteitonetta" ei ole rakennettu, EIKÄ AINAKAAN "MONIMAA-ILMATEORIAN" POHJALTA IKINÄ RAKENNETAKAAN!MM-tulkintaa tukevat myös kvanttitietokoneiden prototyypit, jotka suorittavat jo yksinkertaisia laskuja. Ne hyödyntävät rinnakkaisia maailmankaikkeuksia, joihin niiden toiminta perustuukin ja liittyy tähän:
Höpö höpö. Nyt kirjoitat paremman tiedon puutteessa. Tässä todisteet:
http://cc.oulu.fi/~pulkkine/th_handout09.html
http://www.tsv.fi/ttapaht/016/torma.htm
Entä nykyisyyden olemassaolo joka voi olla näistä kaikista ehkä kiistanalaisin käsite?
Kaikki mitä käsitämme on menneisyyttä, jo olemassaollutta. Nykyhetki voisi olla vain käsite tulevaisuuden ja menneisyyden välille, olemassaolevan ja vielä olemassa-olemattomuuden välille.
Tämä ajattelutapa johtaa loppujen lopuksi menneisyyden ja "nykyisyyden" muutta-mattomuuteen sekä suljettuun tulevaisuuteen mikäli emme havaitse mitään yllättä-vää ja ennustamatonta tai yliluonnollista ilmiötä. Teoriassa ajatusmalli voitaisiin todistaa tutkimuksilla jos kyetään kehittämään teoria joka kuvaa ja ennustaa maailmankaikkeuden ilmiöitä.
Edelleen kvanttifysiikan ilmiöistä voitaisiin selvittää nykyhetken pituus, eli se kuinka tulevaisuus muokkautuu menneisyydeksi. Olisi mielenkiintoista tietää miten kvantti-fysiikan mukaan missä mittakaavassa tila-ajalliset ulottuvuudet menevät vielä sekai- sin. Se ei voi olla pienempi kuin Plancin aika mutta ehkä vain hiukan suurempi ja siten mitattavissa oleva.
Psyykinen ilmiö 'tahto' kuitenkin on, ja jos ei ole, ei ole esimerkiksi 'tietoisuutta-kaan', eikä (ainakaan) 'tajuntaa', vain korkeintaa ns. suoria isnturumentaalisia ehdollisia refleksejä psyykkisen hermotoiminnan korkeimpana muotona (kuin "susilapsella").
En näe miksi tietoisuus ei voisi olla olemassa ilman vapaata tahtoa. Ajattele se niin että kaikki ajatuksesi ovat ennalta määrättyjä. Tiettyyn tilanteeseen reagoit väistämättä tietyllä tavalla.
Jos siis ajatellaan että tietoisuus muodostuu suoraan aivojen sähkökemiallisista ilmi- öistä,ja näitä ilmiöitä ohjaa enemmän tai vähemmän deterministiset luonnon lait, niin ei ihminen pääse missään vaiheessa itse vaikuttamaan mihinkään. Tarvitaan jotain "yliluonnollista" (lue: jotain mitä ei vielä ymmärretä) tietoisuuden osaksi jotta valinnat voisivat olla oikeasti vapaita.
http://www.tiede.fi/keskustelu/39799/ketju/onko_tulevaisuus_ja_menneisyys_todellisia?page=3
Höpö höpö. Nyt kirjoitat paremman tiedon puutteessa. Tässä todisteet:Arkkis todistustaakka on sinulla, lopeta kiroilu.
viewtopic.php?t=9408&highlight=multiuniversumi
Kvanttimekaniikan monimaailmantulkinta on todellakin valtavirran fysiikkaa, kuten Wikipedia kertoi. Mikään muu tulkinta ei muuten pysty selittämään tätä:
Sekoitat kaiken tässä kuten muissakin aiheissa.
Kosmologian multiversumiteoria (Lee Smolin) on täydellisesti eri asia kuin ontologian monimaailmatulkinta kvanttimekniikan teorioille. Jälkimmäinen on pelkkää verbaalista höpönlöpöä.
kemia-fysiikka-ja-matematiikka-f3/multiversumi-kokeellisesti-todistettu-t9408-194.html
MM-tulkintaa tukevat myös kvanttitietokoneiden prototyypit, jotka suorittavat jo yksinkertaisia laskuja. Ne hyödyntävät rinnakkaisia maailmankaikkeuksia, joihin niiden toiminta perustuukin ja liittyy tähän:
Ainoatakaan "kvanttiteitonetta" ei ole rakennettu, EIKÄ AINAKAAN "MONIMAAILMATEORIAN" POHJALTA IKINÄ RAKENNETAKAAN!
Tässä kohdassa on jokin erehdys: tuollaista "äärettömän nopeaa kaukovaikutusta ei ole olemassa:
" Lomittuneet kubitit ovat keskenään kaukovaikutuksessa tavalla, jolle ei löydy vastinetta arkikokemuksesta. Yhden kubitin tila vaikuttaa toisen kubitin tilaan ilman aikaviivettä, vaikka ne olisivat hyvinkin kaukana toisistaan. Lomittumisen ansiosta kvanttitietokoneen rekistereiden kubiteilla voidaan suorittaa valtava rinnakkaislaskentaoperaatio ilman mittausta. "
Ja siihen sitten kuivuu myös aiheeseen oletettu "monimaailmteoria" (joka on yksi tyhmemmästä päästä oleva versio, joiden olemuksena on dialektisten vastakotien olettaminen muodollisllogisiksi vastakohdiksi!)
Ei tälläkään ole tekemistä "monimaailmateorian" kanssa. Mutta Törmän juttu on kuitenkin mielenkiintoinen, ja hauska luulla, että "lännessä" on informaatio "ennen" ymmärretty näin:
" Kvanttitietokone ei toteutuessaan olisi pelkkä teknologinen innovaatio, vaan se on jo pelkkänä ideana vaikuttanut maailmankuvaamme, aivan kuten kvanttimekaniikka itse tämän vuosisadan alussa horjutti determinististä maailmankuvaa. Nimittäin tähän asti informaation on ajateltu olevan abstrakti käsite, joka ei riipu sen kä-sittelemiseen rakennetun koneen toteutustavasta.Kvanttitietokoneen idea on kuitenkin nyt osoittanut tämän käsityksen vääräksi: prosessorin toteutuksen perustuminen kvanttifysiikkaan klassisen fysiikan sijasta voi muuttaa vaikean ongelman helpoksi. "
Ihan sama koski mm. digitaalisia ja analogisisia tietokoneita, että jokin edellisille superraskas kaaosteorian simulointi saattoin olla analogiselle tietokoneelle yhtä "helppo" kuin "tavallinenkin lasku".
Kvanttitietokoneet tuossa suhteessa näyttävätkin tuossa suhteessa "analogisten tietokoneiden uudelta tulemiselta" laskennallisten komponenttien tasolla, jotka olisivat ilmeisesti tehtäväkohtaisia komponenteitaan ja erityisesti soveltuisivat kvanttimekaniikan laskentoihin.
Tällä ei ole mitään tekemistä monimaailmateorian kanssa, vaan kyse on pelaami- sesta OBJEKTIIVISILLA TODENNÄKÖISYYKSILLÄ, kun digiteknologia pelaa aina ykkösellä ja nollalla.
Voidaanko laskea maapallon kaikki hiekan jyväset? Ei voida vaikka määrä on ra-jallinen. Kun vesipisara lähtee räystäältä putoamaan maahan, voidaanko ennakoi- da milloin osuu (tulevaisuudessa) maahan? Tietyllä tarkkuudella kyllä. Voidaanko sanoa milloin pullo täyttyy, kun siihen kaadetaan hiekkaa, vaikka emme tiedä hie-kanjyvien määrää. Kyllä jos sama tapahtuma on mitattu aiemmin tai analysoimalla hiekan virtaus ja siitä laskemalla.Nythän on kysymys muuttujista, jos tunneme ne kaikki riittävällä tarkkuudella niin miksi ei olisi mahdollista ennustaa tulevia.
Missä on ihmisen vapaa tahto? Perittyjä ominasuuksia yhdessä ympäristön muuttujien kanssa, mitä se ihminen voi sanoa " minä ITSE sen tein".
Tahto ylipäätään ei ole peritty, vaan opittu ja myös opetettu ominaisuus, puhumatta-kaan tähän vielä erityismääreeksi liitetystä "vapaasta" (jonka primmäinen tarkoitus sekoittaa, kuten sinäkin teet).
Voinko tehdä mitään mikä ei olisi kytköksissä muuhun tai muihin?
Et, mutta ei tarvitsekaan. Tahdon olemassaoloon tarvitaan vain kaksi toiminnallista vaihtoehtoa, jostä mikään "luonnonlaki" ei EHDOTTOMASTI määrää ratkaisuasi.
Miksi pitää koko ajan tolkutta ja jankuttaa aikuisille ihmisolle, että "he ajattelevat kuitenkin koko ajan ihan toisella tavalla kuin todella ajattelevat"?
Ihminen muuttaa kuitenkin koko ajan luonnolakien toimintatapaa ympäritössään (vaikka itse lait eivät muutukaan): esimerkiksi kasaa informaatiota ympäristössään, ennen kuulumattoman ja näkemättömän tehokkalla tavalla, vaikka termodynamiikan II pääsääntö koko ajan myös hävittää hävittää informaatiota samalla kun se tasaa enegiaeroja.
Kun tulen tienhaaraan jossa on valittava menenkö oikealle vai vasemmalle, onko siinä vapaa "minä itse" valinta vai onko valinta asioiden summa?
Siinä on aito valinta, kaksi vapauastetta.Voi esimerki olla kulkenut sata kertaa peräk- käin jostakin aivan erityisestä syystä sitä toista haaraa, muuta sitten päätätkin JUURI SEN TAKIA kurkistaa kerran myös toiselle haaralle.
Täsä prosessissa jossa eläme ja joka on maailmamme on hyvin kapea sektori joka on "NYT" se on kaikkialla.Jos nykyhetki personoidaan, käsitämme sen omaksemme, se ei todellakaan ole sama kaikkialla.
"Nyt" ei relativistisessa maailmankuvassa todellakaan ole sama kaikkialla. Tämä on samantapainen harha kuin että "Litteän Maapallon teoriassa" käsite "ylöspäin" olisi (fysikaalisesti) "kaikkialla sama", vaikka se on todellisuudessa JOKA PISTEESSÄ ERI Maan pinnalla.
Siinä on molemmat: 'mahdollisuus ja todellisuus' ovat nykyhetkessä aivan samaa: yhä useampi erillinen 'mahdollisuus' muuttuu MAHDOTTOMUUDEKSI h-hetkeä lähestyttäessä, ja sitten kun kaikien jäjellä olevien mahdollisuuksien todennäköisyys on 1, ollaankin jo mahdollisuuden sijasta todellisuudessa. 'Mahdottomuudet' ja 'ole-mattomuudet' vaikkapa tiettyä ajanjaksoa ennen vielä vallineista mohdollisuuksista, ovat myös samat. (Ne EIVÄT OLET dialektisia vastakohtia, kuten muodollisloogiset vastakohtansa.)Siinä ei ole historiaa eikä tulevaisuutta.
'Huominen' koostuu 'mahdollisuuksista´ (ovat ne myös todellisuutta, tai eivät). Mikä on 'mahdotonta' ei ole 'huomistakaan' (jotkin tämän päivän todelliset asiantilat eivät ole huomenna enää mahdollisiakaan!).Eilinen ja huominen ovat kuvitteellisia, niihin ei päästä.
'Eiliseen' ei päästä, joskin silloin vallinneista asiaintiloista enempi puoli niistäkin varmaan on yhä mahdollisia, ja vain jotkut mahdottomia.
On kyllä, osin todellisuutena (välttämättömyytenä), osin vain mahdollisuutena. Juuri siksi voimme niitä myös objektiivisesti kelata.Voimme muistista yms. kelata prosessia taaksepäin, muistella menneitä, ja kuvitella eteenpäin puhuen tulevasta, huomisesta. Niitä ei ole.
Kyllä, tässä olet aivan oikeassa,kyse on objektiivista seikoista: objektiivisesta todelli- suudesta ja objektiivista mahdollisuuksista., joita subjektiivisten mahdollisuuksien pitää heijastaa ollakseen adekvaatteja.Tästä sektorista, prosessin raajapinnasta on kyse, ei henkilökohtaisesta personoidusta näkemyksestä.
Olet vain vähän epädialektinen.Tämä on hankala, voi olla että olen hakoteillä?
<:C
En näe miksi tietoisuus ei voisi olla olemassa ilman vapaata tahtoa.Psyykinen ilmiö 'tahto' kuitenkin on,ja jos ei ole, ei ole esimerkiksi 'tietoisuutta- kaan', eikä (ainakaan) 'tajuntaa',vain korkeintaa ns.suoria isnturumentaalisia ehdollisia refleksejä psyykkisen hermotoiminnan korkeimpana muotona (kuin "susilapsella").
Nämä kulkevat yhdessä. Elleivät ne ole suorastaan saman asia eri puolia, niin toinen olisi väntäänkin TURHA ilman toista. Kuin naulat ilman lautoja tai josi ilman nuolia.
Ja jos toista tai toista yksin vielä "perustellaan evoluutiolla", niin siihen voisanoa, että evoluutio ei koskaan kehitä mitään ainakaan kovin monimutkaista ja "hintavaa" TURHAA, vaan päin vastoin karsii sellaiset turhuudet pois.
Tämä koskee aika pitkälle myös kultturievoluutiota pitkiä ajanjaksoja tarkastellen.
Ajattele se niin että kaikki ajatuksesi ovat ennalta määrättyjä. Tiettyyn tilanteeseen reagoit väistämättä tietyllä tavalla.
Noin ei ole asian laita.
Ja jos olsi noin, en tarvitsisi mihinkään sen enempää tahtoa kuin tietoisuuttakaan.
Jos siis ajatellaan että tietoisuus muodostuu suoraan aivojen sähkökemiallisista ilmiöistä, ja näitä ilmiöitä ohjaa enemmän tai vähemmän deterministiset luonnon lait, niin ei ihminen pääse missään vaiheessa itse vaikuttamaan mihinkään.
Tarvitaan jotain "yliluonnollista" (lue: jotain mitä ei vielä ymmärretä) tietoisuuden osaksi jotta valinnat voisivat olla oikeasti vapaita.
Ei tarvita. Kyse ei tarvitse olla "absoluuttisen vapaasta" tahdosta, joka on jossakin määrin kummallinen isea,koska kyseessä on OPITTU TAITO.Millainen olisi esimer- kiksi "täysin vapaa rullaluistelija"? Pitäisikö pytyä luistelemaan missä hyvänsä ja koska hyvänsä, vaikka umpimetsässä, hiekka-aavikolla tai pystyseinällä, "TAI MUUTEN KOKO RULLALUISTELUA EI OLISI OLEMASSAKAAN"?
Tarvitaan vain laajempi näkökulma tajunnan materiaaliseksi perustaksi,joka määrää ehdollistuneen tiedon SYSTEEMITASOJA, yhteiskunta,kieli (jolla voidaan ajatella ja puhua VAIKKEI IHAN KAIKKEA ITSEKÄÄN YMMÄRRETTÄISI!) kuin pelkät "aivojen sähkökemialliset ilmiöt".
Noin ei ole asian laita.Ajattele se niin että kaikki ajatuksesi ovat ennalta määrättyjä. Tiettyyn tilanteeseen reagoit väistämättä tietyllä tavalla.
Ja jos olsi noin, en tarvitsisi mihinkään sen enempää tahtoa kuin tietoisuuttakaan.
Tietoisuus tosiaan olisi tällöin tavallaan täysin turha. Sehän siinä juuri surullista olisi- kin. Olisit tavallaan tietoinen,mutta kuitenkin vain kone. Fyysikon näkökulmasta tämä on minusta todennäköisin vaihtoehto, mutta ei se johon haluaisin uskoa. Onneksi tietoisuus on vielä niin tutkimaton asia että toivo elää.
Ihminen voi toimia kuin kuin kone tekemättä tahdonalaisia päätöksiä (vain yksi vaih-toehto paikassaan). Tuollainen toiminta voi olla hyvin korkeatasoistakin esimerkiksi jossakin harjoittelemalla automatisoidussa urheilusuorituksessa. Mutta on myös hy-vin "matalatasoista" "aidonnäköistä",mutta tiedostamatonta ja mekaanista (tahdoton-ta) toimintaa,esimerkiksi kännissä "filmi poikki". Lisäksi on hermiostollisia vauroita, jotka vievät tietoisuuden,mutta henkilö voi silti tehdä kaikenlaisia suorituksia, esimer- kiksi hän ei osaa puhua keskustellen, mutta voi laulaa vanhoja tuttuja lauluja. Ei-tajunnallisesti toimiva henkilö ei muista suorituksistaan jälkikäteen mitään.Tietoisuus tosiaan olisi tällöin tavallaan täysin turha. Sehän siinä juuri surullista olisikin. Olisit tavallaan tietoinen, mutta kuitenkin vain kone.Noin ei ole asian laita.Ajattele se niin että kaikki ajatuksesi ovat ennalta määrättyjä. Tiettyyn tilanteeseen reagoit väistämättä tietyllä tavalla.
Ja jos olsi noin, en tarvitsisi mihinkään sen enempää tahtoa kuin tietoisuuttakaan.
Fyysikon näkökulmasta tämä on minusta todennäköisin vaihtoehto, mutta ei se johon haluaisin uskoa. Onneksi tietoisuus on vielä niin tutkimaton asia että toivo elää.
"Tietoisuutta" helpommin määriteltävä ja perustavampi ilmiö on "tajunta",joka tarkoit- taa sekä tietoista että alitajuntaa, ja samalla "kielellisesti (symbolisesti) omaksuttua todellisuutta", ja se on se, millä varsinaisesti ajatellaan. (Ihmisellä on kyllä muitakin instrumentaalisehdollisisiakin refleksejä, jotka eivät ole tajuntaa, kuten pyörälläajo, pyörän pitäminen ohjausliikkeiden hitausvoimien avulla automatisoidusti pystyssä.)
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... #msg-18799
Vapauden käsittettä ja "vapaasta tahdosta" Sovjetskaja entsiklopedijan mukaan täällä:
http://nakokulma.net/arkisto/index.php? ... #msg355578
Arkkis on rakennusinsinööri, ei fyysikkoa nähnytkään.
Kts. video: http://www.youtube.com/watch?v=ruByCX1Y ... re=related
Fyysikko Michio Kaku kertoo siinä, mitä on todistettu, kuten teleportaatio joka tukee MM-tulkintaa! Kaku on siis MM-tulkinnan huippuosaaja, professori New Yorkin yliopistossa. Kts. myös
http://www.youtube.com/watch?v=2_vpEyE6 ... re=related
http://www.youtube.com/watch?v=SAhCUtkFA2A
Maailman johtavilla fyysikoilla on todisteet rinnakkaisista maailmankaikkeuksista.
Sellaisia "loogisia" tulkintoja ei voida todistaa kokeellisesti. korkeintaan sellaiset voisivat saada vahvistusta ennustamalla kokonaan uusia fysikaalisia teorioita, joita voidaan testata, testien osoittautuessa tosiksi. Mutta sellaisesta ei kyllä Everettin "monimaailmatulkinnassa ole kyse.
No katso videot äläkä selitä pehmeitä, sitä katsomista et tehnyt tässä ajassa...
Entä nykyisyyden olemassaolo joka voi olla näistä kaikista ehkä kiistanalaisin käsite?
Kaikki mitä käsitämme on menneisyyttä, jo olemassaollutta. Nykyhetki voisi olla vain käsite tulevaisuuden ja menneisyyden välille, olemassaolevan ja vielä olemassaolemattomuuden välille.
Tämä ajattelutapa johtaa loppujen lopuksi menneisyyden ja "nykyisyyden" muut-tamattomuuteen sekä suljettuun tulevaisuuteen mikäli emme havaitse mitään yl-lättävää ja ennustamatonta tai yliluonnollista ilmiötä. Teoriassa ajatusmalli voitai-siin todistaa tutkimuksilla jos kyetään kehittämään teoria joka kuvaa ja ennustaa maailmankaikkeuden ilmiöitä.
Edelleen kvanttifysiikan ilmiöistä voitaisiin selvittää nykyhetken pituus, eli se kuin-ka tulevaisuus muokkautuu menneisyydeksi. Olisi mielenkiintoista tietää miten kvanttifysiikan mukaan missä mittakaavassa tila-ajalliset ulottuvuudet menevät vielä sekaisin. Se ei voi olla pienempi kuin Plancin aika mutta ehkä vain hiukan suurempi ja siten mitattavissa oleva.
Niin ajatus on aikaa,vertaamista,eikä sillä ole nykyhetkessä olemusta. Toisin sanoen ajatus ei ehdi mukaan nykyhetkeen, koska se voi vain verrata erilaisia asioita, tapahtumia keskenään.
Nykyhetki on todellinen, eilinen ja huominen on ajatuksissamme.
Nykyhetkellä ei ole pituutta, se on aina läsnäoleva.
Avaruuressa liikkeen alun ja lopun voi nähdä olevan yhteydessä toisiinsa. Liike ei siis pääty, muuttaa vain muotoaan, ja jatkuu loputtomasti. Tuo kaikki liike tapahtuu siis nykyhetkessä.
Tulevaisuus on kyllä määräytynyt, mutta sen tarkkaa tapahtumien sisältöä taitaa olla vaikea ennakoida.
Nykyhetkellä ei ole pituutta, se on aina läsnäoleva.
Tää on aika hyvin sanottu mun mielestä...
No katso videot äläkä selitä pehmeitä, sitä katsomista et tehnyt tässä ajassa...
Mulla ei kuulu videoista ääni tai ei näy ollenkaan, kun en viitsi niitä juuri katsoa.
Minä olen katsonut nuo Kakun jutut "teleportaatioineen", ne ovat tuleet televisio-sarjana, ja ne ovat pääasiassa puuta heinää, "fysikalismin" ideologiaa.
Videoiden riehakkaan idealistinen ja iloinenkin sävy kertoo enemmän aidosta asiaan omistautumisesta kuin hyödyntavoittelusta. Pidän tyylistä.
Kannatan näkemystä senkin vuoksi että se sopii maailmankuvaani ja kokemaani jota mikään muu ei selitä.
No katso videot äläkä selitä pehmeitä, sitä katsomista et tehnyt tässä ajassa...
Minä ole katsonut ne Kakun höpinät.
Jos niistä ei sen vertaa sinulle valvennut, että kosmologian multiversumiteoria ja Hugh Everettin kvanttifysiikan monimaailmatulkinta ovat täysin eri planeetlta, niin ei niistä sitten muutakaan tietämisen arvoista selviä.
Ehkäpä kuitenkin luotan enemmän New Scientist-julkaisuun ja muihin virallisiin artikkeleihin ja kirjoihin kuin Arkkiksen sekoiluihin.
post1065135.html?hilit=New Scientist#p1065135
Kvanttimekaniikan (Huom! ei kosmologian) rintamalla taas tarkin tulkinta on, kuten New Scientist kertoo, Everett luoma Monta Maailmaa -tulkinta.
New Scientist kertoi: The "many worlds" concept is an interpretation of quantum theory - our best description of the microscopic world of atoms and their consti-tuents. Many worlds takes literally quantum theory's idea that a quantum entity like an atom can exist in many states at once...
Quantum probability was originally developed specifically for the purpose of explaining interference effects found in physics. This same mathematical formalism provides an explanation for interference of thoughts in human judgments.”
"= "Monta maailmaa" käsite on kvanttimekaniikan tulkinta - meidän paras selitys atomien ja niiden perusosasten mikromaailmasta. Kosmologia käsittelee suurta kokonaisuutta, maailmankaikkeutta.
"Monimaailma ottaa kirjaimellisesti kvanttiteorian idean,että kvanttientiteetti (entiteet- ti = "itsenäinen kokonaisuus") kuten atomi voi olla monessa tilassa yhtäaikaisesti ja perustuu siihen, että rinnakkaisien maailmankaikkeuksien olemassaolo sisältää äärettömän määrän kopioita sinusta erilaisine historioineen ja erilaisine tulevaisuuksineen."
Epämääräisyys on otettava kirjaimellisesti: Hiukkanen on todella kaikissa teorian sal-limissa paikoissa yhtäaikaa. Toisin sanoen, joka voi johtaa useampiin lopputuloksiin, myös johtaa niihin (Leena Tähtinen, madonreikiä ja aikakoneita).
http://www.tiede.fi/keskustelu/39799/ketju/onko_tulevaisuus_ja_menneisyys_todellisia?page=4
John G. Cramerin mukaan vuonna 2004 tehty Afsharin koe osoittaa Kvanttimeka-niikan Kööpenhaminan tulkinnan sekä monimaailmatulkinnan vääriksi. Artikkelissaan "A Farewell to Copenhagen"? hän kirjoittaa:
I now believe that the Copenhagen and Many-Worlds Interpretations (at least as they are usually presented) have been falsified by experiment. -- However, at this point, Afshar introduces a new element to the experiment. He places one or more wires at the previously measured positions of the interference minima. In one such setup, if the wire plane is uniformly illuminated, the wires absorb about 6% of the light. Then Afshar measures the difference in the light received at the pinhole images with and without the wires in place.
We are led by the Copenhagen Interpretation to expect that the positions of the in-terference minima should have no particular significance, and that the wires should intercept 6% of the light they do for uniform illumination. Similarly, the usual form of the Many Worlds Interpretation of quantum mechanics leads us to expect 6% inter-ception and no interference, since a photon detected at image #1 is in one universe while the same photon detected at image #2 is in another universe,and since the two "worlds" are distinguished by different physical outcomes, they should not interfere.
However, what Afshar observes is that the amount of light intercepted by the wires is very small,consistent with 0% interception. There are still locations of zero intensity and the wave interference pattern is still present in the which-way measurement. Wires are placed at the zero-intensity locations of the interference minima intercept no light.Thus,it appears that both the Copenhagen Interpretation and the Many-Worlds Interpretation have been falsified by experiment.
http://www.analogsf.com/0410/altview2.shtml
Derz tai Nagarjuna, osaatteko sanoa tuohon jotain?
John G. Cramerin mukaan kvanttimekaniikan liiketoiminnallinen tulkinta olisi oikea, kertoo Wikipedia. Hän opettaa fysiikkaa ja kyseistä tulkintaa Washingtonin yliopistossa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Transactio ... rpretation
Hänen mukaan aaltofuntkrio on todellinen, fyysinen, eikä matemaattinen kuvaus ja siksi se haastaa MM-tulkinnan.
Wikipedia kertoo myös lukuisista kritiikeistä Afsharia kohtaan. Derz, laskelmia? http://en.wikipedia.org/wiki/Afshar_experiment
Cramer ei näytä tietävän, että MMT:ssä eri maailmojen fotonit interferoivat toisiensa kanssa niin kauan kunnes maailmojen kvanttitilat dekoheroituvat toisistaan,ts. fotonit interferoivat keskenään kunnes ne vuorovaikuttavat ympäristönsä kanssa. Afsharin kokeessa dekoherenssi tapahtuu vasta fotonin osuttua ilmaisimeen, joten MMT:n mukaan sitä ennen fotoni on interferoinut rinnakkaisten maailmojen vastineidensa kanssa. Cramerin argumentti monimaailmatulkintaa vastaan on siis virheellinen.Similarly, the usual form of the Many Worlds Interpretation of quantum mechanics leads us to expect 6% interception and no interference, since a photon detected at image #1 is in one universe while the same photon detected at image #2 is in another universe, and since the two "worlds" are distinguished by different physical outcomes, they should not interfere.
∞ = ω^(1/Ω)
Arkkis:
"Subejektiivisella ajan kokemuksella ei ole mitään tekemistä fysikaalisen ´ajan´ käsitteen kanssa."
Nagarjuna:
"Jossakin mikrokosmos (esim atomaarinen = atomien kokoskaala, kvanttimekaniik-ka) ja makrokosmos (suhteellisuusteoria) kuitenkin kohtaavat. Aika ei virtaa tai liiku. Aika on kvanttikäsite. Siksi ajan virta on subjektiivinen, tietoisuuden piirre.
Vaatiikin suurta tieteellistä läpimurtoa näiden kahden; suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan yhdistäminen."
http://www.tsv.fi/ttapaht/991/lehti.htm
Derz, voisitko kommentoida, mikä on sinun käsityksesi ja oikein?
psykologia-aivot-ja-aistit-f12/miten-aivot-voivat-synnyttaa-tietoisuuden-t13269-1425.html
Suhteellisuusteorian mukaan jokaisessa inertiaalikoordinaatistossa on oma "nyky-hetkensä", ts. niiden tapahtumien joukko, jotka tapahtuvat kyseisessä koordinaatis-tossa samanaikaisesti. Puhutaan samanaikaisuuden suhteellisuudesta. Jonkun ha-vaitsijan nykyhetkessä tapahtuvat asiat voivat siis olla jo toisen havaitsijan mennei- syydessä tai vasta tulevaisuudessa.Tämä ei ole mahdollista mikäli tapahtumat eivät ole "jo olemassa" aika-avaruudessa. Vai onko mielestäsi? Kyse ei ole mistään mittausteknisestä seikasta, vaan mitään absoluuttista "nykyhetkeä" ei ole olemassakaan. Tapahtumien "nykyhetkisyys" riippuu havaitsijan koordinaatistosta.Suhteellisuusteoriat eivät väitä mitään tuollaista, että "kaikki mitä tapahtuu olisi jo olemassa"
Animaatiossa on kolme eri inertiaalikoordinaatistoa (kaksi jälkimmäistä on saatu Lorentz-muunnoksella ensimmäisestä). Koordinaatistojen x-akselit pitävät sisällään kunkin koordinaatiston samanaikaiset tapahtumat. Riippuen havaitsijan koordinaa-tistosta,tapahtumien A,B ja C ajalliset järjestykset ovat joko [tA = tB = tC],[tA > tB > tC] tai [tA < tB < tC].
"Jossakin mikrokosmos (esim atomaarinen = atomien kokoskaala, kvanttimeka- niikka) ja makrokosmos (suhteellisuusteoria) kuitenkin kohtaavat. Aika ei virtaa tai liiku. Aika on kvanttikäsite. Siksi ajan virta on subjektiivinen,tietoisuuden piirre.
Derz, voisitko kommentoida, mikä on sinun käsityksesi ja oikein?
En tiedä, mikä on oikein, mutta suhteellisuusteoriassa aika ei tosiaankaan virtaa tai liiku, vaan on staattinen ulottuvuus.
Lähetetty 23:11 | 29.6.2009
Jos olisi hyvät kiikarit seurata kuussa touhuavan tuttavansa puuhia, niin aikaero olisi se aika mitä valo kulkee sieltä. Jos toistaisi saman ei voisi tehdä samaan aikaan. Jos tekisi, pitäisi ennustaa.
Kiitos Derz.
Ohessa osin luettavissa David Deutsch:in ylistämä teos, the Labýrint of Time.
http://books.google.com/books?id=TTWyWu ... t&resnum=4
No katso videot äläkä selitä pehmeitä, sitä katsomista et tehnyt tässä ajassa...
Minä halun nähdä tekstin painettuna, jotta voin kommentoida sitä yksityiskohtaisesti.
Ehkäpä kuitenkin luotan enemmän New Scientist-julkaisuun ja muihin virallisiin artikkeleihin ja kirjoihin kuin Arkkiksen sekoiluihin.
post1065135.html?hilit=New Scientist#p1065135
Kvanttimekaniikan (Huom! ei kosmologian) rintamalla taas tarkin tulkinta on, kuten New Scientist kertoo, Everett luoma Monta Maailmaa -tulkinta.
Erittäin ikävää, jos NS on ruvennut hörhöilemään uskonnon kanssa.
psykologia-aivot-ja-aistit-f12/miten-aivot-voivat-synnyttaa-tietoisuuden-t13269.html?start=1260
New Scientist kertoi: The "many worlds" concept is an interpretation of quantum theory - our best description of the microscopic world of atoms and their consti-tuents. Many worlds takes literally quantum theory's idea that a quantum entity like an atom can exist in many states at once...
Quantum probability was originally developed specifically for the purpose of ex- plaining interference effects found in physics.This same mathematical formalism provides an explanation for interference of thoughts in human judgments.”
" = "Monta maailmaa" käsite on kvanttimekaniikan tulkinta - meidän paras selitys atomien ja niiden perusosasten mikromaailmasta. Kosmologia käsittelee suurta kokonaisuutta, maailmankaikkeutta. "Monimaailma ottaa kirjaimellisesti kvantti-teorian idean, että kvanttientiteetti (entiteetti= "itsenäinen kokonaisuus") kuten atomi voi olla monessa tilassa yhtäaikaisesti ja perustuu siihen, että rinnakkaisien maailmankaikkeuksien olemassaolo sisältää äärettömän määrän kopioita sinusta erilaisine historioineen ja erilaisine tulevaisuuksineen."
Puutaheinää.
Epämääräisyys on otettava kirjaimellisesti: Hiukkanen on todella kaikissa teorian sallimissa paikoissa yhtäaikaa. Toisin sanoen, joka voi johtaa useampiin lopputuloksiin, myös johtaa niihin (Leena Tähtinen, madonreikiä ja aikakoneita).
post1067769.html#p1067769
Ne ovat MAHDOLLISIA tiloja, joista yksi on todellinen vuorovaikutuksessa, kuin arpanoppa, joka pörii ilmassa, mutta vourovaikuttaa aiotussa mielessä lopulta vain yhdellä sivullaan, eri heitoilla eri sivuilla. Turha väittää, että "launantaina jokainen saa lottovoiton jossakin "todellisessa" versumissa"!
Kannattaisiko mahdollisesti vilkaista esimerkiksi Jaakko Hintikan mahdollisten maailmojen teoriaa?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mahdollist ... emantiikka
" Mahdolliset maailmat ja monien maailmojen tulkinta
Mahdollisten maailmojen käsitettä on joskus verrattu kvanttimekaniikan monien maailmojen tulkintaan, ja ne yhdistetään usein virheellisesti. Monien maailmojen tul-kinta on yritys tarjota tulkinta epädeterministisille prosesseille ilman oletusta aalto-funktion romahduksesta, kun taas mahdollisten maailmojen teoria on yritys tarjota tulkinta modaalisille väittämille. Monien maailmojen tulkinnassa aaltofunktion romah-dusta tulkitaan kvanttisuperpositioiden avulla. Identtisiä ”rinnakkaisuniversumeja” voi olla ääretön määrä,ja joidenkin fyysikoiden mukaan ne ovat ”aktuaalisesti” olemas-sa. Monien maailmojen tulkinta ei siis ota kantaa modaliteetteihin liittyviin kysymyksiin, joita mahdollisten maailmojen teoriat käsittelevät.
Koska sekä mahdolliset maailmat että monien maailmojen tulkinta ovat edelleen osittain kiistanalaisia, on luonnollista, että niiden väliset suhteet ovat myös kiistan-alaisia. Mahdollisten maailmojen ja kvanttiteoreettisten maailmojen välillä voidaan kuitenkin nähdä joitakin ratkaisevia eroja:
* Kvanttiteoreettisten maailmojen tilat ovat lomittuneita tai toisiinsa kietoutuneita, kun taas mahdollisten maailmojen lomittuminen ei ole mielekästä.
* Monien filosofien mielestä on mahdollista, että on olemassa mahdollisia maailmoja jotka ovat mahdollisia loogisesti mutta eivät fyysisesti, kun taas kaikki kvanttiteoreettiset maailmat ovat fyysisesti mahdollisia. "
Arkkis: "Kannattaisiko mahdollisesti vilkaista esimerkiksi Jaakko Hintikan mahdollisten maailmojen teoriaa?"
Vilkaisin. Ei kannattanut.
Filosofien lörinöillä ei ole mitään painoarvoa verraten fyysikoiden laskelmiin (vrt Bohm, pilottiaalto).
Hintikka ei niin ikään selitä fotonien outoa interferenssiä, teoriassaan hän tarjoaa vain sanahöttöä, paljon melua tyhjästä.
Kyllä se siitä Arkkis, teoriaan totuttautuminen vaatii vain vähän aikaa. Pitää vain hyväksyä se, että jossain universumissa olemme massamurhaajia ja toisessa maailman pelastajia.
En kyllä tosin ymmärtänyt miten pelkällä atomin mittaamisella voi olla vaikutus todellisuuteen (vahditun kattilan paradoksi), jos MMT on totta.
E: Ja teoriasta seuraa myös se hirveä asia että joudut elämään ikuisesti. Mietin että onko sekin mahdollista että jossain universumissa meitä voidaan kiduttaa sietämättömästi ikuisuuden ajan. Jos se voi tapahtua, se on jo käynnissä.
Minua ei ole missään muussa "versumissa" kuin tässä.Kyllä se siitä Arkkis, teoriaan totuttautuminen vaatii vain vähän aikaa. Pitää vain hyväksyä se, että jossain universumissa olet massamurhaaja ja toisessa maailman pelastaja.
En kyllä tosin ymmärtänyt miten pelkällä atomin mittaamisella voi olla vaikutus todellisuuteen (vahditun kattilan paradoksi), jos MMT on totta.
Ei sillä kyllä varsinaisesti olekaan. Mutta tietysti, jos saadaa mitatuksi vaikkapa tyh-jiön virtuaalisen fotonin spin, niin tiedetään sen virtuaaliparin spin, että se on päin-vastainen, koska hiukkaskentän integraaliset ominaisuudet missä tansha alueessa (kun se on riittävän laaja) häviävät.
Joka ei ole totta.E: Ja teoriasta seuraa myös se hirveä asia että joudut elämään ikuisesti.
Mietin että onko sekin mahdollista että jossain universumissa meitä voidaan kiduttaa sietämättömästi ikuisuuden ajan. Jos se voi tapahtua, se on jo käynnissä.
MUltiversumiteoriaa rikkoo maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatetta vastaan, ja kuuluu siten "teorioihin", jotka ovat tosiasiassa uskontoa.
Sen virhe on, että 'mahdollisuutta ja todellisuutta' ei "tunnusteta" "taisteleviksi" dia-lektisiksi vatakohdiksi, joista toinen edellyttää ehdottomasti toisenkin olemassaoloa ollakseen itsekään olemassa, eivätkä ne voi silloin olla MUODOLLISLOOGISIA vastakohtia, joista toisen ilmeneminen tarkoittaisi toisen poissaoloa, negaatiota, kieltämistä.
"Monimaailmateoriassa" kiistetään 'mahdollisen' kategoria, ja halutaan sekin nähdä väellä ja vängällä 'todellisuutena'.
Satunnaisuutta ei voi olla. Se on luonnonjärjestykseen hakattu kuin naapurikaunai- sen naapurinsa kalaverkot, sen kirveellä, kiveä vasten. Siitä taas seuraa että kaikki mahdollisuudet toteutuvat muissa ulottuvuuksissa, joiden määrää ei rajoita mikään. Se miltä makromaailma näyttää, on vain korvien välissä tässä ulottuvuudessa.
Galaktisessa mittakaavassa, luonnonvoimat kiikuttavat meitä vääjäämättömästi eteenpäin oman järjestyksensä mukaan.
Luonnonvoimien mukaisena myös tapahtumat toteutuvat, ihan meistä riippumatta.
Vain ihmiskunnan omia vähäisiä vaikutusmahdollisuuksia voi hieman käytää, mutta se on vain pinnan raaputusta.
Galktiset tapahtumat, jotka meihinkin mahdollisesti vaikuttavat ovat tapahtuneet jo aikaa sitten, siis meidän kannaltamme aikaa sitten, ja niiden jälkivaikutuksen mukaan meidänkin pallomme saa osansa.
Tulevaisuus siis vetää.
Menneisyyden voi sanoa työntävän lähinnä ihmisen valinnan mukaisena (ihmiselon puitteissa.)
Ensinnäkään monimaailma ei ole teoria,vaan kvanttimekaniikan yksi fysikaalinen tul-kinta... MMT on korkeintaan metateoria, kuten Everett sen ilmaisi. Toisekseen se ei riko ainuttakaan fysiikan lakia,joten voit heittää filosofiset höpinät "maailmankaikkeu- den materiaalisen ykseyden periaatteesta" roskikseen. Filosofian painoarvo fysikaalisia teorioita tarkasteltaessa on minimaalinen.MUltiversumiteoriaa rikkoo maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatetta vastaan, ja kuuluu siten "teorioihin", jotka ovat tosiasiassa uskontoa.
Monimaailmankaikkeus pähkinänkuoressa
Idean universaalista tilafunktiosta esitti ensimmäisen kerran Hugh Everett III vuoden 1957 väitöskirjassaan yrittäessään formuloida kvanttimekaniikkaa yhteensopivaan muotoon yleisen suhteellisuusteorian kanssa. Hänen postulaattinsa, josta koko monimaailma seuraa, voidaan esittää seuraavasti [1]:
Kaikki eristetyt järjestelmät kehittyvät Schrödingerin yhtälön mukaisesti.
Postulaatti ei aluksi vaikuta liittyvän mitenkään monimaailmankaikkeuteen. Postulaatista kuitenkin seuraa, että
1. Koko maailmankaikkeus kehittyy Schrödingerin yhtälön mukaisesti, sillä maailmankaikkeus on eristetty järjestelmä.
2. Maailmankaikkeuden tilafunktion Schrödingerin yhtälön mukainen aikake-hitys ei voi katketa, sillä se rikkoisi Everettin postulaattia. (ts. tilafunktio ei voi romahtaa)
Ja siinä se on: monimaailmankaikkeus.Universumin tilafunktio ei voi romahtaa, joten se pitää jatkuvasti sisällään universumin kaikki vaihtoehtoiset kvanttitilat. Havaitse-mamme maailmankaikkeus on vain yksi universaaliin tilafunktioon osallistuvista kvanttitiloista.
MMT:ssä kvanttisysteemin tilan mittaaminen tai havaitseminen ei vaikuta systeemiin mitenkään erikoisesti (toisin kuin kööpenhaminalaisessa tulkinnassa), vaan mittaus on samanlainen vuorovaikutustapahtuma kuin mikä tahansaa vuorovaikutus. Sen si-jaan MMT:ssä vuorovaikuttavat systeemit lomittuvat ja dekoheroivat universaalin tila-funktion useammiksi rinnakkaisiksi tiloiksi, ts. rinnakkaisiksi maailmankaikkeuksiksi!
[1] The Interpretation of Quantum Mechanics: Many Worlds or Many Words?
ps. Arkkis! Jos mielestäsi kvanttimekaniikan monimaailmatulkinta on väärä tulkinta, niin mikä on mielestäsi "oikea" tulkinta? Kannatatko kööpenhaminalaista tulkintaa kieltäen realismin, lokaalisuuden ja mystifioimalla havaintotapahtuman antaen tietoi- selle olennolle jumalaisen mahdin asettaa maailmankaikkeuden tiettyyn tilaan vain havaitsemalla sitä? Kuulostaa vielä naurettavammalta kuin rinnakkaiset, keskenään interferoivat universumit!
Suhteellisuusteorian mukaan jokaisessa inertiaalikoordinaatistossa on oma "nykyhetkensä", ts. niiden tapahtumien joukko, jotka tapahtuvat kyseisessä koor-dinaatistossa samanaikaisesti. Puhutaan samanaikaisuuden suhteellisuudesta. Jonkun havaitsijan nykyhetkessä tapahtuvat asiat voivat siis olla jo toisen havait-sijan menneisyydessä tai vasta tulevaisuudessa. Tämä ei ole mahdollista mikäli tapahtumat eivät ole "jo olemassa" aika-avaruudessa.Suhteellisuusteoriat eivät väitä mitään tuollaista, että "kaikki mitä tapahtuu olisi jo olemassa".
Nyt sää oletat tässä kuitenkin absoluuttisen aika-avaruuden, vaikkakin myönnät yksittäisen mittaajan havaitseman ajan suhteellisuuden.
"Olemassa oleminen" on "vuorovaikutusten piirissä ilmenemistä", ja se on tietyllä ta-valla absoluuttista, "on tai ei", mutta sen kohdistuminen johonkin tiettyyn havaitsijaan sen sijaan riippuu kyllä myös havaitsijasta ja mm.hänen asemastaan aika-avaruu-dessa. Määrettä "olemassolo" on vähän vaikea useinkin kohdistaa YHTEEN TIET-TYYN TAPAHTUMAAN,sanotaan vaikkapa uloslausuttuun sanaan,jota ei välttämättä edes kukaan ole kuulemassa. Yksittäisestä TAPAHTUMASTA voidaan sanoa, että "SE ON OLEMASSA JUURI SILLOIN KUN SE TAPAHTUU". Ja tuo "silloin kun" jää kyllä riippumaan relatistisessa tapahtumassa havaitsijan koordinaatistossa, joten "olemassaolo" ei tässä juuri tuo asiaan uutta lisää ainakaan TEORIANMUODOSTUKSESSA.
Tällaisessa tapahtumisen yhteydessä erityisesti käytetäänkin hedelmällisemmin toista termiä, nimittän ´OBJEKTIIVISTA`.
Esimerkiksi suunnistajan nenänpään maastoon piirtämä viiva on objektiivista,koska nenänpää on ollut tietyssä pisteessä tai sitten ei."Todellista" sen ei voi sanoa olevan, koska se ei vuorovaikuta muiden objektien kanssa,ELLEI SITÄ OLE VARTAVASTEN OBJEKTIVOITU vaikkapa kolmiotallennuksella.
Objektiivinen on jollakin tietyllä tavalla miepiteistämme ja havainnoistamme riippu- matta JOSSAKIN SUHTEESSA, ei toki kaikissa mahdollisissa sellaisissa. Objektiivi-nen voi olla nykyinen, mennyt ja myös tuleva, ehdottoman välttämätön tapahtuma (tiesimme sitä tai emme), ja siinä milessä se, mitä tuossa tarkoitat, ei ole olemassa-oloa eli ´REAALISUUTTA´ vaan asiantilan havainnoitsijasta riippumatonta MÄÄRÄYTYNEISYYTTÄ eli objektiivisuutta!
´Objektiivisen´muodollislooginen vastakohta on ´epäobjektiivinen´, jonka voisi "suomentaa" vaikkapa että "väärin havaittu", ja sen dialektinen vastakohta on ´SUBJEKTIIVINEN´, joka tarkoittaa "havaitsijasta määräytynyt".
Ja ollakseen objektiivista ilmiön ei tarvitse olla reaalista, eikä sen myöskään ollakseen reaalista tarvitse välttämättä olla objektiivista.
Mulla ei tuosta ole ehdotonta mielipidettä,enkä minä myöskään ehdottomasti tarvitse sellaista, kun kyse on rajankäynnistä dialektisten vastakohtien ´mahdollisen ja todellisen´ välillä,joita ei voi muodollisloogisesti erottaa toisistaan kategorisesti.Vai onko mielestäsi?
Kyse ei ole mistään mittausteknisestä seikasta, vaan mitään absoluuttista "nykyhetkeä" ei ole olemassakaan.
Tapahtumien "nykyhetkisyys" riippuu havaitsijan koordinaatistosta.Animaatiossa on kolme eri inertiaalikoordinaatistoa (kaksi jälkimmäistä on saatu Lorentz-muunnoksella ensimmäisestä).Koordinaatistojen x-akselit pitävät sisällään kunkin koordinaatiston samanaikaiset tapahtumat.Riippuen havaitsijan koordinaatistosta, tapahtumien A, B ja C ajalliset järjestykset ovat joko [tA = tB = tC], [tA > tB > tC] tai [tA < tB < tC].
"Ajan virta" EI OLE MIKÄÄN "TIETOISUUDEN PIIRRE", vaan aika-avaruudessa on havaitsijoista ja heidän keskinöisistä nopeuksistaan riippumaton täysin objektiivinen NORMI,joka luonnehtii "tapahtumien objektiivista etäisyyttä aika-avaruudessa". Ma-terian liike,on täysin reaalista, todellista,ja välttämätöntä,jotta itse materiakaan olisi olemassa.En tiedä, mikä on oikein, mutta suhteellisuusteoriassa aika ei tosiaankaan virtaa tai liiku, vaan on staattinen ulottuvuus.
"Jossakin mikrokosmos (esim atomaarinen = atomien kokoskaala, kvanttime-kaniikka) ja makrokosmos (suhteellisuusteoria) kuitenkin kohtaavat. Aika ei vir-taa tai liiku. Aika on kvanttikäsite. Siksi ajan virta on subjektiivinen, tietoisuuden piirre.
Derz, voisitko kommentoida, mikä on sinun käsityksesi ja oikein?
Fysikaalinen aika on parametri, joka luonnehtii, tavallaan miittaa sitä materian liikettä kuissakin aika-avaruudellisissa olsosuhteissa. Nykyisen fysikaalisen ajan käsite ei varmasti ole "loppuun työtetty/tiedostettu, kaikkea muuta. Epäilemättä aika myös on jollakin tasolla kvanttikäsite.
Aika on "stabiili" tietyssä MATEMAATTISESSA MALLISSA, TULKITSEMATTOMAS-SA aksiomaattisessa järjestelmässä, mutta sen fysikaalinen TULKINTA ´liikkeen´ fy-sikaalisena parametrina on eri asia kuin matemaattinen aksiomaattinen järjestelmä, JKA VOI KUVATA ERI TAVOIN TULKITTUNA MUITAKIN FYSIKAALISIA ILMIÖITÄ kuin aika-avaruutta.
Mietin että onko sekin mahdollista että jossain universumissa meitä voidaan kiduttaa sietämättömästi ikuisuuden ajan. Jos se voi tapahtua, se on jo käynnissä.
Multiversumiteoriaa rikkoo maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatetta vastaan, ja kuuluu siten "teorioihin", jotka ovat tosiasiassa uskontoa.
Anteeksi, tarkoitukseni oli sanoa, että MONIMAAILMTULKINTA Hugh (Everett) sotii materialistisen tieteenfilosofian "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatetta" vastaan, on siten uskontoa.
Sen virhe on, että 'mahdollisuutta ja todellisuutta' ei "tunnusteta" "taisteleviksi" dialektisiksi vatakohdiksi, joista toinen edellyttää ehdottomasti toisenkin olemas- saoloa ollakseen itsekään olemassa, eivätkä ne voi silloin olla MUODOLLIS-LOOGISIA vastakohtia, joista toisen ilmeneminen tarkoittaisi toisen poissaoloa, negaatiota, kieltämistä.
Tämä virhehän nimenomaan EI KOSKE MULTIVERSUMITEORIAA (Lee Smolin), vaan tämä "kosmisen evoluution" teoria nimen omaan on oikein tyylipuhdas versio "toteutumaan pääsemisestä taistelevien objektiivisten mahdollisuuksien" DIALEKTISESTA ONTOLOGIASTA fyskiaalisten teorioiden alueella.
Monimaalimtoria ei kuitenkaan aivan sellaisenaan esimerkiksi neuvostolitossa 80-luvulla viimeksi vallalla ollutta fysikaalista maailmankuvaa, vaan siinä oli Smolinin "alkuräjähdysten paikalla" "loivemmat" aika-avaruuden ominaisuuksien nopeiden paikallisten muutosten vyöhykkeet suhteellisen stabiileiden "versumien" välillä (mm. S. T. Meljuhin: Luontotieteiden filosofisia kysymyksiä).
"Monimaailmateoriassa" kiistetään 'mahdollisen' kategoria, ja halutaan sekin nähdä väellä ja vängällä 'todellisuutena'.
Taidat olla ajatustenlukija... Tarkoitin tuossa todellakin nimenomaan "monimaailmatulkintaa".Ensinnäkään monimaailma ei ole teoria, vaan kvanttimekaniikan yksi fysikaalinen tulkinta...Multiversumiteoriaa rikkoo maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden peri- aatetta vastaan, ja kuuluu siten "teorioihin", jotka ovat tosiasiassa uskontoa.
MMT on korkeintaan metateoria, kuten Everett sen ilmaisi.
Pitää paikkansa. Se on filosofian teoria, joka sekoittaa tieteen ja uskonnon.
Toisekseen se ei riko ainuttakaan fysiikan lakia, joten voit heittää filosofiset höpinät "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatteesta" roskikseen.
Kyllähän se rikko vähän kaikkia fysiikanlakeja, kun jossakin syntyy muka koko aja energiaakin mittamattomasti, ja se säilyisi vain "kunkin omassa maailmassa"...
Filosofian painoarvo fysikaalisia teorioita tarkasteltaessa on minimaalinen.
Ei suinkaa. Ei esimerkiksi fysiikan suhteita muihin tieteisiin voi tarkastella millään muulla keinoin kuin tieteenfilosofian avulla. Sen loogisena empiirisenä tutkimuskohteena on tieteellisten teorioiden kahitys.
Tuosta ei ole tarkasti ottaen mitään takeita.Tällainen väöite on ns. ENERGETISMIÄ, ja Schrödingerin yhtälön absolutisoiminen on ilman muuta sitä, koska ko. yhtälö kos-kee nimenomaan ENERGIATILOJA. Enegian säilyvyyden laki taas on voimassa niin kauan kuin FYSIKAALISET LAIT SÄILYVÄ VAKIOISINA (esimerkiksi valon nopeus ja Planckin vakio).Monimaailmankaikkeus pähkinänkuoressa
Idean universaalista tilafunktiosta esitti ensimmäisen kerran Hugh Everett III vuo- den 1957 väitöskirjassaan yrittäessään formuloida kvanttimekaniikkaa yhteenso-pivaan muotoon yleisen suhteellisuusteorian kanssa.Hänen postulaattinsa, josta koko monimaailma seuraa, voidaan esittää seuraavasti [1]:
Kaikki eristetyt järjestelmät kehittyvät Schrödingerin yhtälön mukaisesti.
Postulaatti ei aluksi vaikuta liittyvän mitenkään monimaailmankaikkeuteen. Postulaatista kuitenkin seuraa, että
1. Koko maailmankaikkeus kehittyy Schrödingerin yhtälön mukaisesti, sillä maailmankaikkeus on eristetty järjestelmä.
Esimerkiksi Lee Smolinin MULTIVERSUTEORIASSA EI OLE VOIMASSA, että versumi/ multiversumi oli "eritetty järjestelmä".
2. Maailmankaikkeuden tilafunktion Schrödingerin yhtälön mukainen aikakehitys ei voi katketa, sillä se rikkoisi Everettin postulaattia. (ts. tilafunktio ei voi romahtaa)
Millä "oikeudella" Everett tuosta vaan iskee jonkin peffastaan repäisemänsä oman postulaattinsa ihmiskunnan tieteellisestä kokemuksesta yleistetyn "maailmankaik-keuden materiaalisen ykseyden periaatteen" TILALLE?
Ei millään muulla "oikeudella" kuin odottaen sille polittista (ja sotilaalista) "kannatusta" kirkkokuntien, imperialistivaltioiden taatumusbyrokratioiden ja hölynpölytieteilijöiden taholta!
Ja siinä se on: monimaailmankaikkeus. Universumin tilafunktio ei voi romahtaa, joten se pitää jatkuvasti sisällään universumin kaikki vaihtoehtoiset kvanttitilat.
Havaitsemamme maailmankaikkeus on vain yksi universaaliin tilafunktioon osallistuvista kvanttitiloista.
Johhas. "Universaali tilafunktio" on aikamoinen "viritys", kun esimerkiksi fotonin tai elektroninkaan "tilafunktion", Schrödingerin differentiaaliyhtälön muodollisen ratkaisun, FYSIKAALISESTA TULKINNASTA ei vallitse yksimielisyyttä.
Eikä kaikkien ratkaisujen tarvitse edes olla TULKINNALLISIA, kuten aina eivät ole esimerkiksi jonkin vaikka kolmannen asteen yhtälönkään kaikki muodolliset ratkaisut, konkreettiseen ongelmaan. Kun voi esimerkiksi olla, että imaginaariset ja negatiiviset ratkaisut eivät käy, eli niitä ei voi olla ko. tulkinnassa.
MMT:ssä kvanttisysteemin tilan mittaaminen tai havaitseminen ei vaikuta systeemiin mitenkään erikoisesti (toisin kuin kööpenhaminalaisessa tulkinnassa), vaan mittaus on samanlainen vuorovaikutustapahtuma kuin mikä tahansa vuorovaikutus.
Silti ei voi mitata mielivaltaisella tarkkudella. Eikä se objektiinen epätarkkuus estä kööpenhamina¨laistulkinnassa saamasta objektiivisia testattavissa olevia tuloksia.
Sen sijaan MMT:ssä vuorovaikuttavat systeemit lomittuvat ja dekoheroivat universaalin tilafunktion useammiksi rinnakkaisiksi tiloiksi, ts. rinnakkaisiksi maailmankaikkeuksiksi!
Höpsis.
[1] The Interpretation of Quantum Mechanics: Many Worlds or Many Words?
ps. Arkkis! Jos mielestäsi kvanttimekaniikan monimaailmatulkinta on väärä tulkinta, niin mikä on mielestäsi "oikea" tulkinta?
Kannatatko kööpenhaminalaista tulkintaa kieltäen realismin, lokaalisuuden ja mystifioimalla havaintotapahtuman antaen tietoiselle olennolle jumalaisen mahdin asettaa maailmankaikkeuden tiettyyn tilaan vain havaitsemalla sitä? Kuulostaa vielä naurettavammalta kuin rinnakkaiset, keskenään interferoivat universumit.
Kannatan kööpenhaminalaista tuilkintaa sinää mielessä kuin Bohr sen itse esitti, objektiivisina todennäköisyyksinä (joka on MAHDOLLISUUDEN MÄÄRÄLLINEN MITTA filosofisesti)
Kööpenhaminalaistulkinta ei mystifioi reaalisuutta, kun se vain nähddään ´mahdollisuuden´ dialekstisena vastakohtana sitten, että kaikkien objektiivisten mahdollisuuksien ei tarvitse toteutua, mikä kuuluu jo ko. käsitteen filosofiseen määritelmäänkin.
Silloin ne toteutumattomat JA VARSINKAAN "OHITETUT" mahdollisuudet eivät myöskään vuorovaikuta. Tämähän juuri on Everettillä eri tavalla.
Oho, päässyt unohtumaan tämä ketju.
Ei ole. MMT on kvanttimekaniikan mukainen matemaattinen malli maailmankaikkeu-den kehityksestä yhtenä isona kvanttijärjestelmänä. Vrt.alkuräjähdysteoria on yleisen suhteellisuusteorian mukainen matemaattinen malli maailmankaikkeuden kehityksestä.Pitää paikkansa. Se on filosofian teoria, joka sekoittaa tieteen ja uskonnon.MMT on korkeintaan metateoria, kuten Everett sen ilmaisi.
Pah.Kyllähän se rikkoo vähän kaikkia fysiikanlakeja, kun jossakin syntyy muka koko ajan energiaakin mittamattomasti, ja se säilyisi vain "kunkin omassa maailmassa"...Toisekseen se ei riko ainuttakaan fysiikan lakia, joten voit heittää filosofiset hö-pinät "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatteesta" roskikseen.
"First, the law conservation of energy is based on observations within each world. All observations within each world are consistent with conservation of energy, therefore energy is conserved.
Second, and more precisely, conservation of energy, in QM, is formulated in terms of weighted averages or expectation values.Conservation of energy is expressed by saying that the time derivative of the expected energy of a closed system vanishes.
This statement can be scaled up to include the whole universe. Each world has an approximate energy, but the energy of the total wavefunction, or any subset of, in- volves summing over each world, weighted with its probability measure. This weigh- ted sum is a constant. So energy is conserved within each world and also across the totality of worlds.
One way of viewing this result - that observed conserved quantities are conserved across the totality of worlds - is to note that new worlds are not created by the action of the wave equation, rather existing worlds are split into successively "thinner" and "thinner" slices, if we view the probability densities as "thickness"."
Tarkoitin lähinnä sitä että fysiikan teorioita ei pidä tuomita niiden filosofisen mielekkyyden, vaan havaintojen, pohjalta.Ei suinkaan. Ei esimerkiksi fysiikan suhteita muihin tieteisiin voi tarkastella millään muulla keinoin kuin tieteenfilosofian avulla. Sen loogisena empiirisenä tutkimuskohteena on tieteellisten teorioiden kahitys.Filosofian painoarvo fysikaalisia teorioita tarkasteltaessa on minimaalinen.
Yleinen Schrödingerin/Diracin yhtälö kuvaa kvanttimekaanisen tilafunktion aikakehi- tystä. Tilafunktiot taas kuvaavat kvanttijärjestelmiä, ja kvanttijärjestelmät voivat lomit- tua keskenään siten, että yhdellä tilafunktiolla voidaan kuvata useimpien kvanttijär-jestelmien lomittunutta järjestelmää. Yksi tällainen järjestelmä on atomi, ja jopa hiili-60-molekyyleillä on havaittu kvanttimekaanisia ominaisuuksia (itseinterferenssi & superpositio). Monimaailmassa lomittuminen yleistetään koko maailmankaikkeuteen.Tuosta ei ole tarkasti ottaen mitään takeita. Tällainen väite on ns. ENERGETIS- MIÄ, ja Schrödingerin yhtälön absolutisoiminen on ilman muuta sitä, koska ko. yh-tälö koskee nimenomaan ENERGIATILOJA. Enegian säilyvyyden laki taas on voi-massa niin kauan kuin FYSIKAALISET LAIT SÄILYVÄT VAKIOISINA (esimerkiksi valon nopueus ja Planckin vakio).Monimaailmankaikkeus pähkinänkuoressa
Idean universaalista tilafunktiosta esitti ensimmäisen kerran Hugh Everett III vuoden 1957 väitöskirjassaan yrittäessään formuloida kvanttimekaniikkaa yhteensopivaan muotoon yleisen suhteellisuusteorian kanssa. Hänen postulaattinsa, josta koko monimaailma seuraa, esittää seuraavasti [1]:
Kaikki eristetyt järjestelmät kehittyvät Schrödingerin yhtälön mukaisesti.
Postulaatti ei aluksi vaikuta liittyvän mitenkään monimaailmankaikkeuteen. Postulaatista kuitenkin seuraa, että
1. Koko maailmankaikkeus kehittyy Schrödingerin yhtälön mukaisesti, sillä maailmankaikkeus on eristetty järjestelmä.
Smolin ei ole mitään multiversumiteoriaa kehittänyt (hän on niitä vastaan), joten viitannet nyt varmaan säieteorian/M-teorian hypoteettisiin braanimaailmoihin, jotka voivat mm. törmätä keskenään. Näillä ei ole mitään tekemistä kvanttimekaanisen monimaailman kanssa.Esimerkiksi Lee Smolinin MULTIVERSUTEORIASSA EI OLE VOIMASSA, että versumi/ multiversumi oli "eritetty järjestelmä".
En ole koskaan kuullut fysiikassa puhuttavan "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatteesta". Onko se jokin eksaktisti formuloitu luonnolaki, kuten energian tai liikemäärän säilymisen laki?Millä "oikeudella" Everett tuosta vaan iskee jonkin peffastaan repäisemänsä oman postulaattinsa ihmiskunnan tieteellisestä kokemuksesta yleistetyn "maailmankaik-keuden materiaalisen ykseyden periaatteen" TILALLE?2. Maailmankaikkeuden tilafunktion Schrödingerin yhtälön mukainen aikakehitys ei voi katketa, sillä se rikkoisi Everettin postulaattia. (ts. tilafunktio ei voi romahtaa)
En usko, että Everett haki väitöskirjallaan poliittista (tai sotilaallista) kannatusta. Hän halusi muotoilla kvantimekaniikan koskemaan koko maailmankaikkeutta, poistaa sen näennäiset paradoksit ja saattaa sen sopivampaan muotoon yleisen suhteellisuus-teorian kanssa. Kahdessa ensimmäisessä kohdassa hän onnistui.Ei millään muulla "oikeudella" kuin odottaen sille polittista (ja sotilaalista) "kannatusta" kirkkokuntien, imperialistivaltioiden taatumusbyrokratioiden ja hölynpölytieteilijöiden taholta!
Niin. Yksi fysikaalinen tulkinta on käsittää tilafunktio/aaltofunktio reaalisena fysikaali- sena kuvauksena kvanttijärjestelmän tilasta, eikä minään abstraktina todennäköi-syyssoppana. Tämä on monimaailman tulkinta.Johhas. "Universaali tilafunktio" on aikamoinen "viritys", kun esimerkiksi fotonin tai elektroninkaan "tilafunktion", Schrödingerin differentiaaliyhtälön muodollisen ratkaisun, FYSIKAALISESTA TULKINNASTA ei vallitse yksimielisyyttä.Ja siinä se on: monimaailmankaikkeus.Universumin tilafunktio ei voi romahtaa, joten se pitää jatkuvasti sisällään universumin kaikki vaihtoehtoiset kvanttitilat.
Havaitsemamme maailmankaikkeus on vain yksi universaaliin tilafunktioon osallistuvista kvanttitiloista.
Matemaattisesti homma kuitenkin toimii, joten se ei ole mahdotonta.Höpsis.Sen sijaan MMT:ssä vuorovaikuttavat systeemit lomittuvat ja dekoheroivat universaalin tilafunktion useammiksi rinnakkaisiksi tiloiksi, ts. rinnakkaisiksi maailmankaikkeuksiksi!
Kyllä ne toteutumattomat mahdollisuudet vuorovaikuttavat esimerkiksi juuri siinä kuuluisassa kaksoisrakokokeessa. Siinähän kööpenhaminalaisen tulkinnan mukaan todennäköisyysaallot interferoivat keskenään määrittäen hiukkasten paikat ilmaisimella.
Kannatan kööpenhaminalaista tuilkintaa sinää mielessä kuin Bohr sen itse esitti, objektiivisina todennäköisyyksinä (joka on MAHDOLLISUUDEN MÄÄRÄLLINEN MITTA filosofisesti)
Kööpenhaminalaistulkita ei mystifioi reaalisuutta,kun se vain nähdään ´mahdollisuuden´ dialekstisena vastakohtana sitten, että kaikkien objektiivisten mahdollisuuksien ei tarvitse toteutua,mikä kuuluu jo ko. käsitteen filosofiseen määritelmäänkin.
(Silloin ne toteutumattomat JA VARSINKAAN "OHITETUT" mahdollisuudet eivät myöskään vuorovaikuta. Tämähän juuri on Everettillä eri tavalla.)
Miten mahdollinen voi vuorovaikuttaa mahdollisen kanssa ja yhtäkkiä realisoitua aktuaaliseksi? Tätä en ole koskaan käsittänyt kööpenhaminalaisessa tulkinnassa. Sen mukaan elämme utuisessa "mahdollisuuksien maailmassa", jossa mikään ei ole konkreettista ennen havaitsemista. Pah.
Hieno kirjoitus Derz, kansantajuisesti selitetty!
Everettin MMT on MONIMAAILMATULKINTA eikä -TEORIA.Oho, päässyt unohtumaan tämä ketju.
Pitää paikkansa. Se on filosofian teoria, joka sekoittaa tieteen ja uskonnon.MMT on korkeintaan metateoria, kuten Everett sen ilmaisi.Ei ole. MMT on kvanttimekaniikan mukainen matemaattinen malli maailmankaik-keuden kehityksestä yhtenä isona kvanttijärjestelmänä. Vrt. alkuräjähdysteoria on yleisen suhteellisuusteorian mukainen matemaattinen malli maailmankaikkeuden kehityksestä.
Se on ontologinen "tulkinta" LOGIIKAN ja todellisuuden suhteesta (jossa ei ole mitään "ontologisesti epäselvää" ainakaan dialektisessa materialismissa)
Kyseinen "teoria" pitää kaikkia eri vaihtoehtoja yhtä aikaa myös "todellisina", mikä on puuta heinää ja aivan turhaa.
Siitä on saatettu kehitellä jokin uusi "lokaali kevytversio",mutta sikäli kuin mahdollisia kehittelijöitä kuten Eari Enqvistiä (arvelu) tunnen,siitä ei tule sen selvempää... Herrat ovat vaan hyvät ja tutustuvat dialektiseen materialismiin muodollisen logiikan ontologisista edellytyksistä. Ne ovat yleisesti tunnettua perustiedettä.
Sen sijaa Lee Smolinin multversumi- eli kosmisen evoluution teoria on aivan muuta: se lähtee siitä, että "versaalivakiot" kuten valon nopeus, gravitaatiovakio ja Plackin vakio, muuttuvat satunnaisesti toistuvissa alkuräjähdyksissä (jotka siis eivät ole "ab-soluuttisia alkuja"), ja näin valikoituu mahdollisimman tarkoin stabiileja versumeita, joissa on sitten "juuri oikeat" valiot esimerkiksi jonkilaisen elämän kehittymiseksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Lee_Smolin
" Fecund universes
The fecund universes theory (also called cosmological natural selection theory) of cosmology advanced by Lee Smolin suggests that the rules of biology apply on the grandest scales,and is often referred to as "cosmological natural selection". Smolin summarized the idea in a book aimed at a lay audience called The Life of the Cosmos.
The theory surmises that a collapsing black hole causes the emergence of a new universe on the "other side", whose fundamental constant parameters (speed of light, Planck length and so forth) may differ slightly from those of the universe where the black hole collapsed. Each universe therefore gives rise to as many new univer-ses as it has black holes. Thus the theory contains the evolutionary ideas of "repro-duction" and "mutation" of universes, but has no direct analogue of natural selection. However, given any universe that can produce black holes that successfully spawn new universes, it is possible that some number of those universes will reach heat death with unsuccessful parameters. So, in a sense, fecundity cosmological natural selection is one where universes could die off before successfully reproducing, just as any biological being can die without having children. "
Smolinin teorissa ei ole mitään sellaista, mikä tekisi siitä periaatteellisesti tieteenvastaisen.
Sen sijaan Everettin "tulkinnassa" sellaista on yllin kyllin.Jos Everettin tulkinta "on oikea", niin kaikki vanha tietomme on totaalisesti pielessä....
Energian sälyvyyden laki ei ole mikään "markkinatrendi", vaan se on välttämätön ehto, jotta kaikki ajanhetket olisivat samassa asemassa (uni)versumissa otettuina fiskaalisissa klakuissa/malleissa ajanalkupisteeksi.Pah.Kyllähän se rikko vähän kaikkia fysiikan lakeja, kun jossakin syntyy muka koko ajan energiaakin mittamattomasti, ja se säilyisi vain "kunkin omassa maailmassa" ...Toisekseen se ei riko ainuttakaan fysiikan lakia, joten voit heittää filosofiset höpinät "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatteesta" roskikseen.
"First,the law conservation of energy is based on observations within each world. All observations within each world are consistent with conservation of energy, therefore energy is conserved.
Aivan samoin kuin impulssin säilyminen seuraa avaruuden homogeenisuudesta eili kaikkien pisteiden keskenään samanlaisesta asemasta siinä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Emmy_Noether
" Physics
Main articles: Noether's theorem, Conservation law, and Constant of motion
Noether was brought to Göttingen in 1915 by David Hilbert and Felix Klein,who wan-ted her expertise in invariant theory to help them in understanding general relativity, a geometrical theory of gravitation developed mainly by Albert Einstein. Hilbert had observed that the conservation of energy seemed to be violated in general relativity, due to the fact that gravitational energy could itself gravitate. Noether provided the resolution of this paradox,and a fundamental tool of modern theoretical physics, with her first Noether's theorem, which she proved in 1915, but did not publish until 1918. [73] She solved the problem not only for general relativity, but determined the con-served quantities for every system of physical laws that possesses some continuous symmetry.
Upon receiving her work, Einstein wrote to Hilbert: "Yesterday I received from Miss Noether a very interesting paper on invariants. I'm impressed that such things can be understood in such a general way. The old guard at Göttingen should take some lessons from Miss Noether! She seems to know her stuff." [74]
For illustration, if a physical system behaves the same, regardless of how it is orien-ted in space, the physical laws that govern it are rotationally symmetric; from this symmetry, Noether's theorem shows the angular momentum of the system must be conserved. [75]
The physical system itself need not be symmetric; a jagged asteroid tumbling in space conserves angular momentum despite its asymmetry. Rather, the symmetry of the physical laws governing the system is responsible for the conservation law.
As another example, if a physical experiment has the same outcome at any place and at any time, then its laws are symmetric under continuous trans-lations in space and time; by Noether's theorem, these symmetries account for the conservation laws of linear momentum and energy within this system, respectively. "
Ja tämä aika ja avaruus ovat ne fysikaaliset attribuutit,yleismääreet,jotka sieltä "alkuräjähdyspisteestä" saavat alkunsa, oli niiden "edessä" tai "takana" sitten mitä hyvänsä tai ei mitään.
Itse singiulariteetissa Smolinin teorian mukaan (massa)energian ja impulssin säilymisen lait EIVÄT PIDÄ PAIKKAANSA (eikä 'aikaa' eikä 'avaruutta' ole määriteltykään!)
Mutta muuten avaruudessa (massa)energian ja impulssin säilymisen lait ovat yleis-päteviä, ja koskevat koko avaruutta ja kaikkea sen materiaa erotuksetta, kaikkea sellaista, joka vuorovaikuttaa.
Sen sijaan Lee Smolinin multiversumi / kosmisen evoluution teoriassa ERI VERSUMIT VUOROVAIKUTTAVAT VAIN SINGULARITEETTIEN VÄLITYKSELLÄ.
Vakion derivaatta on tunnetusti 0...Second, and more precisely,conservation of energy,in QM,is formulated in terms of weighted averages or expectation values. Conservation of energy is expressed by saying that the time derivative of the expected energy of a closed system vanishes.
Mutta tuo ominaisuus ei määrittele SULJETTUA SYSTEEMIÄ vaan STATIO-NAARISEN SYSTEEMIN, jonka sellasinen erikoistapaus suljettu systeemi on, että SIIHEN EI TULE EIKÄ SIITÄ POISTU ENERGIAA.
Suljettut systeemit ovat sikäli tärkeitä, että niissä ENTROPIA KASVAA ajan mukana. Tätä ei voida yleistää kaikkiin stationaarisiin systeemeihin.
Ei voida yleistää: esimerkiksi Lee Smolinin teoriassa kukin erillinen varsumin on "suljettu systeemi" "elinaikansa", MUTTA KOKO MULTIVERSUMI EI OLE SITÄ.This statement can be scaled up to include the whole universe.
Mikään ei estä olettamasta malleja, joissa kumpikaan noista ei ole suljettu.
Jää täysin hämäräksi, mitä noilla "maailmoilla" tarkoitetaan.Each world has an approximate energy, but the energy of the total wavefunction, or any subset of, involves summing over each world, weighted with its probability measure. This weighted sum is a constant. So energy is conserved within each world and also across the totality of worlds.
Tämä on jotakin "uutta monimaailmateoriaa" (joka ei tuo mitään uutta materialistiseen kööpenhaminalaistulkintaan).One way of viewing this result - that observed conserved quantities are conserved across the totality of worlds - is to note that new worlds are not created by the action of the wave equation, rather existing worlds are split into successively "thinner" and "thinner" slices, if we view the probability densities as "thickness"."
Tarkoitin lähinnä sitä että fysiikan teorioita ei pidä tuomita niiden filosofisen mielekkyyden, vaan havaintojen, pohjalta.Ei suinkaan. Ei esimerkiksi fysiikan suhteita muihin tieteisiin voi tarkastella millään muulla keinoin kuin tieteenfilosofian avulla. Sen loogisena empiirisenä tutkimuskohteena on tieteellisten teorioiden kahitys.Filosofian painoarvo fysikaalisia teorioita tarkasteltaessa on minimaalinen.
"Filosofisesti mielekkäästä" en tiedä (koska se riippuu filofiasta), mutta teorioiden on oltava sisäisesti loogisesti ristiriidattomia. Muuten ne eivät ennusta yksikäsitteisiä testattavissa olevia asiaintiloja.
Ei SEURAA, vaan tuollaista VAIN VÄITETÄÄN!Monimaailmankaikkeus pähkinänkuoressa
Idean universaalista tilafunktiosta esitti ensimmäisen kerran Hugh Everett III vuo- den 1957 väitöskirjassaan yrittäessään formuloida kvanttimekaniikkaa yhteenso-pivaan muotoon yleisen suhteellisuusteorian kanssa.Hänen postulaattinsa, josta koko monimaailma seuraa, voidaan esittää seuraavasti [1]:
Kaikki eristetyt järjestelmät kehittyvät Schrödingerin yhtälön mukaisesti.
Postulaatti ei aluksi vaikuta liittyvän mitenkään monimaailmankaikkeuteen.
Postulaatista kuitenkin seuraa, että
1. Koko maailmankaikkeus kehittyy Schrödingerin yhtälön mukaisesti, sillä maailmankaikkeus on eristetty järjestelmä.
Sitä paitsi energia säilyvyyden laki koskee NIMENOMAAN TODELLISIA MITATTA- VIA OLEMASSAOLEVIA "MAAILMOJA",eikä mitään "poissa olevia vain MAHDOL- LISIA maailmoja TÄMÄN RINNALLA! Ts.jos niistä toisista jokin toteutuu,niin "TÄMÄ" EI TOTEUDU!
En tarkasti ottaen ymmärrä...Yleinen Schrödingerin/Diracin yhtälö kuvaa kvanttimekaanisen tilafunktion aikake- hitystä. Tilafunktiot taas kuvaavat kvanttijärjestelmiä, ja kvanttijärjestelmät voivat lomittua keskenään siten, että yhdellä tilafunktiolla voidaan kuvata useimpien kvanttijärjestelmien lomittunutta järjestelmää. Yksi tällainen järjestelmä on atomi, ja jopa hiili-60 -molekyyleillä on havaittu kvanttimekaanisia ominaisuuksia (itseinterferenssi & superpositio). Monimaailmassa lomittuminen yleistetään koko maailmankaikkeuteen.Tuosta ei ole tarkasti ottaen mitään takeita. Tällainen väite on ns. ENERGE-TISMIÄ, Schrödingerin yhtälön absolutisoiminen on ilman muuta sitä, koska ko. yhtälö koskee nimenomaan ENERGIATILOJA. Enegian säilyvyyden laki taas on voimassa niin kauan kuin FYSIKAALISET LAIT SÄILYVÄ VAKIOISINA (esimerkiksi valon nopueus ja Planckin vakio).
Ettei tämä ole vain MONIFUNKTIOTEORIAA eikä suinkaan moniMAAILMAtulkintaa?
Smolin ei ole mitään multiversumiteoriaa kehittänyt (hän on niitä vastaan), joten viittanet nyt varmaan säieteorian/M-teorian hypoteettisiin braanimaailmoihin, jotka voivat mm. törmätä keskenään.Esimerkiksi Lee Smolinin MULTIVERSUTEORIASSA EI OLE VOIMASSA, että versumi/ multiversumi oli "eritetty järjestelmä".
En viittaa, vaan yllä linkittämääni Lee Smolinin multiversumi-/kosmisen evoluution teoriaan.
Näillä ei ole mitään tekemistä kvanttimekaanisen monimaailman kanssa.
En ole koskaan kuullut fysiikassa puhuttavan "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatteesta". Onko se jokin eksaktisti formuloitu luonnolaki, kuten energian tai liikemäärän säilymisen laki?Millä "oikeudella" Everett tuosta vaan iskee jonkin peffastaan repäisemänsä oman postulaattinsa ihmiskunnan tieteellisestä kokemuksesta yleistetyn "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatteen" TILALLE?2. Maailmankaikkeuden tilafunktion Schrödingerin yhtälön mukainen aikakehitys ei voi katketa, sillä se rikkoisi Everettin postulaattia. (ts. tilafunktio ei voi romahtaa)
On se tarkoin formuloitu ontologinen periaate, että kaikki todellinen vuorovaikuttaa jotakin kautta keskenään. SEn kiistäminen johtaa mahdottomuuteen kumota uskontoa loogisesti tai empiirisesti.
En usko, että Everett haki väitöskirjallaan poliittista (tai sotilaallista) kannatusta.Ei millään muulla "oikeudella" kuin odottaen sille polittista (ja sotilaalista) "kannatusta" kirkkokuntien, imperialistivaltioiden taatumusbyrokratioiden ja hölynpölytieteilijöiden taholta!
Hän saattoi innostua siitä vasta, kun sitä rupesi tulemaan...
Yhteensopivuutta ei ole saavutettu kvanttimekaniikan ja yleisen suhteellisuusteo- rian kesken. Gäppi vallitsee.Hän halusi muotoilla kvanttimekaniikan koskemaan koko maailmankaikkeutta, poistaa sen näennäiset paradoksit ja saattaa sen sopivampaan muotoon yleisen suhteellisuusteorian kanssa. Kahdessa ensimmäisessä kohdassa hän onnistui.
Eivät kyllä fotonit vuorovaikuta rakokokeessa, koska täysin yksittäin lähetetyt fotonit antavat tasan saman varjostinjakautuman kuin yhdessä lähetetytkin. Sehän siinä juuri todella kummalista onkin! Kukaan ei ihmettelisi, jos fotonit vuorovaikuttaisivat kuin lottopallot koneessa, mutta niin ne nimenomaan eivät tee. Ne vuorovaikuttavat kukin erikseen sen raon kanssa todennäkäisyyksillä jotka riippuvat vain sen raon ominaisuuksista ja aallonpituudesta..Niin. Yksi fysikaalinen tulkinta on käsittää tilafunktio/aaltofunktio reaalisena fysikaalisena kuvauksena kvanttijärjestelmän tilasta, eikä minään abstraktina todennäköisyyssoppana. Tämä on monimaailman tulkinta.Johhas. "Universaali tilafunktio" on aikamoinen "viritys",kun esimerkiksi fotonin tai elektroninkaan "tilafunktion",Schrödingerin differentiaaliyhtälön muodollisen ratkaisun, FYSIKAALISESTA TULKINNASTA ei vallitse yksimielisyyttä.Ja siinä se on: monimaailmankaikkeus. Universumin tilafunktio ei voi romah-taa, joten se pitää jatkuvasti sisällään universumin kaikki vaihtoehtoiset kvanttitilat.
Havaitsemamme maailmankaikkeus on vain yksi universaaliin tilafunktioon osallistuvista kvanttitiloista.
Matemaattisesti homma kuitenkin toimii, joten se ei ole mahdotonta.Höpsis.Sen sijaan MMT:ssä vuorovaikuttavat systeemit lomittuvat ja dekoheroivat universaalin tilafunktion useammiksi rinnakkaisiksi tiloiksi,ts.rinnakkaisiksi maailmankaikkeuksiksi!
Kyllä ne toteutumattomat mahdollisuudet vuorovaikuttavat esimerkiksi juuri siinä kuuluisassa kaksoisrakokokeessa. Siinähän kööpenhaminalaisen tulkinnan mu-kaan todennäköisyysaallot interferoivat keskenään määrittäen hiukkasten paikat ilmaisimella.
Kannatan kööpenhaminalaista tulkintaa siinä mielessä kuin Bohr sen itse esitti, objektiivisina todennäköisyyksinä (joka on MAHDOLLISUUDEN MÄÄRÄLLINEN MITTA filosofisesti)
Kööpenhaminalaistulkita ei mystifioi reaalisuutta,kun se vain nähdään ´mahdol- lisuuden´ dialektisena vastakohtana sitten että kaikkien objektiivisten mah-dollisuuksien ei tarvitse toteutua, mikä kuuluu jo ko. käsitteen filosofiseen määritelmäänkin. (Silloin ne toteutumattomat JA VARSINKAAN "OHITETUT" mahdollisuudet eivät myöskään vuorovaikuta. Tämähän juuri on Everettillä eri tavalla.)
Lottokoneessa, mutta fotonit eivät ole "lottopalloja".Miten mahdollinen voi vuorovaikuttaa mahdollisen kanssa ja yhtäkkiä realisoitua aktuaaliseksi?
Tätä en ole koskaan käsittänyt kööpenhaminalaisessa tulkinnassa.Sen mukaan elämme utuisessa "mahdollisuuksien maailmassa", jossa mikään ei ole konkreettista ennen havaitsemista. Pah.
Sellainen pelkkä mahdollisuus ei vuorovaikuta. Se, mikä vuorovaikuttaa on konkreet- tista ja reaalista, määritelmälliesti, "kuin lottopallot", mutta se vaikutus voi kyllä olla todennäköisyysjakautuma.
Menneisyys on aivoihimme jäänyt jälki havainnoistamme,ja tulevaisuus on eteemme tulevia tapahtumia joita ratkomalla yritämme selviytyä jatkamaan elämän kiertokulkua.
Ei siihen tarvita vektoreita eikä koordinaatistoja.
Sanotaan että tieto lisää tuskaa.. Yrittäessämme ratkaista asiaa jolla ei olekaan sen ihmeellisempää tarkoitusta, kulutamme vain aikaamme, jota ei voi kelata enää takaisin.
Ugh, suuri filosofi on puhunut.
Tässä ketjussa sekoitetaan nyt fysiikkaa ja filosofiaa niin että Feynman kääntyy haudassaan.
Suhteellisuusteorian, joka näillä näkymin on oikein (lue: vastaa havaintoja), mu-kaan jokainen universumin tapahtuma on jo olemassa neliulotteisessa aika-ava- ruus-jatkumossa. Tähän tuo Valtaojankin kommentti perustuu. Ero menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä on vain jääräpäisen sinnikäs illuusio.
- Albert Einstein
Derz puhuu asiaa - ja myös Valtaoja. Valtaoja tarkoittanee, että FYSIIKASSA ajankääntö on yksi symmetriaominaisuus. Fysiikan lait ovat symmetrisiä aika- muutoksissa. Yhdistetty CPT-symmetria on vankkumaton luonnonlaki (siinä kuin termodynamiikan toinen pääsääntökin).
Menneisyys on aivoihimme jäänyt jälki havainnoistamme,ja tulevaisuus on eteem- me tulevia tapahtumia joita ratkomalla yritämme selviytyä jatkamaan elämän kiertokulkua.
Ei siihen tarvita vektoreita eikä koordinaatistoja.
Niitä tarvitaan voin noiden mainittujen kuvaamiseen ja mm. ennustmiseen.
Emme voi tietää edeltä käsin asioiden hyötyjä, emmekä aina valitettavasti vahinkojakaan.Sanotaan että tieto lisää tuskaa.. Yrittäessämme ratkaista asiaa jolla ei olekaan sen ihmeellisempää tarkoitusta, kulutamme vain aikaamme, jota ei voi kelata enää takaisin.
Ugh, suuri filosofi on puhunut.
PS: Sulla on hyvä tuo allekirjoitus!
Oletko jo käynyt lisäämässä sen Suurimpien Kuolemattomien Ajatusten ketjuun?
Derz puhuu asiaa - ja myös Valtaoja.Tässä ketjussa sekoitetaan nyt fysiikkaa ja filosofiaa niin että Feynman kääntyy haudassaan.
Suhteellisuusteorian, joka näillä näkymin on oikein (lue:vastaa havaintoja), mu- kaan jokainen universumin tapahtuma on jo olemassa neliulotteisessa aika- avaruus -jatkumossa.Tähän tuo Valtaojankin kommentti perustuu. Ero mennei- syyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä on vain jääräpäisen sinnikäs illuusio.
- Albert Einstein
Eipä vaan kuulunut linkkiä tuohon Eisteinin lausumaan, vaikka häneltä on varmaan pesulalaskutkin netissä...
Tuo,mitä Valtaoja väittää,on puhtaasti filosofinen,ontologinen platonistinen "tulkinta", ITSE ASIASSA MÄÄRITELMÄ 'OLEMASSOLON' KATEGORIAN SISÄLLÖSTÄ hä-nen omassa platonistisessa ontologisessa filosofiassaan, JOTEN EI SIITÄ FILOSO-FIASTA FYSIIKASSA NOIN VAIN EROON PÄÄSE omähyväisesti julistamalla. että "minunpa filosofiani ei olekaan filosofiaa, vaan se on fysiikkaa!".Perustukoon vaan. Se on Valtaojan ogelma.Tässä ketjussa sekoitetaan nyt fysiikkaa ja filosofiaa niin että Feynman kääntyy haudassaan.
Suhteellisuusteorian,joka näillä näkymin on oikein (lue: vastaa havaintoja), mu- kaan jokainen universumin tapahtuma on jo olemassa neliulotteisessa aika-avaruus -jatkumossa. Tähän tuo Valtaojankin kommentti perustuu.
Suhteellisuusteoriat eivät väitä mitään tuollaista, että "kaikki, mitä tapahtuu, olisi jo olemassa".
Jota se siis EI OLE,koska suhteellisuusteoriat eivät suinkaan EDELLYTÄ tuollaista tulkintaa 'mahdollisen ja todellisuuden' suhteista!
Siinä on sekoitettu objektiivinen fysikaalinen olemassaolo materiaalisessa todelli-suudessa ja LOOGINEN OLEMASSAOLO AKSIOMAATTISESSA JÄRJESTEL- MÄSSÄ (jossa "SATTUMALTA" erään parametrin TULKINTA sattuu olemaan "fysikaalinen aika ERÄISSÄ SOVELLUTUKSISSA, mutta toisissa ihan saman näköisissä voi olla jotkin muutakin!).
Saiskohan tuohon linkin?Ero menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä on vain jääräpäisen sinnikäs illuusio.
- Albert Einstein
Einstein tarkoittanee, että sellaisen jyrkän, ketegorisen rajan tekeminen on illuusio, ei suinkaan eron tekeminen ylipäätään menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä, ja palautuu toisiaan edellyttävien "taistelevien" dialektisten vastakohtien 'mahdollisuuden ja todellisuuden' eroon.
Yhdistetty CPT-symmetria koskee "ajankääntöä antihiukkasille peilikuva-avaruudes-sa" (selkenikö?), eikä PELKÄÄ AJANKÄÄNTÖÄ kuten sinä näytät luulevan. Sitä paitsi sen paremmin tulevaisuuskuin menneisyyskään ei ole kaikinpuolin "todellisia" vaan sitä enemmän vain mahdollisia, mitä kauemmaksi mennään. Eivätkä kaikki mahdollisuuden määritelmällisesti muodostu koskaan todellisuudeksi.Valtaoja tarkoittanee,että FYSIIKASSA ajankääntö on yksi symmetriaominaisuus. Fysiikan lait ovat symmetrisiä aikamuutoksissa.
Yhdistetty CPT-symmetria on vankkumaton luonnonlaki (siinä kuin termodynamiikan toinen pääsääntökin).
Yleistä CPT-symmetriaa ei ole todistettu oikeaksi eikä vääräksi,mutta PELKKÄ AJANKÄÄNTÖSYMMETRIA (T) ON TODISTETTU VÄÄRÄKSI, samoin PELKKÄ PEILISYMMETRIA (pariteettisymmetria) (P), samoin pelkkä konjugaatiosymmetria (C), ja MYÖS CP-symmetria.
http://fi.wikipedia.org/wiki/CPT-symmetria
Jos väitetään, että "fysiikassa ei saa olla filosofiaa", se tarkoittaa mm. sitä, että fysiikan ja muiden tieteenalojen välisiä suhteita ei saisi tutkia, kuten esimerkiksi fysiikan ja matematiikan,ja että kaikille tieteenloille yhteiset yleikäsitteet, vaikka-pa 'syy ja seuraus' pitäis repäistä perseestä eikä niitäkään "saisi" tietellisesti tutkia!
Tuollaiset vaatimukset ovat täysin perseestä!
Tieteellisten teorioiden jokainen kiemura ja hieroglyfi pitäisi osata edelleen tieteelli-sesti perusteella ja testata kysyttäessä, ja se pitäisi selittää sieltä mistä se todella seuraa (sanotaan vaikka muodollinen logiikka, mitä se aksioomana "on syönyt" on-tologisesti), eikä vain hokea matraa, jonka papukaijakin osaa, että "fysiikasta, hyvät rouvat ja herrat, fysiikasta, silvuplee!"...
(Ja toiset sitten, että
" Keenistä, Keenistä, Keenistä, LALLAA...
.... (säv. "Silmien välliin...!) "
Eipä vaan kuulunut linkkiä tuohon Eisteinin lausumaan, vaikka häneltä on varmaan pesulaskutkin netissä...Derz puhuu asiaa - ja myös Valtaoja.Tässä ketjussa sekoitetaan nyt fysiikkaa ja filosofiaa niin että Feynman kääntyy haudassaan.
Suhteellisuusteorian, joka näillä näkymin on oikein (lue: vastaa havaintoja), mukaan jokainen universumin tapahtuma on jo olemassa neliulotteisessa aika-avaruus -jatkumossa. Tähän tuo Valtaojankin kommentti perustuu.
Ero menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä on vain jääräpäisen sinnikäs illuusio.
- Albert Einstein
Riittoisampi keskustelukumppani.
Ei ole lähteitä tuollakaan, eikä tuo ole itsessään mikään lähde.http://tiny.cc/Ap7g0Eipä vaan kuulunut linkkiä tuohon Eisteinin lausumaan, vaikka häneltä on varmaan pesulaskutkin netissä..."derz": Tässä ketjussa sekoitetaan nyt fysiikkaa ja filosofiaa niin että Feyn-man kääntyy haudassaan. Suhteellisuusteorian, joka näillä näkymin on oi-kein (lue: vastaa havaintoja), mukaan jokainen universumin tapahtuma on jo olemassa neliulotteisessa aika-avaruus -jatkumossa.Tähän tuo Valtaojankin kommentti perustuu. Ero menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä on vain jääräpäisen sinnikäs illuusio.
- Albert Einstein
"Lentotaidoton": Derz puhuu asiaa - ja myös Valtaoja.
Näyttää olevan vahvasti aatteellinen kokoelma, ilmeisesti kreationistinen.
" "Reality is merely an illusion, albeit a very persistent one."
"The only real valuable thing is intuition."
"Now he has departed from this strange world a little ahead of me. That means nothing. People like us, who believe in physics, know that the distinction between past, present, and future is only a stubbornly persistent illusion." "
Täältä puuttuu mm. yksi Eisteinin kuuluisimmista lentävistä lauseista, että "Jumala on kaasumainen selkärankainen"...
Se osoittaa, että hän ei aina laukonut kovin tosissaan...
Ei ole lähteitä tuollakaan, eikä tuo ole itsessään mikään lähde.http://tiny.cc/Ap7g0"derz": Tässä ketjussa sekoitetaan nyt fysiikkaa ja filosofiaa niin että Feyn-man kääntyy haudassaan. Suhteellisuusteorian, joka näillä näkymin on oi-kein (lue: vastaa havaintoja), mukaan jokainen universumin tapahtuma on jo olemassa neliulotteisessa aika-avaruus-jatkumossa. Tähän tuo Valtaojankin kommentti perustuu. Ero menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä on vain jääräpäisen sinnikäs illuusio.
- Albert Einstein
"Lentotaidoton": Derz puhuu asiaa - ja myös Valtaoja.
"Arkkis": Eipä vaan kuulunut linkkiä tuohon Eisteinin lausumaan, vaikka häneltä on varmaan pesulaskutkin netissä...
Näyttää olevan vahvasti aatteellinen kokoelma, ilmeisesti kreationistinen.
" "Reality is merely an illusion, albeit a very persistent one."
"The only real valuable thing is intuition."
"Now he has departed from this strange world a little ahead of me. That means nothing. People like us, who believe in physics, know that the distinction between past, present, and future is only a stubbornly persistent illusion." "
Täältä puuttuu mm. yksi Eisteinin kuuluisimmista lentävistä lauseista, että "Jumala on kaasumainen selkärankainen"...
En itseasiassa tarkastanut tuota googlella löytämääni listaa sen kummemmin. Se saattoi olla kreationistin kokoama. Mikäli etsit viitteitä googlella tuolla englanninkieli-sellä rimpsulla, löytyy se lähinnä vain Einsteinin sanomisiksi ilmaistuna. Alkuperäistä lähdettä en tiedä.
Tässä esim. toinen hyvin tunnettu fyysikko Stephen Hawking on näköjään nimennyt Einsteiniä käsittelevän kirjansa tuon Einsteinin lausunnon perusteella.
Se osoittaa, että hän ei aina laukonut kovin tosissaan...
Mikäli Einsteiniä tarkoitat, tuo nyt ainakin periaatteessa seuraa suoraan suhteelli-suusteoriasta (ymmärtääkseni). Ainoa tähän hätään näkemäni ongelma liittyy vain aikamatkustamisen paradokseihin.
Altavistalla 294000 osumaa, joista katsoin noin 30, eikä ainoassakaan viitettä alkuperäislähteeseen.En itseasiassa tarkastanut tuota googlella löytämääni listaa sen kummemmin. Se saattoi olla kreationistin kokoama. Mikäli etsit viitteitä googlella tuolla englannin-kielisellä rimpsulla, löytyy se lähinnä vain Einsteinin sanomisiksi ilmaistuna. Alkuperäistä lähdettä en tiedä.Ei ole lähteitä tuollakaan, eikä tuo ole itsessään mikään lähde.
"derz": Tässä ketjussa sekoitetaan nyt fysiikkaa ja filosofiaa niin että Feynman kääntyy haudassaan.
Suhteellisuusteorian, joka näillä näkymin on oikein (lue: vastaa havaintoja), mukaan jokainen universumin tapahtuma on jo olemassa neliulotteisessa
aika-avaruus -jatkumossa. Tähän tuo Valtaojankin kommentti perustuu.
Ero menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä on vain jääräpäisen sinnikäs illuusio.
- Albert Einstein
"Lentotaidoton": Derz puhuu asiaa - ja myös Valtaoja.
"Arkkis": Eipä vaan kuulunut linkkiä tuohon Eisteinin lausumaan, vaikka häneltä on varmaan pesulaskutkin netissä...
lauri": http://tiny.cc/Ap7g0
Näyttää olevan vahvasti aatteellinen kokoelma, ilmeisesti kreationistinen.
" "Reality is merely an illusion, albeit a very persistent one."
"The only real valuable thing is intuition."
"Now he has departed from this strange world a little ahead of me. That means nothing. People like us, who believe in physics, know that the distinction between past, present, and future is only a stubbornly persistent illusion." "
Täältä puuttuu mm. yksi Eisteinin kuuluisimmista lentävistä lauseista, että "Jumala on kaasumainen selkärankainen"...
Einstein on saattanut hyvinkin sanoa noin, mutta se ei tarkoita, että asia todella oli niin. Matemaattiset laskut fysikaalisesta todellisuudesta ovat tietysti ontologisesti erityisesti 'mahdollisuuksien' kuvauksia, mm. koska matemattiset ja fysikaaliset ilmiöt on niissä yhdistetty yhteiskunnallisen emergenssitason piiriin kuuluvan kielen ja siinä muodollisen logiikan välityksellä (toisin kuin itseluonnossa, jossa "matematiikkaa" vastaavat olioiden objektiiviset muodolliset ja määrälliset ominaisuudet), mikä väistämättä jättää teoreettisiin tuloksiin oman puumerkkinsä.Tässä esim. toinen hyvin tunnettu fyysikko Stephen Hawking on näköjään nimennyt Einsteiniä käsittelevän kirjansa tuon Einsteinin lausunnon perusteella.
Mutta sitten kun testataan, niin noita ennusteita verrataan objektiiviseen todellisuuteen itseensä. Ja silloin se ei ole pelkkä "mahdollisuus" saati "illuusio".
AI ETTÄ "TODELLISUUS ON ILUUSIO"!?Mikäli Einsteiniä tarkoitat, tuo nyt ainakin periaatteessa seuraa suoraan suhteellisuusteoriasta (ymmärtääkseni).Se osoittaa, että hän ei aina laukonut kovin tosissaan...
NO TAATUSTI EI "seuraa suhtellisuusteoriasta"!
Yksi erityistiede ei tuollaisia kaikille tieteenaloille yhteisiä käsitteitä määrittele! Suh-teellisuusteorioiden aika-avaruus kuvaa sitä,mitä käsitteet 'MAHDOLLISUUS JA TO- DELLISUUS' YHDESSÄ ontologisesti tarkoittavat. Ne mm."jakautuvat eri havaitsijoi- den kannalta" eri tavalla keskenään,mutta se ei objektiivista tilannetta itse luonnossa muuta miksikään, vaan se kuvaa samaa asiaa "eri koordinatistoista" (mihin tuo käsitejako ei suinkaan "tyhjene").
Ainoa tähän hätään näkemäni ongelma liittyy vain aikamatkustamisen paradokseihin.
"Ajassa taakepäin matkustamien" ei ole mahdollista. Siellä on muutakin sellaista, mitä matematiikka näyttää, mutta joita todellisuudessa ei ole, kuten negatiivisia energioita.
AI ETTÄ "TODELLISUUS ON ILUUSIO"!?"Arkkis": Se osoittaa, että hän ei aina laukonut kovin tosissaan...
"-:)lauri": Mikäli Einsteiniä tarkoitat, tuo nyt ainakin periaatteessa seuraa suoraan suhteellisuusteoriasta (ymmärtääkseni).
Eihän mainittu Einsteinin lause mitään tuollaista sanokaan. Luepa se nyt uudestaan ja ajatuksella.
"Ajassa taakepäin matkustamien" ei ole mahdollista. Siellä on muutakin sellaista, mitä matematiikka näyttää, mutta joita todellisuudessa ei ole, kuten "negatiivisia energioita".Ainoa tähän hätään näkemäni ongelma liittyy vain aikamatkustamisen paradokseihin.
Ymmärrän asian seuraavasti:ajassa matkustaminen on mahdollista mihin suuntaan tahansa suhteellisuusteorian puitteissa kuitenkin sillä ehdolla, että aikamatkailu on mahdollista vain niiden aikojen välillä,joiden välille madonreikä on rakennettu. Eli kun me emme ole rakentaneet madonreikää keskiajalla, emme pääse keskiajalle nyt tai koskaan.
http://www.tiede.fi/keskustelu/39799/ketju/onko_tulevaisuus_ja_menneisyys_todellisia?page=6
Noin minä tätä lausetta tulkitsen:Eihän mainittu Einsteinin lause mitään tuollaista sanokaan. Luepa se nyt uudestaan ja ajatuksella.AI ETTÄ "TODELLISUUS ON ILUUSIO"!?"Arkkis": Se osoittaa, että hän ei aina laukonut kovin tosissaan...
"-:)lauri": Mikäli Einsteiniä tarkoitat, tuo nyt ainakin periaatteessa seuraa suoraan suhteellisuusteoriasta (ymmärtääkseni).
" Reality is merely an illusion, albeit a very persistent one."
Toinen juttu on sitten se lause, jossa "menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välinen ero on "illuusiota".
En allekirjoita täysin tuota jälkimmäistäkään, mutta ensimmäinen varsinkin kytkee väärin todellisuuden ja lumetodellisuuden eli illuusion.
Einstein kehitteli noita teorioita 50 vuotta, koulupojasta alkaen, ja hän muutti sinä aikana moneen kertaan käsityksiään filosofisista kysymyksistä.
Monet arvelevat lisäksi, että hänen ensimmäinen vaimonsa venäjäntaitoinen serbi Mileva Maric otti ensimmäisenä venäläisen kielialueen ulkopuolella tuntemattoman "kuvitteellisen" Lobatṥevskin geometrian kosmologian teoriakehittelyyn mukaan. Eli siihen ei olisi johtanut (pelkästään) Albertin oma filosofinen näkemys.
http://en.wikipedia.org/wiki/Mileva_Mari%C4%87
Ymmärrän asian seuraavasti: ajassa matkustaminen on mahdollista mihin suun-taan tahansa suhteellisuusteorian puitteissa kuitenkin sillä ehdolla, että aikamat-kailu on mahdollista vain niiden aikojen välillä, joiden välille madonreikä on raken-nettu. Eli kun me emme ole rakentaneet madonreikää keskiajalla, emme pääse keskiajalle nyt tai koskaan."Ajassa taakepäin matkustamien" ei ole mahdollista. Siellä on muutakin selaista, mitä matematiikka näyttää, mutta joita todellisuudessa ei ole, kuten "negatiivisia energioita".Ainoa tähän hätään näkemäni ongelma liittyy vain aikamatkustamisen paradokseihin.
"Wheelerin madonreijillä" ei kauhesti kannata vaivata päätänsä...
Noin minä tätä lausetta tulkitsen:Eihän mainittu Einsteinin lause mitään tuollaista sanokaan. Luepa se nyt uudestaan ja ajatuksella.AI ETTÄ "TODELLISUUS ON ILUUSIO"!?
" Reality is merely an illusion, albeit a very persistent one."
En ole tuota lausumaa tässä käsitellyt.
Toinen juttu on sitten se lause, jossa "menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välinen ero on "illuusiota".
En allekirjoita täysin tuota jälkimmäistäkään, mutta ensimmäinen varsinkin kytkee väärin todellisuuden ja lumetodellisuuden eli illuusion.
En ymmärrä, mitä Einstein tarkoitti esittäessään, että todellisuus olisi vain illuusio. Tuossa jää mielestäni konteksti kokonaan ilmaan.
Ovathan ne ilman muuta. Nykyhetken tila riippuu menneisyydestä ja tulevaisuus nykyhetkestä.
Esimerkiksi juuri nyt siis hetki sitten pienen pieni partikkeli aivoissani, mikä sitten loppujen lopuksi onkaan, liikahti loppuvastaukselle otollisella tavalla ja aiheutti siis sillä hetkellä tulevaisuuden joka nyt sitten jo meni ja on menneisyytä ja osaltaan vai-kutti siihen, että tunnen nyt tyytyväisyyttä sopivan hämmentävästä vastauksestani.
Everything you know, is about to change.
En ole tuota lausumaa tässä käsitellyt.Noin minä tätä lausetta tulkitsen:"Arkkis": AI ETTÄ "TODELLISUUS ON ILUUSIO"!?
"-:)lauri": Eihän mainittu Einsteinin lause mitään tuollaista sanokaan. Luepa se nyt uudestaan ja ajatuksella.
" Reality is merely an illusion, albeit a very persistent one."
En ymmärrä, mitä Einstein tarkoitti esittäessään, että todellisuus olisi vain illuusio. Tuossa jää mielestäni konteksti kokonaan ilmaan.Toinen juttu on sitten se lause, jossa "menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välinen ero on "illuusiota".
En allekirjoita täysin tuota jälkimmäistäkään, mutta ensimmäinen varsinkin kytkee väärin todellisuuden ja lumetodellisuuden eli illuusion.
Jos ihmiset mieltävät maailman klassisen mekaniikan näkökulmasta,on se sekä suhteellisuusteoreettisessa että kvanttimekaanisessa viitekehyksessä likimääräinen kuvaus todellisuudesta --- vain illuusio jota kutsumme todellisuudeksi.
EDIT: ei muuta kuin kaikki keksimään joukolla tai jokella --- näin tuttavallisesti ilmaistuna --- kontekstia tuolle Einsteinin toteamukselle.
En ymmärrä, mitä Einstein tarkoitti esittäessään, että todellisuus olisi vain illuusio. Tuossa jää mielestäni konteksti kokonaan ilmaan.
Ei ole mitään pysyvää, siis todellisuutta ei ole, on vain muutos joka on pysyvää.
Ajatus on tavoittelija, ja sinänsä muutoksesta syntynyt, siis kuin koira joka tavoittelee häntäänsä.
Lienemme samaa mieltä siitä, että lause ei pidä paikkaansa, on se Einsteinin kynästä tai ei.En ole tuota lausumaa tässä käsitellyt.Noin minä tätä lausetta tulkitsen:"Arkkis": AI ETTÄ "TODELLISUUS ON ILUUSIO"!?
"-:)lauri": Eihän mainittu Einsteinin lause mitään tuollaista sanokaan. Luepa se nyt uudestaan ja ajatuksella.
" Reality is merely an illusion, albeit a very persistent one."
En ymmärrä, mitä Einstein tarkoitti esittäessään, että todellisuus olisi vain illuusio. Tuossa jää mielestäni konteksti kokonaan ilmaan.Toinen juttu on sitten se lause, jossa "menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välinen ero on "illuusiota".
En allekirjoita täysin tuota jälkimmäistäkään, mutta ensimmäinen varsinkin kytkee väärin todellisuuden ja lumetodellisuuden eli illuusion.
"Illuusio" on ontologiassa samaa kuin "näennäinen mahdollisuus", "harhakuva", eli sellainen joka nimenomaan määritelmällisesti ei voi "tulla todellisuudeksi".
'Illuusion' käsitettä ei voi määritellä ilman todellisuuden käsitettä.
MAHDOLLSUUKSISTA toiset ovat olennaisia ja toiset epäolennaisia, illusorisia, sellaisia joiden toteutuminen on äärimmäisen epätodennäköistä tai mahdotonta.
Lienemme samaa miettä siitä, että lause ei pidä paikkaansa, on se Einsteinin kynästä tai ei
.Joissakin konteksteissa olen kanssasi samaa mieltä.
Ei todellisen ilmiön tarvitse olla pysyvä, kunhan se vain ilmenee objektiivisesti vuorovaikututen piirissä. Oliot muuttuvat aina nimenomaan vuorovaikutuksissaan: ne mm. ottavat vastaan ja menettävät niissä energiaa ja informaatiota.Ei ole mitään pysyvää, siis todellisuutta ei ole, on vain muutos joka on pysyvää.En ymmärrä, mitä Einstein tarkoitti esittäessään, että todellisuus olisi vain illuusio. Tuossa jää mielestäni konteksti kokonaan ilmaan.
Ajatus on tavoittelija, ja sinänsä muutoksesta syntynyt, siis kuin koira joka tavoittelee häntäänsä.
Jos ihmiset mieltävät maailman klassisen mekaniikan näkökulmasta, on se sekä suhteellisuusteoreettisessa että kvanttimekaanisessa viitekehyksessä likimääräi-nen kuvaus todellisuudesta --- vain illuusio jota kutsumme todellisuudeksi.En ole tuota lausumaa tässä käsitellyt."Arkkis": AI ETTÄ "TODELLISUUS ON ILUUSIO"!?
"-:)lauri": Eihän mainittu Einsteinin lause mitään tuollaista sanokaan. Luepa se nyt uudestaan ja ajatuksella.
"Arkkis": Noin minä tätä lausetta tulkitsen:
" Reality is merely an illusion, albeit a very persistent one."
En ymmärrä, mitä Einstein tarkoitti esittäessään, että todellisuus olisi vain illuusio. Tuossa jää mielestäni konteksti kokonaan ilmaan.Toinen juttu on sitten se lause, jossa "menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välinen ero on "illuusiota".
En allekirjoita täysin tuota jälkimmäistäkään, mutta ensimmäinen varsinkin kytkee väärin todellisuuden ja lumetodellisuuden eli illuusion.
Eistein ei tarkoittanut 'todellisuudella' tuota, paitsi korkeintaan silloin, jos kokeet ja mittarit näyttivät just sitä.
EDIT: ei muuta kuin kaikki keksimään joukolla tai jokella --- näin tuttavallisesti ilmaistuna --- kontekstia tuolle Einsteinin toteamukselle.
Hänen mielestään maailma oli syvimmältä luonteeltaan "geometrinen". Hän yritti "geometrisoida" kaiken ja pääsi mielestään gravitaatiovoimaan asti.
Ei todellisen ilmiön tarvitse olla pysyvä, kunhan se vain ilmenee objektiivisesti vuorovaikututen piirissä. Oliot muuttuvat aina nimenomaan vuorovaikutuksissaan: ne mm. ottavat vastaan ja menettävät niissä energiaa ja informaatiota.Ei ole mitään pysyvää, siis todellisuutta ei ole, on vain muutos joka on pysyvää.En ymmärrä, mitä Einstein tarkoitti esittäessään, että todellisuus olisi vain illuusio. Tuossa jää mielestäni konteksti kokonaan ilmaan.
Ajatus on tavoittelija, ja sinänsä muutoksesta syntynyt, siis kuin koira joka tavoittelee häntäänsä.
Kysymys on mielikuvasta,joka on kokemuksen tulosta. Mielikuva ei ole kuitenkaan koskaan mikään totuus, on koetun mukainen ihmisen oman ymmärryksen muovaama päätelmä, jota pidetään todellisena.
Ilmiöt ovat sinänsä todellisia, mutta niiden tulkitsija on rajoittunut, ymmärtämään vain omien tietojensa rajallisuuden puitteissa.
Yksinkertaisesti siis mielikuva ei ole totuus.
Pysymättömässä todellisuudessa vain pysyvyyden tavoittelija on ongelma,, itselleen..
Takoitat varmaan, että pidetään TOTENA eli "todellisuuden mukaisena tietona".Kysymys on mielikuvasta, joka on kokemuksen tulosta."-:)lauri":
En ymmärrä, mitä Einstein tarkoitti esittäessään, että todellisuus olisi vain illuusio. Tuossa jää mielestäni konteksti kokonaan ilmaan.
"Minerva": Ei ole mitään pysyvää, siis todellisuutta ei ole, on vain muutos joka on pysyvää.
Ei todellisen ilmiön tarvitse olla pysyvä, kunhan se vain ilmenee objektiivisesti vuorovaikutusten piirissä. Oliot muuttuvat aina nimenomaan vuorovaikutuksissaan: ne mm. ottavat vastaan ja menettävät niissä energiaa ja informaatiota.
Ajatus on tavoittelija, ja sinänsä muutoksesta syntynyt, siis kuin koira joka tavoittelee häntäänsä
Mieliuva ei ole kuitenkaan koskaan mikään totuus, on koetun mukainen ihmisen oman ymmärryksen muovaama päätelmä, jota pidetään todellisena
Puhut totta, mutta asian vierestä.Ilmiöt ovat sinänsä todellisia, mutta niiden tulkitsija on rajoittunut, ymmärtämään vain omien tietojensa rajallisuuden puitteissa. Yksinkertaisesti siis mielikuva ei ole totuus.Pysymättömässä todellisuudessa vain pysyvyyden tavoittelija on ongelma,, itselleen..
Mielikuva on eri asia kuin sellainen tiedollinen yksikkö, josta voidaan sanoa, onko se kokonaisuutena tosi vai epätosi.
Sellaisia yksiköitä nimitetään tietoteoriassa ajattelumuodoiksi. ja niitä on neljä: lause (väittämä), päätelmä, käsite, ja teoria.
Noiden ns. perustavuusjärjetyksestä on eri mielipiteitä, kaikilla on kannatajansa, lau-seella mm. Aristoteles, loogiset empiristit ja kybernetistiset materialistit, päätelmällä mm. I. Kant, käsitteellä Hegel ja teorialla dialektiset materialistit.
ArkkisPuhut totta, mutta asian vierestä.Mielikuva on eri asia kuin sellainen tiedollinen yksikkö, josta voidaan sanoa, onko se kokonaisuutena tosi vai epätosi.Jos, kun jotain sanotaan jostakin, se tapahtuu mielikuvan perusteella.
Tapahtuu, mutta olennaista siinä sanomassa on sen vaikuttavuuden kannalta, että onko se tosi vai epätosi, eli objektiivista todellisuutta vastaava vai ei.
Nyt sää teet dialektisista vastakohdista 'subjektiivinen ja objektiivinen' muka "modol-lisloogisia vastakohtia": 'objektiivinen' tarkoittaa "(toiminnan) kohteesta (=objektista) määräytyvää" ja subjektiivinen tarkoittaa "toimijasta (mm. havaitsijastakin) määrytyvää".Ihmismieli etsii pysyvyyttä, todellisuutta omista päätelmistään, jotka ovat peräisin tämän maailman ilmiöistä, siis kokemuksesta.Todellisuus on siis illuusio, illuusio on tuon todellisuuden tulkitsija, ihminen, ihmisen mielikuva, mielikuva jota pidetään lähtökohtana totuuden ymmärtämiselle.
Jos ja kun edelleen 'tosi' määritellään objektiiviseksi (vähän yksinkertaisten, ja muis-taen että se on AINA ajattelumuodon ominaisuus tieto-opissa ja logiikassa), niin TU-LET VÄITTÄNEEKSI, ETTÄ KAIKKI TIETOMME OLISI MÄÄRITELMÄLLISESTI VÄÄRÄÄ!
Ja noinhan asia EI OLE, ja jos olisi, niin kenenkään ei koskaan kannattaisi kerätä mitään tietoa: tyhjänhän saa pyytämättäkin!
Kannattanee tunnustaa, että 'subjektiivinen ja objektiivinen' eivät ole muodollisloogi-sia vastakohtia: subjektista määräytyväkin voi olla myös objektiivista, koska subjektikin on eräänlainen tiedon kokonaisuus ja siten hänkin "toimitansa kohteesta määräytynyt persoonana"!
Esimerkiksi lauseista "Marsissa on elollista materiaa" tai "Marsissa ei ole elollista materiaa" JOMPI KUMPI ON VARMASTI TOSI.
Meillä on siis tässäkin ainakin yksi varmasti tosi lause käsillä.
Valitettavasti emme toistaiseksi tiedä, että kumpi.
Mutta ennemin tai myöhemmin tiedetään.
Eikä se ole "illuusio", onko Marsissa elollista materiaa vai ei.
'Illuusio' ei ole samaa kuin "puuttuva tieto", vaan se on jotakin, mihin uskotaan vaikka ei pitä
Puhut totta, mutta asian vierestä.
Mielikuva on eri asia kuin sellainen tiedollinen yksikkö, josta voidaan sanoa, onko se kokonaisuutena tosi vai epätosi.
Jos, kun jotain sanotaan jostakin, se tapahtuu mielikuvan perusteella.
Ihmismieli etsii pysyvyyttä, todellisuutta omista päätelmistään, jotka ovat peräisin tämän maailman ilmiöistä, siis kokemuksesta.
Todellisuus on siis illuusio, illuusio on tuon todellisuuden tulkitsija, ihminen, ihmisen mielikuva, mielikuva jota pidetään lähtökohtana totuuden ymmärtämiselle.
Jos ja kun edelleen 'tosi' määritellään objektiiviseksi (vähän yksinkertaisten, ja muistaen että se on AINA ajattelumuodon ominaisuus tieto-opissa ja logiikassa), niin TULET VÄITTÄNEEKSI, ETTÄ KAIKKI TIETOMME OLISI MÄÄRITELMÄLLISESTI VÄÄRÄÄ!
Tieto voi olla vain yhtä tosi, kun on tiedon tulkitsija.
Tulkitsijan tieto on myös saatu, omaksuttu sanallisen ymmärryksen puitteissa, joten sen validisuus on myös "aina" puutteellinen.
Sitäpaitsi mitään autenttisen varmaa tietoa ei edes voi olla, on suhteellisen pätevää tietoa kyllä, eikä kaikkea tarvitse tietääkään.
Kaikki tieto ei siis ole väärää, suhteellista kylläkin.
Mitä tarkempaa tietoa haetaan, sen epämääräisemmäksi se muuttuu.
Mutta toki yleisellä tasolla se on ihan pätevää.
http://www.tiede.fi/keskustelu/39799/ketju/onko_tulevaisuus_ja_menneisyys_todellisia?page=7
Mistä sinä muuten tiedät, mitä Einstein ei tarkoittanut?Eistein ei tarkoittanut 'todellisuudella' tuota, paitsi korkeintaan silloin, jos kokeet ja mittarit näyttivät just sitä.
"Arkkis": AI ETTÄ "TODELLISUUS ON ILUUSIO"!?
"-:)lauri": Eihän mainittu Einsteinin lause mitään tuollaista sanokaan. Luepa se nyt uudestaan ja ajatuksella.
"Arkkis": Noin minä tätä lausetta tulkitsen:
" Reality is merely an illusion, albeit a very persistent one."
"-:)lauri": En ole tuota lausumaa tässä käsitellyt.
"Arkkis": Toinen juttu on sitten se lause, jossa "menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välinen ero on "illuusiota".
En allekirjoita täysin tuota jälkimmäistäkään, mutta ensimmäinen varsinkin kytkee väärin todellisuuden ja lumetodellisuuden eli illuusion.
"-:)lauri": En ymmärrä, mitä Einstein tarkoitti esittäessään, että todellisuus olisi vain illuusio. Tuossa jää mielestäni konteksti kokonaan ilmaan
Jos ihmiset mieltävät maailman klassisen mekaniikan näkökulmasta, on se sekä suhteellisuusteoreettisessa että kvanttimekaanisessa viitekehyksessä likimääräinen kuvaus todellisuudesta - vain illuusio jota kutsumme todellisuudeksi.
Hänen mielestään maailma oli syvimmältä luonteeltaan "geometrinen". Hän yritti "geometrisoida" kaiken ja pääsi mielestään gravitaatiovoimaan asti.EDIT: ei muuta kuin kaikki keksimään joukolla tai jokella --- näin tuttavallisesti ilmaistuna --- kontekstia tuolle Einsteinin toteamukselle.
Geometrinen? Mihin lähteeseen voimme kiinniittää tällaisen näkökulman?
Suurista filosofeista vain Hegel jakoi TULKITSIJAT "tosiin ja epätosiin", ja hänkin tavallisesta suuresti poikkeavassa mielessä:Tieto voi olla vain yhtä tosi, kun on tiedon tulkitsija.Jos ja kun edelleen 'tosi' määritellään objektiiviseksi (vähän yksinkertaisten, ja muistaen että se on AINA ajattelumuodon ominaisuus tieto-opissa ja logiikassa), niin TULET VÄITTÄNEEKSI, ETTÄ KAIKKI TIETOMME OLISI MÄÄRITELMÄLLISESTI VÄÄRÄÄ!
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/a ... /dial.html
" Materialistinen ja hegeliläinen dialektiikka ovat eri oppeja
Dialektiikan keksijä oli saksalainen filosofi G.W.F.Hegel (1770 - 1831). Hegelismi nä-kee ainakin yhteiskunnassa ajattelun, yleensä sen objektivoitujen muotojen tieteen, taiteen, moraalin, politiikan jne. omalakisen liikkeen, "hengen itsekehityksen" myös materiaalisen kehityksen syynä ja tätä "perimmäisempänä", toisin kuin materialismi. Yleiskäsitteet kehittyvät Hegelin mukaan omalakisesti tiedollisten ja muiden ristiriitojen vaikutuksesta ilmentäen "maailmanhengen" kehitystä.
"Hegeliläis-marxilaista dialektiikkaa" ei siis ole olemassa, vaan hegeliläinen ja mate-rialistinen dialektiikka ovat kaksi eri oppijärjestelmää,jotka ovat toisiinsa hieman epä- täydellisessä analogiasuhteessa: useimpia käsitteitä ja lakeja vastaa suurin piirtein samannäköinen, mutta erisisältöinen vastin toisessa, joskaan hegelistit eivät tunne eivätkä tunnusta esimerkiksi materialistisessa dialektiikassa keskeistä ´heijastuksen´ käsitettä, joka merkitsee vuorovaikuttavien objektien kuvautumista toistensa ominai-suuksissa ja joka muun muassa muodostaa monimutkaistuvan kehityksen erään keskeisen mekanismin.
Perustavin ero vallitsee dialektisen materialismin ja hegelismin totuuskäsit-teessä: Hegel käänsi ns.aristoteelisen totuuskäsityksen ajatuksen vastaavuu- tena kohteensa kanssa päälaelleen,materiaalisen kohteen vastaavuudeksi kä- sitteensä, "ideansa" kanssa (klassisessa hegelismissä "ylevän", vulgaarihege- lismissä ties minkä päähänpiston). Jos siis herra/rouva Schmidtin ei voitu par-haalla tahdollakaan katsoa vastaavan edesottamuksiltaan Hegelin ´(tosi) sak-salaisen´ käsitettä, se merkitsi itse asiassa sitä, että herra/rouva Schmidt ei fyysisenä saksalaisena henkilönä ollut hänen teoriansa mukaan tosi! Hegeli-läisen dialektiikan totuuskäsityksestä kirjoittaa Juha Manninen teoksessaan Dialektiikan ydin /4/, kyseessä on siis hegelistisen dialektiikan ydin. Pohjim-miltaan hegelistisiä käsitteitä ovat Hegelin itsensä ´tosisaksalaisen´ ohella mm. 20-luvun ´neuvostoihminen´, taannoinen ´uudentyyppinen nainen / mies´ (parantamisen varaa toki puolin ja toisin varmasti löytyy...) jne.
Kysymys siitä, mitkä ilmiöiden väliset yhteydet ovat objektiivisia lakeja ja mitkä eivät, ei ilmeisesti ole hegelisteille kovin tärkeä: toisaalta he ovat saattaneet pitää vaikkapa elektroniikan perusteorioita ainakin osaltaan joinakin "voimalaitosinsinöörien yhteis-kunnallisia valtapyyteitä legitimoimaan" formuloituina oppeina (sellaisiakin "teorioita" on, epäilen mm. sosiobiologiaa), toisaalta taas perättömyyksiä tosina latelevan hum-puukitoimittajan, poliitikon, byrokraatin, kirkkoruhtinaan tai "diplomaattitiedemiehen / naisen" ei katsota vain vääristelevän, vaan myös "luovan" todellisuutta. "
Joo niin on, mutta esimerkiksi lauseissa "Marsissa on/ei ole elollista materiaa", tai "sähköenergia voi muuttua liike-energiaksi" tai "Lontoo on Ranskan pääkaupunki" voidaan kyllä testata laajoissa rajoissa niiden käsitteiden ymmärtämien ja tarkkojen määritelmien suhteen että ovatko lauseet tosia vai ei.Tulkitsijan tieto on myös saatu, omaksuttu sanallisen ymmärryksen puitteissa, joten sen validisuus on myös "aina" puutteellinen.
En oikein ymmärrä, mikä tuossa "totuuden" (toteuden) käistteessä MIELEKKÄÄN ajattelumuodon ominaisuutena, suhteena todellisuuteen, oikei tökkii vastaan... 'Mie-lekäs' taas on juuri sellainen lause, päätelmä, käsite tai teoria, jolla on ominaisuus, mahdollisuus, olla tosi tai epätosi.
Sitä paitsi mitään autenttisen varmaa tietoa ei edes voi olla, on suhteellisen pätevää tietoa kyllä, eikä kaikkea tarvitse tietääkään.
Kenekään 'VARMUUS' jonkin asettamuksen totuudesta EI OLE SEN TOTUUDEN EDELLYTYS, vaan 'totuus' on pelkästään lauseen ja todellisuuden suhde, JA SEN TESTAA YHTEISKUNTA KOKONASUUTENA, ei yksittäinen subjekti. Yksilö voi olla (jonkin tiedon) totuuden suhteen aivan väärässäkin, kuten tiedät. Subektiivinen 'var-muus' joskakin on SUBJEKTIN SUHDE TIETOON eikä tiedon suhde kohteeseen, kuten totuus.
Kaikki tieto ei siis ole väärää, suhteellista kylläkin.
Joo, sitähän tieto yleensä kyllä on.
Tosin tieteelisessä totuudessa on aina hitunen jotakin absoluuttistakin, koska muuten se ei kumuloidu, vaan poukkoilee sinne tänne.
Mitähän sää taas tuollakin tarkoitat...Mitä tarkempaa tietoa haetaan, sen epämääräisemmäksi se muuttuu.
Kun tietoa tarkennetaan, se YLEENSÄ myös tarkentuu...
Mutta toki yleisellä tasolla se on ihan pätevää.
'Pätevä' ja 'tosi' ovat nekin yleensä vähän eri asioita.
Tutkimuksille hänen ajattelunsa kehityksestä tuossa suhteessa.Mistä sinä muuten tiedät, mitä Einstein ei tarkoittanut?Einstein ei tarkoittanut 'todellisuudella' tuota, paitsi korkeintaan silloin, jos kokeet ja mittarit näyttivät just sitä.
"Arkkis": AI ETTÄ "TODELLISUUS ON ILUUSIO"!?
"-:)lauri": Eihän mainittu Einsteinin lause mitään tuollaista sanokaan. Luepa se nyt uudestaan ja ajatuksella.
"Arkkis": Noin minä tätä lausetta tulkitsen:
" Reality is merely an illusion, albeit a very persistent one."
"-:)lauri": En ole tuota lausumaa tässä käsitellyt.
"Arkkis": Toinen juttu on sitten se lause, jossa "menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välinen ero on "illuusiota".
En allekirjoita täysin tuota jälkimmäistäkään, mutta ensimmäinen varsinkin kytkee väärin todellisuuden ja lumetodellisuuden eli illuusion.
"-:)lauri": En ymmärrä, mitä Einstein tarkoitti esittäessään, että todellisuus olisi vain illuusio. Tuossa jää mielestäni konteksti kokonaan ilmaan. Jos ihmiset mieltävät maailman klassisen mekaniikan näkökulmasta, on se sekä suhteellisuusteoreettisessa että kvanttimekaanisessa viitekehyksessä likimääräinen kuvaus todellisuudesta --- vain illuusio jota kutsumme todellisuudeksi.
Geometrinen? Mihin lähteeseen voimme kiinniittää tällaisen näkökulman?Hänen mielestään maailma oli syvimmältä luonteeltaan "geometrinen". Hän yritti "geometrisoida" kaiken ja pääsi mielestään gravitaatiovoimaan asti.EDIT: ei muuta kuin kaikki keksimään joukolla tai jokella --- näin tuttavallisesti ilmaistuna --- kontekstia tuolle Einsteinin toteamukselle.
Boris Kuznetsov: Einstein
Viimmestä päälle hyvä kirja.
http://people.cohums.ohio-state.edu/ten ... stein.html
"Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään." - Valtaoja
No vähän on ympäripyöreää, ja jos väitän vastaan niin olen yksi niistä jotka eivät ymmärrä.. Sen paremmin kuin muutkaan.. Kuten Valtaoja myös siinä samassa.. Kuinka Valtaoja itse pystyy käsittämään tämän, mutta ei kerro siitä meille sen tarkemmin? Onko hänen sanansa oikeutettuja tullakseen julkaistuiksi totena?...
Tulevaisuus onkin hieman omituinen käsite, sillä voit vaikuttaa tulevaisuuteen teoilla- si, mutta et voi olla varma kuinka teot vaikuttavat muihin ja heidän päätöksiin. Teot ja toiminta säätelee lopputuloksen, joten kaikkien asioiden vaikutus toisiinsa alkaa olla jo liian iso kokonaisuus käsitellä "varmana tietona" siitä kuinka tulevaisuus ja tulevat tapahtumat vaikuttavat olemiseemme.
Jos pöydällä on kynttilä,ja istut ystäväsi kanssa pöydän ääressä, ja kysyt häneltä, tie-tääkö mitä kynttilälle tapahtuu ajan kuluessa... Hän voi vastata loogisesti hänen oppi-miinsa kokemuksiin vedoten,että se palaa loppuun ja sammuu.Kun hän on vastannut näin, voit tuupata kynttilän kumoon ja polttaa pöytäliinan ja aiheuttaa palohälytyksen, polttaa rivitalon tai jotain muuta. Oliko tekosi ennalta määrätty?
Ongelmana on se että tulevaisuus on muuttuva käsite, joka elää tapahtumien ruokki-mana. Voit sanoa että tulevaisuus on todellista kuin on myös käsite nimeltä aika. Voit sanoa,että aika kuluu aina,ja että se on loppumaton käsite riippumatta onko havaitsi-jaa.MUTTA aika on myös ihmisen luoma käsite jolla mitataan tapahtumien kulkua, ja voidaan palata menneisyyteen ja hetkiin, voimme kertoa toisillemme kuinka kauan jostakin tapahtumasta on kulunut aikaa. Käsitys menneisyydestä ja tulevasta on kommunikaatiossa tärkeä käsite havannollistaaksemme tapahtumia ympäristössämme, sijoitellaksemme ne järjestykseen.
Tämä ei itsessään luo tulevaisuudelle mitään tiettyä rationaalista aikajanaa, muuten kuin että meidän on pakko käsittää tulevaisuus ajan jatkumona. Aikaa on loputon, ja aika tulee aina olemaan läsnä.. Mutta onko näinkään?
Tulevaisuus on oletus tapahtuvasta, niinkuin on oletus siitä että kun heität kiven ilmaan, se tippuu myös alas.
Tulevaisuutta ei ole ennalta määrätty muualla kuin raamatussa, ja siihenkin uskoo yllättävän moni vaikka emme pysty kaikkea aivan käsittämäänkään...
Hän on väärässä. Hän ei osaa tehdä eroa matemaatisen ja prosessuaalisen olemassolon välille."Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään." - Valtaoja
No vähän on ympäripyöreää, ja jos väitän vastaan niin olen yksi niistä jotka eivät ymmärrä.. Sen paremmin kuin muutkaan.. Kuten Valtaoja myös siinä samassa.. Kuinka Valtaoja itse pystyy käsittämään tämän, mutta ei kerro siitä meille sen tarkemmin? Onko hänen sanansa oikeutettuja tullakseen julkaistuiksi totena?...
Se on hänen ikioman ajattelunsa rajoittenuneisuutta, josta hän syyttää muita.
Aika-avaruuden matematiikan mahdollistamista tulevaisuuden mahdollisuuksista vain hyvin pieni osa voi koskaan muuttua todellisuudeksi, mutta yhtälöissä ne käyttäytyvät samoin kuin todellisuuskin.
Valtaojan ongelma on, että hän ei ymmärrä mitään dialektiikasta, eikä aio siihen peryhtyäkään.
Se on hänen mielestsään "kymmenien miljoonien kansanmurhaa"...
Tai tarkemmin sanoen, hänelle maksetaan viime kädessä siitä, että HÄN ON OLEVINAAN TUOTA MIELTÄ. Samoin Enqvistille.
Aivan: vaikuttaa voi siihen JA VAIN SIIHEN, että MITKÄ MAHDOLLISUUDET TULEVAT TODELLISUUDEKSI.Tulevaisuus onkin hieman omituinen käsite, sillä voit vaikuttaa tulevaisuuteen teoillasi, mutta et voi olla varma kuinka teot vaikuttavat muihin ja heidän päätöksiin.
Tyhjästä ja ilman syitä je edelltyksiä ei synny eikä ole mitään.
Tulevaisuuden objektiiviset mahdollisuudet voivat vaikuttaa vain älyllisen ennakoin-nin tietä olemiseemme, ja niistä mahdollisuuksista saamme tietoa vain kulloisen todellisuuden signaaleista.Teot ja toiminta säätelee lopputuloksen, joten kaikkien asioiden vaikutus toisiinsa alkaa olla jo liian iso kokonaisuus käsitellä "varmana tietona" siitä kuinka tulevaisuus ja tulevat tapahtumat vaikuttavat olemiseemme.
Ei. Se on ollut pelkkä EPÄOLENNAINEN MAHDOLLISUUS, jota luonnonlait kuitenkaan eivät ehdottomasti kiellä, ennen kuin se tapahtuu.Jos pöydällä on kynttilä, ja istut ystäväsi kanssa pöydän ääressä, ja kysyt häneltä että tietääkö mitä kynttilälle tapahtuu ajan kuluessa... Hän voi vastata loogisesti hänen oppimiinsa kokemuksiin vedoten, että se palaa loppuun ja sammuu. Kun hän on vastannut näin, voit tuupata kynttilän kumoon ja polttaa pöytäliinan ja aiheuttaa palohälytyksen, polttaa rivitalon tai jotain muuta. Oliko tekosi ennalta määrätty?
Aivan kuten sekin. että kattotiili kuitenkin putoaa aivan vahingossa Halosen päähän hänen liikkuessaan henkivartijoiden kanssa kaupungilla.
(Onneksi "sellaiset" "professori"nimitykset on jo lopetettu ILMAN SITÄKIN!)
Ne ovat tietyin osin todellisia.Ongelmana on se että tulevaisuus on muuttuva käsite, joka elää tapahtumien ruokkimana. Voit sanoa että tulevaisuus on todellista kuin on myös käsite nimeltä aika.
100% varmat mahdollisuudet ovat todellisia pidemmällä aikajänteellä kuin jokin suunnistajan nenänpään maastoon piirtämä viiva, joka on kyllä "objektiivista", mutta "todellisista" vain just kun se nenänpää sitä pitkin kiitää. Vähän kuin satunnainen ajatus. Matemaattiseen kuvaamiseen riittää kohteen objektiivisuus. Olemassaoloon eli vuorovaikutusten piirissä ilmenemiseen se ei pelkästään riitä.
Voit sanoa että aika kuluu aina, ja että se on loppumaton käsite riippumatta onko havaitsijaa..
Kyllä.
MUTTA aika on myös ihmisen luoma käsite jolla mitataan tapahtumien kulkua, ja voidaan palata menneisyyteen ja hetkiin,
...ajatuksissa.
Tuo sama koskee avaruutta ja informaatiota: niitä on vaikea määritellä, mutta niitä voidaan objektiivisesti mitata jopa aika helpostikin.voimme kertoa toisillemme kuinka kauan jostakin tapahtumasta on kulunut aikaa. Käsitys menneisyydestä ja tulevasta on kommunikaatiossa tärkeä käsite havan-nollistaaksemme tapahtumia ympäristössämme, sijoitellaksemme ne järjestykseen.
Todellisuudeksi ja menneisyydeksi muuttuvien mahdollisuuksien jatkumona.Tämä ei itsessään luo tulevaisuudelle mitään tiettyä rationaalista aikajanaa, muuten kuin että meidän on pakko käsittää tulevaisuus ajan jatkumona.
Sitä neliulotteista aika-avaruutta kuvaa dialektinen kategoriapari 'mahdollisuus ja todellisuus' ykseytenä, ei vain jompikumpi niistä. Ja 'objektiinen todennäköisyys' on 'mahdollisuuden määrällinen mitta' tulla todellisuudeksi!
Kun "aika" muttuu joksikin olennaisesti muuksi, niin tekee myös "läsnäolo" tarkoitta-missamme merkityksissä, joten voit suurta virhettä tekemättä "ajan" ja "länsäolon" yhteyden periaatteesata, kunhan et erehdy uskomaan newtonilaiseen (materiasta riippumattomaan) "absoluuttiseen aikaan ja avaruuteen", jollaiset on todistettu olemattomiksi.Aikaa on loputon, ja aika tulee aina olemaan läsnä.. Mutta onko näinkään?
Se on objektiivisten mahdollisuuksien joukko.Tulevaisuus on oletus tapahtuvasta,
Se on LAKI eikä pelkkä "oletus".niinkuin on oletus siitä että kun heität kiven ilmaan, se tippuu myös alas.
Ja 'laki' taas on "yleinen olennainen ja välttämätön yhteys ilmiöiden välillä". Tämä lause koostuu muuteen pelkästään dialektisen ontologian käsitteistä". (Ja Enqvist ja Valtajoa pieree verta raivosta, kun heidän käsitteistöään ei käytetä tieteessä, kun se ei kelpaa johdonmukaisesti tieteelliseen ajatteluun.)
Tulevaisuutta ei ole ennalta määrätty muualla kuin raamatussa, ja siihenkin uskoo yllättävän moni vaikka emme pysty kaikkea aivan käsittämäänkään...
Tulevaisuus on sidottu OBJEKTIIVISIIN MAHDOLLISUUKSIIN. Ne ovat erityisesti matemaattisesti tutkittavissa objektiivisesti.
Arkkis, mukavaa että herätin ajatuksia, mutta osa lainauksistasi oli melko turhia toteamuksia, sillä konteksti hakee juurikin samaa kuin osassa lainattuja kohtia toteat. Retorinen puoli varsinkin saa hyytävän fundalistisen vastaanoton.
Ja tekstin loppupuolella palaan vain Valtaojan itsensä kaltaiseen kommenttiin ymmärtämisestä, ja sen vaikeudesta..
Sanonpa vaan, että mielestäni ei ole olemassa, kuin nykyhetki. Menneisyys ja tule-vaisuus pyörii meidän omissa päissämme. Ihmiset ovat vain halunneet aina kehitellä jotain mysteereitä päänsä menoksi.
Menneisyys on asia, jota voimme muistella mielessämme ja tulevaisuus on sitä, mitä voimme suunnitella tai miettiä. Ei kukaan voi olla täysin varma mitä kaikkea huomenna tulee tapahtumaan.
Tulevaisuus on ennalta määrätty, ihan fysiikan lakien mukaan.[Tämä ei itsessään luo tulevaisuudelle mitään tiettyä rationaalista aikajanaa, muuten kuin että meidän on pakko käsittää tulevaisuus ajan jatkumona. Aikaa on loputon, ja aika tulee aina olemaan läsnä.. Mutta onko näinkään?Tulevaisuus on oletus tapahtuvasta, niinkuin on oletus siitä että kun heität kiven ilmaan, se tippuu myös alas.
Tulevaisuutta ei ole ennalta määrätty muualla kuin raamatussa, ja siihenkin uskoo yllättävän moni vaikka emme pysty kaikkea aivan käsittämäänkään...
Sen yksityiskohtien, ja tarkan sisällön tietäminen onkin sitten toinen juttu.
Tyhjän tilan kannalta kaikki tapahtuu samaan aikaan, siis aika on aineen ominaisuus, ei erillinen ulottuvuus.
Erillinen ulottuvuus on aineen sidonnaisuuksista riippumaton.
Valtaoja yleistää aiheettomasti ikiomat ideologiastaan johtuvat (?) ymmärtämisvai-keutensa "yleisinhimillisiksi" ja "geneettiseen ihmisluontoon kuuviksi"!Arkkis, mukavaa että herätin ajatuksia, mutta osa lainauksistasi oli melko turhia toteamuksia, sillä konteksti hakee juurikin samaa kuin osassa lainattuja kohtia toteat.
Retorinen puoli varsinkin saa hyytävän fundalistisen vastaanoton.
Ja tekstin loppupuolella palaan vain Valtaojan itsensä kaltaiseen kommenttiin ymmärtämisestä, ja sen vaikeudesta..
Valtaoja voisi oikeastaan osoittaa jollakin tavoin,missä se "todellisuuden periaatteel- listen ymmärtämisesteiden mekanismi" sijaitsee tajunnan neurofysiologisessa perustassa:
psykologia-aivot-ja-aistit-f12/miten-aivot-voivat-synnyttaa-tietoisuuden-t13269-1464.html
Ehkä siihen olisi vielä jokin geenikin osoitettavissa...
Niin sen voisi sitten vaikka poistaa!
Kyllä näin on... kaikki tapahtuu tässä ja nyt "now moment" menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus on kaikki samassa aikamatriisissa ja jokaisella meillä on tässä aikamat-riisissa 1728 samanaikaista inkarnaatiota. Omassa 3D-ulottuvuudessa ympäri universumia 12...Luin Esko Valtaojan haastattelusta
"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen, kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. To-dellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa; kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin.Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."
http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699
Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki
Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja?
Paljon on näitä todisteita tullut esille viime vuosina. Nyt kun on vihdoin yhditetty uni-versaali rakenne, tiede ja hengellisyys (spirituality) niin voidaan nämä asiat ymmär-tää. Tiede on aina ollut tässä havaitsemassamme 3D-maailmassa irrallaan hengelli-syydestä ja sen takia mitään ei olla osattu selittää luotettavasti. Yksikään perinteisen kaavan mukainen kapeakatseinen vasemmalla aivopuoliskolla ajattelva tiedemies ei voi todistaa miten kaikki sai alkunsa ja miten kaikki liittyy kaikkeen ellei ota sitä spiri-tuality aspektia huomioon. Lähimmäksi todellisuutta toistaiseksi on päässyt heebo nimeltä Nassim Haramein.
http://theresonanceproject.org/
http://www.keylonticdictionary.org/Word ... 20Dora.htm
"Nykyhetki" riippuu havaitsijan koordinaatistosta ja on eri havaitsijoille erilainen. Min-käänlaista "absoluutista ajanalkuhetkeä" ei ole olemassa, vaan mikätahansa hetki voidaan ottaa ajanalkuhetkeksi NIISSÄ PUITTEISSA KUIN ENERGIAN SÄILYVYY-DEN LAKI on voimassa. Jos se ei ole voimassa,niin sen korvaa jokin muu säilyvyys-laki,joka ottaa sitten esimerkiksi mahdollisen valoonnopeuden muutoksen huomioon.Sanonpa vaan, että mielestäni ei ole olemassa, kuin nykyhetki.
"Nykyhetkeä" ei siis voi ottaa "olevaisuuden kriteeriksi", vaan 'mahdollisuuden ja todellisuuden' problematiikkaa on tarkasteltava laajemmaalla aikajänteellä.
Ne ovat kyllä "MEIDÄN KANNALTAMME objektiivisia".Menneisyys ja tuleivaisuus pyörii meidän omissa päissämme.
Se objektiivisuus vain on eri havaitsijoille eri relativiitisesti.
Ne ovat kullekin havaitsijalle toidensa pois sulkevia käsitteitä, mutta 'mahdollisuus ja todellisuus' eivät sitä ole.
"Asiat" voivat olla myös "sekä että", eivätkä aivan välttämättä kumpaakaan!
'Mahdollisuudella ja todellisuudella' ovat myös MUODOLLISLOOGISET VASTA-KOHDAT, joita voidaan käyttää aivan tavallisten sellaisten tapaan, vaikka negeeratut käsitteet ovatkin dialektisen vastakohtaparin "osapuolia", nimittän 'OLEMATON' ja 'MAHDOTON'. Nämä vastakohdat eivät ole keskenään dialektisia vastakohtia. Ne ovat lähes synonyymeja keskenään: jos jonkin on "mahdotonta", se on suorastaan määritelmällisesti myös "olematonta". Usein "olemattomuutta" yritetäänkin todidtaa nimenomaan "mahdottomuudella".
"Mysteerit" johtuvat osin siitä, kaksipäisen muodollisen logiikan ontologiset taustaoletukset eivät päde kaikkiin todellisuuden objektiivisuuden ilmiöihin.Ihmiset ovat vain halunneet aina kehitellä jotain mysteereitä päänsä menoksi.
Ja tämä pätee nimenomaan osaan tieteenalat ylittävistä yleiskäsitteistä, KOSKA TIETEENALAT OVAT JAKAUTUNEET USEIN SITEN ETTÄ NE OLISIVAT VOIMASSA.
Sitä hän se Valtaojakin sanoo, että "ei ymmärrä", mutta hänellä on tyhmänkankeana sosiobiologistijunttina väärä käsitys, mistä se ymmärtämättömyys johtuu, ja että se koskisi kaikkia eikä vain hänen "kirkkoaan" (tuossa muodossa)!
Menneisyys on asia, jota voimme muistella mielessämme ja tulevaisuus on sitä, mitä voimme suunnitella tai miettiä. Ei kukaan voi olla täysin varma mitä kaikkea huomenna tulee tapahtumaan.
Ei todellakaan, koska 'tulevaisuus' koostuu toistaiseksi toteutumattomista mahdollisuuksista, joiden toteutumisaste ei ole vielä fikseerautunut.
http://www.youtube.com/watch?v=WKsNraFxPwk
Tarkoitin lähinnä sitä että fysiikan teorioita ei pidä tuomita niiden filosofisen mielekkyyden, vaan havaintojen, pohjalta.Oho, päässyt unohtumaan tämä ketju.
Pah.
"First, the law conservation of energy is based on observations within each world. All observations within each world are consistent with conservation of energy, therefore energy is conserved.
Second, and more precisely, conservation of energy,in QM, is formulated in terms of weighted averages or expectation values. Conservation of energy is expressed by saying that the time derivative of the expected energy of a closed system vani-shes. This statement can be scaled up to include the whole universe. Each world has an approximate energy, but the energy of the total wavefunction, or any sub-set of, involves summing over each world, weighted with its probability measure. This weighted sum is a constant. So energy is conserved within each world and also across the totality of worlds.
One way of viewing this result - that observed conserved quantities are conserved across the totality of worlds - is to note that new worlds are not created by the action of the wave equation, rather existing worlds are split into successively "thinner" and "thinner" slices, if we view the probability densities as "thickness"."
Ei suinkaa. Ei esimerkiksi fysiikan suhteita muihin tieteisiin voi tarkastella millään muulla keinoin kuin tieteenfilosofian avulla. Sen loogisena empiirisenä tutkimuskohteena on tieteellisten teorioiden kahitys.
Idean universaalista tilafunktiosta esitti ensimmäisen kerran Hugh Everett III vuoden 1957 väitöskirjassaan yrittäessään formuloida kvanttimekaniikkaa yhteensopivaan muotoon yleisen suhteellisuusteorian kanssa. Hänen postulaattinsa, josta koko monimaailma seuraa, voidaan esittää seuraavasti [1]:
Kaikki eristetyt järjestelmät kehittyvät Schrödingerin yhtälön mukaisesti.
Postulaatti ei aluksi vaikuta liittyvän mitenkään monimaailmankaikkeuteen. Postulaatista kuitenkin seuraa, että
1. Koko maailmankaikkeus kehittyy Schrödingerin yhtälön mukaisesti, sillä maailmankaikkeus on eristetty järjestelmä.[/quote]
Yleinen Schrödingerin/Diracin yhtälö kuvaa kvanttimekaanisen tilafunktion aikakehi-tystä. Tilafunktiot taas kuvaavat kvanttijärjestelmiä, ja kvanttijärjestelmät voivat lomit-tua keskenään siten, että yhdellä tilafunktiolla voidaan kuvata useimpien kvanttijär-jestelmien lomittunutta järjestelmää. Yksi tällainen järjestelmä on atomi, ja jopa hiili- 60 -molekyyleillä on havaittu kvanttimekaanisia ominaisuuksia (itseinterferenssi & superpositio). Monimaailmassa lomittuminen yleistetään koko maailmankaikkeuteen.
En ole koskaan kuullut fysiikassa puhuttavan "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatteesta". Onko se jokin eksaktisti formuloitu luonnolaki, kuten energian tai liikemäärän säilymisen laki?
En usko, että Everett haki väitöskirjallaan poliittista (tai sotilaallista) kannatusta. Hän halusi muotoilla kvantimekaniikan koskemaan koko maailmankaikkeutta, poistaa sen näennäiset paradoksit ja saattaa sen sopivampaan muotoon yleisen suhteellisuusteorian kanssa. Kahdessa ensimmäisessä kohdassa hän onnistui.
Matemaattisesti homma kuitenkin toimii, joten se ei ole mahdotonta.Höpsis.Sen sijaan MMT:ssä vuorovaikuttavat systeemit lomittuvat ja dekoheroivat universaalin tilafunktion useammiksi rinnakkaisiksi tiloiksi, ts. rinnakkaisiksi maailmankaikkeuksiksi!
Kyllä ne toteutumattomat mahdollisuudet vuorovaikuttavat esimerkiksi juuri siinä kuuluisassa kaksoisrakokokeessa. Siinähän kööpenhaminalaisen tulkinnan mukaan todennäköisyysaallot interferoivat keskenään määrittäen hiukkasten paikat ilmaisimella.
Miten mahdollinen voi vuorovaikuttaa mahdollisen kanssa ja yhtäkkiä realisoitua aktuaaliseksi? Tätä en ole koskaan käsittänyt kööpenhaminalaisessa tulkinnassa. Sen mukaan elämme utuisessa "mahdollisuuksien maailmassa", jossa mikään ei ole konkreettista ennen havaitsemista. Pah.[/quote]
-------------------------------------------------------------------
Käsitinkö Derz oikein, että Michio Kaku säieteoria ei ole yhteensovitettavissa MM-tulkinnan ala Everett kanssa?
Niin tai näin, mutta David Deutschin ajatuksia pidemmälle vienyt Julian Barbour Oxfordista selittää videossa, että aivot olisivat eräänlainen "aikakapseli". Read Mon-tague selittää kirjassaan, että mahdolliset tulevaisuudet vuoravaikuttavat keskenään, ennen kuin yksi niistä valitaan.
David Deutschin työ viittaa tähän: on annettava kaikkien uskottavien, tosiasioiden vastaisten simulaatioiden "törmätä toisiinsa" parhaan mahdollisen keskimääräisen tuloksen saamiseksi. Tätä asiaa tutkitaan nykyään teoreettisesti ja se voikin olla psykologian ja fysiikan tulevan yhtymisen kärki.
Kirjassaan Todellisuuden Rakenne hän toteaa, että parhaat fysikaaliset teoriamme eivät ole laskettavissa ja kuitenkin ne kuvaavat tapahtuvia fysikaalisia prosesseja.
Hänen oikea tai virheellinen päätelmänsä on, että ei-laskettavissa olevat osat toteu-tuvat muissa maailmankaikkeuksissa (joita kutsutaan "hetkiksi"). Ja jos se on tosi, se viittaa siihen, että aivomme käyttävät muutakin kuin omaa maailmankaikkeuttamme.
Näin päästää analogiaan ajan kokemuksesta!
Esimerkiksi käy tapa, jolla mielen ohjelmistomme rakentaa käsityksemme tapahtumien ajallisesta järjestyksestä.
David Eaglemanin kokeiden perusteella meidän kannaltamme tärkeää on, että ajan aistimus on rakennelma - kuten kaikki muutkin mielemme toiminnot.
Kvanttimekaniikassa kun tapahtuu perusteiltaa outo asia: tapahtumat, jotka voivat tapahtua (samaan tapaan kuin tosiasiain vastaiset seikat), todella vaikuttavat tapahtuviin vastauksiin (kokeessa havaittuihin vastauksiin, Montague s. 247).
http://www.sott.net/articles/show/19537 ... -dimension
Eagleman wanted to know whether the brain's clock actually accelerates - making external events appear abnormally slow in comparison with the brain's workings - or whether the slo-mo is just an artefact of our memory.
It's just one of many mysteries concerning how we experience time that we are only now beginning to crack. "Time," says Eagleman, "is much weirder than we think it is."
http://www.newscientist.com/article/mg1 ... ?full=true
"It is not reality that has a time flow, it is our very approximate knowledge of reality that has a time flow," says Rovelli...as Rovelli and others suggest, time is all a matter of perspective - not a feature of reality but a result of your missing information about reality.
http://www.eu-digest.com/2009/04/new-sc ... antum.html
Lentis:
"Derz puhuu asiaa - ja myös Valtaoja.
Valtaoja tarkoittanee, että FYSIIKASSA ajankääntö on yksi symmetriaominaisuus. Fysiikan lait ovat symmetrisiä aikamuutoksissa.
Yhdistetty CPT-symmetria on vankkumaton luonnonlaki (siinä kuin termodynamiikan toinen pääsääntökin)."
Menneisyyden ja tulevaisuuden välillä on epäsymmetria, joka on liian syvällinen meille luonnollisella tavalla ymmärrettäväksi (Musta Joutsen, Nassim Taleb).
Hän tarkoittanee juuri NYT-hetkiä joista Julian Barbour puhuu videossa!
http://www.tiede.fi/keskustelu/39799/ketju/onko_tulevaisuus_ja_menneisyys_todellisia?page=8
http://fi.wikipedia.org/wiki/CPT-symmetria
http://www.eu-digest.com/2009/04/new-scientist-netherlands-quantum.html[...
Nyt kyllä meni vähän ohi... unohtamalla menneisyyden voi muuttaa oman tulevaisuutensa? En saanut selkoa, miten MMT liittyy asiaan.
Edit: Jaah, ilmeisesti liittyy jotenkin vaihtoehtoisiin historioihin...
Menneisyys on todennettavissa samoin nykyhetki, tuleveisuutta ei pysty ennusta-maan. Vaikka kuinka kierrätte ja väännätte asiaa , ensimmäinen lause on totuus.
Tuntemamme maailmankaikkeus on aina aistiemme, tai viimekädessä aivojemme tulkinta todellisuudesta, kaikki eivät välttämättä tulkitse todellisuutta samalla tavalla.
Silti tulkintojen moninaisuus ei tee maailmojen moninaisuutta, vaikka jotkut niin luulevatkin.
Tulevaisuus rakentuu nykyhetkelle ja menneisyydelle, ja on näin ollen ennustettavissa määrätyissä suhteissa.
Heitämme lastun virran vietäväksi, on olemassa melkoisen suuri varmuus siittä, että kyseinen lastu seuraa virtaa myötävirtaan, eikä esimerkiksi vaihda jokea, siittä nuin vain. Siis määrätyn lainen tulevaisuuden ennustettavuus on olemassa. Pääosin keskustelu on ollut mielenkiintoista, mutta suurelta osin täyttä höpinää. "monimaailmatulkintoineen"
http://www.youtube.com/user/ht1aslak
Menneisyydessä on kaatuneet dominopalikat ja tulevaisuudessa pystyssä olevat. Nyt on aina kaatuva palikka.
Tuleveisuudesta en tiedä mutta kyllä asioita voi aina ennustaa, myös tulevaisuutta. Eri asia on toteutuuko ennustus.Menneisyys on todennettavissa samoin nykyhetki , tuleveisuutta ei pysty ennusta-maan . Vaikka kuinka kierrätte ja väännätte asiaa , ensimmäinen lause on totuus .
Minä voin ennustaa vaikka kilowatteja jos haluan. Etkö usko?
Nyt minä ennustan kilowatteja. Bojoing. Näitkö?
Sanat ovat sitä savua mitä nousee Platonin luolan seinää valaisevasta nuotiosta.
Vihdoinkin selväjärkistä puhettaPääosin keskustelu on ollut mielenkiintoista, mutta suurelta osin täyttä höpinää. "monimaailmatulkintoineen"
Eipä taida Big Bang -teoria selittää monimaailmankaikeutta
Eipä ole myöskään viisasta jättää ainetta tulevaisuuteen tai julistaa ainetta olevaksi tulevaisuudessa.
Ajatelkaas nyt, että jos tämä tuon pisteen ->.<- atomit olisivatkin olemassa monissa eri ajanhetkissä, niin olisi siinä pää pyörällä useammallakin teoreettisella fyysikolla kuin vain Kari Enqwistillä, miten saada Big Bang-teoriaan sellaset vänkkyrät, joista laboratorioviisaat näkisivät jo otsaluullaan, että menneisyyden atomit ovat selvästi Big Bang-teorian ennusteen mukaisia.
Avoihoitapotilas Arkkis ei ansaitsisi vastausta, mutta vastaakin vastakysymyksillä: Miten sitten selität tämän koneen toimivuuden muuten kuin hyväksymällä MM-tulkinnan?Vitsi että sää oot oppinut lässyttämään tuolla gangsterien slangilla "valtavirtaa" ja muuta paskaa...Aika on subjektiivinen kokemus, tietoisuuden piirre. Kaikki Nyt-hetket ovat yhtä todellisia.
Minerva:
"In the cosmic space itself time does not run. Conscious experience allows us to experience time and space as one perceives them."
Tämäkin on totta. Aika ei virtaa tai liiku. Ajan virtaus on tietoisuuden luoma illusio. Wheeler-DeWitt equation on se valtavirran kvanttimekaniikan tulkinta (Everett), jota kannattaa uskoa eniten.
"Monimaailmatulkinta" on täydellisen järjetön ja absolluuttisen epätosi Mormoni-kirkon opin projektio kvanttifysiikkaan, eikä sillä ole tekemistä objektiivisen todennäköisyyden tieteellisen käsitteen kanssa.
Pissan hailee, mitä epätosi oppi "todella tarkoittaa"...Käytännössä tämä tarkoittaa sitä tulevaisuuden suhteen, että jos esim heitä lanttia, molemmat - sekä kruuna että klaava - toteutuvat.
http://physicsworld.com/cws/article/news/40949
Vastaus: et mitenkään
Tietysti tieteellinen konsensus ei edes yritä mitään muuta selitystä, eikä vasiten ateististieteellinen jengi edes ajattele sitä mahdollisuutta, että ihmisen mieli on erottomaton ja ikuinen osa kaikkea.: Miten sitten selität tämän koneen toimivuuden muuten kuin hyväksymällä MM-tulkinnan?
http://physicsworld.com/cws/article/news/40949
Vastaus: et mitenkään
Jos tai kun tiede hyväksyy mielen osaksi maailmaa,niin silloin ei enää haikailla monimaailmojen todistelua. Mieli on suurempi kuin ääretön monimaailmankaikkeus. Ihmisen mieli ei ole ihmisen oma, vaan täydellinen heijaste kosmoksen rakenteellista mieltä,
Höpö höpö. Kyllä tiedemiehet ovat käyneet läpi esittämäsi mallin hienostuneemmatkin versiot. Todisteet vain indikoivat muuta selitystapaa.: Miten sitten selität tämän koneen toimivuuden muuten kuin hyväksymällä MM-tulkinnan?
http://physicsworld.com/cws/article/news/40949
Vastaus: et mitenkään
Tietysti tieteellinen konsensus ei edes yritä mitään muuta selitystä, eikä vasiten ateististieteellinen jengi edes ajattele sitä mahdollisuutta, että ihmisen mieli on erottomaton ja ikuinen osa kaikkea.
Jos tai kun tiede hyväksyy mielen osaksi maailmaa, niin silloin ei enää haikailla monimaailmojen todistelua. Mieli on suurempi kuin ääretön monimaailmankaik-keus. Ihmisen mieli ei ole ihmisen oma, vaan täydellinen heijaste kosmoksen rakenteellista mieltä,
http://fi.wikipedia.org/wiki/Turingin_testi
http://www.youtube.com/watch?v=LS3wMC2BpxU
No en ainakaan sillä, että kaiken pitäisi toteutua yhtä aikaa, mikä olisi periaateessa fysikaalisesti mahdollista.Avoihoitapotilas Arkkis ei ansaitsisi vastausta, mutta vastaakin vastakysymyksillä: Miten sitten selität tämän koneen toimivuuden muuten kuin hyväksymällä MM-tulkinnan?Vitsi että sää oot oppinut lässyttämään tuolla gangsterien slangilla "valtavirtaa" ja muuta paskaa...Aika on subjektiivinen kokemus, tietoisuuden piirre. Kaikki Nyt-hetket ovat yhtä todellisia.
Minerva:
"In the cosmic space itself time does not run. Conscious experience allows us to experience time and space as one perceives them."
Tämäkin on totta. Aika ei virtaa tai liiku. Ajan virtaus on tietoisuuden luoma illusio. Wheeler-DeWitt equation on se valtavirran kvanttimekaniikan tulkinta (Everett), jota kannattaa uskoa eniten.
"Monimaailmatulkinta" on täydellisen järjetön ja absolluuttisen epätosi Mormo-nikirkon opin projektio kvanttifysiikkaan, eikä sillä ole tekemistä objektiivisen todennäköisyyden tieteellisen käsitteen kanssa.
Pissan hailee, mitä epätosi oppi "todella tarkoittaa"...Käytännössä tämä tarkoittaa sitä tulevaisuuden suhteen, että jos esim heitä lanttia, molemmat - sekä kruuna että klaava - toteutuvat.
http://physicsworld.com/cws/article/news/40949
Vastaus: et mitenkään
Yhtään kvanttitietonetta ei ole saatu toimimaan, eikä ole kovin varmaa, että koskaan saataisikaan.
Itse olet avohoitopotilas
Ei ole.Tulevaisuus on ennalta määrätty, ihan fysiikan lakien mukaan.[Tämä ei itsessään luo tulevaisuudelle mitään tiettyä rationaalista aikajanaa, muuten kuin että meidän on pakko käsittää tulevaisuus ajan jatkumona. Aikaa on loputon, ja aika tulee aina olemaan läsnä.. Mutta onko näinkään?Tulevaisuus on oletus tapahtuvasta, niinkuin on oletus siitä että kun heität kiven ilmaan, se tippuu myös alas.
Tulevaisuutta ei ole ennalta määrätty muualla kuin raamatussa, ja siihenkin uskoo yllättävän moni vaikka emme pysty kaikkea aivan käsittämäänkään...
Fysiikan lait tuntevat oikein hyvin ilmiön nimeltä OBJEKTIIVINEN TODENNÄKÖI-SYYS (= mahdollisuuden määrällinen mitta), esimerkiksi ns. propensiteetti, joka on materiaalisen kohteen objektiivinen ominaisuus, kuten esimerkiksi uraaniatomin todennäköisyys hajota tietyn ajan kuluessa.
Sen yksityiskohtien, ja tarkan sisällön tietäminen onkin sitten toinen juttu.
Se vain sattuu olemaan erillinen ulottuvuus, eikä kaikki missään tapuksessa "tapahdu samaan aikaan".Tyhjän tilan kannalta kaikki tapahtuu samaan aikaan, siis aika on aineen ominaisuus, ei erillinen ulottuvuus.
Mistä noita typeryyksiä ammennat?
MIKÄÄN ulottuvuus EI OLE "aineen rajoituksista riippumaton"!Erillinen ulottuvuus on aineen sidonnaisuuksista riippumaton.
Sen todistaa erityinen suhteellisuusteoria vastaansanomattomasti.
Muistapas nyt se, ettei kvanttimekaniikka ole arkijärjen mukainen.Vitsi että sää oot oppinut lässyttämään tuolla gangsterien slangilla "valtavirtaa" ja muuta paskaa...
"Monimaailmatulkinta" on täydellisen järjetön ja absolluuttisen epätosi Mormonik-irkon opin projektio kvanttifysiikkaan, eikä sillä ole tekemistä objektiivisen toden-näköisyyden tieteellisen käsitteen kanssa.
Pissan hailee, mitä epätosi oppi "todella tarkoittaa"...
No en ainakaan sillä, että kaiken pitäisi toteutua yhtä aikaa, mikä olisi periaateessa fysikaalisesti mahdollista.
Yhtään kvanttitietonetta ei ole saatu toimimaan, eikä ole kovin varmaa, että koskaan saataisikaan.
Itse olen totta kyllä avohoitopotilas
Kvanttitietokoneet ovat kehittyneet kovaa vauhtia.
Ne perustuvat nimenomaan kvanttimekaniikan MM-tulkintaan jonka loi Everett.
Derz kirjoitti:
"USA:ssa NISTin tutkijat ovat kehittäneet kahden kubitin kvanttiprosessorin, joka voidaan ohjelmoida suorittamaan 160 erilaista laskuoperaatiota 15 perusoperaation avulla. Tutkijat sanovat näiden 160 operaation riittävän kaikkien mahdollisten lasku-operaatioiden esittämiseen, mikä tekee prosessorista ensimmäisen "universaalin" kvanttiprosessorin.
Prosessori käyttää kubitteina kahta beryllium-ionia, joita pidetään ja liikutellaan superkylmän piirin päällä sähkö- ja magneettikenttien avulla. Kubittien kvanttitiloja ohjaillaan UV-laserpulsseilla.
Tällä hetkellä prosessori kykenee suorittamaan laskutoimituksen 79% varmuudella, joten toimivaan kvanttitietokoneeseen on vielä matkaa. Tulevaisuudessa tutkijoiden on tarkoitus parantaa prosessorin toimintavarmuutta ja lopulta liittää useita prosessoreita toimimaan rinnan, jotta voidaan suorittaa isoja laskutoimituksia.
http://physicsworld.com/cws/article/news/40949
Entä jos aikaa ei olekaan?
http://www.youtube.com/watch?v=WKsNraFxPwk
Miten sitten selität tämän koneen toimivuuden muuten kuin hyväksymällä MM-tulkinnan?
http://physicsworld.com/cws/article/news/40949
Vastaus: et mitenkään
Mutta eihän *tulkinta* voi mitenkään vaikuttaa siihen miten kvanttitietokone fysi-kaalisesti toimii. Ne on ne Schrödingerin ja kaverien yhtälöt jotka tämän määrää-vät. Niitä voi sitten tulkita (eli projisoida maalaisjärjellä ymmärrettävissä oleviksi asioiksi) ihan miten haluaa, vaikka MM-mielessä jos siltä tuntuu.
Mutta eihän *tulkinta* voi mitenkään vaikuttaa siihen miten kvanttitietokone fysi-kaalisesti toimii. Ne on ne Schrödingerin ja kaverien yhtälöt jotka tämän -. Niitä voi sitten tulkita (eli projisoida maalaisjärjellä ymmärrettävissä oleviksi asioiksi) ihan miten haluaa, vaikka MM-mielessä jos siltä tuntuu.Miten sitten selität tämän koneen toimivuuden muuten kuin hyväksymällä MM-tulkinnan?
http://physicsworld.com/cws/article/news/40949
Vastaus: et mitenkään
Kone rakennettu tulkinnan mukaan. Eli niiden kvanttifysiikan lakien mukaan, jotka MM-tulkintaa. Tässä tapauksessa siis Everett eikä nk. kööpenhaminalainen koulukunta.
http://www.tiede.fi/keskustelu/39799/ketju/onko_tulevaisuus_ja_menneisyys_todellisia?page=9
Kone rakennettu tulkinnan mukaan. Eli niiden kvanttifysiikan lakien mukaan, jotka MM-tulkintaa. Tässä tapauksessa siis Everett eikä nk. kööpenhaminalainen koulukunta.Miten sitten selität tämän koneen toimivuuden muuten kuin hyväksymällä MM-tulkinnan?
http://physicsworld.com/cws/article/news/40949
Vastaus: et mitenkääMutta eihän *tulkinta* voi mitenkään vaikuttaa siihen miten kvanttitietokone fysikaalisesti toimii. Ne on ne Schrödingerin ja kave-rien yhtälöt jotka tämän määräävät. Niitä voi sitten tulkita (eli projisoida maa-laisjärjellä ymmärrettävissä oleviksi asioiksi) ihan miten haluaa, vaikka MM-mielessä jos siltä tuntuu.
Koneet rakennetaan lakien eikä "tulkintojen" mukaan.
Täysin hämäräksi on jäänyt, että mitä tuo kone oikein tekee. Varmaa on, että mitä se tekeekin, esimerkiksi vain olla möllöttää,se tekee sen TÄSSÄ TODELLISUUDESSA. Jos olisi niitä Everettin/mormoonien "muita maailmoja". me emme tietäisi niistä mitään.
Mutta eihän *tulkinta* voi mitenkään vaikuttaa siihen miten kvanttitietokone fysikaalisesti toimii. Ne on ne Schrödingerin ja kaverien yhtälöt jotka tämän määräävät. Niitä voi sitten tulkita (eli projisoida maalaisjärjellä ymmärrettävissä oleviksi asioiksi) ihan miten haluaa, vaikka MM-mielessä jos siltä tuntuu.
Kone rakennettu tulkinnan mukaan. Eli niiden kvanttifysiikan lakien mukaan, jotka MM-tulkintaa. Tässä tapauksessa siis Everett eikä nk. kööpenhaminalainen koulukunta.
Ei se tulkinta siihen toimivuuteen vaikuta. Tulkinta on vain analogia, jolla lait on hel-pompi ymmärtää.Yksi tällainen analogia on MM-ajattelutapa,mutta se että tämä ana- logia sopii hyvin kvanttimekaniikan yhtälöiden intuitiiviseen tulkintaa ei mitenkään implikoi sitä,että "oikeasti" olisi olemassa monta maailmaa tai että kvanttitietokoneen toiminta jotenkin riippuisi tästä tulkinnasta. Samoista yhtälöistä niitä tuloksia aina kuitenkin johdetaan ja niiden reaalimaailman tulkinta voi olla vaikka vaaleanpunaisia norsuja, mutta ei se siihen laskun lopputulokseen vaikuta.
NagarjunaStratonovichMutta eihän *tulkinta* voi mitenkään vaikuttaa siihen miten kvanttitietokone fysikaalisesti toimii. Ne on ne Schrödingerin ja kaverien yhtälöt jotka tämän määräävät. Niitä voi sitten tulkita (eli projisoida maalaisjärjellä ymmärrettävissä oleviksi asioiksi) ihan miten haluaa, vaikka MM-mielessä jos siltä tuntuu.Kone rakennettu tulkinnan mukaan. Eli niiden kvanttifysiikan lakien mukaan, jotka MM-tulkintaa. Tässä tapauksessa siis Everett eikä nk. kööpenhaminalainen koulukunta.
Ei se tulkinta siihen toimivuuteen vaikuta. Tulkinta on vain analogia, jolla lait on helpompi ymmärtää. Yksi tällainen analogia on MM-ajattelutapa, mutta se että tämä analogia sopii hyvin kvanttimekaniikan yhtälöiden intuitiiviseen tulkintaa ei mitenkään implikoi sitä, että "oikeasti" olisi olemassa monta maailmaa tai että kvanttitietokoneen toiminta jotenkin riippuisi tästä tulkinnasta. Samoista yhtälöistä niitä tuloksia aina kuitenkin johdetaan ja niiden reaalimaailman tulkinta voi olla vaikka vaaleanpunaisia norsuja, mutta ei se siihen laskun lopputulokseen vaikuta.
Toivoisin että nimimerkki Derz ottaisi kantaa. Tulkinta tai fysiikan lait, miten vain, tarkoitin samaa asiaa.
Kun siis laite eli kvanttitietokone operoi, se käyttää hyväkseen rinnakkaisia maailmankaikkeuksia joita kutsutaan "hetkiksi".
Tulkinnan oppikappaleet kertovat fysiikan laeista, että toiset ajat ovat rinnakkaisten universumien erikoistapauksia, sillä aika on kvanttikäsite (suhteellisuusteorian mukainen klassinen aika on siis tarkimmillaankin vain likiarvo)
Käytönnössä laite laskee. Se avuksi matematiikan saralla ja pystyy kubittien avulla isosti suurempiin operaatioihin, kuin klassinen tietokone bittien kanssa.
StratonovichMutta eihän *tulkinta* voi mitenkään vaikuttaa siihen miten kvanttitietokone fysikaalisesti toimii. Ne on ne Schrödingerin ja kaverien yhtälöt jotka tämän määräävät. Niitä voi sitten tulkita (eli projisoida maalaisjärjellä ymmärrettävissä oleviksi asioiksi) ihan miten haluaa, vaikka MM-mielessä jos siltä tuntuu.Kone rakennettu tulkinnan mukaan. Eli niiden kvanttifysiikan lakien mukaan, jotka MM-tulkintaa. Tässä tapauksessa siis Everett eikä nk. kööpenhaminalainen koulukunta.
Ei se tulkinta siihen toimivuuteen vaikuta. Tulkinta on vain analogia, jolla lait on helpompi ymmärtää. Yksi tällainen analogia on MM-ajattelutapa, mutta se että tämä analogia sopii hyvin kvanttimekaniikan yhtälöiden intuitiiviseen tulkintaa ei mitenkään implikoi sitä, että "oikeasti" olisi olemassa monta maailmaa tai että kvanttitietokoneen toiminta jotenkin riippuisi tästä tulkinnasta. Samoista yhtälöistä niitä tuloksia aina kuitenkin johdetaan ja niiden reaalimaailman tulkinta voi olla vaikka vaaleanpunaisia norsuja, mutta ei se siihen laskun lopputulokseen vaikuta.
Toivoisin että nimimerkki Derz ottaisi kantaa. Tulkinta tai fysiikan lait, miten vain, tarkoitin samaa asiaa.
Kun siis laite eli kvanttitietokone operoi, se käyttää hyväkseen rinnakkaisia maailmankaikkeuksia joita kutsutaan "hetkiksi".
Tulkinnan oppikappaleet kertovat fysiikan laeista, että toiset ajat ovat rinnakkaisten universumien erikoistapauksia, sillä aika on kvanttikäsite (suhteellisuusteorian mukainen klassinen aika on siis tarkimmillaankin vain likiarvo)
Käytönnössä laite laskee. Se avuksi matematiikan saralla ja pystyy kubittien avulla isosti suurempiin operaatioihin, kuin klassinen tietokone bittien kanssa.
Toivoisin että nimimerkki Derz ottaisi kantaa. Tulkinta tai fysiikan lait, miten vain, tarkoitin samaa asiaa.StratonovichMutta eihän *tulkinta* voi mitenkään vaikuttaa siihen miten kvanttitietokone fysikaalisesti toimii. Ne on ne Schrödingerin ja kaverien yhtälöt jotka tämän määräävät. Niitä voi sitten tulkita (eli projisoida maalaisjärjellä ymmärrettävissä oleviksi asioiksi) ihan miten haluaa, vaikka MM-mielessä jos siltä tuntuu.
Kone rakennettu tulkinnan mukaan. Eli niiden kvanttifysiikan lakien mukaan, jotka MM-tulkintaa. Tässä tapauksessa siis Everett eikä nk. kööpenhaminalainen koulukunta.
Ei se tulkinta siihen toimivuuteen vaikuta. Tulkinta on vain analogia, jolla lait on helpompi ymmärtää. Yksi tällainen analogia on MM-ajattelutapa, mutta se että tämä analogia sopii hyvin kvanttimekaniikan yhtälöiden intuitiiviseen tulkintaa ei mitenkään implikoi sitä, että "oikeasti" olisi olemassa monta maailmaa tai että kvanttitietokoneen toiminta jotenkin riippuisi tästä tulkinnasta. Samoista yhtälöistä niitä tuloksia aina kuitenkin johdetaan ja niiden reaalimaailman tulkinta voi olla vaikka vaaleanpunaisia norsuja, mutta ei se siihen laskun lopputulokseen vaikuta.
Kun siis laite eli kvanttitietokone operoi, se käyttää hyväkseen rinnakkaisia maailmankaikkeuksia joita kutsutaan "hetkiksi".
Tulkinnan oppikappaleet kertovat fysiikan laeista, että toiset ajat ovat rinnakkaisten universumien erikoistapauksia, sillä aika on kvanttikäsite (suhteellisuusteorian mukainen klassinen aika on siis tarkimmillaankin vain likiarvo)
Käytönnössä laite laskee. Se avuksi matematiikan saralla ja pystyy kubittien avulla isosti suurempiin operaatioihin, kuin klassinen tietokone bittien kanssa.
Suurin osa fyysikoista samaa mieltä Everettin kanssa alkuperäisestä ehdotuksesta tulkinnaksi. Kööpenhaminalainen tulkinta siis se toinen, joka ei selitä sitä, mitä tapahtuu mittaushetkien välissä.
"Most physicists today would agree with Everett's basic proposal..."
http://www.physorg.com/news178207143.htmlAiheesta: kemia-fysiikka-ja-matematiikka-f3/onko-historioita-vain-yksi-vaiko-useita-t42799.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hugh_Everett
Esim. hiukkanen X kulkee pisteestä A pisteeseen B kaikkia mahdollia reittejä.
Wikipedia: "Polkuintegraalit ovat fyysikko Richard Feynmanin esittelemä ajatustapa, jossa hiukkasen ei enää ajatella siirtyvän yhtä tiettyä reittiä paikasta toiseen, vaan hiukkanen näyttäisi kulkevan kaikkia mahdollisia reittejä yhtä aikaa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Feynmanin_polkuintegraali
Ja eihän voi olla niin, että atomien tasolla monta, mutta kissojen tasolla vain yksi.
Lisää: tahtitiede-ja-avaruus-f6/onko-tulevaisuus-ja-menneisyys-todellisia-t39799-60.html
Kvanttimekaniikan (Huom! ei kosmologian) rintamalla taas tarkin tulkinta on, kuten New Scientist kertoo, Everett luoma Monta Maailmaa -tulkinta.
New Scientist kertoi: The "many worlds" concept is an interpretation of quantum theory - our best description of the microscopic world of atoms and their consti-tuents. Many worlds takes literally quantum theory's idea that a quantum entity like an atom can exist in many states at once...
Quantum probability was originally developed specifically for the purpose of explaining interference effects found in physics. This same mathematical formalism provides an explanation for interference of thoughts in human judgments.”
"= "Monta maailmaa" käsite on kvanttimekaniikan tulkinta - meidän paras selitys atomien ja niiden perusosasten mikromaailmasta. Kosmologia käsittelee suurta kokonaisuutta, maailmankaikkeutta.
"Monimaailma ottaa kirjaimellisesti kvanttiteorian idean,että kvanttientiteetti (entiteet- ti = "itsenäinen kokonaisuus") kuten atomi voi olla monessa tilassa yhtäaikaisesti ja perustuu siihen, että rinnakkaisien maailmankaikkeuksien olemassaolo sisältää äärettömän määrän kopioita sinusta erilaisine historioineen ja erilaisine tulevaisuuksineen. "
Epämääräisyys on otettava kirjaimellisesti: Hiukkanen on todella kaikissa teorian sallimissa paikoissa yhtäaikaa. Toisin sanoen, joka voi johtaa useampiin lopputuloksiin, myös johtaa niihin (Leena Tähtinen, madonreikiä ja aikakoneita).
NagarjunaToivoisin että nimimerkki Derz ottaisi kantaa. Tulkinta tai fysiikan lait, miten vain, tarkoitin samaa asiaa.On olemassa fysiikan lait, joita voidaan "tulkita" eli selittää maalaisjärjellä monella eri tavalla. Mutta tulkinta ei ole sama asia kuin fysiikan laki.
NagarjunaKun siis laite eli kvanttitietokone operoi, se käyttää hyväkseen rinnak-kaisia maailmankaikkeuksia, joita kutsutaan "hetkiksi",Tulkinnan oppikappaleet kertovat fysiikan laeista, että toiset ajat ovat rinnakkaisten universumien erikoista-pauksia, sillä aika on kvanttikäsite (suhteellisuusteorian mukainen klassinen aika on siis tarkimmillaankin vain likiarvo) Käytännössä laite laskee. Se avuksi mate-matiikan saralla ja pystyy kubittien avulla isosti suurempiin operaatioihin, kuin klassinen tietokone bittien kanssa.
Tiedän kyllä miten kvanttitietokone toimii ja on totta,että sen toiminnan ymmärtämis-tä helpottaa, jos sitä ajattelee monimaailmatulkinnan mielessä. Samoin kvanttimeka-niikan polkuintegraaliformulaatiota on helppo visualisoida mielessään monimaailma-ajattelutavalla, mutta tämä on edelleenkin vain *tulkinta* eikä se taustalla oleva totuus. Itse pidän tätä MM-tulkintaa ihan kätevänä tapana mieltää ("tulkita") kvanttimekaniikkaa, mutta edelleenkään ei se se koko totuus ole.
Kävimme kolmisen vuotta sitten ansiokkaan keskustelun Köpis vastaan MM. Dertz oli otsikoinut aiheensa hieman kömpelösti väittämällä,että MM on todistettu oikeaksi. Keskustelun tuloksena joutui hän myöntymään sitten siihen, että tuo ”todistettu” oli vähän liikaa uhoiltu.
Dertzin mukaan monimaailma on käsitteenä hieman toisenlainen kuin, mitä intuitiivi-sesti kuvittelemme. Mehän kuvittelemme sen/niiden olevan ”tuolla jossain” omana entiteettinään. Kun MM:n mukaan KAIKKI universumit JAKAVAT oman fyysisen kosmoksemme ja myös oman aikamme, tässä ja nyt. On vain kysymys siitä, onko dekoherenssiä eri universumeiden kesken tapahtunut vai ei.
Minun ei siis tarvitse itse asiassa tehdä mitään,ei mitään interferenssikokeita tai vas-taavaa. Vain olla. Minussa tapahtuu tekemättäkin joka hetki miljardeittain hiukkasten dekoherenssiä, puhumattakaan ilmasta ympärilläni, puhumattakaan kuudesta miljar-dista muusta ihmisestä, puhumattakaan koko maapallosta, aurinkokunnasta, Linnun-radasta, miljardeista galakseista ja niiden välisistä vetypilvistä, pimeästä aineesta, tyhjön kvanttiheilahteluista jne jne… loputtomiin. Aika tunkua, kun tiedämme kuinka herkästi dekoherenssiä tapahtuu.
Toki Derz selitti, että KAIKKI universumit toteuttavat samoja ”todennäköisyyslakeja”, eli,että tietyt asiat kaikissa universumeissa tapahtuvat vain tietyllä todennäköisyydel-lä (kuten meilläkin). Tämä ”renormalisoi” kosmosten ja siis tapahtumien muuten käsittämättömän ”äärettömyyden”.
Dekoherenssi ja sen myötä maailmojen ”jakautuminen” on sama kuin köpisläinen aaltoyhtälön ”romahtaminen”. Köpismissä romahtaminen tapahtuu omassa kosmok-sessamme, MM:issä se ei romahda, vaan jatkaa eloaan determinismin säilyttäen. Siis kuitenkin spatiaalisesti omassa kosmoksessamme ja omassa ajassamme. Siis täällä joukossamme, vaikkemme tiedä siitä mitään eikä meillä ole mitään mahdolli-suuksiakaan tietääkään siitä mitään. Ja kaikki tämä VAIN, että saataisiin kvanttifysiikan LOKAALI DETERMINISMINEN kuvaus.
Minusta jotenkin tuntuu, että (puutteellinenkin) köpisläinen tulkinta, joka jättää avoi-meksi ja tulkinnanvaraiseksi ”romahtamisen” problematiikan (miten, milloin, minkä toimesta) on rehellisempi kuin sadut, joista emme periaatteessakaan voi saada verifiaatiota. Köpisläisen ”romahtamisen” tulos on joka tapauksessa klassisesti mitattavissa. MM:n ei.
Niin siis intuitiomielessä on ihan kätevää miettiä laskiessaan, että onkin olemassa monia mahdollisia maailmankaikkeuksia jotka sitten interferoivat tai sitten eivät kes-kenään. Eli toisin sanoen on olemassa klassisen todennäköisyysteorian mukaisia monia maailmankaikkeuksia ja klassisesta poikkeavuus tulee mukaan niiden interfe- roinnin kautta. Kuitenkin totuus on se, että kvanttimekaniikka ei tottele klassisen to-dennäköisyyslaskennan/stokastiikan sääntöjä ja tässä mielessä on "väärin" ajatella näin. Monta maailmaa -tulkinta oikeastaan jotenkin mappaa kvanttimekaniikkaa klassiseen maailmankuvaan ja onnistuu siinä vain osittain.Dertzin mukaan monimaailma on käsitteenä hieman toisenlainen kuin, mitä intui-tiivisesti kuvittelemme. Mehän kuvittelemme sen/niiden olevan ”tuolla jossain” omana entiteettinään.Kun MM:n mukaan KAIKKI universumit JAKAVAT oman fyy- sisen kosmoksemme ja myös oman aikamme, tässä ja nyt. On vain kysymys siitä, onko dekoherenssiä eri universumeiden kesken tapahtunut vai ei.
Kvanttimekaniikka on matemaattisessa mielessä isomorfinen klassisen todennäköi-syysteorian kanssa vain, jos rajoitutaan kommutatiivisiin operaattoreihin jotka ovat suoraan mapattavissa klassisiksi satunnaismuuttujiksi. Siis tässä erikoistapauksessa kvanttimekaniikan maailman malli on matemaattisesti ekvivalentti sen mallin kanssa millä matemaattisesti mallinnetaan klassista satunnaisuutta. Mutta totta kai se on ekvivalentti myös monen muun mallin kanssa -- Hilbert-avaruuksilla voi mallintaa monenlaisia asioita.
Mutta kun oikeasti monet operaattorit eivät kommutoi ja klassinen analogia ei päde. Ainoa keino päästä yli analogioiden (tulkintojen) rajoitusten on olla käyttämättä mitään tulkintoja. Tai ainakaan niistä ei kannata tehdä mitään "tieteellisiä" päätelmiä. Operaattorit Hilbert-avaruudessa on ihan hyvä tulkinta.
Vielä ufommaksi homma menee jos suhteellisuusteoria otetaan huomioon. Nimittäin avaruuden koostumus ja periaatteessa kaikki ominaisuudet riippuvat siitä missä aika-avaruuden pisteessä mittaus tehdään ja minkälaisessa liiketilassa. Siis periaat-teessa jokaisessa (itseis)ajassa,paikassa ja nopeudessa on olemassa oma erilainen maailmankaikkeutensa. Tai oikeastaan maailmankaikkeus näyttää erilaiselta joka pisteessä, mutta se että onko sitten edes olemassa yhtä objektiivista maailmankaik-keutta onkin vaikeampi sanoa.Fysikaalisten ennusteiden laskemisen (=fysiikan) mie- lessä tällä olemassaololla ei ole mitään väliä, koska se on tarpeeton oletus, mutta tieteen filosofia saattaisi olla kiinnostunut tällaisesta tulkinnasta.
Näitä teidän juttuja lukiessa tulee mieleen väistämättäkin ajatus siitä, että onko nämä ns. "universumit" vain havaitsijasta riippuvaisia käsityskyvylle rajoittuvaisia kokonaisuuksia.
Ihminen itsessään tuskin koskaan kykenee käsittelemään avaruutta kokonaisuutena sen "äärettömän" kokonsa vuoksi, koska ei ole mitään mihin sitä verrata, joten mieli pyrkii väkisinkin asettamaan tilan joihinkin rajoihin; Universumeihin.
Täysin ihmiselle tyypillinen tapa käsitellä asioita. Kokonaisuus täytyy saada "paket-tiin" ja käsityskyvyn rajoihin, jotta asiaa pystytään tarkastelemaan edes jollain tapaa tieteellisin ja ymmärrettävin keinoin. Tosiasiahan on, että kokonaisuutena voimme olla vain väärässä, mutta ehkä oikeilla jäljillä, sillä mitään varmaa tietoa maailman-kaikkeutemme todellisesta kokonaisuudesta ei ole. On vain "viimeisimpien" tutkimusten tuloksia, ja nämä antavat suunnan myös spekulaatioille.
Jos lähdemme ajassa taaksepäin, ja mietimme että kuinka kauan on siitä kun kirkko, uskonto,ja viimeisimmät tieteen tutkimustulokset vakuuttivat kansalle että tähdet ovat reikiä taivaan kannessa, ja maan ääreltä tippuu jos sen reunan yli astuu. Taikka kuinka kirkon vaikutusvalta pakotti Galilein pyörtämään tutkimustuloksensa, ja asetti hänelle rangaistuksen vääristä uskonvastaisista argumenteista.
Olemme edelleen hetkessä jossa tutkimme uutta ja opimme, olemme tuossa hetkessä aina.
Jos katsomme avaruuteen syvälle, kauas... Näemmekö itsemme? Muurahainen pallon päällä, kiertää ympyrää ymmärtämättä kokonaisuutta. Tutkimmeko itseämme kun haluamme selvittää kaikkeuden salaisuuksia? Onko universumi vain mielemme syvyyksissä piilevä pelko siitä että joudumme nostamaan kätemme ylös, ja on vain nöyrryttävä todellisuuteen; joudumme tulemaan toistemme kanssa toimeen, sillä luomme tulevaisuutemme itse, ja päätämme kuinka meille käy. Sillä kukaan muu ei meitä tule auttamaan.. Ei Jumala, ei jälleensyntyminen, eikä ulkopuoliset sivilisaatiot, ei edes rinnakkaisulottuvuudet.
Pohdintaa ja ajatuksen lentoa.
Se on ainakin totta,että jokainen havaitsija "näkee" eri (äärellisen) osansa maailman- kaikkeudesta ja eri tavalla tahdistettuna johtuen informaation äärellisestä etenemis-nopeudesta. Näin on siis ihan jo erityisen suhteellisuusteoriankin mukaan. Siis maa ilmankaikkeus on erilainen eri havaitsijoille. Gravitaatio ja kvanttimekaniikka tuovat hommaan vielä oman sotkunsa.Näitä teidän juttuja lukiessa tulee mieleen väistämättäkin ajatus siitä, että onko nämä ns. "universumit" vain havaitsijasta riippuvaisia käsityskyvylle rajoittuvaisia kokonaisuuksia.
Ihminen itsessään tuskin koskaan kykenee käsittelemään avaruutta kokonaisuute-na sen "äärettömän" kokonsa vuoksi, koska ei ole mitään mihin sitä verrata, joten mieli pyrkii väkisinkin asettamaan tilan joihinkin rajoihin; Universumeihin.
Se, että onko maailmankaikkeus se mitä havaitaan, vai jotain muuta, on taas metafysiikan heiniä, mihin en osaa ottaa sen enempää kantaa.
Kvanttitietokone laskee laskematta
Tutkijat laittoivat kvanttitietokoneen superpositiotilaan [laskee]+[ei laske] ja tarkistivat koneen tilan. Vaikka kone havaittiin tilassa [ei laske], oli se silti antanut tuloksen laskutoimitukseen. Mistä tämä tulos tuli, jos kone ei sitä kerran laskenut?
Monimaailman vastaus on yksinkertainen: laskutoimitus tapahtui rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa, joka haarautui (dekoheroitui) omastamme vasta lomittues-samme koneen tilan [ei laske] kanssa (eli kun tarkistimme onko Schrödingerin kissa tehnyt kotitehtävänsä vai ei).
[HM: https://www.newscientist.com/article/mg18925405.700-quantum-computer-works-best-switched-off/
" In Brief
22 February 2006
Quantum computer works best switched off
Even for the crazy world of quantum mechanics, this one is twisted. A quantum computer program has produced an answer without actually running.
The idea behind the feat, first proposed in 1998, is to put a quantum computer into a “superposition”, a state in which it is both running and not running. It is as if you asked Schrödinger’s cat to hit “Run”.
With the right set-up, the theory suggested, the computer would sometimes get an answer out of the computer even though the program did not run. And now resear-chers from the University of Illinois at Urbana-Champaign have improved on the original design and built a non-running quantum computer that really works.
They send a photon into a system of mirrors and other optical devices, which included a set of components that run a simple database search by changing the properties of the photon.
The new design includes a quantum trick called the Zeno effect. Repeated measure-ments stop the photon from entering the actual program, but allow its quantum nature to flirt with the program’s components – so it can become gradually altered even though it never actually passes through.
“It is very bizarre that you know your computer has not run but you also know what the answer is,” says team member Onur Hosten.
This scheme could have an advantage over straightforward quantum computing. “A non-running computer produces fewer errors,” says Hosten. That sentiment should have technophobes nodding enthusiastically.
Journal reference: Nature (vol 439, p 949) "]
Jos tuo laskukone käyttää atomin "värinää" laskutoimitukseen, ei sitä värinää voi pysäyttää. Eli sillä ei ole sellaista olotilaa kuin ei laske. Kuin aine= materia ainex antimateria..
-1, 0, 1. Se rinnakainen "maailma" on atominytimien sisällä.
Tämä on ehkä arkipäiväistä pohdintaa, mutta millaiset tapahtumat oikeasti siirtyvät rinnakkaisiin maailmankaikkeuksiin.Osa elämän asioista on sellaisia,joihin ei kvantti- maailma oikein sovi, koska tietoisesti pyritään johonkin. Esimerkiksi kun pääsin pää-sykokeissa haluamaani opiskelupaikkaan, niin mikä tahansa historia ei enää toteudu sen jälkeen (ellei oleta pääsykoevastauksiani joksikin kvantti-ilmiöksi).Solutasolla jos esim. ruoalla tai alkoholilla rappeutan solujani enneaikaisesti kuolemaan johtavasti, joihin solutapahtumiin sinänsä ehkä kvantti-ilmiöt sopisivatkin, niin historia /tulevai-suus muuttuu (vai muuttuuko?). Ihan kaikki mahdolliset historiat/ tulevaisuudet eivät toteudu ja mitäköhän näille "katkenneille" historioille tai mahdollisuuksille tapahtuu rinnakkaismaailmoissa."Monimaailma ottaa kirjaimellisesti kvanttiteorian idean, että kvanttientiteetti (enti-teetti = "itsenäinen kokonaisuus") kuten atomi voi olla monessa tilassa yhtäaikai-sesti ja perustuu siihen, että rinnakkaisien maailmankaikkeuksien olemassaolo sisältää äärettömän määrän kopioita sinusta erilaisine historioineen ja erilaisine tulevaisuuksineen."
Sinänsä rinnakkaiskaikkeudet ja muut eivät hämmästyttäisi minua. Jo nyky"tietämys" ja oletukset universumista operoivat niin järjettömän isoilla asioilla, etteivät äärettö-mät rinnakkaisuudet tuo siihen ainakaan itselleni mitään ongelmaa. Lähinnä on kyse jostain ääretön + 1 asiasta.
http://www.tiede.fi/keskustelu/39799/ketju/onko_tulevaisuus_ja_menneisyys_todellisia?page=10
| 30.11.2009
Kävimme kolmisen vuotta sitten ansiokkaan keskustelun Köpis vastaan MM. Dertz oli otsikoinut aiheensa hieman kömpelösti väittämällä,että MM on todistettu oikeaksi. Keskustelun tuloksena joutui hän myöntymään sitten siihen, että tuo ”todistettu” oli vähän liikaa uhoiltu.
Dertzin mukaan monimaailma on käsitteenä hieman toisenlainen kuin, mitä intuitiivi-sesti kuvittelemme. Mehän kuvittelemme sen/niiden olevan ”tuolla jossain” omana entiteettinään. Kun MM:n mukaan KAIKKI universumit JAKAVAT oman fyysisen kosmoksemme ja myös oman aikamme, tässä ja nyt. On vain kysymys siitä, onko dekoherenssiä eri universumeiden kesken tapahtunut vai ei.
Minun ei siis tarvitse itse asiassa tehdä mitään,ei mitään interferenssikokeita tai vas-taavaa. Vain olla. Minussa tapahtuu tekemättäkin joka hetki miljardeittain hiukkasten dekoherenssiä, puhumattakaan ilmasta ympärilläni, puhumattakaan kuudesta miljar-dista muusta ihmisestä, puhumattakaan koko maapallosta, aurinkokunnasta, Linnun-radasta, miljardeista galakseista ja niiden välisistä vetypilvistä, pimeästä aineesta, tyhjön kvanttiheilahteluista jne jne… loputtomiin. Aika tunkua, kun tiedämme kuinka herkästi dekoherenssiä tapahtuu.
Toki Derz selitti, että KAIKKI universumit toteuttavat samoja ”todennäköisyyslakeja”, eli,että tietyt asiat kaikissa universumeissa tapahtuvat vain tietyllä todennäköisyydel-lä (kuten meilläkin). Tämä ”renormalisoi” kosmosten ja siis tapahtumien muuten käsittämättömän ”äärettömyyden”.
Dekoherenssi ja sen myötä maailmojen ”jakautuminen” on sama kuin köpisläinen aaltoyhtälön ”romahtaminen”. Köpismissä romahtaminen tapahtuu omassa kosmok-sessamme, MM:issä se ei romahda, vaan jatkaa eloaan determinismin säilyttäen. Siis kuitenkin spatiaalisesti omassa kosmoksessamme ja omassa ajassamme. Siis täällä joukossamme, vaikkemme tiedä siitä mitään eikä meillä ole mitään mahdolli-suuksiakaan tietääkään siitä mitään. Ja kaikki tämä VAIN, että saataisiin kvanttifysiikan LOKAALI DETERMINISMINEN kuvaus.
Minusta jotenkin tuntuu, että (puutteellinenkin) köpisläinen tulkinta, joka jättää avoi-meksi ja tulkinnanvaraiseksi ”romahtamisen” problematiikan (miten, milloin, minkä toimesta) on rehellisempi kuin sadut, joista emme periaatteessakaan voi saada verifikaatiota. Köpisläisen ”romahtamisen” tulos on joka tapauksessa klassisesti mitattavissa. MM:n ei.
Kvanttitietokone laskee laskemattaTutkijat laittoivat kvanttitietokoneen superpositiotilaan [laskee]+[ei laske] ja tar-kistivat koneen tilan. Vaikka kone havaittiin tilassa [ei laske], oli se silti antanut tuloksen laskutoimitukseen. Mistä tämä tulos tuli, jos kone ei sitä kerran laskenut?
Monimaailman vastaus on yksinkertainen: laskutoimitus tapahtui rinnakkaises-sa maailmankaikkeudessa, joka haarautui (dekoheroitui) omastamme vasta lomittuessamme koneen tilan [ei laske] kanssa (eli kun tarkistimme onko Schrödingerin kissa tehnyt kotitehtävänsä vai ei).
[HM: Tästä on poistettu Arkkiksen vastaus, mahdollisesti linkki, kuten hänen lainaamansa derzinkin viesti.
Derzin viesti on järjettömyys.]
Selittäisitkö minulle sitten omin sanoin, miten kvanttitietokone antaa tuloksen laskutoimitukseen laskematta sitä? Mahdollinen vaikuttaa aktuaaliseen?
Arkkis selittäköön omiaan.Selittäisitkö minulle sitten omin sanoin, miten kvanttitietokone antaa tuloksen laskutoimitukseen laskematta sitä? Mahdollinen vaikuttaa aktuaaliseen?
Mutta mikä kvanttitietokone, ja mitkä laskutoimitukset?
Lomittumisessahan ei varsinaisesti lasketa mitään.
Tulevaisuus ei poikkea kovin paljon menneisyydestä. Se että olemme esimerkiksi maapallona tässä, ei riitä osoittamaan, missä olimme eilen tai kuukausi sitten, ellemme sitä osoita. Samoilla kaavoilla pystymme osoittamaan, missä olemme myös kuukauden tai miljoonan vuoden päästä. Se mitä meille ihmisinä tapahtuu, jää vain meidän omille kovalevyillemme ja kuoltuamme todisteet olemassa olostamme ovat kirjallisia tai viitteellisiä todisteita, että olemme olleet.Luin Esko Valtaojan haastattelusta
"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen, kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. Todellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa; kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin. Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."
http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699
Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki
Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja?
Tulevaisuuden ja menneisyyden, ajan kulun erottaa siis oikeastaan vain entropia. Kun rikot maljakon, et voi sitä ehjätä enää koskaan samanlaiseksi. Entropia kasvaa aina. Paitsi että elämä on sellainen salaisuus, että se alkaa järjestää kaaosta järjes-tykseen elämäksi, ja siitä minä en tiedä paljon mitään muuta kuin että viisi sekuntia sitten kirjoitin sanan "sekuntia". Sekin on entropian järjestelemistä joksikin muuksi kuin biteiksi omassa päässäni. Tämähän menee filosofiseksi.
Kun rikot maljakon, et voi sitä ehjätä enää koskaan samanlaiseksi. Entropia kasvaa aina.
Minä rikoin niin kamalan maljakon, että tulin kerrassaan hyvälle mielelle. Entropia taisi vähentyä!
Physicists demonstrate 100-fold speed increase in optical quantum memory
http://futuretimes.net/index.php?option ... Itemid=488
Emme voi esittää kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia (Wittgenstein). Ei ole mitään syytä,miksi vastaukset kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin eivät jo olisi olemassa maa- ilman joihinkin rakenteisiin kätkeytyneinä. Niinpä esimerkiksi laskutoimitusten vas-taukset ovat olemassa jo ennen laskutoimitusten suorittamista erilaisilla laskimilla. Laskutoimitukset voivat olla tie vastaukseen, mutta toinen tie voi olla paljon lyhyempi "madonreikä"; saattaapa vastaus piillä kysymyksen materiassa valmiinakin.Selittäisitkö minulle sitten omin sanoin, miten kvanttitietokone antaa tuloksen laskutoimitukseen laskematta sitä? Mahdollinen vaikuttaa aktuaaliseen?Kvanttitietokone laskee laskematta
Tutkijat laittoivat kvanttitietokoneen superpositiotilaan [laskee]+[ei laske] ja tarkistivat koneen tilan. Vaikka kone havaittiin tilassa [ei laske], oli se silti antanut tuloksen laskutoimitukseen. Mistä tämä tulos tuli, jos kone ei sitä kerran laskenut?
Monimaailman vastaus on yksinkertainen: laskutoimitus tapahtui rinnakkai-sessa maailmankaikkeudessa, joka haarautui (dekoheroitui) omastamme vasta lomittuessamme koneen tilan [ei laske] kanssa (eli kun tarkistimme onko Schrödingerin kissa tehnyt kotitehtävänsä vai ei).
Esimerkiksi hiukkasfysiikan törmäysten ratojen ym.laskeminen vie tietokoneilta hyvin pitkän ajan, mutta hiukkaset itse saavat vastauksen alle 10^-30 sekunnissa.
Kvanttitietokone laskee laskematta
Tutkijat laittoivat kvanttitietokoneen superpositiotilaan [laskee]+[ei laske] ja tarkis-tivat koneen tilan. Vaikka kone havaittiin tilassa [ei laske], oli se silti antanut tulok-sen laskutoimitukseen. Mistä tämä tulos tuli, jos kone ei sitä kerran laskenut?
Monimaailman vastaus on yksinkertainen: laskutoimitus tapahtui rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa, joka haarautui (dekoheroitui) omastamme vasta lomittu-essamme koneen tilan [ei laske] kanssa (eli kun tarkistimme onko Schrödingerin kissa tehnyt kotitehtävänsä vai ei).
Tuokaa minulle toimiva kvanttitietokone niin uskon. Sitä ennen pidän kvanttitietoko-netta samanlaisena satuna kuin yli avaruuden lomittuneita hiukkasia. Minulle kvantti-ilmiöiden ongelmat ovat enemmän avaruuden rakenteen ymmärtämisen ongelmia. Kun asiat tulkitaan väärien avaruusolettamien mukaan, saadaan outoja tulkintoja. Itse kaikkeen muuhun luonnontieteeseen vedoten luotan siihen, että maailma toimii kausaalisti. Schrödingerin kissa siis on laatikossa joko kuollut tai elävä kausaalien vuorovaikutusten seurauksena. Samat kausaalit vuorovaikutukset eli syyt, aiheutta-vat jokaisen erillisen radioaktiivisen hajoamisen.Hajoamisaikojen tilastollisuus on samaa laatua kuin vaikkapa ihmisen eliniän tilastollisuus.Kummallakin on syyt, tosin radioaktiiviselle ytimelle hajoamisen syyt ovat vähäisemmät. Siinä missä ihminen voi kuolla lukemattomiin syihin, ydin hajoaa vain tiettyjen kvantittuneiden prosessien kautta.Kvantittumisella en tässä tarkoita mitään epämääräistä,vaan epäjatkuvin suu- rein tapahtuvaa. Eli tietty prosessi tai prosessit hajottaa/hajottavat tietyn ydinlajin.
Hajoamistodennäköisyys riippuu hajottamisen mahdollistavien tekijöinen määrästä tietyssä tilavuusyksikössä sekä vaikutusalasta ja hajoavan ytimen erillisten kvanttiti-lojen määrästä. Periaatteessa siis siitä missä kohtaa avaruutta suhteessa toisiinsa ytimen kvarkit ja voimanvälittäjät ovat,ja mikä on ytimen energiatila.Tuntemalla nämä tekijät, saadaan hajoamistodennäköisyys. Tuntemalla avaruuden rakenne, saadaan myös yksittäisen ytimen hajoamissyy.Holografiaperiaatteella ja spinverkoilla höystet- ty kvanttiteoria on yksi mahdollisuus avaruuden maalaisjärkiseen ymmärtämiseen. Ymmärtämämme 3D-tila-avaruus onkin ehkä liian karkea yksinkertaistus. Se luo liikaa vapaustiloja todelliseen avaruuteen nähden, ja siksi kvantti-ilmiöt näyttäytyvät niin outoina.
Jotta olisi relevanttia vastata otsikon kysymykseen, tulisi termi "todellinen" määritellä absoluuttisesti irralleen subjektoivista kokonaisuuksista, kuten ajallinen suhteutus ja terminologinen paradigma. Viimeksi mainitulla viittaan Strösgaudenin palkittuun teo-reemaan kiihtyvyyden infunktioituvuudesta. Tällöin menneisyys ja tulevaisuus voi-daan luokitella ns. 4. ulottuvuuteen, jossa ei tapahdu kehitystä eikä muutosta koska aika vaikuttaa vain alempiin ulottuvuuksiin.Menneisyys ja tulevaisuus ovat tälläisestä flegmaattiskoheroidusta tarkastelunäkökulmasta validoituna todellisia. MOT.
Oon aika varma että sen minkä kohta teen, on kohta tehty.
Eli vastasin. Ja tämä on siis historiaa tulevaisuudessa juurikin nyt.
Oon aika varma että sen minkä kohta teen, on kohta tehty.Eli vastasin. Ja tämä on siis historiaa tulevaisuudessa juurikin nyt.
Veikkaanpa että maailma toimii hieman soluautomaattien tapaan. Joten on päivittyvä nykyhetki. Menneisyyden ja tulevaisuuden tapahtumat voi ajaa ja niiden informaatio löytyy nykyhetkestä, mutta niitä ei ole aktuaaleina tai pysähtyneinä olemassa. Aika on vain alkeistilojen, eli automaatin päivittymisen väli. Samanaikaisuus tai nykyhetki on absoluutti, joka päivittää ajallisesti kaikki alkeistilat yhdellä kertaa.
Oon aika varma että sen minkä kohta teen, on kohta tehty.
Eli vastasin. Ja tämä on siis historiaa tulevaisuudessa juurikin nyt.
Veikkaanpa että maailma toimii hieman soluautomaattien tapaan. Joten on päivittyvä nykyhetki.Menneisyyden ja tulevaisuuden tapahtumat voi ajaa ja niiden informaatio löytyy nykyhetkestä, mutta niitä ei ole aktuaaleina tai pysähtyneinä olemassa. Aika on vain alkeistilojen, eli automaatin päivittymisen väli.
Samanaikaisuus tai nykyhetki on absoluutti, joka päivittää ajallisesti kaikki alkeistilat yhdellä kertaa.
'Samanaikaisuus' ei ole absoluutti, sillä absoluuttista aikaa ei ole olemassa sen enmpää kuin absoluutista avaruuttakaan, materiasta riippumattomina, "epämateriaalisina tosilevina".
Tässä mielessä maailmaa ei myöskään pidä verrata soluautomaattiin: se on absoluuttisen aika-avaruuden tai mikä vielä vähän pahempaa "maailmaneetterin" salakuljettamista kehiin.
Jotta olisi relevanttia vastata otsikon kysymykseen, tulisi termi "todellinen" määri-tellä absoluuttisesti irralleen subjektoivista kokonaisuuksista, kuten ajallinen suh-teutus ja terminologinen paradigma.Viimeksi mainitulla viittaan Strösgaudenin pal- kittuun teoreemaan kiihtyvyyden infunktioituvuudesta. Tällöin menneisyys ja tule-vaisuus voidaan luokitella ns.4.ulottuvuuteen,jossa ei tapahdu kehitystä eikä muu- tosta koska aika vaikuttaa vain alempiin ulottuvuuksiin. Menneisyys ja tulevaisuus ovat tälläisestä flegmaattiskoheroidusta tarkastelunäkökulmasta validoituna todellisia. MOT.
4-ulotteinen aika-avaruvuus ei kuvaa pelkkää todellisuutta, vaan kategoriaparin 'mahdollisuus ja todellisuus' kuvaamaa ilmiötä, joka ei siis ole "puhtaasti todellis-ta". Matematiikka ei erottele mahdollisen ja todellisen välillä, vaan se puoli kuuluu matemaattisen formalismin KULLOISEENKIN TULKINTAAN.
Selittäisitkö minulle sitten omin sanoin, miten kvanttitietokone antaa tuloksen laskutoimitukseen laskematta sitä? Mahdollinen vaikuttaa aktuaaliseen?
Arkkis selittäköön omiaan.Mutta mikä kvanttitietokone, ja mitkä laskutoimitukset?
Lomittumisessahan ei varsinaisesti lasketa mitään.
En keskustele kvanttitietokoneesta, enkä ole kiinnostunut asiasta. Kvanttitietokone olisi kuitenkin ilmeisesti taas vuorostaan analoginen (uudella, entistä paljon "pienemmällä", "alemmalla" tai jos halutaan sanoa toisin päin niin "perustavammalla" tasolla) eikä digitaalinen laskin.
Kvanttitietokone olisi kuitenkin ilmeisesti taas vuorostaan analoginen (uudella, entistä paljon "pienemmällä", "alemmalla" tai jos halutaan sanoa toisin päin niin "perustavammalla" tasolla) eikä digitaalinen laskin.
Informaation siirtyminen on energiavuorovaikutusta.
Lomittumisessa tuo olisi ilmeisesti ohitettavissa, mutta silloinkin lähtökohtainen tieto täytyisi olla olemassa, muutenhan sitä ei voi hyödyntää.
http://www.tiede.fi/keskustelu/39799/ketju/onko_tulevaisuus_ja_menneisyys_todellisia?page=11
Tulevaisuus ja menneisyys todellisia?
Nykyhetki on ainoa tila jossa ihminen elää, joten voidaan sanoa että tulevaisuus ja menneisyys ovat olemassa vain ihmisen mielessä.
Tulevaisuus ja menneisyys todellisia?
Nykyhetki on ainoa tila jossa ihminen elää, joten voidaan sanoa että tulevaisuus ja menneisyys ovat olemassa vain ihmisen mielessä.
Tuossakin taitaa olla ongelma. Mikä on tuon nykyhetken "kaistaleveys"? +- 1s, vai äärettömän lyhyt aikajana ja onko sellaista? Maailman kellon "kilahdus" joka värähtää viiveettä läpi avaruuden?
tuossa löytyy melko hyvä vastaus kysymykseen mikä on todellista ajassa
http://www.fqxi.org/data/forum-attachme ... __MIND.pdf
'Samanaikaisuus' ei ole absoluutti, sillä absoluuttista aikaa ei ole olemassa sen enmpää kuin absoluutista avaruuttakaan, materiasta riippumattomina, "epämateriaalisina tosilevina".
Tässä mielessä maailmaa ei myöskään pidä verrata soluautomaattiin: se on absoluuttisen aika-avaruuden tai mikä vielä vähän pahempaa "maailmaneetterin" salakuljettamista kehiin.
Miksei maailmaa voisi verrata soluautomaattiin, joka päivittyy kaikkialla samaan ai-kaan? Tässä katsantokannassa löytyy absoluuttinen aika ja samanaikaisuus jokai-selle havaitsijalle, se on maailmankaikkeuden laajenemisen aika, eli laajenneen so-luautomaatin seuraava aikataso. Solujen määrä lisääntyy, eli avaruus kasvaa. Solu-automaatin sisäisillä massakoordinaatistoilla voi tästä huolimatta olla oma aikansa, vaikka ne kokonaisuudessa seuraavatkin maailman päivittymistä.Näin suhteellisuus- teoria toimii absoluutisessa viitekehyksessä. Vaikka tausta on absoluuttinen eli soluautomaattiavaruus ja sen samanaikainen päivittyminen eli absoluuttinen aika. Kyllähän tämä kuulostaa maailmaneetterin paluulta, mutta mitä siitä?
Kyllähän tällainen "klassinen" (=lue kausaalin deterministinen) kvanttiteoria olisi sentään selitysvoimaltaan toista kuin köpis tai MM-tulkinnat.
Olin jo unohtanut koko ketjun...
Tuokaa minulle toimiva kvanttitietokone niin uskon. Sitä ennen pidän kvanttitietokonetta samanlaisena satuna kuin yli avaruuden lomittuneita hiukkasia.
Onhan noita kokeellisia kvanttitietokoneita ja muita prototyyppejä vaikka muille jakaa. Ks. esim tämä viestiketju ja erityisesti Nagarjunan viestit.
Itse kaikkeen muuhun luonnontieteeseen vedoten luotan siihen, että maailma toimii kausaalisti.
Kvanttifysiikassa tapahtumat noudattavat kausaliteettia, vaikka teoria ennustaakin vain tapahtumien todennäköisyyksiä. Se, onko kvanttiteoria deterministinen (monimaailma) vai ei (kööpenhaminalainen), on tulkintakysymys.
Selittäisitkö minulle sitten omin sanoin, miten kvanttitietokone antaa tuloksen laskutoimitukseen laskematta sitä? Mahdollinen vaikuttaa aktuaaliseen?
Pidän tietysti väitettä ja koko "monimaailmatulkintaa" humpuukina.
'Mahdollinen' ei AINAKAAN VIELÄ vuorovaikuta (ELI "ole todellista"!) EN OBJEKTIN OMINAISUUDESSA, JONKA MAHDOLLISUUS se vasta on. Tätä voitaisiin pitää vaikka ahdollisuuden määritelmänä', se on merkitykseltään lähellä 'edellytyksen' kategoriaa.
Ota selvää tuosta kokeesta ja tule sitten avautumaan filosofiaa siitä, miten kvanttitie-tokone antoi oikean tuloksen laskuun laskematta sitä. Itse en näe muuta fysikaalista selitystä kuin monimaailman. Tutkijaryhmä ei itse tee tuosta kokeesta mitään perustavanlaatuisia väitöksiä todellisuuden rakenteesta, mikä on viisasta (itse en ole viisas), vaan vetoaa tutkijoille yleiseen tapaan "kvantti-outouteen":
"It is very bizarre that you know your computer has not run but you also know what the answer is"
Mainittakoon nyt vielä, että saatu tulos on juuri se mitä kvanttiteoria ennustaa.
Ma(r)ch(auser)ilaisen "Matkijasymposiumin" (entinen?) pönttö johtaja Juha Sihvola, joka selittelee päivä päivältä kummallisempia ja kummallisempia, nostaa kirja-arvos-telussaa Esko Valtaojan "Tiukan Tieteellisen Maailmankatsomuksen" ja "Täsmällisen Ajattelun profeetaksi "...Luin Esko Valtaojan haastattelusta"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen, kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. Todellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa; kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin. Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."
http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699
Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki
Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja?
Ihan mielenkiintoinen juttu, mutta vasta-argumentteja on esitetty, tuo kohdan perusidealle jo itsestään Aristoteleestä lähtien.
Mielestäni Valtaoja sekoittaa keskenään fysikaalisen ja matemaattisen olemassaolon.
Tulevaisuus ei ole todellista, mutta ei "olematontakaan", joka on ´todellisen´ MUODOLLISLOOGINEN VASTAKOHTA.
Tulevaisuus on ´MAHDOLLISTA´, joka taas on ´todellisen´ DIALEKTINEN vastakohta: toista ei ole olemassa (käsitteenä) ilman toista. Menneisyys on osin mahdollista, osin myös todellista, ja se on aina OBJEKTIIVISTA: joka asia on ollut tietyllä tavalla, tai sitten ei.
http://nakokulma.net/arkisto/index.php? ... #msg353844
" ´Mahdollisuus ja todellisuus´, filosofian kategorioita, jotka kuvaavat loogisesti liikettä, muutosta, materian olemassaolotapaa ajassa. Todellisuus on sitä, mikä on jo ilmaantunut, on olemassa (ts. "ilmenee nyt vuorovaikutusten piirissä", RK). Mahdollisuus on se,joka voi ilmaantua ja olla olemassa tíettyjen ehtojen vallitessa tulla todellisuudeksi (ts. mikä on nyt "luonnonlakien sallimaa, muttei aktuaalista", RK).
Ne on ottanut käyttöön kreikkalaisen folosofi Aristoteles yhteydessä edeltävän filosofian kritiikkiin liittyen, joka ilmiöiden synnyn ja muutoksen (liikkeen) ei pääsyt mytologisten tulkintojen puitteiden ulkopuolelle: kaksialkuisen ("suvullinen"): (miehinen, maskuliininen - naisellinen, femiininen) lähestymistavan syntyyn ja "synnytettyyn" ("luonnon"), syklisen aikakäsityksen ("syntymä - lapsuus - nuoruus - kypsyys - vanhuus - kuolema") ulkopuolelle.
Aristoteles ehdotti uutta käsitettä, joka liittyy oleva(ise)n (bytie, verbistä bytj = olla, RK) kahdentamiseen: " (Jonkin olevan) synty (ilmaantuminen, vozniknovenie) ei voi tapahtua - syrjästä (privhodjaštim obrazom) - olemattomasta (nesushtshestvu- jushtshego), vaan voidaan myös sanoa, että kaikki ilmaantuu oleva(ise)sta (sush-tshestvujushtshego), nimenomaan siitä, joka on olemassa mahdollisuutena, mutta ei todellisuutena. "
Jne. "
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... #msg-18685
"" Dialektiikka [kreik. dialektike (techne) – keskustelu- ja riitelytaito, riita, sanasta dialegomai – keskusten,riitelen],oppi kehityksen,ilmaantumisen(kääntäisin mielel-läni emergenssin! RK) kaikkein yleisluontoisimista lainalaisuuksista, joiden sisäi-sen lähteen katsotaan olevan vastakohtien ykseydessä ja taistelussa. Tässä mer-kityksessä dialektiikka on Hegelistä lähtien ollut vastakkaista metafysiikalle, ajat-telutavalle, joka tarkastelee olioita ja ilmiöitä muuttumattomina ja toisistaan riippu-mattomina. Leninin luonnehdinnan mukaan ”dialektiikka on oppi kehityksestä sen täydellisimmässä, syvimmässä ja yksipuolisuudesta vapaimmassa muodossa, oppi inhimillisen tiedon suhteellisuudesta, joka heijastaa meille ikuisesti kehittyvää materiaa.
Historiassa dialektiikka jaetaan(/jakautuu) seuraaviin peruskehitysvaiheisiin: mui-naisten ajattelijoiden vaistonvarainen, naiivi dialektiikka, Renessanssin kauden filosofien dialektiikka, klassisen saksalaisen filosofian idealistinen dialektiikka,19. vuosisadan venäläisten vallankumouksellisten demokraattien dialektiikka, marxi-lais-leniniläinen dialektiikka sen nykyisenä kehitysvaiheena.Marxismin filosofiassa materialismin ja dialektiikan ykseys sai tieteelliseti perustellun ja johdonmukaisen ilmauksen. "
Erottamaton käsitepari ´mahdollisuus ja todellisuus´ kuvaa YHDESSÄ neliulot-teista aika-avaruutta jossakin sen pisteessä olevan havaitsijan suhteen kannalta aika-avaruuden ajan suuntaan, vain jompi kumpi erikseen ei sitä tee. Menneisyys ja nykyisyys ovat tarkasteluhetkellä formaalisesti objektiivisia, tulevaisuus on objektiivisia todennäköisyyksiä.
Nekään eivät kyllä ole äänestyksen kysymyksiä, kuten ei itse tiedekään...
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Piisp ... SI1KU024yr
" KIRJAT Juha Pihkala ja Esko Valtaoja: Tiedän uskovani, uskon tietäväni.
Minerva. 296 s. 31 e.
Piispa ja professori ottelevat taas
Juha Pihkala ja Esko Valtaoja jatkavat kohteliasta keskustelua uskon ja tiedon peruskysymyksistä.
Julkaistu: 3.10.2010 lehdessä osastolla Kulttuuri
Juha Sihvola
Juha Pihkala tietää uskovansa ja Esko Valtaoja uskoo tietävänsä.
Tähtitieteen professori Esko Valtaoja oli jo elävä legenda, kun hän kohtasi Tampereen hiippakunnan piispan Juha Pihkalan.
Turun tuuheaparta tunnettiin riemukkaan provosoivista puheenvuoroista, joissa hän yleistajuisti tähtitieteen saavutuksia ja julisti tiukan tieteellistä maailmankatsomusta.
Täsmällisen ajattelun profeetan silmissä eivät saaneet armoa sen enempää usko-vaiset mystikot kuin sumeisiin ajatuksiin sortuneet filosofit. Valtaoja väitti kerran Aristoteleen teosta Fysiikka niin huonoksi tieteeksi, että olisi suonut sen katoavan maan päältä jälkiä jättämättä.
Tulisieluinen professori rauhoittui 2000-luvun alussa pohtimaan piispan kanssa uskonnon ja tieteen välisiä suhteita laajassa kirjeenvaihdossa, joka julkaistiin kirjana Nurkkaan ajettu Jumala? Teosta luettiin niin innokkaasti, että se valittiin vuoden kristilliseksi kirjaksi vuonna 2004.
Pihkalan jäätyä pari vuotta sitten eläkkeelle yllättävä parivaljakko aloitti uuden kir-jeenvaihdon. Edellisen kirjan teemoja syventävä keskustelu on nyt julkaistu otsikolla Tiedän uskovani,uskon tietäväni. Suosio ei näytä hellittävän, sillä teos on pompannut tietokirjallisuuden myyntitilaston ykköspaikalle.
Agnostisesta uskonnottomuudesta ei Valtaoja ole luopunut, eikä Pihkala varovaisen keskitien luterilaisuudesta. Uskonnonfilosofian ja teologisen etiikan harrastajalle ei uusi teos tarjoa yllätyksiä, mutta lukija ilahtuu, kun keskustelijat iloitsevat ajatuksen lennosta ja ruotivat erimielisyyttään kohteliaasti ja toisiaan kunnioittaen.
Valtaoja ottaa etäisyyttä jyrkimmästä uusateismista, joka leimaa kaikki uskovaiset pahoiksi, tyhmiksi tai molemmiksi. Hän tunnustaa melkein harkinneensa kirkkoon palaamista, kun oli lukenut Christopher Hitchensin kirjan Jumala ei ole suuri, jonka mukaan uskonto myrkyttää kaiken.
Sopupeliin ei Valtaoja vieläkään suostu vaan jyrisee uskonnolle vaatimuksiaan. Uskovaisten olisi nöyrryttävä myöntämään, että uskontotuudet eivät ole ulkopuolisia velvoittavia.
Professori ei näytä muistavan, että luterilaisen etiikan valtavirta on aina rakentunut enemmän luonnollisen moraalitajun kuin uskonnollisen ilmoituksen pohjalta. Sekin unohtuu, että uskonnonvapautta vastustavat länsimaissa vain marginaaliryhmät. Fanaattista fundamentalismia vastaan Valtaoja toki esittää aiheellisia huomautuksia, joihin Pihkalakin usein yhtyy.
Pihkala hyväksyy luonnollisen moraalitajun ajatuksen mutta suhtautuu suopeasti myös näkemykseen,että moraali pohjimmiltaan perustuu Jumalan käskyyn. Jumalan käskyetiikan modernien edustajien tavoin hän korostaa, että käskyt eivät ole mielivaltaisia vaan heijastavat Jumalan hyvää ja oikeamielistä olemusta.
Emerituspiispa eksyy oudoille poluille, kun hän ilmaisee tympääntymistään liberalis-miin. Se yhdistyy hänen mielessään kevytmielisen nautiskelevaan ja lyhytjänteisiä haluja tyydyttävään elämänasenteeseen. Pihkalan kauhistelemassa liberalismin irvikuvassa moraali näivettyy makuasiaksi.
Toivotellessaan liberaalin hedonismin historian roskakoriin Pihkala unohtaa, että kumppania arvostava keskustelu eri vakaumuksen välillä edustaa liberalismin perinnettä parhaimmillaan.
Poliittinen liberalismi on sitä, että tunnustetaan omaantuntoon perustuvien vakau-musten moninaisuus mutta silti etsitään yhdessä keskinäisen kunnioituksen ja tasa-veroisen kumppanuuden periaatteita. Vauhdikkaassa ottelussaan piispa ja professori eivät aina huomaa, että liberalismin hengessä hekin edistävät itsenäistä ajattelua, suvaitsevaisuutta ja myötätuntoa.
Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston historian professori. "
http://www.helsinki.fi/agora/vara/mieli ... kirja.html
Tämä on se kysymys mitä minäkin olen pohtinut ja tässä alla minun ajatusrakennel-ma johon asti niinsanotusti pääsin..Mielelläni kuulisin kommentteja ja argumentteja tuohon "ajatussyheroon" ajastaTuossakin taitaa olla ongelma. Mikä on tuon nykyhetken "kaistaleveys"? +- 1s, vai äärettömän lyhyt aikajana ja onko sellaista? Maailman kellon "kilahdus" joka värähtää viiveettä läpi avaruuden?Tulevaisuus ja menneisyys todellisia?Nykyhetki on ainoa tila jossa ihminen elää, joten voidaan sanoa että tulevaisuus ja menneisyys ovat olemassa vain ihmisen mielessä.
" If I understand correctly we differ only with the definition of now itself..currently how I see this and it is naturally evolving as more thought is put into it, is that we need 2 nows combined to create one moment so one now is not a moment itself it just potential in "nothing"..I´ll use the analog of the film frame.. one frame would be the now and universe with set specific "potential". That alone for us would be "nothing" due we do not have anything to compare it to verify it´s exist and it do not "move". "After" Planck time another now is introduced due "time vector" passing through these 2 so there would be moment in time with tiniest possible exist due 2 separate universes positions are exist as contrast /comparison between these 2. That could be defined as smallest moment in time. Just to explain how I see this in my mind,".
Mielestäni tulevaisuutta ja menneisyyttä ei tavallaan ole. Mielestäni on väärin pitää aikaa neljäntenä ulottuvuutena. Ajassa on helppo mitata asioita, koska aika on helppo mieltää. Aivot ymmärtää, että aiemmin tapahtui sitä ja sitä. Ne osaa mieltää, että tulevaisuudessa jotain tiettyä voi tapahtua. Joten on hyvä syy mieltää sellainen "maailmanviiva".
Mielestäni aika pitäisi käsittää enemmänkin vain paikallisena avaruudessa olevana ilmiönä kuten sm-säteily tai massa. Aika riippuu nopeudesta ihan siinä missä massa-kin.Kuitenkin varsinainen perustelu on se,että ajankulumishitaus vaikuttaa mielestäni suoraan verrannolliselta avaruuden näennäiseen tiheyteen. (kts. http://www.tiede.fi/keskustelut/post1447325.html#p1447325) Vuorovaikutus eri ominaisuuksien välillä hidastuu, kun avaruudessa on paikallinen paine, jota massa ja sen liike-energia ai-heuttaa.Analogian mukaan kappaleen taakse voi suuressa nopeudessa aiheutua ali- paine, joka siis tarkoittaa ajan nopeutumista. Ajan nopeutuminen suhteessa paikal-laan olevaan kappaleeseen vaatisi merkittävää liike-energiaa, sillä alipaineen täytyy olla suurempi kuin massan aiheuttama paine (avaruuden kaareutuma) kappaleen takana.
OHO, nyt Platonin osakkeet pomppasi ylöspäin mun silmissäni! Hän on siis esittänyt ´olemassaolon ´ määritelmän, että se on "vuorovaikutusten (syysuhteiden) piirissä ilmenemistä"!
Sitä se kyllä on, varsinkin kun olemassaololta ei edellytetä pitkäaikaisuutta, vaan mikä tahansa actuality käy. Kysehän oli MUOTOJEN olemassaolon objektiivisesta luonteesta: onko niitä olemassa (vaikuttavina), vai ovatko ne esimerkiksi "tapojamme havaita todellisuutta" (Kant ym.).
Kuplakin on "todellinen", ja saattaa esimerkiksi veressä aiheutaa vaikka kuoleman.
Tuosta Platonin "neuroteoriasta" en juuri ymmärrä...
2,300 years later, Plato’s theory of consciousness is being backed up by neuroscience
In 2008, neuroscientist Giulio Tononi at the University of Wisconsin-Madison’s Center for Sleep and Consciousness put forward his “integrated information theory,” which is currently accepted as one of the most compelling explanations about what consciousness is.
One of the central claims of the theory is that, for consciousness to exist, it must have “cause-effect” power on itself.
Neurologist Melanie Boly, a resident at UW’s School of Medicine and Public Health who has worked with Tononi, explains that for anything to exist, it must be able to have an effect; it must be able to make some small difference to something else.
“Consciousness exists for itself and by itself,” says Boly. “Thus it should have cause and effect on itself.”
Boly is currently working with other researchers to develop a mathematical framework to test the predictions of integrated information theory.
But she points out that, long before the explanation of consciousness was put for-ward in such a scientifically rigorous form, the philosopher Plato expressed the idea that for something to exist,it must capable of having an effect. And so consciousness (or “being,” as Plato described it) is “simply power.”
In the dialog Sophist, written in 360 BC, Plato wrote:
“My notion would be, that anything which possesses any sort of power to affect another, or to be affected by another, if only for a single moment, however trifling the cause and however slight the effect, has real existence; and I hold that the definition of being is simply power.”
Just as it’s impossible to definitively know what caused the world, we’ll never be able to completely prove a theory of consciousness. But Boly believes the current evi-dence suggests that the integrated information theory is correct — which would then scientifically validate Plato’s views from more than two millennia ago.
Read next: A civil servant missing most of his brain challenges our most basic theories
Read next: Scientists say your “mind” isn’t confined to your brain, or even your body "
Tässä yhteydessä esiintyvät Christof Koch, mm. "monimutkaisita verkoista emergoi-tuva tietoisuus/tajunta", ja nobelisti (immuunisysteemistä) Gerald Edelman, mm. "mustekalojen tietoisuus", ovat esittäneet arveluttaviakin ideoita...
Mutta se ei ole tässä olennaista, vaan tuo ´olemassaolon ´ perukäsitteen määrittely.
***
Putkiloogista potaskaa:
http://www.nature.com/news/simulations-back-up-theory-that-universe-is-a-hologram-1.14328
Simulations back up theory that Universe is a hologram
A ten-dimensional theory of gravity makes the same predictions as standard quantum physics in fewer dimensions.
Article tools
Rights & Permissions
Artist's impression by Markus Gann/Shutterstock
At a black hole, Albert Einstein's theory of gravity apparently clashes with quantum physics, but that conflict could be solved if the Universe were a holographic projection.
A team of physicists has provided some of the clearest evidence yet that our Universe could be just one big projection.
In 1997, theoretical physicist Juan Maldacena proposed1 that an audacious model of the Universe in which gravity arises from infinitesimally thin, vibrating strings could be reinterpreted in terms of well-established physics. The mathematically intricate world of strings, which exist in nine dimensions of space plus one of time, would be merely a hologram: the real action would play out in a simpler, flatter cosmos where there is no gravity.
Maldacena's idea thrilled physicists because it offered a way to put the popular but still unproven theory of strings on solid footing — and because it solved apparent in-consistencies between quantum physics and Einstein's theory of gravity. It provided physicists with a mathematical Rosetta stone, a 'duality', that allowed them to trans-late back and forth between the two languages, and solve problems in one model that seemed intractable in the other and vice versa (see 'Collaborative physics:String theory finds a bench mate'). But although the validity of Maldacena's ideas has pretty much been taken for granted ever since, a rigorous proof has been elusive.
In two papers posted on the arXiv repository, Yoshifumi Hyakutake of Ibaraki University in Japan and his colleagues now provide, if not an actual proof, at least compelling evidence that Maldacena’s conjecture is true.
In one paper2, Hyakutake computes the internal energy of a black hole, the position of its event horizon (the boundary between the black hole and the rest of the Uni-verse), its entropy and other properties based on the predictions of string theory as well as the effects of so-called virtual particles that continuously pop into and out of existence (see 'Astrophysics: Fire in the Hole!'). In the other3, he and his collabora-tors calculate the internal energy of the corresponding lower-dimensional cosmos with no gravity. The two computer calculations match.
“It seems to be a correct computation,” says Maldacena, who is now at the Institute for Advanced Study in Princeton, New Jersey and who did not contribute to the team's work.
Regime change
The findings “are an interesting way to test many ideas in quantum gravity and string theory”, Maldacena adds. The two papers, he notes, are the culmination of a series of articles contributed by the Japanese team over the past few years. “The whole sequence of papers is very nice because it tests the dual [nature of the universes] in regimes where there are no analytic tests.”
“They have numerically confirmed, perhaps for the first time, something we were fairly sure had to be true,but was still a conjecture - namely that the thermodynamics of certain black holes can be reproduced from a lower-dimensional universe,” says Leonard Susskind, a theoretical physicist at Stanford University in California who was among the first theoreticians to explore the idea of holographic universes.
Neither of the model universes explored by the Japanese team resembles our own, Maldacena notes. The cosmos with a black hole has ten dimensions, with eight of them forming an eight-dimensional sphere. The lower-dimensional, gravity-free one has but a single dimension, and its menagerie of quantum particles resembles a group of idealized springs, or harmonic oscillators, attached to one another.
Nevertheless, says Maldacena, the numerical proof that these two seemingly dispa-rate worlds are actually identical gives hope that the gravitational properties of our Universe can one day be explained by a simpler cosmos purely in terms of quantum theory.
- Nature
- doi:10.1038/nature.2013.14328
For the best commenting experience, please login or register as a user and agree to our Community Guidelines. You will be re-directed back to this page where you will see comments updating in real-time and have the ability to recommend comments to other users.
Varsinainen aivopieru:
https://www.tekniikkatalous.fi/tiede/2012-09-26/Aikaa-ei-ole-3310785.html
Fysiikka
Aikaa ei ole
Kelloa ei tarvitse jättää kotiin, mutta aikaa ei ole. Hetket ovat olemassa rinnakkain, ja vain muistimme yhdistää eri hetkiä toisiinsa, kertoo Popular Science.
Tähtitieteilijä Adam Frank kirjoittaa tuoreessa kirjassaan About Time, ettei aikaa ole olemassa.
Kirjassa Frank esittelee brittiläisen fyysikon Julian Barbourin käsityksen ajattomasta fysiikasta. Aika on asia, johon on mahdotonta tarttua, koska sitä ei ole olemassa. Käsitys on muodostunut perinteisen ja kvanttifysiikan kehityksestä.
Isaac Newton ajatteli aikaa jokena, joka virtaa yhtä nopeasti kaikkialla. Albert Einstein mullisti käsityksen yhdistämällä ajan neljänneksi ulottuvuudeksi. Mutta jopa hän piti aikaa yhä muutoksen mittausvälineenä.
Barbourin näkemyksen mukaan ajatus ajasta pitää kääntää ympäri: jokainen hetki on oma kokonaisuutensa, nythetkensä. Elämä on nythetkien sarja, ja nämä hetket ovat olemassa samalla kertaa.
Silpuksi revitty kirja
Frank havainnollistaa Barbourin ajatusta kuvittelemalla, että romaanista olisi revitty kaikki sivut irti ja viskelty rypistyneinä ympäri lattiaa. Kukin sivu on olemassa yhtä lailla toistensa joukossa – ilman, että niiden välissä on mitään aikaa.
Kun näitä nythetkiä käy läpi hetki hetkeltä, niistä kehkeytyy tarina. Silti järjestyksestä riippumatta kukin hetki on oma täydellinen ja itsenäinen kokonaisuutensa. Kissa, joka hyppää ilmaan, on eri kissa kuin se, joka laskeutuu maahan.
Fysiikka tutkii Barbourin mukaan sitä, kuinka nämä nythetket saadaan ymmärrettyä kokonaisuutena. Muut hetket ovat kunkin hetken näkökulmasta mahdollisuuksia.
Platonin matemaattinen maa
Nythetkiä voi ajatella ikään kuin maisemana. Jokainen asia maisemassa on yksi nyt-hetki, ja niiden muodostama kokonaisuus on Platonian maa (filosofi Platonin mukaan), koska se on ajaton ja noudattaa täysin matematiikan lakeja.
Hyvä puoli Barbourin teoriassa on se, ettei kysymys, mitä oli ennen alkuräjähdystä, horjuta mitenkään teorian uskottavuutta. Alkuräjähdys on teorian mukaan vain yksi, tosin merkityksellinen, maisemakohta Platonian maassa.
Aika muistin illuusiona
Illuusio, että esimerkiksi alkuräjähdys olisi menneisyyttä, johtuu Platoniassa olevista jäljistä. Ainoa todiste siitä, että on jokin ”mennyt” asia, on ihmisen muisti. Mutta muisti on ja toimii aivoista juuri samalla hetkellä kuin ajattelee jotakin, joka on jo tapahtunut.
Samalla tavalla myös esimerkiksi fossiilit ja muut todisteet menneisyydestä ovat läsnä nimenomaan tänä päivänä. Mutta nekin ovat olemassa nyt samalla tavalla kuin aivan uudet asiat ovat olemassa.
Jäljet menneisyydestä selittyvät sillä, että Platonian eri hetkien välillä on yhteyksiä toisiinsa. Nämä yhteydet luovat käsityksen ajasta, tulevasta ja menneestä.
Esimerkiksi Fibonaccin lukusarjassa (1,1,2,3,5…) 3 ja 5 ovat peräkkäin, mutta se ei tarkoita sitä, että ensin olisi kolme, ja vasta sen lakattua olemasta 5 tulisi olemaan.
Barbour on jo esittänyt, kuinka esimerkiksi suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka voidaan selittää Platoniassa. Hänen teoriansa onkin poikkeus muiden fysiikan teorioiden joukossa, joka epäonnistuu selittämään, mitä aika on tai mitä oli ennen aikaa tai mitä tulee sen jälkeen.
Käsityksen taustalla on ajatus, ettei pidä olettaa olevan olemassa mitään, mitä ei voi havaita suoraan tai edes epäsuorasti.
***
Valtaoja jauhaa YLE-ykkösellä...
https://areena.yle.fi/1-4589682
Valtaojan logiikka on sekaisin.
Hän sanoo mm. "olen niin sanottu tiedeuskovainen siinä mielessä, että uskon, että ON OLEMASSA sellaisia ASIOITA, jotka on tosia ja sellaisia, jotka eivät... "
Tuossa lauseessa hän mm. sanoo hieman perattuna että "ON OLEMASSA ASIOITA (= OLIOITA?) ... JOTKA EIVÄT OLE OLEMASSA"!
Vika on, että hänellä ei ole mitään haisua dialektiikasta eikä myöskään muodollisen logiikan ehdoista ja rajoituksista.
TOSIA TAI EPÄTOSIA EIVÄT OLE OLIOT, JOTKA OVAT TODELLISIA, JOS OVAT.
TOSIA TAI EPÄTOSIA OVAT NIITÄ KOSKEVAT LAUSEET, KÄSITTEET (JOS SEN KUVAAMA OLIO TODELLA ON OLEMASSA) JA - TÄRKEIMPÄNÄ JA TIEDON KEHITYSTÄ ILMENTÄVINÄ - TEORIAT.
Valtaojan lause on joko:
a) loogista järjettömyyttä, joka voi kertoa esimerkiksi dignosoimattomasta skitsofre-niasta silloin,kun se EI kerro vai oppimattomuudesta (mistä Valtaojaa ei pidä epäillä), tai, jopa todennäköisemmin
b) TIETOISESTA VERBAALISESTA KUSETUKSESTA, JOTA "TIETEESSÄ" TEKEVÄT VAIN HAISTAPASKANTIETEILIJÄT...
Valtaoja puhuu myös Syvähenkisestä Elämästä, tuo opin luojan nimeä ja asiayhteyttä mainitsematta
https://journal.fi/tt/article/view/204/179
EINO KAILA JA KOLMAS VALTAKUNTA
MUISTOKIRJOITUKSESSAAN PUOLIVUOSISATAA SITTEN KUOLLEESTA AKATEEMIKKO EINO KAI-LASTA EDWIN LINKOMIES VÄITTI TÄMÄN VAIKUTTANEEN SILLOISEN YLIOPISTOLLISEN NYKYSU-KUPOLVEN MAAILMANKATSOMUKSEEN ENEMMÄN KUIN KUKAAN TOINEN ITSENÄISYYDEN AJAN ALKUPUOLEN TUTKIJA. KAIKKI PUOLET KAILAN ELÄMÄNTYÖSTÄ EIVÄT OLE VIELÄKÄÄN SELVIL-LÄ. PUUTTEELLISESTI TUTKITTUJA KYSYMYKSIÄ LIITTYY ETENKIN VUOSIIN 1940- 1942, JOLLOIN WIENIN PIIRIN VÄITTELIJÄ JA LOOGISEN EMPIRISMIN ESITAISTELIJA OMAKSUI AIVAN TOISENLAISEN ROOLIN.
” KUKAAN EI VOI KÄYTTÄÄ LOOGISTA EMPIRISMIÄ TOTALITAARISEN ARGUMENTIN PERUSTE-LUUN, JA SE EI TARJOA AINOATAKAAN PORSAANREIKÄÄ DOGMATISMILLE! AJATTELUNI SELKÄRANKA ON PLURALISMI - METAFYYSISET ASENTEET JOHTAVAT USEIN TOTALITARISMIIN MUTTA EN TUNNE YHTÄKÄÄN LOOGISTA EMPIRISTIÄ JOKA OLISI SELLAISENA PÄÄTYNYT TOTALITAARISEEN KÛSITYKSEEN. ”
NÄIN KIRJOITTI MAANPAKOLAISENA ENGLANTIIN ASETTUNUT FlLOSOFlSEEN WIENIN PIIRIIN KUULUNUT OTTO NEURATH VUONNA 1946 VAIHERIKKAAN ELÄMÄNSÄ LOPUSSA.
EINO KAILA JULKAISI KAKSI SAKSANKIELISTÄ OTSIKOSSAANKIN LOOGISEN EMPIRISMIN NIMEÄ KANTAVAA MONOGRAFIAA JA TALVISODAN KYNNYKSELLÄ SAMOJA AATTEITA PUOLUSTAVAN KIRJANSA ”INHIMILLINEN TIETO – MITÄ SE ON JA MITÄ SE EI OLE” JOKA TARJOSI SYTYKKEEN USEILLE FlLOSOFlEN SUKUPOLVILLE SUOMESSA (NIINILUOTO, HAAPARANTA).
CAMBRIDGESSÄ TUTKIMUSTAAN TEHNYT JA SIELLÄ TALVISOTAA KÄSITTELEVILLÄ KIRJEILLÄÄN ENGLANNIKSI DEBYTOINUT THE CAMBRIDGE REVIEW JA GEORG HENRIK VON WRIGHT KÄÄNSI ”INHIMILLISEN TIEDON" TUOREELTAAN RUOTSIKSI.
KOLMANTEEN VALTAKUNTAAN MATKAILLEITA TUTKIJOITA YKSITYISKOHTAISESTI TILASTOINUT MARJATTA HIETALA EI KAILAA TÄLLAISENA MATKAMIEHENÄ MAINITSE, VAIKKA VELI VALPOLAN LAATIMASTA KAILAN KIRJOITUSTEN, HAASTATTELUJEN JA LEHTIUUTISTEN BIBLIOGRAFlASTA KÄY ILMI FlLOSOFlANPROFESSORIN AKTIIVISUUS TIETYSSÄ VAIHEESSA JUURI SILLÄ SUUNNAL-LA.MYÖSKÄÄN SUOMEA KOLMANNEN VALTAKUNNAN LEHDISTÖSSÄ KÄSITELLYT RISTO PELTO- VUOREN VÄITÖSKIRJA EI TUNNE KAILAA. VAIN MIKKO SALMELA ON TOISTAISEKSI KÄSITELLYT AIHETTA. HÄN ESITTÄÄ KAILAN NÄHNEEN SAKSAN EUROOPAN KOLMITUHATVUOTISEN (miksi muuten juuri 3000-vuotisen???!! Alfred Rosenberg?) KORKEAKULTTUURIN TEMPPELIN PUOLUS-TAJAKSI. TÄMÄ TEMPPELI TOI YHTEEN HELLEENISEN PYRKIMYKSEN HYVEELLISEEN ELÄMÄÄN JA OBJEKTIIVISEEN TIETOON KRISTILLISEN LÄHIMMÄISENRAKKAUDEN IHANTEEN JA NYKYAIKAISEN TIETEEN JA TEKNOLOGIAN EDISTYKSEN. (SALMELA 1999)
SE TEKI ELÄMÄSTÄ ELÄMISEN ARVOISEN. KULTTUURIN RAUNIOITUMINEN LATISTAISI TIETEEN TEKNOLOGIAKSI FILOSOFIAN VIRALLISEKSI PROPAGANDAKSI JA OIKEUDENMUKAISUUDEN SANAHELINÄKSI. NÄITÄ ARVOJA EIVÄT OLLEET LUONEET JOUKOT VAAN HENKILÖKOHTAISESTA TUTKIMUKSEN JA ARVOSTELUNVAPAUDESTA NAUTTIVAT YKSILÖT KAILA KIRJOITTI SVENSKA DAGBLADETISSA TAMMIKUUSSA. NIINPÄ SALMELA HUOMAUTTAA: KAILA EI EPÄRÖI NYT ASETTUA SAKSANPUOLELLE KUN TÄMÄ ALOITTI HYÖKKÄYKSENSÄ SIIHEN VALTIOON, JONKA LOUKKAUKSIA EUROOPPALAISTA PERINNETTÄ KOHTAAN KAILA PITI VIELÄ PAHEMPINA: NEUVOSTOLIITTOON.
ASETTAESSAAN TEHTÄVÄKSEEN PERUSTELLA SUOMEN JA SAKSAN KOHTALONYHTEYDEN KAILA ESIINTYI TOTALITAARISEN JÄRJESTELMÄN PUOLUSTAJANA, EIVÄTKÄ MAINITUT ARVOT OLLEET RISTIRIIDASSA JÄLKIMMÄISEN TEON KANSSA. SALMELA ON KUVAILLUT OSUVASTI USEITA KAILAN KIRJOITUKSIA.
NIITÄ KANNATTAA KUITENKIN TARKASTELLA LÄHEMMIN SYNTY-YHTEYKSISSÄÄN JA KYSYÄ NIIDEN MOTIIVEJA - MISTÄ FlLOSOFlN TOTALITARIANISMISSA OLI KYSYMYS
...
[Helsingin yliopiston 300-vuotis]JUHLATOIMIKUNTAAN KUULUNUT KANSALLISSOSIALISMIIN SUUN-TAUTUNUT JA PIAN YLIOPISTONREHTORIKSIKIN VALITTU PROFESSORI ROLF NEVANLINNA ESI-TELMÖI RADIOSSA SYYSKUUN LOPULLA HERMANN GÖRINGISTÄ JA UUDESTA SAKSASTA YLIS-TÄVÄSTI ”VANHAT KUNNIAKKAATP ERINTEET SÄILYTETÄÄN MUTTA MIKÄ ON ESTEENÄ UUDEN AATTEEN TOTEUTUMISELLE LYÖDÄÄN MAAHAN PÄÄTTÄVÄSTI JA JOS NIIN TARVITAAN SÄÄLIMÄTTÖMÄLLÄ KOVUUDELLA.
TIEN VIITOITTAMINEN TULEVAISUUTEEN ASKARRUTTI. NEVANLINNAAKIN KESKELLÄ VALLITSEVAA TASAPÄISTÄ LATTEUTTA KAJAHTAA SANKARUUDEN ÄÄNI!
TUNTEMATON RINTAMAMIES ADOLF HITLER LIITTYY VÄHÄISEEN (Alfred Rosenbergin) SEURAAN JOSTA MUODOSTUU KANSALLISSOSIALISTINEN PUOLUE SEN JOHTAJANA. HÄN VIITOITTAA PUOLUEELLE JA KANSAKUNNALLE TIEN. PÄÄMÄÄRÄ ON SAKSAN KANSAN KUNNIA JA VOIMA JONKA VARASSA SE VOI NOUSTA TOTEUTTAMAAN MAAILMANHISTORIALLISTA KUTSUMUSTAN-SA. TIE ON KANSAKUNNAN SISÄINEN HERÄTYS. LAINAUKSET NEVANLINNALTA LEHDON MUKAAN.
GÖRING-ESITELMÄÄ EI JULKAISTU SYKSYN AIKANA UUDENSUOMEN JOULULIITTEESEEN SE TULI. AJANKOHTA OLI VARMASTI HARKITTU.
Fysiikan Nobel-voittaja jatkaa yksinäistä taisteluaan alkuräjähdysteo-riaa vastaan – ”Meillä ei ole hyvää teoriaa kaiken alusta”
Lokakuussa fysiikan Nobel-palkinnon saajaksi julkistettu astrofyysikko ja kosmologi James Peebles paljastaa, ettei erityisesti pidä alkuräjähdysteoriasta, kertoo Phys.org-sivusto.
Paljastus saattaa kuulostaa yllättävältä tullessaan miehen suusta, joka on juuri saanut tieteen arvostetuimman palkinnon työstään alkuräjähdysteorian perustan luomiseksi. Peebles on työskennellyt varhaiseen maailmankaikkeuteen liittyvän kosmologisen teorian parissa 1960-luvulta lähtien.
”Ensimmäinen asia, joka tieteenalastani pitää ymmärtää, on se, että nimi ’alkuräjäh-dysteoria’ (engl. Big Bang Theory) on melko sopimaton”, 84-vuotias Peebles kertoi Washingtonissa Ruotsin suurlähetystössä pitämässään puheessa keskiviikkona.
”Termi pitää sisällään mielikuvan tapahtumasta ja sijainnista, jotka ovat kumpikin väärin.”
Peebles korostaa, että hän ei tiedä mitään varmaa maailmankaikkeuden ”alusta”.
Peebles perustelee väitettään sillä,ettei jättimäiselle tyhjästä alkaneelle räjähdykselle ole löydetty pitävää todistusaineistoa.
”Todellisuudessa meillä ei ole hyvää teoriaa ’kaiken alusta’. Meillä on hyvin testattuja teorioita varhaisesta maailmankaikkeudesta nykyhetkeen alkaen ensimmäisistä sekunneista laajentumisen jälkeen. Näistä alkuhetkistä on jäänyt kosmologisia sormenjälkiä, jota me kutsumme fossiileiksi”, Peebles jatkaa AFP:n haastattelussa.
Varhaisimmat kosmologiset fossiilit ovat äärimmäisen kuumassa ja tiheässä alku-universumissa nukleosynteesin myötä syntyneet alkuaineet, kuten helium.
”Meillä ei kuitenkaan ole pitäviä todisteita siitä, mitä on tapahtunut aikana ennen tätä.”
Princetonin yliopiston emeritusprofessori myöntää suhtautuvansa ilolla teorioihin ja ideoihin, mutta huomauttaa, että niiden todellinen hyöty osoittautuu vasta, kun teoria on vahvistettu pitäväksi.
”Kuka tahansa älykäs fyysikko voi keksiä teorioita.Niillä ei kuitenkaan ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa.”
Peebles kollegoineen on pyrkinyt etsimään maailmankaikkeuden alkuvaiheille paremmin kuvaavaa termiä vuosikaudet, mutta alkuräjähdys on juurtunut ihmisten mieliin liian vahvasti.
”Olkoon se sitten alkuräjähdys. En pidä siitä, mutta kaikki tietävät mistä puhutaan
Lue myös
Tiedeyhteisö uskoi pitkään absoluuttiseen aikaan, joka virtaa tasaisesti eteenpäin ilman alkua ja loppua. Sittemmin olemme huomanneet,että maailmankaikkeus koostuu lukemattomista pikkukelloista, joista jokainen näyttää omaa aikaansa. Osa tutkijoista on ryhtynyt jopa pohtimaan, onko aikaa edes olemassa.
Ei ole ihme jos ajanhallinta tuntuu vaikealta. Vaikka aika voi tuntua arkisuudessaan itsestäänselvyydeltä on se lähemmin tarkasteltuna niin mutkikasta, etteivät sitä ymmärrä tutkijatkaan.
Petri Forsell, teksti
SPL/MVPhotos, kuvat ja video
Toisinaan se rientää ja toisinaan taas matelee. Joskus se käy pitkäksi ja joskus puolestaan juoksee. Sitä voi tuhlata ja säästää, kuluttaa ja tappaa. Aika pulpahtaa puheeseemme jatkuvasti, mutta mitä aika oikeastaan on? Onko se todellinen asia vai pelkkä aivojemme luomus, joka auttaa meitä käsittelemään havaintojamme käytännössä?
Ihmiset ovat pohtineet ajan olemusta jo kauan ennen ajanlaskun alkua. Antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides kehitti teorian ajattomasta maailmasta, jossa menneisyys ja tulevaisuus ovat pelkkää illuusiota, ja universumi pysyy ikuisesti muuttumattomana. Myös Aristoteles yhdisti ajan muutokseen ja päätyi siihen, että aika on muutoksen mitta: jos mikään ei muutu, aika lakkaa kulumasta.
Viime vuosisadan alkuun saakka tiedeyhteisö uskoi fyysikko Isaac Newtonin 1600-luvulla kehittämään ajatukseen absoluuttisesta ajasta. Se kulkee tasaista vauhtia eteenpäin myös silloin, kun mitään ei tapahdu, ja se on tismalleen sama kaikille ja kaikkialla. Sitä ei voi havaita, mutta se on osa todellisuutta.
1900-luvun alkuvuosina newtonilainen aikakäsitys menetti perustuksensa. Albert Einstein osoitti, ettei aika toimi lainkaan sillä tavalla, kuin meidän havaintomme antaisivat olettaa. Einsteinin suppean suhteellisuusteorian mukaan aika kietoutuu avaruuden kanssa aika-avaruudeksi, joka taipuu ja venyy, supistuu ja laajenee.
Kaikille yhteistä aikaa ei ole olemassa, vaan ajan kulku riippuu havaitsijan viitekehyksestä: hänen sijainnistaan ja liikkeestään.
Aikansa kutakin
Kuvitellaan, että meillä on kaksi samanlaista kelloa, jotka käyvät tismalleen samalla tarkkuudella. Ne sijaitsevat kuitenkin eri viitekehyksissä, toinen vaikkapa vuoristossa ja toinen merenpinnan tasolla. Kun kellot asetetaan rinnakkain samaan viitekehykseen, ne näyttävät eri aikaa.
Merenpinnan tasolla kello käy hitaammin kuin vuoristossa, koska suuremmassa painovoimassa aika hidastuu. Maan painovoima vaikuttaa merenpinnan tasolla sijaitsevaan kelloon hitusen enemmän, jolloin se jätättää vuoristokelloon verrattuna joitakin sekunnin murto-osia.
Osa nykykelloista on jo niin tarkkoja, että ne havaitsevat eron jopa lattialla ja pöydällä nököttävien kellojen välillä.
Painovoiman lisäksi aikaa hidastaa havaitsijan liikkeen nopeus. Jos verrataan vaikkapa kahta ihmistä, joista toinen pysyy jatkuvassa liikkeessä ja toinen paikoillaan, liikkeellä olevan aika kuluu hitaammin.
Tavallisesti tällaiset aikaerot eivät haittaa. Sillä ei ole väliä, että talon katolla aika kuluu sekunnin miljardisosia nopeammin kuin perustuksissa, tai että liikkeessä oleva ihminen vanhenee nanosekunteja paikoillaan pysyttelevää hitaammin.
Satelliitin kyydissä viuhuva atomikello jätättää Maan päällä sijaitsevaan verrattuna.
Auton navigaattori sen sijaan jo huomaa ajan muuttumisen. Paikannuksessa käytettävä satelliitti kiertää maata noin 20 000 kilometrin korkeudessa ja noin 14 000 kilometrin tuntinopeudella, joten sen kello on noin 38 sekunnin miljoonasosaa eri ajassa kuin Maan pinnalla sijaitseva kello.
Satelliitti sijaitsee kauempana Maan keskipisteestä, joten vähäisempi painovoiman vaikutus saa kellon edistämään. Samaan aikaan kellon nopeus saa sen jätättämään. Kun näiden kellojen näyttämä aika muutetaan paikkatiedoksi, joka vuorokausi syntyy jopa noin kymmenen kilometrin virhe.
Kumpi näistä kelloista sitten näyttää oikeaa aikaa? Satelliitin kyydissä viuhuva vai maanpinnalla tukevasti tikittävä kello? Einsteinin vastaus on, ettei kumpikaan. Maailmankaikkeus muodostuu ikään kuin valtavasta määrästä pikkuisia kelloja, joista jokainen näyttää omaa aikaansa. Ja niistä jokainen on aivan yhtä oikea.
Näennäistä voimaa
Omena putoaa nurmikolle, koska Maa vetää sitä puoleensa, arvioi fyysikko Isaac Newton 1600-luvulla kehittämässään teoriassa. Kuuluisassa tarinassa Newton istuu äitinsä puutarhassa, näkee puusta putoavan omenan ja keksii siitä inspiroituneena painovoiman.
Viime vuosisadan vaihteessa fyysikko Albert Einstein tutki painovoimaa ja pohti, miten Aurinko ja Maa voivat vetää toisiaan puoleensa koskettamatta toisiaan ja käyttämättä mitään niiden välissä olevaa. Hän ymmärsi, että Aurinko ja Maa eivät vaikuta toisiinsa suoraan, vaan kumpikin vaikuttaa johonkin niiden välissä olevaan: siis aikaan ja avaruuteen.
Tämä ajan rakenteen muuttuminen vaikuttaa kappaleiden liikkeisiin ja saa ne putoamaan toisiaan kohti. Einsteinin mukaan painovoima on pelkkä näennäisvoima, joka johtuu ajan hidastumisesta jonkin massiivisen kappaleen lähellä.
Planeettojen välisessä avaruudessa kappaleet eivät putoa, koska aika kuluu kaikkialla samaa tahtia. Planeetan pinnalla kappaleet putoavat alas, koska massiivisena kohteena Maa hidastaa aikaa.
Omenakaan ei siis putoa Maan vetovoiman vaikutuksesta, vaan sen sijaan luonnonlaki määrää kaikkea siirtymään sinne, missä aika kuluu hitaammin. Tai kuten nobelisti Kip Thorne ajatuksen muotoili: kaikki pyrkivät sinne, missä elävät pisimpään.
Paluu tulevaisuuteen
Jos kerran on olemassa käsittämätön määrä nykyhetkiä ympäri universumia, voisimmeko liikkua niiden välillä, siis matkustaa ajassa?
Suhteellisuusteorian mukaan tulevaisuuteen on mahdollista matkustaa, koska nopeuden kasvaessa aika hidastuu. Esimerkiksi nopeasti liikkuvassa raketissa astronautin aika kuluu hitaammin kuin Maan päällä, vaikka hänen omasta mielestään aika kuluu täysin normaalisti. Takaisin maanpinnalle palatessaan hän on hieman nuorempi kuin Maahan jääneet toverinsa. Tätä ilmiötä kutsutaan aikadilataatioksi eli ajan vääristymiseksi.
Suhteellisuusteorian mukaan tulevaisuuteen on mahdollista matkustaa, koska aika hidastuu, kun nopeus kasvaa.
Yksi tunnetuimmista aikavääristymää kuvaavista esimerkeistä on kaksosparadoksi. Siinä kuvitellaan kaksoset, joista toinen lentää avaruuteen raketilla, jonka nopeus on 80 prosenttia valon nopeudesta. Toinen taas jää Maahan. Kun avaruuslentäjä palaa kotiin lennettyään oman kellonsa mukaan kuusi vuotta, Maassa onkin kulunut kymmenen vuotta – ja hänen kaksossisaruksensa on neljä vuotta häntä vanhempi.
Paradoksi syntyy siitä, ettei suhteellisuusteorian mukaan ole mahdollista sanoa, kumman kaksosen kello on oikeassa tai kumpi edes liikkuu suhteessa toiseen. Samaan aikaan ei ole mahdollista, että toinen kaksonen olisi toista vanhempi tai nuorempi.
Einstein arveli, että ajan vääristymisen aiheuttaa kiihtyvyys. Samalla kannalla oli vuosikausia enemmistö fyysikoista. Myöhemmin on kuitenkin hoksattu, aika vääristyy myös ilman kiihtyvyyttä, kunhan kaksonen vain on raketissaan jatkuvassa liikkeessä. Sen sijaan aikavääristymä selittyy siirtymällä viitekehyksestä toiseen, ainakin useimpien tutkijoiden mielestä.
Aika vääristyy sitä enemmän, mitä suurempi on liikkeen nopeus. Jos toinen kaksonen matkustaisi 99,98 prosenttia valon nopeudesta etenevällä raketilla valovuoden mittaisen matkan ja palaisi samalla vauhdilla Maahan, hänen oma kellonsa on edennyt kaksi vuotta, mutta Maassa vuosia olisikin kulunut 200.
Tulevaisuuteen voi siis matkustaa venyttämällä omaa elinikäänsä suhteellisuusteorian kikoilla. Eri asia on, onko meidän koskaan mahdollista kehittää lähes valon nopeudella kulkevaa rakettia. Nykyalusten mahdollistamalla vauhdilla tulevaisuuteen suuntautuvat matkat lasketaan nimittäin sekunneissa.
Nykyaika on tulossa
Tulevaisuuteen on oikeastaan pakko mennä, koska aikaa ei voi pysäyttää. Jos aika seisahtuisi, kaikki jähmettyisi liikkumattomaksi ja maailmankaikkeudessa vallitsisi pimeys, koska edes valo ei liikkuisi.
Mutta entä menneisyys, voiko sinne matkustaa? Suhteellisuusteoria ei sitä kiellä, koska aika on kudottu kiinni avaruuden rakenteeseen. Voisimme siis laskostaa aika-avaruutta niin, että kaksi eri ajassa olevaa kohtaa tulevat toistensa lähelle samaan tapaan kuin lehden etu- ja takakansi koskettavat toisiaan pienellä taittelulla. Näin syntynyttä madonreikää pitkin voisi matkustaa ajasta ja paikasta toiseen.
Madonreikä voi viedä menneisyyteen, ainakin teoriassa.
Käytännön ongelma on, että aika-avaruus on hyvin jäykkä. Pienenkin rypyn tekeminen vaatii niin paljon massaa tai energiaa, että sellaista määrää on vaikea edes kuvitella. Parhaita aika-avaruuden taivuttelijoita ovat supermassiiviset mustat aukot, jotka voivat massaltaan vastata jopa miljardeja Aurinkoja.
Toinen vaihtoehto on muovata aika-avaruutta pyörittämällä siitä äärettömän pitkiä sylintereitä tai jopa koko maailmankaikkeutta.
Ongelmat eivät pääty universumin taivuttamiseen. Arvioiden mukaan madonreiät olisivat niin epävakaita, että ne romahtaisivat ennen kuin mitään ehtisi pudota niiden sisään. Vaihtoehtoisesti madonreiät olisivat syntyessään niin pieniä, että ne mahdollistaisivat korkeintaan alkeishiukkasten siirtymiä.
Lisäksi paradoksit piinaavat myös menneisyyteen matkustajaa. Jos meidän todella olisi mahdollista matkustaa ajassa taaksepäin, voisimme surmata oman isoäitimme ennen kuin hän on synnyttänyt äitimme. Silloin meitäkään ei koskaan synny, emmekä näin ollen voi matkustaa menneisyyteen isoäitiä tappamaan.
Lämpö määrää suunnan
Suhteellisuusteorian mukaisessa maailmassa kaikki on nimensä mukaisesti suhteellista, mutta yksi ehdoton arvo sieltäkin löytyy: valon nopeus. Se on jokaisella havainnoijalle sama aina ja kaikkialla, eikä sitä voi ylittää.
Valon nopeutta lähestyttäessä aika hidastuu, ja valon nopeudessa se lakkaa kokonaan. Esimerkiksi valon nopeudella kulkevat valohiukkaset voivat kulkea avaruudessa miljoonia tai miljardeja vuosia, mutta hiukkasten näkökulmasta matkan taittamiseen ei ole kulunut edes sekunnin mikro-osaa.
Valonnopeutta ei voi ylittää:
jos voisimme kulkea valoa nopeammin, tuttu syyn ja seurauksen suhde rikkoutuisi.
Jos valon nopeus olisi mahdollisuus ylittää, meille tuttu syyn ja seurauksen suhde rikkoutuisi.
Silloin esimerkiksi juoksukilpailun osanottajat voisivat saapua maaliin jo ennen kuin he edes lähtivät matkaan.
Jokapäiväisessä elämässämme vaikuttaa itsestään selvältä, että ajalla on tietty suunta. Se kulkee aina tulevaisuuteen mutta ei koskaan menneisyyteen, ja kaikilla tapahtumilla on tässä oma järjestyksensä: Syy edeltää seurausta. Kipu alkaa vasta haavan jälkeen, ei ennen sitä. Lasi hajoaa palasiksi, mutta palaset eivät keräänny lasiksi.
Fysiikan peruslaeissa tällaista suuntaa ei kuitenkaan määritellä. Jos jokin tapahtumasarja on niiden yhtälöiden mukaan mahdollinen, se on mahdollinen myös menneisyyteen. Esimerkiksi Einsteinin suhteellisuusteoriassa menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat kaikki olemassa samanaikaisesti. Painovoimalaki ei estä Maata kiertämästä Aurinkoa myös takaperin.
Selitys ajan suunnalle löytyy lopulta lämmöstä. Termodynamiikan toisen lain mukaan lämpö virtaa vain kuumista kappaleista kylmiin, ei koskaan vastakkaiseen suuntaan. Lämpö on molekyylien mikroskooppista värähtelyä, joka saa järjestyksessä olevat molekyylit epäjärjestykseen. Koska lämpö voi virrata vain yhteen suuntaan, se tarkoittaa, että ajan kuluessa maailmankaikkeuden epäjärjestys eli entropia kasvaa.
Likinäköisiä havaintoja
Termodynamiikka on ainoa tapa erottaa menneisyys ja tulevaisuus toisistaan, kirjoittaa fyysikko Carlo Rovelli teoksessaan Ajan luonne. Hänen mukaansa tämä pätee kuitenkin vain meidän havaintoihimme perustuvassa makroskooppisessa maailmassa. Jos siirrymme mikroskooppiseen mittakaavaan atomien ja alkeishiukkasten tasolle, asiat alkavat jälleen mutkistua.
Mikroskooppisessa mittakaavassa atomien ja alkeishiukkasten tasolla aika alkaa käyttäytyä kummallisesti.
Itävaltalainen fyysikko Ludwig Boltzmann ymmärsi jo 1800-luvulla, että entropian määrittämä ajan suunta johtuu vain meidän likinäköisestä tavastamme katsoa maailmaa. Oletamme, että maailmankaikkeus on alkanut jostain järjestäytyneestä alkutilasta ja kulkenut sen jälkeen kohti kasvavaa kaaosta.
Mutta miten järjestys ja epäjärjestys oikeastaan määritellään?
Boltzmannin mukaan emme pysty mitenkään erottamaan kaikkia maailman järjestyksiä toisistaan. Jos voisimme ottaa huomioon maailman täsmällisen, mikroskooppisen tilan kaikkine yksityiskohtineen, järjestyksen ja epäjärjestyksen välinen ero katoaa.
Samalla näin käy myös menneisyydelle ja tulevaisuudelle.
Kvantti sekoittaa kaiken
Viimeistään 1900-luvun taitteessa tutkijoille oli selvää, ettei klassinen fysiikka kykene selittämään riittävästi mikroskooppisen mittakaavan tapahtumia. Maailmankaikkeuden pienimpien osasten toimintaa kuvaavassa kvanttimekaniikassa aikaa ei ole joko ollenkaan, tai sen merkitys on hyvin outo.
Yksi kvanttimaailman tunnetuimmista ominaisuuksista on epämääräisyys: emme voi ennustaa tarkasti, minne elektroni tai jokin muu alkeishiukkanen siirtyy seuraavaksi. Kahden ilmestymisen välillä hiukkasella ei ole mitään täsmällistä paikkaa, vaan se voi olla useassa paikassa samanaikaisesti. Tätä kutsutaan superpositioksi.
Hiukkasten tapaan myös aika-avaruus voi olla superpositiossa, Rovelli kirjoittaa. Tämä johtaa menneisyyden ja tulevaisuuden välisten erojen horjumiseen: kaikki asiat voivat tapahtua sekä ennen toisiaan että toistensa jälkeen, jolloin myös seuraus voi tapahtua ennen syytä.
Ilmiö on todistettu kuuluisassa kaksoisrakokokeessa, jossa lähetetään valohiukkasia kohti varjostinta ja katsotaan, mihin kohtaan ne osuvat. Lähettimen ja varjostimen välissä on levy, jossa on kaksi aukkoa. Vaikka aukkojen läpi lähetettäisiin vain yksi hiukkanen kerrallaan, se käyttäytyy kuin aalto ja kulkee molempien aukkojen läpi yhtä aikaa.
Vuosituhannen vaihteessa joukko tutkijoita muokkasi koetta niin, että valohiukkanen yhdistettiin pariksi toisen hiukkasen kanssa. Tällöin näytti siltä, että varjostimeen osuessaan hiukkanen vaikutti asioihin, jotka tapahtuivat sen menneisyydessä.
On kuitenkin epäselvää, onko koejärjestely aukoton. Ainakin vaikutusvaltainen fyysikko ja kosmologi Sean Carroll sekä fyysikko ja matemaatikko Sabine Hossenfelder ovat arvioineet, että kokeessa on mitattu kahta erillistä kvantti-ilmiötä ja summattu tulokset keskenään. Toisaalta suuri joukko niin ikään luotettavia tutkijoita on pitänyt koetta menestyksenä.
Mahdoton mitata tarkasti
Kun Einstein muotoili suhteellisuusteoriaansa, hän käytti apunaan kuvitteellisia kelloja. Mielikuvituskello mittasi aikaa äärimmäisen tarkasti ilman pienintäkään häiriötä tai huoltotarpeita.
Täydellinen mielikuvituskello on saanut tutkijat myöhemmin pohtimaan, kuinka tarkasti aikaa on ylipäätään mahdollista mitata, ja mitä se kertoo maailmankaikkeuden rakenteesta. Muun muassa fyysikot Marcus Huber ja Natalia Ares ovat ajan mittaamista tutkiessaan havainneet, ettei kello voi olla täydellisen tarkka.
Aika ja avaruus koostuvat kvanteista eli alkeisrakeista, joille on määriteltävissä pienin mahdollinen mittakaava.
Syypää löytyy jälleen kvanttimaailman kummallisuuksista. Kellon mittaama aika ja sen erottamaton kumppani avaruus ovat nimittäin kummatkin kvantittuneita. Ne koostuvat kvanteista eli alkeisrakeista, joille on määriteltävissä pienin mahdollinen mittakaava.
Lyhintä mahdollista kestoa kutsutaan Planckin ajaksi, joka on sekunnin biljoonasosan biljoonasosan biljoonasosan sadasmiljoonasosa. Sen alapuolella aikaa ei ole lainkaan olemassa.
Pienin mahdollinen etäisyys on puolestaan Planckin pituus eli senttimetrin miljardisosan miljardisosan miljardisosan miljoonasosa. Tätä pienemmässä tilassa massa pakkautuisi niin tiukkaan, että se luhistuisi mustaksi aukoksi.
Atomikellot ovat maailman
tarkimpia ajanpitäjiä.
Ne perustuvat elektronin
värähtelyn mittaamiseen.
Yhdessä ne muodostavat aika-avaruuden, jotka ei ole jatkuvaa, vaan pienistä rakeista koostuvaa mosaiikkia. Vaikka sitä mittaisi tarkimmalla kuviteltavissa olevalla kellolla, voisimme saada vain tiettyjä erillisiä arvoja. Jos pienin aika on 1 ja toiseksi pienin 2, aika ei soljuisi tasaisesti 1:stä 2:een vaan hyppisi alkeisrakeesta toiseen päätymättä koskaan niiden väliin.
Niin kaunis kuin ajatus aika-avaruuden kvanteista onkin, sillä on myös heikkoutensa. Jos ajan mitalle annetaan rajoituksia, kaikki havainnoijat – riippumatta siitä millä nopeudella he liikkuvat – näkevät ajan kuluvan samalla tavalla. Silloin luonnonlaitkaan eivät ole kaikkialla samat.
Aika näyttää
Parin viime vuoden aikana on tutkittu myös muita lupaavia ajan olemusta käsitteleviä teorioita. Yksi julkisuutta saanut näkemys on fyysikko Brian Swinglen teoria, jonka mukaan aika ja painovoima ovat saaneet alkunsa lomittumisesta. Se on kvantti-ilmiö, jossa kaksi erillään olevaa hiukkasta muodostaa kokonaisuuden.
Hiukkaspari jakaa ominaisuutensa tavalla, jossa ne ovat yhtä aikaa useassa eri tilassa eli superpositiossa. Vasta vuorovaikutus jonkun toisen hiukkasen tai kentän kanssa saa ne paljastamaan yksilölliset ominaisuutensa.
Hiukkasparin osapuolet voivat olla vaikka universumin vastakkaisilla laidoilla, mutta jos toisen superpositio romahtaa, myös toinen kokee muutoksen. Muutos on samanaikainen, eli siihen ei kulu lainkaan aikaa. Edes valon nopeus ei rajoita sen tapahtumista.
Swingle yhdistää kaikki universumin hiukkaset samaan järjestelmään, joka on lomittuneessa tilassaan varhaisempi kuin aika ja avaruus ja lopulta syy niiden ilmaantumiseen. Kun hiukkaset vuorovaikuttivat keskenään, niiden superpositio romahti ja ne saivat määritellyt, aika-avaruudessa vallitsevat ominaisuutensa.
Maailma koostuu lukemattomista nykyhetkistä. Niistä muodostuva kokonaisuus on kenties vain aivojemme illuusio.
Aika-avaruuden tutkija Julian Barbour on puolestaan luonut teorian, joka hänen mukaansa toimii yhtä hyvin kuin suhteellisuusteoria mutta jonka yhtälöissä ei ole aikaa. Hän on siis onnistunut poistamaan aika-avaruutta koskevasta teoriastaan ajan ja selittää kaikki ilmiöt pelkällä avaruudella.
Barbourin mukaan maailma koostuu loputtomasta määrästä nykyhetkiä, jotka ovat kaikki olemassa samanaikaisesti.
Kokemus siitä, että näistä hetkistä muodostuisi jonkinlainen jatkumo, on vain aivojemme luoma illuusio. Tarvitsemme tätä illuusiota voidaksemme hahmottaa maailmaa.
Tieteen pelisäännöt sanovat, että sellaisia asioita, joita teoria ei tarvitse ollakseen ehyt kokonaisuus, ei pidetä todellisina. Barbourin sanoin: aika ei ole todellista.
Olemmeko vieläkään lähempänä ajan arvoituksen ratkaisua kuin Einsteinin muotoillessa suhteellisuusteoriaansa sata vuotta sitten tai antiikin filosofien kehitellessä ajattoman maailman käsitettä tuhansien vuosien takaisessa maailmassa? Vai onko kyseessä mysteeri, jota emme ehkä koskaan osaa ratkaista?
Kysymykseen voinee antaa vain yhden vastauksen: aika näyttää.
Petri Forsell on vapaa tiedetoimittaja.
Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2022.
" Milestone Achieved in Unraveling the Universe’s Fundamental Forces at the Large Hadron Collider
Building on their extensive involvement at CERN, the University of Rochester team recently achieved “incredibly precise” measures of the electroweak mixing angle, a crucial component of the Standard Model of Particle Physics. Credit: Samuel Joseph Hertzog; Julien Marius Ordan
“The recent measurements of the electroweak mixing angle are incredibly precise, calculated from collisions of protons at CERN, and strengthen an understanding of particle physics,” Bodek says.
The CMS Collaboration brings together members of the particle physics community from across the globe to better understand the basic laws of the universe. In addition to Bodek, the Rochester cohort to the CMS Collaboration includes principal investigators Regina Demina, a professor of physics, and Aran Garcia-Bellido, an associate professor of physics, along with postdoctoral research associates and graduate and undergraduate students.
University of Rochester researchers have a long history of work at CERN as part of the Compact Muon Solenoid (CMS) Collaboration, including playing key roles in the 2012 discovery of the Higgs boson. Credit: Samuel Joseph Hertzog; Julien Marius Ordan
A Legacy of Discovery and Innovation at CERN
Located in Geneva, Switzerland, CERN is the world’s largest particle physics laboratory, renowned for its groundbreaking discoveries and cutting-edge experiments.
Rochester researchers have a long history of work at CERN as part of the CMS Collaboration, including playing key roles in the 2012 discovery of the Higgs boson — an elementary particle that helps explain the origin of mass in the universe.
The collaboration’s work includes collecting and analyzing data gathered from the Compact Muon Solenoid detector at CERN’s Large Hadron Collider (LHC), the world’s largest and most powerful particle accelerator. The LHC consists of a 17-mile ring of superconducting magnets and accelerating structures built underground and spanning the border between Switzerland and France.
The primary purpose of the LHC is to explore the fundamental building blocks of matter and the forces that govern them. It achieves this by accelerating beams of protons or ions to nearly the speed of light and smashing them into each other at extremely high energies. These collisions recreate conditions similar to those that existed fractions of a second after the Big Bang, allowing scientists to study the behavior of particles under extreme conditions.
Unraveling Unified Forces
In the 19th century, scientists found that the different forces of electricity and magnetism were linked: a changing electric field produces a magnetic field and vice versa. The discovery formed the basis of electromagnetism, which describes light as a wave and explains many phenomena in optics, along with describing how electric and magnetic fields interact.
Building upon this understanding, physicists in the 1960s discovered that electromagnetism is connected to another force — the weak force. The weak force operates within the nucleus of atoms and is responsible for processes such as radioactive decay and powering the sun’s energy production. This revelation led to the development of the electroweak theory, which posits that electromagnetism and the weak force are actually low-energy manifestations of a unified force called the unified electroweak interaction. Key discoveries, such as the Higgs boson, have confirmed this concept.
Advances in Electroweak Interaction
The CMS Collaboration recently performed one of the most precise measurements to date related to this theory, by analyzing billions of proton-proton collisions at the LHC at CERN. Their focus was measuring the weak mixing angle, a parameter describing how electromagnetism and the weak force blend together to create particles.
Previous measurements of the electroweak mixing angle have sparked debate within the scientific community. However, the latest findings closely align with predictions from the Standard Model of Particle Physics. Rochester graduate student Rhys Taus and postdoctoral research associate Aleko Khukhunaishvili implemented new techniques to minimize systematic uncertainties inherent in this measurement, enhancing its precision.
Understanding the weak mixing angle sheds light on how different forces in the universe work together at the smallest scales, deepening an understanding of the fundamental nature of matter and energy.
“The Rochester team has been developing innovative techniques and measuring these electroweak parameters since 2010 and then implementing them at the Large Hadron Collider,” Bodek says. “These new techniques have heralded a new era of precision tests of the predictions of the Standard Model.”
