Antet (antae) ovat ainoa roomalaisajan lähteissä itäslaavilaiseksi mainittu ja ole-tettu kansa. He asuivat Mustanmeren pohjoirannikolla länsipuolellaan germaa-niset ostrogootit ja itäpuolellaan iranilaiset alaanit. Heidät tunnetaan erityisesti ostrogoottien rankaisuretkestä heidän alistamisekseen. Kanadanukrainalainen ilmeisestikin kirkkohistoroitsija  Bohdan Struminskyj pyrkii osoittamaan heidät henkilönimitiedon perusteella, jota on saatu roomalaista ja goottilaisista läh-teistä, GERMAANEIKSI. "Perusteet germaanisuudelle" ovat laadultaan "saariki-veä ja koivulehtoa", mutta toisaalta Struminskyj kritisoi ilmeisen ansiokkaasti tuon nimistön "venäjäetymologioita".

" Boz (king)

From Wikipedia, the free encyclopedia


King of the Antes


late 4th century






c. 380


eight sons




Boz (c. 380) was the king of the Antes, an early Slavic people that lived in parts of present-day Ukraine. His story is mentioned by Jordanes in the Getica (550–551); in the preceding years,the Ostrogoths under Ermanaric had conquered a large number of tribes in Central Europe (see Oium),including the Antes.Some years after the Ost-rogothic defeat by the invading Huns, a king named Vinitharius, Ermanaric's great-nephew, marched against the Antes of Boz and defeated them. Vinitharius condem-ned Boz, his sons, and seventy of his nobles, to crucifixion, in order to terrorize the Antes. These conflicts constitute the only pre-6th century contacts between Germanics and Slavs documented in written sources.



Byzantine historian Jordanes wrote in his De origine actibusque Getarum (or Getica, written in 550 or 551[1]) that King Ermanaric (fl. 370s) of the Greuthungi (a Gothic tribe, most likely the same as the later Ostrogoths), member of the Amali dynasty, managed to subdue a large number of tribes in Europe (Cassiodorus called him "ru-ler of all nations of Scythia and Germania"), and he is said to have lastly subjugated the Wends (Slavs).[2] Jordanes noted that the Gothic tribes regularly made raids into Slavic territory.[2]

Jordanes mentioned three tribes of the same origin,that constituted the Slavs:Wends (West Slavs), Antes (East Slavs) and Sklaveni (South Slavs), and stated that the An-tes were the bravest and strongest among these.[1][3] He also stated that the Antes' rule was hereditary,[4] while Procopius maintained that the Sklaveni and Antes "are not ruled by one man, but they have lived from old under a democracy".[5] According to Roman Smal-Stocki, the Antes received a strong ruling power and military organi-zation over time from the Gothic influence.[6] They inhabited the area between the Dniester and Dnieper,[6] most likely in the region extending from the Vistula to the Danube mouth and eastwards to the Don.[3] The tribal union of the Antes probably included some neighbouring West Slavic tribes.[6]The Antes seem to have attempted to form their own state in the frontiers of – or even within – the Gothic state, judging by Jordanes' naming Boz as "king".[7]

Story of Boz

Approximate location of the Ostrogoths, Antes, Huns and Alans in c. 380.

The Huns, accompanied by the Alani whom they had just conquered, invaded Erma-naric's territories.[8]Ermanaric,who feared devastation,took his own life.[8]In the years following Ermanaric's death, there was a war between the section of the Ostrogoths who remained under Hun rule, and the Antes. [2][9]

Ermanaric's great-nephew, Vinitharius, who disliked being under Hun rule, withdrew his forces and marched against the Antes in order to defeat them and to show his courage.[9] This took place in the last quarter of the 4th century,[10] possibly around 380.[3] Boz, the king of the Antes (rex Antorum), had organized an alliance to defend the Antes,[3] and managed to defeat Vinitharius in their first encounters, however, Vi-nitharius fought valiantly and managed to capture and crucify Boz, together with his sons and 70 of his chiefs (primates).[10][11] Vinitharius left their bodies hanging to in-duce fear in those who had surrendered.[11]These conflicts constitute the only pre- 6th century contacts between Germanics and Slavs documented in written sources. [12]


Afterwards, the Alans (according to contemporary Marcellinus, though Jordanes said it was Huns) rushed to rescue their kin,with a decisive battle fought against the Ost-rogoths at the river Erak (now called Tylihul), in which the Ostrogoths were defeated and pushed west.[13]The Ostrogoths eventually reached the lower Danube shores.[13]


Jordanes wrote his name in Late Latin as Boz ("Boz nomine"),though several manu-scripts of the Getica use Box or Booz.[14] There are various theories in etymological studies regarding the name.

The name has been rendered in the Slavic languages as Bož (Бож, Божь; translite-rated as Bozh). One theory is that it derives from the Slavic word bog, "God", inter-preted as "God's".[15] Polish linguist Stanisław Urbańczyk (1909-2000) mentioned *Božь (divine),*Vo(d)žь (chief), and *Bosь (barefooted) as possibilites.[16] Polish linguist Stanisław Rospond (1906-1982) concluded that Bos, "barefooted", was his name, and that the other etymologies put forward by Urbańczyk were less probable; he supported this by connecting Boz with Bus (Боусь) of The Tale of Igor's Cam-paign, as Omeljan Ohonovskyj (1833–1894) had first done in 1876 (see #Legend section). [16]

Ukrainian scholar Mykhailo Hrushevsky (1866–1934) speculated that his name was "perhaps Bozhko,Bozhydar, Bohdan".[17] Ukrainian Bohdan Struminsky stressed that as the first palatalizations ( > žь, etc.) had not yet occurred in Slavic at the time of Boz,*Božь was unconvincing and *Vo(d)žь "even less acceptable". Although sup-porting the connection with Bus, he assumed that it was Gothic, as *Bōs, found in si-milar variants as West Gothic Bōsō, of uncertain date, "probably meaning 'Sorcerer = noita'", and Anglo-Saxon Bōsa, from the 7th century. [18]

His title, rex Antorum, translates to "King of the Antes". [2][10][15] Ukrainian historian Mykola Andrusiak assumed, as Jordanes used rex for both Germanic rulers and the ruler of the Antes,that the Eastern Slavs had adopted "*kuning-" from the Goths and Slavicized it into "kǔnędzǐ" (knyaz), translated by Jordanes as "rex". [19]

[HM: There is no word **Kuning-(as) meaning "rex" in Gothic! "Kuningas = rex" is Finnish! A king in Gothic is þiudans].

Historian Florin Curta believes that Jordanes' account regarding Boz and Vinitharius possibly originated in the Gothic oral tradition,given the narrative pattern of the story. [20] He views of Boz as "quasi-legendary", as he is the only Slavic leader mentioned by Jordanes, while no leader is mentioned by Procopius.[21]

Some historians have tried to identify Boz with Bus mentioned in the Tale of Igor's Campaign[17] in which boyars tell Sviatoslav I of Kiev (r.945-972) of "Gothic maidens  ... singing about the time of Bus",[22] but this has been refuted.[2][17] The first to con-nect the two was Omeljan Ohonovskyj (1833–1894),in 1876. He was later supported by Stanisław Rospond. [18]



Were the Antes Eastern Slavs?*




l. According to the standard view in Slavic countries as well as in some non-Slavic ones the question of whether the Antes were Eastern Slavs does not exist. For example, the authoritative and representative Polish Slownik staroźytności slowiań-skich states without hesitation: "Antowie, nazwa oznaczajca ww. IV-VI Slowian wsch [odnich].” 1

This belief is based mostly on two early medieval sources Jordanes and Procopius of Caesarea. The former stated in his De origine actibusque Getarum, completed in 551, perhaps in Ravenna: "Ab ortu Vistulae fluminis per immensa spatia Venetharum natio populosa consedit; quorum nomina licet nunc per varias familias et loca muten-tur, principaliter tamen Sclaveniet Antes nominantur." Jordanes returned to the same subject in another place in his book: "hi /=Venethi/, ut in initio expositionis vel cata-logo gentium dicere coepimus, ab una stirpe exorti, tria nunc nomina ediderunt, id est Venethi, Antes, Sclaveni." 2

The two passages are not logically well coordinated:the first suggests that a com-mon group called Venetians was composed of the Slavs and the Antes, whereas the second makes one think that the group had three cognate members the Venetians, the Antes, and the Slavs with the name of the first also used as a designation for the entire group.

If one accepted the assumption of many Slavists that the names of these three member groups reflected three branches of the Proto-Slavic people, one would expect the name "Sclaveni," rather than "Venetians," to be used as the common name for the group as a whole.

* I´m grateful to Professor Winfred Lehmann of the University of Texas and Profes-sor James Dishington of Harvard University for their remarks on the Germanic aspects of this article.

1. Sĺownik staroźytności slowiańskich, vol. 1 Wrociaw etc., 1961, p. 35.

2.  Iordan: O proisxoźdenii i dejanijax gotov: Getica Moscow, 1960, pp. 136,15


The other source, Procopius, in his Ῠπèp τών πoλéμών, written in the years 545 - 554, after describing the habits of the Slavs and the Antes, states this: έστι δè καi μια έκatέροις φovε άτexχvως βaρβaρoς. 3

But could Procopius, who was born in Palestine, lived in Byzantium, and traveled to Africa and Italy, have known much about the language of the Slavs and the Antes? After all, even in our times of general enlightenment and easy communication, one tends to identify disparate languages in remote "barbaric" countries as cognate on the basis of their geographic neighborhood. 4

Procopius’s linguistic information about the Antes need not have been any better than that of Theophylactus Simocatta, who, in his Iστopίaι 602 or later, mentioned a Mouςώκιov τoν λέγóμεvov ρέγα τη τοv βaρβάpov φovη, 5 although in reality was the Latin rex applied by the Byzantines themselves to the chiefs of Slavic and Antian tribes. Thus, the information of Jordanes and Procopius alone is not clear or reliable enough to solve the problem of the ethnolinguistic character of the Antes.  


2.It is unnecessary for us to discuss here the enigmatic ethnic name Cissianti, men-tioned between Cimmerii, Achaei, and Georgili by the Roman geographer Pompo-nius Mela in his De chorographia written between 40 and 80 A.D., 6 repeated by Plinius the Elder in his Naturalis historia completed in 80 A.D. as Cissianthi, again between Cimmerii and Georgi.  7

The name is connected with Antes by the abovementioned Słownik. It is only from the 370s on a period establishable on the basis of Jordanes that one can talk of the Antes as a people.

3. The etymology of the name Antes remains unclear, but its explanation is irrelevant for the question posed here. The ethnic character of a nation does not have to be reflected in its name e.g., the Slavic Bulgarians have a Turkic name, the Romance French have a Germanic name, etc...

4.  It is rather more important to analyze the personal names of the Antes as they appear in historical sources. The most complete overview of these names to date was done by Stanisław Rospond in 1968. 8

He had no doubt that the Antes were Slavs; hence his etymologies for their names are consistently Slavic.


3. Prokop, Gotenkriege Munich, 1966, p. 528.

4. For example, in the Census of population. Subject reports. National origin and language Washington, 1973, pp. 98, 492, Slavic languages in the United States are called "Balto-Slavonic dialects," and in Max K. Adler’s Welsh and the Other Dying Languages in Europe: A Socio-Linguistic Study Hamburg, 1977, p. 1, Prussian is called a Slavic language.

5.Theophylactus Simccatta, Historiae, ed. by K. De Boor and P.Wirth Stuttgart, 1952, p. 236; the word is interpreted as Latin and not as being "barbaric" by Marian Plezia, Greckie i ĺacińskie źrodĺa do najstarszych dziejów Sĺowian, pt.1 Poznań and Cracow, 1952, pp. 95, 108.

6.  Pomponius Mela, De chorographia libri tresGoteborg, 1971, p. 5.

7. Histoire naturelle de Pline, vol. 1 Paris, 1855, p. 244.

8. Stanislaw Rospond, "Słowiañskie imiona w źródlach antycznych", Lingua Posnaniensis Poznań,12-13 1968: 99 - 117.



4.1. The first Antian name analyzed by Rospond is Booz / Boz, from Jordanes. De-scribing the situation after the conquest of the Ostrogoths by the Huns in the 370s, Jordanes says this about the Ostrogothic king Vinitharius: "paululum se subtrahens ab illis [= the Huns] suaque dum nititur ostendere virtute, in Antorum fines movit pro-cinctum, eosque durn adgreditur prima congressione superatus,deinde fortiter egit regem que eorum Boz nomine cum filiis suis et LXX primatibus in exemplum terroris adfixit, ut dediticiis metum cadavera pendentium geminarent." 9

According to Rospond, the name of the Antian leader is the Slavic *Bosƅ ‘Barefooted’. 10

He also cites other Slavic etymologies suggested by Stanisław Urbańczyk in Słownik *Božb ‘Divine,’ *Vo(d)žb ‘Chief’ as being "less probable." 11

The former would imply that the first palatalization (gb > žb, etc.) already occurred in Slavic by the 370s, which is not particularly convincing because this palatalization was not yet completed in the 5th or 6th c. or even later, when the Slavs were coloni-zing the upper Dnieper region. It was after that colonization that the Baltic Akesa, etc., changed into Očesa, etc. 12

Even less acceptable is Vodzb, because it would suggest that the local East Slavic dj > ž change occurred in a period when the common Slavic language still existed. For the Ukraine George Y. Shevelov dates it to the 8th c., 13

But it may have been even later. 14

9. Iordan, O proisxoždenii, p. 170.

10. Rospond, "Słowiańskie imiona," p. 102.

11. Rospond, "Słowiańskie imiona," p. 103; cf. Słownik. 1:155. The Božb etymology was already suggested by Myxajlo Hruševs´kyj in Istorija Ukrajny-Rusy, vol. 1 Kiev, 1913, p. 177.

12. George Y. Shevelov, A Prehistory of Slavic New York, 1965, p. 252; Zdzisław Stieber, Zarys gramatyki poró wnawczej języków słowiańskich: Fonologia Warsaw, 1969, p. 67.

13. George Y. Shevelov, A Historical Phonology of the Ukrainian Language Heidel-berg, 1979, p.70. ‘The records dating to AD. 948-952 in Constantine Porphyrogenitus’s De ad ministrando imperio, G. Moravcsik and R. J.H.Jenkins Dumbarton Oaks, Wash.,1967, still show a hesitation on tj > č which was obviously simultaneous with dj > ǯ: Bερoυζη < *Vbrotbjb pp. 60 - 61, των Kριβιτζών < *Krivitjb pp. 62 - 63 //oí Kριβηtaιηvoi pp. 56 - 57. An earlier anonymous Arabic source, dating to the late 9th c.,gives the Proto-South-Russian tribe the name *Vętitji, not Vjatiči, an emendation confirmed by later Arabic and Khazar-Jewish sources (Tadeusz Lewicki, žródła arabskie do dziejów Sĺowiańszczyzny, vol. 2, pt. 2 [Wroclaw, etc., 1977], pp. 35, 110 -11.)


To support the Bosb etymology also taken from Urbanczyk, Rospond refers to a passage in the Old Ukrainian Cizoeo Co nizy Hiopeom of 1187:


Rospond accepted the old view first expressed by Omeljan Ohonovśkyj in 1876 that Boycb equalled Booz in Jordanes. But if Booz was an Eastern Slav who fought against Goths, why did Gothic girls in Crimea or in Tmutorokan’,under Cumanic rule sing about "Booz’s times",rather than about "Vinitharius’s times," i.e.,the victories of their ancestral king over Booz, the ancestor of the Ruthenians? After all, the Goths were then on the Cumanic side, they shared in their Ruthenian booties (ӡBÓНÁ  POYKИ ӡЛÁTÓ), and they dreamed of Cumanic revenge for Saruxan,16 the Cuma- nic khan who was defeated or assailed by Ruthenians in 1068, 1107, 1111, and l1l6. 17.

[These songs are like Kalevala songs, in those times loaned also by Alans (The Song of Beer): they tell about half thousand years earlier incidends than when collected. Vinitharius was never Comans´s ally, and he was not foller of Ermanarik as King of Greuthung Goths. Ermanarik´s first follower was his relative Vithimiris. Propably Vinitharius was fought and killed by tactically allied Greuthung Goths and Cumans a couple of years after he had won and killed Booz. Maybe Vinitarius was a Therving Goth, Visigoth or a member of Geatae, whom Jordanes mixed with Goths. They were Dacians drriven eastwards by Romans, not Germans.]

The only logical conclusion is that Boycb was considered by the Maeotic (Asovan, HM) Goths to be their own hero. Since the Slavic u corresponds to õ in Loanwords from Gothic e.g., *buky < bōka, ‘sign of script’, we might assume that the name was something like *Bōs in Gothic.A similar feminine name really existed in West Gothic: Bōsō, of un-certain date,probably meaning ‘Sorcerer = noita’. 18. Its masculine equivalent could be *Bōs or *Bōsa cf. Anglo-Saxon Bōsa, from the 7th c. 19.

15. Volodymyr Peretc, ‘Slovo o polku Ihorevim," Ukrajinśka akademija nauk: Zbirnyk Istoryćno-filolohićnoho viddilu 33 1926: 112.

16. "Yellow Ruler." Although accepting this etymology, Karl H. Menges, in "The Oriental Elements in the Vocabulary of the Oldest Russian Epos, the Igor’ Tale," Supplement to Word New York, 1951, no.1, p. 65, questioned whether it could not be the Proto-Bulgarian *Śraqan ‘Dragon’.

Supporting the accepted etymology, how ever, is the existence of the Turkish and Azerbaijani masculine names Sarihan / Sarhan and Capxan, respectively. Semsettin Kutlu:Türkce kadin ye erkek adlart Ankara, 1969, p. 85; A.R. Maxmudov, Fonetitśeskie osnovy peredaći azerbajdźan-skix imën sobstvennyx na russkom jazyke i russkix imën sobstvennyx na azerbajdźanskom jazyke Baku, 1973, p. 66.

[HM: "Yellow(-haired?) khan" Sarhan is a mystery. South Coast of Crimea was in that time under Bysantine rule, last times. Bysantion experienced a catasrofic defeat to Seldzuk Türkish Sultan Alp Arslan in battle of Manzikert. Since that time, historians have identified the Battle of Manzikert as the mortal blow that led to the inevitable collapse of the Byzantine Empire.] 

17. Peretc, "Slovo o polku Ihorevim," pp. 264-65.

18. M. Schönfeld, Wörterbuch der altgermanischen Personen- und Volkernamen Heidelberg, 1911, Pp. 52, 283; F. Holthausen, Gotisches etynologisches Worterbuch Heidelberg, 1934, p. 16.

19. Holthausen, Gotisches etymologisches Wörterbuch, p. 16; Hans Naumann, Alt nordische Namenstudien Berlin, 1912, p. 82.




[HM: Procopius, Wars,7.14.2-3,eds. haury Wirth,353-354:τοῦτον βασιλεὺς τὸν Χιλβούδιον, ὅτε δὴ τέταρτον ἔτος τὴν αὐτοκράτορα εἶχεν ἀρχὴν, Θρᾴκης στρατηγὸν ἀνειπὼν, ἐπὶ τῇ τοῦ Ἴστρου ποταμοῦ φυλακῇ κατεστήσατο, φυλάσσειν κελεύσας ὅπως μηκέτι τοῖς ταύτῃ βαρβάροις ὁ ποταμὸς διαβατὸς ἔσται, ἐπεὶ αὐτοῦ τὴν διάβασιν πολλάκις ἤδη Οὖννοί τε καὶ Ἄνται καὶ Σκλαβηνοὶ πεποιημένοι ἀνήκεστα Ῥωμαίους ἔργα εἰργάσαντο. Χιλβούδιος δὲ οὕτω τοῖς βαρβάροις φοβερὸς γέγονεν ὥστε ἐς τριῶν ἐνιαυτῶν χρόνον, ὅσον ξὺν ταύτῃ δὴ τῇ τιμῇ τὴν διατριβὴν ἐνταῦθα εἶχεν, οὐχ ὅσον διαβῆναι τὸν Ἴστρον ἐπὶ τοὺς Ῥωμαίους οὐδεὶς ἴσχυσεν,ἀλλὰ καὶ Ῥωμαῖοι ἐς ἤπειρον τὴν ἀντιπέρας σὺν Χιλβουδίῳ πολλάκις ἰόντες ἔκτεινάν τε καὶ ἠνδραπόδισαν τοὺς ταύτῃ βαρβάρους; Suidae Lexicon, ed. Α. adler, v. 4, Leipzig 1935 (Stuttgart 1971), 302/805 (Χιβούλδιος / Chibuldius);]

4.2. Rospond also considers the personal name in the following passage to be Antian, i.e., East Slavic:

totç ‘Avtatç Taai9flvat rthv êvav tIow, EKXaflvöv] tctX1KcV. Y tai5ti 3è t tdi Eic?ajhivOç dvfp ty ‘rtva iroq.ttov iptt yevctdoKovra, XtXf3oii&ov Χιλβούδιον óvog.ta, aLXlth?Aotov rJ?c Procopius, tirp töv itoXl.uoy.2°

Rospond interpreted this [Hilboudion] as Slavic *Xvalibudb, ‘the Awakener of glory’. 20.

He had to admit,however,that "the first component is unclear." Apart from the phone-tic difficulties Xili > Xvali-?, the semantic-formal interpretation is untenable be cause Xvali- in Slavic names is a verbal optative, and not nominal, element, which is follo-wed by a nominal objective, and not verbal, one, e.g., *Xvalibogb, ‘Praise God’, *Xvalimiro ‘Praise peace’, *Xvalislavb, ‘Praise glory’, etc. The -Boudioç element makes one think of Germanic names with the second component coming from the Indo-European stem *bheudh-/ *bhoudh-/ *bhudh-.

The closest equivalent to our name is the 7th c. German Hillibodo / Hildibodo, ‘Battle messenger’ 22.

Old High German hiltia, ‘battle’, and bodo / boto, ‘messenger’ < Proto-Germanic *buóan < *bhudhon. The first component of this name *xildi, Gothic *hildi shows a similar ld > ll simplification, as we see in XtAom5&oç//XtXt-3oti&oç the latter, more complete form is known from a Constantinople sepulcher dating to 529. 23.

As for the reduction of the final vowel in hildi, cf. The 6th c. East Gothic name ‘Ildoups / Indolps [Endolf], ‘Battle wolf’. 24.

This syncope of the final vowel in the first component occurred especially before the labial w as in Gothic wulfs, ‘wolf’ of the second component. 25.

Apparently the same was true before the labial ‘h, into which Gothic b developed in an intervocalic position as was the case in Xiltoboutoç.

But apart from the West Germanic *-budan names, there were also some with a dif-ferent form of the second component: *-baudijaz < *-bhoudhijos, most likely having the same meaning. 26. In particular,we see it in the Gothic Cannabaudes of ca. 300 AD., 27. probably meaning "Messenger of a sign," cf. Old Nordic kanna, ‘mark, sign Kennzeichen’, and Gothic -kannjan, ‘to make known’,


20. Prokop, Gotenkriege, pp. 522-24.

21. Rospond, "Stowiañskie imiona," P. 104.

22. Ernst Förstemann, Altdeutsches Namenbuch, vol. 1 Bonn, 1900, pp. 823-24. Förstemann adduced Xilboudioç from Procopius, with a question mark.

23. Lubor Niederle, Slovanské starofitnosti, vol. 2, pt. 1 Prague, 1906, p. 196.

24. Naumann, Altnordische Namenstudien, p. 47; cf. Holthausen, Gotisches etymologisches Wörterbuch, p. 45.

25. Schönfeld, Wörterbuch, p. 129.

26. Cf. Förstemann, Alt deutsches Namenbuch, p. 249; Schönfeld, Wörterbuch, p. 42.

27. Schönfeld, Wörterbuch, p. 60; Holthausen, Gotisches etvmologisches Wörterbuch, p. 13.



as well as a number of other Germanic names: 4th c. Bainobaudes, ‘Messenger of help’, 4th c. Alemanic Hariobaudes, ‘Army messenger’, 4th c. Frankish Merobaudes, ‘Glorious messenger’, etc. 28.

Thus the Gothic equivalent of the German Hillibodo may have been *Hilibaudeis built like other 10-nouns with a long-vowel root, e.g., xirdijaz > hérdeis, ‘shepherd’.

The monophthongization of au into an oh in Xiltibog can be explained as a tenden-cy in north Pontic Gothic, as recorded by the Dutchman Ogier Ghiselin de Busbecke in 1560-62 in the Crimea, e.g., classic Gothic augona, ‘eyes’, haubid, ‘head’ - Crimean Gothic oeghene, hoef Dutch oe a. 29.

Thus we can establish the Gothic form of our name as *Hilibũdeis with ei pronoun-ced as 1. Since Greek names in -tg were considered abbreviations of -tog names, 3° our name could easily have received the Greek -tog ending.

In general terms, the Germanic origin of this name was considered "doubtless" by Max Vasmer in 1942.’

Procopius reported that the name XtA3om5&og belonged not only to an adolescent Antian captive, but also to a well-known Byzantine troop commander who fell while fighting the Huns, Antes, and Slavs ca. 533. This commonality of names allowed the young Antian captive of the Slavs to pretend to be the fallen Byzantine commander.

Apparently, *Hilibüdeis, ‘Battle messenger’,was a popular name among the bellicose eastern Germanic people in the 6th c., for we encounter three different persons with this name during the brief period of the 520s and 530s.


4.3. The next nameanalyzed by Rospond is ia3paygag in ’Iatoptciiv ról.Lot c’, by Agathiasof Myrina, who died in 582 leaving his work unfinished. In the  description of a Byzantine war in Georgia Caucasus against Persia, Agathias mentions the following officers of the Byzantine army: apcvygag, "Avtiigdvjp, taiapxog, iai Oiiwóg ttg Xoxayóc, ‘Extfyyetpog óvota. 33.


28. Schonfeld, Wdrterbuch, pp. 42, 127, 167, 298.

29. Max Hermann Jellinek, Geschichte der gotmschen Sprache Berlin and Leipzig,1926

30. W. Pape,Wörterbuch der griechischen Eigennamen, vol. 1 Braunschweig, 1875, p. Xviii. Cf. The change of Latin -is words into -toç ones in Byzantine Greek: Stama-tios B. Psaltes, Grammatik der Byzantinischen Kroniken Gottingen, 1913, p. 185.

31. M. Vasmer, "Beitrage zur slavischen Altertumskunde,"Zeitschrift für slavische Philologie Berlin, 18 1942: 55 reprinted in M. Vasmer, Schriften zur slavischen Altertumskunde und Namenkunde, vol. 2 [Berlin, 1971], p. 915.

32. Prokop, Gotenkriege, pp. 520-23, 525-31.

33. Agathias Myrinaeus, Historiarum libri quinque Messina, 1969, p. 170.



Rospond interprets the former Antian name as Slavic *Dobrogostb, 34. which cannot be considered a satisfactory explanation.

Earlier, in 1938, J.J. Mikkola tried to interpret the name in question as Slavic *Dobro- jézdb, 35. but M. Vasmer rightly rejected this idea 36. as Rospond also did because no Slavic names with a -jézdb element are known. Instead, Vasmer proposed a Germanic interpretation: *Dapragaizaz, ‘Having a heavy spear’. This is an attractive suggestion in view of the West Gothic Vandalic antonymical personal name of the 5th c., Radagaisus, ‘Having a light spear’ rats, ‘light’, *gais, ‘spear’. 37.

The Gothic ai normally turned into e at a later stage:e.g.,the 6th c.West Gothic name Gësalëcus, ‘Doing a spear dance’,the 5th c.Gothic name Gësimundus,‘Having spear protection’,the 6th c.East Gothic hypocoristic name Gësila,‘Having a little spear’, etc. 38.

The unexpected t3 rather than it,before p,can be explained by a Turkic mediation, cf. Turkish Kibris from the Greek K5itpog. After all,we see a Turkic Hunnic ‘Exj.tiyyetpog 39.right alongside our taxiarch *Daprages.It is doubtful that the Greek -ag represents the archaic Germanic -az ending. It may, rather, have been built on the Gothic dative *Daprageza, to which an -ç was added because a man’s name in -a would sound strange in Greek i.e., as if it belonged to a woman, whereas there were many Greek masculine names in -ag.

4.4. The other three Antian names listed by Rospond belonged to an Antian envoy to Avars,to his father,and to his brother. They are recorded in the fragments of a history by Menandros, who wrote in 582 in Byzantium: fltelój. tsvot ‘ohv tatv t&vitoXci.tIow [‘A3dpcov] irthpoj.iatg thg o’tóv re irpea 3cmiaavto thg atro5g, Meça.tpov ray ‘IaptIou, KcXayato0 d6eXqóv, itI tv irpeoctav xctpotoviavtcg. 40.

4.4.1. Rospond interprets the first name as Slavic *Mebmir,, ‘Interglorious’ sic, with the EastSlavic change dl > L4’ Here, we can repeat the objections raised against the reconstruction of Booz as East Slavic Rospond, "Slowiañskie imiona," p.105.

Vozb: such a change was simply impossible for the year 582. The semantics of Mebmirl is hardly acceptable, either. In Slavic names *..mjrb//*..mërb signified "peaceful community," "the peaceful," or "peace," rather than "glorious," and such names usually contained a verb in the first component *Voldimirb ‘Rule the peaceful’, *Kazimirb ‘Disturb peace’, *Xvalimirb ‘Glorify peace’, etc.. 41.


34. J.J. Mikkola, Die alteren Beruhrungen zwischen Ostseeflnnisch und Russisch Helsinki, 1938, p. 21.

35. Vasmer, "Beitrage," p. 915.
36. Holthausen, Gotisches etymologisches Wörterbuch, pp. 35, 79;

37. Forstemann, Alt deutsches Namenbuch, P. 1211. Cf., with a different interpre-tation, Schönfeld, Wörter buch, pp. 182-83; Naumann, Altnordische Namenstudien, p. 55.

38. Förstemann, Altdeutsches Namenbuch, p. 646; Schonfeld, Wörterbuch, p. 107;

39. Holthausen, Gotisches etymologisches Wörterbuch, p. 35. This name is left unexplained by Gyula Moravcsik, Byzantinoturcica, vol. 2 Berlin, 1958, p. 123.

40. Historici Graeci minores, vol. 2, ed. L. Dindorf Leipzig, 1871, pp. 5-6.

41. Rospond, "Slowiañskie imiona," Pp. 106-107.


The name Mcd.trpog should, instead, be ranked together with the numerous Gothic names in -mirus/ /-mër, with the usual Gothic e/i hesitation, probably because of a narrow pronunciation of ë, 42. from the Proto-Germanic *meraz, ‘glorious’ 43. in Gothic this archaic form is preserved in names only;otherwise mëreis, a 10- stem adjective, is attested to in wailamëreis, ‘of good reputation’.

The first element is usually a noun e.g.,4th c.Fredurnirus ‘Glorious in peace’, Gun-demirus ‘Glorious in battle’, 6th c. Vidimer ‘Glorious in forests’, 6th c. Thiudemer ‘Glorious in the nation’, but not infrequently it is also an adjective e.g., Armirus ‘Glo-rious for being ready’, 6th c. Vandalic ‘Oánp ‘Glorious for being high’, 6th c. Vandalic Geilamir ‘Glorious for being joyful’, etc... 44.

The first element of Mecd,.tipog can be identified with the Gothic adjective maiza, a masculine comparative meaning "greater." Thus, the Gothic form of our name should be *Mëzamjrs, with the ai > ë change. Its meaning was "Glorious for being greater." It is obvious that such a name would be adapted in its suffix to Greek names of the *Onpog type.

4.4.2.Isapitog is interpreted by Rospond as Slavic *Idar,or *Jdorb.He identifies the anlaut with the Slavic i- in *iii, ‘to go’, or in *mb, ‘other’, and the second element with *darb,‘gift’;he explains -Itog as a Greek dialectal form,rather than as the normal pat-ronymical -thrg suffix.This etymology is so improbable in its Slavic application that its refutation is superfluous.To discredit his etymology even more, Rospond identifies the anlaut in the Old Ukrainian &opb, of Scandinavian origin, with that in his "Slavic" Idarb. In reality, Hopb < Scandinavian Yngvarr comes from *Inguhari,‘one of Ingu’s Freyr’s army’. 45.


42. Jellinek, Geschichte, p. 45.

43. Naumann, Altnordische Namenstudien, pp. 53, 143; Friedrich Kiuge, Etymologisches Worterbuch der deutschen Sprache, 20th ed., by W. Mitzka Berlin, 1967, p. 461.

44. Forstemann, Altdeutsches Namenbuch, p. 570; Schonfeld, Wörterbuch, pp. 104 - 105; Naumann, Altnordische Namenstudien, pp.35, 46, 5 3; Holthausen, Gotisches etymologisches Wörterbuch, pp. 8,32, 40, 124.

45. Naumann, Altnordische Namenstudien, p. 96.



The final -piçtog makes one think of Germanic names with the *rëóaz, ‘rede, advice’ element Gothic *res, usually recorded with antin names and only among Western Goths with an e. 46.

They were often rendered with -ptg by Greek authors. 47.

Examples are 6th c. Vandalic *fctXaptg, genitive TetXdptog, ‘Giving joyful advice’; 6th c. East Gothic Acm5&- ptg ‘Giving people’s advice’, 6th c.East Gothic "Oirraptg ‘Giving oft advice’; 6th c. East Gothic ‘Pdyvaptg ‘Giving council’s advice’; 6th c. East Gothic OháXaptg ‘Giving favorite advice’;Gothic Brandariz ‘Giving sword advice’.48.

For the first element we can posit the Gothic genitive *idis, business’, as in West Gothic Itemundus of uncertain date Nordic Iómundr, meaning "Giving business protection." 49.

Thus, if we assume an a-stem in the first component, we would get something like *Jdarjj,s, ‘Giving business advice’. The Greek ending of the name may have been built on the Gothic genitive *Jdarjdjs, in which -is was replaced by -tog, as in *Hil-büdeis, and -6tog expressed by -tog, because could be a substitute for d as Rospond noted or dj. 50.

4.4.3. Rospond makes KcXayatOg or KeXayaatg into Slavic *Kaligost from *kaliti, ‘make glowingly hot’, for which purpose he takes the erroneous form KaXayaatog.


This interpretation is structurally improbable because Slavic *gostb names usually begin with an adjectival component *Dobrogostb ‘Good guest’; *Milogostb ‘Nice guest’; *Radogostb ‘Welcome guest’, etc..

The name in question has played an important role for Slavists because it seemed to date the fall of diphthongs in Proto Slavic: *Kailagastu > *Kelagastu before a final *Celogostb, ‘Healthy guest’ 52.

46. Burgundian Baldaredus of AD. 487 "Giving bold advice"; 6th c. West Gothic Theodoredus = "Giving people’s advice," etc.

47. Schonfeld, Wörterbuch, pp. 43, 226. Schönfeld, Wärterbuch. p. 69.

48. Schonfeld, Wörterbuch, pp. 105, 154, 178, 184, 251-52; Holthausen, Gotisches etymologisches Wörterbuch, pp. 17, 79, 119.

49. Naumann, Altnordmsche Namenstudien, p. 97; Holthausen, Gotisches etymologisches Worterbuch, p. 54.

50. Hans Krahe, Historische Grammatik des Griechischen Laut- und Formenlehre Wurzburg, 1948, p. 33; H. C. Muller, Alt- und Neugriechisch, fasc. I Leiden, 1895, p. 28.

51. Rospond, "Slowiañskie imiona," p. 107; the mistaken KaXa- is taken from Plezia, p. 84.

Although Rospond also cites Fragmenta historicorum Graecorum. ed. by K. Muller, vol. 4 Paris, 1851, P. 204, he obviously did not consult this book because it has the KcXayaaroi3 form, only.

52. Stieber, Zarys. p. 68.

He establishes an improbable Slavic *Kelagasti from KcXayaanjç we only know Slavic names with *..gosta. ‘ Vasmer, "Beitrage," p. 916.




Semantically and structurally, this etymology might be acceptable. But Vasmer noted that the Slavic etymology of this name is not the only possible one. He pointed to the Gothic -gasts names and suggested a connection with the Old Nordic kalla = English call in the first component. 53.

Vasmer was right in the second part of his suggested etymology, only. Germanic *-gastiz names were at least as common as Slavic -gostb ones. But Vasmer’s idea of positing a verbal first component is just as unfortunate as Rospond’s proposal, be-cause Germanic *-gastuz names also begin with semantically adjectival grammati-cally often nominal components:e.g.,6th c.East Gothic Cunigastus, ‘Kin’s guest’; 5th c. Frankish Arvagastes, ‘Quick ready guest’; 4th c. Chamavian Ne3tóyaatog, ‘New guest’; Nordic Gódgestr,‘Good guest’;8th c.Frankish Hartigast,‘Hard guest’, etc. 54.

The Slavic *Kamlagastu etymology can be easily transposed into the Germanic *Hailagastiz, having the same meaning.Such a name is actually known in Germanic Nordic Heilgestr, 55., whereas the Slavic *Célogostb is unknown from any record other than the uncertain place in Menandros. The normal late Gothic form would be *Hela-gasts. In view of the Gothic names of Kelagastos’s father and brother and of all other Antes known to us, the Gothic etymology of his name is more natural than the Slavic one. K- instead of X- was a frequent Greek and Latin substitution in the early records of Germanic names. 56.

An additional factor could have been the attraction to the Greek names beginning with KeXa for instance, KeXa&avOg, KcXd&og, KéXaog, KcXatvóg, etc.. 57.

5. In concluding, we can state that the Antes were most likely north Pontic Goths ancestors of the Crimean Goths, rather than Slavs, let alone Eastern Slavs. Their conflict with the Ostrogoths in the 370s was apparently an intra-family feud, like the Austro-Prussian war of 1866. This conclusion may sadden Ukrainians, who have become accustomed, since Hrufevśkyj’s time, to consider the Antes as their glorious ancestors. 58.

It may also worry those Circassians who have considered the Antes to be their ancestors since Nogmov’s collection of legends. 59.

Finally, it Vasmer,"Beitrage," p.916.‘Schönfeld, Wörterbuch.pp.31-32,172; Naumann, Altnordische Namenstudien, pp.38,40,44. "Naumann, Altnordische Namenstudien. p. 146.

56. Schönfeld, Wörterbuch, p. 22.

57. Pape, Wörterbuch, 1:642-43

58. Myxajlo Hrutevśkyj, "Anty," Zapysky Naukovoho tovarvstva im. .ceveenka Lviv, 211898; idem, Istorija, 1:165 ff., 172 ff., 366 ff., 546 ff.

59. Schora-Bekmursin Nogmow, Die Sagen und Lieder des Tscherkessen-Volks Leipzig, 1866, pp. 4 ff. It is possible, however, that some traditions of the Antes were absorbed by Circassian folklore from the Tetraxite Goths - in particular, the tale of Baksan, who was "vom Konige der Gothen mit allen semen Brudern und achtzig der vornehmsten Narten getötet" Nogmow, Die Sagen, pp. 30-31; cf. The place about Booz in Jordanes quoted above.


But myths, though they be part of a national tradition,should not be cultivated in scholarship. University of Ottawa may worry those Ostyaks and other Finno- Ugric people whose historical pride may have been stirred up by a new Soviet Antian theory. 60.

60. M. V. Fedorova, Slavjane, mordva i anty: K voprosy o jazykovyx svjazjax Vorone, 1976, pp. 62. ff. Anti = Hanti, Ostyaks, an Ob-river Ugric people. The whole book, although published by Vorone University, is amateurish.







Keitä gootit olivat kielitieteen valossa?

Ernst Fraenkelin Liettuan etymologinen sanakirja kertoo seuraavaa:

Nimi gootti gudas, omak. nimi laina > gothai

Pistän tähän liettuan etymologisesta sikäläisen selityksen nimelle "gudas", joka tarkoittaa liettuassa goottia, mutta latviassa valkovenäläistä:

” Lithuanian: gùdas = (lt.) gootti, (lv.) guds = valkovenäläinen

Etymology: lett. guds 'Weissrusse = valkovenäläinen' (Kunstbildung lit. baltgudis, Balys LT 2, 89, Nr. 552 nach russ. beloruss); s. Būga KS 67. 75, Hermann GGN 1941, 209 ff., 244, Senn Polish Inst. of Arts and Sciences in America, July 1943, 9ff., Verf. IF 60, 104 ff, Balt. Spr. 23 mit Anm. 2; 63 ff. (mit weiterer Liter.).

Das Wort bezeichnete ursprünglich die Goten, dann die Weissrussen, da sich diese ebenso wie die Preussen einstmals am Unterlauf der Weichsel unter gotischer Herrschaft befanden.

Nimitys laajeni koskemaan slaavilaisia ("valkovenäläisiä") ja preussilaisia (länsibalttilaisia) väestöryhmiä, kun nämä olivat goottien vallan alla Veikselin alueella.

Das d von gùdas etc. erklärt sich durch Hineinspielen von preuss. gudde 'pusch = pensaikkoinen' (d.i. Busch, Wald, cf. ital. bosco, franz. bois) Voc. 587;
vgl. noch preuss. Ortsn. wie Gudeniten, Gudeiten, Lendegudien (1. Tl. preuss. lindan 'Tal = laakso'), Waldname Marsgude, lit. Gùdgaliai (2. Tl. gãlas 'Ende = pää, kärki, loppu'),
lett. Gudenieki (Bez. Hasenpot) usw. (Gerullis Ortsn. 47. 87. 95. 231 ff.).
Zu preuss. gudde gehören noch trotz Trautmann Sprach-d. 244 und Endzelin ZslPh. 18, 120 ff., SV 182 lit. gùdkarklis 'Sumpfweide',
gùdobelė 'wilder Apfelbaum, Holzapfelbaum = villiomenapuu' (dazu retrograd gùdobė 'Weissdorn = "valko-orjantappura (juhannusruusu?)'), gùdnotrėlė, gùdnotrynė 'Art kleiner Nessel = (yhdenlainen) nokkonen' (vgl. nõtrynė, nõterė, notrė 'grosse Brennessel = isonokkonen'), daraus durch volksetym. Anlehnung an mótė, móteris 'Frau' gùdmóterė.
Trautmann will gùdkarklis etc. als gùdas kãrklas 'gewöhnliche, gemeine Weide = tavallinen paju' etc. erklären.
Aber angebliches gùdas 'gewöhnlich = tavallinen' ist, wie bereits Jablonskis Anhang zu Juṥkevič 1, S. XIV bemerkt, von Juṥkevič aus gùsti (gundù) 'sich gewöhnen = tottua' (s.s.v. gáuti = saada) konstruiert worden. Endzelin wendet freilich gegen den Zushg. von lit. gùdkarklis etc. mit preuss gudde ein,
dass lett. kārkls 'Bachweide = puropaju' im Grunde 'strauchartige Weide = pensasmainen paju' bezeichnet, so dass Zusatz eines 'Strauch' bedeutenden Wortes überflussig sei. Deshalb spricht sich Endzelin für Verw. von lit. gùdkarklis mit der Volksbez. gùdas aus. Er vergleicht lett. krievābuols 'Gurke = kurkku', eig. 'Russenapfel = "venäjänomena"' usw.
Aber preuss. gudde heisst nicht 'Busch = pensas' im gewöhnlichen Sinne, sondern es ist s.v.a. 'Wald = metsä, Gehölz = metsikkö' (s.o.). Da 'Wald' und 'Sumpf = suo' verwandte Begriffe sind und öftersdurch gleiche oder ähnliche Wörter ausgedrückt werden (s. Beispiele bei Verf. REI 1, 405 ff. mit Liter.), so kann lit. gùdkarklis 'Sumpfweide = suopaju' sehr wohl mit preuss gudde zusammenhängen.
Über evtl. Zushg. von poln. Gdańsk(o) 'Danzig', Gdynia 'Gdingen' mit preuss. gudde oder zumindest einem damit urverw. slav. Wort s. Verf. Balt. Spr. a.a.O. sowie als Ergänzung Skardžius Aidai 1951, 185 (mit Liter.). Die Deutung von Danzig und Gdingen wird freilich von Vasmer ZslPh. 22, 216 bestritten. ” :

Tämän mukaan gootit olisivat olleet arolla ja merellä liikkuneiden balttien mielestä "pensastolaisia"!



21. kuningas

Kantasuomen *kuningas >

  • suomen kuningas
  • karjalan kuninkas
  • vepsän kunigaz
  • vatjan kunikaz
  • viron kuningas
  • eteläviron kuning
  • liivin '


suomi, karjala, vepsä, vatja, viro

Merkitys 'kuningas' esiintyy suomessa, karjalassa, vepsässä, pohjoisvirossa ja etelä-virossa. Vatjassa ja karjalassa esiintyy merkitys 'keisari' myös merkityksen 'kuningas' lisäksi.


Sana on lainattu kantasuomeen kantagermaanin sanasta *kuningaz, josta periytyy muinaisenglannin kuningasta merkitsevä cyning, nykyenglannin king. Johdoksia samasta germaanisesta *kun-kannasta ovat myös muut germaanisten kielten 'kuningas'-sanat, kuten islannin konungr, ruotsin konung ~ kung ja saksan König.


HM: Kuningas on tasan yhtä vähän kantagerkermaania kuin (d)ruhtinas.

Se on ensinnäkin seelin balttikielen paimentolaisheimon päällikköä tarkoittava sana, joka on ollut käytössä myös liettuassa koillisella seelialueella ja lounaisella kuurilais- ja skalvialueella eli Sakaan kuuluneessa Vähä-Liettuassa,nykyisellä Venäjän Kalinin- gradin alueella.Alueet olivat ainakin osin luterilaisia.Baltistien joukossa päällimmäisi-nä heoluneet liettualaiset eivät ole tätä halunneet pitää esillä, kun seeli ja kuuri ovat "latviaa".


E. Fraenkelio žodyno 310 p. skaitome:

„Die von vielen Forschern angegebenen lit. Form kuningas existiert nicht […] Lit. kunigas ist zu einer Zeit aus dem Deutschen entlehnt worden, als bereits kunig für kuning gesprochen wurde.“

Apie lie. lytį kùnigas turi būti pasakyta štai kas [133]. Antanas Salys (Lietuvių Encik-lopedija, Boston, 1958, XIII, 356–358) argumentuotai kritikuoja Ernstas Fraenkelio samprotavimus.

Anot Salio, nebuvo jokios priežasties K.Būgai (bei šį sekančiam E. Fraenkeliui) teigti esą minėtas žodis neegzistuoja. Be abejonės, lytis kùningas fiksuojama lie. kalboje. Iš Mažosios Lietuvos tai patvirtina Nesselmannas ir Kuršaitis. Lie. kùningas užfik-suotas vestuvinėse Juškos dainose ir netgi dabar šis žodis skamba Šiaulių rajone.

Šaltinis: Schmalstieg 1960, 132–133

Ralf-Peter Ritterin mukaan sen lisäksi, että suomen sana kuningas on AKSIOMAAT-TISESTI OLETETTU "SUOMEN MUINAISEKSI KANTAGERMAANILAINAKSI" fennougristiikassa, siitä  on "johdettu" sen rekonstruioitavan kantagermaanin ominai-suuksia germanistiikassa. Juuri tämän sanan oletetaan olevan aivan erityisen vanha laina.

Tämä tarkoittaa, ettei tästä nimenomaisesta sanasta voida "todistaa" mitään kyseisen rekontruktion avulla, vaan on tarkasteltava näin saadun rekonstruktion ennustavuutta muiden sanojen ja muiden kielienkin kohdalla.

Edelleen "lainaa" on oletyettava koskevan Koivulehdon kaikkimuut "Suomen arkki-muinaisten germaanilainojen" ominaisuudet - ennen kaikkkea, että se oli SUB-STRAATTIA eli seurasta siitä, että kantakermaania puhunut väestä on omaksunut itämerensuomalainen kielen - eikä mikään "satunnainen kulkusana"...

Edelleen olisi hyvä, jos sana kuningas tulisi Grimmin laeilla kantaindoeuroopan sa-nasta,jonka pitäisi olla suurin piirtein *guningʰas... (joka on siitä ongelmallinen tässä tapauksessa, että suomen sana olisi voinut tulla putkisuoraan siitä, eikä kermaania olisi tarvittu välttämättä mihinkään - mutta KANTAGERMAANIA koskevat viritykset olisivat oikeita!).

" ... 23

Wenn in SEEBOLDs Bearbeitung des KLUGEschen Wörterbuchs die zahlreichen Hinweise "früh ins Finnische entlehnt" u.ä. fehlen 14, so mag dies auf der Meinung beruhen, dass dergleichen nicht in ein etymologisches Wörterbuch einer germanis- chen Einzelsprache gehört, das Vorgehen ware aber nach einer Sichtung des Mate- rials auch die einzig denkbare Konsequenz gewesen, denn es hatte einen nicht zu verantwortenden Arbeitsaufwand bedeutet, aus der Fülle der prinzipiell vertretbaren Herleitungen die wahrscheinlichen zu eruieren.

Die Möglichkeit, dass die Ergebnisse KOIVULEHTOs in die germanistischen Hand-bücher Eingang finden, besteht jetzt dadurch, dass FROMM 1986 eine Arbeit von 1983 in einem Rahmen, der ihr leicht den Status einer Expertise verleihen könnte, mit geringfügigen Erganzungen noch einmal veröffentlicht hat (s.u.).In Finnland dürfte das neue Gedankengut, das auch revolutionäre Aspekte "vorgermanischer" Lohnschichten umfasst, über den 6. Band des "Nykysuomen sanakirja" (HÄKKINEN 1987), des Wörterbuchs desheutigen Finnischen, in weiten Kreisen bekannt und dort naturgemäss als gesicherte wissenschaftliche Erkenntnis rezipiert werden.

Wenn fi. tosi ‘wahr’ als *dm(h2)tó- gezahmt = kesytetty’ eine "sehr archaistische indoeuropäische Lehnschicht" repräsentiert und damit "alter als die Von alters her bekannten baltischen und germanischen Entlehnungen" sein soll, ferner daran die Weiterung geknüpft wird, dass "die Vorvater der Finnen im grossen und ganzen schon erheblich früher als man seit alters gewöhnlich dachte in den heutigen Sied-lungsgebieten gewohnt haben müssen" (op. cit. 339 f.), andererseits dieser folgen-trächtigen Etymologie durch einen Forscher, der die KOIVULEHTOsche Konzeption weitge-hend akzeptiert (urgerm. *ti, *st-, *s-, z ostseefi. si bzw s-, [>h] u.a.), mit drei Zeilen "der Boden entzogen" werden kann (KATZ 1988), ist es SKOLD nicht zu verdenken, dass er in seiner Rezension von HOFSTRA 1985 die "Verirrungen der gegenwärtigen Forschungen" beklagt (1988, 214).

14. Man vergleiche etwa die Lemmata Bett = sänky, Habicht = kanahaukka, Kessel = kattila, Morgen = aamu, Roggen =  ruis, sehr = varsin und üppig = uhkea. Wenn einmal bei König Vermerkt wird, dass fi. kuningas "einen alten Lautstand bezeugt", so ist das in Ordnung - mit der Einschrankung, dass der Ausgang prinzipiell auch ein finnischer Zusatz sein kann (s. § 62). "

HM: Ritter sanoo tässä "suomennettuna" , että jos ´kuninkaan´ ja kantagermaanin välillä olisi suora yhteys, se olisi suomesta germaaniin". Seebold siis kumoaa joukon uudistamansa Klugen Sakan etymolgisen sanakirjan virheellisiä viittauksia sanojen "varhaisesta lainautumisesta suomeen" - mutta tässä hän jättää spekuloimisen sijaa (joskaan ei väitäkään todistaneensa mitään),koka hän vastustaa teoriaa, että saksan König olisi baltoslaavilaina.

" ... 24

Aus der Feder FROMMs stammt eine rezente Bestandsaufnahme der "neuen Welle" der germanisch-ostseefinnischen Lehnwortforschung im Rahmen eines massgeblichen altgermanistischen Standardwerkes:

"Koivulehto hat bekanntlich mit zunehmender Sicherheit und Überzeugungskraft zeigen können, dass

I. die urfi. Sprachgeschichte sich entgegen alterer Anschauung vielfach als hilfreicher erweist als die länger erforschte germanische;

2. Quantität und Qualität der germ. Lehnwörter im Osfi. nicht nur auf Verkehrsberüh-rungen beruhen können, sondern ihre geschichtliche Grundlage in einem Sub-stratSuperstrat-Verhätnis haben müssen - eine Anschauung, der schon früher T. E. Karsten and K. B. Wiklund zugeneigt hatten;

3. die Kontaktwellen, die E.N. Setälä (I906), Björn Collinder 1932 / 41) und ich (I957 / 58; vgl. Kylstra I961) seinerzeit als die frühesten zu bestimmen gesucht hatten, nicht die jeweils ältesten sein können, sondern dass ihnen eine um mehrere, wenn nicht viele Jahrhunderte frühere vorausgegangen sein muss. Koivulehto setzte die Zeit der ältesten Entlehnungen in die frühostseefinnische (= frühurfinnische = frosfi.) Periode, d. h. archäologisch ausgedrückt, in die jüngere Bronzezeit oder, in abso-luter Chronologie, an die Wende vom 2. zum 1. vorchristlichen Jahrtausend;

4. es möglich ist, auf systematischem Wege zur Ermittlung neuer Lehnwarter zu ge-langen, und zwar auf dem Wege des phonotaktischen Vergleichs …Damit sind alle verhältnisse umgedreht: die Datierung einer Entlehnung kann verlässlicher mit Hilfe des lappischen Vokalismus der Stammsilbe vorgenommen werden theorieabhangi-gen Chronologisierung phonologisch-morphologischer Vorgange im Germanischen" (1986, 213 f.).

HM:"Järisyttävän" idean itämerensuomen ja saamen "germaanisesta (ruotsalaisesta ...) SUBSTRAATISTA esitti siis Kalevalan ruotsintaja,Uppsalan yliopiston fennougris- tiikan professori Erik Alfred Torbjörn "Björn" Collinder (1894 - 1983) vuonna 1931. Kyseessä lienee ollut lähinnä tutkimusidea germaanisiksi oletettujen suomen sano-jen selittämiseksi, jotka eivät olleet ainakaan uutta ruotsin superstaattia. Idea lienee ollut, että kieliryhmien raja on "sahannut", kuten se sahaa vielä nykyäänkin edes takaisin.

Seuraavaksi asiaan tarttui Helsingin ylipiston Pohjoismaisen filologian professori ja muinaisgermaanisten kielten dosentti Torsten (Tor) Evert Karsten (1870 - 1942). Hänen ideansa on "todistaa substraatti"  mm. väittämällä, että sanojen läsä'ksi olisi periytynyt myös äännelakeja kuten hänen itsensä sekä kantagermaaniin että kanta-suomeen olettama Wernerin laki,joka on peräisin kreikan tutkimuksesta. Hän käyttää todellisia sanoja, mm. malja ja mitta, mutta hänen tulkintansa niiden alkuperästä, merkityksestä ja yhteydestä ovat virheellisiä:malja tulee baltoslaavin jauhamisesta ja mitta tulee saman ryhmän heittämisestä. Karstenin homma ainakin on "oober ostia".


Helsingin yliopiston germaanisten kielten professoro Torsten Evert (Tor) Karsten väitti, että "kantasuomi olisi noudattanut kantagermaanin ("kanta-arjan") äännelakeja". Tämän hän katsoi "todistavan, että alun perin kantagermaaninen väestö on pakotettuna omaksunut itäisen kielen". Etymologiat, joilla hän tätä todistelee, ovat virheellisiä.

Sanan kuningas tuo tähän yhteyteen vuonna 1970 saksan vahvojen verbien tutkija, Saksan etymologisen sanakirjan toimittaja Elmar Seebold tarkoituksenaan saksan sanan KÖNIG kantagrmaanisuuden luotettavuuden pönkittäminen väittäen, että "suomen sana kuningas on siitä erityisen vanha, kantagermaaninen muoto". Tämä on listan, Seeboldin arvausten, mitä näyttäisi olevan muinaisuudessa lainattu suo-meen, ainoa näin käsitelty ja siten myös oletuksiin kantaindoeuroopasta vaikuttava sana. Todistamiset Seebold jättää muille olettaen ne helpoiksi."

HM: Etsin kuvaa herra Elmar Seeboldista, mutta en voinut kuin tulla huomaamaan hänen ilmeisimmin kuuluvan entisen Läns-Saksan kuukuisiin korkan tason "kasvot-tomiin miehiin", joista kuuluisin ja tärkein oli salaisen palvelun johtaja Reinhard Geh-len. Heistä ei ainoatakaan kuvaa löytynyt kuin kuolinilmoituksesta tai Hitler-Jugendin ajalta, jos niitäkään, tasan päin vastoin kuin muista hölypölytieteijä-linssiluteista... Kyseessä sanottiin olleen turvatoimi.

Hän julkaisi vuonna 2000 "yhteisteoksen" muutoin tuolla alalla tuntemaksi jäämässä olleen suuruuden, suomalaisen Hugo Suolahden (1974-1944) kanssa, eli ilmeises-tikin päivitti tämän vuonna 1900 ilmestyneen väitöskirjan muinaisyläsaksan linnunnimistä.

De Gruyter, 2000 - 549 sivua

Wußten Sie, was das Bläßhuhn, jenen possierlichen schwarzen Wasservogel mit dem weißen Fleck über dem Schnabel, mit dem Berg Belchen im Schwarzwald verbindet? Oder dass der gelbe Pirol, einer der schönsten Singvögel Deutschlands, in Brandenburg und Preußen auch von Bülow hieß? Diese Fragen und viele andere Merkwürdigkeiten, Anekdoten und Bedenkenswertes zu unseren gefiederten Freun-den in Wald und Flur, auf Seen und an Flußrändern, beantwortet Suolahti mit seiner kenntnisreichen Untersuchung. Amüsant und präzise verweist er auf die Ursprünge der Namen und reiht überraschende Hinweise in dichter Folge aneinander. Nach Vo-gelfamilien sortiert, beginnt der Band mit den Papageien und endet mit der großen Familie der Enten. Zwei Gedichte aus der deutschen Renaissance, eines davon vom Nürnberger Meistersinger Hans Sachs, sowie ein ausführliches Register schließen den Band ab.


Hugo Suolahti oli myös Helsingin yliopiston rehtori ja Kansallisen Kokoomuksen en-simmäinen puheenjostaja 1918 - 1919 sekä uudestaan 1925 - 1926. Tääsä kuvassa saattaa kuitenkin olla hänen veljensä Eino Suolahti. Kuva on Elina Sanan kirjasta Kuolemanlaiva s/s Hohenhörn.


Jaska(n Pahuu) Häkkinen:

" Jaska

Tässä vielä ihan oikeaa tieteellistä tietoa näistä Jotunin ”suomalaisista” sanoista:

1. ruhtinas ← G *druhtinaz, joka on johdettu sanasta *druhti- ’joukko’, jonka vastine on mm. venäjän drug ’ystävä’. Samasta germaanisesta sanasta on johdettu myös ruotsin sana drottning ’kuningatar’. (Svensk etymologisk ordbok)

2. kuningas ← G *kuningaz, joka on johdettu sanasta *kunja- ’suku’; -ung / -ing on patronyyminen johdin. (Svensk etymologisk ordbok)

-az-pääte esiintyy kantagermaanissa monenlaisissa kantavartaloissa yksikön nominatiivin päätteenä.

(Naurattaa jo valmiiksi, kun tiedän yhden jota ei edes tämän jälkeen hävetä puhua näistä sanoista suomalaisperäisinä. Hankittu sokeus on jännä juttu… ) "


Ruotsin etymologisen "tiedot" ovat hölynpölyä: päätteet ovat nykykieltä,  "juuret" kuni (neutri) = laatu, luokka, klaani, ja kunja = käypä, ovat goottia, niitten alkuperä on siellä epäselvä, eikä niitä kytketä kantagermaanin kautta kantaindoeurooppaan. Ne tulevat eri IE-juuresta. Virallisessa liettuassa ei ole kuningas-sanaa (joissakin väistyvissä murteissa kylläkin, joissa se on seelismi).


" Tähän haasteeseen Koivulehto tarttui käyttäen gootin kieltä, vaikka siellä ei ole tämänkaltaista kuningas-sanaa, vaan sana on þiudans. Siellä ei ole myöskään päätettä **-ing- vaan -ig.


Ennen Koivulehtoa on esitetty "muinaisiksi (kanta)germaanilainoiksi" seuraavia 28 sanaa:

Pannaan tässä balttilainen punaisella ja neljä eri sävyllä: koillinen/eteläinen vasarakirves, muinaisliettua/-latgalli, preussi, kuuri/seeli Uudet germmanilainat vihreällä: Mustista huomattava osa on omaperäisiä.

" ... Welchen enormen Erdrutsch die neueren Forschungen auf dem Gebiet der ger-manischen Elemente des Ostseefinnischen bewirkt haben, wird deutlich, wenn man die tausend hüfigsten Worter des Finnischen,wie sie HÄKKINEN im Etymologieband des "Nykysuomen sanakirja" lauflistet, nach ihrer Herkunft sichtet.

Von schon in der früheren Literatur als ältere germanische Entlehnungen angesehe- nen Lexemen enthält die Liste, Wenn man nur die Grundworter berücksichtigt, 28 Le-xeme: ja ‘und’, sama ‘derselbe’, mainita ‘erwöhnen’, helppo ‘Hilfe’, valita ‘wahlen’, tila ‘Gelegenheit’, äiti ‘Mutter’, kaunis ‘schon’, viikko ‘Woche’, laaja ‘weit, breit’, tarve ‘Bedarf’, aine ‘Stoff’, ainoa ‘einzig’, verta ‘Betrag’, valta ‘Macht’, ranta ‘Strand’, kuningas ‘Konig’, mitata ‘messen’, pöytä ‘Tisch’, raha ‘Geld’, sairas ‘krank’ (vertre-ten durch sairaala ‘Krankenhaus’), nauttia ‘geniefien’, kauppa ‘Kauf’, laiva ‘Schiff’, tehdas ‘Werkstätte’, sallia ‘erlauben’, juhla ‘Fest’ und vaate ‘Kleid’.


Ritter: " ... 143

Fi. kuningas ‘König’ und ruhtinas sind mit ihren Ausgängen verhältnismäßig isoliert (vgl. noch ahingas ‘Fischgabel = atrain’, estn. toomingas ‘Faulbeerbaum = tuomi’, mõningas ‘manch-‚ gewiss = eräs, tietty’). Es erscheint völlig un-plausibel, daß hier ostseefinnische Zweisilbler auf -as oder die Mehrsilbler mit dem Formans -kas / -kkaa-‚ dem eine klar zu bestimmende Funktion zukommt und bei dem noch dazu die Konsonantenstufe abweicht,einen Einfluß ausgeübt haben sollen.Freilich könnte aufgrund der verwandten Bedeutung ein *kuninka nach ruhtinas oder ein ruhtina nach kuningas umgebildet worden sein, es ist aber die Annahme wahrscheinlicher, daß mindestens in einem der beiden Fälle der Auslautkonsonant auf das germanische Original zurückgeht.


... 166.

Die Auffassung,daß es sich bei germ.*kuningaz um eine relativ späte, nach urger-maische Bildung handelt,hat die verwunderliche Weiterung,daß im West- und Nord-germanischen unabhängig eine Ableitung von *kunja- ‘Geschlecht = suku, heimo’ jeweils mit einer Variante des Formans *-inga-/-unga-vorgenommen wurde, die in beiden Sprach-zweigen die gleiche Bedeutung ‘König’ angenommen haben soll, es sei denn, man operiert mit der kaum wahrscheinlichen Annahme einer Lehnbildung nach dem Mus-ter eines der Wörter im anderen Dialekt. Zieht man die referierte Ety-mologie des Wor- tes in Zweifel, verstärkt sich die Schwierigkeit, da dann in beiden Zweigen unabhän-gig von der gleichen nicht zu belegenden Basis eine Ableitung identischer Bedeutung entstanden sein müßte.

Die Abweichung im Formans zwischen dem West- und dem Nordgermanischen ist aber belanglos, da die beiden Ablautvarianten zunächst sicher promiscue bei der gleichen Basis verwendet werden konnten, bis bei einzelnen Lexemen eine der Vari-anten fest wurde. Vielleicht kamen im Urgermanischen noch beide Varianten in ei-nem Paradigma vor, handelt es sich doch bei dem Formans offenbar um eine Ablö- sung von n-Stämmen mit -k-Erweiterung, so daß sich der bei den n-Stämmen hei-mische Suffixablaut in dem sekundären Formans fortgesetzt haben kann. Es ist be- sonders darauf hinzu-weisen,daß im Altnordischen -inga- deverbal und denominal gebraucht wird, -unga- aber offenbar nur denominal (vgl. §15, Anm.34), so daß von hier aus eine Attraktion bestanden haben kann. Vgl.noch ae. cyldingas, ungas, an. Skjoldungar.

Daß dieses Formans schon urgermanisch vorhanden war, kann aufgrund seiner Be-legbarkeit in früh bezeugten Namen der Nebenüberlieferung (s. KRAHE/MEID III § 150) und der völlig gleichen Funktion im West- und Nordgermanischen als sicher gelten. "

HM: Vaikka tuollainen (-)junga(s) oli kanta(?)germaanissa osoitettu, ON KAIKKEA MUUTA KUIN SELVÄÄ, ETTÄ OLETETTU *KUNINGAS TARKOITTAISI "HEIMON- / ÄIDINPENTUA"...

young (adj.)

Old English geong "youthful,young; recent, new, fresh",from Proto-Germanic *junga- (source also of Old Saxon and Old Frisian jung, Old Norse ungr, Middle Dutch jonc, Dutch jong,Old High German and German jung, Gothic juggs), from PIE *yuwn-ko-, suffixed form of root *yeu- "vital force,youthful vigor" (source also of Sanskrit yuvan- "young; young man;" Avestan yuuanem, yunam "youth," yoista- "youngest;" Latin ju-venis "young," iunior "younger,more young;" Lithuanian jaunas, Old Church Slavonic junu, Russian junyj "young," Old Irish oac, Welsh ieuanc "young").

Lisäksi tämäkin vaikauttaa epäilyttävästi kanta-balto-slaavilaiselta -g/k-laajennuksel-ta *jen-g- = "panna elämään". (Huom! TÄLLÄ ei ole tekemistä sen yhden panemisen kanssa näissä yhteyksissä, johon vielä plataan...)

Venäjäksi tuo pentu, poikanen on -ëнок, f. -ëнкa, monikossa -я́та [-jonok, -jonka, -játa]. Omituinen monikon taivutus saattaa viitata vanhoihin partsiippimuotoihin.

поросенок = porsas

род.п. -нка,мн. порося́та,укр.,блр. порося́, др.-русск. порося, цслав. прасѧ, -ѧте, болг. прасе́,сербохорв. прȃсе, род.п. пра̏сета, словен. prasè, род.п. praséta, чеш. рrаsе,слвц. рrаsа,польск.prosię,в.-луж. рrоsо,рrоsаtkо,н.-луж. рrоsе,полаб. porsą Праслав. *porsę, -ętе родственно лит. раr̃šаs «поросенок», др.-прусск. parstian ср. р. «поросенок», лат. роrсus м. «домашняя свинья», греч. πόρκος (согласно Варрону, но ср. Г. Майер, Gr. Gr.3 232,прим.), д.-в.-н. fаr(а)h «поросенок», хотан- сакск. рāsi (из *раrsа-),курд. purs (см. Моргенстьерне у Шпехта 34), ср.-ирл. оrс «молодая свинья»;см.Траутман, Арr.Sprd.408; ВSW 207; Шпехт,там же; Вальде-Гофм. 2,341; Фортунатов, AfslPh 4,579; Мейе-Эрну 926; Педерсен, Kelt. Gr.1, 91 [См. уточнения и литер.: Трубачев, Слав. названия дом. жив., стр. 63; см. еще Абаев, Скифо-европейск. изоглоссы. На стыке Востока и Запада, М., 1965, стр. 12. - Т.]

Mistä sitten pääte -ingas (-engas, -angas), joka tarkoittaa "olio, jolla on pääsanan ilmaisema ominaisuus" , saattaisi tulla?

No TÄÄLTÄ: kantaindoeuroopan sanan *hen- = sisään, (viimeistään) kanta-balto-slaavilaiseta k-laajennuksesta *(h)en-k- = työtää, ängetä, vetää sisää, > henki jne., josta (viimeistään) kantabaltissa putoaa h- pois, ja muodostuvat aspektit

Ing-ti = painaa (naula, vaarna, "ankkuri", liett. inkaras) sisään,

-eng-ti = änkeä, ängetä, ja

ang-ti = ankkuroida (tällaisen (inkkurin välityksellä) vaikka laiva..

" Englannin etymologinen väittää sanoja evankeliumi ja enkeli kreikkalaiseksi, joskin viittaa myös muuhun mieluiten indoeurooppaliasuuteen:

evangelist (n.)

late 12c., "Matthew,Mark,Luke or John",from Old French evangelist and directly from Late Latin evangelista,from Greek euangelistes "preacher of the gospel," li-terally "bringer of good news", from euangelizesthai "bring good news," from eu- "good" (see eu-)+angellein "announce", from angelos "messenger" (see angel).

angel (n.)     

14c. fusion of Old English engel (with hard -g-) and Old French angele, both from Latin angelus,from Greek angelos"messenger,envoy,one that announces", possibly related to angaros "mounted courier", both from an unknown Oriental word (Watkins compares Sanskrit ajira- "swift";Klein suggests Semitic sources).Used in Scriptural translations for Hebrew mal'akh (yehowah) "messenger (of Jehovah)", from base l-'-k "to send". An Old English word for it was aerendgast, literally "errand-spirit." 


word-forming element in modern use meaning "good, well," from comb. form of Greek eus "good," eu "well" (adv.), also "luckily, happily," from PIE *(e)su- "good" (cf. Sanskrit su- "good," Avestan hu- "good").

in = sisään

Old English in (prep.) "in, into, upon, on, at, among; about, during;" inne (adv.) "within, inside,"
from Proto-Germanic *in (cf. Old Frisian, Dutch, German, Gothic in, Old Norse i),
from PIE *en "in" (cf. Greek en, Latin in "in, into," Old Irish in, Welsh yn-, Old Church Slavonic on-).

Itse asiassa tuo sana vaikuttaa erittäin epäilyttävästi kantabalt(oslaav)ilta:

en-  = sisään, -k-/-g- tarkoittaa aiheutettua, pakotettua toimintaa/tapahtumista, ja -el-/-er- = kaltainen (adjektiivin johdin)

Liettuan verbi engti (engia, enge), suomalaisen korvaan [ängti], tarkoittaa "painos- taa", alistaa,ahdistaa,iestää,myös kuoria, mikä tulee ehkä tästä aisanteosta) suo-men sana "ängetä" on kaikkein lähimpänä alkuperäistä konkreettista merkitystä). Sanasta tulee ilmeisimmin myös suomen ankara ja ankkuri, ankeriaan yhteys on epävarma: kuurin angeris = "kyyn kaltainen", angis = kyy = pisto.

Kantabaltissa sanalla on ollut tarnsitiivisena kaksi aspektia *angti  ja *ingti, joista ensimmäinen "ahdistaa" joukoksi, ajaa (joukoon), jäkimmäinen taas enemmänkin joukosta erilleen, poistaa,
inkšti (inkčia,  inktė) = hangata (pois), rutista, marista  jumpitella > sm. inho
Ankštas = > ahdas, tukala  on partisiippi kadonnsta verbistä *ankšti = > ahtaa (joukoksi).

Saamen sanat voivat myös tulla aivan säännöllisesti esimerkiksi vasarakirveskielestä.

Ehkä tuo "joukkoon kuuluttaja" on se *angelis.

Sekä tuo alkutavu, että kreikan hyvä = eu ovat luultavasti kantaindoeuroopan sanasta en = sisään, joten enkeli on sisään-sisään-heittäjä/-päästäsjä.

(Huom! Enkeli ei ole tämän mukaan alun perin ollut välttämättä "hyvä", vaan hän on voinut olla myös rattoisan synnin "ulkopiieristä" sisään niihin toisiin piireihin heittävä olio.)

Muoto *enkti = ankkuroida: inkti on akkurida tappi puuhun (maahan jen.), ankti = ankuroida puu (laiva) tapin avulla.

Liettuan Inkaras = ankkuri, lainaa kuutista, Inkere (joki) = ankkurijoki (hyvä kytis-paikka kuurilaisille merimiehille Suomelahden ja Laatoken liikennettä koskien.

Miten tuosta sitten tulisi enkeli siinä kysymys. Jos se siitä tulee, niin kieli on ilmeisimmin filistea.
Kantaindoeuroopan poistettavasta sudesta sanastosta (jossa lähinnä itäbalttilai-sesta vasarakirveskielestä on tehty "kantaindoeurooppaa") seuraavat liittyvät asiaan:
*h₁ey-  = to go = mennä, tulla
Skr. एति (éti),Av. aēiti, Gk.εἶμι (eimi), Lat.eō, Umbrian ier, Oscan eítuns, Kamviri ie, Gaul. eimu, Toch. i/i, Ir. ethaim/,Pers. (aitiy) /,OCS ити (iti),Luw. (iti), Goth. iddja, Eng. ēode/--, Lith. eiti, Ltv. iet, Old Prussian eit,Russ. идти (idti), Polish iść, Alb. ik
Tämä sana on ollut todellisuusessa *(h)en-b-ti = "sisääntyellä" (niin ikään kantabaltoslaavilaisella edestakaista toimintaa tarkoittavalla -b/p-laajennuksella, balttikielissä ei ole kotoperäisinä h-äänteitä).
*h₁eybʰ-  = to copulate = naida
Gm. eiba/—, Skr. यभति (yabhati), Russ. ебать (jebat'), Illyr. Oibalos, Gk. οἴφω (oiphō)/, Polish jebać
Tämä sana on ollut *(h)en-b-ti > *embti, jossa tuo -b- tarkoittaa a) edestakaista ja b) vastavuoroista toimintaa.
Tuosta tulee monia muitakin, esimerkiksi kutomista tarkoittavia sanoja, jossa pistellään edestakaisin, kiertoteitse mm. suomen "ammatti".
gland = rauhanen, putken(suu)(laippa), "sisäämmeno": Alb. angërr, Gk. ἀδήν (adēn), Lat. inguen, ON ökkvinn, litt. inkstas = munuainen
Johtopäättellä -t/d- , joka infintiivissä ilmenee -s-:nä, sanasta tuleen "*ensti... enda" > liett ėsti (ė́da, ė́dė) = syöttää, kuuriksi ëistun, pr. ëidi [äidi], êidi = se, joka syöttää, sosiaalinen äiti, suomessa erotukseksi "emosta", joka on biologinen äiti, liettuan > ė́di, ė́džia, monikossa ė́džios = kehto.

" Wenn hier und in einigen anderen Fällen das Ostseefinnische zum Westgermanis-chen stimmt, besagt das nichts, da in einer ebenso großen Anzahl von Fällen, in denen urgermanische Herkunft angenommen wird,auch nur ein nordgermanischer Fortsetzer erhalten ist. Bedenklich erscheint im übrigen im Zusammenhang mit der Herkunft von fi. kuningas auch das argumentum e silentio bezüglich des Gotischen.


Aus der Tatsache,daß dieses das von einem Wort für ‘Volk’ abgeleitete germanische Lexem für ‘König’erhalten hat (þiudans),kann man nicht folgern,daß es ein*kunings nicht gekannt hat. Letzteres könnte eine Bedeutung gehabt haben, die es dem Über-setzer als Entsprechung von griech.αρxωv (arkhon) oder βασιλευς (basileus) unge-eignet erscheinen ließ. Gerade in der Völkerwanderungszeit ist mit Verschiebungen innerhalb der Sozialstruktur und damit einer Bedeutungsveränderung der entsprechenden Termini zu rechnen.

HM: Koivlehto ja Ritter eivät käsittele mahdollisuutta,että suomen sana kuningas oli-si germaaninen sana,joka tulisi gootin teknilliselle osaamiselle perustuvaa poliittisesti matalan tason johtajaa tai tietäjää, esimerkiksi veneen päällikköä tarkoittavasta sa-nasta kunþigas = tiedokas, kunþi = tieto. Tämä on sanan merkitys, joka sillä on itä-merensuomessa ja baltissa ennen ollut: matalahkon tason johtaja. Minäkään en sitä sen kummemmin käsittele ainakaan nyt, eikä mulla ole siihen mitään erityistä osaa-mistakaan. Sana on kuin liettuan drugtinas = "kaveeraamisen arvoinen mies", että se on kielessä täysin säännöllisenä johdoksena, jonka jokainen ymmärtää, vaikka sitä ei erikseen selviönä olisikaan sanakirjoissa. Koivulehdolle sana ilmeisesti ei kel-paa. Ritter ei ehkä pidä goottia todennäköisenä lainanantajana - eikä asiaa tältä kan-nalta "tärkeänä" (koska sana olisi uusi). Koivulehto tutkii kuitenkin gootin välityksellä.

" ...Ein weiteres Indiz für westgermanische Herkunft wurde in zwei Wörtern mit gemi-niertem m bzw.l vor einem auf germanischen Halbvokal zurückgehenden i gesehen, da das Gotische und Nordische bei Liquida und Nasalis keine Gemination vor j ken-nen. Nun ist die Gemination durch j wahrscheinlich nicht die einzige Quelle für gemi-nierte Liquida oder Nasalis im Germanischen. Auch Verbindungen von Liquida bzw. Nasal und Laryngal kommen in Betracht (vgl. LÜHR 1976). Im Falle des traditionell für fi. kunnia ‘Ehre’ in Anspruch genommenen Etymons (an. kyni usw.‘Geschlecht = suku’) liegt aber eine Wurzel ultimae laryngalis vor:uridg. *ǵenh1- ‘erzeugen = siittää’ (ai. jtá-; lat. ntus).

HM: Ritterin esittämä sana merkitsee toisissa lähteissä naista.

*gʷenh₂ = (wife, woman): internal body presence (g0), active subject (e), complete (n), spread (h2)

Tavallisella g:llä tuota sanaa ei ole (muualla) esitetty.

*gem = (to grasp, grip, be full): distinct presence (g), active subject (e), packed (m)

*gerh₂ = (to shriek):distinct presence (g),active subject (e),external feature (r), spread (h2)
*ǵenh₁ (clan, generic): life concept related presence (g), active subject (e), complete (n), union (h2)
*ǵenu (1. knee): life concept related presence (g), active subject (e), complete (n), passive subject (u)
*ǵenu (jaw): life concept related presence (g), active subject (e), complete (n), passive subject (u)

Jaska Häkkisen joskus jakamia juuria... kas perhhana, täällä se Ritterin antama juuri onkin!


*dʰéǵʰōm earth = maa, Phryg. zemelo; zamelon, Thrac. semele; semela, Pers. zam, Skr. क्ष (kṣa),Gk. χθών (khthōn),Lat. humus,Goth. guma,ON gumi, Eng. guma / bride- groom, Gm. gomo/Bräutigam, Alb. dhè, OCS зємлꙗ (zemlja), Russ. земля (zemlja), Ir. du/duine, Hitt. tekan, Luw. dakam-, Toch. tkam/keṃ, Kashmiri zamin, Lith. žemė, Ltv. zeme, Old Prussian same,Welsh dyn,Oscan huntruis, Umbrian hondomu, Osset. зæхх (zæxx), Polish ziemia

*ǵebʰ- jaw = jauhaa hampain, Lith. žebiu, Ltv. zebiekste, Czech žábra, Gm. kivel  / Kiefer, Eng. ceafl/jowl, ON keptr, Av. zafar *ǵeme- to marry Skr. जामातर् (jāmātar), Av. zāmātar, Gk. γαμβρός (gambros),Lat. gener, Breton gever, Lith. zêntas, Alb. dhëndër / dhândërr

*ǵenh₁- to give birth = synnyttää (väärin on,Gk.γένος (genos);gónos; gígnesthai, Lat. genus; gigno, Eng. cyn / kin; cyning/king; kind, Gm. kind / Kind; kuning / König, Russ. зять (zjat' = vävy,lanko), Polish zieć, Av. zīzənti, Skr. जाति (jāti); jánati; jánas,Kamviri zut,Thrac. zenis,Phryg. cin,Ir. cinim/ geinim, Goth. kuni, Lith. gentìs = giminaitis = sukulainen (tulee vartalosta *gʷʰem- ehkä preussin kautta), Ltv. znots, Welsh geni; cen; angen, Gaul. Cintugnātus, Pers. zāēdan, Hitt. genzu, Arm. ծին (cin), Toch. kän / kän, Osc. Genetaí, Umb. natine, OCS zętĭ

*ǵénu- cheek Lat.gena,Welsh gen,Gk. γένυς (génys), Goth. kinnus, Skr.हनु (hánu), Av. zanu, Lith. žandás = poski,Ltv. zods, Phryg.azon,Toch. A śanwem, Arm. ծնաւտ (cnawt), Eng. ċinn / chin, Gm. kinni / Kinn, Ir. gin / gionach, Pers.زنخ (zanakh), چانه (čâne), goune(h), XMK kanadoi

*gʷem-, *gʷeh₂- to go, come Lat. veniō, Skr. गच्छति (gácchati) /गमति (gamati) , Av. jamaiti, Toch. kum/käm,Eng. cuman/come,Arm. եկ (ek), Gm. coman/kommen, Kam-viri âca, ON koma,Pers. jamijāh/,Goth. qiman,Oscan kúmbennieís, Lith. gimti = syn- tyä, pr. gimsta, synnyttää, pr.gẽma, Ltv. dzimt, Old Prussian gimsenin, Alb. pregjim, Gk. βῆμα (bēma)

*gʷeyh₃- sinew Lat. fīlum, OCS žitsa, Russ. жила (žila), Arm. ջիլ (ǰil), ջիղ (ǰił), Lith. gija, Ltv. dzija, Welsh giau, Polish żyła

*ǵʰwen- to sound OCS звонъ (zvonŭ),Russ.звон (zvon),Arm.ձայն (jayn), Alb. zë/zâ, Toch. kaṁ/kene, Polish dzwon, Lith. žvengti, Ltv. zviegt

*ǵʰéy-mn̥- winter Skr. हिम (himá), हेमन्त (hemantá), Lat. hiems, Gk. χεῖμα (kheima), Gaul. Giamillus, OCS зима (zima), Russ. зима (zima), Polish zima, Lith. žiema, Ltv. ziema, Old Prussian semo, Av. zimo, Arm. ձմեռն (jmeṙn), Alb. dimër/dimën, Kamviri zẽ, Pers. /زمستان (zemestān), Toch. śärme/śimpriye, Welsh gaeaf, Ir. gamh / geimhreadh, Hitt.  (giman), ON gói, Pers. dai, Eng. gamol/

*gʷʰen- to press; to strike, slay, kill Skr. हन्ति (hanti), Av. (jainti), Pers. /zahr; ajanam/, Lith. ginti,Ltv.dzīt,Old Prussian guntwei, OCS gŭnati,Russ.жать; гнать (žat'; gnat'), Polish gnać, Alb. gjanj, Arm. գան (gan), ջին (ǰin), ջինջ (ǰinǰ), Ir. gonim/gonadh, Gk. θείνω (theinō); φόνος (phonos), Hitt. kwen, Lyd. qẽn-, Eng. gūþ/—; bana/bane, Gm. gundfano/—, Goth. banja; pano / Bahn ON gunnr; bani


Kantaindoeuroopan juuri *gʷʰem- = synnyttää (*gʷʰ, jotta latinassa ja veneetissä oli fem-).


Indoeuroopan äänteenmuunnoslakien mukaan siitä tulee eri kielissä eri muotoja.


Ruotsin etymologisen mukaan, toiseata paikasta katsottuna, kantaindoeuroopan juuresta tulee kantagermaaniin ihan muuta kin *kuni tai *kunja, nimittäin *gwen- = syntyä, synnyttää, nainen.


From Old Swedish kona, kuna (woman, wife, concubine) (genitive plural kvinna, kvænna), from Old Norse kona, from Proto-Germanic *kwenǭ. Feminine in Late Modern Swedish. Akin to English quean.


Gootin sana tästä juuresta ei ole kuni eikä kunja vaan qino

Gwen EI siis ole kantaindoeurooppaa eikä kelttiä eikä romaania, vaan kantagermaa-nia. Kantabaltin sana lienee ollut *gwem-. Romaaninen nainen ja suku ovat fem- ja familia samasta juuresta.


Proto-Indo-European root meaning "woman."

It forms all or part of: androgynous; banshee; gynarchy; gyneco-; gynecology; gynecomastia; gyno-; misogyny; polygyny; quean; queen.

It is the hypothetical source of evidence for its existence is provided by: Sanskrit janis "a woman," gná "wife of a god, a goddess;" Avestan jainish "wife;" Armenian kin "woman;" Greek gynē "a woman, a wife;" Old Church Slavonic zena, Old Prus-sian genna "woman;" Gaelic bean "woman;" Old English cwen "queen, female ruler of a state, woman, wife;" Gothic qino "a woman, wife, qéns "queen."

Edelleen seuraavakin ruotsin sana voi liittyä kuninkaaseen,esim. kunnig = osaava ja kuuluisa, joskaan ei alun perin perinnölliseen:



... 168.


Aber auch das fi. sallia ‘erlauben’ zugrunde liegende germanische Verb (vgl. got. saljan ‘opfern’) geht auf eine Wurzel zurück,deren griechische Entsprechung auf ei-nen Laryngal hinweist (s. KLINGENSCHMITT 1982, 268, Amn. 2). Die ostsee-finnis- chen Wörter könnten mithin ältere urgermanische Formen mit *RR (<*RH) reflektie-ren, die später unter dem Einfluß von Formen, in denen der Laryngal lautgesetzlich geschwunden war,die Geminata eingebüßt hatten (zu den Ausgleichserscheinungen s. LÜHR 1976).

Die Herleitung von fi.kunnia ‘Ehre’aus einem durch got.kuniGeschlecht, Verwandt- schaft=sukulaisuus, Art=laji’ und an.kyn ‘Geschlecht,Familie; Art’ bezeugten *kunja- wird im SKES mit einem Fragezeichen bedacht - in erster Linie wohl wegen der un-erwarteten Geminata.KOIVULEHTOs Vermutung eines Bestrebens auf ostseefinnis- cher Seite, mit *kunnia (statt *kunia für unzulässiges *kunja) die Silbengrenze der germanischen Vorlage besser zu markieren, läßt sallia ‘erlauben’ unerklärt (*salja- wäre möglich) und macht upia ‘hochmütig = kopea, ylpeä’ (statt *uppia - urgerm. *ubja-) zu einem Problem.Daneben erweckt auch die Bedeutungsdifferenz Beden-ken. HOFSTRA konstatiert, daß "ein auffälliger Bedeutungsunterschied zwischen fi. kunnia ‘Ehre’ und an.kyn,got.kuni,ahd.kunni ‘Geschlecht’ vorliegt. Die semantische Kluft zwischen urgerm. *kunja und fi. kunnia ist aber nicht so breit,wie es den An-schein hat.Im Altenglischen kommt ein Adjektiv cyn (n) < *kunjaz in den Bedeutun-genakin, suitable, fit = sopiva, proper = aito, becoming = käypä’ vor; substantiviert erscheint es in Ausdrücken wie hit is cynn, swa is cynn ‘justum est, dignum est’ ... " Warum das "substantivische" (?) cynn in Phrasen für ‘dignum est’, also ‘es ziemt sich = (se) käy päinsä, kelpaa’ der Bedeutung ‘Ehre’ nähersteht als der Bedeutung ‘Geschlecht’ usw. bleibt unerfindlich.

Gegen die Alternativlösung,das finnische Wort mit an.kynni ‘Besuch bei Verwandten oder Freunden’ (vgl. noch kynnis-fierd, -for ‘Besuchsfahrt (zu Verwandten oder Freunden’);kynnis-gjof ‘Geschenk eines Gastgebers an seinen Gast’; ókynni ‘Man- gel an Bekanntschaft’) zu verbinden, gibt HOFSTRA zu bedenken, daß die Voraus-setzung des höheren Alters des Wandels *nþ >nn gegenüber dem in diesem altnor- dischen Wort zu beobachtenden i-Umlaut "angesichts der nur nordgerm.Verbreitung des Lautwandels / > /nn/ einerseits und der sowohl nord- wie auch westgerm. Verbreitung des i- Umlauts andererseits nicht ohne weiteres selbstverständlich" sei.




Bei der Umlautserscheinung würde es sich aber um die dritte Phase des "jüngeren i- Umlauts vor erhaltenem i-handeln, dessen zeitliche Grenze um 850 n.Chr. angesetzt wird, also um eine späte nordische Erscheinung, und es ist für die Etymologie völlig belanglos, daß es auch im Westgermanischen einen i-Umlaut gibt. Wenn HOFSTRA meint, "die relative Chronologie der beiden lautlichen Erscheinungen bedarf noch einer näheren Untersuchung", so ist ihm darin recht zu geben. Die Germanisten sind aufgefordert, sich der Frage anzunehmen. Solange nichts Gegenteiliges verlautet, kann die letztgenannte Etymologie der herkömmlichen zumindest als ebenbürtig an die Seite gestellt werden.

Die in der Erklärung des finnischen kunnia durch germ. *kunþja vermutete Bezie- hung zwischen ‘Ehre’ und ‘Besuch’ könnte für die Herleitung eines weiteren finnis- chen Wortes in Anspruch genommen werden. Got.swērs, das als Entsprechung des deutschen schwer gilt,übersetzt griech.etnos Germ. *swēraz ergäbe fi. vieras, das ‘fremd, Fremdling’ bedeutet. Die Verallgemeinerung von ‘Gast’ über ‘Fremdling’ zu ‘fremd’ wäre auf dem Wege einer Bedeutungsentlehnung vorstellbar.

Sollte diese Erklärung das Richtige treffen, wäre ein Kandidat für gotische Herkunft eruiert, denn ungeachtet eines lateinischen grauis ‘schwer;gewichtig, würdevoll’, auf das KLUGE/MITZKA hinweisen, muß eine solche Bedeutungsentwicklung als merk- malhaft eingestuft werden,d.h.,es ist höchst unwahrscheinlich,daß in der für das Go- tische belegbaren Bedeutung eine urgermanische Erscheinung vorliegt, die in allen anderen germanischen Sprachen verlorengegangen wäre, zumal das gotische Wort auch zahlreichen Ableitungen zugrunde liegt, von denen sich doch die eine oder an-dere im Falle urgermanischer Herkunft irgendwo außerhalb des Gotischen erhalten haben sollte. Freilich ist im vorliegenden Fall die Bedeutungsbeziehung nicht so leicht nachvollziehbar wie im Falle fi. kunnia vs. an. ókynni ‘Mangel an Bekannt-schaft = tu(nne)ttuuden’ puute,tuntemattomuus, wo daran erinnert werden kann, daß Adam von Bremen berichtet, man wett-eifere bei den Schweden um die Ehre, Gäste bewirten zu dürfen. Besuch stellt also eine Ehrung des Gastgebers dar. Die Bezie-hung zwischen ‘geehrt = kunnioitettu’ und ‘Gast = vieras’ ließe sich mit der Sitte, dem Gast mit einem Geschenk seine Ehrerbietung zu erweisen, in Zusammenhang bringen (vgl. WEINHOLD 448).


... 174.

In der slavistischen Literatur wird ausdrücklich die gotische Herkunft von slav. kne(d)z´ und zwar aus der Zeit der vermuteten Siedlung der Goten in der Weichsel-gegend, genannt (z.B. BRÄUER I 34). Damit wäre dieses Wort älter als diejenigen einer gotischen Schicht der germanischen Lehnwörter des Slavischen, in der auch griechische und lateinische Wörter an die Slaven vermittelt wurden (l.c.). Slav. pane(d)z´ ‘Geld = raha’ wird dagegen - offenbar aus sachgeschichtlichen Gründen, denn es reflektiert alle alten und keine jüngeren Merkmale als kane(d)z´ - aus dem Westgermanischen hergeleitet.

Germ. *kuningaz wäre demzufolge vor 150 n.Chr. ins Slavische gelangt (l.c.) Mit den ältesten germanischen Entlehnungen im Slavischen befände man sich mithin in einer Epoche, die dem Zeitpunkt des Beginns der germanisch-finnischen Kontakte - jedenfalls der "gemäßigten" Auffassung nach - schon sehr nahe kommt. Bei Berück-sichtigung der neueren Auffassung hat man aber zumindest für einen Teil des ger-manischen Lehnguts des Ostseefinnischen ein Vergleichsmaterial aus einer identis- chen Entwicklungsstufe der germanischen Stämme, denn die Kontakte der Germa- nen mit den Ostsee- finnen sind ja in den Jahrhunderten sicher nicht abgerissen. ... "




Gootin kuningas-sana þiudans tulee sanasta kansa(kunta), natio = kanta-IE *ten-t-(a) = "(mukaan) vedetty, johdettu", liettuan tauta = kansakunta, joka tulee länsibaltista, preussillaina sanasta tauto = maa, seutu, valtio.

tauta = kansa, kansakunta

Indoeuropiečiai turėjo terminą,ekvivalentišką 'genties' ar net 'liaudies','nacijos' pava-dinimui. Ypač gerai jį reprezentuoja Vakarų ir Šiaurės Europos kalbos: galų Teuto-, Touto- varduose; s. airių tuath 'gentis, liaudis, šalis', kimrų tud 'liaudis, šalis'; oskų touto 'civitas', umbrų tota-m; go. þiuda, s.ang. þēod, s.v.a. diot(a) (iš jo adj. s. ang. þēodise, s.v.a. diutisc, vok. deutsch 'priklausoantis tautai'), go. þiudans 'karalius = kuningas'; lie. tautà, la. tauta, pr. tauto 'šalis = maa, valtio'; be abejonės ir (kaip skoliniai) r. čužoj 'alien = muukalainen', s. sl. štuždь, etc.

Šie faktai rodo buvus ide. *teutā f., iš kurio kilę įvairūs derivatai, plg. *teutonos, *teutiskos, *teut(i)yos. [101]

[HM: PIE sana on partisiipi preteriti *ten-ta = "vedetty, johdettu ohjattu".

Nimi kertoo, että TEUTONIT EIVÄT OLLEET GERMAANEJA. heidän kielensä on ollut luultavasti vieläkin lähempänä kantaindoeurooppaa kuin kantabaltti.]

" Bet ide. *teutā egzistavo ir anatolų bei iranėnų kalbose [p. 107]. Ide. *teutā įprasta kildinti iš veiksmažodinės šaknies *teu- / *tewə- 'augti = kasvaa, brinkti = kummuta pulputa'.

Man atrodo, kad tik indų-iranėnų kalbose esama duomenų, leidžiančių rekonstruoti pamatinį veiksmažodį 'būti stipriam,galingam; pajėgti': s. i. tavīti, av. tav-, s. persų tāvayatiy. Senoji ide. *teutā reikšmė buvo 'jėga,galia';reikšmė sukonkretėjo į 'tautą'. [Buvo nuomonių, kad ide. *teutā pirminė reikšmė – 'aibė = paljous, masė = massa, liaudis = (johtamaton) kansa, šalis = maa, valtio', 'plénitude = kokonaisuus, täyteys', žr., pvz. Pokorny 1959: 1084; Devoto 1962:319 (: l’assemblea'); Benveniste 1969: 366. – W. P. Schmid (BzN 11, 1960, 202) manė, kad 'gens, natio'].

PS: "Vapaata kansaa", "vapaalla/na olevaa rahvasta", "keikkea kansaa" (populus) tarkoittava sana on alkukirjainta lukuun ottamatta sama: *len-ta" liettuan liaudis, saksan Leute, venäjän ljudi, suomen liuta, lauma jne.


liáudis = väki, rahvas

Sena forma laikoma sl.ljudьje,kurios etimologija iki šiol neaiški. Patikima izoglosa sl. [168] ljudъ,ljudьje – lie.liaudis,la.ļáudis – s.v.a. liut, jungianti daugelį ide. dialektų su bendra reikšme ‘žmonės, liaudis’. Papildomai dar nurodoma lie. dial. liaudžià ‘visi namiškiai = kotiväki, talonväki’, žem. liaude ‘šeima = perhe’. Paprastai ljudьje kildinama iš ide. *leudh- ‘augti = "**kasvaa’". "

[HM: Tuollaista PIE-sanaa ei ole. Nämä tulevat partisiipista *len-ta, joka taas on (päin vastoin) "vapautettu, irrallinen, johtamaton" (väki ym.).]

"Tokia etimologija blogai aiškina reikšmę ‘laisvas= vapaa’.Ji išlikusi ЛЮДИНЪ, bet tai vėlesnė reikšmė, plg.lo. liber,gr. ἐλεύθερος. Fonetiškai ir semantiškai įmano- ma susieti su lie.liáuti ‘nustoti = la(k)ata’,gr. λύω ‘išlaisvinti = vapauttaa (ulos, vaikka navetasta)’ (ide.*leu-),čia ir č.psn.leviti ‘palengvinti= helpottaa’, levný ‘pigus = halpa’ [169].

ŠaltinisТрубачев 1959b, 168–169]



Oliko "länsigootti" (room. Visi) lainkaan germaaninen kieli eli goottia ollenkaan?

"EI ollut vaan Visi oli länsibalttilainen kieli", vastaa venezuelanliettualainen lingvisti Jurate Statkute de Rosales, 1930-luvun porvari-Liettuan puolustusminiteri marsalkka Jonas Stakusin tytär, joka on tutkinut visiläistä lainakerrostumaa espanjan kielessä.


Vir­gi­ni­ja Sku­čai­tė

Iki šiol ma­žai te­ži­no­me apie lie­tu­vius, gy­ve­nu­sius iki Min­dau­go, ku­rio ka­rū­na­vi­mo die­ną pa­žy­mi­me vals­ty­bi­ne šven­te.

Lem­tin­ga ver­ti­mo klai­da

Šią istorijos spra­gą pa­mė­gi­no už­pil­dy­ti Ve­ne­sue­lo­je gy­ve­nan­ti lie­tu­vė moks­li­nin­kė Jū­ra­tė Stat­ku­tė de Ro­sa­les. Is­pa­niš­kai kal­ban­čio­je pa­sau­lio da­ly­je au­to­ri­te­tu lai­ko­ma lie­tu­vė ma­no at­sklei­du­si mū­sų se­no­sios is­to­ri­jos fal­si­fi­ka­ci­jas.

Venesuelos valstybinį apdovanojimą pelniusios tautietės nuo­mo­ne, Eu­ro­pos ling­vis­tai ir is­to­ri­kai klys­ta, pa­vyz­džiui, tvir­tin­da­mi, kad Ro­mą VI am­žiu­je įvei­kė go­tai, ki­lę iš Skan­di­na­vi­jos. Tai dvi­gu­ba klai­da Va­ka­rų Eu­ro­pos ir mū­sų tau­tos is­to­ri­jo­je.

Mi­nė­tos is­to­ri­nės ap­ga­vys­tės ki­lo dėl są­mo­nin­gos ar ne­są­mo­nin­gos klai­dos, ku­ri bu­vo pa­da­ry­ta ver­čiant gu­do Jor­da­no VI a. pa­ra­šy­tą ge­tų (go­tų), ku­rie da­bar va­di­na­mi bal­tais, kil­mės is­to­ri­ją.

Be to, ver­tė­jas Wil­hel­mas Mar­ten­sas 1914-ai­siais sa­vo nuo­žiū­ra teks­te per­kė­lė ge­tų (go­tų) kil­mės vie­tą į Skan­di­na­vi­ją, nors lotynų kalba rašytame teks­te to nė­ra.Ne­gir­dė­ta go­tų kil­mė

Pra­var­tu ži­no­ti, kad ro­mie­čiai go­tus va­di­no ge­tais - nuo se­no gy­va­vu­sia ga­lin­ga tau­ta. Ge­tų ka­riuo­me­nė (tai tvir­ti­na Ro­mos ra­šy­ti­niai šal­ti­niai) at­vy­ko į Ro­mą iš Pa­bal­ti­jo ir Dniep­ro aukš­tu­pio, o ne iš Skan­di­na­vi­jos, kaip savo ra­štuose teigia ver­tė­jas W.Mar­ten­sas.

Klai­da at­si­ra­do, su­pla­kus žo­džius „Scan­dza" ir „Scan­dia" su „Skan­di­na­vi­ja". Iš tik­rų­jų Jor­da­nas „skandžios" var­du va­di­no da­bar­ti­nes Aist­ma­rių ir Kur­šių smė­lė­tas ne­ri­jas.

J.Stat­ku­tė de Ro­sa­les, ly­gin­da­ma se­nuo­sius lo­ty­niš­kus teks­tus ir jų ver­ti­mus, ste­bi­si, ko­dėl ver­tė­jai ne­su­si­gau­dė ar ne­no­rė­jo su­si­gau­dy­ti lo­ty­niš­kai ap­ra­šo­mo­se vie­to­vė­se ir ne­tei­sin­gai iš­ver­tė jų pa­va­di­ni­mus.

Gal, anot J.Stat­ku­tės de Ro­sa­les, taip at­si­ti­ko to­dėl, kad ver­tė­jams bu­vo neį­ti­ki­ma, jog ma­žy­tė Lie­tu­va ir Prū­si­ja ka­dai­se ga­lė­jo už­ka­riau­ti pu­sę Va­ka­rų Eu­ro­pos ir net įveik­ti Ro­mą?

Vie­to­vės geog­ra­fi­nio nu­sta­ty­mo ir jos pa­va­di­ni­mo ver­ti­mo klai­dos (jas „Di­džių­jų ap­ga­vys­čių" au­to­rė pa­ro­do aki­vaiz­džiai, su­teik­da­ma ga­li­my­bę iš­pru­su­siam skai­ty­to­jui pa­ly­gin­ti ori­gi­na­lų­jį teks­tą ir jo ver­ti­mą) ke­lia­vo iš kny­gos į kny­gą, apaug­da­mos bė­gant me­tams ki­tų ver­tė­jų pa­da­ry­to­mis klai­do­mis.

Kad go­tai (ge­tai) yra ki­lę iš Prū­si­jos ir da­lies Lie­tu­vos, o ne iš Skan­di­na­vi­jos, pa­tvir­ti­na ir XIII a. Kas­ti­li­jos ka­ra­liaus Al­fon­so X Iš­min­tin­go­jo ka­ra­liš­ko­sios kro­ni­kos, ku­rio­se tai aiš­kiai pa­ra­šy­ta. Be­je, to­se kro­ni­ko­se ge­tai ar go­tai va­di­na­mi gu­dais. Jiems pri­klau­sęs ir pa­ts Al­fon­sas X Iš­min­tin­ga­sis.

Praei­ty va­di­no­mės gu­dais

Pa­sak J. Stat­ku­tės de Ro­sa­les, at­ro­do, kad iki XIX a. lie­tu­vių kal­bo­je ne­bu­vo žo­džio go­tas. Bu­vo žodis gu­das. Kai da­bar va­di­na­mie­ji go­tai V am­žiu­je ap­si­gy­ve­no Is­pa­ni­jo­je (gal­būt net už­ka­ria­vo jos da­lį), jie sa­ve va­di­no go­dais ar­ba, kaip ap­tin­ka­ma Is­pa­ni­jos vi­du­ram­žių raš­tuo­se, gu­dais, atė­ju­siais iš Pa­bal­ti­jo. Ta­čiau to ne­pai­sė vo­kie­čių is­to­ri­kai ir kal­bi­nin­kai, teig­da­mi, kad Is­pa­ni­jos atei­viai bu­vę germa­nai (go­tai).

Tuo tar­pu žo­džiai go­das ar gu­das yra vi­sai ne ger­ma­niš­kos kil­mės. Be to, kaip teigia J.Stat­ku­tė de Ro­sa­les, nė vie­na tau­ta pa­sau­ly­je ne­va­di­no sa­vęs go­tais, nes tai yra žo­džio gu­das ver­ti­mas į germaniš­kas kal­bas.

„Žo­dis gu­dai lo­ty­niš­kai ver­čia­mas į ge­tai - tuo ne­sun­ku įsi­ti­kin­ti, skai­tant se­no­vės is­pa­nų ar Ro­mos im­pe­ri­jos lai­kų raš­tus. Pa­vyz­džiui, jau mi­nė­tą­jį Jor­da­ną", - aiš­ki­no J.Stat­ku­tė de Ro­sa­les. Tad vo­kie­čių kal­bi­nin­kai ir is­to­ri­kai mums įbru­ko žo­dį go­tai (goths), vi­sai ne­sie­da­mi jo su žo­džiu gu­dai ir tuo nu­ties­da­mi ke­lią klai­dai į Va­ka­rų Eu­ro­pos bei Lie­tu­vos is­to­ri­ją.

J. Stat­ku­tė de Ro­sa­les siū­lo at­mes­ti ne­lie­tu­viš­ką žo­dį go­tai, nes prū­sai ir ry­ti­nių bal­tų gen­tys se­no­vė­je at­kak­liai va­di­no sa­ve gu­dais - var­du, ku­riuo dar Vy­tau­to Di­džio­jo do­ku­men­tuo­se bu­vo va­di­na­mi jotvingiai. Šio var­do kra­to­mės ne tik da­bar.

Anot ty­ri­nė­to­jos, į tai at­krei­pė dė­me­sį XVII am­žiu­je prū­sų au­to­rius Mo­tie­jus Pre­to­ri­jus. Jis aiš­ki­no, kad šį var­dą anuo­met veng­ta var­to­ti to­dėl, kad jis pri­mi­nė pa­go­ny­bę, ki­lu­sią iš Prū­si­jos, Lie­tu­vos ir Že­mai­ti­jos.

Be­je, Jor­da­nas Pa­bal­ti­jo tau­tas va­di­no „tau­tų įsčio­mis", o Is­pa­ni­jos ka­ra­liaus Al­fon­so X kro­ni­ko­je (XII a.) esa­me ap­ra­šy­ti kaip gu­diš­kų tau­tų šal­ti­nis.

Bal­tų krikš­ta­tė­vis

Se­ną­jį mū­sų tau­tos var­dą - gu­dai ga­lu­ti­nai iš­brau­kė vo­kie­čių kal­bi­nin­kas G.Ne­sel­ma­nas (XIX a.), ty­ri­nė­jęs se­ną­ją prū­sų kal­bą, rin­kęs lie­tu­viš­kas dai­nas. Už pa­sta­rą­jį dar­bą lie­tu­viai jam yra dė­kin­gi, bet ne už tai, kad jis iš­brau­kė iš is­to­ri­jos se­ną­jį mū­sų var­dą.

Kal­bi­nin­kas tai pa­da­rė 1845 m. sa­vo iš­leis­to­je kny­go­je, ku­rio­je pa­siū­lė se­no­vės prū­sus, lie­tu­vius ir latvius va­din­ti bal­tais (pa­gal Bal­ti­jos jū­ros pa­va­di­ni­mą).Šiuo pa­siū­ly­mu jis nu­brau­kė bend­rą se­ną­jį mi­nė­tų tau­tų var­dą gu­dai ir su šiuo var­du su­si­ju­sią jų is­to­ri­ją per­lei­do nie­ka­da neeg­zis­ta­vu­siai go­tų tau­tai.

G.Ne­sel­ma­ną su­klai­di­no vi­du­ram­žių do­ku­men­tai, ku­riuo­se prū­sai, že­mai­čiai ir lie­tu­viai va­di­na­mi ge­tais, go­tais ir gu­dais (tai pri­klau­so nuo kal­bos, ku­ria pa­ra­šy­tas do­ku­men­tas) ir tai, kad vo­kie­čių moks­li­nin­kai tas tau­tas va­di­no ger­ma­niš­ko­mis.

Bū­da­mas kal­bi­nin­kas G.Ne­sel­ma­nas, su­pran­ta­ma, ne­ga­lė­jo pri­skir­ti prū­sų, lie­tu­vių ir lat­vių kal­bų nei ger­ma­nų, nei sla­vų kal­bų gru­pei, to­dėl „pa­krikš­ti­jo" tą gru­pę bal­tais. Taip gu­dai ta­po bal­tais, ku­riuos nau­ja­sis var­das at­kir­to nuo jų la­bai se­nos is­to­ri­jos, su­ra­šy­tos apie go­dus ar gu­dus Va­ka­rų Eu­ro­pos vi­du­ram­žių kro­ni­ko­se ir apie ge­tus - se­no­vės Ro­mos raš­tuo­se.

Pra­leis­tas is­to­ri­jos eta­pas

Kai per­nai lei­dyk­la „Bal­ti­jos ko­pi­ja" iš­lei­do J.Stat­ku­tės de Ro­sa­les kny­gą „Di­džio­sios ap­ga­vys­tės", jos bu­vo neį­ma­no­ma ras­ti jo­kia­me kny­gy­ne ar bib­lio­te­ko­je - tik nu­si­pirk­ti iš kny­gų pla­tin­to­jų.

Kny­gos au­to­rei iki šiol ne­te­ko dis­ku­tuo­ti su Lie­tu­vos is­to­ri­kais ir kal­bi­nin­kais apie jos pa­ste­bė­tas is­to­ri­nes ap­ga­vys­tes.

„Taip yra ne to­dėl, kad aš ne­no­rė­čiau po­le­mi­kos, o to­dėl, kad Lie­tu­vo­je neat­si­ran­da no­rin­čių­jų tai da­ry­ti. Be­je, no­rė­čiau pa­dis­ku­tuo­ti su ger­bia­mu pro­fe­so­riu­mi Zig­mu Zin­ke­vi­čiu­mi, ku­ris vie­šai pa­si­sa­kė prieš ma­no ty­ri­nė­ji­mų re­zul­ta­tus. Tuo tar­pu aš ak­ty­viai bend­rau­ju su Ve­ne­sue­los, Is­pa­ni­jos, JAV is­to­ri­kais. Ne­se­niai ma­no iš­sa­mus straips­nis apie gu­dų kul­tū­rą bu­vo iš­spaus­din­tas žur­na­le, ku­rį lei­džiant da­ly­vau­ja 15 pa­sau­lio uni­ver­si­te­tų", - pa­si­džiau­gė J.Stat­ku­tė de Ro­sa­les.

Be­veik ket­vir­tį am­žiaus opo­zi­ci­niam Ve­ne­sue­los po­li­ti­kos, eko­no­mi­kos ir kul­tū­ros sa­vai­ti­niam žur­na­lui „Ze­ta" va­do­vau­jan­ti lie­tu­vė yra iš­lei­du­si ke­lio­mis kal­bo­mis so­li­džias moks­li­nes stu­di­jas: „Goths and Balts" (pa­sta­ro­sios kny­gos trum­pa san­trau­ka iš­leis­ta per­nai lie­tu­viš­kai ir pa­va­din­ta „Di­džio­sios ap­ga­vys­tės") bei is­pa­niš­kai pa­ra­šy­tą kny­gą „Los Go­dos", su­lau­ku­sią ke­tu­rių lei­di­mų. Ki­ta kny­ga lie­tu­vių kal­ba bu­vo iš­leis­ta 1985 m. Či­ka­go­je ir va­di­no­si „Bal­tų kal­bų bruo­žai Ibe­rų pu­sia­sa­ly­je".

Apie sa­vo kny­go­se at­skleis­tas is­to­ri­nes ap­ga­vys­tes J.Stat­ku­tė de Ro­sa­les kal­ba taip: „Bal­tų tau­tų is­to­ri­jos at­žvil­giu tas pra­leis­tas Eu­ro­pos is­to­ri­jos eta­pas yra di­džiu­lė skriau­da lie­tu­vių tau­tos praei­čiai, prieš­min­dau­gi­nei Lie­tu­vai, jos da­bar­čiai ir atei­čiai."

J. Stat­ku­tės de Ro­sa­les biog­ra­fi­ja

Gi­mė 1929 m. Lin­kai­čiuo­se, mo­kė­si Pa­ry­žiu­je, kur tė­vas stu­di­ja­vo tei­sę.
Ka­rui bai­gian­tis, iš Kau­no pa­si­trau­kė į Va­ka­rus, stu­di­ja­vo Vo­kie­ti­jo­je, Pran­cū­zi­jo­je ir JAV.
1960 m. iš­te­kė­jo ir ap­si­gy­ve­no Ve­ne­sue­lo­je.

Ap­do­va­no­ta gar­bin­giau­siais Ve­ne­sue­los or­di­nais, o 1989 m. Pie­tų Ame­ri­kos Ibe­rų Ame­ri­kos žur­na­lis­tų or­ga­ni­za­ci­ja pri­pa­ži­no ją Me­tų as­me­ny­be.

1996 m. Lie­tu­vo­je jai bu­vo įteik­tas LDK Ge­di­mi­no or­di­no Ri­te­rio Kry­žius.
Il­gai bend­ra­dar­bia­vo Kliv­lan­do (JAV) laik­raš­ty­je „Dir­va", tu­ri nuo­la­ti­nę skil­tį Ve­ne­sue­los dien­raš­ty­je „El Nue­vo Pais".

Mo­ka is­pa­nų, se­ną­ją is­pa­nų, vo­kie­čių, pran­cū­zų, ang­lų, lo­ty­nų ir, ži­no­ma, lie­tu­vių kal­bas.
Užau­gi­no pen­kis sū­nus, su ku­riais kal­ba­si lie­tu­viš­kai, o su vy­ru, ži­no­mu in­ži­nie­riu­mi, - is­pa­niš­kai.

Na­muo­se lai­ko­si lie­tu­viš­kų pa­pro­čių, ga­mi­na lie­tu­viš­kus val­gius, bet ger­bia ir vie­tos pa­pro­čius. Iš­mo­kė de Ro­sa­les gi­mi­nės vai­kus per Ve­ly­kas da­žy­ti mar­gu­čius.

Su­lau­kė pen­kių anū­kų.
Ti­ki, kad jau­no­ji Lie­tu­vos kar­ta, ku­ri mo­ka ne vie­ną už­sie­nio kal­bą, tu­ri ga­li­my­bę stu­di­juo­ti už­sie­ny­je, pa­tvir­tins tai, ką jai pa­vy­ko su­ži­no­ti apie prieš­min­dau­gi­nę Lie­tu­vą ir pa­gi­lins tas ži­nias.

Pra­dė­jo ra­šy­ti kny­gą is­pa­nų kal­ba apie tai, kaip jai pa­vy­ko at­ras­ti se­niau­sią Lie­tu­vos is­to­ri­ją liu­di­jan­čius do­ku­men­tus.

Už ga­li­my­bę iš­leis­ti Lie­tu­vo­je „Di­džią­sias ap­ga­vys­tes" dė­kin­ga vil­nie­tei Tan­zi­lei Dig­rie­nei ir jos šei­mai.

Durnam lietuviui

2009 m. rugpjūčio 5 d. 11:49:53
Šarlatanas Gedgaudas nemokėjo jokių 14 kalbų - tarp jų net ir paprasčiausios lotynų, šiaip jau privalomos žinoti kiekvienam istorikui. Nes net Romos imperatorių Kaligulą (Caligula) verčia lietuviu - "Kaulo galu" (!). Tačiau tamsiai liaudžiai tokie paistalai - kaip tik... :)


2009 m. rugpjūčio 1 d. 21:01:07
juokingiausia, kad besmegeniai mokantys rusu lenku lietuviu ir vos vos lotynu kalbas bando paneigti zmoniu mokanciu visas pagrindines rastu kalbas bei dar ir gyvasias kelias - Statkute zino 7 kalbas, Gedgaudas mokejo 14...taip kad idiotai tape profesoriais ir slavu issigimeliai net susitriesdami bando paneigti nenuneigiamus istorinius faktus


2009 m. rugpjūčio 1 d. 20:48:32
zemaiciai sneka isdarkyta Lietuviu kalba, nes mokykloje buvo dvejetukininkai ir iki galo nesugebejo ismokti gimtosios kalbos, tai ne kalba, o valkatu zargonas


2009 m. rugpjūčio 1 d. 20:44:15
vytutaa2008 07 05 12:42..Kas nezino,kad Nojus buvo lietuvis? Bet grazu! -------------------------------------------------------------------------- Nojus yra kiles is Lietuvisko zodzio naujas, nes pradejo nauja gyvenima, o atlantida yra patvantida ties dabartiniu Krymu (buvusi Tauroja)...beje Europa yra ne kas kita kaip Juropa arba PaJure


2009 m. rugpjūčio 1 d. 20:40:48
Lietuviais pradejome vadintis po to kai krikscionybe pasiglemze Kijeva ir Pamare, apjungus suliejus likusias pagoniskas gentis isskyrus Prusus ir Kursius-Latgalius...kazkur apie 800-ius zuvu eros metus


2009 m. liepos 7 d. 17:50:54
Pasirodo mes gudais vadinomes. Lietuviu gal net ir nebuvo...


2009 m. gegužės 20 d. 23:34:16
Viskas būtų gerai su gotais-germanais, migravusiais per baltų žemes ir gyvenusiais šalia versija išskyrus vieną smulkmeną. Nors užmušk nėra kitokių nei baltų kilmės vietovardžių tose gotų gyventose teritorijose, o ir iš žemėlapių žinome, kad ten jotvingių vietos buvo. Tai kaip: gyveno gotai-germanai, bet jokių savo pėdsakų nepaliko? Taip nebūna. Tai gal tiesiog buvo gotai - gudai, kurių viena gentis buvo jotvingiai, kita galindai (taip pat vadinti gudais, o ne baltais). Gal tiesiog gudai tai vėlesnis Europinių sarmatų pavadinimas. Sutampa ir gyvenamosios teritorijos ir vietovardžiai tose teritorijose nekito.

Vingiu Jonas

2008 m. rugsėjo 2 d. 12:07:05


2008 m. liepos 13 d. 17:54:42
daruos yduomu,nuorietus tun knyga kas jegu tai tiesa? o tas,kad buva pavuogta musu gilios senuobes istotuorėjė api kun nieka než sep tiku ka tap gal but,tuolab, kad autuore nauduojos senuobines rastas kurie patvertin juos teiginius-atrademus...o ty kur ci baiduos tuokiu faktu iskart juos paneikdami - paniekin savi/mus ir musu didi istuoreje...


2008 m. liepos 9 d. 09:50:33
Prie to reiktų pridėti tai, kad lietuvių kalba, be vertimo, laisvai skaitomos visos Europoje randamos runos. Vikingai bijojo kitapus baltijos gyvenusių tautų. Sustabdėm Totorių Mongolų invaziją... Grąžus vaizdelis gaunasi - Europos supermenai :D Gaila, kad dabar nebėra kuo pasigirti. Nebent galutiniu valdžios ir , būkime teisingi, visuomenės supuvimu-degeneracija.

Cia tai bent vaizduote

2008 m. liepos 8 d. 15:06:39
Cia tai bent vaizduote. Supratu, jog yra zmoniu, kuriems labai norisi tapti kolumbais. Taip pat turime tokiu, kurie negali atsispirti norui tapti didesniais, nei yra is tiesu. Cia akivaizdus faktu iskraipymas ir visu kontrargumentu atmetimas. Neprofesionalumas tiesiog bado akis. Viskas kaip ir skelbia knygos pavadinimas "Didziosios apgavystes". Knygos autore visai neturi kompetencijos ir klaidina visuomene. Bet didzioji tragedija dar ne cia. Demokratineje salyje kiekvienas galime isleisti knyga su savo nuomone... Bet musu miesto dienrastis "Kauno diena" ir straipsnio autore nusipelne dideles kritikos. Taip vienasaliskai traktuoti knygos teiginius ir net rasyti pirmame puslapyje. Gal vis tik vertejo paskambinti i universiteta? Nukritote iki zemiausio lygio. Tragedija.


2008 m. liepos 8 d. 15:03:17
O čia geras. Tai Beovulfas yra mūsų protėvis.... :)


2008 m. liepos 8 d. 01:44:43
Toks įspūdis, kad kaip seniau svetimus kraštus nusiaubdavom, taip ir dabar mūsų kitos šalys baidosi.

Istorikui as

2008 m. liepos 7 d. 12:00:59
Eik į "Klausimėlį", gudruti... Ten galėsi su tokiais pat išminčiais demonstruoti istorijos žinias...

G. O.

2008 m. liepos 6 d. 17:03:24
J. Statkutė, be abejo, be perstojo paisto nesąmones. Tačiau konkrečiu atveju klystate ir jūs, Dellamorte. Gudų etnonimą mūsų slaviškieji kaimynai paveldėjo iš anksčiau maždaug tose pat žemėse gyvenusių gotų. Gotai iš tikrųjų ilgą laiką yra buvę mūsų artimi kaimynai, kuriuos J. Statkutė, deja, be jokio pagrindo tapatina su baltais...


2008 m. liepos 6 d. 03:26:04
Gyvename idomius laikus. Siu dienu komunikacija per minute pasiekia visa pasaulį. Stai Venecueloje iškili lietuvaite Jurate Statkute de Rosales garsina Lietuvos vardą ir taiso kitų padarytas klaidas. Ačiu Jums Jurate. Pries pora menesiu Venecueloje paliko Lietuviu Bendruomenes Pirmininke Jauna Maria Elena Baronas Sulcas. Viespatie Suteik Jei Amzina Ramybe ir Sviesa. Antanas Kramilius Australija


2008 m. liepos 6 d. 01:07:54
Idomu, is kur "pensininkas" tiek daug "zino" apie šiandienine VU? :) Gal mokesi? :)

G. O.

2008 m. liepos 5 d. 22:19:24
Ką gi, panašu, kad Vasiukų gyventojamas patriotiška ir brandu alpti iš susižavėjimo kiekvienu užklydusiu ostapu benderiu, o kartu baisiausiai piktintis tikrais pasaulinio lygio didmeistriais... Būtų juokinga, jei nebūtų liūdna...


2008 m. liepos 5 d. 18:33:07
Teko perskaityti šią knygą, ir galiu patvirtinti, jog J.Stat­ku­tės de Ro­sa­les pateikiami autentiški šaltinių tekstai ir vertimai yra konkretūs, nepaneigiami ir nenuginčijami klaidų mūsų istorijoje įrodymai, todėl, neperskaičius šios knygos, drįsti kategoriškai nesutikti su tokiu atradimu yra nebrandu ir net nepatriotiška.


2008 m. liepos 5 d. 17:46:00
Labai norėčiau paskaityti knygą "Didžiosios apgavystės", nes Skučaitės straipsnis labai sudomino.Vilniaus Universitete "išperėti" Lietuvos istorikai vadovaujami prof. E.Gudavičiaus blokuoja užsiienio istorikų darbus,kadangi patys nieko naujo negali pasakyti. Sėdėdami Vilniuje tikros istorijos apie priešistorinius laikus neparašys,nes neturi galimybių.Užsienyje gyvenantys istorikai turi galimybes naudotis įvairiais archyvais. Dėlminėtų priežaščių galima tikėtis,kad straipsnis ir knyga bus paneigti.

G. O.

2008 m. liepos 5 d. 15:49:04
J. Statkutė sako norinti padiskutuoti su akademiku Z. Zinkevičiumi. Tačiau kas jai draudžia tai padaryti? Z. Zinkevičius, kiek teko patirti, yra labai geranoriškas, taktiškas ir preciziškas žmogus. Be to, ne tik aukščiausios prabos lingvistas ir kalbos istorikas, bet ir didelis Lietuvos patriotas, daug kovojęs prieš mūsų istorijos žemintojus ir niekintojus. Tačiau, panašu, J. Statkutė pati vengia atsakyti į jo kritines pastabas, nes jas paneigti - ne jos nosiai...


2008 m. liepos 5 d. 14:22:14
Idomiai. Bet jei ir tiesa niekas jos vis tiek nepripazins...


2008 m. liepos 5 d. 12:42:54
Kas nezino,kad Nojus buvo lietuvis? Bet grazu!


2008 m. liepos 5 d. 11:17:49
Labai grazu.