Palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas on luovuttanut 23.09 Palestiinan arabivaltion jäsenyyshakemuksen YK:n pääsihteerille Ban Ki-Moonille.
Palestiinan juutalaisvaltio Israel ja Palestiinan arabivaltio ovat kaksi eri valtiota, jotka on perustettu juridisesti samalla YK:n Yleiskokouksen päätöslauselmalla PL 181 (GAR, General Assembly Resolution). 181, 29.11.47), joka on edelleen voimassa, eikä sitä voi kumota muu instanssi kuin YK:n Yleiskokous itse.
http://en.wikisource.org/wiki/United_Nations_General_Assembly_Resolution_181
YK:n jakopäätöksen kartta (plan) 1947:
Israel 1948-67:
Jakolinja ei ole ehdoton, vaan siihen rajoittuvilla kunnilla oli (ja on) mahdollisuus si-sällään päättää, kumpaan valtioon haluavat kuulua. Vuoden 1947 kartan alueet Ga-zasta etelään Punaisen meren rannalla ja Haifasta pohjoiseen Libanon rajaa vasten ovat beduiinialueita, jotka ovat kuuluneet mielestään omalla päätöksellään Israeliin. Sielläkin on kyllä viime aikoina ilmennyt rotusorto-ongelmia.
Vaikka päätöslauselmassa on määräaikoja mm.oman hallinnon organisoimiseksi ja mandaattorinoikeuksien luovuttamiseksi ja sen joukkojen poistamiseksi alueelta, sii- nä ei ole mitään peruutuspykäliä itse valtiojaon suhteen,eivätkä kaikki mandaattorin- kaan vastuut ja velvollisuudet välttämättä lakkaa edes sen joukkojen poistamiseen, jos tehtävä ei ole loppuun suoritettu.
Toukokuun puolessavälissä 1948 arabimaat estivät mandaattori Englannin johdolla, jonka siirtomaa Egypti yhä oli,Israelia kaappaamasta Palestiinan arabivaltion aluetta, ja saivat sen pysymään omalla alueellaan (suunnattomasta kansainvälisestä propa-gandajyräämisestä huolimatta, jossa PALESTIINAN ARABIVALTIONKIN ALUE ESITETTIIN MUKA ISRAELIN ALUEEN OSANA, ja valhe päätyi mm. suomalaisiin koulukirjoihin ja on siellä vieläkin...
Arabimaat eivät kuitenkaan itsekään järjestäneet alueelle PAV:n omaa hallintoa, il- meisesti koska pelkäsivät sen heikentävän puolustusta Israelin valtaushanketta vas- taan.Gazan kaupunginvaltuusto julisti Englannin mandaattikauden virallisesti päätty- essä 1.10.1948 Palestiinan arabivaltion myös itsenäiseksi ja itsensä sen hallituksek-si ilmeisestikin miehittäjän Egyptin siirtomaahallituksen suostumuksella, mutta tämä ei saanut emämaa Englannin hyväksyntää,eivätkä sitä tuolloisten diplomaattisten sääntöjen mukaan myöskään tunnustaneet muut valtiot, koska se olisi ollut "vihamielinen toimi Englantia vastaan".
Palestiinan arabivaltio on ollut samalla tavalla olemassa vieraan vallan miehityksen alla kuin Etelä-Afrikan ensin laillisesti mutta sitten YK:n mandaatin peruutuspäätök- sen jälkeen laittomasti miehittämä Namibia, jota edusti kansainvälisesti YK:n päätök- sellä vapautusliike SWAPO, tai Indonesian miehittämä Itä-Timor ja Marokon miehit- tämä Länsi-Sahara. Tämä tulkinta on ollut myös ICJ-YK-tuomioistuimen tulkinta mm. kiistassa Israelin palestiinalaisalueiden ympärille pystyttämästä apartheidaidasta.
http://www.asil.org/insigh141.cfm
Paitsi että YK on päättänyt Palestiinan arabivaltion juridisesta olemassaolosta, se on myös vahvistanut alueen silloisen Kansainliiton kaikkivaltiaan mandaattorin Englan-nin päätöksen erityisen Palestiinan arabikansan (Palestinian Arab People) olemas-saolosta Palestiinan juutalaiskansa(kunna)n (Balfourin julistus: the Jewish People in Palestine) ohella,ja PL181:ssä määritellään Palestiinan arabikansakunta (Palestinian Arabic Nation),joka tarkoittaa kaikkia Palestiinassa asuvia arabeja, etnisiä palestiina-laisia ja muita,joilla siis on myös oikeus Palestiinan arabivaltion kansalaisuuteen (kuten pakolaisjuutalaisilla eri maista on YK:n vaatimuksesta oikeus Israelin kansalaisuuteen). YK:n Peruskirjan mukaan kansojen saavuttamia itsehallintoetuja ei saa heikentää ilman näiden omaa päätöstä esimerkiksi valtioiden rajojen siirtojen yhteydessä (vrt. Abhasia, Etelä-Ossetia, Kosovo).
Anthony d´Amato: Israel´s borders under international law
Yleiskokous on YK:n korkein päättävä elin, jonka päätökauselmat (GAR) ovat sitovia mm. alemmille YK-elimille,kuten Turvallisuusneuvostolle ja sihteeristölle, samoin YK:n asettamille kv. tuomioistuimille.
Yleiskokouksen päätösten (Resolution) sitovuus jäsenmaiden kansallisen lainsää- dännön suhteen on kehotusluonteista (recommandatif, recommendative, joka EI tarkoita ”ehdotusta” eikä ”suositusta”, sillä verbin re-commander(e) perusmerkitys on nimeomaan kehottaa = ”käskeä uudelleen, niin kauan kuin totellaan", engl. Recom-mendations = (lainvoimaiset) Määräykset) tarkoittaen sitä, jäsenmaiden omat lain-säädäntöelimet vievät ne maiden lakiin, jonka jälkeen ne vasta ovat siellä kansallisia tavallisia tai perustuslakeja. Tuo kohta YK:n Peruskirjassa on käännetty väärin "ahtisaarelaisissa" harhautuslähteissä: ”resolution”, kirjaimellisesti ”ratkaisu”, ei voi olla koskaan ”suositus” (= alemaan päättäjän ehdotus ylemmälle). Jos tässä yhteydessä kuitenkin tarvitaan esimerkiksi sotilaallisia tai muita pakotteita, niin sellaista päättää Turvallisuusneuvosto.
http://www.un.org/en/documents/charter/
YK ei vastaavasti myöskään ole ehdottomasti sidottu kansallisiin ohjesääntöhin jon- kin valtion päättävien elinten kirjaimellisista valtaoikeuksista,vaan se voi asioida esi- merkiksi ensisijaisesti presidentin tai ensisijaisesti hallituksen tai parlamentin kanssa sen mukaan, mikä noudattaa YK:n kv. lakia (ja varsinkin jos jokin elin sitä rikkoo). Kansallisen ja kansainvälisen lain välillä tarvitaan liikkumavaraa.
Myös Turvallisuusneuvosto voi myös antaa omia päätöslauselmia turvallisuusasiois-ta (SCR, näitäkin käytetään suomeksi harhaanjohtavasti samaa lyhennettä PL kuin yleiskokouspäätöslauselmistakin, toisin kuin muilla kielillä),esimerkiksi PL 242 (SCR 242) vuodelta 1967 etenemisestä Palestiinan kriisin ratkaisussa, jota on luettava PL (GAR) 181:n konkretisaa-tiona. Tässä wikisivussa tosin tuosta perusseikasta ei mainita tavuakaan:
http://en.wikipedia.org/wiki/United_Nations_Security_Council_Resolution_242
Joidenkin tahojen mukaan Turvallisuusneuvosto ja sen viisi veto-oikeutettua pysyvää jäsenmaata, USA, Venäjä Kiina,Englanti ja Ranska,olisi YK:n korkein päättävä elin, vedoten harhauttavasti siihen,että Yleiskokouksen päätökset ovat kehotuksia jäsen-maiden (mutta EIVÄT esim.TN:n) suhteen,ja että TN voi käyttää voimatoimenpiteitä.
Siten ei kuitenkaan ole asian laita, vaikka se on turvallisuusja eräissä muissa asiois- sa paitsi johtava toimeenpaneva myös johtava valmisteleva elin, jolle aloitteenteko Yleiskokoukselle on myös eräissä asioissa monopolisoitu: uusien jäsenmaiden otta- misessa ja vanhojen erottamisessa, Pääsihteerin valinnassa (ja erottamisessa), ja sellaisten yleiskouspäätösten muutta- misessa, joita TN on parhaillaan panemassa toimeen.
1. TN:n päätökset vaativat (paitsi päättävien edustajien kannan myös) lakiperustan Peruskirjasta ja (muista) yleiskokouspäätöksistä.
Jos esimerkki TN päättää suorittaa ilman kriisin osapuolten yhteissopimista sotilaalli- sen rauhaanpaluttamisen (jonka USA tähän asti on vetollaan aina estänyt), se voisi tapahtua vain PL (GAR) 181:n periaatteiden mukaisille rajoille, koska vain niille on YK-lakiperusta. TN:n oma päätöslauselma PL (SCR) 242, joka edellyttää kansainvä- lisiltä sotilaallisilta toimilta molempien kiistan osapuolien sopimusta,ei tätä estä, sillä OMAA päätöslauselmaansa TN voi kyllä muuttaa ilman Yleiskokoustakin.
2. TN:n toimivalta rajoittuu tarvallisuusasioihin ja eräisiin muihin valmistelutehtäviin, jotka sivuavat tätä erottamattomasti, kuten Pääsih-teerin ja jäsenmaiden valinta (ja erottaminen).
3. Vain Yleiskokous voi muuttaa YK:n omaa organisaatiota ja Perus-kirjaa ja luoda ja lakkauttaa toimielimiä ja muuttaa niiden keskinäisiä valtasuhteita.
Yleiskokous taas voi ottaa käsiteltäväkseen mitä hyvänsä kansainvälisen politiikan muun elämän asioita: tieteeseen (UNESCO), terveyteen (WHO), energiaan ja muu-hun teknologiaan (mm. Atomiener-giakomissio), työelämään, vakaumusten tasa- arvoon (Uskontokuntien neuvosto) jne. liittyviä, ja tehdä niistä myös päätöksiä.
Lisäksi tuo veto-oikeus koskee YK:n itse johtamien sotilaallisien vastatoimien toimeenpanoa tuomitulle väärinkäytökselle,voisi sanoa ”YK:n lipun käyttöä”.(Sitä on kerran selvästi käytetty väärin:Korean sodassa,Neuvostoliiton edustaja oli tilapäises-ti poissa paikalta kun laiton päätös tehtiin,sillä NL:n tiedettiin muuten varmasti kaata-van sen). Jäsenmaiden on täysin laillista auttaa toista jäsenmaata tai muuta apuun oikeutettua tahoa toimia vastaan, jotka ovat Yleiskokouksen tai TN:n päätösten vas-taisia ja siten laittomia vaikka jokin TN:n pysyvä jäsen olisikin vetonnut sen toimeen-panon TN:n johdolla. Siihen, että noin EI saisi tehdä,tarvittaisiin TN:n kieltävä päätös (jonka joku muu vetoisi).
Mielestäni maailmalla kohkataan liikaa vain Turvallisuusneuvoston kokoonpanosta, vaikka esimerkiksi Intialle, Brasilialle tai Etelä-Afrikalle siellä varmaan ”kuuluisikin” samantasoinen asema kuin vaikka Englannille ja Ranskalle niiden väestöllisen, alu- eellisen ja sotilaallisen ”painon” ja muiden tekijöiden takia, sillä tuosta asiasta touhu- avat ovat tuskin koskaan yrittäneetkään käyttää Yleiskokousta politiikkansa edistä-miseen. Hyvin ovat Yleiskokousta osanneet käyttää esimerkiksi Hugo Chavez ja Mahmoud Ahmadinejad, ja nyt varmasti Mahmoud Abbas.
Palestiinan Arabihallinto on kääntynyt oikeassa asiassa aivan oikean instanssin puoleen tuon elimen oman voimassa olevan lakipäätöksen panemiseksi lopultakin asianmukaisesti täytäntöön.
***
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/jasser-arafat-myrkytettiin-poloniumilla
Sveitsiläistutkijoiden virallinen raportti vahvistaa tiedot, joiden mukaan palestiinalais-presidentti Jasser Arafat saatettiin myrkyttää radioaktiivisella poloniumilla.
Sveitsiläiset asiantuntijat ovat vahvistaneet jo aiemmin julki tulleen tiedon, jonka mu- kaan palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin vaatteissa oli jälkiä radioaktiivises-ta poloniumista. Heidän mukaansa havainto tukee olettamusta jonka mukaan Arafat saatettiin myrkyttää.
Lääketieteellisessä The Lancet -lehdessä julkaistu artikkeli kertoo yksityiskohtaisesti tutkijaryhmän havainnoista. Ne ovat yhdenmukaiset viime vuonna julkaistun uutisen kanssa. Se pohjautui yhden tutkijan tv-haastatteluun.
Arafat kuoli vuonna 2004 sairaalassa Ranskassa. Lääkärit eivät kyenneet kertomaan kuolinsyytä, ja Arafatin perheen pyynnöstä ruumiinavausta ei tuolloin tehty.
Arafatin ruumis nostettiin haudasta viime marraskuussa sen selvittämiseksi,oliko hän kuollut myrkytykseen. Lisäksi tutkittavana on vaatteita ja Arafatin muuta omaisuutta, jonka hänen leskensä on antanut kokeita varten.
Ristiriitaisia oireita
Edelleen jatkuvaa tutkimusta tehdään erikseen Sveitsissä, Ranskassa ja Venäjällä. The Lancetin raportoimaan tutkimukseen osallistuu kahdeksan Lausannen yliopiston rikoslääketieteen asiantuntijaa.
Heidän mukaansa useissa Arafatin vaatteista otetuissa koepaloissa oli verta ja virt-saa, joiden polonium 210 -pitoisuus on korkeampi kuin vertailunäytteissä. Löytämis-tään määristä tutkijat ovat laskeneet, että Arafatin kuolinhetkellä poloniumia oli niin paljon, että se riittää tappamaan ihmisen.
Myös Arafatin oireet - oksentelu, väsymys ja vatsakivut - olivat sellaiset, ettei polo- niummyrkytystä voida sulkea pois kuolinsyiden joukosta, joskin tyypillisistä oireista puuttui muun muassa hiusten lähtö, raportissa sanotaan.
Lähteet: AFP, Yle Uutiset. "
Keskustelua:
Norppa kommentoi_ 14. lokakuu 2013 17:40
Siinäpä sellainen poppoo, että Sherlock Holmesinkin olisi vaikea selvittää, kuka miljoonasta halukkaasta on murhaaja.
Spammiro Botti kommentoi_ 14. lokakuu 2013 18:22
Taisi selvitä Berezovskille heti kun alettiin tutkimaan tuolta kannalta, että nyt se käry tulee...
Heikki Karjalainen kommentoi_ 14. lokakuu 2013 19:00
Tämänhän tiesi mamman uutistoimistokin siihen aikaan, että näin on käynyt. Sekä USA että Israel ovat peitelleet asiaa vai kuka ? Onko Venäjä ollut mukana? Ota siitä selvää?
Keränen kommentoi_ 14. lokakuu 2013 19:07
Tai sitten Arafatin lähipiirissä ( sattuneesta syystä ) kaikkien hihat ovat enemmän tai vähemmän poloniumilla ja muillakin myrkyillä kyllästetyt mutta Jasser sattuikin kuolemaan luonnollisesti.
Jukka Mäki kommentoi_ 14. lokakuu 2013 19:37
Hamas myrkytti!
Arafat oli fatahin johtaja!
Teho Paketti kommentoi_ 14. lokakuu 2013 19:54
Arafatilla oli omissa joukoissa ihan tarpeeksi vihulaisia.
Aina tietenkin voidaan hoopoilla jonkun salaliittoteorian pohjalta.
Mutta kyllä se oli Kiribatin sissiliike joka Arafatin myrkytti.
Ne ei voinu sietää virnuilua.
Spammiro Botti kommentoi_ 14. lokakuu 2013 23:51
Mistä Hamas olisi saanut poloniumia?
Teho Paketti kommentoi_ 15. lokakuu 2013 00:07
Maailmalla myydään vaikka mitä. Ei kun ostoksille.
veikko mäkitalo kommentoi_ 15. lokakuu 2013 09:20
Voipi olla jokin "pamputtaja" Ranskassa, varsinainen SUHAri Armanin puvussa....
***
Brittiläisen imperiumin Balfourin julistuksen "(establishing) a national home for the Jewish people in Palestine" voidaan kääntää ja tulkita ainakin kolmella suuresti toistaan poikkeavalla tavalla. Tässä Sovjetskaja entsiklopedijassa lainausmerkit termin sisällä ont NL:n ja muiden YK:n Turvallisuus- neuvoston jäsenten tulkinnasta niiden esittäessä Yleiskokoukselle Palestiinan jakopäätöstä.
https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Palestine
" ... In the mid-19th century, particularly after the opening of the Suez Canal in 1869, the strategic and economic importance of Palestine increased,and the European po-wers competed for influence in the region. In the late 19th and early 20th centuries the imperialist powers made use of Zionism, the reactionary chauvinistic ideology of the Jewish bourgeoisie, in their struggle for control over Palestine. One of Zionism’s chief aims was the creation of a Jewish state in Palestine, where Jews from various countries could resettle.
During World War I, British troops occupied Palestine. On Nov. 2, 1917, the British government issued the Balfour Declaration, promising to promote the creation of a “national home for the Jewish people” in Palestine. At the San Remo Conference in April 1920, Great Britain received a mandate to govern Palestine, which was ratified by the League of Nations in July 1922. In September 1922, Great Britain created the mandate of Transjordan, out of part of Palestine. The Balfour Declaration did not extend to Transjordan. ... "
A: Kuin edellinen isäntäimperiumi Turkki: "palestiinanjuutalaisen kansan (millet) kotialueeksi", johon ideaan Turkki suhtautui periaatteessa myönteisesti, ja salli sinne juutalaisten maahanmuuttoakin mm. Venäjältä:
" German and Ottoman reaction
Immediately following the publication of the declaration Germany entered negotia-tions with Turkey to put forward counter proposals. A German-Jewish Society was formed: Vereinigung jüdischer Organisationen Deutschlands zur Wahrung der Rech-te der Juden des Ostens (V.J.O.D.) and in January 1918 the Turkish Grand Vizier, Talaat, issued a statement which promised legislation by which "all justifiable wishes of the Jews in Palestine would be able to find their fulfilment". [33]
Tuossa vaiheessa Turkki oli kuitenkin menettänyt auktoriteettinsa tällaisissa asioissa armenialaisten kansanmurhan takia.
B: Kuin siionisti: "(Maailman) juutalais"kansan" ("rodun", race) kansallisena kotivaltiona (koko) Palestiinassa (ja vielä laajemmallakin: Transjordaniassa, Syyriassa, Libanonissa, Siinailla, Irakissa...)".
Tällä pääasiassa kuvitteellisten "lupausten" ja "sopimusten" uskonnollisella venyttämisellä ja paukuttamisella ei ole äärtä eikä rantaa, jos sitä myötäillään.
C: Kuten Brittiläinen imperiumi tulkitsi, mikä on selvästi nähtävissä valmisteluasiakir- joista,ja Kansainliitto, joka oli konsultoinut asiat Britannialle mandaattihallintosopi-muksella: "Juutalaisuskoisten ja -taustaisten ihmisten kansallisena valtiona (jonne voi esimerkiksi paeta vainoja). Sen enempää Brittiläinen imperiumi, Kansain-liitto kuin YK:kaan eivät ole tunnustaneet juutalaisia kansaksi, saati "roduksi"! vaikka jaettu on (ja monia muita menko kyseenlaisikin hakemuksia on hyväksytty).
"List of known drafts of the Balfour Declaration,showing changes between each draft
Final version
Text
His Majesty's Government view with favour the establishment in Palestine of a national home for the Jewish people, and will use their best endeavours to facilitate the achievement of this object, it being clearly understood that nothing shall be done which may prejudice the civil and religious rights of existing non-Jewish communities in Palestine, or the rights and political status enjoyed by Jews in any other country.
Changes
His Majesty's Government views with favour the establishment in Palestine of a national home for the Jewish race people, and will use its their best endeavours to facilitate the achievement of this object, it being clearly understood that nothing shall be done which may prejudice the civil and religious rights of existing non-Jewish communities in Palestine, or the rights and political status enjoyed by Jews in any other country by such Jews who are fully contented with their existing nationality. [145] "
Tämän pitäisi olla harvinaisen selvää tekstiä.
Kommentit