https://www.pirkanblogit.fi/2019/risto-koivula/paasin-ylen-juttuun-muka-moskovan-trollina/

Screenshot-2018-6-6%20%281%29%20Risto%20

Kuvassa esiintyy tavallisen VKontaktelaisen kuvaama BUK-TELARin eli ohjusvau-nun rekkakuljetus Ukrainan Dniprissä (Dnepropetrovskissa) pari kuukautta ennen MH17-matkustajakoneen alasampumista. Kuljetus oli niin kummallisen näköinen ja oloinen, että epäluuloiset yksityishenkilöt kuvasivat ja pistivät kiertoon kuvat, jotka levisivät myös minun kauttani. Erikoista on mm. että tässä (rikkinäisessä) TELARissa ON OHJUKSET MUKANA IKÄÄNKUIN AMPUMAVALMIINA, VAIKKA NIITÄ EI OI-KEILLA SOTILAILLA OLE KUIN RINTAMALLA! Kuljetuksissa ne kuljetetaan erik-seen ja paraateja ja sellaisia varten on feikkiohjukset! TELAR voi toimia sekä kauko-ohjauksessa että käsiohjauksessa.

TELARIn NO 312 OHJUKSINEEN JA VALKOINEN VOLVO-KULJETUSREKKA OVAT ERÄITÄ VÄREJÄ (ohjusten muoviset kärkisuojakartiot)  ja nippeleitä lukuun ottamatta, jotka on alkeellisen helppoa vaihtaa NASAn ja mediatalojen videotekoä- lyillä!) TASAN SAMANLAISIA KUIN BELLINGCATIN MUKA ”AMPUMISEEN SYYL-LISTYNEELLA VENÄJÄN 52. ILMATORJUNTAPRIKAATIN TELARILLA NO 332” !!!

TÄSSÄKÖ SITÄ ”VENÄJÄN 52. PRIKAATIN ASESAATTUETTA” TODELLISUU-DESSA KUVATTIIN, UKRAINASSA, KAKSI KUUKAUTTA (2 kk) ENNEN MH17:N ALASAMPUMISTA!!!

Ukraina piti härkäpäisesti ja kansainvälisen lain vastaisesti ilmatilaansa auki mat-kustajakoneille sotatoimialueen yläpuolella, vaikka mm. Venäjä sulki omansa ylös asti sitä vastapäätä (vaikka siellä ei mitään sotatoimia ollutkaan).

https://www.youtube.com/watch?v=zAFZbjyoqok

Venäjä syyttää Hollantia MH17-koneen alasampumista koskevien tietojen piilottelus- ta. Kyseessä ovat tiedot, miksi Ukraina kieltäytyi sulkemasta ilmatilaansa matkustaja-koneilta sotatoimialueen yläpuolella, vaikka kansainvälinen laki niin vaatii.

” Hollannin viranomaisten haluttomuus julkistaa virallista kuvausta malesialaisen Boeing-matkustajakoneen putoamisesta Ukrainassa kertoo pyrkimyksestä pimittää tietoja ja ”päästää iskun alta” Kiova, syyllisyy- den siirtämiseksi Venäjän suuntaan, sanoi Venäjän ulkoministerön tiedottaja Marija Zaharova.

Viime päivinä Hollannin ulkoministeriö on vahvistanut uudestaan kantansa tiedot-teessa hollantilaisille edustajille selittäen syitä, miksi on mahdotonta julkaista asia-kirjoija ja virkakeskusteluja, joiden kuluessa paljastuisivat malesialaisen Boeingin putoamisolosuhteet Ukrainan taivaalla,erityisesti asettuu kysymys Ukrainan ilmatilan sulkemattomuus, totesi tiedottaja keksiviikon yhteenvedossa.

Hänen mukaansa hollantilaset edustajat laskeskelevat, että asiakirjat voisivat sisältää tiedot ”Ukrainan todellista syistä kieltäytyä ilmatilansa sulkemisesta sotatoimialueen yläpuolella”.


***

https://yle.fi/uutiset/3-10777109

” Läntiset yhteiskunnat ovat mätiä ja Notre Damen polttivat keltaliivit – nämä ja muut valheet leviävät valeuutisista elävissä ryhmissä

Suomessakin toimii useita sosiaalisen median ryhmiä, joiden jäsenet jakavat päivittäin toisilleen valeuutisia.

.. Suomessa ja muualla Euroopassa on myös koko joukko aivan tavallisia ihmisiä, jotka jakavat usein ja useissa ryhmissä valeuutisia, joko tietämättömyyttään tai tarkoitushakuisesti.

… Aktivistit vaihtoehtoisen maailmankuvan asialla

Yksi valheellisia uutisia levittävä yksityishenkilö on tamperelainen Risto Koivula. Hän oli myös ehdolla vuoden 2015 eurovaaleissa Suomen Työväenpuolueen (STP) ehdokkaana.

Koivula on eläkkeelle jäänyt rakennusstatiikan tutkija, joka viettää omien sanojensa mukaan “paljon aikaa päivittäin” lukemalla ryhmien juttuja ja jakamalla omia julkaisu- ja. Koivulan Facebook-profiilikuvassa näkyy parraton mies Pikku Kakkonen -paita päällä. ”

1935300_971480226260027_9020918414843327

Kyseessä ei ole ”Pikku Kakkosen paita”,vaan kuva on manipuloitu täältä, yhdistelmä uusiseelantilaista psykologian professori Damian Scarfia ja Koivulaa:

otago028638.jpg

Damian Scarf, YLEnkin rotumurhapierupeilineuroonipuoskari”tieteen” paljastaja.

” – Ryhmistä saan usein ensin tietää jostakin asiasta. Siellä jaetaan kiinnostavaa tietoa, Koivula kertoo Ylelle.

– Kyllähän siellä on kaikenlaisia asenteita, mutta perättömiä juttuja en ole juuri nähnyt. Tai jos olen nähnyt, niin olen siitä huomauttanut.

Samalla Koivula sanoo, että kommentoi mieluiten tiedeaiheita, joista hänellä on asi-antuntemusta. Ulkopolitiikkaa hän tuntee henkilökohtaisesti huonommin, vaikka hän jakaa paljon maailmanpolitiikkaa käsitteleviä juttuja.

” Perättömiä juttuja en ole juuri nähnyt. ”

Tamperelainen eläkeläinen Risto Koivula

Kun Koivula jakaa liki 20 uutista omalla Facebook-sivullaan ja eri Facebook-ryhmiin, niistä valtaosa käsittelee kuitenkin juuri ulkopolitiikkaa. Hän kertoo luottavansa ryhmien sisältöön myös siksi, että hän tuntee niissä vaikuttavia ihmisiä henkilökohtaisesti.

– Siellä on sellaisia, jotka ovat muodostuneet kavereiksi. Heidän kaut- taan tiedän lähteiden luotettavuuden aika tarkkaan, Koivula sanoo.

“Kavereilla” Koivula viittaa Bäckmaniin ja Skippari-Smirnoviin. Bäckmanin Koivula on tavannut kuluvana vuonna henkilökohtaisesti kahdesti. ”

RK:En voi kyllä sanoa nimenomaan näitä aivan erityisesti tarkoittaneeni,mutta näistä Saraste kyseli, ja minä sitten jotakin jotakin vastailin. Ja nämä ovat asiantuntevaa väkeä.

” Tamperelainen Koivula itse käyttää lähteinään suomalaisten vastamedioiden lisäksi paljon kansainvälisiä vastamedioita, sellaisia kuin Rambler.ru, Southfront, ja mediajätti Russia Today.

Suomalaisryhmillä vastineet muualla Euroopassa

Tamperelaisen Koivulan kanssa samoja lähteitä käyttää myös stuttgartilainen Elena Schulz.

3. toukokuuta hän jakaa seinällään toisen käyttäjän karttakuvan, jonka alla lukee:

Puolan Masuurien asukkaat kertovat suurista armeijaosastoista, jotka ovat matkalla kohti venäläistä Kaliningradia ja Suwalki-aukkoa.

Siviileiltä on liikkuminen alueella kielletty.

Aikooko Nato nyt Krimin miehityksen vastaiskuna miehittää Kaliningra- din enklaavin? Pohjois-Puolan asukkaat odottavat Naton hyökkäystä Venäjälle.

… ”

Schulten juttu tässä on samaa kategoriaa ja julkiseen keskusteluun kuuluvaa ilmi tullessaan kuin tuohon artikkelikuvaan liittyvä juttukin…

Minut rinnastetaan siis jutussa melko kovan luokan toimittajiin, jotka lisäksi ovat tapahtumien lähistöllä ja saavat sieltä kansalailta havaintoja – samaa mitä esimerkiksi Bellincat rehentelee tekevänsä – mutta SE voi kyllä feikata vaikka kaikki ”kansalaishavaintonsakin”, toisin kuin ”trolliryhmiin” postaavat yksityiset tarkkailijat.

Toimittajan haastattelu Aamu-TV:ssä:

https://areena.yle.fi/1-50133674

Ei haisua, mitkä ovat infosotatoimijoita – ja ketkä ja mitkä esimerkiksi ns. punaisia sillejä


Ja gradu:

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/97408/GRADU-1434536302b.pdf?sequence=1

” TAMPEREEN YLIOPISTO

Viestinnän median ja teatterin yksikkö

SARASTE, ANNA:

Kohti sovinnontekoa. Miten journalistit ja journalismi voivat edistää sovinnon syntymistä konfliktin jälkeen?

Pro gradu -tutkielma, 89 s. Tiedotusoppi Toukokuu 2015

” Tämä pro gradu -tutkimus tarkastelee teorian ja empiiristen esimerkkien avulla, mil-lä keinoilla journalistit julkisuuden ammattilaisina sekä journalismi instituutiona voi-vat vaikuttaa konfliktin jälkeisen rauhan vaalimiseen ja sovinnonteon aloittamiseen. Tutkimus on teoriaa luova. Se esittelee aiempia löydöksiä konflikteja koskevasta uutisoinnista ja tarkastelee raportointia ohjaavia eettisiä koodistoja.

Viestintätutkimuksen rinnalle tuodaan havaintoja julkisuuden roolista konfliktin jälkei-sissä tilanteissarauhan- ja konfliktintutkimuksen piiristä. Näiden kahden teoriaperin-teen synteesinä määritellään sovintojournalismin käsite, jota testataan kolmen empii- risen esimerkin avulla. Tarkastellut esimerkkitapaukset ovat journalistisia projekteja, jotka on toteutettu Nepalissa,Bosnia-Hertsegovinassa ja Etelä-Afrikassa ja jotka ovat tähdänneet konfliktinjälkeisen sovinnonteon prosessin tukemiseen.

….

1 SISÄLLYSLUETTELO1.

JOHDANTO...................................................................................................4

1.1 AIHEEN VALINTA JA TUTKIMUSKYSYMYS...............................................4

1.2 TUTKIMUKSEN TARKOITUS....................................................................7

1.3T UTKIMUKSEN RAKENNE......................................................................9

2. ENSIMMÄINEN LÄHESTYMISSUUNTA: JOURNALISTIN EETOS, KONVENTIOT JA KONFLIKTIUUTISOINTI.................................................... 11

2.1 JOURNALISTIN ETIIKKA JA IDEOLOGIA................................................12

2.1.1 Objektiivisuus ja totuudellisuus........................................................12

2.1.2 Oikeudenmukaisuus.........................................................................15

2.1.3 Sitoutumattomuus...........................................................................17

2.1.4 Rauha eettisenä lähtökohtana........................................................19

2.1.5 Universaalit arvot............................................................................21

2.1.6 Journalistinen paradigma ja ideologia.............................................23

2.2 AIEMPI TUTKIMUS KONFLIKTIUUTISISTA............................................25

2.2.1 Propaganda.....................................................................................27

2.2.2 Sijoitetut toimittajat.........................................................................28

2.2.3 Medioitettu konflikti.........................................................................30

2.3 RAUHANJOURNALISMI.........................................................................31

2.3.1 Rauhanjournalismin lähtökohdat.....................................................32

2.3.2 Rauhanjournalismin kritiikki.............................................................35

2.4 PÄÄTELMIÄ:

MITÄ JOURNALISMI JA JOURNALISTIT VOIVAT TEHDÄ KONFLIKTEISSA? ..36

3. TOINEN LÄHESTYMISSUUNTA: SOVINNONTEKOKONFLIKTIN JÄLKEEN 40

3.1 MÄÄRITTELYT......................................................................................41

3.1.1 Konflikti ja konfliktinjälkeiset tilanteet..............................................41

3.1.2 Rauha..............................................................................................43

3.1.3 Rauhan rakentaminen....................................................................45

3.1.4 Konfliktinratkaisu............................................................................46

3.2 SOVINNONTEKO................................................................................48

3.2.1 Määritelmä............................................................................................  48

3.2.2 Totuuden etsintä,uhrien muistaminen ja tekijöiden rankaiseminen 50

3.2.3 Muistin politiikka ja historian hyvittäminen.................................... 52

3.3 MEDIA RAUHAN JA SOVINNON  RAKENTAJANA .................................54

3.4 SOVINTOJOURNALISMIN ALUSTAVA MÄÄRITELMÄ ...........................58

4. KOLME ESIMERKKIÄ JOURNALISMISTA SOVINNONTEON VÄLINEENÄ  63

4.1 NEPAL: A PEOPLES WAR ..................................................................63


4.2 SOVINNONTEKOA BOSNIA-HERTSEGOVINASSA ....................... 67


4.3 ETELÄ-AFRIKAN TOTUUSKOMISSIO JA MEDIA .................................. 70

5. POHDINTA ........................................................................................... 75

5.1 P ALUU SOVINTOJOURNALISMIN MÄÄRITELMÄÄN ........................... 75

5.2 METODIKRITIIKKI ............................................................................. 79

5. 3AIHEITA JATKOTUTKIMUKSELLE ....................................................... 81

LÄHTEET ................................................................................................. 83


1. Johdanto

Tässä tutkimuksessa pyrin yhdistämään tiedotusopillista sekä rauhan- ja konfliktin-tutkimuksen teoriaperinnettä uudeksi teoreettiseksi käsitteeksi, jolla haluan vastata kysymykseen: Miten journalismi voisi vaikuttaa sovinnonteon syntymiseen konfliktin jälkeisessä yhteiskunnassa? Vastausta tähän tutkimuskysymykseen haetaan aiemman tutkimuksen sekä empiiristen esimerkkien avulla.

Journalistisen objektiivisuuden ympärillä on käyty lukuisia debatteja, mutta se tuntuu olevan edelleen vahva rivitoimittajan työtä ohjaava normi. Kuten tutkimukseni tulee osoittamaan, ovat useat sotaraportointia tarkastelleet tutkijat tulleet siihen johtopää-tökseen,että objektiivisuudesta kiinni pitävät journalistit raportoivat konflikteista taval- la, joka kiihdyttää konfliktia.Haluan haastaa valtavirran ajattelutavan ja argumentoida sen puolesta, että toimittajan on pysyttävä tietoisena siitä, millaisia seurauksia hänen uutisoinnillaan on ja mitä hän työllään tavoittelee.


... Nämä ohjeet mielessäni aion etsiä vastausta tutkimuskysymykselleni. Lähden liikkeelle tutkimuskohteen, konflikteista raportoinnin ja konfliktin jälkeisen sovinnonteon määrittelyistä ja niihin liittyvien käsitteiden avaamisesta.


Koko tutkimusta ohjaava näkökulma määrittyy tutkimuskysymyksen kaut-ta. Kun tarkastelen journalistisia tutkimuksia, etsin vastausta journalistien integriteettiin ja rooliin konflikteissa.

Rauhan- ja konfliktintutkimusta tarkastellessani kiinnitän erityistä huomiota median ja julkisuuden rooliin sovinnonteossa. Näistä pyrin lopussa luomaan uuden näkökulman jo olemassa olevaan tutkimukseen. Sovintojournalismin käsitettä määrittäessäni käytän teoriaa luovaa tutkimusmetodia.

Uskon, että tutkimuksesta on hyötyä kaikille konfliktiraportoinnista, sotauutisoinnista ja konfliktinratkaisusta kiinnostuneille toimittajille ja alan ammattilaisille.

1.3 Tutkimuksen rakenne

Pyrin tässä tutkimuksessa löytämään vastauksen kysymykseen: Millä kei-noilla journalistit julkisuuden ammattilaisina sekä journalismi instituutiona voivat vaikuttaa konfliktin jälkeisen rauhan vaalimiseen ja sovinnonteon aloittamiseen? Kuten kuviosta 1.3 näkyy, haen vastausta kahdesta eri lähestymissuunnasta, toisaalta viestintätutkimuksesta, toisaalta rauhan- ja konfliktintutkimuksesta. Näiden lähestymissuuntien rinnalla ovat empiiriset esimerkit, jotka saavat yhtä suuren painoarvon tutkimuskysymyksen vastausta muotoiltaessa.

Haluan vastata tutkimuskysymykseeni muodostamalla uuden käsitteen, so-vintojournalismin, määritelmän. Tutkimus on jaettu johdantoon ja neljään lukuun.

Luku 2 käy läpi keskeisiä journalistieettisiä lähtökohtia ja pyrkii haastamaan ja ajattelemaan ne uusiksi. Lisäksi esittelen keskeisiä löydöksiä sota- ja kon-fliktiuutisten tunnuspiirteistä ja toimittajien roolista konflikteissa.Lopuksi kä- sittelen tarkemmin valtavirtauutisten kritiikistä syntynyttä rauhanjournalis-min koulukuntaa sekä teen päätelmiä siitä, mitoimittajien konfliktirapor-tointi voisiparhaimmillaan pitää sisällään.


Luku 3 keskittyy keskeisten konfliktin jälkeisiin tilanteisiin sekä rauhaan liittyvien käsitteiden määrittelemiseen ja tarkastelemiseen julkisuuden ja median näkökulmasta.

Millainen rooli julkisuudella on rauhan rakentamisessa rauhan- ja konfliktin- tutkimuksen tähänastisen ymmärryksen mukaan? Perustelen myös rajauk-seni sovinnonteon tarkasteluun journalistisena lähtökohtana - eli miksi jul-kisuus on erityisen merkityksellinen juuri kollektiivisen anteeksiannon ja yli etnisten, kansallisten, uskonnollisten tai muiden rajojen menevän solidaari-suuden synnyttämisessä, väkivaltaisuuksiin syyllistyneiden tekijöiden rikosten dokumentoinnissasekä eri puolilla jakolinjoja syntyneiden uhrien muistamisessa.

Luku 4 esittelee tapausesimerkit journalistien tai medioiden toteuttamista konfliktin jälkeisistä sovintoprojekteista. Esittelyssä on Nepalissa sisällisso-dan jälkeen toteutettu A People’s War -valokuvanäyttely, Post-Conflict Research Centerin työ Bosnia-Hertsegovinassa sekä apartheidin jälkeisen Etelä-Afrikan totuuskomission televisiointi.

Kuvailen lyhyesti kunkin projektin lähtökohtia ja tavoitteita sekä niiden kes-keisen sisällön. Luvun lopuksi pyrin etsimään projekteista samankaltaisuuk-sia ja eroavaisuuksia. Teoreettisen ja empiirisen taustoituksen jälkeen läh-den luvussa 5 vetämään yhteen eri lähestymissuuntien löydöksiä.

Määrittelen
kehittämäni sovintojournalismin (reconcitiliative journalism) käsitteen, joka kuvaa journalismin funktiota konfliktin jälkeisissä tilanteissa. Lopun päätelmissä esitän metodikritiikkiä ja asetan lähtökohtia mahdollisille jatkotutkimuksille.

Screenshot_2019-05-18%20Microsoft%20Word

11 Kuvio 1.3

Käsitekartta sovintojournalismin käsitteen taustasta. Värit merkitsevät eri lähestymissuuntiin kuuluvia käsitteitä. Sovintojournalismin käsite syntyy kolmen eri kentän (rauhan- ja konfliktitutkimuksen, viestintätutkimuksen ja empiiristen esimerkkien) synteesinä

Rauhanjournalismi on syntynyt propagandatutkimuksen löydösten pohjalta ja nii-den kritiikkinä. Se lähtee ajatuksesta, että journalisti aktiivisesti ajaa raportoinnis-saan rauhan asiaa valtavirtamedian sotapropagandan ja sodanlietsonnan si-jaan. Pyrin esittämään, miten tähän lähtökohtaan on rauhanjournalismissa päädytty ja tarkastelemaan, millaisia ongelmia rauhanjournalismiin liittyy.

Umberto Eco on listannut hyvän tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Hänen mukaan-sa tieteellisessä tutkimuksessa kyse on ”itsenäisestä tutkimuksesta, jossa on tietysti hallittava aihetta koskeva koko keskustelu, mutta ennen kaikkea on ’keksittävä’ jota-kin, mitä muut eivät vielä ole sanoneet” (Eco 1990, 18). Toivon, että pystyn omalla käsitteelläni tuomaan jonkin uuden ajatuksen tieteelliseen keskusteluun, josta voi puo- lestaan jatkaa edelleen journalistien ja konfliktien suhteen pohdintaa. Econ mukaan tutkimus on tieteellinen, kun:

1) Tutkimuskohde on täsmällinen ja sen on määritelty niin, että muutkin voivat sen tunnistaa.

2) Tutkimuksen on esitettävä tästä kohteesta jotakin, mitä ei ole ennen sanottu tai sitten esitettävä uudesta näkökulmasta ennestään tutut seikat.

3) Tutkimuksesta on oltava hyötyä muille. Tutkimus on tieteellinen, jos (kohtien 1 ja 2 ehtojen lisäksi) se lisää jotenkin tiedeyhteisön tiedon määrää ja jos kaikissa tulevaisuudessa kirjoitettavissa tutkimuksissa se pitäisi ainakin periaatteessa ottaa huomioon.

4) Tutkimuksessa on annettava perusteet siinä esitettyjen hypoteesien oikeaksi tai vääräksi osoittamiselle, ja siinä on annettava ainekset keskustelun julkiselle jatkamiselle. (Emt. 43-46.)

Nämä ohjeet mielessäni aion etsiä vastausta tutkimuskysymykselleni

12

2. Ensimmäinen lähestymissuunta: Journalistin eetos, konventiotja konfliktiuutisointi

Kunakin aikana ja kussakin yhteiskunnassa vallitsee tietty valtavirran kä-sitys siitä, mikä määrittää ammattimaista journalismia. Ammattimai-suuden pohjana tai suorastaan takeena pidetään tiettyjen eettisten koodistojen sekä journalistisen kulttuurin noudattamista. Journalistinen kulttuuri syntyy kulttuurisesti neuvoteltujen ammattimaisten arvojen ja käytäntöjen kautta, jotka ulottuvat yksittäistä toimittajaa paljon laajemmalle (Hanitzsch 2012, 473-4).

Tähän tutkimukseen on vaikuttanut vahvasti omia opiskeluitani hallinnut angloamerikkalainen journalistinen kulttuuri, jonka rinnalla on olemassa useita muita journalistisia kulttuureita. Vaikka tutkijoiden on mahdollista tunnistaa tiettyjä eettisiä arvoja, jotka jaetaan universaalilla tasolla (kts. luku 2.1.5), on eri journalistisissa kulttuureissa jonkin verran eri nyanssi- ja painotuseroja, kun katsotaan journalistista eetosta ja moraalia.

Angloamerikkalainen journalistinen kulttuurimäärittää siis tämän tutkimuk-sen otteen, kun tarkastelen perinteisiä eettisiä kulmakiviä konfliktiuutisoin-nin valossa. Samalla niistä esitetty kritiikki asettuu myös osaksi juuri anglo-amerikkalaisten viestintäkeskustelua. Haluan tässä luvussa tarkastella lä-hemmin modernin journalistietiikan perustana pidettyjä arvoja ja käsitellä erityisesti niitä kohtaan esitettyä kritiikkiä. Kuvailen lyhyesti arvot ja ihanteet, jonka jälkeen problematisoin niitä tutkimuslöydösten avulla.

Pyrin kysymään: millainen journalistietiikka palvelisi kestävän rauhan asiaa?



2.1 Journalistin etiikka ja ideologia "


RK: Etiikka on filosofiatieteenala, jonka tukimukohteena ovat ideologisesti sisäistetyt moraalisäännöt ja tietoisen ideologisen sisäistämisen puoli myös laki-, tapa- (perinne-), ammatillis-järjestöllisistä (joihin journalimin ettiset periaatteetkin kuuluvat) ja mm. uskonnollisista normeista.


" 2.1.1 Objektiivisuusja totuudellisuus

Objektiivisuuden käsitteellä on erityinen merkitys tämän tutkimuksen kannalta. Vaik-ka se on monissa journalistissa perinteissä hylätty kokonaan, on sitä pitkään pidetty arvossa oman tutkimuksellisen taustani määrittävässä angloamerikkalaisessa jour-nalistisessa kulttuurissa. Perinteen sisällä objektiivisuuden käsitettä on alettu prob-lematisoida vasta hiljattain. Perinteisellä objektiivisuudella tarkoitetaan ymmärrystä uutisten objektiivisuudesta, joka sai alkunsa 1900-luvun alun Yhdysvalloissa.

Objektiivisuuden noudattamisen ydinajatus on, että journalistin täytyy tarjota suoraa, puolueetonta tietoauutisten muodossa, joissa hänen omat mielipiteensä eivät näy. Termi levisi nopeasti toimituksissa ja tuli osaksi lehdistön ammattikoodistoa ja oppi-kirjoja. Uutinen on perinteisen määritelmän mukaan objektiivinen, jos se on tosiasial-linen ja tarkka kuvaus jostakin tapahtumasta. Toimittaja raportoi ainoastaan faktat eikä esitä kommentteja, tulkintoja tai spekulaatioita. Lisäksi raportti on neutraali ja asettuu asiaa koskevien eriävien mielipiteiden ulkopuolelle. (Ward 2009, 73.)

Stephen J. A. Wardin mukaan objektiivisuuteen läheisesti liittyvästä totuudesta on käyty paljon filosofisia keskusteluja, mutta valtavirran journalismissa totuus on käsi-tetty realismin ajattelusuunnan kuvailema- na “tarkkana havainnointina ulkoisista ta-pahtumista”. Ymmärrän tässä käsitellyssä yhteydessä totuuden (truth) ja totuudelli-suuden (truth- fulness) synonyymeina, koska journalismia määrittävinä arvoina ne ohjaavat samanlaiseen ajatteluun ja toimintaan. ”

RK: Ne eivät ole sama asia. Molempia nimitetään kuitenkin myös objektiivisuudeksi eli kohdelähtöisyydeksi. Mutta tutkimuskohde on eri tieteenaloilla eri. Totuus on lauseen (proposition) tai koherentin käsitteen tai teorian sellainen ominaisuus, että siinä kuvautuu tuon ajattelumuo- don kohde objektiivisessa todellisuudessa oikein. Kukin tieteenala määrittelee yleensä konkreettisesti totuuden käsitteen oman alansa päättelyn piirissä painottaen mm. alan spesifejä kriteerejä. (Tieteenala on on tutkimuskohteeseen liittyvien tosien teorioiden ja objetiivisten matodien joukko.)

Totuudellisuutta noudattava raportointi näkee tosien asioiden ja tapahtumien vastaavan maailmaa sellaisena kuin se on, kun taas väärät eivät vastaa sitä. ”

RK: Totuudellisuus on hyvä termi journalistiselle objektiivisuudelle, mutta se ei ole tieteellisen muista totuuksista mahdollisimman irrallaan testattavissa olevan totuu-den, vaan tiedollisen luotettavuuden synonyymi  (toimia käytännöllisen toiminnan suhteellisen luotettavana teoreettisena perustana).

AS: ” Realistien koulukunta ei syvenny kysymyksiin siitä, vastaavatko uskomukset ja niiden kohteena olevat objektit toisiaan sekä miten me määrittelemme,mikä on totta – sen sijaan totuus määrittyy ulkopuolisista objekteista ja todisteista käsin. ”

RK: Juu niin MÄÄRITTYY, mutta se on symbolisten ilmausten ominaisuus, että ne kuvaavat todeelisuutta oikein!

AS: ” Objektiivisuus ja totuudellisuus linkittyvät vahvasti toisiinsa realistisessa teori-assa, sillä ontologinen (olemassa oleva metafyysinen) objektiivisuus mahdollistuu realistien määrittelemästä ulkopuolelta tulevasta totuudesta, josta todistavat ulkopuoliset objektit. (Ward 2009, 72.) ”

RK: Käsitteen perussana on tosi (vasarakirvesbaltin *stantis) eikä totuus (toteus).

AS: ”Tutkijat kuitenkin toteavat,että objektiivisuuden käsite on oman aikansa luomus. Michael Traber kirjoittaa: “Joukkoviestinten luonne on määrittynyt historiallisissa pro-sesseissa, joita ovat ohjanneet tietyt poliittiset ja taloudelliset intressit. Niiden sisältä- mät arvot ja myytit, joita ne heijastavat, ovat osa tiettyä mediakulttuuria. Yksi tällainen myytti on median ylistetty objektiivisuus.” (Traber 2008, 206.) ”


RK: Katalaa kehottamista vääritelyyn… Traber oli uskonsoturi. "Lähteet" eivät ole tieteellisiä.


AS: ” Gaye Tuchmanin esitystä toimittajien objektiivisuutta koskevista käsityksistä on lainattu useissa objektiivisuutta käsittelevissä tutkimuksissa. Hänen mukaansa objek- tiivisuus toimii toimittajille suojamuurina kriitikoita vastaan (Tuchman 1972, 660). Hän kirjoittaa, että jokainen uutinen koostuu toimittajan kokoamista ja arvioimista ”faktois-ta” (lainausmerkit alkuperäisessä tekstissä, huom. AS), joista toimittajat ovat tilivel-vollisia. Jokainen uutinen sisältää siis vaaran siitä, että vääristynyt fakta vaikuttaa negatiivisesti julkaisumedian toimintaan ja siten laskee median voittoja.

Objektiivisuuden ihannetta on kuitenkin problematisoitu angloamerikkalaisen tutki-muksen piirissä jo jonkin aikaa.”Jokaisen keskustelun täytyy alkaa totuudellisuuden ja objektiivisuuden ongelmasta journalismissa”, Ward (2009, 71) kirjoittaa. Nykypäi-vän journalismissa objektiivisuuden normi on Wardin mukaan kriisiytynyt pahasti. 1950-luvulla objektiivisuuden kultakausi alkoi kääntyä laskuun uusien teknologioi-den ja kasvavan kriittisyyden takia. Normi esimerkiksi lisäsi pinnallista raportointia virallisista faktoista, mikä vähensi tapahtumien analysointia ja tulkintaa.

Objektiivisuus uhkasi lehdistönvapautta, ja monet puhuivat monipuolisemman, mieli-piteitä sisältävän lehdistön puolesta, koska sen nähtiin palvelevan paremmin demo-kratiaa. Ward uskoo,että journalistietiikan täytyy siirtyä eteenpäin perinteisestä objek- tiivisuusajattelusta ja pohtia, millaisissa tilanteissa objektiivisuuden periaate johtaa huonoon työn jälkeen. (Ema. 75 – 81.) ”


RK: Sellainen ”vapaus”, jota objektiivisuus uhkaa, on PAHASTA!

Funtsitaan…



AS: " ...   66

4.2 Sovinnontekoa Bosnia-Hertsegovinassa

Vuosien1992-1995 Bosnian sota oli osa laajempaa entisen Jugoslavian alu- eella käydyistä etnisistä konflikteista.Konfliktit saivat alkunsa etnisistä ja ta- loudellisista syistä sekä Serbian presidentin Slobodan Milosevićin johtamas-ta liikehdinnästä. Bosnia julisti itsenäisyyden Jugoslaviasta vuonna 1992, mikä lisäsi väkivaltaisuuksia entisestään. Bosnialaiset muodostivat kolme eri etnistä ryhmää, serbit, kroaatit ja muslimit. Konfliktin alussa kroaatit ja serbit onnistuivat saamaan alueellisia voittoja niin, että Serbian sekä Jugo-slavian kansallisen armeijan tukemat serbit lopulta hallitsivat 70 prosenttia Bosnia-Hertsegovinan alueesta. Alueellisten valtauksien kanssa toteutettiin myös etnisiä puhdistuksia. (U.S. Department of State 2013.) EU ja Yhdys-vallat olivat hitaita reagoimaan alueella tapahtuviin ihmisoikeusrikkomuk-siin. Vuonna 1993 YK:n turvallisuusneuvosto perusti sotarikostuomioistui-men entisen Jugoslavian alueella tapahtuneita rikoksia varten. Myöhemmin samana vuonna Bosnian ylle saatiin lentokieltoalue, jota valvoi Yhdysvallat YK:n mandaatilla. Vuonna 1994 bosnian kroaatit ja muslimiryhmittymät al-lekirjoittivat rauhansopimuksen, jossa sovittiin alueellisista hallintoalueista. Aselepo alkoi kuitenkin rakoilla vuoden loppua kohti, ja konflikti eskaloitui uudestaan muslimien ja kroaattien välillä keväällä 1995.

Heinäkuussa 1995 Bosnian serbit syyllistyvät joukkomurhiin Srebrenicas-sa ja Zepassa, jossa he tappoivat yli 7000 miestä. Srebrenican joukkomurha painosti länsimaita etsimään lopullista päätöstä konfliktille. "

RK: Nyt se valehtelee, RYÖKÄLE!!! Ja opinnäytteessä!


Näin kirjoittaa Balkain asioihin perehtynyt Ari Rusila blogissaan ja Uuden Suomen Puheenvuorossa:


Kysymyksiä (i.a.):

Tässä muutamia aiheellisia kysymyksiä:

  1. Miksi Srebrenican tragedian yhteydessä yhä puhutaan 8000 teloitetusta yksilöstä kun ainoa kova todiste Haagin tribunaalin käsissä on 442 teloitetun ihmisen jään- nökset? Omaa kertomustaan oikeudenkäynnistä toiseen muuttanut, syyttäjän kanssa sopimuksen tehnyt tähtitodistajakin (koska muita silminnäkijöitä ei ole löytynyt) puhui Branjevon farmilla tapahtuneiden teloitusten yhteydessä 1200 teloitetusta, 115 löydettiin.

  2. Alueen haudoista on löydetty vajaa 4,000 tapausta joista noin 1,500 oli vain ruu- miin osasia ja samasta määrästä kuolinsyytä ei voitu selvittää.Kun loppujen osal- ta DNAankaan avulla kuolinaikaa ja kuolintapaa ei juuri ole voitu määritellä esim. sen suhteen ovatko ne tapahtuneet taisteluissa, luonnollisista syistä, teloituksissa tai jopa aiemmin – miksi vain teloituslukua ja sitäkin suurenneltuna käyetään kansanmurhan todisteena. "

YK:han ei ole todennut Srebrenicassa kansanmurhaa (genocide), vaan joukkomur- han (massacre), ja lisäksi se ei ole katsonut silloista Jugoslavian liittovaltiota (Serbia, Montenegro, Kosovo) syypääksi tuohon joukkomurhaan.

Kuitenkin joukkomurhiakin on monenlaisia.Tällä joukkomurhalla on erityistesi propa- goitu ns. "paholaismiesteoriaa". On muodostettu myös nimilistoja, mutta sittemmin on ilmennyt että osa "joukkomurhatuista" on mm. "äänestänyt" Bosnian Muslimitasaval- lan vaaleissa. Tähänhän on kaksikin mahdollista selitystä, joten pistin varmuuden vuoksi noihin molempiin "muuttujiin" lainausmerkit ympärille...

KUOLINSYYSTUTKIJAT (JOISTA TOINEN OLI SUOMALAINEN) KILTÄYTYIVÄT ALLEKIRJOITTA-MASTA TUTKIMUSRAPORTTIA JOUKKOMURHASTA, JONKA PERUSTEELLA JUGOSLAVIAN POMMITUKSET ALOITETTIN. SEN ALLEKIRJOITTI VAIN TUTKIMUSRYHMÄN KOLMAS JÄSEN, JOLLA EI OLE KUOLINSYYNTUTKIJAN PÄTEVYYTTÄ! HÄNKIN OLI SUOMALAINEN: OIKEUSHAMMASLÄÄKÄRI HELENA RANTA, JONKA PITI TUTKIA VAIN HENKILÖLLISYYKSIÄ:

https://www.turpeinen-saari.net/blogi/2018/02/08/23225

Suomen ulkoministeriö ja Jugoslavian pommitukset

https://www.turpeinen-saari.net/blogi/2018/02/27/23561




Torstai 8.2.2018 klo 16:35 – Pirkko Turpeinen-Saari

Jugoslavian hajottaminen 1990-luvulla oli tarkoin suunniteltu prosessi. Taustalla olivat Yhdysvaltojen ja Saksan taloudelliset ja geopoliittiset intressit. NATO:n laajentaminen Balkanille oli keskeisenä tavoitteena.

...  Kroatian Krajinan serbien toinen kansanmurha toteutettiin yhdysvaltalaisten ken-raalien johdolla. Operaatio Myrskyssä 250.000 serbiä karkotettiin keskiajalta peräisin olevilta kotiseuduiltaan ja tuhansia tapettiin yhden viikonlopun aikana elokuussa 1995. Tämän todellisen kansanmurhan peittämiseksi yhdysvaltalainen ja muu länti-nen propaganda nosti Srebrenica ”kansanmurha” provokaation peittämään todellista tapahtunutta serbien kansanmurhaa.

Yhdysvaltalaiset kenraalit johtivat myös Izetbegovicin apuna jihadistijoukkoja Sarajevossa.

CIA:n entinen toimihenkilö Robert Baer on kuvannut kirjoissaan 1990-luvun alusta lähtien suorittamaansa kansanryhmien vastakkainasettelun nostattamisen salaista ohjelmaa.

Olen kuvannut suomen kielellä Jugoslavian hajottamisen taustatekijöitä kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja. Kansainvälisiä lähteitä on mm George Szamuely Bombs for Peace; NATOs humanitarian war on Yugoslavia.

Yhdysvalloille ei Slovenian, Kroatian ja Bosnian haltuunotto (itsenäistäminen) riittä- nyt, vaan se halusi haltuunsa myös jäljelle jääneen osan Jugoslaviaa eli Serbian ja Montenegron ja Makedonian.

...

Koko vuoden 1998 ajan Yhdysvallat ja NATO uhkasivat toistuvasti pommittavansa Jugoslaviaa ellei sen armeija lopettaisi KLA terroristien tuhoamista ja toiminnan lo-pettamista. Jugoslavian hallitus ei olisi saanut pitää huolta turvallisuudesta maansa rajojen sisällä. KLA tappoi paitsi serbipoliiseja myös siviilejä ja albaaneja, jotka olivat valtion viroissa tai ystävällisissä suhteissa serbien kanssa.

Yhdysvaltojen diplomaatit alkoivat neuvotella KLA:n johtajien kanssa. Jo kymmenen vuoden ajan vallitseva propaganda oli demonisoinut Jugoslavian johtoa nimittäen presidentti Milosevicia Hitleriksi. Tosiasiassa Milosevicin vaimon äiti oli tullut natsien teloittamaksi toisen maailmansodan aikana.

Yhdysvallat ja NATO etsivät kuumeisesti tilaisuutta aloittaa pommitukset. Provokaa-tio löytyikin Racakin kylän taistelusta. 15.1.1999 Jugoslavian poliisi ilmoitti tyhjentä-vänsä kylän KLA terroristeista. Se kutsui paikalle ETYJ:n tarkailijat ja tiedotusväli-neet. Ranskalainen AP:n televisioryhmä oli koko päivän paikalla ja kuvasi taistelut. Kylän ympärillä rinteessä oli juoksuhautoja ja ammunta alkoi heti poliisien  ja kuvausryhmän saapuessa paikalle.

Seuraavana päivänä paikalle saapui ETYJ:n tarkkailijoiden amerikkalainen johtaja William Walker lehtimiesjoukon sattelemana. KLA:n terroristit, jotka olivat ottaneet kylän yön aikana jälleen hallintaansa saattoivat kulkueen kuopalle, jossa oli 45 ruu-mista. KLA:n edustajat ja muut paikallaolijat kuvasivat ruumisröykkiötä teloitetuiksi. Välittömästi Walker totesi, että hän ei ole koskaan nähnyt mitään niin hirveätä. Kyseessä on ”rikos ihmisyyttä vastaan”.

Taistelu oli perjantaina ja jo viikonlopun aikana hallitukset ja NATO:n elimet kokoontuivat tuomitsemaan julmat serbit. Teloituksesta syytettiin Milosevicia ja Racakista tuli peruste häne haastamiselleen Jugoslavia Tribunaaliin Haagiin.

Media, länsimaat ja NATO olivat päättäneet välittömästi, että taistelun sijaan kyseessä oli raaka teloitus. Presidentti Clinton ja ulkoministeri Albright lietsoivat hysteriaa USA:n keskusteluohjelmissa ja uutisissa. Albright vaati pommituksia.

Viikonlopun jälkeen maanantaina ranskalaisissa lehdissä ilmestyi silminnäkijäraportteja siitä, mitä perjantai-päivän aikana todella tapahtui.

Ruuminavaukset suoritettiin Pristinan oikeuslääkeopillisella laitoksella. Jugoslavia-laisten oikeuslääkäreiden lisäksi paikalle kutsuttiin valkovenäläinen työryhmä. Jotta tutkimukset olisivat kaikin puolin objektiiviset, paikalle kutsuttiin vielä suomalainen oikeuslääkäriryhmä.

Suomen ulkoministeriö oli valinnut ryhmän puheenjohtajaksi oikeushammaslääkäri Helena Rannan, jolla ammattitaitonsa vuoksi ei ole mitään tekemistä kuolinsyyn tutkimusten kanssa. Sen sijaan varsinaista okeuslääketieteellistä asiantuntemusta edusti kansainvälisesti tunnetuin suomalainen oikeuslääkäri professori Antti Penttilä.

Ryhmät työskentelivät siten, että jugoslavialaisen lääkärin suorittaessa avausta, suo-malainen seurasi vieressä ja suomalaisen avatessa jugoslavialainen tarkkaili vieres- sä. Avausten päätyttyä suomalaiset ja jugoslavialaiset olivat yksimielisiä siitä, että uhreja ei ollut teloitettu vaan he olivat kuolleet taistelussa.

Suomen ulkopolittinen johto, jonka tuohon aikaan muodostivat presidentti Ahtisaari ja ulkoministeri Tarja Halonen eivät antaneet suomalaisten oikeuslääkäreiden allekirjoittaa lausuntoa yhdessä jugoslavialaisten kanssa. Lausunto luvatiin antaa myöhemmin, mutta päivää lykättiin toistamiseen.

Lausunnon allekirjoittamisen sijaan puheenjohtajaksi määrätty hammaslääkäri Ran-ta antoi lausunnon,jossa hän kutsui tapahtumaa ”rikokseksi ihmisyyttä vastaan”, mikä termi kuvasi 6 miljoonan juutalaisen kansanmurhaa toisen maailmansodan aikana.

Kaius Niemen kirjoittamassa elämäkerrassa ”Ihmisen jälki” Helena Ranta ilmaisee varsin rasistiselta vaikuttavan asenteen holokaustin kokeneita serbejä kohtaan. Hän asettuu näin julkisesti terroristien puolelle ja kuvaa kuinka hän auton takapenkin jalka-tilassa pyrki matkustamaan tapaamaan terroristijohtajia. Hän nauhoitti salaa kes-kusteluja ja arvosteli Jugoslavian valtion edustajien läsnäoloa ja halua valvoa Helena Rannan tekemisiä.

Teoksessa Ranta kuvaa kuinka saksalaiset diplomaatit asettivat sanat hänen suuhunsa, mitä hänen tulisi vastata tiedotusvälineiden kysymyksiin.

Koska Suomi ja Saksa eivät tähän päivään mennessä ole luovuttaneet suomalaisten oikeuslääkäreiden lausuntoa, presidentti Clinton, NATO ja media saivat vapaasti jat-kaa sitä teloitustarinaa, jonka William Walker oli ETYJ:in nimissä tarjoillut.


http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229717-a-walker-statue-for-memory-of-racak-massacrehoax


Presidentti Clinton kuvasi ennen pommitusten aloittamista pitämässään puheessa, kuinka siviilejä oli kiskottu kodeistaan, koottu kuoppaan ja ammuttu niskaan, kaulat katkottu, raajoja revitty irti ja kuinka joukossa oli naisia ja lapsia.

Tosiasiassa kylä oli autio. Vain kahdesta piipusta oli pakkasaamuna noussut savua. Kyläläiset olivat jo edellisenä kesänä muuttaneet terroristeja pakoon. Kylä oli KLA:n tukikohta ja kaatunut nainen oli naapurikylän KLA-päällikön tytär, joka myös oli osallistunut taisteluun.

Helena Ranta tietenkin tiesi, mihin tulokseen ryhmän oikeuslääkärit olivat tulleet. Sii-tä tiedosta huolimatta hän sepitti epäasiallisia, paikkansa pitämättömiä kertomuksia, joista osaan hän oli saanut ohjeet suomalaisilta ja saksalaisilta virkamiehiltä.

Mikä hankalinta, Helena Ranta todisti myös Milosevicin oikeudenkäynnissä Haagis-sa. Ranta kertoo kirjassaan kuinka myös siellä hän puhui saksalaisessa valmennuk-sessa määritettyjä lauseita. Suomen ulkoministeiö katsoi siis Helena Rannan edus-tavan ruumiinavausten tulosten suhteen totuutta paremmin kuin avaukset tehneet oikeuslääkärit.

Viimeisen Helena Rannan tiedotustilaisuuden päivän aamuna, Washington Post- lehti ilmoitti kyseessä olleen teloituksen ja että ehkä koskaan ei tultaisi julkistamaan suomalaisten avaustuloksia.

Pommitukset alkoivat muutama päivä Rannan viimeisen tiedotustilaisuuden jälkeen maaliskuussa 1999. Racak oli se provokaatio, jota Yhdysvallat, NATO ja Saksa tar-vitsivat. Viimeinen neuvottelu KLA:n ja Jugoslavian hallituksen välillä käytiin Ram-buillet’issa. Ryhmät eivät tavanneet kertaakaan samassa huoneessa. Yhdysvaltojen edustajat osoittivat olevansa KLA:n puolella. Neuvotteluasiakirjassa oli edellytetty koko Jugoslavian NATO-miehitystä, mihin Jugoslavian valtio ei tietenkään voinut suostua, joten tie pommituksiin oli myös tältä osin avautunut. "

PS: "Hauska" yksityiskohta noista pommtuksista:

http://ristojkoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259675-riccardo-morandi-ei-ollut-ainoa-eurotieteellinen-siltaguru

" Riccardo Morandi ei ollut ainoa "eurotieteellinen" siltaguru... "



AS: " Elokuussa kroaatti- ja bosnialaisjoukot aloittivat sotatoimet Bosnian länsiosassa, pakottaen serbialaisjoukot vetäytymään ja tuhannet serbia-laiset siviilit maan sisäisiksi pakolaisiksi. NATOn maavoimien iskut serbien armeijan tukikohtiin,NATOn ilmavoimien jatkamat iskut sekä diplomaattiset neuvottelut johtivat lopulta aselepoon syyskuussa 1995. "

NATOn ilmavoimien iskut olivat laittomia ilman YK:n TUrvallisuusneuvoston valtuutusta.

AS: " Vuoden
lopussa neuvoteltu Daytonin sopimus toimi pohjana alueen eri maiden hallinnoille ja rauhan syntymiselle. (Ema.) Vuonna 2010 perus-tettu Post-Conflict Research Center (suom.konfliktinjälkeinen tutkimuskeskus PCRC) on bosnialaisen ja yhdysvaltalaisen toimittajan yhteinen hanke. T

Toinen perustajista, Velma Šarić, kertoo keskuksen nettisivuilla halunneensa ”säilyttää sodan muistot samalla, kun rakentaa parempaa huomista”. Šarić kertoo kuulleensa lukuisia uhrien kertomuksia toimittajan työssään, ja näh-neensä, miten uhrit elivät ilman minkäänlaista tukea tai apua. Hän halusi antaa sodan uhreille äänen.

68.

Šarić työskenteli Institute for War and Peace Reportingille, jossa häntä koulutettiin esimerkiksi tasapainoisuuden ja objektiivisuuden periaatteiden mukaisesti. "

RK: Kyseessä onNATOn johtaviin sodanlietsojiin kuuluvan haistapaskantieteilijän historianväärentäjä Anne Applebaum-Sikorskyn, Puolan esitisen sotaisan sotaminterin vaimon, putiikki.

 ... Leadership

IWPR is an international network of three partner not-for-profit organisations governed by a board of trustees composed of senior journalists, peace-building and human rights experts, regional specialists, and business and NGO professionals. The Chairman of the International Board of Directors is Sir David Bell, ex-chairman of the Financial Times. Other members include Anne Applebaum, George Packer, and Christina Lamb, among others. [8]... "

sikorsky_ap.jpg

RK: Jos Anne Applebaum-Sikorsky (vas) on "rauhanjournalisti"

- niin minä olen "apostoli Johannes"...


AS:"”En halunnut rajata itseäni kuulemaan vain yhtä puolta tarinasta”, hän kuvailee. ”Jokainen yksittäinen tragedia ansaitsee tulla arvostetuksi, sama se, millä puolella se sijaitsee.”(Post-Conflict Research Centerin nettisivut.) PCRC kertoo nettisivuillaan, että sen tavoitteena on “viljellä kestävän rau-han olosuhteita Bosnia-Hertsegovinassa ja muualla Balkanin alueella”. Tä-män saavuttamiseksi keskus käyttää luovia multimediaprojekteja,jotka täh- täävät suvaitsevaisuuteen, moraaliseen rohkeuteen, yhteisymmärrykseen ja positiiviseen muutokseen.Paitsi että keskuksella on omia projekteja, se toimii asiantuntijana kansainvälisille ryhmille, kuten toimittajille, valokuvaa- jille, tutkijoille,elokuvantekijöille, kansalaisjärjestöille,oppilaitoksille ja muille alueesta kiinnostuneille.

Toiminnan kautta PCRC haluaa lisätä maan resursseja rauhan rakentami-sen saralla.(Ema.) PCRC:sta Global Voices -portaalissa julkaisema artikkeli kuvailee bosnialaismediaa ja keskuksen mandaattia laajemmin. Bosnia-Hertsegovinassa media on edelleen vahvasti jakautunut etnisten ja poliit-tisten jakolinjojen mukaan, ja mediasisällöt usein voimistavat näitä jakolin-joja. Media kierrättää artikkelinmukaan stereotypioita sekä lisää etnisiä jännitteitä. Toimittajilta puuttuvat välineet, joilla he käsittelisivät saamiaan tietoja kriittisesti tai objektiivisesti. (Woodward 2014.)

Keskuksen työhön on siksi kuulunut erilaisten multimedia-alustojen perus-taminen.Yksi PCRC:n projekteista on Balkandiskurs,alueellinen kirjoittajien, bloggaajien, multimediataiteilijoiden ja aktivistien verkosto, joka on reagoi-nut itsenäisen media puutteeseen julkaisemalla tuoreita ja itsenäisiä mieli-pidekirjoituksia. Hanketta rahoitetaan EU:n laajentumisrahastosta ja paikal-listen yhteistyökumppaneiden avustuksella. Balkandiskursin aiheita ovat esimerkiksi siirtymäkauden oikeus,epätasa-arvo,korruptio ja ihmisoikeudet. Multimedia-alustan jutut ovat luettavissa sekä englanniksi että bosniaksi osoitteessa:

http://www.balkandiskurs.com/?lang=en(Ema.)

Post-Conflict Research Center on myös aktiivinen konfliktinjälkeisen median tuottaja. Keskus on rahoittanut esimerkiksi dokumenttielokuvien tekemistä ja niiden näyttämistä.Sen tuottamia elokuvia ovat muun muassa Ordinary Heroes (valmistunut 2013), joka kertoo pelastuksen ja moraalisen rohkeu-den tarinoita edistääkseen suvaitsevaisuutta,sovinnontekoa ja etniset jako- linjat ylittävää yhteistyötä;vuonna 2012 valmistunut In the Land of Blood and Honey, joka kertoo sodan keskellä elävästä naisesta; sekä Uspomene 677 (valmistunut 2011), jossa kuvataan eri etnisten ryhmien suhtautumista veriseen menneisyyteen. (PCRC:n nettisivut.)

69

PCRC on ottanut vaihtoehtomedian tuotannon lisäksi tehtäväkseen toimit-tajien ja erityisesti nuorten toimittajien kouluttamisen erilaisten työpajojen ja koulutusviikkojen puitteissa. ”Nuorten rooli asianosaisina ja päätöksente-kijöinä Bosnian rauhan rakentamisprosessissa on otettava vakavasti”, PCRC:n toinen perustaja Leslie Woodward kirjoittaa Global Voices -artikkelissa. PCRC tarjoaa tutkivaan journalismiin painottuvia kursseja ja julkaisee nuorten osallistujien juttuja. (Woodward 2014.)

Keskuksen mandaatti tuntuu Nepalin A People’s War -projektiin verrattuna paljon pysyväisluontoisemmalta.Tältä osin konfliktinjälkeinen työ näyttäytyy pidemmältä,sukupolvet ylittävältä prosessilta.PCRC:n työssä korostuvat en- nen kaikkea etnisten jakolinjojen ylittämisen tarve ja suvaitsevaisuus sekä sodan muistojen säilyttäminen. Uhrien äänen tuominen julkisen piiriin ja siirtymäkauden oikeuden kunnioittaminen tukevat sodan muistojen säilyt-tämistä, kun taas yhteisymmärryksen, sovinnonteon ja epätasa-arvon tee-mat lisäävät solidaarisuutta ja yhtenäisyyttäympäröivässä sodanjälkeisessä yhteiskunnassa. Vaikka Bosnian sodasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta, ei PCRC näe mandaattinsa hävinneen minnekään - etnisten jakolinjojen ylittämistä tarvitaan edelleen.

Toisen maailmansodan jälkeiselle ”Never again” -ajattelulle leimallista so-dan ja sen kauheuksien muistamista käytetään myös Bosnia-Hertsegovi-nan tapauksessa ei ainoastaan uhrien muistamiseen, vaan myös tulevien samankaltaisten sotarikosten ennaltaehkäisemiseen. Koulujen opetussuun-nitelmiin kuuluu esimerkiksi natsi-Saksan ja holokaustin käsittely, jotta op-pilaat pystyvät ymmärtämään, millainen inhimillinen katastrofi yhden ih-misryhmän tietoisesta alentamisesta ja tuhoamishalusta seurasi. Jos tie-dämme, millaista fyysistä ja psyykkistä tuhoa sotarikokset aiheuttavat ja näemme, miten ne vaikuttavat uhreihin vielä vuosikymmeniä myöhemmin, emme ihmiskuntana suuremmalla todennäköisyydellä syyllisty näihin tekoi-hin uudestaan - ainakin teoriassa. Tätä kautta sovintojournalismin man-daattiin tulee myös tulevaisuuden kauheuksien ennaltaehkäiseminen, joka linkittyy vahvasti menneisyyden käsittelyn tarpeeseen.

PCRC:n työssä vaikuttavaa on sen monipuolisuus niin journalistisena me-dian tuottajana kuin asiantuntijaorganisaationa ja kouluttajana. Mandaatti on asetettu leveäksi, mutta se koskee silti nimenomaan toimittajiaja jour-nalismia. PCRC:n missiossa luonnehdittu tavoite lisätä Bosnia-Hertsegovi-nan resursseja rauhan rakentamisen sarallaon ymmärretty niinä osa-alu-eina, joihin julkisuudella on mahdollista vaikuttaa, nimittäin solidaarisuuden ja suvaitsevaisuuden viestien vahvistamisena, ammattimaisen ja tasapai-noisen journalismin lisäämisenä sekä uhrien kokemusten kertomisena. Sovintojournalismin kannalta tämä tarkoittaa hyvin tärkeää määritelmää:

sovintojournalismissa etsitään niitä rauhan rakentamisen ja konfliktinratkaisun osa-alueita, joissa julkisuudella on kulloisessakin konfliktitilanteessa merkitystä. "

RK: Tuossa on kuitenkin ihan muuta: KONFLIKTIA JOSSA NATO JA EU VOISIVAT NOSTAA HÄNTÄÄNSÄ ITSE AIHEUTTAMASSAAN SODASSA ja "syrjäyttää YK:ta"!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/rauhanpalkinto-eu-ruutitynnyrille-peruutettava-2012


DwB_16961.jpg

RADEXIT AND APPOPLEXIT – RADOSLAW SIKORSKI AND ANNE APPLEBAUM ARE BOOTED OUT OF POLAND

By John Helmer, Moscow

With three tweets Radoslaw Sikorski (lead image, right), the leading Russia-hater of Poland, and his wife, Anne Applebaum (left), a member of a Russia-hating think-tank in London called Legatum, acknowledged on Monday that they have been ousted from the very frontiers they claim to be threatened with Russian invasion; dismissed by the very people they claim to have been representing; and discredited by the very souls they have been saving from devils they have been conjuring up for years.

If you are in the propaganda and disinformation business, this is a bitter dose of something Poles no longer trust Sikorski or Applebaum to speak – the truth.