https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto-koivula/milloin-talvisota-olisi-viimeisintaan-viela-voitu-valttaa/

" Aiheesta on Alpo Rusin ilmeisimmin melko hyvä kirjoitus Usarissa, uusin aikaisemman dogmin tarkistuksin. Rusi on sivunnut asiaa aikaisemminkin.
.
Tämäkin on mielenkiintoinen kysymys, että erityisesti KEIDEN se sota olisi pitänyt pystyä välttämään: valtiomiesten? poliitikkojen? sotilaiden? Rusin mielestä diplo-maattien – tai – huh – toimittajien:Suomi nimittäin hänen mukaansa toimi ennen tal-visotaa jo melko pitkään ”tiedollisesti” SAKSAN TEHTAILEMIEN VALEUUTISTEN VARASSA – jopa joidenkui-den suomalaisten silmäätekevien kuten ulkoministeri Holstin omasta toininnasta.

Mää en osaa tätä kauheasti kommentoida, joten lainaan aika pitkiä pätkiä:

http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264445-rudolf-holstin-ero-heikensi-diplomatian-edellytyksia-valttaa-talvisota

Rudolf Holstin ero heikensi diplomatian edellytyksiä välttää talvisota

.

Ulkoministeri Rudolf Holsti (1881-1945) erosi 17.11.1938. Hän oli toiminut ensim-mäisen kerran ulkoministerinä vuosina 1919-1922 ja vaikuttanut keskeisesti nuoren tasavallan ulkopolitiikan muotoiluun sekä toimeenpanoon. Tämän jälkeen hän oli lähettiläänä Tallinnassa ja Riiassa sekä Kansainliitossa Genevessä. Hänen toinen ministeriytensä oli seurausta pääministeri Kyösti Kallion häntä kohtaan osoittamas-ta arvostuksesta. Kallio halusi ennen muuta parantaa suhteita Neuvostoliittoon, kun Euroopan turvallisuustilanne oli vakavasti uhattuna syksyllä 1936.

Holsti teki merkittävän vierailun Moskovaan helmikuussa 1937, mitä Saksan Helsin-gin lähettiläs Wipert von Blücher ei katsellut hyvällä. Kirjeessään Kaliforniasta pre-sidentti Risto Rytille 11.10.1942, jonka tämän blogin tekijä sai elokuussa haltuunsa Kanadasta, Holsti katsoo Blücherin olleen ”kavalin lähettiläs”, jota hän oli urallaan koskaan kohdannut. Holsti selitti vuonna 1935 tehtävässään aloittaneen Blücherin saaneen ”Helsingin poliittisissa” ja ”seurapiireissä  johto-aseman” ennen kuin hän itse aloitti hallituksessa lokakuussa 1936. ”Siitä lähtien Blücher alkoi vainota minua sekä edessä että etenkin takanapäin”.

Saksalainen professori Michael Jones on vahvistanut Holstin näkemyksen vuonna 2008 ilmestyneessä väitöskirjassaan.Jones osoittaa, miten Blücher  sai kampanjal-leen tukijoita ei vain ulkoministeristä,vaan myös maan hallituksesta ja mediasta. Nat- si-Saksa kävi hybridisotaa ennen kuin käsite lanseerattiin 2000-luvulla. Suomi taipui.

Holstin eron taustalla olikin ennen muuta natsi-Saksan pari vuotta kestänyt operaatio hänen kaatamisekseen.  Blücher riemuitsi eron jälkeen Berliiniin kirjoittamassaan ra-portissa, että ”aktiomme onnistui täydellisesti”. Vakiintunut historiankirjoitus Suomes- sa syyttää kuitenkin Holstia itseään erosta, ”diplomaattisesta harha-askeleesta”, joka maksoi hänelle ulkoministerin postin.Hänen katsottiin loukanneen Saksan ”valtakun- nankansleria” Adolf Hitleriä diplomaatti-illallisilla Genevessä aiemmin 26. 9. 1938. Eron yhteydessä tosin leviteltiin myös huhuja, että Holstilla olisi ollut kiistaa verotta- jan kanssa, sekä epäselvyyksiä nauttimastaan kaksoipalkasta. Molemmilta sytöksiltä putosi pohja hieman myöhemmin eron jälkeen, minkä tämän blogin tekijä on äskettäin voinut asiakirjojen kautta varmistaa.

Hitler piti aiemmin samana päivänä ennen Holstin ”harha-askelta” 26. 9. kiihkoisan ja äärimmäisen hyökkäävän puheen Urheiluhallissa Berliinissä,mikä radioitiin kaikkialle Saksaan. Jokainen voi halutessaan katsoa ja kuunnella puheen Youtuben kautta.

Holsti ei kuitenkaan esittänyt illallisilla halventavia kommentteja Hitleristä, mikä tosin olisi ollut jopa ymmärrettävää, vaan ainoastaan käänsi Ranskan entisen pääministeri Poul Boncourtin pyynnöstä Hitlerin puhetta englannista ranskalaisille vieraille. Irlantilaisen Kansainliiton neuvoston puheenjohtaja Eamon De Valeran isännöimän illallisen jälkeen oli kokoonnuttu kahville, jossa yhteydessä vasta Hitlerin nimi tuli en- simmäistä kertaa esille ja vain Holstin käännöksen kautta. On siten mahdollista, että joku on tahallisesti kuullut Holstin moittineen Hitleriä. ”

RK: Kappas vaan,että Irlannin vallankumousjohtaja de Valera oli peräti Kansainliiton puheenjohtaja tuolloin, eräänlainen ”maailmanjohtaja”, kun KL pyrki maailmanhallitukseksi – toisin kuin seuraajansa YK.

Rusi: ” Suomen Berliinin lähettiläs Aarne Vuorimaa meni Saksan ulkoministeriön valtiosihteerin, SS-kenraalimajurin arvossa toimineen Ernst von Weizsäckerin virit-tämään ansaan. Valtiosihteeri ei koskaan paljastanut lähdettään 1.11. tapaamisessa Vuorimaalle,vaan viittaisi ainoastaan ehdottoman luotettavaan lähteeseen. Vuorimaa lähetti 7.11. salaisen raportin saamistaan tiedoista,joiden uskottavuutta hän ei miten- kään kyseenalaistanut.  Raportissa oli myös lauseita, jotka viittasivat lähettilään anti-patioihin omaa ulkoministeriään kohtaan. Holstin oma versio – jonka sisältö saatiin tutkimuksen käyttöön Kanadasta alkukesästä 2018 - kumoaa täysin Vuorimaan välit- tämät tiedot. Presidentti Kyösti Kallio luotti täysin Holstiin, mutta oli sairas,eikä jaksa- nut puolustaa ministeriään, joka oli myös saanut lievän sydänkohtauksen paineen keskellä.

Holstin ero tapahtui Suomen kannalta huonoon aikaan.Sitä edelsi ”kristallisirpaleiden viikko”, kuten Saksassa yöllä 9.-10.11. käynnistettyä juu- talaisiin kohdistunutta vainoaaltoa on nimitetty. Vuorimaa raportoi salaisessa kirjelmässä ulkoministeriölle tapahtumista heti 11.11.:

”Saksan valtion suhtautuminen juutalaisiin on siksi tunnettua, ettei siitä kannata pal-jon kirjoittaa”.  Lähettiläs katsoo että ”jyrkät toimet on tarkoitettu saamaan juutalaiset pois Saksan valtakunnasta tavalla tai toisella”. Hän selostaa asiallisesti kristalliyön tapahtumien taustan ja ker- too tuhoista eri puolilla Berliiniä sekä uskoo maailman yleisen mielipiteen tuomitsevan väkivaltaisuudet. Näin tapahtui, mutta Suomi alkoi lähestyä Holstin eron jälkeen kuitenkin natsi-Saksaa, harjoittaa hänen seuraajansa Eljas Erkon kaudella ”puolueettomuutta Saksan hyväksi”.

Kirjeessään Rytille 11.10.1942 Holsti valittaa,että Suomessa ei ole seurattu kansain- välistä tilannetta – osin siksi, että usein tiedot saadaan Saksan virallisen uutistoimi-tuksen DNB:n kautta väritettyinä. Suomi oli tämän päivän narratiivia mukaillen suur-sodan seurannassa pääosin valeuutisten varassa.Tämä onkin ehkä vajavaisesti tut-kittu jatkosodan historiaa koskeva yksityiskohta. Holsti varoittaa presidenttiä vuoden 1918 tilanteesta,jolloin kohtalona oli jäädä sodassa hävinneiden puolelle.Hän pelkää näin tapahtuvan,mikäli Suomi ei pääse eroon sodasta ajoissa. Hän ei viittaa vuoteen 1939, jolloin nojautuminen Saksaan oli ainakin osasyynä talvisotaan, kun Saksan petti elokuussa siihen naiivisti luottaneen Suomen solmimalla liittosopimuksen Neuvostoliiton kanssa. ”

RK: Saksa ei vain ”pettänyt Suomea” Molo-Ribbellä, vaan LIETSOI AKTIIVISESTI TALVISOTAA SEKÄ SUOMESSA ETTÄ MYÖS NEUVOSTOLIITOSSA. Se oli yksi syy ehdottaa koko huijaus”sopimusta” ja tehdä se.

Rusi on itsekin kirjoittanut aiheesta tuonut esiin asiaan liittyviä tietoja:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/12/sodanaikainen-luotettava-lahde-saksa-yllytti-nl-a-hyokkaamaan-suomeen-1939

” Iltalehdessä 31.08. 2012 Suomen Sveitsin ja Vatikaanin suurlähettiläs Alpo Rusi kertoo löytäneensä dokumentin elokuulta 1942, jossa Suomen silloinen Vatikaanin suurlähettiläs G.A. Gripenberg, joka oli vastikään siirretty sinne Lontoosta, ja jonka tehtävä oli tunnustella rauhansolmimismahdollisuuksia, sai tietää ranskalaiselta kar-dinaali Eugéne Tisserantilta (1884-1972), että Saksa oli ennen talvisotaa yllyttänyt Neuvostoliittoa hyökkäämään Suomeen ja Romaniaan kardinaalin tulkinnan mukaan siksi, että ”Saksa saisi vihaiset liittolaiset sivustoilleen”.

(Todellinen syy oli, että Hitler oletti hyökkäyksen johtavan NL:n sotilaalliseen konflik-tiin Englannin kanssa. Talvisodan kuluessa Hitlerille selvisi, että Englantia kusetta-malla se ei onnistu. Sen sijaan hän oletti vielä kutsuttuaan Molotovin ”neuvottele-maan” Berliiniin joulukuussa 1940, että NL olisi kusetettavissa hyökkäämään Persiassa englantilaisten kimppuun. Stalin oli uskomattoman taitavasti onnistunut leikkimään ”tyhmää” …)

Tisserant kertoi myös kuulleensa saksalaisten upseerien olleen Kannaksella 1940 kertomassa NL:lle Suomen puolustusjärjestelyistä,joita saksalaiset olivat täällä olleet mukana tekemässä,ja aseista,joita he olivat Suomelle toimittaneet. Tisserant ennusti lähes nappiinsa linjan, jolle Saksan hyökkäys NL:on tulisi pysähtymään, mutta hän arvasi Saksan häviön vuotta aikaisemmaksi kuin tuli toteutumaan. Jos Suomi olisi hyökännyt Leningradiin, USA olisi julistanut Suomelle sodan. Rusin mukaan Suomi sai Gripenbergin kautta USA:an yhteyden, jota kautta onnistui vakuuttamaan, ettei Suomi hyökkää Leningradiin. ”

Jo ehdotuksessaan Molotov-Ribbentrop-”sopimuksesta” Hitler antoi sen muodolla Stalinin ymmärtää, että Suomi oli edellisenä vuonna toimittanut ”Jartsevin” / Rybkinin ehdotuksen ”etupiirijaosta Itämeren alueella” heti sellaisenaan Hitlerille.Stalin oli esit- tänyt Suomelle ”etupiirijakoa in the Baltic Region”, sotilasliittoa ja aluevaihdoksia Le-ningradin turvallisuuden takaamiseksi. On hyvin todennäköistä, että Stalin esitti näitä myös Virolle, ja että Viron johto luuli kyseisen tarjouksen (kuulumisesta SUOMEN ”etupiiriin”) yhä olevan voimassa NL:n ehdottaessa myöhemmin tukikohtia.

http://users.cyberone.com.au/myers/sudoplat.html

” ” On April 8, 1938, the NKVD rezident in Finland, Boris Rybkin, was summoned to the Kremlin where Stalin and other members of the Politburo, in a formal way,  en-trusted him with the mission of acting as informal envoy of the Soviet government in Finland. Rybkin donated money,on Stalin’s orders, to the formation of the Small Far-mers party,which propagated a neutral stand for Finland. Rybkin was ordered to offer the Finnish government a secret deal,sharing interests in Scandinavia and economic cooperation with the Soviet Union,on the conditions of their signing a pact of mutual economic and military assistance in case of aggression by third parties.The pact was to guaantee Finland eternal safety from attack by European powers and mutual eco-nomic privileges for the two countries on a permanent basis. Included in the propo-sals was a division of spheres of military and economic influence over the Baltic areas that lay between Finland and the Soviet Union. ”

NL teki myös Englannille ehdotuksen ”yhteistä toimista Suomen saksalaissuuntauk-sen kääntämiseksi käyttäen englantilaismielisiä aineksia maan johdon piirissä”. Mutta englantilaiset ilmoittivat, että ”ei siellä ole sellaista meidän väkeä”.

Tuolloin NL pyrki todella saamaan Suomen vaikka kuinka epäluotettavaksi liittolai-sekseen Saksaa vastaan keski- ja itä-Euroopassa käytävän alueellisen sodan varal-ta sen sijaan, että Suomi olisi ollut Saksan liittolainen, eli ”rauhoittamaan Suomen ilmansuunnan” tuollaisen sodan varalta. ”

Rusi: ” Max Jakobson on teoksessaan Diplomaattien talvisota (1954) vihjannut, mi-ten Holstin ero 1938 tulkittiin Moskovassa ”Saksan diplomaattiseksi voitoksi”. Tässä hän ei ollut väärässä. Suomen ulkopoliittinen johto siirtyi Eljas Erkon käsiin, joka ei ymmärtänyt, että suurvallan intressi on usein ristiriidassa pienten valtioiden oikeuk-sien kanssa. Hitlerin natsi-Saksa ei välittänyt Suomen oikeuksista, vaan laskelmoi kylmästi, kuten 1918, Suomen roolia omien poliittisten intressiensä näkökulmasta.

Olisiko Suomi taitavammalla Saksan-politiikalla voinut välttää talvisodan 1939 on kysymys, johon tuskin saadaan vastausta.

Professori Stephen Kotkin on tuoreessa Stalin -teoksessaan Waiting for Hitler arvioinut, että ”Suomi taisteli 1939 sodan jonka se olisi voinut välttää”.

Kotkin on perustanut näkemyksensä lähinnä arvioon Holstin ja Neuvostoliiton tiedus-telun NKVD:n edustajan Boris Jartsevin ja Holstin keväästä lokakuuhun 1938 eri vaiheissa käymiin neuvotteluihin, joista tietoja saatiin yksityiskohtaisemmin vasta so-tien jälkeen, vaikka hallituksen ylin johto niistä oli tietoinen ja niihin myös osallistui. ”

RK: MILLÄ TAVALLA ”HALLITUKSEN YLIN JOHTO OSALLISTUI JARTSEV-NEVOTTELUIHIN, Alpo Rusi?

Ainakaan hanketta NL:n puolelta johtaneen Pavel Sudoplatovin mukaan EI NIIN YHTÄÄN MITENKÄÄN!

Suomen pankin, EKP:n ”huarakonttorin” pääjohtajan Liika-Erkin arvostelu kirjasta on ensinnäkin puhdasta paskaa: Neuvostoliitto mm. saavutti talvisodassa mitä ilmeisim-min aika tarkkaan juuri sen mitä oli hakemassakin. Hinta oli mikä oli, se on sitten toinen juttu.

Rusi:  ” Suomen strateginen asema Leningradin puolustuksessa oli toissijainen ver-rattuna Baltian maihin, kuten kenraaliluutnantti Oscar Enckell kirjoitti muistiossaan marraskuussa 1939. Tämä olisi tullut soveltaa diplomatiaksi,missä ei onnistuttu.J. K. Paasikivi ehdotti 30. 10. 1939 presidentti Kalliolle kesken Moskovan neuvottelujen Erkon erottamista ja Väinö Tannerin nimittämistä ulkoministeriksi.

Ehdotus oli siinä mielessä ”keskeneräinen”, että ainoastaan Holstilla, joka oli Gene-vessä Suomen edustajan Kansainliitossa, olisi ehkä ollut vielä tässä vaiheessa riittä- västi poliittista pääomaa tai luottamusta saada aikaiseksi kompromissia Neuvosto-liiton kanssa, kun esillä olivat kysymykset Hangon ja Suursaaren luovutuksesta tai vuokraamisesta sekä Repolan ja Porajärven palautukset, joita vastaan raja olisi kannaksella siirretty lännemmäksi. ”

RK: Näin saattaisi hyvinkin olla. Holsti oli kauan pullistestellut Hitler- (Ribbentrop-) salaliittoa vastaan, mikä tietysti kirkastui vasta, kun se paljastui.

Sen sijaan Erkon vaihtaminen Tanneriin ei auttanut mitään,sillä nimenomaan hänelle jos kenelle Stalin oli juuri raivostunut.Taustalla oli Churchillin antama väärä ”oivallus” Mannerheimista (joka oli kääntänyt Suomen valkoiset Keskusvaltojen puolelle) ja oikea tai väärä tieto Tannerista, jokta taas oli 1917 vastustanut ankarasti Kerenskin ”maakuntavaaleihin” osallistumista (ehdottomasti AIHEESTA!). Ja Englannin Hyppy-Heikkihän se Kerenski oli.

Rusi: ” Mikään ei viittaa Holstin julkaisemattomissa muistelmissa siihen,että hänkään olisi ollut valmis hyväksymään Neuvostoliiton maksimaalisia ehdotuksia. Erkon jat-kossa antamat neuvotteluohjeet olivat joka tapauksessa epäonnistuneita, eikä niiden pohjalta neuvottelijoilla ollut asiallisesti mitään liikkumavaraa.

Ulkoministeri Eljas Erkko oli 29.11.1939 illallisilla ystävänsä eversti G. Taucherin luona. Ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Aaro Pakaslahti pilasi kuitenkin ystävysten illallisen.Itsekin Kansallisteatterista illalla ministeriöön hälytetty Pakaslahti yritti useita kertoja puhelimitse saada turhaan yhteyttä ministeriin. Lopulta kiusaantu- nut Erkko saapui ulkoministeriöön Ritarikadulle keskiyön tuntumassa. Pakaslahti kertoi ministerille Neuvostoliiton katkaisseen diplomaattisuhteet.

”Hänen todellisen mielentilansa kuitenkin saattoi aavistaa siitä lähes täydellisestä neuvottomuudesta, joka kuulsi hänen reaktioistaan”.

Dramaattinen kuvaus on luettavissa Pakaslahden vuonna 1969 ilmestyneistä muistelemista Talvisodan poliittinen näytelmä. Seuraavana päivänä alkoi Talvisota, ”Erkon sota”, kuten J. K. Paasikivi sitä tuohtuneena kuvasi. ”