https://www.pirkanblogit.fi/2019/risto-koivula/turkulaisen-virallisen-holynpolyetymologin-emeritaprofessori-kaisa-hakkisen-kevatetymologiat-pain-hevettia-kuten-aina/

"

Turkulaisen Virallisen Hölynpölyetymologin emerita”professori” Kaisa Häkkisen ”kevätetymologiat” päin hevettiä kuten aina.

Mahtipidoissa siemailtiin kousasta. Kuva: Museovirasto

Malja keväälle

Kukin kohotti tavallaan: pikarilla, kousalla tai tuopilla.

 

Elämän tähtihetkiä on ikimuistoisista ajoista lähtien juhlistettu nautti- malla hienoja juomia hienoista astioista. Kantauralilaisten juhlajuomista ei ole säilynyt sanallisia todisteita, mutta suomen kielen vanhassa perintösanastossa on kaksi eri verbiä, jotka viittaavat juomiseen.

Toinen on neutraali juoda, toinen on siemata, josta yleensä käytetään johdoksia siemaista tai siemailla. Näistä edellinen tarkoittaa nopeaa, ahnasta kulauttamista, jälkimmäinen viittaa hitaaseen nautiskeluun.

Juhlajuoman ikivanha aines on mesi, jonka nimitys on vanha indoeu-rooppalainen laina. Samasta lähteestä juontuvat ruotsin simaa tar- koittava mjöd ja venäjän mjod, joka tarkoittaa sekä mettä että simaa. Mehua, nestettä, mahlaa tai mettä tarkoittava mehi saattaa olla mesi-sanan nuorempi muunnelma. Joka tapauksessa siitä on johdettu nykykielen mehu.

RJK: Mesi-sanaa on tähän saakka pidetty joka paikassa kantauralilaisena. Sen EI tarvitse olla samaa perua kuin liettuan medis = puu, monikossa medžiai.

Lithuanian: medùs = mesi, hunaja

Etymology: ’Honig’, medaĩnis ’Honig-, Pfeffer-, Lebkuchen’;
lett. medus ’Honig, Met’,
mędaĩns ’mit Honig bestrichen, honiggelb’,
mędaļa ’Lekkermaul, Lüsterne(r)’,
preuss. meddo Voc. 391 ’Honig’ (altes Neutr.).

Abg. med´ (Gen. medu neben meda),
russ. mëd,
poln. miód ’Honig’,
hierzu auch ksl. medvéd’,
russ. medved’ usw. ’Bär = karhu’, eig. ’Honigfresser’ = hunajansyöjä, ”mesikämmen”
(Meillet Ling. hist.1, 283 ff., der es als euphemistische Umschreibung der durch
ai. r´iksiaī, griech. árktoj, lat. ursus repräsentierten idg. Bez. dieses Tieres betrachtet).

Ai. mádhu ’Honig, süsses und berauschendes Getränk’,
av. madu ’Beerenwein’,
toch. B mit ’Honig’
(dagegen toch. B mot ’Alkohol’ gehort trotz Duchesne-Guillemin nicht hierher),
der es auf *mādī zurückführt und zu
ai. mádaī ’Trunkenheit’, mádati ’berauscht sich’,
av. madī ’sich betrinken’,
lat. madēre ’nass, berauscht sein’ usw. zieht),
griech. méqu ’berauschendes Getränk’ = juomingit,
méqā ’Trunkenheit’ = juopumus, meqúein ’betrunken sein’ = olla juovuksissa,
ir. mid ’Met’, ahd. metu dass.

(der noch über ahnliche Vertreter im finn.-Ugr. wie estn. mezi ’Honig’, finn. mesiläinen ’Biene’, siis mehiläinen, usw. spricht),

Über lit. mìdus ’Met, Honigwein’, das dagegen aus dem Germ. stammt, s.s.v.

 

мед = hunaja

род. п. -а, укр. мiд, мед, род. п. ме́ду, блр. мед, ст.-слав. медъ μέλι (Супр.), болг. мед(ъ́т) (Младенов 292), сербохорв. ме̑д, род. п. мȅда, словен. mȇd, чеш., слвц. med, польск. miód, род. п. miodu, в.-луж. měd,mjód,н.-луж. mjod. Древняя основа на -u Родственно лит. medùs «мед», лтш. medus - то же, др.-прусск. meddo, др.-инд.mádhu ср.р.«мед,медовый напиток»,mádhuṣ,madhurás «сладкий, прияный», авест. maδu- ср.р. «мед, вино»,греч. μέθυ ср.р. «хмельной напиток». μεθύω «я пьян»,ирл.mid «хмельной мед»,д.-в.-н. metu - то же;см.Бернекер 1,31; Траутман, ВSW 173; Арr. Sprd.376; М.-Э. 2, 591; Педерсен, Kelt. Gr. I, 37; Уленбек, Aind. Wb. 213. Предполагают исходную и.-е. основу на -u среднего рода (Мейе, Baudouinowi dе Соurtеnау 1 и сл.; Dial. ideur. 128).

Близкие в звуковом отношении слова есть в финно-уг., кит., яп.: ср. фин. mesi, пракит. *mit, яп. mitsu, источник которых видят в и.-е.; см. Поливанов, Зап. Вост. Отд. 22, 263 и сл.; Петерссон, Lunds Univ. Årsskr. 19, № 6, стр. 10 и сл.

Sana on siis japaniksikin mitsu, muinaiskiinaksi mit. Germaania se ainakaan ei ole.

KH: ” Entisajan sima on ollut käyttämällä valmistettua alkoholijuomaa. Sima-sana on mettä paljon nuorempi siitä päätellen, että se tunnetaan vain Itämeren alueella. Sitä on arveltu sekä balttilaiseksi että turkkilaiskielistä saaduksi lainaksi, mutta eniten kannatusta on saanut germaaninen lainaetymologia.

Myös olut-sanalle on tarjolla useita lainalähteitä. Sitä on selitetty slaa- vilaiseksi, balttilaiseksi ja iranilaiseksi lainaksi, mutta tässäkin tapauksessa germaaninen vaihtoehto näyttää parhaalta muun muassa siksi, että sellaiset oluen valmistukseen olennaisesti liittyvät sanat kuin mallas ja vierre ovat germaanista perua. ”

RJK: Olut on suomea. Se on olun perin verbimuoto,jossa oleva vartalo ol- (el-, al-(k-), mahdollisesti myös il- (ilo), joka tarkoittaa elämista ja kasvamista, on joko kantaurali-laista tai siitten kantaindoeuroopplaista alkuperää, mutta tullut suomeen jo kampake-ramisella kaudella. Sieltä sana on otettu vasarakirvesbalttiin ja sieltä se on levinnut muihin balttikieliin ja eräissin germaanikieliin:

http://ristokoivula.omablogi.fi/olut-on-ollut-ja-on-edelleen-suomea-muissakin-kielissa/

” Olut on ”ollut” ja on edelleen suomea, muissakin kielissä!

 

Ja se on ollut yhtä kuin ”käynyt, elänyt”, baltiksi *alusi.

Jo muinaiset suomalaiset tiesivät, kuten myös Jaakko Teppo, että

Täytyy aatella huomista!

Ja panna tulemaan juomista!

… ”

KH: ” Germaaneilta on saatu ensimmäiset viinit ja niiden kantagermaaninen nimitys viina. Ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa viinamäen mies tarkoitti viinitar-han työntekijää. Myöhemmin viina siirtyi vahvaksi tislatun alkoholijuoman nimitykseksi, ja sen tilalle lainattiin ruotsista saman sanan nuorempi versio viini. ”

Näistä viina on vanhempi ja luultavasti samaa juurta kuin vehnä. Juotava viini on tullut germaanista, muotta nuoliviini (.viinen) on balttia ja tarkoittaa sileeä nuolta ja naulaa (lt. vinis).

” Muinaisilta germaaneilta ja heidän jälkeläisiltään on saatu myös juoma-astioiden nimityksiä. Vanhimmasta päästä on malja. Lasi ja pikari on saatu muinaisruotsista. Tuoppi voi olla yhtä hyvin ruotsalainen tai alasaksalainen laina. ”


RJK: Lasi on tarkoittanut alun perin jäätä. Pikari toki linee ruotsia, hyvin myöhäinen laina.
Trattbägareiden, jotka toivat vehnän näille main 1000 vuotta myöhemmin kuin suomalaisugrilaiset kampakeraamikot tattarin, suppilopikari oli *bell, josta on moneen kieleen sittemmin tullut kello(nmuoto)a tarkoittava sana.

KH: ” Erityisen komea juoma-astia oli puusta valmistettu haarikka, kousa. Sen nimi on keskiaikainen alasaksalainen laina, mutta parhaat kousat ovat olleet suomalaisen puukäsityön huipputuotteita. Lounais-Suomessa valmistetut kousat olivat statusesi-neitä, joilla juhlistettiin niin kotimaisia kinkereitä kuin kuninkaallisten ja aatelisten juhlapitoja. ”

 

Häkkinen kusettaa: suomessa on Nykysuomen sanakirjan mukaan on kaksi eri sanaa kousa, jotka voivat olla yhtä alkuperää, tai sitten eivät, nimittäin:

1. Vesi- tai soppa kauha:

Kauha, kousa ja kuuppa ovat samaa juurta ja tarkoittavat kaikki poltettua ruukkua ja ovat kanta-IE/-balttia/slaavia. SU-peräisiä ruukku-sanoja ovat pata, pot, fati;  sekä

2. Koristeellinen juhlissakäytty oluthaarikka, koosa, sana tulee norjan sanasta kåsa = kauha, malja, juhlallinen yhteisryyppy, joka Nykysuomen sanakirjan mukaan tulee sinne liettuan sanasta kaušas, kuurin kausas., latvian kauss.

 

Häkkistäisten mukaan "germaani" on "täysin itseriittoinen alkulähde", josta kumpuaa kaikenlaista, mitä muut sitten eri aikakausina lainaavat.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-sanat-fraenkelin-liettuan-etymologisessa-sanakirjassa

Lithuanian: káušas = kallokoppa, kauha, munankuori

Etymology: ’Himschädel = kallokoppa, Schopflöffel = ”ammennuslusikka”, kauha, Muschelschale = simpukankuori, Schneckenhäuschen = etanankuori’,

kaũšti (-šiù, -šiaũ) ’aushöhlen = kovertaa’, (tulee substatiivista ilmeisimmin!)

kaũšti (-štù, -šaũ) ’zechen, saufen’ = juopotella, tuhlata viinaan (ym.) (vgl. zu dieser Bed. dtsch. bechern, griech. krathrīzein Sophron. fr.106 ’trinken = juoda’: kratjér ’Mischkrug = ”sekaruukku”?’),
kaũšas ’wer sich leicht betrinkt = juomaan taipuvainen, leicht angeheitert wird = helposti päihtyvä’;
kiáušas, -ė ’Hirnschädel = kallokoppa’
pakáušis (-io) ’(Hinter)kopf = takaraivo, Schädel = pääkallo’,

lett. kauss ’(Hirn)schädel = kallo, grösseres Gefäss = suuri astia, Trinkgefäss = juomasammio, Schale = kuori, Napf = nappo, kippo, löylykauha, Becken = malja, lantio, (Koch)löffel = ”keittolusikka”, -kauha’,
kausēt ’schöpfen, viel essen’ = ahmia, mässäillä,
pakausis, -e ’Nacken = niska, Genick = niska, Schadel = pääkallo’.

Die Wörter stammen von einer Wz. *keu-, *kou-, *ku- ’wölben = taipua’,

(*kem(p/b)(s/š) = taipua, taivuttaa jännittää), josta kantaindoeuroopassa etuliittellä s- = pois(päin)- on johdettu myös
*skem(p/b)”- = kimmota, ampua (jousella), lyödä kimpoamaan

https://www.tiede.fi/comment/821927#comment-821927
https://www.tiede.fi/comment/829607#comment-829607
https://www.tiede.fi/comment/834357#comment-834357
https://www.tiede.fi/comment/821163#comment-821163

[TAI *kep(š)ti = polttaa ruukku ym. kovaksi!]

zu der auch lit. kiáutas [< *keptas = potettu, paistettu],

kẽvalas ’Schale = kuori, Gehäuse = kotelo, Hulse, Hülle = hylsy’
kevénti ’herumkauen’ = kaluta, etc. gehören (s. auch s.v. kẽvalas).
Aus anderen idg. Sprachen vgl. preuss. keuto ’Haut’ = iho,
griech. kútoj,
lat. cutis = iho,
ahd. hūt ’Haut’
Heranzuziehen sindauch ai. kós’a- ’Behälter = rasia, Kufe = antura’
und mit Velar in der 2. Silbe ausgestattete lit. káukė ’Maske’ = naamio,
káukolė ’(Hirn)schädel’ = aivokoppa,
kiáuklas ’Hülle = peite, Schale = kuori, Hülse = hylsy, Gehäuse = kotelo, siemenkota’,
kiauklễ, kiáukutas ’Gehäuse, Schneckenhaus = kotilonkuori, Muschelschale = simpukankuori’,
kaukẽlė ’hölzerne Schüssel’ = puukulho.
Die Natur des 2. Gutturals von griech. kaukīon ’Kelch’ = malja, kalkki (kirk.), verhiö,
lat. caucum ’Becher’ = pikari, caucula ’Trinkschale’ = juomakuori,
cymr. cawg ’Becher = pikari, Schale = kuori’,
mir. cūach ’Becher’ ist nicht mit Sicherheit festzustellen.
Mit s- Determinativ ist versehen aisl. hauss ’Trinkschale = juomakippo, Schädel = kallo, Amboss- = alasimen kärki, Bergspitze = vuorenhuippu’.

Aus urbalt. *kauša stammt finn. kauha ’Schöpflöffel’,

dagegen estn. kauss geht direkt auf lett. kauss zurück (Kalima Festschr. Hirt 2, Senn).

Poln. kowsz, russ. kovš sind entlehnt aus lit. káušas.

S. noch s.v. kūšӲs.

Kauhan etymologia on ehkä aivan virheellinen ja saattaakin liittyä ruukunpolttosa-nastoon, tulla juuresta kepti = paistaa, keittää, kuumentaa kovaksi, eikä kemti = vehyttää, kaareuttaa!

Viittaa levikiltään siihen,että se ei tulekaan venäjän sanasta kovš = kauha, joka tulee liettuan sanasta kausas = kauha, latvian kauss = kallo

https://vasmer.lexicography.online/%D0%BA/%D0%BA%D0%BE%D0%B2%D1%88

ковш = kauha, kousa

род. п. -вша́, укр., блр. ковш, др.-русск. ковшь, грам. 1357 г. и 1389 г. (Срезн. I, 12); Котошихин 13 и др.

Заимств. из лит. káušas «уполовник = löylykauha, liemikauha, nappo, ковш, боль-шая ложка = iso lusikka» наряду с kiáušas «череп = kallo. munankuori, твердая оболочка = kova kuori, чаша = malja»,

лтш. kauss «череп = kallo, чаша = malja, ложка = lusikka», которые родственны др.-инд. kṓṣas «сосуд = astia, бочка = tynnyri» (последнее в ср.-инд. вместо kṓçаs — то же, греч. καυκίον «кубок = malja»; ” …

… Балт. слово проникло также в финский (kauha; см. Сетэлэ, AfslPh 16, 273), в ср.-нж.-нем. (kouwesse, нж.-нем. kausse), а оттуда — в скандинавские языки.

Baltista tulee (jossakin määrin kummallista kyllä) myös turkkilaisten kielten sanat (ve-näjän kautta tai suoraan): tataarin ”…kupšin «кувшин = kannu» заимств. из русск. кувши́н (см.), … алт. köš, якут. küös «горшок = ruukku, чашка = muki», чан. ḳuzi, груз. ḳovzi «ложка», перс. kūzа «кружка = tuoppi, muki, горшок = ruukku», арм. kuž «горшок = ruukku», а также осет. kusinæ: русск. кувшин.

Vaikka baltinkin sana tarkoittaa myös kalloa, se on jälkikäteinen merkitys, ja alupe-räinen balttilaisittaisittain sosiaalinen, tekninen merkitys on *kep(š)tas = ”kovaksi poltettu (polteltu)”, eli keramiikkaruukku (myös paistos).

Tasan samaa juurta keittää, kovaksi tao pehmeäksi tai muuten vaan: kepti = paistaa (pannulla, uunissa, vartaassa), polttaa (savea ym.).

Ja Keitele (munaisliettua) ja Koiterekin (vasarakirves) ovat ”Keitto-, Keittely-” järviä.

Myös kiehua on samaa lähtöä, uudehko liettualainen sana.

Latinan capsula = kotelo luuktvasti muös kuullu joukkoon, englannin capsule. Latinan sana capsa on voinut tarkoittaa nimenomaan savesta poltettua kappaletta.

Romanian verbi capsa, joka yhdistetään latinan sanaan, tarkoittaakin kovettamista ja lujittamista!

” Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2019