Elämän tähtihetkiä on ikimuistoisista ajoista lähtien juhlistettu nautti- malla hienoja juomia hienoista astioista. Kantauralilaisten juhlajuomista ei ole säilynyt sanallisia todisteita, mutta suomen kielen vanhassa perintösanastossa on kaksi eri verbiä, jotka viittaavat juomiseen. "

HM: Alan johtava auktoriteetti Ralf-Peter Ritter ei kelpuuta väitöskirjassaan Suoma-laisten ja germaanisten kielten varhaisimmista lainakosketuksista, ajanlaskun alun aikaan  sanoja malja, kalja (liukas jäinen maanpinta) ja vierre germaanilainoiksi

”… § 42. Im Zusammenhang mit dem vermeintlich hohen Alter des Wandels urgerm. *ē > nwgerm. ā nennt [Hans] FROMM in seinem Überblick (vgl. oben § 4) die finnischen Wörter paljas, kalja und malja.

…  § 44. Fi. malja ‘Schüssel, Trinkschale’, weps. mal´l´ = ´(aus einem Birkenaus-wuchs geschnitzte) Schale für Speise’ (3AйЦEBA/ MYЛЛOHEH), ”lange Zeit das einzige allgemein anerkannte alte Lehnwort aus dem Germanischen, das /a/ für urn. (nwgerm.) /ā/ hatte” (HOFSTRA 142), wäre, als *māl(i)ja- zu an. maalir ‘Maß = mitta’, ae. maale ‘Becher = pikari, Schale = malja, kulho, tuoppi, kuori, Eimer = ämpäri’ ge-stellt, in der Tat mit KOIVULEHTO ein bedenkenswerter Beleg, der ”als unzutreffend oder unwahrscheinlich” erweisen würde,”daß die ā-Qualität erst unmittelbar vor ihren ersten Bezeugungen in den alten Runeninschriften aufkam (RAMAT 1981, 24)” (FROMM 1986, 219), denn die Wieden gabe des germanischen *ā durch ostseefi. a wiese ebenso auf eine relativ frühe Zeit wie das wahrscheinlich im ostseefinnischen Wort reflektierte Fehlen des SIEVERSschen Gesetzes. Nun ist aber das nordwestgermanische Wort offensichtlich eine Sekundärableitung.

Die ursprüngliche Bildung von der germanischen Wurzel *mē– ‘messen’ ist in got. mēla- (m.) ‘Scheffel = (jauhomitta)vakka’ belegt. Es spricht nichts dagegen, daß die Nordwestform erst nach dem Übergang von *ē’> ā entstanden ist, d.h. aus einem der gotischen Form entsprechenden *māla-.

[HM: Myös Faenkelin Liettuan etymologinen sanakirja yhdistää gootin sanan mēla mittamiseen, se ei kuitenkaan ole täälläkään ongelmtonta. Samoin tekee Vasmerin venäjän etymologinen. Gootin mela on aina jauhomitta: "(kerta)jauhu, -mylltys" (käsikivillä). Suomen sana ei tule siitä: ennemmikin sitten kantabaltin sanasta *malia.]
 

***

***

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/suomen-balttilaisia-vesistonnimia-imatra-keitele-simpele-inkere-kymi-vanaja-saimaa-paijanne-jne

Iranilainen sana ”matas” = mitta liittyy parveen:
Lithuanian: mãtas = mitta ,
Etymology: auch mẽtas ’Mass = mitta ,
víenu matù, metù ’auf einmal, in einem Zug, im Augenblick, sofort, sogleich’ = yhtäkkiä, silmänräpäyksessä
(mẽtas ’Zeit’ = (kalenterin) aika),
matúoti ’messen’ = mitata, mãstas ’Mass(stab) = mittakeppi, Elle(nmass)’ = kyynäräkeppi,
mastúoti ’mit der Elle messen’ = mitata kyynäräkepillä,
mẽstas ’Mass’ = mitta;
mesto ir gálo ne túri = Wujek: miary y kon’ca niema, = ”ei määrää eikä loppua”, ”ei äärtä eikä rantaa”
saikųse m(i)estuose ’w miarach’, davon mestúoti ’messen’ = mitata; garbos ne iszmestuotos = chwały niezmierney, = ”kalliot mittamattomat”, (=”tutkimattomat tiet”)
ne iszmestuotos gieribės = niezmierney dobroci;
mestýbe ’Mass’, turi mokitis mestibės arba mieros gierimy ir walgimy = mają się uczyc’ miernos’ci w piciu y w jedzy = ”opittava syömisen ja juomisen määrät”;
neižmestibė = määrättömyys, kohtuuttomuus.

Das Adj. mesčias ’massvoll’ = mitallinen, kohtuullinen
Adv. mesčiey ’massvoll, mässig’ = kohtuus, zitiert Szyrwid Dict. s.v. mierny, miernie.

(HM: Sanasta mesčias [ suomalaisen korvaan mäsh(t)shäs] = kohtuullinen (syömi-nen ja juominen) tulee luultavasti hyvin tutulla pejoratisoivalla kaavalla suomen mässätä, mässäillä = syödä ja juoda kohtuuttomasti.)

Lett. mats ’Metze in der Mühle = kappa,
matuot ’die Metze in der Mühle nehmen’ = ottaa (oma) kappa mukaan myllylle (in dieser Bed. durch mnd. mat(te) ’Metze’ = kappa =3.44 l, woher auch estn. matt, beeinflusst, s. M.-Endz. sowie Sehwers Spr. Unter. 77).

Urverw. mit ačech. mén, mit anderem Suffix abg. méra,
russ. mera, poln. miara ’Mass’ = määrä, mitta, toimenpide
russ. metit’ ’zielen = tähdätä, trachten = katsoa’,
zametit’ ’bemerken’ = huomata, dazu als post verb. Nomen meta ’Zielscheibe = maali(tautlu)’ etc.,
ai. mā’ti, mímīte ’misst’, mā’naī ’Mass, Messung’,
mā’trā ’Mass’, mātòī ’Mass = mitta, richtige Erkenntnis = oikea tieto’,
griech. métron ’Mass’, resimétran tán geōmetrīan Hesych

(1. TL zu œraj gāj ders., got. aíra ’Erde’ = Maa, etc.),
métra ’Grundstück’ = maatila, kiinteistö (Wackernagel),
mātij ’Klugheit’ = viisaus,
mãtiãn ’raten’ = neuvoa,
alb. mas (Aor. mata) ’messe’ = veto(mitta), masz ’Mass = mitta, Massnahme = mitanotto’,
lat. mētīri ’messen’ = mitata,
ae. māēðī ’Mass = mitta, Gemässheit = yhtäläisyys, Anteil = osuus’, mit stimmhafter Dentalerweiterung
lett. aumež ’gar viel, zu viel, zu sehr’ = liikaa, eig. ’masslos’ = määrätön
(aus *auī, s.s.v. + *medī),
griech. médesqai, médeoqai,
lat. meditari ’ersinnen = miettuä, erwägen = punnita (mielessään), bedenken = tuumia’,
griech. médōn, medéōn ’Walter, Herrscher’ = vallanpitäjä,
médea ’Sorge = suru, Ratschlag = neuvottelu’,
méstōr ’kluger Berater’ = viisas neuvonantaja,
osk. mediss ’iudex’, medicatinom ’iudicationem’ = lainsäädäntö,
umbr. meȓs ’ius, fas’ = laki, asetus, mersto ’iustum, legitimum’ = laillinen, legitiimi,
lat. modus ’Mass = mitta, Art = taito, taide, und Weise = tapa, tyyli’,
modestus ’massvoll, bescheiden’ = maltillinen,
ir. airmed ’Mass’ etc.,
got. mitan, ahd. mezzan ’messen’ = mitata, māza ’Mass.
got. mitōn, ahd. mezzōn ’bedenken, ermessen’ = tuumia, pohtia,
got. gamot ’finde Raum’,
ahd. muoz ’darf, muss’ = pitää,
ae. mót ’darf = tarvitsee’, eig. ’habe zugemessen = ”olen määrännyt”’.
air. émdim (aus *esmedim) ’ich verweigere = kieltäydyn hyväsymaästä’, forémdim ’kann nicht = en osaa, voi’.
Hierher noch got. mela ’Scheffel’ = vakka
(cf. griech. médimnoj, lat. modius dass.).

Über lit. mierà ’Mass’ aus wruss. méra etc. s.s.v.

Es ist möglich, dass weiterer Zushg. mit

mèsti (mẽta, mẽto) ’werfen’ = heittää, näkyä (heittyä silmään), olla, näkyvissä, usw. besteht, vgl. zum Semasiologischen Jokl WS 12, 79 ff., wo auch auf
lit. mẽtakis ’Augenmass’ = silmä(määräinen )mitta (vgl. russ. glazomer = silmämitta) verwiesen worden ist.
Ferner sei an lett. izmest erinnert, das die Bedeutungen ’herauswerfen’ = heittää ulos, und ’ausmessen’ = mitata (jokin), ottaa mitta, vereinigt.

On myös saman näköinen verbi

mę̃sti (meñčia, meñtė) = sekoittaa, vaivata (savea, taikinaa ym.), kaivaa, kääntää (maata)
1. jaut (piem., miltus ūdeni) = sekoittaa jauhoja veteen
2. pārn. vandīt (ko meklējot) = kuv. myllätä

Sekä slaavin mera (määrä, toimenpide mitta) että gootin mela ovat tässä yhteydessä ongelmallisia. Myös Vasmer kuitenkin yhditää nuo.

Jos liettuan sana mesti = heittää, josta tulee preesensistä *meta = heitto, (erityisesti keihäänheittäjän) veto > mitta! Ja koko rimssu kulkee kantabltin kautta!

Jos ”mitta = heitto”, niin gootin mitan = mitata voi tulla kantabaltista – tai sitten ei. Se voi tulla kantagermaanin kautta (jota gootti ei ole, vaikka jotkut luulevat, samoin kuin he luulevat vasarakirveskieltä ”kantabaltiksi”, vaikka se oli eriytynyt siitä kauemmaksi kuin nykyliettua). Tai se voi olla iranilaina goottien heimoystäviltä alaaneilta.

Kreikan mitta on metron = ”heiton kaltainen” kirjaimellisesti. Jollakin kielellä se saatta olla myös *metla. Muttaluulo ei ole tidon väärti.

Yksi kysymys,joka nousee kaikissa noissa tapauksessa,jos vartalo on tuo mes-, met- = heittää, mitata, osua, näkyä (”heittää ilmaan)], että mikä ihmeen varvinmuoto tai johdannainen tuosta gootin mēla (tai venäjän mera) olisi? Katsotaan pressia, jossa on yksi –l-tunnuksinen muoto konjunktiivi: jotta tekisi, tehdäkseen jotakin.
 

http://wirdeins.prusai.org/
ēngliskai: a throw prūsiskai: mītis

m	sg	pl
Nōm:	mītis	mītei
Gēn:	mītes	mītin
Dāt:	mīțu	mītemans
Akk:	mītin	mītins

ēngliskai: to throw prūsiskai: mestun

As:	metta	metti	As asma mettuns / mettusi	As wīrst mettuns / mettusi	messei!	metlai	tēntiskas aktīws:
Tū:	metta	metti	Tū assei mettuns / mettusi	Tū wīrst mettuns / mettusi	mettais!	metlai	metānts
3sg:	metta	metti	… ast mettuns / mettusi	… wīrst mettuns / mettusi	messei!	metlai	pragūbiniskas aktīws:
Mes:	mettimai	mettimai	Mes asmai mettusis / mettušas	Mes wīrstmai mettusis / mettušas	mettimai!	metlimai	mettuns
Jūs:	mettitei	mettitei	Jūs astei mettusis / mettušas	Jūs wīrstei mettusis / mettušas	mettaiti!	metlitei	pasīws:
3pl:	metta	metti	… ast mettusis / mettušas	… wīrst mettusis / mettušas	messei!	metlai	mestas

Nyt on l-llinen muoto, aianoa lajissaan, metlai = heittääkkseen, jotta heittäisi(n), muuta vartalon t ei katoa minnekään, eikä se myöskään muutu äänteellisesti pitkäksi e-:ksi, kiten –n-, –m-, –p– ja jopa –l– voisivat tehdä.

Vielä vähemmän näin käy johdannaissa metītun (metēi, metē; metīwusi, metīsei! metīlai, metīnts, metīwuns, metīts = to throw around, about = heitellä ympäriinsä, tuhlata; tai
mitātun (mitāi, mitāi; mitāwuns/mitāwusi, mitāsei!, mitālai …) = heitellä

TUO JAUHOMITTA EI KUITENKAAN VÄLTTÄMÄTTÄ TULE ”MITASTA YLEENSÄ” vaan se voi tulla myös verbistä
malti (mala, malo) = jauhaa, kantabalissa *mil-, *mel-, *mal- (aspekteja), kantaindoeuroopassa *melh– = jauhaa.

Nyt on kuitenkin pääasia osoittaa, että Häkkinen, Koivulehto ja Fromm ovat varmasti väärässä, joten katsotaan toisen kerran, miten asia oikeasti on.

” Rechnet man nun auch für das Germanische mit der Wirkung des OST-HOFFschen Gesetzes, hätte ein vor der Wirkung des SIEVERSschen Gesetzes gebildeter Stamm *mālja-, da es dann keine Bildungen mit *VRC gegeben haben konnte, als *malja re-alisiert werden müssen. Die belegten Formen mit Länge ließen sich unschwer durch Wiederherstellung nach dem Verb, etwa *mālidō ‘ich maß’, bzw. anderen Bildungen wie an. maaling erklären. Das finnische malja würde mithin die zu erwartende Form reflektieren.Da es sich bei dem in an.mælir vorliegenden i-Umlaut um die letzte Phase mit erhaltenem i handelt, könnte durchaus eine recht späte altnordische Ent-lehnung vorliegen, was sich im übrigen mit der Verbreitung des Wortes verträgt (fi.‚ karel.‚ olon., lüd. und weps.).

Ritter epäili tätä etymologiaa, sen ”germaanisuutta” kaikinpuolisesti jo vuonna 1977 (Suomen sanojen alkperä SSA: malja).

Es gibt mithin kein verläßliches Beispiel, das die FROMMsche Behauptung stützen würde, da auch paljas und kalja entfallen (s. oben). Ein ”älteres osfr. mālja”, aus dem fi.malja ”mit einer  Kürzung des Langvokals vor einer Konsonantenverbindung erklärt werden könnte” (so HOFSTRA 1985, 145, nach T. ITKONEN 1982, 133), hat es den ostseefinnischen phonotaktischen Regeln zufolge schwerlich gegeben; auch das Urostsee-finnische hatte wie das Finnische einen ”Sievers”.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/su-ja-balttilaisten-kielten-kehtysyhteyksita-balttilaisen-lahteen-mukaan

Molemmat olisivat baltti- tai iranilainoja: sm.  kela, pr.  kelan = pyörä, viron kõla = 1. *kek-lo = pyörä, chakra (kehrä)

*kʷel-  = "to turn wheel " => kääntää (ylös), nostaa, pyörittää, luoda (takoa ym.)

Ancient Greek πόλος (pólos), πέλομαι (pélomai), πέλω (pélō) Latin colō; Russian ко-лесо́ (kolesó);Old English hwēol; English wheel; Old Irish cul,búachaill; Old Prussian kelan; Polish koło; Avestan (caraiti); Albanian sjell; Old Norse hjól, hvel; Lithuanian kẽlias; Luwian [script needed] (kaluti-); Welsh ymochel, dymchwel, bochel

Täällä on samasta kannasta myös kelttikielissä p/b-alkuisia sanoja k/c [ts] -alkuisten rinnalla.

[Siirrän edellisestä poistetun "juuren" alle osan noista, jota eivät kuulu tuohon: pyör(e)ä saattaa tulla joissakin kielissä myös muodosta *kel-k-l-as, *kel-k-r-as = "pyöritettävän kaltainen":

*kʷe*kʷ-l-, *kʷe*kʷ-r- = pyörä, kehä,

Ancient Greek κύκλος (kúklos) = ympypä,kehä,pyörä,(pyöreä) tori; Tocharian A kukäl = vaunut, kärryt = "pyörälliset", kiekolliset"; Tocharian B kokale = em.;  Sanskrit चक्र (cakrá); Old Persian [script needed] (čarka); Persian چرخ‏ (čarx); Ossetian цалх (tsalx); Avestan  (caxra), Lithuanian kãklas;]

https://www.tiede.fi/comment/796505#comment-796505

"kìlti (kỹla, kìlo)" = nousta, herätä, kohota, ilmestyä, tapahtua

Oleg Trubačëv: " kìlti = käntää (pyörää, maata), nostaa, olla alkuisin, syntyjään

Ide. *kᵘ̯el-, kel- yra sena šaknis, jungianti daug įvairiausių šaknų. Jai priklauso graikų variantai su labioveliariniu kᵘ̯ ir veliariniu k: πέλω [pelo], πέλομαι [pelomai] ‘suktis = kääntyä; būti = olla, atsitikti = tapahtua,ilmetä’,ἀνατέλλει [anatellei, kᵘ̯ muuttunut t:ksi] ‘kyla’ ir pan., s.i. kúlam ‘banda = lauma, katras, daugybė = paljous; giminė = synty, alku’, lie. kiltìs ‘giminė = syntyperä’, la. cilts ‘t.p. = em.’, čia ir lie. kélti, kìlti, kilmė̃ = syntyperä, sl. čelo ‘kakta = otsa’ ir kolo, kolese ‘ratas = pyörä, ratas’ ir kt.

"kélti (kẽlia, kėlė)" = nostaa, selviytyä, muuttaa

" Hamp: kélti

Šaknis *kel- gausiai paliudyta baltų kalbose; […] *kelH-: lie. keliù, kélti, la. cel̂t ‘raise’ ir tokie derivatai kaip kìlti (cilt), kil(s)nóti, kilsuoti, kilùs, kiltìs,kìltis (cil̂ts), kilmė̃ = synty, kilìmas = matto;kálnas (la.kal̂ns) ‘mountain = vuori,kallio’,kalva ‘hill = mäki’,la. kal̃va ‘kalva, maža sala = pieni saari’. [Žr. Fraenkel LEW 237–238, 209–210]. Čia dera ir lo. (ex)-cellō, celsus ‘aukštas = korkea’, collis ‘kalva’, columen ‘viršūnė = korkeus’, columna ‘kolona = pilari ’, culmen ‘viršūnė’.

"kálti (kãla, kãlė)" = takoa, luoda, lyödä rahaa, tilkitä, ahtaa, hakata (nauloja ym.), piestä, voittaa tappelussa, kovertaa, louhia jankuttaa, loveta, hammastaa, kaluta.

Buck: " kálti

Žodžiai, žymintys sąvoką ‘kalti’,dažnai bendrašakniai su žodžiais, žyminčiais sąvoką ‘mušti, suduoti’ ir pan., jie gali būti ir vediniai iš kitų žodžių: ‘plaktukas, kalvis’. Lie. kalti, la. kalt gim. lie. kulti, la. kult, gr. κλάω ‘laužti’, s. sl. klati ‘užmušti, durti’ ir t.t. "

 

"Kalti" -sanan merkitykseksi on sitten erillista käsin tapahtuvaa luomista ja tapahtu-maan saattamista merkitsevistä valikoitunut tuo takoa. Tämä sana siis EI OLE ONOMATOPOEETTISTA ALKUPERÄÄ (eikä sitä ole siis välttämättä suomen "kalistaakaan"), eikä se ole varsinaisesti lainaa mistään muista kielistä.

Kuitenkin nimenomaan tätä "kal-" -vartaloa vastaavia pitäisi etsiä edeltäneistä kanta-kielistä,sillä nämä "tapahtumaan pistämiset" vastaavat IE-kielten pohjafilosofiaa, jos- sa kaikki on muka "jonkun tekemää" (toisin kuin SU-kielissä). Nuo muut ovat "vähät-televiä" johdannaisia. Tuollaisen johdannaisparven olemassaolo kertoo ikvanhasta sanasta.

Kahden jälkimmäisen verbin refleksiiviset muodot selventävät pääverbin merkitystä. Esitän ne erillisinä, enkä suluin, että teksti säilyy luettavana:

"kéltis (kẽliasi,kėlėsi)" = nousta ylös (aamulla),päästä jnkn yli,muuttaa asuinpaikkaa.
"káltis (kãlasi, kãlėsi)" = kuoriutua (munasta), puhjeta (hampaat lapsella ym.), alkaa orastaa (kylvetty pelto)

"Takominen" on tarkoittanut "inhimillistä luomista yleensä", ja sitä se on tarkoittanut ja tarkoittaa "päämerkityksensä" ohella (joka on historiallisesti sivumerkitys) myös suomessa.

"Kalti"-sanasta seuraa "seppä" = "kal(e)v(el)is" (-el- tarkoittaa diminutiivia), sanan "kalvis" femiinipäätteinen muoto "kalvė" = paja.

"Kal(e)v(el)is":ista tulee Kalevala.

 

KH: " Toinen on neutraali juoda, toinen on siemata, josta yleensä käytetään johdok-sia siemaista tai siemailla. Näistä edellinen tarkoittaa nopeaa, ahnasta kulauttamista, jälkimmäinen viittaa hitaaseen nautiskeluun.

Juhlajuoman ikivanha aines on mesi, jonka nimitys on vanha indoeurooppalainen laina. Samasta lähteestä juontuvat ruotsin simaa tarkoittava mjöd ja venäjän mjod, joka tarkoittaa sekä mettä että simaa. Mehua, nestettä, mahlaa tai mettä tarkoittava mehi saattaa olla mesi-sanan nuorempi muunnelma. Joka tapauksessa siitä on johdettu nykykielen mehu.

RJK: Mesi-sanaa on tähän saakka pidetty joka paikassa kantauralilaisena. Sen EI tarvitse olla samaa perua kuin liettuan medis = puu, monikossa medžiai.

Lithuanian: medùs = mesi, hunaja

Etymology: ’Honig’, medaĩnis ’Honig-, Pfeffer-, Lebkuchen’;
lett. medus ’Honig, Met’,
mędaĩns ’mit Honig bestrichen, honiggelb’,
mędaļa ’Lekkermaul, Lüsterne(r)’,
preuss. meddo Voc. 391 ’Honig’ (altes Neutr.).

Abg. med´ (Gen. medu neben meda),
russ. mëd,
poln. miód ’Honig’,
hierzu auch ksl. medvéd’,
russ. medved’ usw. ’Bär = karhu’, eig. ’Honigfresser’ = hunajansyöjä, ”mesikämmen”
(Meillet Ling. hist.1, 283 ff., der es als euphemistische Umschreibung der durch
ai. r´iksiaī, griech. árktoj, lat. ursus repräsentierten idg. Bez. dieses Tieres betrachtet).

Ai. mádhu ’Honig, süsses und berauschendes Getränk’,
av. madu ’Beerenwein’,
toch. B mit ’Honig’
(dagegen toch. B mot ’Alkohol’ gehort trotz Duchesne-Guillemin nicht hierher),
der es auf *mādī zurückführt und zu
ai. mádaī ’Trunkenheit’, mádati ’berauscht sich’,
av. madī ’sich betrinken’,
lat. madēre ’nass, berauscht sein’ usw. zieht),
griech. méqu ’berauschendes Getränk’ = juomingit,
méqā ’Trunkenheit’ = juopumus, meqúein ’betrunken sein’ = olla juovuksissa,
ir. mid ’Met’, ahd. metu dass.

(der noch über ahnliche Vertreter im finn.-Ugr. wie estn. mezi ’Honig’, finn. mesiläinen ’Biene’, siis mehiläinen, usw. spricht),

Über lit. mìdus ’Met, Honigwein’, das dagegen aus dem Germ. stammt, s.s.v.

 

” мед = hunaja

род. п. -а, укр. мiд, мед, род. п. ме́ду, блр. мед, ст.-слав. медъ μέλι (Супр.), болг. мед(ъ́т) (Младенов 292), сербохорв. ме̑д, род. п. мȅда, словен. mȇd, чеш., слвц. med, польск. miód, род. п. miodu, в.-луж. měd,mjód,н.-луж. mjod. Древняя основа на -u Родственно лит. medùs «мед», лтш. medus - то же, др.-прусск. meddo, др.-инд.mádhu ср.р.«мед,медовый напиток»,mádhuṣ,madhurás «сладкий, прияный», авест. maδu- ср.р. «мед, вино», греч. μέθυ ср.р. «хмельной напиток». μεθύω «я пьян»,ирл.mid «хмельной мед»,д.-в.-н. metu - то же;см.Бернекер 1,31; Траутман, ВSW 173; Арr. Sprd.376; М.-Э. 2, 591; Педерсен, Kelt. Gr. I, 37; Уленбек, Aind. Wb. 213. Предполагают исходную и.-е. основу на -u среднего рода (Мейе, Baudouinowi dе Соurtеnау 1 и сл.; Dial. ideur. 128).

Близкие в звуковом отношении слова есть в финно-уг., кит., яп.: ср. фин. mesi, пракит. *mit,яп. mitsu, источник которых видят в и.-е.; см. Поливанов, Зап. Вост. Отд. 22, 263 и сл.; Петерссон, Lunds Univ. Årsskr. 19, № 6, стр. 10 и сл.

Sana on siis japaniksikin mitsu, muinaiskiinaksi mit. Germaania se ainakaan ei ole.

KH: ” Entisajan sima on ollut käyttämällä valmistettua alkoholijuomaa. Sima-sana on mettä paljon nuorempi siitä päätellen, että se tunnetaan vain Itämeren alueella. Sitä on arveltu sekä balttilaiseksi että turkkilaiskielistä saaduksi lainaksi, mutta eniten kannatusta on saanut germaaninen lainaetymologia. "

HM: Sima saattaa olla turkkia. Se tarloitta tšuvassin kielessä hunajaolutta, parasta laatua. Se on saattanut olla hunnien voimajuomaa.

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=sima&F=M&C06=et

sima : sima : sima ’pärmiga kääritatud sidrunikali’; mrd ’magus taimemahl; leemendav vedelik, lima’
? ← alggermaani *sim-
taani mrd sime ’nõrguma, tilkuma’
? ← balti
leedu syvas (hrl mitm syvai) ’mahl, puumahl; mesi’
● vadja rhvl sima ’mesi’
soome sima ’pärmiga kääritatud magus sidrunikali’; rhvl ’mesi’
karjala rhvl sima ’mesi’
On peetud võimalikuks ka laenamist kaupmeeste vahendusel turgi keeltest, vrd tšuvaši sim ’magus jook, nektar, meejook’. Vadja vaste võib olla soome keelest laenatud.

Sana liittyy luutavasti sanaan siema(ta, -us), viroksi  sõõm:

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=s%C3%B5%C3%B5m&F=M&C06=et

sõõm : sõõmu : sõõmu ’lonks, suutäis; ühe korraga kopsudesse tõmmatav kogus õhku v suitsu’
● liivi sēmḑa ’piim’
soome siemaista ’lonksata; rüübata’
ersa śimems ’jooma’
mokša śiməms ’jooma’
Läänemeresoome-mordva tüvi.

Sana näittää vahvasti palautuvan liettuan verbiin;

” sémti (sẽmia, sė́mė) = ammentaa, lappaa, tulvia
1. smelt = ammentaa
semti vandenį – smelt ūdeni = ammentaa vettä
2. applūdināt = huustoa, tulvia
vanduo semia pievas – ūdens applūdina pļavas = (tulva)vesi huuhtelle niittyjä
semtis (sẽmiasi, sė́mėsi)
1. smelties (savām vajadzībām)
2. pārn. smelties = ammentaa kuvaannollisesti
semtis jėgų – smelties spēkus = ammentaa voimia
semtukas (2) smeļamais (trauks, kauss) = kauha;
semtuvas (2) smeļamā ierīce = lappo;
semtuvė (3a) smeļamais /trauks/; liekšķere = äyskäri”

Sana saattaa tulla kantaindoeuroopan johdannaisesta sanasta *s-em- = pois-ottaa. paino on siis jonkin poistamisessa ammentamalla, vaikka äyskäröimällä. Sen 3. persoonan preesensmuoto on saattanut olla juuri *sima. Germaanikielissä on tässä yhteydessä toinen, oma (?) johdannainen *n(u)-em- (nehmen, nimmt). Vasarakirvessanaksi on arveltu *soimen = ryyppy, kahmaisu.

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=semti

Antraštė: sémti

Straipsnelis: žr. imti

Šaltinis: Karaliūnas 1990a, 129

Antraštė: sémti

Straipsnelis: Taip pat ir arm. argelum „sukliudau = häiritä estää“ yra turbūt pirminis veiksmažodis [Šitaip – Pedersen priešingai nei Meillet, Esquisse d’une grammaire compareé de l’armenien classique, 2 éd. (1936) p.112,kuris jame deminutyvinį veiks- mažodį įžiūri. Pedersenas dar atsimena atvejus kaip kad gr. ἰνδάλλομαι [indallomai] „pasirodyti = näyttää joltakin,osoittautua joksikin, ilmestyä, esiintyä, näyttäytyä (jossa- kin ominaisuudessa), lyginti = verrata, tasoittaa“, kur vardažodis tik atskleistas yra, ir lo. sepelio; pastarasis Benveniste’o (Origines p. 47) vėl siejamas su vardažodžiu sep-el- (daiktav.ar būdv. n.) (su *sep- s. i. sapati „rūpinasi = huolehtii“). Bet galvotina ir apie la. smelu, smelt greta lie. semiù, sémti„schöpfen = ammentaa“ su W. Schulze, Kleine Schriften p. 474]

Šaltinis: Solta 1970, 75 (Tässä ilmeisesti vartaloa sem- verrataan itseä tarkoittavaan pronominiin sep-. Näillä ei ole tekemistä keskenään.) Seuraavassa käsitellään mm. tokaarin kieltä, ja ollaan paljon lähempänä totuutta:

Antraštė: sémti

Straipsnelis: Toch. A sum-,B sāmp- (taip pat somp-) „imti = ottaa,pagrobti = kaapata; pašalinti = poistaa (esteet), išnešti = viedä pois, traukti = vetää“ su formomis: A praes. med. sumnātär, part. praes. act. sumnānt = ottava, subst. verb. sumālune; B inf. sā̌mpatsi, praet. med. sampāte-ñ, part. praet. sassāmpau, praes. med. sompastär, subst. der. sampauca „kas išneša, kas ima = se joka ottaa, vie“. Šis veiksmažodis negali būti atskirtas nuo toch. A. sām-„imti į save = otta itselleen, išsaugoti = jättää itselleen, varata, kaupti = osta“, kurį reikia kildinti iš ide. *sem- ir t.t. „vientisas, visuma = kokonaisuus“: plg. gr. ἀμάομαι [amaomai] „rinkti = poimia, kaupti = ostaa, taupyti = säästää, koota“ < ἅμα [ama] „visuma = kokonaisuus, ”otto vs.otos” “. Kadangi greta gr. ἀμάομαι taip pat yra ἄμη [ame] „vandens kibiras=vesiämpäri,-tynnyri (amme?)“ (ἅμη), tai taip pat reikia nurodyti lie. semiù,sémti „(mit einem Schöpfgefäss = ammennusas- tialla,der hohlen Hand = kämmenkourulla,einem Löffel=kauhalla) schöpfen= ammen- taa, nehmen = ottaa, schaufeln = lapioida, luoda, entleren = tyhjrntää“, kurio reikšmė visiškai atitinka A sum-,B sāmp- reikšmę (vastaa täsmälleen liettuan sanaa). Dėl gr. ir lie.žodžių plg.Frisk,GEW I 88 ir tol.).Toch.A sum- <*sämu-< ide. *sₑmu-  (vardažo-dinė forma reiškianti „kėlimo veiksmas“ = nostotoiminta). Vokalizmas u, atsiradęs ir ä umliauto (gale *-u- išnyko vėliau) A dialekte buvo apibendrintas. B sāmp- kilo iš se-nesnio *sōmu̯- (tas pats pailginimas kaip ir A sum- < ide. *sₑmu-, tačiau atsiradęs prieš balsį:*sōmu̯o-,tematizacija?) su *u̯ >p.Reikia pabrėžti,kad B sāmp- vokalizmas yra toks pat kaip ir A sām-. B somp- reikia kildinti iš senesnio *sompo– < *sāmpo-: žr. daugelį kitų veiksmažodinių formų su o–o < ā-*o. [445] Gretinimo su lo. sumere „imti = ottaa, pakelti = nostaa“ (Hermann, KZ 50 [1922] 311) reikia atsisakyti (žr. taip pat Pedersen, Tocharisch (1941) 226).

Šaltinis: Windekens 1976, 445–446 (nimi mieleen, hyvä juttu!)

Seuraavassa puhutaan myös tokaarista, mutta tulkitaan slaavilaisten kilten tapaan verbin etuliitteen s- (liettuan su-,preussin san-,germaanin sam-) merkitsevän yhteen eikä irti kuten kantaindoeuroopassa

Antraštė: sémti

Straipsnelis: [Karaliūnas linksta pritarti, kad semti giminiškas su ἀμάομαι(FRnW). Jų giminaičiai toch. A sām– „imti sau… kaupti…“ < ide. *sōm-, A sum- „(nu-, at-) imti, pa-šalinti…“ (< protoch. *sämu- < ide. (ei kun *sm̥u-, s-emu, RK)), B sāmp– „t. p.“ (< ide. *sōmu̯– su *-u̯- vėliau virtusiu –p–); iš germ. čia gali priklausyti go. samjan ‘patikti = miellyttää’,s.isl. semja ‘(su)daryti,(su)durti, (su)dėti = koota (yhteen), (su)tvarkyti = jär- jestää’, norv. semja, šved.dia. sämjas ‘vieningu būti ar tapti = yhdistyä’. Germ. veiks- mažodis iteratyvams-kauzatyvams būdingą šaknies vokalizmą a (< ide. o (ei kun e, RK)) kaip ir lie.deverbatyvai pvz. samáuti (-áuja,-áuna) „samstyti = kauhoa; su sam- čiu gaudyti žuvis =kalastaa ”kauhalla”,samuoti „samstyti“] Kai kurios toch. veiksmaž. formos atspindi ide. šaknies *sem–/ sm̥– „viena, kartu“ alomorfą *sōm–. Įdomu, kad šios šaknies variantą su pailgintu šaknies vokalizmu randame,atrodo, paliudytą ir lie. kalboje.

Tai somúoti„dainuojant sudaryti naują formą su kitu žodžiu = laulaessa kerrta sama asia uusin sanoin“ (Kuten Kalevalassa, tämä on joissakin sanakirjoissa liitetty ”suo-malaisten tapoihin”, EIKÄ silliin tulisi tuosta sanasta vaan toisesta *žem-juuresta) […] [130] […]

Kad čia esama pailgėjusio trumpo šakninio balsio, matyti iš samatúotistruktūra rodo jį deminutyvą esant […] Buvęs pamat. vardaž. *sam-at- „posmas ir pan.“ su priesaga -at- jau galėjo būti pasidarytas iš veiksmažodinės šaknies *sem– „vieną su kitu segti (sega)= panna kiinni, nappiin, solkeen, sieti (sieja)= sitoa, jungti (jungia) = liittää“ (eivät liity semti-verbiin, RK) […]

Su formantu *-eu̯- (:toch.*-u̯-) ir šakninio balsio pailginimu somúotigalėjo būti pasi-darytas iš šaknies *sem-. Veiksmažodžiui somúotiesant pirminiam […] soma ir súo-ma būtų retrogradiniai vediniai. [131] [Karaliūnas apžvelgia ilgą nuomonių virtinę, siejančių sémti su la. smel̂t, bet jis linkęs šį ryšį paneigti].

Šaltinis: Karaliūnas 1990a, 130–133

 

KH: Myös olut-sanalle on tarjolla useita lainalähteitä.Sitä on selitetty slaavilaiseksi, baltti- laiseksi ja iranilaiseksi lainaksi, mutta tässäkin tapauksessa germaaninen vaihtoehto näyttää parhaalta muun muassa siksi, että sellaiset oluen valmistukseen olennaisesti liittyvät sanat kuin mallas ja vierre ovat germaanista perua. ”

HM: Olut on suomea. Se on olun perin verbimuoto,jossa oleva vartalo ol- (el-, al-(k-), mahdollisesti myös il- (ilo), joka tarkoittaa elämista ja kasvamista, on joko kantaurali-laista tai siitten kantaindoeuroopplaista alkuperää, mutta tullut suomeen jo kampake-ramisella kaudella. Sieltä sana on otettu vasarakirvesbalttiin ja sieltä se on levinnut muihin balttikieliin ja eräissin germaanikieliin:

http://ristokoivula.omablogi.fi/olut-on-ollut-ja-on-edelleen-suomea-muissakin-kielissa/

KH: ” Germaaneilta on saatu ensimmäiset viinit ja niiden kantagermaaninen nimitys viina. Ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa viinamäen mies tarkoitti viinitar-han työntekijää. Myöhemmin viina siirtyi vahvaksi tislatun alkoholijuoman nimitykseksi, ja sen tilalle lainattiin ruotsista saman sanan nuorempi versio viini. ”

Näistä viina on vanhempi ja luultavasti samaa juurta kuin vehnä. Juotava viini on tullut germaanista, muotta nuoliviini (.viinen) on balttia ja tarkoittaa sileeä nuolta ja naulaa (lt. vinis).

” Muinaisilta germaaneilta ja heidän jälkeläisiltään on saatu myös juoma-astioiden nimityksiä. Vanhimmasta päästä on malja. Lasi ja pikari on saatu muinaisruotsista. Tuoppi voi olla yhtä hyvin ruotsalainen tai alasaksalainen laina. ”

RJK: Lasi on tarkoittanut alun perin jäätä. Pikari toki linee ruotsia, hyvin myöhäinen laina.
Trattbägareiden, jotka toivat vehnän näille main 1000 vuotta myöhemmin kuin suo-malaisugrilaiset kampakeraamikot tattarin, suppilopikari oli *bell, josta on moneen kieleen sittemmin tullut kello(nmuoto)a tarkoittava sana.

KH: ” Erityisen komea juoma-astia oli puusta valmistettu haarikka, kousa. Sen nimi on keskiaikainen alasaksalainen laina, mutta parhaat kousat ovat olleet suomalaisen puukäsityön huipputuotteita. Lounais-Suomessa valmistetut kousat olivat statusesi-neitä, joilla juhlistettiin niin kotimaisia kinkereitä kuin kuninkaallisten ja aatelisten juhlapitoja. ”

 

Häkkinen kusettaa: suomessa on Nykysuomen sanakirjan mukaan on kaksi eri sanaa kousa, jotka voivat olla yhtä alkuperää, tai sitten eivät, nimittäin:

1. Vesi- tai soppa kauha:

Kauha, kousa ja kuuppa ovat samaa juurta ja tarkoittavat kaikki poltettua ruukkua ja ovat kanta-IE/-balttia/slaavia. SU-peräisiä ruukku-sanoja ovat pata, pot, fati;  sekä

2. Koristeellinen juhlissakäytty oluthaarikka, koosa, sana tulee norjan sanasta kåsa = kauha, malja, juhlallinen yhteisryyppy, joka Nykysuomen sanakirjan mukaan tulee sinne liettuan sanasta kaušas, kuurin kausas., latvian kauss.
 

Häkkistäisten mukaan "germaani" on "täysin itseriittoinen alkulähde", josta kumpuaa kaikenlaista, mitä muut sitten eri aikakausina lainaavat.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-sanat-fraenkelin-liettuan-etymologisessa-sanakirjassa

Lithuanian: káušas = kallokoppa, kauha, munankuori

Etymology: ’Himschädel = kallokoppa, Schopflöffel = ”ammennuslusikka”, kauha, Muschelschale = simpukankuori, Schneckenhäuschen = etanankuori’,

kaũšti (-šiù, -šiaũ) ’aushöhlen = kovertaa’, (tulee substatiivista ilmeisimmin!)

kaũšti (-štù, -šaũ) ’zechen, saufen’ = juopotella, tuhlata viinaan (ym.) (vgl. zu dieser Bed. dtsch. bechern, griech. krathrīzein Sophron. fr.106 ’trinken = juoda’: kratjér ’Mischkrug = ”sekaruukku”?’),
kaũšas ’wer sich leicht betrinkt = juomaan taipuvainen, leicht angeheitert wird = helposti päihtyvä’;
kiáušas, -ė ’Hirnschädel = kallokoppa’
pakáušis (-io) ’(Hinter)kopf = takaraivo, Schädel = pääkallo’,

lett. kauss ’(Hirn)schädel = kallo, grösseres Gefäss = suuri astia, Trinkgefäss = juomasammio, Schale = kuori, Napf = nappo, kippo, löylykauha, Becken = malja, lantio, (Koch)löffel = ”keittolusikka”, -kauha’,
kausēt ’schöpfen, viel essen’ = ahmia, mässäillä,
pakausis, -e ’Nacken = niska, Genick = niska, Schadel = pääkallo’.

Die Wörter stammen von einer Wz. *keu-, *kou-, *ku- ’wölben = taipua’,

(*kem(p/b)(s/š) = taipua, taivuttaa jännittää), josta kantaindoeuroopassa etuliittellä s- = pois(päin)- on johdettu myös
*skem(p/b)”- = kimmota, ampua (jousella), lyödä kimpoamaan

https://www.tiede.fi/comment/821927#comment-821927
https://www.tiede.fi/comment/829607#comment-829607
https://www.tiede.fi/comment/834357#comment-834357
https://www.tiede.fi/comment/821163#comment-821163

[TAI *kep(š)ti = polttaa ruukku ym. kovaksi!]

zu der auch lit. kiáutas [< *keptas = potettu, paistettu],

kẽvalas ’Schale = kuori, Gehäuse = kotelo, Hulse, Hülle = hylsy’
kevénti ’herumkauen’ = kaluta, etc. gehören (s. auch s.v. kẽvalas).
Aus anderen idg. Sprachen vgl. preuss. keuto ’Haut’ = iho,
griech. kútoj,
lat. cutis = iho,
ahd. hūt ’Haut’
Heranzuziehen sindauch ai. kós’a- ’Behälter = rasia, Kufe = antura’
und mit Velar in der 2. Silbe ausgestattete lit. káukė ’Maske’ = naamio,
káukolė ’(Hirn)schädel’ = aivokoppa,
kiáuklas ’Hülle = peite, Schale = kuori, Hülse = hylsy, Gehäuse = kotelo, siemenkota’,
kiauklễ, kiáukutas ’Gehäuse, Schneckenhaus = kotilonkuori, Muschelschale = simpukankuori’,
kaukẽlė ’hölzerne Schüssel’ = puukulho.
Die Natur des 2. Gutturals von griech. kaukīon ’Kelch’ = malja, kalkki (kirk.), verhiö,
lat. caucum ’Becher’ = pikari, caucula ’Trinkschale’ = juomakuori,
cymr. cawg ’Becher = pikari, Schale = kuori’,
mir. cūach ’Becher’ ist nicht mit Sicherheit festzustellen.
Mit s- Determinativ ist versehen aisl. hauss ’Trinkschale = juomakippo, Schädel = kallo, Amboss- = alasimen kärki, Bergspitze = vuorenhuippu’.

Aus urbalt. *kauša stammt finn. kauha ’Schöpflöffel’,

dagegen estn. kauss geht direkt auf lett. kauss zurück (Kalima Festschr. Hirt 2, Senn).

Poln. kowsz, russ. kovš sind entlehnt aus lit. káušas.

S. noch s.v. kūšӲs.

Kauhan etymologia on ehkä aivan virheellinen ja saattaakin liittyä ruukunpolttosa-nastoon, tulla juuresta kepti = paistaa, keittää, kuumentaa kovaksi, eikä kemti = vehyttää, kaareuttaa!

Viittaa levikiltään siihen,että se ei tulekaan venäjän sanasta kovš = kauha, joka tulee liettuan sanasta kausas = kauha, latvian kauss = kallo

https://vasmer.lexicography.online/%D0%BA/%D0%BA%D0%BE%D0%B2%D1%88

” ковш = kauha, kousa

род. п. -вша́, укр., блр. ковш, др.-русск. ковшь, грам. 1357 г. и 1389 г. (Срезн. I, 12); Котошихин 13 и др.

Заимств. из лит. káušas «уполовник = löylykauha, liemikauha, nappo, ковш, боль-шая ложка = iso lusikka» наряду с kiáušas «череп = kallo. munankuori, твердая оболочка = kova kuori, чаша = malja»,

лтш. kauss «череп = kallo, чаша = malja, ложка = lusikka», которые родственны др.-инд. kṓṣas «сосуд = astia, бочка = tynnyri» (последнее в ср.-инд. вместо kṓçаs — то же, греч. καυκίον «кубок = malja»; ” …

… Балт. слово проникло также в финский (kauha; см. Сетэлэ, AfslPh 16, 273), в ср.-нж.-нем. (kouwesse, нж.-нем. kausse), а оттуда — в скандинавские языки.

Baltista tulee (jossakin määrin kummallista kyllä) myös turkkilaisten kielten sanat (ve-näjän kautta tai suoraan): tataarin ”…kupšin «кувшин = kannu» заимств. из русск. кувши́н (см.), … алт. köš, якут. küös «горшок = ruukku, чашка = muki», чан. ḳuzi, груз. ḳovzi «ложка», перс. kūzа «кружка = tuoppi, muki, горшок = ruukku», арм. kuž «горшок = ruukku», а также осет. kusinæ: русск. кувшин.

Vaikka baltinkin sana tarkoittaa myös kalloa, se on jälkikäteinen merkitys, ja alupe-räinen balttilaisittaisittain sosiaalinen, tekninen merkitys on *kep(š)tas = ”kovaksi poltettu (polteltu)”, eli keramiikkaruukku (myös paistos).

Tasan samaa juurta keittää, kovaksi tao pehmeäksi tai muuten vaan: kepti = paistaa (pannulla, uunissa, vartaassa), polttaa (savea ym.).

Ja Keitele (munaisliettua) ja Koiterekin (vasarakirves) ovat ”Keitto-, Keittely-” järviä.

Myös kiehua on samaa lähtöä, uudehko liettualainen sana.

Latinan capsula = kotelo luuktvasti muös kuullu joukkoon, englannin capsule. Latinan sana capsa on voinut tarkoittaa nimenomaan savesta poltettua kappaletta.

Romanian verbi capsa, joka yhdistetään latinan sanaan, tarkoittaakin kovettamista ja lujittamista!

” Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2019