Kantagermaani

Kantagermaani, nykyisten germaanisten kielten (saksa, hollanti, englanti, skandinaa-viset kielet) yhteinen kantakieli, josta osa saamen kielen indoeurooppalaista vaikutusta on peräisin. Suurin osa kantagermaanista peräisin olevasta sanastosta on omaksuttu suomalais-saamelaiseen kantakieleen eli varhaiskantasuomeen, ja nämä sanat ovat siten yhteisiä saamelaisille ja itämerensuomalaisille kielille (itämerensuomi). Näitä sanoja on yhteensä joitakin kymmeniä, esim.

  • bargat 'to work' (suomen pyrkiä) [bargat ja pyrkiä kuuluvat yhteen, mutta work ei !]
  • borjjas 'sail' (suomen purje) [kantasana bur- = tuulla, kantabaltoslaavia; germaanikielissä ei edes ole tuollaista purje-sanaa, vaan siellä on segel.]
  • gierdat 'to endure' [= kärsiä, tulle kantabaltin sanalta *ker-s-ti(s) = kosta(utu)a, kirjaimellisesti "hakata (tulla hakatuksi) takaisin", liettuan ker̃šyti(s) (~ija, ~ijo); germaaniseksi kantamuodoksi väitetty hardjan to harden = kovettaa/ua ei missään tapauksessa olla kantamuoto, vaikka germaanin *har-t = "(kovaksi) hakattu" (esim. puimatantere, lattia) = samaa kanta-IE:n *kʷer- lyödä -juurta.]
  • luoikat 'to borrow' [Koivulehdon  juoksutus (tuonnempana, malliksi) on helvetin monimutkinen, balttitymologia suora kuin variksen suoli.]
  • mođđi 'mud' muta [Omaperäinen, ruotsin mud on laina suomesta, germaanin sana on *smut]
  • ruovdi 'iron' [Rauta (rauda) on vasarakirvestä ja tarkoittanut alun perin punaista ruumisväriä. Yhä liettuasa rauda on sekä punerrus että itkuvirsi. ]
  • sadji 'place; room' [sija, liettuaa: sija = tukipiste, tukialue, (sidottu) kannatin]
  • vuorbi 'lot, destiny' [Balttia, tulee prepostiosta arba = joko -tahi.]
  • vuordit 'to wait'. [Balttia. Tvardyti (tvardo) = vartioda, varrota, odottaa.]

Koko joukko on myös kantagermaanisia sanoja, joilla ei ole vastineita itämerensuo-messa, ja jotka siten mahdollisesti on lainattu varhaiseen kantasaameen (early Proto-Saamic). Nämä kontaktit ovat mahdollisesti tapahtuneet lännessä, Keski-Skandinaviassa ennen ajanlaskun alkua, mahdollisesti ensimmäisellä esikristillisellä vuosituhannella. Vain saamessa tavattavia kantagermaanisia lainasanoja ovat esim.

  • arvi 'rain'
  • fiertu 'good weather'
  • gáma 'shoe'
  • lieđđi 'blossom',
  • ruovda 'side, edge'.

Joitakin saamen indoeurooppalaisperäisiä lainasanoja on pidetty myös esigermaani-sina (Pre-Germanic) sillä perusteella, että niiden lainanantajakielen äänteelliset tun-tomerkit viittaavat lähinnä indoeurooppalaisen kantakielen tasoon, mutta sanojen levikki nykyisissä indoeurooppalaisissa kielissä rajoittuu läntisiin kieliin, joko vain germaanisiin tai mahdollisesti myös balttilaisiin kieliin. Tällaisia hyvin arkaaista änneasua kuvastavia lainasanoja saamessa ovat

  • čuonjá 'goose'
  • geahči 'end, point'
  • ja mahdollisesti lasta 'leaf' (joka voi indoeurooppalaisen levikkinsä puolesta olla myös esibalttilainen).
Sisällysluettelo: Kielet ja nimistö
 
Ulla-Maija Kulonen
 

Muokkaa tätä sivua

Suomenkieliset artikkelit  "

 

Jorma Koivulehdon luoikat = lainata -"kantakermaanietymologia" on ohitettu kevyesti noissa lähteissä; otataan se tässä lähempään tarkasteluun:

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1976_33.pdf

 

39  JORMA KOIVULEHTO


4. Lp. I u o i ' k á t  'lainata; vuokrata'

4.1. Lapin luoi'kát-verbin selittää Nielsen norjanlapin sanakirjassaan seuraavasti: »lend (obj.: person (rarely), animal or particular thing, not money or goods, cf. Ionit); hire (out) (for a single occasion); / läne (o : gi til läns) ; leie ut (for en enkelt anledning)». Grundströmin luulajanlapin sanakirja määrittelee:

luo´ikat 'låna ut' (paikoin myös) 'låna av ngn' / 'ausleihen, verleihen; von jdm auslei-hen, entleihen'. T. I. Itkosen koltan- ja kuolanlapin sanakirja selittää verbin 'lainata (niin, että lainattu esine t. eläin palautetaan)', Lagercrantz 'leihen' (nr. 3620). Verbi on myös mm. Knud Leemillä ('mutuo, mutuum do') ja Friisillä ('mutuum dare, com-modare (de rebus quae redduntur)'). Merkitys on siis kaikkialla 'lainata', läh. 'lainata toiselle, antaa lainaksi', mutta myös (harvemmin: Grundström) 'lainata itselleen, ottaa lainaksi'. Tähän voi liittyä lisäsävy 'vuokrata (tiettyyn yhdenkertaiseen käyttöön' (Nielsen): vuokraaminenhan on lainaamista korvausta vastaan.

Verbin rinnalla on lapissa substantiivi luoikas: (Nielsen) luoikas 'länt ren' eli 'laina-poro', myös yhdyssanoissa: 'läne-, länt, leiet' eli 'laina-, lainattu', luoikas-rarj'ga '(arbeids)dreng man har fätt til läns', luoikas-stoppo 'stue, lokale, leiet for en enkelt anledning'; edelleen adverbi luoikas 'til läns, til leie' eli 'lainaksi'.

Nielsen käyttää näissä siteeraamissani norjankielisissä käännöksissään mm. verbiä leie (leie ut, partis. leiet) ja substantiivia leie.

Tämän norjan substantiivin varhaisempi, kantaskandinaavinen asu on ollut *laiγön-, ja se on lainautunut aikoinaan lappiin (SKES): IpN (Nielsen) lai'go 'godtgjorelse for leie eller Iän av bestemt ting' eli 'korvaus lainasta = vuokra'. Vastaava germ. verbi (nykynorj. leie) sopii taas lp. luo'ikdt-verbin originaaliksi.

Lainautuminen ei vain nyt äänteellisistä syistä ole voinut tapahtua vasta verbin kan-taskand. vartaloasusta (joka olisi *laiγe- tai *laiγia-, ks. Hellquist s.v. lega 2, Torp s.v. leigä) vaan jostain paljon vanhemmasta germ. tai peräti esigerm. asusta (ks. 4.2, 4.3, 4.6). 10

4.2. Kyseistä germaanista verbiä edustavat tarkemmin luetellen mm. mnorj. leiga ja leigja 'vuokrata (itselleen)', mruots. leghia 'vuokrata (itselleen, toiselle)', nnorj. (bok-mäl) leie, (landsmäl) leiga 'vuokrata (toiselle, itselleen)' ntansk. leje id., nruots. leja 'vuokrata (itselleen)' (ks. Fritzner, Torp, ODS,

Hellquist, Söderwall, Södervvall, Supplement,SAOB). Verbi ja siihen liittyvä substan- tiivi kuuluvat samaan suurempaan indoeurooppalaiseen pesyeeseen kuin esim. sak-san vahva verbi leihen 'lainata' tai ruotsin substantiivi Iän 'laina', jonka kanta-skand. (t. kantagerm.) asusta *laihna- (= *laihJ\-na-) suomen laina on saatu. Ieur. juuri on *lei-'jättää', josta verbimme edustaa siis o-asteista ablautmuotoa ieur. *loi-.

Merkitys 'lainata' on kehittynyt vain germ. taholla (sama juuri esiintyy esim. kreikan verbissä leipá 'jätän', leloipa 'olen jättänyt´, elipon ´jätin').

10 Prof. Tryggve Sköld mainitsee (kirjeessä) jo aikaisemmin huomanneensa, että lp. verbi voisi olla germ. laina, mutta Björn Collinder oli varoittanut: verbi voisi olla sm. /asfea-verbin vastine. — Sm. laskea ei kui-tenkaan voi kuulua tähän, sillä mikäli se kuuluisi, verbissä olisi alun perin ollut vksm. -sk- ja tämän täytyisi taas näkyä itä-lapissa (vrt. sm. koski ~ lpl kuoska ~ IpN guoš < vksm. *kośke), siellä ei kuitenkaan ole mitään jälkeä tällaisesta (ks. T. I. Itkosen Koltan- ja kuolanlapin sanak.).

41 JORMA KOIVULEHTO

Germaaninen äänteensiirros aiheutti ieur. soinnittomien klusiilien muuttumisen soinnittomiksi spiranteiksi: ieur. p, t, k > germ. f, þ, χ, χʷ.

Ieur., esigerm. *loikʷ- muuttuu siis varhais-kantagerm. asuksi *laiχʷ- (ieur. o > germ. a).

Skandinaaviset verbimuodot viittaavat toisaalta ē-johtimelliseen, toisaalta j(a)-johti-melliseen. verbivartaloon (ks. Hellquist s.v. lega 2, Torp s.v. leiga); ehkä molemmat ovat alun perinkin olleet rinnakkain. Varhaisin kantagerm. vartaloasu on siis ē-verbis-tä *laiχʷ e-(temaattisena *laiχʷ eja-) ja ja-verbistä *laiχʷ"eja- = ieur. *loikʷi- ja *loikʷeio-.

Sittemmin verbissä (ja substantiivissa) on tapahtunut ns. Vernerin laki — sanansisäi- nen (tai -loppuinen) spirantti soinnillistuu, jos vanha ieur. paino ei ole välittömästi sitä edeltävällä tavulla — siis: *laiχʷ- > *laiγʷ-, tästä edelleen vielä myöhäisempi kanta-skand. *laiγ- (labiaalinen lisäartikulaatio näyttää jo varhain kadonneen,skand. taholla siitä ei näy jälkeäkään).


HM: Vartalo *loikʷ ei ole kantaindoeurooppaa, eikä edes kantabalttia, vaan vasara-kirveskieltä. Saamen sana on suoraan vasarakieveslaina, ja sana on mekinnyt tasan tuota sanaa ilmeisimmin jo vasarakirveskielessä.

http://www.etymonline.com/index.php?term=loan&allowed_in_frame=0

loan (n.)

late 12c.,"that which is lent or owning,a thing furnished on promise of future return," also "a gift or reward from a superior,a gift of God," from Old Norse lan "loan," from Proto-Germanic *laikhwniz (source also of Old Frisian len "thing lent",Middle Dutch lene, Dutch leen "loan, fief," Old High German lehan, German Lehn "fief, feudal tenure"), originally "to let have, to leave (to someone)," from PIE *loikw-nes-, suffixed form of root *leikw- "to leave."

The Norse word also is cognate with Old English læn "gift," which according to OED did not survive into Middle English, but its derived verb lænan is the source of lend (v.). From early 15c. as "a contribution to public finances" (ostensibly voluntary but often coerced; sometimes repaid, sometimes not). As a verb, loan is attested from 1540s, perhaps earlier, and formerly was current, but it has now been supplanted in England by lend, though it survives in American English. Slang loan shark first attested 1900 (see shark (n.)).


http://etimologija.baltnexus.lt/?w=lenkti

lenkti

Lie. lenkti, la. liekt, s.sl. sŭ-lęšti,-leką giminiški lie. linkti, la. likt,liks ‘kreivas, lenktas’, s.sl. ląkŭ ‘lankas’, s.isl. lengja, s.ang. -lōh ‘kilpa, diržas’, visi < ide. *lenk-. Kitose kal- bose šios reikšmės veiksmažodžiai paprastai etimologiškai siejami su būdvardžiais ‘lenktas’, ‘kreivas’ ar daiktavardžiais ‘kablys’, ‘lankas’, ‘išlinkimas’ ir t. t. (Buck 1949, 543)

įlanka = lahti

Lie. įlanka (: lie. lenkti). Kai kuriose kitose ide. kalbose žodis, žymintis įlanką, taip pat etimologiškai siejasi su žodžiais,žyminčiais ‘išlenktą formą’.Pvz.,da.bugt ‘įlanka’, v.ž. bucht ‘t.p.’ ir t.t., giminiški su s.ang. byht ‘lenkti’’; jie kilo iš go. biugan ‘lenkti’. (Buck 1949, 39)


leñkti

Pr. perlānkei (Trautmannas 1910, 279 t. tai taiso į perlānkie) 37, 12 ‘priklauso’ [ir kt.]: perlencke,lie. perleñkis ‘kam nors priklausanti, atitenkanti dalis’,leñkti ir kt. žr. Walde-Pokorny II, 435. (Endzelīns DI IV (2), 276)

[Pateikiu žodžius (jeigu jų šaknis gerai žinoma ir kitose ide.kalbose, pastarieji žodžiai rašomi skliausteliuose),būdingus vien tik sl.ir bl. kalboms:] lie. leñkti,la. lùocît = bažn. sl. ЛѦШТИ, serbų lúčiti. (Endzelīns DI II, 339)

leñkti

Nenusakomąjį, nežymimąjį (unbestimmbaren) veliarinį resp. laringalą turi šie žodžiai [192], kurie, vadinasi, gali būti turėję labioveliarinį resp.h₃:agnà ‘Energie’, […] *ćálnā ‘šerkšnas’ (lie. šalnà, la. sal̂na […]), […], pr. laygnan ‘skruostas’, sl. *lǫkno ([…] s.r. lukno, plg. lie. leñkti ‘beugen’, recte *lemk-?). (Rasmussen 1989, 192–193)

leñkti

[Norint nustatyti bendras baltų-slavų inovacijas reikia apsiriboti tik tais komponentais, kuriuos randame tiek vienoje, tiek kitoje kalbų grupėje, o leksinėms inovacijoms nu-statyti vertingiausi tie žodžiai,kurių, išskyrus baltų-slavų kalbas, niekur kitur neranda- me. Veiksmažodžio sistemoje Trautmanas nurodo 36 tokius elementus, ir jie sudaro šio darbo pagrindą.] lenkō, lenki̯ō ‘lenkiu’: iš paveldėtos šaknies *lenk- (Pokorny 676) baltų ir slavų kalbų derivacinėje sistemoje atsirado veiksmažodis su daugeliu išplėti-mų. Apskritai paėmus, tai yra bendra baltų-slavų inovacija, tačiau skirtumų pasirodo smulkmenose, kuriose akivaizdi yra dvejopa pirminės sandaros rekonstrukcija, kurią pateikia Trautmannas. Abejotina, ar baltų kalboms galima rekonstruoti tokią esam. laiko darybą, kurią rodo s.sl. sъ-lęko (plg. lie. lenkiù, la. liecu). Taigi bendra inovacija yra tiktai šaknies panaudojimas. Konkretūs baltų ir slavų kalbų vediniai tikriausiai yra jau atskirų kalbų inovacijos.

lanka, lunkanas, įlanka, klenkti

On monia mahdollisuuksia siihen, miten tähän kantabaltin sanaan on tultu: onko se esimerkiksi juuri vai johdannainen johtimella -. Tämä tietysti vaikuttaa siihen, mitä voidaan olettaa kantaindoeuroopasta ja kantagermaanista tällä perusteella.

klénkti

Straipsnyje nagrinėjami kartvelų ir indoeuropiečių prokalbių leksiniai kontaktai. Sieja-ma protokartvelų *k’lak’- ‘bend’: gruz. k’lak’-n-a ‘winden, schlägeln’, mengrelų k’irok’-u-a ‘biegen, krümmen, kräuseln’ ir pan., ir ide. *kle(n)g-, k(ʷ)lenk(ʷ)- ‘bend’. Ide. k(ʷ)lenk(ʷ)- ‘die Knie krümmen’ atitikmenys: s. sl. klęč-a-ti ‘knien’ (< nosinio pres. *k(ʷ)lnk(ʷ)-h₁i̯e-tei̯), lie. klénkti ‘schnell gehen’; ide. *kleng- ‘bend, turn’: lo. clin-g-ō, ang. link, Toch. B. kle-n-k-e ‘come to know’, klänk- ‘doubt’. (Smitherman 2012, 510)

 

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/l

*leykʷ-    to leave

Albanian: le, la
Old Armenian: լքանեմ (lkʿanem)
Avestan (raexnah)
Old English: lǣnan
English: lend
Old High German: līhan
German: leihen
Gothic:  (leiƕan)
Ancient Greek: λείπω (leípō)
Old Irish: léicid
Latin: linquō
Latvian: likt (liek, lieka), laicīt (laika, laicīja)
Lithuanian: likti (lieka, liko), laikyti (laiko, laikė)
Old Norse: ljá
Old Prussian: polijcki ("poliikki", ei ole perusmuoto), laikātun (laika, laikai)
Old Persian: (rēxtan)
Russian: олек (olek)
Sanskrit: रिणक्ति (riṇakti)

Tässä esiintyvä kantabaltin ja liettuan sanan lenkti (lenkia, lenkė) = taivuttaa, suun-nata, mutkitella, johdannainen likti (lieka, lìko) = jättää (johonkin tiettyyn mallin, eri-tyisesti eläin liekaan (Àlgu taas täysin joron jäljillä, lahokin on samaa ruteenijuurta (plohoi, błahyi, blogas) kuin paha), eli sidotuksi kaulastaan tai jalastaan sopivanpituiseen naruun.

Kantabaltin aspektista *linkti = taipua, liityä, liittää, luoda yhteys tulevat nykyliettuan verbit linkti (linksta, linko) = taipua (oksat tuulessa ym.)
.

Kantabaltin aspektista *lankti (lanko, lankė) = tulee nykyliettuan lankyti (lanko, lankė) = poiketa jossakin, vierailla,

Verbiin likti liittyvä kokonaisaspekti on laikyti (laiko, laikė) = "pitää jotakin jossakin tai jonakin tietyn ajan (laikas)", vaikka sitten lainassa; pitää jotakin/jotakuta jonakin, pitää eläimiä, rahaa/velkaa pankissa, asunto puhtaava; pitää, kestää kauan/huonosti vettä, kuumuutta ym.; pitää paikallaan (murtumaa, laivaa); pitää tentti, pidellä, käsitellä.

Noista Appedixin sanoista albanian, englannin ja muinaisnorjan sanoilla ei näytä olevan tekemistä saamen luoikat-verbin kanssa, mutta niillä saattaisi olla tekemistä suomen lainan kanssa.

Uuden saksan gootin, iirin ja mahdollisesti myös kreikan sanat ovat vsarakirveslainoja.

Näyttäsi siltä, että tuosta tulee myös suomen lääkitä, venäjän lečit, ja lääke, ruotsin sana läka  samaa perua:


" laikýti  

Remiantis s.r. lěču, lěčiti ‘gydyti = lääkitä, paranta’, r. lečítь ‘t. p.’, s.č. léčiti, s. le. leczyć ‘t.p.’, rekonstruojama prasl. *lěčiti (Sławski SEJP IV,104). Šiaip jau minėtoji lytis laikoma *lěkъ ‘vaistai’ (Sławski, ibid.) vediniu [18], kuris esąs germanizmas (Sławski, op.cit.,124). Vaillant (Gramm. des lang. slav.,1974 IV,97) *lěčiti laiko ger- manizmu, plg. go. lēkinōn ‘gydyti’. Šios hipotezės nėra įtikinamos. Manykime, kad lěčiti yra paveldėta iš bl.-sl., o lěkъ pastaruoju veiksmažodžiu pamatuota. Taip pat laikykime, jog istoriškai lěčiti reikšmė ‘gydyti’ beesanti platesnės sąvokos ‘stengtis, kad kas gyventų’,iš kurios nesunkiai išvedama ‘palaikyti gyvybę’ bei ‘traukti iš mirties nasrų, gydyti’,dalis. Dabar laikykime,kad lěčiti yra o-vokalizmo kauzatyvas, kurio ě < *ai, t.y. *laikītei. Matome, kad pastarasis sl.veiksmažodis gali būti giminiškas su lie. laikýti ‘sprawiać,żeby zostało;zachować,utrzymać’ bei la.laicît ‘aufsparen = säästää, varata, lykätä toistaiseksi,längen = pidentää,venyttää, pitkittää (tila(nnett)a), erhalten = pitää yllä, voimassa, kunnossa, vorschieben = lykätä, eootta tarkasteltavakseen, streichen = kuljeskella, kosketella, tunnustella, massieren = hieroa’. Lie. laikýti yra liekù, likaũ, lìkti ‘(po)zostać (plg. dial. su infiksu linkù, kurį atliepia pr. polīnka ‘pozastoje’) kauzatyvas (lěčiti pamatinio intranzit. veiksmažodžio neturime). "

Venäjä:

лека

лека́ ж. «лечение, пользование и самое лекарство = lääke», также ле́ко, южн. (Даль), укр. лiк м., лíка ж. «лекарство, излечение», ст.-слав. лѣчьба ἰατρεία (Супр.), цслав. лѣкъ,болг. лек (Младенов 282), сербохорв. ли̏jек, род.п. лиjѐка, словен. lė́k, чеш. lék, слвц. liek, польск. lek, в.-луж.,н.-луж. lěk. Отсюда лечи́ть, лечу́, укр. лiчи́ти, ст.-слав. лѣчити, лѣчѫ ἰάομαι, болг. леча́ «лечу, исцеляю», сербохорв. лиjѐчити, ли̏jечим, словен. lẹ́čiti, чеш. léčiti, польск. lесzуć, полаб. léce «он лечит», а также ле́карь (ударение, возм., из польск.), лека́рство, укр. лíкар, болг. лека́р, сербохорв. љѐкар, словен. lekár, чеш. lékař, слвц. lekár, польск. lekarz, в.-луж.,н.-луж. lěkaŕ,полаб. lékar Несомненно, заимств. из герм.; ср. гот. lēkeis «врач», lēkinōn «лечить, исцелять», англос. læce «врач», шв. läkare — то же, läkа «лечить». Число заимствованных форм при этом спорно, поскольку *lěkarь могло также быть слав. новообразованием на -аrь от *lěkъ «лекарство»; см. Брюкнер 293; AfslPh 42, 146. Последнее могло произойти из др.-герм. *lēka- «лекарство». Однако можно также считать исходной формой *lěčiti; см. Бернекер 1, 710; Мейе, ét. 213; Брюкнер, там же; Кипарский 205 и сл.; Уленбек, AfslPh 15, 488; Торп 356 и сл.

Герм. слово, по-видимому, заимств. из кельт.; ср. ирл. lιаig, род. п. légа «врач»; см. Бецценбергер у Стокса 251; Бернекер, там же. Следует отвергнуть мысль об исконнослав. происхождении *lěkъ и родстве с лат. loquor «говорю», греч. ληκέω, дор. λΒ̄κέω «издавать звук», λάσκω, ἔλακον, λέληκα «звучать, греметь, звенеть, кричать», вопреки Младенову (282; AfslPh 33, 14 и сл.); см. Стендер-Петерсен 330 и сл.; Кипарский, там же.

Preussi:

 

laikūt

laikūt „leisten – atlikti; laikyti“ III 10710 [6718] (dėl reikšmės žr. PKP II 208, išn. 650) inf.; partic. praet. pass. nom. sg. masc. laikūts „gehalten – laikytas“ III 1721 [1921]; praes. 3 pl. lāiku „halten – laiko“ III 3718 [297] (= laika „laiko“ VE 143), III 397 [295] (= laika „laiko“ VE 1411), „halte – laiko“ III 879 [5516] (= laikitu „laikytų“ VE 378); praes. l pl. lāikumai „halten – laikome“ III 2914 [2326] (= 23 laikitumbim „laikytume“ VE 109), III 315 [259] (= laikitumbim „laikytume“ VE 1018), „erzeygen – t. p.“ III 316 [2510] (= laikitumbim „laikytume“ VE 1020); imperat. 2 pl. lāikutei „halte (haltet) – laikykite“ III 8725–26 [5529]. Žr. dar enlāikumai, erlaikūt, etlāikusin, islāika, polaikūt, preilaikūt.

Turime verb.pr. (III) *lāiku (praes.3 sg./pl.)/*laikūtvei „laikyti“ (XVI a. vid.) < pr. (semb. dial.) *lāikū/*lāikūtvei „t. p.“ < pr. *laĩkā/*laĩkā́-tvei „t. p.“ vak. balt. *laĩkā/*laĩkī- „t. p.“ (žr. Stang Vergl. Gr. 396), kuris kartu su verb. lie. laĩko/laiký-ti „t. p.“ = la. làiku/làicî-t „hüten, aufsparen, länger erhalten“ (ME II 401) atsirado iš verb. caus. (resp. intens.) balt. *laĩkā (praes.)/*laĩkī́- (inf.) „daryti, kad liktų“ (žr. Trautmann AS 367, ME II 401), o šis – vedinys iš verb. balt. *leik-/*lik- „likti“ (žr. s. v. polīnka) arba iš „perfektinio“ verb. balt. *laik- „pasilikti“ (žr. s. v. polāikt, plg. s. v. etbaudinnons).

Dėl verb. pr. (III) laikūt žr. dar Toporov PJ V 21–24 ir liter.


 

polāikt

polāikt „bleiben – pasilikti“ III 1155 [7118] inf. = pr. *palāikt, greta 315 kurio bus buvęs inf. pr. *palāik-tvei „t. p.“ = pr. praef. *pa- „pa“ (žr. po) + verb. (inf.) *lāik-tvei „liktis (pa-silikti)“, suponuojantis „perfektinę“ lytį verb. balt. *laik- < ide. *loik- (žr. Stang Vergl. Gr. 310, 339, 344, 396, Ivanov SBG 125 (ir liter.), plg. Trautmann AS 404, Endzelīns SV 230), žr. polīnka.

 

aulāikings

aulāikings „messig (mässig) – nuosaikus, susilaikantis“ III 872 [5511] (= miernas VE 372–3) - sufikso -ing- vedinys iš *aulaik- „nulaikyti,nuturėti“ (plg. la. attur-îgs „susiturįs, nuosaikus“, žr. dar s. v. brewingi) = au- (žr. au- „nu-“) + *laik- (žr. laikūt), plg. lie. (Ds) pasakymą:kad tik tùri [pinigų], tai ir išléidžia, - ãnas pir̃kti taĩ jau nenulaĩkomas „nesu- silaikantis, nenuosaikus“. Dėl darybos plg. dar lie. numald-ìngas „galintis numaldyti“ 117 [(LKŽ VIII 892): numald-ýti], numan-ìngas „numanus“ [(l. c. 893) : numan-ýti].

 

LEÎKNAN n Laygnan E 98: Wange / cheek
leiginwey > LÎGÎNTUN

LÎGAN acc lîgan 119: Gericht, Urteil / court (of justice), conviction, sentence (judgement)
lijgan 89
LÎGÎNT if > Lîgîntweî lîgint 43
LÎGÎNTUN > Lîgîntweî (prei)lîginton 127
leygenton II 9
LÎGÎNTWEÎ (prey)leiginwey I 9: richten (im Gericht) / judge (try)
LÎGUS aj nom sg m Ligopanie ON VM: eben (glatt), glatt (eben) / equal, even (flat)
LIKTÊ lickte Gr: Kerze, Licht (Kerze), Laterne / candle, light (lantern), lantern
LÎKUTS aj Likuts 17: klein / small, little
Licuti Gr

Jotvinki

http://www.suduva.com/virdainas/

laignan cheek = poski
laikan term, span of time = aikaväli, kesto
laikīt to massage = hieroa, hold (Inf) = pitää

laikot to hold, fulfill (Inf) = pitää, täyttää

Latvia:


 

laikabiedrs
 
laikam
 
laikapstākļi
 
laikazobs
 
laikmetīgs
 
laikmetīgums
 
laikmetisks
 
laikmetiskums
 
laikmets
 
laikposms
 
laikraksts
 
laiks
 
laikus



Englannin sana loan tulee etymologisen mukaan eri verbistä (lähteet ovat eri mieltä):

*leh₂w-, to acquire

Albanian: le, la
Old Armenian: լքանեմ (lkʿanem)
Avestan: (raexnah)
Old English: lǣnan
English: lend
Old High German: līhan
German: leihen
Gothic: (leiƕan)
Ancient Greek: λείπω (leípō)
Old Irish: léicid
Latin: linquō
Latvian: likt
Lithuanian: likti
Old Norse: ljá
Old Prussian: polijcki
Old Persian: [script needed] (rēxtan)
Russian: олек (olek)
Sanskrit: रिणक्ति (riṇakti)

Edelleen on lähellä useita (eri) verbejä, kuten tämä

*leyg-, to leave   [< kantabaltin *lengti = leijua, laihtua, olla kevyt, kellua

Old English: lācan
English: lark
Old High German: leih
German: Leich
Gothic: (laiks)
Ancient Greek: ἐλελίζω (elelízō)
Old Irish: loíg
Irish: laogh
Lithuanian: láigyti =kirmata, juoksennelle, loikkia liuoksėti, juoksennella, hyppiä
Old Norse: leikr
Old Persian: [script needed] (ālēxtan)
Sanskrit: रेजति (rejati)

laigyti

laig|yti, laigo, laigė linksmam šokinėti, bėgioti: Avys, kumeliukai, veršiai, paleisti iš tvarto, laigo. laigymas.

liuoksė|ti, liuoksi, liuoksėjo bėgti šuoliais, šokuoti, striuoksėti: Šuo liuoksi per arimus. Voverė iš pušies į pušį liuoksi. liuoksėjimas.

http://www.zodynas.lt/terminu-zodynas/L/lengti

 

léngti,-sta,-o. leñgti. silpnėti, nykti, džiūti nuo ilgos lėtos ligos; ilgai sirgti; sirguliuoti: Kai pradėjo nuo pavasario léngti, tai jau tik kaulai ir skūra likę. Kaip sustrenkė virs-damas iš medžio, tai paskui lengo lengo ir mirė. Jis léngsta ir léngsta kelinti metai, iš jo jau nieko nebus.
nuléngti. numirti ilgai sirgus: Tep ir nuléngo, niekieno nežiūrima.
paléngti. kurį laiką lengti: Žmogus paleñgs kelis metus ir mirs.
suléngti. sudžiūti, sunykti, nusilpti: Senelis į senatvę visai sulengo.
užléngti. įsisirgti: Labai jau užléngęs, nežinia, ar pasveiks. Ot užlengo žmogus: galėt, džiovą turi. Kitų vaikai užlengę (sumenkę, silpni, ligoti), ir gyvena.

 

 

4.3. Lp. lai'go vuokra" edustaa, kuten sanottu, skand. tasoa laiγ-, lp. -i'g- on germ., skand. (.vokaalinjälkeisen) -iγ-:n odotuksenmukainen vastine: vrt. esim lpN dai'ge 'taikina' ~ kskand. *daiγa- > mnorj. deig-r id. Suomessa olisi *laiko, mikäli skand. substantiivi olisi suomeenkin lainautunut.


[HM: Liettuassa ja aivan ilmeisesti myös vasarakirveessä ON LAIKO:

https://www.letonika.lv/groups/default.aspx?g=2&r=10631062&q=laikyti

" laikýti (laĩko, laĩkė) = pitää (jonkin ajan) kiinni, hallussaan , ym. säilyttää


1. turēt  = pitää

laikyti vaiką už rankos - turēt bērnu pie rokas = pitää lasta kädestä
laikyti vėliavą - turēt karogu = liputtaa ("pitää lippua")
laikyti šilumą - /sa/turēt siltumu = pitää (eristää, säilyttää) vettä, lämpöä jne. (Lähinnä vain tässä tämä ilmeisee täysin pysyvää ominaisuutta.)
geri batai ilgai laiko - labi zābaki ilgi iztur = kestää: hyvät kengät kestävät ("pitävät") kauan

2. turēt; uzturēt; glabāt = pitää, pitää yllä, säilyttää

laikyti karvę - audzēt govi = pitää lehmää
laikyti butą švarų - /uz/turēt dzīvokli tīru = pitää asunto siistinä
laikyti pinigus banke - glabāt naudu bankā = pitää rahaa pankissa

3. (kuo) turēt (par ko) = pitää jotakin jonakin: jarkevänä, velvollisuutenaan jne.

laikyti savo pareiga - turēt par savu pienākumu = pitää vevollisuutenaan
laikyti jį išmintingu - uzskatīt viņu par prātīgu = pitää järkevänä
kaimyną laikė šykštuoliu - kaimiņu uzskatīja par skopuli
= pitää naapuria saiturina
kuo jūs mane laikote? - par ko jūs mani turat? sar.

4. /no/likt, /no/kārtot, /iz/turēt (eksāmenus) = pitää tentti

laikyti liežuvį už dantų - turēt muti ciet (klusēt) = pittä kieli hampaden takana (= "keskellä suut")
širdyje laikyti - sirdī ieslēgt (arvien atcerēties) = pitää sydämessään

laikytis (laikosi, laikėsi) (ko) = pitäytyä, pysyä (jonkin aikaa), tukeutua

1. turēties (pie kā) = pysyä

laikytis už atramos - turēties pie atbalsta = pitää kiinni tuesta
vos ant kojų laikytis - tikko turēties uz kājām = tuskin pysyä jaloillaan
laikytis dešinės - turēties pa labi = pysyä oikealla (kaistalla ym.)

2. ievērot (ko)

laikytis įstatymų - ievērot likumus = noudattaa lakeja
laikytis drausmės - ievērot disciplīnu = säilyttää järjestys

3. /sa/valdīties, /no/turēties = hillitä itsensä

jis vos laikyosi neverkęs - viņš tikko (ar grūtībām) valdās, lai neraudātu
laikykitės! - izturību! = hän oli puhjeta itkuun


laikytojas -a (1) turētājs -a; uzturētājs -a; (väliaikainen, kulloinenkin) haltija

laikytuvas (2) sk. laikìklis = pidin, pidike, (väli)varasto]

Liettuan sanaan laikas = aika < kesto, kirjaimellisesti "pito, pide".

Sana ei liity etymologisesti suomen sanaan aika, joka sekin on varasakirvestä, mutta toinen tuleeverbistä *lenkti (kb, lt) > *laikti (vsk) ja toinen vastaavasti verbistä *enti > *aiti > aiga = meno, ajo, käynti lt eiga. Edellisestä tulee muuten myös saamen luoikat = lainata, suomen kautta tai suoraa.)

Koivulehto: Lp. luoi'kát-verbissä oleva yhtymä -i'k- sen sijaan vastaa normaalisti germ., skand. (vokaalinjälkeistä) -ik-:ta: vrt. lpN (Nielsen) (h)ai'ká 'iso puu; tammi' ~ kskand. *aik- (kons. vart.) > mnorj. eik 'tammi';

 

[HM: Myös *(h)ai'ká  = 'iso puu; tammi' = aihki = "Ikäpuu" on myös vasarakirvessana > ~ kskand. *aik- (kons. vart.) > mnorj. eik 'tammi'!

 

Kieli: suomi
Sanue: aihki   hoher Baum, v.a. Föhre

 

?Sanueen sanat (1)

 

?Lähteenmukaiset tiedot:

aikki   !=  pohjoissaame    haiˈka   Qvigstad, J. 1893 NL  s. 84
aikki   !=  ruotsinlappi    haik   Qvigstad, J. 1893 NL  s. 84
 
aikki : itämerensuomi  ?>  pohjoissaame    haiˈka   Qvigstad, J. 1893 NL  s. 84
aihki   <  saame:       Aikio, A. 2009 SaLw  s. 245
    pohjoissaame  háika   
    koltansaame  aikk   
    kantasaame  ājkke̮   
    eteläsaame  haajhke   
aihki   <  saame:       SSA 1 1992  s. 56-57
    pohjoissaame  haiˈkâ 


Tässä lähtee vähän kaukaa ja kaartaen kuin se maatalousneuvoksen puhe, mutta rimpsu sisältää muitakin tärkeitä samaa juurta olevia harhautussaoja:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/08/suomen-esitetyt-balttilainat-vuoteen-1936-mennessa

ahdas: Thomsen 1890: 158 VBL vrt. lt ankštas. Ahlqvist 1891: 3 = mns. Setälä 1891a: 295 301 < ahtaa (= *ankšti, *ankčia)  t. VBL. Wiklund 1896: 42 VBL. Kalima 1936: 86 ?VBL *anštas ellei < ahtaa

(HM: Ahjo on vatjaksi ja lyydiksi ahd´, gen.ahdjo. Se voi liittyä sanaan lt. ankštas > ahdas = (täyteen) ahdettu. Sanasta *ankštis = ”*ahta(m)us” voisi suomeen lainautua **ahtio, **ähtö tai ahjo mm. reitistä riippuen. (Lt. ankštis, m. pl ankščiai = ahtaus, ankštis, f. pl. ankštys = korvasieni)

Muuten, tähän liittyy eräs mielenkiintoinen juttu:alun perin verbi on *en-k-s-ti, jossa en- on sisään-,josta on nyt tehty verbivartalo, -k- on johdin joka tarkoittaa pakotettua toimintaa,-s- on kantabaltin johdin,joka tarkoittaa toistuvaa,vastavuoroista, refleksii-vistä jne. toimintaa, ja -ti on verbin nominatiivin pääte. Tästä muodostetaan vokaali vaihtamalla a:ksi sellainen transitiivinen aspekti,jossa objektina on jokin tila, joka ah-detaan täyteen, *ankšti = > ahtaa, täyteen (tai ainakin melkein) ahdettu = *ankštas => ahdas (balttijohtimella). Ahto tai ahtamus olisi *ankštis,gen.*ankš-čio, joista voisi tulla myöa ahjo, varsinkin kunnoita yksikön ja monikon genetiivejä (*ankščiu) käyte-tään yhdyssanan muodostuksessa. Tästä on tullut juuri suhu-š- tuonne vartaloonkin, se ääntyy joka tapauksessa useimmiten niin.

Jos nyt kuitenkin vaihdammekin tarkastelunäkökulmaksi esimerkiksi sellaisen, ettei ahdetakaan mitään onkaloa objektina täyteen, vaan ahdetaan, (vielä) yksi palanen tai murena lisää johonkin massaan, niin aspektissa perusverbin -e- vaihdetaankin -i-:ksi,saadaan verbi *inkšti = TUNKEA jokin vaikka rusina pullaan (tämä sana tosin tarkoittaa myös lasten rutinaa ja kitisemistä, sekä hankaamista vastaan), alun perin enemmänkin jokin töhnän, esimerkiksi tervan KIINNI johonkin kuin jostakin irti, inkšti (inkčia,inktė),niin suomeen lainatuisi verbi *i(h)tää,ja tuppaamisen tulos olisi *inkštis josta suomeen lainautuisi *i(h)tiö. Inkštiras on finni,näppylä, ihomato, saivartaja, kiiliäisen toukka (lehmän nahkassa).

Verbin *anksti (ankst´a) (kb) partisiippina, passiivin preteritinä saadaan paljon edellistä keskeisempi sanue

ankstus = aikainen, -anksti = aikaisin, varhain
= agrs -a (latvia); = aikainen,  agrs < an-g-(e)r(a)s (kur)]

añkstinti   (~ina, ~ino) = aikaistaa, 
ankstintis   (~inasi, ~inosi)
1. steigt; darīt  (ko) priekšlaicīgi  = yrittää, tehdä ennenaikaisesti
ankstintis sėti - steigt sēt k
2. iet  (būt) priekšā  = olla aikaisessa, edistää (kello)
mano laikrodis ankstina/si/ - mans pulkstenis ir  (iet) priekšā = kelloni edistää
ankstis  (2) sk.  ankstùmas; = varhaisuus, (ennen)aikaisuus
ankstyvas -a  (1) agrīns -a; agrs -a
ankstyvosios bulvės - agrīnie kartupeļi = aikaiset perunat
ankstyvė  (2) bot. /pavasara/ drojenīte;
ankstyvumas  (2) sk.   ankstùmas;
ankstokas -a  (1) paagrs -a;
ankstumas  (2) agrums;
ankstus -ì  (4) agrs -a = aikainen; -ì aikaisin, varhain

[agrs < an-g-(e)r(a)s (kur)]
ankstutėlis  (2) ļoti agrs -a
= erittäin, liian aikainen (vaikka -ut- ja -ėl- ovat kaksi peräkkäistä diminutiivia.

Ajatusmalli on selvästikin ollut, että

aikaa "tulee (="tehdään") jostakin", tai "preussilaisittain" varmaan "kiertää", kuin juoksumattoa...

Álgu-tietokanta näyttää pi- tävän sanaa aika sen kaikissa merkityksissä saamelai- sena, mutta noin ei ole asia ainakaan siinä mielessä, että se olisi tullut vasarakir-veelle rinnakkaista tietä jostakin ns. latvia-kielestä kuten esimerkiksi aapa.


Verbi *enkti (enka,enkoi?) menee vasarakirvaskielssä muotoon *aikti (aika,aikoi), josta "työn" "tuloksen" nimi tulee tavalliseen balttilaiseen tapaan preesensin kans- sa yhdenmukaisena sukupäätettä vaille (joka sekin sattumalta usein osuu yhteen: kas(s)a, lieka, aisa, seinä jne. (HM 2.7. 2115)

Edelleen tästä tulee sana aikoa.

Juuri enk- (eŋk-) esiintyy vogulissa (mansissa) merkityksessä, avata, nylkeä, erzä- mordvassa tämä on oŋkśt́. Sana on just ja merkityskin on just,ja kieli on kantabalttia. Tästä ei pidä päätellä, että suomen sana olisi välttä- mättä tuota perua. Kaikki voi olla lainaa. Àlgun samojedisanat tässä yhteydessä ovat tietokannan päättelemiä. Niissäkin on kuitenkin myös IE- lainoja.

Sana aukko tulee liettuan sanasta anga = aukko, ampumaluukku, ikkunasyvennys. An- > au- on länsibalttilainen siirtymä. Kyseessä voi joskus olla myös -en- < au (*lenkas > laukas). Auki voi tulla adverbista *augin (ei sanakirjoissa) kuten žemin = maahan.

Vrt: Kyykäärme on liettuaksi angis f., josta seutaa latvian odze [uodze].

Yksi kandidaatti on myös akti (anka,ako) = sokeutua, joka tarkoittaa myös kissanpoi- kien ja muiden vastaavien silmien aukeamista, haavan paranemista (umpeutumista, verenvuodon lakkaamista), lammen umpeenkasvamista ja lähteensilmän kuivumista, erilaista "silmimistä". Nimenomaan suljettava luukku voi olla "anka".

eng|ti, engia, engė = kuoria, joutua kuoreen, kuorettua: "puu, leipä, puuro kuorii, kuoritaan".

1. lupti (kailį) = kuoria, nylkeä, dirti: Aviai kailį engti = nylkeä lammas.
2. gremžti, grandyti: Ledai krantus engia. = painaa, puristaa, ahdistaa, ängetä: jäät ruhjovat rantoja
3. plėšti, dėvėti: Drabužius engti = puhdistaa, perata vihanneksia
4. spausti = painostaa, varginti = köyhdyttää, kamuoti = sortaa: Dvarininkai engė valstiečius. = Tilanherrat sortavat talonpoikia. engiamieji žmonės = sorretut.
5. prk. mušti, perti; smarkiai barti = lyödä, tapella: engiau tą vaikėzą = "lyön sitä kakaraa". sngr.: Vaikai engiasi tarp savęs. engėjas, engėja dkt. engikas, engikė = tappelupukari, dkt. engimas = tappelu.

Länsibalttiperäinen "kuori(tta)va (puu)", *en-*gʷʰ´-(w)en-l-as (kb/mlt) > ąžuolas (lt), ozols [uozuols] (lv), ansonis (pr. kts. aisa), anzōnas (jtv) oak tree = tammi, jotvingiksi liettuan sanaa vastaava anzal'as strap, leather tarkoittaa nahkaa, remmiä ja kaistaa. Kanta-IE-sana *deru = on tammi on kääntynyt merkitsemään (ensin puuta yleensä? ja sitten) "puusta saatavaa": *derwa, liett. dervas = tervaa.

Aspektistä *inkti (kb) (inkia, inkei?) > *īk´a joka tarkoittaa "rajoitetun yksilöllisen ajanjakson "luomista", voi tulla sana ikä. Ja siitä "aikava", pitkäveteinen: ikävä.

[ikä]       ?=  kantasaame        [e̮kē]       tietokannan päättelemä
[ikä]       !=   kantasaame        [je̮kē]     Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34
[ikä]       ?=  eteläsaame         [akkeh]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=  piitimensaame    [ahkie]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=  luulajansaame    [akāituvvat]  tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=  luulajansaame    [-akāk]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=  luulajansaame    [ahkē]       tietokannan päättelemä
[ikä]       !=   luulajansaame    jahke       Korhonen, O. 2002 KF 44  s. 74
ikä       =      pohjoissaame     âkke    Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s.541
ikä       =      pohjoissaame     ahki     Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 249
[ikä]       !=   pohjoissaame     [jâkke]    Lehtiranta, J. 1989 SUST 200
ikä       !=      pohjoissaame    jâkke       SSA 1 1992  s. 223
[ikä]       !=    pohjoissaame    [jâkke]       FUV 1977  s. 99
[ikä]       !=   pohjoissaame     [jâkke]   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 79,
ikä       =      inarinsaame        [ahe]       Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 249
[ikä]       ?=  koltansaame        [ȧ̮̀ᵓḱ͕ḱ͕ᴱ]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=   akkalansaame    [ek]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=   kildininsaame     [ȧ̮ɢ͕k͕ᴱ̇]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=   turjansaame        [a̭ɢ͕k͕ɛ]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=    norjanlappi        [akke]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=      norjanlappi      [akkasui]       tietokannan päättelemä
ikä    =   suomal.-saamel. kk.  [ikä]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 249
ikä       =      mordva               ije       Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 541
ikä       =      ersämordva        [ije]       UEW 1988  s. 98
ikä       =      mari                    ii     Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 541
ikä       =      niittymari            [ij]       UEW 1988  s. 98
ikä       =      vuorimari            [ì]       UEW 1988  s. 98
ikä  =  suomal.-permil. kk.     ikä       Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 541
ikä  =  suomal.-permil. kk.     [ikä]       Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 249
ikä  =  suomal.-ugril. kk.        [ikä]    Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 119, 249
ikä  =  suomal.-ugril. kk.        ikä       Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 541
ikä  =  suomal.-ugril. kk.        [ikä]       UEW 1988  s. 98
ikä       =      kantaugri        ĭkä       Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 541
ikä       =      unkari        év       Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 541
ikä       =      unkari        [év]       UEW 1988  s. 98
 
[ikä]       ?>              [- -]       tietokannan päättelemä
ikä : ims  > kantasaame   ik̀ē    Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 129, 249
[ikä] : ims   >  kantasaame   e̮kē       Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 10
[ikä] : ims  ?>      piitimensaame        [jahkê]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims  ?>      luulajansaame        [jahkē]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims  ?>      luulajansaame        [jakātj]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims  ?>      luulajansaame        [ihkēnis]       tietokannan päättelemä
ikä : ims     >       pohjoissaame        jahki       Sammallahti, P. 1998 SaL
ikä : ims     !>      pohjoissaame        âkke       UEW 1988  s. 98
[ikä] : ims     !>      pohjoissaame        âkke       FUV 1977  s. 99
ikä : ims     !>      pohjoissaame        âkke       SSA 1 1992  s. 223
ikään : ims     >   pohjoissaame        iʜ̄kin    Lagercrantz, E. 1939 LpWsch 
ikä : ims     >      inarinsaame        [ihe]       Sammallahti, P. 1998 SaL 
[ikä] : ims     ?>      koltansaame        [ī̬ᵓḱ͕ḱ͕ᴱ]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims     ?>      akkalansaame        [ek]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims     ?>      kildininsaame        [ėɢ͕́k͕ᴱ]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims     ?>      turjansaame        [jiɢ͕k͕e]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims     ?>      norjanlappi        [jakke]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims     ?>      norjanlappi        [ikkenes]       tietokannan päättelemä
ikä       <      IE-kielet:               Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 249
                   kanta-IE     i̯ēgᵘā-      
                     liettua      jega = voima (?)

IE-kantakieltä tai vasarakirvestä, tammen skandinaavinen nimitys ek, eiche, oak näyttäisi olevan lainaa eteläsaamesta ja "ikäpuu", "erityisen vanha puu"! (Tai sitten molemmat ovat erikseen lainaa vsk:sta!) Alkuperäinen IE-sana (deru) on siirtynyt puun nimeksi yleensä: tred.

" oak (n.)

Old English ac "oak tree",from Proto-Germanic *aiks (cognates:Old Norse eik, Old Saxon and Old Frisian ek, Middle Dutch eike, Dutch eik, Old High German eih, German Eiche), of uncertain origin with no certain cognates outside Germanic.

The usual Indo-European base for "oak" (*deru-) has become Modern English tree (n.); likewise in Greek and Celtic words for "oak" are from the Indo-European root for "tree", probably reflecting the importance of the oak to ancient Indo-Europeans. The Old Norse form was eik,but as there were no oaks in Iceland the word came to be used there for "tree" in general. Used in Biblical translations to render Hebrew elah (probably usually "terebinth tree") and four other words. "

Tammen slaavilainen nimi dub < *damb tarkoittaa "patopuuta".

Suomen tammi (<*tamn) on kelttilaina (joka tosin sekin on saattanut merkitä "pato-puuta" ja tulla IE-vartalosta dem- = pinota, rakentaa), taipuu vanhalla kaavalla kuten myös mm. paasi (paaden < basis = pohjakivi; paaden > Paatene voi olla kuitenkin myös vsk:ta):

" tan (v.)

late Old English tannian "to convert hide into leather" (by steeping it in tannin), from Medieval Latin tannare "tan, dye a tawny color" (c.900), from tannum "crushed oak bark," used in tanning leather, probably from a Celtic source (such as Breton tann "oak tree"). The meaning "make brown by exposure to the sun" (as tanning does to hides) first recorded 1520s; in- transitive sense also from 1520s. Of persons, not considered an attractive feature until 20c.; in Shakespeare, "to deprive of the fresh- ness and beauty of youth" (Sonnet CXV). As an adjective from 1620s.To tan (some- one's) hide in the figurative sense is from 1660s. Related: Tanned; tanning. German Tanne "fir tree" (as in Tannenbaum) might be a transferred meaning from the same Celtic source. "

Täysin mahdotonta ei ole etteikö tammi voisi ollla SU-sana, jolloin se olisi keltissäkin SU-laina.Viron sana lienee katsottava isurilainaksi verbin ajada = ajaa johdoksesta: ajaa > ajattaa > ajatella, vasarakirveskielen *aiti (aina, ajoi), jotvingissa yhä näin.

 

 
aed : aia : aeda '(hrl taraga piiratud) viljelusala = aidattu vilejysala, kus kasvatatak-se köögi- v puuvilju = keittiökasveja ja helemäpuita, lilli = kukkia ("liljoja"), jne; taraga piiratud ala mingiks otstarbeks (peale viljeluse); tara = tarha (< liett. darzas), piirav v eraldav tõke = e(ri)stetty alue'
lõunaeesti aid, kirderanniku aid(a)
?alggermaani *aiđa-
vanaislandi eið 'maakitsus; teeosa, kus tuleb jätta veetee ja minna maad mööda'
vanarootsi ēþ 'maakitsus; teeosa, kus tuleb jätta veetee ja minna maad mööda'

EI ole kermaania, vaan vasarakirvestä: kb. *en-ti = pistää, jättää sisään > vsk: *aiti, pass. pret.part *aita(s) = aidattu, voi olla myös aidas = sisään mahan painettu, aidantolppa; erityisesti pakottaa sisään (maahan ym.) = *en-k-ti, josta mm. akkuri
vadja aita 'aed = aita(us), tara = tarha; sard = puutarha'
soome aita 'aed, tara'
isuri aida 'aed, tara'
Aunuse karjala aidu 'aed, tara'
lüüdi aid() 'aed, tara'
vepsa aid 'aed, tara'
 

aeg = aika

aeg = aika: aja : aega 'lõputu, piiramatu kestus, lõputult voolavad tunnid, päevad, aastad jne; piiratud kestus'
lõunaeesti aig, kirderanniku aig
aga
balti *ei-
leedu eiga 'tee, käik, kulg = kulku'
liivi āiga 'aeg; ilm; mõõt', agā 'võib-olla, küll; aga; või'
vadja aika 'aeg', aka 'küll (alles)'
soome aika 'aeg'
isuri aiga 'aeg'
Aunuse karjala aigu 'aeg'
lüüdi aig 'aeg'
vepsa aig 'aeg'
aga on vana sisseütlevavorm, milles on võinud olla omastusliide. Liivi agā võib olla laenatud eesti keelest. Vt ka aasta, millal, praegu, sellal, tollal.

HM: Aika on vasarakirveskielen "kulku", liettuan eiga, no TÄSTÄ ONKIN NAPPIETYMOLOGIA!

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=59184&hakusana=aika&sanue_id=40158

[aika]   =  kantasaame    ājkē   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 227
[aika]   ?=  eteläsaame    [aajgie]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  uumajansaame    [àigee]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  piitimensaame    [aˈiḳê]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  luulajansaame    [aiˈkāsatj]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  luulajansaame    [aiˈkē]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  luulajansaame    [āikātj]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  luulajansaame    [aiˈkā]   tietokannan päättelemä
[aika]   =  pohjoissaame    áigá   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 227
[aika]   ?=  inarinsaame    [äjgi]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  koltansaame    [ȧ͕ī̭ɢ͕́̄ᴱ̇]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  akkalansaame    [aik]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  kildininsaame    [ȧ͔̀ī̭ᵍk͕]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  turjansaame    [aik̄e]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  ruotsinlappi    [aike]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  norjanlappi    [aigge]   tietokannan päättelemä
[aika]   =  suomal.-saamel. kk.    [ajka]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 123
 
aika : itämerensuomi  !>  kantasaame    ājkē   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 12
[aika] : itämerensuomi  ?>  pohjoissaame    áigá   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 227
[aika]   ?<  itämerensuomi       tietokannan päättelemä
 
aika   ?≮  germaaniset kielet:       LÄGLOS 1 1991  s. 10-11
    kantagermaani  [aiwa-z  
    kantagermaani  [aiwīn-  
    kantaskandinaavi  [aiwī  
    kantagermaani  [aiwā  
    kantagermaani  [aiwⁱja-  
    kantaskandinaavi  [aiwija  
 
aika   ~  suomi    aivan   LÄGLOS 1 1991  s. 19
aika   ~  suomi    aikoa   LÄGLOS 1 1991  s. 11, 12

Tuokin kantapersermaaetymologia on siis päin wittua ja aivan mahdoton kaikin puolin.

***

 

Koivulehto: ... vastaavasti esim. lp. -w'k- ~ germ., skand. -vk-: lpN (Nielsen) aw'ke 'hyöty' ~ kskand. *aukan- > mnorj. auki 'lisäys, kasvu' (esimerkit poimittu Qvigstadilta, 1893).


[HM: Tämä *auka tulee aivan samasta kantabaktin johdannaisesta sanasta *en-ga = "sisäänmueno/-ajo/-tuonti" kuin käynti/aika (lt) eiga/aiga (vsk), mutta länsibalttilaisttain (preussi) -em- -> -au-.


Liettuassa auka = uhri tarkoittaa alun perin johonkin kirkkoon uhrattavaksi ja syötä-väksi tuotoa eläint ym. ja se on laina länsibaltista. Sitä on siksi arveltu myös pässi-sanan *avis, lt. ovinas johdannaiseksi. Pidän "tuomista" todennäköisempänä.]

 

Koivulehto: Lp. luo´ikát voitaisiin siis eleganteimmin johtaa esigerm. asusta, jossa on ollut vielä tenuisklusiili --. Vokalismikin sopisi tähän, koska lapin ensitavun uo voi tässä tapauksessa (toisen tavun lp. á:n < vksm. e:n edellä) vastata paitsi alkupe-räistä a:ta myös alkup. o:ta. Lähtöasuksi sopisi siis esigerm. *loikʷe- (tai *låi-, *lai-): vrt. lpN guos'kát ~ sm. koske-a > vksm. *koske-. Näin peräti varhaiseen aikaan ei kuitenkaan ole pakko mennä, koska lapin edustus voidaan tulkita myös siten, että vkgerm.-χ- on substituoitu vastaavalla klusiililla (a:ta ei lainanottajataholla ole ollut). Germ. labiovelaarin labiaalinen lisäartikulaatio ei voi lainanottajataholla näkyä: *-kv- olisi ollut siellä mahdoton sekvenssi.

Tässä esiintyvä konsonanttisuhde ei ole uusi, vaan se on jo aikaisemmin todettu. Varmoja tapauksia ovat ainakin lpN (Nielsen) lavokes, gen. law'ka 'kirppu' ~ kgerm. *flauχaz > *flauhaz > mys. fl ōh (m.) 'kirppu' (kskand. on feminiini *flauhö > mnorj. flóh id.), lpL þäuχ 'wohl,vermutlich, wahrscheinlich' ~ kgerm. *paux > kskand. *þauh > mnorj. þó ´doch, jedoch; sonst, ausserdem, gewiss; da'.

 

— Lisäksi on vielä tapaus lp.(Venäjän,Inarin) rauke 'lampaannahka' ~ germ, kskand. *rauhw(i)a, vrt. mnorj. ry 'villainen peite', kys. riuhe, ruhe 'turkiskappale'; germ. -au-astetta ei kuitenkaan ole todettu germ.tytärkielistä,joten tämä rinnastus on epävarma

[Venäjän rauk tarkoittaa merinisäkkään nyljettyä ja rasvata puhditettua ruhoa. Liittyy Max Vasmerin mukaan myös sanaan ra(v)uška = em., karjalan rauška, suomen rauska. Saamen rāukа
, josta tuo ehkä tulee, tarkoittaa hukkuneen ruumista.

Álgun mukaan= rauska = spröde = hauras, kalsea tylt, mürbe = murea, hauras, hapera, zerbrechlich; etw., das unbrauchbar = rikkinäinen, käyttökelvoton, romu, heruntergekommen = vainaja, in schlechtem Zustand ist = huonossa tilassa oleva; Aas = haaska, syötti, Kadaver = raato.

Koivulehto yhdistää tämän germaaniseksi olettamaansa  sanaan ryijy, ruotsin ryija, norjan rya, tanskan ry = karkea huopa.

Yhdistäisin ennemmikin kantaindoeuroopan *rem- levätä, olla hiljaa, rauhoittua -peräiseen sanastoon. Siihen kuuluvat mm. raato, rento, ruoto, rauta, raudus- (= suru-), ruoma, remmi, ruumis.

Viron sanat raukea, raukka:

rauge : rauge : rauget '(lõtvunult, väsinult) loid, roidunud, jõuetu, rammetu'
vadja raugõta 'loiuks v lõdvaks v tühjaks jääda [?]'
soome raukea 'väsinud, roidunud, loid, jõuetu; unine, uimane; lõtv'; mrd 'väsitav, roiutav (ilma kohta); raske, raskesti liigutatav'
karjala raukie 'rammestunud, loid; unine, uimane olek'
On arvatud, et tuletis samast tüvest, mis sõnas rauk.


rauk : rauga : rauka 'väga vana inimene'; mrd 'vilets, vaene, väeti'
vadja raukka 'vaene, vilets, õnnetu'
soome raukka 'vaene, õnnetu; argpüks, pelgur'
isuri raukka 'vaene, õnnetu'
Aunuse karjala raukku 'kullake, sõbrake (hellitava kõnetlussõnana); vaene, õnnetu'
lüüdi rauk 'kullake, sõbrake; vaene, õnnetu'
vepsa rauk 'vaene, õnnetu'
Läänemeresoome tüvi. Vt ka rauge.


rémžtis  [Priebalsių grupės --, -- vartojamos ekspresyvinėje žodžių daryboje.] Lie. rémžtis ‘sich heftig kratzen; zanken, streiten = riehua, rymistä’, dar plg. rùmžti = rypistää bei rumžlė̃ ‘Runzel = ryppy, Falte’ : rem̃tis. (Heidermanns 1998, 79).

ręžti Germ. rek-a- ‘(Feuer) rechen’ (go. paliudyta tik praes. rikan ‘aufhäufen’ [feurige Kohlen auf das Haupt],s.ang. nepaliudyta, pirmą sykį vid. ang. rekenFeuer rechen’, s. fryz. reka ‘surinkti, sužarstyti; sukaupti’ negaliu paliudyti (ši lytis patiekta tik Holt-hauseno Altfriesischen Wrtb., 1925 prieduose), tačiau nauj. vak. fryz. birekke reiškia ‘das Feuer unter der Asche bedecken’, v.v.ž. reken ‘(Feuer) rechen’, s.v.a. tik Parti-zip Perfekti Passivi sopitos: berechene bei pircchanun; abiem atvejais kalbama apie pelenų užklotas anglis; v. v. a. rechen, be-, ge- ‘Feuer rechen’ retsykiais ‘sužerti, su-kapstyti žemes’ [373]. Remdamiesi savo samprotavimais manome (apie germ. lyčių reikšmių susiformavimą, jų tarpusavio santykius, žr. tekste – A. S.), kad germ. rek-a- ‘Feuer rechen’ sietinas su bendraide. šaknimi reǵ- ‘pakelti, pastatyti, padrąsinti, auf-rinten’, plg.lo. regō, -ere ‘vairuoti (laivą); viešpatauti; (skiriamąsias linijas) brėžti’ (pir- mykštę reikšmę geriau išsaugojęs dūrinys erigō ‘richte auf’), s. air. rigid ‘ištiesė’, lie. rėžiu, ręžti ‘(iš)tiesti; (iš)tempti;recken,straffen’ (su nosiniu balsiu), gr. ὀρέγω ‘ištiesiu ranką, čiumpu, skubu’, s. i. r̥ñjate ‘richtet gerade, erlangt, rennt’.

Sana ei välttämättä liity germaaniin, vaan tuohon verbiin rémžti ja tarkoittaa "rauhoittaa, sammuttaa tuli" esimerkiksi juuri hiilet hajalleen haravoimalla.

Appedix kertoo, että kantaindoeuroopan sanat eivät ala r:llä, vaan siinä on vähintään h- alussa, joits kanta-IE:ssä oli ainakin kolmea sorttia.

*h₁rewdʰ-

[väärin: oikein olisi *h₁rem-s-ti, preesens  *h₁rem-dʰ-a > *rauda]

red

Latin ruber; Old English rēad/English red; Lithuanian raudonas; Latvian ruds; Sanskrit रुधिर (rudhira); Russian рдеть (rdetʹ); Ancient Greek ἐρυθρός (eruthrós); Tocharian A rtär/Tocharian B ratre; Avestan (raoδita); Gothic  (rauþs); Old Norse rauðr, Old Norse rjóðr; Old High German rōt/German rot; Oscan Rufriis; Umbrian rufru; Old Irish rúad/Irish rua; Welsh rhudd; Gaulish Roudos

 

*h₁rewg-
 

[väärin: oikein olisi *h₁rem-g-ti, preesens *h₁rem-g-a, josta tulee tuttu sana raugas s., raugus a = hapan (kaali ym.).

Russian рыга́ть (rygátʹ = ryökiä, röyhtäillä); Polish rzygać; Lithuanian riaugėti; Latvian raugāties; Ancient Greek ἐρεύγομαι (ereúgomai); Latin ructāre; Old English rēocan/English reek; Old High German rouhhan/German rauchen, Old High German itruchen; Old Norse reykja; Persian [script needed] (āroġ); Armenian ործամ (orcam)

Viro:

röökima : röökida : röögin 'ebameeldiva häälega väga valjusti karjuma; kõvasti karjudes, kisendades rääkima, hüüdma vms'
pröökama
vadja röökkiä 'röhkida'
soome mrd ryökiä, ryökkiä 'röhatada, röhitseda; karjuda, röökida, lärmata'
Aunuse karjala rüökähteäkseh 'röhatada, röhitseda'
lüüdi rüögähtäzetä 'röögatada'
Häälikuliselt ajendatud läänemeresoome tüvi. Vt ka röögatu.

 

42 JORMA KOIVULEHTO:

 

Lawkes ja rauke ovat K.B. Wiklundin esittämiä, hän piti niitä esigermaanisina lainoi- na (ks. tästä kohta 4.4; Sköld 1961 s.130 ja s.98,105). Kun germ. *flauhaz ja *þauh-asuissa ei ole tapahtunut Vernerin lain soinnillistumista, vaan kehitys on ollut χ > h > mnorj. Ø, ei näiden sanojen lainautumista tarvitse iätä klusiilisubstituutioon nojautu-malla kantaskand.aikaa varhaisemmaksi (näin myös Sköld 1961 s.130) — lapin vas- tineissa esiintyvä a (pro uo) viittaa muuten myös varhaiskantasuomea myöhäisem-pään lainautumiseen. Lp. luoi'kdt ei siis kuitenkaan voi olla näin myöhäinen laina, koska kantaskandinaavissa oli *laiγ- eikä *laih-.

Ensi tavussa oleva lp. uo edellyttää niin ikään varhaista lainautumista: vokalismi ja konsonantismi pitävät yhtä (germ. a <~ lp. uo; ks. myös kohta 4.5).

 

4.4. Lapin -w [k-, -i'k-yhtymä sanoissa lavokes, luoi'kät viittaa varhaiseen lainaan myös tarkattaessa germ., kskand.-h-:n käsittelyä eräissä muissa lainoissa: IpN (Niel- sen) miel'le, gen. mielle 'jyrkkä hiekkaranta', - kskand, *melha- > mnorj. mel-r' hiek-katörmä´ tai IpN (Nielsen) fiel'lo,gen.fiello 'lauta' ~ kskand.*felhö >mnorj.fjöl 'lauta'; esimerkit ovat K. B. Wiklundin (1927 s.32) mainitsemia. Näissä (W:n mukaan) -h- on ollut jäljellä originaalissa, -Ih- on lapissa korvattu samoin kuin jos kyseessä olisi alkuperäinen geminaatta, eli siis astevaihtelulla (IpN) /'/ : II.

Pelkkä skand. *mela olisi antanut tulokseksi IpN *mielle (astevaihtelu IpN ll : l). — Lapin ensitavun ie osoittaa puolestaan,että sanat eivät voi olla kovin vanhoja (silloin- han odottaisi IpN «:tä: vrt.IpN melle <~ sm. mela). - Wiklund piti elämänsä loppuun kiinni siitä,että klusiiliedustus todistaa lainautumisen tapahtuneen jo esigermaanises- ta kielimuodosta: IpN lavokes ja IpN *raw'ke (lpl rauke) ovat hänen mukaansa esi-germ. lainoja. Samojen originaalien äänteensiirroksen jälkeisistä germ. asuista taas olisi saatu eteläisemmissä murteissa esiintyvät 'kirpun' ja 'lampaannahkan' asut lp. laffes ja raf'fe. W. vertasi näihin myös suomesta saatua lainaa lp. jaf'fo ~ sm. jauho (Wiklund 1927 s. 21-, s. 28, s. 48; samasta asiasta jo Wiklund 1917 s. 90). Hermann Iacobsohn esitti jo mainitun substituutioteorian:germ. h tai χ originaalissa (Iacobsohn 1925 s. 273-274). Björn Collinder, joka aluksi vastaväitteittä tyytyi toteamaan Wiklun-din kannan (Collinder 1930 s.145),hylkäsi sen myöhemmin (1948 s.146) esittäen to-disteena rinnastuksen IpN juow'kä 'eläimen hännän pitkä karva, jouhi' ~ sm. jouhi, jonka mukaan siis suomen sana olisi lappiin lainautuneena saanut sm. -uh-:ta vas-taamaan lp. -w'k-:n. Tämä todiste ei kuitenkaan näytä lujalta:SKES pitää mahdollise- na, että mainittu asu juow'kä on kansanetymologista sotkeutumista IpN sanaan suow'ka, suw'kä 'jouhi'; vrt. toisaalta IpN joivh* 'jouhi' (< sm.: SKES).

Voidaan tietenkin kysyä,eikö lapin konsonantismi selittyisi myös myöhemmän kanta- germaanisen, Vernerin lain jälkeisen -γ-vaiheen substituutioksi, siis vaiheen, jossa on vielä kuulunut labiaalinen lisäartikulaatio. Kokonaan tätä mahdollisuutta ei voine torjua.

 

43 JORMA KOIVULEHTO

 

— Mutta vaikka lähtisimmekin tästä jonkin verran myöhemmästä ajoituksesta, päätyisimme siis yhäkin kantaskandinaavia varhaisempaan aikaan.

Tärkeä lisäkriteeri ajoituksessa on lapin lai'go-sanan olemassaolo: luoi'kät-verbin on pakko olla sitä vanhempi. Jos se nimittäin olisi samanikäinen laina, olisivat lappa-laiset omanneet kyvyn päätellä, minkälainen äännehahmo verbillä tulisi olla, jotta se näyttäisi substantiivia paljon vanhemmalta lainalta, ja lisäksi he — mikä tärkeintä — olisivat jostain syystä halunneet antaa juuri verbille tämän asun. Ja tämähän on absurdi ajatus.

Päädymme siis siihen, että lapin verbin täytyy äänteellisistä syistä olla niin vanha, että se ei ole voinut lainautua vasta lapin varsinaisen erilliskehityksen aikana, vaan kyseisen kielimuodon on täytynyt olla olennaisesti vielä varhaiskantasuomea, itäme-rensuomalais-lappalaiscn yhteisajan kieltä, tai ainakin sitten vielä hyvin lähellä tuota aikaa. — Myöhempi laina on sen sijaan varmaankin itämerensuomen laina, josta johdettu verbi lainata on voinut syrjäyttää lapin verbiä vastaavan asun itämerensuomesta.

4.5.

Lapin verbi on ilmeisesti myös vanhempi laina kuin samasta germ. kannasta - myös jo varhain — lainautunut sm. laiho, murt. myös laihvo = vatj. jiaivo (ks. Koivulehto, Neuphil. Mitt. 1972 s. 575—). Laih(v)o on 'vuodentulo', '(pellon) tuotto, kasvu', jonka se jättää viljelijälleen (nimenomaan vanhassa kirjasuomessa laiho merkitsee (myös) '[korjattu] elo, sato'): vrt. mnorj. leiga 'Miete, Pacht; Gebrauch, Bezahlung, Lohn, Rente; Landschuld,Zinspflicht' (Holthausen 1948).Tältä pohjalta paljastuu suomalais-vatjalaisen sanan vastineeksi myös vir. loiv, gen. Idivu 'Abgabe, Zins', löivu vötma 'Abgaben erheben, Schatz nehmen' (Wiedemann) ; u vokaalisuhteeseen vrt. esim. sm. kaikki ~ vir. köik, sm. sana ~ vir. söna. Tässä siis - kuten yleensä - germ. -h-:ta {-%-) vastaa ims. -h-, joka voinee olla (näin vanhassa lainassa) < ksm. / (ks. tarkemmin Koivulehto 1972 s. 580, s. 582—584).

4.6.

Tarkastelen vielä germ.ja lp.verbien toisen tavun vokaaleja,ts. niiden vartalotyyppejä ja niiden yhteensopivuutta.Lapin verbi edellyttää vksm.e-vartaloa: *lajkke- (t. *lojkke-, vrt.kohtaa 4.3).Germ. ē-verbi sopii atemaattisena vartalon (*laiue-) mahdollisimman tarkkaan tämän vksm.asun originaaliksi (ē-verbit kuten ō-verbitkin esiintyvät germ. kielissä joko atemaattisina tai -f- teemavokaali (aje)-aineksella laajentuneina vartaloina).

Germ. -ja- tyypin (*laieja-) mahdollisimman tarkkana vksm. vastineena olisi kai pidettävä -/-johtimella laajentunutta vartaloa: *lajkkej- (olisi —- sm. *laikki-a).

 

11 Viron sana esiintyy jo Gösekenillä: Manuductio ad Linguam Oesthonicam, v. 1660, jossa se esiintyy vastineena saksan Schatz f^iiw,Census) -sanalle. Välillä jo harvinaiseksi käynyt sana on jälleen elvytetty eloon, edelleen merkityksessä 'vero, maksu', esim. riigilöiv, verbijohdos löivuma. 'löivu maksma' (Keele ja Kirjanduse Instituut, Anu Haak).

 

44 JORMA KOIVULEHTO

 

Tämän johtimen käyttö ei tässä verbissä olisi kuitenkaanollut semanttiselta kannalta mielekästä: -«-johdoksethan ovat luonteeltaan kontinuatiivisia (Hakulinen, SKRK s. 215, 232), ja germ. originaalin 'lainaamisen' merkitykseen tällainen sävy ei sopinut. Lapin verbihän merkitsee vieläkin nimenomaan yhdenkertaista toisen käyttöön luo-vuttamista. Voidaan siis ilman muuta todeta, että myös germ. j'a-verbi soveltuu läh-tömuodoksi (germ. vartalot: ks.kohta 4.2). Yleisemminkin voidaan todeta, että varta- lon loppuelementtien ei voi verbilainoissa edellyttää niin tarkoin kuin substantiiveissa mukailevan originaalia: loppuelementit sisältävät usein semantiikkaa, ja äännehahmoltaan sopivin elementti voi semantiikkansa puolesta olla sopimaton. 12

Lapin yksinkertaisia e-(> a)-vartaloisia verbejä voi muuten itämerensuomessa vastata myös «-vartaloinen verbi: sm. ehti-ä ~ lp. ästd-t,sm. kärsi-ä ~ lp. gier'dá-t sm. pyrki-ä vi <~ lp. bdr'gä-t. Jos tällaisissa tapauksissa halutaan lähteä vain yhdestä kantamuodosta, näyttää tarjoutuvan lähinnä kaksi selitystä:

1. Lapin muoto on alkuperäinen, itämerensuomessa on myöhemmin muodostunut -j-laajenne ("kärtej- ~> *kärti- > kärsi-).

2. Lapin muodot ovat vanhoja lainoja itämerensuomesta, joissa toisen tavun i = lp. a 14 (ims:n pohjalla pääsemme tietenkin nyt varmuudella vain *kärti- jne. -asuun asti. Vanhan lainan mahdollisuuden otti jo Paavo Ravila huomioon (ks. FUF 25 s. 15: ehtiä)

 

4.7. Eri aspektien tultua käsitellyiksi päädymme ikäyksessä seuraavaan tiivistelmään.

1. Lapin yhtymän -i'k- takia lainautuminen on tapahtunut ainakin ennen germ. kehitystä y" > y, todennäköisesti jo ennen varhaiskantagerm. kehitystä %u > y".

Myöhäisinkin mahdollinen arvio vie tällöin Kristuksen syntymän takaiseen aikaan.

2. Lapin ensitavun uo vastaamassa germ. «:ta sopii tähän varhaiseen aikaan ja jopa edellyttää sitä.

3. Kahta ensimmäistä täydentävä kriteeri on lapin lai'go-sanan olemassaolo (kanta)skand. lainana. Luoi'kdt-verbin on pakko olla vanhempi.

(Artikkelin jatko ja lähdeluettelo seuraavassa numerossa)

12 «-vart. ~ germ. ja-verbi -suhteen kannalta huom. myös (lapin t. suomen kannalta) «-vartaloiset verbit lp. gier'dät 'kestää' < vksm. *kärte- (~ sm. kärsi-ä), lp. bär'gät 'tehdä työtä' < vksm. *pilrke- (~ sm. pyrki-ä), sm. hake-a < vksm. *$ake-: kaikille voidaan esittää germ. ja-verbi originaaliksi: esim. nruots. härda (ut) 'kestää, kärsiä', n.engl. voork 'tehdä työtä', nruots. söka 'etsiä, hakea' < vkgerm. *xarþia- (< *xarþeja-), *wurkia-, *säkiä-,

13 Osmo Ikola (Sananjalka 4, 1962, s. 139) ja Pauli Saukkonen (Itämerensuoma-laisten kielten tulosijainfinitiivirakenteiden historiaa, SUST 137, 1965, s. 69-) ovat esittäneet, että pyrkiä on johdos kantaverbistä pyrkää, josta on merkkejä vanhassa kirjasuomessa, lounaismurteissa ja viron läntisissä murteissa. Saukkonen mainitsee virosta myös e-vartaloisen piirgema-verbin (mts. 70) ja mainitsee myös takavokaali-sia asuja; myös purkaa-verhin Saukkonen olisi taipuvainen yhdistämään tähän (mts. 71). Pyrkää-asua vastaa germ. rinnakkaisasu *wurkä- > *wurkö- > mnorj. orka 'tehdä työtä; kyetä; ponnistella (saadakseen jotakin)'.

14 Vaihtoehdot pohjautuvat Mikko Korhosen esittämiin.

 

kielitutkijat

Haistapaskantieteilijät pällistelee. Forsberg on ent. Kulonen.

PS-1: Grüntahlin "Suomi-etymologia" on niin syvältä perseenstä perseestä kuin ikinä, mikään vain olla voi: esimerkiksi maoitteettomat äänteenmuunnoksi ovat PELKKÄ RASITE silloin kun ne tulevat baltista ja sotivat himmlerimiä vastaan:


http://sm.znaimo.com.ua/docs/893/index-519922-5.html

Riho Grünnthal:

" Recent explanations for (Finnish) Suomi

Finally, I would briefly like to deal with the origin of the (Finnish) Suomi ’Finland’, suomi ’Finnish (language)’ suomalainen ’Finnish (man)’ and present an overview of the discussion that has mainly prevailed in Finland during the 1990’s. The revision of Suomi’s etymology has mainly concentrated on an analysis of the phonological development of the name.

Until 1990’s the etymologies proposed as an explanation for Suomi were either pho-nologically or semantically unsatisfactory. The circle was completed, when Jorma Koivulehto (1993),using modern etymology and argumentation, rehabilitated the ety-mology that had been proposed by the foundator of Finnish na­tional sciences Henrik Gabriel Porthan at the turn of 18th and 19th centuries. The main idea is that despite the difference between (Finnish) Suomi and (Sami) sápmi, sápmelaš ’Sami, Lapp’, they are both of a common Baltic origin, from the predecessor of the present (Latvi-an) zeme and (Lithuanian) žemė ’land, country’. The Baltic origin for sápmi and (Fin-nish) Häme ’province of Hä­me, (Swedish) Tavastland’ has already been suggested by Tunkelo (1899). Later,Koivulehto’s etymology was further improved by Kalevi Wiik (1995) and myself (Grünthal 1997: 62–72), and was attested even by archaeologists (Car­pelan 1998).

Despite deeper analysis and more profound argumentation, the pho­no­lo­gi­cal development of Suomi cannot be mechanically explained by straightforward sound changes. On the other hand phonological attrition and the simplification of consonant system in the Finnic languages have given rise to the possibility that Suo-mi might be derived from some other Indo-European words,as well, and, as a matter of fact, Koivulehto (1997,1998) and Petri Kallio (1998) have seized the opportunity to suggest some new alternative explanations. Ne­verthe­less, as I have tried to stress (Grünthal 1999), Koivulehto’s later theory about the Germanic background of

a) (Finnish) Suomi and (Finnish) Häme, (Sami) sápmi (< Germanic *sæma- ’dark etc’ (> Old Icelandic sámr))

[Sæma on germaanissa balttilainen myöhäinen lainasana. Suomessa ei ole ainoata-kaan h-alkuista sanaa, joka oli lainautunut kantagermaanin s-alkuisesta. Kaikki Koi-vulehdon "esimerkit" ovat väärennettyjä.Kyseinen farssi alkoi Koivulehdon pöyristyt-tävästä "hauta-etymologista" (jossa on tosin sellainen tolkku, että hauta on tarkoitta-nut nimen maan terva-ja ranavalmitushautaa,ei ruumishautaa eikä piilopaikkaa).HM]

and Kallio’s theory that is based on the meaning ’man’

b) (Finnish) Suomi (but not Häme and (Sami) sápmi!) < Early Proto-Finnic *ćoma < Pre-Germanic *gh'-ōn (> (Gothic) guma etc.)

in their turn, have also be met with criticism, especially that based on the morphology of the Finnic languages and semantics.

For this reason, at the present stage I personally believe that the most likely theory explaining the origin of Suomi, follows the hypothesis that it was originally borrowed from an Indo-European word meaning ‘land, country’, the alternatives being

c) Suomi (not Häme and (Sami) sápmi) < Early Proto-Finnic *ćōme < Pro­to Indo-European *gh'-ėm ’country, land’ (> (Avesta) zgm) (Kallio 1998),

d) Suomi (not Häme and (Sami) sápmi) < Early Proto-Finnic *ćoma < Pro­to Baltic *ghom-yō (> Lithuanian (dial.) žãmė etc. (Kallio 1998) and

e) Suomi (through Baltic and Germanic), Häme and (Sami) sápmi < Early Proto-Fin-nic *šämä < Proto-Baltic *žemė ’country, land’ (Koivulehto 1993, Wiik 1996, Grünthal 1997, 1999).


Without proposing to cite the whole discussion that has been summarized above, it is worth mentioning that none of these theories unambiguously and without taking into account equally all the details of language history, explains the story of Suomi. Nevertheless, the etymologies that have been suggested in the 1990s are much more reasonable than the earlier haphazard attempts, and they are based on scien-tific argumentation and a modern concept of the prehistory of the Finnic territories. It is therefore possible to sketch tentative outlines for the etymology of Suomi, that are justified even if they are dubious in some details.

* * *

In this article I have attempted to give a short overview of the structure, semantics and current etymologic theories of some Finnic ethnonyms. The structural and se-mantic analysis of Finnic ethnonyms reveals their close connection to toponyms, es-pecially macrotoponyms like country or county names. I have tried to show that the semantic diversity of the ethnonyms might in some interpretations even allow one to argue that the character of the name – ethnic or toponymic – is defined by word inflectional means like derivations (suffixal word formation) or compound words.

Although earlier research tended erroneously to be extremely abductive in its conclusions, there is no basis to think that the occurrence of ethnonyms in place names would provide proof of the location of the original homeland of a given people. A functional answer would be that what we do know through ethnonyms is, first and foremost, that those who used them have had a good reason for doing so, associated with either the language and ethnoculture or the place.

Etymologically the motivation Finnic ethnonyms has been bifold, many of them being original or even transparent ethonyms, while some others were initially place names. Many etymologies suggest that ethnic and language contacts have always played an important role in the formation of ethnonyms.

PS-2:

Kon-Tikin matkan synkkä totuus

PS-3:

Mitä Heinrich Himmler touhusi Suomessa 1942?

Aamulehdessä hyvä juttu:

https://www.aamulehti.fi/ihmiset/pahamaineinen-natsijohtaja-lomaili-salaa-ihannoimassaan-suomessa-yksityiskokoelmasta-loytyi-harvinaisia-kuvia-heinrich-himmlerista-200288419/

PS: Germaanien riimukirjoitus perustuu pohjois-Italian etruskien kirjoitukselle.

http://www.iflscience.com/editors-blog/archaeologists-discovered-brand-new-ancient-god/

Archaeologists Have Discovered A Brand New Ancient God

Researchers in Italy have spent the last several months translating an ancient text recovered from a 2,500-year-old Etruscan temple, and believe they may have stumbled upon the name of a previously unheard of goddess. The inscription makes reference to a character named Uni, who the archaeologists say could have been the patroness of a fertility cult.

The text is among the largest ever discovered in the Etruscan language, and was inscribed into a 225-kilogram (500 pounds) stone slab – known as a stele – buried beneath a temple at the Poggio Colla sanctuary, once a key Etruscan settlement.

Occupying much of northern Italy from 400 to 800 BCE, the Etruscans are attributed with establishing many of the major cities that later become prominent centers of activity during the Roman Empire. However, because very few examples of Etruscan writing have been recovered, little is known about their way of life or belief system.

As such, lead researcher Gregory Warren has described the stele as “one of the most important Etruscan discoveries of the last few decades,” since it provides some key insights into the ancient civilization’s language and practices.

content-1472140062-etrusc-stele.jpg

The stele contains one of the largest Etruscan texts ever discovered. Mugello Valley Project

Other artifacts unearthed at Poggio Colla include a ceramic-based depiction of a birth scene, leading scientists to speculate that the temple may have had connections to a fertility cult. Warren and his colleagues suspect that the stone slab may contain the names of the deities to whom the temple was dedicated, and therefore believe that Uni may have been the site’s titular divinity.

Containing a total of 120 different characters, the stele has helped archaeologists learn more about Etruscan language and grammar. However, after more than two and a half millennia of erosion, much of the text has faded to the point where it is barely visible. Researchers have therefore spent the past several months carefully examining and restoring the inscription using photogrammetry and laser scanning, and are due to present their findings on August 27 at an exhibit in Florence.

According to Warren, the discovery “will provide not only valuable information about the nature of sacred practices at Poggio Colla, but also fundamental data for understanding the concepts and rituals of the Etruscans, as well as their writing and perhaps their language.”

cortona.jpg

Etruscan Language

En Français

Introduction

Unlike Greek and Latin, Etruscan, the third great ancient language of culture in Italy, does not survive in any great literary works. An Etruscan religious literature did exist (1), and evidence suggests that there was a body of historical literature and drama (5) as well. Known, for example, is the name of a playwright, Volnius, of obscure date, who wrote ”Tuscan tragedies”. (4),(2) Although there is no evidence of notation, it is possible that Etruscan music was in written form. (

6) The Etruscan language is universally accepted as an isolated case. It cannot be shown conclusively to be related to any other language, living or dead, except for a couple of sparsely attested extinct languages.

Raetic, recorded in the Alps, was clearly related to Etruscan judging by the few inscriptions found.

Lemnian, recorded on the island of Lemnos, also appears to have been related to Etruscan. A third language, Camunic, sparsely recorded in NW Italy and written in the Etruscan alphabet, may possibly also have been related, but the evidence is too sparse to allow any safe conclusions.

Etruscan had ceased to be spoken in the time of imperial Rome, though it continued to be studied by priests and scholars. The emperor Claudius (d. 54 CE) wrote a history of the Etruscans in 20 books, now lost, which was based on sources still preserved in his day. The language continued to be used in a religious context until late antiquity; the final record of such use relates to the invasion of Rome by Alaric, chief of the Visigoths, in 410 CE,(1) when Etruscan priests were summoned to conjure lightning against the barbarians.

There is a corpus of over 10,000 known Etruscan inscriptions, with new ones being discovered each year. These are mainly short funerary or dedicatory inscriptions, found on funerary urns, in tombs or on objects dedicated in sanctuaries. Others are found on engraved bronze Etruscan mirrors, where they label mythological figures or give the name of the owner, and on coins, dice, and pottery. Finally, there are graffiti scratched on pottery; though their function is little understood, they seem to include owners’ names as well as numbers, abbreviations, and non alphabetic signs.

alphabet.gif

The origin of the Etruscan alphabet is not in doubt. The first alphabet was invented by Semitic-speakers in the ancient Near East, though the Caananite and later Phoenician alphabets had only consonants, and no vowels. The Greeks derived their alphabet from the Phoenicians and added vowels, producing the first true alphabet. A western variety of the Greek alphabet was carried by the Euboean Greeks to Italy, and the Etruscans acquired the alphabet from them. The Etruscans in turn passed on the alphabet to the Romans.

(In its turn the Etruscan alphabet was diffused at the end of the Archaic period [c. 500 BCE] into northern Italy, becoming the model for the alphabets of the Veneti and of various Alpine populations; this happened concurrently with the formation of the Umbrian and the Oscan alphabets in the peninsula.)

The Germanic Runes (the Futharc) are now thought to derive from the Northern Etruscan alphabet, a fact which supports the existence of a vast Etruscan trading network.

Interpretation

The present day notion that there is a ”mystery” regarding the Etruscan language is fundamentally erroneous; there exists no problem of decipherment, as is often wrongly asserted. The Etruscan texts are largely legible. The real problem with the Etruscan texts lies in the difficulty we have in understanding the exact meaning of the words and grammatical forms. A fundamental obstacle stems from the fact that no other known language has close enough kinship to Etruscan to allow a reliable, comprehensive, and conclusive comparison. The apparent isolation of the Etruscan language had already been noted by the ancients; it is confirmed by repeated and vain attempts of some to assign it to one of the various linguistic groups or types of the Mediterranean and Eurasian world.

However, there are in fact connections with Indo-European languages, particularly with the Italic languages, and also with more or less known non-Indo-European languages of western Asia and the Caucasus, the Aegean, Italy, and the Alpine zone as well as with the relics of the Mediterranean linguistic substrata revealed by place-names. This means that Etruscan is not truly isolated; its roots are intertwined with those of other recognizable linguistic formations within a geographic area extending from western Asia to east-central Europe and the central Mediterranean, and its latest formative developments may have taken place in more direct contact with the pre-Indo-European and Indo-European linguistic environment of Italy. But this also means that Etruscan, as scholars know it, cannot simply be classified as belonging to the Caucasian, the Anatolian, or Indo-European languages such as Greek and Latin, from which it seems to differ markedly in structure.

The traditional methods which have been employed in interpreting Etruscan are (S4):

(1) the etymological, which is based upon the comparison of word roots and grammatical elements with those of other languages and which assumes the existence of a linguistic relationship that permits an explication of Etruscan from the outside (this method has produced negative results, given the error in the assumption);

(2) the combinatory, a procedure of analysis and interpretation of the Etruscan texts rigorously limited to internal comparative study of the texts themselves and of the grammatical forms of the Etruscan words (this has led to much progress in the knowledge of Etruscan, but its defects lie in the hypothetical character of many of the conclusions due to the absence of external proofs or confirmations), and;

(3) the bilingual, based on the comparison of Etruscan ri tual, votive, and funera ry formulas with presuma bly analogous formulas from epigraphic or literary texts in languages belo nging to a closely connected geographic and historical environment, such as Greek, Latin, or Umbrian. Nonetheless, with the increase of reliable data, in part from more recent epigraphic discoveries (such as the Tabula Cortinensis and the Pyrgi Lamellae), the need to find the one right method appears to be of decreasing importance; all available procedures tend to be utilized.

Paleography

Of the longer inscriptions, the most important is the Zagreb mummy wrapping or ”Liber Lintaeus”, found in Egypt in the 19th century and carried back to Yugoslavia by a traveler (National Museum, Zagreb). It had originally been a book of linen cloth, which at some date was cut up into strips to be wrapped around a mummy. With about 1,300 words, written in black ink on the linen, it is the longest existing Etruscan text; it contains a calendar and instructions for sacrifice, sufficient to convey some idea of Etruscan religious literature.

From Campania, Italy comes an important religious text, inscribed on a tile at the site of ancient Capua. From Cortona comes an inscription on bronze,(top of article) which details a land contract between two families.

The few Etruscan-Latin bilingual inscriptions, all funerary, have some limited importance with respect to improving our knowledge of Etruscan. However, the inscribed gold plaques found at the site of the ancient sanctuary of Pyrgi, the port city of Caere, provide two texts; one in Etruscan and the other in Phoenician, of significant length (about 40 words) and of similar content. They are the equivalent of a bilingual inscription and thus offer substantial data for the elucidation of Etruscan by way of Phoenician, a known language. The find is also an important historical document, which records the dedication to the Phoenician goddess Astarte of a ”sacred place” in the Etruscan sanctuary of Pyrgi by Thefarie Velianas, king of Caere, early in the 5th century BC.

The Pyrgi Lamellae

pyrgi.jpg

The following is an attempt to translate the (first) Pyrgi Tablet based on a number of sources. In the transliterataion I have used an upper case K to represent the Etruscan letter ”ch” (as in the German Bach). The Etruscan letter which resembles the Greek Theta, pronounced like ”th” in ”thing” is represented by Anglosaxon ”Eth” (ð).

Screenshot%202024-01-25%20at%2015-21-57%

The Numbers in Etruscan

numbers.gif

 

The Etruscan numbers were represented by the symbols shown above, and were used very much in the same style as Roman numerals. The very term ”Roman numerals” is a misnomer, since the prototype number system was originally Etruscan,

Screenshot%202024-01-25%20at%2015-23-51%

Several other sources talk of the Sacred books being kept in the temple of Apollo, with some direct quotes from this source.

2. Censorinus De Die Natali

-describes the Annals of Etruria.

3 Titus Livius History of Rome IX, XXXVI

The fact that the Etruscans had a literature of their own is testified by Livy writing of the Etruscan city of Caere in the 4th Century BCE:

”I have authority for believing that in that age Roman boys were regularly schooled in Etruscan literature, as nowadays they are trained in Greek.”

4.Varro Lingua Latina V, IX

We have the name of one writer of ”Tuscan tragedies” named Volnius, obviously a Latinised form of the name (possibly Velnies in Etruscan):

”Ager Romanus primum divisus in partis tris, a quo tribus appellata Titiensium, Ramnium, Lucerum. Nominatae, ut ait Ennius, Titienses ab Tatio, Ramnenses ab Romulo, Luceres, ut Iunius, ab Lucumone; sed omnia haec vocabula Tusca, ut Volnius, qui tragoedias Tuscas scripsit, dicebat….”

5. Titus Livius: History of Rome Book 7.2

”The Etruscan word for an actor is istrio, and so the native performers were called histriones. These did not, as in former times, throw out rough extempore effusions like the Fescennine verse, but they chanted satyrical verses quite metrically arranged and adapted to the notes of the flute, and these they accompanied with appropriate movements….”

6. Titus Lucretius: De Res Natura

A brief mention of Tyrrhenian songs read backwards.

Secondary References

S1: Pallottino, M ”The Etruscans” 1978

S2: Pallottino,M. Testimonia Linguae Etruscae (TLE),1968 Firenze

S3: M. Grant, The Etruscans, 1981

S4: Encyclopaedia Britannica, Standard Edition, 1999.

Related Web Sites

Etruscan Glossary Online

Compilation and translations from French, Italian and Latin by Rick Mc Callister and Silvia Mc Callister-Castillo. A comprehensive site, which gives extensive comparisons of Etruscan words with other languages.

Four Short Articles on the Etruscan Language

Etruscan Vocabulary

The Liber Lintaeus

Gabor Z. Bodroghy’s suberb site on the Liber Lintaeus of Zagreb

Etruscan Philology Online

– Mostly in Italian, but excellent for the inscriptions alone. See also the section on Alphabet and the

Etruscan numbering system

Etruscan Langua

Footnote

(There are numerous crank theories which relate the Etruscan language with Hungarian, Israeli, Ukranian, Basque, Turkish or Akkadian. There is usually a good reason for trying to find such a connection, reasons which have more to do with nationalism than science. Many such websites can be found littering the web, and may be found with most search engines. The translations are quite creative, and read like crossword clues. One would have to wonder why any ancient civilisation would write such strange disjointed phrases on their grave stelae etc)

 

***

Ei välttämättä islamista…

https://yle.fi/uutiset/3-9864897

Ruotsin viikinkihaudoista löytyi merkkejä islamista

Tutkijan mukaan myös itämaisen silkin yleisyys viikinkien hautavaatteissa kertonee yhteyksistä islamiin.

Lautanauhan palanen ja paperille piirretty kuvio, joka heijastuu viereen asetetusta peilistä.

Geometriset kuviot ovat tavallisia viikinkien kutomissa nauhoissa. Oikealla on Birkasta löydetyn nauhan kuvio, jossa on Allahin nimi peilikuvana. Annika Larsson / Uppsalan yliopisto

Uppsalan yliopiston tutkimuksessa on selvinnyt, että tyypillisesti viikinkikoristeluksi tulkitut geometriset kuviot viikinkien hautavaatteissa ovatkin arabiankielisiä kalligrafiamerkkejä. Niissä myös mainitaan nimeltä muslimien Jumala, Allah.

Vaatteiden viimeistelyssä ja koristelussa käytettyjä nauhoja, joihin merkit oli kudottu, on löytynyt sekä venehaudoista että hautakammioista keskeisiltä viikinkialueilta, kuten Mälarenin saaresta Birkasta. Se oli yksi viikinkien tärkeimmistä asuin- ja kauppapaikoista.

Vakiintunut selitys viikinkihautojen itämaisille esineille on ollut, että ne ovat ryöstösaalista tai kauppatavaraa idästä. Uppsalan yliopiston tekstiiliarkeologin Annika Larssonin mukaan selitys ei tässä tapauksessa päde.

– Nauhat ovat tyypillisissä viikinkivaatteissa. Vastaavia pukuja on säilynyt valkyrioita esittävissä kuvissa.

Valkyriat olivat skandinaavisen mytologian kuoleman haltijattaria.

Käänteistä arabiaa?

Nauhan kutominen litteiden puupalojen avulla oli varhain vakiintunut ja yleinen tekniikka eri puolilla maailmaa. Vanhin pohjoismainen näyte lautanauhakudonnasta on Tanskasta peräti kolmen vuosituhannen takaa eli kauan ennen viikinkiaikaa.

Pukujen reunustamisen lisäksi nauhoja käytettiin vöinä, hiusnauhoina ja kenkien pauloina. Epäilemättä samalla tyydytettiin ihmisen ikuista kauneudenkaipuuta.

Viikinkinauhojen kuvioiden islamilainen kirjoitus valkeni tutkijoille, kun Enköpingin museon viikinkimuotinäyttelyyn ryhdyttiin valmistamaan arkeologisiin löytöihin perustuvia vaatteita.

Nauhan Allah-sana osoittautui peilikuvaksi. Ehkä arabiankieliset rukoukset yritettiin kutoa niin, että ne olivat luettavissa vasemmalta oikealle, arvelee Larsson. Arabiaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle.

Enemmän silkkiä kuin pellavaa

600-luvulla syntyneitä kuufalaisia merkkejä käytettiin Koraanin varhaisimmissa käsikirjoituksissa. Viikinkiaikana merkit olivat tavallisia etenkin Keski-Aasian hautamonumenteissa ja mausoleumeissa.

– Islam ja sen ajatus kuolemanjälkeisestä ikuisesta paratiisista luultavasti vaikuttivat viikinkien hautaustapoihin, Larsson päättelee.

Eksoottisista kankaista huolella ommellut hautavaatteet tuskin kertoivat vainajan arjesta, aivan kuten tämän päivän juhlavaatteet eivät heijasta meidän arkipäiväämme, Larsson sanoo. Hienoilla hautavaatteilla aineellistettiin hengellisiä arvoja, hän arvioi.

– Koraanissa lukee, että paratiisissa pukeudutaan silkkiin. Yhdessä kirjainmerkkien kanssa se saattaa selittää, miksi itämainen silkki on niin tavallinen löytö viikinkiajan haudoissa. Se on yhtä tavallista miehillä ja naisilla.

Silkki tuli kaukaa

Larsson on aiemmissa tutkimuksissaan osoittanut, että muun muassa Valsgärden venehautojen vainajilla lähellä Uppsalaa oli yllään paljon enemmän silkkiä kuin kotimaisia villaa ja pellavaa.

Silkin materiaalin, kudontatavan ja kuviokielen perusteella kankaat ovat peräisin persialais- ja keskiaasialaisilta alueilta.

Enköpingin museon Viking Couture -näyttely esittelee tekstiiliarkeologian rinnalla ihmisjäänteiden DNA-analyyseihin perustuvia tutkimuksia. Niissä pyritään vastaamaan kysymyksiin vainajien sukulaissuhteista ja siitä, mistä he olivat syntyisin.