http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/ovatko-suomi-ja-sumeri-sukulaiskieli

"

Uusi teoria suomen kielisukulaisuudesta voi mullistaa koko kielitie...

Assyriologi Simo Parpolan mukaan Mesopotamiassa puhuttu muinainen sumerin kieli on sukua suomalais-ugrilaisille kielille

Kulttuuri 16.7.2016 2:00 Päivitetty: 16.7.2016 13:27

Toukokuussa Helsingin yliopistolla julkistettiin kansainvälisesti arvostetun assyriologin Simo Parpolan uusi kirja.
 
Kustantaja, yhdysvaltalainen Eisenbrauns, on julkaissut useita Parpolan (s. 1943) tieteellisiä teoksia Assyrian kielestä, kulttuurista ja historiasta. Raamatustakin tuttu Kaksoisvirranmaa (Mesopotamia) on alue Eufrat- ja Tigris-jokien välillä ja nykyisin osa Syyriaa, Irakia ja Kuwaitia.
 
Uuden kirjan aihe on toinen. Helsingin yliopiston assyriologian emeritusprofessori on tutkinut Mesopotamiassa 4000–2000 eaa. vaikuttaneita sumerilaisia, jotka keksivät kirjoitustaidon.
 
Sumerin kieltä on yritetty yhdistää moneen kieleen, mutta yleinen mielipide on, ettei sillä ole sukulaisia. Kaksiosaisen Etymological Dictionary of the Sumerian Language -teoksensa esipuheessa Simo Parpola kuitenkin sanoo, että sukulaisia löytyy, ja niin hän kertoi myös kirjaa julkistettaessa: ”Sumeri kuuluu uralilaisiin kieliin ja sillä on muitakin, kaukaisempia kielisukulaisia.”
 
Uralilainen kielikunta käsittää suomalais-ugrilaiset kielet ja samojedikielet.
 
Parpola työsti teosta yksitoista vuotta ja vertasi sumeria Euraasian kaikkiin suuriin kieliperheisiin. Hänen mukaansa sumerin ja uralilaisten kielten äänteissä, perussa-nastossa, pronomineissa ja numeroissa on jopa enemmän yhtäläisyyksiä kuin suomalais-ugrilaisten kielten välillä.
 
Etymologisessa sanakirjassa on tästä useita esimerkkejä. Sumerin ajja/aj(a), ”isä, isoisä”, muistuttaa suomalais-ugrilaisten kielten samaa tarkoittavia sanoja äijä, ajja, aja ja jäj. Engur/angur eli ”pohjavesi, veden jumalan asunto” onkuraa ja muita onkaloa ja lähdettä tarkoittavia sanoja, kím kiimaa, mín miniää ja niin edelleen. "
 
Nämä saattavat olla lainasanoja suuntaan tai toiseen iranilaisten kielten välityksellä, esimerkiksi alaanien kielen välityksellä, joiden kaviohaarniskalla panssaroidut hevos- karavaanit kävivät kauppaa pohjois-Euroopan ja Persian välillä. Alaanit ottivat vas- taan v.375 hunnien ensi-iskun Eurooppaan,ja tässä yhteydessä jakaantuivat kolmeen tai neljään ryhmään, joista suurin lähti goottien ja vandaalien mukana länsi-Euroop- paan, jossa he järjestäytyivät uudelleen armeijaksi ja lopulta olivat antamassa myös loppuiskua hunnien valloitukselle taistelusta nimensä saaneella "Goottien ja alaanien kentällä" (Katalaunis > Katalonia). Toinen ryhmä, osseetit, väisti kappareittiä pitkin Persian suuntaan torjumaan (?) hunnien hyökkäystä sinne.
 
Yksi ilmeisimmin tällä tavalla välittynyt sana on kurki, sumerin "kurgi" (hanhi), jotka molemmat linnut muuttivat samaa reittiä ja varmaan suurinpiirtein samaan aikaankin vuodesta kuin alaanien pohjoisen kauppakaravaanit. Kurki on ollut monilla kansoilla pyhä lintu ja jumaluus, mm. preussilaisilla (Kurche), saamelaisilla etelä-Suomessa ja varmaan hämäläisilläkin. Se tosin taipuu SU- tai balttilaisen sanan tapaan, iranilaisen suoran lainan pitäisi taipua **kurjit".
 
 
 
Muita iranilaisia lainasanoja ovat mm. ori (oriit), osia (aisa), porsas, mana, manala, sellaisiakin sanoja on epäilty kuin rakas (diilin luontoista, liett. prekė = tuote, omap. vasarakirvessana on armas), viha ja vihreä. Oraanvihreä on laajasti ollut koston, kaunan, mustasukkaisuuden ja vihan väri.
 
Sumerilainen tulen- ja sepäntaidon jumala oli Enmar,marilainen vastaava oli Inmar, ja tämän arvellaan olevan myös nimen Ilmarinen taustalla, "nm" on suomessa luvaton äänneyhdistelmä, joka muuttuu tavallisesti "mm":ksi.
 
" Kustantaja mainostaa tuloksia vallankumouksellisiksi: ”Ne avaavat uusia näkymiä niin sumerilaisten kuin uralilaisen ja indoeurooppalaisen kieliperheen alkuperään ja esihistoriaan.”
 
Suuri osa uralilaisten kielten tutkijoista ei kuitenkaan jaa näkemystä kielisukulaisuudesta.
 
”Vaikuttaa huuhaalta”,sanoo Johanna Laakso,suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Wienin yliopistossa.”Tähän mennessä ei kukaan vakavasti otettava tutkija, joka tuntee sekä suomalais-ugrilaiset kielet että sumerin, ole uskonut tähän kielisukulaisuuteen.”
 
Myös Helsingin yliopiston fennougristiikan professori Ulla-Maija Forsberg epäilee.
 
”En ole nähnyt Parpolan etymologioita, mutta rohkenen epäillä,että ne pitäisivät paik- kaansa. Yleensähän tällaiset vertailut tehdään yksittäisten kielten, kuten sumerin ja suomen välillä. Vertailut pitäisi kuitenkin tehdä joidenkin tuhansien vuosien ikäisten kantakielten välillä. ”
 
Suomalaisilla kielentutkijoilla on täydellisen väärä käsitys ainakin indoeurooppalaises- ta kantakielestä, jota puhuttiin 2000 vuotta ENNEN SOTAVAUNUKANSAA (n. 2000 e.a.a.), joka taas ei välttämättä ollut yksi kieli, vaan puhuttiin mm. kantakelttiä ja itäbalttilaista vasarakirveskieltä.
 
" Tutkijat epäilevät Parpolan ammattitaitoa. Assyriologia on kielen, kulttuurin ja histo- rian tutkimusta. Vertaileva kielentutkimus taas on kuin eksakti luonnontiede. Siinä kielten mahdollisia sukulaisuuksia arvioidaan tutkimalla äänteistöä sekä yhden kielen sisällä että eri kielten välillä ja tekemällä siitä johtopäätöksiä. "
 
HELVETTI SOIKOON: MIKÄÄN KIELITIEDE EI OLE "LUONNONTIEDE"!!!
 
" Kiinnostavaa kyllä, kiistely ei ole uutta. Suomalais-ugrilaisia kieliä on pyritty todistamaan toisten, usein muinaisten kielten sukulaisiksi vuosisatoja.
 
Johanna Laakson artikkeli Finnisch-Ugrische Mitteilungen -julkaisusarjassa esitteli näitä teorioita 2010. Hänen mukaansa niitä ovat aina kehitelleet muut kuin fennougristit.
 
Laakso käsitteli myös Parpolan sumeri-tutkimuksista aiemmin internetissä levitettyjä esimerkkejä. Niissä oli hänen mukaansa väärinkäsityksiä ja virheitä. "


Pannaan tähän nyt näitä sanoja (Panu Hakolan mukaan), kommentoin joitakin.



1. Sumerin abba 'isä' -suomen appi

2. Sumerin al 'alhaalla' - suomen ala-, alhaalla, alasti

3. Sumerin amma 'äiti' - suomen ämmä    (irani/sumerilaina mahdollinen)

4. Sumerin ár 'autiomaa' - suomen aro    (irani/sumerilaina varsin mahdollinen)

5. Sumerin badar 'astia' - suomen pata    (pataa pidetään kampakeraamisena SU-sanana tarkoittaen ruukkua)

6. Sumerin be 'päällikkö' - suomen pää   (turkin bei = päällikkö liittyy todennäköisemmin sumerin sanaan)

7. Sumerin bil, bíl, bìl 'palaa' - suomen palaa.

8. Sumerin billu 'pilvi' - suomen pilvi.

9. Sumerin bur 'ateria' - suomen puuro. (suomen puuro on balttilaina, putra = puuro)

10. Sumerin bur 'liikkua sinne ja tänne' - suomen purjata (ei löydy etymologisista sanakirjoista)

11. Sumerin bur 'savimalja' - suomen purnukka. (suomen sana baltin sanasta burna = suu)

12. Sumerin bùru 'tehdä reikä' - suomen pura

13. Suomen dag 'iskeä, takoa' suomen takoa

(Mahdollisesti preussin sanasta tlaktun (tlaku) = puida, hatata nuijalla, varstalla)

14. Sumerin di 'tie, tietää' - suomen tie, tietää.

15. Sumerin eme 'äiti' - suomen emo

16. Sumerin gal 'jäähtyä' - suomen kylmä  (IE-sana samaa juurta kuin kill ja cold)

17. Sumerin gala 'laulaa' - suomen kieli  (SU)

18. Sumerin gidi 'totella, käskeä, rukoilla' - suomen kiittää. (balttilaina = lt. giedoti = ylistää)

19. Sumerin gùd 'talo, pesä', suomen kota, koti (SU ja IE, voi olla laina kummin päin hyvänsä, tarkoittaen luultavasti pohjoista "savuasumusta", katkusavu on balttia, kataja, liettuaksi kadagys= "savupuu", SU). Veikaisin ennemmin lainaa SU:sta.)

20. Sumerin gu-éš 'lanka, köysi' - suomen köysi. (Suomen sana tulee liivin saasta kieuž eli "kiedus".)

21. Sumerin gul 'tuhota' - suomen kuolla     (SU)

22. Sumerin gul 'juosta' - suomen kulkea    (SU)

23. Sumerin gun 'maa' - suomen kunta (SU, Àlgun germaanisanat ovat SU-lainoja, "kantagermaani" on väärä sepite)

24. Sumerin hab 'paha haju' - suomen hapan, viron hapu (Volgansuomalaisten kielten š, marin šopo on alkuperäisempi kuin sumerin h, jo nuo liityvät yhteen.)

25. Sumerin inim 'puhe, älykkyys' - suomen nimi. (SU, Álgun IE-sanat lainoja)

26. Sumerin kabta 'tiilentekomuotti' - suomen kaava (ei lainkaan mahdoton, tekninen laina, "kantagermaanin" skawwa = show:n, rituaalin kaavan voi unohtaa)

27. Sumerin kad 'solmia' - suomen kutoa (teknisenä terminä ei mahdoton)

28. Sumerin kal, kal-me, kala 'kallis´ - suomen kallis. (Kallistua on balttisana, joka tarkoittaa "vinoutua", tässä tapauksessa "liian korkea" hinta ym. kulu.)

29. Sumerin kalam 'Sumerin maa' - suomen kylä. (Sana külä = eteinen, porstua esiintyy myös jakuutissa, ja tunguusissa (evenkissä) on gule = mökki, koppi.)

30. Sumerin kar 'karata' - suomen karata (Karka-, karja-, karke- saattavat tulla vasarakirveskielen sanasta *gwerg-, nykyliettuan sanasta žergti (žergia) = tömistää, jauhaa maata, karjan jaloista (Kari Liukkonen) eivätkä sanasta *kwer- = sotia kuten preussin karja-, kargis = sotaväki, -joukko.)

31. Sumerin kíšim 'käsi' - suomen käsi. (SU)

32. Sumerin k**-ma 'kuuma' - suomen kuuma, (viroksi kuum. mahdollinen sumeriperäiseksi sanaksi)

33. Sumerin 'laskea, päästää irti' - suomen laskea. (Viron lasta, laskma , lasen = päästää, aleta, luvata, ampua, vapauttaa, lahti = irti, auki, lahk = erilleen eroon)

34. Sumerin lil 'tuuli, tuulenhenkäys' - suomen löyly. (Ilmeinen sumerin SU-laina kuten kad = kota.)

35. Sumerin ma, ma-a 'maa' - suomen maa (SU, sankriitin mahi on SU-laina)

36. Sumerin mes 'nuori mies, poika' - suomen mies. (Viroksi mees, mansi ja magyar ehkä myös liittyvät tähän. Yhteys sumeriin ei ole mahdoton, sana tarkoittaa nimenomaan perhesuhteita ja sukulaisuuksia alun perin.)

37. Sumerin munuz 'muna' - suomen muna.

38. Sumerin mur 'murskata, jauhaa' - suomen murjoa, murskata. (... murtaa, viron murda, murdma, murran, sana muren, -et vihjaa mielestäni vahvasti vasarakieveskieln suuntaa, verbi on ollut *murti tai *murtum, mikä tuo nominatiivin pääte sitten lieneekin ollut, tässä on arvattu toinen liettuan ja toinen kuurin mukaan, joka saattaa olla yksi suora seuraaja ainakin joilltakin osin.)

39. Sumerin nir 'sankari', ner 'prinssi' - suomen nero. (mahdollista...)

40. Sumerin pung 'turvota' - suomen punkki, punkero. (mahdollisesti, muinaiset ihmiset olivat uskomattoman hyvin selvillä ötököistä)

41. Sumerin rag-ga 'vulvan kuva' - suomen rako. (Balttisana strong>spraga = rako)

42. Sumerin ri 'mennä' - suomen rientää. Sana on balttilainen, se on alun perin ollut rien, rikenet = menot, ajankulut, ehkä myös ajankulku (mikä viittaa vahvasti vasarakirveskieleen), verbi on ollut rietä (rikenee), rientää = "menottaa" (bilettää?). Kantabaltin verbi lienee ollut *risti, *renda = vieriä, josta liettuaan on tullut verbi riedėti, riedi = vierittää. IE ei ole sumerilaina, toisin päin kyllä voi olla.)

43. Sumerin 'mennä' - suomen saapua, saada. Viron saama, etymologinen väittää iranilaiseksi, suunta ei ole varma. Voisi liittyä myös suomen SU-sanaan sataa. Saapua tulee muodosta **saa´ua samoin kuin syöpyä verbistä syödä.

44. Sumerin 'nimetä' - suomen sana, sanoa

45. Sumerin sal 'vulva' - suomen syli, sala(inen), (viron süli).

46. Sumerin sar(ra) 'valaista' - suomen sarastaa. ((viron särama = veljeta, kirkastua, venäjän zarjá = aamunkoitto, balttilainen sana, liettuan žarà «заря», žėrė́ti, žėriù = heijastaa, loistaa)

47. Sumerin sil 'silpoa' -suomen silpoa, (Liettuan silpti (silpsta) = heikentyä, vammautua)

48. Sumerin , su 'huuli' - suomen suu. (viron suu, SU)

49. Sumerin sug 'suo' - suomen suo. (viron suu, SU)

50. Sumerin sun 'alkuhärkä' - suomen sonni. (viron sõnn, taipuu vierasperäisen sanan tapaan, kummallista kyllä kukaan yksikään etymologinen ei yhdistä germaanin sanaan son = poika)

51. Sumerin šab 'lantio' - suomen häpy, (viron häbi, etymologisen mukaan omaperäi- nen; Ralf Peter Ritterin mukaan voisi olla ns. ruteeni/ukrainalaina, jossa alun h olisi peräisin baltoslaavilaisesta h:ksi muuttuneesta g:stä, liettuan sanasta gapšys; tällöin se liittyisi sellaisten sanojen joukkoon kuin hormi, preussin gorme, ja paha, liettuan blogas = paha, huono, venäjän plohói = paha, huono. Tuohon aikaan tulivat ensimmäiset kristillisesti normeeraavat sanat suomeen idästä)

52. Sumerin šab 'hävitä' - suomen hävitä. (viroksi hävima)

53. Sumerin šeg 'sika' - suomen sika. (viron siga, minkään "kantapersermaanin" kanssa tällä ainakaan ei ole taatustimitään tekemistä, kuten viron etymologinen EI VÄITÄKÄÄN, sillä sellaisia lainoja suomessa ja virossa ylipäätään EI OLE LAINKAAN)

54. Sumerin šu-du-a, šita 'sitoa' - suomen sitoa.

55. Sumerin šul 'sankari, miehekäs' - suomen sulho. (viron sulane = renki)

56. Sumerin tag 'pyytää verkolla' - suomen takertua. (Kotuksen kantapersermaanitiedot taas puutaheinää: taustalla on baltin takertuva "paloruoho" dagys = takiainen, viron takias; dageris, dagelis = tarttuva, takiaisen kaltainen. Takiainen on paloruho, tarkasti ottaen "sytytysruoho" paisti siksi, että se on paloaukeiden pioneerikasveja, myös siksi, että sitä voidaan käyttää tulen sytyttämiseen vanhoilla keinoilla, tavalla, jota kukaan ei opettamatta arvaa, kuten myös (ukon)tulikukkaakin, komeaa keltaista huulikukkaista. Dagla = taula.

57. Sumerin tur 'heikko, pieni, vähäinen' - suomen turha.

58. Sumerin ùz 'vuohi' - suomen uuhi, vuohi. (liettuan ozys)

59. Sumerin ug 'myrsky, ukkosen jumala' - suomen ukkonen,Kalevalan Ukko; sumerin ugu 'isä, esi-isä' - suomen ukko, ukki. ((Liettua ūkis on talous ja ūkininkas = isäntä, viljelijä. Sana on saattanut syntyä havumetsävyöhykkeellä kaskiviljelyn aikaan sanasta ūkas = savu, jolloin isäntä on "savumies")

60. Sumerin ur 'mies,sankari' - suomen urho, uros. (Sana on iranilaista perua, samaa juurta kuin ori, kuten noista saamen sanoistakin selvänpuoleisesti näkyy. Liettuassa samaa kantaa oleva sana on vyras = (avio)mies.)

61. Sumerin zalag 'olla valoinen' - suomen salama

62. Sumerin ka-pa-lu 'kietoa' - suomen kapalo. Sana saatta tulla baltin sanasta gabalas = kappale, kankaanpala

63. Sumerin uluš, ulušin - suomen 'olut'.

Tässä tulin sitten oikein tosipaha tämä viimeinen:


Olut on ”ollut” ja on edelleen suomea, muissakin kielissä!

Aika mielenkiintoista, eikös vain?

Tästä jäi nyt puuttumaan ainakin se sumerin kurgi = kurki ja Kurki.

Preussilaisten Curche ei ollut paha henki, vaan peltoviljelyksen jumala.


Poissa oli myös Enmar eli Inmar eli Ilmarinen...

Keskustelua:

Lasse Kallo kommentoi_ 17. heinäkuu 2016 01:20

SUOMEN HEIMON MUINAISUUS JA KALEVALA

" - - Professori Yrjö Koskinen kirjassaan "Tiedot Suomen suvun muinaisuudesta, pai- nettu 1862, pitää todenäköisenä, että kaukaisessa muinaisuudessa, ennen historial- lista aikaa ja ennen kuin arjalainen rotu oli Aasiasta lähtenyt liikkeelle, kuten hän ker- too, suomalainen kantakansa oli suuri mahtava kansa, joka asutti Kaspianmerestä Hi- malajaan ja siitä Pohjoiseen Jäämereen olevaa laajaa aluetta. Toinen haara jäi hallit- semaan näitä alueita ja kutsuttiin turanilaiseksi,kun taas toinen osa tätä kansaa (suo- malais-ugrilaiset) kääntyi länteen, levittäytyen Euroopan alueelle paljon aikaisemmin nykyisiä Euroopan kansoja.

Tämä suuri ja mahtava Turanin kansa on Iranin muinaistarustossa mainittu Tuirjan heimoksi. (Todennäköisesti sama, mitä Kalevalassa on kutsuttu Turjan kansaksi.) - -

Edelleen Yrjö Koskinen kertoo: "Persian kuningasten kalliokirjoissa, jotka ulottuvat vuoteen 500 eKr., tapaamme kolme kieltä. Ylin on Persian, alin assyrialaisten ja kes- kimmäinen jonkin vanhemman kansan, jota tutkijat sanovat turanilaiseksi ja muutamat vielä tarkemmin suomensukuiseksi. Tämä muinainen kansa omasi korkean sivistyk- sen, kehitti nuolenpääkirjoituksen ja jätti sen perinnäksi kaksoisvirran maan kansoille.

Nyt tiede kutsuu tätä muinaisuuden salaperäistä kansaa sumerilaiseksi. Kaksoinvir- ran maan rauniokummuista löydetyt patsaskirjoitukset ja savitaulukirjastot kertovat sumerilaisten korkeasta kulttuurista, jota kansainvälistä kuuluisuutta saavuttaneet tut- kijat Rawlinson, Norris, Oppert ja de Saulcy pitivät suomensukuisena. Sumerin riimu- eli nuolenpääkirjoitus oli hyvin merkillistä siinä suhteessa, että yksi merkki tarkoitti kir- jainta, tavua tai lausetta. Se muistutti eräitä muinaisuuden vertauskuvallisia kirjoitus-tapoja, sillä yksi ainoa merkki saattoi ilmaista kokonaista aatetta.Esim. vanhassa heb- reankielen kirjoituksessa ei ollut ääntiöitä, oli vain kerakkeet. Riippui sitten lukijasta, miten paljon hän sai irti esim. pyhistä teksteistä. se ainakin opetti ajattelemaan.

Tämän harvinaisen korkean kehitystason saavuttaneen kansan jättämät savitaulut kertovat mm. sen muinaisista kunigasdynastioista sekä ennen vedenpaisumusta että sen jälkeen. Näiden dynastioiden hallitusaikojen vuosiluvut ulottuvat niin etäälle muinaisuuteen, että ne ovat panneet tutkijoiden päät aivan pyörälle."

Lainaukseni lähde: Internet, "Suomen heimon muinaisuus ja Kalevala", Elonpyörä - N:o 1, 1959, kirjoittaja A. Taju.


Risto Juhani Koivula kommentoi_ 17. heinäkuu 2016

Täällä on lisää mm. sumerin sanastoa:

http://www.tiede.fi/keskustelu/22844/ketju/sumeri_ja_uralilaiset_kielet


Neuvos kommentoi_ 17. heinäkuu 2016 08:30

Eiköhän niiltä alueilta ole lähtöisin alun perin kansojen muuttaessa eri puolille.


metsäkeiju kommentoi_ 17. heinäkuu 2016 10:13

Todella mielenkiintoinen tutkimussuunta.

Suomen kieli on tutkijoille vielä arvoitus.


Lasse Kallo kommentoi_ 17. heinäkuu 2016 11:07

Ruotsalainen valloittaja on väärentänyt muinaisen Suomen historian?

Eerikin kronikka,eli nykyisen kouluhistorian tunnustama tarina "ristiretkistä" Suomeen, sepitettiin 1320-1340.

Suomessa tehtyjen hautalöytöjen perusteella näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että kristinusko tuli Suomeen paljon ennen ruotsalaista valloittajaa, kristinusko tuli idästä ja etelästä rauhanomaisesti muun muassa kaupankäynnin seurauksena.

Ruotsista tulleet miekkalähetykset lienevät pelkkiä valloitusretkiä. Totta kyllä katolinen kirkko jakaantui vuonna 1054 katolilaisiin ja ortodokseihin, ja tämän jälkeen ortodokseja pidettiin lännessä lähestulkoon pakanoina, mutta kuitenkin.

Skandinaaviset saagat mainitsevat nimeltä useita suomalaisia kuninkaita (kvenland, kveenit, suomalaisittain Kainuun kansa, kainulaiset). Skeptikot arvelevat, että kunin- gas-sana on tarkoittanut kyläpäälliköitä ja sen sellaisia. Tähän en usko. Saagat ovat pitäytyneet olennaisessa eikä niihin ole merkitty kaiken maailman kyläpäälliköitä ja nuottakuntien päälliköitä. Tietenkin saagat ovat totuusarvoltaan kiisteltyjä, mutta kyllä ne miettimään pistävät.


Lasse Kallo kommentoi_ 17. heinäkuu 2016 11:41

Riimukirjoitukset ei ole muinaista ruotsin/germaani kieltä.

"Elias Lönnrotin kirjoitus Mehiläisessä v.1839 viittaa siihen,että koko Skandinavia olisi ollut suomalaisten aluetta: " Suomen vanhoissa tarinarunoissa mainitaan yhtäläiseen eräästä kansasta, joka sekä nimensä puolesta oli kuulu,että muuten voimakas ja joka näyttää näillä seuduin asuneen. Pieniki valonhämärä on parempi synkkää yöpimiätä. Synkkä pimiä yö peittää Suomen muinaisajan tiedot. Vasta myöhemmin ja vähitellen alkaa päivä koittaa siitä ajasta ruveten, jona Suomen maa vallattiin Ruotsalaisilta, ei täyttä seitsemän sataa vuotta sitte.Se paras,mitä sitä enemmäisestä ajasta tiedetään, on se, että Permiän maassa asuvat suomalaiset olivat rikkaita, kaupankännistään kuuluja ja että Jumalan palvelu heidän seassansa oli täydessä voimissaan, jonka kuva heiltä suurelta osin huolella suojeltiin."

Elias Lönnrot kirjoittaa, että Suomen muinaisajan tiedot löytyvät ennen aikaa, jolloin Ruotsi valtasi Suomen ja että se tapahtui ei täyttä seitsemän sataa vuotta sitten. Las- kien kirjoitusvuodesta 690 vuotta taakse päin päädymme vuosilukuun 1149. Nykyinen Skandinavia kuului Elias Lönnrotin mukaan suomalaisille karkeasti laskettuna 1100- 1200-luvulle saakka. - -

Gootit valloittivat nykyisen Etelä-Ruotsin suomalaisilta 800-1200 välisenä aikana. Kirkkohistorian mukaan v. 1164 kuului Etelä-Ruotsi Uppsalaa myöten maahan nimeltä Gauthiod. Näin ollen ei riimukivet ole "ruotsalaisten  viikinkien" tekemiä eikä riimujen tekstit ole "muinaista ruotsin/germaanista kieltä". Ennen 800-lukua nykyinen Skandi- navia oli kokonaisuudessaan suomalaisten aluetta." - Lainaus on lähteestä: Internet, "Riimukirjoitukset ei ole muinaisen ruotsin/germaani kieltä", kirjoittaja Matti E Simonaho.

--------------------------------------------------------------------------------

Elias Lönnrot on sanonut, että Kalevalan runot ovat voineet syntyä vain korkean kult- tuurin vallitessa. Hän arveli niiden syntyneen permalaisen sivistyksen aikana, joka alkoi ennen vuotta 1000 jKr.


Pertti "V" Virtanen kommentoi_ 17. heinäkuu 2016 11:42

Unkarissa asia on ollut vuosia " vakavastiotettavuus"! Sääli vaan että Unkari tällä kielisukulaisuudella Sumeriin haluaa " eroon Venäjä-köyhäläisistä". "Pariin" kertaa konferensseissa olleena tiedän - vanhan valeen poliittisetkin intohimot - liiankin hyvin.

Toki asian rehellinen tutkiminen - jo Kalevalaseuran kunniapuheenjohtaja Onni Okko- nen / Suomen kaikkien aikojen ylivoimaisin kulttuuritutkija näytti tähän suuntaantien!

Seuraava vaihe " Sea people" - pohjoisista heimoista 'jäämereltä' onkin jo kauhistus - uskovaisille. Koska "phinisea/ philistein" muuaalla nykyhistorian tutkijoissa alaa - selvitä? Ainakin arveluttaa mitä " soopa Rooma meille syötti - "kristittyineen"?!


Pertti "V" Virtanen kommentoi_ 17. heinäkuu 2016 13:03

Unkari/Suomi/Viro rasismin kohde 2. Maailmansodan jälkeenkin. Eli ns. fenno-(h)u(n)-gariaanit menetti rauhanteossa lähes kolmas-osan pinta-alastaan muille!

Kyse ei ole ollut muusta kuin - kieleeen liittyvästä rasismista.

Tarmo Leinonen kommentoi_ 17. heinäkuu 2016 13:22

"Todella mielenkiintoinen tutkimussuunta"

Niin, kunnes sinä ja ukot tajuavat, että teorian mukaan Irakin ja Syyrian pakolaiset ovat heimoveljiä. Näillä on toisinaan hidas sytytys.


Teoria ei ole uusi vaan uudelleen lämmitetty ja näköjään paremmilla aineksilla. Vii- meksi se kaatui siihen, ettei sumerilaisten ja muinaisuralilaisten (vai mitä ne olivat) välillä ole arkeologista yhteyttä. Myöskään geneettistä yhteyttä ei ole havaittu.


Minusta tulokset täsmäävät vähän liiankin hyvin, jos verrataan, miten suuria eroja jo suomen ja saamen kielten välillä on.

Paras täsmäävyys ei ole suomen kielen vaan balttilaisten ja sumerilaisten sanojen välillä. Baltiaan saattoi jämähtää joitain muinaisia indoeurooppalaisia sanoja, joten jos löytyisi yhteys Intian kautta. Intiastahan on tultu tänne maitse/joitse ja sumerilaisten alueelle olisi päässyt meritse. Mutta aikamoinen sattuma, jos sama arjalainen reliikkikieli olisi ajautunut sekä Baltiaan että Sumeriin.

Rautalangasta: jos yhteneväisyyttä on niin niiden kanta voi olla jotain täysin muuta kuin ugrilainen.



Tarmo Leinonen kommentoi_ 17. heinäkuu 2016 13:25

"Unkari/Suomi/Viro rasismin kohde 2. Maailmansodan jälkeenkin."

Karjalan kieli tuhottiin Suomen maakunnasta jo 1400-luvulla,mutta Venäjällä/ Neuvos- toliitossa sitä puhutaan vieläkin. Kaikkia saamen kieliä emme kuitenkaan ole vielä saaneet tapettua.


Tarmo Leinonen kommentoi_ 17. heinäkuu 2016 13:31

"Tämän harvinaisen korkean kehitystason saavuttaneen kansan jättämät savitaulut kertovat mm. sen muinaisista kunigasdynastioista sekä ennen vedenpaisumusta että sen jälkeen. Näiden dynastioiden hallitusaikojen vuosiluvut ulottuvat niin etäälle muinaisuuteen, että ne ovat panneet tutkijoiden päät aivan pyörälle."


Pitääkö sitä nyt ihan kaikkia lapsellisia valheita uskoa, jos narsistia vähän lipaistaan. Hävetkää.


Mutta alkuperäinen teoria on tosiaankin 1800-luvulta ja sen maineen ilmeisesti ovat kansallismieliset emävalehtelijat pilanneet.


Tarmo Leinonen kommentoi_ 17. heinäkuu 2016 13:47

"Riimukirjoitukset ei ole muinaista ruotsin/germaani kieltä."

Ovat. Ja lisäksi siellä on seassa muinaissuomea. Etelä-Ruotsissa oli siis suomensu-kuisia siirtolaisia niin kuin nykyisinkin. Ihmiset liikkuivat vesitse, joten rannikolla saattoi asustaa ties keitä.


"Elias Lönnrotin kirjoitus Mehiläisessä v. 1839 viittaa siihen, että koko Skandinavia olisi ollut suomalaisten aluetta"

Tällainen valehtelu kumpuaa jostain ihan sairaasta narsismista. Mitään suomalaisia ei ollut ennen 1800-lukua, jolloin venäläiset sepittivät suomalaisuuden estääkseen ruot- sinkielisten kapinan Suomen suurruhtinaskunnassa. Vielä tänäkin päivänä itä- ja län- sisuomalaiset ovat geneettisesti hyvin erilaisia kansoja. Siihen on syynsä, miksi Jussi Halla-aho näyttää niin ulkomaalaiselta ja viihtyy Brysselissä.

Ruotsissa oli laajalla alueella suomensukuisia, joista tiedetään hyvin vähän. Ruotsalaisten geeneissä he näkyvät.

1800-luvun suomalaisuuden tutkijat valehtelivat urakalla, koska venäläiset maksoivat siitä hyvin.  Suomi oli venäläisten Ruotsin vastainen projekti.

Samasta syystä suomalaisille pantiin sanat suuhun eli sepitettiin suomen kirjakieli.


Lasse Kallo kommentoi_ 17. heinäkuu 2016 18:40

Kalevalan kansa.

" -  - Helsingin Sanomat kertoo toimitusjohtaja Heikki Reenpään lausuneen Otavan täyttäessä 60 vuotta mm.: " Suomalainen kulttuuri on vielä nuorta, mutta ei missään Skandinavian maassa näe työläis- ja talonpoikaskodeissa sellaisia kirjastoja kuin mei- käläisissä. Toisilla pohjoismaisilla kansoilla on muita hyviä ominaisuuksia: parempi or- ganisointikyky ja teknillinen taito, mutta niin intensiivistä pyrkimystä sivistykseen kuin meillä ei tapaa missään muualla. - Sittenkin meillä pohjimmiltaan yhä kunnioitetaan henkisiä arvoja - se on kansamme kokeman kovan koulun opetuksia."

Lausunto osoittaa erittäin hyvää arvostelukykyä, mutta ajattelija ehkä huomauttaa: "Nuoren kulttuurin omaava on myös aina nuori, ja miten siis nuori kansa osaisi hank- kia sellaisia kirjastoja sekä omaisi sellaisen intensiivisen pyrkimyksen sivistykseen, jota ei tapaa missään muualla? Vain hyvin vanhalla kansalla voi olla tällaisia ominaisuuksia, sillä ne ovat tavattoman pitkäaikaisen kehityksen tulos.

Järkevä yksilö huomaa helposti,että on täytynyt joskus muinaisuudessa olla olemassa huomattava suomalainen kulttuuri,sillä Kalevala on niin mahtava teos,että se voidaan asettaa maailman kuuluisimpien mytologisten teosten rinnalle, joista mainittakoon esihelleeniseltä ajalta Ilias ja Odysseia, muinaissumerilainen Gilgamesh, intialainen Mahabharata, varhaisegyptiläinen Kuolleitten kirja, muinaisskandinaavinen Edda.

Kalevala onkin niin tunnettu ja tunnustettu teos, että mytologian tutkijat kaikissa maissa ottavat tutkimuksissaan huomioon myös Kalevalan mytologian."

Lainaukseni lähde: Internet, "Suomen heimon muinaisuus ja Kalevala", Elonpyörä - n:o 1, 1959, kirjoittanut A. Taju.


Risto Juhani Koivula kommentoi_ 18. heinäkuu 2016 06:06

Lasse Kallo: "Skandinaaviset saagat mainitsevat nimeltä useita suomalaisia kuninkai- ta (kvenland,kveenit, suomalaisittain Kainuun kansa,kainulaiset). Skeptikot arvelevat, että kuningas-sana on tarkoittanut kyläpäälliköitä ja sen sellaisia.Tähän en usko.Saa- gat ovat pitäytyneet olennaisessa eikä niihin ole merkitty kaiken maailman kyläpäälli- köitä ja nuottakuntien päälliköitä. Tietenkin saagat ovat totuusarvoltaan kiisteltyjä, mutta kyllä ne miettimään pistävät. "

Saagat ovat aika myöhäisiä, ja niihin on kerätty selityksiä esimekiksi vieraille paikannimille, jotka ovat jääneet olemaan.

Aina on kuitenkin oltava vähän varpaillaan, jos jossakin sellaisessa olisi joukossa todellista asiaakin, kuten Kalevallakin kiistämättömästi on.


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/suomen-kuninkaista


Täältä löytyy vankkoja yhtäläisyyksiä pohjoiskaukaasialaisen turkkilaisen karatšai-balkaarin kielen ja sumerin välillä. Osa näistä voi olla yhteisiä myös suomen ja/tai IE-kielten kanssa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karat%C5%A1ait
https://fi.wikipedia.org/wiki/Balkaarit#cite_note-1



Risto Juhani Koivula kommentoi_ 18. heinäkuu 2016 09:35

SUMERIAN-KARACHAEVO-BALKARIAN LEXICAL CONVERGENCIES

Sumerian words


Karachaevo - Balkarian words
AbameelderAppagrandfather, grandmother
AltysixAltysix
Azlittle, fewAzlittle, few
AurweightAuurweight
BabaancestorBabaancestor
Buzto breakBuzto break
Charcircle.................IECharkhwheel....... ir. chakra, preuss. kela
Chibinfly (n)Chibinfly (n)
CholpanstarCholpanstar (Venus)
DaimcontinouslyDayimcontinously
Edcome outpass (v)..... edetä, esi , enetä
EgechsisterEgechsister ......  akka?
EldeathElto die
Erwarrior...... IEErman ....    uros, orivyras (lt.)
EshikdoorEshikdoor
EzselfEzself.......... itse
GababreastGabarabreastwarmer, bra
Gagto thrustK'akto thrust
GuruvashservantKarauashservant, slave girl
JauenemyJauenemy
Jerplace, groundJerplace, ground
IkkitwoEkitwo
Irikvaluh (?)Irikvaluh (?)
Kadaulock (n)K'adaulock (n)
Kalto remainK'alto remain
KanbloodKanblood
Koruto guard... IE *kʷer = sotia, hakataK'oruuto guard,  guerre, karas, varus-, karsia, kirves
KushbirdK'ushbird
Kurto createKurto build... liett. kurti = luoda
Küreto rowKüreto row
KyzgirlK'yzgirl
MeI, meMenI, me.... minä, me
MuheBuhe
NewhatNewhat
Orto pressOrharvest (v.and n.)
Ruto hammerUrto hammer
SannumberSannumber ....  sanasõna


Sanato count
SenyouSenyou...   sinä, sina? (ei tod., alussa t)
SigkickSokto beat
Süzto filterSüzto filter
Ushthree ...  kampak. SU?Uchthree.... ase = puuvarsi, uosis, ash
UdfireOtfire
UzuklongUzunlong
Tuto give birthTuuto give birth... tuoda? tulla?
Tudto be bornTuuduto be born...em.
Tushto sit down, to go downTüshto descend
Uatto breakUatto break
Üzto tearÜzto tear
UlclanUlson, descendant
Yaryklight (adj)Yaryklight (adj)
YarymhalfYarymhalf
Yazto writeYazto write
YolroadYolroad
YünwoolYünwool
YyrsongYyrsong


Heikki Karjalainen kommentoi_ 18. heinäkuu 2016 09:41

Suomalaiset elivät kivikautta sumerien aikana ja veistelivät nuolenpäitä samanaikai- sesti kun sumerilaiset olivat korkean sivistyksen kansalaisia (Mesopotamia, Irak, Kaksoivirran maat, Tigris-laakso jne..

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sumer


Lasse Kallo kommentoi_ 18. heinäkuu 2016 11:43

Väinö Linna on sanonut: "Ei minulla ole mitään ideologiaa. Arvostan tätä maata, sen kansaa, sen kieltä ja sen kulttuuria. Jos en tekisi näin, miten silloin voisin arvostaa muita kansoja ja heidän kultuuriaan.


Risto Juhani Koivula kommentoi_ 18. heinäkuu 2016 11:59

Vasarakirveskansa tunsi kuparinkin niihin aikihin kun tuli Suomeen 3000 e.a.a. eli samoihin aikoihin kuin sumerilaisetkin. He eivät kuitenkin käyttäneet sitä muihin kuin rituaalisiin tarkoituksiin. Sumerit kehittivät pronssinvalmistusta.


Risto Juhani Koivula kommentoi_ 18. heinäkuu 2016 18:37

62. Sumerin ka-pa-lu 'kietoa' - suomen kapalo. Sana saatta tulla baltin sanasta gabalas = kappale, kankaanpala

Pistän tähän sellaiset ehdotukset "suomen kanssa yhteisistä sumerisanoista", jotka ovat mihinkään suuntaan varmasti vääriä tai täysin satunnaisia:

6. Sumerin be 'päällikkö' - suomen pää   (turkin bei = päällikkö liittyy todennäköisemmin sumerin sanaan)

("Pää" on muuten hyvä kandidaatti usein yksitavuiseksi sumerivartaloksi, mutta se on SU-kielissä sillin ollut hyvin eri näköinen. Asiayhteys ei ole riittävä, kun se taas on turkin "kilpailevaan" täydellinen.)

8. Sumerin billu 'pilvi' - suomen pilvi.

9. Sumerin bur 'ateria' - suomen puuro. (suomen puuro on balttilaina, putra = puuro)

10. Sumerin bur 'liikkua sinne ja tänne' - suomen purjata (ei löydy etymologisista sanakirjoista)

11. Sumerin bur 'savimalja' - suomen purnukka. (suomen sana baltin sanasta burna = suu)

Suomessa on muitakin burna-laijoa, kuten purnata, burnoti.

18. Sumerin gidi 'totella, käskeä, rukoilla' - suomen kiittää. (balttilaina = lt. giedoti = ylistää)

Sen enempää äänneasu, levinneisyys kuin merkityskään eivät täsmää balttietymolo- gian sivuuttamiseksi, jonka knsaa se taas ei täsmää sitä kautta tulleeksi samasta syystä kuin esimerkiksi pää: se on silloin ollut baltissa ihan eri lailla (kuten pää kampakeramikoilla).

41. Sumerin rag-ga 'vulvan kuva' - suomen rako. (< spraga = rako)

" Lithuanian: spragà = aidan portti/-aukko, rako

Etymology: 'Zaunlücke, Lücke im Zaun = aisanportti, Spalt = rako, halkeama, Bresche = muuriaukko, Mangel = puute', dial. 'Schlitz an der Kleidung = palkeenkieli vaatteessa',

sprãgas '(Zaun)lücke' (dial.), sprãgė (dial., in Adùtiškis), sprãgis (dial.) dass.,
spragótas, dial. spragiúotas 'lückenhaft, mit Lücken',
spragótinė 'Gitter = ristikko',

lett. spraga 'öffene Stelle (im Zaun, im Eis) Avoin paikka aidassa, jäässä, Lücke zwischen zwei Gebäuden = kuja kahden rakennuksen välissä'.

Gehören zu der s.v. sprógti genannten Familie (s. darüber s.v. pragà).

Aus den balt. Sprachen sind poln. dial. spraga, sprožka 'Zaunlücke, die sich öffnen lässt = avattava portti',

Finn. rako 'Ritze, Spalte', estn. (p)ragu 'Riss = särö, Spalt, Borst = halkeama' usw. "

Voi olla myös tiedoissa.

42. Sumerin ri 'mennä' - suomen rientää. Sana on balttilainen, se on alun perin ollut rien, rikenet = menot, ajankulut, ehkä myös ajankulku (mikä viittaa vahvasti vasara-kirveskieleen), verbi on ollut rietä (rikenee), rientää = "menottaa" (bilettää?). Kanta-baltin verbi lienee ollut *risti, *renda = vieriä,josta liettuaan on tullut verbi riedėti, riedi = vierittää. IE ei ole sumerilaina, toisin päin kyllä voi olla.)

45. Sumerin sal 'vulva' - suomen syli, sala(inen), (viron süli).

46. Sumerin sar(ra) 'valaista' - suomen sarastaa. ((viron särama = veljeta, kirkastua, venäjän zarjá = aamunkoitto, balttilainen sana, liettuan žarà «заря», žėrė́ti, žėriù = heijastaa, loistaa)

51. Sumerin šab 'lantio' - suomen häpy, (viron häbi, etymologisen mukaan omaperäi- nen; Rlf Peter Ritterin mukaan voisi olla ns. ruteeni/ukrainalaina,jossa alun h olisi pe- räisin baltoslaavilaisesta h:ksi muuttuneesta g:stä, liettuan sanasta gapšys; tällöin se liittyisi sellaisten sanojen joukkoon kuin hormi,preussin gorme,ja paha,liettuan blogas = paha, huono,laho venäjän plohói = paha,huono. Tuohon aikaan tulivat ensimmäiset kristillisesti normeeraavat sanat suomeen idästä)

Ei mahdoton, mutta epätodennäköinen. Sumerit eivät olleet tunnettuja erityisestä kireästä häveliäisyydestä.

56. Sumerin tag 'pyytää verkolla' - suomen takertua. (Kotuksen kantapersermaanitie- dot taas puutaheinää: taustalla on baltin takertuva "paloruoho" dagys = takiainen, viron takias; dageris, dagelis = tarttuva, takiaisen kaltainen. Takiainen on paloruho, tarkasti ottaen "sytytysruoho" paisti siksi, että se on paloaukeiden pioneerikasveja, myös siksi, että sitä voidaan käyttää tulen sytyttämiseen vanhoilla keinoilla, tavalla, jota kukaan ei opettamatta arvaa, kuten myös (ukon)tulikukkaakin, komeaa keltaista huulikukkaista. Dagla = taula.

(Varmasti väärä. sen sijaan tag saattaisi liittyä sanaan toe (tokenee), joka tarkoitta verkkomaista kala-aitaa tai kalapatoa. Yhteys balttiin ei ole tääsä tapuksessa ylitsekäymätön este.

Tässä se taas on sitä:

62. Sumerin ka-pa-lu 'kietoa' - suomen kapalo. Sana saatta tulla baltin sanasta gabalas = kappale, kankaanpala


Jos näiden sanojen välillä on yhteys, kyse on sumerin laina huomattavan nykyaikai- sesta suomesta. Olutta on kuitenkin tehty Sumeriassa ennen. Tämä on tarkoittanut erittäin väkevää, hunajalla teräöstettyä oletta, jos on laina.

63. Sumerin uluš, ulušin - suomen 'olut'.

Tässä tulin sitten oikein tosipaha tämä viimeinen:

Olut on ”ollut” ja on edelleen suomea, muissakin kielissä!


Risto Juhani Koivula kommentoi_ 20. heinäkuu 2016 09:10

http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1462502754786

Suomalaiset superveljekset tulkitsevat tuhansia vuosia vanhoja kirjoitusmerkkejä

Tommi Nieminen HS

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 20. heinäkuu 2016 12:35

Venekirveskansan aikakautta suomalaisuuden kehityksessä olisi tutkittava lisää.

(Kirja: Tapio Kaitaharju "Me suomalaiset")


Risto Juhani Koivula kommentoi_ 22. heinäkuu 2016 05:41

Tässä on yksi tärkeä vertailukohta, sillä nimenomaan unkarin sukulaiseksi sitä sumeria erityisesti väitetään: suomen ja unkarinyhteiset sanat.

Samansukuisia sanoja suomen ja unkarin kielessä

Tätähän fennougristilta vähän väliä kysytään: mitkä ovat ne suomen sanat, joilla on vastine unkarissa, ja minkälainen? Jonkinlaisia listoja on julkaistu erinäisissä peruste-oksissa ja artikkeleissa, varsinaisista etymologisista sanakirjoista nyt puhumattakaan; lisäviitteitä näihin löytyy tiedoston lopusta.Tässä kuitenkin yksi lista.Ennen kuin selaat sivua sanalistan kohdalle, vilkaise seuraavia alustavia kommentteja:

Tämä lista ei ole lopullinen, täydellinen eikä kiistämätön. Monia sanoja voisi ehkä lisä- tä ja toisia poistaa, joistakin ovat eri tutkijat eri mieltä. Muistettakoon myös, että tämä ei ole kattava "vanhimman sanastomme" luettelo. Suomessa on sanoja, jotka kautta kielikunnan esiintyvistä vastineistaan päätellen ovat ikivanhoja mutta kuitenkin puuttuvat unkarista; vastaavasti unkarissa on näköjään vanhoja sanoja, jotka vain näyttävät suomesta kadonneen.

Ainakin listan lukijan toivoisi huomaavan seuraavat keskeiset näkökohdat:

Samansukuiset sanat eivät aina ole kovinkaan selvästi samannäköisiä, koska äänteet ovat voineet tuhansien vuosien kuluessa muuttua rajustikin. (Esim. sanan alussa näkyy suomen p:tä systemaattisesti vastaavan unkarin f-. Sanansisäiset äänteet ovat muuttuneet vielä ankarammin.) Joissain tapauksissa myös jompikumpi kielistä on liit- tänyt ikivanhaan sanavartaloon suffiksin, joka toisesta puuttuu: mehiläinen on unka- riksi vain méh, unkarissa taas fészek 'pesä' and fazék 'pata' ovat saaneet peräänsä k:llisen johdinaineksen.

Merkityksetkin voivat muuttua, joskus voimakkaastikin. Ei ehkä ole vuorenvarmaa mutta periaatteessa mahdollista kuitenkin, että suomen palvoa liittyisi unkarin sanaan falu 'kylä', jos ajatellaan, että taustalla olisi jokin 'kylän palvontakohdetta, toteemia, heimojumalaa' tms. merkitsevä sana.

Paljon vanhinta sanastoa on kadonnut kummastakin kielestä, ja katoamisprosessi jatkuu yhä, kuten tämä listakin osoittaa. Siinä on vanhentuneita tai vain murteittain säilyneitä sanoja, joita nykypuhujat harvoin enää tuntevat, kuten suomen kuu merkityksessä 'rasva, tali'.

Ei ole kaikki kultaa mikä kiiltää. Monet nykysuomessa ja -unkarissa samannäköiset sanat ovat lainaa jostain muusta, yhteiseurooppalaisesta alkulähteestä, esimerkiksi suomessa ruotsista ja unkarissa vastaavasta saksan kielen sanasta.

Tästä listasta näkyy kielten suhteen syvyys: sanat ovat keskeistä ns. perussanastoa. Maanviljelys- ja teknologiasanastoa ei juuri ole, metalleistakin näyttää esi-isillä olleen vain epämääräinen käsitys, kun suomen vaski-sanan vastine merkitsee unkarissa 'rautaa'.

Sanoja on lainattu naapureilta koko ajan,jo vanhimmassa suomalais-ugrilaisessa mui- naisuudessakin. Jotkin sanat ovat indoeurooppalaisista kielistä peräisin. Joitakin on pidetty mahdollisina todisteina yhteisestä alkusukulaisuudestakin, esim. nimi- ja vesi- sanathan muistuttavat indoeurooppalaisia vastineitaan - mutta kyseessä voi olla iki- vanha lainautuminenkin.Sitä paitsi satunnaisia samannäköisyyksiä on minkä hyvänsä kahden kielen kesken.

Seuraavissa listoissa mainitaan ensin suomenkielinen sana, sitten sen unkarilainen vastine, jonka merkitys on selitetty vain jos se selvästi poikkeaa suomalaisen sanan merkityksestä.

Verbejä

(Unkarin verbit ovat tavallisimmassa sanakirjamuodossaan eli yksikön 3. persoonassa, joka on joko täysin päätteetön tai ik-päätteellinen.)

elää - él
imeä - emik (vanh.)
uida - úszik
kadota - hagy 'jättää'
kuolla - hal
mennä - men-, megy-
nuolla - nyal
niellä - nyel
pelätä - fél
punoa - fon 'kehrätä, punoa'
tuntea - tud 'tietää'
antaa - ad
juoda - iszik, iv-
syödä - eszik, ev-
kulkea - halad 'edetä, edistyä'
kuunnella - hall 'kuulla'
kytkeä - köt 'sitoa'
löytää - lel
lyödä - lõ 'ampua'
lykätä - lök
nähdä - néz 'katsoa'
pitää - fûz 'sitoa, yhdistää'
sulaa - olvad
tehdä - te(sz)
tuoda - toj- 'munia'
vetää - vezet 'johtaa, taluttaa'
viedä - vi(sz)
olla - val-, vol-
lienee- lesz 'tulee olemaan'

Paikka- ym. suhteita

ala- - al-
ete- - el-
myö- (myötä ym.) - mög- 'taka-'
vii(meinen) - vég 'loppu'

Ihmisiä

appi - (murt.) ipa
miniä - meny
?nainen, ?neiti - nõ 'nainen'
vävy - võ
orpo - árva (vanha indoeurooppalainen lainasana, samaa sukua kuin esim. engl. orphan)
poika - fi(ú)

Ihmisten tavaroita ja tekosia

vyö - öv
jousi - íj
nimi - név
ikä - év 'vuosi'
arvo - ár 'hinta'
nysi (murt.) 'varsi' - nyél
nuoli - nyíl
vaski - vas 'rauta'
vuode - ágy
kota - ház 'talo'
kunta - had 'sotajoukko'
liemi - lé 'liemi, mehu'
pato - fal 'seinä'
pata - fazék
solmu - csomó
voi - vaj

Eläimiä, luontoa, luonnonilmiöitä

joki -jó (joissain joennimissä, esim. Sajó)
kuu - ho(ld)
kala - hal
pesä - fészek
puu - fa
vesi- víz
onsi (ontto, ontelo) - odú
yö - éj
jää - jég
kivi - kõ
(aamun)koi - haj(nal)
kyy - kígyó 'käärme'
mehiläinen - méh
mesi - méz
pilvi - felhõ
pyy - fogoly
sää - ég 'taivas'
säynävä - õn
siili - sün(disznó)
salava - szil(fa)
sarvi - szarv (indoeur. lainasana)
syksy - õsz
hiiri - egér
tyvi - tõ
täi - tetû
talvi - tél

Ruumiinosia

jänne - ideg 'hermo'
kusi - húgy
kyynel - könny
maksa - máj
syli - öl
silmä - szem
aivot - agy
jalka - gyalog 'jalkaisin'
kuu (murt.) 'tali, rasva' - háj
kyynär(pää) - könyök
käsi - kéz
löyly - lélek 'sielu'
pii (esim. kamman tai haravan) - fog 'hammas'
pää - fõ, fej
suoni - ín
sappi - epe
sydän - szív
veri - vér
olka - váll
ydin - velõ

Ominaisuuksia

hupa - sovány 'laiha'
täysi - tele
uusi - új

Lukusanoja

kaksi - kettõ
kolme - három
neljä - négy
viisi - öt
kuusi - hat
sata - száz (indoeur. lainasana)


Risto Juhani Koivula kommentoi_ 23. heinäkuu 2016 02:59

Unkarissa esiintyy myös piirejä, joissa kiistetään koko "suomiteoria" jonkinlaisena poliittisena "europuoskaritieteenä" juuri sumeri-unkari-(turaani-)hypotesin hyväksi:

THE CONTROVERSY ON THE ORIGINS AND EARLY HISTORY OF THE HUNGARIANS

© Copyright HUNMAGYAR.ORG

CONTENTS

Introduction

I. The traditional account of Hungarian origins and early history acco...

II. The Finno-Ugrian theory

III. The Sumerian question

IV. The Settlement of the Carpathian Basin and the Establishment of the...

Conclusion

Notes

Bibliography

INTRODUCTION

This study provides an overview of the principal theories about the origins and early history of the Hungarians, with the objective of determining a scientifically acceptable alternative orientation in a field which has been dominated for the past 150 years by political and ideological interests. The purpose of this study is therefore to outline a more objective perspective by examining the principal research orientations regar- ding the origins and early history of the Hungarians. The historical period in question covers the time span from the first Neolithic settlement of the Carpathian Basin (5000 BC) to the Christianization of Hungary which began around 1000 AD.

What is it exactly that is being celebrated on the occasion of the 1100th anniversary of Hungary's founding in 896 AD? Is it Árpád's "pagan" Hungary or king István's (Stephen) Christian Hungary? Opinions differ greatly on this complex question. In general, contemporary Hungarian historiography seems to be concentrating more on the last 1000 years of Hungarian history from a predominantly Western point of view, thereby artificially restricting Hungarian history and isolating it from its pre-Christian historical and cultural roots which are often misrepresented or ignored. Hungarian history needs to be reassessed in a broader and more balanced perspective.

The principal opposing views are, on the one hand, the traditional account of Hunga- rian origins rooted in the pre-Christian era,which shows a remarkable degree of compatibility with the Sumerian-Hungarian relationship demonstrated by international orientalist research starting in the first half of the 19th c., and, on the other hand, the more recent Finno-Ugrian theory which was essentially the product of foreign regimes in Hungary: Habsburg in the 19th c., and communist in the 20th c. The traditional ac- count of Hungarian origins states that the Magyars and the Huns were identical and traces their roots back to Ancient Mesopotamia. Sumerian-Hungarian ethno-linguistic research seems to confirm this. The Finno-Ugrian theory has sought to contradict the traditional account of Hungarian origins and the Sumerian-Hungarian relationship through a seemingly scientific linguistic approach. However,a more careful analysis of the facts reveals that the methodology of the Finno-Ugrian school is unscientific and that the motives of the Finno-Ugrian theory's promoters are political and ideological: their objective has been to weaken the Hungarian national identity by instilling a col- lective inferiority complex in order to weaken national resistance and to consolidate foreign rule in Hungary. The current "mainstream" Hungarian historiography adheres to the Finno-Ugrian orientation, promoting the view that the Hungarians were "primi- tive Asiatic latecomers and intruders" in the more "civilized" Europe. This official his- torical interpretation is therefore characterized by a dogmatic state of denial which deliberately ignores or dismisses the ancient Turanian origins of the Hungarians, the Sumerian-Scythian-Hun-Avar-Magyar identity and continuity, and the fundamental cultural, political and military Hungarian achievements of the millenia prior to 1000 AD which laid the foundations of the Hungarian state.


I. THE TRADITIONAL ACCOUNT OF HUNGARIAN ORIGINS AND EARLY HISTORY ACCORDING TO ANCIENT AND MEDIEVAL SOURCES

The medieval Hungarian sources refer to the story of the Biblical Nimrod,son of Kush, and Eneth,whose two sons,Hunor and Magor, led the Huns and the Magyars from the regions neighbouring Persia to the land known as Scythia - a designation generally given to the region stretching from the Carpathians into Central Asia (1). From Scythia, first the Huns (5th c. AD), then Árpád's Magyars (895-896 AD) established themselves in the Carpathian Basin. It is also stated in these sources that Árpád was a descendent of Atilla, and that therefore, under Árpád's leadership, the Magyars reconquered Hungary as their rightful inheritance from their Hun forebears (2).

The contemporary Persian, Armenian, Arab, Greek, Russian and Western sources generally concur with the Caucasian-Caspian origin of the Magyars and with the Scythian-Hun-Avar-Magyar identity (3). It is also interesting to note that although the Byzantine sources generally referred to the Magyars as "Turks" (Turkoi), they also mention that by their own account, the Magyars' previously known name which they used themselves was, in Greek translation, "Sabartoi asphaloi" (4). This is extremely important because this name refers to the Sabir people, also known as the Suba- reans, who inhabited the land known by the Babylonians and Assyrians as Subartu which was situated in the Transcaucasian-Northern Mesopotamian-Western Iranian region (5). By their own account, the Sumerians of Southern Mesopotamia also came from this region which they referred to as Subir-Ki (6).

The Hun-Magyar relationship is also referred to in the recently published Hungarian translation of a Turkish version of the history of Hungary, (Tarihi Üngürüsz), based on an earlier Latin text lost during the Turkish wars (16th-17th c.). This source also mentions that when the Huns and the Magyars arrived in Hungary, they both found peoples already settled there who spoke the same language as themselves, thus lending support to the Hun-Magyar identity and extending the continuity of the Hungarian people in the Carpathian Basin further back in time (7).

The traditional account of Hungarian origins and early history was generally accepted until the middle of the 19th c. However, since then, the credibility of this account has been questioned. It was argued that the ancient and medieval sources did not stand up to modern "scientific method and evidence". Nevertheless, it should be taken into consideration that the medieval Hungarian chronicles were most likely based upon earlier sources which have been destroyed or lost during the forced Christianization of Hungary and during the subsequent foreign invasions, and that the stories told in the original sources, like many historical myths and legends transmitted by folklore, are often based on real historical facts.(Back)

II. THE FINNO-UGRIAN THEORY

The Finno-Ugrian theory's origins can be traced back to a book published in 1770 by a Hungarian Jesuit, János Sajnovics,in which he claimed that the Hungarian language is identical to that of the Lapps (8). This work had no immediate significant impact in Hungary, but it was followed up by mainly German linguists, among whom August von Schlözer played the leading role in the development of the Finno-Ugrian linguistic school (9). This school had a determining influence on the development of linguistic research in Hungary during the second half of the 19th c., where linguists of German origin also played a leading role (10). At that time, Hungary was ruled by the Habs- burgs, and German influence was very strong in the political, economic, social, and cultural fields.

It is also important to note that the 19th c.saw the rise of modern nationalism through- out Europe, and that German nationalism was among the most chauvinistic. It was in this context that the idea of a superior Aryan race was conceived. Although the term "Aryan race" is no longer considered politically correct and has been replaced by the more scientifically-sounding "Indo-European" term, the fundamental assumption of this ethno-linguistic group's cultural pre-eminence is still being maintained today (11). Just as the proponents of this theory sought to prove their claims of Indo-European (Aryan) cultural superiority, they also sought to prove that, conversely, non-Indo-Europeans were culturally inferior. The Finno-Ugrian theory was therefore promoted in this ideologically biased context (12).

Following the defeat of the Hungarian War of Independence of 1848-49, the repres- sive Habsburg regime took over the Hungarian academic institutions and imposed the exclusive research orientation of the Finno-Ugrian theory about the origin of the Hun- garians (13). Thus, the Hungarian Academy of Sciences became an instrument of the Habsburg regime's cultural policy of Germanization, which sought to weaken the Hun- garian national identity - thereby facilitating foreign domination - through the dis- tortion and falsification of information relating to the origin, history, culture, and lan- guage of the Hungarians,censoring and prohibiting any publication or research which did not conform to the officially imposed Finno-Ugrian theory. This was also the case under the Hungarian Communist regime which also pursued an anti-Hungarian policy with the objective of Russification. It was therefore in the interest of these regimes to "let the conquered Hungarians believe that they have an ancestry more primitive than that of the Indo-European peoples.In Habsburg times Hungarian children were taught that most of their civilization came from the Germans: today they are taught that their 'barbaric' ancestors were civilized by the educated Slavs" (14).

The Finno-Ugrian theory proved to be most suitable for this purpose. This theory claims that the Hungarians originated from primitive Siberian hunter-gatherer nomads who wandered Westward and who acquired a higher culture upon coming into con- tact with Indo-Europeans and other peoples (15). This theory has been increasingly brought under criticism by dissident and exiled Hungarian researchers because of its negative portrayal of the Hungarians in relation to their neighbours, because of the historical and political circumstances under which this theory has been imposed and perpetuated, and because this theory fails to take into consideration a substantial amount of scientific data which contradicts it (16). It should also be noted that accor- ding to the scientific review "Nature" (20/02/92), the quality of the research conduc- ted at the Hungarian Academy of Sciences is rather poor, and this also seems to apply to the Finno-Ugrian research orientation.

The Finno-Ugrian theory is based on the hypothetical family-tree model and chrono- logy of the Indo-European ethno-linguistic group's evolution (17). The family-tree model assumes that the members of a defined ethno-linguistic group originated from a common ancestral people which spoke a common ancestral language and lived in a common ancestral homeland from which various groups migrated to form the distinct branches of an ethno-linguistic family. Thus, the Finno-Ugrian theory states that the Finno-Ugrian group separated from the ancestral Uralic group between 5000 and 4000 BC; between 3000 and 2000 BC the Finnic and Ugrian branches separated, and around 1000 BC the "proto-Hungarians" separated from the "Ob-Ugrians" and migrated Westward (18). However, the validity of this monolithic family-tree model has been increasingly questioned by several researchers, including some Indo-European scholars (19).

Although this hypothetical process was supposed to have taken place in the Ural re- gion, the exact location of the various "ancestral homelands" occupied by the various branches and the chronology of these events are still subject to various interpre-tations as there is no unanimous agreement among Finno-Ugrian scholars them- selves (20). The significant degree of uncertainty and confusion which still exists with- in this field of research is due to the fact that the Finno-Ugrian theory is essentially based on linguistic speculation which is not supported by any conclusive archeologi- cal, anthropological and historical evidence (21). In fact, most of the available evi- dence seems to contradict the Finno-Ugrian theory, and furthermore, serious reser-vations have been raised concerning some of its linguistic arguments (22). Several researchers have also pointed out that the Finno-Ugrian theory contains serious me- thodological inconsistencies and errors, that the term "Finno-Ugrian" itself is arbitrary and unscientific, and that the inclusion of Hungarian in the Uralic group is artificial and without adequate scientific basis (23).

It is not the apparent linguistic similarities between the Hungarian and the Uralic lan- guages which are in question, but the nature and degree of the relationship between the two groups.The Finno-Ugrian theory's assumption that the Hungarians are direct- ly descended from the "Finno-Ugrians" and that the Uralic peoples are the only ethö no-linguistic relatives of the Hungarians seems to be fundamentally flawed: a specific linguistic relationship does not necessarily correspond to a genetic relationship, nor can it exclude relationships with other ethnic groups. The Finno-Ugrian theory rejects the possibility that the Uralic group may somehow be related to other ethno-linguistic groups such as the Altaic group (24), perhaps partly because the first major chal- lenge to the Finno-Ugrian theory came from advocates of the theory that the Hunga- rians were of Turkic origin,based on the numerous and significant observable linguis- tic, cultural and anthropological similarities between the Hungarian and Turkic peoples, as well as on historical evidence (25).

In fact, comparative linguistic analysis has shown that there are many similarities bet- ween Hungarian and several other major Eurasian ethno-linguistic groups, and al- though the Finno-Ugrian theory claims that these similarities are the results of bor- rowings on the part of the Hungarians (26), it nevertheless appears that the Finno-Ugrian theory requires a fundamental revision concerning the relationship between the Hungarians and the Uralic group, as well as their relationship to other ethno-lin- guistic groups. An alternative explanation for the existing linguistic relationship bet- ween Hungarian and other languages, including the Uralic and Altaic languages, is provided by the Sumerian ethno-linguistic and cultural diffusion theory, according to which the Eurasian ethno-linguistic groups were formed under the dominant cultural and linguistic influence of the Sumerian-related peoples originating from the Near East and which have progressively spread throughout Eurasia during several millenia since the Neolithic period (5000 BC). (Back)

III. THE SUMERIAN QUESTION

After British, French and German archeologists and linguists discovered and deciphered the oldest known written records in Mesopotamia and its neighbouring regions during the first half of the 19th c., they came to the conclusion that the lan- guage of those ancient inscriptions was neither Indo-European nor Semitic, but an agglutinative language which demonstrated significant similarities with the group of agglutinative languages known at the time as the Turanian ethno-linguistic group which included Hungarian, Turkic, Mongolian and Finnic (later referred to as the Ural- Altaic group) (27).

The recognition and acceptance of the Sumerian-Turanian ethno-linguistic relation- ship grew significantly in international orientalist circles until the 1870's (28).However, two factors hampered the further progress of research in this field. First, in Hungary, as a result of the imposition of the Finno-Ugrian theory as official doctrine following the 1848-49 War of Independence, all research concerning the Sumerian question was discouraged and this official attitude still prevails today in Hungary (29).

The second factor which had a considerable impact on the international level was the promotion of the theory that the Sumerians had never existed and that their language was invented by the Semitic priests of Babylonia as a means of secret communication (30). This theory was devised by J.Halevy,a rabbi from Bucharest who had obtained a position at the Sorbonne.This radical theory,despite its numerous flaws and obvious ideological motive, had a divisive effect among orientalists and broke the momentum gained by the advocates of the Sumerian-Turanian relationship.Since then,the Sume- rian question seems to have been relegated to a minor status and passed under si- lence, the Sumerians having been generally dismissed as an isolated ethno-linguistic group of unknown origin having no known affinities with modern ethno-linguistic groups (31).

The silence was broken after WWII by Hungarian expatriates in the West who rediscovered the Sumerian question as they were able to gain access to the original Western sources of documentation on the Sumerians. These Hungarian researchers accumulated a considerable amount of evidence in support of the theory that the Sumerian and Hungarian languages are related. The reaction from official academic circles in Communist Hungary was that of categorical dismissal and discrediting of the Hungarian expatriate researchers, claiming that they were not competent in the field of Sumerology and that they were ideologically motivated. However, to this day, no conclusive evidence has been provided by official Hungarian academic circles to prove their claims regarding the Sumerian question and the origin of the Hungarians, as they simply refuse to examine the question in an open, rational and scientific manner. This attitude seems to be ideologically motivated (32).

The principal arguments against the Sumerian-Hungarian relationship appear to be unfounded: first, the apparent ambiguity arising from the polyphonic and polyseman- tic character of Mesopotamian cuneiform written symbols, which would render uncer- tain the decipherment of the ancient texts and the identification of their language.This apparent confusion is the result of the fact that the Semitic peoples which settled in Sumerian Mesopotamia (from 2340 BC) adopted the Sumerian writing system, but reassigned new phonetic and semantic values to the Sumerian cuneiform characters (33). This was clearly shown by the multilingual inscriptions which included syllabaries and dictionaries explaining the Sumerian and Semitic phonetic and semantic values of the characters (34).

Also, the intermingling of the Sumerian and Semitic populations of Mesopotamia was reflected in the evolution of the Sumerian language (35). However, it would be mislea- ding to compare the resultant hybridized Mesopotamian dialects to the Hungarian language since this would apparently weaken the Sumerian-Hungarian linguistic correlation. Thus, it should be taken into account that the Sumerians had existed in Mesopotamia for several thousand years prior to the arrival of the Semitic peoples, and that during this period, several regional dialects had evolved (36). Another factor which should be considered by linguists is the fact that the Hungarian language has been somewhat modified since the 19th c., and that as a result, some of the more archaic forms of Hungarian which have shown a definite relationship to Sumerian are no longer used in modern Hungarian. It seems therefore that in order to obtain more accurate results in comparative Hungarian-Sumerian linguistic analysis, it is the most archaic forms of these two languages which should be compared.

The principal results of the research conducted so far on the Sumerian-Hungarian relationship have indicated that these languages have over a thousand common word roots and a very similar grammatical structure (37). In his Sumerian Etymologi- cal Dictionary and Comparative Grammar, Kálmán Gosztony, professor of Sumerian philology at the Sorbonne,demonstrated that the grammatical structure of the Hunga- rian language is the closest to that of the Sumerian language: out of the 53 characte-ristics of Sumerian grammar, there are 51 matching characteristics in the Hungarian language, 29 in the Turkic languages,24 in the Caucasian languages, 21 in the Uralic languages, 5 in the Semitic languages, and 4 in the Indo-European languages.

The linguistic similarities between Sumerian, Hungarian and other languages are cor- roborated by the archeological and anthropological data discovered so far. These ar- cheological finds indicate that the Sumerians were the first settlers of Southern Meso- potamia (5000 BC), where they had come from the mountainous regions to the North and East with their knowledge of agriculture and metallurgy, and where they built the first cities. Increased food production through the use of irrigation allowed an unpre-cedented population increase, resulting in successive migratory waves which can be traced archeologically and anthropologically throughout Eurasia and North Africa (38). Thus, from the evidence left by this process of colonization, it appears that the Sumerian city-states were able to exert a preponderant economic, cultural, linguistic and ethnic influence during several thousand years not only in Mesopotamia and the rest of the Near East, but also beyond, in the Mediterranean Basin, in the Danubian Basin,in the regions North of the Caucasus and of the Black Sea,in the Caspian-Aral, Volga-Ural, and Altai regions, as well as in Iran and India. It seems therefore that the Sumerians and their civilization had a determining influence not only on later Near- Eastern civilizations, but also on the Mediterranean, Indian, and even Chinese civili-zations, as well as on the formation of the various Eurasian ethno-linguistic groups (39).

One of the most comprehensive studies examining this complex question is László Götz's 5-volume 1100-page research work entitled "Keleten Kél a Nap" (The Sun rises in the East), for which the author consulted over 500 bibliographical sources from among the most authoritative experts in the fields of ancient history, archeology, and linguistics. In his wide-ranging study, László Götz examined the development of the Sumerian civilization, the determining cultural and ethno-linguistic influence of the Near-Eastern Neolithic, Copper and Bronze Age civilizations upon the cultural deve- lopment of Western Eurasia, and the linguistic parallels between the Indo-European, Semitic and Sumerian languages indicating that the Sumerian language had a consi-derable impact on the development of the Indo-European and Semitic languages which have numerous words of Sumerian origin.László Götz also examined the funda- mental methodological shortcomings of Indo-European and Finno-Ugrian ethno-lin- guistic research. His conclusion is that most Eurasian ethno-linguistic groups are re- lated to one another in varying degrees, and that these groups, such as the Indo-Eu- ropean, Uralic and Altaic groups, were formed in a complex process of multiple ethno-linguistic hybridization in which Sumerian-related peoples (Subareans, Hurrians, Kassites, Elamites, Chaldeans, Medes, Parthians) played a fundamental role. Other researchers seem to have come to similar conclusions:

"The Indo-Europeanization of Europe did not mean total destruction of the pre- vious cultural achievement but consistedin an amalgamation (hybridization) of ra- cial and cultural phenomena. Linguistically, the process may (and must) be regar- ded in a similar way: the Indo-Europeans imposed an idiom which itself then adop- ted certain elements from the autochtonous languages spoken previously. These non-Indo-European (pre-I-E) elements are numerous in Greek,Latin,and arguably, Thracian... the Thracians were highly conservative in their idea of urbanism; their language reflects this reality in terms (words, place-names) the origin of which can be traced back to the idioms spoken in the Neolithic (pre-I-E) times... The Roma- nian name for Transylvania, Ardeal, is one of the clearest pre-I-E relics... place- names are of great importance in the reconstruction of vanished civilizations and it is almost inevitable that the identifiable pre-I-E elements come down from the Neolithic times: the dawn of the European civilization... the terms implying complex societies are of pre-Indo-European origin." (40)

Thus, it appears that the ancient pre-Indo-European peoples which settled in Europe were, for the most part, of Sumerian-related Near Eastern origins, and were later de- signated as the pre-Hellenic Aegean peoples,the Thracians,the Dacians, the Illyrians, the Etruscans, the Iberians, the Cimmerians and the Sarmatians. These peoples laid the foundations of European civilization and later intermingled with various other peoples to form the ethnic groups which are currently referred to as "Indo-European". There are, however,certain ethno-linguistic groups which have withstood this process of "Indo-Europeanization", and which have therefore preserved their non-Indo-Euro- pean identity, such as the Basques, the Finnic peoples, and the Carpathian basin's indigenous population (the Neolithic, Copper and Bronze Age settlers) (41). The ar- cheological and anthropological finds of the Carpathian Basin indicate that this indi- genous population was related to,and at least in part originated from the ancient pre- Semitic Near-Eastern cultures (42). The same seems to apply to the Scythian, Hun, Avar, Magyar, Khazar (Sabir), Bulgar, Cuman and Petcheneg peoples of Eastern Europe and Central Asia which settled in Central Europe, including the Carpathian Basin.(Back)

IV. THE MAGYAR CONQUEST OF THE CARPATHIAN BASIN AND THE ESTABLISHMENT OF THE HUNGARIAN STATE BY ÁRPÁD

The different views of the facts relating to the Magyar conquest and settlement of the Carpathian Basin and to the foundation of the Hungarian state are highly polarized between non-Hungarians and Hungarians, as well as among Hungarians themselves. The opposing views manifest themselves around the questions of the cultural level of the Magyar tribes,the circumstances of their arrival in the Carpathian Basin,the ethnic identity of the previously settled inhabitants of that region, and the role of Western political and religious influence in the formation of the Hungarian state.

Whereas the mainstream claims that the Magyar tribes were "primitive Asiatic barba-rians" swept Westward by a great migratory wave and which were forced to settle in the Carpathian Basin as their "plundering raids" against the West were halted by "su- perior force", following which their cultural level was "somewhat raised" by the "bene-ficial influence" of "European civilization", the opposing traditionalist view holds that the Magyars had in fact a highly developed material and spiritual culture, and a well organized society, that their settlement of the Carpathian Basin was a skillfully plan- ned and executed military and political undertaking, that their military campaigns against the West had a well defined strategic objective, and that the West did not have the political-ideological cohesion necessary to destroy the Hungarians.

Another contentious issue is that of the ethnic identity of the populations which inha- bited the Carpathian Basin at the time of the Magyar Conquest. One side claims that this region was already inhabited by Slavic, "Daco-Roman", Germanic and other non- Hungarian peoples which were oppressed by the "invading" Magyars. The opposing view argues that the majority of the population already established in the Carpathian Basin was in fact ethnically related to the Magyars, and that today's Hungarians are an amalgamation of these peoples whose settlement of the Carpathian Basin preceded that of the non-Hungarian ethnic groups currently settled there.

An increasingly divisive issue among Hungarians is that of the role of Western politi- cal and religious influence in the formation of the Hungarian state. One side claims that the adoption of the European feudal political system and of Western Christianism resulting in Hungary's integration to the West was of "great cultural benefit" and re- presented a "higher level of civilization" compared to the previous tribal federation of the "pagan" Magyars.The opposing view holds that the forced integration to the West had highly detrimental consequences for Hungary, and that the imposition of Christia- nism and of the feudal system served foreign interests hostile to Hungary. This view also holds that Árpád was the founder of the Hungarian state,and not king István who is seen as the instrument of a foreign-backed coup which led to a radical change in the political and ideological orientation of Hungary.

The conflicting interpretations of the events leading up to and following the Magyar settlement of the Carpathian Basin in 895-896 AD indicate the necessity of re-exami- ning the established official version. The generally propagated version of the events surrounding the Magyar settlement states that after having been subjects of the Kha- zar empire, the Magyar tribes were forced to flee Westward due to their defeat by the advancing Petchenegs (43), thus arriving in the Carpathian Basin where they subju- gated the already established populations which were supposedly Indo-European (44). After the conquest, the Magyar tribes conducted raids against Western Europe which were stopped as a result of their defeat by the Germans in 955, following which the Magyars remained in Hungary and were converted to Western Christianism.

...

CONCLUSION

It appears therefore that a fundamental revision of early Hungarian history is neces- sary in order to arrive at a more accurate picture, and much research work remains to be done in this field. Based on the available information, it seems most probable that the Hungarians are a synthesis of the peoples which have settled in the Carpa- thian Basin since the Neolithic period up to the Middle Ages: the Sumerian-related peoples of Near-Eastern origin (Neolithic, Copper and Bronze Ages), followed by the Scythians (6th c. BC), the Huns (5th c. AD), the Avars (6th c.), the Magyars (9th c.), the Petchenegs (11th c.), and the Cumans (13th c.). This Hungarian synthesis is characterized by a remarkable ethno-linguistic homogeneity and has remained highly differentiated from the considerably more numerous surrounding Indo-European peoples. The conclusion which can be drawn from this is that the Hungarians were able to preserve their ethno-linguistic identity and to maintain a demographic majority or critical mass within the Carpathian Basin as a result of the periodical inflow of ethno-linguistically related peoples. These peoples were designated in the 19th c. as Turanians, and the Sumerians, Scythians, Huns, Avars and Magyars were all considered to belong to this ethno-linguistic group.

Presently there are still many misconceptions concerning the Turanian peoples: it is still widely believed, erroneously, that the Scythians were an Indo-European people, that the Huns and Avars were Turkic-speaking peoples of Mongolian race or origin, and that the Magyars were a mixture of Finnic and Turkic elements. These miscon-ceptions originate from an inaccurate historical perspective which failed to recognize the existence of a distinct Turanian entity amidst the multi-ethnic conglomerates of the Scythians, Huns, Avars, and Magyars, whose empires consisted of tribal fede- rations which included various other ethnic groups: Indo-Europeans, as well as Uralic and Altaic peoples besides the dominant Turanian elements. It now seems that this Turanian ethno-linguistic group to which the Hungarians belong was a distinct group from which the Uralic and Altaic ethno-linguistic groups later evolved through a pro- cess of ethno-linguistic diffusion and hybridization. This explanation of the existing ethno-linguistic affinities between the Hungarians and the Uralic and Altaic groups would be more in line with the latest findings on this subject. In light of these findings, it would seem appropriate to re-examine this question objectively, avoiding the offi- cially imposed ideological biases which have clouded the issue since the middle of the 19th c. and still continue to do so today.



Risto Juhani Koivula kommentoi_ 23. heinäkuu 2016 07:16

Tässä on Simo Parpolan pelinavausartikkeli sumerista uralilaisen kielikunnan kielenä. Keskeinen argumentti on, että monia sanoja ei löydy muualta kuin uralilaisen kieli-kunnan suomalaisesta ja urgrilaisesta haarasta ja sumerista. Toinen argumentti on, että nämä ovat mitä keskeisintä sanastoa.

53e Rencontre Assyriologique Internationale, Moscow, July 23, 2007

Sumerian: A Uralic Language

Simo Parpola (Helsinki)

In the early days of Assyriology, Sumerian was commonly believed to belong to the Ural-Altaic language phylum. This view originated with three leading Assyriologists, Edward Hincks, Henry Rawlinson and Jules Oppert, and other big names in early Assyriology such as Friedrich Delitzsch supported it (Fig. 1). The Frenchman Fran- çois Lenormant, who wrote on the subject in 1873-78, found Sumerian most closely related to Finno-Ugric, while also containing features otherwise attested only in Turkish and other Altaic languages.

The wind turned in the early 1880s, however, as two prominent Finno-Ugrists, August Ahlqvist and Otto Donner, reviewed Lenormant's work and concluded that Sumerian was definitely not a Ural-Altaic language (Fig. 2). This was widely considered a death- blow to the Sumerian-Ural-Altaic hypothesis,and since then Assyriologists have gene- rally rejected it. Typically, when a Hungarian scholar in 1971 tried to reopen the dis- cussion in the journal Current Anthropology,a few linguists welcomed the idea but the reaction of the two Assyriologists consulted was scornfully negative.

Attempts to connect Sumerian with other languages have not been successful, how- ever, and after 157 years, Sumerian still remains linguistically isolated. This being so, there is every reason to take another look at the old Ural-Altaic-hypothesis, for it has never been properly investigated. In the 19th century, Sumerian grammar and lexicon were as yet too imperfectly known to be successfully compared with any languages, while all more recent comparisons suffer from the lack of Assyriological or linguistic expertise and are hence for the most part worthless. This does not mean, however, that they are all garbage:at least 194 of them seem perfectly acceptable both phono- logically and semantically (Fig.3). That is a number large enough to deserve serious attention. Of course, it does not prove that Sumerian was related to Ural-Altaic langu- ages, but it does indicate that the possibility exists and should be carefully re- examined in order to be either substantiated or definitively rejected.

To this end, I started in November 2004 a project called "The Linguistic Relationship between Sumerian and Ural-Altaic," on which I have been working full time since May 2006, with funding from the Academy of Finland. The aim of the project is to syste-matically scrutinize the entire vocabulary of Sumerian with the help of modern etymo-logical dictionaries and studies, identify all the words and morphemes that can be reasonably associated with Uralic or Altaic etyma, ascertain the validity of the compa-risons, convert the material into a database, and make it generally available on the Internet.

The database under construction will contain all the attested phonetic spellings and meanings of the compared Sumerian and Ural-Altaic lexical items, as well as, for cont- rol purposes, all Indo-European etymologies proposed for these items. The rele- vance of each comparison is assessed separately for form and meaning on a scale from 4 to 1 (Fig. 4). The highest score, 4+4, indicates perfect agreement in form and meaning; a low score correspondingly poor agreement and doubtful relevance. In deciding whether a comparison is relevant or not, the governing principle has been that all compared items must match reasonably well in both form and meaning, and any differences in form or meaning must conform with the phonological and semantic variation attested in the languages compared.

To date, I have systematically gone through about 75 per cent of the Sumerian voca- bulary and identified over 1700 words and morphemes that can be reasonably asso- ciated with Uralic and/or Altaic etyma,allowing for regular sound changes and seman- tic shifts. Somewhat surprisingly,words with possible Altaic etymologies constitute only a small minority (about seven per cent) of the total, and it is unlikely that the picture will essentially change by the time the project has been finished. Although a close re- lationship of Sumerian with the Altaic family as a whole thus seems excluded, a gene- tic relationship with Turkish seems possible, as most of the matches are with Turkic languages, and they are basic words and grammatical morphemes also found in Uralic languages.

Practically all the compared items are thus Uralic, mostly Finno-Ugric. The majority of them are attested in at least one major branch of Uralic beside Finnic and thus cer- tainly are very old,dating to at least 3000 BC. A large number of the words are known only from Finnic,but this does not prevent them from being ancient as well, since they have no etymology and are for the most part common words attested in all eight Finnic languages.

This collection of words runs the gamut of the Sumerian vocabulary (Fig. 5) and in- cludes 478 common verbs of all possible types,such as verbs of being, bodily proces- ses, sensory perception, emotion, making,communication, movement etc., adjectives, numerals, pronouns, adverbs, interjections, conjunctions, and 589 nouns including words for body parts, kinship terms, natural phenomena, animals, plants, weapons, tools and implements, and various technical terms reflecting the cultural level of the neo- and chalcolithic periods (in the fields of agriculture, food production, animal hus- bandry, weaving, metallurgy, building technology, etc.). I would like to emphasize that the majority of the words in question are basic words, and 75 per cent of them show a very good match in form and meaning. This does not mean that they are necessarily all correct, but they stand a very good chance of being so. About 20 per cent of the comparisons are more problematic and about 5 per cent of them are conjectural only. All clearly impossible comparisons will of course be excluded once the material has been thoroughly analysed.

Over 1700 lexical matches with Uralic surely sounds like an awful lot, "too good be true," if compared with all the previous fruitless attempts to find a cognate for Sume- rian. But it is not at all much for genetically related languages; on the contrary, it is what must be legitimately expected of languages that are related. Who marvels at the fact that members of the Indo-European language family, even ones widely separated in time and place, have a large number of words in common? The large number of common words is precisely the reason why these languages can so easily and securely be identified as members of the same family.

It may be asked why all these numerous lexical matches with Uralic have not been found earlier. The explanation is simple. It takes a good knowledge of the Uralic lan- guages plus familiarity with the intricacies of Sumerian phonology and cuneiform wri- ting system to recognize the connections between Sumerian and Uralic, and such a combination of special expertise is rare. Very few Assyriologists know any Uralic lan- guages, and experts in Uralic studies do not know any Sumerian. Of course, beside the required special expertise one would also need the will to study the matter seri- ously, and such will has been entirely lacking in Assyriology for the past 120 years.

In order to get a better idea of the relationship between Sumerian and Uralic, let us now have a look at some of the comparisons to see what they are like and how they work in practice.

34 years ago, Miguel Civil in his article "From Enki's headache to phonology" showed that late Sumerian ugu, "top of the head," is the same word as earlier a-gü; and from the alternation of a-gü with the divine name dab-ü, he concluded that it probably ori- ginally contained a labiovelar stop in the middle (Fig. 6). Recently, Joan Westenholz and Marcel Sigrist have shown that beside "top of the head," ugu also means "brain." { Hungarian agy = brain} Both formally and semantically,the Sumerian word thus mat- ches the Uralic word *ajkwo "brain, top of the head," which can be reconstructed as containing a labiovelar stop in the middle based on its reflexes in individual Uralic lan- guages. Remarkably, Sumerian ugu4 "to give birth," a homophone of ugu, likewise has a close counterpart in Finnic aiko-, aivo-, "to intend; to give birth." The seman- tics of the Finnic word show that it derives from the word for "brain," and the alter-nation of /k/ and /v/ in the stem confirms the reconstruction of the labiovelar in the middle of the word.

Several other words discussed by Civil also display an alternation of /g/ and /b/, including gurux or buru4 "crow," and gur(u) 21 "shield," also attested as kuru 14, e-bu-ür and  (Fig. 7). These two words certainly were almost homophonous, since they could be written with the same logogram. The common Uralic word for "crow," *kwarks, indeed contains the posited labiovelar stop and provides a perfect etymolo- gy for the Sumerian word.The original labiovelar is preserved in Selkup, but has been replaced by /v/ in other Uralic languages except Sayan Samoyed, where it is appears as /b/. Sumerian gur(u)21 "shield" can be compared with Finnic varus "protection," whose original form can be reconstructed as *kwaruks and thus provides a perfect etymology for the Sumerian word. {?Hungarian üv=to protect from harm, vür = a fort}

The regular replacement of the labiovelar by /g/, /k/ or /b/ in Sumerian and by /v/ in Uralic amounts to a phonological rule and helps establish further connections bet- ween Sumerian and Uralic words displaying a similar correlation, for example Sume- rian gíd "to pull" and Uralic *vetä- "to pull," {Hungarian huz t>z} and Sumerian kur "mountain" and Uralic *vor "mountain." {also common as kur in many FU languages} The reconstruction of an original labiovelar in the latter case is strongly supported by Volgaic kurok, "mountain." The phonological correspondences between Sumerian and Uralic remain to be fully charted, but a great many of them certainly are perfectly regular. For example, in word initial position Sumerian // regularly corresponds to Finnic /h/, while Sumerian /s/ regularly corresponds to Finnic /s/ (Fig. Cool. {In Hungarian its often s, ch, sh }

The word a-gü just discussed was written syllabically with two cuneiform signs, A and KA, both of which have several phonetic values and meanings based on homophony and idea association (Fig. 9). All these phonetic values and meanings have close counterparts in Uralic, and the homophonic and semantic associations between the individual meanings work in Uralic, too;compare the homophony between a, aj "water" and aj, aja "father" in Sumerian, and jää, jäj and äj, äijä in Uralic. And this applies not only to the signs A and KA but,unbelievable as it may sound, practically the whole Sumerian syllabary.Consider,for example,the sign AN (Fig.10), whose basic meaning, "heaven, highest god," was in Old Sumerian homophonous with the third person singular of the verb "to be," am6. The Uralic word for "heaven" and "highest god" was *joma, which likewise was virtually homophonous with the third person singular of the verb "to be," *oma. These two words would have become totally homophonous in Sumerian after the loss of the initial /j/. The loss of the initial /j/ also provided the homophony between Sumerian a "water" and aj "father" just mentioned.

Such a close and systematic parallelism in form and meaning is possible only in lan- guages related to each other. Accordingly, the logical conclusion is that Sumerian is a Uralic language. This conclusion is backed up by the great number of common words and the regularity of the phonological correspondences between Sumerian and Uralic already discussed, as well as by many other considerations. Sumerian displays the basic typological features of Uralic; it has vowel harmony, no grammatical gender but an opposition between animate and inanimate, and its grammatical system is clearly Uralic, with similar pronouns, case markers, and personal endings of the verb. In ad- dition, many Uralic derivational morphemes can be identified in Sumerian nouns and verbs. The non-Uralic features of Sumerian,such as the ergative construction and the prefix chains of the verb,can be explained as special developments of Sumerian in an entirely new linguistic environment after its separation from the other Uralic languages.

The Sumerians thus came to Mesopotamia from the north, where the Uralic language family is located (Fig. 11), and by studying the lexical evidence and the grammatical features which Sumerian shares with individual Uralic languages,it is possible to make additional inferences about their origins. The closest affinities of Sumerian within the Uralic family are with the Volgaic and Finnic languages, particularly the latter, with which it shares a number of significant phonological, morphological and lexical iso- glosses. The latter include, among other things, a common word for "sea,ocean" (Su- merian ab or a-ab-ba, Finnic aava, aappa),and common words for cereals, sowing and harvesting, domestic animals, wheeled vehicles, and the harness of draught ani- mals (Fig. 12). A number of these words also have counterparts in Indo-European, particularly Germanic languages. These data taken together suggest that the Sume- rians originated in the Pontic-Caspian region between the mouth of the Volga and the Black Sea, north of the Caucasus Mountains, where they had been living a sedentary life in contact with Indo-European tribes. I would not exclude the possibility that their homeland is to be identified with the Majkop culture of the North Caucasus, which flourished between 3700 and 2900 BC and had trade contacts with the late Uruk cul- ture (Fig.13). Placing the Sumerian homeland in this area would help explain the non- Uralic features of Sumerian, for the Kartvelian languages spoken just south of it are ergative and have a system of verbal prefixes resembling the Sumerian one. The Sumerian words for wheel and the harness of draft animals that it shares with Uralic show that its separation from Uralic took place after the invention of wheeled vehicles, which were known in the Majkop culture since about 3500 BC.

About 3500 BC, the Indo-European Yamnaya culture that had emerged between the Danube and the Don began to expand dynamically to the east, reaching the Caucasian foreland by about 3300 BC. This expansion is likely to have triggered the Sumerian migration to Mesopotamia. It would have proceeded through the Caucasus and the Diyala Valley, and since wheeled transport was available, could easily have been completed before the end of the Late Uruk period (c. 3100 BC). The arrival of the Sumerians would thus coincide with the destruction of the Eanna temple precinct at the end of the Uruk IVa period.

The lexical parallels between Sumerian and Uralic thus open up not only completely new possibilities for the study of Sumerian, but also a chance to identify the original homeland of the Sumerians and date their arrival in Mesopotamia. In addition, they provide a medium through which it becomes possible to penetrate into the prehistory of the Finno-Ugric peoples with the help of very ancient linguistic data. Of course, it is clear that the relevant evidence must first pass the test of verification or falsification before any part of it can be generally accepted and exploited.

I am currently preparing an Internet version of the database in collaboration with the Department of General Linguistics of the University of Helsinki. This web version is planned to be interactive and will contain a search engine and a program to check the regularity of the sound changes involved in the comparisons. I heartily invite all sceptics to visit the site once it is ready and falsify as many of the comparisons as they can, and everybody else to look at the evidence, check it out, and contribute to it by constructive criticism and new data.

SIMO PARPOLA: http://en.wikipedia.org/wiki/Simo_Parpola

SB: Parpolan *aikwo- ja *gweta- ja *kwar- (sota) -esimerkit ovat erittäin  mielenkiin-toisia, ja juuri tuollaisia äänteenmuunnoksia on tapahtunut, MUTTA KIELI EI OLE NIIS- SÄ KANTAURALI,UROOPPA,"SEN MURRE" KANTABALTTI ja  ITÄBALTTILAINEN,SUU- RESTI MUUNTUNUT VASARAKIRVESKIELI, kauempana kantabaltita kuin nykyliettua.

Kantaindoeuroopan  *kʷ ja *gʷ -äänteet muutuvat (illmeisesti) varhaisessa kantabal- tissa *kw- ja *gw- -äänteiksi (puolivokaali w) liudentuneet *kʷ´ myös *tw- tai *(t)šw- sekä *gʷ´ *dw- tai *(d)žw-.Usein putoaa jompi kumpi,tai sekä toinen että toinen, pois, ja usein molemmat variantit jatkavat vähän eri merkitykssissä. Itäbaltille tyypillistä on ensimmäisen, oikean konsonantin putoaminen (suomalaiseen tapaan), länsibaltille taa puolivokaalin putoaminen. Puolivokaali voi olla w, l (ł), j, m tai n.

Esimerkkkejä on vaikka kuinka paljon: *kʷer- = hakata, sotia > lt. karas = sota, pr. karja = sotajoukko, sm varus- = sota-, ranskan guerre, engl. war jne. (suomen karja tulee ehkä sanasta *gwarja = maata tömistelevä ja "jauhava" karja(lauma), lt. žergti)

Kanta-IE:*ēkʷe = vedenpinta, vesiaava > aqua, ekva-, Akaa, Oka (joki), aava, aapa jne.

(*G´w´ēna (= valuu, kuin terva, tai laiduntava karja) > *Dwēna (= "Hiljaa virtaa" -joki ) > Don (tietysti; kääntäjä on tiennyt tämän etymologian), Teno, Tonava/Danube, Viena/Dvina, Väinä/Dvina, alun perin kelttiläinen Wien/Vienna; tyyni, vieno, vaiti.

jne.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/su-ja-balttilaisten-kielten-kehtysyhteyksita-balttilaisen-lahteen-mukaan

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/uralilaisten-ja-kamtshatkalaisten-kielten-yhtalaisyyksia

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/sven-svin-etymologiaa

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-paikannimet-peruslinja-oikea-lempo-luuraa-yksityiskohdissa


Risto Juhani Koivula kommentoi_ 23. heinäkuu 2016 13:45

Tässä eräs KOTUSin palveluksessa oleva Jaakko "Jaska" Häkkinen, pangermanistinen fennougristi, arvostelee tuota samaa Simo Parpolan juttua:

Sumeri ja uralilaiset kielet

Jaska
Seuraa
Viestejä2756
Liittynyt15.9.2006
klo 23:58 | 28.9.2007

Uralilais-sumerilaisesta yhteydestä

Seuraavassa kommentoin Aristonin äskettäin foorumille (Lalli & Erik, sivu 121) oheis- tamaa Simo Parpolan esitystä uralilaisen kielikunnan ja sumerin sukulaisuudesta. (“Sumerian: A Uralic Language.” – Simo Parpola)

Parpolan esitys on menetelmällisiltä lähtökohdiltaan erinomainen. Hän on tähän men- nessä löytänyt yli 1700 sanaa ja morfeemia joilla on ural-altailainen vastine. Vain pie- nellä osalla (7 %) on altailainen vastine,mikä onkin oikein, koska nykytietämyksen pe- rusteella altailaiset kielet eivät muodosta yhteistä kielikuntaa. Turkkilaisia osumia sen sijaan on paljon,ja näillä puolestaan on usein vastine myös uralilaisella puolella. Altai-laisen typologian kielistä turkkilainen on vanhastaan ollut läntisin, joten on odotuksenmukaista, että sumerilla olisi yhtäläisyyksiä juuri sen kanssa.

Isolla joukolla uralilaisia sanoja vastine rajoittuu Parpolan mukaan itämerensuomeen. Näiden levikki siis vastaa arkaaista luoteisindoeurooppalaista lainasanakerrostumaa, jossa myös on monia tällaisen levikin omaavia sanoja; tämä kerrostuma yhdistetään yleisesti nuorakeraamiseen kulttuuriin. Voi siis olla mahdollista sekin (vaikkei Parpola tätä pohdikaan), että tällaiset sanat ovat kulkeutuneet kantasuomeen indoeurooppa- laisilta, jotka ovat assimiloineet matkallaan jonkin sumerin sukuisen kielen. Menetel- mällisesti ei nimittäin voida palauttaa kantauraliin saakka sanoja,joilla on edustus vain yhdessä kielikunnan haarassa. Kyseessä lienee tästä syystä pikemminkin lainavaiku- tus (esi)kantasuomeen jostain muusta kielestä sen jälkeen kun uralilainen yhteys oli jo päättynyt. Ei voi suoralta kädeltä sulkea pois sitäkään, että jokin sumerinsukuinen kieli olisi indoeurooppalaisten työntämänä ajautunut kauas pohjoiseen aina Baltiaan saakka.

1700 yhteistä sanaa on paljon, vaikka Parpola yrittääkin perustella määrän uskotta-vuutta.On muistettava,että kantauraliin voidaan rekonstruoida kriteerien tiukkuudesta riippuen sanoja maksimissaan suuruusluokassa 200–500 kappaletta. Tästä herää kyllä kysymys, miten sumeri ylipäätään olisi voinut säilyttää näin suuren joukon yhtei- siä sanoja. Yleisesti ottaenhan on niin, että mitä vanhemmasta kielentasosta on kysy- mys, sitä vähemmän sanoja siihen voidaan rekonstruoida. Uralilais-sumerilaisesta kantakielestä odottaisi siis löytyvän alle sata sanaa.

Toisaalta voidaan huomauttaa, että sumerin kirjoitetut lähteet ovat vanhimmillaan jo viidentuhannen vuoden takaa, kun taas uralilaisia kieliä on alettu kirjoittaa vasta vii- meisen tuhannen vuoden aikana.Aikaa on siis ollut peräti huikeat 4000 vuotta yhteis- ten sanojen kadota uralilaisista kielistä. Ja aiempi vasta-argumenttikin voidaan nyt kääntää myötäargumentiksi: tätä taustaa vasten on aivan luonnollista, että varhain tallennetulla sumerilla on paljon yhteisiä sanoja uralilaisten kielten kanssa mutta siten, että vastineilla on enää hajanainen ja suppea levikki nykyisissä uralilaisissa kielissä: yhdelle sanalle löytyy vastine vain itämerensuomesta,toiselle vain mordvasta ja kolmannelle vain mansista. Sana olisi siis ehtinyt kadota monesta uralilaisesta kielihaarasta – ehkäpä uudempien lainasanojen tieltä: onhan indoeurooppalaisten lainasanojen tulva useisiin uralilaisiin kielihaaroihin ollut jatkuva.

Uralilaisen äännehistorian kohdalla ilmenee kuitenkin eräitä ongelmakohtia. Parpola esimerkiksi puhuu kantasanasta *ajkwoaivot; päälaki’, josta sekä suomen aivot että aikoa olisivat peräisin. Kriittinen äännehistoriallinen tutkimus ei kuitenkaan tunne täl- laista sanaa. Kantauraliin voidaan nimittäin rekonstruoida sanat *ojwa ’pää, (mäen) laki’ ja *ajŋi ’aivot’,mutta näillä ei näyttäisi olevan mitään tekemistä keskenään.Mitään kantasanaa *ajkwo, jolla olisi näiden molempien merkitys,ei näyttäisi koskaan olleen- kaan. Kantauralissa ei myöskään oleteta olleen labiovelaaria *kw - ainoa peruste sen rekonstruoimiselle on Parpolalla sanueiden aivo-~ aiko- etymologinen yhdistäminen. Koska tämän yhdistämisen ainoa peruste on labiovelaarin rekonstruoiminen (merkityksien yhdistäminen tuntuu kaukaa haetulta), on kyseessä kehäpäätelmä.

Parpola rekonstruoi kantauraliin myös sanan *kwarüksvaris’, mutta sananalkuisen *kw:n rekonstruoimiselle ei nytkään näyttäisi olevan mitään tukea – paitsi sumerin edustus. Tässä onkin jo ikävästi kehäpäätelmän makua: Parpola ilmeisesti pitää uralilais-sumerilaista sukulaisuutta jo niin selviönä, että hän käyttää sumerin sanojen piirteitä todisteena uralilaisen sanan rekonstruoimisessa. Tämä on luonnollisestikin metodisesti kestämätöntä.

Uralilaiselta puolelta hän esittää labiovelaarin perusteluksi tässä sanassa samojedi-kielten edustuksen, joka kuitenkaan ei välttämättä edellytä mitään labiovelaaria – sel- laista ei kantasamojediinkaan rekonstruoida. Ja vaikka rekonstruoitaisiinkin, sitä ei voitaisi palauttaa kantauraliin, ellei löytyisi sellaista sanaa, jossa olisi labiovelaariin viittaavaa vaihtelua eri kielihaarojen välillä. Lisäksi kantauralissa ei esiintynyt :tä jälkitavuissa.

Sana varus on vain itämerensuomalainen, ja SSA pitää sitä vara-sanan johdoksena, mikä merkityksen perusteellakin tuntuu uskottavalta. Parpolan rekonstruktio *kwaruks siis tuskin on oikein, etenkään kun *u:takaan ei ollut jälkitavuissa kantauralissa, mutta toki sentään jo kantasuomessa, johon sanue voitaisiin palauttaa.

On silti huomautettava, että Parpolan rinnastukset eivät kuitenkaan ole välttämättä vääriä. Nimittäin vaihtelu sumerin g/k ~ uralin v/w voi kaikesta huolimatta olla vanha ja todellinen. Jos se on vanhaa yhteistä perintöä,voidaan uralilais-sumerilaiseen kan- takieleen rekonstruoida yksinkertaisesti *g, *w, *q (tai Parpolan tapaan *kw), ja jos se on vanhaa lainavaikutusta suuntaan tai toiseen, kyseessä on äännesubstituutio: joko sumerin g on substituoitu uralin *w:llä tai päinvastoin.

Äännevastaavuden uskottavuutta lisää muutama äänteellisestikin uskottava ja se- manttisesti yksi-yksinen sanarinnastus: sum. gíd-vetää’ ~ ural. *vetä- (oik. *weta-) ’vetää’ | sum. kur ’vuori’ ~ ural. *vor (oik. *woxri). Mikä tärkeintä, Parpolan mukaan sumerin š vastaa säännöllisesti itämerensuomen h:ta – kun kantasuomessa tiede- tään tapahtuneen muutos > *h, olisikin perin vahva todiste sanojen yhteistä alkuperää vastaan, jos näin ei olisi.

Mielenkiintoinen mutta ongelmallinen ryhmä ovat homonyymiset sanat, eli sellaiset, jotka ovat (lähes) samannäköisiä ja joilla on kaksi eri merkitystä – ja vieläpä samat sumerissa ja uralissa. Tällaisia ovat Parpolan mukaan sumerin ajvesi’ ja ajaisä’ ~ uralin *jäjjää’ ja *äijä ’isä’. Tämä olisi vahva todiste, elleivät Parpolan uralilaiset rekonstruktiot olisi omatekoisia ja poikkeaisi toisinaan hyvinkin paljon kriittisen äännehistorian hyväksymistä rekonstruktioista.

Esityksen heikoin kohta ainakin uralistin näkökulmasta ovatkin siinä käytetyt uralilai- set rekonstruktiot, joille ei aina löydy perusteita uralilaiselta puolelta. Koska näissä ”uralilaisissa” rekonstruktioissa on nojauduttu myös sumerin äänneasuun, kyseessä ovatkin oikeastaan oletetun uralilais-sumerilaisen kantakielen rekonstruktiot. Sekaan-nuksen välttämiseksi olisikin parempi ensisijassa verrata keskenään kriittisen tutki-muksen hyväksymiä kantauralin rekonstruktioita ja sumerin sanoja, ja vasta toissijai- sesti esittää näille yhteinen rekonstruktio, esim.: sum. gíd- ’vetää’ ~ ural. *vetä- (oik. *weta-) ’vetää’ < S-U *kweta- ’vetää’.

On korostettava, että tämä esitys poikkeaa selvästi edukseen aiemmista yrittäjistä. Esimerkiksi kielitieteestä mitään tietämättömän lääkäri Panu Hakolan rinnastuksissa sääntönä on,että rinnastettavat sanat ovat nykytasolla samannäköisiä,mutta oletettu- jen vastineiden merkityserot ovat suuria ja merkityksenkehittymät pitkiä ja epäuskottavia (ks. http://mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Hakola.html ).

Sen sijaan Parpolan työssä asia on päinvastoin: sanat eivät muistuta äänteellisesti toisiaan, mutta merkitykset ovat identtisiä tai hyvin läheisiä. Juuri näin pitää ollakin – ajatellaanpa vaikka suomen ja unkarin sanoja viisi ja öt ’5’, jotka ovat etymologisesti saman kantauralin sanan edustajia, vaikka niissä ei ole yhtään samaa äännettä.

Parpolan pohdiskelut sumerilaisten alkuperäisestä puhuma-alueesta Mustanmeren–Kaukasuksen ympäristössä (Majkopin kulttuuri), ovat myös uskottavia, olettaen että vertailu on kielitieteellisesti hyväksyttävissä: tällä alueella yhteys uralilaisiin ja indoeu-rooppalaisiin oli mahdollinen, täältä on suuntautunut vaikutusta sumerien tunnetulle asuinalueelle ja täältä lähtien jouduttiin ohittamaan kartvelilaisen kielikunnan alue, josta mukaan olisi tarttunut ergatiivisuus ja muita ”vieraita” piirteitä.

Sumerin eron uralilaisesta yhteydestä Parpola ajoittaa vuoden 3500 eaa. jälkeiseksi johtuen teknologista tasoa kuvaavista sanoista (valjaat, pyörä), mikä voi perinteisiin tai ”vallankumouksellisiin” jääkautisiin ajoituksiin tottuneista tuntua liian myöhäiseltä. Kuitenkin viime aikoina on esitetty perusteltuja näkemyksiä, joiden mukaan kantaura- lin hajoaminen voisi olla niinkin myöhäinen tapahtuma kuin 2000 eaa. Näihin uusiin ajoituksiin Parpolan skenaario sopiikin erinomaisesti: sumeri olisi siis eronnut kieliyh-teydestä ennen kantauralin myöhäisvaihetta ja ehkä myös jopa ennen kantauralin indoeurooppalaisia lainasanoja.

Aihe on ilman muuta jatkotutkimisen arvoinen: tässä saatetaan oikeastikin olla uuden, merkittävän löydön kynnyksellä. (Tosin muistutan, että tämä kirjoitukseni on raapaistu kasaan tunnissa, joten pidätän oikeuden muuttaa myöhemmin mieltäni, mikäli perusteltuja syitä tulee ilmi.)

Jaska

SB: Olen ottanut tässä vapauden linkittää KOTUSin etymologioita Jaskan tekstiin. Se EI tarkoita, että minä kannattaisin niitä kaikkia,esimerkiksi että vara olisi "germaania": se on vasarakirvestä, ja esiintyy myös muodossa "tavara" (joka sekin tulee *kwer- juuresta)., liettua tvara, venäjän tovar


Risto Juhani Koivula kommentoi_ 23. heinäkuu 2016 13:47

Riippumatta unkarin ja kampakeraamikkojen kielien mahdollisista sumerisuhteista Parpola iskee mielestäni tuossa vuoden 2007 avauksessaan pahasti kiveen ja pyörit- telee päivänselvästi indoeurooppalaisia sanoja "kantasumeriuralin" sanoina. Kiskoa/ gid ja vetää (ja venyä) sattavat tulla samasta *kwensti (*kweta) -tyyppisestä sanas- ta, varis ja korppi saattavat tulla *kwarps-tyyppisestä sanasta, korkea ja vuori/ vaara saattavat tulla samasta *kwar(k)-sanasta,aivot,aikoa ja vielä AIKA ja OIKOA- kin voivat tulla vasarakirveskielisestä *aikwo-sanasta,ja lisää löytyy,kuten myös aivan varmoja tuollaisia samanlaisia pareja. Ne todistavat itäbalttilaisesta vasarakirveskie-lestä, joka Suomessa teki kaksikin symbioosia kampakeraamikkojen SU-kielen (muinaisunkarin?) kanssa: suomen ja saamen.


Risto Juhani Koivula kommentoi_ 27. heinäkuu 2016 10:04

Tämä on vanhentunut sivu kantaindoeuroopasta,  mutta antaa osviittaa...

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European...

" *gʷer-


mount

Russ. гора (gora), Lith. guras, Skr. गिरि (giri), Av. gairi, Gk. δειράς (deiras), Alb. gur, Arm. լեառն ‎(leaṙn), Polish góra, OCS gora "

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European...

*kʷel-


to turn
wheel
Ancient Greek πόλος ‎(pólos),πέλομαι ‎(pélomai), πέλω ‎(pélō),κύκλος ‎(kúklos); Latin colō; Tocharian A kukäl;Tocharian B kokale;Sanskritचक्र ‎(cakrá); Russian колесо́ ‎(kolesó); Old English hwēol; English wheel; Old Persian [script needed] ‎(čarka);Persian چر (čarx); Old Irish cul,búachaill; Old Prussian kelan; Ossetian цалх ‎(calx); Polish koło; Avestan [script needed] ‎(čaxra), [script needed] ‎(čaraiti); Albanian sjell; Old Norse hjól, hvel; Lithuanian kẽlias, kãklas; Luwian ‎(kaluti-); Welsh ymochel, dymchwel, bochel