Tämä tutkimus sattaa sisältää suomalaisille jytkytietoa, mutta mm. naapurimaissamme se tulokset ovat ovat perusoletuten mukaisia, uusi menetelmin: itäbalttilainen vasarakirveskansa tuli idästä tuoden uuden kielen ja uudenlaisen, ympäristöä aktiivisesti muuttamaan pyr-kivän asennoitumisen, uutta teknologiaa ja pitkän matkan vuorovaiku-tussuhteiden järjestemän, joka käytti vesireittejä.
Korjaan eräitä yksityiskohtia.

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0305440317302091

https://yle.fi/uutiset/3-10129250

” Taitavat naiset toivat kivikauden Suomeen uuden kulttuurin idästä

Saviastioiden materiaali kertoo laajoista vaihtokauppareiteistä kivikauden Pohjolassa.

Nuorakeramiikan palanen tutkijan kädessä suurennuslasin läpi kuvattuna.

Siro nuorakeramiikka korvasi paksun kampakeramiikan.Nella Nuora / Yle


4 500–5 000 vuotta sitten yhdellä jos toisella kivikautisella asuinpaikalla Etelä-Suomessa epäilemättä ällistyttiin saviastioista, jotka olivat peräisin jostakin muualta.

Vanhat kampakeraamiset astiat olivat paksuseinäisiä ja ämpärin kokoisia, eivätkä ne pysyneet pystyssä kuin maahan painettuina. Tulokkaan nuorakeraamiset tuomiset näyttivät aivan erilaisilta.

Ne olivat paljon pienempiä ja ohutseinäisempiä, niissä oli kaula, ja pohja oli tasainen. Koristeetkin olivat uutta muotia, tehty nuoralla painamalla, eivät enää kamman piikkien jäljiltä näyttäviä painaumia.

Viisi keramiikanpalasta ja kolme kivikirvestä pöydällä.

Vasemmalla kaksi palasta kampakeramiikkaa, oikealla kolme palasta nuorakeramiikkaa sekä vasarakirveitä samalta ajalta.Nella Nuora / Yle


– Ne olivat oikeasti aika korkeaa teknologiaa. Ei onnistuisi minulta. Kampakeraa-misen pytyn voisin yrittää saada aikaiseksi, nauraa arkeologi Elisabeth Holmqvist-Sipilä. ”

RK: Käsitys erityisestä ”naisten teknologiasta”, joka saattaa toki olla tottakin, on muodostettu avoimesti sen perusteella, miten ja keiden toimesta nykyisissä ja vii-meaikaisissa kultturiessa tällaiset hommat on tehty.Muullakin tavalla olisi voitu jär- keillä: esimerkiksi useinkin ovat alun perin ”miesten” kuten sodan- ja kaupankäyn-titeknologiat siirtyneet naisille keittiöön ja pelloille kehittyessään ja rutinoituessaan.

Tästä saa myös käsityksen, että uusi pienten kattilamaisten ruukujen teknologia olisi ollut jotenkin vallankumouksellista ja että vasarakirveskansan keramiikka olisi yleisesti ollut kampakeramiikkaa korkeampaa.

Näin ei voida ykskantaan sanoa, eikä se edes syrjäyttänyt kampakeramiikkaa, vaan voitolle selviytynyt Kiukaisten kulttuuri, ilmeisimmin itämerensuomalaisuuden perusta, johon vasarakirveskulttuurikin liittyi siltä osin kuin se liittyi suomalaisiin, oli kampakeraamisen perustan kulttuuri.

Varsinkin kampakeraamisia ruukkuja oli monenlaisia: vanhimpia, kuoppakeraami-sia, Sarsan-Tomnitsan, ja hienoimipia: asbestikeraamikkojen (Kierikin, Pyheensil-lan ym.) suuria (< 100 litraa) keveitä ohutseinämäisiä mutta lujia ruukkuja, jotka kestivät tuhansien asteiden kuumennuslämpötilan. Niitä olisi voitu käyttää metal-lien sulattamiseen ja erottamiseen näin malmista, mutta toistaiseksi ei ole löydetty kuin kokeellisen arkeologian todisteita.Noita ruukkuja on saatettu käyttää kuljetuk-seen esimerkiksi hevos- tai pororekipelillä. Asbestikeraamikkojen katsotaa tulleen muita kampakeraamikkoja myöhemmin kaakosta Peips-järven itäpuolen suunnal-ta. Heidän uskotaan olleen saamelaisten kokoonpanoon päätynyt heimo.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kierikin_keramiikka

Kierikin (asbesti)keramiikkaa.


” Hämeeseen syntyi keramiikkatehdas

Holmqvist-Sipilä työskentelee Helsingin yliopiston arkeologian laboratoriossa. Hänen johtamassaan tutkimuksessa selvitettiin saviastioiden sirpaleista, miten nuorakeraaminen kulttuuri levisi Suomen lisäksi Ruotsissa ja Virossa.

– Halusimme tutkia, olivatko astiat vain tuontitavaraa vai tuliko meille taitavia keraamikkoja, jotka ryhtyivät harjoittamaan muualla oppimaansa teknologiaa uudessa ympäristössä.

Tulihan heitä. Hämeeseen, Hauhon Perkiöön, syntyi suoranainen nuorakeramiikkatehdas.

– Sieltä löytyi jo vuosikymmeniä sitten aivan poikkeuksellisen suuri keramiikka-ai-neisto, noin 30 000 sirpaletta,mutta niitä ei ole aiemmin tutkittu yksityiskohtaisesti.

Yleensä nuorakeraamisesta kohteesta Suomesta löytyy ehkä muutamia paloja tai muutamia kymmeniä paloja, Elisabeth Holmqvist-Sipilä kertoo.

– Tuntuu, että siellä on ollut kivikauden mittapuulla suorastaan teollinen valmistus-keskus. Jostakin syystä; emme tiedä miksi. Olisiko saviaines ollut erityisen soveliasta? Vai keskittyikö sinne paljon keramiikan valmistajia?

Taito siirtyi naiselta naiselle

Astiantekijöistä itsestään ei ole jäänyt jälkiä, sillä eloperäinen aines maatuu Suo-men happamassa maaperässä nopeasti. Luita ei löydy kertomaan mahdollisista eroista ihmisten perimässä.

Silti tutkijat ovat valmiita sanomaan, että nuorakeramiikkataiturit olivat todennäköisesti naisia.

– Etnografisissa tutkimuksissa on todettu, että tämäntyyppisissä yhteisöissä kera-miikka-astioiden valmistaminen oli nimenomaan naisten aktiviteetti. Se on sellai-nen käsityötaito, joka ajatellaan perinteisissä yhteisöissä naisten työksi ja taidoksi, joka opitaan toiselta. Ehkä äidit opettivat tyttäriään.

Lisäksi nuorakeraamiselta ajalta esimerkiksi Saksasta on löytynyt keramiikka-astioita nimenomaan naisten haudoista.

Holmqvist-Sipilä myöntää,etteivät arkeologit voi varmasti tietää hautojen astioiden valmistajiksi naisia. Silti hän sanoo, että juuri naisilla näyttää olleen yhteys keramiikkaan.

Ellei toisin todisteta?

– Nimenomaan.



Yhä pienemmät näytteet, yhä tarkempaa tietoa

Arkeologisten tutkimusmenetelmien kehittymisen ansiosta yhä pienemmät näytteet antavat yhä enemmän ja yhä tarkempaa tietoa.

Holmqvist-Sipilä ei pidä mahdottomana,että jonakin päivänä hautojen maa-ainek-seen jääneistä pienenpienistä orgaanisen aineksen hippusista pystytään tekemään DNA- tutkimuksia.

– Arkeologia kehittyy niin valtavasti, että 20 vuoden päästä voi olla jo aivan eri mahdollisuudet. Tuntuu, että kaikessa luonnontieteellisessä arkeologiassa näytekoot pienenevät vuosikymmen vuosikymmeneltä.

Geokemia vei astioiden syntysijoille

Holmqvist-Sipilän johtamassa tutkimuksessa analysoitiin 24 arkeologisesta kohteesta Suomesta, Virosta ja Ruotsista löytyneitä astioita kahdella geokemian menetelmällä.

– Käytimme elektronimikroskoopin mikroanalysaattoria, jolla pystyimme analysoi-maan savimassasta sekä astian itsensä saven että siinä olleiden murskahippujen kemiallisen koostumuksen.

Tuloksia vertaamalla tutkijat pääsivät myös sen jäljille, missä edellisen sukupolven astiat oli tehty, sillä murskahiput ovat peräisin vanhoista, rikkoontuneista astioista.

– Teimme myös yhteistyötä Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen materiaalifyysik-kojen kanssa.He analysoivat samat näytteet hiukkasherätteisellä röntgen-emissio-menetelmällä, jolla saatiin selville todella tarkkoja pieniä alkuainepitoisuuksia, Holmqvist-Sipilä kertoo.

Astian raakasavilähde selviää vain tällaisista miljoonasosapitoisuuksista.

Elisabeth Holmqvist-Sipilä

Elisabeth Holmqvist-Sipilä Nella Nuora / Yle

Muisto kotoa?

Särkyneen astian murskaaminen uuden astian raaka-aineeksi oli käytännöllistä. Rikkoontunut astia oli käden ulottuvilla, kun saveen tarvittiin sekoiteainesta.

– Ei tarvinnut lähteä hakemaan hiekkaa, saattoi murskata sitä keramiikkaa. Ja koska se oli savea, astiaan tuli poltettaessa todennäköisesti vähemmän halkea-mia, koska lämpölaajenemisominaisuudet ovat samat. Murska myös tekee astian seinämistä kestävämpiä, Holmqvist-Sipilä sanoo.

Mutta oliko astiamurskan käyttö vain käytännöllistä,vai oliko siihen muitakin syitä? Ehkä muualta tullut astiantekijä halusi säilyttää viimeisen konkreettisen muiston menneisyydestään?

Onhan siinä jollakin tavoin arjen symboliikkaa, sanoo Elisabeth Holmqvist-Sipilä.

– Ehkä joku nainen on tuonut mukanaan uudelle asuinalueelle astian, jonka hän oli tehnyt äitinsä kanssa kotiseudullaan. Kun astia meni rikki, niin ainakin itse ajat-telisin, että toki haluaisin säilyttää siitä jotakin. Sillä tavalla menneisyys jatkoi jollakin tavalla elämäänsä siinä arjen esineessä, Holmqvist-Sipilä spekuloi.

Kauppaa ristiin rastiin

Astioiden materiaalin analyysit todistivat,että kivikauden ihmisillä oli paljon yhteyk- siä ja vaihtokaupan verkostot ulottuivat ristiin rastiin yli Itämeren. Suomessa, Virossa ja Ruotsissa oli ainakin viisi aluetta, joilla valmistettiin nuorakeramiikkaa.

Hämeessä tehtyjä astioita kulkeutui ensin Suomen rannikolle ja sieltä Viroon.

– Suomeen tuli keramiikkaa Virosta ja Ruotsista. Ajan myötä sitä liikehdintää oli moneen eri suuntaan, Holmqvist-Sipilä kertoo.

Näihin tuloksiin sisältyi yllätys ruotsalaisille arkeologeille. Näyttää nimittäin siltä, että itäiset vaikutteet olivat tuohon aikaan hyvin muodikkaita.

– Meillä oli aika vahva löydös siitä, että keramiikkaa siirtyi nimenomaan Virosta Etelä-Ruotsiin. Se on täysin vastoin sitä, mitä ruotsalaiset arkeologit ovat usein halunneet ajatella: että nuorakeraaminen kulttuuri olisi tullut Etelä-Skandinaviasta Ruotsiin. Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että se tuli sen sijaan täältä idän suunnalta, Suomesta ja Virosta Ruotsiin.

Nuolin merkittyjä reittejä Etelä-Suomessa ja -Ruotsissa ja Virossa.

Leveät nuolet kuvaavat astioiden ja kapeat nuolet keramiikkamurskan reittejä.Elisabeth Holmqvist-Sipilä

RK: Tässä asiatiedon vahvistamisen ohella annetaan valitettavasti väärä todistus naapurimaiden muinaistutkimuksesta, joka ei ole ollut ainakaan sen matalammantasoista kuin Suomessa:

Nykyruotsalaiset arkelogit ja kielitieteilijät ovat SUORASTAAN PAUKKUREHEL-LISIÄ JA ÄÄRIKRIITTISIÄ verrattuna SUOMALAISIIN JA BALTIANSAKSALAI-SIIN PAN-GERMANISTI-SÄÄTIÖ-tieteiljijöihin, jotka nimenomaan täällä Suomessa ovat ”niskan päällä”!!!

Tuossa EI OLE UUTTA RUOSTALAISILLE, VAAN ASIA ON SIELLÄ TIEDETTY SATA VUOTTA, ETTÄ VASARAKIRVESKULTTUURI TULI RUOTSIIN ENSIKSI SUOMESTA!

https://sv.wikipedia.org/wiki/Stridsyxekulturen

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/itameren-laivahaudat-eivat-ole-hautoja-1

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/03/ruotsin-5000-vuoden-takaiset-kuoppakeraamikot-olivat-suomalaisia

SUOMALAISET JA BALTIANSAKSALAISET OVAT ”MUUTA MAATA”:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/09/kantapersermaanilainat-witusta-saamelaiskulttuurin-ensyklopediassa

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/jorma-koivulehdon-suomen-arkkimuinaiset-kermaanilainat-3000-vuoden-takaa-ovat-humpuukia

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan-2

(Tuota samaa ei sitten välttämättä aina voi sanoa esimerkiki museoiden esillepanosta Ruotsissa, ne voivat olla todella "hurraa-viikinkiläisiä" ja "unohtaa" muut...)


” Tuotiinko Suomeen viljaa?

Tutkimus siis todistaa, että astioita vietiin hyvinkin kauas paikoista, joissa ne oli tehty. Mutta olivatko ne tyhjiä?

– Niin… olivatko ne astiat oikeasti se primääri tuote tässä vaihdannassa? Vai kul-jetettiinko niissä jotakin, esimerkiksi maataloustuotteita, vaikka viljaa? Nuorake-raamisen kulttuurin aikana Ruotsissa ja Virossa oli jo maanviljelystä. Suomesta siitä ei ole löytynyt varmoja todisteita.

Nuorakeraamista kulttuurivaihetta kutsutaan Suomessa myös vasarakirveskult-tuuriksi. Varmasti myös vasarakirveitä vaihdettiin, mutta laajoja verkostoja pitkin ei kulkenut vain aikansa arvotavara, Holmqvist-Sipilä sanoo.

– Eivät ne kauppatavarat tällaisessa pitkän matkan tai alueiden välisessä kaupas-sa välttämättä olleet eksoottisia, vaan ne saattoivat olla esimerkiksi jokapäiväises-sä käytössä olleita astioita. Arkeologitkin usein hämmästelevät sitä, miten arkisia asioita vaihdettiin.

Juuret ulottunevat syvemmälle itään

Elisabeth Holmqvist-Sipilän haave on, että materiaalitutkimusta voitaisiin jatkaa.

Tähänastisten tulosten perusteella nuorakeraamisen kulttuurin juuret vievät myös Suomesta ja Virosta itään, nykyisen Venäjän alueelle.

– Menisimme ehkä vielä syvemmälle nuorakeramiikan mahdollisille syntysijoille, pidemmälle Baltiaan tai Venäjälle, jotta voisimme verrata tuloksiamme sieltä löytyneisiin astioihin. Löysimme nimittäin joitakin tunnistamattomia geokemiallisia ryhmiä, ja jäimme miettimään, ovatko ne peräisin jostakin,mistä meillä ei ollut vertailuaineistoa. ”

Menestystä tutkimukselle!

Täältä löytyy kielitieteellisiä vihjeitä niille, edellisten lisäksi:

Juha Kuisma ja Hämeen paikannimet: peruslinja oikea, Lempo luuraa yksityiskohdissa


”Ahvenanmaa” (akwen-) on vasarakirveskieltä ja tarkoittaa ”merimaata”

SU- ja balttilaisten kielten kehitys-yhteyksistä balttilaisen lähteen mukaan

Jorma Koivulehdon ”suomen arkkimuinaiset kermaanilainat 3000 vuoden takaa” ovat humpuukia

FINÞLAND ”HAKOTEILLÄ” – JA PUTIN !!!???


Suomen sanat Fraenkelin Liettuan etymologisessa sanakirjassa


Antibaltistista pan-germanistista pseudokielitiedettä Helsingin yliopistossa

Hesari 29.3.20016: Suomalaiset tulleet Suomeen 500 j.a.a., PERSERMAANIT 2000 e.a.a!


”Viikinkiajan” kuurilaisten ”dzauna” löydetty Pirkkalasta?

Sven = svin (etymologiaa)

Nimi ”Tampere” merkitsee kuuriksi ”VENEVINSSIÄ”