"Tieteen palstalta piilotettua, modejen väitökirjoja silmällä pitäen...

Lähetetty: To Joulu 17, 2009 10:51 am

kalmankenkku kirjoitti: " Vesistöjen nimet saattavat olla hyvin vanhoja, jopa vanhem- pia kuin puhutut kielet.Kielihistoriaa pystytään luotettavasti tutkimaan vain 6000 vuot- ta taaksepäin,sillä puhuttu kieli on kaiken aikaa muutosprosessissa.Tämä havainnol- listuu, jos vertaa nyt 30 v. -porukan muistamaa nuorisoslangia omasta skidivaihees- taan tämänhetken nuorten puhumaan.Toki nuorisoslangit muuttuvat 1000-kertaisella nopeudella verrattuna yleiskieleen,mutta nyt tarkastellaankin 1000 kertaa pidempää ajanjaksoa.

Keitele on nyttemmin onnistuttu selittämään suomen kielen kautta. Nimi tulee van- hasta järvenselkiä erottavan vetokannaksen (veneet vedettiin kuivan maan yli) nimi- tyksestä, eli liikuttaessa erämaavaiheen aikana (rautakaudella?) Keiteleen vesireittiä, jokin tälläinen este on ollut liikkujille merkitsevä. Tämä on nykyinen selitys.


RJK: Tämä saattaa edelleen liittyä balttilaiseen "keisti", imp. yks. 3. "keitė" (liett.) "vaihtaa" -verbiin. Olen tuota joskus Keiteleen osalta arvellutkin. Jos ja kun on ollut tuollainen yleisnimi, se vain vahvistaa olettamusta.


Tuo yllä oleva mahdollisuus, että ”Keitele” liittyy ”kuivan maan taipaleeseen” vesireittien välillä, mutta ei tee siitä muuta kuin balttilainaa.

Ei muuta edes IE kantasanaa tähän seuraavaan nähden:

”Keitele” näyttäisi olevan balttilaina ”Kidejärvi”,”Kite(id)enjärvi” ja samaa perua kuin Kiteen kunta. Millaisista kiteistä on kyse, siitä ei ainakaan minulla ole tietoa kumman- kaan nimen osalta. Tätä etymogiaa vahvistaa paitsi Kiteen nimen olemassaolo, myös erittäin vastaavanlainen balttietymologia ”Simpeleen” järvestä ja kunnasta.

https://www.tiede.fi/comment/840309#comment-840309

"

http://www.indo-european.nl/cgi-bin/sta ... 5Cfraenkel

Lithuanian: kíetas = kova

Etymology: 'hart = kova, zähe = sitkeä, sisukas, fest = luja',
kiẽtis 'Härte = kovuus, Zähigkeit = sitkeys, Festigkeit = lujuus',
kíetė'ti (kieti, kietėjo), kíẽsti (kiẽsta, kiẽto) 'hart werden = kovettua, sich verhärten = kovettaa itsensä',

lett. ciets, dial. (ltg) ciešs 'hart = kova, fest = luja',
cietēt 'hart werden',

preuss. keytaro Voc. 54 'Hagel' = hauli, rae, (pieni pyöreähkö) kide.

Man vergleicht skr. čiðt 'ganz = eheä, kokonainen, unverletzt = haavoittumaton, hajoamaton, kokonainen',
bulg. čitav 'ganz' = em.
Die beiden letzteren ziehen jedoch unwahrscheinlich auch die Familie
von 'skr. čiðo, čiðla, čiðlan 'durch Ruhe gehärtet = jähmettynyt, paikallaan pysymisen takia kovettunut (tai vahvistunut), kräftig = voimakas, munter = iloinen',

abg. počiti 'ruhen' = olla paikallaan, etc. heran

(s. über diese s.v. kiẽmas).

http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1&p=3&w1=K&w2=I

51. kietas = твердый = kova; жесткий (вода) = kova (mineraalipitoinen vesi); тупой (ум) = kovapäinen, tyhmä; черствый = kovettunut; крепкий (сон) = syvä (uni ym.); крутой (яйцо) = kova (muna)

52. kietinti...kietina...kietino = делать твердым = kovettaa, жестким = raaistaa, черствым = kuiva, kovettunut (leipä, savi ym.)

53. kietis  1. полынь, чернобыльник = = maruna (Artemisia); 2. твердость = kovuus

54. kietėti...kietėja...kietėjo = твердеть = koveta, kovettua; затвердевать = kovettua; черстветь = kuivaa (kovaksi)

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... tas&h=2430

kíetas -à (3) = kova
1. ciets -a
kietas kūnas - ciets ķermenis = kova kappale
kietas vanduo - ciets ūdens = kova (mineraalipitoinen) vesi
kietas vagonas - ciet/ai/s vagons = ”kova” = mukavuudeton (junan)vaunu
kietas kiaušinis - cieta ola = kova muna
kieta mėsa - cieta (neizvārījusi) gaļa = raaka, alikypsä liha
kietas pieštukas - ciets zīmulis = kova lyijykynä
kieti viduriai - ciets (aizcietējis) vēders = kova ydin
kietas miegas - ciets miegs = syvä uni

2. pārn. neatlaidīgs -a = sitkeä sisukas, sīksts -a = julma; stūrgalvīgs -a = kovapäinen; sīvs -a = terävä, ankara

kietas kovotojas - neatlaidīgs cīnītājs = kova, sitkeä taistelija
kieta kova - sīva cīņa = ankara taistelu
kietieji priebalsiai val. - cietie līdzskaņi = kovat konsonantit

kiẽtis (2) cietums (īpašība) = kovuus; tvirtums = kov(etuneis)uus, stingrums = ankaruus
kietos širdies žmogus - cilvēks ar cietu sirdi = kovasydäminen ihminen
kietas riešutas - ciets rieksts = kova pähkinä
kietasparniai (2) ornit. cietspārņi; = kovakuoriaiset
kietasprandis -ė (2) sar. stūrgalvis -e = itsepäinen; tiepša kopdz.;
kietaširdis ~ė (2) cietsirdis -e = = kovasydäminen; ~ašir̃diškai , adv. cietsirdīgi;
kietaširdiškas -a (1) cietsirdīgs -a; = kovasydäminen
kietaširdiškumas (2) cietsirdīgums; cietsirdība; = kovasydämisyys
kietavarpė (2) bot. sekstaine; = sukapää
kietažandis -ė (2) /tāds, -a, kas ir/ ar cietiem žokļiem (piem., zirgs);
kietėjimas (1) /sa/cietēšana; /sa/cietējums;
kietėti (~ė́ja, ~ė́jo) , /sa/cietēt, kļūt ciet/āk/am -ai; = koveta
kietybė (1) cietums, tvirtums = kovuus, lujuus
širdies kietybė - cietsirdība
kietimas (2) /sa/cietējums;
kietymė (1) cieta vieta (piem., ķermenī), = kova paikka, kovettuma
kietinamasis -oji (1)
kietinamieji vaistai farm. - cietināmais līdzeklis
kietinti (~ina, ~ino) , padarīt ciet/āk/u; sacietināt
kíetmatis (1) tehn. cietuma mērītājs, sklerometrs; = kovuusmittaus
kietmedis (1) cietkoks (piem., ozols, osis); = kovapuu (mm. tammi)
kietmetris (1) ciešmetrs, blīvs kubikmetrs; kovuusmittari
kietmolis (1) cieta mālzeme; = kovasavi
kietokas -a (1) paciets -a, diezgan ciets -a;

kietulys (3a) = kova kohta, paikka,

(Tämä vastaa preusiin sanaa ”keitara” vanhemmassa kielimuodossa (rae, hauli), ja myös sanaa ”Keitele” tämän teorian mukaan)

kietuma (3a) cieta vieta = em.
po oda atsirado kietulys - zem ādas radies sacietējums = kovettuma
kietumas (2) cietums (īpašība); tvirtums; = kovuus
kietviršis (1) papes vāks (iesietai grāmatai); = kovakantinen (kirja)
kietžemis (1)
1. cieta zeme = kova maa
2. cietzeme, sauszeme; = kuiva maa
kietžirnis (1)sk. dirvẽnis =kenttärakko (ononis argvensis)

Jotvinki:

http://www.suduva.com/virdainas/

keitara = hail = rae
keitas = hard = kova
keitint = to harden (Inf) = kovettua

http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf
http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Engl.pdf

KĒITARĀ <46> [Keytaro E 54] kruša = rae, raesade, hauli, kide

”Kietas” tulee kanta-IE:n sanasta ”*kem(b/p)”, joka tarkoittaa jonkin hakkamista ko- vaksi, esimerkiksi metallin pelkistämistä takomalla, tai kentän (camp, campus) junt- taamista kovaksi ja sileäksi, kun sen s- (=pois-) alkuinen muoto ”*skem(b)-” tarkoittaa jonkin (kovan) lyömistä, hakkamista kimpoamaan, ”ampumaan” irti ja erilleen hakatusta kohteesta:

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-22921.html

Lithuanian: skiẽtas

Etymology: 'Querbalken der Egge = äkeen poikkipalkit,Weberkamm, -blat t= kudonta-kaide, Ortscheit (am Fuhrwerk) = (asianmukanen kuljetus)paikka, sija (laivassa ym.)',

lett. šķiets 'Balken, Weberkamm (kudonta)kaide',

s.s.v. skỹda(s).

Vgl. ausserdem ir. scíath, kymr. ysgwyd, lat. scūtum 'Schild'.

Alle diese Wörter stehen im Zushg. mit der s.v. skíesti genannten Familie.

Lithuanian: kedễ = pöytä, penkki, tuoli (alunp. halkaistu puunrunko),

Etymology: kễdė (letzteres žem.) 'Schemel = jakkara, Taburett = (pieni) pöytä, Sessel = istuin, penkki, Stuhl = tuoli'.

Nach Petersson zusammenhängend mit lit. kedė'nti, kedìnti 'zupfen' = nykiä, nyppiä, kedė'ti 'bersten' = halkaista;
es wäre dann von einer Grundbed. 'Splitter, Span' auszugehen;

vgl. noch lit. kẽdaras 'Lumpen = möykky, paakku, jätekappale, lumppu, Fetzen = riekale, repale',
Tämä on myöhempi, kuurilainen muoto samasta sanast. kb. ”*kēdulis, kēdelis” = kova, kovettunut kappale
kẽdaruoti 'in Fetzen herabhangen = kulua päreiksi, schwan ken = vaappua, heilua',
kėdóti 'mit den Händen fuchteln = huitoa käsillään, auseinanderreissen = revetä irti toisistaan, mit gespreizten Beinen gehen = kävellä jalat harallaan',
griech. kédassa 'zerriss' = säröllinen, halkinainen
skidnōnai, skedannúnai 'zersplittern, zerstreuen' = mennä, panna päreiksi,

lit. s kedervà, s kederlà 'Splitter' = tikku, siru, puru,

lett. šķēdērns 'abgetrenntes Stück' = irtilyöty kappale,
skadrs 'leicht zu spalten' = helposti halkeava,

ae. scaterian 'zerstreuen' = hajottaa, Der Vergleich von
lit. kedénti etc. mit
russ. kudel' 'zum Spinnen vorbereiteter Flachs' = kehrättäväksi valmisteltu pellava,
poln. kądziel 'Roc ken, Spindel, Woc ke, Kun kel' ist lautlich unmöglich.

Lett. ķēd(r)a 'Spindel' = kehrävarsi, värttinä(luu), kara, stammt aus dem Finn.-Ugr.
Uber lit. kìsti...kiñda...kído (1. kindù, kidaũ) 'zerrissen werden' = hajota, s.s.v.

(PS: Kuuntelin YLE:n Geologiaillassa, kun joku kysyjä oli sukeltanut jonkin Itä-Suo- men kirkasvetisen järven pohjalta, olisikohan ollut just Keitele (tai Pielinen) isoja ”kummallisia” litteitä läpinäkyviä kiillelevyjä. Sellaiset tietysti maanpinnalla jauhautu- vat kohta sannaksi, mutta vedessä ne voivat säilyä isoinakin esiintyminä. Sellaisia kiillelevyjä, esimerkiksi muskoviittia eli ”katinkultaa”,käytettiin joskus muinoin ainakin Venäjällä päin ikkunan korvikkeina asumuksissa. Huomattavan aikaisin oli lasi-ikku-noitakin, mutta ne muistuttivat kooltaan ja paksuudeltaan ja väriltään kaljapullonpoh- jia. Muskoviitti/moskoviitti ajoi muuten saman asian, mutta oli haperampaa. Kaivauk- sissa sitä ei vältämättä huomata, kun sitä on mineraalissa ja se on maalla mennyt palasiksi.

http://www.google.fi/images?q=muskoviit ... CCEQsAQwAA

http://fi.wikipedia.org/wiki/Muskoviitti)

PS: Tuo koveneminen näyttääkin tulevan verbistä kepti = paistaa (leipää muuta ruo- kaa, polttaa kovaksi savea) > kep-s-ti = keitellä, paistella, kantaindoeuroopasta tai kantabaltista.Balttikielissä sana alkuperä onkin yleensä sosiaalinen,vaikka kyse olisi luonnonilmiöstä, ja suomalaisugrilaisissa taas juurien alkuperä on luonnssa, vaikka ne tarkottaisivat yhteiskunnallisia ja psyykkisiäkin.

Lithuanian: kaĩsti... kaičia...kaitė = kuumentaa, kiihtyä

Etymology: 'heiss machen = kuumentaa, erhitzen = kiihtyä',
kaĩsti...kaĩsta...kaito 'heiss werden = kuumeta, glühen = hehkua, schwitzen = hikoilla, erröten = punertua',
káditėti 'schwitzen = hikoilla' und 'schwer lasten = kuormittaa raskaasti, schwer auf dem Herzen liegen = painaa sydäntä (asia), hinderlich sein = olla vastahankainen, im Wege stehen = olla jnkn tiellä',
kaĩtinti 'heiss machen = kuumentaa, erhitzen = kiihtyä',
kaitrùs 'Hitze verbreitend = lämpöä levittävä, brennend = palava, sengend = käryävä',
kaitrà (káitra), kaĩtris 'drükkende Hitze = painostava helle, Schwüle = raskas ilma, Glut = hehku',
kaitulỹs 'Röte = puna, Drehkrankheit = coenurosis (loistauti)',
kaĩslas 'Schwitzen = hikoilu', prãkaitas 'Schweiss = hiki'
(cf. slav. pot' 'Schweiss': russ. peč' 'braten = paistaa, backen = leipoa, rösten = pariloida'),
lett. kàitēt 'brennen (trans. und intr.) = palaa, polttaa, sengen = kärytä, heiss machen = kuumentaa, durchglühen = hehkua, durchwärmen = lämmetä (läpikotaisin)',
kaĩtēt 'schaden = vahingoittaa, hinderlich sein = olla vastahankainen',
kaĩte 'Schaden = vahinko, Fehler = virhe, Gebrechen = puute, vika'
(zum Semasiologischen vgl. ausser o. lit. káitėti noch
ai. tápas 'Wärme = lämpö, Hitze = helle, Glut = hehku' und 'Askese = askeesi, Kasteiung = katumusharjoitus, itserankaisu', s. Sommer Balt. 110),
kaĩtinàt 'necken = härnäillä, sticheln = piikitellä (sanallisesti), ärgern = vihastua, reizen = ärtyä (toimintaan)',
kaitulis, -e 'Boshafte(r), Böse(r) = pahis'.
Hierher auch lett. skàistīties 'sich ärgern = suuttua, zürnen = kantaa kaunaa, schelten = moittia, schmähen = herjata, rienata, häpäistä, sich zanken = torailla', dessen s von Kompositen wie apskàisties, nuoskaities, die im Grunde doppeltes Refl. enthalten, seinen Ausgang genommen hat, ebenso lit. veidas man skaist 'das Gesicht wird mir heiss = ich ärgere mich' nach dem Kompos. aps(i)kaĩsti und
skuĩsti (skuistù, skuitaũ) 'herumwüten = riehua, toben = raivota, irrsinnig sein = olla mielipuoli' mit ui wegen des despektierlichen Nebensinns,
preuss. prakāisnan 'Schweiss = hiki', enkaitītai, ankaitītai 'angefochten = ahdistettu'.
Im Germ. entsprechen einerseits, auf eine einfachere Wz.-Form *kai- zurückgehend,
ahd. mhd. hei, gehei 'Hitze = kuumuus',
mnd. hei 'Hitze = kuumuus, Dürre = kuivuus', andererseits mit urspr. 'Wz.-Determinativ' d

aisl. heitr 'heiss = kuuma',
ae. hát, ahd. heiz dass., got. heito 'Fieber = kuume',
aisl. hiti 'Hitze', hitna 'heiss werden' Dagegen stimmt auch bezgl. des 'Wz.-Determinativs' mit den balt. Wörtern überein ae. hāeða 'heisses Wetter' etc.

Neben kaitulỹs 'Drehkrankheit = coenurosis (loistauti lampailla, koirilla, ihmisillä)' begegnet auch kvaitulỹs 'Drehkrankheit, Schwindel = pyörrytys, Taumel = hoipertelu, Rausch = humala'  (s.s.v. kvaitulỹs ).
http://en.wikipedia.org/wiki/Coenurosis_in_humans

heat (n.) Old English hætu, hæto "heat, warmth; fervor ardor,"
from Proto-Germanic *haita- "heat" (cognates: Old Saxon hittia, Old Norse hiti, Old Frisian hete, German hitze "heat", Gothic heito "fever"),

from PIE *kaid-, from root *kai- "heat." Väärin: nuo ovat vasarakirvesjuuria.

The same root is the source of Old English hat "hot" and hæða "hot weather" (see hot).

Meaning "a single course in a race," especially a horse race,is from 1660s,perhaps from earlier figurative sense of "violent action; a single intense effort" (late 14c.), or meaning "run given to a horse to prepare for a race" (1570s). This later expanded to "division of a race or contest when there are too many contestants to run at once," the winners of each heat then competing in a final race. Meaning "sexual excitement in animals" is from 1768. Meaning "trouble with the police" attested by 1920. Heat wave "period of excessive hot weather" first attested 1890; earlier in reference to solar cycles.

heat (v.) Old English hætan "to heat; to become hot,"
from Proto-Germanic *haita- (see heat (n.)). Related: Heated (with many variants in Middle English); heating. Compare Middle Dutch heeten, Dutch heten, German heizen "to heat."
http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=heat&searchmode=none
hot (adj.) Old English hat "hot, flaming, opposite of cold," also "fervent, fierce, intense, excited,"
from Proto-Germanic *haita- (cognates: Old Saxon and Old Frisian het, Old Norse heitr, Middle Dutch and Dutch heet, German heiß "hot," Gothic heito "heat of a fever"),
from PIE root *kai- "heat" ”

Väärin:kanta-IE-juuri = *ep = paistaa,kovettaa kuumentamalla; *kai-, *koi- on vasa- rakirveskieltä. Muista balttikielistä se on vain seelissä, ja latviassa ja liettuassa usei- den muiden ohella seelisminä. Sana *haita on kantagermaanissa vasarakirveslaina.

Kantabaltin juuri on *kep- = kuumentaa kovaksi (leipä, kermiikka)

” (cognates: Lithuanian kaistu "to grow hot"). ”

Liettuan sana on kaisti, preesensillä kaista = kuumeta, ja preesensillä kaičia kuumentaa. (Kaistu = kuumenen.)


Englannin etymologisen tekijä ei ole tiennyt,että liettualaiset ilmoittavat ensimmäisen persoonan, koska siitä voidaan päätellä yleensä muut.


Tuosta kantabaltin vartalosta luulee liettuaan lisäksi transformaimaton

kepti (kepa,kepe) = paistaa (leipä kovaksi), kuumentaa kovaksi (keramiikka) sekä oman transformaation mukainen
kiesti (kiečia) = kuurin kaavan mukainen yleensä käyttettävä keisti (keičia) = vaihtaa, muuttaa, sekä verbistä (kepti > *kieti = kovettaa)
kietas = kova.

Sana Keitele taitaa sittenkin olla Keittelyjärvi! (Eli ensimmäiset ideat tulevat takaisin ensimmäisiksi...)

The association of hot with sexuality dates back to c.1500. Taste sense of "pungent, acrid, biting" is from 1540s. Sense of "exciting, remarkable,very good" is 1895; that of "stolen" is first recorded 1925 (originally with overtones of "easily identified and difficult to dispose of"); that of "radioactive" is from 1942.

Hot flashes in the menopausal sense attested from 1887. Hot air "unsubstantiated statements,boastful talk" is from 1900.Hot stuff for anything good or excellent is by 1889. Hot potato in figurative sense is from 1846.The hot and cold in hide-and-seek or guessing games are from hunting (1640s), with notion of tracking a scent.


lit. keĩsti...keĩčia...keĩtė = vaihtaa, muuttaa,
keĩtinti 'ändern = muuttaa, wechseln = vaihtaa, tauschen = vaihtaa, eksyttää',
keĩstas 'sonderbar = erikoinen, seltsam = harvinainen',
Intens. kaitýti (kaito), káičioti (-ja);

kaità 'Veränderung = muutos, Wechsel = vaihto',
kaĩtalioti 'wechseln = vaihtaa',
ãtkaitas (pois jostakin), pakaità (äkkinäinen) 'Änderung = muutos, Wechsel = vaihto, Tausch = vaihto',
kiẽsti...kiẽčia...kiẽtė = keĩsti,
žem. kijsti und Kompos. atkiẽsti 'eintauschen = vaihtaa itselleen', auch ostlit.,
lett. atkait 'wieder = takaisin'.

**kʷep- to boil Skr. कुप्यति (kupyati), Lat. cupere, Lith. kvepėti (kvepa) = haista, kärytä, Ltv. kvēpēt = savustaa, Russ. кипеть (kipet'), Alb. kapit, Gk. καπνός (kapnos), ON hvap, Toch. kāp, Old Prussian kupsins, OCS kypĕti, Goth. afƕ apjan, Hitt. kup

Lithuanian: kèpti...kẽpa...kẽpė = leipoa, paistaa, paistua, polttaa kovaksi

Etymology: 'backen = leipoa, braten = paistaa leipää', intr. 'gebacken = tulla leivotuksi, gebraten werden = paistua',

im intr. Sinne auch kèpti (kẽmpa, kẽpo = hyytyä, 1. prs. kempù, kepaũ, das ausserdem 'gerinnen, vom Blute = veren hyytyminen' bedeutet,

(Tämä verbi ei tule juuresta *keb-, vaan juuresta *kemp-, ja liittyy verbien kaipti, keipti ja kypti yhteyteen.)

kẽpinti 'backen, braten' und kaus. = kẽpdinti 'backen lassen, braten lassen',
kẽpalas 'Laib (Brot) = leipä, paistos',
kepaĩšis 'aus gebeuteltem Mehl gebackenes Brot = seulotuista jauhoista leivottu leipä, gefüllter Fladen = täytetty lätty', übertr. 'Faulenzer(in) = huijari, petkuttaja',
kepeĩšis 'Weizenkuchen = vehnäleivos',
kễpis 'gefüllter Fladen = täytetty lätty, Fastenpirog = paastopiirakka',
kẽpsnis, kepsnỹs, kepenà, kepẽnė, -ỹs 'Braten = paistos, paistettu ruoka',
lett. cept...cep...cepa 'backen = leipoa, braten = paistaa, sengen = kärventää, brennen = polttaa',
ceplis 'Backofen = leivinuuni, Ofen der Getreidedarre = viljankuivausuuni',
cepināt 'braten, backen, sengen', aus dem Lit. entlehnt
lett. ķept (ķepu od. ķepju, Praet. ķepu) 'kleben = liimautua, anhaften = tarttua'.
Cf. abg. pečen' 'gebraten',
(Kantabaltin *kep- ja slaavin *pek- EIVÄT luultavasti ole samaa: slaavin sana voi tulla mm. kanta-IE:n juuresta *pen- = juottaa (maitoa), syöttää > *pen-k- = juotattaa: on nimittäin sanoja, kuten ven. poika = juomingit, jotka tulevat *penk-vartalosta: siitä todennäköisesti tulee suomenkin poika = ”ruokittava”!)
russ. peč' 'backen = leipoa, braten = paistaa, rosten = käristää' etc.,
ai. pácati, av. pačaiti 'kocht' = keittää,
griech. péssein 'kochen, braten', artokòpoj (aus *artopòpoj) 'Brotbäcker',
alb. pjek 'brate',
lat. coquere 'kochen' (Gdf. *pequ- über *quequ-),
bret. pibi 'kochen' (aus *kwekw-), ae. áfičen 'geröstet'.

Aus dem Slav. seien noch erwähnt cech. pečené, pečenka, poln. pieczen´ 'Braten = paistos',
abg. peštera 'Kamin = kamiina, Ofen = uuni' und 'Höhle = onkalo',
russ. pečora 'Höhle = onkalo'.

Wie KZ 69, 90 ff. von mir gezeigt, hängt auch der lett. Name des Zaunkönigs, Schneekönigs ceplis, (pa)ceplĩtis mit besagter Sippe zusammen;
vgl. lit. pečlindà 'Zaunkönig = peukaloinen', eig. 'Ofenkriecher = uunikiipijä', Zusammensetzung von lit. pẽčius 'Ofen' (aus wruss. peč') und lendù, lį'sti 'kriechen = kiivetä, ravuta'.

(Sana pätsi on kuitenkin slaavilaina, koska se taipuu vanhalla kaavalla; muuten se voisi olla liettuasta.)
Aksl. etc. pot' 'Schweiss = hiki' ist aus *pok-t' entstanden und gehört ebenfalls zur
idg. Wz. *pekw-, vgl. lit. prãkaitas 'Schweiss': kaĩsti 'erhitzen = kuumentaa, kuumentua' (s.s. kaĩsti).
Über die Metathese von kèpti s. besonders Zubatý Studie II 166 ff.
S. auch s.v. kẽpenos 'Leber = maksa'.



 

Arkkis kirjoitti:
Jotuni kirjoitti:
RJK kirjoitti:
”kalmankenkku”: Imatra / Imandra on myös vanha (muinais-saame-laisten alueen) vesistö-toponyymi,jolla saattaa olla yhteys kadonnee- seen kielimuotoon tai muinaisen uskonnon vesi/nais-jumaluuteen?

Imandra-järvi on Kuollassa, ja on saattanut olla saamelaisille pyhä?
 
(SB: Ehdottaman mahdotonta ei ole Ima(n)tra-nimen yhteys vasarakirveskieleen, vaikka se olisi kuurissa ja liettuassa samoin!)

Väinä ja Viena-joet liittyvät Väinämöiseen, joka näyttää olevan maskuliininen muoto Veen- emosesta, joka on saattanut olla mesoliittisen kauden keskeinen jumaluus.

”RJK”: Minusta suo liittyvät balttilaiseen "viena(s)", "(numero) yksi" -sanajoukkoon. Kaikki muut paitsi "vesi" ja "emo"...

(HM: Noin ei välttämättä ole: Viena- ja Väinä-joet tulevat luutavasti nimestä Dvina, joka tarkoittaa "Kaksoisjokea", mikä nykyvenäjäksi olisi dvoinaja.)

Keitele ja Päijänne ovat ilmeisesti hvyin vanhoja nimiä, eikä niiden etymologiasta ole mitään varmuutta. On vain erinäisiä teorioita.

(HM. Nimi Koitere olsi vasarakirveskilen mukainen ja tarkoittaisi samaa asiaa.)

Et kai sinä RJK tee etymologisia määritelmiä sanojen samankaltaisuuden perusteel- la pelkästään? Ne vaikuttavat epäuskottavilta, kuten mainitsemasi Keitele = baltialai- nen keisti-verbi ja Väinä/Viena-joet = balttilainen numero yksi. Olen samaa mieltä kuin Jaska, että sanoilla on oltava looginen merkitysyhteys ja ellei sellaista ole, sanojen yhdennäköisyys on sattumanvaraista

Arkkis:Imatran nimi ei ole välttämättä aivan niin muinainen ja eksoottinen kuin miltä se Kalevalassakin esiintyvänä kuulostaa. Nimi sattaa olla kuuria,ja merkitykseltään ”Rajakoski” kuten moni muukin vastaavanlainen paikka, mm. ilmeisimmin Sarsa, eri kielillä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Imatra#Historia

http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1& ... C4%AE&w2=M

” 6. įmatyti ...įmato...įmatė = 1. усматривать (ve) = pitää silmällä, valvoa, tarkkailla, nähdä jksn;
2. различать = erottaa, erota, eritä, olla erilainen, erottua (fys. ja hav.);
3. разбирать = valita (ostaakseen ym.), järjestää, lajitella erilleen, pitää erillään, jakaa (alue), pitää rajana, selvittää asia, ruuhka ym., eritellä (kirja ym.), jäsentää (lause ym.), saada selvää (puheesta käsialasta, merkistä), päästä selville

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... %97&h=2009

įmatýti (įmãto,įmãtė) 1. ieraudzīt (lv.) = huomata, nähdä ensimmäisen kerran (esim. päivänvalo = syntyä), tulla tuntemaan ;
2. saredzēt = nähdä, nakyä, pystyä näkemään (pimeässä ym), huomioida;
3. saskatīt = huomata, erottaa, erottua (oma vieraasta, olennainen epäolennaisesta, tie pimeässä jne.)

Englannin kielen sana ”make-out” = ”(vieraaksi) erottava tunto/maa/merkki” on liettu- aksi įmãtė, eli aivan kirjaimellisesti ”omaksi erottava tuntomerkki”.

http://lietuviu-anglu.zodynas.info/imatyti

Enlannin ”make-out”:in kirjaimellinen liettualainen vastine onkin

išmatýti (~ãto, ~ãtė) , saredzēt, saskatīt = näkyä, pitää silmään, erottaa, erottua (taustasta)
Merkitykset ovat tasan samat kuin verbin ”įmatýti” merkitykset 2. ja 3. latvialaisessa sanakirjassa.
Kuuriksi nämä verbit ovat
*inmatetun...inmato...inmatei, josta preesensistä adjektiivi ”erottavaksi katsottu(so-vittu) paikka(maamerkki)”, ”tunnettu erikoinen paikka” on ”*Inmatra(s)” > Imatra

Jos kuitenkaan kukaan ”korkea” osapuoli ei varsinaisesti katsonut Imatraa omakseen (vain siellä saatoi liikkua jopa ”kolmatta” väkeä), tulee aivan yhtä hyvin kyseseen englannin vastaa vaa ilmausta täysin vastaava muoto

*išmateti...išmato...išmatei (zg, zm) > ”*Ihmatra” > Imatra.

Tuohon jälkimmäiseen ole pistänyt kuurin sijasta zemgallin/žemaitin/kantabaltin,sillä kuurissa tapahtuu myöhään muutos š > s. Jälkimmäinen etymologia olisi edellistä vanhempi.

Edelleen kuitenkin kantaverbiksi on mahdollinen liettuassa/kantabaltissa paitsi ”matyti” myös toinenverbi

matuoti...matuoja...matavo” = mitata
kuuriksi ”matātun...matā(matai)...matau


http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1& ... C5%A0&w3=M

8. išmatuoti ...išmatuoja...išmatavo = измерять = mitata (määrää: mittaa, aikaa, painoa, voimaa jne);
обмеривать = mitata, ottaa, tarkistaa mitat (geom.) mitoittaa (paikalleen, esimerkiksi maastoon; petkuttaa mitoissa, erehtyä mitatessaan
размеривать = mitata palsta, rajat, olla mittana, mittakiintopisteenä

6. išmatavimas  измерение = mittaus; обмеривание = mitoitus; размер = koko

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... %97&h=3289

Sana ”išmatis” = ”matmuo”, pl  matmenys, (lt.) = ulottuvuus, dimensio, mittakaava

Myös sana ”įmatuóti on mahdollinen, mutta se tarkoittaa ”mitoittaa sopimaan (joihinkin ahtaisiin raameihin)”, joten se ei tässä vaikuta asiaan liittyvältä.

Kukas muuten asiantuntija tai muu tietää ”Imatran” esiintymisestä Kalevalassa?



Imatraa pidetään Baltiassa ilman muuta kuurilaisena sanana, niin että eräässä liettu- alaisessa nettisanakirjassakin väitetään sikäläisen kuurismin "įmatrus" = ”valio” (ym.) olevan suomeksi ”imatra

Lithuanian: matýti...mãto...mãtė = nähdä

Etymology: 'sehen = nähdä, absehen = huomata, einsehen = käsittää', 2. Sg. Praes. und dial. Imper. mataĩ und abgekürzt màt 'siehst du, siehe' = (siinä) näet, kts.
(vgl. s.v. màt), matùs 'gut sehend' = hyvänäköinen (EI siis hyvän-),
matrùs 'vorsichtig' = varovainen, ”(eteen)katsovainen”, kur.
iš matrùs 'wer scharfe Augen hat, scharfsehend' = tarkkanäköinen ( > sm. ”*ihmatra”...),
į matrùs 'geschickt = taitava,kykenevä,kelvollinen, gewandt = notkea,ketterä, taitava',
nei nemačiomis  'als wenn er nicht sehen könnte, als wenn er blind wäre, von ungeschickten, unvorsichtigen Leuten',
lett. mast...matu...matu 'fühlen = tuntea, wahrnehmen = havaita',
matīt 'fühlen = tuntea, empfinden = aistia, merken = panna muistiin, ottaa opikseen'.

Urverw. mit ksl. motriti, súmotriti 'skopeĩn, spectare, sunorān, intellegere',
russ. dial. motrit', russ. smotret' 'sehen, schauen, betrachten' usw.

Sonstige Verwandtschaft ist nicht sicher.

Meist werden griech. matér ™piskopoj, ™pizãtōn, ™reunãtéj Hesych,
mateúein 'suchen, nachetwas trachssten, nach etwas streben' verglichen.
Doch machen die griech. Nebenformen maīesqai (aus *masi-),
masteúein, mastér usw. Schwierigkeiten (s. über maīesqai etc. s. v. mãsinti).

Bechtel Lexil. 223 versucht, dass diese Wörter als verschleppt von mōssai zãtāsai Hesych, Gdf. *mōtīsai aus zu erklären.Die Begriffe 'sehen' und 'suchen' sind an sich nicht unvereinbar;
vgl. čech. hledéti 'sehen, schauen' : hledati 'suchen';
lit. veizdė'ti 'sehen, blicken', im Vilnagebiet 'suchen'

Andererseits habe ich IF 49, 208 ff. lit. matýti und seine lett. und slav. Entsprechungen mit
lit. mèsti...mẽta...mẽto, lett. mest...met...meta, russ. metat' 'werfen' = heittää, usw. in Ver- bindung gebracht; vgl. Wendungen wie lit. permeté akimis savo mokslo draugo laišką 'er überflog mit den Augen den Brief seines Studiengenossen', bendrais bruožais permeskime akis J. Jablonskio gyveniman 'werfen wir in allgemeinen Zügen einen Blick auf J. Jablonskis' Leben'.

Lit. sumèsti heisst ausser 'zusammenwerfen' auch 'berechnen,erwägen,ermessen, begreifen';
vgl. auch einen Satz wie kuȓs visaĩp susìmeta, kàd šóka, bus įmatrùs = 'wer nach allen Richtungen hin überlegt, wenn er springt, wird geschickt sein'.

Vasmer ist mit meiner Erklärung von matýti etc. einverstanden, während er (s.o.) die Prellwitzsche Deutung befürwortet. Jedenfalls müsste, falls
lit. matýti etc. mit lit. mèsti usw. zusammenhängen sollten, die Heranziehung von
griech. matér, mateúein, für die Prellwitz eintritt, aus lautlichen Gründen abgelehnt werden.

http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1& ... C5%A0&w3=M

6. įmatyti...įmato...įmatė = katsoa jo(ta)kin joksikin, johonkin kuuluvaksi

įmat|yti (o, ė) усматривать = valvoa, katsoa perään, nähdä (jokin jonakin), pitää (jotakin jonakin); различать = erottaa; разбирать = poimia (erilleen), laatia (valikoima ym.), rajata (mukaan)

Yksi sanakirja antaa sanan "įmatrus"suomalaiseksi käännökseksi ”imatra”:

http://www.zodynas.lt/zodynai/lietuviu-suomiu

” Žodžio "įmatrus" vertimas:

Imatra ”

Verbin "įmatyti" se kääntää ”laatia”, englanniksi ”make out”, joten kysen esimerkiksi kokoelman, näyttelyn tai kirjallisen esityksen laatimisesta:

” Žodžio "įmatyti" vertimas:

make out ”

Mutta se ei ole sanan kirjaimellinen perumerkiktys joka taas on ”johonkin kokonaisuuteen mukaan katsominen”.

Ja ”išmatyti” on ”kokonaisuuden ulkopuolelle katsominen”, sen rajaaminen ulkopuo- lelta, Jos imatra kuitenkin tulee nimenomaan sanasta ”Imantra”, niin sen balttioriginaali vokin olla
"įmantras" (kur. Inmantra(s), tuo edellinen on kuuriksi ilmeisimmin *Inmatras, tai *Inmatra)
joka tarkoittaa mm. ”todella hienoa”, sek, arkeologit!, KEINOTEKOISTA.

Mites on onko arkelogisia merkkejä, että Imatrankoskea olisi joskus muinaisuudessa yritetty kaivaa auki tai syvemmäksi?

Lithuanian: miñti...mẽna...mìnė = muistaa, muistella, palauttaa mieleen, aavistaa, muistuttaa, neuvoa

Etymology: (menù, miniaũ) 2. = 'gedenken = , sich erinnern = muistella, erwähnen, raten = neuvoa, (Rätsel) aufgeben = ratkaista arvoitus, ongelma',
Intens. mąstýti..mąsto...mąstė 'nachdenken = pohtia, nachsinnen = käsitellä mielessään, überlegen = pohkia, ajatella, grübeln = mietiskellä',
mįslė, mąslė 'Rätsel = arvoitus', daneben auch mįslìs,
mintìs 'Gedanke = ajatus, Einfall = päähänpisto, Idee = idea'
(ostlit. auch 'Rätsel' = arvoitus), davon Neol., durch Jaunius eingeführt,
mintýti...mintija, -ijo '(logisch, philosophisch) denken',
atmintìs 'Erinnerung, Andenken, Gedächtnis' = muisti,
neῑ mỹnioj ne turiù 'ich habe es nicht einmal im Gedächtnis' (Kurschat),
iṥmintìs 'Weisheit = viisaus, Verstand = ymmärrys',
minė'ti...mini...minė (altes Praesens meni, Neubildung miniù, 3. Praes. mìni)
und mit slav. Suffix minavóti 'gedenken, sich erinnern, (Gedächtnistag) feiern, erwähnen, meinen',
pamiñklas 'Denkmal = ajatustapa, Andenken = muisto, Denkzeichen = muistimerkki, muistomerkki'.

Lit. mẽnas 'Gedächtnis = muisti, Meisterschaft = työtaito, heute 'Kunst' = taide, nebst Abltg.,
pamėnai 'Röte am Himmel etc.' = rusko (s.d.).
mentė 'Überlegung etc.' = pohdinta, und
pamęsti ' überlegen, Rat erteilen' = harkita (s.s.v. mentė 1.).

Lit. manýti 'denken = ajatella, meinen = tarkoittaa, glauben = uskoa, sich vorstellen = kuvitella',
įmanùs, -ìngas 'verständig = ymmärtäväinen, vernünftig = järkevä',

iṥmanùs, -ìngas und nu(o)manùs, -ìngas dass.

Lit. ìṥmonė, -is 'Urteilsfähigkeit, Ausdenken, Ersinnen, Erfinden',
núomonė 'Meinung = merkitys, Äusserung = ilmaus, Dafürhalten = luulo',

į'monė 'Urteilsfähigkeit, Urteilskraft, geschäftliche Untemehmung = yritys',

prãmonė, -ia 'Erdichtung = tiivistetty, Ausgedachtes' = harkittu,

heute noch als Übersetzungsentlehnung von russ. promyṥlennost'
poln. przemysš 'Gewerbe = elinkeino, Industrie = teollisuus',
príemonė 'Mittel = laite, Vorrichtung, Massnahme = mitanotto, Massregel = mittasääntö'
(bei Daukṥa priemonia = poln. dowcip 'Scharfsinn = teräväpää, (Mutter)witz = sukkeluus',
są'monė 'Bewusstsein' = tajunta,
nesą'monė 'Unsinn, Widersinn' = älytömyys, hölmöys,
hierher auch aũmonis 'unsinnig, rasend', aumeniomis, aũmonėmis, -iomis 'ohne Bewusstsein = tauton',
aumeniuoti, aũmenioti 'betrübt sein, etwas bekriteln, an etw. herummäkeln' (zur Bed. cf. nusimiñti 'verzweifeln', s.s.v. aumuõ = tietoisuus, ymmärrys).
Lit. aũmonė 'Bewusstsein' ist Angleichung des mit slav. umú urverw.
aumuõ 'Verstand = ymmärrys' an są´monė.

Auch atmõnyti 'rächen, ahnden' gehört, wie s. v. gezeigt, zu der hier behandelten Familie.

S. noch s. v. mandagùs, mañdras, mináu und vgl. weiter nemiñt (negierter Infin.) 'also darum', Gdbed. 'nicht zu erwähnen, nicht zu nennen, ich will nicht besonders bevorheben'.

Lett. minēt (-a, Praet. -ēja) 'erwähnen = kokea, gedenken = muistella',
mῑt 'erraten', uzmῑt 'in Vorschlag bringen = ehdottaa' und = uzminēt 'erraten = erehtyä',
mῑkla, -e 'Rätsel = arvoitus',
manῑt 'bemerken = huomata, verspüren = jäljittää, empfinden = keksiä', visu mañtu 'mit voller Überzeugung = vakaumuksella/-sta' (s.s.v. mantà),
atmaņa 'Besinnung = mielle, Bewusstsein = tajunta',
samaņa 'Einsicht = näkemys, Verstand = ymmärrys, Scharfsinn = teräväpää, Aufmerksamkeit = huomaavaisuus',
pārmanῑt 'einsehen, bemerken, begreifen = huomata, käsittää', alett. (bei Glück) 'überschauen, prüfen'.

Preuss. minisnan, menisnan, pominῑsnan 'Gedächtnis' = muisti, muisto,
auminius 'betrübt' = huolestunut, surullinen
(vgl. zur Bed. die p. genannten lit. aũmenioti, nusimiñti),
mēntimai 'wir lügen' = valehtelemme, epmēntimai 'wir belügen' = valehtelemme jokun syyksi (cf. u. lat. mentῑri 'lügen' sowie
lit. pramanýti 'ersinnen = oivaltaa, erfinden = keksiä, erdichten = keksiä omiaan').

Über nicht eindeutiges mant- in der balt. Namenbildung s.s.v. mantà = raato.

Abg. m'néti 'nomīzein, dokeῑn', pom'néti 'mnhmoneúein, mnãsqai, recordari, reminisci',
russ. mnit' meinen, für etw. halten', pomnit' 'sich erinnern',
ačech. mnieti, heute mni´ti 'meinen, glauben, dünken, wähnen, beabsichtigen', pomnéti 'sich erinnern, gedenken = muistella',
poln. pomniec´ 'im Gedächtnis behalten, gedenken',
abg. pamęt' tōmnãmòsunon',
russ. pamjat' 'Gedächtnis, Erinnerung, Andenken, Besinnung, Bewusstsein',
poln. pamięc´,
čech. pamét dass. usw.

Ai. emánati 'erwähnt' (Partic. Praet. Pass. emnetaī),
manyáti 'ist eifrig, anhänglich, beherzigt, gedenkt',
mányate, manute´ 'meint, denkt, hält für etwas, erkennt, versteht',
av. mainyete dass.,
ai. mánasī, av. manahī 'Sinn',
ai. matíī 'Andacht, Absicht, Wunsch, Verlangen, Sinn',
av. ar maitiī 'rechtes, angemessenes Denken', tar¡maitiī 'widerstrebendes Denken, Widersetzlichkeit, Auflehnung, Trotz',
ai. mántraī '(heiliges) Wort, (Aus)spruch, Zauberspruch',
av. mątraī dass. und 'Gedanke, Bedenken, Nachdenken',
ai. mántrinī 'verständig, klug, Zaübersprüche kennend, Beschwörer, Besprecher', múniī 'Begeisterter, Seher',
toch. A mnu 'Denken'.

Grieeh. mimneskein 'erinnern, ermahnen, gedenken', memona (1. Pl. mémamen) 'gedenke, strebe, beabsichtige',
mnemun 'eingedenk',
aùtòmatoj 'von selbst geschehen',
menoj 'Kraft, Streben, Sinnesart, Leidenschaft, Wunsch, Wut',
manesqai 'rasen, verrückt sein',
möntij 'Seher', eig. 'Verzückter',
hierher auch ae sumnan, megar. aesimnãin 'Obmann sein, herrschen'
(davon Nom. ag. hom. ion. aesumnãter, aesumnethj, megar. aesimnötaj)
sowie griech. merimnen 'sorgen' (dazu postverbal merimna 'Sorge').
Während aesumnen etc. auf a sa ' Anteil, Gebühr' + *īmna:j  'gedenkend'
(Wz.-Nomen zu mna:ī, mimnõskein etc.) beruhen, ist merimen von *meròīmna:j abgeleitet, dessen 1. Tl. zu griech. mermeroj, mermãra, mermãrīzein,
ai. smárati,
av. īṥmaraiti etc.
(idg. Wz. *(s)merī 'denken, sinnen, sorgen') gehört.
Nach Benveniste Festschr.- Debrunner 13 ff. sind auch griech. mnãsqai '(um ein Mädchen) freien', mnãster 'Freier' nicht zu gunṥ,
bot. banö 'Weib, Frau',

sondern zur idg. Wz. *men- 'sich erinnern, gedenken = muistella',

griech. mimneskesqai etc. zu ziehen. Aus anderen Sprachen sind noch zu nennen:
Lat. (re)minisci, meminisse 'sich erinnern, eingedenk sein', monēre '(er)mahnen, erinnern', mens (alat. mentis) 'Sinnesart = mielenlaatu, Gemüt, Denkvermögen = ajattelukyky, Vernunft = järki', mentio 'Erwähnung', mentῑri 'lügen = valehdella', comminisci 'aussinnen, erfinden, erdichten',
air. domoiniur 'glaube, meine', airmitiu 'reverentia',
got. munan 'bouleúesqai,méllein', muns 'Gedanke,Meinung,Ratschluss', gamunds, gamini 'Andenken, Gedächtnis, Erinnerung', anaminds 'Vermutung',
ahd. manēn, manōn 'erinnern, ermahnen',
ae. myne 'Gedächtnis, Gefühl, Liebe, Gunst, Absicht, Wunsch', munan 'gedenken, bedenken, sich erinnern', gemynt 'Absicht', mynd (ne. mind) 'Gedäehtnis, Gedanke, Absicht, Bericht', gemynde 'eingedenk' usw. S. über die weitverzweigte idg. Wz. *men- besonders Meillet, De indoeuropaea radice men- 'mente agitare' (Paris 1897),

http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1& ... C4%AE&w2=M

3. įmantrus = konstikas, mutkikas, korea, komea
вычурный = (esim kirkon tapaan) koristeltu (rakennus ym.), korea, komea; замысловатый = konstikas, (malliltaan) monimutkainen, vaikiea 8kysymys, tehtävä); затейливый = mutkallinen, konstikas, juonikas, hauska; причудливый = erikoinen, kummallinen, oikullinen

5. įmanyti...įmano...įmanė = todeta joksikin, pitää jonakin, lukea mukaan

смыслить = ymmärtää (tietyllä tavalla), muodostaa (oma) käsitys; понимать = ymmärtää (jokin joksikin); (с)мочь = voida, kyetä; быть в состоянии = olla kunnossa

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... r=10621063

įmantriaĩ adv. izsmalcināti; smalki; izmeklēti; /sa/māksloti;
įmantrybė (1), įmantrumas (2) izsmalcinātība; smalkums; /sa/mākslotība;

įmantrus ~ì (4) izsmalcināts -a = maukas, hieno, harjaantunut (ääni ym.);
smalks -a = hieno (sokeri ym.), ohut (lanka kangas, nahka), raffinoitu, hieno;
izmeklēts -a = valittu, koottu, puhdistettu (esim. peruna), tutkittu, tarkastettu, käypä;
/sa/mākslots -a = tehty, työstetty, keinotekoinen, ei-luonnon- (piem., stils)
įmantrūs įmantrvalgiai - izsmalcināti ēdieni = hienot ruoat, ruoka-aineet

http://www.zodynas.lt/zodynai/lietuviu-suomiu

” Žodžio "įmantras" vertimas:
hienostunut ”

http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf

ENMINÎTUN <139> [Minîtun drv] = į(si)minti = palauttaa mieleen(sä)
Tätä vastaa säännönmukaisesti skalvissa ja jotvingissa
AUMENEWÎNGIS aj <27> [~umens MK] sàmoningas
AUMENEWÎNGISKU <49> [~umens MK] sàmoningumas
ĀUMENS <61> [aumu…o + rozum MK] sàmonë
ĀUMESENIS <40> [Aumestun drv] praradimas
AUMESTUN <72> [Mestun drv + pamesti MK] prarasti, pamesti
AUMINÎTWEI <137> [auminius 73 VM] nusiminti
AUMINÎWUNS ↑ Auminîtwei pc pt ac <68> [auminius 73] nusiminæs

http://www.suduva.com/virdainas/

aumenevingis = conscious
aumenis = consciousness
auminīt (Inf) = to despond
auminīvens = troubled
aumīt = to comprehend (Inf)
aumōj = mind = mieli

Lithuanian: aumuõ = tietoisuus, ymmärrys
Etymology: 'Verstand, Begriff, Intellekt' (Pl. aumenys),
mit Dehnstufe omễ, omenis, omena(s),
žem. (v)omins, ómynė;
cf. slav. umú 'Verstand' = ymmärrys).

Lett. vuimāt, vuimῑt 'merken, spüren = vainuta, saada vainu, wittern = vainuta'
stammt jedoch aus estn. oimama 'verstehen = ymmärtää, einsehen = katsastaa'
odernebst uima 'Wunsch = toive, Trieb = pyrkimys, Drang = pyrky, vimma',
uime 'Geschicklichkeit' = lahjakkuus,
aus estn. uim 'Verstand = ymmärrys, Besinnung = taju, maltti' und hat mit aumuõ etc. nichts zu tun (unrichtig Būga RFV 66, 232).
(Tuosta ei voi olla kauhean varma, kun ei tiedä. miten nämä ovat liivissä ja kuurissa, sana on voinut olla kuurissa esimerkiksi ”*ūmens”

HM: Lisäksi nämä voivat olla vasrakirveskielestä, kuten savon "oimen" (oivallus, idea) ja hämeen "äimen" (kur, ëimene) = äimystys, tyrmistys ("äimänkäki").

Von aumuõ sind auch zu trennen lit. aũmonis, -ė,
lett. aumanis 'unsinnig, rasend',
lit. aũmenimis 'unüberlegt', aumeniomis 'krank, schwach', aũmonėmis (aũmoniomis) 'ohne Bewusstsein'.
Diese bestehen aus Präfix au- 'fort, weg' (s. d.) + idg. Wz. men- (cf. lit. atsimiñti 'sicherinnem, gedenken', minė´ti dass., manýti 'meinen' usw., s.s.v. minti);
lit. aumeniuoti, aũmenioti 'betrübt sein, etwas bekritteln, an etwas herummäkeln, herumwühlen',
preuss. auminius 'betrübt = huolestunut, surullinen'  vgl. mit lit. nusimiñti 'verzagen, verzweifeln', Prafix nu- synonym mit au-.
Andererseits ist lit. aũmonė 'Bewusstsein = tajunta' Angleichung von aumuõ 'Verstand = ymmärrys, tietoisuus' an synonymes są'monė von Wz. men-.

Iranilainen sana ”matas” = mitta liittyy parveen:
Lithuanian: mãtas = mitta ,
Etymology: auch mẽtas 'Mass = mitta ,
víenu matù, metù 'auf einmal, in einem Zug, im Augenblick, sofort, sogleich' = yhtäkkiä, silmänräpäyksessä
(mẽtas 'Zeit' = (kalenterin) aika),
matúoti 'messen' = mitata, mãstas 'Mass(stab) = mittakeppi, Elle(nmass)' = kyynäräkeppi,
mastúoti 'mit der Elle messen' = mitata kyynäräkepillä,
mẽstas 'Mass' = mitta;
mesto ir gálo ne túri = Wujek: miary y kon'ca niema, = ”ei määrää eikä loppua”, ”ei äärtä eikä rantaa”
saikųse m(i)estuose 'w miarach', davon mestúoti 'messen' = mitata; garbos ne iszmestuotos = chwały niezmierney, = ”kalliot mittamattomat”, (=”tutkimattomat tiet”)
ne iszmestuotos gieribės = niezmierney dobroci;
mestýbe 'Mass', turi mokitis mestibės arba mieros gierimy ir walgimy = mają się uczyc' miernos'ci w piciu y w jedzy = ”opittava syömisen ja juomisen määrät”;
neižmestibė = määrättömyys, kohtuuttomuus.

Das Adj. mesčias 'massvoll' = mitallinen, kohtuullinen
Adv. mesčiey 'massvoll, mässig' = kohtuus, zitiert Szyrwid Dict. s.v. mierny, miernie.

(HM: Sanasta mesčias [ suomalaisen korvaan mäsh(t)shäs] = kohtuullinen (syöminen ja juominen) tulee luultavasti hyvin tutulla pejoratisoivalla kaavalla suomen mässätä, mässäillä = syödä ja juoda kohtuuttomasti.)

Lett. mats 'Metze in der Mühle = kappa,
matuot 'die Metze in der Mühle nehmen' = ottaa (oma) kappa mukaan myllylle
(]in dieser Bed. durch mnd. mat(te) 'Metze' = kappa =3.44 l, woher auch estn. matt, beeinflusst, s. M.-Endz. sowie Sehwers Spr. Unter. 77).

Urverw. mit ačech. mén, mit anderem Suffix abg. méra,
russ. mera, poln. miara 'Mass' = mitta,
russ. metit' 'zielen = tähdätä, trachten = katsoa',
zametit' 'bemerken' = huomata,
dazu als post verb. Nomen meta 'Zielscheibe' etc.,
ai. mā'ti, mímīte 'misst', mā'naī 'Mass, Messung',
mā'trā 'Mass', mātòī 'Mass = mitta, richtige Erkenntnis = oikea tieto',
griech. métron 'Mass', resimétran tán geōmetrīan Hesych

(1. TL zu œraj gāj ders., got. aíra 'Erde' = Maa, etc.),
métra 'Grundstück' = maatila, kiinteistö (Wackernagel),
mātij 'Klugheit' = viisaus,
mãtiãn 'raten' = neuvoa,
alb. mas (Aor. mata) 'messe' = veto(mitta), masz 'Mass = mitta, Massnahme = mitanotto',
lat. mētīri 'messen' = mitata,
ae. māēðī 'Mass = mitta, Gemässheit = yhtäläisyys, Anteil = osuus', mit stimmhafter Dentalerweiterung
lett. aumež 'gar viel, zu viel, zu sehr' = liikaa, eig. 'masslos' = määrätön
(aus *auī, s.s.v. + *medī),
griech. médesqai, médeoqai,
lat. meditari 'ersinnen = miettuä, erwägen = punnita (mielessään), bedenken = tuumia',
griech. médōn, medéōn 'Walter, Herrscher' = vallanpitäjä,
médea 'Sorge = suru, Ratschlag = neuvottelu',
méstōr 'kluger Berater' = viisas neuvonantaja,
osk. mediss 'iudex', medicatinom 'iudicationem' = lainsäädäntö,
umbr. meȓs 'ius, fas' = laki, asetus, mersto 'iustum, legitimum' = laillinen, legitiimi,
lat. modus 'Mass = mitta, Art = taito, taide, und Weise = tapa, tyyli',
modestus 'massvoll, bescheiden' = maltillinen,
ir. airmed 'Mass' etc.,
got. mitan, ahd. mezzan 'messen' = mitata, māza 'Mass.
got. mitōn, ahd. mezzōn 'bedenken, ermessen' = tuumia, pohtia,
got. gamot 'finde Raum',
ahd. muoz 'darf, muss' = pitää,
ae. mót 'darf', eig. 'habe zugemessen'.
air. émdim (aus *esmedim) 'ich verweigere', forémdim 'kann nicht'.
Hierher noch got. mela 'Scheffel' = vakka
(cf. griech. médimnoj, lat. modius dass.).

Über lit. mierà 'Mass' aus wruss. méra etc. s.s.v.

Es ist möglich, dass weiterer Zushg. mit mèsti...mẽta...mẽto 'werfen' = heittää, usw. besteht,
vgl. zum Semasiologischen Jokl WS 12, 79 ff., wo auch auf
lit. mẽtakis 'Augenmass' = silmä(määräinen )mitta
(vgl. russ. glazomer = silmämitta) verwiesen worden ist.
Ferner sei an lett. izmest erinnert, das die Bedeutungen 'herauswerfen' = heittää ulos, und 'ausmessen' = mitata (jokin), ottaa mitta, vereinigt.

8. išmatuoti ...išmatuoja, išmatavo  измерять = mitata; обмеривать = mitata, ottaa mitat; размеривать = mitoittaa
 

Jotuni kirjoitti:
RJK kirjoitti:
kalmankenkku kirjoitti: " Väinä ja Viena-joet liittyvät Väinämöiseen, joka näyttää olevan maskuliininen muoto Veen-emosesta, joka on saattanut olla mesoliittisen kauden keskeinen jumaluus.

Minusta suo liittyvät balttilaiseen "viena(s)", "(numero) yksi" -sanajoukkoon. Kaikki muut paitsi "vesi" ja "emo"...

Keitele ja Päijänne ovat ilmeisesti hvyin vanhoja nimiä, eikä niiden etymologiasta ole mitään varmuutta. On vain erinäisiä teorioita.


historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-14639.html
muut-tiedeaiheet-f14/suomen-sana-pyha-merkitsee-alun-perin-seksia-t43948-19.html

” Mutta jos tuon muinaisen ”*bengti...*benga…benge” -muodon preesensiin pannaan mui- nainen (ja edelleen käytösää oleva, muiden rinnalla) adjektiivin pääte, niin saadaan ”aallontien päätteksi”,ei enempää eikä vähempää kuin maailman viidenneksi suurimman kielen nimi: ben- gali! Bengali on sanskriitin seuraajakieli. Eli Päijanne olisi ”Suomen Bengali (Bangla Desh)”.

bangà (lt), bāngā (pr), banga (lv, kr, jtv) = aalto

Etymology: 'Welle' = aalto, 'Woge' = laine, 'Regenguss' = kaatosade, 'Masse' = paljous,

lett. banga dass. (aus dem Kurischen oder Lit.) = em.,
buogs, buoga 'dichte Menge' = tiivis joukko, 'Schar' = lauma (Grdbd. 'Flut'), mit Gestrüpp bewachsener Wald, (rundliche) Baumgruppe',
lit. prabangà Überflüss = ylivuoto,
bangàs lietùs 'Platzregen, Wolkenbruch',
bañgtos juriu 'Sturm auf dem Meer',
bañgtas 'Sturm' = myrsky, 'Unwetter' = rajuilma,
bangtas 'ungestürm', ’
bangìnis 'Walfisch' = valas, preuss pobanginnons 'bewegt',

abl. mit beñgti 'beendigen' = päättää (eigtl. 'abbrechen' = katkaista s.d.),
pabangà 'Ende' = loppu (”aallon mukaan”),
bingùs 'mutig' = rohkea, peloton, uljas, 'kühn' = rohkea, uskalias, 'stattlich' = komea,
biñgti 'erstarken' = vahvistua, überhandnehmen' = päästä voitolle, von Krankheiten 'sich einwurzeln, sich festsetzen, chronisch werden', prabiñgti 'reichlich werden' = runsastua, 'anschwellen' = paisuttaa, übertreffen' = ylittää,

ai. bhanájmi 'breche', bhangá- 'Bruch, Welle',
air. comboing 'zerbricht',

Kyseessä on aspektisarja ”bingti = pullistua, taipua paikallisesti, bengti (kantamuoto, "neutraali aspekti") = kääntyä, käännellä (sunnasta), *bangti” = aaltoilla pintana. ”

Viena, ja Väinä-joille, ven. Dvina, on tarjottu selitykseksi niin Ykkösjokea (Vein-) kuin Kakkosjokeakin Dv(o)ina, Dveina, ja sitten on etsity niitä hypotettiisia Kolmos- ja Nelosjokiakin (mutta vain Viitosjoesta, Petšora, on ”teoria”...)

Baltistien selitys on kuitekin muuta:

Lithuanian: dujà = ilma, sumu, tihku, henki (hengitysilma)

Etymology: 'Stäubchen, feiner Regen, Nebel = sumu, Staubregen, feinstes Mehl = jauhopöly, Dunst = huuru', Pl. dùjos 'Gas' = kaasu (myös pieru, HM),
dùiti (dųjù, (ap)dujaũ) 'verrückt werden = pyörtyä, Verstand verlieren = menettää tajuntansa, benebelt werden = sumeta, schimmelig, kamig werden, sich mit Nebel, Fliegenschmutz bedecken = peittyä sumuun, pölyyn',
cf. lit. dū'lis, -ia 'Nebel = sumu, Dunst = huuru, Baummoder zum Beräuchern der Bienen',

lett. dūlājs, dūle, dūlẽjs, dūlis 'Räuchermasse zum Forttreiben der Bienen = mehiläissavu, Fackel = soihtu, Lunte = luntta'

(daraus FINN. tuulas etc. 'Fischstechen bei Fackelschein, Fischgabel', tuulastaa 'Fische bei Fackellicht stechens',

lit. dùlti, dūálė'ti 'morsch, wurmstichig werden, vermodern, verwittern, von Kräften kommen' (unwahrscheinlich über diese Machek Rech. 34 ff.),
lett. dulēt 'mit dem dūlājs räuchern, um die Bienen fortzutreiben etc.',
lit. dùlas 'fahlgrau' = hallavanharmaa, savunharmaa
lett. dūls 'dunkelfarbig' = tummasävyinen,
lit. dūlúoti 'sich in der Feme undeutlich wie im Nebel langsamfortbewegen' = kulkea kuin sumussa,
dùlkė 'Stäubchen = tomu, lika Staubkorn = nokijyvä' ,
Pl. dùlkės 'Staub = lika, kirj. "pölyt" ',
dùlkti (-stu), dulkė'ti 'sich bestäuben = pölyttyä, tomuttua',
dulksmùs 'etwas bestäubt = tomuinen, pölyinen',
lett. duļke, -ķis 'feine kleine Stroh- und Spreuteilchen, Bodensatz, trube Flüssigkeit, Schmutz, Pfuhl, Sumpf, trübes Bier',
lit. dvõlas 'schwerer Geruch, Gestank',
dvozgulӲs 'brennender oder stechender Geschmack im Munde' = savunmaku,
dvélti 'die Luft verderben' = pilata ilmaa,
dvėlúoti 'keuchen = läähättää, huohottaa, schwer atmen = hengittää vaikeasti, zerflattern = hulmuta',
dvélkteleti,-terėti 'kurz und leicht blasen = puhahtaa, oder wehen = voihkaista, fächeln = löyh(ä)yttää',
dvélkti, dvelksėti 'blasen = puhaktaa, wehen = voihkia',
dvilksė'ti 'schielen = katsoa kieroon, schief blicken = katsoa syrjäsilmällä, vilkuilla';
(Sanalle vilkuilla, erityisesti esim. tytöt ja pojat, on todennäkäisempi lähde žvilgti...žvilgia)
dvõkas, dvokà, dvõkis 'Gestank' = löyhkä,
dvākas 'Atem = hengitys, Geruch = käry, Gestank = löyhkä, verdorbene Luft = pilattu ilma, Verrückter = hullu, Narr = narri, Tor = hullu, hupsu, Dummkopf = tyhjäpää,
dvõkti...dvõkia...dvõkė (dvokia und dvakia, dvokė) 'einen ekligen Geruch verbreiten, stinken = löyhkätä' (s. auch s.v. dàkanoti),
dvễktis, dvėkúoti, dvėkáuti, dvėkterėti etc. '(schwer) atmen, keuchen' = läähättää
,
lett. dvaka 'übler Geruch, schlechte Luft' = käry, katku,
lit. dūkas 'Hauch = hengähdys, Atem = henki, Gestank = löyhkä' ausserdem wie
dūkà 'Raserei' = vimma, raivo, dūkà auch 'Rasender' = raivopää,
dūkti...dūksta...dūko 'rasen' = riehua,
lett. dūkt...dūc...dūca = 'hohl tönen = kuulostaa ontolta, brausen, sausen, tosen, schreien = huutaa', dūkt 'sich trüben' = himmetä,
(sa)dukt 'matt sein' = olla samea, dūkans 'graubraun (von Pferden)' = harmaa hevonen,
dūkste, dūkstulis 'Sumpf= suo, Lache = lampi',
dvans 'Dunst = sumu, Dampf = höyry',
dūņas, dūņi 'Schlamm' = muta, dūņājs 'Schlanimmasse, schlammige Stelle',
dūņuōt 'trüben, Schlamm aufwühlen' = samentaa,
dūņātiēs, dūņuōtiēs 'schlammig werden' = mutaantua.
Cf. abg. dunąti 'blasen' = puhaltaa,
skr. dúti, russ. du(nu)t' 'wehen = pihistä, blasen = puhaltaa' etc.,
ai. dhūnóti, dhúvati 'schüttelt (aus), bewegt rasch hin und her',
ā. qu:ein 'einherstürmen, eilen', qúella 'Sturmwind, Wirbelwind',
lat. suffire 'räuchern',
aisl. dýja 'schütteln' = pudistella, ravistella,
ai. dhūli- 'Staub' = tomu, pöly, dhūlikā 'Nebel' = sumu ,
lat. fūlīgo 'Russ' = noki,
air. duil 'Wunsch = toive, Begehr' = halu, himo (Gdf. *dulòī);
ao. qolòj 'Schlamm = muta, Schmutz = lika',
got. dwals 'toricht' = hullu, hupsu,
ae. dol 'toll' = hullu, tollo;
av. dvąnmanī, dunmanī 'Wolke = pilvi, Nebel = sumu'.

toch. tute 'gelb' = keltainen
(cf. npers. dūd = 'Rauch' = savu),
toch. A twe, B tweye 'Staub' = pöly.

Ist auch der Flussn. Dvina (liv. Vena, estn. Veina-jogi) zu dieser Sippe zu ziehen?

(s. über diesen Būga TiŽ 1, 92; 2, 477, KS 128. 249, Iljinskij TiŽ 4, 56 ff.);

cf. noch poln. Dz'wina (im Posenschen), ferner Dvinosa, Nebenfluss der Velija.

Mit lett. dūņas, dūņi 'Schlamm' = muta,
vergleicht Persson Btr. 43 ff. mndl. dūne, ndl. duin 'Sandhafen am Meeresufer, Düne' = dyyni,
ahd. dūna 'promuntorium, rupes in maris litore prominens' = suisto,
ae. dún 'Hügel = kumpu, kukkula, Berg = mäki, vuori',
ne. down 'Sandhügel, Düne, Hügelland', ndd. nhd. Düne = dyyni.


Kyse olisi ”Mutajoki” samasta balttilaisesta juuresta, josta seuraa saksan Düne = dyyni.
Varsinainen mutajoki se kyllä onkin, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Endlich sei noch verwiesen auf ai. dhvámsati 'zerstiebt , zerfällt, geht zugrunde' = hajaantua, upota,
dhvasmánī 'Verdunkelung' = pimennys, samennus, dhvástòī 'Zerstieben' = uppoaminen,
ahd. dun(i)st, tun(i)st 'Wind = tuuli, Sturm = mysrky, Hauch = hengähdys, tuulahdus, Dunst = sumu',
ae. afries. mnd. dūst (ne. dust) 'Staub' = tomu, etc.;
s. auch s.v. dvễsti sowie s.v. dùskinti .
Über dieverschiedenen Deutungen von abg. dúžd', russ. dožd', poln. deszcz etc. 'Regen' = sade
s. jetzt Vasmer Wb.1, 357 mit Liter.

 

Arkkis: " Lähetetty: Ke Tammi 13, 2010 12:10 am

Jaska kirjoitti:
Moses Leone kirjoitti:
Jotuni kirjoitti: " Raasansuo on mm Kuusamossa ja Lapissa. Germaanit jo sielläkin temmelsivät saamelaisten kanssa? "

Måses: " Kyllä. Ne olivat niitä jotuneita:

http://www.tiede.fi/arkisto/print.php?id=177&vl=

Mistä sinä sitä paitsi luulit saamelaisten saaneen I1-haplonsa

Jaska: " Heh heh...
Vastaus on kyllä pääteltävissä jo siitä mitä kirjoitin aikaisemmin. Kyseessä on siis germaaninen sana, joka on lainattu kantasaameen ja jota käyttäen saamelaisten nimeämät paikat ovat sitten myöhemmin periytyneet suomalaisten käyttöön.

Niin että ketkäköhän kummassa olisivat voineet antaa nimet tällaisil- le saamelaisten nimeämille paikoille mm.Kuusamossa ja Lapis- sa?



Sulla on tapana esittää "ehdottomina lopullisina ikuisina totuuksina" varsin löysästi- kin ilmoille heitetyt ehdotukset, joihin esittäjä itsekin esittää omia varauksiaan. Niin myös tässä tuon "varman germaaniperäisyyden" suhteen. (ja sitten tosin päin, jos on "muukuin kermaani" ei niin kelpaa ei niin millään: "äänteellisesti aivan täysin mahdottomia".

(Preusissakin on sitten muuten se sana "strauja" = raivaa:

strutun (strauja, struwwa), josta oli laiva-sanojen yhteydessä puhetta.)

Entäs jos se onkin "Traasansuo" < (kr.) (lt.) "drāsa < (lt.) "drąsa" = taistelu, urhool-lisuus, sankaruus > "Taistelusuo"? Onko muinaislinnoja tai -löydöksiä, kannattaisi pitää silmät auki! (Muitakin baltti-kandidaatteja löytyy.)

"Thus,one can assume that the extinct Saami languages in southern Finland and Ka- relia possessed a number of Proto-Scandinavian loan-words. One can accept such Saami loan etymologies for place names similar to Raasa-n/suo (a bog; Harjavalta) < PS *rāsē ‘grass’ (> SaaN rássi) < Proto-Scand. *grasa- id., and Mella-n/niemi (a pro- montory; Jyväskylä) < PS *miellē ‘steep bank, sandbank’ (> SaaN mielli) < Proto-Scand. *melha- ‘sandbank, heap of sand’. "

Hiekka on sitten liettuaksi smėlis ja kuuriksi smēlis

" The words in question show a wide distribution in present-day Saami (LEHTIRANTA 1989 no. 668, 1025), and thus appear to have been adopted before the breaking up of Proto-Saami. "

Silloin ne eivät voi olla kermaanista.

" However, it would be hazardous to include Scandinavian borrowings which are only attested in western Saami in the comparative material. "

Täällä esimerkiksi tämä kohta on mielenkiintoinen samassa yhteydessä:

" 2.6. Alternative etymologies

It is not rare that one synchronic name type is heterogeneous in origin. The plausibili- ty of the alternative etymologies should be determined in each individual case sepa- rately, and the denotative criterion often helps in choosing between alternatives. An example is provided by the numerous place names in Finland with the form Soin-and Suin-,which can be compared at least both to PS*suojnē ‘grass,hay’ (>SaaN suoidni) and to the obsolete personal name Soini ~ Suini (cf. RÄISÄNEN 2003: 127–128), formerly possibly also an appellative meaning ‘squire’, which is of Germanic origin (SKES s.v. soini). If the primary name denotes a topographic object which accords with the putative ‘grass’ motive, Saami origin is probable (it is in principle possible to examine the vegetation in every place, even though in practice this may be difficult). On the other hand, as regards habitative names, comparison to a personal name is in general more likely. An example of the former kind of etymology is the bay Suinan/ lahti in lake Iso-Jälä (Siilinjärvi),which on The Basic Map is indicated as having palu- difying, rushy shores. Examples of the latter are the village names Soini (Soini) and Suinula (Kangasala and Kuorevesi). It goes without saying that in some individual cases it is difficult to choose between possible alternatives. "

Kuurin sana "heinä" on "saina", liett. "ṥiena" (oikeastaan "saina" on seeliä, mutta kuurin oma oletusarvoinen muoto *seina tarkoittaa jo "seinää", liett."siena", niin se onkin tuo. Se on ilmeisimmin tarkoittanut aivan erityisesti kuivaa heinää, ja sellaisen joukossa erityisesti kenkäheinää,sekä muuta eriste-,lämmike-, täyte-, pehmike-, pakkaus- ja vastaavaa "teknistä heinää", jota tarkoittaa alun perin latvian sana

saiņis = "heiniö" = "heinäpesä", (erityisesti pehmustettu) säilytyslokero, pakkauspehmike, kääre, pakkaus.

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... 93t&h=1868

sainis (gen. pl. ~ņu) , ryšulys, paketas = "paikka jonne tietyt tavarat kuuluvat",-kotelo, -rasia, avainlenkkinaru, pakkaus,paketti,mutta voi olla myös vaikka (kuivalla heinällä eritetty) perunakuoppa, ja mukin "pesä" (ven. uzel')
mantu sainis - daiktų ryšulys = "romulaatikko" (esim. lasten)
grāmatu sainis - knygų paketas = kirjapaketti

Tuo todistaisi taas saamen suoria kuurilainoja, kuten tämäkin:

post1224450.html?hilit=Apia*#p1224450

” Aikio: SaaN vuohppi ‘small, narrow bay’ (~ Finn. apaja ‘fishing ground’) < PS *vuopējē < PreS *apaja < PGerm *aban- (> Swedish dial. ave ‘small and narrow bay of a lake’) or *abjōn- (> Old Norse efja ‘bay in a river; mire’) (LÄGLOS s.v. apaja)

Arkkis: ”Apia” ja ”apaja” ovat kuuria:

”apē” = joki, kapeikko, myös kalastusta varten kavennettu vesistöalue.

Sanan taivutus löytyy täältä kuurin kielioppiartkkelista. Pitkä ē lainatuu takavokaalisessa sanassa ”-ia”:ksi.

http://en.wikipedia.org/wiki/Curonian_grammar

Liettuaksi ”joki” on ”ùpė” [ääntyy tasan kuin hämeen ”upee”], latviaksi ”upe”, jotvin- giksi ”apis” ja ”ape” (joista jälkimmäinen preus- sin tapaan tarkoittaa erityisesti kalajokea) ja preussiksi tämä sana on ”appi”, joka esintyy erityisesti paikannimissä yhdistettynä kalan nimeen, kuten ”Wangrappi” = Ankeriasjoki.

http://wirdeins.prusai.org//index.php?l ... %C5%A1koti

”Apia” esiintyy esimeriksi Valkeakosken keskutsssa balttinimisten Vanajaveden ja Mallasveden väisenä itse asiassa pikkujärvenä, Apianlahtena, jonka keskellä on Linnosaaren muinaismuistoaluesaari.

Apia- ja Apaja-paikannimet Etelä-Suomessa osoittavat, että kieli, josta myöhäi- set balttilainat on lainattu, on ollut nimeomaan kuuri, eikä esimerkiksi preussi (josta sieltäkin kuitenkin on lainattu hyvin suoraankin), tai liettua tai latvia. Nois- ta ja kanta-germaanista on lainattu varhaisia lainoja. Kuurin lainat ”kilpailevat” germaanilainojen kanssa,ja kuuri ja germaani ovat vaikuttaneet kielimuotoina toisiinsa, mutta enemmän ovat vaikut-taneet suomi ja kuuri.

JOS JA KUN TÄMÄ "APIA" > "VUOHPPI" PITÄÄ PAIKKANSA, SE OSOITTAA, ETTÄ SAAMESSA ON JOKO SUORIA KUURILAINO- JA, TAI SUORIA PREUSSILAINOJA. BINGO!


Se taas tarkoittaa, että saamelaiset ovat vaikuttaneet hyvin etelässä (ja samalla län- nessä, itähän tiedetään muutenkin). Eivät varmastikaan ainoina vaikkapa Uudenmaan asukkaina, mutta joukossa kuitenkin!

Tai sitten se voi tietysti sitäkin tarkoittaa, että kuurilais/preussilaisvaikutus on ollut pitkään hyvin intensiivistä jossakin Tampereen korkeudella.

Voi se edelleen myös tarkoittaa sitä, että saamelaiset olisivat jossakin vaiheessa siirtyneet pari sataa kilometriä etelään suomalaisten kustannuksella. Silloin ne lainat eivät olisi suoria. ”

Helsingin yliopistossa on tutkittu myös Suomen ja suomen "selittämättömiä" vesistönnimiä.

Tuon väitöksen ensimmäinen artkkeli on arvosteltu täällä:


"TIETEEN" paltalta poistettua...

[quote="Jaska"][quote="Arkkis"]Niin se asia on, että kun noiden suomen ja lapin vanhimpien balttilainojen mukaan tuon ẑemẻ-sisämaan lainautumistransformaatiot suoritaa, niin "SAIMAA" SIITÄ TULEE![/quote]

Ei tarvitse vaahdota, ei se saa meitä uskomaan yhtään enempää selityksiisi.

Ei tule Saimaa: itämerensuomessa ja saamessa on i-loppuinen diftongi lainasanoissa vain silloin kun baltissakin on. Ei tyhjästä tule i:tä. [/quote]

Ei todellakaan tarvitse tullakaan. Tässä on balttikielten aluejakautuma n. vuodelta 1200:

http://lt.wikipedia.org/wiki/Vaizdas:Baltų_gentys_12-as_amžius.svg

Näistä kielistä liettuan nousevapainoisen tavallisen e:n (jota sanakirjoissa merkitään ẽ:llä), joka etymologoissani esiintyy, i-loppuinen, tuota äännettä korvaa i-loppuinen muoto, joko -ei- tai -ai-, kaikissa muissa paitsi latgallissa, joka on nykylatvian perusta ja jossa sen korvaa tavallinen e, ja liettuassa. Voimme jättää nykyliettuan ja latvian pois niiden kielten joukosta, joista lainat ovat suomeen tulleet, eikä mitään ole mene- tetty! (Nykyliettuan murteet ovat varsinainen viidakko johtuen juuri sulautuneista lähisukulaiskansoista, mutta siihen on luotu järjestys yksinkertaisesti päättämällä hallinnollisesti oikea muoto mahdollisimman varhaisen kielitilanteen perusteella.)

Mutta jos noin todella on kuin sanot tuon i:n >kanssa, niin tieto on suorastaan super-mielenkiintoinen. Ei toki edellisen kannalta, jossa ei ole mitään uutta, vaan sellaisten sanojen lainautmien kannalta joissa ei ole tuo ẽ, vaan diftongi [b]-ie-[/b]!

Niitä ovat jo esille ottamani

[HM: Olen merkinnyt todellisen tapahtuneen muutoksen kantabaltista ko. sanaan hakasulkeisiin.]

"piemuo" (m. piemenys) > paimen, [ kb -en- > lt. -ie-, > vsk-sm. -ai-]
"Dievas" (= Jumala) > taivas (pienellä ja isolla...) [kb. eng > lt. ie > vsk-sm. ai]
"piena" (= maito) > [piimä [kb ē > sm. ii]

ja edelleen muita:

"siena" > seinä [kb ē > lt. ie, kur-sm ei]
"ṥienas" > heinä [samoin]
"viena(s)" (yksi, ykkönen) > Viena, Väinä(-joki), Väinä(möinen) jne.
[Väinän etymologia ei ole tämä, vaan *Dwina, Dyynijoki]
"ṥeima" = perhe > heimo [kuin kaksi ensimmäistä]
"siela" = sielu [suora lainaus]
"pirtis" = sauna > pirtti [lainattu karjalan/venäjän välityksellä, kuin slaavilaina]
("likti....lieka....lieko" = jättää (paikalleen), kiinnittää > lieka) [kb en > suora laina liettuasta]
("lipti...lipa...lipo" = ryömiä, kavuta ym. hidasta liikettä > lipua)
"liesus" > laiha, erittäin vaha "lappilaina", jos tosi [kb. en sm. ai]
("lieti....lieja...liejo" = sataa, tästä tulisi "kuurista lainattuna" > leijua) [en> lt. ie, > sm-kur ei
("lėlė" = nukke > lelu)
"lėkti....lėkia....lėkė lentää, lennättää, kiitää, kiidättää, paeta > erittäin vanha laina: lähteä (Uudempana lainana tästä voisi tulla myös "leikkiä".)
"leisti...leidzia...leidė" = päästää, vapauttaa, johtaa (sähkövirtaa ym.), tuhlata, lorvailla > laistaa, sanasta tulee myös "laiska". [kb en sm-pr. ai]
"kirvis > kirves"
"kirmis, kirmelė" = mato > käärme (vanha, varma laina) [kb, > lg ē, > sm-vsk ää]
"kiemas" = naapuri > kaima (varma vanha laina) [kb. en, lt. ie, vsk. sm ai]
"kibti...kimba...kimbo" = ketjuuntua, liittyä yhteen liimata, iskeä koukkuun (kala) > kimppu, kimppa ? [suora laina]
"kęsti....kenčia....kentė" = kestää [kb en > lt en, ę – ms.mlt e]
"kerṥtauti...kerṥtauja...kerṥtavo = kostaa, vihoitella, sanasta "kerṥtas" = kosto, > kärsiä ? [e > e, ä]
"kepure" = lakki > kypärä (vokaalivaihdoksista huolimatta varma laina)
"kelias" = tie > keli
"karṥta" = kuumuus > karsta (palanut aines)
"kartas" = kerta (poikkeuksellisuudesta huolimatta varma laina) [e > a]
"kamṥtis"= korkki > kansi [em > an]
"kambarys" = huone > kamari (germaania jompaan kumpaan suuntaan)
"kanklės" mon. > kantele
"kapas" = hauta > kuoppa (lapin kautta) [hauta ei tule tuosta, suomen haudan liettualainen kantamuoto tarkoittaa paisto- ja tervahautaa]
"kalva" = holvi, kumpu, nystyrä, patti, kuhmu, kyhmy > kalvo ?
"kakla" > kaula (poikkeuksellisuudesta huolimatta varma laina) [ak > au]
"žvitrus" = elävä, nopea > vetreä
"žvilgtelėti
"žiebti....žiebia...žiebė" = syttyä, lyödä > siepata [em > ie]
"žmogus, pl žmones" > ihminen (poikk. huolimatta varma)

Jatketaan toiste...

[quote]Etuvokaalisesta sanasta ei myöskään tule takavokaalista, sen sijaan päinvastaisesta on esimerkkejä. [/quote]

Latvian kieli ei tunne etu- ja takavokaalisuuden kategoriaa ollenkaan sanan raken- netta rajoittavana tekijänä. Liudentuneet ja liudentumattomat konsonantit ovat koko- naan eri äänteitä ja kirjaimia, ja niillä on muutakin eroa kuin tämä, ja niitä voidaan yhdistellä kaikkien vokaalien kanssa. Liettuassa vokaalit i ja e liudentavat KAIKKI edeltävät konsonantit ennen seuraavaa vokaalia, mutta erilaisia tavuja voidaan yh- distellä vapaasti. Sanan etu- tai takavokaalisuus on sattuma, jolla ei ole merkitystä. Ei kai tuota kategoriaa ole virossa eikä liivissäkään? Eikä lapissa. Se tulee kuvaan vasta, kun lainataan suomeen.

[quote]Balttilaista ž:tä ei tietenkään olisi korvattu myöhäiskantasuomessa tai sen jäl- keen h:lla vaan s:llä - h-edustus selittyy vain varhaiskantasuomeen lainatulla sanalla, jossa B *ž --> vksm. *š > suomen h ~ saamen s. [/quote]

Höpsistälöpsis! TUOLLAISTAKO ne opettaa Helsingin "yliopistossa"?

Eikö mikään asia ole niille ääliöille EDES TARPEEKSI VÄHÄPÄTÖINEN, ettei sitäkin kannattaisi suurella vaivalla valehdella ja vääristellä muuksi kuin se on?!

Minä voin heittää täältä vaikka kuinka paljon myöhäisiä lainoja, joissa jokin välittö-
mästi ennen ensimmäistä vokaalia ässälle SUHAHTAVA äänneyhdistelmä muuttuu lainattaessa h:ksi: esimerkiksi

"džaba" = havu
"žaltis" = tarhakäärme (pyhä eläin) > haltia
"žaizda" = haava > haitta
"žąsis" = hanhi (varma laina)


[quote="Arkkis"]Tässä mennään sellaiseen ilmiöön, kuin IE-kielten jakautuminen satem- ja kentum-kieliin, jossa balttikielet kuuluvat tuonne satem-puolelle, mutta eivät täysin johdonmukaisesti. On tapahtunut siirtymä k:sta s:än, jos vaikka taivutusmuodossa onkin etuvokaali.[/quote]

Kantaindoeuroopan *k’ on baltissa aina satemisoitunut.

[url]http://www.kortlandt.nl/publications/art253e.pdf[/url]

Etymologiasi ovat semanttisesti liian löyhiä ja äänteellisesti vastoin kaikkea tiedettyä ollakseen uskottavia. Jos ottaisit lähtökohdaksi varmoina pidetyt balttilainat ja yrittäisit niiden substituutiokaavojen mukaan etsiä uusia, voisi onnistaakin.

(HM: Jaskan ”tiedot” ”kantabaltista” ovat pääasiassa tietoja vasarakirveskielestä, joka ei ole kanbalttia, puhumattakaan kantaindoeuroopsta. Se on selvä itäbalttilainen kieli, johon SU-kielet ovat vaikuttaneet suuresti ennen kuin se on Suomeen ehtinytkään, ja kieli suomen kieleen yhtymään.


[quote="Moses Leone"]Sieltä löytyi myös kartta, mihin oli kuvattu Euroopan oletetut haploryhmäjakaumat vuonna 100 jaa.[/quote]

Kun lähtökohtana on että yhdellä alueella on vain yhtä haploryhmää, lopputulos on mitä on. Tai ehkä siinä tarkoitetaan oletettua vallitsevaa haploryhmää? Yhdyn myös epäilyihin siitä, miten voidaan päätellä 2000 vuoden takainen geenitilanne. [/quote]

[quote="Johan"][quote="Arkkis"][quote="Johan"][quote="Pertinax"]Kiehtova maailma: Elää heimon kanssa

Osa 2/6: Nenetsit. Bruce Parry lyöttäytyy Siperiassa, Jamalin niemimaalla, asuvien nenetsien pariin, kun he lähtevät kuljettamaan 8000 poron tokkaa kohti etelää. [/quote]

Kyllä ennen siirtymistä pohjoiseen Nenetsistäkin lähti melkoisesti sakkia Beringin kautta uudelle mantereelle geneettisten tietojen mukaan. [/quote][/quote]

<<"[i]Luultavimmin nenetsit ja myös hantit ja mansit ovat saaneet NE "geneettiset tiedot" vaihdossa TÄLTÄ aivan samoja seutuja Jenisei-joen alueella asuneelta ja asuvalta kansalta, jonka kieli on tosiaan aivan viime aikoina osoitettu intiaanien na-dene-kieliryhmän kanssa (mm. athabaska, joka taitaa olla Pohjois-Amerikan suurin intiaanikieli)

http://en.wikipedia.org/wiki/Kets

Keettien kieli ei kuulu ns. nostraattisiin kieliin, vaikka esimerkiksi korea, japani sekä eskimoiden, tshukshien ja jukagirien kielet kuuluvat, vaan se lienee läheisempää sukua kiinalle ja tiibetille, mutta vähemmän kuin na-dene-ryhmälle.[/i]" >>

***

Noista Jenissein kielistä vs. Pohjois-Amerikan intiaanikielet löytyy aineistoa prof. Merritt Ruhlenin kotisivuilta kuten:

“Proto-Yeniseian Reconstructions, with Extra-Yeniseian Comparisons” (with Sergei Starostin), pp 70–92.

“Na-Dene Etymologies,” pp. 93–110.

Publications: http://www.merrittruhlen.com/

En itse ole löytänyt mitään proto-suomalaisuuten liittyvää moisista kielistä.

<<”Väinämöinen vain oli niin nimeltään kuin työkaluitaan (kanklės) balttilainen hahmo. Kieli saattoi tietysti olla suomi.”>>

Entä miksi sana Waka ja eräät muut Kalevalan jumalat sekä työkalu, kantela, ovat siirtyneet jo tuhansia(?) vuosia sitten quechuaan?
Miksi Esa Anttonen on kirjoittanut jo kymmeniä vuosia sitten erääseen lehteen artikkelin: ”Miksi intaani soittaa kantelaa?”
Nähtävästi kyseinen mies on käynyt oikein paikan päällä tonkimassa Inkojen kieliä, koska sain tiedon hänen vierailustaan/vierailuistaan muutama kuukausi sitten suoraan Perun Limasta. Mies siis muistaan yhä hyvin.

Otetaan vielä kerran:
Proto-Uralic: kan3 'soiminen: soiva kello'
Finnish: kantele,
Lupacan: cancahua (campanilla)
[b]Quechua: kantela, [/b]
Tamil: kanakana
Japanese: kane
Mongolian: xanggilza
Samoa: 'Ukulele[/quote]

Arkkis: Liettuan "kanklėsi'en" (mon.) ja suomen "kanteleen" taustalla on verbi, jonka olisin voinut tuosta koukku- eli entisestä nasaali-e:stä ottaa myös tähän tietynlaisten kaksinkertaisten balttilainojen joukkoon

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-14445.html

nimittäin:

"kęsti....kenčia....kentė" = kestää

Tämä on lainautunut sekä vanhassa "lappalaisesssa" muodossa

"kantaa", joka tarkoittaa kaikkia suomen merkityksiä, myös äänen ja nuolen "kantamista kauaksi", kestämistä, ja "murheiden kantamista".

Myös liettuaan se on tullut muissakin muodoissa, nimittäin

"kąsti....kanda...kando" = purra (myös mm. hyönteistä ja pakkasesta jne.), pystyä (eimerkiksi hampaat tai työkalu johonkin aineeseen), sekä

"kandzioti(s)...kandzioja(si)...kandziojo(si) = pureskella (mm. hyönteiset) ([olla pureskeltavana, kestää harmeja ref.), ja edelleen:

"kankinti(s)....kankina(si)...kankino(si)" = kiusata, piinata, kiduttaa, koetella tiukata, repiä raadella (kitua, kärsiä, kiusata itseään, vaivata tuskailla)

Edelleen samaan nippuun saattaa liittyä verbi

"kasti...kasa...kaso" = kaivaa, penkoa, kiskoa, koska tämäkin liittyy tuohon "pystymiseen" johonkin, kuten "pureminenkin". Sitä paitsi tästä tulee suomen "kasa" [ja preussin kassa, jus se ”aarre”!], kuten monen muunkin liettuan sanan preesensistä suoraan suomalaisen verbin toiminnan tulos, kuten vaikkapa "lieka", "kauna"

Sana on indoeuroopplaista kantasanastoa, ja sama kuin latinan "constant" = mm. vakio.

Lapin "kantaa" on "guoddit"

PS: Olen antanut joskus sanasta "kauppa" väärän etymologian, että se tylisi latinan sanasta "caupus", joka tarkoittaa kapakoitsijaa.

Se tulee baltin sanasta

" kaupti...kaupia...kaupė = varastoida", "kaupita" (vaikka kaupankäynnistä enemmän ymmärtävät savolaiset sanovatkin, että "hyvä tavara kaapittee itte ittensä")

"Kauna" tulee sanasta

"kautis...kauna(si)...kovėsi = taitella".

[quote="Arkkis"][quote]edit: Hämeenlinnan Vanaja -nimityksestä en ole varma. Onko olemassa paikannimiä, jotka loppuvat tavuun -ja/-jä ja jolla on selkeä sanan vartalo ?[/quote]

Onhan niitäkin joitakin: Harmaja, Kollaja, Lohtaja, Pernaja jne.

Vanaja on ymmärretty merkitsevän erityisesti sitä järveä,Vanajavettä. Se liittyy lisäksi muidenkin balttinimisten järvien ketjuun, siitä ylöspäin on Mallasvesi (balt.), sitten on Roine, joka on näitä äärimmäisen harvinaisia aspiraatioloppuisia paikannimiä (-oi- ei ole kuitenkaan balttilainen diftongi, paitsi vsk:ssa!), Pälkänevesi ("pelkinė" olisi "soinen"), Längelmävesi jne. [/quote]

Jaska: Petri Kallion äänteenmuutosanalyysi osoittaa, ettei diftogi "-oi-" suinkaan estä sanaa olemasta balttilaina, kuten sanasta "avinas" > "(u)ovinas" > "oinas", ja muistakin, tiedetäänkin.

Kirjainten o ja i väliset v:t, d/б:t ja j:t ovat nimenomaan pudonneet tarpeettomina välistä, niin balttilainoista kuin muistakin.

Arkkis: Tämä avaakin suoranaisen paletin mahdollisia balttietymologioita sanalla Roine; yhdet ovat mieleisiä matkailuväelle, toiset sotahistorian harrastajille, kolmannet elinkeinoväelle jne.

Aloitetaan ensin mainituista (ja lopetetaan siiten siihen seuraavaan):

1. Liett. "Rojinė" (jūra, upė, Baltian pieniä järviä tarkoitava "ežeris" ei käy, koska se on maskuliini) > "Roine" (ja asianmukaisesti aspiraatiolla kuten Häme!) = *Rójine = "Paratiisijärvi" !

Tämä etymologia ei ole luotettava (mutta muuten kyllä hyvä): liettuan sana "rojus" = "paratiisi" on ilmeisestikin erikoislaina (venäjästä ja sitä kautta arabiasta), joka sisäl- tää vierasperäisen vokaalin pitkän o:n (sitä ei ole merkitty mitenkään erikseen, koska se on aina erikoislainoissa pitkä, ja muissa lyhyt!) (Jos tuo olisi lainattu venäjästä, se ei olisi "Roine" vaan "Raiski".)

2. "Rauti...rauna...rovė" > *Rovinė > Roine (samoin kuin "avinas"ista "oinas")

Sanalla "rauti" on leegio merkityksiä mm. repiä (erityisesti ruohoa), kiskoa, nyhtää, perata, raivata (maata, metsää, järveä), rikkoa, katkaista, riuhtoa, reuhtoa (huom!), kiristää (esiin), kiskoa, nyhtää pellavaa (jota varmasti liotettiinkin järvessä, jos siitä oli kysymys...)

Refleksiivisenä "rautis" on lisää merkityksiä, mm. revetä, irrota, päästä karkuun, riistäytyä (vesi, tuli ym.), riuhtoa, tempoa, rimpuilla.

Noista voi valita, esimerkiksi Perkuujärvi, Karkujärvi, Nyhtämäjärvi jne. (Likojärviä löytyykin vesistöstä useita).

3. Yhtä mahdollinen kuin edellinen on johdos verbistä

"krauti...krauna, krove" > krovine > *kroine > Roine[/b], (kuten edellä sekä kuten "krantas" > "ranta")

"Krauti" = mm. latoa, pinota, kasata, yhdistää, koota yhteen, kaataa puita, kuormata, kuormittaa, panostaa, ladata, punoa, kiertää (köyttä, palmikkoa), venyttää, vanuttaa, kiemurrella, kihartaa

Refleksiivisenä "krautis" = mm. ottaa tehdäkseen jtk.,kaatua,kiemurtaa/luikertaa (mm. joki), venyä, vanua, kokoontua (esim. sakka tai liete). (Varsinainen "Luikerojärvi" olisi Sarsan muinasimuistoalueen Mallasveden ja Roineen entinen yhdyssalmi/joki, jossa on myös kalankasvatusallas kalasääskille.)
Mutta miksei voisi olla Kuormausjärvikin... Sieltä on lyhyt matka moneen suuntaan...)

4. Muunnossääntöjen mukaan kelpaa edelleen moittettomasti ilman ainuttakaan lisäarvausta esimerkiksi kanstabalttia koskien

"Kraujinė" = "verinen" > *Krovine > Roine, "Verinenjärvi"!

5. Sitten on vielä pari, joissa kuitenkin täytyy olettaa kantabalttiin nykyisen tavallisen s:n tilalle ṥ :

Verbistä

"rausti...rausia...rausė" = kaivaa, penkoa, rouhia, louhia, erityisesti jos vanhempi muoto olisikin "rauṥti", voisi tulla

rauṥinė > rouhine > *Rovine > Roine = "Rouhimajärvi"..

Tähä liittyy samaa taustaa oleva sana

"rausti...rausta...raudo" = rusehtaa, punertaa, josta tulee "raudonas" = "punainen" (vasarakirveeksi f. *raudainen, jotvingiksi raudainan.

Tuon d:n paikalla olisi varhainkantasuomessa sellainen б-äänne, joka myös katoaa o:n ja I:n välistä, joten tästä tulisi adjektiivina

raudinė > *Róvine > Roine.

Tuo "rouhiminen" tarkoittaisi itse asiassa sitä järvimalmin keruuta. Mutta sitä minä en tiedä, onko sellaista Roineessa ainakaan kerättäväksi!

Mutta tuosta kombinaatiota tulisi "Rautajärvi", kun vain mentäisiin muodoissa taakse- päin, jos nimi tuosta nipusta seuraisi! Rautahan se on mikä punertaa, jos esimerkiksi vesi punertaa.

6. Edelleen kelpaisi tuolla myös verbi

"prausti...prausia...prause" = pestä

prauṥine > prouhine > *Rovine > Roine, "Pesujärvi".

On vielä yksi mahdollinen lainautumislinja, ja se on sikäli mielenkiintoinen, että siinä liettualaisessa sanassa esiintyy g , joka on kantasuomessa ollut ilmeisestikin [b]η[/b].

http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_kallio.pdf

Tällainen sana oli "rogės" (mon.) = "reki"

Yksikkömuotoinen sana olisi "rogė", ja siitä adjektiivi "roginė", josta g:n häivyttävällä vanhalla kaavalla tulisi Roine.

Eli saadaan vielä kandidaatti "Rekijärvi" Roineen mahdolliseksi merkitykseksi.

Nyt sattaa kuitenkin olla, että g/ŋ:n poistava kaava ja ė:n aspiraatiolliseksi e:ksi muut- tava "Häme-kaava" ovat eri ajalta. Se ei kuitenkaan tee etymologiaa mahdottomaksi, koska kaikkien muutosten ei ole tarvinnut tapahtua samaan aikaan, eikä edes samo- jen kielimuotojen välillä, varsinkaan tällaisissa järvien nimissä, joista kaikilla alueella liikkuvilla on oma versionsa. Kallio:

" 2 § Velaarifrikatiivin *γ ja velaarinasaalin *ŋ kato itsenäisinä foneemeina

Saamessa tavalla tai toisella aina tähän päivään saakka säilyneet velaarifrikatiivi *γ ja velaarinasaali *ŋ katosivat hyvin pian varhaiskantasuomen konsonanttiparadigmasta. Varsinkin vokaalin ja konsonantin välisessä asemassa ne katosivat selvästi eri tavalla: *γ katosi täysin aiheuttaen edeltävän vokaalin sijaispidennyksen (vrt. esism. *peγli > sm. pieli), kun taas *ŋ muuttui muuten *v:ksi (vrt. vksm. γ *jaŋša- > sm. jauhaa) paitsi palataalien edellä *j:ksi (vrt. vksm. *saŋśa- > sm. seisoa) sekä velaarien edellä *n:ksi (vrt. vksm. *śäŋki > sm. sänki).3 Erillinen refleksi palataalien edellä osoittaakin, että palataalikonsonanttien depalatalisaatio (ks. 3 §) ei vielä ollut ehtinyt toimia.

Vokaalien välisessä asemassa *γ:n ja * :n kehitys kulki pitkälti samaa rataa (ks. tar- kemmin E. Itkonen 1951); *γ katosi tuottaen pitkiä supistumavokaaleja (vrt. vksm. *maγi > sm. maa), kun taas *ŋ näyttäisi kehittyneen tällä tavalla ainoastaan illabiaalivokaalien yhteydessä:

vksm. *kaŋiri > sm. kaari
[b] vksm. *päŋi > sm. pää[/b]
vksm. *piŋi > sm. pii

Viimeksi mainitussa tapauksessa on myös esitetty kehitystä *piŋi > *piji > pii, mutta jo pelkistä taloudellisista syistä pitäisin kehitystä *piŋi > pii todennäköisempänä – varsinkin kun meillä oli lisäksi kehitys *päŋi > pää, koska pää ei voi palautua asuun **päji (vrt. vksm. *täji > sm. täi). Sen sijaan labiaalivokaalin jäljessä ja/tai edessä *ŋ muuttui *v:ksi:

vksm. *poŋi > sm. povi
vksm. *suŋi > sm. suvi
vksm. *tüŋi > sm. tyvi [balttilaina: < dubi]
vksm. *piŋo > sm. pivo
vksm. *väŋü > sm. vävy

Primaarisen *v:n tavoin kuitenkin myös tämä sekundaarinen *v toisinaan sporadisesti vokaaliutui synnyttäen pitkiä labiaalivokaaleja (ks. 10 §). Tällöin * :n kehitys olikin näennäisesti sama sekä labiaali- että illabiaalivokaalien yhteydessä. "

"Pää-kaavan" vksm. *päŋi > sm. pää vks-muoto voisi olla peräisin baltin verbistä

"baigti...baigia...baigė" = loppua (fyysisesti), lopettaa,

Ajallista loppumista tarkoittaessaan se on refleksiivinen "baigtis". Latviaksi se on "beigt(s)", joka ääntyy "b'äikt(s)".

Kuten muistetaan vaikka sanoista "kauna", "lieka" ja ”velka" tuo liettuan preesens usein "ennakoi suomeen lainautuneen verbin TULOSTA, joten esimerkiksi köyden "pää" olisi "baigi-" ja vielä jotakin sukupäätettä, -a tai -s, joita suomessa ei tarvita. Joten siitä "köyden tai (fyysisen, ajalliselle on taas eri verbi) matkan päästä" tulisi

b'aigi > päŋi > pää

(Tuo b:n liudentuneisuus saa seuraavan a:n kuulostamaan suomalaisen korvaan erehdyttävästi ä:ltä (joka siinä taa latviassa käytännössä onkin), vaikka kyse onkin foneettisesti eri asiasta, ja eri asiasta myös kuin liettuan e:ssä.)

Mutta jos otetan noiden 'Roine`-nimen yhteydessä tutkittujen verbien tavoin tässä adjetiivi, tai partisiippi, sadaan seuraavia vartaloita:

baiginė = loppu-
baigian/tis/čia(si) = lopettava (loppuva, päättävä, geogr. ym.)
baigięs = lopetettava, päätettävä
baigiama(si)(s) = lopettama, lopettaen

Havaitaan että näistä lainautuu em. tiedoilla, että näistä muodostuu

"b'aigian(t)ė" > *Bäiŋjänбe > Päijänne ="Pää(te)järvi"!

Se on ollut "Pää(te)järvi" ensisijaisesti idästä päin katsottuna, jos tuosta on kyskymys. Ja nimenomaan idästä tunnetaan muitakin Pääjärviä.

Tai voisi se kyllä olla kuurinkin kautta "Päätejärvi", mutta silloin se palautuisi tuohon d':n hukkavaan muotoon, ja alun b:n pitäisi olla palatalisoitumaton, kuten liettuassa:

Baid'iene > Paiб'ä(n)ne > Päijänne[/b]

Kallio ei kannata tuota "d' > б' > j - ideaa" (vaikka sitä ovat esittäneet muutkin kuin minä), mutta vain siksi, ettei ole toistaiseksi tarvinnut sitä kuin yhdessä sanassa ("sydän") eikä siinäkään aivan välttämättä. Murteissa "sydän" voi kuitekin olla myös "syjän", "syän", "syvän", "syrän" ja "sylän", ainakin. Baltista tyrkytti palatalisoituneita d':ä ja t':ä, vaikka niitä varhaiskantasuomessa ei olisi ollutkaan. (Jostakin niiden seuraajat kuitenkin vain ovat tulleet murteisiin.)

" 4 § Muutos *δ > *t

Jäljelle jäänyt * (< vksm. * ja * ) lankesi pian yhteen *t:n kanssa. Oikeastaan vain ta- loudellisista syistä katsoisin tämän muutoksen myöhemmäksi kuin depalatalisaation (ks. 3 §), sillä muuten joutuisin postuloimaan *δ':n ja *t:n väliasteeksi *δ:n sijasta *t':n, jollaista kantasuomessa ei muulloinkaan näyttäisi olleen.

Joka tapauksessa en näkisi mitään syytä rekonstruoida myöhäiskantasuomeen fo- neemia *t' pelkästään sanan sydän: sydäme- perusteella (vrt. Viitso 2001: 198–199), sillä sen ortografinen m ääntyy geminaattana. Koska jo myöhäiskantasuomenkin asu oli siis luultavimmin *süδän : *süδämme-, *δ oli yksinkertaisesti tulosta *t:n heikosta asteesta umpitavun edellä (ks. Posti 1953: 84–85; T. Itkonen 1993: 116–118).

Sanoisin että noiden eteläisimmän Suomen isojen järvien nimien balttiperäisyydestä ei voi olla varsinaista todellista erimielisyyttä.

[quote="Jotuni"][quote="Arkkis"]Ruotsalaisten oma selitys mystisine Vænir-järven taisteluineen "Kiovan ruhtinasta vastaan" ainakaan Itä-Ruotsissa vaikuttaa epäilyttävältä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_at_Lake_Vænir

Senkö täytistä kukaan Kiovan ruhtinas sieltä olisi hakenut![/quote]

Ei niin ihmeellistä. Kiovan yksi muinainen nimimuoto on Känugard -> kveeni/ kainulainen. Kiovalaisten kuningas oli nimeltään Sisar ->kainulaisilla/kveeneilla oli naishallitsija.[/quote]

"Sisar" tulee balttisanasta "sesuo", mon. seserys, preussiksi (ja venäjäksi) "sestra".

Sen alkuperäinen merkitys on ilmeisti ollut "sisarus", sillä se edustaa balttikielten muinaista neutria, jollaista niissä ei enää ole, muodoltaan.

Olkoon niin tai näin, niin ruotsalaiset on sen taistelun varmaan hävinneet, ja maalail- leet kotona mahdollisimman kammottavan voimakkaan vihollisen selitykseksi... :)

[quote]Kainulaisten kauppareitti ulottui Norjan Atlantilta Venäjän jokia myöten Kieviin ja ehkä pidemmällekin.-[/quote]

Tuo "nainen, vaimo" olisi preussiksi "gena" ja venäjäksi "žena" (vaimo), mikä kyllä sopisi tuohon hypotettiseen "kveeni, kvinna" -sanaparveen. Se on kuitenkin liettuaksi "žmona" (vaimo), joka liittyy sanaan "žmogus",ihminen. Tämä vähentää todennäköis- tystä, kantasana ei näytä takenevan mihinkään "gain"-suuntaan. Mutta katsotaanpa muita vaitioehetoja, sen "Saimaa-kaavan" perusteella, kun liikutaan kerran samoissa maisemissakin.

Kaava oli siis, että tiettyä kautta lainaustuessaan samasta liettuan (baltin) sanasta "žẽmė", jonka kautta yhtä kautta tulee "Häme", tulee toista kautta "Saimaa". (Tuo äärimmäisen tärkeä "mato" ensimmäien e:n päällä on nousevan painon merkki.)

Kysymys asettuu seuraavasti: "Mitä pitäisi liettuaksi olla, jotta JÄLKIMMÄISEN KAAVAN MUKAAN tulisi "Kainu(u)"?


Ensimmäiseksi kirjaimeksi g olisi varma > k

Olkoon se siis (ainakin aluksi) G.

Toisen kirjaimen pitäisi olla (ainakin ensialkuun) tuo sama Ȇ.

(Koetetaan sitten muita, jos ei näytä menevän sinne päinkään...)

Seuraava kirjain on N.

Ja viimeinen kirjain olisi A.

Saadaan muoto GȆNA, joka painoa vaille sama kuin sinun tarjokkaasi preussista "Kainuun" vastineeksi. Mutta tämän pitäisi nyt olla liettuaa, ja transformaatiosääntö-maailmassa ko. kautta samassa suhteessa "Kainuuseen" kuin "žẽmė" on Saimaaseen.... Sitten vain sanakirjat plärisemään!

Kuinka ollakaan, tällainen sana myös löytyy!

Ja täällä "gẽna"lla on preussissa vastine "gūntun", joka tarkoittaa, että kauempana ajassa taaksepäin on muoto "guin-" , joka sopii aivan loistavasti paitsi "kainuuseen", myös "kveeniin", ja antaa aiheen olettaa, että ne todella ovat samaa lähtöä!

Kyseinen verbi on nykyliettuaksi

"gìnti...gẽna...gìnė" = polttaa tervaa (dervà) tai viinaa, ajaa ulos (esimerkiksi mehu hedelmästä tai veri lihasta), venäjän "gnat', gonet".

(Viinaa kai siellä viimeksi on poltettu, mutta pitää katsoa lainautumisajankohdan mukaan. Mitä taas tuohon nais-tulkintaan tulee, niin minä en ymmärrä, mitä niistä "puristetaan", vaan asia on mielestäni suorastaan päinvastoin...)

[quote="Jaska"][quote="Johan"]Itsehän Jaakko sekoilet. Ei Arkkis todellakaaan mai- ninnut kielestä – sinä teit sen Jaakko-herra. Lähettäkää pojat rautalankaa...ja paljon! [/quote]

Jos et kerran lainkaan vastannut minun kommenttiini, niin olisi kannattanut jättää se selvyyden vuoksi pois omasta viestistäsi: yleensä vastataan siihen lainaukseen, joka on viimeisenä mukaan otettu.

Arkkis on kyllä pitkin matkaa vedonnut antropologiseen tyyppiin arvaillessaan men- neisyyden kielitilannetta, kuten voit itse lukea edellisiltä sivuilta. Ja tieteelliseltä kan- nalta on päivänselvää, ettei antropologisen tyypin perusteella voida arvioida jonkun muinaisen luurangon kieltä,jos mitään muita taustatietoja ei ole.[/quote]

Arkkis: Kyllähän tästä Minusinskajan kattilalaakson ja Hakassian samojedisoitumi- sesta on muutakin tieto yllin kyllin, kun se on historiallisena aikana tapahtunut asia, ja tuohon prosessiin osallistuvista väestöistä, tässä antropologista tyypeistä, tiede- tään suurella todennäköisyydellä viiden tulosuunta ja joistakin myös kieli, ja hieman useammista tiedetään että mitä kieli ainakaan ei ollut.

Oli ensinnäkin edellinen johtava väestö, keskiaasiasta tullut pitkäkalloinen paleoliit- tisen ajan europidiväestö dinlinit, heitä edeltänyt ja heihin sulautunut kulttuuriltaan skyyttiläinen pitkäkalloinen mutta muuten erinäköinen europidi väestö, ilmeisestikin koostuen IE-iranilaisiata ja mahdollisesti tokaareista. Edelleen oli erittäin pitkälle kaistaleelle länsi-itä-suunnassa jakautunut lyhytkalloinen europidinen etnisesti Kii- nan tanguutteihin liittyvä väestö, joka oli myös yhdistynyt itäsiperialaisten mingolivä- estöjen kanssa ja jolle tämä ole oli äärimmäinen länsiraja. Tämän väestön kielen on arveltu olleet keettiläsitä,koska keetit ovat myöhemmin esiintyneet tuolla alueella, vai nykyinen alue on sen ulkopuolella. (Keetit ovat siis europideja, mutta nyt vähän erilaisia, uralilaisia", kuin silloin.)

Arvoitukseksi tuossa kuviossa jää unkarilaiten paikka: koska he ovat sinne menneet, Sajanille asti (mutta eivät kauemmaksi ainakaan kieltä vaihtamatta, paikannimet to- distavat; mitään merkkejä idempänä ei ole myöskään samojedikielistä) ja koska ja miksi tulleet takaisin. Ugrit näyttäisivät käyneen alueella viimeisinä. Ugrilaiset hantit ovat hyvin yhteneviä samojedien kanssa antropologisesti, mutta masit muistuttavat myös unkarilaisia.

Tämä venäläinen aineisto nojaa täysin antropologisten, kulttuuristen ja kielellisten piirteiden yhteensovittamiseen, tosin niin, että tiedot kielistä ovat antroplogian apuna:

http://gumilevica.kulichki.net/articles/Article26.htm

En ymmärrä, mitä tuomittavaa kyseisessä tutkimusotteessa on.

[quote][quote="Arkkis"]Kaava oli siis, että tiettyä kautta lainaustuessaan samasta liettuan (baltin) sanasta "žẽmė", jonka kautta yhtä kautta tulee "Häme", tule toista kautta "Saimaa". (Tuo äärimmäisen tärkeä "mato" ensimmäien e:n päällä on noudevan painon merkki.)[/quote]

Tuo on edelleen täysin perusteeton esimerkki: Hämeen vastine on Sápmi,ei Saimaa. [/quote]

Arkkis: Olen osoittanut, että useilla baltti-IE-sanoilla voi olla suomessa jopa neljäkin eri kautta lainautunutta vastinetta. Liettuaan on itseensäkin kelpuutettu lähikielistä samanjuurinen sana hiukan eri merkityksessä. Niillä ilmaistaan vivahduksia. Esimerkiksi:

"kàsti...kãsa...kãso" = kaivaa, kasata (monttu, hiekkaa, perunaa), irrottaa (maata, lunta, jäätä), penkoa, tonkia (sika), ym. pr. "kaptun"

"kąsti...kánda...kándo" = purra, pystyä (hammas, työkalu kuten lapio), pr. "kaptun"

"kasýti...kãso...kãsė" = kaivella, kynsiä, raapia, raaputtaa, pr. "kaptun"

"kapóti...kapója...kapójo"= kaataa, hakata (puita), leikata (irti), nokkia (linnut), syödä rikki (esim. koi), kaivaa (mm. mato, myyrä), pr. "kaptun"

"kapstýti...kãpsto...kãpstė" = heitellä hajalle (lapiolla ym.), repiä, nostaa (perunaa ym.)

"Kantamuoto" on ollut "kapsti".

Tästä on tavun sulkeva "-p-" muutanut "-a-":n "nasaalikisi" "-ą-", joten tavu käyttäytyy kuin siinä olisikin ollut "-n-" tai "-m-", ja ja noin ollen, kun "-an-" voi muuttua balttikiel- ten välisissä muunnoksissa "-ai-":ksi, niin tavunloppuinen "-ap-" voi tehdä tasan samoin.

http://lt.wikipedia.org/wiki/Prūsų_kalba

Eli tästä sanasta on tullut suomenkin sanat "kaivaa", "kaapia" ja vielä "kuopiakin" (latvian kautta).

[quote]Esibaltoslaavissa tuo ’maata’ merkitsevä sana oli asussa [i]*ǵhem-yā[/i], joten siinä ei ole missään vaiheessa eikä missään kielessä ollut ai-diftongia, josta Saimaa ainoastaan voisi olla peräisin. Tuota selitystä ei voi pelastaa, joten voisit jo luopua sen toistelemisesta. [/quote]

Siinä on preussissa m:llä suljettu tavu kaikissa muissa sijoissa paitsi yksikön nominatiivissa (jonka mukaan lainaukset epäsäännöllisillä sanoilla eivät tapahdu):

http://wirdeins.prusai.org//index.php?lauk=žemė&klbtp=3&laukiit=ieškoti

"53 f: zemē zemmis zemmei zemmin zemmis zemmin zemīmans zemmins"

Se käyttäytyy lainauksissa kuin "-en-" (ja joskus myös "ep-"). Kyllä siinä silloin on joissakin kielissä myös "-ei-" , joka ääntyy niissä kielissä "-äi-" , ja voi lainautua myös "-ai-".

Tässä tarkoitan nyt preussin eri "murteita". Siellä on esimerkiksi vaihtoehtoisina nominatiivin päätteinä "-tūn" ja "-twei".

" 93: prestun/-stwei ps presta pt pretta/prettā "

"Ehdottomat" sääntösi koskevat aina välillä asioita ja muotoja, jotka on äänestämällä päätetty liettuan tai preussiin kielineuvostossa, sääntöjäsi tuntematta.

Tämän "žemė":n kanssa on vielä muistettava, että se ei ole "mikä tahansa sana", vaan se on luoteisten balttien (SU-viljelijöltä lainatun?) luonnonuskonnon "Äiti Maa" toinen ylin jumaluus "taivaanjumala" Perkūnasin "perustana"):

http://de.wikipedia.org/wiki/Baltische_Mythologie

http://lt.wikipedia.org/wiki/Žemyna

Perkūnas on komemapi kuin meikäläinen vastine:

http://lt.wikipedia.org/wiki/Perkūnas

http://lt.wikipedia.org/wiki/Kategorija:Lietuvių_dievai

Mutta balttikielten mahdollisuudet "Saimaan" selittämiseen eivät tähän lopu:

http://www.suduva.com/virdainas/

Jotvingin Zeima = Talvi (liett. žiemà), monikossa Zeimai = Pohjoinen, oli täysin moit- teeton kandidaatti (mutta sopii huonommin heimonnimeksi, se "*Talvijärvi” olisi sitten vain porojen talvilaidun...)

[quote="Jaska"][quote="Johan"]Itsehän Jaakko sekoilet. Ei Arkkis todellakaaan mai- ninnut kielestä – sinä teit sen Jaakko-herra. Lähettäkää pojat rautalankaa...ja paljon![/quote]

Jaska: Jos et kerran lainkaan vastannut minun kommenttiini, niin olisi kannattanut jättää se selvyyden vuoksi pois omasta viestistäsi: yleensä vastataan siihen lainaukseen, joka on viimeisenä mukaan otettu.

Arkkis on kyllä pitkin matkaa vedonnut antropologiseen tyyppiin arvaillessaan men- neisyyden kielitilannetta, kuten voit itse lukea edellisiltä sivuilta. Ja tieteelliseltä kan- nalta on päivänselvää, ettei antropologisen tyypin perusteella voida arvioida jonkun muinaisen luurangon kieltä, jos mitään muita taustatietoja ei ole.[/quote]

Kyllähän tästä Minusinskajan kattilalaakson ja Hakassian samojedisoitumisesta on muutakin tieto yllin kyllin, kun se on historiallisena aikana tapahtunut prosessi, johon osallistuneista väestöistä (tässä antropologista tyypeistä) tiedetään suurella todennä-köisyydellä niiden tulosuunta ja joistakin myös kieli,ja hieman useammista tiedetään, että mitä kieli ainakaan ei ollut.

Oli ensinnäkin edellinen johtava (700 e.a.a. - 500 j.a.a.) väestö eli Keski-Aasiasta tul- lut pitkäkalloinen paleoliitisen ajan europidiväestö dinlinit,heitä edeltänyt (1200 - 700 e.a.a.) ja heihin sulautunut kulttuuriltaan skyyttiläinen (niin ikään pitkäkalloinen mutta muuten erinäköinen) europidiväestö, ilmeisestikin koostuen IE-iranilaisista ja mahdollisesti tokaareista.

Edelleen oli erittäin pitkälle kaistaleelle länsi-itä-suunnassa jakautunut lyhytkalloinen europidinen etnisesti mm. Kiinan tanguutteihin liittyvä väestö, joka oli myös sekoittu- nut itäsiperialaisten mongoliväestöjen kanssa ja jolle tämä alue oli äärimmäinen län- siraja. Tämän väestön kielen on arveltu olleet keettiläsitä, koska keetit ovat myöhem- min esiintyneet juuri tuolla alueella ja vain nykyinen alue on sen ulkopuolella. (Keetit ovat siis pääasiallisesti europideja,mutta nyt vähän erilaisia siltä osin,uralilaisia",kuin silloin, ilmeisesti. Keeteillä on täysin europidisia sukulaisia Pakistanissa, ja hekin liittyvät tanguuttityyppiin. Vähän vanhentunutta tietoa täällä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Burushaski_language )

Arvoitukseksi tuossa kuviossa jää unkarilaisten paikka:koska he ovat sinne menneet, Sajanille asti (mutta eivät kauemmaksi ainakaan kieltä vaihtamatta, paikannimet todistavat; mitään merkkejä idempänä ei ole myöskään samojedikielistä) ja koska ja miksi tulleet takaisin. Ugrit näyttäisivät käyneen alueella viimeisinä. Ugrilaiset hantit ovat hyvin yhteneviä samojedien kanssa antropologisesti, mutta mansit muistuttavat myös unkarilaisia.

Jotvingin Zeima = Talvi(liett. žiemà), monikossa Zeimai = Pohjoinen, oli täysin moit- teeton kandidaatti (mutta sopii huonommin heimonnimeksi, se "Talvijärvi" olisi sitten vain porojen talvilaidun...)

Oli niin tai näin,niin tuo "Žẽmė-Saimaa-kaava" ei voi olla puhdasta sattumaa.(Olkoon sitten vaikka lapionkieln slaavilainaa!) Niin paljon se "ennustaa" nappiinsa merkityk- setää meneviä lainauksia. Mulla on tässä ihan sattumasta liettua-venäjä-sanakirja auki re-:n kohdalta, "kaava" sopii heti ainakin seuraaviin:

"regėti(s)...rẽgi(si)...regėjo(si)" = nähdä, onnistua näkemään/huomaamaan, huomata, "rekisteröidä" (näkyä, pistää silmään, tuntua, kuulua)

Tästä tulee heti mieleen hämeen yksi kirosana "räikeä", joka voi tarkoittaa mitä hy- vänsä sellaista, minkä "auditorio" EI HALUA koko jan pistävän silmäänsä viestittäjän taholta (jota lisäksi ei uskota). Esimerkiksi "räikeä sääntöjen loukkaus".

Tämän kanssa samoja juuria on myös:

"rėkti...rėkia...rėkė" = huutaa. Tästä tulee tunnetusti latvian ja viron kautta "rääkiä", "rääkyä", "(ruis)rääkkä".

Mutta "Saimaa-kaavalla" tästä tulee "raikaa", "raikua", miksei myös "räikää", "räikyä", "räikkä", jotka kaikki kelpaavat oikein hyvin.

Edelleen on sanat "retas" = harva, jaksollinen (sekä ajasta että fyysisesti), ja tähän liittyvä "rėtis" = seula, ritilä, ristikko

Tästä seuraisi "kaavalla" suomen sana "raita".

(Ei tarvitsisi pöyhiä muinaisnorjaa, jonka kanssa on ollut vähän koskaan mitään tekemistä ainakaan suomalaisilla, lappalaisilla tietysti enemmän.)

Sanasta "riebus" = lihava, pulska, mikä on enne tarkoittanut "hyväkuntoista" tulisi nyt vastaavaa uusissa oloissa tarkoittava "reipas" (ei tosin Saimaa-kaavalla...)

"rėplės" = pihdit > "räpylät".

"riedėti...rieda...riedė" = ajella, luistaa > "raide"

Lainautumatta ovat jääneet ko. sivulta "sopivista":

"remti(s)...rẽmia(si)...rẽmė(si)" = kannattaa (mm. poliitisesti), (tukeutua). (kun "räimiä" ja "ryömiä" ei käy...) :lol:

(Tosin tästä KIN voi tulla "tuki" eli "raami"!) ("Framehan" on "kehä"...)

Samoin jäi hyödyntämättä

"rinkti...rẽnka...rinko" = valita, kerätä, koota, poimia, "rinktis" = ryhtyä, valmistautua. tästä tulee myös "rinkà" = markkina(t).

Tietysti tästäkin voi tulla "rinki".

[quote="Jaska"][quote="Arkkis"]Tämä venäläinen aineisto nojaa täysin antropologis- ten, kulttuuristen ja kielellisten piirteiden yhteensovittamiseen, tosin niin, että tiedot kielistä ovat antroplogian apuna:

En ymmärrä, mitä tuomittavaa kyseisessä tutkimusotteessa on.[/quote]

Sehän riippuu täysin tutkimusotteesta. Jos väitetään, että koska ”uralilainen tyyppi” oli alueella X jo aikaan Y, on uralilaisen kielenkin täytynyt olla, niin tämä on täysin epätieteellinen metodi.[/quote]

Tietysti, jos siitä tehdään dogmi. Minä en ole mitään tuollaista "metodia" esittänyt, vaan pelkästään väittänyt tätä konkreettista tapausta koskien, että jos uralilasen vä- estön antrologista tyypistä eikä heille eryisesti ominausesta teknologiasta näy merk- kiäkään rautakautisten heimoyhteusöjen (feodalisoituvassa) Minusinskajan kattila-laaksossa, niin siellä ei puhuttu myöskään heidän kieltään. Aivan toisin on asia esi- merkiksi kiinalaisten kohdalla, aivan hyvin olisi voitu puhua kiinaa, vaikka ensim- mäistäkään oikeaa kiinalaista ei olisi ollut mailla halmeilla. Oli aivan mahdollista, että uralilaiset vaihtavat kielensä kiinaksi, mutta ehdottoman mahdotonta, että kiinalaiset vaihtavat uraliksi (mitä se urali sitten olikin...).

[quote]Jos taas sanotaan, että ”uralilainen tyyppi” oli alueella X jo aikaan Y, mutta kielitieteen perusteella uralilainen kieli ei ole vielä silloin voinut olla alueella läsnä, niin tämä on tieteellisesti kestävää ”monitieteilyä”. [/quote]

Silloin kyseistä kieli- ja antropologista tyyppiä ei pidä kytkeä yhteen.

Kaikilla suomalsilla ja virolaisilla ei ole ainoiatakaan uralilaista piirettä ilmiasussaan, eikä ilmeisti perimässäänkää, koska ne obat dominantteja. Pienet mustat uralilaiset silmät ovat dominantti piirre myös mongolisilmiin nähden. Kuvassa jakuutti:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/4/41/Okh-2.jpg

Mutta niitä antropologisia piirteitä on toisaalta paljon venäläisillä, turkkilaisilla, tataa-reilla, latvialaisilla, ruotsalaisilla, norjalaisilla, joiden kukaan ei väitä olevan "uralilai- sia". Unkarilaisilla on uralilaisia piirteitä, muuta ei "suomalaisia" (sikäli kuin sellasia on lainkaan).

[quote][quote="Arkkis"]"Ehdottomat" sääntösi koskevat aina välillä asioita ja muotoja, jotka on äänestämällä päätetty liettian tai preusiin kielineuvostossa, sääntöjäsi tuntematta. [/quote]

Valitettavasti sinulla ei näytä olevan käsitystä historiallisesta kielitieteestä. Suositte- len tutustumaan aiheeseen, koska se parantaisi selitystesi uskottavuutta (tai siis auttaisi etsimään uskottavampia selityksiä tilalle).


[quote="Arkkis"]Eli tästä sanasta on tullut suomenkin sanat "kaivaa","kaapia" ja vielä "kuopiakin" (latvian kautta).[/quote]

Nuo sanat tuskin baltissakaan liittyvät yhteen – missään kielessä et ole maininnut noissa sanoissa olevan ai:ta tai uo:ta. Ja suomen sanoilla on uskottavampi alkuperä:

kaapia < ilm. germaanista; baltista käsin ei pitkä aa selittyisi. [/quote]

Viittaan sanoihin "rääkiä", rääkkä, jotka ovat latvian ja viron kautta "liettuan" verbistä "rėgėti" = huutaa.

[quote]kaivaa < suomalais-permiläinen sana, epävarma vastine unkarissa asti.[/quote]

Erittäin mielenkinitoinen myös lainautumismahdollisuutena.

Esimerkiksi tuo "tervan kainuaminen" (ven. gnat', gonit) voisi olla vaikka jotakin sellaistakin kautta. Se on samaa muotoa kuin tunnustettu balttilaina "vỹti(s) (vẽja(si), vìjo(si)") = ajaa takaa (väijyä), ven. "vyt'(sja)...v'jot(sja)..." = mm. sitoa, kiertää, (kiemurrella kierrellä (kotka), väijyä)

[quote]kuopia < itämerensuomalainen sana, ei uskottavia lainaselityksiä.

Viimeiselle sanalle siis voisi teoriassa vielä joskus löytääkin lainaetymologian. [/quote][/quote]

Väität siin myös, että suomen kuoppa ei tule baltin sanasta "kapas"? Eikä venäjän kopat' -verbillä ja baltin kapti-verbillä ole mitään tekemistä keskenään? Eikä siten myöskään venä'jän kopat'-verbillä ja suomen "kuopalla"?

Tuo sana on sikäli poikkeus, että tavu "-ap-" ei nasalisoidu latviassa, jolloin sanasta "kapas" tulisi "kops" [äänt. kuops], jossa latvian "pitkä o" (joka se aina on ei-erikois-lainoissa, kuten liettuassakin) ääntyy suomalisen korvaan "uo" (ja englanrilaisen korvaan "wo-", "wau-"). Asaan vaikuttaa sekin, että "kop-" verbinvartalolla on muu merkitys, joka liittyy "koplaamiseen".

http://books.google.fi/books?id=8jUb_6Ses7YC&pg=PA91&lpg=PA91&dq=varstas&source=bl&ots=jZk0MJ7NME&sig=FbuknSpanqstFL61oLumMOttOnE&hl=fi&ei=zxHZSfyFM8PB_QaKh8XFDQ&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=4#PPA95,M1


http://www.kortlandt.nl/publications/art253e.pdf


Kalima 1936 BL = Jalo Kalima: Itämerensuomalaisten kielten balttilaiset lainasanat. Helsinki.
 
 
" Jaska: Sinulle taas olen jo aikaisemmin sanonut, että paikannimistön ajoittaminen on vaikeaa silloin kun alueella vallitsee kielellinen jatkuvuus. Vaikka Simpele olisi nimetty jo pronssikaudella asuun *Timpele, se olisi kehittynyt asuun Simpele kielen muun sanaston mukana.

 

Arkkis: Siinä onkin yksi nimi jonka etymologia pitsisi tarkistaa:

Tuo -el- vie ajatukset kuuria edeltävään balttiin, "kuuriksi" se olisi "*Simpere", kuin Tampere.

post1113294.html?hilit=%20tampris%20#p1113294

"Keitele" näyttäisi tulevan verbistä "keisti...keičia...keitė" = vaihtaa, sillisessa muodostaan, joskin nykyinen "kuumentamista", keittämistä tarkoittava verbi "kaitinti" on sekin mahdollinen. Siitä tulee myös "Peips"-järvi, lt. "Peipus": tässä on taas latviassa p- ka ja liettuassa k-, ja se on aivan hyvin voinut tarkoittaa myös "kuumia taisteluita".
"
Tuollainen *timpele on sama asia kuin mitä "tyven(ne)", liettuan "dubuo, dubenys", latvian "dubens", latgallin "dybenṥ", syvyyttään hitaasti virtaava kohta joessa", "syvänne".
post1262758.html?hilit=dubuo#p1262758
" Ikiaikaisen vanhaa IE-neutrimuotoa substantiivi
”dubuo”, dubenys” (lt.), josta lainautusi SUBSTABTIIVI ”tyven”. Tätä kautta se ilmeisimmin todella tulee. "
Adjektiivi on "dubus, dubi" = syvä. (Tämä ei ole kuitenkaan sama sana kuin "gilus, gili", jota järvestä tai merestä yleensä käytetään):
" ” dubus (m), dubi (f) ” (lt) = syvä (astia, meri, kuilu), ontto. Muinaisessa neutrimuodossa *dubian” josta lainautuminen on ennen tapahtunut (> *dybä > *tyvä), ja myöhemmin se on tapahtunut femiinivartalosta (> *dubi > tyvi).


”Onkalo” = ”duba” (lt.), josta tietysti tulisi lainattuna ”tupa”.


http://www.letonika.lv/groups/default.a ... r=10631062
" dubùs -ì (4) = syvä ontto
1. dziļš -a (par traukiem, ezeru, upi) = syvä
2. dobumains ~a (par koku) = ontto "
Tuosta rivistä on jäänyt mainitsematta perustava verbi:

"dubti (dum̃ba, dubo" = /ie/grimt (lv) = syvetä, syöpyä syvemmälle (joki ym.); iedubt = upota; iedobties = upottaa; iegāzties = viettää (monttuun, syvälle veteen); iebrukt = murtua, luhistua, upota, sortua, vyöryä maa(han) (par zem)


Tuosta keskimmäisestä sanasta saadaan se jo kaippamni -el-johteinen adjektiivi "*dumbel(e)"
Tällaisella sanalla onkin johdannaisia: "dumblas" = muta, ruta, rahka llieju = "upottava märkä maa-aines", "dumbline" = em. mudan täyttämä syvänne, hauta, suonsilmäke jne.


http://www.letonika.lv/groups/default.a ... bus&h=3293


" dum̃blas (2) vsk. dūņas dsk.= muta, lieju; dubļi dsk. = loka
kaip dumblo - kā pelavu (spaļu) (daudz)
su dumblu (dumblaĩs) sumaišyti - apmētāt ar dubļiem (noķengāt) = "vaihtaa paskaa paskaan"
dumblažemis (1), = eloperäinen maa
dumblė (2) dūņu (dūņaina) zeme = turvemaa, liejumaa;
dumblenė (2) bot. dūņene; = mutayrtti
dumblėti (~ė́ja, ~ė́jo) , kļūt dūņainam -ai; = lokaantua, mutaantua
dumblis (2) bot. aļģe; = levä
dumblialaiškis (1) bot. cirvene; = sarpio (konnaruoho)
dumblinas -à (3b) = mutainen
1. dūņains -a; ar dūņām aptašķīts -a (notriepts, -a) = mudattu
2. pārn. blāvs -a = himmeä; neskaidrs -a = epäselvä; nespodrs -a = harmaa, himmeä (valo)
dumblinos akys - blāvas acis = aurinkolasit
dumblynas (1) dumbrājs = ruta, muta, lieju (kr.); dūņājs = loka; dūņas = lieju; dūņaina augsne = liejumaaperä;
dumblynė (2) dūņaina vieta = mutainen paikka, syvänne; dūņājs = loka;
dumblingas -a (1) dūņains -a = lokainen
dumblingas ežeras - dūņains ezers = mutainen, samea järvi
dumblinti (~ina, ~ino) , duļķot = liata, jauhaa hienoksi; aptašķīt ar dūņām = kieritellä mudassa;
dumbloti (~ója, ~ójo) , brist pa dūņām (dubļiem, dumbrāju) = loata;
dumbluotas -a (1) dūņains -a = mutainen; dūņots -a = lijuinen; ar dūņām aptašķīts -a = mudassa pyöritetty;
dumbluoti (~úoja, ~ãvo)
1. aptašķīt (notriept) ar dūņām = mudata; duļķot = liata
2. kļūt neskaidram -ai (nespodram, -ai) = himmetä; /ap/mākties = painaa (mieltä), kiusata, vaivata "


Sana "*dumbele" (kb.,ml.) ei tarkoita noita "mutia" ainakaan enisijaisesti, vaan sen merkitys on käytännössä sama kuin sanalla "dubuo, dubenys", eli "syvyyttään hidas joenkohta", mutta asiaa takastellan "syvenemis(syventämis)proseessin tuloksena" eli se on "syvenemä", "syventymä" "