YLE:n Stalin-Trotski valedokumentissa oli PELKKIÄ HAISTAPASKAN-EUROTIETEILIJÖITÄ

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/03/historia-stalinin-ja-trotskin-taistelu

” Historia: Stalinin ja Trotskin taistelu

Kahden kommunistijohtajan, Stalinin ja Trotskin, kaksintaistelu oli kahden henkilön ja kahden vision välinen ideologinen ja poliittinen valtataistelu kuolemaan saakka.


Vladimir Lenin (vas.) antoi Stalinin sijaan tukensa Lev Trotskille, ja piti tätä parem-pana seuraajaehdokkaana Venäjän kommunistien puolueen puheenjohtajaksi.  ”

RK: Heti alkaa valheella: Lenin ei käsitellyt ”testamentissaan” ollenkaan kysy-mystä NKP:n PUHUHEENJOHTAJASTA, vaan PÄÄSIHTEERISTÄ, jona oli vuoden toiminut Stalin.

Hän ei suositellut Trotskia mihinkään erityiseen virkaan, joskaan ei kieltänytkään, et-teikö johonkin voisi valita. Hän sanoi Trotskia ”kyvykkääksi, mutta non-bolshevis-tiksi”, mikä tässä tapauksessa tarkoitti ”menshevikkiä”. Lenin tarkoitti tällä ideologi-sen osaamisen puutetta eikä mitään yksittäistä poliittista tyräystä.


Stalinia Lenin kehui ideologisesta osaamisesta, mutta sanoi vääräksi henkilöksi johtamaan henkilöasioita.


Lenin oli ilmeisimmin tullut siihen tulokseen, että pääsihteerin hommasta oli tullut puheenjohtajan hommaa tärkeämpi. Hänelle olisi luultavasti oikein hyvin sopinut, että Stalin olisi valittu ”toisarvoiseen” puheenjohtajan tehtävään vahtimaan ideolo-gista oikeaoppisuutta, kunhan pääsihteeriksi olisi valittu muu johtamiskykyä osoitta-nut vaikkapa ydinjohdossa uusi henkilö.Pääsihteeri Stalin, joka esitteli testamentin puoluekokouksessa, esitti, ettei puheenjohtajaa valita ollenkaan, vaan paikka jäte-tään ”Leninin kunniaksi” tyhjäksi. Tämä vaihtoehto hyväksyttiin, ja Stalin valittiin pääsihteeriksi.


Lenin ja Trotski olivat myös olleet ”taistelupari”, eivät mitään ”ylimpiä ystäviä”.
Trotski oli lähinnä menshevikkien ehdokkaana valittu kesällä 1917 Pietarin neuvos-ton puheenjohtajaksi, jossa asemassa hän ennen Pietarin neuvoston aloittamaa vallankumousta loikkasi bolshevikkipuolueeseen.

Päivi Suikkanen  Helsinki

TV1 maanantaina 14.8.2017 klo 19.00 – 19.55

Yle Areenassa 30 päivää

Kommunistijohtaja Lev Trotski murhattiin Meksikossa elokuussa 1940. Miehen kuolema sinetöi 20 vuotta kestäneen kaksintaistelun. Kremlin valtias Josif Stalin oli raivannut tieltään pitkäaikaisen kilpailijansa.

Vallankumouksen kaksi johtohahmoa Stalin ja Trotski eivät kaihtaneet valtapyrki- myksissään mitään keinoja. Stalin oli kolmen vuosikymmenen aikana vienyt Venäjän maailman suurvaltojen joukkoon. Puna-armeijan perustanut Trotski päihitti sisällis-sodassa Valkoisen armeijan, ja oli keskeisesti vaikuttamassa bolševikkien voittoon.

Trotskin ja Stalinin välillä oli merkittäviä ideologisia erimielisyyksiä. Trotski kannatti Vladimir Leninin teoriaa, jonka mukaan kommunistista vallankumousta oli pyrittävä levittämään maan rajojen ulkopuolelle. Stalinin mielestä oli keskityttävä kommunismin rakentamiseen maan sisällä.

Dokumentti kuvaa kahden kommunistijohtajan, Stalinin ja Trotskin, taistelua. Se oli kahden erilaisen henkilön ja kahden vision välinen ideologinen sekä poliittinen valtataistelu kuolemaan saakka.

Stalin – Trotsky, A Battle To Death. Tuotanto: ZED, Ranska, 2014. Dokumentti on esitetty Ykkösellä edellisen kerran 2016.

Lisää aiheesta:
Lev Trotski (Wikipedia)
Josif Stalin (Wikipedia) ”

Suomalaiset Wiki-sivut ovat täyttä hörönlöröä, suomenkielinen Wiki on maailman huonoin.

”Dokun” tekijät olivat ”kommunismin uhreja” (ainakin) kymmenellä kertovan ”Kommu-nismin mustan kirjan” tekijöitä (useimmat joskus esiintyneet muuten ”trotskilaisina”), totaalisia eurohaistapaskantietelijöitä.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/helsingin-yliopisto-poisti-nakosalta-vuonna-2003-lakkauttamansa-agora-keskustelupalstan

”Kommunismin musta kirja” on laadittu ”tieteellisesti”…

Professori Juha Sihvola kirjoitti 9.5.:

”Mitä tulee erilaisten roistovaltioiden pahuuteen, kantani on suurin piirtein sama kuin brittiläisen filosofi-historioitsija Jonathan Gloverin näkemys teoksessa Ihmisyys (suom. 2003).

Ihmisuhrien absoluuttisessa määrässä historian pahimman roistovaltion tittelistä kisaavat Neuvostoliitto ja Maon Kiina, tapettujen omien kansalaisten suhteellisessa osuudessa voiton vie Pol Potin Kamputsea, mutta juutalaisten täydelliseen tuhoa-miseen tähdänneen kansanmurhan systemaattisen toteuttamisen takia Hitlerin Sak-sa oli sittenkin kaikkien aikojen pahin roistovaltio. Yhdysvallat ei mielestäni kilpaile samassa sarjassa – vaikka eräät historian mustien piirteiden tutkijat ovat sellaistakin väittäneet.”

Professori Sihvolan ”tiedot” perustunevat ”EU-direktiivin” asemaan ajettavana ole-vaan ”Kommunismin mustaan kirjaan”, vaikkei sitä mikään varsinaisesti tieteellinen elin ole ”auktorisoinutkaan”. Sen mukaan Neuvostoliitolla olisi ”tunnollaan” lähinnä vuosilta 1918 – 1953  ”20 milj. kommunismin uhria”. (En väitä suinkaan, että sellai-sia ei olisi lainkaan ollut, asiasta on kyllä neuvostoliittolaisten omiakin selvityksiä.) Sitä on arvosteltu mm. väestötilastojen sivuuttamisesta.

Tarkastellaanpa asiaa juuri niiden valossa hieman tarkemmin.Minä pystyn mielestäni aivan tarkalleen osoittamaan, miten ”tutkijat” ovat ”tieteellisesti” päätyneet kirjassaan esittämiinsä lukemiin.

Venäjällä/Neuvostoliitossa kaiken kaikkiaan mihin syyhyn tahansa kuolleiden kansa-laisten määrä 40 vuoden aikana vuodesta 1913 vuoteen 1953 oli 40/60×150 = 100 mlj edellyttäen, että keskimääräinen elinikä olisi ollut 60 vuotta. Tuosta ko. aikana kuolleiden määrästä tällä tarkkuudella tasan puolet eli 50 mlj.oli naisia ja toinen puo-li miehiä, pojat ja vaarit mukaan lukien, joista kymmenisen miljoonaa oli ensimmäi-sen (ja siihen liittyneiden muiden sotien), ja lähestulkoon 20 miljoonaa toisen maail-mansodan uhreja. Sotien uhrien suuri enemmistö, myös kulkutautien, oli todellakin miehiä, ensisijassa sotilaita. Naisia myös tuomittiin kuolemaan tai pitkiin karkotuksiin vähän, ja pääasiassa henkirikoksista.

Se 50 – 30 = 20 mlj. erityistä ”Kommunismin uhria” noiden sodissa kuolleiden lisäksi merkitsisi käytännössä, että kaikki miehet tuolloisessa Neuvostoliitossa olisivat kuolleet väkivaltaisesti, joko sotien tai ”kommunismin” uhreina! Se ei ole mitään ”kaunistelua eikä puolustelua”, vaan pelkkää matematiikkaa. Vuodesta 1923 vuoteen 1938, ennen alueliitoksia, silloisen NL:n väestömäärä kasvoi n. 130 mlj:sta n. 170 mlj:an, eli n. 40 miljoonalla.

[RK: 136 mlj:sta 172 mlj:aan]

Miesten keskimääräinen elinikä oli tietysti huomattavasti matalampi kuin naisten, mutta laskut on tehtävä kuitenkin näin, koska miehiä ja naisia syntyi yhtä paljon tällä yhden-kahden merkitsevän numeron tarkkuudella laskettaessa. Jos laskussa käytet-täisiin miesten keskimääräistä elinikää, se tarkoittaisi, että heitä olisi syntynytkin vastaavassa suhteessa enemmän.

Venäläisessä, kaukasialaisessa ja keskiaasialaisessa kulttuurissa naisilla ei ollut sen-kään vertaa tekemistä rintaman kanssa kuin suomalaisessa. Sitä vastoin miehet olivat pyssyikäisiä varsinkin partisaanisodankäynnissä noin kymmenvuotiaista yhdeksänkymmenvuotiaisiin.

Marsalkka Zhukovin muistelmien mukaan sisällissodassa 1918 – 1922 kuoli Puna- armeijan sotilaita 2.2 mlj., joista rintamaolosuhteissa leviävän pilkkukuumeen ja joidenkin muiden tautien osuus oli suurempi kuin taisteluiden. Hävinneen puolen sotilastappiot tapaavat olla vähän isommat kuin voittaneen, joten kansalaissodan 5 mlj. kuollutta koostui lähes kokonaisuudessaan sotilaista.

Jompaa kumpaa ei tilastoihin mahdu: joko miesten luonnollista kuolleisuutta tai ”Mustan kirjan” ”kommunismin uhreja”, sillä tavoin ”tieteellisesti” on ”direktiivi” asetettu.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että nykyisen ”emämaamme” Belgian kuninkaan Leo-pold II:n hallitessa Kongoa vv. 1890-1909 siellä katsotaan jopa 10 mlj:n ihmisen menettäneen henkensä puhdistuksissa ja pakkotyössä, ja väkiluvun vähentyneen neljännekseen Kongossa, ja siten puoleen koko ”imperiumissa”.

Entäpä sitten Kiina?

Usein Suomessa toisen maailmansodan ja siihen välittömästi liittyvien muiden rymi-nöiden lasketaan olleen noin 56 mlj., joista 20 milj. osui NL:n kohdalle. Jugoslavian ja Puolan suhteelliset menetykset olivat silti vielä suuremmat.

Kuitenkin esimerkiksi Suuren kirjakerhon maailmanhistorian mukaan, jonka alkupe-räisteos on norjalainen ja siis hyvin ”läntinen”, Kiinan ja Japanin välinen sota liitän-näiskonflikteineen vaati jopa 45 milj.:n ihmisen hengen, joista pääosa oli kiinalaisia. Pääosapuolet olivat toisaalta Tshiang Kai Shekin ns.kansalliset joukot liittolaisineen, joihin tuolloin kuuluivat myös Maon kommunistit, toisaalta Japani liittolaisineen, joihin kuuluivat mm. Mantshurian ”valkoiset”.

Saksalais-japanilaisen militarismin yhteisten uhrien määrä pelkästään II maailmansodassa liitännäiskonflikteineen oli siis n. 100 milj.

”Mustan kirjaan”, joka löytää luokkaa 60 milj.”kommunismin uhria” Kiinasta, tutkimat- ta sen tarkemmin II maailmansodan väestövaikutuksia, on ollut aikamoinen laskuvir-he ”varaa” tehdä, tai kadonneita väestötilastoja löytyä, ilman että ”Mustan kirjan tekijöitä silti voi ”narauttaa” pelkällä matematiikalla…

Mutta sellaistakin kirjallisuutta tuohon kampanjaan liittyy, jonka tarkoitus on nimen-omaan saada ”vasemmistolaiset” (mitä sillä sitten tarkoitetaankin, mutta sellaiset kuitenkin kuten esimerkiksi minä) kaivamaan juuri ”Musta kirja” esille ”väärien tietojen kumoamiseksi”:

http://www.freedomsnest.com/rummel_soviet.html

Ihmeelliset ovat sotapropagandan ja hölynpölyjournalismin tiet.

HM: Tässä on ihan oikea oivallus ja asia, mutta käytetty kaava on tarpeettoman yk-sinkertainen (ja helposti korjattavissa) ottaen huomioon suuri väestäökasvu, ja käy-tetty keskimääräisen kuoliniän estimaatti korkeanlainen, vaikka naisilla se tuota luokkaa ainakin olikin. Mutta miehet olivat erityisesti valkoisella puolen sisällisso-dassa koulutettuja aseisiin jo noin 11-vuotiaista alkaen, ja myös joutuivat taisteluihin ainakin niissä armeijoissa, jotka joutuivat ”pussiin”, kuten amiraali Koltshakin huijattu armeija.

Syntyneiden ja kuolleiden määrä noudattaa seuraavaa kaavaa, jotta kaikki syntyneet ja vain he joskus myös kuolisivat:

Kuolleiden määrä: K = I x M / E – D/2

Syntyneiden määrä S = I x M / E + D/2, jossa

I on ajanjakso (intervalli), tässä 20 (v.) (1918 – 1938, pyöristetty 2 numeroon)

E = keskimääräinen elinikä (kuolinikä), tässä 50 (v., koko aikana, oletus)

M = keskimääräinen väkiluku, usein (M1 + M2)/2, mutta voi vähän poiketakin, jossa

M1 = 140 mlj. = väkiluku ajanjakson alussa

M2 = 170 mlj. = väkiluku ajanjakson lopussa, ja

D = M2 – M1 = 30 milj. = ajanjakson väestönlisäys (tod. 36 mlj., väestönkasvun täytyy olla syntyneiden ja kuolleiden ero)

Otetaan:

M = 150 mlj, sillä väkiluku pysyi ensin useita vuosia tuossa ”140 mlj.:ssa” (136) ja pamahti sitten Stalinin kauden alkaessa 1923 NOUSUUN (eikä laskuun…)…

K = 20 x 150 / 50 – 15 = 60 – 15 = 45 mlj (kuollutta)

S = 20 x 150 / 50 + 15 = 60 + 15 = 45 + 30 = 75 mlj. (syntynyttä)

Puolet kuolleista oli naisia, joiden voi olettaa hyvin harvoja lukuun ottamatta kuolleen luonnollisesti (vaikka sitten linnassakin…). Ja jokin osa,vaikka 5% eli 2.5 mlj oli myös laspia  (< 15 v.).

Näin ollen kaikki MIEHET, jotka kuolivat, olisivat kuolleet väkivaltaisesti: joko sotien tai ”kommunismin” uhrina…

(Tämä saattaa edelleen liittyä joihinkin yhteiskuntatieteiden pseudoteorioihin ja niiden ”todistamiseen” väärennetyllä ”historiallisella materiaalilla”, millä ei tässä ole syytä enempää spekuloida.) ”

”Kommunismin mustan kirjan” tekijätiimi oli tässä dokussa pudottanut ”Volgan järjes-teyn nälänhädän 1921-1922” ”(Leninin-)uhrimäärän” ”5 miljoonasta”   ”1  miljoonaan”, MIKÄ OLISI NYT KORJATTAVA ”MUSTIKSEEN”: ”pudottaisi” ”Leninin uhri -mää-rän” ”12.5:sta” ”8.5 miljoonaan” (vain 1 mlj enemmän enää kuin Stalinilla: 7.5…), NL:n kommunisminuhrimäärän ”20:stä 16 miljoonaan”, ”kaikkien kommunismin uhrien määrän” ”94:stä 90 miljoonaan”!

Mitä tulee itse Stalinin ja Trotskin väliseen kiistaan, niin ainakin seuraavat aivan olennaiset seikat jäivät mainitsematta, ja niistä annettiin väärä kuva:

1. Stalinin ja Trotskin kiista oli Leninin ja Trotskin kiistojen jatkoa tasan samoista asioista. Sitä kiistaa he olivat käyneet sekä samassa että eri puolueissa. Kyse ei missään tapauksessa ollut siitä, että ”Stalin olisi kiilannut Leninin perinnölle työtoveri Trotskin nenän edestä”, vaan sittenkin enempikin päinvastoin,  sillä Stalinin oli kuitenkin ollut 20 vuotta Lenin työtoveri, jolla tämä oli lähes ainoana teettänyt myös ideologisia hommia (kuten oppikirjan laatiminen kansallisuuskysymyksestä) sen sijaan, että olisi tehnyt homman itse. Trotskin kanssa tuollainen ei olisi tullut kysymykseen. Toinen, joka Lenin arvosteli ideologisesta epäbolshevismista (”vaivoin-bolshevismista”) oli Nikolai Buharin. Muita johtajia hän arvosteli poliittista virheistä.

2. Trotski ja Buharin joutuivat napit vastakkain myös Tiedeakatemian, mm. Ivan Pavlovin kanssa, jonka opin Lenin oli asetuksella kirjannut NL:n lakiinkin, jossa se säilyi vuoteen 1991 eli NL:n hajoamiseen saakka. Sellaiseen puolueella ei ollut va-raa ja se oli vastoin sosialismin tieteellisyyttä, jota puolue korosti verrattuna muihin sosialistiliikkeisiin. Buharinin kohdalla tämä johtui siitä, että hän oli opetus- ja tiede-ministeri, ja hän oli tietääkseni ainoana bolshevikkijohtajana järjestänyt itsensä Tie-deakatemian jäseneksi, mitä kaikki vanhat tai uudetkaan akateemikot eivät hyväksy-neet. Pavlov esimerkiksi ei päästänyt ministeri Buharinia jalallaan astumaan laboratorioihinsa. (Tähän Pavlovilla täytyi olla talin hiljainen suostumus tukenaan.)

RK
06.11.2010
317886
YLE, su 7.11. 2010: ”rodunjalostusta NL:ssa”…, ns. pedologia-juttu

En ole katsonut vielä ohjelmaa, joka on uusinta viime maanantain historiasarjasta, mutta aion kyllä katsoa. Mutta aiheentynkää lienee kuitenkin antanut osaltaan ns. PEDOLOGIA-juttu 1920-luvun lopussa ja 30-luvun alussa. Se on ainoa tapaus NKP:n historiassa, jossa puolue todella virallisesti ”määräsi tieteestä”, ja vislasi poikki ”pedologia-lapsitieteen” pavlovilaisen ihmiskuvan hyväksi. Täältä löytyy linkkejä tapahtumiin ja mukana olleisiin henkilöihin:

” Vygotskin ja muiden pedologiajutun paperitkin löytyvät venäjäksi netistä. Tässä on siitä jotakin Sovjetskajassakin (pistän tämän kielisyistä tähän kun olen aikanaan venäjästä kääntänyt, ennen kuin jenkit panivat tuon alla olevan Sovjetskajan englanninnoksen, ei aina kovinkaan hyvä, nettiin):

”Pedologija” (kr. páis, gen. paidós = lapsi ? …logia), kirjaimellisesti ”tiede lapsista”, tosiasiassa: läjä psykologisia, anatomisfysiologisia, biologisia ja sosiologisia konsep-tioita lapsen kehityksestä, jotka eivät muodostaneet kokonaisvaltaista teoriaa.

Nykyisessä (1976) ulkomaisessa tieteessä termiä ”pedologia” ei käytetä: ”pedologian” problematiikkaan liitettyjä kysymyksiä käsitellään yleisen pedagogisen ja lapsipsykologian piirissä.

”Pedologian” synnyn aiheutti evoluutioideoiden tunkeutuminen psykologiaan ja peda-gogiikkaan ja sovellettujen psykologian ja kokeellisen pedagogiikan alojen kehittymi-nen: ensimmäisiä luonteeltaan ”pedologisia” töitä ilmestyy 1900-luvun alussa (ulko-mailla G. S. Hall, W. Preyer J. M. Baldwin (NO JOHAN VAAN! Itse James ”The Effect” Baldwin, USA:n Psykologiliiton puheenjohtaja, joka savustettiin asemas- taan muka ”bordellibisneksien” takia… Häntä ei pidetä nykyään huijarina, mutta myöskään mitään merkkiä hänen etsimästään Balwin-efektistä ei ole löydetty), Ernst Meumann, Venäjällä V.M. Behterev, G.I. Rossolimo, A.P. Nečajev ym. (Linkin mu-kaan ”Rossolimo” esiintyy (päähenkilön esikuvana?) myös Mihail Bulgakovin mahta- vassa farssissa ”Kohtalokkaat munat” (Jurassic Park the Original…), jossa Todelliset Biologian Osaajat (joita aina sorretaan…) kerrankin pääsevät irti (ja osoittatuvatkin joissakin suhteissa oikein ”Varsinaisiksi Velhoiksi…), mutta homma pääseekin kar-kaamaan käsistä, ja mm. dinosauruksetkin herätetään vahingossa henkiin… Vanho-jen Hörhö-pierujenkin pitää nousta taisteluun luottamusta herättävän kasakkamarsal-kan johdolla, joka muistuttaa II maailmansodan aikaista (1. vara-)puolustusministeriä Semjon Budjonnyitä… Kuinka siinä sitten käy,jääköön kunkin itse luettavaksi ja arvi- oi-tavaksi… (Luulin lukiessani, että teos olisi kirjoitettu II maailmansodan jälkeen, mutta Bulgakov kuolikin jo 1940. Saatoin vähän ”ylitulkita”…) Mutta takaisin asiaan.

Tsaarin Venäjällä ”pedologia” oli edustettuna pedagogisen psykologian konferens-seissa (1906 ja 1909) ja kokeellisen pedagogiikan sellaisissa (1910, 1913, 1916). Lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917 elvytettiin pedagogisten opistojen verkos- to, painettiin laajasti kirjallisuutta, pidettiin pedologien konferenssi (1927) ja yleis-kokous (1928), ja ilmestyi lehti ”Pedologija” (1928–1932). 1920- luvun loppua kohti ”pedologia” alkoi vaatia itselleen ”marxilaisen lapsi-tieteen” roolia ja asemaa yrittäen monopolisoida vain itselleen oikeuden tutkia lapsia, työntäen tieltään sivuun pedagogiikan ja ”nielaisten” lapsuus- iän psykologian, anatomian ja fysiologian.

Pedologian idealistiset ja mekanistiset asenteet,sen antipsykologismi (psykologiassa se näki vain ”tieteen subjektiivis(uud)esta”), ylenmääräinen mieltymys tieteellisesti perustelemattomiin testeihin, joiden avulla määrättiin oppilaiden niin sanottu ”älylli-sen lahjakkuuden kerroin”, vaikuttivat kielteisesti psykologiaan ja pedagogiikkaan ja aiheuttaivat erityisen paljon vahinkoa juuri kouluissa. Tähän liittyen jo 1930-luvun alussa monet pedolo- gian kannat (pedologian tutkimuskohteen ongelma, bio- ja sosiogeneesi, testit jne.) asetettiin periaatteellisen sisällöllisen kritiikin alaisiksi.

Pedologialle luonteenomaisen koululaisille tyypillisen toiminnan sekä kasvatuksen ja opetuksen johtavan roolin ignoroinnin lapsen kehityksessä kritiikki toteutui NKP(b):n Keskuskomitean 4.7.1936 kannaotossa ”Pedologisista vääristymistä koulujärjestelmässä”.

Neuvostopedagogien jyrkät suurimmalta osaltaan aiheelliset kriittiset esiintymiset pedologiaa vastaan tuomiten sen näkökannat johtivat usein kaiken myönteisenkin kiistämiseen, mitä olivat tehneet sellaiset neuvosto-tiedemiehet mm. (P.P. Blonskij, L.S. Vygotskij ym.), jotka olivat olivat jollakin tavalla yhteydessä pedologiaan ja to-siasiassa katsoneet läpi sormien vaka- via virheitä, mutta itse olivat samaan aikaan luovasti kehittäneet pedago-kiikkaa ja psykologiaa, ”

A.V. Petrovskij Itsensä erinomaisesta ”Yleisestä psykologiastaan” (myös suomeksi) tunnetun A.V. Petrovskin juttu. Tiedeakatemian ”Entsiklopedija” ei näe jälkikäteen-kään huomauttamista siinä, että Puolue vislasi ideologisesti ”pedologian” poikki. Kuten sanottu, se oli ainoa tapaus NL:ssa, jossa noin tapahtui. Luonnontieteessä sellainen olisi ollut marxismin VASTAISTA.


Täällä on englantilasen Wikin hölynpölysivu, jossa väitetään Lev Vygotskin olleen ”pedologian kannalla” (tosin mainitsematta, ”kannatiko” hän muka oppia vaiko avusti samannimistä lehteä,mitä hän varmaan jonkin aikaa teki!), kun tosiasia oli se, että Vygotskin ja eräiden ”pedologien” raivoisa riita ja Vygotskin täystyrmäysteos aihees-ta vei asian Politbyroohon saakka (mille olisi siis kyllä vähän muitakin, Vygotskinkin ymmärtämiä syitä: ei todellakaan ollut oikea aika OIKAISTA Saksan ja Itävallan haistapaskantietelijöitä…)

Ja onpas täällä venäläinenkin Wiki-sivu, josta käy ilmi mielekiintoinen poliittinen kytkentä:

” Pedologia Venäjällä ja NL:ssa Venäjällä pedologian ideoita omaksuivat ja kehitte-livät V.M.Behterev, G.I. Rossolimo, A.P. Nečajev ym., samalla kun I.P. Pavlov ja hänen koulukuntansa asennoituivat asiaan läpikotaisin kriitti- sesti (= kielteisesti eli pitivät ”pedologiaa” haistapaskantieteenä, RK).

NL:ssa pedologia ”saavutti kehityksen huipun” 1920-30-luvuilla erityisesti saatuaan Lev Davydovič Trotskin kannatuksen, kun pedologia ”risteytettiin freudismin kanssa”!

.
Tämä tarkoittaa että Pavlov oli lujasti napit vastakkain myös Leo Trotskin kanssa, eikä vain Nikolai Buharinin kanssa, jota hän ei päästänyt edes sisään tutkimuslaitok-seensa, vaikka tämä oli ministeri! (Ja hänellä oli myös Stalinin kanssa oli erimieli-syyksiä: hän mm. syytti Stalinia tutkijoidensa sosiaalisen aseman kurjistamisesta, vaikka hän oli itse pistänyt tutkimuksiin myös sellaiset rahat,jotka oli tarkoitettu näiden elinolojen parantamiseen.)”

Toinen juttu oli sitten ”tieteilijöiden ja taiteilijoiden spermapankki”, jota puuhasivat ainakin Nikolai Vavilov sekä USAlainen keinotekoisten mutaatioiden löytäjä röntgen-säteilyllä Hermann Joseph Müller, joka oli ”menettänyt” Nobel-palkinnon keskinnös-tään v. 1933, siltä erää, esimeihelleen Thomas Hunt Morganille (jonka ”saavutus” oli keksiä käyttää banaanikärpästä koe-eläimenä) ja hän sitten (muka?) kiukuttelusyistä ”loikkasi” NL:on, vaihtamatta kuitenkaan kansallisuutta. Müller sai Nobelinsa 1956. ainoan kerran Nobel-historiassa löydöstä, josta oli jo aikaisemmin myönnetty palkin-to toiselle henkilölle. USA:ssa sittemmin Müller ja myös hänen leskensä sanoutuivat ehdottomasti irti kaikista nobelistienspermapankkihankkeista ja muistakin vastaavis-ta, ja kielsivät Müllerin nimen käytön sellaisten yhteydessä. nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=7866.msg195129#msg195129
.
(On huomattavan mahdollista, että Hermann Müller,josta natsit hänen tutkimusalan- sa takia ja lisäksi ”puhdasrotuisena” saksalaisena olisivat olleet suunnattoman kiin-nostuneita hänen poliittista mielipiteistään riippumatta, oli koko ajan USA:n hallituk-sen asialla tarkoituksenaan vahtia, ettei entisen Weimarin-Saksan ja NL:n tieteelli-yhteistyö kuitenkin jatku natsien noustessa valtaan. Sitähän USA ei voinut varmasti tietää, ja se oli itsekin laajassa yhteistyössä NL:n kanssa korkeinta sotilasteknologi- aa myöten. Koko farssi kökkönobeleineen (Morganille, Müllerin oma oli kyllä täysin ansaittu, joskin tietysti paljolti tuurin kauppaa) kaikkineen olisi ollut ”Bond-operaatiota”. USA on tehnyt monimutkaisempiakin kuin tämä, jos tämä sitä oli.)

3.  Viimeistään Trotskin Turkkiin karkottamisen jälkeen hän oli asioista lopultakin täydellisesti pihalla.

Trotski ja natsismi:

Karkotetun Leon Trotskin analyysi fasismin olemuksesta Turkissa 1933. Trotski ei tiedä asian ihmistieteellisestä eikä ihmiskuvallisesta puolesta mitään, eikä tiedä eikä välitä sitä koskeneista oppiriidoista (joissa hän oli  napit vastakkain Pavlovin kanssa). Tuohon aikaan Bergerin aivosähkökäyrä oli ollut neljä vuotta julkinen. Englantilaiset siis suhtautuivat siihen vakavasti, mutta ihmettelivät muuten Bergerin touhua ja persoonaa, aavistamatta mitään tämän poliittisesta roolista.

https://www.marxists.org/archive/trotsky/germany/1933/330610.htm

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Trotskyism