Suomessa on maailman tyhmin ja tietämättömin kansa? Muuta johtopäätöstä ei juurikaan voi vetää siitä, kuinka totaalisesti Suomen meedia valehtelee kai-ken - JA SAMAAN AIKAAN SIIHEN USKOTAAN MAAILMAN ENITEN  Reutersin meedia-tutkimuksen mukaan!!! Kaikki tämä pölhölallatus muka "Suomen pa-remmuuksista" on siis Ruutistoimisto CNN:n (Hillary, Obina ym.) INFOSOTAA!

Kissan pissat Suomi ole missään noista missään "kärjessä" - KAIKKEIN VIIMEKSI TIETEESSÄ JA KASVATUKSESSA!

Vaikka luulisi, niin tämä skitsoilu EI OLE TARKOITETTU ENSISIJAISESTI SUO-MALAISILLE vaan maihin, joissa Suomesta ei tiedetä mitään! Tai se ainakin yritetään levittää niihin,nytkun se Suomessa vain kusee...

Siltä kannalta tämä kuulu samaan sarjaan kuin parinkymmenen vuoden takainen joka paikan "Uuden Sellannin malli" ja vähän myöhempi "IRLANNIN EU-talousihme", joka johti katastrofiin, josta EU pelasti - se joka oli sen aiheuttanutkin.

Finland is winning the war on fake news. What it’s learned may be crucial to Western democracy


Helsinki,Finland (CNN) – On a recent afternoon in Helsinki, a group of students gathered to hear a lecture on a subject that is far from a staple in most community college curriculums.

Standing in front of the classroom at Espoo Adult Education Centre, Jussi Toivanen worked his way through his PowerPoint presentation. A slide titled “Have you been hit by the Russian troll army?” included a checklist of methods used to deceive rea-ders on social media: image and video manipulations, half-truths, intimidation and false profiles.

Another slide, featuring a diagram of a Twitter profile page, explained how to identify bots: look for stock photos,assess the volume of posts per day,check for inconsistent translations and a lack of personal information.

The lesson wrapped with a popular “deepfake” - highly realistic manipulated video or audio - of Barack Obama to highlight the challenges of the information war ahead.

The course is part of an anti-fake news initiative launched by Finland’s government in 2014 – two years before Russia meddled in the US elections – aimed at teaching residents, students, journalists and politicians how to counter false information designed to sow division.

Jussi Toivanen teaching students how to spot fake news at Espoo Adult Education Centre.

The initiative is just one layer of a multi-pronged, cross-sector approach the country is taking to prepare citizens of all ages for the complex digital landscape of today – and tomorrow. The Nordic country, which shares an 832-mile border with Russia, is acutely aware of what’s at stake if it doesn’t.

Finland has faced down Kremlin-backed propaganda campaigns ever since it decla-red independence from Russia 101 years ago. But in 2014, after Moscow annexed Crimea and backed rebels in eastern Ukraine, it became obvious that the battlefield had shifted: information warfare was moving online.

Toivanen, the chief communications specialist for the prime minister’s office, said it is difficult to pinpoint the exact number of misinformation operations to have targeted the country in recent years, but most play on issues like immigration, the European Union, or whether Finland should become a full member of NATO (Russia is not a fan).

As the trolling ramped up in 2015, President Sauli Niinisto called on every Finn to take responsibility for the fight against false information. A year later, Finland brought in American experts to advise officials on how to recognize fake news, understand why it goes viral and develop strategies to fight it. The education system was also reformed to emphasize critical thinking.

HM: Suomessa on maailman tyhmin ja tietämättömin kansa? Muuta johtopäätöstä ei juurikaan voi vetää siitä, kuinka totaalisesti Suomen meedia valehtelee kaiken - SAMAAN AIKAAN SIIHEN USKOTAAN MAAILMAN ENITEN REUTERSIN MEDIATUTKIMUKSEN MUKAAN!!!


Media literacy across Europe Finland ranked first out of 35 countries in a study measuring resilience to the post-truth phenomenon

Media Literacy

Index  Finland 76 Denmark 71 Netherlands 70 Sweden 69 Estonia 69 Ireland 68 Belgium 64 Germany 62 Iceland 62 UK 60 Slovenia 60 Austria 60 RUSSIA Spain 60 Luxembourg 59 Portugal 59 France 56 Latvia 56 Poland 55 Czech Rep.55 Lithuania 55 Italy 50 Slovakia 48 Malta 47 Croatia 44 Cyprus 43 Hungary 40 Greece 39 Romania 38 Serbia 31 Bulgaria 30 Montenegro 28 Bosnia 25 Albania 22 Turkey 16 Macedonia 10

Source: European Policies Initiative, Open Society Institute (=Soros, HM) - Sofia, March 2018

Graphic: Henrik Pettersson, CNN

Although it’s difficult to measure the results in real-time, the approach appears to be working, and now other countries are looking to Finland as an example of how to win the war on misinformation.

“It’s not just a government problem, the whole society has been targeted. We are doing our part, but it’s everyone’s task to protect the Finnish democracy,” Toivanen said, before adding: “The first line of defense is the kindergarten teacher.

Sorting fact from fiction

At the French-Finnish School of Helsinki, a bilingual state-run K-12 institution, that ethos is taken seriously.

In Valentina Uitto’s social studies class, a group of 10th-graders were locked in debate over what the key issues will be in next week’s EU elections. Brexit, immigra-tion, security and the economy were mentioned with a flurry of raised hands before the students were asked to choose a theme to analyze.

“They’ve gathered what they think they know about the EU election … now let’s see if they can sort fact from fiction,” Uitto said with a smirk.

The students broke off into groups, grabbing laptops and cell phones to investigate their chosen topics – the idea is to inspire them to become digital detectives, like a rebooted version of Sherlock Holmes for the post-Millennial generation.

Her class is the embodiment of Finland’s critical thinking curriculum, which was revised in 2016 to prioritize the skills students need to spot the sort of disinformation that has clouded recent election campaigns in the US and across Europe.


Students in Valentina Uitto’s social studies class research the issues at play in the upcoming EU elections as part of their critical thinking curriculum.

The school recently partnered with Finnish fact-checking agency Faktabaari (FactBar) to develop a digital literacy “toolkit” for elementary to high school students learning about the EU elections. It was presented to the bloc’s expert group on media literacy and has been shared among member states.

The exercises include examining claims found in YouTube videos and social media posts, comparing media bias in an array of different “clickbait” articles, probing how misinformation preys on readers’ emotions, and even getting students to try their hand at writing fake news stories themselves.

“What we want our students to do is … before they like or share in the social media they think twice – who has written this? Where has it been published? Can I find the same information from another source?” Kari Kivinen, director of Helsinki French-Finnish School and former secretary-general of the European Schools, told CNN.

He cautioned that it is a balancing act trying to make sure skepticism doesn’t give way to cynicism in students.

“It’s very annoying having to fact check everything, not being able to trust anything … or anyone on the internet,” said 15-year-old Tatu Tukiainen, one of the students in Uitto’s class. “I think we should try to put a stop to that.”

In the school library,Alexander Shemeikka,17,and Gabrielle Bagula,18, are watching YouTube videos together on an iPhone and chatting about other social platforms where they get their news: Instagram, Snapchat, Reddit and Twitter but, notably, not Facebook – “that’s for old people.”

“The word ‘fake news’ is thrown around very often,” Shemeikka said, explaining that when their friends share dubious memes or far-fetched articles online he always asks for the source. “You can never be too sure,” Bagula agreed.

That’s exactly the type of conversation that Kivinen hopes to cultivate outside of the classroom.

“What we have been developing here – combining fact-checking with the critical thinking and voter literacy - is something we have seen that there is an interest in outside Finland,” Kivinen said.

But Kivinen isn’t sure that this approach could serve as a template for schools elsewhere. “In the end … it’s difficult to export democracy,” he added.

The ‘superpower’ of being Finnish

It may be difficult to export democracy, but it is easy to import experts, which is precisely what Finland did in 2016 to combat what it saw as a rise in disinformation emanating from accounts linked to its neighbor to the east.

“They knew that the Kremlin was messing with Finnish politics, but they didn’t have a context with which to interpret that. They were wondering if this meant they [Russia] would invade, was this war?” Jed Willard, director of the Franklin Delano Roosevelt Center for Global Engagement at Harvard University, who was hired by Finland to train state officials to spot and then hit back at fake news, told CNN.

Russia maintains that it has not and does not interfere in the domestic politics of other countries.

Behind closed doors, Willard’s workshops largely focused on one thing: developing a strong national narrative, rather than trying to debunk false claims.

HM: Kaikki tämä pölhölallatus muka "Suomen paremmuuksista" on siis Ruutistoimisto CNN:n (Hillary, Obina ym.) INFOSOTAA!!!

Kissan pissat Suomi ole missään noista missään "kärjessä" - KAIKKEIN VIIMEKSI TIETEESSÄ JA KASVATUKSESSA!

“The Finns have a very unique and special strength in that they know who they are. And who they are is directly rooted in human rights and the rule of law, in a lot of things that Russia, right now, is not,” Willard said. “There is a strong sense of what it means to be Finnish … that is a super power.”

Not all nations have the type of narrative to fall back on that Finland does.


The small and largely homogenous country consistently ranks at or near the top of almost every index – happiness,press freedom, gender equality, social justice, trans-parency and education – making it difficult for external actors to find fissures within society to crowbar open and exploit.

Finland also has long tradition of reading – its 5.5 million people borrow close to 68 million books a year and it just spent $110 million on a state-of-the-art library, refer-red to lovingly as “Helsinki’s living room.” Finland has the highest PISA score for reading performance in the EU.

On the Oodi library’s ethereal third-floor, Finns browse the internet and leaf through national daily newspaper Helsingin Sanomat.

And as trust in the media has flagged in other parts of the globe, Finland has maintained a strong regional press and public broadcaster. According to the Reuters Institute Digital News Report 2018,Finland tops the charts for media trust, which means its citizens are less likely to turn to alternative sources for news.

HM: Eduskunnan YLE:n Jeessika Aro pitää Googlea, Facebookia, Twitteriä ja Youtubeakin "RYSSÄN TROLLEINA"!!!!

Polluting the internet?

But some argue that simply teaching media literacy and critical thinking isn’t enough — more must be done on the part of social media companies to stop the spread of disinformation.

“Facebook, Twitter, Google/YouTube … who are enablers of Russian trolls … they really should be regulated",said Jessikka Aro,a journalist with Finland’s public broad- caster YLE, who has faced a barrage of abuse for her work investigating Russian interference, long before it was linked to the 2016 US elections.

“Just like any polluting companies or factories should be and are already regulated, for polluting the air and the forests, the waters, these companies are polluting the minds of people. So, they also have to pay for it and take responsibility for it.”

Facebook, Twitter and Google, which are all signatories to the European Commis-sion’s code of practice against disinformation, told CNN that they have taken steps ahead of the EU elections to increase transparency on their platforms, including ma-king EU-specific political advertisement libraries publicly available,working with third-party fact-checkers to identify misleading election-related content,and cracking down on fake accounts. "



Kautta EU:n ollaan nyt säätämässä massiivista propaganda ja sensuurilakia. Katsokaa mietintö linkistä.


14. lokakuuta 2016

PE 582.060v03-00  A8-0290/2016

EU:n strategisesta viestinnästä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi



Esittelijä: Anna Elżbieta Fotyga



Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta omastatunnosta ja totalitarismista(1), "
TÄÄLLÄ on tuo "päätös",ja se "lähde"! Suomen Tilastokeskus sepitti nurinkäännetyn hirohitoistin ("paholaismieteoria", joka on lähtöisin Hirohiton rintamapropagandasta) presidentti Tarja Halosen alaisena hourun "70 miljoonasta Maon uhrista" tavalla, joka tässä on osoitettu!


Jessikka Aro scrolls through her Twitter mentions, pointing out the type of trolling and abuse she has faced online as a result of her investigations.

Aro’s first open-source investigation back in 2014 looked at how Russia-linked disinformation campaigns impacted Finns. "

HM:Huom! Ruutisbyroolla on SUOMENKIELINEN linkki - vaikka englanninkielisiäkin varmasti löytyisi - jotta sikäläiset lukijat eivät heti huomaa,kuinka patatyhmä asia on.

" “Many Finns told me that they have witnessed these activities, but that it was only merely new digital technology for the old fashioned, old school Soviet Union propa-ganda, which has always existed and that Finns have been aware of,” Aro said. “So, they could avoid the trolls.”

The probe also made her the target of a relentless smear campaign, accused of being a CIA operative, a secret assistant to NATO, a drug dealer and deranged Russophobe.

Aro received some respite when, last year, the Helsinki District Court handed harsh sentences to two pro-Putin activists on charges of defamation – Ilja Janitskin, a Finn of Russian descent who ran the anti-immigrant, pro-Russia website MV-Lehti, and Johan Backman, a self-declared “human rights activist” and frequent guest on the Russian state-run news outlet RT.

It was the first time that an EU country had convicted those responsible for disinfor-mation campaigns, drawing a line in the sand between extreme hate speech and the pretense of free speech. "

HM: ... Totaa... Onkohan minusta kukaan kertonut mitään ... kun YLE on noteerannut "kolmen pahimman joukkoon"...(tai sitten pahimmaksi YKSITYISHENKILÖKSI) ilman että olen tähän asti tiennyt asiasta mitään ... Jessikö???


ONKO SE "RYSSÄN TUHO"??!! (On tietysti joillekuille, kun "dalmatia" on tarpeeksi pitkällä... ja että NATO "jakaisi läntisen Venäjän yksityistiloiksi suomalaisille...)



Vaikka luulisi, niin tämä skitsoilu EI OLE TARKOITETTU ENSISIJAISESTI SUOMA-LAISILLE vaan maihin, joissa Suomesta ei tiedetä mitään! Tai se ainakin yritetään levittää niihin,nytkun se Suomessa vain kusee...

Siltä kannalta tämä kuuluj samaan sarjaan kuin parinkymmene vuoden takainen joka paikan "Uuden Sellannin malli" ja vähän myöhempi "IRLANNIN EU-talousihme", joka johti katastrofiin, josta EU pelasti - se joka oli sen aiheuttanutkin!

" A never-ending game

Perhaps the biggest sign that Finland is winning the war on fake news is the fact that other countries are seeking to copy its blueprint. Representatives from a slew of EU states, along with Singapore, have come to learn from Finland’s approach to the problem.


The scene outside the Prime Minister’s Office in Helsinki. Since 2016, government officials have trained over 10,000 Finns how to spot fake news.

The race is on to figure out a fix after authorities linked Russian groups to misinfor-mation campaigns targeting Catalonia’s independence referendum and Brexit, as well as recent votes in France and Germany.Germany has already put a law in place to fine tech platforms that fail to remove “obviously illegal” hate speech, while France passed a law last year that bans fake news on the internet during election campaigns. Some critics have argued that both pieces of legislation jeopardize free speech. Russia denied interference in all of these instances.

Finland’s strategy was on public display ahead of last month’s national elections, in an advertising campaign that ran under the slogan “Finland has the world’s best elections – think about why” and encouraged citizens to think about fake news. Officials didn’t see any evidence of Russian interference in the vote, which Toivanen says may be a sign that trolls have stopped thinking of the Finnish electorate as a soft target.


Jussi Toivanen, who has traveled the country to train Finns, at his office in Helsinki.
(A bullshit-scientist´s/radactor´s look: olnly to lie more and more...

“A couple of years ago, one of my colleagues said that he thought Finland has won the first round countering foreign-led hostile information activities. But even though Finland has been quite successful, I don’t think that there are any first, second or third rounds, instead, this is an ongoing game,” Toivanen said.

“It’s going to be much more challenging for us to counter these kinds of activities in the future. And we need to be ready for that.”

Related links


  • Photographer: Eliza Mackintosh
  • Digital design and development: Henrik Pettersson, Mark Oliver and Byron Manley

Voi Vladi minkä teit...

Taitaa olla tulossa kaikkien aikojen infhosotapläjäys Linnan pirskeiden muodossa…

Siellä on tiettävästi aivan erityisesti kaikki haistapaskantieteilijät ja puoskaritiedeliipparit…

Ylimpänä Totuuden Takeena sotatieteiden tohtori Saara Jantunen.

Eduskunnan YLEn vaskisti-ruutisten lukija mainitsi Merkelin Auschwitzin-vierailusta kertoessaan, että ”kauhea natsi-Saksa tappoi peräti YHDEN MILJOONAN (1000000) ihmistä, joista suurin osa juutalaisia …” …

Kohdassa 7.50 eteenpäin.


Täällä faktaa:



39/39 |


Mää ihmettelin,kun ”tuttua” Koneen Säätiön tyttöä ei näkynyt Linnassa (televisiossa), vaikka oli elämöinyt ennakkoon kutsullaan.

Ei ollut sitten kumminkaan päästettykään sisään.

” Janus Putkonen jakoi linkin.

Ylläpitäjä · 7. joulukuuta kello 21.55

Ylen toimittaja Jessikka Aro aiheutti itsenäisyyspäivänä häiriötä ja poliisi uhkasi pidättää Aron, ellei hän poistu kansallismielisten tilaisuudesta 6.12.2019 Helsingissä. Tilanne tallentui Aron julkaisemaan striimiin. ”…


Sale oli naurattanut ja ravistanut kättelyssä mustalaisrouvaa/neitiä (mulla voi olla kyllä pahasti vanhentuneet tiedot…)…


klo 4:45 | 11.12.2019


EI helvevin kuustoista...

Jessikka Aron ahdistava ja avartava analyysi nykymaailmasta

Esa-Jussi Salminen

Tämän vuoden tietokirjallisuuden lukukokemuksistani tähän mennessä selvästi ylitse muiden merkittävyydessään on Jessikka Aron Putinin trollit.

Kun ottaa huomioon, että Jessikka Aro joutuu kirjoittamaan myös itseensä kohdistu-neista vainoista, kirja tuntuu yllättävän puolueettomalta ja kiihkottomalta. Koko ajan pysytään tiukasti asiassa.

Kirjassa käydään läpi huolella tunnetuimmat trollausoperaatiot, joissa venäläiset  ta-hot ovat osallisina. Kaikki tunnetut vouhotukset, jotka jossain vaiheessa olivat maail-man kohuttuja ykkösuutisia, asettuvat nyt luonnolliseen kontekstiinsa: Bill Browderin ja Sergei Magnitskin tapaus, Skripalien myrkyttäminen, vaikuttaminen Yhdysvaltain presidentinvaaleihin ja Jessikka Aroon itseensä kohdistunut vaino etunenässä.

Toki muutkin trollaustapaukset ovat kiintoisia ja osoittavat samaa mallia: henkilöön epäasiallisesti keskittyvää valheellista mustamaalausta. Tämä on juuri kaiken kirjas-sa kuvatun trollauksen ydin.Se on todella käsittämätöntä ja vastenmielistä. Miten jot- kut voivat työkseen kaivaa toisen ihmisen menneisyyttä, lomanviettoa, läheisiä, yksi-tyisiä tekemisiä ja sanomisia:eräissä tapauksissa liimautua tämän kimppuun kännyk- käkamera uhrin naamassa kiinni? Ja mitä Kreml ja sitä kritiikittä puolustavat trollit tällä voittavat, muuta kuin koko maailman vihat päällensä? Minun käy todella sääliksi sitä suurinta osaa Venäjästä ja Venäjän kansalaisista, jolla ei ole osaa eikä arpaa tä-hän.On hyvä,että Janitskin ja Bäckman ovat saaneet langettavat tuomiot Suomessa, mutta kyllä Venäjän olisi syytä antaa vielä moninkerroin suuremmat tuomiot näille rikollisille: kyllä he sen verran mustaksi ovat onnistuneet maalaamaan Venäjän koko maailman silmissä.

Esimerkiksi minä vastustan jyrkästi Venäjän äidinkielten opetuksen viranomaishah-mon Olga Artemenkon käsityksiä ja puheita, joista on paljon haittaa Venäjän vähemmistökielille, mutta kuuna päivänä ei mieleeni tulisi keksiä hänestä panetteluartikkeleja tai lähteä salakuvaamaan häntä Thaimaan lomalla.

Kirja esittelee ansiokkaasti tämän karkean ja vastenmielisen strategian,mutta kaivat- taisiin lisää tutkimusta siitä, että miksi tällainen metodi on systemaattisesti valittu tai valikoitunut? Kiintoisan kulman analyysiin tarjoaa Remeksen viimeisin jännitysfiktio Kremlin nyrkki,jossa infosotaa käsitellään kaunokirjallisuuden keinoin. Tässä kirjassa fantasioidaan sillä, että Venäjä miehittää Ahvenanmaan. Kaikki liittyy suuriin geopo-liittisiin intohimoihin kuten Remeksellä on tapana. Lopulta Venäjän päihittääkin Kiina: Kun Venäjä lyö nyrkin ikkunasta sisään, Kiina tiirikoi silkkihansikkain ulko-oven auki. Miksi käydä sellaista infosotaa, joka väistämättä osuu eniten omaan nilkkaan? Vai onko ns. Venäjän trollien ykkösvihollinen juuri Venäjä ja todellisena tarkoituksena esim. jonkin suppean rikollisryhmän taloudellisten intressien puolustaminen?

Tähän viittaa kirjan tympein luku Bill Browderista. Tympein se on siksi, että se ehkä osoittaa mistä puhtaimmillaan on kyse: rikollisesta rahasta. Silloin syntyy myös ruumiita helposti. Lähtökohdat ovat absurdit: Browderista tuli merkittävin sijoittaja 90-luvulla Venäjällä: ”Browderin oli pakko taistella sijoittajana rikollisuutta vastaan.” Kun Browder tiimeineen julkaisi tutkimuksiaan, Venäjän presidentti ryhtyi säännönmukai-sesti toimenpiteisiin näiden tietojen pohjalta. Eli siis vuosituhannen vaihteessa ulko-mainen sijoittaja Browder korvasi Venäjän poliisivoimat!? No ei toki Browderin syy ole, jos näin todella oli. Aro kuvaa hyvin,miten juuri tässä tapauksessa,jossa on kyse miljardeista, trollaus onkin niin massiivista, että vipuun on mennyt viisaampikin. Itse jäin Aronkin esityksen jälkeen suurten epäilysten valtaan…

Mainio on kertaus siitä, miten Venäjän trollit valitsivat USA:n nykyisen presidentin. Olin tuolloin itse Izhevskissä. Vaaleja käytiin Venäjällä innokkaammin kuin mitään omia vaaleja. Kaikki normaalit ihmiset aivopestiin tykkäämään Trumpista ja inhoa-maan Clintonia ainakin jossain määrin, lukuunottamatta harvoja poikkeusyksilöitä. Kun sitten olin hyvien udmurttiälymystöön kuuluvien ystävieni kanssa vaaleja seu-ranneena aamuna matkalla jonnekin, ykköspuheenaihe oli tietysti edellisen päivän vaalit. Yksi lainasi paljon toistettua sitaattia, että ”Putin perehitrel vseh” eli että Putin voitti kaikki oveluudessa, kun Trump tuli valituksi. Totesin, että olen kategorisesti Trumpia vastaan, vaikka ei Clintonkaan niin kaksinen ole. Autossa vallitsi hetken tyr-mistynyt hiljaisuus, joka kieli lähinnä siitä,miten voin lausua jotain niin epämuodikas-ta tuosta vain. Vaikutus vaaleihin oli siis itsestäänselvyys vielä tässä vaiheessa, ehkä enemmän aavistus kuin tietoa.

Sitten myöhemmin, kun oikeasti alettiin tutkia nettitrollauksen vaikutusta tulokseen, alkoi massiivinen tällaisen mahdollisuuden kieltäminen mediassa. Itse en paljon val-tiollisia medioita seurannut, mutta asia tuli ilmi muutenkin. Eräs vanhemman suku-polven edustaja naureskeli jatkuvasti Venäjän television aivopesemänä, miten ame-rikkalaiset voivat ollakin niin pöljiä,että väittävät,että tuloksiin oli vaikutettu Venäjältä. Tällä henkilöllä ei ole itsellään yhtäkään profiilia missään sosiaalisessa mediassa, joten kuinka hän olisi voinut tajuta,miten vaikutuskampanja toteutettiin somessa. Jos ajatellaan vakavasti,miten muuten kuin somessa teknisillä manipulaatioilla ja epämo- raalisilla keinoilla voisi ylipäänsä vaikuttaa tehokkaasti? Ihmisistä suuri osa viettää enemmän aikaa somessa kuin perinteisten tiedotusvälineiden parissa. Some on ollut onnistuneen asiallisenkin vaalikampanjoinnin avain jo pitkään.

Painossa Murskautuneet tähdet, jossa noin 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja. FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta. Olen työskennellyt opetus-tehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä. Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla.Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia,esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa.

Doku-Mäntti-projektin ”Putinin trollit”: hyvä video – täysin höyrähtänyt valekeskutelu!

Kuva: Riku Rantala esittelee YLE:n Venäjän-uutisointilinjaa.

Mitä yhteistä on YLEllä ja naisen tapauolella? No kerran kuussa punanen ja kakkoskanavalta tulee pelkkää paskaa!

Tässä se video, Venäjän mediasta poimittua värikkäästi esitettyä mutta totta asiaa:

Our President

”Keskustelu” (Jessi Aro, Riku Rantala, Tunna Milonoff, UPIn disinfosoturi Antto Vihma, ja aivan väärään seuraan osunut, epäluuloinen ja vastahankainen historioit-sija Teemu Keskisarja, oli sitten täysin luokatonta sontaa, jossa VENÄJÄN oltiin uskovinaan valehtelevan esimerkiksi Syyriasta ja Bellingcattien muka puhuvan totta!!!

YLE:n Doku-mäntti-projekti tuuttaa ylistävän infosotapläjäyksen Obaman, Hillaryn, Cameronin ja Johnsonin terroristijärjestöstä Bellingcatista

Kuva: ”UN’s Carla Del Ponte: 2013 chemical attack was done by Syrian rebels, not Assad”

YLE valehtelee Bellingcatin perustamisenkin VUOTTA MYÖHEMMÄKSI KUIN SE ITSE ainakin vanhoissa materiaaleissaan, Wikipediassa ja Huffington Postissa, joissa se on väitetty perustetun Syyrian lapsikilpikaasuiskujen yhteydessä – JOITA SE OLI PROVOKAATIOMIELESSÄ JÄRJESTÄMÄSSÄ.

Dokumentin varjolla uhkaillaan kansalaisia kuten minua, joka levitän aiheesta mm. YK:n ja sen toimijoiden julkista materiaalia.



  • 1 h 14 min
  • ma 28.10.2019
  • 1 v 8 kk
  • 47644 katselua

Absurdi mestariteos, joka näyttää Trumpin presidentinvaalien toilailut – mutta venäläisten YouTube-videoiden ja Venäjän valtion television kertomana!

Linkit ja artikkelit

Ohjelman tiedot

Alkuperäisnimi Our New President


TV-lähetyksen ääniraidatenglanti stereo

Olisikohan aika päästää selvästi mielisairaat Jessi Aro ja Riku Rantala eläkkeelle?

Infosotatoimittaja Riku Rantalan porukoille maksetaan ryhtinaallisesti jostakin täysin muusta kuin mistä sanotaan maksettavan...

Korkealaatuinen tieteellinen tutkimus


Jouko Repo 16.11.2023 8:20

Suomen Akatemia rahoittaa korkealaatuista tieteellistä tutkimusta, toimii tieteen ja tiedepolitiikan asiantuntijana sekä vahvistaa tieteen ja tutkimustyön asemaa yhteiskunnassa. Pyrimme toiminnassamme siihen, että suomalainen tutkimus uusiutuu, monipuolistuu ja kansainvälistyy. Luomme edellytyksiä tutkijankoulutukselle ja tutkijanuralle, kansainvälistymiselle ja tutkimustulosten hyödyntämiselle. Katamme kaikki tieteen ja tutkimuksen alat. Vuonna 2023 rahoitamme tutkimusta lähes 505 miljoonalla eurolla. Akatemia toimii opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla.

( Akatemian kotisivuilta )

X : ssä Mika Merano on nostanut pöydälle mielenkiintoisia Suomen Akatemian  rahoittamia korkealaatuisia tieteellisiä ( ja etenkin tutkijan lompakolle ) hyödyllisiä ’tieteellisiä ’ tutkimuksia.  Eihän se toki ole tyhmä, joka pyytää.,


" Mika Merano

4/X Saaja: Phoenix ry Hinta (2018-2023): 2 822 920 euroa Kaarnaveneprojektistaan tuttujen Madventuresin Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin Phoenix ry on saanut yhteensä 2 822 920 euroa mm. Startup Refugees-toimintaan. Mitä tällä on saatu aikaan, sitä on todella vaikea sanoa. Esimerkiksi alla tällä hetkellä käynnissä olevat hankkeet.


Voisiko tämänkaltaiset maailmaa syleilevät ja yhteiskunnalla kalliit 0 -tutkimukset kuitenkin  tutkiskelijat rahoittaa ihan itse. Julkiselle rahalle kun on tärkeämpääkin käyttöä, esim sairaanhoitajien palkkaamisessa.

Suu säkkiä myöten on realismia. Velalla eläminen on kallista, vaikka entinen eduskuntaryhmän pj n, nykyinen maisemakuvataitelija,  apulaispormestari Paavo Arhinmäen mukaan valtionvelkaa ei koskaan makseta takaisin.  Ehkä juuri siksi Suomen valtonvelka on pohjoismaiden korkein / BKT ja Suomen talous sakkaa.

Suomessa tehdään valtavasti nollatutkimuksia | Yle Uutiset


" PISA saa kyytiä; oletko valmis?


Juhani Räsänen 6.10.2022 12:38

Perusta, jolle PISA on rakentanut menestyksensä, on haastettu vakavasti.

Artikkelissa: Kuinka PISA loi illuusion koulutuksen laadusta ja markkinoi sitä maailmalle The Washington Post-lehden sivulla Demokratia elää pimeydessä Valerie Strauss, koulutuskirjailija The Washington Postissa, kirjottaa Pisasta. Hän vetoaa Yong Zhaoiin, joka  on Kansasin yliopiston kasvatustieteen säätiön arvostettu profes-sori. Ilman lainausmerkkejä referoin artikkelia tässä, jossa mm. sanotaan: Ensinnä-kään ei ole todisteita, jotka oikeuttaisivat, saati todistamaan, väitettä, jonka mukaan PISA todellakin mittaa taitoja, jotka ovat välttämättömiä elämälle nykyaikaisissa ta-louksissa. Toiseksi väite on monoliittisen ja länsikeskeisen näkemyksen pakottami-nen yhteiskunnista muulle maailmalle. Kolmanneksi vaatimus vääristää koulutuksen tarkoitusta, sillä PISA hyödyntää loistavasti vanhempien, poliitikkojen ja yleisön ahdistusta ja halua kolmella kysymyksellä (OECD, 1999, s. 7):

  • Kuinka hyvin nuoret aikuiset ovat valmiita kohtaamaan tulevaisuuden haasteet?

  • Pystyvätkö he analysoimaan, järkeilemään ja välittämään ideoitaan tehokkaasti?

  • Onko heillä kykyä jatkaa oppimista koko elämän ajan?

Nämä kysymykset aloittavat asiakirjan, joka esitteli PISA: n maailmalle vuonna 1999, ja niitä on toistettu käytännössä kaikissa PISA -raporteissa siitä lähtien. Asiakirjassa todetaan sitten ilmeinen: ”Vanhempien, opiskelijoiden, yleisön ja koulutusjärjestelmiä ylläpitävien on tiedettävä” (OECD, 1999,s.7). Ja kuten voidaan odottaa, PISA tarjoaa itsensä ennustajaksi väittämällä, että:

PISA arvioi, missä määrin 15-vuotiaat opiskelijat ovat oppivelvollisuutensa loppupuo-lella hankkineet keskeisiä tietoja ja taitoja, jotka ovat välttämättömiä täysimääräiselle osallistumiselle nykyaikaisiin yhteiskuntiin. … Arvioinnissa ei vain varmisteta, pysty-vätkö opiskelijat toistamaan tietoa; siinä tarkastellaan myös, kuinka hyvin oppilaat voivat ekstrapoloida oppimastaan ja soveltaa tätä tietoa tuntemattomissa ympäris-töissä sekä koulussa että sen ulkopuolella. Tämä lähestymistapa heijastaa sitä tosi-asiaa, että nykyaikaiset taloudet eivät palkitse yksilöitä siitä, mitä he tietävät, vaan siitä, mitä he voivat tehdä sillä, mitä he tietävät. (OECD, 2016, s. 25)

PISA on mestarillinen taikuri. Se on onnistuneesti luonut illuusion koulutuksen laa-dusta ja markkinoinut sitä maailmalle. Vuonna 2018 79 maata osallistui tähän taika-näyttelyyn uskoen,että tämä kolmivuotinen testi mittaa tarkasti heidän koulutusjärjes- telmiensä laatua,opettajien tehokkuutta,oppilaidensa kykyä ja heidän yhteiskuntansa tulevaa vaurautta.

PISAn maaginen voima koulutusuniversumissa kumpuaa sen rohkeista väitteistä ja onnistuneesta markkinoinnista. Se alkaa hyödyntämällä universaalia ahdistusta tule-vaisuudesta.Ihmiset ovat luonnollisesti huolissaan tulevaisuudesta ja heillä on vahva halu tietää, onko huominen parempi vai ainakin yhtä hyvä kuin tänään. Vanhemmat haluavat tietää, onko heidän lapsillaan hyvä elämä; poliitikot haluavat tietää, onko heidän kansakunnillaan kansaa rakentamaan vauraampaa taloutta; yleisö haluaa tietää, tuleeko nuorista menestyviä ja myötävaikuttavia yhteiskunnan jäseniä.

Koulujen opetussuunnitelmat on perinteisesti rakennettu suurelta osin hallittavien tie-tojen ja tekniikoiden perusteella. He keskittyvät perinteisesti vähemmän opetussuun-nitelman alueilla taitoihin, joita kehitetään kullakin alalla käytettäväksi yleensä aikuis-elämässä.He keskittyvät vielä vähemmän yleisempään osaamiseen,joka on kehitetty koko opetussuunnitelmassa, ongelmien ratkaisemiseksi ja ideoiden ja ymmärryksen soveltamiseksi elämässä kohdattuihin tilanteisiin. (OECD, 1999, s. 10). Jotta tarjous olisi vieläkin parempi,PISA esittää toisen viettelevän väitteen koulutuspolitiikan päät- täjille: ”Testaamalla suoraan tietoja ja taitoja lähellä peruskoulutuksen loppua OECD / PISA tutkii nuorten valmiusastetta aikuiselämään ja jossain määrin koulutusjärjes-telmien tehokkuutta”, (OECD,1999,s.11). Mukaillen PISA ei vain kerro sinulle, ovatko lapsesi valmiita tulevaan elämään, vaan kertoo myös, että hallitset sitä parantamalla ”koulutuksen tehokkuutta”. Näin ollen ”jos kouluja ja koulutusjärjestelmiä halutaan kannustaa keskittymään nykyaikaisiin haasteisiin”, tarvitaan PISA: ta.

Väite, perusta,jolle PISA on rakentanut menestyksensä,on kuitenkin kyseenalaistettu vakavasti. Ensinnäkään ei ole todisteita, jotka oikeuttaisivat, saati todistamaan, väi-tettä, jonka mukaan PISA todellakin mittaa taitoja, jotka ovat välttämättömiä elämälle nykyaikaisissa talouksissa. Toiseksi väite on monoliittisen ja länsikeskeisen näke-myksen pakottaminen yhteiskunnista muulle maailmalle. Kolmanneksi vaatimus vääristää koulutuksen tarkoitusta.

Väite,jonka mukaan PISA mittaa nykyaikaiselle yhteiskunnalle tai tulevalle maailmal-le välttämättömiä tietoja ja taitoja, ei perustu mihinkään empiiriseen näyttöön. Professori Stefan Hopmann Wienin yliopistosta kirjoittaa:

Saatavilla ei ole tutkimusta,joka osoittaisi tämän väitteen sen lisäksi,että jonkin asian tunteminen on aina hyvää ja enemmän tietäminen on parempi. Ei ole edes tutkimuk-sia,jotka osoittaisivat,että PISA kattaa tarpeeksi edustaakseen mukana olevia koulu- aineita tai yleistä tietopohjaa. PISA-kohteet perustuvat tutkijoiden käytännön päätte-lyyn ja esitesteihin siitä, mikä toimii useimmissa tai kaikissa ympäristöissä – eikä systemaattiseen tutkimukseen nykyisistä tai tulevista tietorakenteista ja -tarpeista. (Hopmann, 2008, s. 438).

Toisin sanoen väite oli vain fantasia, illuusio, jonka pisa-tiimi keksi kokonaan. Mutta PISA toistaa jatkuvasti väitettään,jonka mukaan se mittaa tulevaisuudessa tarvittavia taitoja. Strategia toimi. PISA vakuutti ihmiset onnistuneesti toistamalla.

PISA: n väitteen taustalla on oletus, että on olemassa joukko taitoja ja tietoja, jotka ovat yleisesti arvokkaita kaikissa yhteiskunnissa niiden historiasta ja tulevaisuudesta riippumatta. ”PISA-hankkeen peruslähtökohta on, että on todellakin mahdollista ― mitata maan koulutuksen laatua indikaattoreilla, jotka ovat yleisiä, eli yleismaailmalli-sia, riippumattomia koulujärjestelmistä, sosiaalisesta rakenteesta,perinteistä, kulttuu- rista, luonnonolosuhteista, elämäntavoista, tuotantotavoista jne.” (Sjøberg, 2015, s. 116). Mutta tämä oletus on ongelmallinen.

Vaikka PISA väittää, että se ei arvioi kansallisten opetussuunnitelmien tai koulutieto-jen mukaisesti, sen tulokset on tulkittu päteväksi koulutusjärjestelmien laadun mitta-riksi. Mutta PISA: n edistämä näkemys koulutuksesta on vääristynyt ja erittäin kapea (Berliner,2011; Sjøberg,2015; Uljens,2007). PISA pitää talouskasvua ja kilpailukykyä koulutuksen ainoana tarkoituksena. Siksi se arvioi vain aiheita – lukemista, matema-tiikkaa, luonnontieteitä,talouslukutaitoa ja ongelmanratkaisua - joita pidetään yleensä tärkeinä luonnontieteiden ja teknologian ohjaaman maailmantalouden kilpailukyvyn parantamiseksi. PISA ei osoita juurikaan kiinnostusta muihin aiheisiin, jotka ovat ol-leet monien maiden opetussuunnitelmissa, kuten humanistisissa tieteissä, taiteessa ja musiikissa, liikuntakasvatuksessa, yhteiskuntatieteissä, maailman kielissä, historiassa ja maantieteessä (Sjøberg, 2015).

Vaikka lasten valmistaminen taloudelliseen osallistumiseen on varmasti osa oppilai-tosten vastuuta, se ei voi eikä sen pitäisi olla ainoa vastuu (Labaree, 1997; Sjøberg, 2015; Zhao, 2014,2016). Koulutuksen tarkoitus monissa maissa sisältää paljon muu- takin kuin taloudellisten olentojen valmistelun.Kansalaisuus,solidaarisuus, oikeuden- mukaisuus, uteliaisuus ja sitoutuminen, myötätunto, empatia,uteliaisuus, uteliaisuus, kulttuuriarvot, fyysinen ja henkinen terveys ja monet muut ovat joitain usein maini-tuista tarkoituksista kansallisen koulutuksen tavoitevaltioissa. Mutta nämä koulutuk-sen tarkoituksen näkökohdat ”usein unohdetaan tai jätetään huomiotta, kun keskus-telut koulun laadusta perustuvat PISA-pisteisiin ja sijoituksiin” (Sjøberg,2015,s. 113).

Koulutuksen tarkoituksen vääristynyt ja kapea määritelmä on yksi tärkeimmistä syis-tä joihinkin PISA: han liittyviin erikoisiin ja näennäisesti yllättäviin löytöihin. PISA-pis-teiden ja opiskelijoiden kiinnostuksen ja asenteen välillä on jatkuva negatiivisen kor-relaation malli. Monet tutkijat ovat havainneet, että korkeammissa PISA-pisteytys-maissa näyttää olevan opiskelijoita, joilla on vähemmän kiinnostusta ja vähemmän positiivista asennetta testattuun aiheeseen (Bybee &McCrae,2011;Zhao,2012, 2014, 2016). Esimerkiksi PISA-tiedepisteillä on merkittävä negatiivinen korrelaatio tulevai-suuden tiedesuuntautuneisuuden ja tulevien tiedetöiden kanssa (Kjærnsli&Lie,2011).

Korkeiden PISA-pisteiden on myös havaittu liittyvän alhaisempaan yrittäjyysluotta-mukseen ja -kykyihin (Campbell, 2013; Zhao, 2012). Lisäksi korkean PISA-pisteytys-koulutusjärjestelmänä näytti olevan autoritaarisempi suuntautuminen (Shirley, 2017; Zhao, 2014, 2016). Lisäksi PISA-pisteillä on havaittu olevan negatiivinen korrelaatio opiskelijoiden hyvinvoinnin kanssa (Shirley,2017; Zhao, 2014, 2016), havainto, jonka PISA lopulta tunnusti avoimesti vuoden 2017 raportissa (OECD,2017).Nämä havain- not viittaavat pohjimmiltaan siihen, että PISA mittaa vain hyvin kapeaa koulutuksen näkökohtaa ja jättää huomiotta koulutusjärjestelmien laajemmat vastuut. Lisäksi kou-lutuksen kapeasti määritellyn tarkoituksen tavoittelu voi tapahtua koulutuksen laa-jemman tarkoituksen kustannuksella (Zhao, 2017, 2018). ”On hyvin vähän asioita, jotka voit tiivistää numeroon, ja silti Pisa väittää pystyvänsä vangitsemaan maan koko koulutusjärjestelmän vain kolmessa niistä. Se ei voi olla mahdollista. Se on hulluutta” (Morrison, 2013).

Yhteenvetona voidaan todeta, että PISA markkinoi itseään menestyksekkäästi kou-lutuksen laadun mittarina väittäen mittaavansa taitoja ja tietoja, joilla on merkitystä nykyaikaisissa talouksissa ja tulevassa maailmassa. Tarkemmin tarkasteltuna PISA: n määrittelemä huippuosaaminen on vain illuusio, valmistettu väite ilman empiirisiä todisteita. Lisäksi PISA merkitsee monoliittista ja kannattaa vääristynyttä ja kapeaa näkemystä kaikkien maailman koulutusjärjestelmien tarkoituksesta. Seurauksena on suuntaus koulutuksen maailmanlaajuiseen homogenisoitumiseen ja autoritaaristen koulutusjärjestelmien juhlimiseen niiden korkeiden PISA-pisteiden vuoksi, samalla kun jätetään huomiotta tällaisten järjestelmien kielteiset seuraukset tärkeille inhimillisille ominaisuuksille ja paikallisille kulttuureille. Lopuksi viitaten edelliseen:

Koulun kehittämisessä ei ole vuosiin ollut mitään väliä sisällöllisillä paradigmoilla, fi-losofialla, teorialla, periaatteilla ja taustasitoumuksilla tai metodologisilla periaatteilla, kunhan vain voidaan tuottaa ja opettaa ongelmien ratkaisuksi soveltuvaa tietoa?

Koulun ohjausta koskevaan koulutus-poliittiseen ja viranomaisohjaukselliseen  sisäl-lölliseen filosofis-käytännölliseen muutokseen ei voida enää luottaa. Muutosvoiman on löydyttävä nykyparadigman ulkopuolella laitapuolen ulkopuolella olevien kulkijoi-den piiristä.Heitä löytyy myös kasvatustieteellisen tutkimuksen joukosta,mutta vaien- nettuna tai vaienneina ääninä. Onneksi, kun joukko kasvaa, syntyy vielä paine, jonka seurauksena vanha paradigma joko kumoutuu kokonaan ja korvautuu uudella tai vanhan paradigman rinnalle nousee uusi paradigma eli uudet lait ja säännöt. Nyt koulu tarvitsee todellisuus-terapeuttisen toimenpideohjelman.