"Turkulainen hölynpölytieteilijä Haisa Kakkinen" mainitsee sanan HIISI (Hitto) "varmaksi germaanilainaksi" tässä, jossa muut kirosanat ovat suurin piirtein oikein alkuperältään.

Sana kuitenkaan EI sisälly virheellisten muinasigermaanietymologioiden "maanvyö-ryttäjän" (Ralf-Peter Ritter mukaan) Jorma Koivulehdon sen enempää muka "vanhal-la taivutuskaavalla taipuvien muinaisten germaanilainojen" joukkoon (palsi,karsi, kilpi, liesi, lovi, tuppi, umpi, kalsi, paasi, pursi, suuri, tuoni, vaaksi, vyyhti;tässä on 11 baltti- lainaa, 1 vanha kelttilaina (paasi), 1 keksitty runollinen sana joka esiintyy vain kerran Kantelettaressa (vaaksi = vaahto) ja yksi slaavilaina,joka taipuu uudella kaavalla, i:lli- sesti (vyyhti)) KUIN MYÖSKÄÄN hänen tasan yhtä virhellisten "muinaisten germaa-nilainojensa" joukkoon,jossa muka "kantagermaanin alku-s- olisi lainautunut suomen h-:ksi (hauta,hakea, halava,hidas,hylje;4 balttilainaa ja kantauralin tunguusilaina(?))).

Jorma Koivulehto on ilmeisimmin pitänyt sanaa omaperäisenä tai balttilainana.

 

https://www.tiede.fi/artikkeli/artikkelit/vieraita-arrapaita

 

 
app.jpg
Piru on lainaa slaaveilta. Kuva: Hugo Simberg, Emäntä ja piruparka kaksosineen/Ateneumin taidemuseo
 

Sadattelemme naapureiden voimasanoilla.

Sadattelu eli kirosanojen pudottelu on ikiaikainen tapa ilmaista voimakkaita tunteita. Kirosanoja ammennetaan monista lähteistä, mutta erityisen suosittuja ovat aihepiirit, joihin jo sinänsä liittyy pelkoa ja uhkaa. Osansa tästä latauksesta saavat myös niihin liittyvät sanat.

Korkeammat voimat ja pelottavat uskomusolennot ovat suosikkilistan kärjessä. Tosin käsitykset siitä, mitä sellaisia on olemassa, ovat muuttuneet ajan mittaan.

Noidat ja noituminen ovat suomalais-ugrilaista kulttuuriperintöä.

Perkele on saatu Itämeren alueella balttilaisilta naapureilta,

hiisi germaaneilta ja

piru slaaveilta.

Kuoleman valtakuntaan viittaava helvetti on vanhaa skandinaavista perua.

Voimakkaita sanoja voi lieventää muuntelemalla ja risteyttämällä: helvetti, helkkari, helkutti, hemmetti, himputti ja niin edelleen. Tällöin ei noudateta normaalin sananmuodostuksen sääntöjä, joten on mahdotonta sanoa, mistä mikäkin sana tarkalleen ottaen tulee.

Vaikka perkeleet, pirut ja helvetti on opittu tuntemaan jo ennen kirjakielen syntyä, uskonnollinen kielenkäyttö ja Raamattu ovat myöhemmin muokanneet näihin liittyviä käsityksiä.

Perkeleen tapauksessa ukkosenjumalasta on tullut sielunvihollinen, ja helvetiksi nimitetystä kuoleman valtakunnasta on tullut kadotus.

Saatana on opittu tuntemaan vasta Raamattuun perustuvasta hengellisestä kielestä. Sana tulee hepreasta, johon suomalaisilla on ollut vain välillinen kosketus uskonnollisen kielen kautta.

Hengellisestä kielestä lienee peräisin tapa korostaa sadattelua lukusanalla tuhat: tuhat tulimmaista, voi tuhannen tuhatta perkelettä.

Vanhassa Raamatun kielessä tuhannen tuhatta tarkoitti miljoonaa, mikä oli käsittämättömän suuri määrä. Perkeleen kiertoilmauksena käytettiin ikivanhan tuli-sanan johdosta tulinen, ja siitä saatiin vielä tehokkaampi, kun se pantiin superlatiivimuotoon tulimmainen.

Perkeleen tapauksessa tuli viittasi tietenkin helvetin tuleen, mutta tuli on sinänsäkin edustanut pelottavaa alkukantaista voimaa, joka on kelvannut sadattelun perusteeksi. Nykyäänkin puhutaan tulistumisesta, kun tarkoitetaan suuttumista.

Venäjästä lainattu pätsi on alkuaan tarkoittanut tavallista uunia, mutta Raamatussa tulinen pätsi on muuttunut kadotuksen ja ikuisen piinan vertauskuvaksi. Ilmestyskirjassa saatana ja väärät profeetat heitettiin tulikivenkatkuiseen tuliseen järveen. Siinä on ollut Suomen kansalle kieli- ja mielikuvaa kerrakseen!

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2019

 

[hiisi]   =  kantasaame    [sijte̮]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 263
[hiisi]   =  kantasaame    [sijte̮]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 122
[hiisi]   =  eteläsaame    [s´ïjde]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 122
[hiisi]   =  uumajansaame    [sìdda]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 122
[hiisi]   =  piitimensaame    [sīˈiṭa]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 122
[hiisi]   =  luulajansaame    [siiˈta]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 122
[hiisi]   ?=  luulajansaame    [siiˈta]   UEW 1988  s. 499-500
[hiisi]   =  pohjoissaame    [siiˈdâ]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 122, 123
hiisi   =  pohjoissaame    siida   Koponen, E. 2005 SaamiEnc: sieidi  s. 392
[hiisi]   =  pohjoissaame    [siiˈdâ]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 263
[hiisi]   ?=  pohjoissaame    [siiˈdâ]   UEW 1988  s. 499-500
hiisi   ?=  pohjoissaame    sieidi   Koponen, E. 2005 SaamiEnc: sieidi  s. 392
[hiisi]   =  inarinsaame    [sijda]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 123, 122
[hiisi]   =  koltansaame    [si̬ī̭ᴅ̄]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 122-123
[hiisi]   ?=  koltansaame    [si̬ī̭ᴅ̄]   UEW 1988  s. 499-500
[hiisi]   ?=  akkalansaame    [sijt]   tietokannan päättelemä
[hiisi]   =  kildininsaame    [siī̭ᵈt]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 122-123
[hiisi]   ?=  kildininsaame    [siī̭ᵈt]   UEW 1988  s. 499-500
[hiisi]   =  turjansaame    [siī̭ᵈt]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 122-123
[hiisi]   ?=  turjansaame    [siī̭ᵈt]   UEW 1988  s. 499-500
[hiisi]   ?=  norjanlappi    [sida]   tietokannan päättelemä
hiisi   =  suomal.-saamel. kk.    šīti   Helimski, E. 2006 SlHels 27  s. 124
[hiisi]   =  suomal.-saamel. kk.    [šijti]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 263
hiisi   !=  suomi    [hitto]   SSA 1 1992  s. 162
hiisi   =  viro    [hīź]   SSA 1 1992  s. 162
[hiisi]   ?=  uralilainen kk.    [šijte]   UEW 1988  s. 499-500
 
[hiisi] : itämerensuomi  ?>  luulajansaame    [hiiˈta]   tietokannan päättelemä
[hiisi] : itämerensuomi  >  pohjoissaame    hiiˈdâ   UEW 1988  s. 499
hiisi : itämerensuomi  >  pohjoissaame    hiiˈdâ   SSA 1 1992  s. 162
[hiisi] : itämerensuomi  ?>  norjanlappi    [hida]   tietokannan päättelemä
hiisi   ?<  skandinaaviset kielet:       SSA 1 1992  s. 162
    norja  [hide  
    ruotsi  [ide  
    kantaskandinaavi  hīþi   
hiisi   ?<  germaaniset kielet:       LÄGLOS 1 1991  s. 101-102
    kantagermaani  [χeiþa-  
    kantaskandinaavi  [hīþa  
hiisi   ?<  germaaniset kielet:       LÄGLOS 1 1991  s. 101-102
    kantagermaani  [χaiþⁱjō  
    kantaskandinaavi  [haiþiju  
hiisi   ?<  germaaniset kielet:       LÄGLOS 1 1991  s. 101-102
    kantagermaani  [sīđōn-  
    kantaskandinaavi  [sīđō  
hiisi   !<  germaaniset kielet:       Häkkinen, K. 2004 NSES  s. 196
    kantagermaani  [sīđōn-  
 
hiisi   ~  suomi    [kiides]   LÄGLOS 1 1991  s. 102

 

Kantaskandinaavin sanat hīþa ja hīþi sasttaisivat kyllä olla ihan tosia ja kuuua tähän sanueeseen, mutta suomen hiisi ei tule sieltä. Se on yhtä ongelmallista samoista syistä kuin että suomen sana liesi (liett. liepsnis = tulisija) tulisi kantaskansinaavin sanasta "*slēδa" = makuujälki.

Sanalla hiisi on rinnakkaismuoto hitto vähän samaan tapaan kuin sanalla kesi on rinnakkaismuoto ketto = kalvomainen tai nahkamainen pinta.

Sana kiides tarkoittaa pesäkoloa ja mihiläiskennoa, englannin kin, liettuan kinis, jotka tulevat kantaindoeuroopan juuresta kwen- = puolustaa, pitää hallussaan, liettuan kinti (Germaanikileten χ- ja h- EIVÄT  tule s-:stä vaan k-:sta (Grimmin lait).

https://en.wiktionary.org/wiki/kin

Etymology 1

From Middle English kin, kyn, ken, kun, from Old English cynn (kind, sort, rank, quality, family, generation, offspring, pedigree, kin, race, people, gender, sex, propriety, etiquette), from Proto-Germanic *kunją (race, generation, descent), from Proto-Indo-European *ǵn̥h₁yom, from *ǵenh₁- (to produce). Cognate with Scots kin (relatives, kinfolk), North Frisian kinn, kenn (gender, race, family, kinship), Dutch kunne (gender, sex), Middle Low German kunne (gender, sex, race, family, lineage), Danish køn (gender, sex), Swedish kön (gender, sex), Icelandic kyn (gender), and through Indo-European, with Latin genus (kind, sort, ancestry, birth), Ancient Greek γένος (génos, kind, race), Sanskrit जनस् (jánas, kind, race), Albanian dhen ((herd of) small cattle).

Noun

kin (countable and uncountable, plural kin)

  1. Race; family; breed; kind.
  2. (collectively) Persons of the same race or family; kindred. quotations ▼
  3. One or more relatives, such as siblings or cousins, taken collectively.
  4. Relationship; same-bloodedness or affinity; near connection or alliance, as of those having common descent. quotations ▼
  5. Kind; sort; manner; way.
Derived terms

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=hiis&F=M&C06=et

hiis : hiie : hiit 'muistsel ajal pühaks peetud mets'
hiid, hiigel-, iidne
vadja iďjee- liitsõnas iďjee-mätši 'hiiemägi (kohanimi)'
soome hiisi 'hiis; metsavaim; põrgu; kurivaim, vanapagan, kurat'
Aunuse karjala hiiži 'raisk, kurat, pagan'


Läänemeresoome tüvi. Tüve algne tähendus oli arvatavasti 'matmispaik'.

Itämerensuomen juuri.

On peetud ka germaani laenuks, ← alggermaani *χīđiz 'metslooma koobas; tihnik, võpsik'

või ← alggermaani *sīđōn- 'külg = kylki, sivu, pool = puoli', r. sida, engl. side.

hiid on *oi- tuletis tugevaastmelise tüve variandist, kus on püsinud algne *t. Sõnas hiiglane on toimunud reeglipäratu häälikuasendus -dl- > -gl-. Vt ka itu.

https://www.etymonline.com/search?q=side

side (n.)

Old English side "flanks of a person, the long part or aspect of anything," from Proto-Germanic *sīdō (source also of Old Saxon sida, Old Norse siða, Danish side, Swedish sida, Middle Dutch side, Dutch zidje, Old High German sita, German Seite), from adjective *sithas "long" (source of Old English sid "long, broad, spacious," Old Norse siðr "long, hanging down"), from PIE root *se- "long, late" (see soiree).

Original sense preserved in countryside. Figurative sense of "position or attitude of a person or set of persons in relation to another" (as in choosing sides) first recorded mid-13c. Meaning "one of the parties in a transaction" is from late 14c.; sense in a sporting contest or game is from 1690s. Meaning "music on one side of a phonograph record" is first attested 1936. Phrase side by side "close together and abreast" is recorded from c. 1200. Side-splitting "affecting with compulsive laughter" is attested by 1825.


Erittäin mielenkiintoista "sida" olisi siis MAASEUTU... (Ja hiiteen meneminen olisi MAALLE MENEMISTÄ...)

Mielenkiintoista on myös on myös "sitkaan, hitaan, myöhäisen, pitkä(llise)n, kaukaisen", ranskan sanan soir = ilta, ja jopa seerumin eli heran yhdistäminen sanaan.

https://www.etymonline.com/word/soiree

soiree (n.)

"an evening party," 1793, from French soirée, from soir "evening," from Old French soir "evening, night" (10c.), from Latin sero (adv.) "late, at a late hour," from serum "late hour," neuter of serus "late," from PIE *se-ro-, suffixed form of root *se- (2) "long, late" (source also of Sanskrit sayam "in the evening," Lithuanian sietuva "deep place in a river," Old English sið "after," German seit "since," Gothic seiþus "late," Middle Irish sith, Middle Breton hir "long"). For suffix, compare journey.

Ja taas on mielenkiintoinen sana tuo sietuva = suvennys, syvenemä, monttu, syvä ja hidas kohta joessa (yhteys ei ollut jäänyt isi-isiltä huomaamatta, sille on useita eri sanoja kuten "narva" eli "uitava, sukellettava", vsk.).

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=sietuva

sietuvà

seit-žemas = alhainen, gilus = syvä; pagilėjimas = syvennys’: s. fryz. sīde ‘žema = alas’, v. v. a. sît, sîde, v. v. ž. sīd(e) ‘žemas, gilus = syvä (maalla ja vedessä)’ ir lie. sietuvà, la. siet(u)s, sietava ‘gili vieta upėje’

(Walde-Pokorny II 462 t., Pokorny IEW su sē(i)- ‘pasiųsti, mesti, leisti, kristi’ siejami) [...] Galėtų būti ir vėlesnė reikšmės raida, ypač s. fryz. sīde, v. v. a. sîde ‘žemas, gilus’, kurie yra s. isl. sídr ‘nukaręs = roikkuva, ilgas = pitkä’, s. ang. síd ‘ilgas, platus = leveä’, s. v. a. sîto adv. ‘glebus = veltto’ draugijoje (go. seiþus ‘vėlus = hidas, aikava’ ir t. t. (...))

Lie. sietuvà Fraenkelis pateikia reikšmes ‘gili vieta upėje, nuogrimzdis = (veden kaivama) uoma, pagilėjimas = syvenemä, syvennys, duobė = koppa’. – s. š. germ. (vakarų) sīđa ‘krantas = (jyrkkä, huuhtautunut) ranta’ aiškinčiau kaip pirmykštės reikšmės ‘giliai esanti, prie vandens esanti žemė’; Fick’o siejami s. isl. síđa, s. v. a. sît(t)a ir t. t. ‘pusė = puoli’, mano manymu, čia neturi nieko bendra.

Šaltinis: Merlingen 1978, 91

sietuvà (dial. siẽtuva)

Lie. žodžio sietuvà (dial. siẽtuva) pamatinė forma yra ide. *seit- uu̯ā resp. *seitou̯ā, kuri yra ide. šaknies *sē(i)-: *sei-: *seiə ‘įduba = syvennys’ vedinys.

Šią šaknį taip pat turi žodžiai la. siets, sietus (greta sietava) ‘gili vieta upėje’, s. fryz. sīde ‘žemas’, s. isl. sīdr ‘nukaręs, ilgas’, s. ang. sīde, s. saksų sīda, s. v. a. sīta ‘pusė’, s. ang. sīd  ‘ilgas, tolimas, platus’ [Pokorny, IEW 889].

Šaltinis: Duridanov 1969b, 61

Nämä sanat tulevat samasta žeme = maa johdetusta sanasta *žemti > latg. žieti (žiema) > sieti.

 

Lithuanian: kìnis (mask. gen. kinio)= eläinlauman, erityisesti sikojen elinpaikka, ihmisen sotkuinen leiripaikka

Etymology: 'Lager der Tiere, bes. der Schweine', auch 'schmutzige Lagerstatt eines Menschen'.

Nach W.-P.1, 399 zu ai. (muinaisintia) khánati 'gräbt' = kaivaa, tonkia,

khanī 'wühlend' = tonkiva, mylläävä,

khaī 'Höhle, Öffnung' = onkalo, kolo, aukko,

khā' 'Quelle = lähde, Brunnen = kaivo',

av. apers. kanī 'graben' = tonkia, kanī 'Graben' 0 tonkiminen,

av. 'Quelle = lähde, Brunnen = kaivo' (Kuiper Notes75ff.).

Es gehört aber eher zu lat. caenum 'Schmutz = lika, Schlamm = liete, Kot = sonta, loka, Unflat = saasta, siivottomuus',

inquīnare 'beschmutzen' = liata, usw.;

lat. caenum ist für plebejisches *cœnum aus *coinom, *quoinom urbanisiert = kupunkilaistunut, kaupunkimainen

s. W.-H.1, 131, der auf lat. cūnīre = stercus facere,

unde et inquinare Paulus ex Festo 44, 11L. verweist.

Die von Froehde BB 17,310 mit lat. cūnīre, inquīnare verglichenen

lett. svīns 'beschmutzt = likainen, besudelt= ryvettynyt',

svīnīt, -ēt 'beschmutzen = liata, mit Schweiss besudeln = hikinen (vaate)' hängen vielmehr mit

abg. svinija 'Schwein' = sika,

svinú 'suinus',

lett. suvēns 'Ferkel' = porsas,

preuss. swintian Voc. 682 'Schwein' = sika,

ai. sukaráī , av. huī, griech. hūj, lat. sūs, got. swein 'Schwein' = sika,

etc. zusammen (M.-Endz. s.v. svīnīt, svīns).

Dagegen können mit lat. caenum und Konsorten sowie mit lit. kìnis verglichen werden

schwed. dial. hven 'niedriges, sumpfiges Feld' = alava soinen kenttä,

aisl. hvein- in Ortsn. etc.

Ehkä ”kinis” johdannaisineen on tarkoittanut vihollisen sotilasleiriä, ruotsin ”sven” taas tarkoittaa, aivan päin vastoin... ”leirisotilasta”, sotilaspoikaa, aseenkantajaa, alimman luokan sotilasta (soini).

Kuitenkin tuo seuraava merkitys on todennäköisempi ”svenin” perimmäinen lähde: jokisuistojen sisämaan (suo)asukas, mereltä tarkasteluna, jota Suomi, Häme ja saamekin ovat tarkoittaneet, samoin ja latvian ”zemgalli” ja liettuan ” žemaitti”, alaliettualainen.

Lithuanian: kinễ, kinìs = kuiva suosaareke, kuiva(tun) suon pintakerros

Etymology: 'trockene Stelle in einem Moor' = suo,

nach Būga KS 2291 zu lett. cin(i)s, cine, ciṇa 'Hümpel' = läjä, kasa, rypäs

cinata 'Hümpel = kasa, läjä, rypäs, Mooshügel = sammalmätäs'.

Doch vergleichen Zubatý AslPh. 16,386 = Studie I 2,91 ff. und M.-Endz. s.v. cinis die lett. Wörter vielmehr mit

lett. cināties 'sich wie das Moor in die Höhe heben = kaartua kohosuon tapaan, sich erheben = kohota (geom.), hinaufschwingen = taipua koholleen',

dessen Bed. z.T. durch cilāties 'sich erheben' = kohota,

(verw. mit lit. kélti = nostaa, etc., s.d.) beeinflusst sei.

Endzelin bei M.-Endz. s.v. cinis sowie FBR 11,140 bringt mit den lett. Wörtern noch

čech. čníti '(hervor)ragen' = rynnätä pystyyn,

abg. začęti 'anfangen' = aloittaa (erä),

russ. kon 'Anfang' = erä, aloitus (pelissä ym.), etc. zusammen,

ferner ir. cinim 'entspringen' = karata, alkaa pulputa,

cenél 'Geschlecht' = sukukunta, heimo.

Gehört lit. kinễ, -ìs nicht zu lit. kìnis 'Lager der Tiere, bes. der Schweine, schmutzige Lagerstatt eines Menschen' (s.d.)?

 

Jotvinki:

http://www.suduva.com/virdainas/

kinis = lair = pesäluola
kīnīt = to struggle (Inf) = taistella
kint = to begin (Inf) = aloittaa

Preussi:

http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf

 

KĪNA <45> [erkīnina] įtampa = veto(jännitys), varžybos = kilpailu, riita, kina

KĪNENIKS <32> [Kīna MK] varžovas = kilpailija, vastustaja

KĪNINTUN (kininna, kininnā) <85> [erkīnina 117 VM] veržti = kiristää, puristaa, kinnata, jännittää (kireälle), suveržti = puristaa yhteen, veržti kà iš ko = vetää puristaa jo(ta)kin ulos jostakin

KĪNINTUN SI <85> [erkīnina 117 VM] susiveržti = puristaa (liittymään) yhteen,

– paggan (psp gen) derėtis dėl = neuvotella hinnasta,

– per (acc) varžytis (dėl) = tapella, kilpailla jostakin

KĪNSENIS [Kīntwei drv] gūsis = katko, repeämä, šuoras = puhuri, veto (kylmä ilmavirta)

KĪNSNA [Kīntwei drv] veržimasis (siekis) = kiristys- (jänne), siekis = jänne,

KINSTWEI (kinsta, kinttā) kęsti (pakęsti) (<*kensti) = kestää, kantriam būti = pysyä lujana

KINTUPS [Kintopp DIA] kinas = kitti

KĪNTWEI (kenna, kinnā) [erkīnina 117 VM] veržtis = pyrkiä (raivoistsi), repeillä, hajota, riuhtoa, raivota, – (prei acc) siekti (veržtis prie) = tavoitella vimmatusti jotakin

(kuurilais-er:llä ki(n)ner(s)? > kinner(jänne)? hämeessä tunnetaan myös verbi ”kinnata” = kiristää, jokin osa enemmäkin kuin muut, haitallisesti)

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=kinis&s=0&g=2&r=10631062

a) kìnis (2)

  1. arī pārn. miga = hevosten ym. nukkumapaikka (myös kuvaava: ”läävä”, ”luukku”, ”kotiluola”)

  2. putnu) ligzda, lizda = (lintujen) pesä, pesimäyhteisö


b) kinìs (gen. kiniẽs) (4) s. virs ūdens sazēlis augu slānis = kuiva kasvikerros (suo- pohja-)veden yläpuolella


http://www.etymonline.com/index.php?search=schwein&searchmode=none

swine = sika

O.E. swin "pig, hog,"
 
from P.Gmc. *swinan (cf. O.S., O.Fris. M.L.G., O.H.G. swin, M.Du. swijn, Du. zwijn, Ger. Schwein), neut. adj. (with suffix *-ino-)

 

 

Siirrytään kuitenkin sanoihin, joilla varmasti on tekemistä ainaki saaman sanan seita = kylä kanssa.

 

sėta = tvora = piha(piiri); sodyba = tarha, kiemas = kylä

Lie. sėta ‘tvora, sodyba, kiemas’

< la. sēta: sētaséta.

Šaltinis: Urbutis 1995b, 15

Erilaisista kylistä sėta ja sēta tarkoittavat aivan erityisesti entisen seeli-kansan (selonien), paimentolaisten tukikohtatyyppistä kiinteää kylää, aivan kuten saamen seitakin. Sanasta tulee luultavasti myös viron setu(t), mutta latvia on maailman hyljeksityi kieli siinä suhteessa, että sieltä tulevia lainoja, jos vain mahdollista, "ei tunnusteta"... ei virossa, ei suomessa, saamessa, liettuassa (paitsi kaikkein uusimmat SU-kielistä välittyneet), venäjässä, saksassa eikä ruotsissa, vaan suunta nähdään aina mieluiten toisin päin.

Vaikka etymologinen ei anna mitään selitystä, ja suunta on kerrankin latviasta (seelistä), nuo molemmat sanat tarkoittavat molemmissa kielissä myös muuta, samaa, taivutusmuotoa: ne tarkoittavat KYLVETTYÄ!

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=s%C4%97ti

sė́ti (sė́ja, sė́jo) = kylvää

‘Ilgadiftongės’ šaknys turi struktūrą *CVhi̯-. Tokiu būdu (1) *séh₁i̯-e-ti ‘sėja = kylvää’ lytyse go. saian, lie. sė́ju = kylvän , s. sl. sěj̨ įgauna normalaus tematinio praes. resp. konjunktyvo išvaizdą, lyg jis būtų šakninis praes. ar šakninis aoristas (Wurzelpräsens oder Wurzelaorist); *séh₁i̯- ‘sėti’ (Pokorny IEW 889–91). redupl. praes. 3 pl. *sé-sh₁i̯-nt → *sísh₁-nt (-i- pagal sg.) → temat. (Konj.?) *sí-sh₁-o-nti > keltib. sisonti [57], lo. serunt (bet ne gr. ῑ̔́ημι [iemi], kuris yra *hi-hi̯éh₁-mi, žr. Peters 1976, 157–61); Aor. tikriausiai iš seno *séh₁i̯-t (> *séh₁i-t su Konj. *séh₁i̯-e-ti kaip praes. gotų saian, s. sl. sějǫ, lie. sė́ju, plg. toch. B 3 sg. praet. med. saryāte (A sāryāt; su -r- iš daiktavardžio toch. AB sārm […]; PPP *sh₁i-tó- > *sh₁-tó- > *sə₁-tó > lo. satus = kylläinen, kymrų had; nom. instr. (etc.) *séh₁i̯-tlo-m > *séh₁-tlo-m lytyje lie. sė́kla, la. sę̃kla ‘sėkla = siemen, -kla = johdin’; n. *séh₁i̯-mn > *séh₁i̯-mn̥ > lo. sēmen = siemen, s. sl. sěmę, pr. semen (lie. sėmuõ,-eñs = siemen), s. v. a. sāmo; iš čia prikl. linksnio su *sə₁-mn–´ kilo protocharų *sāmn-/*sāmän-, kuris per *sām- ir susavarankėjusios fleksijos dalies *-m()nā sukryžiavimą davė pl. *sāmänā, kuri buvo disimiliuota į *sārmänā: iš čia toch. B sarmana (A *sārmäntu su -nt- iš *-mt- < *-mn- per dar kartą įėjusį /-män-/ į kamieną /sārm()-/?; l-kamienis n. *séh₁i̯-l > *séh₁-l̥, tematizuotas *séh₁-lo- lytyje s. air. sél ‘sėkla’; čia priklauso adj. *séh₁i̯-l-i̯ho- > *séh₁liho- > baltosl. *sēlija- lytyje lie. pasėlỹs ‘Aussaat’ (neaiškus: gal -darinių pamate yra disimiliuotas *sē-mn̥ > *sē-l̥. [58]

Šaltinis: Rasmussen 1989, 28, 57–58

sė́ti

Germ. sǣ-a- ‘sėti, säen’ (go. saian ‘sėti’, s. isl. ‘sėti’; acc. ‘apiberti’, s. ang. sāwan ‘sėti’, s. fryz. tik Partizip Perfekti Passivi essēn ‘pasėtas’, s. ang. šiaip jau praes. formos yra silpnosios asmenuotės, tačiau dėl praet. abarsen ‘säte daruber’, jos gali būti ir kaip stipriosios asmenuotės lytys suprastos, s. v. a. tik Partizip Perfekti Passivi incultu: insāniu) be jokios abejonės remiasi v. šaknimi *sē- (**seə₁-) ‘sėti’, kuri užfiksuota ir vakarinių, ir rytinių germ. kaimynų kalbose, plg. lo. sero, -ere ‘sėti, sodinti’ (reduplikuotas praes. *si-s-), s. air. sīln(o) ‘sėkla, kilmė’ [386], lie. sė́ju, sė́ti ‘berti sėklą į dirvą = heittää jyvät maahan’, s. sl. sějǫ, sěti ‘t. p.’. Abejotinas dalykas yra čia priskirti s. air. sīra- ‘(Saat-)Pflug’ ir pan.; tas pats pasakytina apie žodžius, kurie remiasi reikšme ‘mesti’.

Šaltinis: Seebold 1970, 386–387

sė́ti

žr. seinyti

Šaltinis: Ademollo Gagliano 1992, 156

sė́ti

[Šaknys, kurių s-mobile stovi prieš priebalsį, tėra vien struktūriniai šaknų variantai, turėjusių komponentą s po priebalsio (minėtas prieb. gali būti išplėstas):] 5. Šaknis *ps- I ‘kvėpuoti, pūsti, dvelkti, išbarstyti, sėti’ retkarčiais gali įgauti ir garsinę formą *bhes-. Plg. variantus *ps-, *s-, *pes- (bhes-), *pas-: s. i. bábhasti ‘pučia’, gr. ψυχή ‘kvėpavimas, siela, dvasia’, βδέω < *βζδεω, ψάμμας ‘smėlis’, πασπάλη (< σπασπάλη ?) ‘smulkūs miltai’, lo. pēdo (< *pezdo), sero ‘sėju’, s. v. a. feva ‘pelai’, sāen ‘sėti’, lie. sė́ti, prasl. sějati ‘sėti’.

Šaltinis: Мельничук 1984 (1986), 142

 

sė́ti

Toch. AB sāry- ‘sėti’ su formomis: A imp.-praet. med. sāryāt, part. praet. sāsäryu; B praet. med. saryāte; daikt. vedinys A säryām ‘sėklos, Saat’, AB sārm (nom.-acc. pl. A sārmntu, B sarmana) ‘sėkla, Same’. Schrader-Nehring, Reall. idg. Altertumsk. II (1929) 583, šiuos žodžius sugretintus su lo. serere (‘sėti’) sudarė įspūdį, jog toch. sār- atitinka lo. ser-. Tai aiškiai klaidinga, jeigu lo. serere kilo iš *si-sō- (tradicinis aiškinimas), nes šioje perspektyvoje toch. -r- iš tiesų negali atitikti lo. -r-. Norėdamas išsiaiškinti -r- toch. žodyje sār- ir t.t. greta lo. praet. sē(vi), part. praet. să(tus), go. saian, lie. sė́ju, s. sl. sěją ir t.t. < ide. *sē-, *sə₁-, aš patikrinau s. i. sī́ra- ‘Saatpflug’, kurį Thieme buvo susiejęs su ide. *sē(i)-; plg. KZ 77 (1961) 98, išn. 2; Annali 4 (1962) 9, išn. 4; Orbis 12 (1963) 191, išn. 1. Vis dėlto aš manau, kad Mayrhoferis (Etym. Wb. d. Altind. III 476) visiškai pagrįstai s. i. sī́ra- susieja su s. i. sī́tā ‘(plūgo) vaga’ bei su s. i. sīmán- [418] ‘sklastymas, linija’, kurie nieko bendro neturi su ide. *sē- (reikėtų priimti *sei- ir t.t.) ‘sėti’. Iš tikrųjų toch. sār-, sär- žodyje säryām) paaiškinamas kildinant iš ide. *ser- ir t.t., kurį randame lo. serere ‘surišti, sujungti’, series ‘eilė, virtinė, sukabinimas’, gr. εἴρω ‘surišti, sumegzti, raizgyti’, ὅρμος ‘karoliai’, s. air. sernaid ‘serit’: žr. taip pat. Toch. AB ṣärp- ‘nurodyti ir t.t.’ < ide. *ser-u̯- ir A ṣurm, B ṣarm ‘priežastis ir t.t.’ = lo. serm(o) ‘rišlus pokalbis’. Ide. *ser- ‘surišti, sujungti, statyti į eilę ir t.t.’ vartojimas ‘sėjimo’ veiksmui nusakyti bus suprantamas, jei ‘persikelsim į epochą, kurioje buvo sėjama ne beriant, bet vieną po kito įspaudžiant grūdus į žemę’ (remiuosi čia Ernout-Meillet, Dict.4 [1959] 618, kuriame nagrinėjama lo. serere reikšmės ‘sėti’ ir ‘sodinti’): ‘vieną po kito’ aiškiai reiškia ‘eilę’, ‘ryšį’, ‘virtinę’ ir t.t. Toch. sār- kilo iš ide. *sōr-, tuo tarpu kai sär- A žodyje säryām reprezentuoja ide. *sₑr- (prieš *‑(i)i̯-). [...] Kadangi toch. AB sār- ir t.t. ‘sėti’ aiškinamas kildinant jį iš ide. *ser- ‘surišti, sujungti, sukabinti, statyti į eilę’ yra visiškai aiškus, tai, aš manau, gal jis paskatins suabejoti tradiciniu lo. sero < senojo *si-sō- aiškinimu: ar lo. sero ‘sėti’ nėra susijęs su ide. *ser- ‘surišti, sujungti, sukabinti, sustatyti į eilę ir t.t.’, ypač prisiminus toch. AB sār- bei tą tolimą epochą, kai sėjant grūdus įspausdavo į žemę vieną po kito? Turėtume puikų tocharų ir lotynų kalbų atitikmenį.

Šaltinis: Windekens 1976, 418–419

 

sė́ti

S. sl. cѣѭ ‘sėju’, lie. sė́ja, sė́jo, la. sẽj, sẽja, sẽt (baritoninė akcentinė paradigma; s.-kr. cȅjamu, cȅjao, Dыбо, 1958, p. 62; Garde 1976, 1, p. 155) anksčiau buvo laikomas specifiniu ide. vakariniams dialektams veiksmažodžiu, susijusiu su žemdirbystės vystymusi. Ta pati ‘žemdirbiškoji’ reikšmė buvo aptikta Thiemo (Thieme 1954; Иванов 1956) s. i. sī́tā ‘vaga’ (paraidžiui: ‘užsėta žemė’, t.p. plg. sīram) [162]. Tikslus semantinis atitikmuo s. sl. cѣѭ, lie. sė́ja, la. sẽj aptiktas s. het. 3 sg. ši-ya-ti (su vėlyvesniu perėjimu į tą tipą su 3 sg., turinčiu -t-: ši-i-e-it-ta-ri ‘užantspauduotas’). Archaiškiausia ypatybė het. šai-, šiya- yra formų su priesaga *ye/o sudarymas. Kamieno su *-ye/o- susidarymas yra bendras ide., - tuo galima paaiškinti bl. ir sl. darybos tipų sutapimą su bendragerm. *sē-je/a- > go. saian, s. isl. , s. v. a. sāen, s. saksų sāian.

Šaltinis: Иванов 1981, 162–163

 

sė́ti

semen (sēmen) E. 256 ‘sėkla’: s. sl. сѣмѧ, lo. sēmen, s. v. a. sāmo ‘t.p.’, lie. sėmuo ‘sėkla’ Gerulis Sen. lie. skait. I 272, sė́menys ‘Flachssaat’, sė́ti ir kt. žr. Walde Vrgl. Wrtb. II 459 t.

Šaltinis: Endzelīns DI IV (2), 303

 

sė́ti
 

sē̆(i) ‘sėti’ (Walde-Pokorny II 459 t., Pokorny IEW 889 t. prie ‘siųsti, mesti, leisti kristi...’; ‘sėjimui’, mano manymu, kaip pagr. reikšmė geriau tinka ‘(vidun) grimzti’) ... : lo. serō (*si-sō) ‘sėju’ ir t.t.; go., s. ang. saian, s. v. a. sâen ir t.t., lie. sė́ti, s. sl. sějati ‘sėti’ ir t.t.
 

Šaltinis: Merlingen 1978, 88

 

sė́ti
 

[Manoma, kad priešistoriniais laikais Rytų Europos nestepinės juostos žmonės buvo susiję su žemdirbyste ir kad šių žmonių kalbose žemdirbystės leksika turi reprezentuoti labai archaišką sluoksnį, siekiantį gilią senovę. Todėl ištyrėme baltų (pirmiausia - lietuvių) ir slavų k. pagrindinių žemdirbystės terminų etimologiją, norėdami nustatyti, kokiu laipsniu šie terminai reprezentuoja bendrus ide. archaizmus, kokiu – baltų-slavų inovacijas, ir, atskirai, kokiu - baltų ir slavų kalbų inovacijas. Jeigu atitinkamus žodžius galima traktuoti bendrabaltiškais ir bendraslaviškais (praslaviškais), tai dėl vietos stokos apsiribojame tik jų nurodymu, - jeigu ne, tai nurodome ir kitų baltų ir slavų k. žodžius. Ide. atitikmenys ir rekonstruotos prokalbės formos etimologijai paaiškinti nurodomos tik sunkesniais atvejais.] Lie. sė́ju, sė́ti, s. sl. sějǫ, sě(ja)ti; bendras archaizmas (Trautmann 123).
 

Šaltinis: Gołąb 1982, 126

 

sė́ti
Straipsnelis: žr. sajus

Šaltinis: Vanags 1994, 39

 

sė́ti
 

Bl.-sl. *sēitan ‘sietas’ yra iš ‘tam tikra sėjimo priemonė (įrankis)’ – priesagos *-ta- vedinys iš verb. (bl.-sl.) *sē-ti ‘sėti, sijoti (blaškyti)’ (< ide. *sē- ‘t. p.’), t. y. iš jo lyties (praes.) *sēi̯(a)- (> lie. sė́j-a ir kt.), greta (praet.) *sii̯(ā)- (→ lie. sij-óti, la. sij-ât), dėl praes. kamieno perdirbtos į praet. *sēi̯(a)- (lie. sė́j-o ir kt.). Dar žr. síetas.
Šaltinis: Mažiulis 2007, 61–63

 

sėti

säen

Go. saian ‘säen’ kildinamas iš germanų *sean, plg. lie. sėti ‘säen’.

Šaltinis: Balaišis 1994, 8

Etymologiat ovatpäin helevettiä.

 

https://lexicography.online/etymology/vasmer/%D1%81/%D1%81%D0%B5%D1%8E

(се́ять) сею

се́ю се́ять, укр. сíяти, сíю, ст.-слав. сѣти, сѣѭ σπείρειν [speirein] (Остром., Супр.), болг. се́я, сербохорв. си̏jати, си̏jе̑м, словен. sẹjáti, sẹ̑jem, др.-чеш. sieti, sěju, чеш. síti, слвц. siаt᾽, польск. siać, в.-луж. syć, н.-луж. seś, полаб. sejôt Праслав. *sěti, *sějǫ родственно лит. sė́ti, sė́ju, sė́jau «сеять», лтш. sẽt, sẽju, лат. serō (*sisō), sēvī, satum «сеять», гот. saian, д.-в.-н. sâen «сеять», гот. mana-sēÞs «род людской, мир», буквально «человеческий посев», ср.-ирл. saithe «рой», сюда же се́мя (см.); ср. Траутман, ВSW 253 и сл.; Germ. Lautg. 33; Вальде-Гофм. 2, 522; М.-Э. 3, 832, 836 и сл.; Мейе-Вайан 29; Педерсен, Kelt. Gr. I, 50, 69. Ср. также си́то.

 

https://lexicography.online/etymology/vasmer/%D1%81/%D1%81%D0%B5%D0%BC%D1%8F

семя

се́мя род. п. -ени ср. р., укр. сíм᾽я, блр. се́мя, др.-русск. сѣмѧ «семя, потомство», ст.-слав. сѣмѩ σπέρμα (Еuсh. Sin., Супр.), род. мн. сѣменъ, болг. се́ме, сербохорв. сjȅме, род. п. -ена, словен. sẹ́me, род. п. -mеnа, чеш. símě, слвц. sеmеnо, польск. siemię, в.-луж. symjo, н.-луж. sеḿе, полаб. semą, semenü Праслав. *sěmę, -еnе родственно др.-прусск. sеmеn ср. р. «семя», лит. sė́mens, sė́menys «льняное семя» (откуда фин. siemen «семя»; см. Сетэлэ, AfslPh 16, 274), лат. sēmen, -inis ср. р. «семя, род, потомок», Sēmōnes «божества сеяния» (Саrm. Arv.), д.-в.-н. sâmô, далее см. се́ять, се́ю; ср. Траутман, ВSW 253 и сл.; Арr. Sprd. 424; М.-Э. 3, 832 и сл.; Вальде-Гофм. 2, 512; Мейе-Эрну 1091.

 

https://lexicography.online/etymology/vasmer/%D1%81/%D1%81%D0%B8%D1%8%D0%BE

сито

си́то укр. си́то, блр. сíто, болг. си́то, сербохорв. си̏то, словен. síto, чеш. síto, слвц. sito, польск. sito, н.-луж. sуtо Праслав. *sitо из *sēi-to, которое связано с се́ять, се́ю (см.). Ср. лит. síetas «мелкое сито = sihti», лтш. siêts, лит. sijóti, sijóju «просеивать = seuloa», лтш. sijât — то же, греч. ἤθω [etho] «просеиваю», ἠθμός [ethmos] м. «сито»; см. Траутман, ВSW 254; М.-Э. 3, 836, 861; Эндзелин, СБЭ 197; Перссон 362, 698; Педерсен, Kelt. Gr. I, 72; Мейе-Вайан 164.