tiistai, 13. elokuu 2019

HAISTAPASKANTIETEEN POHJANOTEERAUS: TIEDETTÄ ROMUTTANUT BILDERBERG-HÖLYNPÖLYNTOIMITTAJAN KETKU TAMPEREEN "YLIOPISTON" "TYÖELÄMÄPROFESSORIKSI"!!!

BILDERBER-APUMATTI APUNEN! EI JUMALAUTA SAATANA PERKELE WITTU!!!

TAMPEREEN PUOSKARIYLIOPISTOSSA EN VÄITTELE AINAKAAN NIIN KAUAN KUIN HAISTAPASKNTIEDE-APUMATTI SIELLÄ LEIKKII ”PROFESSO-RIA”, VAIKK AMULLA ON KAKSI MAAILMANLUOKAN VÄITÖSKIRJAA PERSETASKUSSANI!!!

ME OIKEAT TIETEILIJÄT EMME TEE YHTEISTYÖTÄ HAISTAPASKANTIETEILI- JÖIDEN KANSSA (MITÄ SAMASSA YLIOPISTOSSA ESIINTYMINENKIN OLISI) – EIVÄTKÄ HAISTAPASKANTIETELIJÄT TEE YHTEYÖTÄ OIKEIDEN TIETELIJÖI-DEN KANSSA, JOTKA OVAT HEILLE AINA VÄLITÖN AMMATILLINEN KUOLEMANVAARA MILTÄ ALALTA TAHANSA!

APUMATIN AINOA JA PÄÄTEHTÄVÄ ON AINA OLLUT TUUTATA HAISTAPASKANTIEDETTÄ!

HAISTAPASKANTIEDE WITTUUN YLIOPISTOISTA!!!

HAISTAPASKAN”YLIOPITOT” WITTUUN TIETEESTÄ!!!

https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/5243294f-e7ef-494a-a481-7783e77211e5

Ruikutus seis

Suomalaisilla työpaikoilla on lepsut tavoitteet ja pettymyksiä aiheuttavat kehityskes-kustelut, väittää Tampereen yliopiston työelämäprofessoriksi nimitetty Matti Apunen.
 

Tänään klo 9:00

 

Suomalaisissa työpaikoissa on kaksi heikkoutta: huonot tavoitteet ja kehityskeskuste-lut, jotka ovat pettymys niin työntekijälle kuin pomollekin. Näin väittää Tampereen yliopiston työelämäprofessoriksi nimitetty Matti Apunen. Hän aloittaa osa-aikaisessa tehtävässä syyskuun alussa. Apunen on työskennellyt aiemmin kahdeksan vuotta EVAn johtajana ja kymmen vuotta Aamulehden vastaavana päätoimittajana.

– Suomalaisilla työpaikoilla ollaan huonoja asettamaan tavoitteita. Tavoitteiden pitäisi olla kohtuullisia, ei liian rankkoja tai liian helppoja ja sellaisia, että kaikki työntekijät tajuaisivat, mitä heiltä odotetaan, Apunen sanoo.

– Nyt työpaikoilla teeskennellään, että meillä on hyvät tavoitteet, hän lisää.

Toinen heikkous työpaikoilla on Apusen mielestä riittämätön palaute.

– Kerran vuodessa on kehityskeskustelu, joka on todennäköisesti mo- lemmille osa-puolille pettymys. Palautteen pitäisi olla säännöllistä ja nopeaa. Ihanteellisia olisivat maksimissaan puolen tunnin kehityskeskustelut kerran parissa kuukaudessa.

Ovatko suomalaiset työntekijät huonoine tavoitteineen sitten laiskoja?

– Eivät ole, mutta ihmiset eivät tiedä, mitä heiltä odotetaan seuraavan kuukauden tai puolen vuoden aikana. Kyse on huonosta johtamisesta. Vetämissäni koulutuksissa kysyn ihmisiltä aina, mitä heiltä odotetaan. Moni ei osaa vastata.

Epäselvät tavoitteet ovat Apusen mielestä pomon vika,mutta yhtä lailla työntekijöiden pitäisi itse kävellä esimiehen luo ja vaatia selkeitä tavoitteita omalle työlle.

”Nyt työpaikoilla teeskennellään, että meillä on hyvät tavoitteet.”

Liikaa vaikerrusta ja itkua

Matti Apusen mielestä meidän pitäisi lopettaa myös digitalisaatiosta, ulkomaalaisten asiantuntijoiden esiinmarssista ja ja tekoälystä ruikutta- minen ja siirtyä miettimään, mitä nämä suuret muutokset tarkoittavat suomalaiselle työelämälle käytännössä ja mitä ne vaativat.

– Koulutetaanko ihmisiä oikeisiin töihin? Mitkä ovat oikeita töitä? Nyt tuskaillaan,kuka jää ilman töitä, kun pitäisi miettiä, mitä sellaista ihminen ja kone tekevät yhdessä, johon kumpikaan ei yksin pysty.

Apunen kertoo esimerkin shakin maailmanmestari Garri Kasparovista ja siitä, kuin-ka Kasparov pelasi ensin huonompaansa vastaan ja voitti helposti. Sitten peli uusit-tiin niin, että kone auttoi molempia pelaajia ja tulos oli 3–3. Kasparov siis menetti osaamisetumatkansa. Koneista voisi olla Apusen mielestä apua esimerkiksi lääkäreiden ja peruskoulun opettajien työssä.

– Kaikki tämä pitäisi tajuta ja lähteä kehittämään rakentavasta lähtökohdasta, eikä vain jäädä vaikertamaan ja itkemään, miten meiltä katoaa joku ammatti. Varmasti katoaa, on kadonnut ennenkin. Katosivat hevosmiehetkin aikanaan.

”Tappiota tulee”

Apusen mielestä ihmisen todellinen kilpailuetu työelämässä on kyky laajaan tiedon integrointiin, tiedon siirtämiseen alalta toiselle ja kriitti- seen ajatteluun. Siinä missä kone on fakki-idiootti, ihminen pystyy hyödyntämään yhdellä elämänalueella oppi-maansa tietoa myös toisella elämänalueella. Apusen mielestä ihmisillä pitäisi olla laaja yleissivistys ja tajua numeroista. Hänen mielestään olisi suureksi avuksi, jos ihmiset ymmärtäisivät paremmin esimerkiksi, mikä on painotettu keskiarvo.

Yhden alan ammattilaisten pitäisi olla Apusen mielestä kiinnostuneita muustakin kuin omasta alastaan.

– Kun kyselin joskus toimittajakavereiltani, kuinka moni on kiinnostunut ohjelmoinnista, kukaan ei ollut ajatellut asiaa. Ihmisten pitäisi olla siitä kiinnostuneita. Jos jätämme sen kokonaan käyttämättä, tappiota tulee.

Apusen mielestä suomalaisen työelämän suurimpia vihollisia ovat menneisyyden perään itkijät.

– Suomalaisen työelämän suurimpia vihollisia ovat ihmiset, jotka uskot- televat, että ennen oli paremmin ja että kelloa voidaan kääntää taaksepäin.

Omia kokemuksia aktiivimallista

Nykyisen hallituksen tavoittelema 75 prosentin työllisyysaste on Apu- sen mielestä mahdollista saavuttaa, jos poliitikot tekevät merkittäviä työelämää koskevia uudistuksia.

– Jos aktiivimallin tyyppiset asiat koetaan niin voimakkaasti kielteisinä, eikä senkään kokoisia asioita voida tehdä, kyllä minun on vaikea nähdä, mistä se 75 prosenttia tulee. Ilman selviä rakenteellisia uudistuksia muutos ei tapahdu. Jos halutaan, työllisyysaste voidaan nostaa, mutta silloin aktiivimallin kokoisia uudistuksia pitäisi olla käytössä jo useita.

”Suomalaisen työelämän suurimpia vihollisia ovat ihmiset, jotka uskottelevat, että ennen oli paremmin.”

Apunen oli itse aktiivimalliin kuuluvien aktivointitoimien kohteena viime keväänä, kun ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi. Apusen työ EVAssa päättyi hänen omasta toiveestaan helmikuun lopussa.

– Tein normaaleja työnhakuun liittyviä tehtäviä, kuten työllistymissuun-nitelmaan liittyviä tehtäviä ja täytin tietojani eurooppalaiseen rekrytoin-tijärjestelmään. Jos olen työtön työnhakija, olen täsmälleen samanlainen ihminen kuin muutkin ja teen samat toimet kuin kaikki muutkin. En kokenut sitä tavattomana rasitteena. Se oli ihan kohtuullinen ja asiallinen ponnistus.

”Torilla huutamalla mikään ei muutu”

Apunen on parjannut toistuvasti professoreita, mutta siirtyy nyt itse yli- opiston leipiin. Tosin työelämäprofessorin työ ei vastaa yliopistolain mukaista professorin tehtävää.

Apunen on kirjoittanut Twitterissä muun muassa

”Nuorison sitkeä suosikkiharha on se, että ongelmat poistuvat, jos valta on torikokouksilla tai professoreilla.”

Mitä tämä tarkoittaa?

– Olenko joskus sanonut noin? Siinä on ollut takana ajatus, että kun läh- demme kehittämään poliittista järjestelmää tai työelämän olosuhteita, oikoteitä ei ole. Torilla huutamalla mikään ei muutu. Professoreita olen pilkannut virkani puolesta aina, ettei heistä tulisi sen pyhempiä ihmisiä kuin muistakaan, ja tulen jatkamaan sitä.

”Jos olen työtön työnhakija, olen täsmälleen samanlainen ihminen kuin muutkin ja teen samat toimet kuin kaikki muutkin.”

”Tyydy keskinkertaiseen”

Uupuneita nuoria kohtaan Matti Apuselta löytyy sen sijaan empatiaa. Iltalehti kertoi kesäkuussa, kuinka mielenterveyden ongelmat ovat Terveystalon potilastietojen mukaan 20–29-vuotiaiden yleisin sairauspoissaolon syy. Esimerkiksi Iltalehden haastattelema Janita Härkönen, 26, pääsi unelmatyöhönsä ja uupui vuodessa.

– On hälyttävää, jos kolmekymppiset uupuvat, Apunen sanoo.

Hän epäilee, että nuoret ihmiset kohdistavat omalle työelämälleen niin kovia odotuksia, etteivät koe työtä palkitsevana vaan loppuun polttavana.

– Nuoret ihmiset ovat hyvin sitoutuneita työhönsä, jos kokevat, että työllä on merkitystä. Mutta he eivät osaa jakaa työtä osiin ja työ alkaa syödä heitä elävältä.

Sosiaalinen media voi lisätä Apusen mielestä huonolla tavalla paineita siitä, millaista työn pitäisi olla ja miltä sen pitäisi näyttää. Apunen ei kannusta nuoria pyrkimään täydellisyyteen.

– Tyydy siihen, että hyvä ja joskus keskinkertainen riittää.

Julkiselta sektorilta töitä teineille

Erityisesti kuntien ja julkisen sektorin pitäisi kantaa Apusen mielestä vastuuta siitä, että teinit saavat työkokemusta. Jos parikymppinen korkeakouluopiskelija ei meinaa saada töitä, asiat ovat pielessä.

– Jos yli kaksikymppisenä ja aika paljon osaavana joutuu taistelemaan siitä, saako minkäänlaista työtä, ei siinä ole mitään järkeä.

Tilanne on pielessä Apusen mielestä myös silloin, jos töissä eteneminen ajaa perheenperustamisen ohi.

”Yritin olla ylihuolellinen ja pikkutarkka ja se näytti ihmisistä sanelulta.”

”En ole edustanut koskaan lobbarikapitalismia”

Työelämäprofessorin tavoitteena on tuoda käytännön työelämää lä- hemmäksi yliopistokoulutusta ja opiskelijoiden arkea. Apunen haluaa parantaa tehtävässä asiantuntijatiedon vaikuttavuutta.

– Yliopistossa tehdään paljon hyvää tutkimusta salaa.

Onko Apunen punaiseen Tampereen yliopistoon soluttautunut kapitalisti?

– Soluttautuminen tehdään yleensä salaa. Tämä oli huumoria. En tiedä,miten punai- nen Tampereen yliopisto enää on.Olen vapaan kilpailun kannattaja.En ole edustanut koskaan lobbarikapitalismia, jossa ajetaan vain yhden sektorin etua.

Perinteistä professoriunivormua, eli vakosamettipikkutakkia, hän ei lupaa hankkia.

– Sellainen saattaisi olla nykyään hyvin muodikas, mutta vakosametti voi olla minulle silti liikaa.

Suurimmat mokat 30 ja 18 vuotta sitten

Suurimmat omat mokansa Apunen teki mielestään nuorena miehenä, kun ei lähtenyt ulkomaille 30 vuotta sitten ja päätoimittajana Aamulehdessä 18 vuotta sitten, isossa organisaatiouudistuksessa.

– Minun olisi pitänyt antaa enemmän tilaa ihmisille. Yritin olla ylihuolellinen ja pikku-tarkka ja se näytti ihmisistä sanelulta. Nyt ottaisin samassa tilanteessa rennommin, enkä ajattelisi, että kaikki viisaus asuu minun päässäni.

Tampereen yliopisto on kutsunut Matti Apusen työelämäprofessoriksi informaatiotek-nologian ja viestinnän tiedekuntaan. Viisivuotinen, osa-aikainen työelämäprofessuuri käynnistyy 1.9.

APUMATTI ALOITTI HETI HAISTAPASKNTITEEN TUUTTAAMISEN SILTÄ ISTU-MALTA, KUN VALITTTIIN AAMUPASKAN APULAISPÄÄTOIMITTAJAKSI, JOKA VASTASI MM. ”TIETEESTÄ” NOIN VUONNA 2001.

TÄSSÄ ON ENSIMMÄINEN HÄNEN RAAKAANSA MINUN VASTINEENI LEHDEN HAISTAPASKNTIEDEJUUTTUUN:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/paviaanin-kasitteellinen-ajattelu-ei-oikein-vakuuta-2001

Paviaanin käsitteellinen ajattelu ei oikein vakuuta… (2001)

(Tarjottu Aamulehdelle marraskuussa 2001, ei julkaistu. Bilderberg oli jo tuolloin ko-mentanut, että Suomessa saa olla vain pelkkää haistapaskantiedettä. 4.2.2016 ”vuo-den tiedetoimittajaksi” valittu Vesa Vanhakakka ei tuolloin ihan vielä ollut lehden ”tiedetoimittaja”, vaan hänellä ”vahvistettiin” toimitusta kohta tämän jälkeen.)

Aamulehdessä 28.10.01 olleen kirjoituksen ja kuvan mukaan “paviaanien ajattelu on kehittynyt paljon oletettua korkeammalle älylliselle tasolle“. Kirjoituksen mukaan “ih-misten ja läheisimpien sukulaistemme ihmisapinoiden lisäksi muillakin eläimillä näyt-tää olevan kyky abstraktiin, käsitteelliseen ajatteluun“. Kirjoitus perustuu Journal of Experimental Psychology: Animal Behavior Processes -tiedelehden lokakuun nume- rossa julkaistuun Joël Fagot´n tutkimukseen kahdella paviaanilla, jotka opetettiin tie-tokonetta ja hiirtä käyttäen valitsemaan ruudulle erilaisia kuvasarjoja. Itse siteerattua artikkelia en ole lukenut, eikä tiedossani ole, minkä sortin ”tiedelehti” tämä mainittu julkaisu on. Niitäkin on, kuten hyvin tiedetään, kovin monen sorttisia.

Heti alkajaisiksi on todettava, että tähän saakka nimenomaan käsit- teellistä ajattelua ei ole onnistuttu sitovasti osoittamaan myöskään ihmisapinoilla, vaikka ainakin tässä AL:n kirjoituksessa näin annetaan ymmärtää,eikä millään muillakaan eläimillä. Usein sellaista on pidetty jopa periaatteellisestikin mahdottomana, koska käsitteellisen ajat-telun on katsottu edellyttävän ehdottomasti kieltä välineekseen.Nyttemmin on kuiten-kin ainakin gorilloille onnistuttu opettamaan viittomakielisiä viestejä, joten käsitteelli-sen ajattelun mahdollisuus ei tältä kannalta gorillalla ole aivan täysi mahdottomuus, ja tuskin siis simpanssillakaan. Se olisi kuitenkin aina ihmisen opettamaa kieltä ja “ajattelua“.

Jos käsitteellistä ajattelua on todella onnistuttu paviaanille opettamaan, se olisi tulok-sena vähintään yhtä järisyttävä kuin tämä gorillan saaminen oppimaan viittomakieltä.

Sen sijaan on pystytty hyvinkin sitovasti osoittamaan, että simpanssi voi suorittaa erittäin monimutkaisia ja “inhimillisen“ näköisiä teknisiä toimia ILMAN, että kyseessä olisi käsitteellinen tai edes abstrakti ajattelu.

Eräs klassinen esimerkki on seuraava: Simpanssille opetetaan,että metallitynnyrissä, johon simpanssi ulottuu kädellään, on sille syötäväksi banaaneja,ja toisessa tynnyris- sä juotavaksi puhdasta vettä,jota se voi ot- taa juomakipon avulla. Tynnyreiden paik- koja muutellaan aika ajoin simpanssin elinalueella, joka on pieni saari meren rannas- sa. Simpanssi opetetaan myös sammuttamaan avotuli samaisen juomakipon ja juo-maveden avulla. Se opetetaan myös asettamaan lautoja sillaksi päästäkseen vesies-teen yli jonnekin, minne se ei muuten pääse. Sitten asetetaan lähelle rantaa ankku-roidulle lautalle simpanssi itse,sen banaanitynnyri,jonka kannelle on sytytetty tuli, juo-makippo ja lautoja,joista se voi halutessaan tehdä sillan päästäkseen liikkumaan lau- tan ja saaren välillä.Sen sijaan juomavesitynnyriä ei aseteta lautalle,vaan se jätetään rannalle.

Tarkoitus on tutkia, onko simpanssilla “veden“ käsitettä, eli mieltääkö se veden janon sammuttajana, tulen sammuttimena, hukkumisvaaran aiheuttajana ja mahdollisesti vielä pesuaineenakin samaksi “elementiksi“, josta voidaan “ajatuksellisesti“ rakentaa uusia kombinaatiota, vai toteuttaako se vain matkimalla ehdollistuneita käyttäytymis-malleja oman ärsykehierarkiansa mukaisesti päätyen tällöin joskus toimimaan pää-määränsä kannalta “älyttömästikin“, jos ärsykeketju on sopivasti viritetty. Sen pää-määrän katsotaan tässä olevan riittävällä tarkkuudella selvillä, se on pääseminen kä-siksi tynnyrissä oleviin banaaneihin. Kokeissa kuuliaisesti läksynsä oppinut simpanssi rakentaa ensin sillan lautalta rantaan, ottaa mukaansa juomakipponsa, ottaa juoma-vesitynnyristään vettä, ja menee sammuttamaan tulen banaanitynnyriltä. Jos kysees-sä on oikein tunnollinen silmänpalvojasimpanssi, se purkaa vielä perässään siltansa-kin niinkuin ei olisi missään käynytkään. “Ovelasti ajateltu“, sanoisi sosiobiologisti.

Ajatteleva simpanssi olisi kuitenkin muitta mutkitta kahmaissut juomakipolla vettä merestä lautan vierestä.Ajattelun ei olisi tarvinnut olla edes kovin abstraktista eli jakaa mitään kohdetta ajatuksellisesti erilaisiksi osiksi tai ominaisuuksiksi. Olisi riit-tänyt vain vähän yhdistellä uudelleen niiden ehdollistettujen mallien piirteitä. Tässä kokeessa osatehtävät olivat sen verran monimutkaisia,etteivät niitä kaikki simpanssit opi, joten ei voida väittää sitäkään,että kokeisiin olisi valittu tavallista tyhmempiä sim-pansseja. Lyhyt ja ytimekäs populaari lähdeteos on A.A. Leontjevin Kieli ja ajattelu vuodelta 1979.

Tietysti leikkisä ja yritteliäs simpanssi voi oppia jopa omin päinkin “sattumalta“ sam-muttamaan tulen myös merivedellä.Tässä kerrottu koe osoittaa kuitenkin vääjäämät-tömästi, että luonnostaan simpanssilla ei ole sen paremmin opittua kuin synnynnäis-täkään käsitettä hyvinvointinsa kannalta hyvin keskeistäkään aineesta vedestä,ja tus- kinpa siis juuri mistään muustakaan. Voidaanko sellainen työllä ja tuskalla simpans-sille opettaa, on sitten aivan toinen kysymys,joka selviää samalla,kun selviää, oppiiko simpanssi käyttämään viittomakielellä suurin piirtein oikein termiä “vesi“ sen eri funktioissa. Silloin ei käsitettä, abstraktia tai konkreettista, voida välttää.

Yleisesti tunnettua on, että ainakin simpanssi osaa koota uuden mutta malliltaan tu-tun “teknisen“ välineen sellaisista osista, joiden ominaisuu- det se entuudestaan tun-tee, ja jotka osuvat samanaikaisesti sen näkö- kenttään, esimerkiksi kokoamaan pi-temmän kepin sisäkkäin menevistä bambukepeistä banaanien pudottamiseksi. Tämä ei vielä varsinaisesti ole ajattelua,jolla tavallisesti tarkoitetaan mielikuvien ympäristös-tä riippumatonta yhdistelyä. Jossakin määrin abstraktista se kyllä on, koska eläimen pitää mieltää entuudestaan tuntemansa kokonaisuus sen erillisten osien perusteella.

Abstrahoituminenhan tarkoittaa juuri kokonaisuuksien jakamista osiin, ja eri kokonai-suuksiin kuuluvien keskenään samanlaisten osien tarkastelua yhteisenä “abstraktina“ ilmiönä näissä kohteissa.Ajattelua ei vielä myöskään ole pelkkä symbolien kuten sa-nojen yhdistäminen merkitsemään jotakin “todellista“ kohdetta, kuten ruokaa tai vaa-raa. Jos näin olisi,niin papukaijakin osaisi paitsi “puhua“,myös ajatella. (Papukaija voi sikäli puhua “täyttä asiaa“, että se voi käyttää oikeita nimiä oikeista kohteista.)

Ehdollisten refleksien systeemin yleinen ominaisuus on, että sellaisen kohteen tai tempun merkiksi, josta eläimellä on opittu mielikuva, voidaan ehdollistaa jokin mieli-valtainen ärsyke, esimerkiksi sanallinen komento, joka palauttaa tämän kohteen mallin mieleen. Koira voi oppia satoja tällaisia komentoja.

Myös meillä ihmisillä on tiedostamattomasti ehdollisten refleksien ta- paan eteneviä toimintoja. Hyvä esimerkki on polkupyörällä ajo: Me sekä poljemme että ohjaamme pyörää automaattisen käyttäytymisen tasolla ja huomiomme kiinnitämme ympäröi- vään liikenteeseen. Mutta itse pyörän pystyssä pysyminenkin on seurausta siitä, että teemme automatisoidusti tavallisen ohjaamisen lisäksi tasapainoa ylläpitäviä korjaa-via ohjausliikkeitä. Näitä viimeksi mainittuja me emme edes hallitse tietoisella tasolla, toisin kuin tavallisen ohjaamisen ja polkemisen.On helpompi ohjata pyöränsä vauh-dissa metsään tai hypätä pyörän päältä vauhdissa pois esimerkiksi vielä pahemman liikenneonnettomuuden välttämiseksi, kuin saada pyöränsä vauhdissa ehdoin tahdoin kaatumaan.

Artikkelin paviaaneilla ei todellisuudessa tutkittu lainkaan ajattelua eikä myöskään paviaanien todellista käyttäytymistä, vaan sitä, voivatko ne periaatteessakaan oppia mieltämään jonkin abstraktin kohteen.

“ Aluksi paviaaneja palkittiin eläinten oppiessa valitsemaan 16 keske- nään erilaisen kuvan ja koko ruudun täyttäneen 16 samaa aihetta olevan kuvasarjan välillä. Vähitel- len koetta vaikeutettiin yhdistelemällä erilaisia kuvasarjoja, ja lopulta paviaanien piti osata yhdistää kaksi erilaista, mutta samaa asiaa tarkoittavaa kuva-aihetta keske-nään.Tällainen “eri kuvat ovat sama asia“ -yhdistely edellyttää käsitteellistä ajattelua, jota paviaaneilta löytyi tuhansien toistojen jälkeen useammin kuin pelkästään satunnaisessa otannassa voisi odottaa, Fagot ja kumppanit osoittivat.“

Tämä koejärjestely johtopäätöksineen herättää muutaman kysymyksen erityisesti suhteessa edellä mainittuihin aikaisempiin tuloksiin simpanssin “ajattelusta“. Näyttäi- si jopa siltä, että aiempia tuloksia olisi käytetty hyväksi keskeisten ongelmien kiertä-miseksi, kun väellä ja vängällä halutaan osoittaa olevan olemassa periaatteellisesti epäkielellistä “ajattelua“. “Satunnainen otanta“ jää myös hämäräksi, tämä kun ei oikein ole tilastollinen tutkimus.

1. Niin kätevä peli kuin tietokone onkin tutkimuksessa esimerkiksi kirjaa- maan kaikki tapahtumat saman tien ylös, niin tämän edellä esitetyn pe- rusteella tietokoneen käy-tön keskeisin vaikutus tässä kokeessa on, että koko ajan pelataan paviaanin näkö-kentässä olevilla kohteilla.Mielteiden ympäristöstä edes suhteellisen riippumatonta yhdistelyä eli lyhyemmin sanottuna juuri sitä ajattelua ei tarkasti ottaen tutkita lainkaan, vaan erästä mahdollisen ajattelun komponenttia, abstraktien kohteiden mieltämistä jonkin aineiston pohjalta. “Eri kuvat, jotka ovat sama asia“,voivat abstrak- tin idean sijasta määritellä jonkin abstraktin kohteen kuten punainen väri, on se sitten eläinsaaliin veressä, syötävän hedelmän kuoressa,toisen paviaanin takapuolessa tai leijonan turkissa. Tämä on huono esimerkki abstraktista kohteesta, sillä apinoiden silmässä kuten meidänkin on ikioma anturi punaiselle värille. Abstraktion on ajateltu voivan olla vain ajattelun seurausta, eli että olisi ensin koottava ajatuksellisesti jokin kokonaisuus osista, jotta voisi sitten myös oppia mieltämään jonkin valmiin kokonai-suuden sen erilaisten osien summana. Mutta tällaisen tuhansilla toistoilla samalla ku-vamateriaalilla tapahtuvan ehdollistamisen seurauksena näin ei tarvitsekaan välttä-mättä olla. Sinänsä mielenkiintoista. Lisäksi olisi hyvä tietää,olivatko nämä “eri kuvien esittämät samat asiat“ osia jostakin apinalle ehkä tutusta kokonaisuudesta, esimer-kiksi jostakin sen itsekin hallitsemasta tempusta, kuten ne simpanssin liittämät bambunpätkät muodostivat entuudestaan tutun banaaninpudotuskepin.

2. Ainakin AL:n kirjoituksessa annetaan ymmärtää, että paviaanien ajattelu on kehit-tynyt  “oletettua korkeammalle“ (kuvateksti), eli suomeksi sanottuna, että paviaani “ajattelee“ paitsi tässä tietokoneen ääressä (siinä merkityksessä kuin sillä kokeessa on tarkoitettu, mitä se sitten lieneekin), myös itse luonnossa. Ja on kai sitä paitsi aja-tellut jo pitkään, mihin jälleen sisältyy julkilausumaton todistamaton “selviö“, että ajat-telu kehittyisi biologisten lakien mukaan (ja vieläpä muukin ajattelu kuin paviaanien).

Tällä koeasetelmalla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä paviaanin käyttäytymisen kanssa luonnossa, ei senkään vertaa kuin edellä kuvaamissani simpanssikokeissa, jossa elukalla oli jonkinlainen luonnonmukainen oma intressi pelissä ruoan muodos-sa. Paviaanin intressinä on kokeenjohtajan miellyttäminen saadakseen ruokaa, vaik-ka luonnossa paviaanin paheisiin kaikkein viimeksi kuuluu kenenkään tai minkään miellyttäminen. Se on öykkäri, joka rähinöimällä ottaa hyödykkeen tai palveluksen minkä saa, jos intressiristiriitoja esiintyy. Tässä on tutkittu sitä, mihin paviaanin aivot mahdollisimman epätyypillisesti manipuloituina saattaisivat periaatteessa kelvata, ja mihin taas eivät missään tilanteessa. Mielenkiintoista toki sekin.

Jos paviaani luonnossa ajattelisi vaikka kuinka alkeellisesti,niin sillä olisi täysin ratkai- seva merkitys lajin evoluutiolle, oli sitten itse ajattelun kehityksessä mitään biologista tai ei. Paviaani olisi silloin armotta tulossa samaa tietä meidän perässämme.

Kaikeksi onneksi näin ei mitä ilmeisimmin kuitenkaan ole asian laita.On muuten hyvin mahdollista,että ihminen on jossakin kehityksensä vaiheessa metsästellyt paviaanien kanssa kilpaa samoilla laitumilla, mutta jyrkästi eri vahvuuksilla, kuten likeisissä ekologisissa lokeroissa tapahtuu.

3. Paviaanien todetaan tehneen valintoja,jotka voidaan tulkita osoittavan abstraktien kohteiden mieltämistä enemmän kuin sattumanvaraisessa otannassa voidaan odot-taa. Minä olen tässä nyt hyväntahtoiset oikaissut ne AL:n “käsitteelliset ajattelut“ oman tulkintani mukaiseksi, koska tässä vaiheessa on tarkoitus kritisoida vain tätä vertailukohtaa. Tästä tulee kuin taikaiskusta heti mieleen uusimman hölynpölyopin “neurotaloustieteen“ sellainen “tutkimusmenetelmä“,jossa oman mallin ainoaksi vaih- toehoksi asetaan riippumattomien alkeistapausten absoluuttinen satunnaisuus, kai-ken kaikkiaan melko harvinainen luonnon ja yhteiskunnan asiaintila. Jos esimerkiksi on laadittu peliteoreettinen “kaikenselittävä“ malli vaikka tietynlaisen pörssisalkun kä-sittelystä, johon verrataan todellisten sijoittajien sijoituspäätöksiä todeten 70% pää-töksistä olleen mallin mukaisia ja 30% “satunnaisia“, niin malli olisi sitten 70%:sti “neurossa“ (ja yleensä myös geenissä) ja 30%:sti satunnaista. (Sellaisella mallilla pitäisi sitten aina voittaa ainakin satunnaisesti sijoittava “apina“, mutta joskus, kun on käytetty oikeaakin apinaa, päin vastoinkin on käynyt.)

Menetelmä on periaatteeltaan kopioitu vielä vanhemmalta valetieteeltä kreationismil- ta, jossa vaihtoehtoiset selitykset asialle kuin asialle olivat Jumalan toiminta, ihmisen toiminta, tai absoluuttinen satunnaisuus. (Eli mikä on todennäköisyys, että atomien satunnaisesti törmäillessä syntyy “sattumalta“ elävä solu,sehän on tietysti absoluutti-nen nolla, kuten olisi sellaisen solun synty muutenkin, ellei ole olemassa kehittyvien lainalaisuuksien alaisia ilmiöitä.)

Tässä oletetaan tiettyä tieteen auktoriteettia siirtyvän kyseenalaisille “tutkimuksille“ sellaisten tilastollisten tutkimusten taholta, joissa esi- merkiksi verrataan jotakin lää-keainetta käyttävän koehenkilöryhmän terveydentilaa satunnaisesti valitun verrokki-ryhmän terveydentilaan, joka ryhmä saisi poiketa tutkittavasta ryhmästä tilastollisesti vain siinä, ettei se käytä kyseistä lääkettä, tai mieluiten vain luulee käyttävänsä sitä, jolloin placebo-vaikutuksenkin pitäisi eliminoitua. Vertailua ei suoriteta esimerkiksi sellaiseen tilastojen perusteella kuviteltuun ryhmään,joka ei ikinä syö eikä ole syönyt pillerin pilleriä, eikä myöskään sellaiseen kuviteltuun ryhmään, jonka jäsenet popsai-sisivat satunnaisin välin satunnaisen pillerin, keskimäärin kuitenkin samaan tahtiin kuin koehenkilöt…Eli tässä tapauksessa olisi ehkä pitänyt olla verrokkiapinat, joiden palkitseminen on satunnaista, kunhan ne vain “käsittelevät“ tietyn määrän kuvia, tai joita ohjataan kohti jotakin päinvastaista päämäärää. Täl-laisen ideaalisen konstruoi- dun “vaihtoehdon“ käyttäminen antaa liikaa mahdolli-suuksia bluffaamiseen valitsemalla sopivasti se “vaihto-ehto“, kuten kreationistit tekevät.

Jostakin merkillisestä syystä näyttää joillakin tahoilla olevan vimmainen paine “osoit-taa“ eläinkunnassa ajattelua,että eläimet käyttäytyisivät niinkuin ihmiset, tällaisen mi- nun mielestäni harhakäsityksen erittäin haitallisista ideologisista seurauksista huoli- matta esimerkiksi eläinsuojeluliikkeessä. Ja mikä kaikkein merkillisintä, niin samoilla tahoilla esiintyy usein yhtä vimmainen paine osoittaa, että ihmiset itse asiassa käyt-täytyvätkin juuri niinkuin eläimet, ei edes ehdollisin, vaan ehdottomin synnynnäisin refleksein kuin kanat tai sammakot.

Miksi pitää kääntämisen takia kääntää asioita päälaelleen?

Risto Koivula, DI, Tampere

 

Oikeata tiedettä aiheesta jo aikoja sitten:

075e984a53c0c7533c7ffccbeec87bfb.jpg

https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1950/jun/20.htm

Josef Stalin: ” Marxism and Problems of Linguistics

... Concerning Marxism in Linguistics

... QUESTION: Marx and Engels define language as ”the immediate reality of thought,” as ”practical,… actual consciousness.” [12] ”Ideas,” Marx says,”do not exist divorced from language.” In what measure, in your opinion, should linguistics occupy itself with the semantic aspect of language, semantics, historical semasiology, and stylistics, or should form alone be the subject of linguistics?

ANSWER: Semantics (semasiology) is one of the important branches of linguistics. The semantic aspect of words and expressions is of serious importance in the study of language. Hence, semantics (semasiology) must be assured its due place in linguistics.

However, in working on problems of semantics and in utilizing its data,its significance must in no way be overestimated, and still less must it be abused. I have in mind cer-tain philologists who, having an excessive passion for semantics, disregard language as ”the immediate reality of thought” inseparably connected with thinking, divorce thinking from language and maintain that language is outliving its age and that it is possible to do without language.

Nicholas_Marr_2014_Armenian_stamp.jpg

Nikolai Jakovlevitsh Marr (Murray), armenialainen postimerkki.

Listen to what N. Y. Marr says:

”Language exists only inasmuch as it is expressed in sounds; the action of thinking occurs also without being expressed…. Language (spoken) has already begun to surrender its functions to the latest inventions which are unreservedly conquering space, while thinking is on the up-grade, departing from its unutilized accumulations in the past and its new acquisitions, and is to oust and fully replace language. The language of the future is thinking which will be developing in technique free of natural matter. No language, even the spoken language, which is all the same connected with the standards of nature, will be able to withstand it” (see Selected Works by N. Y. Marr).

If we interpret this ”labor-magic” gibberish into simple human language, the conclusion may be drawn that:

a) N. Y. Marr divorces thinking from language;

b) N. Y. Marr considers that communication between people can be rea- lized without language, with the help of thinking itself, which is free of the ”natural matter” of language, free of the ”standards of nature”;

c) divorcing thinking from language and ”having freed” it from the ”na- tural matter,’ of language, N. Y. Marr lands into the swamp of idealism.

It is said that thoughts arise in the mind of man prior to their being ex- pressed in speech, that they arise without linguistic material, without linguistic integument, in, so to say, a naked form. But that is absolutely wrong. Whatever thoughts arise in the human mind and at whatever moment, they can arise and exist only on the basis of the linguistic material, on the basis of language terms and phrases.

Bare thoughts, free of the linguistic material, free of the ”natural matter” of language, do not exist.

”Language is the immediate reality of thought” (Marx). The reality of thought is manifested in language. Only idealists can speak of thinking not being connected with ”the natural matter” of language, of thinking without language.

In brief: over-estimation of semantics and abuse of it led N. Y. Marr to idealism.

Consequently, if semantics (semasiology) is safeguarded against exag-gerations and abuses of the kind committed by N. Y. Marr and some of his ”disciples,” semantics can be of great benefit to linguistics.

 

Paskaa Mihail Bulgakovista

https://www.youtube.com/watch?v=DnYQxvnBmMk

Kommentit

Ladataan...