Skepisis ry:n keskutelupalstalsta, varmuuskopio...
Risto Koivula
07.12.2013 19:42:37
374578
Jumalankieltäminen
Lainaus: Risto Koivula , 03.12.2013 05:57:17, 374547
RK: Korkemman tason hermotoiminta ja sille perustuva käyttäytyminen eli juuri pavlovilaisen ehdollistumisen tulokset eivät määritelmällisesti voi olla periytyviä.
Muussa tapauksessa ne ovat jotakin muuta kuin pavlovilaista ehdollistumista.
Fasistista on,jos väitetään,että mitään pavlovilaista oppimista ei saa olla,vaan kaikki, mitä VOI ilmetä, "on keenistä". Käyttäytymisteorioita, jotka vähäisenkin pavlovismin hyväksyminen heti kumoaa, on mm. sisäpiirireiluus"moraali"- / "rotumurha-" ja muut "peilineuroonit" sekä teoria "geenikieliopista" (Noam Avram Chomsky, mukamas vielä "vasemmistolainen").
Epigeneettisesti voi periytyä vain sellaista, jolle on jo geeni olemassa, mutta joka keeni ei näy ilmiasussa eikä voi periytyäkään (ilmiasuun) ilman epigeneettistä muu-tosta, joka "siirtää" geenejä luettavissa olevan aktiivisen ja "pimeän" DNA:n välillä.
Epigeneettinen periytyminen on siis geneettisen periytymisen muoto.
Epigeneettisessä periytymisessä tosiasiassa EI PERIYDY VANHEMPIEN HANKKI-MA OMINAISUUS, vaikka siltä saattaa näyttää erityisesti silloin, kun on tasan kaksi vaihtoehtoa esimerkiksi siementen pakkasenkestävyydelle (jotka vaikuttavat muihin- kin ominaisuuksiin) tai jonkin ruoka-aineen käsittelylle aineenvaihdunnassa. Epige-neettinen periytyminen on luultavimmin oletettuan paljon yleisempää, sillä se menee helposti harvinaisten resessiivisten geenin pintaannousun piikkiin, mikä on eri asia. Pimeä geeni ei tule kaksinkertaisenakaan (molemminpuolisena) "pintaan" ilmiasuun.
Epigeneettiselle periytymiselle perustuu mutaatioiden puskuroituminen (Stephen Jay Gould), jossa varsinkin vahvasti mutatoitunut geeni menee yksilön pimeään DNA:an ja sieltä nousee tilalle (todennäköisesti resessiiviseksi) jokin joskus jo aikaisemmin ehkä hyvinkin koeteltu mutta pimeään DNA:an joutunut geeni.Tälle perustuu myös atavismi, jossa evoluutiossa kadonnut ominaisuus, vaikka ihmisen karvapeite, palaa miljoonienkin vuosian takaa.
Otsikko on jo täällä täysin päin persettä ja osittaa, ettei toimittaja ymmärrä asiata mitään: minkäänlainen "MUISTO" ei missään tapauksessa "periydy", vaan se mikä on muuttunut epigeneettisesti on geeniperäinen reagointi johonkin kemikaaliin, johon on reseptori. Noita reseptoreita jo rajallinen määrä (joskin se määrä saattaa olla helvetin suuri esimerkiksi koiralla) ja lisäksi astimus "vastaa" joihin yhdisteiden ominaisuuksiin, kuten kemiallisten sidosten tyyppiin (esim. aromaattiset hiilivedyt).
"Kärry-Ressler":
Fearful Memories Passed Down to Mouse Descendants
By Ewen Callaway and Nature magazine
Genetic imprint from traumatic experiences carries through at least two generations.
Certain fears can be inherited through the generations, a provocative study of mice reports.The authors suggest that a similar phenomenon could influence anxiety and addiction in humans. But some researchers are sceptical of the findings because a biological mechanism that explains the phenomenon has not been identified.
According to convention, the genetic sequences contained in DNA are the only way to transmit biological information across generations.Random DNA mutations, when beneficial, enable organisms to adapt to changing conditions, but this process typically occurs slowly over many generations.
Yet some studies have hinted that environmental factors can influence biology more rapidly through 'epigenetic' modifications,which alter the expression of genes,but not their actual nucleotide sequence. For instance,children who were conceived during a harsh wartime famine in the Netherlands in the 1940s are at increased risk of diabe- tes,heart disease and other conditions - possibly because of epigenetic alterations to genes involved in these diseases.Yet although epigenetic modifications are known to be important for processes such as development and the inactivation of one copy of the X-chromsome in females, their role in the inheritance of behaviour is still controversial.
Kerry Ressler, a neurobiologist and psychiatrist at Emory University in Atlanta, Geor- gia, and a co-author of the latest study, became interested in epigenetic inheritance after working with poor people living in inner cities,where cycles of drug addiction, neuropsychiatric illness and other problems often seem to recur in parents and their children. “There are a lot of anecdotes to suggest that there’s intergenerational transfer of risk, and that it’s hard to break that cycle,” he says.
Heritable traits
Studying the biological basis for those effects in humans would be difficult. So Ress- ler and his colleague Brian Dias opted to study epigenetic inheritance in laboratory mice trained to fear the smell of acetophenone, a chemical the scent of which has been compared to those of cherries and almonds. He and Dias wafted the scent around a small chamber,while giving small electric shocks to male mice.The animals eventually learned to associate the scent with pain, shuddering in the presence of acetophenone even without a shock.
This reaction was passed on to their pups, Dias and Ressler report today in Nature Neuroscience1.
Despite never having encountered acetophenone in their lives,the offspring exhibited increased sensitivity when introduced to its smell shuddering more markedly in its presence compared with the descendants of mice that had been conditioned to be startled by a different smell or that had gone through no such conditioning.A third ge- neration of mice - the 'grandchildren' - also inherited this reaction,as did mice concei- ved through in vitro fertilization with sperm from males sensitized to acetophenone. Similar experiments showed that the response can also be transmitted down from the mother.
These responses were paired with changes to the brain structures that process odours. The mice sensitized to acetophenone, as well as their descendants, had more neurons that produce a receptor protein known to detect the odour compared with control mice and their progeny. Structures that receive signals from the aceto-phenone-detecting neurons and send smell signals to other parts of the brain (such as those involved in processing fear) were also bigger.
The researchers propose that DNA methylation - a reversible chemical modification to DNA that typically blocks transcription of a gene without altering its sequence - explains the inherited effect. In the fearful mice, the acetophenone-sensing gene of sperm cells had fewer methylation marks,which could have led to greater expression of the odorant-receptor gene during development.
But how the association of smell with pain influences sperm remains a mystery. Ressler notes that sperm cells themselves express odorant receptor proteins, and that some odorants find their way into the bloodstream, offering a potential mecha-nism, as do small, blood-borne fragments of RNA known as microRNAs, that control gene expression.
Contentious findings
Predictably, the study has divided researchers. “The overwhelming response has been 'Wow! But how the hell is it happening?'" says Dias. David Sweatt, a neurobiologist at the University of Alabama at Birmingham who was not involved in the work, calls it “the most rigorous and convincing set of studies published to date demonstrating acquired transgenerational epigenetic effects in a laboratory model".
However, Timothy Bestor, a molecular biologist at Columbia University in New York who studies epigenetic modifications, is incredulous. DNA methylation is unlikely to influence the production of the protein that detects acetophenone, he says. Most genes known to be controlled by methylation have these modifications in a region called the promoter, which precedes the gene in the DNA sequence. But the aceto-phenone-detecting gene does not contain nucleotides in this region that can be methylated, Bestor says. "The claims they make are so extreme they kind of violate the principle that extraordinary claims require extraordinary proof,” he adds.
Tracy Bale, a neuroscientist at the University of Pennsylvania in Philadelphia, says that researchers need to “determine the piece that links Dad's experience with specific signals capable of producing changes in epigenetic marks in the germ cell, and how these are maintained”.
“It's pretty unnerving to think that our germ cells could be so plastic and dynamic in response to changes in the environment,” she says.
Humans inherit epigenetic alterations that influence behaviour,too, Ressler suspects. A parent’s anxiety, he speculates, could influence later generations through epigene- tic modifications to receptors for stress hormones. But Ressler and Dias are not sure how to prove the case, and they plan to focus on lab animals for the time being.
The researchers now want to determine for how many generations the sensitivity to acetophenone lasts, and whether that response can be eliminated. Scepticism that the inheritance mechanism is real will likely persist, Ressler says,“until someone can really explain it in a molecular way”, says Ressler. “Unfortunately, it’s probably going to be complicated and it’s probably going to take a while.”
This article is reprinted with permission from Nature magazine.It was first published on December 1, 2013.
By Ewen Callaway and Nature magazine "
Tuolla haju- ja makureseptorijärjetelmällä on todennäköisesti immunijärjestelmän piirteitä. Järjestelmä voi ohjata myös täysin vaistonvaraisesti myrkylliten aineiden välttämistä. Reseptorit toki voivat olla "sinne päin" ja esimerkiksi varhailapsuudessa altistetut kemikaait fiksaavat ne kohdalleen lopullisesti, että mitä pitää välttä, mistä tulee yrjö jne. Epigeneettinen periytyminen reseptoreissa on täysin mahdollista.
Immunitetti saataa välittyä ja jopa periytyä solujen pinnan glykosaminoglykaanisoke- reiden välityksellä, joita aikaisemmin varsinkin jenkkien sisäpiireissä pidettiin ehdol-listumisen todennäköisenä mekanismina, ja siitä oli koenäyttöäkin siten, että niiden poropeukalointi kemiallisesti hävitti solun kytkentöihin ehdollistuneen informaation, vahingoittamatta itse solua.Siihen voitiin sen jälkeen ehdolistaa uutta informaatiota. Valkoiset verisolut,jotka ovat taustaltaan keskushermostosoluja,voivat välittää immu-niteettia muihinkin soluihin samalla kun niiden oma spesialiteetti on sekä hankitusti että geenistä tunnistaa, ja "kopioida" vieraat aineet.
keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/100343?page=1#360335
Tutkimuksen suorittaja "Kärry-Ressler" julkaisee Eric Kandelin hölynpölypiireissä.
Nuo tyypit tuntevat pavlovismin oikein hyvin,ja keksiskelevät työkseen virityksiä, joil-la sitä voitaiin saattaa kyeenalaiseksi. Tuossa on kysessä aine,jolle on reseptori, jota harvoin käytetään.Kun uros altistuu tuolle aineelle erittäin merkitsevästi sukukypsäk-si tullessaan, epigeneettinen sääntely jollakin mekanismilla (joka ei ole geneettinen) herkistää tai tarkentaa reseptoria, ja vaikutus periytyy. Toinen mahdollisuus on että mekanismi liittyy siittiöiden valikoitumiseen hedelmöityksessä. Sekin on vahdollista solun pinnan sokereihin liittyen. Mitään "muistoa" ei "periydy", se on kyllä varmaa kuin köyhän kuolema!
Toisaalta, mikäli elävälle olennolle on tärkeintä jatkaa olemassaoloaan, ei yksilönä vaan lajina, niin eikö sekin jos kokemukset ns. periytyisivät olisi pelkästään hyvä asia? Siis lajin kannalta.
Kokemukset ovat opittuja,eikä niiden periytymiselle ole mekanismia. Jos oppimisme- kanismi on sellainen, että siihen opittujen taitojen täytyy vieä jälkeläisillekin periytyä, se voi olla vain äärimmäisen yksinkertainen. Kyse olisi enemmän kemiallisesta kuin biologisesta evoluutiosta.
Kun ei vaan ole. Opit myöskin kehittyvät, kiteytyvät jne., ja vaativat sitä kautta vähemmän muistitilaa ym. ja toimivat entistä tehokkaammin.
Kuten maailmassa ei ole varsinaisesti mitään "darwininvastaista", ei myöskään itse todellisuudessa "pavlovinvastaista". Ei vaikka joku luulisi asettelevansa noita vastak- kainkin. Sellaisten lajien kehitys ei muutu "darwininvastaiseksi" missään mielessä, jotka alkavat käyttäytyä ehdollistumismekanismilla. Sen pitää olla evolutionaarisesti tehokkaampaa kuin edottomat refleksit, tai muuten nämä jälkimmäiset syrjäyttävät sen, vaikka uudemman kerran. Noin ei kuitenkaan ole havaittu missään tapahtuneen pidemmän ajan kuluessa. Myös sellaiset käsitykset,että neandertalin ihminen tai sen kulttuuri olisivat olleet "degeneroituneita" on osoittautunut vääräksi:he osasivat tehdä muoviakin, jota on säilynyt meidän päiviimme saakka kiviaseiden osien liitosten juo-tos- ja suoja-aineena. Heidän jo oli osattava tehdä myös (koivun) tervaa, koska muo-via tehdään siitä.Pesudokielitieteiljä,pangermanisti ja antibaltisti Jorma Koivulehdolle on ollut ylitsekäymätön mahdottomuus, että "baltit ja slaavit muka olisivat osanneet tehdä tervaa (ja tervattavia laivoja ja muita kostean paikan kaluja) AINAKAAN ENNEN KUIN VIISAAT KERMAANIT! Siksi piti järkikin nyrjäyttää täysin järjettömissä "muinaisisissa kermaanietymologioissa"...Neandertalilainen ei tosin oppinut ikinä merenkulkua eikä muutakaan vesiliikennettä. Se ei katsonut ilmeisesti tarvitsevansa sellaista. Eikä se tuottavut tarpeeksi suuria määriä tervaa.
Koneet eivät kuitenkaan ihmistä ohita. Siten jo ihminen saisi vuorovaikutuksen ai-kaan muihin kosmisiin sivilisaatiohin,materian yhteiskunnallinen emergenssitaso voi-taisiin ylittää. Ehdottoman mahdotonta periaatteellisesta kannasta materian ominai-suuksien puolesta sen ei pitäisi olla. Hyviä kysmyksiä! Sinä olet taitava keskustelija!
Tampereen "yliopiston" emootiohutkija Jari Hietanen sivusi tänään YLEn "Avarassa ihmisluonnossa" kysymystä "rotumurhapeilineuronista" (Kirsti Longan puhuessa PPN:eista nimellä "Rizzolattin 90-löytämät ilmiöt" teoretisoimalla,että pelon(/ aggres- sion) ja inhon emootiot ovat "vastakkaiset" (ilmeiltään ym.). Pelko ja aggressio ovat tunnetusti saman hormonin adrenaliinin myötävaikuttavia emootioita, joiden ilmene- minen riippuu tilanteesta. Inho (jonka kai aiheuttaisi jokin "niskanpäälläolohormoni") merkitsisi sitten sitä harkittua vakaata "RATIONAALISTA rotumurhaa" inhoajan omasta aloitteesta... Siihen siirrytään (keenistä tietysti, "lainalaisesti" ja siten myös aina joka paikassa...) sitten kun ollaan vahvoilla. (Kyse olisi vain kuka ehtii ensin, ei saa "jättää tilaisuutta käyttämättä"...) Siinä siiryttäisiin vain yhdellä janalla nollapis-teen (neuraalin turvallisudentilan (joka ei siis suinkaan tarkottaisi "rauhantilaa", paitsi täysin tilapäisesti...) molemmin puolin... sisäpiirireiluusmoraali olisi minun tyhmästä päästäni ajateltuna sitten "rotumurhapeilineuronin" toinen esiintymismuoto" kuten pelko aggression... Tunteet ja emootiot olivat täysin sikin sokin skitsolallatuksessa. Kuinkahan monta mijardia EU ja hirohitoistihallitus tuohon taas kumoavat... Multa saisi ne samat "tiedot" ilmaiseksi... Tosin vääriksi todistettuina!
Risto Koivula
08.12.2013 11:33:22
374583
DUODECIMin juttu on mielenkiintoinen. Siinä on laajempi epigenetiikan määritelmä kuin pelkästään epigeneettistä periytymistä koskeva:
"Epigenetiikalla tarkoitetaan sellaista solun informaatiota,ota tarvitaan geenien ilmentymisen säätelyyn,mutta jota ei löydy itse DNA:n sekvenssistä.Solun epi-geneettinen informaatio periytyy tytärsoluille solun jakautuessa,mutta toisaal-ta tämä informaatio on mahdollista myös ohjelmoida kokonaan uudestaan (Feinberg 2010).
Yksilöllä on vain yksi genomi mutta useita epigenomeja. Informaatio, joka ratkaisee, minkälaiseksi solu erilaistuu ja miten solu toimii,ei siis määräydy pelkästään DNA:sta vaan tämän geneettisen koodin päällä vaikuttaa epigeneettinen profiili (Wong ym. 2007).
Epigeneettiset mallit eivät ole täysin stabiileja. Ne voivat muuttua virheellisiksi yksi-lönkehityksen eri vaiheissa ja myös normaalin ikääntymisen myötä. Tämä selittää yleisen syöpäriskin suurentumisen aikuisiällä (Feinberg ja Tycko 2004). "
Eli se epigeneettinen informaatio ei löydy itse geenissä epigeenisissä kudosmuutok- sissa, kuten ei epigeneettisessä periytymisessäkään,joka tapahtuu kyllä sukusolujen välityksellä.Geenit pysyvät samoina (kärjistys),mutta niiden asema aktiivisessa kont-ra pimeässä DNA:ssa muuttuu.Kaikki DNA:n piilossaolo ei ole epigeneettistä.Voi olla asemaltaan aktiivinen geeni, josta ei kuitenkaan koskaan lueta mitään, vaikka joissa- kin olosuhteissa voitaisiin lukea, esimerkiksi jos jostakin vitamiinista ei ole koskaan pulaa, vaikka sitä pahan paikan tullen voitaisiin syntetisoidakin geenistä.
" Epigeneettiset muutokset syövässä
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2012;128(1):62-71 Anni Tieva ja Päivi Peltomäki
Katsaus Epigenetic modifications in cancer DNA:n metylaatiomuutokset syövässä Paksusuolisyöpä epigeneettisten muutosten kautta syntyvän syövän mallina
Epimutaatiot Histonimodifikaatiot syövässä ja kantasolumalli Mikro-RNA:t syövässä.
Epigeneettiset muutokset biomerkkeinä diagnostiikassa, ennusteessa ja hoidon tehon arvioinnissa
Epigeneettisten muutosten käyttö syövän hoidossa
Lopuksi
Kirjallisuutta
Geenien poikkeava toiminta ja muutokset geenien ilmentymisessä ovat avaintekijöitä syövän synnyssä ja kehityksessä. Syövän alkuperää on tutkittu vuosikymmenten ajan ja viime aikoina on keskusteltu geneettisten ja epigeneettisten tekijöiden suh-teellisesta merkityksestä taudin syntyprosessissa. Lisääntyvät todisteet osoittavat epigeneettisten poikkeavuuksien osallistuvan geenien virheelliseen säätelyyn yhdes-sä geneettisten muutosten kanssa kaikissa syövän kehityksen vaiheissa.Yhtään sel-laista syöpää ei ole pystytty tunnistamaan, joka olisi taustaltaan puhtaasti geneetti-nen tai epigeneettinen. Epigeneettiset muutokset tarjoavat uusia näköaloja syövän diagnostiikkaan, ennusteen arviointiin ja hoitoon.
Epigenetic modifications in cancer
Abnormal function of genes and modified gene expression patterns play a major role in cancer. Scientists have been investigating origins of human cancer for decades and debating the relative roles of genetic and epigenetic abnormalities in the pro-cess. Growing evidence indicates that epigenetics abnormalities together with gene- tic defects take part in aberrant gene regulation in all stages of cancer development, and no cancer has been identified that has purely genetic or epigenetic background. Epigenetic modifications bring new insights into cancer diagnostics, prognostics and therapy.
Epigenetiikalla tarkoitetaan sellaista solun informaatiota,jota tarvitaan geenien ilmen- tymisen säätelyyn mutta jota ei löydy itse DNA:n sekvenssistä. Solun epigeneettinen informaatio periytyy tytärsoluille solun jakautuessa, mutta toisaalta tämä informaatio on mahdollista myös ohjelmoida kokonaan uudestaan (Feinberg 2010). Yksilöllä on vain yksi genomi mutta useita epigenomeja.Informaatio,joka ratkaisee, minkälaiseksi solu erilaistuu ja miten solu toimii, ei siis määräydy pelkästään DNA:sta, vaan tämän geneettisen koodin päällä vaikuttaa epigeneettinen profiili (Wong ym. 2007). Epige-neettiset mallit eivät ole täysin stabiileja. Ne voivat muuttua virheellisiksi yksilönkehi- tyksen eri vaiheissa ja myös normaalin ikääntymisen myötä. Tämä selittää yleisen syöpäriskin suurentumisen aikuisiällä (Feinberg ja Tycko 2004).
Jo vuodesta 1983 on tiedetty, että epigeneettiset muutokset vaikuttavat syövässä. Kiinnostus epigeneettisiä tekijöitä kohtaan on kuitenkin kasvanut vasta viime aikoina, kun on alettu paremmin ymmärtää epigeneettisten mekanismien taustoja ja niiden vaikutusta syövässä. Näitä epigeneettisiä mekanismeja ovat DNA:n hypometylaatio ja hypermetylaatio, DNA:han sitoutuvien proteiinien modifikaatiot ja mikro-RNA- eli miRNA-välitteinen säätely.Kaikki nämä tekijät ovat välttämättömiä normaalin yksilön- kehityksen onnistumiselle ja solujen toiminnoille aikuisessa yksilössä (Feinberg ja Tycko 2004, Pogribny ja Beland 2009).
Nykyisen ajatusmallin mukaan paksusuolisyöpä voi syntyä ainakin kolmen eri mole-kulaarisen tapahtumaketjun kautta, joita kuvaavat kromosomien epävakaus (CIN), mikrosatelliittien epävakaus (MSI) ja kasvunrajoitegeenien hypermetylaatioilmiasu (CIMP) (Issa 2008). CIN voi olla seurausta hypometylaatiosta, kun taas MSI viittaa DNA:n kahdentumisvirheiden korjauksen (mismatch repair) puutteellisuuteen kas- vainsolukossa. Tämä aiheuttaa virheiden kerääntymistä toistosekvensseihin ja lopul-ta syöpää. MSI havaittiin aluksi kahdentumisvirheiden korjausgeenien mutaatiosta johtuvana ilmiönä perinnöllisen ei-polypoottisen paksusuolisyövän (Lynchin oireyhty- mä) yhteydessä. Vasta myöhemmin todettiin,että erityisesti MLH1- geenin säätely-alueen alleeliparin metylaatio voi johtaa samaan lopputulokseen 15 %:ssa sporadi-sista paksusuolisyövistä (Wong ym. 2007).Noin puolessa CIMP-tapauksista on myös MSI (jolloin MLH1 on yksi metyloituneista geeneistä), ja loput ovat mikrosatelliittien suhteen stabiileja (MSS) (Wong ym. 2007).
Paksusuolisyövän kehitystä tutkittaessa on pystytty osoittamaan,että metylaatiomuu- tosten puhkeaminen ja eteneminen tapahtuvat erityisissä paikoissa genomissa ja juuri tietyssä syövän etenemisen vaiheessa. DNA-metyylitransferaasi DNMT3B:n pitoisuus suurentuu normaalikudoksen muuttuessa polyypiksi ja edelleen syöväksi. DNMT3B:n aktiivisuuden kasvu kulkee yhdessä epigeneettisten muutosten kanssa, mikä voi merkitä sitä, että DNMT3B on syynä näihin muutoksiin (Ibrahim ym. 2011).
Myös O6-metyyliguaniini-DNA-metyylitransferaasin (MGMT) ilmentymismuutoksia on löydetty jo suolen normaalilta limakalvolta. MGMT on DNA:ta korjaava proteiini, joka suojaa ihmisen genomia poistamalla mutageenisia metyyliryhmiä O6-guaniinis-ta. Jos metyyliryhmää ei poisteta, O6-guaniini luetaan virheellisesti adeniinina, jolloin se pariutuu tymiinin kanssa DNA:n kahdentuessa ja voi tällöin aiheuttaa mutaation syövälle altistavissa geeneissä (kuten P53:ssa ja KRAS:ssä).DNA:n kahdentumisvir-heiden korjausmekanismi havaitsee väärin pariutuneen O6-metyyliguaniinin, mutta sekään ei pysty korjaamaan virhettä kunnolla, jolloin DNA:n kaksoisjuoste hajoaa ja solu joutuu apoptoosiin. MGMT:n inaktivaatio,jonka tavallisena syynä on geenin sää-telyalueen metylaatio, voi siten laukaista solujen muuntumisen syöpäsoluiksi kahden vaihtoehtoisen reitin kautta. Ensinnäkin se voi aiheuttaa mutaation KRAS-geenissä, jolloin MSS-tyypin solut muuttuvat pahanlaatuisiksi. Toiseksi se voi lisätä sellaisten solujen valintaa, joissa myöskään DNA:n kahdentumisvirheiden korjaus ei toimi, jolloin seurauksena on MSI-tyyppinen paksusuolisyöpä (Svrcek ym. 2010).
Tähän asti paksusuolisyöpää on hoidettu lähinnä yhtenä sairautena, vaikka sairau-den tyypit ovat hyvin erilaisia.Esimerkiksi CIMP(+)-MSS-ilmiasu korreloi huonoon en-nusteeseen (Wong ym. 2007). Myös vaste erilaisiin hoitoihin vaihtelee syöpätyypeit-täin. Jos esimerkiksi KRAS on mutatoitunut, setuksimabi tehoaa heikommin kuin muissa syöpätyypeissä. Tulevaisuudessa eri paksusuolisyöpien tarkka molekulaari-nen profilointi tulee olemaan tärkeää yksilöllisen hoitomuodon valitsemiseksi kullekin potilaalle (Issa 2008).
Epimutaatiot
Kasvaimen alkuna toimivassa solussa geenivirhe (mutaatio) tai epigeneettinen muu-tos (epimutaatio) voi aiheuttaa kasvunrajoitegeenin yhden alleelin inaktivaation, jota DNA:n metylaatio voi täydentää hiljentämällä toisen alleelin. Tällöin Knudsonin kah-den iskun hypoteesi toteutuu ja geeni vaimentuu kokonaan (Wong ym. 2007). Mety- laatio voi vaimentaa molemmatkin alleelit (esim. MLH1-geenin alleeliparin metylaa-tio). Äskettäin on saatu viitteitä siitä, että tietyt alttiusgeenit,kuten DNA:n korjausgee-nit, voivat olla hypermetyloituneita jo synnynnäisesti, jolloin kyseinen geeni on mety-loitunut yksilön kaikissa tai ainakin useimmissa normaaleissa soluissa. Lynchin oire-yhtymän kaltainen taudinkuva, johon liittyy lisääntynyt paksusuolisyövän ja muiden-kin syöpien riski,voi aiheutua kahdentumisvirheiden korjausgeenin synnynnäisestä epimutaatiosta noin 10 - 40 %:ssa tapauksista, joissa rakenteellista geenivirhettä ei löydy (Morak ym. 2008, Gylling ym.2009, Niessen ym. 2009). Synnynnäisen epimu-taation perinnöllisyydestä on ristiriitaisia havaintoja. Vaikka metylaatio epialleelissa näyttäisi usein purkautuvan sukusolujen kehityksessä, joissain tapauksissa epimu-taation periytymistä seuraavalle sukupolvelle ei voi sulkea pois (Morak ym. 2008). Tämä vaihtelevuus on otettava huomioon epimutaatiosukujen perinnöllisyysneuvonnassa.
Histonimodifikaatiot syövässä ja kantasolumalli
Histonit ovat DNA:ta kromatiiniksi pakkaavia proteiineja,joiden hännät muokkautuvat kemiallisesti (mm. asetylaatio, metylaatio, fosforylaatio, ubikitinaatio) translaation jäl- keen. Histonien häntien modifikaatioilla on tärkeä rooli kromatiinin aktiivisuuden sää- telyssä,ja ne voivat muuttaa inaktiivisen tiukasti pakatun kromatiinin avoimeksi ja ak- tiiviseksi tai toisinpäin (Wong ym.2007).Siten ne vaikuttavat DNA:n jakautumiseen ja korjaukseen sekä geenien luentaan.Tietynlaiset histonien modifikaatiot ovat runsaita aktiivisen kromatiinin alueella, kun taas toisenlaiset ilmenevät useammin vaimentu- neen kromatiinin alueella (Esteller 2008). Histoneille tapahtuu syövässä sekä laajoja että geenispesifisiä muutoksia (McCabe ym. 2009).
Epigeneettisten muutosten ilmeneminen jo syövän aikaisessa vaiheessa tukee kan-tasolumallia ja tarkoittaa,että epigeneettiset muutokset tapahtuvat syöpäkudoksen kantasoluissa;nämä muutokset määräävät ennakolta geneettisten tapahtumien luon-teen (Wong ym. 2007). Sikiön aikaisissa monikykyisissä kantasoluissa ei esiinny DNA:n metylaatiota, vaan histonien bivalentit aktivoivat ja repressoivat merkit ohjaa-vat kantasolujen säätelyä. Vastaavissa monikykyisissä pahanlaatuisissa soluissa, jotka on eristetty itusolukasvaimista, esiintyy myös muunlaisia vaimentavia muutok-sia. Aktivoiva merkki on histoni H3:n lysiini 4:n dimetylaatio ja repressoiva merkki on histoni H3:n lysiini 27:n trimetylaatio. Tutkijat uskovat, että samanlaiset muutokset kasvunrajoitegeenien histonimerkeissä esiintyvät sekä sikiön kantasoluissa että syö-vän kehityksen eri vai-heissa. Syövän kantasoluissa esiintyy lisäksi kaksi muuta vai-mentavaa histonimerkkiä: histoni H3:n lysiini 9:n dimetylaatio ja trimetylaatio (Balch ym. 2007).
Mikro-RNA:t syövässä
Mikro-RNA:t (miRNA) ovat noin 22 nukleotidia pitkiä ei-koodaavia RNA:ita, jotka osallistuvat geenien säätelyyn pariutumalla emästen komplementaarisuuden mukai-sesti niiden kohdelähetti-RNA:n (mRNA) kanssa. Seurauksena tästä mRNA hajoaa tai translaatio estyy. Mikro-RNA:iden ilmentyminen on tarkan säätelyn alaista, sillä niillä on tärkeitä säätelytehtäviä solujen jakautumisessa, apoptoosissa ja erilaistumi-sessa (Esteller 2008). Mikro-RNA:t toimivat säätelijöinä myös kantasolujen uusiutu-misessa ja erilaistumisessa. Tämä viittaa siihen,että miRNA:t ovat tärkeitä oikeanlai- selle kantasolujen toiminnalle ja ylläpidolle (Hatziapos- tolou ja Iliopoulos 2011).
Keskeisten säätelyroolien takia miRNA:t ovat tärkeitä syövän synnyssä ja kehityk-sessä (Wahid ym.2010), ja miRNA-molekyylien ilmentymisprofiilien on havaittu eroa-van toisistaan normaalin ja kasvainkudoksen välillä sekä erilaisten kasvaintyyppien välillä (Esteller 2008). Normaalista poikkeavaan miRNA:n ilmentymiseen syövässä on monta eri syytä, kuten transkriptionaalinen säätelyn heikkeneminen, mutaatiot, DNA:n kopioluvun poikkeamat ja virheet miRNA-koneiston toiminnassa. Myös epigeneettiset muutokset, kuten DNA:n metylaatio ja histonien modifikaatiot, ovat joskus syynä miRNA:n epänormaaliin ilmentymiseen.
Jotkin niin sanotut epi-RNA:t säätelevät keskeisiä epigeneettisiä geenejä. Tällaisia ovat DNA:han metyyliryhmiä lisäävien DNA-metyylitranferaasien (DNMT) ja histo-neista asetyyliryhmiä poistavien histonideasetylaasien (HDAC) geenit.Tällaisten epi-miRNA:iden säätelyn heikkeneminen voi johtaa DNA:n metylaation lisääntymiseen (Hatziapostolou ja Iliopoulos 2011).
Epigeneettiset muutokset bio-merkkeinä diagnostiikassa, ennusteessa ja hoidon tehon arvioinnissa
Syövän aikainen havaitseminen ja riskien arviointi ovat ensisijaisen tärkeitä syöpä-hoidon onnistumisen kannalta. Ideaalisten tuumorimerkkien tulisi olla erittäin herkkiä ja spesifisiä ja niiden tulisi esiintyä kohtalaisina määrinä, jotta minimaalisetkin muu-tokset voitaisiin havaita perifeerisistä näytteistä (Gal-Yam ym.2008). Parhaita tuumo-rimerkkejä ovat normaalista poikkeavalla tavalla metyloituneet geenit ja virheellisesti ilmentyvät miRNA:t. Nämä muutokset on mahdollista havaita heti ensimmäisten syöpään liittyvien muutosten ilmentyessä pienistä näytemääristä, nopeasti ja kohtuullisilla kustannuksilla (Maradeo ja Cairns 2011).
Tässä katsauksessa on jo kuvattu,kuinka globaalit epigeneettiset profiilit voivat osoit- tautua hyödyllisiksi kudosalkuperän määrittämisessä, kasvainten alaluokituksessa ja taudinkulun määräämisessä.Muutokset miRNA-molekyylien ilmentymisessä ja niiden havaitseminen kehon nesteistä saattaa olla tehokkaampaakin kuin metyloituneiden geenien tunnistaminen, sillä jokainen syöpäsolu sisältää satoja tai jopa tuhansia ko-pioita tiettyä miRNA:ta mutta vain yhden tai muutamia (aneuploideissa soluissa) me-tyloituneen geenin alleeleja.Mikro-RNA:t ovat lisäksi huomattavan stabiileja,joten nii-den käsittely on suhteellisen vaivatonta (Maradeo ja Cairns 2011).Kasvunrajoitegee- nien hypermetylaatio ja DNA:n hypermetylomiprofiilit voivat ennustaa taudinkulkua (Esteller 2008).
DNA:n metylaatiota voidaan hyödyntää arvioitaessa tietynlaisen kasvaimen vastetta syövän lääkehoitoon,ja näin ollen potilaalle voidaan löytää heti parhaiten sopiva hoi-tomuoto (Toyota ym.2009).Kenties parhaana esimerkkinä on metyloituneen MGMT:n toimimattomuus glioomissa, jolloin solut ovat kyvyttömiä korjaamaan syövän lääkehoidossa käytettävien alkyloivien aineiden aiheuttamaa DNA:n tuhoa.
Niinpä kasvain on erityisen herkkä syöpälääkkeille (McCabe ym.2009).Lisäksi, kuten aiemmin mainittiin,osassa paksusuolisyövistä DNA:n kahdentumisvirheiden korjaus- geeni MLH1 on metyloitunut. Tiedetään, että nämä kasvaimet eivät ole yhtä aggres- siivisia kuin muuntyyppiset paksusuolisyöpäkasvaimet,mutta ne ovat myös resistent- tejä solunsalpaajille (5-fluorourasiili,sisplatiini). Myös CIMP(+) merkitsee usein resist- enssiä syöpälääkkeille (Kodach ym. 2011). Epigeneettisten muutosten käyttö syövän hoidossa
Toisin kuin geneettiset mutaatiot, epigeneettiset modifikaatiot ovat korjautuvia, joten vaimentuneet kasvunrajoitegeenit on mahdollista aktivoida lääkkeiden avulla. DNA:n metylaatiota poistavia eli demetyloivia lääkkeitä (5-atsasytidiini ja 5-atsa-2'-deoksisy- tidiini eli desitabiini) jo käytetään myelodysplastisen oireyhtymän ja leukemian hoi-dossa.Toistaiseksi näitä lääkkeitä ei ole kuitenkaan onnistuttu hyödyntämään kiintei- den kasvainten hoidossa pääasiassa sen vuoksi, että kuljetus kohdekudokseen on ratkaisematta (Esteller 2008).Histonideasetylaasin estäjä (vorinostaatti) on hyväksyt-ty ihon T-solulymfooman hoitoon.Histoniasetyylitransferaasien ja histonimetyyltrans-feraasien estäjiä vasta testataan, eikä niitä ole vielä kliinisessä käytössä (Mai ja Altucci 2009).
Epigeneettisten lääkkeiden vaikutukset eroavat toisistaan, mutta yleisesti vaste lääk- keeseen ilmenee vasta pidemmän ajan kuluttua. Osa potilaista ei saa minkäänlaista terapeuttista vastetta DNA:ta demetyloiviin aineisiin ensimmäisen kolmen kuukau-den aikana,minkä jälkeen potilaan tila kuitenkin paranee,kun hoitoa jatketaan. Lääk-keiden haittavaikutukset ovat myös erilaisia, ja sytotoksiset haittavaikutukset, kuten hiustenlähtö, ripuli ja munuaisten vajaatoiminta,ovat harvinaisia metylaatiota poista-via aineita käytettäessä. On myös havaittu, että vaste epigeneettisiin lääkkeisiin on paras silloin, kun potilasta ei ole hoidettu vielä muilla lääkkeillä eikä potilaalle ole siten syntynyt lääkeresistenssiä (Gal-Yam ym. 2008).
Yhdisteet, jotka poistavat metylaatiota kasvunrajoitegeeneistä ja indusoivat solujen erilaistumista mutta joilla ei ole toksisia haittavaikutuksia, voisivat tarjota mielenkiin-toisen vaihtoehdon syövän hoitoon. Esimerkiksi statiinit ovat turvallisina pidettyjä ko-lesterolia vähentäviä lääkkeitä, mutta lisäksi niiden käytön on havaittu pienentävän useiden eri syöpien riskiä, esimerkiksi vaaraa sairastua paksusuolisyöpään. Statiini-hoito estää DNA-metyylitransferaasia, jolloin syövän kehittymisen kannalta tärkeiden kasvunrajoitegeenien hypermetylaatio lievittyy ja syövän kehittyminen estyy.Se myös lisää heikosti erilaistuneiden syövän kantasolujen erilaistumista, mikä tekee näistä kantasoluista alttiimpia syövän lääkehoidossa käytettäville yhdisteille (5-fluorourasiili) ja tehostaa syöpälääkkeiden vaikutusta.
Statiinihoitoa voitaisiin mahdollisesti hyödyntää erityisesti CIMP-ilmiasun paksusuo-lisyövän hoidossa (Kodach ym. 2011). 0Koska miRNA:t ovat mukana säätelemässä useita erilaisia prosesseja nisäkkäiden soluissa, ne ovat lupaavia terapeuttisia koh-teita. Eläinmalleissa on pystytty osoittamaan, että epänormaalien miRNA-pitoisuuk-sien palauttaminen normaaleiksi voi pienentää kasvainta tai jopa kokonaan poistaa sen. Onko geeneinä toimivien miRNA-molekyylien ylituotantoa vastaan voidaan koh-distaa anti-miRNA-oligonukleotideja,jotka vähentävät kyseisen onkogeeninä toimi-van miRNA:n tuotantoa.Useita esikliinisiä ja kliinisiä kokeita on aloitettu,jotta miRNA-peräiset lääkkeet saataisiin tulevaisuudessa kliiniseen käyttöön (Maradeo ja Cairns 2011). Vaikka epigeneettisellä terapialla on tärkeitä etuja verrattuna tavanomaisiin rationaalisiin syöpälääkkeisiin (jälkimmäiset keskittyvät lähinnä onkogeenien hillitse-miseen,kun taas kasvunrajoitegeenien aktiivisuuden palauttaminen ei yleensä ole mahdollista), toistaiseksi epigeneettinen hoito sisältää myös monia huolenaiheita, jotka liittyvät ennen muuta lääkkeiden epäspesifisyyteen (Issa ja Kantarjian 2009).
Lopuksi
Epigeneettisen järjestelmän toiminta on ratkaisevan tärkeää yksilönkehityksessä sekä myöhemmän terveenä pysymisen tai sairastumisen kannalta.
Epigeneettiseen epidemiologiaan liittyviin kysymyksiin vastaamiseksi tarvittaisiin te- hokkaampia ja taloudellisempia menetelmiä, jotka mahdollistaisivat populaation laa- juisen epigeneettisen profiloinnin. Huomattavaa parannusta tähän voidaan odottaa, kun pystytään tehokkaasti yhdistämään mikrosiruihin perustuvat menetelmät seuraa- van sukupolven sekvensointiteknologian kanssa. Näiden uusien menetelmien avulla voidaan tulevaisuudessa arvioida geneettisen vaihtelun ja epigeneettisen vaihtelun sekä sairauden yhteyttä samanaikaisesti.
Epigeneettisten muutosten varhainen ilmaantuminen,yleisyys ja korjaantuva luonne ovat vauhdittaneet niiden hyväksikäyttöä biomerkkeinä sekä jouduttaneet epigeno-mia muokkaavien lääkkeiden kehitystä. Epigeneettisen terapian tarkoitus on purkaa syövässä vaikuttavat epigeneettiset poikkeavuudet ja palauttaa normaali epigenomi. Kehitystyö on kuitenkin vasta aluillaan, ja tarvitaan vielä parempaa käsitystä siitä, miten geneettiset ja epigeneettiset tekijät yhdessä vaikuttavat geenien ilmentymisen muutoksiin, jotta syövän kehitykseen johtavat muutokset pystyttäisiin korjaamaan tehokkaasti mutta samalla riittävän spesifisesti.
* * *
Kirjoittajien oma epigenetiikan alan tutkimustyö saa rahallista tukea mm.Euroopan tutkimusneuvostolta (FP7-ERC-232635, Epigenome and Cancer Susceptibility). ANNI TIEVA, FM, tohtorikoulutettava PÄIVI PELTOMÄKI, LKT, biolääketieteellisen syöpätutkimuksen professori Lääketieteellinen genetiikka, Haartman-instituutti
Epigeenisyyden mekanismeja
Täällä löytyy uuden tiedesupervallan (joka suhtauu "eurotieteen" katastrofiin kuin USA 30-luvulla) lippulaivayliopiston esitys, josta näkee heiti päältäkin, että se on seikkaperäinen ja varmasti oikeilla jäljiä, veikkei kieltä osaakaan...
Tosin tämä koskee rotan aivosypiä, ja juuri nuo aineet poikkeavat kaikkein eniten ihmislajien (myös mm. neandertalilaisen, sekin on onnistuutu tutkimaan) ja kaikkien muiden nisäkkäiden välillä.
Muita juttuja aiheesta:
Freeing the Brainfrom the Perineuronal Net
You can’t teach an old dog new tricks, or can you? On page 1248 of this issue, Pizzorusso et al.(1) provide new data indicating that the brain of an adult animal can be persuaded to respond like a young brain to changes in visual experience.
They use an enzyme known as chondroitinase ABC to alter the biochemical composition of the perineuronal net that surrounds neurons in the visual cortex.
Degrading the glycosaminoglycan components of this perineuronal net restores the ability of cortical neurons to alter their synaptic connections. Normally, neurons in the visual cortex of rats only retain their plasticity for 4 to 5 weeks after birth, before the perineuronal net matures. Remarkably, injecting chondroitinase ABC into the visual cortex of adult rats restores this plasticity.
The visual cortex receives two images of the world, one from each eye. The images are combined in the binocular zone of the cortex, which makes up most of the visual cortex in humans and a smaller component in rats because their eyes lie on either side of the head. But if one eye is forcibly closed early in development (monocular deprivation), the open eye takes over control of the binocular zone (2).
At the cellular level, this means that neurons that would have developed connections to both eyes lose synaptic input from the closed eye and gain synaptic input from the open eye, a process called ocular dominance plasticity.
Losing vision in one eye during the critical period can have serious consequences because once the critical period of development has ended, the synaptic inputs to the neurons are set. Consequently,neurons that do not respond to the closed eye will not regain connections from the closed eye if it is reopened, and the individual remains blind in that eye.In humans,the critical period for vision is about 7 to 8 years, although some visual problems such as astigmatism can lead to permanent deficits in vision if not corrected by 2 years of age (3).Clearly,a procedure that could reestab-lish the plasticity of brain neurons at later ages would hold great therapeutic promise and would also yield further insights into the molecular mechanisms responsible for brain plasticity.
***
Höpsis on pätkäissyt keskutselun alkuunsa, avausviestikin on poistettu:
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/180345?page=1#180380
" Höh
18.08.2005 00:06:20
180380
Ei myöskään Elisa
KNTA kirjoitti 18.08.2005 (180345)...
>Syynä on siis epigenomi.
>http://www.wired.com/news/medtech/0,
>1286,68468,00.html "
Tämähän alkaa mennä mainostukseksi. "
RK: Tää on ainakin täyttä puutaheinää: epigenomi vain sukusolujen tuotannon alkaessa: naisilla sikiönä, miehillä murrosiän alkaessa.
https://www.wired.com/2005/08/whew-your-dna-isnt-your-destiny/
Brandon Keim https://www.earthlab.net/
Science
08.16.2005 12:00 PM
Whew! Your DNA Isn't Your Destiny
The more we learn about the human genome, the less DNA looks like destiny. As scientists discover more about the "epigenome",a layer of biochemical reactions that turns genes on and off, they're finding that it plays a big part in health and heredity. By mapping the epigenome and linking it with genomic and health […]
The more we learn about the human genome, the less DNA looks like destiny.
As scientists discover more about the "epigenome," a layer of biochemical reactions that turns genes on and off, they're finding that it plays a big part in health and heredity.
By mapping the epigenome and linking it with genomic and health information scien-tists believe they can develop better ways to predict, diagnose and treat disease.
"A new world is opening up, one that is so much more complex than the genomic world," said Moshe Szyf, an epigeneticist at Canada's McGill University.
https://en.wikipedia.org/wiki/Moshe_Szyf
The epigenome can change according to an individual's environment, and is passed from generation to generation.It's part of the reason why "identical" twins can be so different,and it's also why not only the children but the grandchildren of women who suffered malnutrition during pregnancy are likely to weigh less at birth.
"Now we're even talking about how to see if socioeconomic status has an impact on the epigenome," Szyf said.
Researchers have already linked some human cancers with epigenetic changes.In a few years, scientists hope that doctors, by looking at an individual's epigenome, will be able to detect cancer early and determine what treatments to use.
The same might be done for other diseases - and as the effect of the environment on epigenetic change is better understood, people will be able to address the environmental aspects of health.
The field, though still embryonic,won't be that way for long. "Epigenetics is one of the fastest-moving areas of science, period," said Melanie Ehrlich, a Tulane University epigeneticist whose lab linked human cancer to epigenomic changes in 1983.
http://www.tulane.edu/~biochem/faculty/ehrlich.htm
Back then, Ehrlich's discipline was largely ignored. Walter Gilbert, a Nobel Prize-winning biologist,famously said that since fruit flies had no epigenomes,people could hardly need them.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Walter_Gilbert
But in the past two decades -- and especially the last couple of years -- studies have linked the epigenome to disease and development, showing that it changes in response to the environment and can be passed from parents to children.
While predicted treatments run from diabetes and heart disease to substance abuse and schizophrenia, the most promising applications are in cancer. Research shows that some cancers follow from the deactivation of tumor-suppression genes. Last year, the Food and Drug Administration approved the first epigenetic drug, azacitidine, which treats a form of leukemia by reactivating those genes.
However, using drugs to target specific parts of the epigenome, which runs in tandem with our 6 billion base pairs of DNA, is extremely complicated.
Ehrlich believes epigenetic researchers are better off trying to predict and diagnose cancer and other diseases.
To do that, scientists need a large-scale map that shows how epigenetic patterns relate to disease, said Steve Baylin, an epigeneticist at Johns Hopkins.
https://en.wikipedia.org/wiki/Stephen_B._Baylin
"If we knew those patterns," Baylin said, "you could predict which individuals are more at risk -- change their diets, change their exposures, use prevention. We could detect disease early and predict how people respond to drugs."
Making that map won't be easy. Not only does the epigenome change over time, it also differs in every major cell type, of which there are a couple hundred. Epigeneticists say this will be time-consuming but possible.
In Europe, a consortium of public and private institutions is collaborating on the Human Epigenome Project, while mapping in the United States is scattered among a handful of companies and government-funded scientists.
"We don't have the funding to do a comprehensive, large-scale epigenetics project," said Elise Feingold, a director of the National Human Genome Research Institute's ENCODE Project.
The lack of investment is somewhat reminiscent of the Human Genome Project's early struggles, when James Watson fought for government money. But at least the epigenomic mapping effort seems to have learned something from the gene-patenting frenzy that loomed over the Human Genome Project.
"That was a lesson in how intellectual property should not be handled," said John Stamatoyannopoulos, founder of biopharmaceutical company Regulome.
"Everybody patented everything left and right, the lawyers got rich, the patent office was flooded, and at the end of the day the patents just weren't valuable."
The absence of patent sniping might diminish some of the urgency, but the upside is that the epigenomic map is free and available to anyone -- although only a tiny fraction has thus far been made.
"We are well under 1 percent finished;1 percent would be a massive overstatement," Stamatoyannopoulos said. "But, ultimately, this type of knowledge will revolutionize the way we diagnose and treat disease."
Giving Genetic Disease the Finger https://www.wired.com/news/medtech/0,1286,68019,00.html
Stem-Cell Finesse Too Grotesque https://www.wired.com/news/medtech/0,1286,67856,00.html
Bioscientists: Gods or Monsters? https://www.wired.com/news/medtech/0,1286,67643,00.html
MicroRNA Is a Big Topic in Bio https://www.wired.com/news/medtech/0,1286,67065,00.html "
***
Omega-3-rasvahappolisät ovat turhia, vaarallisia ja niitä myydään puoskaritieteellä…
En viitsisi puuttua tähän muuten mutta kun tuo viimemainittukin vielä!
http://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201711302200570776_we.shtml
Omega 3 -kapseleilla haittavaikutus, leikkauksissa jopa vaarallisia – ”Ei mikään tavallinen ravintolisä”
Torstai 30.11.2017
Omega 3 -valmisteita mainostetaan terveyttä edistävinä, mutta niiden haittavaikutuksesta verenvuototaipumusta lisäävänä tekijänä on harvoilla tietoa.
Omega 3 -valmisteet lisäävät verenvuototaipumusta esimerkiksi leikkauksissa ja onnettomuustilanteissa.
Kuluttajilla ei usein ole tarpeeksi tietoa rasvahappojen haittavaikutuksista, vaan ne mielletään tavalliseksi ravintolisäksi.
Erikoislääkäri Arno Sipponen on sitä mieltä, että terveellistä ruokavaliota noudattava ihminen tuskin hyötyy rasvahappovalmisteista millään tavalla.
Omega 3 -kapselit aiheuttavat lisääntynyttä verenvuotoa, mikä on vaarallista erityisesti leikkaustilanteissa. (COLOURBOX)
Omega 3 -rasvahappoa sisältäviä kapseleita markkinoidaan kuluttajille terveellisinä. Riittävän määrän tyydyttymättömiä rasvoja omega 3 -kapseleiden muodossa kerro-taan mainostajan nettisivuilla edistävän sydämen normaalia toimintaa ja lisäksi aivotoiminnan ja näön pysymistä normaaleina.
Sydän- ja verisuonikirurgi Janne Jokinen haluaa kuitenkin muistuttaa, että omega 3 -kapseleihin liittyy myös ongelmallisia sivuvaikutuksia, joista läheskään kaikki käyttäjät eivät ole tietoisia.
Etelä-Suomen Sanomat uutisoi aiemmin, että omega 3 -kapselit saattavat olla kirurgian näkökulmasta jopa vaarallisia.
– Omega 3 -valmisteet aiheuttavat lisääntynyttä verenvuototaipumusta. Joskus leik-kauksessa on kiinnitetty huomiota tavallista verek- käämpään leikkausalueeseen ja kudokseen. Jälkikäteen kun on asiaa selvitetty, on tullut esille, että potilas on näitä valmisteita käyttänyt, Jokinen sanoo Iltalehdelle.
Hän ei suosittele valmisteita henkilöille, joilla on verenvuototaipumus, verenvuotoa lisäävä sairaus tai merkittävä veren hyytymishäiriö.
Riski onnettomuuden sattuessa
Lahden Päijät-Hämeen keskussairaalan erikoislääkäri Arno Sipponen kertoo, että sairaalat ovat nykyään havahtuneet kysymään leikkaus- potilailta myös omega 3 -valmisteiden, ei pelkästään lääkkeiden, käytöstä.
– Ihmisille ei usein tule mieleen edes mainita, että he syövät omega 3 -kapseleita. Niiden käyttö tulee meidän sairaalan suositusten mukaan lopettaa 6-8 viikkoa ennen suunniteltua leikkausta, Sipponen sanoo.
Rasvahappovalmisteiden käyttäminen voi osoittautua vaaralliseksi myös onnettomuustilanteissa.
Esimerkiksi kaatuneella tai auto-onnettomuuteen joutuneella voi olla suurempi riski saada aivoverenvuoto tai menettää verta onnettomuudessa, koska valmiste pyrkii estämään veren hyytymisen.
– Minulla ei ole tästä käsillä tutkimustietoa, mutta ainakin teoriassa rasvahappoval-misteet kyllä lisäävät riskiä runsaaseen verenvuotoon, Sipponen kertoo.
Erikoislääkäri Arno Sipponen on sitä mieltä, ettei perusterve ja hyvää ruokavaliota noudattava ihminen tarvitse rasvahappovalmisteita. (HELJÄ SALONEN)
Lisää tietoa
Jokisen mukaan omega 3 -valmisteiden ympärillä on tarpeetonta hypea, ja hyvällä markkinoinnilla on saatu tuotteita kaupaksi.
Sipposen mielestä omega 3 -valmisteita ei perusterve ihminen edes tarvitse.
– Näen tämän asian sillä tavalla,että jos noudattaa normaalia,terveellistä ruokavalio-ta, joka sisältää myös kalaa, sen pitäisi perusterveelle ihmiselle riittää, Sipponen sanoo.
Valmisteet ovat kuitenkin suosittuja ja niitä voi ostaa aivan tavallisesta ruokakaupas-ta, mikä ei ainakaan lisää ihmisten tietoisuutta haittavaikutuksista. Kaupan kassa tuskin osaa kertoa asiakkaalle tuotteesta, toisin kuin farmaseutti apteekissa.
Jokinen ei silti näe kapseleita pelkkänä apteekkituotteena.
– Mutta yleistä tietoisuutta kannattaisi ehdottomasti lisätä niin,että käyttäjät tietäisivät niiden käyttöön liittyvän myös tällaisia ongelmallisia vaikutuksia.
Sipponen on samoilla linjoilla.
– Myytiin näitä valmisteita sitten marketissa tai apteekissa, oleellista tässä on sen tiedostaminen, että kyseessä on potentti aine, jolla todella on vaikutuksia. Tämä ei ole mikään tavallinen ravintolisä, Sipponen summaa.
ANNA EGUTKINA
[email protected]
Vanhaa settiä aiheesta:
lauantai, 17. lokakuu 2015
Puoskari Tolonen myy turhia ja kalliita troppejaan HAISTAPASKAN ”NEUROTIETEELLÄ”!!!
Etusivu Uutiset Artikkelit Tietoa Tri Tolosesta Videoluennot Palaute
Itsehoidon artikkelit, Muisti
Päivitetty 11.7.2015
Muistisairaudet yleistyvät Suomessa nopeasti: joka päivä 36 suomalaista saa muisti-sairausdiagnoosin, ja määrän odotetaan kasvavan nopeasti. Suomessa on ainakin 250000 muistiongelmista kärsivää ihmistä, joille tulisi tehdä neurologinen tutkimus diagnoosin asettamiseksi. Lisäksi noin 85000 ihmistä kärsii vaikeasta dementiasta. Yhä useampi neurologikin on alkanut suositella muistisairauksien ehkäisemiseen kalaöljyä (E-EPAa), fosfoseriiniä, foolihappoa ja muita B-vitamiineja, D-vitamiinia, karnosiinia, ubikinonia ja muita ravintolisiä.
Henkinen suorituskyky (muisti,asioiden ymmärtäminen, jäsentäminen, tiedon käsitte- ly, oivaltaminen, päättely, vireys, valppaus jne.) on olennaista ihmisen toimeentulon kannalta. Näitä toimintoja säätävät aivojen etulohkon alueet. Nämä kognitiiviset toi-minnot heikkenevät vääjäämättömästi iän myötä. Muistihäiriöitä, joka ei ole demen-tiaa, esiintyy 19 prosentilla yli 70-vuotiaista miehistä ja 14 prosentilla naisista (Neu-rology 2010). Alzheimerin taudissa etulohkossa tapahtuu yllättävän nopeaa ja suurta solukatoa.
Aivojen kuvantamistutkimukset (MRI) ovat antaneet uutta tietoa valkean aivokudok-sen merkityksestä muistille. Valkean kudoksen kato, leukoaraioosi,heikentää muistia ja muita kognitiivisia toimintoja ja altistaa aivohalvaukselle. Kohonnut homokysteiini liittyy leukoaraioosiin ja piilevä foolihapon, B6- ja B12-vitamiinien puute puolestaan kohonneeseen homokysteiiniin. Uusien tutkimusten valossa jokaisen aikuisen kan-nattaisi ottaa ruoan lisänä foolihappoa, B6- ja B12-vitamiineja. Foolihapon päivittäi-nen tarve on ilmeisesti noin 800 mikrogrammaa (eikä 300, kuten viranomaissuositus sanoo).
Magneettikuvista näkyy, että harmaa aivokudos alkaa vähetä jo neljä vuotta ennen kuin muisti alkaa heiketä (lue lisää). Kalaöljy lisää harmaan aivokudoksen määrää.
Foolihappolisä (800 µg/vrk) nuorentaa yli 50-vuotiaiden muistia
Ubikinoni voi ehkäistä dementiaa
Kuinka ihmisen muisti toimii?
Neurotieteiden isänä pidetään espanjalaista lääkäriä Santiago Ramón y Cajalia. Hän osoitti ensimmäisenä, että sikiökehityksen aikana aivo- solut (neuronit) muodostavat yhteyksiä tiettyihin toisiin neuroneihin, mutta ei kaikkiin. ”
HM: ”Neurotiede” ei ole aito yhtenäinen tieteenhaara.,sellainen kuin neurofysiologia ja genetiikka (luonnontieteitä),neurologia ja psykiatria (lääketiede) tai psykologia (yh-teiskuntatiede). ”Neurotiede” on vähän kuin ”käsi- ja jalkatiede”, joka sisältäisi myös mm. käsityöt, känsät, rakot eri syistä, jalkapallon,jalkahien kemian ja aromiopin jne…
Ramón y Cajal oli neurofysiologi, joka kuvasi neuronien perusominaisuudet. Hänen käsityksensä aivojen toimiasta oli väärä, mutta pääsi yli sadaksi vuodeksi voitolle huolimatta siitä, että eräs toinen kanta oli paremmin perusteltu:
” Neuronin ja sen rakenteen keksivät italialainen Camillo Golgi (1844 – 1926) ja es-panjalainen Santiago Ramon y Cajal (1852 – 1934), jotka jakoivat aiheesta vuoden 1906 lääketieteen Nobelin palkinnon, paljolti edellisen kehittämän värjäysmenetel-män ansiosta, jolla neuronit saatiin näkyviksi,mutta gliasoluja ei. Tämä tapahtui kaksi vuotta Ivan Pavlovin Nobel-palkinnon jälkeen, joten yhtä ja toista tiedettiin jo siitäkin, mitä ja miten hermosolut tekevät.
Mutta niitähän on siis kahdenlaisia. Sen Pavlov ottikin huomioon: hän käyttää pääte-oksessaan ”Ehdolliset refleksit” sanaa ”neuroni” tasan yhden kerran, nykyisen johta-van neurofysiologin USA:laisen R. Douglas Fieldsin USA:ssa Hebbin lakina tunne-tusta Pavloville priorisoiman yhteenkytkeytymisen yhteydessä, joka tapahtuu aina kahden neuronin välisinä ”askelina”.
Kuitenkin kohta ”repesi riita” kolmannen tutkijan kanssa, joka otti aiheeseen silloin modernin metodisen evoluutionäkökulman ja tutki ihmisen sijasta mahdollisimman yksinkertaisen selkärankaisen, pohjamutien yököttävän valonaran raadonsyöjän li-manahkiaisen (Myxine) hermostoa eläintieteen väitöskirjassaan Gamillo Golgin joh-dolla ja oli yhteistyössä myös Ramon y Cajalin kanssa. Tämä Bergenin Luonnontie-teellisen museon konservaattori Fridtjof Nansen esitti, että gliasolut ovat myös hermosoluja ja samaa alkuperää kuin neuronit, ja että tuo alkuperäpaikka on sel-käydin, koska elinten neuronien muodostamat hermot aina jakautuvat selkäytimeen tullessaan kahteen haaraan, joista toinen lähtee kohti aivoja ja toinen kohti häntää. Tämän hän tulkitsi aivan oikein merkitsevän, että neuronit ja gliat eivät ole synty-neet lihaksissa, vaan kulkeutuneet paikoilleen.Koska neuronit ovat samanlaisia kastemadosta alkaen, mutta gliat ovat kokeneet evoluutiossa suunnattomia muutok-sia,tämä ”museorotta” väitti,että gliat ovat todellinen toimija keskushermostossa, joka ”käyttää” neuroneja, jotka olisivat hermosignaalien toisistaan erillisiä ”pikakiitoratoja”.
Väitöskirjan ohjaaja ja tarkastaja Golgi ei hyväksynyt sen johtopäätöksiä glioista, mutta hän hyväksyi kuitenkin väitöksen tieteelle uuden asian nahkiaisen hermoston tutkimuksena. Väitöskirja oli ”visiona” uskomattoman nerokas, mutta sen oikeista johtopäätöksistä on viimeiset todistettu vasta viimeisen viiden vuoden aikana. Neuronien ja gliojen yhteisen alkuperän,johon siihenkään Golgi ei uskonut, todisti Ross G. Harrison (1870 – 1959) kudosviljelytekniikalla 1930-luvulla. ”
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/tieteellinen-vallankumous-neurofysiologiassa#
Eric Kandel, s. 1939, vuonna 2006 (nykyään vieläkin hullumman nökinen).
Tolonen: ” Wieniläissyntyinen,Yhdysvalloissa vaikuttava tohtori Eric Kandel on tutki-nut muistin molekyylikemiaa. Hän on osoittanut, että aivoissa toimivat välittäjäai-neet ja proteiinien fosforylaatio muodos- tavat ihmisen lyhyt- ja pitkäaikaisen muistin, jonka varassa me voimme toimia mielekkäästi. Fosfori on siis välttämätöntä muistin toiminnalle. Se selittää osittain fosfoseriinin erinomaista vaikutusta lähimuis-tin parantajana. Kandel sai uraa uurtavista tutkimuksistaan lääketieteen Nobelin pal-kinnon vuonna 2000. Hän on äskettäin julkaissut muistelmansa In Search of Memory. ”
HM: Eric Kandel on sekopää huijari, joka tutki aivokuorellisten ehdollistumista (oppimista) merietanoilla (Aplysia) ja banaanikärpäsillä (Drosophila):
” Kandelin ”ehdollistumisilla” ei ole mitään todellista tekemistä aivokuorellisten selkärankaisten ehdollistumisen kanssa.
Itse Pavlovkin totesi vuoden 1989 Sovjetskaja entsiklopedijan mukaan, ettei merieta- nan oppimismekanismilla ole mitään tekemistä ihmisen ja koiran vastaavan kanssa. Täällä on asiasta kuvaava kumottujen ja väärinkäsitysten suma:
” Tässä on Kandelin alkuperäinen tutkimus vuodelta 1981. Siinä hän on käyttänyt häntään kohdistettua sähköiskua ehdottomana ja lappoon kohdistettua heikkoa ärsykettä (siveltimestä otetun nailonhaivenen kosketusta) ehdollisena ärsykkeenä.
http://www.jneurosci.org/cgi/reprint/1/12/1426.pdf
The ability of Aplysia and other gastropod molluscs to exhibit complex behaviors that can be modified by associative learning has encouraged us to search for an elemen-tary behavior controlled by a simple and well analyzed neural circuit that also can be modified by this type of lear- ning. Toward that end, we have now produced classical conditioning in the defensive siphon and gill withdrawal reflex of Aplysia.
We used as a conditioned stimulus (CS) a light tactile stimulus to the siphon which produces weak siphon and gill withdrawal. As the uncondi- tioned stimulus (US) we used a strong electric shock to the tail, which produces a massive withdrawal reflex. Specific temporal pairing of the CS and US endowed the CS with the ability of trig-gering enhanced withdrawal of both the siphon and the gill. Random or unpaired presentations of the CS and US, as well as presentations of the CS or US alone, produced either no enhancement or significantly less enhancement than paired pre-sentations of the CS and US. The conditioning is acquired rapidly (within 15 trials) and is retained for several days. ”
Tuo sähköisku ei ole ”ehdoton ärsyke”,sillä apalysia ei voi saada vedessä täsmäsäh-köiskuja häntäänsä eikä muuallekaan, joihin sillä sitten olisi geneettinen spesiaali reaktiomalli.
Kandel siirtyi sittemmin suoraan neuroneihin annettaaviin sähköiskuihin, jotka eivät tarkoita mitään aistimusta aplysialla eikä banaanikärpäsellä, ja ihmisellä ne voivat tarkoittaa täysin ennakoimatonta ja objektiivisesti mittaamattomissa olevaa harha-aistimusta, esimerkiksi valonleimahduksin tai oudon maun kokemista. Se,että elukka vetää hengitysputkensa sisään, kun siihen kosketetaan, on ehdoton eikä ehdollinen refleksi, vaikka se tässä esiintyy ”ehdollisena”. Että siihen saadaan yhdistämään pa-koreaktio, on toki käyttäytymismuutos, mutta sen mekanismi on muu kuin selkäran-kaisten ehdollistumisen, koska selkärangattomien aksoneissa ei ole myeliinia.
[HM: Kandelin huijausmenetelmä oli yksinkertainen ja härski: hän poltti sähkö-iskulla (joka oli muka ”ehdollinen ärsyke”!), koska hän luuli, että aksonit ovat ”säkölankoja” neuronien välillä!),ja näin hän muutti banaanikärpäsen ”käyttäy-tymistä” siten,että se ei tunnistanut esimerkiksi alkoholin hajua,joka ohjaa sen ruoanetsintää. Tällainen vamma kuitenkin korjaantuu, jos eliö elää tarpeeksi kauan: sillä on useita alkoholireseptoreita (aistimia), jois-ta toinen ”kypsyy” tähän tehtävään, kun alkuperäinen on poistettu pelistä.
JA TÄMÄ ON SITTEN KANDELIN MIELESTÄ PAVLOVILAISEN VÄLIAIKAISEN YHEYDEN KUOLEUTUMISTA!!! Helvetin saatanan perkeleen wittu!!!] ”
Tolonen: ”Aivoturso eli hippokampus on tärkeä aivojen alue muistin kannalta. Sinne saapuu kaiken aikaa signaaleja aivokuorelta havainnoista joita ihminen tekee. Aivo-turso jäsentelee ja varastoi tiedot puskurivarastoon, josta ne myöhemmin siirtyvät LTP- prosessissa (long term potentiation) pitkäkestoiseen muistiin. LTP:tä kutsutaan myös toisella nimellä, rekonsolidaatio.
”The brain secures memories by transferring them from short-term to long-term sto-rage, through a process called reconsolidation”, sanoo New Yorkin yliopiston psyko-logian professori Joseph LeDoux Naturessa (11.3.2007). PKM-zeta-niminen yhdiste tuottaa uusia reseptoreja (vastaanottimia) hermovälittäjäaineille. Jos se tuhoutuu, muista katoaa (Nature 2007). ”
Totaalista, absoluuttista hölynpölyä! Aivoturso EI ole mikään ”tietovarasto”, vaan sellainen on aivokuori! Eivätkä ne ”tietovirrat” siirry minään koodina ”kaapeleita pitkin”. Aivoturso antaa aivokuoren representaatiolle ”emotionalisen värin” astrsyyttigliasolujen väliyksellä.
Tolonen:Kalaöljyn omega-3-rasvahapot,ja aivan erityisesti EPA, näyttävät suojaavan hippokampusta muistihäiriöitä vastaan,kuten tuonnempana kerron.E-EPA lisää myös aivokurkiaisen N-asetyyliaspartaatin pitoisuutta, mikä edesauttaa aivojen kehitystä, oppimista ja keskittymiskykyä. Myös mantelitumakkeella (amygdalalla) näyttää ole-van tärkeä merkitys muistiprosessoinnissa. Pelkoa aiheuttava muistikuva lisää neu-ronien välistä tiedonsiirtoa mantelitumakkeessa. Kalaöljyn nauttiminen ruoan lisänä ehkäisee ikääntymiseen liittyviä muistihäiriöitä, osoittaa uusi meta-analyysi (Zhang ym. 2105).
Genes influence emotional memory
Tylsistyminen yleistyy, tutkimuksiin hakeudutaan liian myöhään
Ihmisten eliniän kasvaessa muistin heikentyminen ja vanhuuden tylsistyminen yleis-tyvät hälyttävästi. Euroopassa ilmenee joka vuosi yli miljoona uutta tapausta, joissa muisti ja muut kognitiiviset toiminnot heikkenevät oleellisesti. Yhdysvalloissa ja Ka-nadassa niitä lasketaan tulevan vuosittain noin 750 000. Muutaman vuoden sisällä 50 - 80 % näistä ihmisistä sairastuu vanhuuden tylsistymiseen, pääasiassa Alzheimerin tautiin (Smith 2002).
Aivan viime aikoihin asti on uskottu, että tällainen kehitys kuuluu vääjäämättömästi vanhenemiseen,eikä asialle voi tehdä mitään. Nyt on kuitenkin havahduttu huomaa-maan, että muistin heikkenemistä voidaan sittenkin ehkäistä ja jopa jossakin määrin parantaa tiettyjen ravintoaineiden avulla.Niitä vain tarvitaan ruuan lisänä suurempina annoksina kuin ruuasta voi saada.
Aivoissa toimii muistia suojaava valkuaisaine, proteasomi, jonka aktiivisuus alenee iän myötä, mutta ennen muuta Alzheimerin taudissa. Karnosiini suojaa proteasomin aktiivisuutta.
Ravintotekijät säilyttävät ja nuorentavat muistia
Ravinnon ja ravintolisien merkitystä muistiin ja henkiseen suorituskykyyn on alettu tutkia vilkkaasti, esimerkiksi berberiiniä (Patil ym. 2015), E-EPAa, C- ja E-vitamiineja ja muita antioksidantteja, foolihappoa ja muita B-vitamiineja ja fosfoseriiniä. Karno-siini näyttää olevan erittäin tehokas muistia suojaava neuropeptidi, joka toimii itsekin välittäjäaineena. Soijan isoflavonoidit ylläpitävät ikääntyvien naisten muistia.
Tärkeä sysäys muisti- ja vitamiinitutkimuksiin saatiin havainnoista, joiden mukaan muistihäiriöistä kärsivien ihmisten homokysteiini on usein kohonnut ja sitä voidaan tehokkaasti alentaa foolihapon, B6- ja B12-vitamiinien avulla. Eräässä tutkimukses-sa havaittiin selvä yhteys Alzheimerin taudin etenemisen ja potilaan veren homokys- teiinin pitoisuuden välillä. Kun homokysteiini oli yli 11,1 µmol/l, tauti eteni nopeasti seuraavien kolmen vuoden aikana verrattuna niihin potilaisiin, joiden homokysteiini oli alle 11 µmol/l (Clarke ym. 1998).
Suomalaisten miesten homokysteiini on juuri 11 µmol:n vaiheilla ja korkein koko Euroopassa. Kohonnut homokysteiini kovettaa valtimoita, mikä vaikeuttaa muun muassa aivojen verenkiertoa ja voi johtaa siksi muistihäiriöihin ja tylsistymiseen.
”Jos homokysteiinin alentaminen pysäyttäisi vaikkapa vain 10%:lla muistihäiriöiden etenemisen Alzheimerin taudiksi, hyötyisivät sadattuhannet ihmiset siitä joka vuosi”, kirjoitti tohtori A David Smith (2002).
Tutkijat selvittivät 260 suhteellisen terveen vanhuksen (65-90 v.) suojaravinteiden saantia ja niiden merkitystä kognitiiviseen suorituskykyyn (oppimiseen,muistiin, päät-telyja keskittymiskykyihin). Parhaat psykologiset testitulokset saivat ne henkilöt, jotka söivät eniten hedelmiä ja kasviksia. Heillä oli myös runsain beetakaroteenin, fooliha-pon, C- ja E- vitamiinien, sinkin, raudan, kuidun ja hiilihydraattien saanti. Vastaavasti heidän ravinnossaan oli vähiten tyydytettyä rasvaa ja kolesterolia.Valitettavasti kasvisten vitamiinien ja kivennäisaineiden pitoisuus on vähentynyt murto-osaan siitä, mitä se oli vielä 50 vuotta sitten.
”Lopputuloksena toteamme, että (yhtäältä) vähäinen (kokonais)rasvan, tyydytetyn rasvan ja kolesterolin saanti sekä (toisaalta) runsas hiilihydraattien, kuidun, vitamii-nien (erityisesti foolihapon,C- ja E-vitamiinien sekä beetakaroteenin) sekä kivennäis-aineiden (raudan ja sinkin) saanti on suositeltavaa vanhemmiten, ei ainoastaan ravit-semustilan ja yleisen terveydentilan kannalta, vaan myös henkisen suorituskyvyn kannalta”, kirjoittivat tutkijat (Ortega ym.1997).Maailman johtava ravitsemuslääketie- teen lehti uudisti saman kehotuksen (Smith 2002).Eräät suomalaisetkin neurologit ovat alkaneet suositella vitamiineja ja omega-3-rasvahappoja oireettomille ihmisille dementian ehkäisyyn (dos. Timo Erkinjuntti Helsingin Sanomissa syyskuussa 2004). Kalaöljyistä E-EPA näyttää olevan biologisesti hyvin tehokas muistin suojaamisessa, kuten seuraava tutkimus kertoo.
E-EPA-tutkimus Irlannista
Dublinin Trinity Collegen neurotieteiden laitos on tutkinut E-EPAn vaikutusta ikäänty-neiden rottien muistiin (Lynch ym.2006).Tulosten mukaan muistin heikkeneminen iän myötä johtuu pääosin aivoturson (hippokampuksen) inflammaatiosta, jota kuvastavat yhtäältä hapetusstressi ja kohonneet interleukiini-1 beta (IL-1 beta), interferoni gam-ma (INF) ja kaspaasi-1-aktiviteetti ja toisaalta vähentynyt IL-4. Nämä muutokset ja amyloidi-betan lisääntyminen aktivoivat mikrogliaa, mikä johtaa vähitellen muistin heikkenemiseen. Tulehdusta aiheuttavaa IL-1 betaa syntyy pääasiassa aktivoitu-neessa mikrogliassa. E-EPAn anto vastusti kaikkia näitä ei-toivottuja muutoksia ja paransi pitkäkestoista muistia. Se edellyttää kytkösvahvuuksien pysyviä muutoksia, joita kutsutaan nimellä LTP (long term potentiation).
(RK: Long-term potentiation (jolle ei ole hyvää käännöstä kielille;Terje Lømo, 1966, Huom! TERM eikä time!) EI OLE PYSYVÄ muutos, vaan se on synapsimuistin (lyhytaikaismuistin, kuvamuistin? Beritashvili) ja pitkäaikaismuistin, aksonien signaalinjohtavuusmuistin, ehdollistumismuistin (Fieldsin mekanismin) välinen vuorovaikutusilmiö!)
Siinä synapsin vastaanottavalle pinnalle kertyy lisää ionikanavia ja ne pysyvät pitem-pään auki. E-EPAa kannattaa siis ottaa ravintolisänä muistinkin vuoksi. Se ehkäisee dementoitumista.
(RK:Mikrogliat vastaavat aivoissa veren valkosoluja (jotka ovat myös periaatteessa hermosoluja). Niiden aktivoituminen tarkoittaa, että ne korjaavat jotakin ongelmaa, jonka korjaamisen näin niin kuin tyhmästä päästä ajateltuna niiden toiminnan kemiallinen estäminen myös estää …)
Australialaiset tutkijat ovat tulleet samankaltaiseen tulokseen: EPAn vähyys punaso-lujen kalvoilla on lievän ikääntymiseen liittyvän muisti- häiriön tunnusmerkki (Street ym. 2014). Sitä voidaan korjata E-EPAlla.
Oxfordin yliopiston B-vitamiinitutkimus (2011):
B-vitamiinit ehkäisevät ikääntyvien muistin heikenemistä
Lue lisää ravintolisien vaikutuksesta muistiin uutisistamme. Klikkaa kohtaan Muisti ja sen häiriöt.
Patil S, Tawari S, Mundhada D, Nadeem S. Protective effect of Berberine, an isoquinoline alkaloid ameliorates ethanol-induced oxidative stress and memory dysfunction in rats. Pharmacology, Biochemistry, and Behavior. 2015 Jul 6. pii: S0091-3057(15)30024-1. doi: 10.1016/j.pbb.2015.07.001.
Street S J, Parletta N, Milte C, et al. Interaction of erythrocyte eicosa-pentaenoic acid and physical activity predicts reduced risk of mild cognitive impairment. Aging and Mental Health. 2014 Nov 6:1-7. DOI: 10.1080/13607863.2014.971705
Zhang XW, Hou WS, Li M, Tang ZY. Omega-3 fatty acids and risk of cognitive decline in the elderly:a meta-analysis of randomized controlled trials.Aging Clinical and Experimental Research. 2015 May 30. [Epub ahead of print]
Valveutunutta kansalaiskeskustelua, Skepsiksen palsta:
Mr.K.A.T.
09.10.2015 00:42:00
386109
Tiede on jälleen inhottavaa – Tri Tolosen ja Vitaepro-pillerit levittää syöpäpesäkkeitä enempi?
Löysin eilen uutisen Fem-kanavan teksti-tv:stä (koska silloin näytti Ruotsin txt-tv:tä) ja aloin googlata:
Antioxidanter kan förvärra hudcancer Malignt melanom utvecklas betydligt mer ag-gressivt hos möss som samtidigt får kosttillskott med antioxidanter, visar ny svensk forskning. Gruppen bakom studien uppmanar till försiktighet med tillskotten för alla cancerdrabbade
– www.svt.se/nyheter/inrikes/antioxidanter-ger-hudcancer-mer-fart
Synopsis:
– Aiemmin hiirikokeissa antioksidantti-lisäravinteilla keuhkosyöpä paheni
– Nyt hiirikokeissa ihosyöpä levitti vaarallisia etäpesäkkeitä tuplasti useammin / enempi, jos hiiri söi antioksidantti-lisävalmisteita.
– Kehottavat että syöpäpotilaiden ei pitäisi syödä antioksidantteja.
Jos googlaatte niin huomaatte kyllä ketkä näitä todennäköisiä syöpäriskitappaja-antioksidanttipillereitä innokkaimmin myy:
Tri Tolonen ja VitaeLab (VitaePro pillereitä)…
Antioxidanter kan förvärra hudcancer
/tiede.fi/s3fs-public/discussion_comment_image/glykosaminoglykaanit_0.png?itok=9NeCnNHi)
Pizzorusso et al. (1) restore plasticity by dissolving part of the perineuronal net that surrounds neuronal cell bodies and their extensions (proximal dendrites) in the brain. The perineuronal net is composed of a diverse set of macro- molecules (4).
Many of these are chondroitin sulfate proteoglycans (CSPGs) that broadly fall into three classes:
(i) the lecticans or hyalectans (5), which include aggrecan, versican, neurocan, and brevican;
(ii) matrix-associated proteoglycans such as phosphacan; and
(iii) cell surface proteoglycans such as neuroglycan C, NG2, and a receptor protein tyrosine phosphatase isoform related to phosphacan. CSPGs undergo heterophilic interactions with other matrix molecules to link the net in various ways (see the figure). Matrix glycoproteins such as tenascins link CSPGs to each other and to cell surface molecules via the CSPG chondroitin sulfate side chains. Hyaluronan, an im- portant matrix component, can also link some CSPGs (the lecticans) to one another via their globular hyaluronan-binding domains at their amino termini.
The CSPG side chains are phenomenally hydrated because they are composed of polyanionic polysaccharides (glycosaminoglycans) and they therefore keep the phospholipid membranes of neurons apart and occupy large amounts of extracellu-lar space at the same time. Much of the perineuronal net structure is bl own away by the bacterial enzyme chondroitinase ABC, which attacks the CS glycosamino-glycan side chains, preventing CSPG–matrix glycoprotein interactions.
However, chondroitinase ABC also degrades hyaluronan,thus destroying the macro- molecular aggregation of the lectican CSPGs via their globular amino-terminal domains. Consequently, after chondroitinase ABC digestion of the perineuronal net, neurons should be able to interact with one another more freely in the absence of the extracellular matrix,and neuronal processes such as axons and dendrites should be able to grow more freely into the extracellular space. Dendritic spines are small pro-trusions on the dendrites of neurons that are known to grow and retract even in adults (6) and are the principal sites where excita tory synapses form. It is plausible that spine turnover is facilitated in the absence of a perineuronal net. In this environment, new synapses could form and old synapses break, resulting in a reestablishment of neuronal plasticity. Two pieces of evidence support this idea.
First,spine motility is increased when sensory inputs are manipulated to induce plas- tic changes in the cortex. 0Second, extracellular matrix molecules gradually increase in extent and complexity during development,and several key components correlate with the end of the critical period of neuronal plasticity (1,7). It is less clear how the Pizzorusso et al. study fits in with other attempts to restore the critical period. More than a decade ago, Muller and Best restored plasticity in the adult cat visual cortex by injecting immature astrocytes (a type of glial cell) into cat brain (8). It would be of interest to know whether this treatment affected the extra-cellular matrix of the cortex.
Some components of the perineuronal net are manufactured by glial cells, for example, NG2, phosphacan, versican,and glycosylphosphatidylinositol (GPI)-linked brevican. 0Interestingly, immature glial cells elaborate larger extracellular matrices than do mature glial cells(9).The extracellular matrix in the developing brain is more permissive for growth, but it is not known whether the injected immature astrocytes (8) altered the extracellular matrix to a growth-permissive form in the adult cat.If they did, it would help to explain how injecting immature astrocytes restored plasticity. Fu-ture experiments are likely to explore the nature of the perineuronal net and examine its properties in more detail.
A number of useful enzymes already exist to do this,including that used by Pizzorus-so et al. For example, whereas chondroitinase ABC removes CS side chains of CSPGs and degrades hyaluronan, the enzyme streptomyces hyaluronidase could be used to specifically degrade hyaluronan alone.This would only affect the macromole- cular aggregation of lecticans in the perineuronal net, leaving the CS side-chain interactions via tenascin intact.
Unfortunately, all of the chondroitinases that degrade CS also degrade hyaluronan (10).But some specificity could be achieved with keratanases,which degrade keratan sulfate glycosaminoglycans on phosphacan and aggrecan in the perineuronal net without affecting hyaluronan. Experimenting with different enzyme combinations will enable exploration of the properties of the perineuronal net that permit and restrict plasticity.
From a therapeutic viewpoint, it will be important to elucidate whether chondroitinase treatment facilitates invasion of the cerebral cortex by glial tumor cells, a possible detrimental side effect of restoring plasticity. It has been shown that catabolism of a brevican CSPG (called BEHAB) in the brain facilitates glial tumor invasion of cortical tissues (11). The time course over which chondroitinase treatment affects the peri-neuronal net also will be a critical factor in attempts to increase plasticity. It takes at least 8 weeks for the perineuronal net to reestablish itself after a single chondroiti-nase injection (12),which might be a useful time period during which to restore plasti-city. Clearly the road to a useful therapy for enhancing neuronal plasticity in the brain is long, but Pizzorusso and colleagues are among those who have taken the first crucial step.
References
1. T. Pizzorusso et al., Science 298, 1248 (2002).
2. T. N. Wiesel, D. H. Hubel, J. Neurophysiol. 26, 1003 (1963).
3. N. W. Daw, Visual Development (Plenum, New York, 1995), chap. 9.
4. A. Oohira et al., Arch. Biochem. Biophys. 374,24 (2000).
5. R. V. Iozzo, Annu. Rev. Biochem. 67, 609 (1998).
6. B. Lendvai, E. A. Stern, B. Chen, K. Svoboda, Nature 404, 876 (2000).
7. S. Hockfield, R. G. Kalb, S. Zaremba, H. Fryer, Cold Spring Harbor Symp. Quant. Biol. 55, 505 (1990).
8. C. M. Muller, J. Best, Nature 342, 427 (1989).
9. M. Maleski, S. Hockfield, Glia 20, 193 (1997).
10. See www.acciusa.com/seikagaku/products/product.asp?catalog=100740-1.
11. C. L. Nutt et al., Neuroscientist 7,113 (2001).
12. G. Bruckner et al., Exp. Brain Res. 121, 300 (1998)"
tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pakanasanomat/2002-4/sokerit.htm
Muokannut: Risto Koivula , 8.12.2013 15:15:16
sherlocker 02.01.2014 20:01:41 375115
Jumalankieltäminen
Kiitos!
Koneet eivät kuitenkaan ihmistä ohita. Siiten jo ihminen saisi vuorovaikutuksen aikaan muihin kosmisiin sivilisaatiohin, materian yhteiskunnallinen emergenssitaso voitaisiin ylittää. Ehdottoman mahdotonta periaatteelisesta kannata materian ominai-suuksien puolesta sen ei pitäisi olla. Hyviä kysmyksiä! Sinä olet taitava keskustelija!
Risto Koivula 03.01.2014 13:23:25 375166
Antipavlovismia
Lainaus: Risto Koivula , 04.12.2013 01:03:44, 374549
Ja eikös vain "Aina valpas" puoskarallari-Hesarikin jo töräyttänyt aivopierun eteen- päin! (Nyt se vaan mini sitten jo "(AIDOSTI) KENEETTISEN" eikä "epigeneettisen muistin" kautta....
Tutkimus: Pelot siirtyvät sukupolvelta toiselle geneettisen muistin kautta
Helsingin SanomatEdellisille sukupolville tapahtuneet asiat saattavat vaikuttaa seuraavien sukupolvien käyttäytymiseen geneettisen muistin kautta, kertoo BBC.
Eläinkokeissa todettiin, että traumaattinen tapahtuma saattaa vaikuttaa siittiöiden DNA:han ja muuttaa myöhempien sukupolvien aivoja ja käyttäytymistä. Tutkijoiden mukaan tuloksilla on merkitystä fobioiden ja ahdistuksen ymmärtämisessä.
Lääketieteen tutkijoista koostuva ryhmä Emoryn yliopistossa Yhdysvalloissa opetti hiiret pelkäämään kirsikankukan tuoksua muistuttavaa hajua. Sen jälkeen tutkijat perehtyivät siihen, mitä hiirten siittiösoluissa tapahtui.
Osoittautui, että osio, joka DNA:n sisällä on vastuussa herkkyydestä kirsikankukkien hajulle, muuttui aktiivisemmaksi hiirien siittiöissä.
Sekä hiirten jälkeläiset että näiden jälkeläiset olivat tutkimuksen mukaan äärimmäi- sen herkkiä kirsikankukalle ja välttelivät hajua, vaikka ne eivät olleet koskaan elämänsä aikana haistaneet sitä oikeasti.
Hiirten aivojen rakenteessa havaittiin myös muutoksia.
"Vanhemman kokemukset vaikuttavat merkittävästi seuraavien sukupolvien hermojärjestelmän rakenteeseen ja toimintaan jo ennen hedelmöittymistä", tutkimusraportissa pääteltiin.
Tutkijat ajattelevat, että vastenmielisyys tiettyä hajua kohtaan siirtyy jälkeläisille joko siten, että osia hajusta päätyy verenkiertoon ja vaikuttaa siittiöiden tuotantoon, tai siten, että aivoista peräisin oleva signaali muuttaa siittiöiden DNA:ta.
Löydökset voivat tarjota todisteita "sukupolvien välisestä epigeneettisestä periytyvyy- destä". Tämä tarkoittaa ympäristön vaikuttamista yksilön perimään tavalla, jota voidaan siirtää eteenpäin jälkeläisille.
Tutkijat uskovat myös, että löydöksistä on hyötyä fobioiden, ahdistuksen ja posttraumaattisen stressihäiriön ymmärtämisessä.
Lisäksi tutkimustulokset voivat kiinnostaa myös kansanterveydellisten kysymysten parissa työskenteleviä tutkijoita. Sukupolvelta toiselle periytyvät reaktiot voivat auttaa ymmärtämään niin neuropsykiatrisia häiriöitä kuin ylipainoa, diabetesta ja metabolisia sairauksiakin.Elätkö pysähtyneisyyden aikaa siinä mielessä että uskot marxilais-aristoteleelisesti että maailma on teleologinen jatkumo ja ihminen nykytilassaan on sen huipentuma?
Ihminen on se tasapainotila, jota kohti maailma on alusta alkaen deterministisesti kehittynyt ja tämä loppu on vain pavlovilaista tuunausta?
Jatkan kyselyä minäkin.
Siis fasistinen pseudotiede estää ihmistä kehittymästä täydelliseksi neuvostoihmiseksi ja kommunismin paratiisin saapumisen maan päälle?
Se estää ihmisen kehittymästä ylipäätään yhtään mihinkään,jos se "saa päättää".Jos se ei tee niin tahallaan,niin sitten se tekeen niin "vahingossa sillä,missä "saa vallan".
Pavlov ei esitä "ihmistä tyhjänä tauluna", sillä hän on myös ehdottomien refleksien tieteellinen kuvaaja. Tuohon kuvaamiseen kuuluu rajankäynti ehdollisten refleksien suuntaan. Tuon rajankäynnin on Fields nyttemmin vienyt neurofysiologiselle meka- nismitasolle. Kaikki ihmisen toiminta vaikuttaa ehdollistumalla hänen persoonnansa, ei suinkaan pelkästään sellainen, mikä on mineomaisesti optettua. Se mikä on tyhjä taulu on ihmisen tietoinen tajunta ja siitä automitisoitunut sen osa alitajunta.
Ehdottomat refleksit eivät ole tajuntaa ollenkaan. Vaan ne ovat sellsita mukä tiedodteaan (jos tiedostetaan):
Älä multa kysy! En ole maininnut mistään sellaisesta tavuakaan. kaikkeen kuitenkin kasvatetaan, myös "kapitalisti- seksi ihanne-ihmiseksi" (joka tosin ei taida varsinai- sesti tuottaa mitään hyödyllistä (ja saattaa joskus etää muitakin tuottamasta...), että ihan kaikki eivät mitenkään voi olla sellaisia...
Kiina lienee jo kapitalismin ja fasismin hapattama?
Älä taaskaan kysy multa! (Suomi sitä ainakin on...)
ainakin yrittivät panna puoln maailmaa ja sen asukkaat poroksi.
Ei millään muotoa. Mutta se asia ei mua kinnostaa. (Sherlockeria se voi kiinostaa, koska hän on kasvatustieteilijä.)
Kyllä.
Ainakaan "geenimoraali" tai esimerkiksi "geeniperhe" eivät istu, vaikka ei perhettä saati moraalia missään tapauksessa "vastustetakiaan", jos sitä luulet! Ne ovat sellaisia, joihin pitää kasvattaa.
hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/oliko-lenin-objektiivinen-idealisti-vai-dialektinen-materialisti
hameemmias.vuodatus.net/muokkaa/artikkeli/5278727b8464da2634000018
Intian sikäläien "THL" on muuten pistänyt peilineurooni-Ramachandranin porukat mustalle listalle, mistä jotkut ovat raivoissaan ja väittävät "hallituksen ajavan lääkärit pois Intista"...
www.doctorshangout.com/profiles/blogs/aiimsisation-of-indian-medical
Täällä on muuten ainoa konkreettinen muka "Pavlovin kumoaminen", mitä olen anti- pavlovistikirjallisuudesta löytänyt. Siinä ei kumota pavlovia, vaan behavioristi John B. Watsonia.
hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/10/antipavlovistinen-sosiobiologia-on-pelkkaa-jarjetonta-valehtelua-ja-vaaristelya
Muokannut: Risto Koivula , 3.1.2014 13:43:23
http://soulsurfing.website/index.php/2015/10/13/scientists-have-found-that-memories-may-be-passed-down-through-generations-in-our-dna/
