Muka "tieteellistä maailmankuvaa edistävän" ja siihen myös valtiolta rahaa saavan antipavlovistijärjestön "Höpsis ry:n" keskustelupalstan mode poisti tämän viestin useita kertoja:

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=347941

RK kirjoitti 17.11.2011 (347924)...

>RK kirjoitti 17.11.2011 (347921)...

>>(R. Douglas) Fields näyttää olevan huumorimiehiä, vaikka jutut ovat tietysti tosia,
>>mm. kertoessaan glia-solujen ensimmäisestä kuvaajan Theodore Schwannin
>>(1810 - 1884) lyhyestä mutta tehokkaasta urasta biologiassa.

>>Hän esitti kaiken elollisen materian koostuvan soluista.

>>Mutta sitten tuli tupen rapinat (hyvä kun ei kirveen...), kun hän meni esittämään
>>biologian ja kemiantutkimuksen keskeisen tärkeän rahoittajan ja hyödyntäjän
>>viiniteollisuuden (joka rahoitti mm. Louis Pasteurin kaikki tutkimukset)
>>rakkaimmasta tutkimuskohteesta ennen kuulumattoman "huussintausteorian",
>>että alkoholin muodostuminen ei olekaan "siisti" kemiallinen prosessi, vaan
>>"pienet elävät erityiset hiivasolut syövät sokeria ja muita hiilareita, ottavat niistä >>aineenvaihdunnassa energiansa, ja sitten pissaavat alkoholia ja piereskelevät >>ilmoille hiilidioksidia..." Huh....

http://books.google.fi/books?id=2nmHpXPmV80C&pg=PA26&lpg=PA26&dq=%22Douglas+Fields+anuses%22&source=bl&ots=GuJOtVQcSf&sig=qQXj44E8VWK-0cHS74JZsE9tjKo&hl=fi#v=onepage&q&f=false

>Engels rinnasti Schwannin soluteorian merkitykseltään Darwinin evoluutioteoriaan
>ja energian säilymisen yleiseen teoriaan (myös mekaniikan ulkopuolellla).

Theodor Schwann iski hanskat tiskiin fiinipieruisen "tiedeyhteisön" hölmöyksien takia, jossa päällimmäisenä Saksan biologiassa heilui silloin apulantaguru Justus Liebig, ja Schwann ryhtyi sittemmin soveltamaan fysiologian ja mikrobiologian tietojaan kaivos-teollisuuden työturvallisuusteknologiaan,jossa hänen kehittämiään laitteita on ollut käytössä näihin päiviin saakka.

Hanskat iski tiskiin myös ensimmäinen neurofysiologi,joka esitti gliasolujen olevan oppimisen todellinen mekanismi, nojautuen siihen tilastolliseen seikkaan, että glia- solujen ja neuronien määräsuhde on suoraan verrannollinen lajin opitun käyttäyty- misen kehittyneisyyteen ja moni- mutkaisuuteen.

Tämä Bergenin luonnontieteellisen museon virkailija oli eri mieltä hermoston raken- teen tulkinnasta väitöskirjansa ohjaajan Pavian yliopiston professorin Camillo Golgin kanssa, sittemmin biotieteiden nobelistin yhdessä neuronin rakenteen kuvaajan San- tiago Ramón y Cajalin kanssa. Golgin mukaan neuronit ovat elimellisesti fusioituneet yhteäiseksi verkoksi, jossa sähkö kiertää. Virkailijan mukaan neuronit olivat erillisiä, ja verkon muodostivat niistä viime kädessä gliaolut, jotka säätelivät neuronien toimintaa.

Virkailija ryhtyi tutkimaan Golgin kehittämällä värjäysmenetelmällä limahkiaisen, yö- köttövän valoa karttavan pohjamutien raadonsyöjäolion hermostoa, joka laji saattuu- kin olemaan lähes alkeellisin laji, jolla on selkäydin (mutta ei myelinisoituvia aksone- ja). (Sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt nahkiaset luetaan taas kaloihin juuri tämän yhteisen ominaisuuden perusteella.)

(Yksinkertaisin kalaryhmä, jolla on ns. Fieldsin mekanimin aihioita myelinisoituvia aksoneita, on rustokaloihin haiden ja rauskujen kanssa kuuluvat koppipäiset, kuten sillikuninkaat (chimaerae).

Alkeellisin erityisen selkähermon omaava eliösryhmä ovat suikulaiset.

Hän teki erikoisen havainnon,että elinten neuronien hermosäikeet jakautuvat kaikilla lajeilla selkäytimeen tullessaan kahteen haaraan, joista toinen lähtee kohti aivoja ja toinen kohti häntää.)

Tästä hän veti oikean johtopäätöksen, että neuronit eivät ole syntyneet "asemaelin- tensä" solulinjasta, vaan kulkeutuneet paikoilleen yhtenäisestä hermoputkesta, josta hän edelleen aivan oikein katsoi myös gliasolujen olevan peräisin, eikä sidekudok- sesta, kuten muut, myös Golgi, olivat otaksuneet. Ross G. Harrison sittemmin todisti Nansenin kannan todeksi alkionviljely-tekniikalla.

http://books.google.fi/books?id=2nmHpXPmV80C&pg=PA28&lpg=PA28&dq=%22Fields+Mariner+Fridtjof+Nansen%22&source=bl&ots=GuJOp1OgLk&sig=bv2MlwvvugHzMnx4sh8q1I7n3d4&hl=fi#v=onepage&q&f=false

http://books.google.fi/books?id=2nmHpXPmV80C&pg=PA31&lpg=PA31&dq=%22Fields+Nansen+pioneer+glimpsed+other%22&source=bl&ots=GuJOp1SjKn&sig=SUF1UfqaYtKYLTbVoEkTPzXeuwA&hl=fi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Fridtjof_Nansen

Tuo silloin jo varmaan maailman tunnetuin "museorotta" (koska oli käynyt siihen asti lähimpänä Pohjoisnapaa, n. 200 km päässä tutkimusmatkoillaan, mikä ei ollut varsi-naisesti ollut koko matkan tarkoitus) oli Fritjof Nansen (Pietarin (sittemmin NL:n) Tie- deakatemian ulkomainen akateemikko ja sittemmin myös Kansainliiton pakolaisasi-ainkomissaari ja vuoden 1922 rauhannobelisti. Komissaari Nansenin kuoltua 1930 hänen tilalleen perustettiin hänen nimeään kantava Nansenin toimis- to, joka sekin sai Nobelin rauhanpalkinnon, v. 1938.

Nansen piti tapanaan jakaa tiede kahteen "osaan", nimittäin 'etenevään', ja sitten "siihen toiseen"...

Edes Sovjetskaja entsiklopedija ei tunne hänen neurofysiologian tutkimusansioitaan, vaan painottaa hänen poliittista rooliaan.

Saipa hän sitten kuitenkin "lohdutus-Nobelin"(?) tuolta rauhanrintamalta...

Fields pitää Nansenin oppimisteoriaa ilmeisen onnistuneena, ja painottaa, että glia- solujen (astrosyyttien) rooli on äärimmäisen tärkeä ja mahdollisesti informaatiota varastoiva myös synapsien toimissa:

Ne mm. palauttavat synapsiraon (veden) normaalitilaan imaisemalla siitä pois loput välittä-jäaineet uuteen kierrätyksen kemiallisen sigannalinläpäisyn jälkeen.

Synapseja sellaisenaan Fields pitää "yksinkertaisina laitteina".

Tohtori Nansenin neurofysiologiasta Norjassa ei varsinaisesti ymmärretty juuri hölkä- sen pölähtävää,ja hän toimikin vuodesta 1882 Bergenin luonnonhistoriallisen muse- ossa konservaattorin toimessa väitellen 1888 tohtoriksi sen vaikuttamatta sen kum- memmin hänen pal- velusuhdetilanteeseensa, kunnes hänet v. 1997 nimitettiin eläintieteen professorin virkaan.

http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/1922/nansen-bio.html


Neuvostoliiton neurofysiologian koulukunnat tunsivat Nansen neuroteorian


Sitä voi perutellusti olettaa esimerkiksi seuraavan lainauksen perusteella:

http://www.ane.pl/pdf/3008.pdf

Acta Neurobiol. Exp. 1970, 30: 81-94

A NEW HYPOTHESIS CONCERNING THE MECHANISM OF FORMATION OF THE CONDITIONED REFLEX
.
Alexander I. ROITBAK

Institute of Physiology, Academy of Sciences of the Georgian SSR, Tbilisi, USSR

A number of facts and observations seem to indicate that conditioned connections (temporary connections) are true neural pathways between certain parts of the brain and that conditioned reflexes after elaboration do not differ essentially from uncon-ditioned reflexes. Furthermore it was assumed that conditioned connections preexist and become effective as a result of the procedure of conditioning (Konorski 1948).

According to the most widespread opinion, conditioned connections are established as a result of changes in the region of synapses; that is, changes would occur in al- ready existing synaptic structures - "potential" synapses (Barondes 1965). In favour of this opinion are the data of electron microscopy showing that the number of sy- naptic structures in the cerebral cortex reaches its maximum relatively early in deve- lopment and does not subsequently increase appreciably (Aghajanian and Bloom 1967), although the individually acquired activity of the central nervous system develops mainly at later stages.

Oscillographic studies of "conditioned evoked potentials" (Buser and Roger 1957) have also led to the conclusion that the connections revealed after the elaboration of a conditioned reflex pre-exist and are only facilitated as a result of this procedure (Fessard 1960).

However, this assumption cannot be regarded as absolute, i.e. the possibility of formation of new synapses cannot be ruled out (Aghajanian and Bloom 1967, Beritashvili 1968).

According to Eccles (1964), the transformation of "potential" into "actual" synapses is caused by repeated synaptic activity and may be due either to the formation of in- creased amounts of transmitter,or to the enhanced readiness of its secretion, or else to a growth of synaptic structures. But,of course,conditioning cannot be accounted for entirely by changes in the synapses during their increased activity because it is based essentially on the coincidence in time of the conditioned and unconditioned stimuli.

According to Anokhin (1968), the impulses generated by indifferent and uncondi- tioned stimuli meet on the membrane of the same cell; the subsynaptic membranes enter into closest chemical interaction with the neuroplasm, with a subsequent change in the RNA code and formation of protein molecules which are the storers of the formed association; in the last instance the question is thus transferred to the field of biochemistry.

According to Jasper (1967),the mechanisms governing the growth and consolidation of inborn, unconditioned connections may be similar to those established in the course of conditioning.

Already Ariens-Kappers asserted that the phylogenesis of neural connections is similar to the development of associative connections in the life of the individual (quoted from Beritov 1932).

Examining the possible mechanism of formation of temporary connections Beritov (1932) attached some importance to the electrotonic spread of biocurrents along the neural circuits of the cortex and to the development of myelin sheaths of the nerve fibres; as we shall see below these latter ideas are of special interest in connection with the proposed new hypothesis of the mechanism of formation of conditioned connections.

The factual data and theoretical considerations underlying the proposed hypothesis will be set forth below.

1. The use of direct current amplifiers has made it possible to establish that when a sufficiently strong volley of impulses reaches a given point of the cortex a slow nega- tive potential lasting hundreds milliseconds develops on its surface after an initial, comparatively brief evoked potential.

Rhythmic stimulation gives rise to a negative d-c shift,but when the stimulation is dis- continued the potential returns to its initial level usually in a few seconds.These elect- ric reactions were recorded in the somatosensory region of the cortex upon stimu-lation of spinal nerves and the skin (Arduini et al. 1957, Roitbak 1965), in the optic cortex upon light stimulation (Pearlman 1963), and in auditory cortex during the action of sounds (Gumnit 1960).

In experiments with chronically implanted electrodes the potential shifts of the po- tential of the cortical surface turned out to be very variable in localization, amplitude and sign (Rowland and Goldstone 1963);they are in an intricate manner connected with the arousal reaction (Caspws 1961); apparently both specific and nonspecific afferent systems participate in these processes (Lickey and Fox 1966).

After elaboration of a conditioned reflex (for example,by association of sound with electrocutaneous stimulation) the formerly "indifferent" stimulation begins to evoke in the focus of unconditioned stimulation, a reaction similar to the one evoked by the unconditioned stimulation.

This concerns both the evoked potentials (Buser and Roger 1957) and the activity of individual neurons;tudies of unit discharges in the somatosensory cortex have estab- lished that after the elaboration of a conditioned reflex there appears a similarity in the reactions to conditioned and unconditioned stimuli,that is under the action of con- ditioned stimulation the given cortical neuron imitates the changes in spike dischar- ges evoked by unconditioned stimulation (Sulgina 1967,Vasilevsky 1968).Thus after the elaboration of the conditioned reflex the conditioned stimulation begins to excite approximately the same complexes of neurons as does unconditioned stimulation.

As to the d-c potentials, their records do not show such constant and simple results of duplicating the effect of the unconditioned stimulation (Rowland 1961).

The slow negative potential of the cortical response to direct electric stimulation has been studied in great detail (Goldring and O'Leary 1960,Roitbak 1965).This is a local electrical reaction recorded on a territory with a radius of 3 mm around the stimula- ting electrodes (Fig.1AB);the slow negative potential evoked by the second stimulus is reduced with intervals of less than 1 sec (Fig. 1C); on rhythmic stimulation the po- tential shifts to the negative side and upon discontinuation of stimulation it returns to the initial level in a few sec (Fig.1E);during the slow negative potential the discharges of neurons in the given point of the cortex are depressed (Fig.ID). It is interesting to note that under the

2. When studying the mechanism of conditioned reflex formation,we must take into consideration the fect that the brain consists of nerve cells and neuroglial cells (there are ten times as many of the latter) and the greater part of the surface of neurons is in contact with the glial elements.The opposition of the membranes of the neurons and glial cells separated by narrow clefts about 150 A wide is of paramount physio-logical importance (Galambos 1961,1965, Kuffler and Nicholls 1966, Roitbak 1968).

The assumption that the slow negative potential on the surface of the cortex is of neuroglial origin (Roitbak 1963) is now supported by a number of facts. Firstly, it was established that it is eliminated by certain doses of X-rays without any change in the dendritic potentials and primary responses (Roitbak 1969); these doses of X-rays cause noticeable morphological changes only in the neuroglial elements (Maxwell and Kruger 1965).Secondly,it was shown that the slow negative potential on the sur- face of the cortex to direct stimulation occurs simultaneously with depolarization of the membrane of the "idle" cell at the given point of the cortex (Karahashi and Gold- ring 1966); the "idle" cells of the cortex were histologically identified as neuroglial (Kelly et al.1967, Grossman and Hampton 1968) and they are apparently oligodend- rocytes (Kelly et al.1967). It appears that the glial cells of the cortex are also depola- rized upon stimulation of the thalamus (Karahashi and Goldring 1966, Grossman and Hampton 1968) and "spontaneously" (Grossman and Hampton 1968).

According to Kuffler (1968), the neuroglial cells in the cortex are depolarized by the same mechanism that was shown in the experiments on glial cells of amphibians, that is under the action of K+ ions liberated from the excited neural elements (Kuffler and Nicholls 1966).

But another mechanism may be also assumed,since it was shown by electron micro- scope that the glial cells are in contact with the endings of the axon terminals contai- ning synaptic vesicles (Mugniani and Walberg 1964), and it was discovered that the membrane of the glial cells of the cortex is depolarized by ACh and GABA (Krnjevie and Schwartz 1967); consequently it cannot be excluded that the neuro-glial cells in the cortex are depolarized by the action of chemical mediators which either excite or inhibit the neurons.

Thus,when a volley of impulses reaches the given neuron-glial complex of the cortex, it produces postsynaptic potentials and the electrical discharges in the nerve cells on the one hand and a prolonged depolarization of neuroglial cells,on the other. The de- polarization of neuroglial cells may serve as a signal for their trophic activity (Kuffler and Nicholls 1966).

3.The known function of oligodendrocytes is the formation of myelin sheaths of nerve fibres in the developing central nervous system by encasing the naked axon cylinder in the processes of the oligodendrocytes (Bunge et al.1962); when the glial process spirals round the axon,the cytoplasm it contains becomes obliterated and the plasma membranes draw closer together, forming a myelin sheath; the mechanism is similar to that of myelination in the peripheral ner- vous system (Bunge et al.1961).The con- nection of the membrane of oligodendrocytes with the myelin sheaths is shown also in the cerebral cortex (Mugniani and Walberg 1964).

Oligodendrocytes form myelin not only during the development of the central ner- vous system, but also in adult cerebral tissue: oligodendrocytes surrounding and en- casing axons and then forming myelin were seen in a culture of adult cerebral tissue on the 14th day of incubation (Ross et al.1962).

The capacity of oligodendrocytes for myelination in the mature central nervous sys- tem clearly manifests itself under conditions of recovery from experimentally produ- ced demyelination in vivo and in situ (Bunge et al. 1961, Aparicio et al. 1968), in re- myelination the newly forming myelin sheaths often consist of only 2-3 layers. The tendency of the oligodendrocyte processes to "spiral" round the neuraI elements is manifested in an excessive,grotesque form during their pathologically intense growth in the oligodendrogliomas (Robertson and Vogel 1962). Thus, in the mature central nervous system oligodendrocytes retain their ability to form myelin; this is a complex and still incompletely elucidated process that has a number of aspects (Schjeide et aI, 1968).

ACh increases the motor activity of glial cells pulsating movements and movements round the neuron and along the axon (Geiger 1963),the movement of a glial cell may be evoked by electric stimulation:at the parameters of the stimulus at which depolari-zation of its membrane is evoked (as a result of a "dielectric break- down" - Wardlell 1966) it nlay contract (Hild and Tasaki 1962). It may be assumed that depolarization of the oligodendrocyte membrane serves as a signal for myelin formation.

4. The appearance of a clearly defined ability to form conditioned reflexes in the as- cending series of verbrates coincides with the differentiation of neuroglia and, espe- cially, with the appearance of oligodendrcglia. This conclusion may be drawn from comparing the few electron microscopic data on the phylogeny of neuroglia with the data on tbe phylogeny of higher nervous activity.

No true conditioned reflexes are elaborated in lampreys, in which only the so-called "summational" reflexes can be formed (Sergeyev 1967). A capacity to form condi-tioned reflexes is clearly manifest in bony fish (Beritashvili 1968,Salzinger et al.1968) while the formation of higher forms of associations appears in reptiles and fully develops in mammals (Sergeyev 1967).

In lampreys neuroglia do not differentiate into astroglia and oligodendroglia and there are no myelinated fibres in the central nervous system (Bertolini 1964). In addition to ependymal glia sharks have an astroglia which performs two functions - those of a hematoencephalic barrier and of myelination;they are the first vertebrates to have myelinated fibres (Bakay and Lee 1966).In bony fish there is a differentiation into astroglia and oligodendroglia,but there are few oligodendrocytes and few of these are associated with myelin sheaths. The brain of reptiles contains a large number of oligodendrocytes and it is often possible to trace their connection with the myelin sheaths of axons (Kruger and Maxwell 1967).

The answer to the interesting question of why, despite the considerable similarity in the structure of the brain of lampreys and fish (Polyakov 1964) and the similarity in the electric reactions of different parts of the brain to peripheral stimulation in these animals (Karamyan 1963) there are substantial differences in the character of the formation of conditioned connections (Sergeyev 1967) can apparently be given if we consider the sharp difference between these animals in the sense of the neuroglial composition of the brain and,hence, the absence in one case, and the presence in the other case, of myelinated fibres in the central nervous system.

5. It is now believed that the electric properties of the presynaptic terminals may dif- fer from those of the parent fibre, the reasons for it probably being the chemoceptors covering part of their surface, special properties of the membrane, etc. (Eccles 1964, Shapovalov 1966). In the neuromuscular apparatus of the crayfish excitation does not actively spread in the presynaptic terminals (Dude1 1963). In the long terminals of the motor axon in the neuromuscular junctions of the frog excitation actively spreads at the rate of about 0.3 mlsec (Braun and Schmidt 1966, Katz and Miledi 1968), it is not clear, however,whether this applies to the region of the last 5-10 ym. An active spread of excitation to the presynaptic terminals is not obligatory for all types of synaptic junctions (Katz and Miledi 1968), different types of chemically operating synapses are apparently subject to different variations in the sense of the effectiveness with which the presynaptic impulse penetrates the terminal.

In the cases of blocked excitation, at any distance from the synaptic junction, the transmitter must be released by means of an electrotonically spreading action poten- tial. In experiments with blocking the excitation with tetrodotoxin it was shown that electric pulses applied to the nerve fibre evoke transmitter release if the terminal is electrotonically depolarized and there are Ca++ ions in the external medium; the amount of mediator released depends on the strength and duration of the pulse electrotonically reaching the terminal, i.e. depends on the number of coulombs in the pulse (Katz and Miledi 1967).Thus the amount of transmitter released into the synaptic cleft is greater, other things being equal, the more electricity passes through the membrane of the terminal.

Most of the synapses in the cerebral cortex are formed by nonmyelinated presynap- tic terminals (Eccles 1964). With the aid of an electron microscope they can be traced to a distance of 4 - 5 pm before they synapse; in the cortex there are also quite a few presynaptic fibres in which the myelin ends near the synaptic bouton - a t a distance of 0.5 - 2 - 0 ym (Gray 1959, Khattab 1968).

The length constant (A) for the electrotonic spread of the action potential along a ter- minal 1.5 m in diameter is 250 ym (Katz and Miledi 1968), for presynaptic terminals 0.1 ym and less in diameter - their diameter in the cortex (Khattab 1968) - A must be about several pm, i.e. in the presynaptic terminals of the cortex the action potential must spread electrotonically with a sharp decrement.

In Tasaki's experiments (1953) the treatment of the myelin sheath with saponin re- sulted in an increased leakage of the action potential through the lmyelin sheath and a shanp reduction in the strength of the current directed outward through the nearest node of Ranvier. In the myelin sheath the layers corresponding to the single mem- branes of Schwann cells are located at a distance of 85 A from each other. The re- sistance of each layer is 500 ohm/cm2. There must be an optimum thickness of the myelin sheath which offers the best conditions for the spread of local current circuits (Hodgkin 1964).

Since the amount of transmitter released by a synaptic terminal is a function of the amount of electricity passing through its membrane, the presence or absence of a myelin sheath round the presynaptic region of the terminal must be of enormous importance to the efficiency of synaptic transmission in the cerebral cortex.

6. After a series of impulses the probability of transmitter release at the neuromuscu- lar junction remains higher for a period of several minutes. This manifests itself in an increased frequency of miniature e.p. p.'s.
(Brooks 1956) and in the phenomenon of posttetanic potentiation, i.e. in an increased frequency of "spontaneous" release of quanta of the transmitter and an increased amount of transmitter released by the nervous impulses. The phenomenon of posttetanic (potentiation clearly manifests itself in the cerebral cortex in experiments with electric stimulation of its surface (Roitbak 1955).

The striking dependence of the postsynaptic potentials of the neuromuscular junction on the concentration of Ca++ ions in the external medium led to the assumption that posttetanic potentiation is connected with Ca++ (Katz and Miledi 1965); this assump- tion has a number of facts in its favour (Gage and Hubbard 1966).In the cerebral cortex Ca+ acts similarly: a temporary application of Ringer's solution containing an increased amount of Cat+ to the surface of the cortex resulted in a considerable increase in dendritic potentials; these post-synaptic potentials returned to their initial amplitude in 200 min or so (Roitbak and Oniani 1967).

Depolarization of nerve fibres is the cause of the movement of Caf+ ions from the membrane into the external and internal medium (Gage and Hubbard 1966). In exa- mining the subsequent fate of Ca+ it is necessary to take into consideration not only the processes operating on the membrane of the terminals after their depolarization - recombination of Ca+ with sites of the membrane (Gage and Hubbard 1966), but also the following circumstance: the fate of Ca f+ in extracellular space must depend on the presence in it of macromolecules not yet identified and possessing an ability to bind or fix the ions (Adey 1967, John 1967).

Thus, after depolarization of the presynaptic terminals the physico-chemical state of their membranes and the composition of the intercellular medium surrounding them remain altered; this alteration "chemical trace") disappears gradually, in the course of a few minutes.

The proposed hypothesis consists in the following. Under the action of "indifferent" stimulation the excitation reaches,along the pre-existing neural pathways, the "po- tential" synapses on the neurons in the focus of unconditioned stimulation.Owing to the anatomic relations established during the ontogenesis namely the multiplicity of appropriate afferent fibres extending to the given neuron neuroglial module of the cortex, the effectiveness of the connections with it and, possibly, the character of im- pulsation (prolonged impulses in the thin afferent fibres that are excited, for example, by pain stimulation) the unconditioned stimulation must, as a rule, evoke, in addition to a spike discharge of the neurons, an activation of the neuroglial cells and a pro- longed depolarization of their membranes,which is a signal to the oligodendrocytes for myelin formation that thus becomes possible.The possibility is translated into rea- lity if the processes of the oligodendrocyte contact a naked terminal which has been depolarized,i.e.during the change in the physico-chemical state of its membrane and the composition of the medium in the cleft between them. Enclosed in a glial process and then encased in myelin the axon terminal is more effective: a stronger electric current electrotonically reaches the synaptic terminal and evokes release of a larger number of mediator quanta; the terminal becomes active in the sense of evoking ex- citation (or inhibition) of the postsynaptic element - the connection has been formed and - can to a certain extent be improved by the increased number of layers in the myelin sheath (Fig. 2).

On the basis of this hypothesis it is possible to answer the question of why the elabo-ration of a conditioned reflex requires certain temporal relations between the stimuli. Usually a conditioned reflex is elaborated when an "indifferent" stimulation precedes the unconditioned stimulation,the interval between them may reach 20 min and even more. After depolarization of the presynaptic terminals the "chemical trace" persists, a long time after the moment of application of the "indifferent" stimulation.

....

BERITOV (Beritashvili), I. S. 1932. Individualno priobretennaya deyatelnost' tsentralnoi nervnoi sistemy. Izd.

Gosisdat, Tbilisi.

BERITASHVILI, I.S. 1968. Pamyat' pozvonochnykh zhivotnykh, ikh kharakteristika i proiskhozhdenie

Izd. Metsniereba, Tbilisi. 138 p.

....

Minusta tuossa lähestymistavassa ja metodeissa on aivan ilmeistä, että Beritshvili/ Beritov (1885 - 1975) on tuntenut tuoolioin 1932 Nansenin väitöskirjan sisällön.Beri- tashvili nimitettiin NL:n akateemikoksi vuonna 1941 eli varsin myöhään, 56-vuotiaa- na, jonka jälkeen hän jatkoi aktiivitutkijana kuolemaansa asti.

Fridjof Nansen oli Pietarin/Venäjän/NL:n Tiedeakatemian ulkomainen jäsen vuodes- ta 1998, tultuaan 1997 nimitetyksi Bergenin yliopiston eläintieteen professoriksi.

Vaikka nimitys oli ”kunniajäsen”, se ei tarkoita samaa kuin ”kunniatohtori” nykyään (ellei kyseessä ollut joku Kiinan Keisari). Hän ei ollut TIETEESSÄ suurelle yleisölle tunnettu, vaan sitä hän oli vain napahiihtäjänä. Hän oli venäjällä/NL:ssa eläintieteen akateemikko arvoltaan,ja Akatemia oli taatusti tarkoin syynännyt hänen tieteellisen tuotantonsa läpi muodostaessaan hänen kanssaan yhteistyösuhteen.

” From 1880 to 1882, Nansen studied at the University of Christiania, where he was appointed a professor of zoology in 1897.He became an honorary member of the St. Petersburg Academy of Sciences in 1898.”

” After World War I, Nansen was high commissioner of the League of Nations for re- patriating prisoners of war. He was one of the organizers of relief to the population of the famine-stricken Volga region in 1921, and from 1925 to 1929 he headed the commission for the repatriation of Armenian refugees to Soviet Armenia. ”

Mutta kuten tästä ilmenee, Joka-Paikan-Fridtjof oli erityisesti kaukaasialaisten tuttu aivan muutakin kautta:hän oli Kansainliiton pakolaiskomissaarina Turkin armenialais- ten kansanmurhan ja sen aiheuttaman pakolaiskysymyksen selvittäjä, ja tuossa roo- lissa kolmanneksi tai neljänneksi parhaiten tuosta fasismin esinäytöksestä perillä oleva henkilö maailmassa heti Englannin toimia noihin tapauksiin liittyen johtaneen Winston Churchillin, Bolshevikkien/NL:n hallituksen kansallisuuksien komissaarin Josif Stalinin ja Turkin presidentti Kemal Atatürkin jälkeen (jonka Churchill oli tosiasi- assa nostanut valtaan manööverillään, jota pidettiin hänen ”munauksenaan”, mitä se ei suinkaan ollut,kaikkea muuta,se kun oli vielä II maailmansodankin voiton avaimia).

Akatemian kunniajäsen näyttää itse asiassa olleen tavallista akateemikkoa jopa kor- keammalla, mutta ilman juoksevia virkatehtäviä,sillä venäläisen neurofysiologian pe- rustaja ja Akatemian kirjeenvaihtajajäsen Ivan Mihalovitš Sečenov nimitetiin ”kunnia-akateemikoksi” vuonna 1904, siis 6 vuotta Nansenin jälkeen, samana vuonna, jolloin hänen oppilaansa Ivan Pavlov sai lääketieteen ruoansulatuskavan hermostollisesta sääntelystä (tämä oli väitellyt tohtoriksi sydämen hermostollisesta sääntelystä), ja neuroalan tärkeys huomattiin.

Sechenov, Ivan Mikhailovich

Born Aug. 1 (13), 1829, in the village of Teplyi Stan,now the village of Sechenovo, Gorky Oblast; died Nov. 2 (15), 1905, in Moscow. Russian naturalist and materialist; founder of the Russian school of physiology and the naturalist trend in psychology. Honorary academician of the St. Petersburg Academy of Sciences (1904; corresponding member, 1869). ”


Täällä Roitbachin ”hermopuussa” tämä ilmoittaa oppi-isäkseen akateemikko Nikolai Jevgenjevitš Vvedenskin, joka edusti sähköistä aivotukimusta. Beritashvilin oli kui- tenkin selvästi vapaa sen neuronirajoitteisuudesta.


http://neurotree.org/neurotree/tree.php?pid=32897

Vvedenskii, Nikolai Evgen’evich

Born Apr.16 (28),1852, in the village of Kochkovo, Vologda Province; died Sept.16, 1922, in Kochkovo. Russian physiologist; pupil of I.M. Sechenov. Corresponding member of the St. Petersburg Academy of Sciences (1909). ”


Varsin luultavasti Sechenov,Pavlov ja Vvedenski olivat syynänneet Nansen loistavan väitöskirjan ennen tämän kutsumista Pietarin tiedeakatemian kunniajäseksi. Tämä selittäisi mm. sellaisen linjanvedon, että käyttäytymisbiologinen (Pavlov) ja sähköinen (Vvedenski) neurofysiologinen tutkimus pidettiin metodisesti erillään ja toistensa täy- dentäjinä ja tarkistimina. Nyt havaitsemme,kuinka kaukonäköinen, tai onnekas, tuo ratkasu oli. Beritashvilin ryhmä ei kuulunut selvästi noihin kumpaankaan, vaan jatkoi (myös) Nansenin glialinjaa.

Nansenin poliittisen uran taustaa:


Tuo silloin jo varmaan maailman tunnetuin "museorotta" (koska oli käynyt siihen asti lähimpänä Pohjoisnapaa, n. 200 km päässä tutkimusmatkoillaan, mikä ei ollut varsinaisesti ollut matkan tarkoitus) oli siis Fridtjof Nansen, sittemmin myös Kan- sainliiton pakolaisasiainkomissaari ja vuoden 1922 rauhannobelisti. Komissaari Nansenin kuoltua 1930 hänen tilalleen perustettiin hänen nimeään kantava toimis- to, joka sekin sai Nobelin rauhanpalkinnon, v.1938.Hän järjesteli mm. pakolaisten asemaa vuonna 1915 Turkissa tapahtuneen armenialaisten kansamurhan jäljiltä. Hän oli yksi neljästä tuon eurooppalaisen fasismin alkunäytöksen parhaiten tunte- maan tulleesta poliittisesta johtajasta Englannin silloisen "meri-" eli siirtomaasota- ministerin Winston Churchillin, Turkin presidentin Kemal Atatürkin, jonka Churchill lopultakin oli uskomattoman kierolla tempulla "häviämällä" juuri tälle ja lentämällä Englannin hallituksesta rintamalle järjestänyt syrjäyttämään kansanmurhaaja En- ver pashan, ja Bolshevikkien kansallisuusasioiden (ja -riitojen) spesialisti ja sittem- min neuvostohallituksen niiden komissaarin Josef Stalinin ohella. NL:ssa hän oli Tiedeakatemian eläintieteen kunnia-akateemikko, koska edeltäjä Pietarin Tiede-akatemia oli v. 1898 kutsunut hänet ulkomaalaiseksi jäsenekseen, mikä NL:ssa suuresti auttoi hänen diplomaatintoimiaan.


Tuosta Gallipolin taistelusta, jota siis kansanmurhaaja Enver pashan Turkin puolella johti Kemal Atatürk,on saatu meriarkeologisin keinoin uutta tietoa, joka ei ainakaan kumoa tietoa,että Englanti oli lähtenyt vähintäänkin soitellen sotaan, mutta sen sijaan turkkilaisten komentaja tuolla alueella Kemal Atatürk oli uskomattoman hyvin en- nakkotiedoin ja taitavasti osannut valmistautua juuri tällaiseen hyökkäykseen, jonka todellinen kulku on siis vasta nyt ainakaan julkisuudessa esitetty todisteineen.

Taistelu kesti noin vuoden, helmikuusta 1915 tammikuuhun 1916. Kukaan muu kuin Turkin korkein sodanjohto ei todellakaan näytä tienneen, miten homma hoidettiin, vaikka tiedot Englannin laivojen ominaisuuksista ja niiden liikkeistä olivat epäilemät- tä saksalaisilta.Virallisesti Turkki ei ollut antanut ennen kenenkään tutkia romuja, mikä ei tieteenkään vilkkaan reitin varrella sulje pois epävirallisten "tutkijoiden" kuten vanäläisten mahdollisuutta.

Englannilla oli sodassa useita pienempiä päämääriä kuin vallata Konstantinopoli ja ottaa hallintaansa Turkin salmet: se halusi lopettaa meneillään olleen armenialaisten kansanmurhan ja vaikuttaa muutenkin Turkin sisäpolitiikkaan ja laajuuteen; se halusi vähentää Turkin uhkaa Venäjää kohtaan Kaukaasiassa, jotta Venäjä voi vapauttaa taistelutaitoista väkeä I maailmansodan itärintamalle Saksaa ja Itävaltaa vastaan, ja se halusi kiinnittää Turkin huomiota muuhun suuntaan englantilaisten johtamista arabien liikkeistä irrottautua Turkin yhteydestä.

Englannin puolelta sotaa johti tuolloin 63-vuotias maavoimien kenraali Ian Hamilton, II buurisodan esikuntapäällikkö ja sen invalidi, joka vuodesta 1873 palvellut Intiassa ja Afrikassa. Hän oli varsin erikoinen valinta komentajaksi, eikä hänen annettu osal- listua ennakolta sodan konkreettisiin valmisteluihin kuten laivojen valintaan. Hänellä oli kaksi "valttia" tehtävään: laaja kokemus yhteistyöstä meriministeri eli siirtomaaso- taministeri Winton Churchillin kanssa (joka sai muistelmistaan fiktiivisen kirjallisuu- den Nobelin palkinnon, vaikka olisi toivonut rauhanpalkintoa) sekä laaja kieli- ja po- liittinen sumplimistaito ja -kokemus eri puolilla Aasiaa ja Afrikkaa. Hän oli ollut muka- na jopa brittien epäonnistuneella Afganistanin sotaretkellä, ja Englannin sotilasasia- miehenä Japanin ja Venäjän sodassa.Hamiltonin lentävä lause Gallipolin sotaan läh- tiessään oli, että "ainoa varma asia tässä sodassa on,että jompikumpi voittaa!".

Ympärysvallat menettivät jopa 300000 miestä,turkkilaiset vain n.100000. Kumpikaan osapuoli ei varsinaisesti voittanut tuossa sodassa välittömästi itselleen mitään sellais- ta, mitä niillä ei olisi ollut ennen tuota episodia. Sellainen aika tuli sitten myöhemmin epäilemättä molemmille taistelleille osapuolille...

Turkin armeijassa oli ollut käytäntö, että ylipäällikkö oli sulttaaniperheen jäsen, mutta armeijan kakkosmiehen,esikuntapäällikön paikka oli varattu rivistä pitkää linjaa nous- seille sotilaille.Tälle paikalle valikoitui usein turkkilaistuneita vähemmistökansallisuuk- sien edustajia,usein vähintään toista polvea armeijan leivissä,ja näillä oli tapana suo- sia kaltaisiaan. Vuoden 1908 nuorturkkilaisessa kumouksessa,jota johti makedonian- albanialaistaustainen Enver pasha, noiden sotilasjohtajien valta käännettiin toisin päin,ja sulttaani pistettiin sivuraiteelle sotaministerin sotiasdiktatatuurin tieltä. Armeija oli ilmeisesti ainoa sosiaalisen nousun ja myös uudistusten kanava, josta juontuu turkkilainen (ja syyrialainen ja kurdilainen) käsitys armeijasta "vasemmistolaisena" voimana mm. kirkkojen ja heimopäälliköiden vastapainoksi. 

Kemalin välitön esimies tuolloin oli toinen albanialaistaustainen kenraali Mehmet Esad Bülkat, jonka esimies taas oli Saksan (Keskusvaltojen) sotilasneuvonantaja, juutalainen kenraali Otto Liman von Sanders, joka oli se henkilö,joka ehdotti Kemalia Gallipolin rintamakomentajaksi koska tämä oli ennustanut tasan oikein englanti- laisten hyökkäyksen määränpään. Tätä pidettiin sittemmin muutoin tyhmähkönä pidetyn saksalaiskenraalin "loistovetona"...

Dardanellien yleispuolustuslaitteiden suunnittelija ja toteuttaja oli kenraali Cevat Ço- banlı, joka oli sulttaaniperheen lähipiirin linjaa, ja jonka ura oli armeijassa ollut vaihte- leva: aluksi hän eteni huippuvauhtia opinnoissaan ja sotilasurallaan nousten sulttaa- nin esikuntaan ja tämän sotilaskenttäpalvelijaksi ja nimitettiin ensimmäisen kerran kenraaliksi n. v.1895. Vuoden 1908 Enver pashan johtamassa sotilasreformissa hänet kuitenkin alennettiin useiden muiden tuota linjaa "liian nopeasti" nousseiden kanssa (joten hänellä oli ns. hampaankolossa Enveriä vastaan...), mutta 1912 hänet ylennettiin uudelleen kenraaliksi ja sikäläisen sotakorkeakoulun Esikunta-akatemian rehtoriksi. Gallipolin sodan alkaessa hän oli samalla organisaatiotasolla kuin Liman von Sanders, joka ei päässyt näin ollen kohtuuttomasti munimaan itselleen oudoissa asioissa.

Britannian laivastoa ei kuitenkaan pysäytetty uusimman tutkimuksen mukaan Dardanellien yleispuolustuslaitteilla, vaikka nekin olivat esimerkillisen hyvät, vaan erikoislaitteilla, jotka oli räätälöity just tähän tarkoitukseen, kuka ne sitten lieneekin virittänyt paikoilleen.

Poliittiset pisteet veti kotiin Kemal Atatürk (1881 - 1938). Myös nuori Kemal Ataturk osallistui nuorturkkilaisiin ja jopa liikkeen johtoon,mutta oli sen linjasta eri mieltä.Mus- tafa Kemal oli syntyisin Kreikan Thessalonikista islamilaisesta perheestä,jonka isä oli syntyisin Makedonian Kocacikista ja ilmeisimmin albaani, joidenkin tietojen mukaan albaanijuutalainen. Äidin isän tiedetään olleen turkkilainen, äidinäidin mahdollisesti slaavilainen. Kukaan ole kertomassa perheen traditioista, sillä Kemalilla tai hänen sisarellaan, jotka ainoina selvisivät aikuisikään, ei ollut lapsia.

Sotilasvirkamiesisän sukunimi oli Efendi, mutta sukunimi oli valittava vain, jos oli ar- meijassa tai muussa julkisessa toimessa, ja sen sai valita aika vapaasti. Pojalle pisti koulun kirjoihin sukunimen Kemal (="kunnollinen, jämpti") hänen matematiikan opet- tajansa, jonka omakin sukunimi oli Efendi, eikä hän ehkä tykännyt, että olisi paljon samannimisiä.

Poika kirjoittautui 12-vuotiaana sotakouluun, koska äiti yritti pakottaa häntä pappis-kouluun. Hän kävi sotakouluja vuoteen 1905, eli 24-vuotiaaksi, jonka jälkeen aloitti asepalveluksensa valmiiksi kapteenina, eli huomattavan korkealta aloittajaksi, kun lisäksi ei ollut sulttaani- eikä upseerisukua.Hän liittyi "Isänmaa ja vapaus"-nimiseen vallankumoukselliseen upseeriryhmään, joka ilmeisesti liittyi 1907 nuorturkkilaisiin, Kemal jäsenenä no.322.Hänet nimitettiin 1908 vähän ennen vallankeikausta siviili- virkaan rautatietarkastajaksi,mutta hänellä oli silti jokin rooli sotilaskaappauksessa, jonka tarkoitus Venäjän vastaavan (1905) tapaan oli perustuslaillinen monarkia.

Kummassakin maassa se perustuslaillisuus ja koko perustuslakikin jäivät paperille eikä oikein sillekään siltä erää, mutta Turkissa sulttaani todella menetti todellisen val- tansa.1910 Atatürk palasi armeijaan,kun hänet kutsuttiin johtamaan albaanikapinan kukistamista Kosovossa.1911 hän taisteli Libyassa, jonka Turkki menetti Italialle (se oli menettänyt Egyptin jo paljon aikasemmin Englannille) ja 1912 Balkanin sodassa hän perusti joukko-osastonsa päämajan Gallipolin niemimaalle, ja kehitteli maihinnousujoukkoja, mutta niillä ei ollut menestystä esimerkiksi Bulgariassa.

1914 Turkki liittyi 1. maailmansotaan Keskusvaltojen puolella. Tällöin hän sai 5. ar- meijan komentajalta kutsun Gallipolin tehtäväänsä rintamalinjakomentajana, paikal- la, jolla hänellä jo valmiiksi oli esikunta. Tiedä sitten, oliko hän vain lämpimikseen ennustellut, että britit yrittävät maihinnousua juuri "hänen rannallaan".

Mitkään hänen johtamansa sotatoimet eivät varsinaisesti olleet tähän mennessä menneet hyvin, ja hän oli mielessään jyrkässä oppositiossa maan ja armeijan politiikkaa vastaan.

Englannin hyökkäyslaivastoon kuului yksi nykyaikainen suuri taistelualus HMS Queen Elizabeth ja 17 muuta laivaa,jotka olivat joko pienehköjä tai sitten ikivanhan- aikasia suurehkoja romuläjiä,joita olivat HMS Irresistible ja HMS Inflexible, ja miehis- töä pelastamaan lähtenyt HMS Ocean jotka tuhoutuivat 18.3.1915.Tämä oli ratkaise- va tapahtuma ja erittäin katastrofaalinen, sillä pienemmät laivat olivat pääasiassa menneet näiden edeltä mukaan lukien miinanraivaajat, ja reitti piti olla selvä. Elisa- bethin piti sitten seurata ja mahdollisesti venäläistenkin tulla apuun Kontantinopolin valtaamiseksi, johon komentaja Hamilton arveli kuluvan operaation lähtölaukaukses- ta kaksi viikkoa. Nyt ei Elizabethin menoa perään voinut ajatellakaan, eivätkä jo menneet uskaltaneet palata, ennen kuin saatiin selvitetyksi, mitä oli tapahtunut.

Epäiltiin saksalaisten sukellusveneitä, mutta miksi ne eivät olleet yrittäneet Elizabe- thia? Epäiltiin superraskaita tykkejä ja laivojen romukuntoa. Epäiltiin erilaisia uuden- tyyppisiä miinoja,mutta miksi pienemmät laivat,niin turkkilaiset kuin englantilaisetkin, olivat seilanneet juuri niillä paikoilla jo ristiin rastiin ilman mitään paukkuja? Vai oliko itse laivoissa jokin aikasytytys? Tämä selvisi vasta uusissa tutkimuksissa.

Laivat olivat ajaneet miinoihin, jotka olivat räjähtäneet niiden pohjan kosketuksesta. Turkkilaiset olivat TÄSMÄMIINOITTANEET laivojen reitin sellaiselle korkeu- delle pohjasta ylöspäin "roikkuvin" miinoin,että pienet alukset ajavat yli, mut- ta englantilaisten isot romukasat joutuvat rysään! Varsin todennäköisesti tuol- lainen miinoitus oli tarvinnut vähintäänkin varsin hyvin valmistella jo paljon aikaisem- min, esimerkiksi sopivat kiinnityspaikat pohjaan! Tietysti ne miinat saattoi sieltä sitten vapauttaa jollakin sukellushommalla tai muullakin järjestelyllä vaikka viime tipassakin. Loppusilauksen asennukselle suoritti oletettavasti luutnantti Tophaneli Hakkin komentama miinanlaskija Nusret helmikuussa 1915.

Gallipolin voiton jälkeen Atatürk toimi komentajana Edirnessä (Adrianopolis) länsira- jalla kesäkuuhun 1916 ja sen jälkeen Kaukaasian rintamalla torjumassa venäläisten hyökkäystä.Tämän jälkeen hallitus ehdotti uuden armeijakunnan perustamista hänen komennossaan,mutta hän kieltäytyi.Sen sijaan hänet nimitettiin 2.(Koillisen) armeijan komentajaksi, jossa hän sai vähän kuin ilmaiseksi "toisen suuren voittonsa", kun Ve- näjän joukot vetäytyivät vallankumouksen jälkeen valtava pakolaisjoukko mukanaan epäilemättä osin Kemalin ansiosta, heitä kulki molempiin suuntiin.

Heinäkuussa 1917 hänet nimitettiin 7. (Palestiinan) armeijaan, jota komensi saksa- lainen kenraali Erich von Falkenhayn, Saksan armeijan entinen esikuntapäällikkö. Kohta Atatürk vaati yhdessä toisen alikomentajan kurdilaisen amiraali Miralay Ismet Beyn (sittemmin Ismet Inönün (Turkin johtajan 2. maailmansodassa) kanssa pää- ministeri Talaat pashaa erottamaan Falkenhaynin.Talaat pasha kuitenkin aluksi kiel- täytyi, jolloin Atatürk sanotui irti tuosta armeijasta ja palasi Konstatinopoliin. (Sittemmin Falkenhayn korvattiin vielä edellä mainitulla  Liman von Sandersilla.)

Kemal ja kruununprinssi Mehmed Vahideddin lähtivät junalla Saksaan tutustumaan "Keskusvaltojen tilanteeseen Saksan länsirintamalla", jonka tarkastuksen seurauk- sena Kemal ilmoitti keisari Wilhelm II:lle kategorisesti,että "Keskusvallat tulevat hä- viämään sodan!". Kemalin palatessa Turkkiin ympärysvallat olivat vallanneet Kons- tantinopolin, mitä jatkui 1918 - 1923, mitä vastaan turkkilaiset nationalistit aloittivat "itsenäisyyssodan",joka päättyi valtaajien lähtöön ja uuden Turkin tasavallan perus- tamiseen Kemalin johdolla 1923.Turkilla on siitä alkaen ollut yksi muodollisesti "de- mokraattisimmista" (muotohan sitä ei kyllä takaa, kuten Turkkikin käytännössä on osoittanut...) ja liberaaleimmista perustuslaeista, mitä tunnetaan.

Englantilaiset toimivat Turkin ja Venäjän alueella 1905 - 1920 Persiasta käsin erityi- sesti azerikansallisuuden keskuudessa (Mussavatit,joilla toisaalta oli vahvat suhteet myös nuorturkkilaisiin ennen Enver pashan aikaa, ja sittemmin tämän teorian mu- kaan Atatürkin(/Inönün) salaoppositioryhmään). Myös bolshevikkien kanssa Mussa-vateilla oli sekä yhteistoimintaa että henkilöliikennettä molemppin suuntiin. Bolševi-keista Mussavateihin siirtyi heidän johtajansa Mammed Amin Rasulzade ja päinvas-taiseen suuntaan siirtyi mm. Lavrentii Berija. Myöhemmin ns. arabisosialistit mm. Syyriassa omaksuivat Mussavatien ohjelmakohtia.

Tämä on huono artiikeli, mutta tuo perusidea on vahvasti oikean suuntainen...

Gallipoli was not Churchill's great folly

" Most remember Winston Churchill as foreseeing the Nazi threat, winning World War II and pronouncing the arrival of the Iron Curtain. Lesser known is his role in World War I where the Gallipoli campaign is regarded as the stain on an otherwise colossal record. The approaching centenary of World War I is a good time to set the record straight: Churchill was right to propose Gallipoli and right to oppose the withdrawal.

The great and worthy goal of the campaign has been obscured by its retelling in a myth of courage and futility that is only half true. ... "

Winston Churchill

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/helsingin-yliopisto-poisti-nakosalta-vuonna-2003-lakkauttamansa-agora-keskustelupalstan