Yhdysvaltalaisen Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) yleisen kielitieteen emeritusprofessori Noam Chomsky (s.1928) on teoriallaan ns. geneerisestä univer- saalikieliopista” (ainakin ollut) maailman eniten siteerattu tiedekirjoittaja, ainakin jos otetaan huomioon riittävän matalatasoisetkin tiedejulkaisut, osittain johtuen alasta, jolla paljon julkaistaan,osittain muista syistä. Geneerinen on Chomskyn itsensä käyt- tämä termi,joka tarkoittaa geeniperäistä.Hänen teoriansa mukaan kaikkien maailman kielten kieliopilla ja vieläpä sanastollakin on yhteinen aivoperäinen ”syvärakenne”, jonka ilmenemismuotoja ovat konkreettiset kieliopit ja vieläpä sanastotkin.

Chomskylta on reilu vuosi sitten (v. 2000,kopsittu vanhasta kirjoituksesta) julkaistu suomeksi kaksi poliittista kirjaa ”Uusi sotilaallinen humanismi”, joka käsittelee todel-lista ongelmaa NATOn rauhaanpakottamispolitiikkaa, sekä niin ikään todellista on-gelmaa, globalisaatiota Yhdysvaltain ehdoilla, käsittelevä teos ”Hinnalla millä hyvän-sä”. Vapun 2000 Tiedonantajassa päätoimittaja Erkki Susi ylisti ensin mainittua kir-jaa, että ”sen luettuaan ei ole enää entisensä”. Hesarin arvostelu esim. 6.5. 2000 oli ristiriitainen: toisaalla sanotaan Chomskyn olevan ”kiistelty tiedemies”, toisaalla taas ”modernin kielitieteen perustaja”. Nämä kirjat ovat herättäneet laajaa keskustelua, ja näkyvimmistä poliitikoistamme ainakin Erkki Tuomioja on vähintäinkin antanut sivustatukea chomskylaiselle ideologialle.

Sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt,Chomsky on esittänyt toisaalta yleisesti tunnettuja tosiasioita imperialistisesta taloudesta,kuten että yksikään maa ei ole koskaan rikas-tunut niillä opeilla, joita monetaristiglobalisaattorit tähän tarkoitukseen tarjoavat kehi-tysmaille, toisaalta hän katsoo tapahtuneen periaatteellisen käänteen, jossa ni-menomaan USA:n politiikkaa määräisikin nyt kapitalististen monopolien todellisten tai oletettujen etujen asemasta mystinen ”valta sinänsä”. Toisaalta voitaisiin ajatel-la, että Yhdysvalloissa jos missä tiedettäisiin, että sellainen ”valta”, jota ei voi periaat-teessakaan muuttaa rahaksi (tai nykyisin mielummin suoraan tavaraksi), on pelkkää hourua.Jos tällainen käänne todella olisi tapahtunut,mikä sinänsä ei absoluuttisen mahdotonta ole,olisivat asiat maailmassa todella huonosti…

Mielestäni ”käänne” haiskahtaa vähän yritykselle lyödä tiskiin politiikan ”geeniperäi-nen selitys", yksi todellinen tukki lisää sellaiseen kekoon, johon suomalaisista ovat oman kortensa kantaneet sellaiset sosiobiologismin huru-ukot kuten Tatu Vanhanen ja Yrjö Ahmavaara sekä Pentti Linkola. Tätä epäilystä vahvistaa se, että globalisaa-tiosta on myös jyrkästikin varoitettu sellaisellakin perusteella, että ”se ei ole geenis-sä” (David Korten, Per-Erik Lönnfors) ilmeisestikin toisin kuin jokin muu, ”luonnolli-nen” järjestelmä! Käydään siis ”tieteellistä” keskustelua siitä, millainen talouspo-litiikka (ja sotilaspolitiikka) ”on geenissä” ja millainen ei… Jostakin syystä tämä ei kauheasti naurata.Vaikkakaan jenkkien johtajat eivät olisikaan täydellisiä pölvästejä, niin jotkut muut ”manut” sitä saattavat kyllä olla...

Marxilainen tutkimus on etsinyt ja yleensä myös löytänyt monopolipääoman edut ja toiminnan pääoman arvonlisäysehtojen parantamiseksi esimerkiksi ottamalla hal-tuun sotilaallisesti raaka-ainevaroja jopa sellaistenkin poliitikkojen toiminnan taustal-ta, esimerkiksi Hitlerin, jotka itse ovat suuna päänä meuhkanneet nimenomaan ”vallasta sinänsä”, elintilasta naapurit nitistämällä, ”kansallisesta ylemmyydestä” jne.

Tässä yhteydessä riittänee pitkälle yksinkertaistaen todeta, että globalisaation yksi perusvika on siinä, että siinä kaikki valtit on asetettu johtavan valuutan määrää sää-televän tahon käsiin, niin kauan kuin muualla maailmassa todellisen arvon omaavin tuottein ollaan valmiita hankkimaan USA:n tai EKP:n setelipainon tuotteita kiertoon ja varannoitaviksi yksityisesti tai valtiollisesti.

Noam Chomsky kuului 1960- ja 70-luvuilla Yhdysvalloissa sen poliittisen vasemmis- ton ja Vietnamin sodan vastaisen liikkeen johtohenkilöihin ja ideologeihin, jos vähän ilkeästi sanoisi, niin juuri niihin aikoihin, kun tästä liikkeestä tehtiin sisältä ja ulkoa päin selvää jälkeä mm. huume-, seksi- ja roturadikalismilla. (Miten paljon näissä kah-dessa viimemainitussa suhteessa sitten lieneekin ollut siellä jenkeissä todellistakin parantamisen varaa…) En väitä, että Noam Chomskyn filosofia olisi nimenomaisesti johdattanut esimerkiksi huumeradikalismiin, mutta ei siitä kyllä mitään hyötyäkään ole ollut sellaisen torjumiseksi omista riveistä.

Nykyisin Noam Chomsky on ehkä näkyvin globalisaation eli ylikansallistumisen vas-taisen poliittisen liikkeen keulakuvista. Asemansa poliittisena vaikuttajana hän on saavuttanut nimenomaan tämän teoriansa tunnettuuden ansiosta, ja nimenomaan sen pohjalta määräytyy silloin myös hänen objektiivinen merkityksensä poliittisena toimijana edistykselliselle liikkeelle. Noam Chomsky on usein nimittänyt itseään Yh-dysvaltain johtavaksi toisinajattelijaksi, ja ainakin tieteen suhteen hän taitaakin olla tässä arvaamattoman oikeassa…

1. Dialektisen materialismin kanta Chomskyn kieliteoriaan on kielteinen

Neuvostoliittolainen L.F. Iljitshevin, P.N. Fedosejevin, S.M. Kovalevin ja V.G. Pa-novin toimittama Filosofinen tietosanakirja (Filosofskij entsiklopeditsheskij slovarj) vuodelta 1983 toteaa Noam Chomskyn teoriasta seuraavaa:

Synnynnäinen tieto (vrozhdennoje znanyje), idealistisen rationalismin tieto-opin olettamus, jonka mukaan on olemassa tietoa, jolla on kokemusta edeltävä alkuperä, ja joka on luonteen-omaista olemisen ja ajattelun universaaleille periaatteille.

Yhden tämän opin variantin mukaan S. t. on alun perin ominaista tiedostavalle sub-jektille valmiissa muodossa, vaikkakaan sitä ei tavallisesti tiedosteta oikein erilaisten ulkoisten häiriöiden takia (Platon).

Toinen tämän opin variantti väittää,että S.t.ilmaisee määrättyjen mahdollisuuksien (potentioiden) olemassaoloa tiedostavan subjektin mielessä tietojen muodostami-seksi. Nämä mahdollisuudet muuttuvat todellisuudeksi vain vastaavien ulkoisten edellytysten vallitessa (Descartes). Koska S.t.liittyy välittömästi tiedostavaan sub- jektiin (eikä ulkoiseen todellisuuteen), nousee esiin tämän opin puitteissa periaat-teellisesti ratkaisematon kysymys objektiivisen todellisuuden tiedostettavuudesta S t.:n avulla.

Filosofian historiassa ilmenee seuraavia tulkintoja tälle ongelmalle:

…”Synnynnäisen tiedon” opista tulee erottaa teoriat, joiden mukaan tiedostava sub-jekti voisi ”välittömästi” tiedostaa yliaistillisia olemuksia kuten ideoita, universaaleja, vain ajateltavissa olevia olemuksia (varhainen Russel,varhainen Husserl). S.t.:n opin kanssa ei ole yhtenevä myöskään tiedostusteoreettinen apriorismi (esimerkiksi Kan-tilla apriorista, kokemusta edeltävää, on tiedon muoto eikä sen sisältö). (Joskin myös viime mainitut opit on katsottava perättömiksi.)

”Synnynnäisen tiedon” oppia yrittää herättää henkiin uudessa muodossa amerik-kalainen lingvisti N. Chomsky absolutisoiden kielellisten universaalien (kaikille kie-lille yhteisten piirteiden) olemassaolon, kielen palautumattomuuden puhetoimintoi-hin ja ajattelun palautumattomuuden (jäännöksettömästi ja mekaanisesti) kieleen."

Kirjassa ei ole omaa hakusanaa ”nykyaikaisen kielitieteen perustajalle”, joka on sen-tään paitsi ”johtava kriittinen intellektuelli” (kuten monet muutkin) myös oikeassakin todellisuudessa alansa ja kaikkien alojen eniten siteerattu tiedekirjoittaja. Hänen ni-mensä on mainittu toisen kerran sellaisten tutkijoiden luettelossa, jotka ovat etsineet kielellisiä universaaleja, tuloksia kommentoimatta. Lainaukset tässä ovat hänen teoksensa ”Hinnalla millä hyvänsä” takakannesta.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Innate+ideas

2. Johtava suomalainen yleisen kielitieteen tutkija torjui Chomskyn teorian

Suomalainen akatemianprofessori Mikko Korhonen omistaa postuumissa Ulla-Maija Kulosen (nyk. Forsberg) toimittamassa teoksessaan Kielen synty vuodelta 1993 lu-vun Onko aivoissamme kielielin Chomskyn teorialle. Hän päätyy kohteliain, mutta selkein sanakääntein siihen, että chomskismi on humpuukia:

” Kielen neurofysiologisia kytkentöjä koskevassa keskustelussa on viime aikoina eni-ten herättänyt huomiota Noam Chomskyn 1970-luvulla esittämä teoria (oletetun, HM) universaalin kieliopin biologisesta perustasta. Chomsky väittää, että ihmisellä on aivoissaan synnynnäisesti kielen tuottamiseen erikoistunut apparaatti,joka periytyy geneettisesti. Tämä hermostollinen apparaatti,”kielielin” (language organ), määrittää kaikkien luonnollisten ihmiskielten syntaktiset ja semanttiset ominaisuudet. Se on olemassa vain ihmisellä ja nimenomaan vain kieltä varten.Se on erillään ihmisen muista kognitiivisesta käyttäytymisestä (siis esimerkiksi aistimisesta ja havaitsemi-sesta, HM) ja hermostollisista mekanismeista, jotka muilla eläimillä ohjaavat sosiaa-lista kommunikointia. Näin ollen ihmiskieli on täysin uniikki. Se ei ole missään teke-misissä minkään muun lajin, ei edes kädellisten tai muiden nisäkkäiden, viestintä-järjestelmien kanssa. ”

Tässä suhteessa chomskismin ja traditionaalisen biologismin harmonia hieman ra-koilee, sillä jälkimmäiset yleensä korostavat olettamansa synnynnäisen tiedon yhteyttä ihmisapinoiden todellisiin tai oletettuihin perinnöllisiin käyttäytymismalleihin. Chomskyn superkieligeneraattoriteoria ei tästä kuitenkaan kallistu tieteen, vaan enemmänkin ”Herran sormen” suuntaan, varsinkaan, kun sellaisesta kieligeneraatto-rista ei olisi ollut evoluutiossa keskeneräisenä mitään hyötyä.

Syntaktinen merkitsee sanojen yhdistelysääntöjä, mutta semanttinen tarkoittaa nii-den merkityksiä, käsitteitä. Meillä olisi siis muka geeneissämme paitsi merkki, joka kielen pintarakenteeksi muunnettuna (transformoituna) kääntyy muotoon hevonen / häst/horse/konj/hopune/kuakkj jne. myös synnynnäinen hevosen malli, mielikuva. Samoin tietysti demokratian, syyn, ajan, viinan hinnan ja varmasti muidenkin hintojen, mittayksikköä vaille tietenkin, se olisi sitten sitä ”pintarakennetta”…

Chomskismin merkityksestä kielitieteellisille tutkimuskäytännöille Korhonen toteaa mm. seuraavaa:

” ...Periaatteellista keskustelua tästä kielioppimallista on käyty viimeisten 30 vuoden aikana enemmän kuin mistään kielitieteen ongelmasta.On syntynyt uusia generatii-visia koulukuntia. Niiden periaatteelliset erot koskevat pääasiassa syvärakenteen ominaisuuksia, syntaksin ja semantiikan suhdetta sekä leksikon eli (merkityksiltään-kin perinnöllisen! HM) sanaston ominaisuuksia.

…Jos kaikkien kielten kielioppi on yhteinen,kuten generatiivinen teoria esittää, silloin on lähellä ajatus, että tämä ydin olisi biologisesti määräytyvä. Näin ollen Chomskyn ajatus, että ydinkieliopilla olisi suorastaan hermostollinen vastineensa aivoissa, olisi luonnollinen.Toistaiseksi tämä ajatus ei ole saanut empiiristä vahvistusta. Chomskyn edellyttämää ”kielielintä” ei ole aivoista löytynyt.

…Chomskyn esittämä teoria itsenäisestä, kieleen erikoistuneesta aivokeskuksesta ei tunnu uskottavalta.”

3. Yhdysvaltalainen kokeellinen neuropsykologian tutkimus kumoaa Chomskya

Kognitiotieteen yhdysvaltalaisen valtavirran ytimessä on behavioristisen psykologian perinteestä johtuen ehdollisten (opittujen) refleksien ja niiden koneiston aivokuoren tutkimus. Kaiken maailman sosiobiologisteille ehdollisten refleksien löytäjän venäläi-sen/neuvostoliittolaisen akateemikon ja nobelistin Ivan Petrovitsh Pavlovin (1849 -
1936) nimi on Leniniä ja Vygotskiakin pahempi kirosana, jota ei saisi koskaan maini-takaan edes haukkumamielessä, sillä ehdollisten refleksien järjestelmä sijoittuu ikään kuin ajattelun ja synnynnäisten (ehdottomien) refleksien väliin, joilla biologistit taas ovat selittävinään myös ajattelua.Pavlov jos kuka oli muuten perusluonnontietei- lijä, joka sai lääketieteen nobelinsa ruoansulatusnesteitä koskevista tutkimuksistaan jo v.1904. Tässä yhteydessä hän törmäsi ehdollistuneen informaation vaikutuksiin elimistössä. Aatteet saivat ilmeisesti lutviutua objektiivisiin tieteellisiin tuloksiin, toisin kuin erillä muilla, ”luonnontieteestä” ihmistä koskien kovasti meuhkaavilla tahoilla…

Kalifornian San Diegon yliopiston neuropsykologisen evoluution huippuasiantuntija  Marty Sereno on osoittanut ihmisen aivokuoren kieltä käsittelevien alueiden muo-dostuneen samoista alueista, jotka simpanssilla muodostavat suunnattoman laajan näkökeskuksen. Sitä puissa liikkuvat kädelliset tarvitsevat arvioidakseen ehdollisin refleksein etäisyydet oikein. (Ihminen näkee kuitenkin paljon pienempää aivojen aluetta käyttäen tarkemmin kuin simpanssi.)

Serenon kokeellisia tutkimuksiaan näköaivokuoren evoluutiosta koskevan kirjoituk-sen "A brain that talks" (Discover 6/1996) mainitaan lähes alkusanoiksi hänen tun-nustavan avoimesti ja lähtökohtaisesti chomskylaisvastaista paradigmaa suhteessa kielen syntyyn:

”Kielikyky ei syntynyt ihmisaivoissa minkään uuden ainutlaatuisen kielielimen kehit-tymisen myötä, kuten monet katsovat, vaan jo olleen hermojärjestelmän suhteellisen vähäisen uudelleenkytkennän kautta (through a minor rewireing of a neural system). Nämä hermostolliset kytkennät (neural wiring) kuuluivat pääasiassa näköjärjestel-mään, aivojen osaan joka uusimpien tutkimusten mukaan näyttäisi olevan lähes uskomattoman monimutkainen.

…Kielen on usein katsottu olevan tiedollinen raja, yksi viimeisistä asioista, joka vielä erottaa meidät apinaserkuistamme. Mutta jos Serenon näkemys on oikea, ja kieli rakentui aivoissamme ikään kuin näköaistin jalanjäljissä, olemme me ihmiset jälleen kerran hieman vähemmän erikoislaatuisia kuin olemme luulleet.

… Sanoisin, että todistustaakka on niiden harteilla,jotka sanovat, että ihmisen aivoi-hin on ilmaantunut jokin aivan uudentyyppinen kielialue.Perusolettamuson, että ai-vomme ovat enemmän tai vähemmän eläinaivojen kaltaiset,mutta me käytämme niitä periaatteellisesti uudenlaisella tavalla.” (Lainaukset ovat vähän eri puolilta juttua.)

Eli suomeksi sanottuna olettamukset fantastisista ja yhtäkkisistä muutoksista aivojen koneistopuolessa, joita olisi pitänyt tapahtua, jos meillä olisi sinne koneistoon gee-neissä kirjoitettua tietoa, vievät kauemmaksi tieteellisestä evoluutioteoriasta, jonka nimiin biologistit vannovat,eikä suinkaan sitä kohti. Kaiken lisäksi opittua tietoa pro-sessoiva aivokuori taitaisi olla sille kieligeneraattorille vähän väärä paikka,sen pitäisi olla siellä alemmissa kerroksissa yhdessä muiden geneettisten säätelijöiden kanssa.

4. Suomalaissyntyinen nobelisti Ragnar Granit romutti synnynnäisen tiedon keskeisen ”todisteen”

Meidän dialektisesta materialismista tuntemamme Vygotskin kielellisen tajuntateo-rian rinnalla on erityisesti kielitieteessä vaikuttanut toinenkin,amerikkalaisperäinen ns. Whorfin-Sapirin kielellinen tajuntateoria. Siinä tajunnan kielellisyys absolutisoi-daan siten, että äidinkielen rakenteen katsotaan määräävän sitäkin, miten todellisuuden näemme ja koemme.

Yksinkertaistaen Whorfin mukaan, jos kielessämme viisi erinimistä ”perusväriä”, me myös näemme tai pikemminkin miellämme viisi väriä, joiden pohjalta sitten konstru-oidaan välimuotoja jne. tarpeen mukaan. Vähän samaan tapaan kuin että jos äidin-kielessämme on viisi vokaalia, emmekä osaa hyvin muita kieliä, me kuulemme kaik-kien muidenkin kielten ääntiöt ikään kuin tämän ”suodattimen” läpi, emmekä ehkä tunnista vieraita vokaaleja lainkaan vokaaleiksi.

Tämä värinäkö on kokeellisesti todennettavissa oleva seikka, sillä eri kielessä on hyvin erilaisia järjestelmiä värikäsitteille. Kokeissa todettiinkin havainnoinnissa tie-tynlainen perusrakenne,joka ei riippunut siitä,miten kielessä värikäsitteitä muodos-tettiin. Aina oli erotettavissa paitsi valkoinen ja musta myös kolme pääväriä ryhmästä ”punainen”, ” keltainen”, ”vihreä”, ”sininen”, joista mitkä tahansa kaksi vierekkäistä voitiin niputtaa ”yhdeksi” väriksi, mutta ei esimerkiksi sinistä ja keltaista. Katsottiin todistetuksi synnynnäisen tiedon esimerkki.

Ragnar Granit arveli kuitenkin, että silmässä on fysiologisesti ikään kuin kolmelle eri värille erillinen aistinelin,jolloin taajuuksien erottaminen tapahtuu jo itse silmässä, ja värien erottelun on tajuntaan nähden ulkoinen prosessi vähän samaan tapaan kuin painetuntoaistin ja lämpötuntoaistin ero iholla. Juuri näin osoittautuikin olevan asian laita, ja siitä pätkähti ansaittu Nobelin palkinto Ruotsin lipun alla.Joidenkin näkemys- ten mukaan Granit olisi suorastaan savustettu Helsingin yliopistosta tämän kerettiläi-sen hypoteesinsa takia…

Sittemmin on löydetty myös Whorfin teoriaa noudattavia ilmiöitä ja mm. on todettu, että tajunnassamme toimii eri tavalla sellainen ”tieto”, joka ehdollistunut ennen pu- heen ja ajattelun oppimista,esimerkiksi ympäristöorientaatioon liittyen,ja ”puhtaan” kielellisesti opittu tieto. (New Whoof in Whorf:An old language theory regains its authority. Scientific American2/1992)

http://www.ojs.academypublisher.com/index.php/tpls/article/viewFile/tpls0203642646/4439

http://wenku.baidu.com/view/6fbc3d6f1eb91a37f0115c04.html

http://www.icr.org/article/benjamin-lee-whorf-early-supporter/
http://davidlavery.net/writings/mind_of_whorf.pdf

http://www.readabstracts.com/Science-and-technology/Shaking-the-tree-will-statistical-analysis-of-DNA-pinpoint-human-origins.html

The Whorf Hypothesis contends that the basis for language development is an indivi-dual culture. Other linguists theorize that common elements among many languages contribute to language development.

Author: Ross, Philip E.

Evaluation, Language acquisition, Linguistic research, Sapir-Whorf hypothesis



5. Noam Chomskyn "tähtioppilas" MARC HAUSER kärysi huijauksesta Chomskyn teorioita "todistellessaan":

http://mixingmemory.blogspot.fi/2005/08/return-of-hauser-chomsky-and-fitch.html

http://www.thecrimson.com/article/2010/9/14/hauser-lab-research-professor/

https://www.facebook.com/ajax/sharer/?s=99&appid=2309869772&id=10152927592201678&p%5B0%5D=631971677&p%5B1%5D=10152927592201678&share_source_type=unknown

Mitä tästä opimme

Noam Chomsky ei ole ”nykyaikaisen kielitieteen perustaja”.Hän on kielitieteen sosio- biologistinen humpuukimaakari. Tosin hänen suhteestaan myös juutalaiseen uskon-nolliseen fundamentalismiin on siitäkin mitä perustelluimmin esitetty erilaisia näkö- kantoja. KANAVA 1/01-lehdessä kielitieteilijä Jaakko Anhava toteaa kirjoitukses-saan Chomsky, kielitiede, politiikka:

” Chomsky korostaa sinänsä oikein, että kielikyvyn pohja on biologinen, koska se on yhteinen koko ihmislajille. Mutta hänen teoriansa tekevät asian vain vaikeammaksi: jos kreikkalaisessa tarussa jumalatar Pallas Athene putkahti valmiina Zeuksen pääs-tä, niin Chomskyn olettaman kielikyvyn on täytynyt putkahtaa valmiina ihmisen päähän. Miten tämä sopii ihmislajin biologiseen kehitykseen. "

Ja minä puolestani kysyn, että miten se sopii ihmisen yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Jos hyväntahtoisesti jätetään Chomskyn jotkin suoranaiset hourut omaan arvoonsa, voidaan aivan hyvällä syyllä sanoa, että tämä Tiedonantajankin uusi sankari on teo-rioineen ja suurella julkisuudellaan johtava dialektisen ja historiallisen materialismin vastainen ideologi. Hänen teoriansa onnistuu illusorisella tasolla yhdistämään ajatte-lun kielellisyyden sosiobiologismiin,ja sellaisena nimenomaan hänen teoriansa kal-tainen teoria on sellainen,jonka mukana biologistinen yhteiskuntateoria ja ihmiskuva joko seisoo tai kaatuu. Banaanikärpäs- ja muurahaispesäfilosofiat ovat sitten vielä erikseen yhteiskuntateorioina.

Hänen amerikkalaista imperialismia vastustavalle poliittiselle toiminnalleen hänen ”tieteensä” ei ole mikään kaikupohja, vaan rankka painolasti, joskin samalla pääsy-lippu imperialistien kontrolloimaan julkisuuteen ”moniarvoisuuden” nimissä. Silti Chomskyn kirjoissa saattaa tietysti olla retorisesti raflaavia tosiasiatietoja imperialis-tien kotkotuksista, ja varmasti myös USA:n talous- ym. tieteilijöiden erimielisyyksistä ja aivoituksista, jos ylimääräistä aikaa on, niin saattaa kannattanee lukea.

Toki ei ole tarkoitus kieltää biologisteja tai uskovaisia taistelemasta USA:n tunnettua imperialismia vastaan, päin vastoin, vaikka sitten se imperialisminvastaisuus olisikin just eikä melkein kohteen itsensä toivomaa laatua.

Dialektisen ja historiallisen materialismin mukaan objektiivinen tiede kuuluu sekä yh-teiskunnan tuotannolliseen perusrakenteeseen että henkisenä ilmiönä myös päällys-rakenteeseen, kun taas ideologia, politiikka, juridiikka,moraali jne. ovat vain tämän päällysrakenteen ilmiöitä. Edistyksellinen politiikka ja ideologia eivät voi sen parem-min tukeutua humpuukitieteeseen kuin myöskään asettua poikkiteloin todellisen tieteen esteeksi. Sellaisesta seuraa varma tappio. "

Täällä on Chomskyn itsensä kirjoitus samalta ajalta saman kirjan pohjalta, USA:n ulkopoliittisesta asemasta vuosi ennen WTC-iskua. Nyt voi testata Chomskyn ennustajantaitoja:

http://www.rauhanpuolustajat.fi/chomsky ... sanat.html

http://human-brain.org/mitecs-ling.html

***


Keskustelua: rekursioteoriaa:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/132363?page=1#132691

RK
03.02.2004 00:44:51
132691


rekursioteoriaa, sylttytehtaan leima kantakirjassa...

Lassi.Hippeläinen kirjoitti 31.01.2004 (132470)...

>VK kirjoitti 30.01.2004 (132392)...

>>Mutta juttu on kyllä oikein kiinnostava. Erityisen merkittävä oli N´kisin tekemä >>kielioppivirhe "flied"; jos se oli tosiaan spontaani,niin sehän viittaa siihen, että >>lintu ymmärtää jollakin tavalla imperfektin käsitteen ja osaa liittää sen merkiksi >>sanan loppuun säännöllisen -ed-päätteen . Se vain ei tiedä tai muista, että "fly"- >>verbi onkin epäsäännöllinen ja sen imperfekti on "flew". Pelkästään aikuisten >>ihmisten puhetta matkimalla siis ei tuollaista muotoa voi tuottaa.Tällaiset virheet >>ovat hyvin tavallisia myös puhumaan opettelevilla ihmislapsilla.

>Apinoilla tuntuu olevan jonkinlaisia >vaikeuksia monimutkaisempien rakenteiden >kanssa.

http://www.sciam.com/article.cfm?chanID=sa003&articleID=0009515D-2F78-1007-AF7883414B7F0000

>-- Lassi

Tuo oli nyt sitä Noam Chomskyn uusinta REKURSIOTEORIAA (sille etsittyjä "todis-teista", aika kaukaa muuten,tamariiniapina on evoluutiohistoriallisesti ihmiselle lähes yhtä kaukainen "sukulainen" kuin orava, Björn Kurten: Vår äldsta förfäder), johon Noam  Chomsky on perääntynyt surullisen kuuluisasta "kielielinteoristaan" (edistystä tietysti sinänsä,ja hänen kauhea "vihollisensa" Ivan Pavlov (1849- 1936) oli vieläkin vanhempi kuin Chomsky nyt julkaistessaan pääteoksensa Ehdolliset refleksit v. 1927, että mistä tuon tietää...)

http://taylor0.biology.ucla.edu/al/resource/bever.pdf

http://taylor0.biology.ucla.edu/al/resource/hauser.pdf

Sanoma on, että "geenissä" on kielestä (enää:-)) vain "rekursiokyky", "lauseiden" johtaminen toisista lauseista, ja että TÄLLÄ KERTAA tuolla oleteulla genettisellä ky-vyllä olisi jokin metamorfoitunut luonnonhistoriallinen edeltäjä eläinten biologiassa (eikä se siis olisi putkahtanut ilmoille "out of blue" kuten "kielielin", ja vielä kaikille samanlaisenakin)...

Itse asiassa rekursioteorian taustalta pilkistää ilmeisimmin Marty Serenon kritiikki: Chomskyn koulukunta yrittää "kompromissia" tai "synteesiä"...

Aamulehti jo kerkisi 20.01.04 hihkaista, että NYT ON LÖYTYNYT "RATKAISEVA LINKKI" "ajattelun biologisessa keskuudessa (taisi olla noin kymmenes sellainen AL:ltä viimeisten parin kolmen vuoden aikana...

Voin kyllä ihan varmasti sanoa, että "säännön sisäisen säännön" "ymmärtäminen" eli sellaisten ketjun saattaminen toimintaan esimerkiksi koirilla EI OLE mikään periaat-teellisen esteen alainen kysymys, koira oppii pitkät alisteiset ehdollistamisketjut, mis-sä tilanteessa, paikassa, kenen sanomana jne.esimerkiksi jokin käsky jotakin merkit-see, ja koska ei.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/132482?Page=2

Minä pysyn väittessäni, että perusero on, että ihminen pystyy pitämään päässään mielikuvan jostakin asiasta ILMAN, ETTÄ SIIHEN SUUNTAUTUISI MINKÄÄN-LAISTA TOIMINTAA, vieläpä useistakin kohteista yhtä aikaa (ja siis myös (ajatuk-sellisesti ympäristöstä riippumatta yhdistekllemään noita mielukuvia), mutta eläin ei pysty.

(Jos ajatustoimintakin lasketaan "oikeaksi" toiminnaksi, niin ihminenkään ei pysty, eli tuo taito on silloin OPITTU kuin ajatelun alkeetkin! Ja taidon taustalla on ihmisen hermoston suurempi herkkyys ja tiedonsiirtokapasiteetti niiden erilaisten sokereiden vaikutuksesta ihmisellä ja muilla lajeilla.)

Jos tuon rekursioteorian menestystä veikkaisi kuin raviruunan, niin ihan varmasti en voi sanoa, onko "makkaratehtaan leima kaakin takapuolessa", mutta sen pystyn sa-nomaan vuorenvarmasti, että sillä on SYLTTYTEHTAAN LEIMA KANTAKIRJASSA.

Eli "jäljet johtavat..." jne!  RK



Kielessä ei ole rekursiota:

http://www.res-per-nomen.org/respernomen/pubs/ling/SEM26-PFrath-no-recursion.doc


Uusinta kotimaista antia aiheesta sisältää Osmo Eerolan väitös,vaikka vain sivuaa aihetta ja on alaltaan ATk-teknologiaa:

Prototype Modeling of Vowel Perception and Production in a Quantity Language

Abstract

Vowel prototypes refer to the psychological memory representations of the best exemplars of a vowel category. This thesis examines the role of prototypes in the perception and production of Finnish short and long vowels. A comparison with Ger-man as a linguistically different language with a similar vowel system is also made. The thesis reports on a series of four experiments in which prototypes are examined by means of behavioral psychoacoustic measurements and compared with vowel productions in quiet and in noise.In the perception experiments,Finnish and German listeners were asked to identify and evaluate the goodness of syn-thesized vowels representing either the entire vowel space or selected subareas of the space. In the production experiments, only Finnish speakers were recruited, but earlier reported production data were used for the comparison of Finnish and German. The new con-cept of the weighted prototype (Pω) is introduced in Study I, and its usability in cont-rast to absolute prototypes (Pa) and category centroids (Pc) is examined in Study IV.

Generally, the results support the finding that vowel categories are not homogenous in quality, but have an internal structure, and that there are significant quality differences between category members in terms of goodness ratings.

The results of Studies I, II and III support the identity group interpretation of the Fin-nish quantity opposition by showing that the differences in the perceived quality and in the produced short and long vowels are not demonstrably dependent on the physi-cal duration of the stimuli, although the production experiments in Studies I and III indicated that the short peripheral vowels,especially /u/ in Study III, are more centralized in the vowel space than the long vowels.

On the basis of the results of Study II, the spectral and durational local effective vowel indicators of the initial auditory theory of vowel perception appear to be independent of each other, thus suggesting that the auditory vowel space (AVS) is orthogonal in terms of the measures used in the experiment. Furthermore, the reaction time results of Study II indicate that stimulus typicality in terms of vowel quantity affects the categorization process of quality but not its end result.

The noise masking of production in Study III indicated that both of the noise types ap-plied in the experiment, pink noise and babble noise, resulted in a prolongation of all vowel durations as reported earlier on the Lombard effect. However, the noise mas-king did not affect the Euclidean distances between the short and long vowels, but caused a minor systematic drift on F1–F2 space in both vowel types.The minor diffe-rences suggest that prototypes act as articulatory targets in a fire - and - forget manner without the auditory feedback affecting the immediate articulation.

The results concerning the different prototype measures indicated that the Pa and Pω differ significantly from the Pc,with the Pa being most peripheral. This gives some support to the adaptive dispersion effect in perception. The individual variations of the measures were normally distributed, with some exceptions for Pa in Finnish, and were, in terms of the coefficient of variation (CV), of the order of difference limen (DL) of frequency.These results suggest that,for normally distributed prototypes,and espe-cially for Pω, which showed the least variation, two thirds of the subjects detected the best category representatives from a subset of stimuli that lie within the limits of DL of frequency from each other in the F1–F2 space. This finding can be regarded as a strong evidence for prototype theories, in other words, the best category representatives play a role by acting as templates in vowel perception.

The listeners were able to recognize quality differences between and within vowel categories,but the majority of them ranked the best category exemplars from a subset of stimuli that were hardly distinguishable from each other. There were some minor differences in the vowel systems of Finnish and German as indicated by the different prototype measures: the absolute prototypes showed the largest differences between the languages in /e/, /ø/ and /u/. This is in line with the earlier investigations on pro-duced vowels in Finnish and German. Generally, the vowel systems of these two linguistically unrelated languages were strikingly similar, especially in the light of the Pω measure.

As presented in this thesis, the prototype approach provides a feasible tool for re-search and the results lend support to the idea that speech comprehension on the auditory, phonetic, and even on phonological processing levels is based on the me-mory representations of typical speech sounds of one’s native tongue, formed during the early language acquisition phase, and these representations may be similar for the speakers and listeners of two different languages with comparable vowel systems.

Tiivistelmä

Psykologiassa prototyypillä tarkoitetaan tietyn käsiteluokan tyypillisintä edustajaa. Ihmisaivoissa prototyypit muodostuvat automaattisesti aistialtistuksen kautta ja tal-lentuvat pitkäkestoiseen muistiin. Prototyyppiteorioiden mukaan nämä luokkansa tyyppiedustajat toimivat hahmontunnistuksessa vertailukohteina, joihin uusia havait-tuja ärsykkeitä verrataan. Puheen havaitsemisessa prototyyppien oletetaan vaikutta-van äänteiden tunnistuksessa ja ohjaavan artikulaatiota puheen tuottamisessa.

Väitöstyö muodostuu neljästä alkuperäisjulkaisusta, joissa tutkitaan puhesyntetisaat-torilla tuotettujen suomen kielen vokaalien laatuerojen havaitsemista psykoakustisin kuuntelukokein sekä verrataan koehenkilöiden mitattuja havainto-prototyyppejä hei-dän tuottamiinsa vokaaleihin. Julkaisussa I esitetään uusi painotetun prototyypin (Pω) käsite,jonka avulla voidaan laskea usean hyväksi arvioidun vokaaliärsykkeen joukosta prototyyppien formantit. Julkaisuissa I ja IV painotettua prototyyppiä verrataan absoluuttisiin prototyyppeihin (Pa) ja kategorioiden keskuksiin (Pc).

Julkaisussa IV vertailukielenä käytetään saksaa, jonka vokaalijärjestelmä on saman- kaltainen kuin suomen. Julkaisussa II tutkitaan suomen vokaalikeston ja -laadun kes-kinäisvaikutusta vokaaliparilla /y/ ja /i/ neljällä eri kestolla (50 ms, 100 ms, 250 ms ja 500 ms). Julkaisussa III tutkitaan kahden eri kohinatyypin vaikutusta suomen vokaa-lien tuottoon.Tulosten perusteella vokaalikategoriat eivät ole homogeenisia, vaan niiden sisällä on tilastollisesti merkitseviä laatueroja eri allofonien välillä. Koehenki-löiden tuottamat vokaalit /i/,/e/,/y/ ja /ø/ olivat F1-F2-formanttiavaruudessa lähempänä kyseisen vokaalin havaintoprototyyppiä kuin muiden vokaalien prototyyppejä, mutta tuotetut vokaalit olivat sentraalisempia kuin prototyypit. Koehenkilöiden välinen tilas-tollinen hajonta oli pienempi painotetuilla kuin absoluuttisilla prototyypeillä. Vokaa-lien keston ja laadun keskinäisvaikutusta ei löydetty, vaan koehenkilöt kuulivat pitkät ja lyhyet vokaalit laadullisesti samankaltaisina,vaikka puhuttuina niiden välillä on mi-tattu pieniä spektraalisia eroja.Tulos tukee suomen kvantiteettiopposition identiteetti- ryhmätulkintaa.

Reaktioaikamittauksin osoitettiin, että vokaalin laadun tunnistamiseen kuluu enem- män aikaa, kun vokaalin kesto on tyypillisen lyhyen tai pitkän vokaalin väliltä (100 ms). Taustahälyn käyttö sai aikaan Lombard-ilmiön, mutta ei muuten vaikuttanut koe-henkilöiden tuottamien lyhyiden ja pitkien vokaalien spektrirakenteisiin. Tästä päätel-tiin, että havaintoprototyypit toimivat tuottoa ohjaavina malleina hälystä huolimatta.

Suomen ja saksan vokaalijärjestelmät osoittautuivat prototyyppien perusteella sa-mankaltaisiksi ja useimmilla vokaaleilla prototyyppien erot kielten välillä eivät olleet kuultavissa. Prototyypit Pa ja Pω erosivat tilastollisesti merkitsevästi Pc:stä ja Pω oli sentraalisempi kuin Pa. Pω:n keskihajonta oli lähellä psykoakustista formanttitaa-juuksien erojen havaintokynnystä (DL), minkä perusteella voidaan päätellä, että painotetut prototyypit toimivat äänteiden havaitsemisen referenssinä

1. Introduction

1.1. Origin of speech

Speech is our species-specific,innate and ancient way to communicate. Speech is much older than writing, and proto-speech may be even older than conscious thin- king, the prerequisite for the development of symbol function and language (Hackett 1969; Damasio 2000;Aaltonen 2012).When exactly speech emerged in human evo-lution, is and may remain unresolved due to the lack of direct evidence (Johansson 2005; p. 85). Fossils and other archaeological findings (Lieberman 1987; Lieberman et al.1992; Lieberman 2000), the spread, development and relations of contemporary languages and speech sounds (Nichols 1998;Perreault & Mathew 2012), the proces-ses of first and secondary language acquisition (Houston &Jusczyk 2003; Kuhl 2004; Garcia-Sierra et al.2011),auditory neuroethology (Suga 2006),and evolutionary gene- tics (Fisher et al.1998; Lai et al.2001) have deepened our understanding about the origin of speech (Berwick et al.2013). However, the estimated time span for the emer- gence of speech is wide, 50000 – 300 000 years ago. This is much earlier than the known emergence of transcription of speech to literal signs 4000-2500 B.C.E. (Iivo-nen 2009), but much later than the known ge-nealogy of hominids, starting 2.5 million years ago. Whether the ability to speak appeared as a sudden stage in evolution or over the course of gradual development, is under debate (Ulbaek 1998). The best known proponent of the biological evolution theory is Steven Pinker, who argues that language and grammatical reasoning result from Darwinian evolution (Pinker & Bloom 1992; Pinker 2010), i.e., they are necessary adaptations for survival, similar to the echolocalization in bats (Suga 1988).

Noam Chomsky originally claimed that humans have a genetically programmed uni-versal grammar (UG),that is, an innate language instinct that makes language acqui-sition possible, and that the UG appeared through a mutation about 100000 years ago. It represents the specific brain structures, often called the language module (Fodor 1983) or language faculty, that can resolve the general rules of other humans’ speech and utilize recursion in doing so (Hauser et al.2002;Chomsky 2004).

Chomsky developed his theories on natural and formal languages originally in the 1950s, and since then revised them several times because empirical research has shown some of his original ideas inaccurate or false. For example, Chomsky empha-sized the importance of recursion as a language feature that cannot be learned with-out an innate grammar. However,it has been argued that a connectionist network can ‘learn’ recursion to the degree 1 needed for human language processing (Johansson 2006).

The opponents of the sudden appearance theory maintain that speech, as an extre-mely complicated phenomenon,has evolved and gradually developed during the his- tory of thousands of generations to the current variety of about 7000 lan-guages (Falk 2004;Masataka 2007;Botha 2008).Scholars in this camp emphasize the role of social interaction (Knight & Power 2012) and slow cultural evolution in language develop-ment (Tomasello 1996), and, in principle, do not presume a human language instinct or organ, but rather regard the connectionist plasticity of brain as the enabler of speech and language. They view speech as a strongly social phenomenon, e.g., speech ability does not develop for children who have grown up in entire isolation from other human beings, and a single deaf child does not develop a sign language but only a few distinct beckons. History knows a few documented feral child cases, with Victor of Aveyron, found in a forest in France in 1798, and Genie, found in Los Angeles in 1970 after about 13 years of abuse and isolation,being perhaps the most famous.Victor’s story was made widely known by a movie in 1970 (L'Enfant sauvage (The Wild Boy) 1970). The rehabilitation of Ge-nie was studied and documented by Curtiss (Curtiss 1977). Recent research on a genetic mutation in the FOXP2 trans-scription factor (Fisher et al.1998; Lai et al. 2001) has shed light on the biological ba-sis of speech. The mutation in FOXP2 re-sulted in changes in the proteins contribu-ting to brain plasticity and the development of speech organs that strongly favored the evolution of speech ability. This mutation has been timed to have taken place around 100000 years ago in the human hominid lineage. Interestingly, this finding from genetics research can be interpreted to support both the sudden appearance and continuous development theories of language evolution: the gene mutation im-proved the basic apparatus needed for speech communication which facilitated the fast evolution of language since spoken language communication formed a strong competitive advantage in the battle of existence.

1.2. From code units to meanings

In the communication system theory, when resolving information of an encoded and modulated message,a demodulator is first needed to separate the code chain from the carrier, then a code book to segregate or decode the elementary units, and finally, a lexicon for mapping the permitted combinations of elementary units to a meaningful message (Carlson 1986;p.559). This information processing view has influenced ma- ny theories of human speech communication (Klatt 1979; McClelland & Elman 1986) arguing that,on the abstract level,the same phases are applicable in the message en- coding and decoding of speech:Glottal excitation or airflow noise serve as the carrier, which is modulated by the articulators under the control of cerebral commands that are mediated by facial and tongue nerves. The resulting acoustic pressure fluctuations  bear all the

2.2. Modeling speech production

Speech perception and production are closely related counterparts that should be studied in parallel for the better understanding of spoken language processing (Blumstein & Stevens 1979; Nearey 1992; Rosner & Pickering 1994; Eerola et al. 2002; Ru et al. 2003; Jacquemot et al.2007). Language acquisition takes place via exposure to one’s native tongue (or parents’ tongues in bi- and multilingual children) and through imitations 14, first by babbling and gradually by forming words and ex-pressions of thoughts (Cheour-Luhtanen M.et al.1995; Cheour et al.2002;Kuhl 2004). The correct pronunciation of a foreign language can only be learned by listening and emulating the reference utterances of speakers of that language.

Congenital deafness prevents proper learning of spoken language in childhood, whereas later deafness does not prevent speaking although it may interfere. Deaf children start babbling as the normally hearing do,but without the necessary auditory feedback, they soon cease to mimic the caretaker’s speech (Milner 1999). Children with cochlear implants develop better speaking skills if the operation is done during the first 12 months (Miyamoto et al. 2008). These observations sug-gest that, for ac-quiring a spoken language, the necessary innate ability is not suf-ficient, but proper reference models and their imitation are equally essential.

Elements of speech and language from phonemes to syntax are learned in a social process by listening and by speaking. A theoretical basis and experimental evidence for the importance of mimicking can be provided by the finding of mirror neurons in monkey’s ventral premotor cortex area F5,which has a possible homology to the Bro- ca’s area of human brain (Rizzolatti et al.1996; Kohler et al. 2002; Ferrari et al. 2003).

Mirror neurons discharge similarly regardless of whether the monkey performs an action or observes another monkey to perform a similar action. It has been debated whether mirror neurons exist in human brain, and some evidence for their existence has been found in fMRI studies (Chong et al. 2008; Kilner et al. 2009; Heyes 2010). The mirror neuron system is suggested to be either an adaptation to action under-standing, or a part of neuron network behind sensory-motor associative learning (Heyes 2010). In the human speech organ, there are six articulators that can be acti-vely manipulated for producing sounds with distinctive acoustic attributes: the vocal folds, pharynx, soft  palate, tongue body, tongue blade and lips. In addition, the slac-kening or stiffening of glottis can alter the acoustic output (Stevens 2000; p. 249).The acoustics of human speech production is generally modeled by means of source-filter models (Fant 1960; Fant et al.1985;Veldhuis 1998;Stevens 2000) (Figure 1) or articulatory mo-dels (Goldstein 1980; Maeda 1990; Perkell et al.2000) (Figure 5), and since the 1960s, synthetic speech has been produced on the basis of these models (Karjalainen 1978; Klatt 1980; Laine 1989; Alku et al. 1999; Dang & Honda 2002). In the source-filter model of vowel production, the imaginary parts of the poles on the s- plane 15 of the vocal tract transfer function represent the natural frequencies (for-mants) of the tract, and the real parts give the decay of the oscillations at the natural frequency (see Chapter 2.3 Vowels).

When speech production is modeled in its entirety, the view has to be widened from the plain acoustic or articulatory domain to the neural control of speech (for a review see e.g. (Laaksonen 2006)).

Chomsky nojaa samoihin "auktoritteiihin" kuin NATOn pahimmat haistapaskantieteiloijät

Global Struggles for Dominance: Noam Chomsky on ISIS, NATO and Russia

Wednesday, 17 August 2016 00:00 By C.J. Polychroniou, Truthout | Interview

Noam Chomsky. (Photo: Andrew Rusk)

Noam Chomsky. (Photo: Andrew Rusk)

Stories like this can only be published because of readers like you. Show your support for independent journalism by making a small tax-deductible donation today!

Has ISIS taken a foothold inside Europe? Is Erdogan's Turkey in the process of ma-king a huge geopolitical shift that will change the balance of power in one of the most volatile regions if the world? Are NATO and the US moving toward peace or war with Russia? In this latest exclusive interview for Truthout, Noam Chomsky offers unique insights on these issues, challenging prevailing narratives about what is happening around the world.

C.J. Polychroniou: The rise of ISIS (also known as Daesh or ISIL) is a direct consequence of the US invasion and occupation of Iraq and represents today, by far,the most brutal and dangerous terrorist organization we have seen in re-cent memory. It also appears that its tentacles have reached beyond the "black holes" created by the United States in Syria, Libya, Iraq and Afghanistan and have now taken hold inside Europe, a fact acknowledged recently by German Chancellor Angela Merkel. In fact, it has been estimated that attacks organized or inspired by ISIS have taken place every 48 hours in cities outside the above-mentioned countries since early June 2016. Why have countries like Germany and France become the targets of ISIS?

Noam Chomsky: I think we have to be cautious in interpreting ISIS claims of respon- sibility for terrorist attacks. Take the worst of the recent ones,in Nice. It was discussed by Akbar Ahmed, one of the most careful and discerning analysts of radical Islam. He concludes from the available evidence that the perpetrator, Mohamed Lahouaiej Bouhlel, was probably "not a devout Muslim. He had a criminal record, drank alcohol, ate pork, did drugs, did not fast, pray or regularly attend a mosque and was not reli-gious in any way. He was cruel to his wife, who left him. This is not what many Mus-lims would typically consider reflective of their faith, particularly those who consider themselves religiously devout".ISIS did (belatedly) "take credit" for the attack, as they routinely do,whatever the facts, but Ahmed regards the claim as highly dubious in this case. On this and similar attcks, he concludes that "the reality is that while ISIS may influence these Muslims in a general way, their animus is coming from their po-sition as unwanted immigrants in Europe especially in France,where they are still not treated French, even if they are born there. The community as a whole has a dispro-portionate population of unemployed youth with poor education and housing and is constantly the butt of cultural humiliation. It is not an integrated community, barring some honorable exceptions.From it come the young men like Lahouaiej Bouhlel. The pattern of [the] petty criminal may be observed in the other recent terrorist attacks in Europe, including those in Paris and Brussels."

Ahmed's analysis corresponds closely to that of others who have done extensive in-vestigation of recruits to ISIS, notably Scott Atran and his research team. And it should, I think, be taken seriously,along with his prescriptions,which also are close to those of other knowledgeable analysts: to "provide the Muslim community educatio-nal and employment opportunities,youth programs,and promote acceptance, diversity and understanding. There is much that governments can do to provide language, cul-tural and religious training for the community,which will help resolve, for example, the problem of foreign imams having difficulty transferring their roles of leadership into local society."

Merely to take one illustration of the problem to be faced, Atran points out that "only 7 to 8 percent of France's population is Muslim, whereas 60 to 70 percent of France's prison population is Muslim".It's also worth taking note of a recent National Research Council report,which found that "with respect to political context,terrorism and its sup- porting audiences appear to be fostered by policies of extreme political repression and discouraged by policies of incorporating both dissident and moderate groups responsibly into civil society and the political process."

It's easy to say, "Let's strike back with violence" - police repression,carpet-bomb them to oblivion (Ted Cruz),etc. - very much what al-Qaeda and ISIS have hoped for, and very likely to intensify the problems, as, indeed, has been happening until now.

What is ISIS's aim, when targeting innocent civilians, such as the attack on the seaside town of Nice in France in which 84 people were killed?

As I mentioned, we should, I think,be cautious about the claims and charges of ISIS initiative, or even involvement.But when they are involved in such atrocities, the stra-tegy is clear enough. Careful and expert analysts of ISIS and violent insurgencies (Scott Atran, William Polk and others) generally tend to take ISIS at its word.

Sometimes they cite the "playbook" in which the core strategy used by ISIS is laid out, written a decade ago by the Mesopotamian wing of the al-Qaeda affiliate that morphed into ISIS. Here are the first two axioms (quoting an article by Atran):

[Axiom 1:] Hit soft targets:'Diversify and widen the vexation strikes against the Cru- sader-Zionist enemy in every place in the Islamic world, and even outside of it if possible, so as to disperse the efforts of the alliance of the enemy and thus drain it to the greatest extent possible.'


[Axiom 2:] Strike when potential victims have their guard down to maximise fear in general populations and drain their economies: 'If a tourist resort that the Crusa-ders patronise... is hit, all of the tourist resorts in all of the states of the world will have to be secured by the work of additional forces, which are double the ordinary amount, and a huge increase in spending.'

And the strategy has been quite successful, both in spreading terrorism and imposing great costs on the "Crusaders" with slight expenditure.

It has been reported that tourists in France will be protected by armed forces and soldiers at holiday sites,including beaches. How much of this development is linked to the refugee crisis in Europe,where millions have been arriving in the last couple of years from war-torn regions around the world?

Hard to judge.The crimes in France have not been traced to recent refugees,as far as I have seen. Rather, it seems to be more like the Lahouaiej Bouhlel case. But there is great fear of refugees,far beyond any evidence relating them to crime. Much the same appears to be true in the US, where Trump-style rhetoric about Mexico sending crimi-nals and rapists doubtless frightens people, even though the limited statistical evi-dence indicates that "first-generation immigrants are predisposed to lower crime rates than native-born Americans," as reported by Michelle Ye Hee Lee in The Washington Post.

To what extent would you say that Brexit was being driven by xenophobia and the massive inflow of immigrants into Europe?

There has been plenty of reporting giving that impression, but I haven't seen any hard data. And it's worth recalling that the inflow of immigrants is from the EU, not those fleeing from conflict. It's also worth recalling that Britain has had a non-trivial role in generating refugees.The invasion of Iraq,to give one example.Many others, if we con-sider greater historical depth. The burden of dealing with the consequen-ces of US-UK crimes falls mainly on countries that had no responsibility for them, like Lebanon, where about 40 percent of the population are estimated to be refugees.

Are the US and the major western powers really involved in a war against ISIS? This would seem doubtful to an outside observer, given the growing influence of ISIS and the continuing ability of the organization to recruit soldiers for its cause from inside Europe.

Speculations to that effect are rampant in the Middle East, but I don't think they have any credibility. The US is powerful, but not all-powerful. There is a tendency to attri-bute everything that happens in the world to the CIA or some diabolical Western plan. There is plenty to condemn, sharply. And the US is indeed powerful. But it's nothing like what is often believed.

There seems to be a geopolitical shift underway in Turkey's regional political role, which may have been the ultimate cause behind the failed coup of July 2016. Do you detect such a shift under way?

There certainly has been a shift in regional policy from former [Turkish Prime Minis-ter] Davutoğlu's "Zero Problems Policy," but that's because problems abound. The goal of becoming a regional power, sometimes described as neo-Ottoman, seems to be continuing, if not accelerating. Relations with the West are becoming more tense as Erdogan's government continues its strong drift towards authoritarian rule, with quite extreme repressive measures. That naturally impels Turkey to seek alliances elsewhere, particularly [with] Russia. Erdogan's first post-coup visit was to Moscow, in order to restore "the Moscow-Ankara friendship axis" (in his words) to what it was before Turkey shot down a Russian jet in November 2015 when it allegedly passed across the Turkish border for a few seconds while on a bombing mission in Syria.

Very unfortunately, there is very little Western opposition to Erdogan's violent and vi-cious escalation of atrocities against the Kurdish population in the Southeast, which some observers now describe as approaching the horrors of the 1990s. As for the coup, its background remains obscure, for the time being. I don't know of evidence that shifts in regional policy played a role.

The coup against Erdogan ensured the consolidation of a highly authoritarian regime in Turkey: Erdogan arrested thousands of people and closed down me-dia outlets, schools and universities following the coup. The effects of the coup may, in fact, even strengthen the role of the military in political affairs as it will come under the direct control of the president himself,a move that Erdogan has already initiated. How will this affect Turkey's relations with the US and Euro-pean powers, given the alleged concerns of the latter about human rights and democracy inside Turkey and about Erdogan's pursuit of closer ties with Putin?

The correct word is "alleged." During the 1990s,the Turkish government was carry-ing out horrifying atrocities, targeting its Kurdish population - tens of thousands killed, thousands of villages and towns destroyed, hundreds of thousands (maybe millions) driven from their homes, every imaginable form of torture. Eighty percent of the arms were coming from Washington, increasing as atrocities increased. In the single year, 1997, when atrocities were peaking, Clinton sent more arms than the sum total [sent to Turkey] throughout the entire post-war era until the onset of the counterinsurgency campaign. The media virtually ignored all of this.The [New York] Times has a bureau in Ankara, but it reported almost nothing. The facts were, of course, widely known in Turkey - and elsewhere, to those who took the trouble to look. Now that atrocities are peaking again, as I mentioned, the West prefers to look elsewhere.

Nevertheless, relations between Erdogan's regime and the West are becoming more tense and there is great anger against the West among Erdogan supporters because of Western attitudes toward the coup (mildly critical, but not enough for the regime) and toward the increased authoritarianism and sharp repression (mild criticism, but too much for the regime). In fact, it is widely believed that the US initiated the coup.

The US is also condemned for asking for evidence before extraditing Gulen, who Er-dogan blames for the coup. Not a little irony here.One may recall that the US bombed Afghanistan because the Taliban refused to turn Osama bin Laden over without evi-dence.Or take the case of [Emmanuel "Toto"] Constant,the leader of the terrorist force FRAPH [Front for the Advancement and Progress of Haiti] that ran wild in Haiti under the military dictatorship of the early '90s. When the junta was overthrown by a Marine invasion, he escaped to New York, where he was living comfortably.Haiti wanted him extradited and had more than enough evidence. But Clinton refused, very likely because he would have exposed Clinton's ties to the murderous military junta.

The recent migration deal between Turkey and the EU seems to be falling apart, with Erdogan having gone so far as to say publicly that "European leaders are not being honest." What could be the consequences for Turkey-EU relations, and for the refugees themselves, if the deal were to fall apart?

Basically, Europe bribed Turkey to keep the miserable refugees -- many fleeing from crimes for which the West bears no slight responsibility -- from reaching Europe. It is similar to Obama's efforts to enlist Mexican support in keeping Central American refu-gees - often very definitely victims of US policies, including those of the Obama admi-nistration - from reaching the US border.Morally grotesque,but better than letting them drown in the Mediterranean. The deterioration of relations will probably make their travail even worse.

NATO, still a US-dominated military alliance, has increased its presence in Eas-tern Europe lately, as it is bent on stopping Russia's revival by creating di-visions between Europe and Russia.Is the US looking for a military conflict with Russia, or are such moves driven by the need to keep the military-industrial complex intact in a post-Cold War world?

NATO is surely a US-dominated military alliance.As the USSR collapsed, Russia's Mikhail Gorbachev proposed a continent-wide security system, which the US rejec-ted, insisting on preserving NATO -- and expanding it. Gorbachev agreed to allow a unified Germany to join NATO, a remarkable concession in the light of history. There was, however, a quid pro quo: that NATO not expand "one inch to the East", meaning to East Germany. That was promised by President Bush I and Secretary of State James Baker, but not on paper;it was a verbal commitment,and the US later claimed that [that] means it was not binding.

Careful archival research by Joshua R. Itzkowitz Shifrinson, published last spring in the prestigious Harvard-MIT journal International Security,reveals very plausibly that this was intentional deceit, a very significant discovery that substantially resolves, I think, scholarly dispute about the matter.NATO did expand to East Germany; in later years to the Russian border. Those plans were sharply condemned by George Ken-nan and other highly respected commentators because they were very likely to lead to a new Cold War, as Russia naturally felt threatened. The threat became more severe when NATO invited Ukraine to join in 2008 and 2013. As Western analysts recognize, that extends the threat to the core of Russian strategic concerns, a matter discussed, for example, by John Mearsheimer in the lead article in the major establishment journal, Foreign Affairs.

However, I do not think the goal is to stop Russia's revival or to keep the military-industrial complex intact. And the US certainly doesn't want a military conflict, which would destroy both sides (and the world). Rather,I think it's the normal effort of a great power to extend its global dominance. But it does increase the threat of war, if only by accident, as Kennan and others presciently warned.

In your view, does a nuclear war between the US and Russia remain a very real possibility in today's world?

A very real possibility,and in fact,an increasing one. That's not just my judgment. It's also the judgment of the experts who set the Doomsday Clock of the Bulletin of Ato-mic Scientists; of former Defense Secretary William Perry, one of the most experi-enced and respected experts on these matters;and of numerous others who are by no means scaremongers. The record of near accidents, which could have been ter-minal,is shocking,not to speak of very dangerous adventurism. It is almost miraculous that we have survived the nuclear weapons era,and playing with fire is irresponsible in the extreme. In fact, these weapons should be removed from the Earth, as even many of the most conservative analysts recognize -- Henry Kissinger, George Shultz, and others.

Copyright, Truthout. May not be reprinted without permission.



C.J. Polychroniou

C.J. Polychroniou is a political economist/political scientist who has taught and worked in universities and research centers in Europe and the United States. His main research interests are in European economic integration, globalization, the po-litical economy of the United States and the deconstruction of neoliberalism's poli-tico-economic project.He is a regular contributor to Truthout as well as a member of Truthout's Public Intellectual Project.He has published several books and his articles have appeared in a variety of journals, magazines, newspapers and popular news websites. Many of his publications have been translated into several foreign langua-ges, including Croatian, French, Greek, Italian, Portuguese, Spanish and Turkish.



Mitä nimi Chomsky mahtaisi tarkoittaa?


PS: Nimi Chomsky on puolaa. Mitähän tuo mahtaisi tarkoittaa? Siihen puolalaiset eivät osaa tai halua vastata, eivätkä he sitä todennökäistä syvempää etymologiaa tiedäkään. (Eikä tämä suomalsillekaan varsisesti mikään suurkunnia ole...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/05/suomen-sanat-fraenkelin-liettuan-etymologisessa-sanakirjassa

" Lithuanian: sóma = eräs puhallinsoitin

Etymology: (Nom. pl. sómos), im Wortindex zu Juškevič 'Blasinstrument = puhallin- soitin', 'irgendein Musikinstrument, etwa Zimbeln?'.

Oft bei Juškevič; dort auch das Verbum somúoti (-úoju, -avaũ) '(weltliche Lieder) singen' = laulaa maailmallisia lauluja (”suometa”...?), (im Volkslied) '(mit summender Stimme) singen = laulaa hyräilevällä äänellä'.

Lit. sóma (žem.) 'wer umherschleicht wie ein Narr = outo hiippailija/pelle, wer schwankend geht = huojuen kävelevä (laivaihmiset kävelivät siihen aikaan polvet koukussa huojuen myös maalla),Trottel = pölkkypää,lönkyttäjä, Einfaltspinsel = ”yksinkertainen tervapensseli”',
sominė'ti 'ohne Ziel herumlaufen = kierrellä ilman päämäärää, wie betäubt gehen = kulkea kuin huumattuna, kuurona',
sõmti...sõmsta...sõmo 'nicht recht bei Sinnen sein, den Kopf verlieren, kopflos werden' = olla päästään vialla, seota.
Unklar; gehört es etwa irgendwie zu *sōmas (ostseefinn. Stammesname) 'finne' (s. darüber s.v. sómenis)?

(Suomalainen on kuuriksi *somis, *some, ja ”suomalaisen kaltainen” = *someris, *somere...
Noiden vitsien idea on ilmeisesti, että vaatimattomassa asemassa olleista kuurilais-peräisistä henkilöistä käytettiin haukkumanimeä ”suomalainen”.(Liiviläiset olivat kun- nioitettuja itsenäisiä ihmisiä, kuten seelitkin,arvostettujen ei-feodaaliheimojen jäse-niä.) Puolassa on yhä tasan samaa perua oleva haukkumasna ”cham” (saks./ven. ich-äänne alussa) liettualaisista (ja latvialaisista).

Lithuanian: sómenis = luoteistuuli, ”tuuli Suomesta”

Etymology: 'Nordwestwind' (aus Palanga, Bez. Kretinga), sómenis dass. (Drawöhnen, Kurisches Haff), sóminis,

lett. sāmenis 'Nord(west) wind = tuuli SAAMEsta (kirjaimellisesti)'.

Darüber zuletzt Nieminen FUF 22,59 f. Nach ihm aus ur finn. *sōmas (ostsee finn. Stammesname) 'finne' durch kurische Vermittlung in das Lit.bzw. Lett. entlehnt. Būga a.a.O. nimmt gleichfalls eine Entlehnung aus dem Finn. an, glaubt aber für dieses o eine urspr.Vokalisierung mit *ā ansetzen zu sollen,weil finn.ō (oo) nicht zu lit.o bzw. lett. ā führen könne.

Endzelin bei M.-Endz. vermutet, dass lett. sāms = saamelainen,auf liv. Sārmā (est. Sāremā) 'Oesel = Saarenmaa' mit Schwund des r zurückgeht. Sanasta ”saari” kts. ”Sala” "


Asiaan liittyviä puheenvuorja poistetulta Vapaa-ajattelijoiden palstalta:

Todella mielenkiintoinen kielijuttu!
Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)
Päiväys: 21. joulukuuta 2010 07.55


kornelius kirjoitti:
-------------------------------------------------------
> kornelius kirjoitti:
> --------------------------------------------------
> > Chomskyn tiliin laitettu näkemys olisi minustakin aivan liian vahva kanta tässä
> > asiassa ja olen kyllä kallellani neurokonstruktivismiin

> Lehdessä oli muuten ihan kiintoisa "antichomskylainen" artikkeli Piraha-
> nimisestä kielestä (tosin alkuperäinen  artikkeli jo 2005), joka ei oikein tunnu
> sopivan tuohon universaaliin kielioppiin. Asiasta voi lukea netistä, 

> Daniel Everett;"Cultural Constraints on Grammar and Cognition in Pirahã"
> PDF.txt [209.85.129.132] Kyseinen on saanut kuulemma monet universalistit
> puolustuskannalle.Hauskana yksityiskohtana Everett ilmeisesti sanoo
> ryhtyneensä ateistiksi tutustuttuaan Pirahojen totuuskäsitykseen

Harvinaisen mielenkiintoinen juttu. Tämä liittyy ns. Sapirin-Whorffin teoriaan, jossa jonkin tietyn kielen ominaisuuksilla nähdään olevan suuri vaikutus sen äidinkielis-ten ja varsinkin ainoana kielenään puhujien toimintaan ja psyykeen.

[www.angelfire.com]

Tuo teoria kerran muka "kumottiin täysin" värinäön avulla 1930-luvulla,jossa kaikissa kielissä (paitsi nyt sitten tuossa pirahassa,joka on vanhan ison kielikunnan viimeinen kieli) oli mustan ja valkoisen lisäksi kolme "pääväriä", jotka sitten kyllä vaihtelivat, kuitenkin siten, että "sininen", "punainen" ja "keltainen" ovat aina "eri värejä". Vihre-ää, oranssia ja violettiia sovitettiin siten jompaan kumpaan suuntaan, mutta ei yhtä naapuria enempää saman päävärin suuntaan. Eli jos vihreää liitetään keltaiseen (mm. balttikielet), niin oranssia liitetään punaiseen ja violettia siniseen ja jos vihreää siniseen (japani), niin oranssia keltaiseen ja violettia punaiseen.

Muuan tuntematon Ragnar Granit Helsingin yliopistosta, joka tutki elektrodineuloilla näköhermoa, sitten kuitenkin kaatoi sen "VASTATODISTUKSEN" "syntymäväritie
-dosta", ja osoitti noille kullekin päävärille olevan "eri aistin" silmässä.

[keskustelu.skepsis.fi]

[fi.wikipedia.org]

" Peter Gordonin viimeaikainen tutkimus tarkastelee Brasilian Pirahã-heimon kieltä. Gordonin mukaan heimon käyttämä kieli sisältää vain kolme numeraalia: yksi, kaksi ja monta.Gordon osoitti koesarjan avulla,että heimon jäsenillä on vaikeuksia kuvailla kolmea suurempia numeroita (Gordon,2004). Seikkojen kausaalinen suhde ei kuiten-kaan ole selkeä. Kriitikot ovat esittäneet, että jos testin kohteet eivät jostakin syystä pysty laskemaan kolmea suurempia numeroita (ehkä koska he ovat vaeltavia met-sästäjäkeräilijöitä ilman mitään laskettavaa ja täten ei syytä harjoitellakaan laskemis- ta), ei voida olettaa,että kielessä olisi sanoja suuremmille numeroille. Toisin sanoen, tarpeettomuus selittää sekä puuttuvan laskutaidon että vastaavan sanaston puutteen. "

[de.wikipedia.org]

Kaikki tällaiset aina uutisoidaan mm. liettukasi ja latviaksi, mutta ei ikinä suomeksi...

"Heimo, joka ei tarvitse numeroita":

[gelzinis.lt]


Kunnon tutkimus pitkästä aikaa!

Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)
Päiväys: 1. toukokuuta 2011 21.56

zaq kirjoitti:
-------------------------------------------------------
> Vielä yksi lisää. Ilmeisesti ihan ehdollistumismekanismin mukainen juttu vai
> kuinka RK? (11.04.2011 klo 10.46)


> Tuntoaistin ja näön yhdistäminen täytyy oppia

> Näköaistin kautta tulevan informaation yhdistäminen tuntoaistin kautta saatuun
> vaatii oppimista,osoittaa Intiassa tehty tutkimus. Koe tehtiin synnynnäisen kaihin
> vuoksi sokeutuneilla nuorilla ihmisillä, joille näkökyky palautettiin korvaamalla
> himmentynyt silmän linssi keinotekoisella, tavallisen kaihileikkauksen tapaan.

> Koehenkilöt testattiin mahdollisimman pian leikkauksen jälkeen, mikä
> käytännössä tarkoitti kaksi vuorokautta operaation jälkeen. Tuolloin he
> tunnistivat sekä näkemänsä kappaleetenintään että tunnustelemansa

> kappaleet erittäin hyvin, mutta aistien välinen tunnistus ei   onnistunut.

> Tunnistus oli sattuman tasoa eli nähtyä kappaletta ei pystytty yhdistämään
> tunnusteltuun. Kolmekoehenkilöä viidestä testattiin viikkoa myöhemmin ja silloin
> tuntoaistin ja näköaistin kautta saadun tiedon yhdistäminen toimi huomattavasti
> paremmin. Leikatut potilaat eivät harjoitelleet tällä välillä erikseen vaan elivät >normaaliympäristössä.

> Se riitti kehittämään aistien välistä yhteistyötä, vaikka koehenkilöt olivat jo
> näköaistin kehittymisen kannalta herkimmän vaiheen ohittaneet. Tämä vaihe on
> alle vuoden ikäisenä, kun koehenkilöt olivat 8-18-vuotiaita.
 
> Kehittyneissä maissa synnynnäisen kaihin kaltaiset, korjattavissa olevat vammat
> hoidetaan mahdollisimman nopeasti, jotta näkökyky kehittyy normaalisti.
> Kehitysmaissa niitä ei läheskään aina korjata ja ihmiset sokeutuvat pysyvästi
> turhaan. Tutkimus tehtiin kansainvälisen kehityshankkeen puitteissa, jossa >palautetaan näkökyky ihmisille, joilla se on korjattavissa.

> Eri aistien kautta tulevien tietojen yhdistäminen kiinnostaa nykyisin aivotutkijoita
> mutta filosofit ovat pohtineet kysymystä jo vuosisatoja sitten. Näkönsä saaneen
> ihmisen kykyä tunnistaa välittömästi esineitä,jotka hän on sokeana tuntenut vain
> tuntoaistillaan, pohti mm. filosofi Molyneux jonka nimellä tämä kysymys >tunnetaan.

> Vastaus on ilmeisesti kielteinen: aistien välillä ei ole aivoissa valmiiksi yhteyttä,
>joka loisi toisen aistin puolelle mallin yhden aistin saadusta tiedosta.Yhteys on >opittava käytännössä.

> (Yle tiede, Nature Neuroscience)

No TÄSSÄ oli kerrankin kunnon tutkimus, ja HYVÄSTÄ tiedemaasta!

[www.nature.com]

" The newly-sighted fail to match seen with felt

Richard Held 1, Yuri Ostrovsky 1, Beatrice deGelder 2, Tapan Gandhi 3 Suma Ganesh 4, Umang Mathur 4, Pawan Sinha 1

1 Massachusetts Institute of Technology, Cambridge, USA
2 Tilburg University, The Netherlands
3 Indian Institute of Technology, New Delhi
4 Dr. Shroff’s Charity Eye Hospital, New Delhi

Participants and Procedures: Supplementary Material

Participants: Five subjects recruited from Project Prakash proved appropriate for our study. Subjects YS (M,age: 8 years), BG (M, age:17 years), SK (M, age:12 years) and PS (M, age:14 years) presented with dense congenital bilateral cata-racts. Subject PK (F, age: 16 years) presented with bilateral congenital corneal opacities. Subjects received a comprehensive ophthalmological examination be-fore and after treatment. Prior to treatment, subjects were able only to discrimi-nate between light and dark (diagnosis:PL), with subjects BG and PK additionally able to determine the direction of a bright light (PL/PR).

Given their profound occlusive pathologies,none of the subjects were able to perform form discrimination to attempt any of our tests of higher level visual function. YS, BG, SK and PS underwent cataract removal surgery and an intraocular lens (IOL) im-plant.PK was provided with a corneal transplant. Post-treatment,subjects YS,BG, SK, PS and PK achieved resolution-acuities for near viewing of 0.24°,0.36°,0.24°, 0.54° and 0.24° of visual angle respectively (assessed using Landolt C patterns; subjects indicated the gap by pointing to the gap directly or to the direction of the gap relative to the C).

All subjects were drawn from rural areas in north India. Although their parents noticed their visual impairments at birth (both via the lack of visually directed orienting beha-viors as well as the manifest whiteness of the pupils or corneas), none of the children received treatment because medical facilities were not available locally and the fami-lies could not afford care in city hospitals. They were identified as candidates for treatment during outreach sessions for pediatric ophthalmic screening.

The field-based screening was followed by a thorough ophthalmic examination in the Shroff Charity Eye Hospital. Using direct and indirect ophthalmoscopes, slit lamps and B-scan ultrasonography,this examination assessed ocular pathologies in ante-rior and posterior eye segments and was undertaken in conjunction with standard tests of visual function using Lea charts. For the cases described here, the pathology was confined to either the lens (YS,BG,SK and PS) or the cornea (PK) and bilaterally obviated all form vision.

Stimuli:Our stimulus set comprised twenty pairs of simple three-dimensional forms drawn from a children’s shape set. The forms were large (ranging from 6 to 20 de-grees of visual angle at a viewing distance of 30 cm) so as to sidestep any acuity limitations of the subjects. They were presented on a plain white background in order to avoid any difficulties in figure-ground segmentation.With these choices for Nature Neuroscience:doi:10.1038/nn.2795 the stimulus set and presentation, our participants had little trouble locating and comparing these simple objects.

Procedure:

Subjects were initially tested as soon as practical after surgery of the first eye (in all cases, within 48 hours of treatment). Prior to the first experiment, an eye-patch (accor-ding to standard clinical procedure) was worn continuously except for occasional cleaning and administration of medication via eye drops.

The eye patch was removed for the duration of the experiment and for a small period of time prior to allow for the eye to adjust to light. Eye patches were no longer worn or required after the first 2 days post-surgery.

Subjects were seated in front of a table covered with a white, featureless sheet. For visual presentation of an object,the object was placed on the table approximately 12 inches away from the eyes, although subjects were free to adjust their distance or viewpoint while remaining seated in front of the presentation table. The object itself remained stationary throughout the visual presentation. Subjects were not allowed to touch the object while viewing it. For tactile object presentation,the object was placed in the subject’s hands underneath the table where neither the hands nor the object were visible to the subject; in addition, subjects were instructed to close their eyes. No feedback was provided to the subjects. Each of the three conditions entailed 20 trials, where each pair of stimuli was used only once for each condition.The choice of match and sample was randomized for each subject. The order of presentations within each conditionwas randomized across subjects.

Testing conditions followed the order:

(1) haptic stimulus presentation followed by haptic identification, which provided a baseline for general performance;

(2) haptic stimulus followed by visual identification (the primary test condition);

(3) visual stimulus followed by visual identification. The third condition provided a baseline and control for general visual performance in order to preclude the role of acuity improvement or contrast sensitivity adjustment following surgery as an expla-nation for task performance improvement. The visual-visual condition was performed following the other conditions so that no object-specific learning could occur during the session. No feedback was provided to the subjects during testing.

Suomalaisia chomskistiääliöitä: http://www.lausti.com/articles/kolumnit/stalin.html

http://www.lausti.com/articles/society/communism.html


Chomsky leninismistä:

https://www.youtube.com/watch?v=jxhT9EVj9Kk



Judy Kegl jatkaa surullista tietään...

http://nassauweekly.com/birth-language-interview-judy-kegl/



The Birth of a Language: An Interview with Judy Kegl

by Jennie Yang on


Judy Kegl is a Professor of Linguistics and the Director of the Signed Language La-boratory at the University of Southern Maine.She received a B.A.in Anthropology and an M.A. in Linguistics at Brown in 1975, as well as a Ph.D. in Linguistics from MIT in 1985 and has taught at many universities, including Princeton, Hampshire, Swarth-more, and Northeastern. She has published widely on linguistics topics, including syntax and spoken and signed languages, and gained notoriety for her study of Nicaraguan Sign Language in the 1980s.

On September 20, 2017, Kegl delivered two lectures at Princeton on language ins-tincts and sign language. I was able to interview her in East Pyne before her second talk. The interview has been edited for clarity and length.


The-Birth-of-a-Language-Nora-Wildberg.jp


Jennie Yang: Did you know you wanted to study linguistics when you went to MIT?

Judy Kegl: I knew when I went to MIT,but it was when I was at Brown that I made the switch into linguistics. I always knew I liked working in languages, but when I went to Brown,I was premed. I didn’t like the competitiveness; I didn’t like the lack of collegia- lity. Everybody was out to do well themselves. And so I gravitated from there to anth-ropology, and I had an anthropological linguist as my adviser. I loved working with him, but he could see early on that I didn’t tolerate some loosey-goo-sey aspects of analysis and said, “Try linguistics. I think you’re going to like it". I said, “Nah. There’s a class in linguistics right before one of my classes, and it’s just chicken-scratch, it’s all over the board, I’m not doing it,” and he said “Look, just try one class,” and I said, “Okay.” So I tried the one class, and I loved it. He was absolutely right.

JY: I’ve read that the Nicaraguan Ministry of Education asked you to go to Nicaragua?

JK: They didn’t ask me.There was a group called Linguists for Nicaragua.So there was Chomsky, Ken Hale,Wayne O’Neil. They would go down every year and do soli- darity work to support educational efforts in Nicaragua because at the time - there’s the Contra War - a lot of money and personnel were being drawn away from [edu-cation]. So they were down doing [work in Nicaragua], and the ministry came to them and said, “Do you have someone who specialize[s] in deafness?” and they came back and asked me if I wanted to go down there. That’s how it happened.

JY: Did you know you would be able to witness the birth of a language?

JK: Not a clue. Not a clue. When I went down there, I thought I was going down there for six weeks or something. I was going to work with people. There was going to be a deaf community. They would have a sign language; I’d just facilitate teachers getting to know that, and [I] figured it was the same as I’d seen every-where else. It was inte-resting; it was a confluence of things that contributed to recognizing how unique the situation was. For instance, I had studied with Naomi Baron at Brown when I was an undergraduate,and she had done some work on the resurrection of Hebrew. So there was this guy, Eliezer Ben-Yehuda, who had worked to bring Hebrew back from being a dead, classical language to being an active, modern language. One of the key feat-ures was that there was a point at which the younger the child, the more fluent [they were]. So the idea was, you fed the language through the child, but you didn’t sit and correct them, you let them innovate and change the language and bring it back to life. And if I hadn’t studied that, I don’t know that I would’ve seen as quickly, when I was in Nicaragua, that the younger children were signing more fluently than the older [children], and have recognized that there was something going on there. Not neces-sarily resurrection of a language, but the emergence of a language. Having worked with Chomsky, having studied the resurrection of Hebrew - it was a bunch of little pie-ces that all fit together - I went, “Oh, this is much more interesting than I thought it was going to be.” I had no idea, I thought I was going down [there for] six weeks, I was going to leave, I was going to come back, and that was it. I didn’t speak Spanish, so I completely changed gears when I realized what I was studying.

JY: But you did know ASL when you went?

JK: I knew ASL. I was fluent in ASL, but I made a point of not using ASL when I was there.

JY: I’ve read about how you have an educational system now. The NSLProjects?

JK: We started out documenting and doing research on the emergence of [NSL] and the grammar of the language on the Pacific Coast. In 1990, my husband went out and documented one person on the Atlantic Coast, but it was tough with the Contra War and everything; it was just ending. But in 1994, he and a deaf anthropologist - Gene Mirus - just stomped through the little hamlets and found deaf people. And so we found about seventeen people in the Bluefields area. Their pa-rents had gotten toge-ther in a group that supported kids with disabilities, and [the kids] didn’t have any real schooling, so [my husband and Gene] went and filmed each of them. We brought the tapes back to Managua.I flew down and showed [the tapes] to the deaf community on the Pacific Coast,and then they decided to do an intervention, to go out to the Atlantic Coast and bring them their sign lan-guage and culture. So we provided interpreters, and then we followed through. At the end of all that, the parents came with their kids, and their kids were all sitting next to them and didn’t know each other - weren’t inter-acting with each other.You could see on the parents’ faces that they really didn’t think their kids would ever develop into much of anything and have much language. When the deaf people came in, the kids just followed them like the Pied Piper of Hamelin out into the backyard, and one of the interpreters who was the sister of the president of the deaf association said, “I know you think your children aren’t going to be able to do anything,and they’ll never be independent of you,but notice - they’re not here right now, they’re with deaf people, and they’re not here.” And she said, “They can do any-thing. I know you hit your children because you want to discipline them, you want to keep them safe, but you can’t communicate with them.I know. But with language, you can talk about all this.” And they were listening. And then,her brother - who was deaf - came in, and he started to sign, and she started to voice for him,and he talked about how he was the president of the deaf association and the work that he had done in Managua, and you could watch the parents’ eyes change from, “I don’t think my kid will ever be separated from me” to “My kid could be like that".They had never seen a deaf adult role model before. So after that, we opened up a session where deaf, hea-ring, family members, kids, parents, anybody could come and take part in learning about sign language. And after that, the hearing parents got together and said to my husband, “We want a small school, and we want to be taught by deaf people.” And so he said, “Okay, we’ll look into it.” And then he was sitting on a fence, and this reporter from Barricada came up to him and said, “Can I ask you a question?” and he said, “Sure,” and [the reporter] said, “Are you really going to set up the deaf school?” and my husband said, “Yes,” and then the guy said, “Well, how are you going to do that?” and my husband said, “I said I’d answer one question” [laughing]. So he came back, and he collected funds, and within six months, we were down there setting up the school. So that’s how the school in Bluefields got set up.

JY: I saw the Evolution video where you communicated with Mary Noname [no name]?

JK: Yeah, Maria Noname [No-nah-mei] [laughing].

JY: No-nah-mei. Oh, wow, I didn’t know that.

JK: It is No-name.What happened was,sometimes we would get people who couldn’t tell us their names. So, at one point, somebody wrote down Maria - just, made up a name to call, said, I’ve got to call her something, so she put Maria, and then she put after there, “No name.” And somebody came in and read it as Maria No-nah-mei. From then on, we always gave the people who came in, we didn’t know who they were, the name “(Something) Noname [No-nah-mei].” She was actually the one that we had filmed also in 1990. So, four years before we came out again, she was the one that my husband had found the first time he went out.

JY: Do you know about SignWriting? What do you think about it?

JK: Yeah, my husband’s fluent in it. In Bluefields,we said, let’s give this to them as a tool and see what they do with it. We have the largest library of SignWriting sto-ries in Nicaraguan Sign Language. So, we had a woman - Darlene Clarke - come down [to Nicaragua], and she was deaf and she taught SignWriting. And the kids really took to it. And the reality is you can teach people to write it, but you have to give them the literature to read. So we worked with teachers, and we worked on getting materials together. And for people who are trying to learn a language - late learners - writing allows things to be non-transient. So you can go back, you can look at it,you can understand the grammar. They really took to it. So, all the kids in Bluefields and at the schools that we teach - can SignWrite. I would say they could read it better than they could write it. They all read it.

JY: The first school was established in 1979? In Nicaragua?

JK: There were schools that were for special education, but deaf people weren’t real-ly in them. Or if they were in them,they’d be in a classroom with kids with other kinds of cognitive disabilities. They didn’t really have access. In 1979, that’s when the end of the Revolution happened. So right before the Revolution ended, [then-President Anastasio Somoza Debayle] and his wife set up a school for special education, which is on the site of the school that we call the Melania Morales School now in San Judas. It was the biggest one that has deaf kids in it now. But they set up a school for special education. They had a kid with special needs - I think Down syndrome. So that existed prior to the end of the revolution, but then at the end of the revolution, everything closed just because it was crazy [in Nica-ragua]. When it reopened again, when the Sandinistas took over, they said that they would have a goal of a fourth grade education for everyone. So where be-fore, there might have been a handful of kids just going to school without inter-action with each other,now you had several hundred kids coming in. [The first deaf school] probably started closer to 1980. It took time after the revolution for everything to get back in line and up again, but by the early ‘80s, it was open. And it wasn’t just the school in Managua, there were schools in León, and other places around the Pacific Coast of Nicaragua.

JY: What year did you arrive in Nicaragua?

JK: Either ‘85 or ‘86.

JY: Would you say that in the six-year difference the language was already fully-fledged?

JK:Yes,in a sense.When I got down there,what I saw was in the vocational school [for deaf children in Managua], you had older kids who were beyond critical period when the schools were formed. [From them], you got a good picture of what the [pre-language] contact-gesturing system and elaborated contact-gesturing system looked like. Now, there were many of them, [but there were many] other kids [who were] si-milar,a little big younger,but [in] the same boat,who were at this deaf school. So when the deaf school was open,it had range. Older [kids],younger [kids], etc.You had [these younger] kids who entered at age four, typically - four or five - so the process of people getting exposed to the contact-gesturing and turning it into a sign language had already started. By the time we got there, they were five years into [signing NSL], so we were seeing fluent signers already at that point.

JY: At the end of lecture, you mentioned Ann Senghas [the linguist who authored the paper we read on Nicaraguan Sign Language], and I think Professor Fellbaum said she was a student of yours?

JK: Ann was a student at Smith College, and after she graduated from Smith, she came to Swarthmore, and she worked with me as an apprentice to learn about Nica-ragua. So she went down [there],and we would film people and then,after a few years of working with me,she applied to graduate school at MIT.She was in Brain and Cog- nitive Sciences at MIT. I became her research supervisor for her work in Nicaraguan Sign Language. Her actual chair was Pinker. So she was my student in that sense.