Tämän pierun isä ja ilmoittaja on länteen loikannut venäläinen hölynpölykynäilijä "Viktor Suvorov" eli Vladimir Bogdanovitš Rezun, syntynyt 1947 Primorjen (Vladi-vostokin) alueella, teoksessaan Ledokol (Jäänmurtaja) 1980. Monet NATO-histori-oitsijatkin kuten Anthony Beevor ovat tuominneet hänen tuotoksensa hölynpölyksi, mutta Suomessa useat silmäätekevät kuten Mauno Koivisto ovat olleet luulevinaan hänen tuotteitaan vakavasti otettaviksi.

Lyhyesti sanoen Suvorov väittää Hitlerin Barbarossa-hyökkäyksen Neuvostoliittoon olleen "ennakova vastaisku" muka "Stalinin valmistelemalle historian suurimmalle hyökkäykselle 60000 panssarin voimin länteen". (Tuohon "60000:en" on laskettu puutarhatraktoritkin "panssareiksi"...) Neuvostoliitolla oli tuolloin 1800 raskasta ja keskiraskasta panssarivaunua, joista uusia tyyppejä n. 1500. Näistä kiistämättömästi Saksan-vastaista hyökkäystä silmälläpitäen suunnitellut T-34-panssarit,joihin tuotan- to keskitettiin, olivat sikäli keskeneräisiä hyökkäystä ajatellen,että niissä oli radiolait-teet vain ohjausvaunuissa, ja hitsatut tykkitornitkin vahdettiin saksalaisia tykinam-muksia kestäviin valettuihin ja radiolaitteilla varustettuihin myöhemmin. Erinomaiset Klim Voroshilov -kaupunkipuolustuspanssarit olivat rakaita ja hitaita ja vaativat telan alle katua tai maantietä. Myös sakslaisia vastaan voitollisia MiG-hävittäjiä oli rajoitet-tu määrä. menetykselinen hyökkäys saksan armaijaa vastaan näillä voimilla oli toistaiseksi mahdotonta.

Suvorov on väittänyt viihdekirjailija Remeksen "plagioineen häntä", Remes on sanonut käyttäneensä häntä lähteenä.



" Soviet offensive plans controversy

The Soviet offensive plans controversy was a debate among historians in the late 20th and early 21st centuries as to whether Joseph Stalin had planned to launch an attack against Nazi Germany in the summer of 1941. The controversy started with Viktor Suvorov with his 1980s book Icebreaker: Who started the Second World War? where he argued, based on his analysis of historical documents and data, that Stalin used Nazi Germany as a proxy to attack Europe.

The thesis by Suvorov that Stalin had planned to attack Nazi Germany in 1941 was refuted by a number of historians,such as Antony Beevor, Gabriel Gorodetsky, David Glantz and Dmitri Volkogonov and was partially supported by Valeri Danilov Joachim Hoffmann, Mikhail Meltyukhov, and Vladimir Nevezhin.

The majority of historians believe that Stalin was seeking to avoid war in 1941, as he believed that his military was not ready to fight the German forces, although there is no agreement among historians as to why Stalin persisted with his strategy of appeasement of Nazi Germany despite growing evidence of an imminent German invasion.[1]

Background to the Soviet offensive plans controversy

Historians have debated whether Stalin was planning an invasion of German territo-ry in the summer of 1941. The debate began in the late 1980s when Viktor Suvorov published a journal article and later the book Icebreaker in which he claimed that Stalin had seen the outbreak of war in Western Europe as an opportunity to spread communist revolutions throughout the continent, and that the Soviet military was be-ing deployed for an imminent attack at the time of the German invasion.[2]This view had also been advanced by former German generals following the war. [3]

Suvorov's thesis was fully or partially accepted by a limited number of historians, in-cluding Valeri Danilov,Joachim Hoffmann, Mikhail Meltyukhov and Vladimir Nevezhin and attracted public attention in Germany,Israel, and Russia.[4][1] It has been strongly rejected by most historians[5][6][7] and Icebreaker is generally considered to be an "anti-Soviet tract" in Western countries.[8]David Glantz and Gabriel Gorodetsky wrote books to rebut Suvorov's arguments.[9] The majority of historians believe that Stalin was seeking to avoid war in 1941, as he believed that his military was not ready to fight the German forces.[1]

According to professor Alexander Hill, it is currently believed that whereas the war against "capitalist powers" was seen as potentially inevitable by Soviet leadership, the Soviet Union was making some preparations for war, and the Soviet pursuit for a collective security system in Europe ("Litvinov's line") was sincere in the late 1930s, the event that triggered active Soviet war preparations was the rapid collapse of the Anglo-French alliance in 1940[10].

Suvorov, Icebreaker, and the 1980s

Vladimir Rezun, a former officer of the Soviet military intelligence and a defector to the UK, considered the claim in his 1988 book Icebreaker: Who Started the Second World War under the pseudonym Viktor Suvorov[11] and again in several subsequent books. He argued that Soviet ground forces were well-organized and mobilized en masse along the German–Soviet frontier for a Soviet invasion of Europe slated for Sunday, 6 July 1941 but were unprepared to defend their own territory.

One of Suvorov's pieces of evidence favoring the theory of an impending Soviet at-tack was his claim regarding the maps and phrasebooks issued to Soviet troops. Mi-litary topographic maps, unlike other military supplies,are strictly local and cannot be used elsewhere than in the intended operational area. Suvorov claims Soviet units were issued with maps of Germany and German-occupied territory,and phrasebooks including questions about SA offices—SA offices were found only in German territory proper. In contrast,maps of Soviet territory were scarce. Notably,after the German at-tack, the officer responsible for maps, Lieutenant General M.K.Kudryavtsev, was not punished by Stalin, who was known for extreme punishments after failures to obey his orders. According to Suvorov, this demonstrates that Kudryavtsev was obeying the orders of Stalin, who simply did not expect a German attack.[12]

Suvorov offers as another piece of evidence the extensive effort Stalin took to con-ceal general mobilization by manipulating the laws setting the conscription age. That allowed Stalin to provide the expansive build-up of the Red Army.Since there was no universal military draft in the Soviet Union until 1939,by enacting the universal milita- ry draft on 1 September 1939 (the date World War II had begun), and by changing the minimum age for joining the Red Army from 21 to 18, Stalin triggered a mecha-nism which achieved a dramatic increase in the military strength of the Red Army.

This specific law on mobilization allowed the Red Army to increase its army of 1,871,600 men in 1939 to 5,081,000 in the spring of 1941 under secrecy to avoid alarming the rest of the world.[13] Eighteen million reservists were also drafted. The duration of service was 2 years. Thus, according to supporters of this theory, the Red Army had to enter a war by 1 September 1941 or the drafted soldiers would have to be released from service.

Suvorov's main points include the following:

  • The Soviet Union was intrinsically unstable. It had to expand to survive. Accor-ding to Suvorov's interpretation of the permanent revolution theory, the commu-nist system had to expand and occupy the entire world to survive. Otherwise, the system would fail in a peaceful and/or military struggle with surrounding "capita-list" countries. Stalin and other Soviet leaders opposed this and high-ranking officials who supported "permanent revolution" were purged from the Communist Party of the Soviet Union. Stalin publicly declared that "the ultimate victory of socialism... can only be achieved on an international scale".[14] Under this theory, Soviet leaders therefore started preparations for a large-scale war of aggression. They officially declared an adherence to the theory of "Socialism in One Country" according to which Socialism can win in a single country, without being immedi-ately overthrown by hostile capitalist neighbors. This leading country would then help revolutionary movements in other countries. Either way, the Soviet pre-war doctrine was based on the Marxism–Leninist theory that capitalism will be overthrown through Communist revolution.
  • The Soviet Union made extensive preparations for a future war of aggression du-ring the 1920s and 1930s.Suvorov provides an extensive analysis of Stalin's pre- parations for war. According to Suvorov, there were supposed to be three Five-Year Plan phases that would prepare the Soviet Union for war. The first one was to be focused on collectivisation, the second focused on industrialisation, and the third phase would emphasize the militarisation of the country.
  • Stalin escalated tensions in Europe by providing a combination of economic and military support to Weimar Germany, and later to Nazi Germany (see Germany–Soviet Union relations before 1941). After World War I, the Entente attempted to impose severe restrictions on Weimar Germany to prevent it from rearming and again becoming a significant military competitor. During "the early 1920s until 1933,the Soviet Union was engaged in secret collaboration with the German mili- tary to enable it to circumvent the provisions of the Versailles Treaty", which limi-ted Germany's military production.[15] Moscow allowed the Germans to produce and test their weapons on Soviet territory,while some Red Army officers attended general-staff courses in Germany.[15] The basis for this collaboration was the Treaty of Rapallo, signed between the two nations in 1922,and subsequent diplo- matic interactions. This collaboration ended when the anti-communist Nazis took power in 1933. But, according to Suvorov, in the years 1932–1933, "Stalin helped Hitler come to power by forbidding German Communists to make common cause with the Social Democrats against the Nazis in parliamentary elections".[15]
  • Suvorov claims that Stalin's plan and vision was that Hitler's predictability and his violent reactionary ideas made him a candidate for the role of "icebreaker" for the Communist revolution.By starting wars with European countries,Hitler would vali- date the USSR's entry into World War II by attacking Nazi Germany and "libera-ting" and Sovietising all of Europe. When concluding the Molotov–Ribbentrop Pact in 1939, Stalin "clearly counted on the repetition of the 1914–1918 war of attrition, which would leave the "capitalist" countries so exhausted that the USSR could sweep into Europe virtually unopposed"[15] (see also Stalin's speech of 19 August 1939).
  • According to Suvorov and others, Stalin always planned to exploit military conflict between the capitalist countries to his advantage. He said as early as 1925 that "Struggles, conflicts and wars among our enemies are... our great ally... and the greatest supporter of our government and our revolution" and "If a war does break out, we will not sit with folded arms – we will have to take the field, but we will be last to do so. And we shall do so in order to throw the decisive load on the scale". [15]
  • World War II was initiated by the Soviet Union and Nazi Germany, which became co-belligerents after signing the Molotov-Ribbentrop Pact. The essence of this pact was in the secret protocols which divided Europe into spheres of influence, and removed the Polish buffer between Germany and the USSR. Some count-ries that fell into the Soviet sphere of influenceEstonia and Latvia – were occu-pied.The difference between these smaller nations,occupied and annexed by the USSR, and Poland (which was initially attacked by Germany) was that Poland had military assistance guarantees from Great Britain and France.
  • Stalin planned to attack Nazi Germany from the rear in July 1941, only a few weeks after the date on which the Axis invasion of the Soviet Union took place. According to Suvorov, the Red Army had already redeployed from a defensive to an offensive stance. Suvorov also states that Stalin had made no major defensive preparations.
  • Hitler's intelligence identified the USSR's preparations to attack Germany. There-fore, the Wehrmacht had drafted a preemptive war plan based on Hitler's orders as early as mid-1940, soon after the Soviet annexations of Bessarabia and Northern Bukovina. On 22 June 1941, the Axis began an assault on the USSR.

Criticism and support of books by Suvorov

In some countries, particularly in Russia, Germany, and Israel, Suvorov's thesis has jumped the bonds of academic discourse and captured the imagination of the public. [16] According to an article in The Inquiries Journal by Christopher J. Kshyk, the debate on whether Stalin intended to launch offensive against Germany in 1941 remains inconclusive but has produced an abundance of scholarly literature and hel-ped to expand the understanding of larger themes in Soviet and world history during the interwar period.Kshyk also notes the problems because of the still-limited access to Soviet archives and the emotional nature of debate from national pride and the participants' political and personal motivations. Kshyk believe to be erro-neous the notion that Stalin was preparing to launch an offensive against Germany in the summer of 1941.[17]

However, studies by some historians, such as the Russian military historian Mikhail Meltyukhov (Stalin's Missed Chance), gave partial support to the claim that Soviet forces were concentrating to attack Germany. Other historians who support that the-sis are Vladimir Nevezhin, Boris Sokolov, Valeri Danilov and Joachim Hoffmann.[18] Offensive interpretations of Stalin's prewar planning are also supported by the Sovie-tologist Robert C.Tucker and by Pavel N.Bobylev.[19]Hoffmann argues that the actual Soviet troop concentrations, fuel depots and airfields were near the German-Soviet border in what was Poland. All of them are said to be unsuitable for defensive operations.[20]

American historian Sean McMeekin claims that while Suvorov thesis was largely ig-nored in the West, based on the authority of notable critics like Glantz and Gorodet-sky, it was nevertheless treated serious in the Eastern European countries, which were directly involved in German-Soviet struggle. The discussion resulted in dozens of serious studies at least partially supporting Suvorov's thesis, which were usually better documented than Suvorov's. Notable examples include collections of docu-ments by L.E.Reshin and collaborators and studies of Meltyukhov and Mark Solonin. As of 2021 most of these have not been translated into English.A ccording to McMeekin, the new studies show that the traditional view of surprise German attack against the Soviet Union can be no longer held. Yet despite the vast increase of knowledge due to the recent research,there are still many unknown issues, especial- ly the real intentions of Stalin on the eve of war, which were known only to Stalin himself. [21]

Strength of the opposing forces on the
Soviet Western border. 22 June 1941
  Germany Soviet Union Ratio
Divisions 128 174 1 : 1.4
Personnel 3,459 3,289 1.1 : 1
Guns and mortars 35,928 59,787 1 : 1.7
Tanks (incl assault guns) 3,769 15,687 1 : 4.2
Aircraft 3,425 10,743 1 : 3.1

Source: Mikhail Meltyukhov Stalin's Missed Chance table 43,45,46,47, [22]

Supporters of the theory also refer to various facts,such as the publication of Georgy Zhukov's proposal of 15 May 1941,[23] which called for a Soviet strike against Ger-many, to support their position. That document suggested a secret mobilisation and deployment of Red Army troops next to the western border under the cover of trai-ning.[24] However, Robin Edmonds argued that the Red Army's planning staff would not have been doing its job well if it had not considered the possibility of a preemp-tive strike against the Wehrmacht,[25] and Teddy J. Uldricks pointed out that no docu-mentary evidence shows that Zhukov's proposal was ever accepted by Stalin.[16]

Another piece of evidence is Stalin's speech of 5 May 1941 to graduating military cadets. [26] He proclaimed: "A good defense signifies the need to attack. Attack is the best form of defense...We must now conduct a peaceful,defensive policy with attack. Yes, defense with attack.We must now re-teach our army and commanders. Educate them in the spirit of attack". [27] However, according to Michael Jabara Carley, that speech could be equally interpreted as a deliberate attempt to discourage the Germans from launching an invasion.[28]

Colonel Dr. Pavel N. Bobylev[29] was one of the military historians from the Soviet (later Russian) Ministry of Defense who in 1993 published the materials of the Janu-ary 1941 games on maps. More than 60 top Soviet officers for about ten days in Ja-nuary rehearsed the possible scenarios to begin a war against the Axis. The mate-rials show that no battles were played out on the Soviet soil. The action started only when the Soviets ("Easterners") attacked westward from their border and, in the second game ("South Variant"), even from positions deep inside the enemy's land.

Other Russian historians, Iu. Gor'kov, A.S. Orlov, Iu. A. Polyakov, and Dmitri Volko-gonov, analyzed newly-available evidence to demonstrate that Soviet forces were certainly not ready for the attack.[16]


Among the noted critics of Suvorov's work are the Israeli historian Gabriel Gorodets-ky;the American military historian David Glantz;[30]and the Russian military historians Makhmut Gareev, Lev Bezymensky, and Dmitri Volkogonov[31] and Alexei Isayev. [32] Many other western scholars, such as Teddy J. Uldricks, [33] Derek Watson, [34] Hugh Ragsdale,[35] Roger Reese,[36]Stephen Blank,[37] and Robin Edmonds,[38] and Ingmar Oldberg[39] agree that the Suvorov's major weakness is "that the author does not reveal his sources" and rely on circumstantial evidence. [40] The historian Cynthia A. Roberts is even more categorical and claims that Suvorov's writings have "virtually no evidentiary base".[41]

Suvorov's most controversial thesis was that the Red Army had made extensive preparations for an offensive war in Europe but was totally unprepared for defensive operations on its own territory.[16]

One of Suvorov's arguments was that certain types of weapons were mostly suited for offensive warfare and that the Red Army had large numbers of such weapons. For example, he pointed out that the Soviet Union was outfitting large numbers of paratroopers and actually prepared to field entire parachute armies, and he stated that paratroopers are suitable only for offensive action, which the Soviet military doctrine of the time recognised. Suvorov's critics say that the Soviet paratroopers were not well trained or armed.[42] Similarly, Suvorov cited the development of the KT / Antonov A-40 "flying tank" as evidence of Stalin's aggressive plans, but his critics say that development of that tank was started only in December 1941. [43]

David M. Glantz disputes the argument that the Red Army was deployed in an offensive stance in 1941 and states that the Red Army was in a state of only partial mobilization in July 1941 from which neither effective defensive or offensive actions could be offered without considerable delay. [44]

Antony Beevor wrote that "the Red Army was simply not in a state to launch a major offensive in the summer of 1941, and in any case Hitler's decision to invade had been made considerably earlier."[45] However, he also noted that "it cannot be excluded that Stalin... may have been considering a preventive attack in the winter of 1941 or more probably in 1942...".[45]

Paweł Wieczorkiewicz, the author of a detailed description of the purge in the Red Army (Łańcuch śmierci: czystka w Armii Czerwonej 1937–1939, 1335 pages), believed that the Red Army had not been prepared to fight in 1941 because of the recent purges of the Red Army and its modernisation projects. [46]

A Soviet émigré, the historian Alexandr Nekrich, while extremely critical of Stalin in other contexts, also rejected Suvorov's ideas as unsubstantiated and contrary to Stalin's broader policy.[47]

Roger R. Reese has said some of Suvorov's claims have been shown to simply be inaccurate, such as his claim regarding Soviet conscription started only in 1939, but conscription had existed since 1925.[48]

David Brandenberger said that the recently-published German Intelligence analysis of Soviet military readiness before 1941 had concluded that Soviet preparations to be "defensive".[49]

Middle positions

In a 1987 article in the Historische Zeitschrift journal, the German historian Klaus Hildebrand argued that both Hitler and Stalin had separately planned to attack each other in 1941. [50] He considered that the news of Red Army concentrations near the border had led to Hitler engaging in a Flucht nach vorn ("flight forward"), a response to a danger by charging on, rather than retreating: [50] "Independently, the National Socialist program of conquest met the equally far-reaching war-aims program which Stalin had drawn up in 1940 at the latest".[50]


The work by Suvorov gathered some support among Russian historians, starting in the 1990s. Support in Russia for Suvorov's claim that Stalin had been preparing a strike against Hitler in 1941 began to emerge as some archive materials were declassified. Authors supporting the Stalin 1941 assault thesis are Valeri Danilov, [51] V. A. Nevezhin, [52] Constantine Pleshakov, Mark Solonin [53] and Boris Sokolov. [54] Although the USSR attacked Finland, no documents have been found to date which would indicate 26 November 1939 as the assumed date for the beginning of provocations or 30 November as the date of the planned Soviet assault.[55]

One view was expressed by Mikhail Meltyukhov in his study Stalin's Missed Chance. [56] The author states that the idea for striking Germany arose long before May 1941, and was the very basis of Soviet military planning from 1940 to 1941. Providing addi-tional support for this thesis is that no significant defense plans have been found. [57] In his argument,Meltyukhov covers five different versions of the assault plan ("Consi- derations on the Strategical Deployment of Soviet Troops in Case of War with Ger-many and its Allies" (Russian original)),the first version of which was developed soon after the outbreak of World War II. The last version was to be completed by 1 May 1941. [58] Even the deployment of troops was chosen in the South, which would have been more beneficial in case of a Soviet assault.[59]

In Stalin's War of Extermination, Joachim Hoffmann made extensive use of interro-gations of Soviet prisoners of war, ranging in rank from general to private, conducted by their German captors during the war. The book is also based on open-source, un-classified literature, and recently declassified materials. Based on this material, Hoff-mann argues that the Soviet Union was making final preparations for its own attack when the Wehrmacht struck. Danilov and Heinz Magenheimer examined this plan and other documents in the early 1990s, which might indicate Soviet preparations for an attack. Both researchers came to the conclusion that Zhukov's plan of May 15, 1941 reflected Stalin's alleged speech of 19 August 1939 heralding the birth of the new offensive Red Army.

Mark Solonin notes that several variants of a war plan against Germany had existed at least since August 1940.He argues that in the Russian archives there are five ver- sions of the general plan for the strategic deployment of the Red Army and ten docu-ments reflecting the development of plans for operational deployment of western military districts. The differences between them were slight, all documents (including operational maps signed by the Deputy Chief of General Staff of the Red Army) are the plans for the invasion with depth offensive 300 km. Solonin also states that no other plans for Red Army deployment in 1941 have been found so far, [61] and that the concentration of Red Army units in Western parts of USSR was done in direct accordance with the May "Considerations on plan for strategic deployment":

Planned and actual Red Army deployment on the Soviet Western Border

  "Considerations", May 41 "Reference", June 13 Actual confinement as of June 22, 1941
Northern Front Three armies, 21 / 4 / 2 ------ 22 / 4 / 2 14th, 7th, 23rd Armies, 21 / 4 / 2
North-Western Front Three armies, 23 / 4 / 2 ------ 23 / 4 / 2 27th, 8th, 11th Armies, 25 / 4 / 2
Western Front Four armies, 45 / 8 / 4 ------ 44 / 12 / 6 3rd, 10th, 4th, 13th Armies, 44 / 12 / 6
South-Western Front and Southern Front Eight armies,122 / 28 / 15 ------ 100 / 20 / 10 5th, 6th, 26th, 12th, 18th, 9th Armies,

80 / 20 / 10

Stavka reserve five armies, 47 / 12 / 8 five armies, 51/ 11 / 5 22nd, 20th, 21st, 19th, 16th, 24th, 28th Armies, 77 / 5 / 2

Notes: first figure – total number of divisions; second figure – tank divisions; third figure – motorized divisions[62]

According to the Plan of Cover, after the commencement of combat actions, two di-visions of the Northwest front, expanded in Estonia, were transferred to the Northern Front. [63]

Several politicians have also made claims similar to Suvorov's. On 20 August 2004, the historian and former Estonian prime minister Mart Laar published an article in The Wall Street Journal, When Will Russia Say 'Sorry'?: "The new evidence shows that by encouraging Hitler to start World War II, Stalin hoped to simultaneously ignite a world-wide revolution and conquer all of Europe".

Another former statesman to share those views of a purported Soviet aggressive plan is the former Finnish President Mauno Koivisto: "It seems to be clear the Soviet Union was not ready for defense in the summer of 1941, but it was rather preparing for an assault.... The forces mobilized in the Soviet Union were not positioned for de-fensive, but for offensive aims". He concluded,"Hitler's invasion forces didn't outnum- ber [the Soviets],but were rather outnumbered themselves. The Soviets were unable to organize defenses. The troops were provided with maps that covered territories outside the Soviet Union".[64]'


Juhani Putkisen "Operaatio Groaza -suunnitelma"...




Yrittikö Stalin suurhyökkäystä länteen heinä-elokuussa 1941?

18.02.08 12:10

Viime vuosina on Saksassa, Britanniassa, Suomessa ja jopa Venäjällä noussut esiin dokumentteja ja tutkimuksia, jotka viittaisiivat siihen, että Hitler ei ollut ainoa joka suunnitteli massiivista suurhyökkäystä kesällä 1941. Jo pitemmän aikaa on sotahis-torioitsijoita ja tutkijoita kiinnostanut se miksi Neuvostoliitolla oli niin valtavat sotajou-kot Saksaa vastaan aivan rajan tuntumassa kesäkuussa 1941? Ja mistä johtuu, että nämä sotajoukot tulivat niin täydellisesti yllätetyiksi?

Perinteinen selitys - yllätys - ei riitä. Ja herää kysymys mikä yllätys. Oliko yllätyksenä se, että sota syttyi Saksan ja Neuvostoliiton välille vai se että Saksa hyökkäsi itään eikä Neuvostoliitto länteen?

Tunnettu tosiasiahan on, että hyökkäysasemiin ryhmittynyt tai ryhmittymässä oleva vihollinen on kaikkein haavoittuvin.


NL:n joukkojen sijoittuminen ja hyökkäyssuunnitelma kesälle 1941

Professori Lev Bezymenskin mukaan tuon Neuvostoliitossa 15.5.1941 päivätyn hyökkäyssuunnitelman mukaisesti ensimmäisen salamahyökkäyksen jälkeen neu-vostojoukkojen oli määrä kääntyä luoteeseen ja pohjoiseen. Tavoitteena oli Saksan pohjoisen rintaman tuhoaminen, ja samalla Itä-Preussin ja koko Puolan miehittämi-nen. Samanaikaisesti pohjoiseen sijoitetun puna-armeijan piti miehittää Suomi. Lev Bezymenskin mukaan tämä Zhukovin selkeä hyökkäyssuunnitelma täsmennettiin Stalinin 5.5. Neuvostoliiton sotilasakatemiassa pitämän puheen jälkeen, jossa Stalin korosti suunnitelmien hyökkäyksellisyyden ensisijaisuutta puolustautumisen sijaan.

Suunnitelma esiteltiin Stalinille 15.5.1941. Ja se hyväksyttiin 15.5.1941. Mm. käskyistä löytyy lisää tietoja täältä.

Kenraalieversti J. A. Gorkov:

”Strateginen suunnitelma, jonka Yleisesikunta teki ja jonka valtion poliittinen johto hyväksyi 15.5.1941, on sotilaspiirien operatiivisten materiaalien joukossa johtavalla kohdalla.”

Sitä suunnitelmaa myös toteutettiin, joukot keskitettiin länteen sen suunnitelman mukaisesti. Keskityskuljetukset olivat tosin osittain kesken 22. 6. 1941 kun Saksa ennättikin ensin tehdä ennakoivan iskun itään.

Tarkkojen tietojen puuttuessa arviot miesmääristä vaihtelevat. Saksalaisia on eri läh-teiden mukaan arvioitu olleen 3-3,5 miljoonaa ja venäläisiä esimerkiksi Paul Carellin antaman arvion mukaan 4,7 miljoonaa. Lisäksi palvelukseen oli Venäjällä kutsuttu jo ennen Saksan hyökkäystä yli 5 miljoonaa miestä lisää.

Suurena poikkeuksena saksalaisten joukkojen määräarvioon on marsalkka Zhukovin muistelmissaan esittämä selvä valhe 5,5 miljoonaa miestä.

Historioitsija Mihail Meltjuhov vahvistaa, että ensimmäinen hyökkäys, operaatio Groza eli Ukkosmyrsky, oli tarkoitus käynnistää 12.6.41, mutta Kreml muutti päivä-määrän myöhemmin heinäkuun 15. päiväksi. Meltjuhovin mukaan neuvostojohto teki suunnattoman virhearvion, kun ei hyökännyt ensin.

”Vuonna 1997 ilmestyi V. A. Nevezhinin kirjoittama teos "Hyökkäyssodan syndroo-ma". Nevezhin osoittaa, että kumpikin puoli oli valmistautunut hyökkäämään siihen katsomatta, oliko toinen valmistautunut vai ei.Kummallakin puolella oli pyrkimys tem-mata aloite omiin käsiin. Kirjoittaja tulee siihen johtopäätökseen, että [Venäjän] hyök- käyksen ajankohta todennäköisesti olisi ollut heinäkuun 10. ja 15 päivien välisenä aikana.”

Paul Carell:

”Miten sitten on selitettävissä se, että 22:ntena kesäkuuta Saksan 146 hyökkää-vää divisioonaa vastassa oli Neuvostoliiton rajalla 4,7 miljoonaa miestä, 139 divi-sioonaan ja 29 itsenäiseen prikaatiin jakautuneina. Määrä oli yhteensä 4,7 miljoo-naa miestä, eli 1,7 miljoonaa enemmän kuin hyökkäysjoukoissa? Neuvostoliiton ilmavoimilla oli jo yksin Valko-Venäjällä 6000 lentokonetta. Niistä oli tosin suurin osa vanhentunutta konetyyppiä, mutta ainakin 1300 - 1500 oli kaikkein uusinta mallia. Saksan ilmavoimat saattoivat asettaa toimintaan ainoastaan 1800 konetta. Joukkojen olisi siis pitänyt olla hyvin valmistautuneina tilanteen varalta ja loistavasti sopeutuneina puolustustilanteeseen.”

Ilmari Susiluoto:

”Mainittakoon yksityiskohtana, että neuvostotiedustelu sai korkealta suomalaista-holta tietoja Saksan tulevasta hyökkäyksestä. Nämä tiedot, kuten muutkin saman-suuntaiset viestit Stalin kuitenkin sivuutti. Miksi? Yhden suositun vastauksen on kehitellyt nimimerkki Viktor Suvorov, entinen neuvostoliittolainen tiedustelumies ja historioitsija Vladimir Rezun. Stalin oli itse suunnitellut hyökkäystä Saksaan. Sen olisi pitänyt alkaa heinäkuun alkupäivinä 1941! Joka tapauksessa Saksan hyökkäys kohtasi vihollisen, joka oli itse ryhmittymässä hyökkäykseen.”

Tapio Tiihonen:

”Kun saksalaistiedustelu totesi Neuvostoliiton puolella 164 jv.- ja ps.divisioonaa, niin todellisuudessa Neuvostoliitolla oli ensimmäisessä strategisessa portaassaan 170 divisioonaa, toisessa 51 tai 77 ja kolmannessa 60-80. Saksalaiset näkivät ensimmäisen portaan 6 000 panssarivaunua, 5 770 lentokonetta. Todellisuudessa panssarivaunuja oli 17 000 ja lentokoneita 15 000 enemmän.”

Alfred Jodl Nurnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Operaatio Barbarossasta:

"It was undeniably a purely preventive war. What we found out later on was the certainty of enormous Russian military preparations opposite our frontier. I will dispense with details, but I can only say that although we succeeded in a tactical surprise as to the day and the hour, it was no strategic surprise. Russia was fully prepared for war".

Presidentti Mauno Koivisto:

”Minulla on ollut tilaisuus tutustua jossain määrin tästä asiasta Saksassa käytyyn keskusteluun, mutta ennen kaikkea olen pyrkinyt huolella seuraamaan Venäjällä aiheesta käytyä keskustelua.”

”Kiistattomalta näyttää, että monesta syystä Neuvostoliitto oli kesällä 1941 varustau-tumaton puolustautumaan mutta oli varustautumassa hyökkäykseen. Neuvostoliitos-sa vallalla ollut poliittinen ajattelu oli offensiivista,hyökkäyksellistä, Neuvostoliiton so- tilaspoliittinen ajattelu oli hyökkäysvoittoisen taistelutavan etevämmyyttä korostava. Neuvostoliiton keväällä 1941 mobilisoimat joukot olivat asettuneet hyökkäys-, eivät puolustusasemiin. Varastojen sijoittelu oli tehty hyökkäyksellisistä lähtökohdista. Puolustuslaitteita oli pikemminkin purettu kuin rakennettu lisää.



Jouko Heyno
Viestit: 842
Liittynyt: 30.11.05 11:26

18.02.08 12:33

Ajatus NL:n hyökkäyksestä länteen ei todellakaan ole mitenkään "uusi", vaan jo aikaa sitten melko hyvin dokumentoitu. Vasta-argumenteist suosituin onkin ollut, että moinen ei nyt vain voi olla totta.

Voisitko muuten neuvoa, miten noita kuvia ja karttoja saa tänne? En osaa, ja taidolla olisi käyttöä.


Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 09:56

21.02.08 15:23

Ilkka Seppinen kirjoittaa (http://www.ennenjanyt.net/3-01/is.htm):

"Ongelma on aika lailla samanlainen kuin niin sanottu ajopuukeskustelu oli Suomes-sa 1960-luvulla.Siinä oli kiivautta,sillä kysymys ei ollut vain historiallisesta totuudesta vaan ennen kaikkea syyllisyydestä tai syyttömyydestä, sanalla sanoen politiikasta. Mauno Jokipii löi lopulta viimeisen pisteen ongelmaan: Suomi lähti jatkosotaan halulla ja mielellään Saksan kumppanina, mutta sittenkin omista syistään.

Ehkä Stalin ei torjunutkaan saamiaan tietoja Saksan hyökkäysvalmisteluista? Ehkä-pä hän jo tajusi sen uhkapelin luonteen, johon hän oli joutunut? Oliko hän kouraissut Puna-armeijaa liian syvältä? Ehtisivätkö valmistelut? Tapansa mukaan Stalin ei lör-pötellyt. Mutta Puna-armeijan strategiaksi hahmottui seuraava: Saksan hyökkäävät armeijat tuhotaan ensi sijassa edellä mainitulla taktisella puolustusvyöhykkeellä, millä Puna-armeija tempaa itselleen strategisen aloitteen ja siirtyy offensiiviin vieden sodan vihollisen alueelle. Kukaties sitten siellä avautuu mahdollisuus vallankumouk-sellisel
le ja vanhalle bolshevikille Stalinissa toteuttaa kauan haaveiltu vallankumous Saksassa.

Tämä strateginen suunnitelma edellytti niitä hyökkäysvalmisteluja kuten polttoaine-varastoja, ratakiskovarastoja jne., jotka Werner Maser on huomannut, ehkä Viktor Suvorov tarkoittaa niitä, samoin kukaties myös V.A.Nevezhin teoksessaan Sindrom nastupatelnoi voiny (Moskva 1997), minkä presidentti Koivisto myös mainitsee. Kun lukee teosta Geschichte des zweiten Weltkrieges 1939 – 1945, 3. Bd. (Militärverlag DDR, 1979, alkuperäinen laitos Neuvostoliitossa 1974) kaikki se taustana, mitä olen yllä esitellyt, näyttää siltä että mitään Stalinin hyökkäyksen ongelmaa ei olekaan.
Kysymys on syvässä mielessä Hitlerin ja Stalinin vuorovaikutuksesta,jossa kummas- takin oli tullut toistensa edellytys, toinen toisensa Mauri. Puna-armeija ei vain ehtinyt valmiiksi. Sen varustaminen oli puutteellista eikä se ollut ehtinyt edes suurelta osal-taan siirtyä asemiin varuskunnista ja harjoitusleireiltä. Puna-armeija joutui ottamaan Saksan hyökkäyksen vastaan kesken ryhmittymistään, joka ei ollut puolustuksellinen eikä hyökkäyksellinen. Tässä on sen tuhon syyt, ja pohjimmaltaan siinä, että se ei ollut toipunut vielä Stalinin terrori-iskusta vuosina 1936–37.

Mutta kysymys saapumisesta kello vartin yli kolmeen 22. kesäkuuta vuonna 1941 on yhä haaste: materiaali ei suoranaisesti tyrkyttäydy ja intelligenssille jää paljon alaa deduktioon."

Anders Frankson ja Niklas Zetterling esittävät teoksessa Kurskin taistelu myös samansuuntaisesti, ettei ole suoranaisia tai yksiselitteisiä todisteita sille teesille, että Nl olisi ollut juuri hyökkkämässä länteen ja että Saksa olisi siten ehtinyt hyökätä preventiivisesti ennen Neuvostoliittoa.


Viestit: 501
Liittynyt: 24.04.06 17:03

22.02.08 05:34

Paino Franksonilla ja Zetterlingillä on tuossa kommentissa "juuri sillä hetkellä". Ja onkohan bolshevikkien pahimpana Brezhnevin aikana julkaisema Suuren Isänmaalli- sen Sodan historia kovinkaan puolueeton lähde. Kuten Sampo Ahto on todennut, ko. teokseen verrattuna Vessan (W. C.) muistelmat ovat totuuden "korkeaveisu".
Viestit: 54
Liittynyt: 22.02.07 08:26
Paikkakunta: Vantaa

23.02.08 22:35

Tuo nimim. Ralf64:n viestiä käsitellään tarkemmin tällä sivustolla, joka on, sivumennen sanottuna, poliittisesti kantaa ottava. Täällä siis artikkeli:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.put ... m#_ednref3
ja täällä sivuston etusivu:

No, eihän poliittinen kanta tietystikään muuta artikkelin ansioita miksikään.

Toni TT
lentava kirvesmies
Viestit: 360
Liittynyt: 07.12.07 10:20


28.02.08 15:39

Valentin Bereskov. Stalinin tulkki. Kertoo muistelmissaan Stalinin pelänneen Saksan hyökkäystä.

Stalin puhui kuinka vakuuttavaa näyttöä on Saksan sotakone antanut. Ranskan luhistuminen ja Englantilaisten paniikinomainen pako mannereuroopasta.

Eniten Stalin oli kuitenkin huolissaan Saksan kansan valmiudesta sotaan. Sillä Stalinin sanomana "neuvostoliitto ei ole ideologisesti valmis siihen sotaan".

Joten Stalin antoi ohjeen välttää kaikin tavoin sotaa. Kuitenkin valmistuen siihen. Oli jopa pitkälle meneviinkin myönnytyksiin valmis.Kuten esimerkiksi mahdollisesti antaa Saksalle kauttakulkuoikeus Afganistaniin ja Persiaan.

Mitenkään tietämätön Saksan hyökkäysvalmisteluista Stalin ei voinut olla. Sillä Molo-tovin-Hitlerin neuvotteluissa Berliinissä Stalin tiukkasi Hitleriltä miksi Saksa keskittää joukkoja itärajalle ja vaati Suomessa olevien joukkojen vetämistä. Hitlerin vastaus joukkojen keskittämiseen Suomeen oli, hyökkäysvalmistelut Englantiin.

Bereskov kertoo Stalinin ehkä eniten pelänneen sitä mahdollisuutta, että Englanti luhistuu, jolloin Neuvostoliitto joutuu Akselivaltojen uhkaamaksi,Euroopan ja Japanin lisäksi myös Persian ja Intian suunnalla.

Bereskovin kirjoittamia muistelmia on myös Suomeksikin käännettynä. Meidän Suo-malaisten kannalta mielenkiintoista on esimerkiksi, keskustelu Teheranissa Suomen antautumisen sanamuodosta.
Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

29.02.08 01:17

lentävä kirvesmies kirjoitti:Eniten Stalin oli kuitenkin huolissaan Saksan kansan valmiudesta sotaan. Sillä Stalinin sanomana "neuvostoliitto ei ole ideologisesti valmis siihen sotaan".

Puna-armeijakaan ei olisi Stalinin mielestä ollut valmis kohtaamaan Saksan Wehr-machtin ennen kuin aikaisintaan 1942 tai 1943. Länsirintaman luhistuminen niin nopeasti kun se luhistui oli Stalinin kaavailuihin sisältyneeseen verrattuna katastrofi. Kun saksalaisten joukkojen kuljetukset Saksan itärajoille alkoivat miltei heti Ranskan luhistuttua, koko Molotov-Ribbentrop-sopimus muuttui kertaheitolla oltuaan Stalinin kannalta diplomaattinen voitto karvaaksi tappioksi.

Mitenkään tietämätön Saksan hyökkäysvalmisteluista Stalin ei voinut olla.

Aivan, ei tietenkään.Eihän puna-armeijan joukot muuten tietenkään olisi olleet - tosin puolustusryhmittymässä (ks. alla) - rajoilla. Eihän tuossa populäärikirjailija nimim. Suvorovin (oikea nimi V. Rezun) liikkeelle panemassa väitteessä ole muuta eroa, kuin että Suvorov on 'Ledokola' nimisessä kirjassa (engl. The Icebreaker) - josta tuli best-seller, ja jota myytiin kioskeista yleisölle) antanut joukkojen läsnäololle toisen tarkoituksen, hyökkäyksen. Tuo käsitys kuuluu mielestäni niihin,joista voi sanoa, että se välttämättä keksitään (ellei se ole totta, jolloin sitä ei tarvitse edes keksiä).

Stalin sai päivittäin lukuisia raportteja saksalaisjoukkojen keskittymisistä Saksan itä-rajoille. Kahtasataa divisioonaa – miljoonakaupalla miehiä – ei ryhmitetä rajan välit-tömään tuntumaan ilman,että tiedustelupalvelu toisella puolella rajaa saa siitä tietää. Joukkojen siirrot lännestä itään oli aloitettu jo vuotta aiemmin,heinäkuussa 1940.Sta- linin ongelma ei ollut suinkaan informaation määrä vaan sen laatu eli disinformaatio, jota oli joka lähtöön,tyypillisesti esim.kenraali Jödlin liikkeelle panema disinformaatio, että Saksan hyökkäyksen painopistealue tulisi olemaan etelässä, siis pyrkimyksessä valloittaa Ukraina ja tunkeutua Bakun öljykentille, eli iskeä Neuvostoliiton talouteen (näin oli itse asiassa alun perin Saksassa suunniteltu) Disinformaatio kohdistui tuos-sa tapauksessa tarkoituksellisesti vain hyökkäyksen painopistealuetta koskevaan osaan - muuten siinä oli aitoa tietoa (joka ehkä uhrattiin luotettavuuden saamiseksi).

Stalinilla oli useita esiupseeria (kenraali Tupikov GRUSta, A. Kobulov ('eli Zakhar) NKVD:sta, sekä toinen Kobulov nyt NKGD:sta, jonka esimies oli puolestaan Lavrentij Beria, joiden tehtävä oli tiivistää ja laatia yhteenvedot saapuneista tiedustelurapor-teista ja toimittaa ne Stalinin pöydälle.Lisäksi Stalinille toimitettiin myös alkuperäisra- portit. Samanlainen systeemi oli myös voimassa ainakin Lontoossa. (Ks. Gabriel Go-rodetsky: Grand Delusion. Stalin and the German Invasion of Russia. Yale 1999, eri-tyisesti luku ”Soviet Intelligence and the German Threat”. Laitan erikseen katkelmia teosta koskevasta arvostelusta omaan viestiinsä.

Yleisesikunnan päällikkö kenraali Zhukov todella esitti ennakkoestävää hyökkäystä, jonka Stalin suoralta kädeltä hylkäsi joko 15 tai 19 toukokuuta 41 (jonka tarkoitukse-na ei ollut varsinainen offensiivi vaan estää sillanpääasemien muodostamiset ja hajottaa saksalaiset hyökkäysmuodostelmat jotka näyttivät pyrkivän valtavan motin muodostamiseen hyökkämällä samalla sekä etelässä että pohjoisessa, Nämä jouk-kokeskittymät olivat tarkalleen, komentajien nimiä myötä tiedossa (tiedot olivat aikoi-naan englantilaisten puolesta "vuodettu", itse asiassa ujutettu jolloin toteuttamisesta oli vastannut Englannin suurlähettiläs Cripps) Gorodetskyn arvostelusta:

”Although Zhukov did propose a preemptive strike on 15 May 1941, Stalin did not approve this plan. The next day Zhukov ordered a defensive deployment, which remained largely unchanged until 22 June. As the signs of the coming German attack were becoming impossible to ignore, Stalin refused to allow army units to assume combat positions, although he did permit some limited reinforcements.” (Ks. Gorodetsky, itse teos, ss. 238-240).

lentävä kirvesmies kirjoitti:Stalin tiukkasi Hitleriltä miksi Saksa keskittää joukkoja itärajalle ja vaati Suomessa olevien joukkojen vetämistä. Hitlerin vastaus joukkojen keskittämiseen Suomeen oli, hyökkäysvalmistelut Englantiin.
Oikaistaan hiukan. Stalin ei tietenkään tiukannut Hitleriltä yhtään mitään sillä Stalin ei ollut edes läsnä Berliinissä 13.11.40, läsnä oli Molotov niin kuin lentävä kirvesmies aivan oikein toteaa aiemmin mainitessaan että kyse oli Molotov/Hitler-neuvotteluista. Lienee siis lapsus. Stalinhan ei koskaan tavannut Führeriä.

En oikein ymmärrä, mistä ilmeinen virhekäsitys lentävän kirvesmiehen kuvauksessa Hitlerin vastauksesta voi olla peräisin. Ehkä siihen on jotenkin sekoittunut saksalais-ten perustelu saksalaisten joukkojen oleskelulle Norjan puolella – joksi mainittiin Narvikin puolustus brittien mahdollisesti Ruotsin malmikenttiin saakka ulottuvan kaavaillun maihinnousun ja hyökkäyksen torjumiseksi?

Molotov ei nimittäin neuvotteluissa lainkaan vaatinut "Suomessa olevien joukkojen poisvetämistä". Johtajan ja Molotovin tapaamisesta laaditussa, miltei sanatarkasti keskusteluja selostavassa muistiossa (näyttäisi olevan laadittu pikakirjoituksella laa-dituista muistiinpanoista) Saksan läsnä ollut ja tulkkina toiminut Moskovan lähetys-tön neuvonantaja Hilger kirjasi keskustelumuistoonsa (laadittu saksalaisten omaan käyttöön), vain seuraavaa: ”Molotovin todettua että Molotov-Ribbentrop-sopimukses- ta on muu osa täytetty, tämä huomautti että kuitenkaan eräältä osalta näin ei ollut: Suomen osalta.” (tämä on se kuuluisa tilaisuus jossa Molotov pyytää "vapaita käsiä" Suomen suhteen).

Johtaja vastasi kysymykseen kuitenkin vasta myöhemmin - tämä nimittäin yritti ensin väistää ja väistikin kysymyksen aluksi mutta vastasi seuraavan päivän neuvotteluis-sa, Molotovin palattua itsepintaisesti asiaan - esittämällä,että oli ”ehdottomasti väärin väittää, että Suomi olisi saksalaisten joukkojen miehittämä (tai että "Suomea miehit-täisi saksalaisia joukkoja" englanniksi näet: "that Finland was occupied by German troops" = HJ vaihtoehto käännökseksi lis.myöh.Hitler edelleen):Totta oli että joukkoja kuljetettiin Kirkkoniemelle Suomen kautta, tosiseikka josta Saksa oli virallisesti infor-moinut Venäjää.Reitin pituuden vuoksi junien oli pysähdyttävä kaksi tai kolme kertaa Suomen alueella. Kuitenkin, heti kun kuljetettavien joukko-osastojen kuljetukset olisi saatu toteutettua, ei mitään lisäjoukkoja kuljetettaisi”. Tämä oli Hitlerin vastaus, ei lentävän kirvesmiehen esittämä.

Jatkossa Molotov esitti, että ”...oli eräitä kysymyksiä, jotka oli selvitettävä. Nämä ky-symykset olivat tärkeydeltään toisarvoisia, mutta pilasivat saksalais-venäläiset suh-teet. Suomi kuului näihin kysymyksiin. Mikäli Venäjän ja Saksan välillä vallitsisi hyvä ymmärrys, tämä kysymys olisi ratkaistavissa ilman sotaa, mutta saksalaisia joukkoja ei saanut olla Suomessa eikä Neuvosto-venäläistä hallitusta vastaan suunnattuja poliittisia mielenosoituksia tässä maassa saanut esiintyä.” Myöhemmin muistosta ilmenee että Molotov vielä täsmensi, että hän ”tarkoitti mielenosoituksilla myös suo-malaisten valtuuskuntien lähettämistä Saksaan tai merkittävien suomalaisten vas-taanottamista Saksassa”. Tästä Molotovin lausumasta voi tietenkin halutessaan pää-tellä, että siinä faktisesti vaaditaan saksalaisten joukkojen poisvetämistä Suomesta.

Mitään muutakaan ei Molotovin ja Hitlerin välisessä keskustelussa esitetä,jonka voisi tulkita tukevan lentävän kirvesmiehen esitystä,joten kysymyksessä lienee väärinkä-sitys. Mitään merkitystähän sillä ei sen kummemin ole: yhtä lailla yllä selostettu keskustelu tukee lentävän kirvesmiehen esitystä kuin tämän (virheellisesti) kuvaama Hitlerin vastaus.

(Sitaatit minun suomentamia saksankielisten alkuperäisdokumenttien englanninkie-lisistä käännöksistä "Nazi-Soviet relations 1939-1941", julkaisija Yale Law School)

Että semmottii ...

//Heikki Jansson
Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

29.02.08 01:50

Gabriel Gorodetsky on 63-vuotias professori Tel Avivin yliopistossa jolla on llaajaa tutkimustoimintaa varten käytössään runsaasti omaa henkilökunta. Hän on ollut ilmeisen tuottelias, julkaisten ainakin 13 tutkimusta. Ks. tark. tämän kotisivu


Gorodetsky on tutkinut Kremlin arkistoja Grand Delusionia varten, joka siis lienee (onko?) aino(it)a aihepiiriä käsittelevä tutkimus, jossa siellä olleet tietoja on käytetty hyväksi.

Gorodetskyn Grand Delusion-kirjan arvostelusta seuraavassa muutama lainaus, arvostelijana on Kenneth Slepyan, Transylvania University:

Kenneth Slepyan kirjoitti: “Indeed, one could hardly walk by a book kiosk or table in Moscow during that summer without passing either Icebreaker or Suvorov’s follow-up work, Den’-M. [2] Gabriel Gorodetsky’s The Grand Delusion: Stalin and the German Invasion of Russia was written,in part,to respond to Suvorov’s claims. But Gorodetsky has higher aspirations than merely refuting what is essentially a mendacious and unsubstantiated argument based on preconceived notions of what Stalin and Soviet communism were about.


Gorodetsky’s substantial research easily refutes Suvorov’s thesis: there is no indication that Stalin was planning to go to war against Germany in the summer of 1941. On the contrary,
Gorodetsky’s Stalin was a cautious and increasingly timid leader, trying to protect the Soviet Union’s national security interests while desperately hoping to delay a war with Germany, until at least 1942 or preferably even 1943 when Stalin believed the Red Army would be truly capable of dealing with the Wehrmacht.

Usein täysin unohdetuksi jää meillä huomio siitä,että Stalin viimeiseen saakka eniten pelkäsi ei suinkaan Englannin luhistumista vaan vielä enemmän Englannin ja Sak-san liittoutumista N:liittoa vastaan – minkä vuoksi koko hermosota Saksan ja NL:n välillä 1940-41 pyöri koko ajan Turkin salmien ympärillä koska niistä pääsisi Englanti ylivoimaisine laivastoineen (sekä yksin tai liittoutuneena Saksan kanssa) Mustalle-merelle hyökkäämään (kuten Krimin sodassa) Krimin niemimaan kautta N:liittoon ja toisaalta myös Romanian öljykentiltä Saksaan kuljetettava öljy – joka oli elintärkeä Saksan aseteollisuudelle – kuljetettiin Mustalta mereltä näiden salmien kautta Italiaan josta edelleen rautateitse Saksaan.

Edelleen, Gorodetskyn mukaan Stalinia ei kiinnostanut sodan voittaminen vaan ole-minen se osapuoli, joka olisi voimakas rauhasta sovittaessa (= N:liito ei saisi joutua ennenaikaisesti sotaan, jos ollenkaan):

Kenneth Slepyan kirjoitti: Gorodetsky argues that Stalin consistently followed a "balance of power" policy even before the Molotov-Ribbentrop Pact. To Stalin, the Pact was purely defensive. Rather than viewing the coming war as an opportunity to spread world revolution, he hoped to keep the militarily unprepared Soviet Union out of the conflict. To that end, he followed a policy of strict neutrality, and feared that both Germany and Britain might attempt to draw the Soviet Union into the war.

Stalin regarded the Balkans, particularly Bulgaria, as critical to protecting both the Turkish straits and Ukraine from attack. Gorodetsky contends that although Hitler eventually triumphed in the diplomatic maneuvering,bringing Rumania and Bulga- ria into the Axis camp by the winter of 1941, the collision of German and Soviet interests in the Balkans ultimately led him to opt for war against the Soviet Union. According to Gorodetsky, the timing of the issuance of the Barbarossa Directive indicates that Hitler’s motivation for war emerged from geopolitical, and not deological, considerations.

Arvostelija kiittää teosta kokonaisarvionnissa:

Kenneth Slepyan kirjoitti: Grand Delusion is a work of immense importance, and will be valued for years to come. And it should hopefully sink, once and for all, the baseless Suvorov "Icebreaker" thesis,which ought to be located in the "alternative history" section of the local bookstore. If we are fortunate, a Russian edition might make its way to Moscow’s book kiosks and stores where, with any luck, my friend Aleksandr Mikhailovich will pick up a copy.

Ks. koko arvostelu osoitteessa
http://www.h-net.org/reviews/showpdf.cg ... 1057558202

Havaitsin muuten yllätyksekseni että tuo pari viestiä ylempänä esitetty linkki sille sivustolle josta nimim.Ralf64:n tänne kirjoittama avaus on kopioitu tänne (täällä näh-tävissä oleva karttakuvakin on talletettuna sillä sivustolla) niin sillä sivutolla on myös pitkä Gorodetskyn kirjoitusta arvosteleva kirjoitus joka ainakin selaamalla katsottuna on propagandaa.
Sivusto on muutenkin täynnä etupäässä ainakin minusta pahimman laadun propagandaa. No,propagandan lukeminen voi olla varsin viihteellistä, ainakin ääritapauksissa, jolloin vatsakin kiittää lukijaa lukemisesta hiljaisesti hytkymällä...

Että semmottii ...

//Heikki Jansson

lentava kirvesmies
Viestit: 360
Liittynyt: 07.12.07 10:20

29.02.08 14:09

Johan nyt toki Kirvesmies on tietoinen, että Stalin ei henkilökohtaisesti neuvotellut Hitlerin kanssa. Neuvotteluja käytiin Berliinin lähettilään Dekanasovin, Molotovin ja Hitlerin Ribbentropin kesken. Bereskov toimi Neuvostoliiton Berliinin lähetystössä ensimmäisenä sihteerinä ja toimi tulkkina neuvotteluissa. Bereskovin Saksan kielen taitoa kuvaa se, että Hitler luuli Bereskovia Saksalaiseksi.

Valitettavasti hallussani ei juuri nyt ole Bereskovin kirjaa, Diplomaattinen lähetys Berliinissä. Ainoastaan lyhennelmä siitä. Jossa ei riittävän tarkasti aina mainita mikä nimenomainen neuvottelu oli kyseessä.

Tässä hieman lisää muistiinpanoja neuvotteluista. Bereskov kertoo miten Hitler pyrki kiertelemään kysymyksiä Saksan joukkojen sijoittelusta idässä.

Molotovin kysyessä Hitleriltä saksalaisista joukoista, Puolassa, Romaniassa ja Suomessa. Hitler kääntyi Ribbentropin puoleen ja kysyi " tiedätkö sinä tästä asiasta jotain?". Vastauksen saatuaan hän sanoi "tulemme kaikki paremmin tietoisiksi tästä asiasta ja huomenna jatkamme tällä teemalla".

Seuraavana päivänä Hitler kertoi "me saatamme Englantilaiset epäjärjestykseen ja sitten meille avautuu loistava tie Norjan ja Ranskan kautta hyökätä sinne. Suomes-sahan me rakennamme vahvistuksia ja koulutamme suomen armeijaa, heidän halli-tuksensa pyynnöstä" (tämän "rakennamme vahvistuksia" minä käsitän tarkoittavan Saksan joukkojen kokoamista/vahvistamista. Saatan olla väärässä. "v finljandii stroim kreplenie").

Bereskovin kirjoitti. Kun Molotov VAATI Saksalaisten joukkojen poistamista Suomes-ta, niin Hitler aivan rauhallisesti vastasi "Jos haluatte etsiä syitä erimielisyyteen, niin minä voin löytää niitä enemmistön. Joten en suosittele sen asian parissa puuhastelemista".

Sillä mitä sanamuotoja tarkasti kyseisissä neuvotteluissa oli käytetty, on tuskin suurtakaan väliä tässä tapauksessa. Ne joka tapauksessa tukevat näkemystä, ettei Neuvostoliitto ollut valmis, eikä halunnut sotaa. Siis ei myöskään hyökkäyssotaa.

Neuvostoliitto jokatapauksessa varautui sotaan. Mihin ja minkälaiseen sotaan, niin ei ehkä juuri sellaiseen joka syntyi. Heikki kirjoitti "Saksalaiset näyttivät pyrkivän valta-van motin muodostamiseen hyökkäämällä samalla sekä pohjoisessa että etelässä" (hieman lyhennettynä jos sallit) Tätä näkemystä tukee Neuvostoliiton tekemät linnoitustyöt, jotka keskittyivät pohjoisessa Leningradin suojaamiseen ja etelässä Öljykenttien ja teollisuuden suojaamiseen.

Se mitä kirjoitin Stalinin peloista. Tarkoitti pelkoa Saksan suhteen. Mutta se mitä Stalin eniten pelkäsi oli saman tilanteen syntyminen kuin vuonna 1918. Joten sota Saksan ja Englannin välillä oli varmasti suuri helpotus.

En yhtään ihmettelisi vaikka Stalin olisi pyrkinyt edesauttamaan tapahtumaa. Tämä on omaa spekulaatiotani eikä sillä ole sen enempää arvoa.
Ilmo Kekkonen
Viestit: 678
Liittynyt: 16.12.07 10:09


29.02.08 16:11

Muutama kommnetti ilman erityistä tieteellistä tutkumista.

Puna-armeijan perusdoktriini oli sodan siirtäminen vihollisen alueelle hyökkäämällä. Siksi sillä oli suunnattomat tykistö-, panssarivaunu- ja lentokonemassat, enemmän kuin koko muulla maailmalla tuolloin oli yhteensäkään. Sotamateriaalista on aina pääosa vanhentunutta. Näin oli silloin ja näin on nyt.

Puna-armeija ei ollut puolustusryhmityksessä, eikä ylipäänsä puolustusvalmis, tuskin edes sotavalmis.Se oli syvissä ryhmityksissä rautatielinjojen varsilla.NL:n alkeellinen tieverkosto esti miljoona-armeijojen huollon ja varustamisen muuta kuin rautateitse. Tiettävästi uudelleenorganisointi, varustaminen ja koulutus olivat kesken.

Stalinilla oli tarkat tiedot Saksasta.Saksan Päämajassa toimi vakoiluorganisaatio Ro- te Kapelle, joka toimitti ykityiskohtaiset tiedot Saksan suunnitelmista ja vahvuuksista. Se ilmoitti myös tarkat hyökkäysajat, joskin on muistettava, että Hitler joutui niitä useaan otteeseen muuttamaan mm. Balkanin sotaretken takia.

Hitlerin tiedot Suomesta olivat heikot. Suomella oli marraskuussa 1940 hyvin pieni rooli hänen suunnitelmissaan. On ymmärrettävää, että hän ei tiennyt tilannetta tark-kaan. Pohjois-Suomen halki kulki lähinnä Saksan ilmavoimien huoltoreitti. Taistelu-joukkoja ei ollut. Ei myöskään kouluttajia, ellei sitten joku perehdyttänyt suomalaisia ostettuun sotamateriaaliin.

Erkoista on, että Stalin ja yleisesikunta kielsivät hermostuneiden rintamakomentajien vaatimukset puolustusvalmiuden kohottamisesta. Ei saanut ampua esim. tiedustelu-koneita. Ryhmityksiä ei saanut muuttaa puolustuksellisiksi, eikä edes joukkoja hälyttää. Niiden oli pysyttävä kasarmeissa. Lentokoneita ei hajautettu. Virallinen lupa tulitukseen annettiin vasta useiden tuntien taistelun jälkeen.

Nämä asiat selviävät vasta arkistojen joskus auettua. Onko niin, että niistä selviäisi liian hyvin se,ettei NL:ssa ja Venäjällä hellitty ajatus viattomasta hyökkäyksen uhrista pidäkään lainkaan paikkaansa. NL hyökkäsi kuuteen maahan 1939-40, ennenkuin sai maistaa omaa lääkettään. Onko niin, että totuus NL:n aikeista muuttaisi koko sen historiankuvan, mitä kansalle on syotetty kesästä 1941 alkaen. Se kuva on joka tapauksessa väärä, oli hyökkäysaikeita länteen keväällä 1941 tai ei.
Viestit: 918
Liittynyt: 14.12.06 00:36
Paikkakunta: Ruotsinpyhtää

Vaikuttaako Gobbelsin propaganda yhä

29.02.08 17:19

Gobbelsin propagandakoneisto julisti NL:n olleen hyökkäysaikeissa,mutta Saksa ehti ensiksi, elääköhän tuo väite yhä ? Useasta lähteestä käy ilmi Puna-armeijan outo passiivisuus.

Suomen suunnalla NL toimi jokseenkin heti 22 / 6 -41 klo 03.15 alkaneen operaatio Barbarossan jälkeen. Pari tuntia ennen Hitlerin puhetta klo 06.05 - 06.45 venäläisko- neet pommittivat Turun saaristossa mm. Ilmarista ja Väinämöistä, ps-laivoja ja venäläistykistö Hangossa avasi tulen klo 07.55.

Amiraali Kuznetsov sanoo muistelmissaan Luftwaffen koneiden pommittaneen Tallinnaa ja Hankoa aikaa mainitsematta ja sanoo Saarenmaalta käsin 15:sta DB-3-koneen pommittaneen ensimmäisen kerran Berliiniä yöllä 7/8 elokuuta 1941.

MM. Joppe Karhusen mukaan 25 / 6 -41 Suomen kaupunkeja,siviilikohteita, pommitti 500 venäläispommittajaa,joista 23 ammuttiin alas.Seuraavana päivänä Suomi katsoi olevansa sodassa.

Viron kentiltä venäläispommittajat ovat lähteneet 1,5-2 tuntia Barbarossan alkamisen jälkeen.Puna-armeijan maahyökkäysaikomuksista Suomen suunnalla ei ole kerrottu, mutta Suomi ainakin oli puolustusasemissa.

Veikko Palvo


Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

Re: Kommentteja

01.03.08 12:58

Ilmo Kekkonen kirjoitti:Erkoista on, että Stalin ja yleisesikunta kielsivät hermostu-neiden rintamakomentajien vaatimukset puolustusvalmiuden kohottamisesta. Ei saanut ampua esim. tiedustelukoneita. Ryhmityksiä ei saanut muuttaa puolustuk-sellisiksi, eikä edes joukkoja hälyttää. Niiden oli pysyttävä kasarmeissa. Lentoko-neita ei hajautettu. Virallinen lupa tulitukseen annettiin vasta useiden tuntien taistelun jälkeen.
Poikkeuksena oli Itämeren laivasto, jonka komentaja amiraali Kuznetsov otti ilmeisesti henkilökohtaisen riskin ja käsi Itämeren laivaston valmiuden nostosta juuri ennen Saksan hyökkäystä keskiyöllä 21.- 22.6.1941. Tämä on selityksenä Hangon sektorin, Neuvostoliiton merivoimien ilmavoimien ja NL:n merivoimien nopeille vastatoimille Suomenlahdella.

Kuznetsovin muistelmat voi lukea englanninkielisenä käännöksenä verkossa osoitteessa:


Kuznetsovin versio tapahtumista 21.-22.6.1941:

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi


01.03.08 17:52

lentävä kirvesmies kirjoitti: Valitettavasti hallussani ei juuri nyt ole Bereskovin kirjaa, Diplomaattinen lähetys Berliinissä. Ainoastaan lyhennelmä siitä. Jossa ei riittävän tarkasti aina mainita mikä nimenomainen neuvottelu oli kyseessä.

Kun lentävä kirvesmies ei tuon tarkemmin yksilöi lähdetietoaan, ei edes esitä julkai-semisaikaa (NL:n aika vai sen jälkee, siis NL:n virallisen sensuurin läpikäynytkö?) on mahdotonta tarkistaa tämän väitettä eikä viittauksen esittäminen siten tue kerras-saan yhtään mitään. Kehyksiin n:ot 154-190, sarjaan F 18 on otettu ne Saksan ulko-ministeriössä säilytetyt asiakirjat, jotka sodan lopussa 1945 joutuivat amerikkalaisten haltuun ( ja jotka - luin jostain - on nyttemmin, ilmeisesti joskus 2000 alkuvuosina pa-lautettu Saksaan) Niihin asiakirjoihin sisältyy Saksan ulkoministeriön virallinen, lähe-tystöneuvon Hilgersin kolme päivää keskustelun jälkeen laatima muistio (päivätty 16. 11. 40), otsikoitu:

”Memorandum of the Conversation Between the Führer and the Chairman of the Council of People's Commissars Molotov in the Presence of the Reich Foreign Minister and the Deputy People's Commissar for Foreign Affairs, Dekanosov, as Well as of Counselor of Embassy Hilger and Herr Pavlov, Who Acted as Interpreters, in Berlin on November 13, 1940. Füh.”

Tähän Saksan ulkoministeriön viralliseen muistioon ei sisälly mitään mainintaa N:liiton Berliinin silloisen lähetystösihteeristä Valentin Mihailovš Bereškovista (1916 - 1998), jonka johonkin muistelmateokseen lentävä kirvesmies kaiketi viittaa. Kunnes toisin osoitetaan luotan tähän saksalaisten itselleen laatimaan salaiseen muistoon (joka joutui sodassa vihollisen, amerikkalaisten, haltuun), jolloin sen salaisuudet vuotivat.

Bereskovin kirjoitti. Kun Molotov VAATI Saksalaisten joukkojen poistamista Suomesta

Alkuperäisiä dokumentteja sisältävässä kokoelmassa ei ole mitään joka tukisi Bereš-kovin väitettä (lukuunottamatta edellisessä viestissä jo esittämäni tulkinta, jolloin Mo-lotov on vaatinut,ettei saksalaisia joukkoja ei saa sijoittaa Suomeen,ei suinkaan, että ne muka pitäisi poistaa). Minkäänlaista viittaustakaan siihen, että Hitler olisi perustel-lut muka Suomeen sijoitettujen joukkojen läsnäololla (sellaisia ei ollut) hyökkäysval-misteluilla Englantiin ei ole. Suomessa ei tuohon aikaan marraskuussa siis ollut ainakaan mainittavasti saksalaisia joukkoja. Kauttakulkusopimus oli tehty vasta kaksi kuukautta aiemmin (se on virallisesti allekirjoitettu 22.9.40) eikä edes Barba-rossa-käskyä (Direktiv n:o 21) ollut tuolloin vielä annettu,se annettiin vasta kuukautta myö-hemmin 18.12, saati siiten että olisi tehty päätöstä pohjoisen rintaman (Suomen rin-taman) käyttöönottamisesta Barbarossa,johon Hitler päätyi vasta seuraavana kevää- nä tammikuussa tehtyjen suunnitelmien pohjalta (Operatio Silberfuchs).Molotovilla ei siten ollut mitään syytä esittää mitään vaatimusta, että (olemattomat) Saksan Suo-meen sijoitettut joukkot olisi pitänyt ”poistaa”. vielä vähemmän oli Hitlerillä syytä pe-rustella, että näiden olemattomien joukkojen läsnäolo Suomessa olisi tarpeellista Kir-vesmiehen mainitseman syyn, Englantiin kohdistuvan hyökkäyksen vuoksi - kai nyt järkikin sanoo, että hyökkäys Englantiin tapahtuu Ranskasta, korkeintaan Norjasta muttei sentään Suomesta??? Saduillako sedät Molotov ja Hitler toisiaan viihdyttivät Berliiniläisessä pommisuojassa, josta he neuvottelujen aikana joutuivat hakemaan turvaa.

Tosin voi Hitlerin sanoista päätellä, että tämä olisi olettanut Molotovin arvelleen, että saksalaisia olisi sijoitettuina Suomeen. Molotovin omista sanoista voidaan nähdä, että tämä edellytti ettei saksalaisia joukkoja saisi sijoittaa Suomeen (muttei poistaa Suomesta) - Molotov vihjaa jopa sotaan tässä yhteydessä.Liioin ei muussakaan tuon ajan diplomaattisessa kirjeenvaihdossa mainita mitään tästä – saatuaan tietää, että kauttakulkusopimus on tehty on Molotov pyytänyt Saksan Moskovan suurlähettilääl-tä Carl von der Schulenburgilta sopimustekstin mahdollisine salaisine liitteineen näh-täväkseen (ainakin referaatti näistä onkin toimitettu, mihin Hitlerin esittämä huomau-tus viittaa). Kokoelmassa ensimmäinen viittaus tyytymättömyyteen Saksan Suomen-politiikkaan on muutamaa viikkoa aiemmalta ajalta kauppaa koskeviin kysymyksiin keskittyneeseen Anastas Mikojanin Schulenburgille osoittama huomautus sitä vastaan, että Saksa toimittaa aseita suomalaisille.

Suvorovin esittämä ajatus,että N:liitto kaavaili suurhyökkäystä Saksaan,ei tietenkään sano mitään muuta kuin että N:liiton tarkoitus kun se mobilisoi joukot oli hyökätä. NL:n koodinimen Suvorov väittää olleen ”Operaatio Grošna” - ukkosmysrky – ja ope-raatio olisi Suvorovin esittämän suunnitelman mukaan alkanut 6.7., mutta estynyt, kun Saksa hyökkäsikin – estääkseen hyökkäyksen – kaksi viikkoa aiemmin 22.6.

Se,että joukot olivat keskitettyjä rajoille ei tietenkään sano yhtään mitään siitä, missä tarkoituksessa, hyökkäys- vai puolustustarkoituksessa, ne oli keskitetty. Liioin ei se, että Stalin tiesi joukkojen keskityksistä (rajalle täydessä pituudessaan) sano NL:n motiivista – hyökkäys vai puolustus - sen enempää juuta kuin jaatakaan.

Ehkä voimakkaimmin Sovorovin esittämää tarinaa vastaan kuitenkin puhuu, ei edes mikään siitä minkä Gabriel Gorodetsky on esittänyt tutkittuaan avattuja arkistoja, ihan puhdas maalaisjärjen. huomio: ei tuota suuruusluokkaa oleva tieto olisi pysynyt salassa 60 vuotta putkahtaakseen ilmoille yhden populäärikirjailijan jossain kirjassa tämän Suurena Keksintönä.Tuonkaltainen hyökkäyssuunnitelma olisi ollut jo kuukau- sia aiemmin tiedustelupalvelujen raportoima maailmanlaajuisesti, tietysti. Churchillin varoitus Stalinille Saksan uhkaavasta välittömästä hyökkäysvaarasta olisikin tarinan mukaan ollut englantilaisten tiedustelun ala-arvoisuudesta johtuvaa. Tiesikö OKW muka kun yhdessä Suomen kanssa suunniteltiin hyökkäystä NL:on toukokuun 1 päivänä käynnistetyissä Salzburgin, ja Helsingin sotilasneuvottelujen valmistelussaa, että Saksa aikoo - estääkseen N:liiton hyökkäyksen hyökkäämään X-päivänä - jota lykättiin sittemmin - (ja josta käytettiin tätä nimitystä mutta jota ei suomalaisille paljastettu)? Jne... tarina vuotaa minusta kuin seula.

Noita osittain todellisuudessa mutta oleellisesti mielikuvituksessa lähdetietonsa omaavia tarinoita on ollut aina. Faktoja ei ainakaan ole tarinan puolesta esitetty ja olettaahan voi mitä vaan.

Että semmottii..

//Heikki Jansson


Viestit: 97
Liittynyt: 18.02.08 11:46

03.03.08 10:58

Tohtori Tapio Tiihonen kirjoittaa (2000, s.121):

"Tammikuussa 1941 neuvostoyleisesikunta antoi valmiusohjeet eräille sotilaspii-reille siirtää joukkoja kevään tullen Valko-Venäjälle, Ukrainaan ja Kaukasukselle. Siirtosuunnitelmien toteutuminen pääsi käyntiin touko-kesäkuussa. Käytettävissä oli kevään 1941 laskelmien mukaan päärintamalla Tshizevin ja Lujudovlenon välil-lä 152 divisioonaa arvioituja 100 saksalaista vastassa. Läntisen suunnan komen-taja Zhukov ehdotti 15.5.41 luokkasodanjohdolle hyökkäyksen aloittamista välittö- mästi Saksaa vastaan, olihan Saksa luopunut toistaiseksi Britannian suunnasta ja kääntynyt Balkanille. Tämä oli sille huono suunta länsivaltoja vastaan taistelles-saan ja paljon paremip hyökkäämään valmistautuneen NL:n varalle. Stalinista puna-armeija ei kuitenkaan ollut vielä valmis sotaan. Siksi keskityksiä piti jatkaa ja antaa Saksan tehdä työtä NL:n puolesta. Saksalaisista oli ilmeistä, että Stalin oli päättänyt hyökätä ja odotti vain sitä,että saksalaiset näännyttäisivät ensin voiman- sa. Hän olisi saattanut odottaa vuoteen 1943 tai 1944 mutta Reinhard Gehlen ja hänen kolleegansa maavoimien esikunnan itäjaostossa olivat vakuuttuneet, että Neuvostoliitto hyökkäisi.NL:n syvyyteen porrastettu sijoittelu hetkellä, jolloin ne joutuivat ottamaan vastaan saksalaishyökkäyksen, viittasi siihen että neuvosto- liittolaiset olivat luomassa voimakkaita maavoimia saksalaisia vastaan suuntautuvaan hyökkäykseen. Saksalaiset tekivät samanlaisia johtopäätöksiä neuvostoteollisuuden rakenteesta."
lentava kirvesmies
Viestit: 360
Liittynyt: 07.12.07 10:20

03.03.08 12:45

Heikki Jansson kaipasi jonkinlaisia lähteitä kirjoitukseeni Stalinin tulkin muistelmista.

Tuosta löytyy jotain. http://www.trworkshop/faces/berezhkov.htm

Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti. Hakusanalla Vladimir Nikolajevits Pavlov. Myös löytyy jonkinlainen kirjoitelma Berezhkovista.En tosin tiedä miksi nimi on se mikä on.

Berezhkov on julkaissut 7 muistelmateosta. Joista ainakin kaksi Yhdysvaltoihin muuton jälkeen.

Tässä meikäläisen lukemia kirjoja.
Rjadom so stalina.
S diplomatiseskoi missiei v Berline 1940-1941. Painettu 1966
Godi diplomatiseskoi sluzhbi. Painettu 1972.
Kak ja stal perevodsikom Stalina. Painettu 1993.

Sattui vain käsiini tuo lehtiartikkeli ja siinä käsiteltiin näitä asioita joista jonkinlainen muistikuva on olemassa lukemistani (selaamistani) kirjoista.

Siitä mikä on uskottavampaa dokumentointia olen kyllä kanssasi aivan samaa mieltä.

Mutta se mikä kiinnostaa muistelmateoksissa on se miten niiden kirjoittajat, ovat voi-neet merkitä muistiin asioita joita ei virallisesti kirjata. Esimerkkinä vaikkapa Paavo Talvelan ja kenraalieversti Franz Halderin tapaaminen 16.12.1940. Jossa Talvelaa kiellettiin tekemästä mitään muistiinpanoja. Mikä sitten on muistelman arvo historial-lisena dokumenttina? Muistelmateos saattaa enemmän kertoa siitä, miten kirjailija haluaa asioiden olevan, kuin miten ne todellisuudessa ovat.

Hieman vielä sensaatiopaljastuskirjallisuudesta Venäjällä. neuvostoliiton hajoamisen aikaan, monet säännöllistä palkkaa nauttineet joutuivatkin äkkiä tilanteeseen jossa toimeentuloa ei enää ollutkaan. Luonnollisesti ihminen hakee selviytymiskeinoja.

Yksi keino oli alkaa kirjoittamaan.Kirjaa täytyy tietysti myydä ja mitä ihmiset haluavat lukea? sensaatioita ja paljastuksia. Sen lajin kirjallisuutta syntyikin Venäjällä paljon. (kuinkahan monta kirjaa olen itsekin nähnyt Kurskin uppoamisesta).Näitä kirjoja ovat kaikki rautatieasemien kirjakioskit pullollaan.

Toinen tähän luokkaan kuuluvat kirjat ovat "lokkareiden" kirjoittamia. Hyvinhän se Suvorovin kirja taisi myydä USA:ssa.

Tähän kirjallisuuteen on tosiaankin syytä suhtautua suurin varauksin.



Halusiko myös Neuvostoliitto hyökätä v. 1941?

Halusiko myös Neuvostoliitto hyökätä v. 1941?

Vuonna 1997 ilmestyi V. A. Nevezhinin kirjoittama teos "Hyökkäyssodan synd-rooma". Nevezhin osoittaa, että kumpikin puoli oli valmistautunut hyökkäämään siihen katsomatta, oliko toinen valmistautunut vai ei. Kummallakin puolella oli pyrkimys temmata aloite omiin käsiin. Kirjoittaja tulee siihen johtopäätökseen, että (Venäjän – jp) hyökkäyksen ajankohta todennäköisesti olisi ollut heinäkuun 10. ja 15 päivien välisenä aikana.

Hölynpölyä.Jos NL olisi hyökännyt Saksaan ilman,että tällä olisi ollut jokin kiikunkaa- kunrähinä lännessä menillään tasavertaisen suurvallan kanssa,se olisi hävinnyt kuin torakka. NL ei ollut valmis hyökkäämään, eikä kauhean valmis myöskään puolusta-maan, vaan se oli vasta saanut käyntiin sellaisten lentokoneiden ja panssareiden tuotannon, jotka pärjäsivät saksalaisille. Se tuotanto nousi sitten 10-kertaiseksi vuosien 41 - 42 aikana.

Vuonna 1995 ilmestyi uusi painos marsalkka Georgi Zhukovin muistelmista. Viitattiinko Zhukovin sensuroimattomista muistelmista mitenkään Stalinin mahdollisiin hyökkäyssuunnitelmiin kesällä 1941. Ei viitata, mutta Zhukov antaa hyvin kaunistelemattoman kuvan siitä, miten jyrkästi Stalin kielsi kaikki puolustautumisvalmistelut.

Zhukov tappeli puolustuslinjasta Puolasta ja vastusti sen siirtämistä vanhalta rajalta uudelle. vanhan rajan linnoitusten purkaminen, jonka takana oli tykistön marsalkka Kulik olikin karkea virhe, mutta Kulik oli pitänytsittä niin pljonmölyä, joka ei ollutjäänyt saksalaisilta huomaamatta, että purkaa se piti. Mutta Zhukov ei tiennyt kaikista puo-lustusvalmisteluista, sillä niitä suoritti kaksi muutakin organisaatiota kuin armeija, ni-mittäin sisäministeriö/rajavartiolaitos (Berija) ja partisaanit,joita johti suoraan kommu- nistinen puolue. Sisäministeriön nakökulmmasta tästä kertoo Pavel Sudoplatov (Sta-linin erikoistehtävissä). Rajan asevarastoista huolehti rajavartiosto. Huomattava osa asista jaettiin heti partisaaneille, jotka olivat osin samaa väkeä kuin rajavartiostokin, sillä Pripetin ja muut suoalueet, jotka ulottuvat Kaliningradista Ukrainaan, olivat parti-saanien ydintukialuetta, koska ne eivät soveltuneet koneelliseen sodankäntiin. Osan vuotta ne ovat tulvan vallassa.Zhukov tunsi tuolloin parhaiten järjestelyt,jotka oli teh-ty Japnin pitämiseksi poissa NL:a uhkaamasta ja reittien avoinnapitämiseksi Kiinaan turvaamiseksi.

Lainataan tähän vielä kirjaa kirjoittaessaan Suomen ulkoministeriön palveluksessa olleen valtiotieteen tohtori Ilmari Susiluodon kirjoitusta:


”Mainittakoon yksityiskohtana, että neuvostotiedustelu sai korkealta suomalais-taholta tietoja Saksan tulevasta hyökkäyksestä. Nämä tiedot,kuten muutkin samansuuntaiset viestit Stalin kuitenkin sivuutti. Miksi? Yhden suositun vas-tauksen on kehitellyt nimimerkki Viktor Suvorov, entinen neuvostoliittolainen tiedustelumies ja historioitsija Vladimir Rezun. Stalin oli itse suunnitellut hyökkäystä Saksaan. Sen olisi pitänyt alkaa heinäkuun alkupäivinä 1941! Joka tapauksessa Saksan hyökkäys kohtasi vihollisen, joka oli itse ryhmittymässä hyökkäykseen.”
Myös sotahistoriasta tohtoriksi väitelleen Tapio Tiihosen mukaan Venäjä aikoi hyökätä länteen kesällä 1941.

NL sai jatkuvalla syötöllä "asiantuntevia" signaaleja Saksan välittömästi käsillä olevasta hyökkäyksestä.Taustalla olivat usein Saksan armeijan Weimarin aikaan värväytyneet kommunistiset aliupseerit, vääpelit, jotka eivät olleet aikoihin pitäneet yhteyttä mihinkään maanalaisiin vastarintaelimiin, mutta vakuuttuessaan, että hyök- käys on välittömästi käsillä, loikkasivat tietoineen.Upseerit oli seulottu ja tarkastettu ja natsipuoleen jäseniäkin,mutta vanhat aliupseerit useinkaan eivät, koska heillä ei kuitenkaan pitänyt olla varsinaista vaikutusmahdollisuutta sotatoimiin. ARmeijassa kiersi jatkuvatsi huhuja "parin päivän päästä" alakvasta hyökkäyksestä. Muutama loikkari antoi oikeita tietoja välittömästi ennen hyökkäystä, ja näitä tapauksia sitten jälkeenpäin tutkittiinkin, että oliko joku "muninut" suhtautumlla liian keveyesti hyvin perusteltuihin varotuksiin. Tiedot NL:n todellisita hyökkäysiakeista ovat perättömiä. Kaikenlaista hämäystä tietysti esiintyi, jolla Stalin pelasi "tyhmää".

Tässä aloittaja hakee ilmeisesti jonkinlaista oikeutusta natsi-Saksan maailmanval-loitukseen. Tosiasia on kuitenkin, että Hitler hyökkäsi Neuvostoliittoon piittaamatta maiden välisestä hyökkäämättömyyssopimuksesta, miksi spekuloida asialla? Sta- linin virhe oli kylläkin se, ettei hyökännyt fasistien kimppuun jo silloin, kun saksa-laiset aloittivat invaasionsa Länsi- Eurooppaa vastaan. Saksahan oli kerinnyt jo muilla hyökkäyssodillaan valloittaa puoli Puolaa, Ranskan, Belgian, Tanskan, Nor-jan, Alankomaat ja levittäytynyt armeijoineen Suomeenkin. Brittien kanssa sota oli syttynyt jo 3. 9 1939. Jo silloin olisi Stalinin pitänyt tulla länsiliittouneiden avuksi tuhoamaan kansallissosialismi maan kamaralta.

Tässä toiselta palstalta aiheesta:



NL:lla oli 7600 tankkia,joista ainakin puolet oli yhä kaukoidässä, Halhin Golin seu- duilla, josta ne mm. uhkasivat japanilaiten hallitsemaa Pekingiä, jonne oli matkaa saman verran kuin Vaasasta Joensuuhun. Siltä varalta, että Japani taas yrittää jossakin päin kierouksia. Tankeista kannattaa mainita vain nämä kaksi tyyppiä: BT - 7 ja T - 34, joista joista ensimmäset tulivat liukuhihnalta 1940, olivat niitä "uudenaikaisia".




BT-7:ä valmistettiin kaiken kaikkiaan 5328 kappaletta vuosina 1930 - 40. Ja näitä oli nimenomaan siellä kaukoidässä. Ja tämä oli sitten se (ensimmäinen) varsinai-nen (keski)raskas vaunu eli Suomen armeijan slangilla "paskavaunu", joka etuliite kuvasi palvelun vaativuutta ja "ikävyyttä" ko. joukoissa (jota lievensi se, että kaikki saivat jonkinlaiset "natsat" kuin Puolan ratsuväessä...)




Saksa oli varannut Barbarossaan 3750 tankkia.

> Venäjän hyökkäysvaunujen määristä kesäkuussa 1941 on
> lukuisia tärkeitä tutkimuksia, tosin osa
> päivämäärältä 1.6.1941 ja toisia vaikka 21.6.1941,
> joten numerot poikkeavat hieman toisistaan.

> Kuitenkin esimerkiksi Mihail Meltjuhovin numerot
> (1.6.1941) ovat vertailukelpoisia, vaikka todelliset
> lukumäärät 21.6. olivatkin uusien vaunujen osalta oleellisesti suurempia:

> - "Venäjällä oli T-34 vaunuja 1.6.1941 892 kpl";

Ensimmäiset näistä hyvistä tankeista olivat tulleet armeijalle vuodenvaihteessa 1941 eli puoli vuotta ennen Saksan hyökkäystä. Paitsi koneiden myös koulutuksen sisään-ajo vaatii aikaa.Tätä tankkia oli alettu suunnitellakin vasta 9.5.1938. Suunnittelun pri- mus motor oli marsalkka ja Kokeimman neuvoston jäsen D.G.Pavlov, joka oli käynyt Espanjan sisällissodassa henkilökohtaisesti selvittämässä, millaista saksalaista kalustoa vastaan pitää suunnitella uusi panssarityyppi. Hän oli siis sama mies, joka munasi totaalisesti Länsirintaman komentajana Saksan hyökätessä.

Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta rehabiloitiin, varmaan sunnitteluansioidensa perusteella.

> - KV 504 kpl (kannattaa huomata, ettei Saksalla ollut
> ensimmäistäkään hyökkäysvaunua, jotka olisivat olleet
> lähelläkään T-34 tai KV:n luokkaa);

> - 704 kpl panssarivaunua BT-7M;

Kaikki tankit tyyppiä BT-7x ovat samaa 5328:n sarjaa tuosta lisämääreestä x riippumatta, joka osoittaa vähäisempiä tyyppimuutoksia.

> - T-28 442 kpl;
> - T-26 7 270 kpl;
> - jne.

Näitä Leningradin Kirovin tehtaiden "Sergeitä" Sovjektskaja ei välttämättä luokittele "tankeiksi" ollenkaan,joka tarkoittaa raskaita ja keskiraskaita hyökkäysvaunuja, vaan jalkaväen tukivaunuina nämä olivat "bronemashineja" eli "panssarikoneita/autoja" yhdessä vielä kevyempin raskaalla konekiväärllä aseitettujen "miehistönkuljetusvau-nujen" kanssa. (Taisteluvehkeitähän nekin ovat ja omassa sarjaassaan tehokkaampiakin kuin "Sergeit").


Nuo 7700 voi lisästä antamiini lukuihin hyöökäysvaunujen määrästä NL:ssa kesällä 1941, eikä Puna-armeijan HYÖKKÄYSVOIMA SAKSAA VASTAAN siitä olennaisesti nouse.

> Historiallinen totuus nyt vaan sattuu olemaan, että
> Venäjä valmistautui hyökkäämään maailmanhistorian
> suurimmin voimin länteen heinäkuussa 1941, ja juuri
> sitä tarkoitusta varten Venäjällä oli noin
> kuusinkertainen ylivoima Venäjään nähden
> hyökkäysvaunuissa, kenttätykeissä ja lentokoneissa -
> ja kolminkertainen ylivoima aseissa olleissa miehissä 22.6.1941.

Tuo on paksu vale. Eikä NL:lla olisi ollut hyökäämällä mitään pärjyytä Saksalle, paitsi sitten, jos Länsikin olisi hyökännyt täysin voimin.

Saksan armeijalla oli 11000 tankkia ja 11000 lentokonetta, mutta molemmista puolet oli ripoteltuna vallatuihin maihin kuten Ranskaan, Belgiaan, Hollantiin, Tanskaan ja Norjaan sekä Balkanille ja Afrikkaan. Se toinen puoli oli Barbarossan käytettävissä, myös Suomessa olevat vehkeet.

NL:lla oli tankkeja 7600 tai 14000 siitä riippuen lasketaanko "Sergeit" T-26 tankeiksi vai ei.

Todellisia hyökkäyskelpoisia hykkäysvaunuja T-34 oli alle tuhat, mutta niitä oli muo-dostunut valmius tuottaa jopa 10000 vuodessa lakkauttamalla muiden sotavaunujen tuotanto niiden hyväksi samalla kun loppukin sellsinen siirrettiin "turvallisille" alueille.

Lentokoneita NL:lla oli 17000, joista 3700 oli "ajanmukaisia". MUtta niitäkin oli muodostunut valmius tuottaa 10000 vuodessa.


Edelleen on huomattava, että NL:sta on vaikea hyökätä panssareilla Puolaan ja Sak-saan, sillä Nemunasin ja Pripetin suo- ja pehmeikköalueet ulottuvat lähes Kaliningra-dista Karpaateille ja neovat nimenomaan panssareilla kulkukelvottomia ympäri vuoden (kuten tietysti Kapaatitkin).

Kovaa pohjaa löytyy kaksi reittiä: Itämeren rantaa pitkin, jota sittemmin hyökkäsi Va-siljevski, ja Karpaatien ja Pripetin välistä, josta hyökkäsi Rokossovski, ja mm. takkusi kuukauden saksalaisten Ostrolenkon linnoituksen kanssa Varsovan edustalla, kun saksalaiset samaan aikaan jauhoivat Varsovaa hiekaksi.


Vaikka Rokossovski lopulta "massalla jyräsikin" Ostrolenkon läpi, niin yleisesti ottaen tuollaisessa "massa" ei auta, vaan pullonkaulat voidaan linnoittaa läpipääsemättömiksi.

Se ottaa koville vaskisteille myötää ilmiselvä fakta, että Saksa hävisi Moskovan ratkaisutaistelun Suomen ja erityisesti Rytin ja Tannerin takia.



NL:lla oli 7600 tankkia, joista ainakin puolet oli yhä kaukoidässä, Halhin Golin seuduilla, josta ne mm. uhkasivat japanilaiten hallitsemaa Pekingiä,

Tässä on väärä tieto, joka ei perustu lähteseen: Kaukoidässä oli n. 500 uudenaikaista tankkia,korkeintaan jonkin vaerran enemmän.

jonne oli matkaa saman verran kuin Vaasasta Joensuuhun. Siltä varalta, että Japani taas yrittää jossakin päin kierouksia. Tankeista kannattaa mainita vain nämä kaksi tyyppiä: BT - 7 ja T - 34, joista joista ensimmäset tulivat liukuhihnalta 1940, olivat niitä "uudenaikaisia".


BT-7:ä valmistettiin kaiken kaikkiaan 5328 kappaletta vuosina 1930 - 40. Ja näitä oli nimenomaan siellä kaukoidässä. Ja tämä oli sitten se (ensimmäinen) varsinai-nen (keski)raskas vaunu eli Suomen armeijan slangilla "paskavaunu", joka etuliite kuvasi palvelun vaativuutta ja "ikävyyttä" ko. joukoissa (jota lievensi se, että kaikki saivat jonkinlaiset "natsat" kuin Puolan ratsuväessä...)


Saksa oli varannut Barbarossaan 3750 tankkia.

> - KV 504 kpl (kannattaa huomata, ettei Saksalla ollut
> ensimmäistäkään hyökkäysvaunua, jotka olisivat olleet
> lähelläkään T-34 tai KV:n luokkaa);


> - 704 kpl panssarivaunua BT-7M;

Kaikki tankit tyyppiä BT-7x ovat samaa 5328:n sarjaa tuosta lisämääreestä x riippumatta, joka osoittaa vähäisempiä tyyppimuutoksia.

Saksan armeijalla oli 11000 tankkia ja 11000 lentokonetta, mutta molemmista puolet oli ripoteltuna vallatuihin maihin kuten Ranskaan, Belgiaan, Hollantiin, Tanskaan ja Norjaan sekä Balkanille ja Afrikkaan. Se toinen puoli oli Barbarossan käytettävissä, myös Suomessa olevat vehkeet.

NL:lla oli tankkeja 7600 tai 14000 siitä riippuen lasketaanko "Sergeit" T-26 tankeiksi vai ei.

Todellisia hyökkäyskelpoisia hykkäysvaunuja T-34 oli alle tuhat, mutta niitä oli muo-dostunut valmius tuottaa jopa 10000 vuodessa lakkauttamalla muiden sotavaunujen tuotanoto niiden hyväksi samalla kun loppukin sellasinen siirrettiin "turvallisille" alueille.

Lentokoneita NL:lla oli 17000, joista 3700 oli "ajanmukaisia". Mutta niitäkin oli muodostunut valmius tuottaa 10000 vuodessa.


Täältä löytyy kaikki NL:n tankkityypit ja niiden valmistus-määrät ja -ajat.

http://en.wikipedia.org/wiki/Soviet_arm ... rld_War_II

NL:llä oli kesällä 1941 n.500 "KV-1"-tankkia ("Klim Voroshilov") paino 45 tn, kun tuon ajankohdan T-34-tankit painoivat 16 tn. Vahvemmin panssaroitu "perusversio" T-34-85 vuodesta 1944 painoi 36 tn.


Täältä löytyy kaikki NL:n tankkityypit ja niiden valmistus-määrät ja -ajat.

http://en.wikipedia.org/wiki/Soviet_arm ... rld_War_II

NL:llä oli kesällä 1941 n. 500 "KV-1"-tankkia ("Klim Voroshilov") paino 45 tn, kun tuon ajankohdan T-34-tankit painoivat 16 tn.

Ei, vaan siis 26 tn.


Vahvemmin panssaroitu "perusversio" T-34-85 vuodesta 1944 painoi 36 tn.

Tuosta ylläolevasta ilmenee, että Stalinin persoonan kaatamisen (mahdollisuuksien) kannalta Hitler hyökkäsi NL:on liian myöhään eikä liian aikaisin. Hän oli piereskellyt ainakin puoli vuotta liian kauan alun perin tuomittujen yritysten kanssa provosoida sota NL:n Englannin välille.

Hitlerin tankit hyytyivät todellisessa ratkaisutaistelussa Moskovasta lokakuun alusta 1941 huhtikuun loppuun 1942 sekä paukkupakkasiin että NL:n tuliteriin KV-1 ja T-34-panssareihin, joista puoli vuotta aikasemmin olisi ollut kymmensosa siitä kuin nyt (n. 2000, joista Wikin mukaan 1000,Zhukovin mukaan 780 Moskovan edustalla taistelun alussa BT-7, T-34, KV-1), ja ilmatkin olisivat olleet paljon suotuisammat Saksan kalustolle.


http://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0% ... %80%941942)



Saksa menetti Moskovan taistelussa 1300 parasta tankkiaan, joten kyseessä oli aika pitkälle panssaritaistelu. T-34:a valmistettiin Harkovissa, joka joutui Saksan valtaa-maksi sekä Nizhny Novgorodissa Moskovan takana ja Nizhny Tagilissa Uralilla.

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_So ... _factories

Ei Joosu ollut suotta ollut "lentävinään silmälleen" jokaiseen Hitlerin virittämään ansaan, joista yksi oli ollut Suomen Talvisota.


Profile photo for Boris Ivanov

Nope. This is hypothetical speculation not based on understanding Stalin’s mind. Stalin was a politician, and he thought like a politician,not like a general. From his point of view, attacking Germany would have been a political disaster because that would allow Hitler to unite and energize the conquered regions of Europe by saying: “See? We are protecting you from the evil Judeo-Bolshevic Mongol hordes coming for your women and children. Stand with us and protect your lands against the Communist invasion!”.

Of course, Hilter still claimed that his attack on the Soviet Union was launched to prevent the upcoming invasion. But his words rang hollow for the conquered people not conditioned to believe him.

Stalin wanted the Soviet Union to be perceived as a victim. And he expected the Soviet troops to be able to stop the invasion in its tracks, not to allow Germans to reach Moscow and Volga.

Accordingly, there is not a shred of direct evidence pointing at a massive in-vasion plan. But we have evidence pointing to the plans of a massive counterattack after the German invasion.

Stalin actually tried to bring the Soviet forces to the border, but he didn’t have enough time to reposition the troops, because the German plans had only be-come evident in the second half of June. The Soviet Union was too large, and the Soviet troops were too slow to mobilize and take the assigned positions in less than 10 days. That allowed Germans to easily cut through the disjointed and unprepared defense.

Profile photo for Dima Vorobiev

“Operation Thunder” (Grozá in Russian) is an established term for the assumption that Stalin had a detailed plan for attacking Germany ahead of them attacking us in 1941. Grozá was a code word used at the time in the Red Army for opening the highly classified “envelopes” with battle plans inside that were sent around to the troop commanders at the start of the WW2.

Clear logic

This assumption is based on the clear logic of Stalin’s policy throughout the 1930s. By the start of WW2 he had built up the largest army in Europe that had more armored vehicles and planes than the rest of the world combined. The whole country was heavily militarized.

The Comintern and the Communist party of the USSR had a programmatic objective to crush Capitalism and “its Fascist strike troops”. The Winter War with Finland, as well as the annexation of the Baltics and Eastern Poland (now Western Ukraine and Belorussia) tested a variety of hybrid war tools for the first strike. The partition of Poland gave Stalin direct access to the German territory for a devastating strike over the shared border.

No documented proof

However, so far no one has dug up a single document from the Soviet archives that shows a political decision taken by Stalin’s government to prepare for such a strike. The strongest arguments by the proponents of the Operation Groza assumption are:

  1. The Draft for the Plan of Strategic deployment
  • prepared by the HQ of the Red Army in 1941.
  • Documents from the HQ tabletop drills
  • in the Red Army that tested the feasibility of different war scenarios on the German side of the border.
  • The fact that the way the First Echelon of the Red Army deployed ahead of June 22, 1941 followed the logic of massive attack much more than the one of strategic defence.
  • The actions of the troops of the Southern Front of the Red Army on the Ro-manian border between June 22 and July 7. These were the only ones who managed to enact the orders from the “sealed envelopes” from the Red Army’s HQ. They repelled the attacks, occupied large chunks of Romanian territory
  1. , and even started rounding up “enemies of the people” before being ordered to retreat to defensive positions inside the USSR.

Additional reading

Below, a poster saying “Freedom to the victims of blood-stained Fascism”. A chained proletarian screams for help across the continent. Witnessing his plight, only the iron-clad Communist self-discipline stopped us in the USSR from rushing our fences. But this couldn’t last forever. Sooner or later, the Great Anti-Fascist March would bring liberation to the workers and peasant of Europe. And as our propaganda promised, it indeed happened in 1944 – 45.


Below, two posters from the 1930s promise the Capitalists “a worldwide October” (a Soviet designation for Communist revolution). The title of the poster to the right is, “United against Capitalism”.This was exactly what happened across all the countries of Europe liberated by the Soviet Army in 1944-45 (with Austria as the only exception).


Below, the first issue of the “Battleground Pencil” project (Boyevóy karandásh

) after we joined WW2 in 1939. The work is titled “Death to Fascism!” Swastika was the symbol of the Finnish “Fascists” with whom we waged a war

in 1939–40. Therefore, it was considered safe to act militant toward it, even if we officially sided with the Nazi Germany at the time. The texts say “Fascism means a destruction of culture”, “Fascism is hunger”, “Fascism is prison”, “Fascism is war”, “Fascism is an enemy of humankind”. This way, our annexation of Eastern Finland in 1940 marked our epic victory over all these evils.


Below,an obscure Soviet poster distributed across the country during the first chaotic days after the Nazi’s June 22 attack on us.The banner to the right says “For Mother- land! For honor! For freedom!”. The Red Army is attacking, while the enemy are clearly on defence.

The enemy force in the picture has no indication it’s Nazi Germany. The motif might as well have been prepared in advance for the day of a “forceful Soviet answer to the incessant provocations of the Romanian militarists”,repurposed after the German attack. Interestingly, “honor” and “freedom” immediately disappeared from our war posters. The themes of “revenge”, “victory”, “death to the beast” took their place.


The text below says: “The enemy’s foot has touched our immense land / We’ll crush without mercy the dark enemy forces / We’ll set out on a terrifying march, casting around light in the darkness / So that the Fascist lowlife won’t walk around the Earth anymore”.

Profile photo for Xhoel M