torstai, 3. toukokuu 2018

Åhå. Ei sitten ollutkaan Arjala…

Ei sitten ollutkaan Arjala…

Ruotsin Lapissa ei ollutkaan sivilisaation alkukoti

Muinaistutkijoita yli 300 vuoden ajan askarruttanut Käymäjärven kiven arvoitus on ratkaistu.

1600-luvun lopulla Pajalasta Ruotsin Lapista löydettiin merkillinen kivi, jota pidettiin vuosisatojen ajan riimukivenä ja jopa todisteena sivilisaation alkukodin sijainnista Euroopan pohjoisreunalla.

Oulun yliopiston arkeologian ja historian tutkijoiden uusissa tutkimuksissa kivi on osoittautunut luonnon muovaamaksi kalkkikivilohkareeksi, jonka pinnan kuviot ovat jälkiä erilaisista geologisista prosesseista,eivät riimukirjoitusta.Tutkimuksessa analysoitiin kiveä suhteessa paikalliseen geologiaan ja maisemaan sekä liitettiin kivestä tehtyjä aiempia havaintoja ja tulkintoja laajempaan asiayhteyteen.

Tutkimus yhdisti geologian, arkeologian ja historian tutkimusmenetelmiä.

– Kyse ei kuitenkaan ole vain kivestä itsestään vaan siitä, miten pohjoisten alueiden merkitys esihistorian ja historian suurissa kertomuksissa on ymmärretty, Oulun yliopiston tutkimusryhmän johtaja, arkeologian professori Vesa-Pekka Herva kertoo.

Pohjoinen on esiintynyt eurooppalaisten mielissä antiikin Kreikan ajoista lähtien tuntemattomana ja taianomaisena maana.

– Käymäjärven kiven tarina valaisee oleellisesti esimerkiksi Lapin nykyisten kaivos- ja maankäyttökiistojen historiallisia juuria aikana, jolloin ilmastonmuutoksen luomat uhkat ja mahdollisuudet ovat nosta- neet arktiset alueet globaalin taloudellisen ja poliittisen keskustelun keskiöön, Herva kertoo.

Suomessa on vasta hiljattain alettu tiedostaa näitä syvältä historiasta kumpuvia on- gelmia,joiden syntyä tutkimusryhmä tarkasteli Käymäjärven kiven kautta.Vaikka kyse on luonnonoikusta, Käymäjärven kivi on kiehtova ja tärkeä esimerkki kulttuuriperin-nön merkityksestä osana eri aikojen laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.

Käymäjärven kivi on kiinnostanut tutkijoita ja suurta yleisöä 1600-luvulta lähtien. Löy- tö herätti aikanaan myös kuningas Kaarle XI:n kiinnostuksen ja hän rahoitti tutkimus- retken pohjoiseen aikansa huippututkijan, professori Olof Rudbeckin suosituksesta.

Vuonna 1731 paikalla vierailivat ranskalainen tiedemies Pierre Louis Maupertuis ja ruotsalainen professori Anders Celsius kykenemättä selvittämään, oliko kyse vain erikoisesta luonnonoikusta vai maailman vanhimmasta kirjoituksesta.

Tutkimuksen julkaisi arvostettu Cambridge Archaeological Journal.

 

Alternative Pasts and Colonial Engagements in the North:

The Materiality and Meanings of the Pajala ‘Runestone’ (Vinsavaara Stone), Northern Sweden
 
Vesa-Pekka Herva, Janne Ikäheimo, Matti Enbuske & Jari Okkonen

 

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/kantapersermaanilainat-witusta-saamelaiskulttuurin-ensyklopediassa/

”Kantapersermaanilainat” witusta Saamelaiskulttuurin ensyklopediassa…

Kantagermaani

Kantagermaani, nykyisten germaanisten kielten (saksa, hollanti, englanti, skandinaa- viset kielet) yhteinen kantakieli, josta osa saamen kielen indoeurooppalaista vaikutusta on peräisin. Suurin osa kantagermaanista peräisin olevasta sanastosta on omaksuttu suomalais-saamelaiseen kantakieleen eli varhaiskantasuomeen, ja nämä sanat ovat siten yhteisiä saamelaisille ja itämerensuomalaisille kielille (itämerensuomi). Näitä sanoja on yhteensä joitakin kymmeniä, esim.

  • bargat ’to work’ (suomen pyrkiä)
  • [bargat ja pyrkiä kuuluvat yhteen (ja myös seuraavan sana purje kanssa), mutta work ei!
    https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/viron-pan-germanistinen-susi-etymologinen-sankirja-2]
  • borjjas ’sail’ (suomen purje)
  • [kantasana bur– = tuulla, kantabaltoslaa- via; germaanikielissä ei edes ole tuollaista purje-sanaa, vaan siellä on segel.]
  • gierdat ’to endure’
  • [= kärsiä, tulle kantabaltin sanalta *ker-s-ti(s) = kosta(utu)a, kirjaimellisesti ”hakata (tulla hakatuksi) takaisin”, liettuan ker̃šyti(s) (~ija, ~ijo); germaaniseksi kantamuodoksi väitetty hardjan to harden = kovettaa/ua ei missään tapauksessa olla kantamuoto, vaikka germaanin *har-t = ”(kovaksi) hakattu” (esim. puimatantere, lattia) = samaa kanta-IE:n *kʷer lyödä -juurta.]
  • luoikat ’to borrow’
  • [Koivulehdon  juoksutus on helvetin monimutkinen, balttitymologia suora kuin variksen suoli.
  • mođđi ’mud’
  • [Omaperäinen, ruotsin mud laina SU-kielestä.]
  • ruovdi ’iron’
  • [Rauta (rauda) on vasarakirvestä ja tarkoittanut alun perin punaista ruumisväriä. Yhä liettuasa rauda on sekä punerrus että itkuvirsi. ]
  • sadji ’place; room’
  • [sija, liettuaa: sija = tukipiste, tukialue, (sidottu) kannatin]
  • vuorbi ’lot, destiny’
  • [Balttia, tulee prepostiosta arba = joko -tahi.]
  • vuordit ’to wait’.
  • [Balttia: tvardyti (tvardo) = vartioda, varrota, odottaa.]

Koko joukko on myös kantagermaanisia sanoja, joilla ei ole vastineita itämerensuo- messa,ja jotka siten mahdollisesti on lainattu varhaiseen kantasaameen (early Proto-Saamic). Nämä kontaktit ovat mahdolli- sesti tapahtuneet lännessä, Keski-Skandina-viassa ennen ajanlaskun alkua, mahdollisesti ensimmäisellä esikristillisellä vuositu-hannella. Vain saamessa tavattavia kantagermaanisia lainasanoja ovat esim.

  • arvi ’rain’
  • fiertu ’good weather’
  • gáma ’shoe’
  • lieđđi ’blossom’,
  • ruovda ’side, edge’.

Joitakin saamen indoeurooppalaisperäisiä lainasanoja on pidetty myös esigermaani- sina (Pre-Germanic) sillä perusteella, että niiden lainanantajakielen äänteelliset tun- tomerkit viittaavat lähinnä indoeurooppalaisen kantakielen tasoon, mutta sanojen le- vikki nykyisissä indoeurooppalaisissa kielissä rajoittuu läntisiin kieliin, joko vain ger- maanisiin tai mahdollisesti myös balttilaisiin kieliin. Tällaisia hyvin arkaaista änneasua kuvastavia lainasanoja saamessa ovat

  • čuonjá ’goose’
  • geahči ’end, point’
  • ja mahdollisesti lasta ’leaf’ (joka voi indoeurooppalaisen levikkinsä puolesta olla myös esibalttilainen).

Sisällysluettelo: Kielet ja nimistö

Ulla-Maija Kulonen

Muokkaa tätä sivua

Suomenkieliset artikkelit  ”

http://dynamic.hs.fi/2017/kontiki/

”Kon-Tikin matkan synkkä totuus” …

Kummallisinta on, että Ulla-Maija Kulonen on ennen itsekin ärähtänyt tasan samasta asiasta:

https://www.tieteessatapahtuu.fi/012/kesk.htm

 

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/02/suomen-alkupera

SUOMEN ALKUPERÄ

Lähden seuraavassa siitä,että suomen paikan- ja heimonnimet Saimaa, Saame, Hä- me ja Suomi tulevat eri kautta tässä aikajärjestyksessä samasta kantabalttilaisesta juuresta kuin liettuan sana žemė = maa, maaperä, sisämaa, alamaa. Tämän (paitsi Saimaan) on yllättävää kyllä esittänyt myös Jorma Koivulehto, joskin hänen suuhunsa on sitten myöhemmin pantu myös aivan muuta.

Olen katsonut että tämä sana on z-äännealkuinen, sen sijaan kantaindoeuroopassa, sikäli kuin tämä sana lainkaan on sieltä, on periaatteessa saattanut olla g-äänne. Vain yhdessä IE-kielessä, heetissä,jossa gim(ma)ran = viljelysmaa, joka on mah-dollisesti lainaa kartvelikielten (svaneetin) samaa tarkoitytavasta sanasta gim. Hee-tin (puolustettavaa,hallittavaa) maa-aluetta tarkoittava sana on tekam. Näillä ei ilmei- sestikään ole synnyltään tekemistä keskenään. Näin ainakin nyt oletetaan. Indoeu-rooppalaisten alkuperästä tässä noudatetaan Marija Kimbutasin kurgaanihypoteesia ottaen kuitenkin huomioon, että jos źem-sanalla saattaa olla ”anatolialainen”, alun perin peltovilje-lykseen liittyvä lainaetymologia IE (ja SU-) -kielten ulkopuolelta.

Lähteissä etymologia on sekoitettu enemmän tai vähemmän tahallaan aivan toisen sanan,liettuan šeima = perhe, kiemas = piha, vasarakirveslaina kaimas = kylä, maa-seutu, kanssa,suomen kaima,joka on varmasti IE-sama ja tunnetaan hyvin. Nämä pyritään erottamaan toisistaan.

https://journal.fi/virittaja/article/view/39139/28183

Riho Grünthal

SUOMEN ALKUPERÅ

 

***

https://www.so-rummet.se/kategorier/goticism#

" Göticism
 
Goticismen.jpg
Olof Rudbeck d.ä. var en tidig förespråkare för göticismen.

Göticism var en kulturell rörelse med utgångspunkt i Sveriges förmenta (uppdiktade) forntida storhet. Göticismen grundlades på 1500-talet och blomstrade på 1600-talet.

I bröderna Johannes och Olaus Magnus historieverk utvecklades tanken att göterna hade haft sitt urhem i Sverige. Landet blev i deras berättelse centrum för Europa, ja, för hela världen. (I Danmark hävdades det på motsvarande sätt att jutarna härstammade från göterna.)

Gustav II Adolf fick av sina lärare höra att göternas kung en gång givit sig ut i världen och lagt under sig nästan alla andra länder...

Som kung såg Gustav II Adolf till att Johannes Magnus verk översattes till svenska från latin och att det vann spridning. I sin propaganda anspelade Gustav Adolf ofta på de gamla göternas bragder och på arvet från dem.

Götiska förbundet var ett samfund i Stockholm från 1811 till 1820-talets mitt. Förbundet var ett led i den göticistiska strömning som behärskade kulturlivet. Grundare var ämbetsmannen Jacob Adlerbeth, som samlade dåtidens unga kulturelit kring sig; Geijer, Tegnér och Ling.Liksom stormaktstidens främste göticist Olof Rudbeck svärmade förbundsmedlemmarna för nordisk forntid och götiskt mannamod. Efter förlusten av Finland sökte man en nationell kraftsamling. Göticismen under 1800-talet var dock mer folkligt romantisk. Geijer hyllade bonden i Odalbonden och andra dikter som publicerades i förbundets tidskrift Iduna. Intresset för nordisk forntid förde också med sig forskning om sagor och traditioner på liknande sätt som andra nationalromantiska strömningar sökte sina rötter i 1800-talets Europa.

Antikvitetskollegium - Riksantikvarieämbetets föregångare

Antikvitetskollegium grundades i Uppsala 1660 på initiativ av rikskanslern Magnus Gabriel De la Gardie. Kollegiet fick till uppgift att insamla och publicera handskrifter och handlingar samt förteckna fornminnen. Verksamheten var ett utslag av stormaktstidens vilja att göra Sveriges äldre historia känd - landet skulle kunna mäta sig med stormakterna i Europa.

Kollegiet flyttades till Stockholm och blev 1692 ett ämbetsverk med namnet Antikvitetsarkivet. Under en kort period bedrev det intensiv verksamhet och fick stor betydelse för kulturminnesvården. I det förändrade politiska klimatet som kom att råda under frihetstiden passade däremot inte Antikvitetsarkivet in. Man såg ned på de stormaktstida svenskarnas intresse för det förflutna och blickade i stället framåt.
 

LÄS MER: Olof Rudbeck

LÄS MER: Erik Gustaf Geijer

LÄS MER: 1800-talet och nationalismen i Sverige, del 1: Göticismen, skandinavismen och historieromantiken

Text: Stig Hadenius, historiker och professor i journalistik "

Kommentit

Ladataan...