Sikäli kuin porukkaa tunnen, "eettinen evoluutio"tarkoittaa Hesan ja Turun "yliopistoissa", että pitää olla "PAREMPI" "ROTUMURHAPEILINEUROONI"!!!
https://yle.fi/uutiset/3-9745373
Jari Ehrnroothin kolumni: Lenin-kultti pois Suomesta!
Satavuotiaan Suomen pääkaupungissa on yhä Leninille omistettu puisto. Voitaisiinko juhlavuoden kunniaksi katsoa menneisyyteen hieman kriittisemmin, kysyy Jari Ehrnrooth.
Murha ei vanhene eikä sitä sovita mikään rangaistus. Entä kansanmurha? Rikokset ihmisyyttä vastaan?
Kehitystä tapahtuu monella alueella mutta ainoaa todellista edistystä on ihmiskun-nan eettinen evoluutio. Niin yksittäisen pienen ihmisen kuin kansakunnankin arvokkuus määrittyy siitä, viekö tämä asioita hyvään vai huonoon suuntaan.
Satavuotista itsenäisyyttään juhlivan Suomen olisi pelkän hymistelyn lisäksi hyvä katsoa menneisyyden peiliin myös kriittisesti ja tehdä jokin moraalisesti merkitsevä ele. Jokin menneisyyden hallinnan täsmäisku, joka ottamalla kantaa maailmanhistoriaan sysäisi eettistä evoluutiota eteenpäin.
Mikä se voisi olla?
Vastaus löytyy Helsingin kantakaupungin korkeimmalta kukkulalta puiden siimeksestä, jossa suomalaiset yhä pakotetaan palvomaan Lenin-setää.
Maj-Lis Rosenbröijer voitti 1960-luvun alussa Alppipuiston eteläisimmästä saarek-keesta järjestetyn suunnittelukilpailun.Täällä Linnanmäen ja Kulttuuritalon kainalossa voi kylmänäkin kesänä kokea sen ihmeen,että astuu sisään taideteokseen,joka kaik-kien aistien kautta tartuttaa ihmiseen hyvin kokonaisvaltaisen olemassaolon tunteen. Minulle tämä puisto on selittämättömällä tavalla täydellinen - siinä mielessä kuin jokainen onnistunut taideteos on: sitä ei halua muuttaa vaan sille haluaa antautua.
Juuri tämä suomalaisen puistotaiteen helmi nimettiin uudelleen vuonna 1970 sen kunniaksi, että Neuvostoliitossa vietettiin V. I. Leninin satavuotisjuhlavuotta. Siitä alkaen on neuvostoimperialismin kalmankoura ojentunut puistossa kulkijoiden ylle ja levähtäessään he joutuvat istumaan ihmishirviön syliin.
Minusta puiston nimi tulisi muuttaa joko Maj-Lis Rosenbröijerin tai Ukko Pekan (Svinhufvud) puistoksi.
Verratkaa Venäjää Saksaan, joka edes jossain määrin on pantu kantamaan syyllisyyttä holokaustista
On makuasia, haluammeko Alppipuiston korkeimman osan nimellä tehdä kunniaa herkälle suomalaiselle taiteilijalle vai itsenäisen Suomen kantajäärälle, mutta on täy-sin väärin tehdä sillä kunniaa väkivaltaiselle bolsevistiselle hirmuhallitsijalle,joka johti proletariaatin diktatuuria ja teki venäläisestä imperiumista kansojen hautausmaan.
Olen ottanut asian puheeksi johtavien poliitikkojemme kanssa ja vastaus on aina sama: meillä Suomessa ei ole tapana muutella paikkojen nimiä.
Tuskin mikään osoittaa heikompaa moraalia kuin vedota konventioihin silloin kun oli-si mahdollisuus oikaista menneisyyden virheitä ja edistää ihmiskunnan eettistä evo-luutiota. Ja sitä paitsi, eikö paikkojen nimiä muutettu juuri silloin, kun Helsinki (1970) ja Kotka (1979) nimesivät puistonsa Leninille?
Nyt kun pääkaupunki on saanut Jan Vapaavuoresta uuden ryhdikkään pormestarin ja hänellä on rinnallaan uudet energiset apulaispormestarit, he voisivat näyttää esi-merkkiä eettisestä johtajuudesta pyyhkimällä hirmuhallitsija Leninin nimen pois sieltä , minne se on nimenomaan ympätty väkinäisesti täydentämällä puiston alkuperäistä nimeä.
Se olisi itsenäisyyden juhlavuoden symbolisesti arvokkain teko.
Mutta Suomi voisi tehdä enemmänkin.
Menneisyyden hallinta on nimenomaan niiden vastuulla, joilla on siihen mahdolli-suus ja jotka ovat aiemmin osallistuneet vääryyksien kätkemiseen, kuten suomettu-miskaudella tapahtui. Vuosituhannen vaihteessa esitin, että Suomi voisi Euroopan Unionissa ehdottaa kansainvälisen totuuskomission tai sen kaltaisen elimen perus-tamista selvittämään ja dokumentoimaan kommunismin rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Armollisuutta hokevilla on tapana ajatella, että ei pidä liikaa syyllistää rikoksen tekijöitä eikä nyt varsinkaan kansoja
Yllätyin ja järkytyin, kun suomalaiset vasemmistolaiset Jaakko Laakso etunenässä hyökkäsivät minua vastaan ja syyttivät kommunistien vainoamisesta. Esimerkiksi Erkki Tuomioja
, että ei lämpene ”tälle jälkijättöiselle moraalista verenhimoa tihkuvalle esitykselle kaikkien ideologisten oikeudenkäyntien äidiksi”.
Moinen kiihkoilu vastuuseen saattamista vastaan johtunee soimaavasta omasta tunnosta.
Joka tapauksessa nyt olemme nähneet,millaiseen moraaliseen rappiotilaan Venäjä on ajautunut. Verratkaa sitä Saksaan, joka edes jossain määrin on pantu kantamaan syyllisyyttä holokaustista ja muista kansallissosialismin rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Samalla tavoin kansainvälisen yhteisön olisi pitänyt ja pitäisi edelleen painostaa Ve-näjää. Ei ainoastaan neuvostovaltakunnan hallinto vaan valtaosa väestöäkin syyllis-tyi väkivaltaiseen kommunistiseen hallintotapaan. Esimerkiksi ilmiantoja tehtiin niin paljon, että lopulta järjestelmä tukkeutui koska kaikki oli ilmiannettu.
Menneisyyden hallinta on taistelua historian eettisestä suunnasta
Armollisuutta hokevilla on tapana ajatella, että ei pidä liikaa syyllistää rikoksen tekijöitä eikä nyt varsinkaan kansoja. Mutta totuudellinen vastuuseen saattaminen on ainoa tehokas tapa vaikuttaa historian moraaliseen suuntaan. Siksi on tärkeää että menneisyyttä hallittaessa joutuvat syyllisyyttä kantamaan kaikki jotka tavalla tai toisella osallistuivat rikolliseen järjestelmään.
Eihän ihmiskunta edisty laskemalla eettistä vaatimustasoa, vaan nostamalla sitä.
Historiallinen osavastuu neuvostoimperialismin tukemisesta lankeaa myös Suo-melle. Merkkinä siitä meillä on Lenininpuistoja, -patsaita ja -reliefejä ikään kuin hän olisi ollut hyväntekijä ja kunnioitusta ansaitseva henkilö.
Tämä faktojen vastainen Lenin-kultti pitää vihdoinkin ajaa pois Suomesta. Samalla asetuttaisiin vastustamaan Venäjän nykyhallinnon infosotaa palvelevaa historiankirjoitusta, jonka seurauksena
suhtautuu myös Staliniin ihaillen, kunnioittaen tai myötätuntoisesti.
Menneisyyden hallinta on taistelua historian eettisestä suunnasta ja aktiivinen nimistöpolitiikka on tehokas tapa näyttää, mitä me ajattelemme kansanmurhaajista.
Jari Ehrnrooth
Kirjoittaja kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian dosentti Turun yilopistossa ja sosiolo-gian dosentti Helsingin yliopistossa. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. "
Tähän asti Jari Ehrnroot lienee tunnettu parhaiten siitä, että hän on antanut munaa feministiselle kulttuurihistoriuotksija Sari Näreelle,joka on kirjoittanut hänestä häväis- tyskirjan, ellen pahasti erehdy niin väitöskirjanaan... Oikeuttakin siitä muistaakseni käytiin.Tämä sitten oli komealle mutta hidasjärkiselle (ja muutenkin kehnolle,en tosin ole lukenut vielä...) "SITÄ MARXILAISTA" menoa, josta hän veti herneen nenäänsä puolta maailma vastaan...
***
https://yle.fi/a/74-20038056
Lenininpuisto jää historiaan – Helsingin valtuusto tahtoi eroon hirmuhallitsijan nimestä
Helsingin kaupunginvaltuusto on äänestänyt Lenininpuiston nimen muuttamisen puolesta.
Mitä ajauksia uutinen herättää? Voit keskustella aiheesta 23. kesäkuuta 2023 klo 23 asti.
Aiheesta enemmän: Paketissa 3 artikkelia
Aiheesta enemmän
Suosittelemme sinulle
Toisin kuin rotumurhapeilineuroniuskonnon haistapaskantieteilijä luulee, moraali ei ole sellaisenaan KUMULOITUVA elementti yhteiskunnassa (jolla siten voitaisiin MITATA objektiivista edistystä luotettavasti, vaan AINOA kumiloituva ilmiö on objek-tiivinen TIEDE. Vitsi on siinä, että kumuloituvat elementit siirtyvät muiltakin aloilta: taiteesta, moraalista, teknologiasta, "arkielämästä" tieteeseen johdonmukaisesti rationaalisen käsittelyn piiriin.
LENININ OPPI OBJEKTIIVISESTA JA KONKREETTISESTA TIETEELLISESTÄ TOTUUDESTA
" Jokaisen tieteenfilosofisen oppijärjestelmän ydin on sen totuuskäsitys. Totuuskäsitys ja totuus toiminnan päämääränä erottaa tieteen muista yhteis- kunnan, erityisesti sen päällysrakenteen ilmiöistä, kuten ideologiasta, joka sekin määräytyy totuudesta, mutta subjektiivisen ”totena pitämisen” mielessä, taiteesta, moraalista, laeista ja uskonnosta.
Ensimmäinen tieteelliseksi katsottava totuuskäsitys on peräisin Aristoteleelta, jonka yhä pätevän määritelmän mukaan 'totuus' on ”ajatuksen vastaavuus kohteensa kanssa”. Tämä ns. aristoteelinen eli korrepondenssiteoreettinen totuuskäsitys ei ole vain tieteellisen vaan kaiken totuuden,esimerkiksi taiteel- lisen ja moraalisen määritelmä niille filosofioille ja ideologioille, jotka sen tunnustavat.Nuo muut yhteiskunnan ilmiöt eivät kuitenkaan ilmiöinä määräydy totuuskäsityksestään, mutta 'tiede' toden tiedon etsimisenä ja tuottamisena määritellään käsitteenä siitä,ainakin objektiivisen totuuden eli nykyaikaisessa korrespondenssiteoriassa.
... Se, joka tuli muotoilemaan todella uuden ja entistä konkreettisemman ja kattavamman nykyaikaisen aristoteelisen totuuskäsityksen tieteeseen, erityisesti erityistieteiden teorianmuodostukseen, oli V. I. Lenin.
Siihen saavat porvaritkin tyytyä, vaikka se koville näyttääkin ottavan.
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Truth "
Oliko Lenin "objektiivinen idealisti" vai dialektinen materialisti? (2008)
Kansan Ääni 4/2013: Aleksandr Solženitsyn myötävalehteli NATO:n sapluunalla!
Leninin oppi tärkeämpi kuin hänen persoonansa vrt. Aristoteles
Lenin ja muut filosofit (lakkautetulta Näkökulma-palstalta)
Itsenäisyyttä ei olisi saatu sovinnolla ilman Leniniä, sotaministeri Niinistö!
Neuvosto-Venäjän armeija ei tapellut Suomen sisällissodassa.
Halla-ahon hyökkäys ihmisarvoaksioomaa vastaan osoittaa, että hän ei ymmärrä tieteen menetelmiä
Venäjän-asioiden Lappeenrannan_"rohvessyörin" Neukkulan_"matematiikkaa"...
Kuka onkaan kaikkien aikojen antifasisti
Totuuden käsitteestä teknisissä tieteissä dialektisen materialismin mukaan.
Marxismi ja frankfurtismi: Feuerbach ei ollutkaan feuerbachilainen?
Helsingin yliopisto poisti näkösältä vuonna 2003 lakkauttamansa Agora-keskustelupalstan
Etiikan teorioista (poistetulta NÄKÖkulmalta)
Heikki Mäki-Kulmalan uppo-outo "neuvostomarxismi"...
***
Jopa Erkki Kuoleman-Tuomiojakin, väsymätön historianvääristelijä ja disinormaation-lallattaja (Anne Applebaum, Robert Service jne.) on torjunut "akateemikko" Pönttö-Jari Ehrnroothin (Liettuan entiseltä fasistipresidentti Landsbergisiltä, joka mm. on siansaksantanut Zemkalnis ) "Maakallio" (...) -kunimensä Landsbergisiksi, kopsitun ideansa) ideat "Kommunismin Nürnbergistä" (Koska Tuomioja tietää että siitä jäisi TYHJÄÄ KÄTEEN "ODOTUKSIIN" RINNASTETTUNA!!!!):
https://tuomioja.org/kirjavinkit/2001/01/entas-kun-tulee-se-yhdestoista-suomettumisen-uusi-historia-toimittanut-johan-backman/
Entäs kun tulee se yhdestoista? Suomettumisen uusi historia, toimittanut Johan Bäckman
WSOY, 699 s., Juva 2001
Mikä suomettuminen?
Johan Bäckmanin toimittama – kokoama lienee oikeampi ilmaisu – teos koostuu var-sin eritasoisista ja suomettumisaihetta täysin päinvastaisin pyrkimyksin lähestyvistä kontribuutioista. Kun noin viideltäkymmeneltä kirjoittajalta kerätään artikkelit on sel-vää, ettei tuloksena voi syntyä kovin koherenttia kokonaiskuvaa siitä mitä suomettu-minen on ollut. Oma kysymyksensä on,onko yksiselitteisen kokonaiskuvan luominen suomettumisilmiöstä ylipäätänsä vielä mahdollista.
Siksi kirjan repaleinen luonne on hyväksyttävissä. Joukkoon mahtuu sitä paitsi sen verran hyviä ja analyyttisiä tekstejä, että kirja kannattaa niidenkin vuoksi lukea, semminkin kun myös heikommat tekstit voivat omalla tavallaan olla viihteellisiä.
Epäilen kuitenkin, että kirja saa enemmän kiihtyviä kuin viihtyviä lukijoita. Suomettu-misaiheeseen liittyy edelleen siksi paljon herkkiä ja purkamattomia tunnelatauksia, etteivät puolin ja toisin kunniansa perään katsovat osapuolet kovin helpolla asetu toistensa ymmärtäjien asemaan. Kaikki taisteluparit eivät mahdu edes samojen kan-sien väliin. Onko vain toimituksellinen sattuma että kun kirjoittajina ovat Matti Klinge, Hannu Rautkallio ja JP Roos niin Jörn Donner, Juhani Suomi ja Mattiesko Hytönen eivät ole?
Kirjan kirjoitukset on karkeasti jaettavissa suomettumista ymmärtäviin ja sitä parhai-ten päin selittäviin teksteihin, suomettumisen ja suomettajat tuomitseviin kirjoituksiin sekä jonkinasteisesti tutkimukselliseen analyysiin pyrkiviin tutkielmiin. Mitään yhte-näistä määritelmää ei suomettumisesta yritetäkään esittää ja sitä käsitellään kirjassa niin hyvin ulko- ja/tai sisäpoliittisena kuin myös kulttuurisena ja mentaalisena ilmiönä
Suomettumisen ymmärtäjätkin ovat hyvin erilaisia Matti Klingestä Yrjö Hakasen kautta Aimo Kairamoon. Siinä missä Klinge piirtää pitkän analyyttisen kaaren auto-nomian ajan alusta neuvostovallan romahdukseen, esittää Hakanen tyylipuhtaan mi-tään katumattoman ja juuri mitään oppimattoman apologian, kun taas Kairamo lyhy-essä tekstissään esittää varsin järkeenkäyvät ja pelkistetyt reaalipoliittiset perusteet omalle ja Suomen valtaeliitin käyttäytymiselle.
Suomettumissyyttäjien kärjessä esiintyy Jari Ehrnrooth. Hänen mukaansa ”natsisym-bioosiin” ja myöhemmin ”neuvostosymbioosiin” taipuvaiset suomalaiset olivat jaetta-vissa viattomiin hölmöihin, laskelmoiviin pyrkyreihin ja hurmahenkisiin fanaatikkoihin. Tällaisesta lähtökohdasta on aika vaikea jatkaa rationaalista analyysia ja keskuste-lua. Ehrnrooth onkin tullut tunnetuksi myös tässä artikkelissa toistetusta esitykses-tään jonkinlaisen kansainvälisen tuomioistuimen perustamisesta kommunismin rikoksia käsittelemään.
Toisessa yhteydessä Ehrnrooth on haastanut muiden mukana minuakin tällaisen hankkeen taakse. Olen eri tavoin koettanut edistää ihmisoikeus- ja sotarikoksiin syyl-listyneiden saattamista vastaamaan teoistaan ja olen myös jo 80-luvulla ollut käyn-nistämässä Kamputshea-tutkimuskomissiota punakhmerien aikaisten hirmutekojen selvittämiseksi, mutta tälle Ehrnroothin jälkijättöiselle moraalista verenhimoa tihku-valle esitykselle kaikkien ideologisten oikeudenkäyntien äidiksi en ole lämmennyt.
On suomettumisaiheelle kuvaavaa että monet kirjoittajat käsittelevät sitä yhtä paljon ns. jälkisuomettumisen tai uussuomettumisen näkökulmasta, eivät vain menneisyy-teen liittyvänä ilmiönä.Yhdyn siis niihin kirjoittajiin joiden mielestä suomettuminen jat- kuu edelleen. Pidättäydyn kuitenkin tässä yhteydessä ilmaisemasta, mikä tähän joh-topäätökseen päätyvistä keskenään ristiriitaisista näkemyksistä on lähinnä omaani.
****
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/erkki-tuomioja
Näin se äärioikeisto suojelee ottopoikiaan!
"Tuomioja on saman sarjan valeradikaali ja valeälykkö kuin Hillibillary Clinton. Hänen Valtiattarensa on Tarja Halonen. Ja ideologinsa Väinö Tanner. Se aika on nyt föörbii.
Halontanneristi Kuoleman-Tuomioja on muuttanut jälkikäteen tätä plokikirjoitusta. Sii-nä puhuttiin alun perin "28,7miljoonasta GULAGIEN asiakasta" kuten hänen mainos- tamansa kirjakin,mikä tarkoittaisi,että KAIKKI AIKUISET MIEHET OLISIVAT OLLEET LINNASSA 150 miljoonan asukkaan Neuvostoliitossa, jonka kansalaisista puolet oli alle 15-vuotiaita lapsia,ja aikuisten joukossa oli sitä vankempi naisenemmistö, mitä vanhemmasta ikäluokasta kyse:
http://tuomioja.org/kirjavinkit/2004/01/anne-applebaum-gulag-a-hist...
" 1.1.2004
Anne Applebaum: GULAG. A History of the Soviet Camps
Penguin, 610 s., St. Ives Plc. 2004
GULAGin historia
Alexander Solshenitsyn toi aikanaan yleiseen tietoisuuteen käsitteen GULAG – neu- vostolyhenne sanoista Glavnoe upravlenie lagerei, leirien päähallinto – ja teki valtai- san työn koostaessaan anekdoottisesta aineistosta ja henkilökohtaisista muistelmis-ta suursarjansa Vankileirien saaristo. Nyt englantilainen historiantutkija ja toimittaja Anne Applebaum on kirjoittanut aiheesta teoksen, jota voi pitää toistaiseksi täydelli-simpänä esityksenä aiheesta.Applebaum on myös poikkeuksellisen laajasti, joskaan ei aivan rajoituksitta, voinut käyttää alkuperäisiä neuvostoaikaisia arkistolähteitä. Niistä avautuu kylmän byrokraattinen ja detaljoitu kuva maailman kaikkien aikojen suurimman pakkotyöjärjestelmän hallinnoinnista.
Applebaum asettaa GULAGin historiallisiin ja ideologisiin yhteyksiinsä. Karkotukset ja pakkotyöjärjestelmä olivat Venäjällä - ja muuallakin - tuttuja jo ennen bolševikkien vallankaappausta. 20-luvulla ensimmäiset systemaattiset leirit pystytettiin Vienanme- ren Solovetskin luostarisaarille. Solovetski oli ankea ympäristö, mutta alkuaikoina lei-rin regiimi oli vielä suhteellisen vapaa myöhempiin aikoihin verrattuna. Koskaan se ei kuitenkaan ollut niin idyllinen paikka,kuin minä Solovetskissa kesällä 1929 vieraillut ja näkemiinsä kulisseihin ihastunut Maksim Gorki sen kuvasi.
Pakkotyöjärjestelmän ensimmäinen jättiläismäinen rakennuskohde oli Vienanmeren Suomenlahteen yhdistänyt Stalinin kanava. Kaikkiaan 170000 vankia osallistui kana- vanrakennustyöhön. Kymmenettuhannet menehtyivät. Hankkeessa näkyivät kaikki GULAG-työn ongelmat. Kanava kyllä valmistui vajaassa kahdessa vuodessa, mutta se ei jo alimitoituksensakaan vuoksi koskaan saavuttanut sellaista taloudellista merkitystä kuin mitä neuvostopropagandassa esitettiin.
GULAG oli jättiläismäinen taloudellinen yritys ja tuotantolaitos, jonka Kauko-Idän haaraa Dalstroita Yhdysvaltain silloinen varapresidentti Henry Wallace isäntien menestyksekkäästi ohjelmoimalla vierailulla vuonna 1944 ylisti amerikkalaisen suur-kapitalismin veroisena yrityksenä. Vorkutassa tehtiin metsätöitä ja Kolymassa kaivet-tiin kultaa. Stalinin leirit eivät olleet natsien tuhoamisleirejä, vaan tarkoitus oli käyttää vankien työtä tuottoisasti.Olosuhteet ja ruoka-annokset olivat kuitenkin sellaisia että normien saavuttamattomuuden vuoksi vähennetyille annoksille joutuneet kuolivat lähes vuorenvarmasti. Pakkotyön todellinen tuottavuus oli tietenkin surkeaa luokkaa. Sen ymmärsi myös leireistä Stalinin kuollessa vastannut Lavrenti Beria, joka ryhtyi Stalinin kuoltua tarmokkaasti heti purkamaan leirijärjestelmää.
Applebaum on myös koettanut laskea GULAGin uhrien kokonaismäärän. Luvut ovat tyrmistyttäviä:kaikkien GULAGiin tai sisäiseen karkotukseen ja muuhun pakkotyöhön joutuneiden, ulkomaalaiset sotavangit ja muut mukaan lukien, määrä on lähes 30 miljoonaa. Näissä oloissa henkensä menettäneiden määrä on lähes kolme miljoonaa. Applebaum esittää arkistoista kootut luvut hyvin täsmällisinä, mutta tekee samalla myös kaikki asiaankuuluvat varaukset lukujen tulkinnanvaraisuudesta ja epätäsmällisyydestä.
[HM: HEWOWWITTUA! Oikeat tilastot löytyy täältä:
GULAGISSA kuokki kaiken kaikkiaan 5 - 6 miljoonaa eri henkilöä (viidennes aikuisista miehistä) ja siellä kuoli aika tarkaan 1 miljoona (viidennes "asiakkaista"). Näitä suhdelukuja ovat antaneet höpinäkynäilijätkin kuten matematiikanopettaja Solzhenitsyn Vankileirien saaristossa, mutta he eivät ole viitsineet laskea, mitä ne tarkoittavat.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2020/10/yle-kaikki-tyoikaiset-miehet-neuvostoliitossa-linnassa
maanantai, 26. lokakuu 2020
YLE: KAIKKI TYÖIKÄISET MIEHET NEUVOSTOLIITOSSA LINNASSA???!!!
Hölmöys on alun perin peräisin Anne Applebaumin aivopierusta GULAG, sitä ovat siltä pohjalta jankuttaneet mm. Erkki Tuomioja ja Tauno Tiusanen.
YLEn toimittajattaren päällepuheet "20 miljoonasta työleirivangista" EIVÄT perustuneet ranskalaiselle filmiarkistopläjäykselle, vaan ne olivat "taustatietoa".
Vankileirien alku: https://areena.yle.fi/1-50446019
Se oli käytännössä ainakin 5 vuotta, sillä sellainen oli vaikkapa puolueen "tuholaisjä- senen" sellaisen perheenjäsenen tuomio, joka oli vain "salaillut ja tukenut toimintaa". Lyhyitä juoppoputkakakkuja ei lähdetty lusimaan GULAGiin, sillä esimerkiksi Kolymaan meritse pelkkä matkakin saattoi kestää puoli vuotta ilmoista ja pakkasista riippuen. Todennäköisesti keskimääräinen istumisaika oli lähempänä 10 vuotta. Jos se olisi ollut vain tuo 5 vuotta, niin GULAGeissa oli kaikkiaan kuokkinut 4.5 miljoonaa (suur)rikos- ja poliittista tuomittuja. Ne olivat ainakin poliittisille ensisijaisesti eristys- ja rangaistuslaitoksia, sillä SE PORUKKA OLI TUOTTAVAAN PAKKOTYÖHÖN ARMOTTA LIIAN VANHAA, 1800-luvun puolella syntynyttä, kuten voi tarkistaa Memorialin listan kuolinikien perusteella. ]
" Joka tapauksessa suurin osa selvisi hengissä.Applebaum pyrkii kertomaan myös mi- ten ja millaisten eloonjäämisstrategioiden kautta se oli mahdollista. Hän kertoo myös vuoden 1954 suurista ja toivottomista leirikapinoista, joista muu maailma on vasta vuosikymmeniä myöhemmin saanut tietää.
Venäläiset eivät leirejä ole unohtaneet, mutta virallinen Venäjä ei niiden muistelemi- sesta piittaa. Toisin kuin Saksassa, jossa maan viime vuosisadan synkkää historiaa pengotaan ahdistuneina ja jossa on syntynyt kokonainen käsite, vergangenheitsbe-wältigung tätä prosessia kuvaamaan ja korostamaan sitä, että menneisyyttä ei saa päästää unohtumaan, ei Venäjällä tällaista juurikaan harjoiteta.
Joissain suomalaiskommenteissa on kiinnitetty huomiota siihen, että Applebaum ei Aino Kuusisen muistelmien ohella ole juuri lainkaan käyttänyt suomalaislähteitä, ja että suomalaisten osuus on muutenkin sivuutettu varsin ohuesti.
*Ottaen huomioon että GULAGissa eri aikoina viruneiden ihmisten määrä on viiden miljoonan luokkaa* ei suomalaisten ja suomensukuisten vankien osuus ole Applebaumin kirjassa mitenkään alimitoitettu. Suomalaisista GULAG-kokemuksista on niistä enemmän tietoa etsiville myös olemassa pari vuotta sitten ilmestynyt Erkki Vettenniemen hyvä englanninkielinen Väitöskirja.
elokuu 2004 "
Olen täällä kritisoinut sitä originaalia:
http://www.tiede.fi/keskustelu/15327/ketju/erkki_tuomiojan_kritisoi...
" ...
No riittäisikö tämä ydinosa:
http://www.nakokulma.net/index.php?topi ... #msg337156
"Jos Gulagissa oli kerralla korkeintaan 2.5 mlj."asiakasta", ensimmäinen miljoona tuli täyteen 1935 eli 15 vuotta ensimmäisten leirien perustamisesta,ja noin 30 vuotta en-simmäisen perustamisen jälkeen niitä myös alettiin lakkauttaa (aluksi Berijan toimes-ta), niin keskimääräisen tuomion on pitänyt olla n.1.5 - 2 vuotta. Kun tällä jälkimmäi-sellä,raskaimman jälkeen,kerrotaan Applebaumin ilmoittama kokonaisvierailijamäärä 28 mlj, saadaan 56 mlj. "lusimismiesvuotta". Jos keskimääräinen tuomio olisikin ollut 10 vuotta, mutta "miestyösaldo" tuo mainittu, olisikin tuomittuja ollut kaikkiaan vai 5.6 mlj, eli viidennes Applebaumin ilmoittamasta kokonaismäärästä.
Gulagin ei lähetetty aivan pientä tuomiota lusimaan jo siksikään, että kuljetus vaikka- pa Leningradista Kolymaan saattoi kestää puoli vuotta, ja toisen mokoman takaisin.
Pitkät tuomiot vaikuttavat keskiarvossa ratkaisevasti siten, että esimerkiksi yksi 20 vuoden tuomio vaatii "vastapainokseen" 19 kpl 1 vuoden tuomiota,jotta keskimää-räiseksi tuomioiksi saataisiin vaadittu 2 vuotta. Mukana ovat ilmeisimmin myös kaikki II maailmansotaan liittyvät kansalliset karkotukset eli tilapäiset väestönsiirrot, jotka lienevät koskeneet n. 0.6 - 1 miljoonaa kansalaista, ja jotka venähtivät n. 12 vuoden mittaisiksi (huomattava siivu koko "potista"!).
Ilmeistä on, että Applebaumin "28 miljoonaa" on kaikki oikeuden päättämät vapaus-rangaistukset ja karkotukset, tai sitten kaikkien rangaistujen kokonaismäärä, juoppo-putkat ja liikennerikkomukset mukaan lukien. Kaiken kaikkiaan KGB asioi n. 60 mlj. kansalaisen kanssa, joista osa oli todistajia ja kantelijoita, osa syytettyjä, ja näistä vain osa tuomittuja. (Tuokin luku esiintyy "tapettujen määränä" esimerkiksi hawaijilaisen emeritus"professorin" Rummelin sivuilla...
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/venajan-asioiden-lappeenrannan-rohvessyorin-neukkulan-matematiikkaa) "
***
https://www.verkkouutiset.fi/a/elamaa-suojelevan-sivilisaation-on-torjuttava-barbaarit/#8364fa26
" Elämää suojelevan sivilisaation on torjuttava barbaarit
Julkaistu 02.11.2023 | 12:00
Jari Ehrnrooth
Liberaalin ja konservatiivisen ajattelun yhdistäminen on oikea tie, jos haluam-me pelastua niin Ruotsin kuin Venäjänkin kauhistuttavilta näkymiltä, esittää Jari Ehrnrooth näkökulmassaan.
Tärkeintä on elämän suojeleminen. Tämä lause on kaiverrettu pelastajien vöihin, sitä toistetaan brittiläisissä poliisisarjoissa ja lääkäriksi opiskelevat hengittävät sitä pyhimmäksi velvollisuudekseen.
Oikeastaan koko liberaali länsimainen järjestys kasvaa samasta siemenestä. Perus-tuslaki antaa jokaiselle yksilölle oikeuden elämään,jonka suojeleminen on aina viran-omaisten ja kansalaisten ensimmäinen tehtävä. Juuri tästä syntyy sivilisaatio ilman barbariaa.
Putinin Venäjä,Gazan Hamas ja Ruotsin rikollisjengit tietävät tämän ja siksi niiden on helppo barbaarisilla toimintatavoillaan ottaa se valta, joka otettavissa on. Kun pahan-tekijä ottaa oikeuden tuhota ihmiselämää, hänestä tulee koko sivilisaation vihollinen.
Silti lännessä riittää niitä,jotka selittävät barbaarien tekoja puutteella, vieraantumisel-la ja ahdistuksella. He ovat väärässä. Barbaarien pahuus on proaktiivista, suunnitel-mallista ja harkittua vallankäyttöä. Se on heidän aseensa elämää suojelevaa sivilisaatiota vastaan.
Hamas tietää, että Israel ei ota panttivankeja eikä uhkaa heidän teloituksellaan. Venäjä tietää, että Ukraina ei kuljeta venäläisiä lapsia uudelleenkoulutusleireille. Ruotsin jengiläiset tietävät, että henkilö sinikeltaisessa virkapuvussaan suojelee myös murhamiehen elämää.
Elämää suojeleva sivilisaatio on hyvin haavoittuvainen, ja nyt me elämme jälleen sil-mien avautumisen aikaa. Tuhon voimien uhatessa humaania kulttuuriamme on syytä katsoa peiliin.
Kun ulkomailta johdettujen Ruotsin rikollisjengien tärkein tulonlähde on hyvinvointi-valtion tukijärjestelmä, on saatu kiistaton näyttö liberalismin pohjoismaisen version hyväuskoisesta hölmöydestä. Seuraavassa vaiheessa jengit alkavat pyörittää terveyskeskuksia.
Minkä varassa liberaali järjestys seisoo?
Kun liberaali järjestys nousi jaloilleen Amerikan mantereella 1700-luvun jälkipuolis-kolla, se nojasi ristiin.Vapauden ja valistuksen kirkkaimmat ajattelijat John Lockesta Immanuel Kantiin luottivat juutalais-kristilliseen moraalilakiin, joka ihmisten sisältä ohjaa vapaasti valitsevaa yksilöä elämään oikein ja hyvin.
Elämää suojelevalla vapauden sivilisaatiolla oli vahva uskonnollinen arvoydin, joka antoi ryhtiä yksilöllisyyttään kehittävien ihmisten ponnisteluille parinsadan vuoden ajan. Ihmiset luottivat toisiinsa ja yhteiseen hyvyyden ideaan. 1900-luvun maailmansodat ja kansanmurhat Euroopassa murskasivat tämän koodin.
Toisen maailmansodan jälkeen eksistentialismi mitätöi uskon universaaliin moraali-lakiin ja 1960-luvun kulttuurikumouksen jälkeen postmodernismi mitätöi objektiivisen totuuden tavoittelun. Näiden henkisten tuhojen jälkeen läntinen liberalismi on saanut tulla toimeen ilman moraalista arvoydintä ja uskoa kauneuden, totuuden ja hyvyyden itseisarvoihin.
Jos moraalilaki ihmisten sisimmässä lakkaa vaikuttamasta ja itseisarvot häviävät, valtataistelu täyttää arvotyhjiön. Vallitsee yleinen tieto- ja arvorelativismi sekä kaikkialle tunkeva elämän politisoituminen. Liberalismi kääntyy irvikuvakseen.
Kuten Jacob Talmonin ja Roger Scrutonin tapaiset ajattelijat ovat korostaneet, yksilön vapauteen perustuva läntinen arvojärjestelmä suojelee itse elämää kaikkialle työntyvältä politiikalta ja valtiovallan kontrollipyrkimyksiltä. Everybody leaves everybody alone, kuten Clint Eastwoodin republikaaninen vaalilause kiteyttää.
Nuoria on kuitenkin jo useamman vuosikymmenen ajan yliopistoissa kasvatettu pitä-mään kaikkia kulttuureja samanarvoisina. Jos yritän sanoa, että vain läntinen sivili-saatio on vedenpitävästi jokaisen yksilön elämää ja vapautta suojeleva ja siksi muita kehittyneempi, saan vastaani syytöksiä rasismista, kolonialismista, valkoisen miehen ylivallasta ja eurosentrismistä.
Nämä ovat kaikki itsetuhoisia reaktioita, jotka marxilaisen vasemmistoälymystön johdolla on istutettu lahottamaan länsimaista sivilisaatiota – ainoata puolustamisen arvoista. Pohjimmiltaan tällainen lahottaminen palvelee proaktiivisia tuhon voimia, jotka sivilisaatiomme ulkopuolelta barbaarisesti pyrkivät muuttamaan meidät elämää suojelevasta sitä halveksivaksi.
Suomesta katsoen vaihtoehdot ovat paljaina näkyvissä. Toinen naapurimme Ruotsi on hyväuskoisuutensa seurauksena lahoamassa rikollisjärjestöjen ohjailemaksi bar-bariaksi ja toinen naapurimme Venäjä hyökkää barbaarisen pahuuden proaktiivisin sotavoimin läntistä vapautta ja elämän suojelua vastaan kansan hurratessa
Ruotsalaisia emme halua olla, venäläisiksi emme halua tulla. Olkaamme siis suomalaisia ja kirkastakaamme läntiset arvomme.
Konservatiivisuus on vastaus liberalismin ongelmiin
Ihminen vailla lähimmäisenrakkautta ja syvältä kumpuavaa omantunnon ääntä on helppo saalis kyyniselle materialismille tai väkivaltaiselle propagandalle.
Mistä läntiset ihmiset saavat voimaa vastustaa barbariaa, jos juutalais-kristillinen moraalilaki lakkaa vaikuttamasta heidän sisimmässään? Jaksaako läntinen ihminen puolustaa elämän suojelua ja jokaisen yksilön arvokkuutta ilman koettua uskollisuutta moraaliselle absoluutille?
Nähdäkseni tämä perimmäinen kysymys on koko läntisen sivilisaation edessä tällä vuosituhannelle – enkä ole varma, mihin suuntaan vaaka kallistuu. Täydellinen relativismi voi aivan hyvin viedä voiton ja sen seurauksena länsi sellaisena kuin sen tunnemme lakkaa olemasta.
Jäljelle jäisi vain erilaisiin arvojärjestelmiin ja uskomuksiin nojaavien osakulttuurien kudelma, joukossa myös esimerkiksi sharia-lakia noudattavat islamilaiset yhdyskun-nat. Kudelma pysyisi vain vaivoin koossa välillä kansalaissodan partaalla huojuen. Ruotsissa rikollisjengien taistelu kasvaisi koko yhteiskuntaa jakavaksi sissisodaksi.
Mutta vallitsevaksi voisi muodostua myös osakulttuureihin kuulumaton tai niissä va-paasti shoppaileva itsekeskeinen ja kyyninen yksilö. Tällaisia hahmoja mielestäni jo näenkin.He ovat niitä,jotka eivät sitoudu mihinkään ja välttelevät vastuutaan. Talous-tieteen oppien mukaisesti he ovat järkeviä vain omalta kannaltaan, tunnistavat vapaudet ja oikeudet eivätkä lainkaan vastuuta ja velvollisuuksia.
Näin toteutuisi klassisen liberalismin lopullinen hävitys.
Kuten kaikki poliittiset järjestykset myös läntinen universaaliarvoihin uskova liberaali järjestys tarvitsee pohjakseen vahvan kulttuurisen koodin.Pelkkä vapaus ilman muita lähtökohtia johtaa lopulta sosiaaliseen tyhjiöön. Ottaakseen vastuuta myös muista kuin itsestään ihmiset tarvitsevat elämälleen arvokkaan suunnan ja eettisen tarkoi-tuksen. Nihilismi ja kyynisyys eivät kanna pitkälle. Niiden varassa kulttuuri polkee paikoillaan ja lahoaa.
Roska myy ja ylivalta kiehtoo
Voiko ainoaksi yhteiseksi arvoksi jäänyt vapaus marinoitua eettiseksi? Mielestäni tämä on pikemminkin konservatiivinen kuin liberaalinen kysymys.
Konservatiivinen ajattelu tunnistaa saavutettujen taitojen, tapojen ja tottumusten arvon osana kaaoksen vastaista työtä. Pohjimmiltaan kulttuuri on kulttuuria vain siksi, että se luo suhteellisen kestävää ja arvokasta järjestystä entropian lain vastavoimaksi.
Edistyksellinen vasemmisto on aina ollut valmis hävittämään kaiken vanhan. Näen tässä jotakin luonnontieteellisesti annettua. Traditioita tuhoava vasemmisto on entro-pian agentti. Katsokaa arkkitehtuurin kehitystä 1900-luvun puolivälistä alkaen ja saatte vaikutelman.
Mutta myös hillitsemätön teknologinen vimma ajaa samaa barbaarista asiaa. Massa-tuotannossa roska myy ja ylivalta kiehtoo. Älylaitteet ovat antaneet nuorille ja lapsille taskuun paitsi pelikasinon ja viihdehelvetin myös vakoilu- ja maineenpilauslaitteet, joita vielä hetki sitten ei saanut luvan kanssa aikuinenkaan. Ajoneuvoliikenteessä lapset saavat ajaa polkupyörää mutta eivät autoa. Miksi sitten tietoliikenteessä älypuhelin annetaan leikki-ikäisille?
Konservatiivinen oikeisto edustaa hyvän elämän ja saavutettujen kulttuuriarvojen suojelua kaikilta niitä tuhoavilta vaikutteilta. Siksi myös vastaus liberalismin ongelmiin löytyy konservatiivisen ajattelun avulla.
Näiden kahden ajattelutavan yhdistelmä on oikea tie, jos haluamme Suomessa pelastua niin Ruotsin kuin Venäjänkin kauhistuttavilta näkymiltä.
Kirjoitus on kolmas ja viimeinen osa artikkelisarjasta, joka käsittelee liberaalisuuden ja konservatiivisuuden suhdetta. Aiemmat osat löytyvät täältä ja täältä. "
***
https://www.verkkouutiset.fi/a/nain-suomen-hyvinvointivaltiosta-tuli-painajainen/
" Näin Suomen hyvinvointivaltiosta tuli painajainen
Jari Ehrnrooth
Hyvinvointivaltio on unelma, joka muuttui painajaiseksi.
1960-luvun sosiaalipolitiikan arkkitehti Pekka Kuusi arvioi sosiaalisten tulonsiirtojen vauhdittavan kulutuskysyntää ja talouskasvua niin kauan kuin sosiaalikulujen suhde bruttokansantuotteeseen on alle 20 prosenttia. Tällä tasolla on oltu Suomessa viimeksi vuonna 1981. Finanssikriisin jälkeen (vuodesta 2009 alkaen) suhdeluku on hypännyt jo 30 prosentin tasolle ja ylikin.
Kun julkinen talous ja yksityiset taloudet on sekoitettu perinpohjaisesti, sosiaalikulujen kasvusta bruttokansantuotetta nopeammin tulee kohtalokasta.
Talouskasvua vauhdittanut hyvinvointivaltio kehittyy talouskasvua estäväksi sosiaali-huoltovaltioksi, jossa tärkeimmät palvelut ovat jokaisen saatavilla aktiivisuuteen ja ansioihin katsomatta.
Jos ”hyvinvointimalli” ei lisää vaurautta ja hyvinvointia, se on julkea irvikuva nimes-tään. Suomessahan bruttokansantuote ei ole kasvanut lainkaan finanssikriisin jälkeen. Björn Wahlroos väänsi taannoin rautalangasta, miten valtaisaa menetystä nämä seitsemäntoista hukattua vuotta tarkoittavat suhteessa Ruotsiin, jossa talouskasvu on jatkunut maltillista 1,5 prosentin vuosivauhtia.
Suomessa sosiaalikulujen kasvu on rahoitettu hölmöläisten menetelmällä eli otta-malla velkaa velan päälle.Suomen pitkät markkinakorot seuraavatkin nykyään Rans-kaa, jonka kauan jatkunutta velkaantumista pyritään jo taltuttamaan EU:n liiallisen alijäämän menettelyllä.
Yhä uudestaan on hämmästeltävä sosialidemokraattisen yhteiskuntamallin epäjoh-donmukaisuutta. Perustuslaki ensin turvaa yksilön vapauden ja sitten saman perus-tuslain sosiaaliset perusoikeudet poistavat yksilöiltä riskit eli vastuun heidän vapaista valinnoistaan.
Näin valtio ohjaa rikkomaan liberalistista vahinkoperiaatetta naamioiden teon oikeudenmukaisuudeksi.
Kansaneläkelaitoksen tulonsiirtoautomaatissa toiset käyttävät hyväksi toisten ahkeruutta riippumatta siitä, ovatko he tai heidän vanhempansa osallistuneet sosiaalivakuutuksen kustannuksiin.
Kattavan sosiaalihuoltovaltion rahoitukseen tarvitaan jyrkästi progressiivinen verotus . Verottajan viedessä palkanlisästä puolet tai enemmän katkeaa into vahvistaa omaa yksityistaloutta. Työmotivaation surkastuessa yhteiskunnan palvelutaso laskee, kun esimerkiksi lääkärit haluavat tehdä töitä vain neljänä päivänä viikossa.
Jokaiselle loogisesti ajattelevalle on selvää, että tällainen malli johtaa fiskaaliseen ja moraaliseen umpikujaan. Suomi on nyt tullut tämän tien synkkään päähän.
Historiallinen käänne lähestyy vääjäämättä
Vaikka Suomessa ylläpidettävän yhteiskuntamallin taloudellinen ja moraalinen uskot-tavuus hiipuu, sen poliittinen kannatus on edelleen sataprosenttista. Kaikki lakiasää-tävät puolueet haluavat pelastaa vanhakantaisen hyvinvointivaltion.Vain keinoista on erimielisyyttä. Yksikään kansanedustaja ei aja uuteen yhteiskuntamalliin siirtymistä.
Hämmentävä vaihtoehdottomuus on johtanut siihen, että julkistaloutta tervehdyttävä oikeistohallitus tyytyy maltillisiin leikkauksiin ja ottaa ensi vuonna velkaa yli 12 miljar-dia (todennäköisesti enemmän).Täyden palvelun sosiaalihuoltoon ei olisi enää varaa , mutta sitä jatketaan. Valtio kuittaa velkarahalla esimerkiksi noin kaksi miljardia yksityistaloudellisia asumiskuluja.
Avain Suomen synkkään tilanteeseen ei siis olekaan taloudessa, vaan politiikassa, joka ei kykene uudistamaan yhteiskunnan rakenteita.
Esitteitä Kelan Helsingin palvelupisteessä. Sosiaaliturvasta on Jari Ehrnroothin mukaan tehty elinkeino. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN
Suomettumisen aikana pelon ilmapiirissä vakiintui uskomus, että konsensus on de-mokratian normaali tila. Nato-jäsenyyden jälkeen pelon sisältö tyhjeni, mutta hyväk-syttävän politiikan muodoksi jäi yhä turvallisuutta tuova arvoyhtenäisyyden oppi.
Samaa tahtovan kansan ihanne johtaa siihen, että fiskaalinen kriisi on koettava hätätilaksi, ennen kuin täyden palvelun huoltovaltiosta luovutaan. Pohjakosketuksen lähestymisestä kertoo Helsingin Sanomien kannanotto, jonka mukaan suomalaista hyvinvointivaltiota on kasvatettu kestämättömän laajaksi.
Kun hyvinvointivaltion tuhkista joskus kohoaa uusi Feeniks, se ei voi lentää vanhoilla siivillä. Mistä aihioista uudet sulat kasvavat?
Tavoitteena ei pidä olla tasa-arvo vaan vapaus
Minusta Suomi tarvitsee - tulevaa varten - vakavaa,syvällistä ja perusteista lähtevää keskustelua yhteiskuntamallimme korjaamiseksi. Suomesta ei voi tulla libertaristista paratiisia eikä edes amerikkalaista liberaalia markkinayhteiskuntaa.
Mutta yksityistalouksia voidaan vahvistaa niin pitkälle, että itsenäisen yksilön vastuu alkaa ohjata yhteiskunnan dynamiikkaa. Ideana olisi, että tukiriippuvuuksien katketessa ihmiset itse luovat uutta hyvintoimintayhteiskuntaa ja elinvoima palautuu alisuorittajaksi jämähtäneeseen Suomeen.
Uuden mallin filosofiset lähtökohdat voidaan lyhyesti ilmaista tavoitteen, keinon ja subjektin käsitteillä. Uuden yhteiskuntamallin tavoitteena ei tule olla tasa-arvo, vaan vapaus.
Oikeusvaltiossa kansalaiset ovat tasa-arvoisia lain edessä ja tasavallassa jokaisella on samat poliittiset valtaoikeudet ja sama määrä valtaa.Tämä on looginen lähtökohta . Sosialistit ovat kuitenkin halunneet tehdä tasa-arvosta yhteiskuntamallin tavoitteen ja silloin koko käsite on menettänyt merkityksensä. Positiivisen diskriminaation ja muiden absurdien keinojen avulla yritetään tasata ihmisten välisiä kyvykkyyseroja. Lopulta punavihreä taikajuoma – pohjalla kaunaa ja katkeruutta – humalluttaa uskomaan, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.
Katukuvaa Helsingissä. Kirjoittajan mielestä uuden yhteiskuntamallin on pyrittävä ennemmin vapauteen kuin tasapäistämiseen. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN
Vapaus on tavoite siitä yksinkertaisesta syystä, että se on korkein arvo, jota kaikki ihmiset tavoittelevat. Vapaus on ehto kyvylle olla hyvä, vapaus on tila, jossa tiede tavoittelee totuutta ja taide kauneutta, vapaudessa ihmiset saavuttavat ne tavoitteet, joita he itse itselleen asettavat. Kukin käyttää vapauttaan omalla tavallaan, mutta itse vapaus on kaikille yhteinen arvo. Ei ole selvää, voiko vapaus olla tosiasia, vai onko se pelkkä toivon kohde, mutta estot ja rajoitukset voittavaan vapauteen me ihmiset uskomme ja siinä uskossa kulttuurievoluutio etenee.
Menetelmä, jolla vapauden tavoitetta lähestytään, ei voi olla ristiriidassa vapauden kanssa. Yksilön vapaus on kykyä ja taitoa elää itsenäisesti ja omista valinnoista vastuuta kantaen. Valtion pakottama yhteisvastuu on virhe. Yhteiskunnallisissa palveluissa on etsittävä uusi oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino yksilöllisen sopimusvastuun pohjalta.
Vinoutuessaan liberalismi alkaa tuhota yksilönvapauden edellytyksiä. Sosiaalilibera-listisessa tasa-arvon tavoittelussa on tehty suuria virheitä, jotka nyt kostautuvat niin Ruotsissa kuin Suomessa, hiukan eri tavoin, mutta pohjimmiltaan samoista syistä. Sosiaaliturvasta on tehty elinkeino ja vapaan yksilön omaan vastuuseen nojaava moraali on hapertunut.
Subjekti, jota varten vapaa yhteiskunta on ja joka sitä kannattelee, on aina ja ainoas-taan yksilö, ei koskaan kollektiivi. Oikeushenkilöt – valtiot, yhtiöt ja yhdistykset – ovat yksilöiden välisiä sopimuksia, jotka voidaan tarvittaessa purkaa. Vain yksilöt ovat luonnollisia olemassa olevia persoonia ja vapauden subjekteja. Tässä kollektivismiin nojaava vasemmisto eroaa oikeistosta kuin yö päivästä. Siksi oletan, että ainakaan nykyinen vasemmisto ei voi olla kollektivistista hyvinvointivaltiota uudistava voima.
Viisi mullistavaa uudistusta
Koska keskustelu yhteiskuntamallin korjaamisesta tarvitsee myös konkreettisia eh-dotuksia, nostan harkittavaksi viisi mullistavaa uudistusta Suomen hukatun elinvoi-man palauttamiseksi. Jo kolme ensimmäistä uudistaisivat yhteiskuntaa, mutta kaksi viimeistä takaisivat uuden mallin jatkuvuuden.
Ensimmäiseksi terveydenhuollossa siirrytään kolmen järjestelmän (julkinen, yksityi-nen, työterveys) sekasotkusta yhteen kattavaan vakuutuspohjaisen järjestelmään ja omalääkärimalliin kuten Hollannissa.Henkilökohtaisiin vakuutuksiin ja markkinaehtoi-seen kilpailuun voidaan sisällyttää myös bonukset terveistä elintavoista, jotka vähentävät sairastelua, parantavat työn tuottavuutta ja tuovat säästöjä.
Pääministeripuolue kokoomus on puoluekokouksessaan hyväksynyt aloitteen Hollannin malliin siirtymisestä, joten tällä uudistuksella on vankka pohja.
Toiseksi yleinen asumistuki lakkautetaan.
Jos terveet työkykyiset kansalaiset eivät omilla ansio- ja pääomatuloillaan selviydy yksityistaloutensa suurimmasta menoerästä ilman valtion huomattavaa tukea, he eivät ole de facto vapaita ja itsenäisiä kansalaisia.
Myös kaikki muu sosiaaliturva uudistetaan väliaikaiseksi ja harkinnanvaraisesti myönnettäväksi tueksi vaikean vaiheen yli. Jatkuva työmarkkinatuki ja toimeentulo-tuki ovat myös moraalisesti väärin, sillä arvoa luova työ on ihmiselle tarve.
Elämänmittainen kattava sosiaaliturva on johtanut siihen, että satojatuhansia ihmisiä elää toisten kustannuksella. Heidät on ajettu valtioriippuvuuden tilaan, jossa he eivät ole vapaita kansalaisia, vaan holhottuja alamaisia.
Suomessa on länsimaiden korkeimpiin lukeutuva ansiotulojen marginaaliverotus., LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA
Kolmanneksi yritystukia leikataan,jos ne eivät ole yhteiskunnan huoltovarmuuden ja uudistumisen kannalta välttämättömiä. Tuet heikosti tuottaville yrityksille ovat paitsi taloudellisesti myös eettisesti vapaan yhteiskunnan tarkoitusperien vastaisia. Jos osakkailleen voittoa tavoitteleva yhtiö tarvitsee selviytyäkseen tukea verovaroista, se on elinkelvoton. Tilalle syntyy parempi, mikäli hyödykkeille on kysyntää.
Neljänneksi toteutetaan verotuksen kokonaisuudistus tasaveroiseksi Viron mallin mukaisesti sekä poistamalla perintövero Ruotsin mallin mukaisesti.
Yhdenvartainen reilu verotus kannustaisi kaikkia kansalaisia vaurastumaan palkka-tuloilla, sijoituksilla ja yritystoiminnalla. Suomi tarvitsee nyt kipeästi sitä, että yksityis-taloudet vahvistuvat, valtion menoja supistetaan ja vapaiden ihmisten kekseliäisyys luo yhteiskuntaa.Matalatuloisten asemaa helpotetaan verovapaudella, että ansiotulot eivät kenelläkään jäisi alle elinkustannusten.
Ahkeroivien ja riskejä ottavien ihmisten on saatava pitää tulonsa ja päättää itse, mihin he ansionsa sijoittavat.
Veroprogressio rankaisee taloudellisesta onnistumisesta ja kannustaa ihmisiä teke-mään vähemmän töitä. Uralla edistyminen ja korkeampien palkkatulojen tavoittelu kärsivät, kun verottaja ulosmittaa yli puolet lisätuloista. Ankara verotus lannistaa myös yritystoimintaa ja sijoittamista.
Viidenneksi perustetaan valtiosta riippumaton eliittiyliopisto.
Neutraalin totuuden tavoitteluun omistautunut yliopisto puuttuu suomalaisesta tie-dontuotannosta. Uusi yliopistolaki (2009) alisti valtion ohjailemat yliopistot tutkimus-laitosten asemaan tuottamaan välineellistä tietoa. Yksityisten säätiöiden varoin on luotava korkeatasoinen oppineisuuden kehto, jossa palvellaan itseisarvoista totuutta pyrkimättä muuttamaan maailmaa jonkun edistysaatteen mukaiseksi. Tällainen yliopisto tarjoaisi tarpeellisen vastavoiman hyvinvointivaltion ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden palvelukseen alistetuille massayliopistoille.
Suomen henkinen tila köyhtyy ja latistuu, kun maasta puuttuu vapaa kriittinen äly-mystö. Vapaita voivat olla vain ne totuuden tavoittelijat – tutkijat, kirjailijat ja taiteilijat – joiden työnantajana tai rahoittajana ei ole valtiovalta. Yksityinen eliittiylipisto antaisi suojan lahjomattomalle tiedon tuotannolle ja kriittiselle filosofialle ilman intressiä. Vapaan yliopiston palveluksessa ei kenelläkään olisi tarvetta puolustaa ympäröivää yhteiskuntamallia maailman parhaana, kuten suomalaisten yliopistojen virkakunta ja valtion rahoittamat taiteilijat nyt tekevät. Näin pelastettaisiin länsimaisen korkeakulttuurin tärkein saavutus, itsenäinen totuusinstituutio.
Kirjoittaja aloitti hyvinvointivaltion kritiikin ja uuden yhteiskuntamallin kehittelyn vuona 2016 ilmestyneessä teoksessaan Hyvintoimintayhteiskunta. "
***
TIEDEYLIOPISTON ON EHDOTTOMASTI OLTAV VALTIOLLINEN!
Muut "yliopston" nimellä esiintyvät OVAT JOTAKIN MUUTA KUIN TIEDEYLIOPISTOJA.
Tämän tietää ja sen mukaan toimii myös suomalsis-ugrilaisten kansojen nykyinen poliittinen johtaja:
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/unkarin-paaministeri-viktor-orban-on-oikeassa-hallituksilla-on-oikeus-ja-velvollisuuskin-kieltaa-haistapaskantiede-yliopistot
perjantai, 16. kesäkuu 2017
UNKARIN PÄÄMINISTERI VIKTOR ORBAN ON OIKEASSA: HALLITUKSILLA ON OIKEUS - JA VELVOLLISUUSKIN - KIELTÄÄ HAISTAPASKANTIEDE"YLIOPISTOT"!
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/unkarin-p-ministeri-viktor-orban-on-oikeassa-haalituksilla-on
Näin on, vaikka jotkut "kollega"-yliopistot, joukossa "oikeitakin", maailmalta protestoisivat.
Hallitukset myöntävät - tai on myöntämättä - tiedeyliopiston statuksen.
Näin on niin kauan kuin YK:n tieteellisesti hallinnoimaa, tieteellisin periaattein toimivaa Maailman Tiedeakatemiaa, jolla tuollaiset ongelmat voitaisiin konsultoida "ylöspäin", ei ole olemassa.
Tämä johtuu siitä, että tied ON MYÖS OIKEUSLÄHDE: tiede vaikuttaa tieteellisillä todistuksillaan siihen, mikä teknologia, hoito, tuomio ja ON LAILLISTA JA MIKÄ EI.
Lainsäädäntövaltaa EI SAA LUOVUTTAA YKSITYISHENKILÖILLE TAI YKSITYISILLE YRITYKSILLE.
Juuri sitä kuitenkin "yksityiset, mm. säätiö-yliopistot" tarkoittavat!
http://www.ts.fi/uutiset/maailma/3489264/EU+otti+ensiaskeleen+kohti...
TURUN SANOMAT
Keskiviikko 26.4.2017
EU otti ensiaskeleen kohti oikeustoimia Unkaria vastaan
Pääministeri Orban puolusti linjaansa ja syytti EU:ta ennakkoluuloista
...
Spammiro Botti
Hungarian Prime Minister Viktor Orban (left) shakes hands with Chinese President Xi Jinping during a meeting in Beijing in April 2019.
BUDAPEST -- A controversial Chinese university project has renewed concerns about Beijing's growing influence in Hungary and pushed Prime Minister Viktor Orban's close ties to China back into the spotlight.
Hungary signed a strategic agreement with Fudan University on April 27 that would open a campus in Budapest by 2024. The deal would make it the first Chinese uni-versity in the European Union and the first foreign outpost for the prestigious Shang-hai-based school, which the government says will raise higher-education standards in Hungary.
But growing concern about a lack of transparency over the project, as well as revela-tions that the Hungarian government is planning to take on a huge, opaque Chinese loan to build the campus, has left the venture embroiled in controversy.
"Until the government provides full disclosure of all the details of the project,we have nothing to negotiate about, which means that we will not give our consent to the con-struction of the Chinese university", Budapest Mayor Gergely Karacsony told RFE / RL.
Karacsony remains one of the most vocal critics of the project, saying the planned campus places an undue financial burden on taxpayers and that the government is refusing to disclose all of its "decisions, contracts concluded or in preparation, and strategic agreements" regarding Fudan's plans in Budapest.
...
Kuvassa aerosolifyysikko Kaarle Hämärä Hämäri.
https://www.verkkouutiset.fi/a/professorit-ja-tieteentekijat-unkari-vaarantaa-vakavasti-akateemisen-vapauden-64075/#7d2f31d1
" Professorit ja Tieteentekijät: Unkari vaarantaa vakavasti akateemisen vapauden
Ilkka Ahtokivi
Julkaistu 10.04.2017 | 14:05
Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto esittää huolestumisensa Unkarin aikeista sulkea Central European University.
Unkarin hallitus ajaa kansainvälisistä protesteista huolimatta läpi lakimuutosta, jonka tarkoituksena on Budapestissa vuodesta 1991 asti toimineen maineikkaan Central European Universityn (CEU) sulkeminen.
– Hanke vaarantaa vakavasti akateemisen vapauden Unkarissa ja tieteen kansainvälisyyden ja riippumattomuuden Euroopassa, toteavat Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto kannanotossaan.
Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri "Kaukaa" Koikkalaisen ja Professorilii-ton puheenjohtaja Kaarle "Hämäri" Hämerin mukaan tapauksen tekee erityisen merkittäväksi se, että Unkari, toisin kuin eräät muut maat, joissa akateemista vapautta on viime aikoina loukattu, on Euroopan unionin jäsenmaa.
– CEU:n toivo perustuu suurelta osin siihen, että Unkarin eurooppalaiset kumppanit pystyvät vakuuttamaan Unkarin hallituksen hankkeen haitallisuudesta ja sen aiheuttamasta peruuttamattomasta vahingosta maan maineelle.
Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto kiittävät niitä suomalaisia poliitikkoja, kuten Alexander Stubbia (kok.) ja Erkki Tuomiojaa (sd.), jotka ovat jo liittyneet vastalauseisiin CEU:n puolesta.
Liitot vetoavat, että myös muut poliitikot ja vaikuttajat nostavat tapauksen mahdolli-simman näkyvästi esille hallitusten välisissä yhteyksissä sekä Euroopan parlamen-tissa, jossa Unkarin hallituspuolue Fidesz on suurimman parlamenttiryhmän Euroopan kansanpuolueen EPP:n jäsen.
Central European Universityn rehtori ja henkilökunta korostavat, että tapauksen vai-kutukset voivat ulottua laajemmalle kuin yhteen yliopistoon. Unkarista ja CEU:sta voi muodostua esimerkki muille eurooppalaisille hallituksille, jotka haluavat hiljentää tai sulkea yliopistojaan.
Koikkalainen ja Hämeri huomauttavat, että Unkarissa on parhaillaan valmisteilla myös lakihanke, jonka tarkoituksena on voimakkaasti rajoittaa kansalaisjärjestöjen toimintaa.
– Pohjimmiltaan kyseessä on vapaan kansalaisyhteiskunnan ja mielipiteen- ja ilmaisunvapauden tulevaisuus keskellä Euroopan unionia, he toteavat. "
HM: UNKARISSA SAA SENTÄÄN. PERKELE, VIELÄ TEHDÄ OIKEAAKIN TIEDETTÄ EIKÄ SAATANAN "EURO(PUOSKARI)"TIEDETTÄ"!!!
https://yle.fi/a/3-11272200
https://tuomioja.org/kirjavinkit/2001/01/erkki-vettenniemi-surviving-the-soviet-meat-grinder-the-politics-of-finnish-gulag-memoirs-kikimora/